Consumer Behavior Building Marketing Strategy 12th Edition Hawkins Solutions Manual

Consumer Behavior Building Marketing Strategy 12th Edition Hawkins Solutions Manual
Consumer Behavior Building Marketing Strategy 12th Edition Hawkins Solutions Manual
Consumer Behavior Building Marketing Strategy 12th Edition Hawkins Solutions Manual

1. Consumer Behavior Building Marketing Strategy
12th Edition Hawkins Solutions Manual pdf
download
https://testbankdeal.com/product/consumer-behavior-building-
marketing-strategy-12th-edition-hawkins-solutions-manual/
Download more testbank from https://testbankdeal.com

2. Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...
Consumer Behavior Building Marketing Strategy 12th Edition
Hawkins Test Bank
https://testbankdeal.com/product/consumer-behavior-building-marketing-
strategy-12th-edition-hawkins-test-bank/
testbankdeal.com
Consumer Behavior Building Marketing Strategy 13th Edition
Mothersbaugh Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/consumer-behavior-building-marketing-
strategy-13th-edition-mothersbaugh-solutions-manual/
testbankdeal.com
Consumer Behavior Building Marketing Strategy 13th Edition
Mothersbaugh Test Bank
https://testbankdeal.com/product/consumer-behavior-building-marketing-
strategy-13th-edition-mothersbaugh-test-bank/
testbankdeal.com
Elementary Statistics 12th Edition Triola Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/elementary-statistics-12th-edition-
triola-solutions-manual/
testbankdeal.com

3. Financial Institutions Management Canadian 5th Edition
Saunders Test Bank
https://testbankdeal.com/product/financial-institutions-management-
canadian-5th-edition-saunders-test-bank/
testbankdeal.com
Macroeconomics 9th Edition Colander Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/macroeconomics-9th-edition-colander-
solutions-manual/
testbankdeal.com
Mosbys Respiratory Care Equipment 9th Edition Cairo Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/mosbys-respiratory-care-
equipment-9th-edition-cairo-test-bank/
testbankdeal.com
Human Relations The Art and Science of Building Effective
Relationships 2nd Edition McCann Test Bank
https://testbankdeal.com/product/human-relations-the-art-and-science-
of-building-effective-relationships-2nd-edition-mccann-test-bank/
testbankdeal.com
Dynamic Business Law 4th Edition Kubasek Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/dynamic-business-law-4th-edition-
kubasek-solutions-manual/
testbankdeal.com

4. Using and Interpreting Statistics 3rd Edition Corty Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/using-and-interpreting-
statistics-3rd-edition-corty-test-bank/
testbankdeal.com

5. Chapter 09 - Learning, Memory, and Product Positioning
Last printed 11/20/2023 12:43:00 PM
Instructor’s Manual



Instructor’s Manual by:
David L. Mothersbaugh
([email protected])
&
Integrated Solutions, LLC
([email protected])
[phone]

6. Chapter 09 - Learning, Memory, and Product Positioning
Part V 9-1
Chapter 09
Learning, Memory,
and Product Positioning
LEARNING OBJECTIVES
LO1: Describe the nature of learning and memory
LO2: Explain the types of memory and memory’s role in learning
LO3: Distinguish the different processes underlying high- and low-involvement learning
LO4: Summarize the factors affecting information retrieval from memory
LO5: Understand the application of learning to brand positioning, equity, and leverage
SUMMARY
LO1: Describe the nature of learning and memory
Learning is any change in the content or organization of long-term memory or behavior and is the result
of information processing. Information processing as a series of activities by which stimuli are perceived,
transformed into information, and stored. The four activities in the series are exposure, attention,
interpretation, and memory. Thus memory is both an outcome of learning and a part of the process of
learning. For example, when interpreting the price of a brand, consumers may retrieve information about
competitor prices (prior learning) and once the comparison is made, store their price perception about the
new brand in memory (new learning).

LO2: Explain the types of memory and memory’s role in learning
Memory is the result of learning, which involves information processing. Most commonly, information
goes directly into short-term memory (STM) for processing, where two basic activities occur—
maintenance rehearsal and elaborative activities. Maintenance rehearsal is the continual repetition of a
piece of information in order to hold it in current memory. Elaborative activities are the use of stored
experiences, values, attitudes, and feelings to interpret and evaluate information in current memory.
Long-term memory (LTM) is information from previous information processing that has been stored for
future use. LTM undergoes continual restructuring as new information is acquired. Information is stored
in long-term memory in associative networks, or schemas. Consumers often organize information in long-
term memory around brands in the form of brand schemas. These schemas represent the brand’s image in
terms of key attributes, feelings, experiences, and so on.

LO3: Distinguish the different processes underlying high- and low-involvement learning
Consumers learn in various ways, which can be broadly classified into high-versus low-involvement
learning. High- involvement learning occurs when an individual is motivated to acquire the information.
Low-involvement learning occurs when an individual is paying only limited or indirect attention to an
advertisement or other message. Low-involvement learning tends to be limited as a result of a lack of
elaborative activities.

7. Chapter 09 - Learning, Memory, and Product Positioning
Part V 9-2

Learning can also be classified as either conditioned or cognitive. There are two forms of conditioned
learning—classical and operant. Classical conditioning attempts to create an association between a
stimulus (e.g., brand name) and some response (e.g., behavior or feeling) and is generally low
involvement in nature. Operant conditioning attempts to create an association between a response (e.g.,
buying a brand) and some outcome (e.g., satisfaction) that serves to reinforce the response and is
generally high involvement in nature.

The cognitive approach to learning encompasses the mental activities of humans as they work to solve
problems, cope with complex situations, or function effectively in their environment. Cognitive learning
includes iconic rote learning (generally low involvement), vicarious learning/modeling (low or high
involvement), and analytical reasoning (generally high involvement).

Stimulus generalization is one way of transferring learning by generalizing from one stimulus situation to
other, similar ones. Stimulus discrimination refers to the opposite process of learning—responding
differently to somewhat similar stimuli. The ability of consumers to differentiate and generalize is critical
for successful brand positioning and leverage.

LO4: Summarize the factors affecting information retrieval from memory
Once learned, information is retrieved from long-term memory for use in evaluations and decisions.
Retrieval failures or extinction of a learned response represents a reduction in marketing effectiveness.
Retrieval depends on strength of initial learning, memory interference, and the response environment.
Strength of learning depends on six basic factors: importance, message involvement, reinforcement,
mood, repetition, and dual coding. Importance refers to the value that the consumer places on the
information to be learned—greater importance increases learning and retrieval. Message involvement is
the degree to which the consumer is interested in the message itself—the greater the message
involvement, the greater the learning and retrieval. Reinforcement is anything that increases the likelihood
that a response will be repeated in the future—the greater the reinforcement, the greater the learning and
retrieval. Mood is the temporary mental state or feeling of the consumer. Learning and memory appear to
be greater in positive mood conditions. Repetition refers to the number of times that we are exposed to the
information or that we engage in a behavior. Repetition increases learning and memory, but can also lead
to wearout. Dual coding involves creating multiple complementary pathways to a concept in long-term
memory. Dual coding increases learning and retrieval.

Memory interference occurs when consumers have difficulty retrieving a specific piece of information
because other related information in memory gets in the way. A common form of memory interference is
due to competitive advertising. Competitive interference increases with increased advertising clutter. But
it can be reduced by avoiding competitive clutter, strengthening learning, reducing similarity to
competitor ads, and providing retrieval cues.

The response environment can also be critical to retrieval. Matching the response environment to the
learning environment, or matching the learning environment to the response environment can enhance the
ease and likelihood of retrieval.

8. Chapter 09 - Learning, Memory, and Product Positioning
Part V 9-3

LO5: Understand the application of learning to brand positioning, equity, and leverage
Brand image, a market segment or individual consumer’s schematic memory of a brand, is a major focus
of marketing activity. Product positioning is a decision by a marketer to attempt to attain a defined and
differentiated brand image, generally in relation to specific competitors. A brand image that matches a
target market’s needs and desires will be valued by that market segment. Such a brand is said to have
brand equity because consumers respond favorably toward it in the market. In addition, these consumers
may be willing to assume that other products with the same brand name will have some of the same
features which relates to how consumers learn to generalize from one stimulus to another. Introducing
new products under the same name as an existing product is referred to as brand leverage or brand
extension.
LECTURE TIPS AND AIDS
1) A good way to illustrate semantic memory is to provide a handout to the class such that one-third of
the class receives a piece of paper with a brand name at the top, one-third receives a product category,
and one-third receives a “need” such as hungry or lonesome. Give students three or four minutes to
write down all the words and phrases that come to mind when they see the key word. Have several
students with each type of word write their lists on the blackboard. Discussion can center on the
similarities and differences between individuals and between types of key words.
2) A good way to underscore the importance of understanding the learning process for the student is to
describe advertisements as “learning situations encapsulated.” In effect, many ads try to show the
viewer an entire learning process: what the problem is, cues as to how brand purchase can solve the
problem, appropriate reinforcement, and satisfaction evaluation. In other words, how consumers
“learn” to be satisfied by the purchase of a brand.
3) Before class, ascertain the price of several items students would commonly purchase at a nearby store
such as the course textbook, pen, soft drink, quart of milk, or notebook. In class, ask the students how
much these items cost. This can lead to a discussion of why some students have learned the prices of
some items while others have not.
4) The concept of imagery, one of the general characteristics of learning brought out in the chapter,
provides an interesting and useful application of learning to direct marketing practice. Brand names,
logos, brand symbols, package design, and ad copy and layout all use the concept of imagery heavily.
Pick a product such as automobiles and ask students which brand names have high imagery potential
and which do not.
5) Extinction can be illustrated by asking for the names of recent defeated vice presidential candidates,
losers of recent super bowls or World Series, and the name of the author of the textbook used in the
basic marketing class.
6) Assign and/or prepare one or more of the CB PRESS HIGHLIGHTS articles for class discussion.
The searchable CB Press Highlights Database can be found on the Instructor Online Learning Center
at www.mhhe.com/hawkins12e.
7) Build a recent news story or commercial into your PowerPoints. The searchable Video and
Commercial Links Database can be found on the Instructor Online Learning Center at
www.mhhe.com/hawkins12e.

9. Chapter 09 - Learning, Memory, and Product Positioning
Part V 9-4
INTERNET EXERCISES
BE SURE TO CHECK THESE SITES BEFORE ASSIGNING THESE PROBLEMS. WEBSITES CAN
AND DO CHANGE, SUCH THAT SOME SITES MAY NO LONGER EXIST OR CONTAIN THE
DATA NEEDED TO ANSWER THE QUESTION.
1) Visit one of the following websites. Evaluate the site in terms of its application of learning principles.
a) www.chipotle.com
b) www.motorola.com
c) www.dior.com
d) www.joltenergy.com
Students should look for various approaches including use of heavy amounts of information (high-
involvement learning), repetition, reinforcement, imagery, shaping, etc. Recently the Dior site played
Pat Benatar’s Life is a battlefield song (unconditioned stimulus) while showing runway video of the
current fashion collection (conditioned stimulus). The collection was consistent with the music in
that clothing was bold, mostly black color and conveyed a very powerful but feminine fashion image
(the desired conditioned response).
2) Visit several company websites until you find one that you feel makes particularly effective use of
one or more of the learning theories we have covered and one that makes very little use of these
principles. Describe each and justify your selections.
This is a useful exercise because it forces students to go beyond just looking at sites and into
evaluating them based on behavior principles.
3) Evaluate the following three websites in terms of their ability to create/support a good brand image
and product position.
a) www.minicooper.org
b) www.toyota.com/yaris/
c) www.bmw.com
This is a useful and fun exercise. Students should first discuss the appropriate or likely desired image
and then examine the sites for consistent and inconsistent elements. For example, the Mini Cooper
site fits its image as both a “green” and “fun” car. Its tag line is maximize your fun and minimize
your impact. It allows you to build your own car, but also has fun areas with games and downloads.

