Corporate Financial Strategy 3rd Edition Ruth Bender

Corporate Financial Strategy 3rd Edition Ruth Bender
Corporate Financial Strategy 3rd Edition Ruth Bender
Corporate Financial Strategy 3rd Edition Ruth Bender

1. Corporate Financial Strategy 3rd Edition Ruth
Bender download
https://ebookultra.com/download/corporate-financial-strategy-3rd-
edition-ruth-bender/
Explore and download more ebooks or textbooks
at ebookultra.com

2. Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at ebookultra.com
Corporate financial management 3rd ed. Edition Arnold
https://ebookultra.com/download/corporate-financial-management-3rd-ed-
edition-arnold/
Corporate Strategy 4th Edition Richard Lynch
https://ebookultra.com/download/corporate-strategy-4th-edition-
richard-lynch/
Contemporary Corporate Strategy Global Perspectives 1st
Edition John Saee
https://ebookultra.com/download/contemporary-corporate-strategy-
global-perspectives-1st-edition-john-saee/
Exploring Corporate Strategy Text Cases 8th Edition Gerry
Johnson
https://ebookultra.com/download/exploring-corporate-strategy-text-
cases-8th-edition-gerry-johnson/

3. Corporate financial accounting 12th ed Edition Carl S
Warren
https://ebookultra.com/download/corporate-financial-accounting-12th-
ed-edition-carl-s-warren/
Introduction to Nutrition and Metabolism 3rd Edition David
A Bender
https://ebookultra.com/download/introduction-to-nutrition-and-
metabolism-3rd-edition-david-a-bender/
CIMA Official Learning System Financial Strategy Sixth
Edition John Ogilvie
https://ebookultra.com/download/cima-official-learning-system-
financial-strategy-sixth-edition-john-ogilvie/
Analyzing and Managing Banking Risk A Framework for
Assessing Corporate Governance and Financial Risk 3rd
Edition Hennie Van Greuning
https://ebookultra.com/download/analyzing-and-managing-banking-risk-a-
framework-for-assessing-corporate-governance-and-financial-risk-3rd-
edition-hennie-van-greuning/
Corporate social strategy stakeholder engagement and
competitive advantage 1st Edition Bryan Husted
https://ebookultra.com/download/corporate-social-strategy-stakeholder-
engagement-and-competitive-advantage-1st-edition-bryan-husted/

5. Corporate Financial Strategy 3rd Edition Ruth Bender
Digital Instant Download
Author(s): Ruth Bender, Keith Ward
ISBN(s): 9780750686655, 0750686650
Edition: 3
File Details: PDF, 1.56 MB
Year: 2008
Language: english

7. Corporate Financial Strategy

8. This page intentionally left blank

9. Corporate Financial Strategy
3rd edition
Ruth Bender and Keith Ward
AMSTERDAM • BOSTON • HEIDELBERG • LONDON
NEW YORK • OXFORD • PARIS • SAN DIEGO
SAN FRANCISCO • SINGAPORE • SYDNEY • TOKYO
Butterworth Heinemann is an imprint of Elsevier

10. Elsevier Butterworth-Heinemann
Linacre House, Jordan Hill, Oxford OX2 8DP
30 Corporate Drive, Burlington, MA 01803
First published 1993
Reprinted 1993, 1994, 1995, 1997, 1998, 1999, 2000, 2001
Second edition 2002
Reprinted 2003 (twice), 2005 (twice)
Copyright © 2009, Ruth Bender and Keith Ward. All rights reserved
The rights of Ruth Bender and Keith Ward to be identifi ed as the authors of this work
has been asserted in accordance with the Copyright, Designs and Patents Act 1988
No part of this publication may be reproduced in any material form (including
photocopying or storing in any medium be electronic means and whether
or not transiently or incidentally to some other use of this publication) without
the written permission of the copyright holder except in accordance with the
provisions of the Copyright, Designs and Patents Act 1988 or under the terms of
a licence issued by the Copyright Licensing Agency Ltd, 90 Tottenham Court Road,
London, England W1T 4LP. Applications for the copyright holder’s written
permission to reproduce any part of this publication should be addressed
to the publisher
Permissions may be sought directly from Elsevier’s Science & Technology Rights
Department in Oxford, UK: phone: [phone], fax: [phone],
e-mail: [email protected]. You may also complete your request on-line via
the Elsevier homepage (http://www.elsevier.com), by selecting ‘Customer Support’
and then ‘Obtaining Permissions’
British Library Cataloguing in Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
ISBN 978-0-7506-8665-5
Typeset by Charon Tec Ltd., A Macmillan Company. (www.macmillansolutions.com)
Printed and bound in Hungary
09 10 11 12 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
For information on all Elsevier Butterworth-Heinemann
publications visit our website at www.bh.com

11. Contents
Preface to third edition vii
PART 1: PUTTING FINANCIAL STRATEGY IN CONTEXT
1. Corporate fi nancial strategy: Setting the conte
xt 3
2. What does the share price tell us? 29
3. Executive summary: Linking corporate and
fi nancial strategies 44
4. Linking corporate and fi nancial strategies 50
5. Corporate governance and fi nancial strategy 88
6. Executive compensation 104
PART 2: FINANCIAL STRATEGY AND THE CORPORATE LIFECYCLE
7. Start-up businesses and venture capital 125
8.
Growth companies: Marketing focused 143
9. Mature companies: To divi or not? 164
10. Declining businesses: A case for euthanasia? 180
PART 3: FINANCIAL INSTRUMENTS
11. Financial instruments: The building blocks 193
12.
Types of fi nancial instrument 208
13. Dividends and buybacks 226

12. PART 4: TRANSACTIONS AND OPERATING ISSUES
14. Floating a company 243
15.
Acquisitions, mergers and selling a business 258
16. Restructuring a company 276
17. Private equity 286
18. International corporate fi nance 309
19. Strategic working capital management 324
APPENDICES
1. Review of theories of fi nance 337

