(eBook PDF) Nursing Diagnosis Manual: Planning, Individualizing, and Documenting Client Care 6th Edition

(eBook PDF) Nursing Diagnosis Manual: Planning,
Individualizing, and Documenting Client Care 6th
Edition download
https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-nursing-diagnosis-manual-
planning-individualizing-and-documenting-client-care-6th-edition/
Download full version ebook from https://ebookluna.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookluna.com
to discover even more!
(eBook PDF) Nursing Diagnosis Manual: Planning, Individualizing, and
Documenting Client Care 5th Edition
https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-nursing-diagnosis-manual-planning-
individualizing-and-documenting-client-care-5th-edition/
(eBook PDF) Nursing Care Plans: Guidelines for Individualizing Client Care
Across the Life Span 10th Edition
https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-nursing-care-plans-guidelines-for-
individualizing-client-care-across-the-life-span-10th-edition/
(eBook PDF) Nursing Diagnosis Handbook: An Evidence-Based Guide to Planning
Care 11th Edition
https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-nursing-diagnosis-handbook-an-
evidence-based-guide-to-planning-care-11th-edition/
(eBook PDF) Nursing Diagnosis Handbook: An Evidence-Based Guide to Planning
Care 11th Edition
https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-nursing-diagnosis-handbook-an-
evidence-based-guide-to-planning-care-11th-edition-2/

(eBook PDF) Leadership and Nursing Care Management 6th Edition
https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-leadership-and-nursing-care-
management-6th-edition/
Manual of Critical Care Nursing: Nursing Interventions and Collaborative
Management 7th Edition Marianne Saunorus Baird - eBook PDF
https://ebookluna.com/download/manual-of-critical-care-nursing-nursing-
interventions-and-collaborative-management-ebook-pdf/
Maternal Child Nursing Care 6th Edition (eBook PDF)
https://ebookluna.com/product/maternal-child-nursing-care-6th-edition-
ebook-pdf/
(eBook PDF) Advanced Health Assessment & Clinical Diagnosis in Primary Care
6th Edition
https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-advanced-health-assessment-
clinical-diagnosis-in-primary-care-6th-edition/
(eBook PDF) Study Guide for Maternal Child Nursing Care 6th Edition
https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-study-guide-for-maternal-child-
nursing-care-6th-edition/

NURSING
DIAGNOSIS
MANUAL
Planning, Individualizing, and Documenting Client Care
6TH EDITION
F.A.DAVIS

v
PREFACE
The American Nurses Association (ANA) Social
Policy Statement of 1980 was the first to define nursing
as the diagnosis and treatment of human responses to
actual and potential health problems. This definition,
when combined with the ANA Scope and Standards of
Practice, has provided impetus and support for the use
of nursing diagnosis. Defining nursing and its effect
on client care supports the growing awareness that
nursing care is a key factor in client survival and in the
maintenance, rehabilitative, and preventive aspects of
healthcare. Changes and new developments in health-
care delivery in the past decades have given rise to the
need for a common framework of communication to
ensure continuity of care for the client moving between
multiple healthcare settings and providers.
This book is designed to aid the student nurse
and the practitioner in identifying interventions com-
monly associated with specific nursing diagnoses as
disseminated by NANDA International. These inter-
ventions are the activities needed to implement and
document care provided to the individual client and
can be used in varied settings from acute to commu-
nity/home care.
Chapter 1 presents a brief discussion of the nurs-
ing process and introduces the concept of evidence-
based practice. Standardized nursing languages (SNLs)
are discussed in Chapter 2, with a focus on NANDA-I
(nursing diagnoses), NIC (interventions), and NOC
(outcomes). NANDA-I has 244 diagnosis labels with
definitions, defining characteristics, and related or risk
factors used to define a client need or problem. NIC
is a comprehensive standardized language providing
more than 550 direct and indirect intervention labels
with definitions and a list of activities a nurse might
choose to carry out for each intervention. NOC lan-
guage provides more than 540 outcome labels with
definitions; a set of indicators describing specific cli-
ent, caregiver, family, or community states related to
the outcome; and a 5-point Likert-type measurement
scale that can demonstrate client progress even when
outcomes are not fully met. Chapter 3 addresses the
assessment process using a nursing framework for data
collection, such as the Diagnostic Divisions Assess-
ment Tool.
A creative approach for developing and docu-
menting the planning of care is demonstrated in
Chapter 4. Mind or Concept Mapping is a technique
or learning tool provided to assist you in achieving
a holistic view of your client, enhance your critical-
thinking skills, and facilitate the creative process of
planning client care. For more in-depth information
and inclusive plans of care related to specific medical/
psychiatric/obstetrical and newborn conditions (with
rationale and the application of the diagnoses), refer
to the larger work also published by the F. A. Davis
Company: Nursing Care Plans: Guidelines for Indi-
vidualizing Client Care Across the Life Span, 10th ed.
(Doenges, Moorhouse, & Murr, 2019). Psychiatric/
mental health and maternal/newborn plans of care are
available on the Davis Plus Web site.
Chapter 6 contains 850 disorders and health
conditions reflecting all specialty areas with associ-
ated nursing diagnoses written as client problem/need
statements to aid you in validating the assessment and
diagnosis steps of the nursing process.
In Chapter 5, the heart of the book, all the
nursing diagnoses are listed alphabetically for ease
of reference and include the diagnoses accepted for
use by NANDA-I 2018–2020. The alphabetization
of diagnoses follows NANDA-I’s own sequencing,
whereby diagnoses are alphabetized first by their key
term, which is capitalized. Subordinate terminology or
descriptors of the diagnosis are presented in lowercase
words and are alphabetized secondarily to the key
term (for example, chronic Pain is alphabetized under
P, following acute Pain). Each approved diagnosis
includes its location in NANDA-I’s Taxonomy II (see
Appendix A), definition, and information divided into
the NANDA-I categories of Related or Risk Factors
and Defining Characteristics. Related/Risk Factors
information reflects causative or contributing fac-
tors that can be useful for determining whether the
diagnosis is applicable to a particular client. Defining
Characteristics (signs and symptoms or cues) are listed
as subjective and/or objective and are used to confirm
problem diagnoses, aid in formulating outcomes, and
provide additional data for choosing appropriate inter-
ventions. We have not deleted or altered NANDA-I’s
listings; however, on occasion, we have added to their
definitions and suggested additional criteria to provide
clarification and direction. These additions are denoted
with brackets [ ].
0000_i-viii_7677_Doenges_NDM_FM.indd 5 30/01/19 12:55

vi Preface
NANDA-I nursing diagnosis labels are designed
to be multiaxial with seven axes or descriptors. An axis
is defined as a dimension of the human response that is
considered in the diagnostic process (see Appendix B).
Sometimes an axis may be included in the diagnostic
concept, such as ineffective community Coping, in
which the unit of care (i.e., community) is named.
Some are implicit, such as Activity Intolerance, in
which the individual is the unit of care. At times, an
axis may not be pertinent to a particular diagnosis and
will not be a part of the nursing diagnosis label. For
example, the time frame (e.g., acute, intermittent) or
body part (e.g., cerebral, oral, skin) may not be relevant
to each diagnostic situation.
Desired Outcomes/Evaluation Criteria are identi-
fied to assist you in formulating individual client out-
comes and to support the evaluation process. Sample
NOC linkages to the nursing diagnosis are provided.
Nursing priorities are used to group the sug-
gested interventions, which are primarily directed to
adult care, although interventions designated as across
the lifespan do include pediatric and geriatric consid-
erations and are designated by an icon. In general, the
interventions can be used in multiple settings—acute
care, rehabilitation, community clinics, home care, or
private practice. Most interventions are independent
or nursing originated; however, some interventions
are collaborative orders (e.g., medical, psychiatric),
and you will need to determine when this is necessary
and take the appropriate action. Icons are also used
to differentiate collaborative interventions, diagnos-
tic studies, and medications, as well as transcultural
considerations. All of these “specialized” interventions
are presented with icons, rather than being broken out
under separate headings, to maintain their sequence
within the prioritization of all nursing interventions
for the diagnosis. Additionally, in support of evidence-
based practice, rationales are provided for the interven-
tions and references for these rationales are cited.
The inclusion of Documentation Focus sugges-
tions is to remind you of the importance and necessity
of recording the steps of the nursing process.
As noted, with few exceptions, we have pre-
sented NANDA-I’s recommendations as formulated.
We support the belief that practicing nurses and
researchers need to study, use, and evaluate the diag-
noses as presented. Nurses can be creative as they
use the standardized language, redefining and sharing
information as the diagnoses are used with individual
clients. As new nursing diagnoses are developed, it
is important that the data they encompass are added
to assessment tools and current databases. As part of
the process by clinicians, educators, and research-
ers across practice specialties and academic settings
to define, test, and refine nursing diagnosis, nurses
are encouraged to share insights and ideas with
NANDA-I at the following address: NANDA Inter-
national, PO Box 72, Mountain, WI 54149; e-mail:
[email protected]
Marilynn E. Doenges
Mary Frances Moorhouse
Alice C. Murr
0000_i-viii_7677_Doenges_NDM_FM.indd 6 30/01/19 12:55

vii
CONTENTS
CHAPTER 1
The Nursing Process: The Foundation of Quality Client Care  1
CHAPTER 2
The Language of Nursing: NANDA, NIC, NOC, and Other Standardized Nursing Languages  8
CHAPTER 3
The Assessment Process: Developing the Client Database  11
CHAPTER 4
Concept or Mind Mapping to Create and Document the Plan of Care  21
CHAPTER 5
Nursing Diagnoses in Alphabetical Order  28
CHAPTER 6
Health Conditions and Client Concerns With Associated Nursing Diagnoses  960
APPENDIX A
NANDA-I’s Taxonomy II  1076
APPENDIX B
Definitions of Taxonomy II Axes   1078
APPENDIX C
NANDA-I Nursing Diagnoses Organized According to Maslow’s Hierarchy of Needs  1080
Index  1083
0000_i-viii_7677_Doenges_NDM_FM.indd 7 30/01/19 12:55

0000_i-viii_7677_Doenges_NDM_FM.indd 8 30/01/19 12:55

1
CHAPTER 1
The Nursing Process:
The Foundation of Quality Client Care
DEFINING THE PROFESSION
In the world of healthcare, nursing has long struggled
to establish itself as a profession. Dictionary terms
describe nursing as “a calling requiring specialized
knowledge and often long and intensive academic
preparation; a principal calling, vocation, or employ-
ment; the whole body of persons engaged in a call-
ing.”
1
Throughout the history of nursing, unfavorable
stereotypes (based on the view of nursing as sub-
servient and dependent on the medical profession)
have negatively affected the view of nursing as an
independent entity. In its early developmental years,
nursing did not seek or have the means to control its
own practice. Florence Nightingale, in discussing
the nature of nursing in 1859, observed that “nurs-
ing has been limited to signify little more than the
administration of medicines and the application of
poultices.”
2
Although this attitude may persist in some
small degree, the nursing profession has defined what
makes nursing unique and has identified a body of
professional knowledge. As early as 1896, nurses in
the United States banded together to seek standard-
ization of educational programs and laws governing
their practice. The task of nursing since that time
has been to create descriptive terminology reflecting
specific nursing functions and levels of competency.
3