10. Chapter 09 - Learning, Memory, and Product Positioning
Part V 9-5

REVIEW QUESTIONS
1) What is learning?
Learning is any change in the content or organization of long-term memory and/or behavior.
2) What is memory?
Memory is the total accumulation of prior learning experiences.
3) Define short-term memory and long-term memory?
Short-term memory or working memory is that portion of total memory that is currently activated or
in use. Long-term memory is that portion of total memory devoted to permanent information storage.
4) Discuss the nature of short-term memory in terms of its endurance and capacity.
STM has a limited capacity to store information and sensations and is short lived in nature.
5) What is maintenance rehearsal?
This is the continual repetition of a piece of information in order to hold it in current memory for use
in problem solving or transferal to long-term memory.
6) What is meant by elaborative activities?
The use of previously stored experiences, values, attitudes, beliefs, and feelings to interpret and
evaluate information in working memory as well as to add relevant previously stored information.
7) What is meant by imagery in working memory?
This involves concrete sensory representations of ideas, feelings, and objects. Imagery processing
involves the recall and mental manipulation of sensory images, including sight, smell, taste, and
tactile sensations.
8) What is semantic memory?
It is the basic knowledge and feelings we have about and object or event.
9) How does a schema differ from a script?
Schema, often referred to as schematic memory or a knowledge structure, is a complex web of
associations linking a variety of concepts and episodes to a particular object or event. A script is a
memory of how an action sequence should occur.
10) What is episodic memory and how does it relate to flashbulb memory?
This is the memory of a sequence of events in which a person participated. These personal memories
of events such as a first date, graduation, or learning to drive, can be quite strong. Flashbulb
memories are vividly detailed and highly enduring over time; they contain specific situational detail;
they are held with a high degree of confidence, and are perceived as special and different from other
ordinary or mundane experiences. As such, they are a type of episodic memory.

11. Chapter 09 - Learning, Memory, and Product Positioning
Part V 9-6

11) Describe low-involvement learning. How does it differ from high-involvement learning?
A low-involvement learning situation is one in which the consumer has little or no motivation to learn
the material. High-involvement learning occurs in situations where the individual is highly motivated
to learn the material. Low-involvement learning can involve the same processes as high-involvement
learning, but classical conditioning, iconic rote learning, and modeling are most common. Repetition
appears to be particularly important in low-involvement situations (iconic rote learning). Operant
conditioning and analytical reasoning are common learning processes in high-involvement situations.
12) What do we mean by cognitive learning, and how does it differ from the conditioning theory
approach to learning?
Cognitive learning encompasses all the mental activities of humans as they work to solve problems or
cope with situations. It involves learning ideas, concepts, attitudes, and facts that contribute to our
ability to reason, solve problems, and learn relationships without direct experience or reinforcement.
Cognitive learning can range from very simple information acquisition (iconic rote learning) to
complex, creative problem solving (as in analytical reasoning). Unlike conditioning theory, it does not
require any form of conditioning (rewards or unconditioned stimuli).
13) Distinguish between learning via classical conditioning and learning that occurs via operant
conditioning.
Classical conditioning refers to the process of using an existing relationship between a stimulus and
response to bring about the “learning” of the same response to a different stimulus that consistently
appears with the original stimulus. Operant conditioning (or instrumental learning) differs in that the
learner must first engage in the desired behavior and then receive an appropriate reward.
14) What is iconic rote learning? How does it differ from classical conditioning? Operant conditioning?
It is the learning of an association between two concepts in the absence of conditioning. That is, the
association is formed without a direct reward (operant conditioning) or pairing the stimulus with an
unconditioned response (classical conditioning).
15) Define modeling.
Modeling (or vicarious learning) relates to how consumers do not need to experience rewards or
punishments directly to learn. Instead, they can observe the outcomes of others’ behaviors and adjust
their own accordingly. Similarly, they can use imagery to anticipate the outcome of various courses
of action.
16) What is meant by analytical reasoning?
Analytical reasoning is the most complex form of cognitive learning, involving individuals’ engaging
in creative thinking to restructure and recombine existing information as well as new information to
form new associations and concepts. Information from a credible source that contradicts or
challenges one’s existing beliefs will often trigger reasoning.
17) Describe analogical reasoning.
Analogical reasoning allows consumers to use an existing knowledge base to understand a new
situation or object. The use of analogy is a form of analytical reasoning.

12. Chapter 09 - Learning, Memory, and Product Positioning
Part V 9-7

18) What is meant by stimulus generalization? When do marketers use it?
Often referred to as the “rub-off-effect,” once we have learned a particular response that works for us,
we are able to capitalize on that learning by transferring it to similar learning situations or stimuli
(generalizing). This is particularly useful to marketers in branding, where the use of a family brand
allows consumers to learn product quality and performance via stimulus generalization.
19) Define stimulus discrimination. Why is it important?
Stimulus discrimination (or differentiation) refers to the process of learning to respond differently to
somewhat similar stimuli. Discrimination is important because it is the process by which buyers
strengthen their attachment to a particular brand and thus become brand loyal.
20) Explain extinction and retrieval failure and why marketing managers are interested in them.
Extinction (associated with conditioned learning) and retrieval failure (associated with cognitive
learning) is the process of forgetting that which has been learned and occurs for various reasons
including lack of reinforcement or memory interference. It is important to marketing managers
because they do not want consumers to forget their brand names or positive attributes but they
sometimes do want them to forget bad experiences with the brand or store.
21) What factors affect the strength of learning?
Strength of learning is enhanced by six factors: importance, message involvement, mood,
reinforcement, repetition, and dual coding. Generally, learning will come about more rapidly, and last
longer, the more important the material to be learned, the more motivation to learn, the more
favorable mood to learn, the more reinforcement received during the process, the greater the number
of stimulus repetitions (or practice) that occurs, and the more imagery the material contains.
22) How does self-referencing relate to strength of learning and retrieval?
Self-referencing is a message involvement strategy used to highlight a brand’s personal relevance to
the consumer. For example, ads using nostalgia appeals which encourage the consumer to remember
past personal experiences can be very powerful.
23) What is memory interference and what strategies can marketers use to deal with it?
Memory interference occurs when consumers have difficulty retrieving a specific piece of
information because other related information in memory gets in the way (e.g., competitive ads).
Marketers use a number of strategies to decrease competitive interference, including avoiding
competing advertising, strengthening initial learning, reducing similarity to competing ads, and
providing external retrieval cues.
24) Why is it useful to match the retrieval and learning environments?
Research indicates that individuals are better able to recall learned material if the situation in which
they need to recall it is similar to the situation in which they learned it.
25) What is a brand image? Why is it important?
Brand image refers to the schematic memory of a brand. It contains the target market’s interpretation
of the product’s attributes, benefits, usage situations, users, and manufacturer/marketer characteristics.
It is what we think of and feel when we hear or see a brand name. Company image and store image
are similar except they apply to companies and stores rather than brands. Consumers tend to prefer
brands and outlets with images that meet their needs and expectations.

13. Chapter 09 - Learning, Memory, and Product Positioning
Part V 9-8

26) What is product positioning? Repositioning?
Product positioning is a decision by a marketer to try to achieve a defined brand image relative to
competition within a market segment. That is, marketers decide that they want the members of a
market segment to think and feel in a certain way about a brand. This is generally expressed in
relation to a competitive brand or a usage situation. The term product positioning is most commonly
applied to decisions concerning brands but it is also used to describe the same decisions for stores,
companies, and product categories.
Product repositioning refers to a deliberate decision to significantly alter the way the market views a
product. This could involve its level of performance, the feelings it evokes, the situations in which it
should be used, or even who uses it. Repositioning can be very difficult and costly, requiring
consumers to unlearn old associations and replace them with new ones, taking years to accomplish.
27) What is perceptual mapping?
Perceptual mapping offers marketing managers a useful technique for measuring and developing a
product’s position. This involves mapping how consumers perceive the similarity and dissimilarity
between a set of competing brands or products. The closer two brands are in a perceptual map, the
more they are perceived to be similar. The farther away any two brands are in the map, the more
dissimilar they are perceived to be. The dimensions of the perceptual map are used to understand the
attributes consumers use to compare brands.
28) What is brand equity?
Brand equity is the value consumers assign to a brand above and beyond any specific functional
characteristics of the product. Thus, there is a halo effect associated with the reputation of the brand
such that it has added value or meaning to consumers.
29) What does leveraging brand equity mean?
Brand leverage refers to marketers capitalizing on brand equity. This can be achieved with family
branding, brand extensions, and umbrella branding, as well as licensing a brand name for other
marketing promotions. The degree to which leveraging brand equity works depends upon the degree
of stimulus generalization.
Discussion Questions
30) How would you determine the best product position for the following:
a) A brand of tablet computer
b) A cell phone targeting children
c) A local animal shelter
d) A line of power tools targeting women
e) A brand of toothpaste
The essential first step is a definition of the target market and its needs. Then, one needs to determine
if high- or low-involvement learning is most likely. Most image development occurs in a
low-involvement situation. Iconic rote learning and classical conditioning would be the main factors
in most low-involvement advertising campaigns. Reasoning would be a good approach if a
high-involvement approach were selected. All aspects of the marketing mix must be consistent with
the desired product image.

14. Chapter 09 - Learning, Memory, and Product Positioning
Part V 9-9

31) Is low-involvement learning really widespread? Which products are most affected by low-
involvement learning?
Low-involvement learning is probably very widespread, but this is difficult to document. Products
that are heavily advertised, and in which most people have little interest, are most likely to be affected
by low-involvement learning. One could argue that much supposedly low-involvement learning
actually occurred under fairly involving conditions. The learned material is retained and the situation
in which it was first learned is forgotten.
32) Almex and Company introduced a new coffee-flavored liqueur in direct competition with Hiram
Walker’s tremendously successful Kahlua brand. Almex named its new entry Kamora and packaged
it in a bottle similar to that of Kahlua, using a pre-Columbian label design. The ad copy for Kamora
reads: “If you like coffee—you’ll love Kamora.” Explain Almex’s marketing strategy in terms of
learning theory.
Basically, this is learning-via-stimulus generalization. They appear to want consumers to generalize
the positive aspects of Kahlua to their brand (one could argue that they want consumers to mistake
their brand for Kahlua). Make sure students point out how Almex is bringing about generalization
(signify name, bottle shape, etc.), and the ethical problems with such a strategy.
33) Describe the brand images the following “brands” have among students on your campus.
a) Blackberry Smart Phone
b) Your student government
c) Pepsi Max
d) Toyota Prius hybrid
e) The United Way
f) Chevy Volt
The discussion of brand images is always an interesting discussion among students. While there
will be agreement across most students on most brands, you may find discrepancies among your
class relative to the diversity of the students. For example, geographic differences in students
usually is a factor in differing images.
34) In what ways, if any, would the brand images you described in response to the previous question
differ with different groups, such as (a) middle-aged professionals, (b) young blue-collar workers,
(c) high school students, and (d) retired couples?
Assign students different brands from Question 33 and specific segments outlined above. Arrange
presentations by brand such that discussion can revolve around how different product positioning
could exist for different target segments. Obviously their will be sharp differences in how these
“products’ are viewed by different groups. Push for the causes of these differences and marketing
insights suggested by them. It is important to note that there will be differences in how the product
is perceived AND how the same perception is valued. That is, some may see their student
government as fair and open for idea discussion and others as closed-mined and dictatorial.
35) What role does dual coding play in the learning process?
Dual coding involves storing the same information in different ways resulting in more internal
pathways (associative links) for retrieving information. This, in turn can increase learning and
memory.
36) Respond to the questions in Consumer Insight 9-1.
A flashbulb memory occurs when a brand encounter creates a highly vivid and enduring episodic
memory. Students will have varying opinions and experiences. Get them to elaborate on brands
for which they have a flashbulb memory and then explain the type of brand and the purchase
occasion. By getting numerous students involved, you may be able to categorize additional

15. Chapter 09 - Learning, Memory, and Product Positioning
Part V 9-10
drivers of flashbulb memories or confirm those discussed in the insight. It can be interesting to
see how students feel these influence brand purchases.
37) Evaluate the Illustrations 9-1 through 9-5 in light of their apparent objectives and target market.
Illustration 9-1: The SYNC ad uses an image-rich name that conveys much of the product’s
function. The visual in the ad clearly, symbolically, shows the product’s primary benefit. The text
expands on this theme with, “You talk, SYNC listens.” This ad should help trigger elaborative
activities that will allow consumers to define this as a new and useful product.
Illustration 9-2: The Nissan ad assumes high-involvement learning while the Campbell’s ad is
based on low-involvement learning. Although there is extensive text (Nissan), the ad has a catchy
headline. The fact that its topic is likely to be very high involvement for a key part of its target
audience means that the detail will likely work. The Campbell’s ad triggers positive emotions and
should be effective at inducing learning in a low-involvement situation.
Illustration 9-3: The Ciba-Vision Dailies ad is designed to induce trial, the first step in shaping.
Illustration 9-4: The iRobot ad challenges consume beliefs regarding the need to move furniture
when vacuuming a room.
Illustration 9-5: The KitchenAid ad uses reinforcement to strengthen learning by promising rich-
tasting coffee.
38) Respond to the questions in Consumer Insight 9-2.
The research suggests that visual art is associated with sophistication, culture, and so on which
then elicit perceptions of luxury and exclusivity. These associations are positive and boost brand
image.