2. Valuing options and convertibles 353
3. Forecasting 366
Glossary of selected fi nancial terms 375
Discount table: present value of £1 380
Discount table: present value of £1 received annually for N years 382
Black–Scholes value of call option expressed as a percentage
of the share price 384
Index 387
vi Contents

13. Preface to
third edition
This book describes how corporate fi nance works in prac-
tice. It shows how an appropriate fi nancial strategy can be
designed to complement the corporate strategy and add
value to an organization. We consider the relevant theories
of corporate fi nance, but our main thrust is to show how
they can be applied in the real world.
The material for the book is based upon many years’ expe-
rience as practitioners and consultants in, and teachers of,
corporate fi nance. It has been refi ned and tested by use on
advanced MBA courses at Cranfi eld School of Management
and in programmes held for senior managers and fi nanciers
around the world. To bring it to life we include a number
of real company Case Studies, together with a wide range
of illustrative examples. We link together various parts of
fi nancial theory and try to explain numerically how fi nan-
cial markets really work.
We have made no attempt to reproduce the many existing
textbooks on fi nancial theory, although the requisite theories
are summarized and explained. The objective is to go much
further in placing the theory into a usable context which
should enable practising managers to understand more
fully the potential value added by the best fi nancial strategy
available to them.
The structure of the book has been designed to make it of
value even if not read from cover to cover. It is divided into
four parts.
In Part One we give an overview of fi nancial strategy and
its role within the overall corporate strategy of the business.
Set in the context of shareholder value, we examine what the

14. share price tells us about the market’s expectations of the business and how this
can affect both corporate and fi nancial strategies. We build up a model examin-
ing how these expectations and the fi nancial drivers change over the lifecycle
of the company, and demonstrate what this means for a company’s fi nancial
choices. We also examine how and why governance requirements of the busi-
ness change as it develops through different stages of ownership.
Part Two considers in much more detail the various components of the fi nan-
cial strategies which are appropriate to each stage of the company’s develop-
ment. We consider how the company’s strategy will adapt to its changing
circumstances, look at the changing sources of business risk, and explain how
dividend policies and funding sources match the organization’s needs.
In Part Three we move away from the lifecycle model to examine different
types of fi nancial instrument. The choice of fi nancial instruments is fundamen-
tal to designing a fi nancial strategy, and we deconstruct the key features of a
variety of securities, setting them out in terms of the basic risk-return relation-
ship that underlies pretty much everything in fi nance. Within this section we
also examine companies’ dividend and buyback choices.
We have entitled Part Four ‘Transactions and Operating Issues’. Here we
consider the major transactions that a company might encounter – fl otation,
acquisitions, restructuring. Separately, we examine the role of the private equity
industry in business today, and show how and why these investors can create
value for their participants. We also look at issues fundamental to the running
of a business – international considerations and working capital management.
We have relegated underlying detail to the Appendices. Here you will fi nd
a brief overview of all of the theories of corporate fi nance needed to under-
stand our approach in this book. We also use Appendices to give further detail
on share options, and to set out advice on the preparation of forecasts, an area
which is fundamental to devising a fi nancial plan, and which we have found in
practice to be sadly inadequate in many businesses.
Very deliberately the illustrative examples and real case studies used through-
out the book have been analyzed using relatively simple mathematics; the
simplifying assumptions do not destroy the underlying reasoning behind the
analysis. The objective is to convey the conceptual logic behind fi nancial strat-
egy rather than to confuse with spuriously accurate mathematics and exces-
sively complex formulae.
Changes in this edition
The previous edition of this book was published six years ago. Since then much
has changed. Economies have gone through cycles of boom and bust; compa-
nies and their fi nance have become yet more global. When returning to update
the text it was a comfort to us to see that the principles and commentary remain
valid today, and we have not made any signifi cant changes to the structure of
this text. However, in those six years we have worked with more companies,
and have learned more ourselves. Accordingly the book has been updated to
refl ect this.
viii Preface to third edition

15. The major changes we have made in this edition include:
Executive summary
of the key models
Chapter 4 contains the main models underlying the
book and is necessarily long. To simplify matters for
the reader in a hurry we have prepared a new Chapter
3, which briefl y summarizes its content.
New chapter on
governance and
fi nance
Corporate governance is becoming more and more
important to organizations. Chapter 5, new to this
edition, sets out how governance impacts upon a
company’s fi nancial strategy over its ownership life-
cycle. The chapter on executive compensation has
been moved from Part Four of the book to sit next to
this, as Chapter 6.
More on private
equity
Private equity plays a more signifi cant part in the
global economy than it did a few years ago. Chapter
17 has been revised and expanded to refl ect this.
New appendix
on forecasting
Much of fi nancial strategy depends on a company’s
forecasts of its funding requirements. Appendix 3,
new to this edition, discusses forecast preparation,
and includes a brief section on behavioural fi nance.
We have also updated many of the Case Studies and Working Insights, and
made textual alterations to most chapters.
Companion website
At the request of our readers, the book now has a companion website,
www.elsevierdirect.com/9780750686655 and www.textbooks.elsevier.com/
9780750686655. On this website you will fi nd all of the Figures and many of the
Working Insights used in the book, together with the summary points and a list
of key terms used in each chapter. We also include some of the references and
internet sites that we regularly use in our own work. And we have a fondness
for some of the older Case Studies that were in the second edition but had to
be deleted this time around, so we include them on the website in case you too
appreciate them.
Acknowledgements
We have received input from many sources in preparing this third edition. We
are grateful to generations of MBA students and executives, and to colleagues
and past colleagues at Cranfi eld, all of whom have given us feedback and ideas.
Further, we must thank Andrew Meikle of Ernst & Young, Brian Shearer of
Grant Thornton, and Chris Pierce of Global Governance Services, each of whom
provided useful advice. All errors, of course, remain our own responsibility.
We dedicate this edition of the book to our respective families.
Ruth Bender
Keith Ward
Preface to third edition ix