Erickson, Tomlin, and Swain stated the belief that
“nursing will thrive as a unique and valued profession
when nurses present a theory and rationalistic model
for their practice, correct misleading stereotypes,
locate control with clients, and actively participate in
processes for change.”
4
In the past several decades, more than a dozen
prominent nursing scholars (e.g., Rogers, Parse, and
Henderson) have developed conceptualizations to
define the nature of nursing. Because much of nurs-
ing is nonphenomenological or nonobservable, the
nature of nursing cannot be explained using the
usual parameters of scientific investigation. Kikuchi
proposes that conceptualizations about nursing are
philosophic in nature and as such are still testable.
5
As
nursing research continues the work of establishing the
profession as independent in its own right, the value
of nursing goals is being understood and the differ-
ence between nursing and other professions is being
delineated. Nursing is now recognized as both a sci-
ence and an art concerned with the physical, psycho-
logical, sociological, cultural, and spiritual concerns
of the individual. The science of nursing is based on
a broad theoretical framework; its art depends on the
caring skills and abilities of the individual nurse. The
importance of the nurse within the healthcare system
is noted in many positive ways, and the profession of
nursing is acknowledging the need for its practitioners
to act professionally and be accountable for the care
they provide.
Barely a century after Florence Nightingale
noted that “the very elements of nursing are all but
unknown,” the American Nurses Association (ANA)
developed its first Social Policy Statement in 1980,
defining nursing as “the diagnosis and treatment of
human responses to actual or potential health prob-
lems.”
6
Human responses (defined as people’s experi-
ences with and responses to health, illness, and life
events) are nursing’s phenomena of concern. In 1995,
this statement was revisited, updated, and titled “Nurs-
ing’s Social Policy Statement.” This policy statement
acknowledged that since the release of the original
statement, “nursing has been influenced by many
0001-0007_7677_Doenges_NDM_Ch01.indd 1 25/01/19 12:58 PM

2 Nursing Diagnosis Manual: Planning, Individualizing, and Documenting Client Care
social and professional changes, as well as by the sci-
ence of caring.”
7
The statement delineated four essential features
of today’s contemporary nursing practice:
1.
Attention to the full range of human experiences
and responses to health and illness without restric
-
tion to a problem-focused orientation
2.
Integration of objective data with knowledge
gained from an understanding of the client’s or group’s subjective experience
3.
Application of scientific knowledge to the pro-
cesses of diagnosis and treatment
4. Provision of a caring relationship that facilitates
health and healing
7
Thus, nursing’s role includes the promotion of
health as well as the performance of activities that contribute to recovery from or adjustment to illness. This is reflected in ANA’s 2003 Nursing’s Social Policy Statement, which recognized nursing’s full scope of care by defining nursing as “the protection, promotion, and optimization of health and abilities, prevention of illness and injury, alleviation of suffering through the diagnosis and treatment of human response, and advocacy in the care of individuals, families, com- munities, and populations.”
8
Also, nurses support the
right of clients to define their own health-related goals and to engage in care that reflects their personal values. Emphasis is placed on the mind-body-spirit connec- tion with a holistic view of the individual as nurses facilitate the client’s efforts in striving for growth and development.
In your readings, you will likely encounter other
definitions of nursing. As your knowledge and experi- ence develop, your definition of nursing may change to reflect your personal nursing philosophy, your focus on a particular care setting or population, or your specific role. For example, although the definition of nursing developed by Erickson, Tomlin, and Swain is more than 30 years old, it remains viable and timely because it incorporates the concepts noted previously with today’s holistic approach to care. Their definition includes what nursing is, how it is accomplished, and the goals of nursing: “Nursing is the holistic helping of persons with their self-care activities in relation to their health. This is an interactive, interpersonal process that nurtures strengths to enable development, release, and channeling of resources for coping with one’s circum- stances and environment. The goal is to achieve a state of perceived optimum health and contentment.”
4
An understanding of human nature is certainly
important in the development of a philosophy of nurs- ing. Understanding that “needs motivate behavior” helps the nurse to determine the client’s needs at a particular moment in time. Maslow’s hierarchy of needs
9
provides a basis for understanding that unmet
needs can interfere with an individual’s holistic growth and may even result in physical or mental distress and illness. Other theorists have also studied how people are similar, providing the nurse with more information to help understand the client. For example, Erik Erikson’s observations on the stages of psychological development suggest that the indi- vidual is a “work in progress” accomplishing age- specific maturational tasks throughout the life span. Piaget’s cognitive stages address how thinking devel- ops and how individuals adapt to and organize their environment intellectually.
4
However, in the end, the
individual is the primary source of information about himself/herself. The nurse needs to listen with an open mind and empathic, unconditional acceptance to what the client is relating. Knowing how people are alike provides a basis to understanding human nature. However, each person is unique, and the nurse needs to look for the client’s model of the world and how it relates to the client’s own situation.
The nursing profession is further defined by
fundamental philosophical beliefs that have been iden- tified over time as essential to the practice of nursing. These values and assumptions offer guidance to the nurse and need to be kept in mind to enhance the qual- ity of nursing care provided:
•
The client is a human being who has worth and
dignity
.
•
Humans manifest an essential unity of mind/body/ spirit.
7
• There are basic human needs that must be met (Maslow’
s hierarchy of needs).
• When these needs are not met, problems arise that may require intervention by another person until the indi
viduals can resume responsibility for
themselves.
• Human experience is contextually and culturally
defined.
7
•
Health and illness are human experiences.
7
• Clients have a right to quality health and nurs- ing care deli
vered with interest, compassion,
and competence with a focus on wellness and prevention.
0001-0007_7677_Doenges_NDM_Ch01.indd 2 25/01/19 12:58 PM

The Nursing Process: The Foundation of Quality Client Care 3
• The presence of illness does not preclude health,
nor does optimal health preclude illness.
7
•
The therapeutic nurse-client relationship is impor-
tant in the nursing process and provision of indi
-
vidualized care.
Finally, the ANA Code of Ethics for Nurses
10

addresses the need for nurses to respect human dignity, acknowledge the uniqueness of each client, and honor the client’s right to privacy. The Code (which has been updated on several occasions, the latest in 2015) states (in part) “Nursing encompasses the protection, promotion, and restoration of health and well-being, the prevention of illness and injury; and the allevia- tion of suffering in the care of individuals, families, groups, communities, and populations . . . ”, revealing the broadening of understanding of nursing’s civic professionalism. The Code calls on nurses to assume responsibility for individual nursing judgments and actions and for the delegation of nursing activities to others. Nurses are encouraged to maintain competence in nursing, contribute to the ongoing development of the profession, and participate in the implementation and improvement of standards. This last goal can be accomplished by using the results of nursing research to engage in evidence-based nursing practice.
The roots of evidence-based practice lie in the
efforts of many in the past. Hippocrates described the symptoms and course of illnesses and related them to the seasons, geographical area, and types of people associated with each. These hypotheses founded the rational approach to the understanding of disease. As knowledge grew and the germ theory of disease was accepted, epidemiology began to count disease events, leading to the establishment of a central government agency to collect and record data. This led to the pos- ing of questions in the form of testable hypotheses, the collection of data to support or refute hypotheses,
and the development of statistical tools to summa- rize numerical data.
11
The work of Pasteur and Koch
expanded the understanding of causal relationships between bacterial causes of many diseases, leading to reducing illness and mortality.
Florence Nightingale used statistics to measure
health, identify causes of mortality, evaluate health ser-
vices, and reform institutions. After the Crimean War, she began organizing committees, assembling data, and preparing reports and hearings on how administra- tive inadequacies affected clients’ health. Her work resulted in British Army Hospital and government reforms in the interest of preventing death and disease. She became an honorary member of the American Sta- tistical Association in 1874, and her papers were read at a National Social Science Congress in 1863 and at the nurses’ congress of the Chicago World’s Fair in 1893. The efforts of these pioneers laid the ground- work for the development of evidence-based practice.
Barnsteiner and Provost note that “the cur-
rent definition [of evidence-based practice] is the integration of best research evidence with clinical expertise and patient values”
12
—that is, both research
and nonresearch components are combined to cre- ate evidence-based practice. Quantitative research is invaluable in measuring the effectiveness of nursing interventions, while qualitative studies capture the preferences, attitudes, and values of healthcare con- sumers. However, the nurses’ clinical judgment and individual client needs and perspectives must also be included. Research supports that evidence-based prac- tice includes “enhancing the quality and reliability of health care, improving health outcomes, and reducing variations in care and costs.” As nurses work to provide cost-effective care in the best setting for the client, “the most important [and challenging] requirement for practicing nurses in the 21st century will be to utilize [appropriate] evidence available to improve practice.”
13
ADMINISTERING NURSING CARE
Nursing leaders have identified a process that “com- bines the most desirable elements of the art of nursing with the most relevant elements of systems theory, using the scientific method.”
14
This nursing process
incorporates an interactive and interpersonal approach with a problem-solving and decision-making process that serves as a framework for the delivery of nursing care.
15–17
The concept of a nursing process was first intro-
duced in the 1950s as a three-step process of assess- ment, planning, and evaluation based on the scientific method of observing, measuring, gathering data, and analyzing the findings. Years of study, use, and refine- ment have led nurses to expand the nursing process to five distinct steps that provide an efficient method of organizing thought processes for clinical decision
0001-0007_7677_Doenges_NDM_Ch01.indd 3 25/01/19 12:58 PM

4 Nursing Diagnosis Manual: Planning, Individualizing, and Documenting Client Care
making, problem solving, and the delivery of higher-
quality, individualized client care. The nursing process
now consists of the following:
•
Assessment or the systematic collection of data
relating to clients;
• Diagnosis or need identification involving the anal-
ysis of collected data to identify the client’s needs;
• Planning, which is a two-part process of identifying
goals and the client’s desired outcomes to address the assessed health and wellness needs along with the selection of appropriate nursing interventions to assist the client in attaining the outcomes;
•
Implementation or putting the plan of care into action; and
•
Evaluation by determining the client’s progress
toward attaining the identified outcomes and the client’s response to and the effectiveness of the selected nursing interventions for the purpose of altering the plan as indicated.
Because these five steps are central to nursing
actions in any setting, the nursing process is now included in the conceptual framework of nursing cur-
ricula and is accepted as part of the legal definition of nursing in the Nurse Practice Acts of most states.
When a client enters the healthcare system,
whether as an inpatient, a clinic outpatient, or a home- care client, the nursing process steps are set into motion. The nurse collects data, identifies client needs
(nursing diagnoses), establishes goals, creates measur-
able outcomes, and selects nursing interventions to assist the client in achieving these outcomes and goals. Finally, after the interventions have been implemented, the nurse evaluates the client’s responses and the effectiveness of the plan of care in reaching the desired outcomes and goals to determine whether or not the needs or problems have been resolved and the client is ready to be discharged from the care setting. If the identified needs or problems remain unresolved, fur-
ther assessment, additional nursing diagnoses, altera- tion of outcomes and goals, or changes of interventions are required.
Although we use the terms assessment, diag-
nosis, planning, implementation, and evaluation as
separate, progressive steps, in reality they are interre- lated. Together these steps form a continuous circle of thought and action that recycles throughout the client’s contact with the healthcare system. Figure 1.1 depicts a model for visualizing this process. You can see that the nursing process uses the nursing diagnosis, which is the clinical judgment product of critical thinking. Based on this judgment, nursing interventions are selected and implemented. Figure 1.1 also shows how the progres- sive steps of the nursing process create an understand- able model of both the products and the processes of critical thinking contained within the nursing process. The model graphically emphasizes both the dynamic and cyclic characteristics of the nursing process.
NURSE
Intervention
Intervention
Intervention
Evaluation Evaluation
Evaluation
Planning
Planning
Planning
Assessment Assessment
Nursing
Diagnosis
Nursing
Diagnosis
Nursing
Diagnosis
CLIENT
Figure 1.1 Diagram of the nursing process. The steps of the nursing process are interrelated, forming a continuous circle of
thought and action that is both dynamic and cyclical.
0001-0007_7677_Doenges_NDM_Ch01.indd 4 25/01/19 12:58 PM