The research also suggests that both creating and viewing art cues creativity in consumers which is
linked to more “openness” in terms of perceptions. This allows consumers to make connections
they would otherwise not make and thus makes lower-fitting extensions appear to offer higher fit.

Art infusion, since it is based in part on the transfer of luxury perceptions, might not work for
product categories that have limited luxury associations such as more function products like
garden tools, furnaces, and so on.

16. Another Random Scribd Document
with Unrelated Content

17. Sebastianin valtavien tuomiokirkkojen varjoon, jotka kohottavat
Saksan tasangoilla pohjolan harmaata taivasta kohti kivisiä vuoriaan
ynnä jättiläismäisiä tornejaan ja niiden läpileikkauksin koristettuja
viirejä? Mutta hän kärsi heidän valheistaan, hän ei voinut heissä niitä
unohtaa. Hän arvioi ne rodun syyksi, mutta noiden miesten
suuruuden sen sijaan heidän omaksi ansiokseen. Siinä hän erehtyi.
Sekä suuruus että heikot puolet ovat molemmat sen rodun
ominaisuuksia, jonka mahtava, vaikkakin samea ajatus vierii
sellaisena musiikin ja runouden virtana, että koko Europa sammuttaa
siitä janoaan. Ja minkä muun kansan keskuudessa olisi hän löytänyt
sen yksinkertaisen puhtaudenkaan, joka innosti häntä tällä hetkellä
sinkoamaan kansastaan moisia tuomioita!
Sitä ei Christophe kuitenkaan aavistanut. Niinkuin hemmoiteltu
lapsi käänsi hän kiittämättömänä äidiltään saamansa aseet itse
äitiään kohti. Myöhemmin, myöhemmin oli hän tunteva, mitä hän oli
hänelle velkapää, ja kuinka syvästi hän häntä rakasti…
Mutta nyt oli hänellä silmitön reaktsioonikausi kaikkia lapsuutensa
epäjumalia vastaan. Hän oli vihainen itselleen ja niille, siitä, että hän
oli uskonut, intohimoisen antautuvasti niihin. — Ja se hänen
kautensa olikin aivan paikallaan. On eräs jakso ihmisen elämässä,
jolloin täytyy uskaltaa olla väärämielinen, jolloin täytyy tohtia tehdä
selvää jälkeä kaikista opituista ihailun ja kunnioituksen esineistä,
täytyy kieltää kaikki — sekä valheet että totuudet, — kaikki, mitä ei
ole tuntenut todeksi omassa itsessään. Koko kasvatuksessaan ja
kaikessa ympäriltä nähdyssä ja kuullussa imee lapsi itseensä
sellaisen määrän valheita ja typeryyksiä elämän olennaisimpiin
totuuksiin sekoitettuina, että nuorukaisen ensimäinen velvollisuus on
sylkeä kaikki tuo opittu suustaan, jos hän aikoo olla terve mies.

18. Christophe eli kyllästymisen tervettä murroskautta. Vaisto pakotti
hänet vieroittamaan olennostaan kaikki sulamattomat ainekset, jotka
sitä rasittivat.
Ennen kaikkea koski tämä seikka sitä äitelää hempeämielisyyttä,
joka tihkuu saksalaisessa kansallishengessä kuin maanalaisessa,
homeelta löyhkävässä kellarissa. Valoa! Valoa! Raitista ja kuivaa
tuulta, pyyhkäisemään pois nuo rämehöyryt, tukahuttavat tuoksut,
kaikki nuo, joiden nimi on Lied, Liedchen, Liedlein, lukuisat kuin
pisarat sateella, pisarat, joissa vuolaanaan purkautuu germaanilainen
Gemüt. Pois nuo lukemattomat: Sehnsucht (Kaipuu), Heimweh (Koti-
ikävä), Aufschwung, (Sielunlento) Frage (Kysymys), Warum (Miksi?),
an den Mond (Kuulle), an die Sterne (Tähdille), an die Nachtigall
(Satakielelle), an den Frühling (Keväälle), an den Sonnenschein
(Auringonpaisteelle); kaikki: Frühlingslied (Laulu keväälle),
Frühlingslust (Kevätiloa), Frühlingsgruss (Tervehdys keväälle),
Frühlingsfahrt (Kevätretki), Frühlingsnacht (Kevätyö),
Frühlingsbotschaft (Kevätviesti); nuo Stimme der Liebe
(Lemmenääni), Sprache der Liebe (Lemmentunnustus), Trauer der
Liebe, (Lemmenmurhe) Geist der Liebe (Rakkaudenhenki), Fülle der
Liebe (Rakkaudenuhkeus) Blumenlied (Kukkien laulu), Blumenbrief
(Kukkaiskirje), Blumengruss (Kukkien tervehdys); nuo sadat:
Herzeleid (Sydäntuskaa), mein Herz ist schwer ("Raskas sydämein"),
mein Aug ist trüb ("Suruinen sydämein"); nuo pikkuimelät
vuoropuhelut, joissa pakisijoina ovat Röslein (ruusunen), puronen,
kyyhkynen, pikku pääsky; kaikki nuo perusteettomat kysymykset: —
"Jos ruusunen okaitta olla vois", — "Entisen armaansa kanssako
pääskynen pesänsä lois vai uudenko lemmen löytänyt ois": — koko
tuo ummehtuneen hellyyden, äitelän liikutuksen, hengettömän
melankolian ja lattean runouden tulva… Kuinka paljon kaunista sillä
tavoin vedetään alas, kuinka paljon harvinaisia asioita kulutetaan

19. tarpeettomasti, jokaisen aiheen tullen, ja aiheettomastikin! Sillä
pahinta oli, että kaikki tämä oli aivan hyödytöntä: se oli pelkkää
tapaa paljastaa sydämensä yleisölle, joutavanpäiväistä ja
hempeämielistä kunnon saksalaisten taipumusta purkaa hälisevästi
itseään toisilleen. Ei mitään sanomista, ja kuitenkin puhutaan kilpaa!
Eikö moinen lörpöttely koskaan loppuisi? — Hei, pitäkää jo,
kurnuttavat sammakot, suunne kiinni!
Varsinkin rakkaudenpuheissa tunsi Christophe kaikkein
paksuimpana valheen: sillä siinä asiassa hän osasi jo helpoimmin
verrata sitä todellisuuteen. Nämä sovinnaiset lemmenlaulut,
kyyneleiset ja siivot, eivät vastanneet missään määrin miehen
kiivaita haluja eikä naisen sydämentunteita. Mutta olivathan nuo,
jotka olivat sellaista kirjoittaneet, toki rakastaneet, ainakin kerran
elämässään! Oliko mahdollista, että he olivat rakastaneet tällä
tavoin? Ei, he olivat valehdelleet, valehdelleet niinkuin kaikessa
muussakin, olivat tahtoneet kaunistaa itseään ihanteellisiksi…
Ihannoida! nimittäin: peljätä nähdä elämää kasvoista kasvoihin, ei
pystyä erottamaan asioita miehen tavalla, sellaisina kuin ne ovat. —
Kaikkialla samaa arkuutta, samaa miehisen rehellisyyden puutetta.
Kaikkialla samaa hengetöntä haltioitumista, samaa mahtavaa ja
valheellista juhlallisuutta, isänmaallisuudessa, juomapöydässä,
uskonnossa. "Die Trinklieder" (juomalaulut) olivat ylistyksiä viinille tai
maljalle: ("Oi, ihana malja…"). Uskonto — seikka, jonka piti olla
välittömintä maailmassa, puhjeta sielusta yhtäkkiä kuin odottamaton
lähde, — se oli tehdastavaraa, kaupaksi sopivaa valmistetta.
Isänmaalliset laulut taasen rustatut lauhkeaa ja yhteen tahtiin
määkivää lammaslaumaa varten… Karjukaa siis!… Hitto vie, yhäkö te
jaksatte valehdella — "ihannoida" — teittepä sen sitten juopottelun,
miestapon tai mielettömyyden kunniaksi!…

20. Christophe oli päässyt sille kehitysasteelle, että hän vihasi kaikkea
ihanteellisuutta. Hän piti rehellistä raakuutta parempana kuin
tällaista valhetta. — Pohjaltaan oli hän suurempi idealisti kuin muut,
eikä hänellä ollut, — hänellä ei voinut olla, — pahempia vihollisia
kuin nuo julkean selvät realistit, joista hän luuli pitävänpä.
Oma kiihkeä aate teki hänet sokeaksi. Häntä jääti tuo usva, tuo
verettömyyttä sairastava valheellisuus, nuo "auringottomat aate-
fantoomit". Hän kaipasi aurinkoa olemuksensa kaikilla voimilla.
Nuorekkaassa halveksumisessaan ulkokultaisuutta kohtaan, joka
häntä ympäröi tai jota hän ulkokultaisuutena piti, ei hän huomannut
sitä rotunsa suurta käytännöllistä viisautta, jonka avulla se oli
rakentanut vähitellen suurenmoisen ihanteellisuutensa, hillitäkseen
rajuja luonnonvaistojaan ja käyttääkseen niitä hyvän palvelukseen.
Rotujen sieluja eivät muuta eivätkä suuntaa uusille urille useinkaan
mielivaltaiset syyt, uskonnolliset tai moraaliset määräykset,
lainsäätäjät tai valtiomiehet, papit tai filosoofit: vuosisatoja kestäneet
onnettomuudet ja koettelemukset karkaisevat elämään ne kansat,
jotka tahtovat elää.
Samalla Christophe kuitenkin sävelsi, joskaan hänen sävellyksensä
eivät olleet vailla samoja vikoja, joita hän moitti muissa, sillä
taiteellinen luominen oli hänessä vastustamaton vaatimus, joka ei
alistunut hänen älynsä määräämiin sääntöihin. Taiteilija ei luo
järkisyistä. Hän luo pakosta. — Silloin ei riitä, että on tuntenut
valheen ja enimmissä tunteissa piilevän liioittelun estääkseen itseään
niihin vikoihin suistumasta: siihen vaaditaan pitkäaikaista ja
vaivalloista ponnistusta; mikään ei ole vaikeampaa kuin olla täysin
rehellinen nykyaikaisessa yhteiskunnassa, sillä kullakin on raskaana

21. perintönä sukupolvesta toiseen siirtyneet mukavat tottumukset. Ja
vaikeinta se on sellaisille ihmisille ja kansoille, joilla on itseään-
hallitsematon tapa antaa sydämensä lakkaamatta puhua, vaikka sen
olisi useasti kaikkein parhainta vaieta.
Christophien sydän oli tässä suhteessa täysin saksalainen: hän ei
ollut vielä oppinut vaikenemisen hyvettä; eikähän se vielä ollut
hänen iälleen ominaistakaan. Hän oli siinä kohdin isäänsä, että hän
tahtoi puhua alinomaa ja puhua melua herättävästi. Hän tiesi sen
vikansa, ja hän taisteli sitä vastaan; mutta se taistelu lamautti
osaltaan hänen voimiaan. — Sitäpaitsi oli Christophe saanut vielä
toisenkin perinnön, joka oli yhtä vaikea hävittää, se oli isoisältä tullut
suunnaton vaikeus ilmaista tarkan selvästi ajatuksiaan. — Hän oli
virtuoosin poika. Ja hän tunsi virtuositeetin vaarallisen viehätyksen:
— suorastaan fyysillisen ilon näyttää nopsaa taitavuuttaan, tyydyttää
lihastenkäyttely-haluaan, iloa voittaa, häikäistä omalla itsellään suuri,
tuhatpäinen yleisö; se ilo oli melkoisen anteeksiannettavaa,
melkeinpä viatonta laatua niin nuolessa miehessä kuin hän, mutta
kuitenkin oli se kuolettavaa myrkkyä hänen taiteelleen ja sielulleen:
— Christophe tunsi, että se oli hänen veressään; hän halveksi sitä,
mutta kuitenkin antoi hän sille myöten.
Niin riuhtoivat häntä keskenään rodun ja hänen oman neronsa
vaistot, hänellä oli taakkana menneisyyden painolasti, loiskasvi, joka
imi hänen voimaansa ja josta hän ei jaksanut päästä irralleen. Siten
hän kulki eteenpäin haparoiden, ja siinä joutui hän paljoa
lähemmäksi kaikkea kelvottomaksi manaamaansa kuin hän luulikaan.
Kaikki hänen sävellyksensä olivat kummallista totuuden ja
pöyhkeilevän paatoksen, kirkkaan voiman ja sopertelevan
typeryyden sekoitusta. Ainoastaan muutamina harvoina tuokioina