16. This page intentionally left blank

17. PART
Putting
Financial
Strategy in
Context
1. Corporate fi nancial strategy: Setting the context 3
2. What does the share price tell us? 29
3. Executive summary: Linking corporate and
fi nancial strategies 44
4. Linking corporate and fi nancial strategies 50
5. Corporate governance and fi nancial strategy 88
6. Executive compensation 104
1

18. This page intentionally left blank

19. Corporate
fi nancial
strategy: Setting
the context
Overview 4
Introduction 4
Financial strategy and standard fi nancial theory 5
Risk and return: A fundamental of fi nance 6
Financial strategy 7
Valuing investments 9
Creating shareholder value 10
Sustainable competitive advantage 15
Managing and measuring shareholder value 17
Shareholder value added 17
Economic profi t 18
Total shareholder return 19
Some refl ections on shareholder value 19
Reasons that market value might differ from
fundamental value 21
Behavioural fi nance 23
Who are the shareholders? 23
Other stakeholders 23
Stakeholder groups 23
Primacy of the shareholders 25
Agency theory 25
The importance of accounting results 26
Key messages 27
Key terms in this chapter 28
1

20. 4 Corporate Financial Strategy
OVERVIEW
The aim of a company is to create value for its shareholders. Although other
stakeholders are important, and are discussed in this chapter, the shareholder
is the principal stakeholder, and creation of sustainable shareholder value is the
main objective. In order to create this value, the company has to create a competi-
tive advantage to exploit inconsistencies in the markets in which it operates – both
its trading environment and its fi nancial environment. In this book we discuss
how fi nancial strategy can be used to identify and exploit value-creating
opportunities.
In this chapter we defi ne fi nancial strategy as having two components: (1)
the raising of funds needed by an organization in the most appropriate man-
ner and (2) managing the employment of those funds within the organization,
including the decision to reinvest or distribute any subsequent profi ts gener-
ated. These are the issues addressed throughout the book.
A two-stage investment model is introduced, and it is noted that ‘ value ’ can
relate either to the underlying business or to the value created for the investors;
a successful company needs to match the two, and to ensure that its share price
refl ects the intrinsic value of its businesses.
An understanding of corporate value is impossible without addressing
the issues of perceived risk and required return. We examine the relationship
between these factors; note that different stakeholders may have different risk
perceptions; and defi ne ‘ value ’ as relating to returns generated in excess of the
required return. This latter point means that value is only created by invest-
ments generating a positive net present value (NPV). Following from this, three
metrics of value calculation are introduced; two relating to ‘ internal ’ value of
the business, and one which shows value to the investor.
Finally in this chapter, we discuss the apparent anomaly in that fi nancial
academics show that markets are indifferent to the creative manipulation of
accounting results, whereas companies and their advisors seem to spend con-
siderable time and effort doing just that. We discuss what this means for fi nan-
cial strategy.
INTRODUCTION
The main focus of a fi nancial strategy is on the fi nancial aspects of strategic
decisions. Inevitably, this implies a close linkage with the interests of sharehold-
ers and hence with capital markets. However, a sound fi nancial strategy must,
like the best corporate and competitive strategies, take account of all the exter-
nal and internal stakeholders in the business.
Capital market theories and research are mainly concerned with the macro-
economic level, whereas fi nancial strategies are specifi c and tailored to the needs
of the individual company and, in some cases, even to sub-divisions within that
company. Therefore the working defi nition of fi nancial strategy which will be
used throughout the book tries to take account of the need to focus on these
inter-relationships at the micro level of individual business organizations.

21. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

25. The Project Gutenberg eBook of Vorna

26. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Vorna
Author: Eino Railo
Release date: March 26, 2016 [eBook #51562]
Language: Finnish
Credits: E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VORNA ***

27. E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
VORNA
Kirj.
OSMO IISALO [Eino Railo]
WSOY, Porvoo, 1916.

28. I.
Sopusuhtaisena ja kauniisti sinertävänä patsaana kohosi nuotion
savu kuulaaseen ja aivan tyyneen aamuilmaan. Syyskesän hämärä ja
kostea yö oli muuttunut kirkkaaksi ja kauniiksi aamuksi, antaen vain
kaikkialla kimaltelevien kastepisarain todistaa äskeisestä kosteutensa
runsaudesta. Nuotion päällimäinen tukki oli paksuudestaan
huolimatta palanut melkein ontoksi ja oli parhaillaan kokoon
riutumassa, osoittaen sen vierellä lepäävien miesten viettäneen
pitkän ja levollisen yön. Vieläkin he nukkuivat raskaasti ja
huolettomasti, raukeina rakovalkean tasaisessa hauteessa.
Toinen heistä — heitä oli nimittäin vain kaksi — oli pienenläntä,
vanhemmanpuoleinen mies, jonka parrassa ja nahkalakin alta
näkyvässä tukassa oli runsaasti harmaita haivenia. Mutta iho oli
terveen tuntuista, vasken väristä, kuin ainakin sen, joka elää
alituisesti ulkoilmassa, ja voimakasjänteisestä kaulasta saattoi
päättää, että hän oli vielä parhaissa voimissaan ja pienuudestaan
huolimatta sangen arvossa pidettävä vastustaja. Hänen pukunsa oli
omituinen sekoitus muinaista suomalaisten pukua sekä nahkaa, ja
saattoi nähdä, että hän oli ollut pakotettu itse sitä paikkaamaan niillä
apuneuvoilla, jotka saatavissa olivat. Mutta sitä katsellessa kiintyi
silmä kuitenkin hetimmiten hänen vyötäisillään olevaan vyöhönsä,