The Nursing Process: The Foundation of Quality Client Care 5
APPLICATION OF THE NURSING PROCESS
The scientific method of problem solving introduced
in the previous section is used almost instinctively by
most people, without conscious awareness.
FOR EXAMPLE While studying for your semester finals, you snack on pepperoni pizza. After going to bed, you are
awakened by a burning sensation in the center of your chest. You are young and in good health and note no other symptoms
(assessment). You decide that your pain is the result of the spicy food you have eaten (diagnosis). You then determine that
before you can return to sleep, you need to relieve the discomfort with an over-the-counter preparation (planning). You take a
liquid antacid for your discomfort (implementation). Within a few minutes, you note the burning sensation is relieved, and you
return to bed without further concern (evaluation).
As you see, this is a process you routinely use to
solve problems in your life that can be readily applied
to client-care situations. You need only to learn the new
terms describing the nursing process rather than having
to think about each step (assessment, diagnosis/need
identification, planning, implementation, and evalua-
tion) in an entirely new way.
To effectively use the nursing process, the nurse
needs to possess and apply some basic abilities. Par-
ticularly important is a thorough knowledge of science
and theory, not only as applied in nursing but also in
other related disciplines such as medicine and psychol-
ogy. Creativity is needed in the application of nursing
knowledge, as is adaptability in handling change and
the many unexpected happenings that occur. As a
nurse, you must make a commitment to practice your
profession in the best possible way, trusting in yourself
and your ability to do your job well and displaying
the necessary leadership to organize and supervise as
your position requires. In addition, intelligence, well-
developed interpersonal skills, and competent techni-
cal skills are essential.
FOR EXAMPLE A diabetic client’s irritable behavior could be the result of low serum glucose or the effects of excessive
caffeine intake. However, it could also arise from a sense of helplessness regarding life events. A single behavior may have
varied causes. It is important that your nursing assessment skills identify the underlying etiology to provide appropriate care.
The practice responsibilities presented in the
definitions of nursing and the nursing process are
explained in detail in the publication Nursing: Scope &
Standards of Practice.
18
The standards provide work-
able guidelines to ensure that the practice of nursing
can be carried out by each nurse. Table 1.1 presents
an abbreviated description of the standards of clinical
practice. With the ultimate goal of quality healthcare,
the effective use of the nursing process will result in
a viable nursing care system that is recognized and
accepted as nursing’s body of knowledge and that can
be shared with other healthcare professionals.
ADVANTAGES OF USING THE NURSING PROCESS
There are many advantages to using the nursing process:
•
The nursing process provides an organizing frame-
work for meeting the individual needs of the cli-
ent, the client’s family/significant other(s), and the
community.
•
The steps of the nursing process focus the nurse’s attention on the “indi
vidual” human responses of a
client/family or group to a given health situation,
resulting in a holistic plan of care addressing the specific needs of the client/family or group.
•
The nursing process provides an organized, system-
atic method of problem solving (while still allowing for creative solutions) that may minimize dangerous errors or omissions in caregiving and avoid time- consuming repetition in care and documentation.
•
The use of the nursing process promotes the active
involvement of clients in their healthcare, enhancing
0001-0007_7677_Doenges_NDM_Ch01.indd 5 25/01/19 12:58 PM

6 Nursing Diagnosis Manual: Planning, Individualizing, and Documenting Client Care
consumer satisfaction. Such participation increases
clients’ sense of control over what is happening to
them, stimulates problem solving, and promotes
personal responsibility, all of which strengthen the
client’s commitment to achieving the identified
goals.
•
The use of the nursing process enables you as a nurse to hav
e more control over your practice. This
enhances the opportunity for you to use your knowl- edge, expertise, and intuition constructively and dynamically to increase the likelihood of a success- ful client outcome. This, in turn, promotes greater job satisfaction and your professional growth.
•
The use of the nursing process provides a com-
mon language (nursing diagnosis) for practice,
unifying the nursing profession. Using a system that clearly communicates the plan of care to coworkers and clients enhances continuity of care, promotes achievement of client goals, pro- vides a vehicle for evaluation, and aids in the development of nursing standards. In addition, the structure of the process provides a format for documenting the client’s response to all aspects of the planned care.
•
The use of the nursing process provides a means of assessing nursing’
s economic contribution to client
care. The nursing process supplies a vehicle for the quantitative and qualitative measurement of nursing care that meets the goal of cost-effectiveness and still promotes holistic care.
TABLE 1.1 ANA Standards of Nursing Practice
Standards of Practice
Describe a competent level of nursing care as demonstrated by the nursing process that encompasses all significant actions taken
by the nurse in providing care and forms the foundation of clinical decision making.
1. Assessment: The registered nurse (RN) collects comprehensive data pertinent to the healthcare consumer’s health and/or
situation.
2. Diagnosis: The RN analyzes the assessment data to determine the diagnoses or the issues.
3. Outcome Identification: The RN identifies expected outcomes for a plan individualized to the healthcare consumer or the
situation.
4. Planning: The RN develops a plan that prescribes strategies and alternatives to attain expected outcomes.
5. Implementation: The RN implements the identified plan.
a. Coordination of Care: The RN coordinates care delivery.
b. Health Teaching and Health Promotion: The RN employs strategies to promote health and a safe environment.
c. Consultation: The graduate-level specialty nurse or advanced-practice RN provides consultation to influence the identified
plan, enhance the abilities of others, and effect change.
d. Prescriptive Authority and Treatment: The advanced-practice RN uses prescriptive authority, procedures, referrals,
treatments, and therapies in accordance with state and federal laws and regulations.
6. Evaluation: The RN evaluates progress toward attainment of outcomes.
Standards of Professional Performance
Describe roles expected of all professional nurses appropriate to their education, position, and practice setting.
7. Ethics: The RN integrates practices ethically.
8. Culturally Congruent Practice: The RN practices in a manner that is congruent with cultural diversity and inclusion principles.
9. Communication: The RN communicates effectively in a variety of formats in all areas of practice.
10. Collaboration: The RN collaborates with the healthcare consumer, family, and others in the conduct of nursing practice.
11. Leadership: The RN demonstrates leadership in the professional practice setting and the profession.
12. Education: The RN attains knowledge and competence that reflects current nursing practice.
13. Evidence-Based Practice and Research: The RN integrates evidence and research findings into practice.
14. Quality of Practice: The RN contributes to quality nursing practice.
15. Professional Practice Evaluation: The RN evaluates her or his own nursing practice in relation to professional practice standards
and guidelines, relevant statutes, rules, and regulations.
16. Resource Utilization: The RN utilizes appropriate resources to plan and provide nursing services that are safe, effective, and
financially responsible.
17. Collegiality/Environmental Health: The RN practices in an environmentally safe and healthy manner.
Source: American Nurses Association. (2010). Nursing: Scope & Standards of Practice. 2nd ed. Silver Spring, MD: Nursesbooks.org.
0001-0007_7677_Doenges_NDM_Ch01.indd 6 25/01/19 12:58 PM

The Nursing Process: The Foundation of Quality Client Care 7
SUMMARY
Nursing is continuing to evolve into a well-defined
profession with a more clearly delineated definition
and phenomena of concern. Fundamental philosophi-
cal beliefs and qualities have been identified that are
important for the nurse to possess in order to provide
quality care.
The nursing profession has developed a body of
knowledge that contributes to the growth and well-being
of the individual and the community, the prevention of
illness, the maintenance and/or restoration of health, and
the relief of pain and provision of support when a return
to health is not possible. The nursing process is the basis
of all nursing actions and is the essence of nursing, pro-
viding a flexible, orderly, and logical problem-solving
approach for administering nursing care so that client
(whether individual, community, or population) needs
for such care are met comprehensively and effectively. It
can be applied in any healthcare or educational setting,
in any theoretical or conceptual framework, and within
the context of any nursing philosophy.
Each step of the nursing process builds on and
interacts with the other steps, ensuring an effective prac-
tice model. Inclusion of the standards of clinical nursing
practice provides additional information to reinforce
understanding and opportunities to apply knowledge.
Please note, the term client rather than patient
is used in this book to reflect the philosophy that the
individuals or groups you work with are legitimate
members of the decision-making process with some
degree of control over the planned regimen and are
able, active participants in the planning and implemen-
tation of their care.
4
Next, we introduce the language described in the
nursing process. This includes NANDA International’s
classification of nursing diagnoses,
19
the Iowa Inter-
vention and Outcome Projects: Nursing Interventions
Classification (NIC),
20
and the Nursing Outcomes
Classification (NOC).
21
NANDA-I, NIC, and NOC
have combined their classification systems (NNN Alli-
ance) to provide a comprehensive nursing language.
References
1.
Merriam-Webster Online Dictionary. Retrieved May 2018,
from https://www.merriam-webster.com/dictionary/profession.
2. Nightingale, F. (1859). Notes on Nursing: What It Is and What It
Is Not. Facsimile edition. Philadelphia: J. B. Lippincott, 1946.
3. Jacobi, E. M. (1976). Foreword. In Flanigan, L. (ed). One
Strong Voice: The Story of the American Nurses’ Association.
Kansas City, MO: American Nurses Association.
4. Erickson, H. C., Tomlin, E. M., Swain, M. A. (1983). Model-
ing and Role-Modeling: A Theory and Paradigm for Nursing. Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall.
5.
Kikuchi, J. F. (1999). Clarifying the nature of conceptualiza-
tions about nursing. Can J Nurs Res, 30(4), 115–128.
6. American Nurses Association. (1980). Nursing: A Social Policy
Statement. Kansas City, MO: American Nurses Publishing.
7. American Nurses Association. (1995). Nursing’s Social Policy
Statement. Washington, DC: American Nurses Publishing.
8. American Nurses Association. (2003). Nursing’s Social Policy
Statement. Washington, DC: Nursesbooks.org.
9. Maslow, A. H. (1970). Motivation and Personality. 2nd ed.
New York, NY: Harper & Row.
10. Fowler, M. D. M. (ed.). (2015). Guide to the Code of Ethics
for Nurses with Interpretive Statements. Silver Spring, MD:
Nursesbooks.org.
11. Stolley, P. D., Lasky, T. (1995). Investigating Disease Patterns:
The Science of Epidemiology. Scientific American Library, no. 57. New York, NY: WH Freeman.
12.
Barnsteiner, J., Provost, S. (2002). How to implement
evidence-based practice: Some tried and true pointers. Reflect Nurs Leadersh, 28(2), 18.
13.
Mazurik Melnyk, B., Gallagher-Ford, L., Fineout-Overholt, E.
(2014). The establishment of evidence-based practice compe- tencies for practicing registered nurses and advanced practice nurses in real-world clinical settings: Proficiencies to improve healthcare quality, reliability, patient outcomes, and costs. Worldviews Evid Based Nurs, 11(1), 5–15.
14.
Shore, L. S. (1988). Nur sing Diagnosis: What It Is and How to
Do It, a Programmed Text. Richmond, VA: Medical College of Virginia Hospitals.
15.
Peplau, H. E. (1952). Interper sonal Relations in Nursing: A
Conceptual Frame of Reference for Psychodynamic Nursing. New York, NY: Putnam.
16.
King, L. (1971). T oward a Theory for Nursing: General Con-
cepts of Human Behavior. New York, NY: Wiley.
17. Yura, H., Walsh, M. B. (1988). The Nursing Process: Assess-
ing, Planning, Implementing, Evaluating. 5th ed. Norwalk, CT: Appleton & Lange.
18.
American Nurses Association. (2015). Nursing: Scope & Stan-
dards of Practice. 3rd ed. Silver Spring, MD: Nursesbooks.org.
19. NANDA International Inc. (2018). Nursing Diagnoses: Defini-
tions & Classification 2018–2020. 11th ed. New York, NY: Thieme.
20.
Butcher, H. K., et al (eds). (2018). Nursing Interventions Clas-
sification (NIC). 7th ed. St. Louis, MO: Mosby.
21. Moorhead, S., Johnson, M., Maas, M., et al. (eds). (2018). Nursing Outcomes Classification (NOC)
. 6th ed. St. Louis,
MO: Mosby.
0001-0007_7677_Doenges_NDM_Ch01.indd 7 25/01/19 12:58 PM