22. kykeni hänen oma itsensä tunkeutumaan esille siitä outojen
olennoiden kuolleesta kuoresta joka esti sen liikkeitä.
Hän oli aivan yksin. Hänellä ei ollut minkäänlaista opasta, joka olisi
auttanut häntä nousemaan tuosta nevasta. Kun hän luuli päässeensä
siitä pois, niin hän olikin vain vaipunut syvemmälle. Hän kulki
edelleen sokkona ja hukkasi aikaansa ja voimiaan turhiin yrityksiin.
Hän ei säilynyt miltään katkerilta kokemuksilta; eikä hän osannut
tässä luomisintonsa kaaosmaisessa epäjärjestyksessä arvostella,
mikä kaikesta hänen luomastaan oli parhainta. Hän sotkeutui
mielettömiin suunnitelmiin, sinfoonisten runoelmien haaveksimiseen,
joiden tarkoituksen piti muka olla filosoofinen ja jotka olivat
suhteiltaan suorastaan eriskummaisia. Hänen henkensä oli liian
rehellinen, joten hän ei voinut kiintyä niihin pitkäksi aikaa; hän
hylkäsi ne suunnitelmansa äitelin mielin jo ennenkuin oli
luonnostellut niistä ensimäistäkään osaa. Joskus hän otti tulkitakseen
sävelillä runouden saavuttamattomimpia tuotteita. Silloin hän joutui
rämpimään alalla, joka ei ollut hänen omansa. Kun hän sommitteli
itse näyttämöasetuksiaan, — (sillä hän ei epäröinyt ryhtyä mihin
tahansa), — syntyi siitä suurinta mielettömyyttä; ja kun hän takertui
Goethen, Kleistin, Hebbelin tai Shakespearen mestariteoksiin,
ymmärsi hän ne aivan päin mäntyyn. Ei sentähden, ettei hänellä olisi
ollut älyä, vaan siksi, ettei hänellä ollut itsekritiikkiä. Hän ei voinut
vielä ymmärtää toisia, koska hänellä oli selvittämistä vielä
itsessäänkin; minnepäin hän kääntyikin, löysi hän aina vain oman
lapsellisen ja pöyhistelevän sielunsa.
Näiden jo ennakolta kuolemaantuomittujen epäsikiöiden ohella
kirjoitti hän myöskin joukon pikkuteoksia, jotka olivat hetkellisten
tunteiden välittömiä ilmauksia, — ja ne juuri olivat luodut elämään:
sävelillä tulkittuja ajatuksia, Liedejä. Niissä asettui hän kuten

23. kaikessa muussakin rajusti entistä ja tavanomaista vastaan. Hän
valitsi kaikkein kuuluisimmat laulut, jotka olivat jo sävelin käsiteltyjä,
ja oli kyllin hävytön halussaan säveltää ne toisin ja
totuudenmukaisemmin kuin Schumann ja Schubert. Joskus koetti
hän antaa Goethen runoelmain olennoille, Mignonille, Wilhelm
Meisterin harpunsoittajalle niiden todella yksilöllisen luonteen,
monista vivahduksista kokoonpannun ja kuitenkin tarkan. Joskus iski
hän taasen kiinni eräihin lemmen-Liedeihin, jotka säveltäjän
heikkous ja yleisön latteus olivat pukeneet yhteisestä sopimuksesta
äitelään ja imelään sentimentaalisuuden asuun; hän riisui ne nyt
armotta alasti ja puhalsi niihin niiden alkuperäisen aistillisen ja villin
rohkeuden. Lyhyesti sanoen: hän koetti kaikin voimin antaa
runouden olennoiden ja niiden intohimojen elää omaa elämäänsä,
etteivät ne olisi pelkkiä leluja saksalaisten perheiden käsissä, jotka
halusivat ainoastaan helppotajuista taideherkytystä istuessaan
sunnuntaisin oluen ääressä jossakin Biergartenissa.
Mutta tavallisesti olivat runoilijat hänestä liian kirjallisia; ja hän
haki mielellään yksinkertaisempia tekstejä: vanhoja Liedejä,
muinaisia hengellisiä virsiä, joita hän oli lukenut eräästä kuluneesta
hartauskirjasta. Hän ei koettanut suinkaan säilyttää niissä niiden
kirkollista leimaa: hän käsitteli niitä häikäilemättä, aivan maallisesti,
vapaasti ja elämänmukaisesti. Tai hän valitsi jonkin lyhyen raamatun
psalmin, tai sananlaskuja, joskus pelkästään ohikulkiessaan
kuulemansa pakinan, katkelman rahvaanomaista juttelua,
lapsukaisten tuumia: — monesti kömpelöitä ja proosallisia sanoja,
joiden alta kuulsi puhdas tunne. Sellaisia asioita käsitellessään hän
oli omalla alallaan, ja silloin hän saavutti syvyyden, jota hänen
muissa sävellyksissään ei ollut ja jota hän ei itsekään aavistanut.

24. Olivatpa hänen teoksensa hyviä tai huonoja, ja useimmin ne olivat
huonoja kuin hyviä, yleensä ne olivat täynnä ylitsekuohuvaa elämää.
Kaikki niissä ei ollut uutta: ei lähimainkaan. Christophe oli monta
kertaa lattea ja proosallinen, juuri rehellisyytensä tähden; monesti
hän toisti jo käytettyjä muotoja, siksi, että juuri ne tulkitsivat hänen
ajatustaan, siksi, että hän tunsi juuri sillä tavoin eikä toisin. Millään
ehdolla hän ei olisi pyrkinyt olemaan omintakeinen: hänestä olisi
mies, joka kiusasi itseään moisilla huolilla, ollut melkoisen
keskinkertainen. Hän tahtoi ainoastaan olla omaa itseään ja sanoa
juuri sellaista, mitä ajatteli, välittämättä siitä, oliko se, mitä hän
sanoi, sanottu jo ennen häntä vai ei. Hänellä oli ylpeä usko
luullakseen sitä parhaaksi tavaksi olla omintakeinen, ja usko, ettei
Jean-Christophea ollut koskaan ennen ollut ja ettei häntä tulisi
olemaan milloinkaan muuta kun yhden kerran. Häikäilemättömän
varmana kuin nuori ainakin tuntui hänestä kaikki vielä
tekemättömältä: ja kaikki näytti hänestä olevan tehtävissä, tahi
tehtävissä uudestaan. Tällainen sisäinen kyllyys, jota rajattomia
lupaava elämä antoi, heitti hänet huumaten ja hiukan
varomattomasti onnen helmaan. Alinomaista riemua. Se riemu ei
kaivannut edes iloa, se pystyi ammentamaan voimansa surustakin:
sen lähteenä oli hänessä pursuva elämän yltäkylläisyys, hänen oma
voimansa, kaiken onnen ja kunnon synnyttäjä. Elää, elää
täydellisesti!… Se, joka ei tunne itsessään tuota voiman huimausta,
tuota elämisenhalun riemua, — suurimmankin onnettomuuden
keskellä, — se ei ole taiteilija. Tämä on juuri kompastuskivi.
Todellisen suuruuden tunnusmerkki on se, että hän osaa sekä ilosta
että surusta riemuita. Jotkut Mendelssohn ja Brahms, lokakuisen
usvan ja tihkusateen jumalat, eivät ole koskaan tunteneet sitä
jumalallista voimaa.

25. Christophe tunsi sen itsessään; ja hän levitteli iloaan varomatta ja
peittelemättä näytteille. Hän ei käsittänyt siinä mitään pahaa, hän
tahtoi ainoastaan jakaa omaansa myöskin muille. Hän ei huomannut,
että sellainen ilo oli enimmille ihmisille loukkaavaa, sellaisille, joilla
sitä ei ole koskaan ollut ja jotka sitä aina kadehtivat. Muuten: hän
välitti vähät siitä, oliko hän toisille mieleen vai ei; hän oli varma
itsestään, eikä mikään tuntunut hänestä yksinkertaisemmalta kuin
ilmaista vakaumuksensa toisille, — ja voittaa. Tiedottomasti hän
vertaili omia rikkauksiaan muiden nuotinlykkääjien yleiseen
köyhyyteen; ja hän luuli, että hänen olisi sangen helppoa saada
ylemmyytensä tunnustetuksi. Liiankin helppoa. Hänen ei tarvinnut
muka muuta kuin näyttäytyä.
Ja hän näyttäytyi.
Häntä odotettiin.
Christophe ei ollut koskaan salannut mielipiteitään. Siitä hetkestä
alkaen, jolloin hän oli huomannut saksalaisen fariseismin, mikä ei
tahdo nähdä asioita sellaisina kuin ne ovat, oli hän vannonut
olevansa aina ehdottomasti ja armottoman rehellinen, olipa puhe
mistä asiasta tai henkilöstä tahansa. Ja koska hän ei voinut tehdä
mitään menemättä äärimmäisyyksiin, niin liioitteli hän kaikkea
eriskummaisesti; hän puhui suorastaan suunnattomuuksia ja kauhisti
sellaiset ihmiset, jotka eivät olleet tuhannetta osaakaan niin naiiveja
kuin hän. Hän oli tavattoman tietämätön. Hän julisti jokaiselle, kenen
kohtasi, mitä hän saksalaisesta taiteesta ajatteli, ja oli siitä teostaan
tyytyväinen kuin ainakin ihminen, joka ei tahdo kätkeä
arvaamattoman kalliita huomioitaan pelkästään itselleen. Hän ei

26. kuvitellutkaan, että hänelle saatettaisiin olla siitä vihaisia. Heti
paikalla, kun hän keksi jonkin pyhitetyn sävellyksen
houkkamaisuuden, kiiruhti hän ilmoittamaan siitä asiasta kaikille,
jotka tulivat häntä vastaan, niin innoissaan hän oli keksinnöstään.
Hän lausui onnesta säteilevin kasvoin mitä mielettömimpiä tuomioita.
Ensin ei häntä käsitetty vakavasti; hänen töykeyksilleen naurettiin.
Mutta piankin huomattiin, että hän palasi samaan asiaan liian usein
ja hävyttömän itsepäisesti. Näytti tosiaankin siltä kuin Christophe
olisi omiin paradokseihinsa uskonut; ja tämä ei ollut enää laisinkaan
hauskaa. Hän sai aikaan julkista pahennusta; keskellä konsertteja
hän purki hälisevää ivaansa tai ilmaisi suuria mestareita kohtaan
halveksumisensa milloin tai missä tahansa.
Kaikki asiat levisivät kuin kulo pikkukaupungissa: ainoaakaan
hänen sanaansa ei unohdettu. Hänelle oltiin suuttuneita jo hänen
viimevuotisen elämänsä tähden. Ei oltu unohdettu, kuinka julkeasti
hän kuulutti seurusteluaan Aadan kanssa, eikä sitä tapausta
seuranneita epäilyttäviä aikoja. Itse hän ei muistanut siitä enää
mitään; kukin päivä vei tullessaan edellisen muistot, ja hän oli
nykyään jo sangen kaukana siitä, mitä hän oli ollut kaksi kuukautta
aikaisemmin. Mutta muut muistivat hänen puolestaan erinomaisesti:
ne nimittäin, joiden tehtävänä kaikissa pikkukaupungeissa on pistää
tunnontarkasti kirjoihinsa kaikki naapurien viat, kaikki heitä koskevat
surulliset, rumat ja loukkaavat tapahtumat, ettei mitään vain
hukkaan joutuisi. Christophen uudet kummallisuudet sijoitettiin nyt
hänen nimelleen kirjoihin hänen entisten syntiensä alle. Ne seikat
valaisivat toinen toistaan: moraalisten tunteiden loukkaamiseen
lisäksi tuli nyt sopimaton käyttäyminen. Suopeimmat sanoivat
hänestä:
— Hän tahtoo olla erikoinen.