29. josta hänellä riippui suuri tuohituppinen puukko, tulukset, useita
isoja hampaita, kaikellaisia helyjä sekä koristeita, joiden laadusta ja
tarkoituksesta ei ensi hetkessä voinut päästä selville. Kun katsoi siinä
nukkuvaa ukkoa ja koetti saada lian ja ahavan läpi selkoa hänen
kasvonpiirteistään, rupesi äkkiä tuntumaan, että tuo äijä tuossa oli
enemmän kuin mitä vaatimaton ulkoasu saattoi antaa aihetta luulla.
Hänen toisella puolella nukkuva toverinsa oli nuori, pitkä ja
harteikas mies, jonka kasvot herättivät heti huomiota jaloilla
piirteillään. Ruokkoamattomasta tukasta, joka vaaleana ja tiheänä
pursusi esiin hänen kairalakkinsa alta, ja kasvojen likaisuudesta
huolimatta näki hänet heti kauniiksi ja miehekkääksi mieheksi, jonka
vartalo pitkälläänkin todisti notkeutta ja voimaa. Hänelläkin oli
vyössään pitkä puukkonsa, mutta ei kaikkia niitä muita koristeita,
jotka toisella näyttivät olevan niin tärkeinä varusteina.
Petäjän oksassa nuotion vierellä riippui kaksi konttia sekä jousta ja
nuolipussia; kaksi keihästä oli puuta vasten pystössä. Toisen keihään
kärkeen oli pistetty mehevä punainen lihapalanen, ikäänkuin
valmiiksi käristettäväksi. Vieressä männyn juurella olevat lihavarat
sekä poronkarvatukot siellä täällä todistivat, että miehet olivat
edellisenä päivänä hankkineet itselleen peuran lihaa muonaksi
pitemmäksi ajaksi. Tyytyväisenä ja täysivatsaisena nukkui siinä
niiden vierellä punainen pystykorva, väliin unissaan murahdellen.
Kun vielä mainitaan pari kirvestä sekä joukko ruokatalouden alaan
kuuluvia vehkeitä, on päästy selville pää-asiallisimmasta kalustosta
tällä leiripaikalla, jonka sekasortoinen asu siellä täällä osoitti, että se
luultavasti oli vasta edellisenä päivänä siksi valittu.
Täydellisessä turvallisuuden tunnossa olivat miehet nähtävästi
levolle panneet ja yönsä viettäneet; varmaan se olisi kuitenkin

30. hiukan häiriytynyt, jos he olisivat tienneet, että tuolta tuulen alta,
rinteeltä heidän yläpuolellaan, kurkisteli paikalle varovasti ja aivan
risunkaan risahtamatta mies, jonka kasvojen ilmeestä heti näki, että
hän oli makaajille outo. Kummissaan ja säikähtyneenä, varovasti
näreen takaa kurkottaen, hän sieltä katseli, aivan kuin ei olisi
tahtonut saada kylläkseen heidän näöstään. Vihdoin huomattuaan
lihaläjän äärellä nukkuvan koiran, joka ruoan paljoudesta velttona ja
isäntäinsä rauhallisuuden sokaisemana ei viitsinyt pysytellä
valveillansa, painui hän uudelleen nopeasti metsän peittoon lähtien
kiireesti kulkemaan pois. Hänen puvustaan ja lyhyehköstä
vartalostaan saattoi huomata hänet lappalaiseksi, vaikkakin lajiaan
sopusuhtaisesti kehittyneeksi, suorasaariseksi ja kaunismuotoiseksi.
Hänen pehmeät jalkineensa painuivat äänettömästi sammaleen, kun
hän nopeasti katosi äärellä alkavan korven kuusikkoon, ja hänen
kasvoillaan vilahtelivat vaihtelevat ilmeet.
Oliko nyt salainen aavistus sanonut molemmille erämiehille, että
outo katse oli ollut lähellä, koska he ja pystykorva kapsahtivat äkkiä
kaikin hereille? Vanhemman silmissä vilahti tuollainen äkillisellä
silmäyksellä kaikki käsittävä epäluuloinen katse ja käsi tapaili sivulta
keihästä ja kirvestä, kunnes samalla heräävä muisto ja taju sanoi,
ettei ollut mitään vaaraa. Silloin lennähti makea hymy hänen
hyväntahtoisille kasvoilleen ja hän käännähti naurahtaen vielä unen
torkuksissa kamppailevaan nuorempaansa.
— Luulinpa totisesti, että pakanat ovat minun niskassani, sanoi
hän. Olemme mekin miehiä, kun huoleti nukumme, vaikka
saatamme olla ihan karhun pesässä. Nouse, Seppä, ja karistele
nuoremmaksesi tuota petran palleata.

31. Ja näin sanottuaan kohosi puhuja pystöön osoittautuen
harteikkaaksi, mutta silti keveän ja käppelän näköiseksi
vanhahkonpuoleiseksi mieheksi, jonka sinisissä silmissä hymy ja
hyväntahtoisuus tuntui olevan kuin kotonaan. Mutta hänen toverinsa
kapsahti pystöön melkein käden avustamatta, notkeasti kuin jousi, ja
vastasi mennen lihapalaa hakemaan ja venytellen voimakasta
ruumistaan ja lihaksisia käsivarsiaan:
— Sekö täytinen meitä täällä ahdistaisi. Ja sanotaanhan, että
sinulla, Lippo, on omat suojelijasi. Ne tietenkin panit illalla
puolestamme valvomaan?
— Nepä, nepä tietenkin.
Lipoksi puhuteltu kohensi hymähtäen tulta parempaan liekkiin.
Sitten hän sanoi toveriinsa katsahtaen:
— Tuo eilinen poro ei tainnut ollakaan villipeura, vaikka siksi luulit.
Lappalaisen karjaa se oli, koska päästi siksikin lähelle, että nuolella
sait haavoitetuksi. Vaikka lie ollut ihan mielikkiporo. Niillä on vielä
näillä mailla laitumensa ja eteläisimmät valta-alueensa, joilla vain
silloin tällöin verottajat käyvät. Miten ottanevat vastaan meidät, kun
huomaavat, millä asioilla liikumme?
— Mitä heidän vastaanotoistaan, murahti nuorempi halveksivasti.
Kun tulemme, niin tulemme, kun otamme, niin otamme, ja ei siihen
heinäkengällä sanomista.
— Niin me sanomme aina, me, jotka etelästä tungemme tänne
heidän asuinmailleen, sanomme väkevämmän oikeudella. Mutta mitä
sanoo siihen heikko lappalainen, jota verottaa suomalainen, verottaa
karjalainen ja venäläinen, ja joka pakenee kaikkien heidän edellään?