8
CHAPTER 2
The Language of Nursing: NANDA, NIC, NOC,
and Other Standardized Nursing Languages
In this chapter, we look at the process and progress
of describing the work of nursing because, as Lang
has stated, “If we cannot name it, we cannot control
it, practice it, teach it, finance it, or put it into public
policy.”
1
At first glance, nursing seems to be a simple
task. However, over many years, the profession has
struggled, in part as a result of changes in healthcare
delivery and financing, the expansion of nursing’s
role, and the dawning of the computer age. Gordon
reminded us that classification system development
parallels knowledge development in a discipline.
2
As
theory development and research have begun to define
nursing, it has become necessary for nursing to find a
common language to describe what nursing is, what
nursing does, and how to codify it. Thus, the terms
“classification systems” and “standardized language”
have been embraced, and the work continues.
Changes in the healthcare system occur at an
ever-increasing rate. One of these changes is the move-
ment to a paperless (computerized or electronic) client
record. The use of electronic healthcare information
systems is rapidly expanding, and the focus has shifted
from its original uses—financial and personnel man-
agement functions—to the efficient documentation of
the client encounter, whether a single office visit or a
lengthy hospitalization. The move to electronic docu-
mentation is being fueled by changes in healthcare
delivery and reimbursement as well as the growth of
alternative healthcare settings (outpatient surgeries,
home health, rehabilitation or subacute units, extended
or long-term care facilities, etc.), all of which increase
the need for a commonality of communication to
ensure continuity of care for the client who moves
from one setting or level of care to another.
These changes in the business and documenta-
tion of healthcare require the industry to generate data
about its operations and outcomes. Evaluation and
improvement of provided services are important to the
delivery of cost-effective client care. Therefore, provid-
ers and consumers interested in outcomes of care ben-
efit from accurate documentation of the care provided
and the client’s response. With the use of language or
terminology that can be coded, healthcare information
can be recorded in terms that are universal and easily
entered into an electronic database and that can gener-
ate meaningful reporting data about its operation and
outcomes. In short, standardized language is required.
A standardized language contains formalized
terms that have definitions and guidelines for use. For
example, if the impact of nursing care on financial and
clinical outcomes is to be analyzed, coding of this infor-
mation is essential. While it has been relatively easy to
code medical procedures, nursing is more of an enigma
because its work has not been so clearly defined.
Since the 1970s, nursing leaders have been
working to define the profession of nursing and to
develop a commonality of words describing practice
(a framework of communication and documentation)
so that nursing’s contribution to healthcare is captured,
is visible in healthcare databases, and is thereby rec-
ognized as essential. Therefore, the focus of the pro-
fession has been on the effort to classify tasks and to
develop standardized nursing languages (SNLs) to bet-
ter demonstrate what nursing is and what nursing does.
Around the world, nursing researchers continue
their efforts to identify and label people’s experiences
with (and responses to) health, illness, and life pro-
cesses as they relate to the scope of nursing practice.
0008-0010_7677_Doenges_NDM_Ch02.indd 8 25/01/19 12:58 PM

The Language of Nursing: NANDA, NIC, NOC, and Other Standardized Nursing Languages 9
The use of universal nursing terminology directs our
focus to the central content and process of nursing care
by identifying, naming, and standardizing the “what”
and “how” of the work of nursing—including both
direct and indirect activities. This wider application for
a standardized language has spurred its development.
A recognized pioneer in SNL is NANDA Inter-
national’s “nursing diagnosis.”
3
Simply stated, a nurs-
ing diagnosis is defined as a clinical judgment about
individual, family, or community responses to actual
or potential health problems and life processes. Nurs-
ing diagnoses provide the basis for selecting nursing
interventions to achieve outcomes for which the nurse
is accountable.
4
NANDA-I nursing diagnoses currently
include 244 labels with definitions, defining character-
istics, and related or risk factors used to define a client
need or problem. Once the client’s need is defined,
outcomes can be developed and nursing interventions
chosen to achieve the desired outcomes.
The linkage of client problems or nursing diagno-
ses to specific nursing interventions and client outcomes
has led to the development of several other SNLs,
including Clinical Care Classification (originally Home
Health Care Classification),
5,6
Nursing Interventions
Classification (NIC),
7
Nursing Outcomes Classification
(NOC),
8
Omaha System-Community Health Classifica-
tion System (OS),
9
Patient Care Data Set (now retired),
10

and Perioperative Nursing Data Set (PNDS).
11
Whereas some of these languages (e.g., OS and
PNDS) are designed for a specific client population, the
NANDA-I, NIC, and NOC languages are comprehen-
sively designed for use across systems and settings and at
individual, family, and community or population levels.
12
NIC is a comprehensive standardized language
providing 565 direct and indirect intervention labels
with definitions. A list of activities a nurse might choose
to carry out for each intervention is also provided and
can be modified as necessary to meet the specific needs
of the client. These research-based interventions encom-
pass a broad range of nursing practices, addressing both
general practice and specialty areas, including direct
care as well as support or administrative activities.
NOC is also a comprehensive standardized lan-
guage providing 540 outcome labels with definitions;
a set of indicators describing specific client, caregiver,
family, or community states related to the outcome;
and a five-point Likert-type scale that facilitates track-
ing clients across care settings and that can demon-
strate client progress even when outcomes are not
fully met. The outcomes are research based and are
applicable in all care settings, clinical specialties, and
across the life span.
In addition, NIC and NOC have been linked to
the Omaha System problems, to resident assessment
protocols used in extended/long-term care settings, and
to NANDA-I. This last linkage created the NANDA,
NIC, NOC (NNN) Taxonomy of Nursing Practice. The
combination of NANDA-I nursing diagnoses, NOC
outcomes, and NIC interventions in a common unify-
ing structure provides a comprehensive nursing lan-
guage recognized by the American Nurses Association
(ANA) that is coded in the Systematized Nomenclature
of Medicine (SNOMED), a multidisciplinary terminol-
ogy supporting the electronic client record.
Having an SNL entered into international-coded
terminology allows nurses to describe the care received
by the client and to document the effects of that care
on client outcomes, and it facilitates the comparison
of nursing care across worldwide settings and diverse
databases. In addition, it supports research by compar-
ing client care delivered by nurses with that delivered
by other providers, which is essential if nursing’s
contribution is to be recognized and nurses are to be
reimbursed for the care they provide.
The current 12 versions of SNLs (consisting of
two data element sets and 10 terminologies) recog-
nized by the ANA have been submitted to the National
Library of Medicine for inclusion in the Unified Medi-
cal Language System Metathesaurus. The Metathesau-
rus provides a uniform, integrated distribution format
from over 100 biomedical vocabularies and classifica-
tions (the majority in English and some in multiple
languages), and it links many different names for the
same concepts, establishing new relationships among
terms from different source vocabularies.
Indexing of the entire medical record supports
disease management activities (including decision
support systems), research, and analysis of outcomes
for quality improvement for all healthcare disciplines.
Coding also supports telehealth (the use of telecommu-
nications technology to provide medical information
and healthcare services over distance) and facilitates
access to healthcare data across care settings and dif-
ferent computer systems.
So, to those who stated “Nursing will thrive as
a unique and valued profession when nurses present
a theory and rationalistic model for their practice . . .
and actively participate in processes for change,”
13
we
answer, “We are actively participating in processes for
change, and as a profession, we will continue to grow.”
0008-0010_7677_Doenges_NDM_Ch02.indd 9 25/01/19 12:58 PM

10 Nursing Diagnosis Manual: Planning, Individualizing, and Documenting Client Care
References
1. Clark, J., Lang, N. (1992). Nursing’s next advance: An internal
classification for nursing practice. Int Nurs Rev, 39, 109–111,
128.
2. Gordon, M. (1998). Nursing nomenclature and classification system dev
elopment (archived independent study module).
Online J Issues Nurs. Retrieved May 2018 from http://ana .nursingworld.org/mods/archive/mod30/cec2full.htm.
3.
NANDA International. (2003). Nursing Diagnoses: Defini-
tions & Classifications 2003–2004. Philadelphia, PA: NANDA International.
4.
Herdman, T. H., Kamitsuru, S. (eds). (2018). NANDA, Interna-
tional Inc. Nursing Diagnoses: Definitions and Classification,
2018–2020. 11th ed. Ne w York, NY: Thieme.
5. Saba, V. K. (1994). Home Health Care Classification (HHCC)
of Nursing Diagnoses and Interventions. (Revised). Washington, DC: Author.
6.
Saba, V. K. (2012). Clinical Care Classification (CCC) System.
2nd ed. New York, NY: Springer.
7. Butcher, H. K., Bulechek, G. M., et al. (eds). (2018). Nursing
Interventions Classification (NIC). 7th ed. St. Louis, MO: Elsevier.
8. Moorhead, S., et al. (eds). (2018). Nur sing Outcomes Clas-
sification (NOC): Measurement of Health Outcomes. 6th ed. St. Louis, MO: Elsevier.
9.
Martin, K. S., et al. (2005). The Omaha System: A Key to Prac-
tice, Documentation, and Information Management. 2nd ed. Omaha, NE: Health Connections Press.
10.
Ozboldt, J. G. (1996). From minimum data to maximum impact: Using clinical data to strengthen patient care. Adv Pr
act Nurs Q, 1, 62–69.
11. Association of periOperative Registered Nurses (AORN).
(2010). Perioperative Nursing Data Set [PNDS] The Periop-
erative Nursing Vocabulary. 3rd ed. Denver, CO: AORN.
12. Johnson, M., et al. (eds). (2011). NOC and NIC Linka ges to
NANDA-I and Clinical Conditions: Supporting Critical Rea- soning and Quality Care (NANDA, NOC, and NIC Linkages). 3rd ed. St. Louis, MO: Mosby.
13.
Erickson, H. C., Tomlin, E. M., Swain, M. A. P. (1983).
Modeling and Role-Modeling. Engle wood Cliffs, NJ:
Prentice Hall.
0008-0010_7677_Doenges_NDM_Ch02.indd 10 25/01/19 12:58 PM