27. Mutta enimmät vakuuttivat:
Total verrückt! (Pähkähullu).
Sitäpaitsi alkoi levitä hänestä toinen yhtä ankara ja vielä
vaarallisempi mielipide, — ja sen menestyksen takasi tuon
mielipiteen korkea alkuperä: kerrottiin, että Christophe linnassa,
jossa hän edelleen kävi säännöllisesti virallisessa tehtävässään, oli
ollut kerran niin epähieno, että oli itsensä suurherttuan kanssa
puhuessaan ilmaissut suorastaan vihastuttavalla tavalla mielipiteitään
maan kunnioitetuista mestareista. Hän oli, niin juteltiin, sanonut
Mendelssohnin Eliasta "ulkokultaisen papin isämeidäksi", ja eräitä
Schumannin Liedejä halveksivasti "Backfisch-musiikiksi": — ja sen oli
hän tehnyt juuri kun kunnioitettu ruhtinas oli tullut ilmaisemaan
erikoista mieltymystään noihin sävellyksiin. Suurherttua oli tehnyt
hänen nenäkkyydestään sievän lopun virkkaen kuivasti:
— Teitä kuullessaan ei luulisi, herraseni, että te olette saksalainen.
Nämä niin korkealta tulleet rangaistuksen sanat upposivat myöskin
syvälle alas; eikä kukaan, jolla mielessään nyt oli jotakin kaunaa
Christophea kohtaan, joko hänen menestyksensä tähden tai jostakin
persoonallisesta, joskaan ei sen kiihkeämmästä syystä, jättänyt
muistamatta, ettei hän tosiaan ollut puhdas saksalainen. Hänen
sukunsa oli isän puolelta — sen muistamme — kotoisin Belgiasta. Ei
siis ollut yhtään kumma, että tuo hävytön siirtolainen koetti mustata
kansallista kunniaa. Tämä selitys valaisi kaiken; ja germaanilainen
itserakkaus löysi siitä erinomaisen syyn ihaillakseen vielä lisää omaa
arvoaan, halveksien samalla vastustajaansa.
Tätä aivan platoonista kostoa elähytti Christophe vielä itse sangen
tuntuvalla ravinnolla. On hyvin varomatonta arvostella muita silloin,

28. kun valmistautuu itse antamaan itsensä alttiiksi muiden arvostelulle.
Taitavampi ja vähemmän rehellinen taiteilija olisi ollut häveliäämpi ja
kunnioittavampi puhuessaan edeltäjistänsä. Mutta Christophe ei
ymmärtänyt olevan mitään syytä salata halveksumistaan
keskinkertaisuutta kohtaan, enempää kuin sitä onneakaan, jota
hänen oma voimansa hänelle tuotti. Ja hän toitotti tuota onnea
suorastaan tahdittomalla tavalla. Vaikka Christophe oli lapsuudesta
asti tottunut sulkeutumaan omaan kuoreensa, koska hänellä ei ollut
seuraa, jolle hän olisi voinut uskoa ajatuksiaan, tuli hänelle viime
aikoina halu purkaa muille sisuaan. Hänen ilonsa oli niin suuri, ettei
hän voinut yksin sitä kantaa; hänen rintansa liian pieni, että se olisi
siihen mahtunut: se olisi haljennut, ellei hän olisi saanut ilmaista
iloaan muille. Muun ystävän puutteessa oli hän nyt ottanut
uskotukseen vierustoverinsa orkesterissa, toisen Kapellmeisterin,
nimeltään Siegmund Ochs; hän oli nuori würtenbergiläinen, lauhkea
ja ovela poika, käytöksessään Christophea kohtaan aivan
ylenpalttisen kunnioittava. Christophe ei voinut epäillä häntä; ja
vaikka hän olisi epäillytkin, olisiko hän koskaan saattanut
kuvitellakaan, että oli sopimatonta uskoa iloaan jollekin oudollekin
henkilölle tai vaikkapa suorastaan viholliselle? Eikö kaikkien toisten
päinvastoin pitänyt olla siitä hänelle kiitollisia? Sillä eikö Christophe
tehnyt työtä heidänkin puolestaan? Hänellä oli onnea kaikille,
ystäville ja vihollisille. — Hän ei aavistanut, ettei mikään ole
vaikeampaa kuin pakottaa ihmiset ottamaan vastaan jotain uutta
onnea; he pitävät melkeinpä entistä onnettomuuttaankin parempana
kuin sitä: he tarvitsevat vuosisatoja märehdittyä ravintoa. Mutta eräs
seikka on heistä vieläkin selittämättömämpää, se, että heidän pitäisi
kiittää jotakuta toista tuosta onnestaan. He eivät anna sitä
loukkausta anteeksi muulloin kuin ehdottomasta pakosta; ja silloinkin

29. he valmistautuvat antamaan lahjoittajan vielä kerran sen kalliisti
maksaa.
Tuhannestakaan syystä ei Christophen luottavia mielenilmauksia
siis otettu kovin innokkaasti millään taholla vastaan. Mutta oli
olemassa noiden tuhannen päällisiksi vielä yksi syy lisää, miksi juuri
Siegmund Ochs ei sitä tehnyt. Ensimäinen Kapellmeister, Tobias
Pfeiffer, aikoi näet piakkoin vetäytyä yksityiselämään; ja vaikka
Christophe oli vielä sangen nuori, oli hänellä kaikki edellytykset
päästä hänen seuraajakseen. Siegmund Ochs oli liian saksalainen
ollakseen tunnustamatta, että Christophe ansaitsikin sen paikan,
koska kerran hovi häntä siihen puolusti. Mutta hänellä oli myös liian
hyvä käsitys itsestään ollakseen uskomatta, etteikö hän itse olisi
ansainnut sitä paikkaa paremmin, jos vain hovi olisi hänet paremmin
tuntenut. Niinpä ottikin hän Christophen kaikki mielenpurkaukset
vastaan omituinen hymy huulillaan, kun Christophe saapui aamuisin
teatteriin ja alkoi puhua, koettaen pysyä muka totisena, vaikka
hänen koko kasvonsa säihkyivät sisällistä intoa.
— No, sanoi silloin Ochs hänelle salakavalasti hänen ohitseen
mennessään, onko taas jokin uusi mestariteos päässyt päivänvaloon?
Christophe pisti kätensä hänen kainaloonsa:
— Ah, ystäväni, mikään entinen ei ole tämän veroista… Jos sinä
sen kuulisit!… Perhana vieköön, se on niin hyvä. Sellaista ei ole vielä
nähty, ei kuultu. Jumala auttakoon ihmisiä, kun se räjähtää heidän
korviinsa! Sen jälkeen tuntee sielussaan ainoastaan yhden halun:
kuolla.
Nämä sanat eivät langenneet tien oheen. Ochs ei suinkaan hänelle
nyt hymyillyt eikä leikillisesti kujeillut hänen lapsellisen innostuksensa

30. kustannuksella, sillä silloin Christophe olisi varmaan ollut valmis itse
ensimäisenä nauramaan ja pyytämään anteeksi, jos hänelle vain olisi
ilmaistu, että hän oli naurettava; ei, Ochs päinvastoin alkoi häntä
petollisesti ylistellä; ja siten hän yllytti Christophen päästämään
uusia hullutuksia; ja kun hän oli eronnut Christophesta, kiiruhti hän
levittelemään niitä kaikkialle ja vääristeli ne vieläkin
naurettavammiksi. Niille hohotettiin musiikkimiesten toveripiirissä
kohti kurkkua, ja jokainen odotti jännityksessä vain tilaisuutta, jolloin
saisi tuomita perinpohjin Christophen poloiset sävellykset. — Tuomio
oli jo etukäteen aivan valmis.
Viimein se tilaisuus tuli.
Christophe oli valikoinut etevimmät koko sekasotkustaan. Ensin oli
ohjelmassa hänen Hebbelin Judithiin säveltämänsä uvertyyri,
runoon, jonka hurja voima oli viehättänyt häntä, tavallisen
saksalaisen ponnettomuuden vastapainona; (tähän aiheeseensa hän
oli alkanut jo hiukan kyllästyä, sillä vaisto sai hänet aavistamaan,
että Hebbel oli ottanut tehtäväkseen näytellä neroa aina ja millä
hinnalla tahansa). Sitten seurasi sinfonia, jonka nimenä oli Arnold
Böcklinin pateettinen: Elämä on unelma, ja mottona Vita somnium
breve. Loppuosan muodosti sarja Liedejä ja eräitä klassillisia
kappaleita, ynnä muuan Ochsin sepittämä Festmarsch, juhlamarssi,
jonka Christophe oli tarjoutunut toveruuden vuoksi ottamaan
ohjelmaansa, vaikka hän pitikin sitä melkoisen vähäpätöisenä.
Näistä sävellyksistä ei harjoituksissa mennyt paljoa hukkaan.
Vaikkei orkesteri laisinkaan ymmärtänyt näitä uusia esityksiään ja
vaikka jokainen sen jäsen olikin mielessään tällaisesta uudesta
musiikista ällistynyt, niin ei kukaan heistä vielä ollut ehtinyt
muodostaa siitä omaa mielipidettään, varsinkaan, koska kukaan

31. heistä ei siihen pystynyt ennenkuin yleisö oli ilmaissut siitä
ajatuksensa. Sitäpaitsi teki Christophen varmuus voimakkaan
vaikutuksen noihin soittajiin, jotka olivat tottelevaisia ja kuriin
kasvatettuja niinkuin ainakin hyvässä saksalaisessa orkesterissa.
Ainoa tukaluus tuli laulajattaresta. Hän oli tuo Tonhallen konserttien
sinipukuinen kuuluisuus. Hän oli siihen aikaan maineessa kaikkialla
Saksassa: tämä erinomainen perheenäiti tulkitsi Brünhildeä ja
Kundryä Dresdenissä ja Bayreuthissä keuhkojen voimalla, jota
vastaan ei ollut väittämistä. Mutta jos hän olikin wagnerilaisessa
koulussa oppinut sen taidon, josta tuo koulu syyllä ylpeilee, nimittäin
lausumaan selvästi, sinkauttamalla kerakkeet kauas läpi ilman ja
erottamaan ääntiöt ja nakkaamaan ne kuin nuijalla lyöden
ällistelevälle yleisölle, niin ei hän siellä kuitenkaan ollut oppinut
taitoa olla luonnollinen, — senhän ymmärtää. Jokaisesta sanasta tuli
kohtalokas: kaikki oli korostettua; tavut kulkivat lyijyanturoin;
jok'ainoasta lauseesta muodostui oikea murhenäytelmä. Christophe
pyysi häntä hiukan hillitsemään dramaattista voimaansa. Laulajatar
suostui siihen ensin melkoisen taipuisasti; mutta sitten saivat hänen
luonteenomainen raskautensa ja halunsa näyttää äänivarojaan hänet
valtaansa. Christophe hermostui. Hän huomautti kunnianarvoiselle
naiselle, että hän tahtoi tulkita sanoilla eläviä ihmisiä eikä Fafner-
käärmettä puhetorvineen. Laulajatar otti, — kuten voi arvata, —
tämän nenäkkyyden hyvin pahakseen. Hän sanoi tietävänsä,
Jumalan kiitos, mitä oli laulaa, ja että hänellä oli ollut kunnia esittää
Brahmsin Liedejä itsensä tuon suuren mestarin läsnäollessa, ja ettei
Brahms koskaan kyllästynyt kuulemaan niitä hänen esittäminään.
— Sen pahempi! Sen pahempi! huudahti Christophe.
Laulajatar kysyi ylimielisesti hymyillen häneltä, mitä tuo
arvoituksellinen huudahdus merkitsi. Christophe vastasi, että koska