32. Vääryyttä hän valittaa tehtävän, veristä vääryyttä. Näetsen minä,
joka olen paljon heidän kanssaan elänyt ja heidän kodissaan asunut,
olen oppinut huomaamaan, että laiha poikakin kärsii vääryydestä.
Ennenkuin nuorempi kerkesi muuttaa kiivaat olkapäidensä
kohaukset uudeksi lappalaisten oikeutta halveksivaksi lausunnoksi,
jatkoi Lippo metsään vilasten puhettansa matalalla äänellä:
— Älä ole tietääksesikään, vaan jatka työtäsi niinkuin ei olisi
mitään tapahtunut. Tuolla on nyt lappalaisia tulossa aika parvi
meidän leirillemme. Tulevat hiljaa kuin yllättääkseen, mutta ei ole
pelkäämistä; minä kyllä pidän tässä keihästä varalla.
Äkäisellä haukunnalla ryntäsi koira tulijoita vastaan, jotka
saapuivat hitaasti ja epäröiden yhä lähemmäksi nuotiota. Etupäässä
tuli vanha ja ryppynaamainen mies, jonka puvusta saattoi päättää
joksikin johtavammaksi henkilöksi. Hänen takanaan tuli tuo äskeinen
nuori mies, posket vieläkin palaen sanansaatannan innosta ja
nopeudesta. Kaikki olivat vaiti, mutta uteliaan ja kummastuneen
näköisiä. Kun vanha lappalainen pääsi lähemmäksi, levisi keventyvä
ilme hänen kasvoilleen ja hän tervehti murteellisella suomen kielellä:
— Terve sinulle, Lippo Suomalainen. Taasen läksit erämaillemme
saalistamaan. Kuka lienee sinulla toverina?
Huomasi selvästi, että kaikki jäivät aivan hämmästyneenä
katsomaan Seppää, joka muka vasta lappalaisen tervehdyksestä
tulijat huomaten oikaisi komeata vartaloaan. Se näytti aivan kuin
kasvavan täyteen pituuteen päästessään, niin että vanha lappalainen
näytti kuin lahokannolta komean petäjän juurella. Mutta Lippo
kiiruhti vastaamaan:

33. — Terve itsellesi, vanha Staalo. Entisille retkilleni läksin taas,
mitenkäs muuten. Toverini tässä, nuori mies, Seppä on nimeltään.
Lippo pysähtyi, katsahti poronlihoihin ja jatkoi:
— Sattui peura eilen tiellemme tähän tullessa. Nälkäisiä olimme ja
siihen kolkkasimme. Sinunkohan oli?
— Paljo Staalolla peuroja, on vieraankin vara, sanoi lappalaisukko
vastaukseksi lihoihin vilkaisemattakaan. Paljo vei rutto, paljo
vainolainen, enempi vielä jäi. Luulin vainolaisiksi, kun Aslak-renkini
teistä äsken minulle sanan saattoi, mutta nyt huomaan, että ystäviä,
vanhoja tuttavia olittekin… toverisikin tässä, kun on kerran Lippo
Suomalaisen seurassa. Olkaa tervetulleet vanhan Staalon kesäleirille
saarelle salmen keskellä, kahden selän välillä. Kun tulette rannalle,
niin huutakaa, haemme teidät veneellä yli.
Ja enempää puhumatta nyökäytti hän heille hiukan jäähyväisiksi
sekä läksi hiljaa niinkuin oli tullutkin. Vaiti ollen ja väärillä säärillään
omituisesti vivuten ja heitellen itseään eteenpäin seurasivat häntä
muut, väliin uteliaasti vilkaisten taakseen; Aslak kulki allapäin ja
synkän näköisenä, kuin olisi selittämätön pelko häntä vaivannut.
Äkkiä pysähdytti hän Staalon:
— Miksi et totellut neuvoani ja surmannut tulijoita?
Mutta ukko ei vastannut, vaan heilautti avuttomasti kättään lähtien
uudelleen käymään.
Niin kauan kuin lappalaisia näkyi, tuijotti Seppä sanaa sanomatta
heidän jälkeensä. Hänen kasvoiltaan oli hävinnyt niillä äskeisen
keskustelun aikana ollut pilkallinen ja halveksiva ilme, ja sijaan oli

34. tullut vakava ja miettivä sävy, joka aivan erikoisesti kaunisti hänen
kasvojansa. Kun vihdoin lappalaiset olivat metsän suojaan
kadonneet, kääntyi hän toveriinsa ikäänkuin selittäen:
— Näetsen, emmehän me mitään lappalaisilta ole aikoneet
ottaakaan. Mehän otamme vain, minkä Mielikki suo, emmekä
kellekään vääryyttä tee. Näetsen, minä en ole ennen lappalaisia
oikeastaan nähnytkään, en ole tiennyt heitä tällaisiksi rauhan
miehiksi.
— Ka se, ka se, rauhoitteli Lippo hyväksyvästi. Kyllä heitä nyt tulet
näkemään, koska näkyy itse vanha Staalo näillä mailla vielä viipyvän.
Kunhan pääsemme selville omista suunnitelmistamme ja
leiripaikoistamme, niin menemme häntä tervehtimään. Minä olen
hänen vanhoja tuttujaan, jopa niinkin, ettei ikinä siellä Lippo
Suomalaiselta vieraanvara lopu, missä vanha Staalo on lyönyt
pystöön kotapuunsa.
Ja hän unehtui ikäänkuin kesken puheensa mietteisiinsä. Mutta
Seppä oli saanut paistoksensa valmiiksi ja valeli höyryävää lihapalaa
parhaillaan suolavedellä, jota hänellä oli pienessä tuohilipissä
valmiina. Makean näköisenä valui mehu mureasta lihasta, jota
nälkäiset erämiehet pian ryhtyivät hyvällä maulla nautitsemaan. Tuuli
oli herännyt ja puhalteli raikkaasti kauniin kirjavassa syysmetsässä,
karehtien puitten välistä vilkkuvalla järven selällä ja tuoden
mukanaan kosteata metsän tuoksua. Tuonne ylemmäksi harvalle
jäkäläkankaalle ilmestyi harmaja porolauma, joka pian kiiruhti kuin
keinuva aalto pois vieraitten näkyviltä.