11
CHAPTER 3
The Assessment Process:
Developing the Client Database
Nursing: Scope & Standards of Practice
1
addresses
the assessment process. The standard stipulates that
the data-collection process is systematic and ongoing,
with the registered nurse collecting comprehensive
data pertinent to the healthcare consumer's health and/
or situation involving the healthcare consumer, family,
and healthcare providers as appropriate, in holistic data
collection. The priority of the data collection is based
on the healthcare consumer’s immediate condition or
the anticipated needs of the healthcare consumer or
situation. Data are collected using appropriate evi-
dence-based assessment techniques, instruments, and
tools with the relevant data documented in a retrievable
format.
THE CLIENT DATABASE
The assessment step of the nursing process is focused on eliciting a profile of the client that allows the nurse to identify client problems or needs and corresponding nursing diagnoses, to plan care, to implement interven- tions, and to evaluate outcomes. This profile, or client database, supplies a sense of the client’s overall health status, providing a picture of the client’s physical, psychosocial, emotional, sexual, cultural, spiritual/ transpersonal, cognitive, age-related, and developmen- tal levels; economic status; functional abilities; and lifestyle. It is a combination of data gathered from the history-taking interview (a method of obtaining SUBJECTIVE information by talking with the client
or significant others and listening to their responses), from the physical examination (a “hands-on” means of obtaining OBJECTIVE information), and from the results of laboratory tests and diagnostic studies. To be more specific, subjective data are what the client/ significant others perceive and report, and objective data are what the nurse observes and gathers from other sources.
Assessment involves three basic activities:
•
Systematically gathering data
• Organizing or clustering the data collected
• Documenting the data in a retrievable format
GATHERING DATA—THE INTERVIEW
Information in the client database is obtained primarily from the client (who is the most important or primary source) and then from family members/significant others (secondary sources), as appropriate, through conversation and by observation during a structured interview. Clearly, the interview involves more than simply exchanging and processing data. Nonverbal
communication is as important as the client’s choice of words in providing the data. The ability to collect data that are meaningful to the client’s health concerns depends heavily on the nurse’s knowledge base; on the choice and sequence of questions; and on the ability to give meaning to the client’s responses, integrate the data gathered, and prioritize the resulting information.
0011-0020_7677_Doenges_NDM_Ch03.indd 11 25/01/19 12:59 PM

12 Nursing Diagnosis Manual: Planning, Individualizing, and Documenting Client Care
Insight into the nature and behavior of the client is
essential as well.
The nurse’s initial responsibility is to observe,
collect, and record data without drawing conclusions
or making judgments or assumptions. Self-awareness
is a crucial factor in the interaction because percep-
tions, judgments, and assumptions can easily color the
assessment findings unless they are recognized.
The quality of a history improves with experi-
ence with the interviewing process. Tips for obtaining
a meaningful history include the following:
•
Be a good listener.
• Listen carefully and attentively for whole thoughts
and ideas, not merely isolated facts.
• Use the skills of active listening, silence, and
acceptance to provide ample time for the person to
respond. Be as objective as possible.
• Identify only the client’s or significant others’ con-
tributions to the history.
The interview question is the major tool used to
acquire information. How the question is phrased is an important skill for obtaining the desired results and get- ting the information necessary to make accurate nursing diagnoses. Note: Some questioning strategies to avoid
include closed-ended and leading questions, probing, and agreeing or disagreeing that implies that the cli- ent is “right” or “wrong.” It is important to remember, too, that the client has the right to refuse to answer any question, no matter how reasonably phrased.
The following are nine effective data-collection
questioning techniques:
1.
Open-ended questions allow clients maximum
freedom to respond in their o
wn way, impose no
limitations on how the question may be answered,
and can produce considerable information.
2.
Hypothetical questions pose a situation and ask the client how it might be handled.
3.
Reflecting or “mirroring” responses is a useful technique in getting at underlying meanings that might not be verbalized clearly
.
4. Focusing consists of eye contact (within cultural
limits), body posture, and verbal responses.
5. Giving broad openings encourages the client to tak
e the initiative in what is to be discussed.
6. Offering general leads encourages the client to continue.
7.
Exploring pursues a topic in more depth.
8. Verbalizing the implied gives voice to what has
been suggested.
9. Encouraging evaluation helps clients to consider
the quality of their own experiences.
The client’s medical diagnosis can provide a
starting point for gathering data. Knowledge of the anatomy and physiology of the specific disease process and severity of the condition also helps in choosing and prioritizing precise portions of the assessment. For example, when examining a client with severe chest pain, it may be wise to evaluate the pain and the cardiovascular system in a focused assessment before addressing other areas, possibly at a later time. Like- wise, the duration and length of any assessment depend on circumstances such as the client’s condition and the situation’s urgency.
The data collected from the client or significant
others contain a vast amount of information, some of which may be repetitious. However, some of the data will be valuable for eliciting information that was not recalled or volunteered previously. Enough material needs to be noted in the history so that a complete picture is presented and yet not so much that the infor-
mation will not be read or used.
GATHERING DATA—THE PHYSICAL EXAMINATION
The physical examination is performed to gather objective information and serves as a screening device. Four common methods used during the physi- cal examination are inspection, palpation, percussion, and auscultation. These techniques incorporate the senses of sight, hearing, touch, and smell. For the data collected during the physical examination to be
meaningful, it is vital to know the normal physical and emotional characteristics of humans well enough to be able to recognize deviations. To gain as much infor-
mation as possible from the assessment procedure, the same format should be used each time a physical examination is performed to lessen the possibility of omissions.
0011-0020_7677_Doenges_NDM_Ch03.indd 12 25/01/19 12:59 PM

The Assessment Process: Developing the Client Database 13
GATHERING DATA—LABORATORY TESTS/DIAGNOSTIC PROCEDURES
Laboratory and other diagnostic studies are a part of
the information-gathering stage providing supportive
evidence. These studies aid in the management, main-
tenance, and restoration of health. In reviewing and
interpreting laboratory tests, it is important to remem-
ber that the origin of the test material does not always
correlate to an organ or body system (e.g., a urine test
to detect the presence of bilirubin and urobilinogen
could indicate liver disease, biliary obstruction, or
hemolytic disease). In some cases, the results of a test
are nonspecific because they indicate only a disorder
or abnormality and not the location of the cause of the
problem (e.g., an elevated erythrocyte sedimentation
rate [ESR] suggests the presence but not the location
of an inflammatory process).
In evaluating laboratory tests, it is advisable to
consider which medications (e.g., heparin, prometha-
zine) are being administered to the client, including
over-the-counter and herbal supplements (e.g., vita-
min E), because these have the potential to alter, blur,
or falsify results, creating a misleading diagnostic
picture.
DOCUMENTING AND CLUSTERING THE DATA
Data gathered during the interview and physical examination, as well as from other records/sources, are organized and recorded in a concise, systematic way and clustered into similar categories. Various formats have been used to accomplish this, includ- ing a review of body systems. This approach has been utilized by both medicine and nursing for many years but was initially developed to aid the physician in making medical diagnoses. Currently, nursing is developing and fine-tuning its own tools for recording and clustering data. Several nursing models available to guide data collection include Doenges and Moorhouse's Diagnostic Divisions
(Table 3.1),
2,3
Gordon’s Functional Health Patterns,
4

and the Nursing Assessment Tool for Data Collec- tion (NATDC).
5
The use of a nursing model as a framework for
data collection (rather than a body systems approach [assessing the heart, moving on to the lungs, etc.] or the commonly known head-to-toe approach) has the advantage of focusing data collection on the nurse’s phenomena of concern—the human responses to health, illness, and life processes.
6
This facilitates
the identification and validation of nursing diagnosis labels to describe the data accurately.
REVIEWING AND VALIDATING FINDINGS
The nurse’s initial responsibility is to observe, collect, and record data without drawing conclusions or making judgments or assumptions. Self-awareness is a crucial factor in this interaction because perceptions, judgments, and assumptions can easily color the assessment findings.
Validation is an ongoing process that occurs dur-
ing the data-collection phase and upon its completion, which is when the data are reviewed and compared. The nurse should review the data to be sure that the recordings are factual, to identify errors of omission, and to compare the objective and subjective data for incongruencies or inconsistencies that require addi- tional investigation or a more focused assessment. Data that are grossly abnormal are rechecked, and any temporary factors that may affect the data are identified and noted. Validation is particularly important when
the data are conflicting, when the data sources may be unreliable, or when serious harm to the client could result from any inaccuracies. Validating the informa- tion reduces the possibility of drawing wrong infer-
ences or conclusions that could result in inaccurate nursing diagnoses, incorrect outcomes, or inappropri- ate nursing actions. This can be done by sharing the assumptions with the individuals involved (e.g., client, significant other/family) and having them verify the accuracy of those conclusions. Sharing pertinent data with other healthcare professionals, such as the physi- cian, dietitian, or physical therapist, can aid in col- laborative planning of care. Data given in confidence should not be shared with other individuals (unless withholding that information would hinder appropriate evaluation or care of the client).
0011-0020_7677_Doenges_NDM_Ch03.indd 13 25/01/19 12:59 PM

14 Nursing Diagnosis Manual: Planning, Individualizing, and Documenting Client Care
TABLE 3.1 General Assessment Tool
This is a suggested guideline/tool applicable in most care settings for creating a client database. It provides a nursing focus
(Doenges & Moorhouse’s Diagnostic Divisions of Nursing Diagnoses) that will facilitate planning client care. Although the sections
are alphabetized here for ease of presentation, they can be prioritized or rearranged to meet individual needs. (Sample excerpts
from psychiatric and obstetrical assessment tools are available on Davis Plus.)
Adult Medical/Surgical Assessment Tool
General Information
Name: Age: DOB: Gender: Race:
Admission Date: Time: From:
Reason for this visit/admission (primary concern):
Source of information: Reliability (1–4, with 4 = very reliable):
Activity/Rest
Subjective (Reports)
Occupation: Able to participate in usual activities/hobbies: _ Leisure time/diversional activities:
Ambulatory: Gait (describe): Activity level (sedentary to very active; use scale if available):
Regular exercise (type):
Changes in muscle mass/tone/strength:
History of problems/limitations imposed by condition (e.g., immobility, transfer difficulties, weakness, breathlessness):

Feelings (e.g., exhaustion, restlessness, boredom, dissatisfaction):
Developmental factors (e.g., delayed/age appropriate):
Sleep: Hours: Naps: Aids: Insomnia: Related to:
  Difficulty falling asleep: Difficulty staying asleep:
  Rested on awakening: Excessive grogginess: Bedtime rituals:
  Relaxation techniques: Sleeps on more than one pillow:
Use of oxygen (type): When used:
Medications or herbals for/affecting sleep:
Objective (Exhibits)
Observed response to activity: Heart rate: Rhythm (reg/irreg): Blood pressure: Respiratory rate:
  Pulse oximetry:
Mental status (e.g., cognitive impairment, withdrawn/lethargic):
Neuromuscular assessment: Muscle mass/tone: Posture (e.g., normal, stooped, curved spine):
  Tremors (location): ROM:
  Strength: Deformity:
Mobility aids (list):
Circulation
Subjective (Reports)
History of/treatment date: High blood pressure: Brain injury: Stroke: Heart condition/surgery:
Rheumatic fever: Palpitations: Syncope: Pain in legs: Ankle/leg edema: Blood clots:
Bleeding tendencies:   Spinal cord injury/dysreflexia episodes (describe):
Slow/delayed healing (describe):
Extremities: Numbness (location): Tingling (location):
Cough (describe)/hemoptysis:
Change in frequency/amount of urine:
Medications/herbals:
Objective (Exhibits)
Color (e.g., pale, cyanotic, jaundiced, mottled, ruddy): Skin: Mucous membranes: Lips: Nailbeds:
  Conjunctiva: Sclera:
Skin moisture (e.g., dry, diaphoretic):
BP (R & L): Lying: Sitting: Standing: Pulse pressure: Auscultatory gap:
Pulses (palpated 1–4 strength): Carotid: Temporal: Jugular: Radial: Femoral: Popliteal:
  Posttibial: Dorsalis pedis:
Cardiac (palpation): Thrill: Heaves:
0011-0020_7677_Doenges_NDM_Ch03.indd 14 25/01/19 12:59 PM

Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

Erityisesti viehättää häntä Lauran kaula. Hän sanoo, että tuo kaula
päätä kohottaessa pidentää kasvoja käymättä kapeammaksi kuin
kasvot, mikä kuuluu olevan hyvin harvinaista. Vain Tiberin toisella
puolen kuuluu kansan naisilla joskus tapaavan sellaisia kauloja,
mutta ei milloinkaan niin täydellisinä. Jos joku tahtoisi ruveta
hakemaan Laurasta ruumiillista vikaa, niin hän totisesti tekisi turhaa
työtä. Lukomskin väitteet menivät niin pitkälle, että hänen
mielestään sellaiselle naiselle jo hänen eläessään olisi pystytettävä
muistopatsas forumille. Minä suinkaan en pane vastaan.
Toukokuun 29 p:nä.
Koko tämä italialainen komento perintöasioiden järjestämisessä
alkaa kyllästyttää minua. Kuinka nämä ihmiset synnynnäisestä
vilkkaudestaan huolimatta ovat hitaat kaikissa toimissaan ja kuinka
kauheasti he puhuvat! He ovat sananmukaisesti suunpieksännällään
piesseet minut loppuun. Olen hankkinut muutamia uusia ranskalaisia
romaaneja ja luen niitä päiväkaudet. Tekijät tuntuvat olevan taitavia
kertojia. Jokainen henkilö on piirretty nopeasti ja sattuvasti, luonnos
tehty voimakkaasti ja rohkeasti, tekniikka ei voi kehittyä
täydellisemmäksi. Sensijaan minun kuvatuista henkilöistä täytyy
toistaa mitä jo kerran olen sanonut, nimittäin että he rakastavat
toisiaan ainoastaan aistillisesti eikä enempää. Ehkä
poikkeustapauksissa, mutta ettei koko Ranskassa tunnettaisi muuta
rakkautta — uskokoon sen kuka tahtoo. Omasta puolestani tunnen
hyvästi Ranskan ja tiedän, että tämä maa siinä suhteessa on
kirjallisuuttaan parempi. Romanttisten rakkausjuttujen tavoittelu
värikkään, todellisen elämän, kustannuksella tekee sen valheelliseksi.
Ihminen rakastaa yksilöä, mutta yksilöön kuuluu paitsi kasvoja,
katsetta, ilmettä, ääntä, ruumista, järki, luonne, ajatustapa —

sanalla sanoen: joukko tietoisia ja siveellisiä piirteitä. Minun suhteeni
Lauraan todistaa parhaiten, ettei yksin ulkonaiseen
viehättäväisyyteen perustuva tunne ansaitse edes rakkauden nimeä.
Laura kyllä muuten onkin poikkeus.
Toukokuun 31 p:nä.
Eilen söin Lukomskin kanssa päivällistä. Illalla harhailin kuten
tavallisesti Pinciolla. Mielikuvitus vie minua joskus harhateille.
Kuvittelin että astelimme Anielkan kanssa käsikädessä. Kävelimme,
puhelimme kuten kaksi ihmistä, jotka rakastavat toisiaan yli kaiken.
Minun oli niin hyvä olla, etten Lauran seurassa milloinkaan ole
tuntenut sellaista onnea, mutta kun mielikuvitus lakkasi toimimasta
— mikä yksinäisyys ympärilläni! Ei tehnyt mieleni palata kotiin. Yöllä
en saanut unta. Elämäni on sentään tavattoman turhaa.
Iankaikkinen itsetutkistelu johtaa loppujen lopuksi kuitenkin aina
tyhjyyteen. Ja minä tunnen, että voisi olla toisin. Ihmettelen, että
Anielkan muisto saattaa olla minussa niin elävänä. Minkätähden en
esimerkiksi milloinkaan ole kuvitellut astelevani käsikädessä Lauran
kanssa, ja nyt kun muistan hänen nimeänsä, lisään hengessä:
"Menköön hän hiiteen!" Usein tulen ajatelleeksi, että olen pidellyt
onnea molemmista siivistä ja päästänyt sen käsistäni.
Kesäkuun 2 p:nä.
Lukomski ei milloinkaan ole siihen määrään antanut minulle
ihmettelemisen aihetta kuin tänään. Kävimme yhdessä Capitolion
museossa. Ja käännellessämme sikäläistä Venuksen kuvaa joka
suunnalle sen liikkuvan jalustan ympäri, kummastutti minua mitä
hän sanoi. Nimittäin että hän pitää Praxiteleen Psykestä Napolissa

enemmän, sentähden että se on henkevämpi. Se oli kummallinen
todistus hänen kaltaisensa plastikon suusta. Mutta vielä suurempi
yllätys odotti minua "Kuolevan gladiaattorin" eli "Gallialaisen" edessä.
Lukomski katseli sitä vaieten puoli tuntia ja virkkoi vihdoin, puhuen
hampaittensa välitse, niinkuin hänen tapansa on, kun hän on
kiihtynyt.
— On jo sanottu sataan kertaan, että hänen kasvonsa ovat
slaavilaiset — ja totisesti!— se on aivan ihmeellistä!… Veljeni pitää
Kozlowekin tilaa likellä Sierpieciä. Siellä oli renki Mikko… joka hukkui
viime vuonna uittaessaan hevosia. Minä vakuutan teille!…
hiuskarvalleen samat kasvot. Minä vietän täällä usein hetkisen, sillä
minun täytyy…
En tahtonut uskoa korviani ja ihmettelen, ettei Capitolion katto
romahtanut päällemme. Sierpc, Kozlowek, Mikko, täällä — tässä
antiikin ja klassillisten muotojen maailmassa — ja kotoisia nimiä
lausumassa kukas muu kuin itse Lukomski! Kuvanveistäjän alta oli
äkkiä paljastunut ihminen. "Vai sinä, veliseni, ajattelin, joka olet
sellainen plastikko, sellainen kreikkalainen, sellainen roomalainen —
ja sinä vaellat katselemaan gladiaattoria ei yksin hänen muotojensa
vuoksi, vaan sen tähden, että hän muistuttaa Kozlowekin Mikkoa!
Nyt minä ymmärrän mistä johtuu harvasanaisuutesi ja
surumielisyytesi!"
Lukomski varmaan ymmärsi ajatusteni juoksun, koska hän
ujostuen painoi silmänsä maahan ja rupesi puhumaan katkonaisesti
ja ikäänkuin selittelemään mitä äsken oli sanonut.
— Täällä Roomassa voi elää — ei kuolla!… Minunhan käy hyvin…
Minulla ei ole syytä valittaa… Olen täällä, koska täytyy. Mutta te ette
aavista kuinka koti-ikävä ahdistaa minua. Niinkuin paholaisten

lauma… Kun koirat öisin haukkuvat puutarhassa, niin voisin antaa
pääni pantiksi siitä, että olen kotona, maalla… Tulisin hulluksi, jollen
kerran vuodessa kävisi siellä. Ja nyt lähden taas pian, sillä minä
tukahdun jo täällä…!
Sen lausuttuaan rupesi hän koputtamaan sormellaan kurkkuaan ja
supisti huulensa ikäänkuin viheltääkseen, sillä häntä itketti.
Tunteenpurkaus tuossa miehessä hämmästytti minua sitä enemmän,
kun se tuli aivan odottamatta. Äkkiä valtasi minutkin mielenliikutus,
kun näin mikä ääretön ero on minun ja Lukomskin ja Sniatynskin
tapaisten ihmisten välillä. Tänäkin hetkenä ajattelen heitä
jonkinlaisella arkuudella. Kaikki nuo taivaanrannat ovat ikiajoiksi
minulta suljetut. Mitä äärettömiä tunteiden määriä nuo ihmiset
omistavat! Tuottivat ne heille sitte onnea tai onnettomuutta, niin he
joka tapauksessa minuun verraten ovat rikkaat. Heitä ei uhkaa korpi
eikä nälkä! Heillä on jokaisella elintarpeita kymmenen varalle.
Tunnenhan minäkin jollakin lailla olevani sidottu yhteiskuntaan,
mutta tuo tunne ei ole minussa keskeinen, se ei pala minussa kuten
sydän lampussa, se ei muodosta minun olentoni onnea. Minä en
elääkseni tarvitse mitään Kozlowekia, Mikkoa tai Ploszowia. Siellä
mistä tuollainen Lukomski tai Sniatynski löytää elävän lähteen
ammentaakseen vettä elämänsä pohjalle, tapaan minä ainoastaan
kuivaa hiekkaa. Ja jollei heillä olisi tuota pohjaakaan, niin toiselle
kuitenkin jäisi kuvanveistonsa, toiselle kirjallisuutensa. On
suorastaan käsittämätöntä, että ihminen, joka omistaa niin paljon
onnen ehtoja kuin minä, ei ole yksin onneton, vaan suorastaan ei
tiedä minkätähden elää. Epäilemättä on syytä oloissa, joissa olen
kasvanut. Minun elämässäni on Roomaa, Metziä, Parisia ja taasen
Roomaa. Olen ollut kuin maastaan irroitettu puu, joka huonosti on
juurtunut uuteen maahan. Ja itsessäni on niinikään syytä: olen
ratkaissut ongelmoja ja filosofoinut, silloin kun muut ovat

rakastaneet. Seuraus on ollut, etten ole filosofoinut mitään valmiiksi,
vaan sensijaan autioittanut sydämeni.
Kesäkuun 8 p:nä.
Kirjoitan tässä muistiin koko viikon tapahtumat. Olen saanut
muutamia kirjeitä, muunmuassa Sniatynskiltä. Se kunnon poika on
niin suruissaan Anielkan asiasta, ettei hän edes toru. Tuo vain perille
rouvansa terveiset, että tämä on minulle leppymättömästi
suutuksissaan ja pitää minua hirviönä, jonka suurin riemu on
kiduttaa uhriaan. Tällä kertaa asuu minussa kuitenkin todellisen
kristityn mieli, sillä en ole vähääkään pahoillani rouva Sniatynskille,
vaan päinvastoin hän minua miellyttää. Mikä lämmin, hyvä sydän!
Sniatynski pitää asiaa lopullisesti ratkaistuna, nimittäin eroa
päätettynä, sillä hän ei ryhdy antamaan edes neuvoja, vaan
ainoastaan säälittelee minua: "Jumala suokoon, että löytäisit toisen
samankaltaisen!" Kummallista! kun sitä ajattelen, tuntuu minusta,
etten tahdo toista samankaltaista kuin Anielka enkä parempaa kuin
hän, vaan hänet itsensä tahdon. Sanon että minusta tuntuu, sillä
tunne on vailla määrättyjä ja vakiintuneita muotoja. Mieleni on kuin
pahasti hämääntynyt silkkilankavyhti. Minä tuskittelen, mutta en saa
lankoja järjestykseen. Huolimatta kaikesta tietoisuudestani en
esimerkiksi tiedä mistä alakuloisuuteni johtuu, siitäkö, että rakastan
Anielkaa enemmän kuin luulen, vai siitäkö, että tunnen, että voisin
rakastaa häntä paljon? Sniatynski antaa minulle vastauksen
seuraavilla sanoilla: "Olen kuullut tai lukenut, että kultakimpaleiden
ympärillä usein tavataan kvartsikerros, josta on vaikea saada esiin
metallia. Edellytän että sinunkin sydämesi ympärillä on tuollainen
kerrostuma; keskellä on kallista metallia, mutta paha kuori ei päässyt
sulamaan sinun viimeksi Ploszowissa käydessäsi. Olit siellä liian