32. Brahms ei ollut kertaakaan elämässään tiennyt, mikä on luonnollista,
niin olivat hänen ylistyksensä niin pahaa moitetta kuin olla saattaa,
ja vaikka Christophe joskus oli sangen kohtelias, kuten laulajatar
tässä oli huomauttanut, niin koskaan ei hän olisi mennyt sanomaan
laulajattarelle mitään niin epäkohteliasta kuin tuo Brahms.
Inttelyä jatkui tähän tapaan; ja laulajatar esitti laulut yhä
itsepäisesti omaan kuosiinsa, pateettisesti ja työntäen ne täyteen
melodramaattisia efektejä, — kunnes Christophe viimein sanoi
hänelle jyrkästi huomaavansa hyvin, että se oli laulajattaren
luonteesta johtuvaa ja ettei sitä voinut muuttaa; ja koska ei hänen
Liedejään osattu laulaa oikein, oli parasta olla esittämättä niitä
ollenkaan: Christophe sanoi pyyhkivänsä ne ohjelmasta. — Silloin oli
jo konsertin edellinen ilta, noihin Liedeihin luotettiin paljon: laulajatar
itsekin oli niistä puhunut; hän oli tarpeeksi musikaalinen
ymmärtääkseen edes osaksi niiden arvon. Christophe asettui nyt
häntä vastustamaan, mutta koska hän ei ollut varma, etteikö
huominen konsertti ehkä saattanut perustaa tuon nuorenmiehen
mainetta, niin hän ei tahtonut joutua huonoihin väleihin ehkä
nousevan tähden kanssa. Laulajatar taipui siis yhtäkkiä; ja
viimeisessä harjoituksessa alistui hän kärsivällisesti kaikkeen, mitä
Christophe häneltä vaati. Mutta kuitenkin hän oli itsepintaisesti
päättänyt noudattaa omaa makuaan, — konsertissa.
Suuri päivä tuli. Christophe ei ollut yhtään rauhaton. Hän oli liiaksi
musiikkinsa vallassa voidakseen asiaa arvostella. Tosin hän kuitenkin
tunsi, että hänen teoksensa tarjosivat paikka paikoin tilaisuuden
naurettavalle tulkinnalle. Mutta mitä se nyt merkitsi? Ei voi kirjoittaa
mitään suurta joutumatta vaaraan olla naurettava. Päästäkseen

33. asian pohjaan täytyy uhmata yleistä mielipidettä, kohteliaisuuden ja
häveliäisyyden tapoja, olla välittämättä yhteiskunnan valheista,
joiden alla sielu nukkuu tukahdutettuna. Ellei tahdo säikyttää ketään
ja pyrkii ainoastaan menestykseen, täytyy tyytyä koko iäkseen
pysymään sovinnaisella keskitasolla ja antaa keskinkertaisille
ihmisille ainoastaan keskinkertaista totuutta, sitäkin laimennettuna,
vedellä sekoitettuna, sillä sitä he ainoastaan kykenevät sulattamaan.
Mutta oikean kyvyn tulee olla omalla puolellaan elämää. Ei ole suuri,
ellei ole tallannut tuollaista levottomuutta jalkoihinsa. Christophe sen
tallasi. Hänelle saatettiin kyllä viheltää: hän oli varma, että
välinpitämättömäksi ei yleisö jäisi. Häntä huvitti, kun hän ajatteli,
miten eräiden hänen tuttaviensa naamat vääntyisivät, kun he
kuulisivat sen tai sen hiukan uskalletun kappaleen. Hän odotti tuimaa
kritiikkiä: hän hymyili sille jo etukäteen. Joka tapauksessa täytyi
sellaisen olla sokea — tai kuuro, joka — kieltää, ettei hänen
tuotteissaan ollut voimaa, — miellyttävää tai ei, mitä väliä sillä?…
Miellyttävää! Rakastettavaa!… Voima, se yksinään riitti. Sen oli
päästävä uomaansa ja vietävä kaikki mukanaan niinkuin Rhein…
Tuli ensimäinen vastoinkäyminen. Suurherttua ei saapunut
tilaisuuteen. Ruhtinaallisessa aitiossa istui ainoastaan hovin
vähäpätöisiä statisteja: muutamia hovinaisia. Christophe ärtyi siitä,
käsittämättä oikein, miksi. Hän ajatteli: "Se hölmö tahtoo näyttää
epäsuosiotaan. Hän ei tiedä, miten suhtautua teoksiini: pelkää
nolaavansa itsensä." Hän kohautti hartioitaan eikä ollut välittävillään
sellaisesta joutavasta pikkuseikasta. Muut ottivat sen kyllä
huomioonsa: se oli ensimäinen kelpo läksy, ja uhkaus tulevaisuuden
varalta.
Yleisö ei ollut sen halukkaampi kiiruhtamaan tilaisuuteen kuin sen
isäntäkään: kolmannes salia oli tyhjänä. Christophe ei saattanut

34. estää itseään katkerin mielin ajattelemasta, miten täynnä sali oli
hänen lapsuutensa konserteissa. Jos hän olisi ollut hiukan
kokeneempi, ei hän olisi tätä muutosta ällistynyt; Christophesta olisi
nyt ollut aivan luonnollista, että häntä kuulemassa oli vähemmän
ihmisiä hänen esittäessään jotakin arvokasta kuin hänen
soittaessaan jotakin joutavaa: sillä suurinta osaa yleisöstä ei vedä
suinkaan puoleensa musiikki, vaan itse soittaja; ja onhan
luonnollista, että soittaja, joka on täysikasvuinen ja samanlainen
kuin muutkin ihmiset, kiinnittää paljoa vähemmän mieltä kuin
lapsenmekkoon puettu taiteilija, joka liikuttaa helliä tunteita ja
huvittaa töllistelijöitä.
Kun Christophe oli turhaan odottanut salin täyttymistä, päätti hän
alkaa. Hän koetti vakuuttaa itselleen, että näin oli parempi: "Vähän
ystäviä, mutta hyviä". — Se hänen optimisminsa ei näyttäytynyt
kuitenkaan kauan hyvin perustelluksi.
Kappaleet seurasivat toisiaan hiiskumattoman hiljaisuuden
vallitessa. Yleisö saattaa kuunnellessaan olla vaiti sentähden, että
sen tunne on valmis joka hetki purkautumaan yli laitojensa, niin on
se joutunut esityksen valtaan. Mutta tässäpä hiljaisuudessa ei ollut
yleisössä mitään sisältöä. Ei kerrassaan mitään. Se oli pelkkää
torkkumista. Aivan tyhjää. Tunsi, että jokainen sävel suistui
välinpitämättömyyden kuiluun. Christophe seisoi yleisöön selin ja
johti orkesteriaan, mutta kuitenkin hän huomasi kaikki, millaista
salissa oli, huomasi sen sisäisillä tuntosarvillaan, jollaiset jokaisella
oikealla soittajalla on ja joilla hän voi aavistaa, saako hänen
soittonsa kaikua kuuntelijain sydämissä. Hän löi yhä tahtia ja koetti
kiihdyttää itseään, vaikka häntä hyytikin jo se ikävystymisen sumu,
joka nousi häntä kohti tuolta alhaalta katsomosta ja hänen takaansa
aitioista.

35. Viimein loppui uvertyyri; ja sali taputti käsiään. Se taputti veltosti,
kylmästi, ja sitten se vaikeni. Christophesta olisi ollut parempi, jos
hänet olisi huudettu alas… Vihellys edes! Yksi ainoa vihellys!
Jonkinlainen elämänmerkki, ankara mielenilmaus hänen sävellystään
vastaan!… — Christophe katseli yleisöä. Yleisö katseli häntä. He
tutkivat mielipidettä toistensa silmistä. He eivät kuitenkaan sitä
löytäneet ja vaipuivat välinpitämättömään tilaansa.
Soitto aikoi uudestaan. Nyt tuli sinfonian vuoro. — Christophe
tuskin jaksoi johtaa sitä loppuun. Monta kertaa hän oli heittää
tahtipuikkonsa nurkkaan ja rynnätä matkaansa. Ympäröivä tylsyys
tarttui häneen, viimein hän ei ymmärtänyt itsekään, mitä hän johti,
hän ei saanut henkeä keuhkoistaan, hänellä oli tuntu, että hän vajosi
auttamattomasti ikävystymiseen. Ei tullut edes niitä pilkallisia
supatuksia, joita hän oli odottanut eräissä sävellysten kohdissa:
yleisö oli painautunut lueskelemaan ohjelmaa. Christophe kuuli
takaansa ohjelmalehtien jokaisen kuiva-äänisen kahahduksen; ja
sitten seurasi taas hiljaisuus, viimeiseen sointuun saakka, jolloin
äskeiset veltot kättentaputukset jälleen totesivat, että ymmärrettiin
nyt sen sävellyksen loppuneen. — Ainoastaan pari kolme henkilöä
taputti uudestaan käsiään, kun muut lakkasivat: mutta ne taputukset
eivät herättäneet vastakaikua, ja sitten ne häpeissään vaikenivat:
silloin tuntui tyhjyys yhä tyhjemmältä, ja tuo pieni erehdys todisti
yleisölle ainoastaan, miten ikävä sillä oikeastaan oli ollut.
Christophe oli istuutunut keskelle orkesteriaan, hän ei uskaltanut
katsoa ei oikealle, ei vasemmalle. Häntä itketti, ja samalla hän vapisi
vihasta. Hän olisi tahtonut kavahtaa ylös ja huutaa kaikille: "Ah,
kuinka te olette minusta ikäviä! Te olette minusta sietämättömän
ikäviä! Minä en jaksa tätä kärsiä!… Menkää matkaanne kaikki,
kaikki!…"

36. Sitten vilkastui yleisö hiukan, sillä se odotti nyt laulajatarta, jolle se
oli tottunut antamaan suosiotaan. Tässä Christophen kummallisten
uutuuksien valtameressä, jossa yleisö harhaili ilman kompassia, oli
edes tuo laulajatar jotain varmaa; tunnettu ja vankka pohja, maa,
jossa ei tarvinnut peljätä eksyvänsä. Christophe aavisti yleisön
ajatuksen; ja hän nauroi ilkeästi. Laulajatar puolestaan tiesi hyvin
yleisön hartaan odotuksen: Christophe huomasi sen hänen
kuningatarmaisista kasvonilmeistään, mennessään ilmoittamaan
hänelle, että nyt oli hänen vuoronsa esiintyä. He katsoivat toisiinsa
vihamielisesti. Christophe ei tarjonnut hänelle käsivarttaan, vaan pisti
päinvastoin kädet taskuunsa ja antoi laulajattaren mennä
näyttämölle yksin. Laulajatar meni hänen ohitseen raivoissaan ja
nolattuna. Christophe seurasi häntä kyllästyneen näköisenä. Heti,
kun laulajatar ilmestyi, puhkesi sali osoittamaan ihastustaan hänelle:
se oli koko yleisölle helpotus; kaikkien kasvot kirkastuivat, ihmiset
vilkastuivat, kaikki kiikarit summattiin näyttämöä kohti. Varmana
voimastaan iskeysi laulajatar Christophen Liedeihin tietysti omalla
tavallaan, välittämättä ollenkaan niistä huomautuksista, joita
Christophe oli hänelle tehnyt edellisenä iltana. Christophe säesti
häntä, ja kalpeni. Hän tunsi kohta tämän kapinan. Heti, kun
laulajatar teki ensimäisen muutoksen, löi Christophe rajusti
koskettimiin, ja sanoi vimmoissaan.
— Ei!
Laulajatar jatkoi. Christophe puhalsi hänelle hänen selkänsä takaa,
käheällä ja raivostuneella äänellä:
— Ei! Ei! Ei sillä tavalla…
Tuo raivoisa ärähtely, jota yleisö ei voinut kuulla, mutta josta
sanaakaan ei mennyt ohi orkesterin korvain, ärsytti laulajatarta ja

37. hän jatkoi itsepäisesti, venyttäen uhmallaan esitystä, tehden siihen
pausseja, voimakohtia. Christophe ei ottanut näitä muutoksia
varteen ja jatkoi vain omaa tahtiaan: niin meni kaikki lopulta hajalle.
Yleisö ei huomannut mitään: oli näet hyväksytty jo pitkän aikaa
sitten selviöksi, ettei Christophen musiikki voinut olla korvalle
miellyttävää eikä puhdasta. Mutta Christophe oli toista mieltä ja
irvisteli kuin mielipuoli; ja viimein hänen vimmansa purkausi. Hän
lopetti keskellä tahtia:
— Riittää! huusi hän kohti kurkkua. Laulajatar jatkoi intonsa
vauhdista vielä puoli tahtia, ja sitten keskeytti hänkin vuorostaan.
— Riittää! toisti Christophe kuivasti.
Salissa syntyi hetken ällistys. Jonkun sekunnin päästä sanoi
Christophe jäätävällä äänellä.
— Aletaan alusta!
Laulajatar katsoi ymmällään häneen; hänen kätensä vapisivat;
hänen teki mieli heittää nuottivihko vasten Christophen kasvoja;
myöhemmin hän ei käsittänyt, kuinka hän ei ollut sitä tehnyt. Mutta
hän oli nyt täydellisesti Christophen käskevän voiman ja hänen
vastustamattomien sanainsa vallassa: — hän alkoi alusta. Nyt lauloi
hän koko Lieder-sarjan seuraten tarkoin kaikkia neuvottuja
vivahduksia: sillä hän tunsi, ettei Christophe armahtaisi hatuistakaan
häntä; ja hän vapisi ajatellessaan, että tästä tulisi uusi kohtaus.
Kun hän lopetti, huusi yleisö haltioitumisen vimmassa hänet lavalle
takaisin. Liedeille se ei taputtanut käsiään, vaan kuuluisalle ja
ammatissaan vanhenneelle laulajattarelle, sillä se tiesi, että hänelle
se voi taputtaa aina: se tiesi, että häntä se voi ihailla pelkäämättä