35. II.
Kulumassa oli 1500-luvun vaiherikas loppupuolisko.
Lippo ja Seppä olivat erämiehiä etelästä, jotka olivat lähteneet
ikäänkuin etujoukkoina ja vakoilijoina tarkastelemaan niitä pohjoisia
seutuja, jotka olivat Oulujoen ja Iijoen latvavesien varrella. Paitsi
pyyntiä oli heillä tarkoituksena ottaa selvää, mitä elämisen
mahdollisuuksia täällä olisi, jos rintamailta muuten tuntuisi
väljemmille asuma-aloille haluttavan. Siksi oli tarkoitus pysähtyä
tänne yli talven ja kokea sen vaivat, tutkia seutuja ja pyyntipaikkoja
sekä kaikin puolin ottaa selvää, minne oli asetuttava, jos tänne
tultiin. Vanha kuuluisa tietomies ja eränkävijä, laajalti tunnettu Lippo
Suomalaisen nimellä, oli mielellään yritykseen antautunut, koska hän
oli ennenkin omilla Lapin matkoillaan ja menneillä seikkailuretkillään
näilläkin syrjäisillä seuduilla pistäytynyt. Kun hänelle nyt lisäksi
tarjoutui toveriksi nuori Seppä, mies voimakas ja vapaa lähtemään
kuin taivaan lintu, oli hän uudelleen heräävällä innostuksella
sonnustautunut matkaan tuonne erämaille, jotka alati kultaisina
hänen mielessään kangastelivat.
Matkansa he olivat alottaneet vasta sydänkesän jälkeen, jolloin
kevättulvat olivat pohjoisista joista tyystin laskeutuneet ja kulku

36. siellä käynyt helpommaksi. Kevätpyynnistä he eivät olleet nyt
muutenkaan suuresti välittäneet, sillä heidän teki mielensä nähdä,
missä olivat luonnon heinämaat ruohoisimmat ja missä yleensä
kaskimaat ja luontaiset karjalaitumet parhaat. Kalavedet he olivat
huomanneet kaikkialla hyviksi ja maat karuudesta huolimatta
mieluisiksi. Asutuksesta he eivät olleet nähneet sanottavasti mitään
jälkeä, sillä kuljeskelevia lappalaisia he eivät asutukseksi katsoneet.
Näitäkin oli heidän tielleen sattunut vasta nyt, kun he olivat jo tulleet
melko pohjoiseen, sinne, jossa lappalaisia vielä näihin aikoihin
ikäänkuin omilla maillaan kuljeskeli. Näille seuduille aikoivat he nyt
asettua talvileirilleen, käyttäen alkavaa syyspyynnin aikaa riittävän
muonan varaamiseen.
Aluksi oli Seppä tuntenut hiukan häiriytyvänsä siitä, että
lappalaisia oli seudulle sattunut, mutta näiden nuotiolla käynnin
jälkeen oli hän muuttanut mieltään. Hänessä oli herännyt noita
hiljaisia ja ystävällisiä ihmisiä kohtaan erikoinen mielenkiinto, jonka
aiheuttamaa uteliaisuutta hän koetti lappalaisten luo mennessä
tyydyttää heistä Lipolta kaikellaista tiedustelemalla. Lippo vastailikin
hänelle tarkoin, mutta ei ruvennut tekemään tällä kerralla selkoa
siitä, missä oli vanhaan Staaloon niin perinpohjin tutustunut. Pianhan
Seppä sitäpaitsi itse saisi nähdä väen, joka näytti olevan hänestä niin
ihmeellistä.
* * * * *
Saatuaan tavaransa väliaikaisesti korjuun läksivät he sitten
käymään lappalaisten majapaikalla. Kuljettuaan pitkin korkeata
harjun selkämää pohjoiseen päin he saapuivat suuren vesistön
rannalle, joka harjun kohdalla kapeni salmeksi; sen keskelle oli
jäänyt pienehkö saari, jossa kasvoi harvakseen mäntyjä. Rannalle

37. tultuaan he huomasivat, että lappalaisen varsinainen poronhoito,
mikäli siitä saattoi vielä puhua näin aikaiseen, oli salmen
etelärannalla; kun tuli aika vaeltaa edelleen pohjoiseen päin, aikoi
lappalainen mennä laumoineen tästä yli viipyäkseen yhä kauemmin
toisella puolella olevilla laajoilla jäkäläkankailla. Saarelta näkyi hänen
kotansa savu ja kuului koiran haukuntaa sekä lasten ilakointia.
Rannalla oli kalanpyydyksiä ja lappalaisten tarvekaluja kaikellaisia
sekä ikäänkuin heitä odottamassa vene, jossa istui lappalaispukuinen
nainen, melalla ajatuksissaan vettä liikutellen. Nähtyään tulijat
kohotti hän hämmästyneenä päätänsä, jolloin kasvot tulivat selvästi
näkyviin.
Seppä pysähtyi aivan vaistomaisesti naista katsomaan. Päähineen
alta näkyivät tummat silmät, joissa oli omituista mustaa kiiltoa, mikä
osoittaa lappalaiset oudoksi roduksi; pitkät tummat silmäripset
antoivat katseelle erikoista syvyyttä, ikäänkuin se olisi tullut jostain
kauempaa; kulmakarvat olivat sievästi kaarella, suu oli pieni ja
punahuulinen sekä leuka miellyttävästi muodostunut. Kun tyttö,
hämmentyneenä kahden vieraan miehen ilmestymisestä rannalle,
nousi pelästyneenä veneensä perässä seisomaan, saattoi nähdä
hänen olevan rodukseen solakan ja tavallista pitemmän. Puvussa oli
kaikellaisia kirkkaita helyjä sekä koreita värejä, jotka todistivat hänen
olevan rikkaan miehen kodasta.
Ärhentäen ryntäsi miehiä vastaan tytön koira, mutta Lippo selvitti
pian aseman. Ujosti tarjoutui tyttö saattamaan miehet salmen yli
isänsä kodalle — hän oli Staalon ainoa lapsi. Lippo istahti laitain
päälle asettamalleen keihäälle. Seppä souti ja tyttö piti perää.
Vaieten kuljettiin näin hetkinen, kunnes tyttö vihdoin voittaen
ujoutensa rupesi tiedustelemaan miehiltä heidän asiaansa ja muita