lyhyen ajan ja yksinkertaisesti et rakastunut tyttöön tarpeeksi
voimakkaasti. Sinulla luultavasti kyllä on tarmoa toimintaan, mutta
sinulla ei ole tarmoa päättämään. Varmaan kuitenkin olisit
mielistynyt tyttöön, jos tunteesi olisi saanut askarrella hänen
ympärillään tarpeeksi kauvan. Mutta sinä läksit tiehesi ja rupesit
tapasi mukaan tuumimaan, hautomaan, ja kävi niinkuin minä
arvasin, että sinä filosofoit sirpaleiksi sekä oman onnesi että toisen
onnen." Minua ihmetyttää Sniatynskin sanoissa se, että ne toistavat
saman minkä isä aikoinaan sanoi. Sniatynski tunkee kuitenkin
syvemmälle luonteeseeni, sillä hän jatkaa samassa: "Vanha viisu,
että joka liiaksi syventyy omaan itseensä, se ei lopuksi pääse
mihinkään selvyyteen itsestään, ja joka ei pääse selvyyteen
itsestään, se ei voi päättää mitään. Sairas vuosisata, jossa
ainoastaan aaseilla vielä on jonkun verran tahtoa, koska jokainen,
jolla on hiukan järkeä, kuluttaa sen kaikkien asioiden epäilemiseen ja
vakuuttamaan omalle itselleen, ettei suinkaan kannata tahtoa
mitään!" Minä näin eräällä ranskalaisella kirjailijalla samantapaisia
huomioita ja ajattelin, että hän Jumala paratkoon on oikeassa!
Joskus soisin Sniatynskin suorastaan toruvan, sensijaan että hän
täyttää kirjeensä tämäntapaisilla lauseilla: "Huolimatta kaikista
hyvistä ominaisuuksistasi saattaa käydä niin, että aina tulet
tuottamaan surua ja murhetta likeisimmillesi ja rakkaimmillesi." Se
on sitä katkerampaa, kun se on totta. Olen tuottanut murhetta
Anielkalle, tädille, Anielkan äidille ja vihdoin omalle itselleni.
Sensijaan minua hiukan naurattaa, kun jatkan kirjettä: "Elämän
lakien mukaan versoaa ihmisestä aina esiin jotakin. Varo sinä, ettei
sinusta versoa jotakin pahaa, joka ensi työkseen myrkyttää sinut."
Ei! Sitä vaaraa ainakaan ei ole. Tosin minuun on kasvanut jotakin
hometta, jota Lauran kädet kylvivät, mutta se kasvoi itse asiassa
tuon kvartsikuoren päälle, josta Sniatynski puhuu. Se ei päässyt

tunkemaan juuriaan kauvemma eikä myrkyttänyt minua enempää
kuin Lauraakaan. Tuollaista hometta ei tarvitse edes nyhtää maasta,
sen hajoittaa kuin savun. Mutta silloin osaa Sniatynski taasen
oikeampaan, kun hän on oma itsensä ja puhuu sen opinkappaleen
nimessä, jota hän aina kantaa mielessään.
"Jos sinä pidät itseäsi korkeampana ihmistyyppinä ja jos oletkin
sitä, niin sanon sinulle, että tuollaisten korkeuksien summa nykyään
on yhtä kuin miinus."
Mitä hittoa minä tässä pitäisin itseäni minäkään korkeampana
tyyppinä — edes tuollaiseen Kromickiin verraten! — mutta Sniatynski
on oikeassa. Sellaiset ihmiset kuin minä välttävät miinuksen kohtalon
ainoastaan siinä tapauksessa, etteivät kuulu salkuttomien nerojen
lukuun, nimittäin jos ovat suuria oppineita tai suuria taiteilijoita. Siinä
tapauksessa he usein näyttelevät jopa reformaattorinkin osaa. Minun
vaikutukseni reformaattorina tulisi supistumaan ainoastaan omaan
itseeni. Olen miettinyt tätä asiaa koko päivän, sillä onhan
kuulumatonta, ettei ihminen, joka niin hyvin tuntee puutteensa,
ryhtyisi mihinkään toimenpiteihin niiden poistamiseksi. Jos nyt
esimerkiksi puoli päivää olisin epäillyt lähteäkö ulos vai eikö, niin
voisinhan tässä hetkessä vihdoin viimein ottaa itseäni niskasta kiinni
ja kuljettaa itseni alas portaita. Olen skeptikko — hyvä! Mutta enkö
voi pakoittaa itseäni toimimaan ikäänkuin en olisi sitä? Eihän se
merkitse mitään, onko toimintaani johtanut vakaumus ollut hiukan
suurempi tai pienempi. Mitä minä esimerkiksi nyt saattaisin tehdä?
Käskeä panemaan kokoon tavarani ja lähteä Ploszowiin. Minä voisin
erinomaisen hyvin tehdä sen. Mitä seurauksia siitä olisi, nähtäisiin
sitte — tällä hetkellä se joka tapauksessa olisi teko. Sniatynski
kirjoittaa tosiaan vielä: "Kromicki, senkin apina, istuu nyt joka päivä
Ploszowissa ja kiusaa naisia, jotka muutenkin ovat kuin varjot." Ehkä

siis jo olisi liian myöhäistä? Sniatynski ei sano milloin viimeksi kävi
Ploszowissa, luultavasti viikko sitte tai pari. Hänen käyntinsä jälkeen
ovat asiat siis voineet edistyä. Niin, mutta enhän minä sitä tiedä. Ja
loppujen lopuksi: mikä voi pahentua pahemmaksi nykyistä tilaansa?
Minä tunnen, että ihminen, jolla olisi vähänkin päättäväisyyttä, lähtisi
matkaan; minä tunnen, että kunnioittaisin itseäni, jos sen tekisin,
varsinkin kun ei Sniatynskikaan enään kehoita siihen — hän joka on
niin äkkinäinen. Kun sitä vain ajattelenkin, valkenee silmissäni. Ja
tuossa valossa näen niin suloiset kasvot, että ne tällä hetkellä ovat
mielestäni suloisimmat maailmassa, ja — kautta Bacchuksen —
taidanpa vaan ryhtyä tuumasta toimeen!
Kesäkuun 9 p:nä.
"La nuit porte conseil" — yö tuo neuvoa! En lähdekään vielä
Ploszowiin, toimisinpa silloin umpimähkään. Sensijaan olen
kirjoittanut tädille pitkän kirjeen aivan toisessa hengessä kuin se,
jonka lähetin Peglistä. Kahdeksan tai viimeistään kymmenen päivän
perästä täytyy vastauksen olla täällä, ja siitä saa riippua, lähdenkö
vai enkö — yleensä en tiedä mitä teen. Olisin tietysti varma
vastauksesta, jos olisin kirjoittanut esimerkiksi: "Rukoilen, rakas täti,
lähettäkää Kromicki niin kauvas kuin tietä riittää. Pyydän Anielkalta
anteeksi, rakastan häntä ja pyydän häntä omakseni." Ainoastaan jos
häät jo olisivat olleet, olisi pyyntöni turha. Mutta arvelen, etteivät
asiat kai ole kehittyneet niin pitkälle. En kuitenkaan kirjoittanut
tädille mitään sellaista. Kirjeeni menee nyt kuin mikäkin partiojoukko
armeijan edellä vakoilemaan seutua. Kirjoitin sen sillä tavalla, että
täti vastauksessaan on pakoitettu tekemään minulle selkoa ei yksin
siitä, mitä tapahtuu Ploszowissa, vaan siitäkin, mitä liikkuu Anielkan
sydämessä. Rehellisesti puhuen olin niin päättämätön sentähden,

että kokemus on opettanut minua epäilemään itseäni. Oi! jospa
Anielka, huolimatta siitä, että hänellä on enemmän tai vähemmän
syytä kantaa kaunaa minua vastaan, antaisi rukkaset tuolle
Kromickille. Kuinka olisin hänelle kiitollinen, kuinka korkealle hän
kohoaisi silmissäni, kuinka loitolle erkanisi siitä inhoittavasta
naimahaluisen tytön tyypistä, jonka ainoana pyrintönä ja
päämääränä on saada mies. Vahinko että ensinkään sain kuulla
tuosta Kromickista. Lennettyäni tieheni Lauran luota — jonka täytyi
kun täytyikin tapahtua — olisin luultavasti laskeutunut Anielkan
jalkojen juureen. Kunnon täti menetteli kuitenkin aika kömpelösti
kertoessaan minulle Kromickin ponnistuksista ja menestyksestä
Celina rouvaan nähden. Tähän aikaan eivät yksin naisten hermot ole
arat kuin mimosa, vaan miestenkin. Kovakourainen kosketus vain, ja
sielu kääriytyy kokoon ja sulkeutuu ainiaaksi. Tiedän, että se on
tyhmää ja pahastikin, mutta se on kun onkin niin. Muuttuakseni
täytyisi minun tilata lääkäriltä toiset hermot ja säilyttää omani
erityisiä tilaisuuksia varten. Ei kukaan, ei edes rouva Sniatynski, joka
tällä hetkellä pitää minua hirviönä, voisi katsella minua kriitillisemmin
kuin minä itse. Mutta onko tuo Kromicki minua parempi? Onko
hänen kehnoutensa, rahatauti, parempi kuin minun? Kehumatta
saatan sanoa, että minussa on kymmenen kertaa enemmän
hienotunteisuutta, jalommat vaistot, parempi sydän, enemmän
herkkyyttä, puhumattakaan siitä, mitä hänen oman äitinsäkin olisi
täytynyt tunnustaa: että hän on tyhmempi minua. Tosin en
milloinkaan tule tuottamaan maailmalle miljardia enkä edes
kymmenettä osaa siitä, mutta Kromickikaan ei ole vielä tuottanut
sadattakaan osaa siitä. Sensijaan saattaisin taata, että minun
vaimollani tulee olemaan lämpimämpää ja valoisampaa kuin hänen
vaimollaan ja että hän tulee elämään rikkaampaa ja jalompaa
elämää.