38. erehtyvänsä. Sitäpaitsi tahtoi yleisö antaa hänelle hyvitystä
äskeisestä kohtauksesta. Se aavisti hämärästi, vaikkei se ollutkaan
aivan varma asiasta, että laulajatar oli ollut väärässä, mutta siitä oli
sopimatonta, että Christophe oli uskaltanut laulajattarelle siitä
huomauttaa. Huudettiin: "Uudestaan, Uudestaan." Mutta Christophe
painoi päättävästi pianon kannen kiinni.
Laulajatar ei tätä uutta nenäkkyyttä edes huomannut; hän oli liian
kuohuksissaan voidakseen edes ajatellakaan laulaa uudestaan. Hän
poistui kiireesti näyttämöltä ja sulkeutui pukuhuoneeseensa; ja siellä
purki hän neljännestunnin sydäntään, joka kuohui suuttumusta ja
raivoa: hän sai hermokohtauksen, tuli oikea tulva kyyneleitä, vihaisia
haukkumisia, sadatuksia Christophea vastaan, — mitään ei
puuttunut. Hänen raivoisa kirkunansa kuului läpi suljetun ovenkin.
Ne hänen ystävistään, joiden onnistui päästä sisään, kertoivat ulos
tullessaan, että Christophe oli käyttäytynyt kuin täysi kollo. Yleinen
mielipide leviää pian teatterissa. Ja kun Christophe ilmestyi takaisin
lavalle johtamaan viimeistä kappaletta, uhkasikin yleisö suorastaan
hirmumyrskyllä. Mutta se kappale ei ollutkaan hänen: se oli tuo
Ochsin Festmarsch, jonka Christophe oli toverillisesti liittänyt
ohjelmaansa. Yleisö, joka tunsi olonsa tätä vetelää musiikkia
kuunnellessaan kotoisaksi, löysi silloin yksinkertaisen keinon
ilmaistakseen tyytymättömyytensä Christopheen, keinon, jota
käyttäen sen ei tarvinnut olla niin rohkea, että se olisi Christophelle
viheltänyt: se taputti Ochsille hurjasti käsiään ja huusi tekijän esille
kaksi, kolme kertaa; eikä hän suinkaan jäänyt tulematta. Ja sillä
tavoin se konsertti loppui.
Arvaa helposti, että suurherttua ja hovi, — koko tuo pieni,
juorunhaluinen ja ikävä maaseutukaupunki — sai tarkoin tietoonsa
kaiken, mitä konsertissa oli tapahtunut. Ne sanomalahdet, jotka

39. olivat laulajattaren ystäviä, eivät vihjailleet millään tavoin
skandaaliin; mutta sen sijaan ne kaikki yksimielisesti ylistivät
laulajatarta, ja tyytyivät mainitsemaan ohjelmasta ohimennen ne
Liedit, jotka hän oli laulanut. Mitä taasen Christophen muihin
sävellyksiin tuli, niistä lausuttiin vain pari riviä, samat tai melkein
samat kaikissa lehdissä: "… Taitava kontrapunktissa. Monimutkainen
kirjoitustapa. Heikko mielikuvitus. Ei melodiaa. Kirjoitti päällään eikä
sydämellään. Vailla rehellisyyttä. Tahtoi olla omintakeinen…" —
Seurasi sitten opettava lauselma todellisesta omintakeisuudesta,
siitä, jota oli manalle menneitten mestarien, Mozartin, Beethovenin,
Loeven, Schubertin, Brahmsin töissä, "noiden, jotka olivat
omintakeisia ajattelematta olla sellaisia". Sen jälkeen siirryttiin
luontevasti puhumaan, että suurherttuallisessa teatterissa oli
päätetty esittää uudestaan Konradin Kreutzerin ooppera Nachtlager
von Granada, Granadan yövartio; selitettiin pitkästi kuinka tämä
"ihana musiikki oli aina yhtä raikasta ja nuorekasta kuin muinoin
ensimäisenä päivänään".
Parilla sanalla: Christophen sävellykset saivat suopeammankin
arvostelun puolelta osakseen täydellisen ja ällistelevän
ymmärtämättömyyden; — ja niiltä, jotka eivät hänestä pitäneet,
salakavalaa vihamielisyyttä, joka varustautui jo vastaisuudenkin
varalta; — suuri lauma taasen, jota ei vihamielinen tai ystävällinen
kritiikki liikuttanut, oli aivan vaiti. Omien ajatustensa varaan jätettynä
ei suuri yleisö ajattele mitään.
Christophe oli lamaan lyöty.

40. Eikä hänen vastoinkäymisensä kuitenkaan ollut yhtään
kummastuttavaa. Oli ainakin kolme syytä, jotka tekivät hänen
teoksensa yleisölle epämiellyttäviksi. Ne eivät olleet täysin kypsät. Ja
lisäksi ne olivat liian paljon edellä aikaansa, että ne olisi ensi kerralla
ymmärretty. Ja lopuksi oltiin sangen hyvillään, kun saatiin hiukan
läksyttää pöyhkeää nuorta miestä. — Mutta Christophen äly ei ollut
niin tyyni, että hän olisi voinut huomata tappionsa jollakin tavalla
oikeutetuksi. Etenkin puuttui häneltä tuota kylmää selvänäköisyyttä,
jonka todelliselle taiteilijalle antaa tuskallinen kokemus, nimittäin
tietoisuus, etteivät ihmiset koskaan oikein opi ymmärtämään ja että
heidän tuhmuutensa on auttamaton. Christophen yksinkertainen
luottamus yleisöön ja menestykseen, jonka hän luuli saavuttavansa
pelkästään siitä syystä, että hän sen ansaitsi, luhistui tuossa
tuokiossa. Hänestä olisi ollut luonnollista, että hänellä oli vihamiehiä;
mutta se ällistytti häntä, ettei hänellä ollut ainoatakaan ystävää.
Kenelläkään niistä, joihin hän oli luottanut ja jotka tähän asti olivat
näyttäneet seuraavan harrastuksella hänen sävellyshommiaan, ei
ollut konsertin jälkeen hänelle yhtään ainoaa rohkaisevaa sanaa. Hän
koetti saada selville heidän mielipiteensä, mutta he vetäytyivät
epämääräisten pakinain suojaan. Sitten tahtoi hän itsepintaisesti
saada tarkan selvän heidän mielipiteistään: silloin vetivät suorimmat
heistä turvakseen hänen ensimäiset teoksensa, nuo aloittelijan
typeryydet. — Monta kertaa hän oli myöhemmin saava kuulla, kuinka
hänen uudet teoksensa hyljättiin muka hänen entisten sävellyksiensä
hyvyyden vuoksi, — ja sen tekivät samat henkilöt, jotka muutama
vuosi ennen olivat tuominneet huonoiksi juuri nuo entiset teokset,
silloin, kun ne aikoinaan olivat uusia: se on tavallinen sääntö. Mutta
Christophe ei sitä ymmärtänyt; hän päästi nurisevan vastalauseen.
Häntä ei hyväksytty, yhdentekevää; se oli hänestä vain mieleenkin,
hän ei tahtonut olla kaiken maailman ystävä. Mutta se, että oltiin

41. hänestä pitävinään eikä kuitenkaan suotu hänen kasvaa, että
tahdottiin häntä pysymään kaiken ikänsä entisellään, lapsena, se
meni yli rajojensa! Sellainen, joka kelpaa kaksitoista-vuotiaana, ei
sovellu enää kaksikymmen-vuotiaana; ja hän toivoi, ettei hän tähän
nykyiseenkään pysähtyisi, vaan muuttuisi aina, alinomaa… Millaisia
hölmöjä, koettaa seisauttaa elämän juoksua!… Mielenkiintoista
hänen lapsuuden sävellyksissään ei ollut itse tuo lapsellinen
joutavuus, vaan voima, joka siinä piili ja joka lupasi jotakin tulevina
aikoina. Ja tämän tulevan he nyt tahtoivat häneltä tappaa!… Ei, he
eivät olleet koskaan ymmärtäneet, millainen hän oli, he eivät olleet
milloinkaan häntä rakastaneet, enempää ennen kuin nytkään; he
pitivät hänessä ainoastaan siitä, joka oli heikkoa, matalasisältöistä,
siitä, joka oli hänessä samaa kuin muissa, keskinkertaisuuksissa,
eivätkä suinkaan sellaisesta, mitä hän todella oli: heidän
ystävyytensä perustui ainoastaan väärinkäsitykseen…
Christophe ehkä liioitteli. Mutta kuitenkin on hyvin tavallista, että
kunnon ihmiset eivät kykene pitämään mistään uudesta, vaan
huomaavat sen kauneuden vasta silloin, kun se on parikymmentä
vuotta vanha. Heidän huonoille päilleen on uudella elämällä liian
väkevä haju: ajan tuulen täytyy lieventää sen tuoksua. He
ymmärtävät taideteoksen vasta silloin, kun sen on peittänyt vuosien
home.
Mutta Christophe ei hyväksynyt sitä, ettei häntä ymmärretty silloin,
kun hän itse oli läsnä, vaan vasta, kun hän oli mennyt. Hänestä oli
hauskempi uskoa, ettei häntä ymmärretty ollenkaan eikä milloinkaan
ymmärrettäisi. Ja hän raivosi. Hän teki nyt sen naurettavan virheen,
että koetti tehdä ymmärretyksi itsensä, selittää, väitellä, vaikkei
sellaisesta voi olla mitään apua: siinä suhteessa olisi täytynyt
muuttaa koko ajan maku toiseksi. Mutta hän ei epäillyt voimiaan.

42. Hän oli päättänyt puhdistaa väkivallalla ja täydellisesti saksalaisen
maun. Siihen hänellä ei ollut mitään keinoja: moinen ei onnistunut
muutamilla pakinoilla, hapuillen epämääräisiä sanoja, joilla hän
karkasi rajusti ja loukkaavasti suurien mestarien kimppuun, jopa
niidenkin henkilöiden, joille hän koetti asiaansa vakuuttaa. Sillä
tavoin hän hankki itselleen ainoastaan muutamia vihollisia lisää.
Hänen olisi pitänyt kirkastaa omat ajatuksensa, ja pakottaa sitten
yleisö itseään kuuntelemaan…
Mutta silloin tarjosi onni — tai paremminkin kova onni — hänelle
siihen erään keinon.
Hän istui teatteriravintolan pöydän ääressä, keskellä
orkesteritovereita, jotka ottivat kovin pahakseen hänen taiteelliset
tuomionsa. He eivät suinkaan olleet aivan kokonaan toista mieltä
kuin hän; mutta kaikkia heitä kiehutti Christophen sanojen julkeus.
Vanha Krause, altto, kunnon mies ja hyvä soittaja, joka piti
vilpittömästi Christophesta, olisi tahtonut kääntää pakinan toisaalle;
hän ryiskeli ja odotti tilaisuutta lyödäkseen kaiken leikiksi. Mutta
Christophe ei häntä kuunnellut; hän jatkoi kahta uhemmin; ja Krause
oli huolissaan ja ajatteli:
— Miksi hänen pitääkin nyt puhua kaikkea tuollaista? Jumala
varjelkoon miestä! Voihan sellaista ajatella: mutta eihän sitä sovi
sanoa, piru vie!
Omituisinta oli, että hän ajatteli itse "tuollaista" samoin kuin
Christophe; ainakin hän tunsi aavistuksellisesti samaa, ja
Christophen mielipiteet saivat kyllä hänessä heräämään kaikenlaisia