38. kuulumisia. Hänen äänensä oli matalahko, mutta silti soinnukas ja
pehmeä, ja hän päätti lauseensa usein pieneen epäröivään
naurahdukseen, joka tuntui kuulijasta mieluiselta. Tyttö sillä
ikäänkuin vähäksyi omia sanomisiansa, pyyteli anteeksi mahdollisia
erehdyksiänsä, ja katseli taas ujosti perämelansa kärkeä, jolla hän
sievästi ohjasi vähäistä purttansa salmen poikki. Lippo silmäili häntä
ystävällisesti ja uteliaasti, väliin kysellen lapiksi, väliin suomeksi, jota
tyttö murtaen haastoi.
— Entä äitisi, Laila, elääkö vielä?
— Aikaa sitten jo kuoli…
Se kuulosti Sepästä niin yksinäiseltä ja surumieliseltä. Hän kääntyi
katsomaan pitkin erämaan järven selkää, joka siinä syksyisen
kylmänä ja kirkkaana levisi keltalehtevien rantain välillä. Maisemat
olivat vaaroja ja laaksoja, vuoroin tummia havuja kirkkaita
lehtimetsiä, kaislikkorantoja ja harvemmin kallioita. Ei ollut asutus
vallan tiuhaa vielä hänenkään kotiseudullaan, mutta siitä huolimatta
tuntui hänenkin erämies-mielessään äkkiä niin suunnattoman
yksinäiseltä näillä karuilla ja kaukaisilla mailla. Tytön sanat kaikuivat
hänen korvissaan avuttomilta ja voimattomilta.
— Tautiko vei…?
— Sydän pakahtui, kun ainoan poikansa tappoivat…
— Tappoivat? Ketkä?
— No nahkain hakijat…
— Ka se, lapsi, no, älähän nyt… Nähdessään tytön surun kiiruhti
Lippo näin häntä lohduttelemaan. Hän näytti itsekin hymähtelevän

39. katkerasti ja puoli pilkallisestikin sekä mutisevan partaansa vihaisesti.
Seppä pysyi ujosti vaiti herkeämättä katsellen sievää
peränpitäjätärtä, joka tuli hänen katseestaan hiukan rauhattomaksi,
väliin kuitenkin ikäänkuin uhkamielisesti luoden silmänsä häneen.
Siinä soutaessaan tunsi Seppä mielialansa omituisesti aavistelevaksi,
ikäänkuin olisi seisonut korkealla vuorella ja tuijottanut alas
laaksoon, voimatta kuitenkaan nähdä mitään, koska laaksossa pilveili
sakea sumu. Mutta sumun keskeltä tuntui kuitenkin kuuluvan
mieluisa pehmeä ääni niin kiehtovana ja houkuttelevana, ja sitä
kuunnellessa syttyi toivo ja onnen aavistus mieleen. Mutta kaikki oli
kuitenkin niin epäselvää, niin sumuista ja hämärää, ettei tiennyt
läikähtelevistä mielikuvista sen enempää päättää. Samalla vene
karahti rannan hiekkaan ja koirain rähinän seasta kuului vanhan
lappalaisen tervetulleeksi toivottava hiljainen ja ystävällinen ääni.
* * * * *
Staalon kodassa paloi iloinen valkea ja haahloissa riippuvassa
padassa kiehui kiivaasti lappalaisen ainainen ruoka, lihakeitto.
Syksyinen ilta oli jo pimennyt, mutta päivän sijaan oli metsän reunan
takaa kohonnut suuri, vaskenvärinen kuu, joka sopi näkymään
suoraan kodan aukosta sisään, kun sen verho oli vielä alas
laskematta. Sen valo kimalteli synkällä syvyydellä, välähdellen
kirkkaalta hopealta varsinkin siellä, missä se sattui rannan kiiltävän
mustaan kalvoon. Metsä seisoi ympärillä läpitunkemattoman
tummana ja uhkaavana. Vaikka tuuli oli jokseenkin vaimennut, kuului
sen suhina kuitenkin vielä saaren petäjäin latvoista ja taivaalla se
ajeli nopeasti pilven hattaroita ohitse kuun ja ylitse sinertävän ilman
kannen.

40. Laila oli mennyt johonkin, sillä hänen nauruansa ei enää kuulunut.
Seppä huomasi sitä jännityksellä odottavansa sekä seuraavansa vain
puolinaisesti Lipon ja Staalon harvasanaista haastelua. Aslak tuossa
tuijotti häneen edelleenkin oudosti ja sanattomana, aivankuin
vihaisesti, hänkään keskustelua tarkemmin kuuntelematta. Oli kuin
olisi häntä vaivannut joku raskas ajatus. Vaistomaisesti Seppä
aavisti, että nuo tunteet saattoivat johtua jollain tavoin siitä, että hän
oli joutunut Lailan läheisyyteen, että Aslak, jonka hän oli ymmärtänyt
Lailalle hyvin läheiseksi, pelkäsi tästä itselleen jotakin vaaraa
koituvan. Ja tarkemmin asiaa ajatellessaan täytyi hänen myöntää,
että sellainen tunne oli Aslakin kannalta aivan luonnollinen, sillä Laila
oli jo näinä muutamina tunteina ehtinyt tehdä häneen syvän
vaikutuksen. Kuitenkin tunsi hän sydämensä kaikista aikomuksista
puhtaaksi sekä Aslakin levottomuuden aiheettomaksi, joskin hän joka
tapauksessa oli joutunut heti tällä saarella, näiden omituisten
ihmisten joukossa, ikäänkuin lumojen valtaan.
Hehän olivatkin kuuluja velhoja.
Häntä tahtomattaankin hiukan värisytti siinä istuessaan ja
salavihkaa katsoessaan isäntänsä käppyräistä olentoa. Tuossa taljalla
hänen takanaan näkyi olevan kannus, jolla lappalaisten sanottiin
salattuja tiedustelevan. Ja ukon vyöllä riippui kaikellaisia pieniä
kapineita, joiden käyttöä hän ei voinut arvata, mutta joista hän
metsämiehenä tunsi yhden karhun kulmahampaaksi. Se olikin hyvä
suoja pahoja silmiä ja kateita vastaan. Mutta tuo toinen hammas…
vaikka olisi ruumiilta ryöstetty?
Seppää oli luonne ja raikas ammatti estänyt vajoamasta mihinkään
alhaiseen taikuuteen, vaan oli hän muodostanut Lipon oppilaana
itselleen oman metsämiehen-uskonsa, jossa oli sekaisin papin

41. opettamaa Kiesuksen uskoa ja vanhoja taattuja Tapion ja Mielikin
lepytys-lukuja. Lippo oli selittänyt, että pappi saattoi hyvinkin olla
oikeassa, että Kiesukseen uskomalla ja häneen turvaamalla
saavutetaan iankaikkinen elämä; hän, Lippo, joka satoja kertoja oli
nähnyt maallisen elämän turhuuden ja ihmisvoiman mitättömyyden,
oli ikäänkuin oman kokemuksensa perusteella tullut sen uskoneeksi,
mutta tarvitsiko silti hylätä vanhoja rakkaita haltioita, veden ja
metsän väkeä, jotka ammoisista ajoista olivat siveätä erämiestä
suosineet?
— Mutta miksi saarella asut? Lippo se näin kuului tiedustelevan.
Vanha lappalainen oli ensin ikäänkuin hiukan hämillään, mutta
vastasi sitten huolestuneena:
— Turvallisempaa on. Kun aamulla näin sinut nuotiolla, niin tuntui
kuin olisi hyvä haltia sinut juuri tänne turvakseni ohjannut. Olen
varma, että asetut puolelleni, jos väkivaltaa uhataan. Niinkuin kerran
ennenkin teit.
Uteliaana kiintyi nyt Seppä seuraamaan lappalaisen selitystä.
Aslak, jolle asia näytti olevan tunnettu, tuijotti synkkänä eteensä.
Ulkoa kuului koiräin meteliä ja lappalaisten huutoja. Lailaa ei
vieläkään näkynyt.
Hänestä olikin kysymys. Seppä kuuli nyt, ettei tyttö ollut
herättänyt vain hänen huomiotansa, vaan oli kuulu laajalti, vieläpä
vierastenkin keskuudessa. Niinpä oli viime talvena karjalainen
lapinkävijäjoukko Staalonkin luo pysähtynyt ja vaatinut veroja, koska
olivat muka nämä maat nyt novgorodilaisten omia. Hädissään oli hän
koonnut kaikki, mikä oli vaatijoille silloin kelvannut, mutta silti eivät
olleet hurjat sissit olleet tyytyväisiä. Heidän johtajansa, nuori ja suuri

42. mies, komea kuin mikä, mutta kovin hurjaluontoinen, oli sattunut
huomaamaan Lailan ja vetänyt hänet esiin katsottavakseen. Oli
ruvennut siinä tyttöä hyväilemään, jolloin Lailan veli kiiruhti hätään.
Pilkaten oli silloin joku häntä sotakirveellään huitaissut, niin että
siihen poika kuoli. Äitinsä pakahtui kauhusta paikalle. Lippo kuunteli
päätään nyökytellen; Seppä tunsi, kuinka suuttumus ja raivo paisutti
hänen rintaansa. Mistä se johtui, sitä hän ei itselleen myöntänyt, sillä
hän oli ennenkin vihastumatta kuullut heimolaistensa, jopa omain
kyläläistensäkin lappalaistytöille tekemästä väkivallasta. Nyt se tuntui
hänestä aivan käsittämättömältä, teolta, joka oli kuolemalla
rangaistava.
Hurjain verottajain kiivas luonto olisi leimahtanut ilmiliekkiin, ellei
itse johtaja olisi samalla heitä ja itseään hillinnyt. Katsoen pitkään
valittavaan ja rukoilevaan tyttöön, hänen kuolleeseen veljeensä ja
äitiinsä, heitti hän Lailan luotansa ja komensi miehensä lähtemään.
Mutta ennen poistumistaan sanoi hän Staalolle:
— Anna tyttösi minulle.
— Säästä häntä, älä vaadi leikkikaluksesi. Poikani ja vaimoni
tapoit, anna edes viimeisen lapsen jäädä.
— Hyvä hänellä on luonani, pidän siivosti.
— Hetken pidät, sitten jo muille joutaa. Armahda vanhaa miestä.
Niin hän siitä sitten kuitenkin taipui lähtemään yksin, mutta uhkasi
tulla pian ja viedä, koska on hänellä siihen halu ja valta. Siitä asti on
eletty ainaisessa pelossa, että milloin uhkauksensa toteuttaa. Olisi
siirryttävä lännen ilmalle tai pohjoiseen, mutta monet seikat tekevät
sen toistaiseksi mahdottomaksi. Kesän ajaksi oli hän asettunut näin

43. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com