43. oikeutettuja epäilyjä. Mutta hänellä ei ollut tarpeeksi rohkeutta
tunnustaa sitä suoraan, ei ainakaan näin joukossa, — esteenä oli
osaksi pelko nolata itsensä ja osaksi vaatimattomuus ja
itseluottamuksen puute.
Weigl, kornetti, ei tahtonut oppia mitään; hän kaipasi ainoastaan
tilaisuutta ihailla, olipa ihailtava mitä tahansa, hyvää tai huonoa,
tähti tai kaasuvalo: kaikki oli hänelle samanarvoista; hänen
ihailullaan ei ollut mitään rajoituksia: hän ihaili, ihaili, ihaili. Se oli
hänelle sokea elintarve; hän kärsi, kun hänen ihailulleen tehtiin
aitoja.
Sellonsoittaja Kuh kärsi vielä enemmän kuin hän Christophen
sanoista. Hän rakasti sydämensä pohjasta huonoa musiikkia. Kaikki,
mihin Christophe kohdisti myrkyllisen ivansa ja herjauksensa, oli
hänestä kuvaamattoman rakasta: vaistomaisesti valitsi hän
parhaikseen juuri kaikkein sovinnaisimmat; hänen sielunsa oli oikea
kaikenlaisen kyynelöivän ja komeilevan liikutuksen säiliö. Tosin oli
hänen hellä nöyryytensä kaikkia vääriä suurmiehiä kohtaan
rehellistä. Hän valhetteli ainoastaan uskotellessaan itselleen, että
hän jumaloi todellisia suuruuksia, — valhetteli kaikessa
viattomuudessa. Onhan olemassa niitä "Brahmineja", jotka luulevat
epäjumalassaan tuntevansa menneitten vuosisatain nerojen
henkäystä: he rakastavat Brahmsissa Beethovenia. Kuh teki vielä
enemmän: hän rakasti Brahmsia Beethovenissa.
Mutta kaikkein vimmastunein Christophen paradokseista oli fagotti,
nimeltä Spitz. Hänessä ei loukkaantunut hänen musiikki vaistonsa
niin paljoa kuin hänen luontainen orjallisuudentunteensa. Ennen
muinoin oli muuan Rooman keisari, joka tahtoi kuolla seisoallaan.
Spitz olisi tahtonut kuolla nenällään, aivan samoin kuin hän oli

44. elänytkin: se oli hänen luonnollinen asentonsa; hän oli suorastaan
autuas, kun sai maata maan tomussa kaiken sellaisen edessä, joka
oli yleisesti hyväksyttyä, pyhitettyä, sellaisen, joka oli "onnistunut";
ja hän joutui aivan suunniltaan, kun estettiin häntä tuollaisesta
pikentinasemasta, jota hän rakasti.
Niinpä siis Kuh nyt vaikeroitsi, Weigl viittilöi toivottomana, Krause
puhui puuta heinää, ja Spitz kirkui kimeästi. Mutta Christophe ei
horjunut, vaan piti äänensä ylinnä ja antoi sen kuulua, lasketellen
kauheita tuomioitaan Saksasta ja saksalaisista.
Lähellä toisessa pöydässä istui muuan nuori mies, joka kuunteli
heitä ja vääntelehti naurusta. Hänellä oli musta, kiharainen tukka,
kauniit, älykkäät silmät, kookas nenä, joka ei kärkipuolelle päästyään
tiennyt, kääntyisikö se oikealle vai vasemmalle vai ojentaisiko
kasvunsa suoraan, ja siksi se hajosikin kummallekin puolelle; hänen
huulensa olivat paksut ja kasvonsa yleensä vilkkaat ja sukkelat. Hän
seurasi tarkoin Christophen puhetta, tähystäen hänen huuliinsa, ja
jokainen Christophen sana heijastui hänen kasvoillaan mieltyneenä
koiranleuan ilmeenä; koko ajan meni hänen otsansa pieniin
ryppyihin, samoin ohimot, silmänurkat, sieraimien pielet ja posket.
Hän irvisteli kuunnellessaan, ja vähän väliä vääristi hänen koko
ruumistaan tukahdutettu nauru. Hän ei puuttunut keskusteluun,
mutta ei hukannut siitä ainoatakaan sanaa. Hän oli erikoisen
ihastunut, kun hän näki Christophen eräässä todistelussa Spitzin
pistoksia vastaan sotkeutuvan sanoihinsa, änkyttävän, joutuvan
pussiin, mongertavan vimmoissaan, kunnes hän löysi hakemansa
sanan, — kokonaisen kalliomöykyn, jolla hän tahtoi murskata
vastustajansa. Ja hänen riemunsa oli rajaton, kun kiihko vei
Christophen kauas ajatuksen ulkopuolelle ja hän sinkosi

45. eriskummaisia paradokseja, jotka saivat kuulijat karjumaan kuin
metsänpedot.
Viimein väittelijät erosivat, väsyivät kukin omain parempain
uskojensa vakuuttamiseen. Juuri kun Christophe, joka oli jäänyt
yksin saliin, aikoi mennä ulos ovesta, tuli hänen luokseen tuo nuori
mies, joka oli kuunnellut häntä niin ihastuksissaan. Christophe ei
ollut vielä silloin häntä huomannut. Toinen otti kohteliaasti hatun
päästään, hymyili ja pyysi saada esitellä itsensä:
— Franz Mannheim.
Hän anoi anteeksi epäkohteliaisuuttaan, että hän oli kuunnellut
äskeistä väittelyä, ja onnitteli Christophea moisen maestrian
johdosta, jolla hän oli musertanut vastustajansa. Ja hän nauroi yhä
sitä ajatellessaan. Christophe katsoi häneen iloissaan ja hiukan
epäluuloisesti:
— Onkohan se totta? kysyi hän; kunhan ette kujeilisi
kustannuksellani?
Toinen vannoi kaiken pyhän nimessä tarkoittavansa totta.
Christophen kasvot kirkastuivat:
— Minä olen teistä siis oikeassa? Te olette samaa mieltä kuin
minä?
— Kuulkaa, sanoi Mannheim, totta puhuakseni minä en ole
musiikkimies, minä en ymmärrä laisinkaan musiikkia. Ainoa musiikki,
josta minä pidän, — (tätä en sano teitä imarrellakseni), — on juuri
teidän… No niin, sen sanon näyttääkseni teille, ettei makuni
kuitenkaan ole kovin huono…

46. — Ahah! — äännähti Christophe epäluuloisena ja kuitenkin
imarreltuna, — se ei ole mikään todistus.
— Teitä on vaikea tyydyttää… No hyvä!… Minä sanon siis, niinkuin
tekin: se ei ole mikään todistus. Enkä minä uskallakaan ryhtyä
arvostelemaan sitä, mitä te puhuitte Saksan musiikkimiehistä. Mutta
ainakin pitää se puheenne paikkansa saksalaisiin nähden yleensä,
vanhoihin saksalaisiin nimittäin, kaikkiin noihin romanttisiin
idiootteihin, joiden ajatus on härski, joiden mieli on kyyneleistä
heltymystä ja joiden ikäloppua lorua meitä vaaditaan ihailemaan,
tuota "iäti Eilistä, joka aina on ollut ja aina on oleva, ja joka on laki
huomenna, koska se on laki tänään…"
Hän lausui pari, tämän ajatuksen sisältävää säettä eräästä
Schillerin kuuluisasta runosta:
    "… … … Das ewig gestrige,
    Das immer war und immer wiederkehrt."
— Ja häneen nähden ensimäisenä! — huudahti Mannheim keskellä
lausumistaan.
— Keneen? kysyi Christophe.
— Torven päryyttäjään, joka tämän on kirjoittanut!
Christophe ei häntä ymmärtänyt, Mutta Mannheim jatkoi:
— Minä omalta osaltani tahtoisin, että joka viideskymmenes vuosi
pantaisiin toimeen taiteen ja ajattelun kenraalisiivous eikä jätettäisi
jäljelle mitään, joka on sitä ennen ollut.
— Sepä olisi perinpohjaista, sanoi Christophe hymyillen.

47. — Eipä läheskään, vakuutan. Viisikymmentä vuotta, sekin on jo
liikaa; täytyy sanoa: aina kolmenkymmenen vuoden päästä… Tai
vielä useammin!… Terveydenhoitokin sitä vaatisi. Eihän meidän
kotonammekaan pidetä kokoelmittain isoisiämme. Heidät lähetetään,
silloin kun he ovat kuolleet, kohteliaasti muualle, ja pannaan kivi
vatsan päälle, että saadaan olla varmat, etteivät he tule takaisin.
Laskevatpa muutamat hienot sielut kivelle vielä kukkiakin. Tehkööt
sen, sillä ei väliä. Ainoa, mitä minä pyydän, on se, että he antavat
minun olla rauhassa. Minusta nähden he puolestaan saavat olla
rauhassa! Kukin taholleen: elävät toisaalle, kuolleet toisaalle.
— Onpa kuolleita, jotka ovat elävämpiä kuin itse elävät.
— Ei suinkaan! Parempi olisi sanoa, että on eläviä, jotka ovat
kuolleempia kuin kuolleet.
— Ehkäpä. Joka tapauksessa on vanhaakin, joka on vielä nuorta.
— No olkoon, jos se on vielä nuorta, kyllä me sen itsekin
löydämme… Mutta minä en sitä uskokaan. Se, mikä on ollut kerran
hyvää, ei ole sellaista enää toista kertaa. Mikään muu kuin
muuttuminen ei ole hyvää. Ennen kaikkea me tarvitsemme päästä
irti vanhoista. Saksassa on liian paljon vanhaa. Surma vanhoille!
Christophe kuunteli näitä kompia sangen tarkkaavasti, ja ponnisti
aivojaan vastatakseen niihin; ne miellyttivät häntä osaksi, hän tunsi
niissä eräitä omia ajatuksiaan; mutta samalla hän oli tavallaan nolo,
kun kuuli niitä esitettävän näin irvikuvallisessa asussa. Mutta koska
hän luuli, että muut olivat yhtä vakavia kun hänkin, niin ajatteli hän,
että ehkäpä Mannheim, joka näytti oppineemmalta kuin hän ja puhui
sujuvammin, oli oikeassa ja teki Christophen omista mielipiteistä
loogilliset johtopäätökset. Tuo ylpeä Christophe, jolle ihmiset eivät

48. voineet antaa anteeksi muka hänen itsetuntoaan, oli päinvastoin
sangen vaatimaton, joten ne, jotka olivat saaneet paremman
kasvatuksen kuin hän, voivat helposti vetää häntä nenästä, — jos he
vain suostuivat olemaan kopeilematta siitä, epämiellyttävää kiistaa
välttääkseen. Mannheim huvitteli omilla paradokseillaan ja antoi
kielensä laulaa niin vapaasti, että joutui lopulta sellaisiin hulluihin
loruihin, joille hän itsekin sisällisesti nauroi; hän ei ollut tottunut
siihen, että hänen sanansa käsitettiin vakavasti; ja häntä huvitti
tavattomasti, kun hän näki, millä ankaralla ponnistuksella Christophe
ryhtyi aivan todella pohtimaan hänen sutkauksiaan ja koetti
ymmärtää niitä. Ja vaikka hän loikin oikeastaan asian leikiksi, oli hän
hyvillään, että Christophe piti häntä niin tärkeänä olentona;
Christophe oli hänestä samalla naurettava ja viehättävä.
He erosivat hyvinä ystävinä; eikä Christophe hämmästynyt yhtään,
kun hän sitten kolme tuntia myöhemmin samassa teatterissa,
harjoitusten ajalla, näki Mannheimin pään pistäytyvän sisään siitä
pienestä ovesta, joka toi orkesteriin, säteilevänä ja irvistelevin ilmein
Ja iskien hänelle salaperäisesti silmää. Kun harjoitus loppui, meni
Christophe Mannheimin luokse. Mannheim pisti kätensä
tuttavallisesti hänen kainaloonsa:
— Onko teillä hetkinen aikaa?… Kuulkaapas, minulle tuli eräs
ajatus. Ehkä se teistä on aivan mieletön… ettekö tahtoisi kirjoittaa
kerran oikein perinpohjin, mitä ajattelette musiikista ja muusikoista?
Sen sijaan, että tuhlaatte vain sylkeä saarnatessanne neljälle
soittokuntanne hölmölle, joista ei ole muuhun kuin puhaltamaan ja
kihnaamaan puunkappaleita, eikö teidän olisi parempi kääntyä
suuren yleisön puoleen?