En vertaa itseäni ensi kertaa Kromickiin. Jopa minua suututtaakin,
että teen sen niin usein, sillä pidän itseäni niin paljon korkeampana
olentona. Me olemme kotoisin kahdesta eri taivaankappaleesta; jos
meidän sielumme pitäisi saattaa samalle tasolle, niin täytyisi hänen
tikapuita myöten nousta minun luokseni — jolloin hän helposti voisi
taittaa niskansa — ja olennon sellaisen kuin Anielka täytyisi aina
astua alas hänen luokseen.
Mutta olisiko se hänelle kuinkaan vaikeaa? Ikävä kysymys. Olen
kuitenkin siinä suhteessa nähnyt niin kuulumattomia asioita,
varsinkin meillä, jossa nainen yleensä on korkeammalla tasolla kuin
mies, etten voi olla koskettamatta tähän kysymykseen. Olen, jumala
paratkoon, nähnyt todella korkealentoisia, hienotunteisia ja kaikelle
kauniille ja ihmeelliselle herkkiä tyttöjä, jotka eivät ainoastaan ole
menneet pahimmalle tyhmyrille, vaan häiden jälkeisenä päivänä
kääntyneet hänen elämänuskoonsakin, omistaneet hänen
mataluutensa, itsekkäisyytensä, kataluutensa, ahdasmielisyytensä ja
pikkuisuutensa. Ja päällepäätteeksi ovat muutamat tehneet sen
ylpeillen, ikäänkuin heidän vanhat ihanteensa noin vain voitaisiin
viskata menemään, kuten heidän myrttiseppeleensä. Ja he ovat
olleet vakuutetut, että heistä juuri sillä tavalla tulee hyviä vaimoja,
eivätkä he ole nähneet, että jokainen heistä uhraa korkean sielunsa
apinan himoille. Tosin sitte ennemmin tai myöhemmin on tullut
vastavaikutus, mutta yleisesti katsoen Shakespearen Titania on
meillä tavallinen ilmiö, jonka varmaan jokainen meistä on tavannut
elämässä.
Olenhan minä skeptikko kiireestä kantapäähän asti, mutta
skeptillisyyteni johtuu sieluni kipeydestä, ja minä olen todella kipeä,
kun ajattelen, että Anielkan voi käydä sillä tavalla. Ehkäpä hänkin
kohauttaa olkapäitään ajatellessaan tyttöhaaveitaan ja päättelee,

että Turkestanin tavara on ainoa kestävä ja oikea, ainoa jota
kannattaa koota tässä elämässä. Minussa nousee kiehuva kiukku kun
ajattelen, että jos asiat kehittyvät tähän, niin minä osaksi olen siihen
syypää.
Toiselta puolen ei harkitsemiseni ja epäilykseni johdu yksin
päättämättömyydestä, kuten Sniatynski kirjoittaa, vaan lisäksi
toisestakin syystä. Minulla on avioliitosta niin korkea käsitys ja minä
asetan siihen nähden niin suuret vaatimukset, että ne vievät minulta
kaiken uskalluksen. Tiedän, että mies ja vaimo usein suhtautuvat
toisiinsa kuten kaksi käyrää lautaa ja elää kituuttavat kuitenkin.
Mutta minulle se ei riitä. Juuri sentähden, että onneen nähden
yleensä olen niin epäilevällä kannalla, sanon itselleni: se ei riitä
minulle. Ja kuinka se riittäisikään? Kummallista! Tällaiseksi epäilijäksi
ja varoilijaksi eivät minua ole tehneet huonot avioliitot, joita eläissäni
olen nähnyt, vaan ne muutamat hyvät, jotka olen tavannut, sillä
juuri niitä ajatellessa sanon itselleni: vain se riittää! Sitä ei opita
kirjoista! se täytyy osata löytää.
Kesäkuun 11 p:nä.
Olemme Lukomskin kanssa viime päivinä tulleet hyviksi ystäviksi.
Hän ei enään ole niin vaitelias ja suljettu kuin ennen. Eilen illalla hän
tuli luokseni, kävelimme Caracallan termeille asti, sitte pyysin hänet
tänne ja me juttelimme puoleen yöhön. Kirjoitan muistiin
keskustelumme, koska se teki minuun vaikutuksen. Lukomski ujosteli
jonkun verran purkaustaan "Kuolevan gallialaisen" edessä, mutta
minä johdin tahallani puheen isänmaahan, ongin hänestä esiin kaikki
mikä painoi hänen mieltään ja sanoin vihdoin, kun välimme oli
lämmennyt:

— Suokaa anteeksi, mutta yhtä asiaa en ymmärrä: minkätähden
te, joka kaipaatte kotoista ympäristöä, ette hanki elämäntoveria
kotoa. Hän voisi antaa teille isänmaasta sen, mitä ette saa
työhuoneestanne, ette apulaisiltanne, puhumattakaan
puolalaisnimisistä koirista.
Lukomski naurahti, näytti minulle sormustaan ja virkkoi:
— Olen juuri menemäisilläni naimisiin. Odotamme vain, että vuosi
kuluisi umpeen morsiameni isän kuolemasta. Kahden kuukauden
kuluttua lähden hänen ja hänen äitinsä luo.
— Sierpcin seuduille?
— Ei, he ovat kotoisin Wilkomierzestä.
— Mitä te sitte olette tehnyt Wilkomierzessä?
— Tutustuin heihin sattumalta Roomassa Corsolla.
— Sepä onnellinen sattuma.
— Onnellisin elämässäni.
— Varmaankin karnevaalin aikana.
— Mitä vielä! Kävelen eräänä aamuna Via Candottia pitkin. Silloin
huomaan kaksi vaaleaa naista, nähtävästi äiti ja tytär, jotka huonolla
italiankielellä kysyvät Capitolioa. "Capitolio, Capitole, Capitol",
ääntelivät he, eikä kukaan ymmärtänyt heitä, koska nimi, kuten
tiedätte, italiaksi on "Campidoglio". Tunsin että he olivat puolalaisia,
sillä minulla on siinä suhteessa tuntijan silmä. He tulivat äärettömän

iloisiksi, kun puhuttelin heitä puolaksi; minustakin oli hauskaa enkä
ainoastaan näyttänyt heille tietä, vaan saatoin heidät perille.
— Ette aavista miten kertomuksenne huvittaa minua. Läksitte siis
yhdessä.
— Läksimme. Matkalla jo katselin tyttöä: niinkuin poppeli. Kaunis,
komea, pieni pää, korvat niinkuin malliksi tehdyt, paljon ilmettä ja
silmäripset suorastaan kultaiset. Sellaisia ette täällä tapaakaan,
ainoastaan Venetsiassa ja sielläkin harvoin. Minuun teki tavattoman
hyvän vaikutuksen, että hän niin piti huolta äidistään, joka miehensä
äskeisen kuoleman johdosta oli hyvin alakuloinen. Ajattelin: hänellä
on varmaan hyvä sydän. Viikon toimin heidän oppaanaan ja viikon
perästä kosin.
— Kuinka? Viikon perästä?
— Niin. Sentähden että he palasivat Firenzeen.
— Te kuulutte joka tapauksessa ihmisiin, jotka eivät harkitse
asioita kauvan.
— Kotona Puolassa se tietysti olisi vienyt enemmän aikaa, mutta
täällä, tiedättekö, minun teki mieleni suudella hänen kättään jo siitä
hyvästä, että hän oli puolalainen.
— Niin kyllä, mutta avioliitto tekee kuitenkin elämässä ratkaisevan
muutoksen.
— Tekee tietysti, mutta mitäpä minä kahdessa tai kolmessa
viikossa olisin voinut saada selville enempää kuin yhdessäkään.
Tietysti minulla oli epäilykseni — tunnustan sen. Siitä on hiukan
vaikea puhua. Meidän suvussamme on kuurous synnynnäinen. Isoisä

ei vanhoilla päivillään kuullut mitään, isäni tuli neljänkymmenen
vanhana kuuroksi… Voihan silti elää, mutta oli miten oli, niin se on
kovaa, varsinkin ympäristölle, sillä kuurot käyvät aina ärtyisiksi.
Minua kiusasi ajatus, sopiiko miehen, jota tuo kohtalo luultavasti
uhkaa ja jonka kanssa elämä voi käydä vaikeaksi, sitoa tuollainen
tyttö elämäänsä…
Vasta nyt huomasin, että Lukomskin silmien ilmeessä, hänen
päänsä liikkeissä, siinä tavassa millä hän kuunteli, kun hänelle
puhuttiin, oli jotakin, jota tavallisesti tavataan kuuroissa. Hän kuuli
vastaiseksi erinomaisesti, mutta nähtävästi hän kaiken aikaa
tarkkasi, joko hänen kuulonsa heikkenee.
Koetin rauhoittaa häntä, ja hän virkkoikin:
— Samaa minä olen ajatellut. Ei ihmisen kannata mahdollisesti
sattuvien tapaturmien takia tärvellä omaa onneaan ja toisen elämää.
Tuleehan kolerakin Italiaan, mutta olisivatpa italialaiset hullut,
jolleivät uskaltaisi mennä naimisiin sentähden, että saattavat kuolla
koleraan ja jättää vaimon ja lapset turvattomiksi. Tein niinkuin minun
piti. Sanoin neiti Vandalle etukäteen, että rakastan häntä, että olisin
valmis antamaan elämäni saadakseni hänet omakseni, mutta että
tiellä on sitä ja sitä! Ja tiedättekö mitä hän minulle vastasi. "Jahka en
enään voi teille lausua että teitä rakastan, niin kirjoitan." Ja
vuodatettiinhan siinä hiukan kyyneliä, mutta viikon perästä
nauroimme mokomaa pelkoa, ja minä tekeydyin tahallani kuuroksi,
jotta hänen täytyisi kirjoittaa minulle, että rakastaa minua.
Tämä keskustelu jäi mieleeni. Sniatynski erehtyy väittäessään ettei
meillä Puolassa ole tahtoa muilla kuin aaseilla. Tuolla
kuvanveistäjällä oli totisesti syytä harkita asemaa, mutta viikko riitti
hänelle perinpohjaisen päätöksen tekemiseen. Ehkei hänen

tietoisuutensa ole siihen määrään kehittynyt kuin minun, mutta hän
on viisas mies. Ja mikä oivallinen nainen tuo tuleva
kuvanveistäjänrouva!… ja kuinka minä pidän hänen vastauksestaan!
Tunnen paikalla, että Anielka kuuluu samaan luokkaan. Jos minä
esimerkiksi tulisin sokeaksi, niin Laura pitäisi lukua sokeudestani vain
siinä määrin kuin se tarjoaisi hänelle tilaisuutta puettaa minut
joksikin faiaakkilaiseksi Demodokokseksi, joka esiintyisi laulajana
hänen juhlissaan. Mutta Anielka! — hän varmasti ei heittäisi minua,
vaikken edes vielä olisi hänen miehensäkään. Antaisin pääni pantiksi,
että niin on.
Minun täytyy tunnustaa, että tämä varmuus silmieni edessä,
viikossa olisi ollut kylläksi miettimisen aikaa. Ja minä mietin jo viisi
kuukautta. Viime kirjeessäni tädille ei siinäkään ollut mitään varmaa.
Minua rauhoittaa kuitenkin se ajatus, että täti, joka on järkevä
nainen ja rakastaa minua, ymmärtää asiani ja rientää avukseni.
Niinikään asuu sydämessäni toivo, että Anielka rupeaa tädin
liittolaiseksi. Pahoittelen kuitenkin, etten laatinut kirjettäni
selvempään muotoon. Tekee mieleni lähettää toinen kirje, mutta
tukahutan haluni. Täytyy odottaa vastausta ensimäiseenkin.
Onnelliset tuollaiset ihmiset kuin Lukomski, jotka alkavat teosta.
Kesäkuun 15 p:nä.
Sanottakoon tunnettani Anielkaan rakkaudeksi tai miksi hyvänsä,
varma on, että aina on ollut ääretön ero sen ja kaikkien niiden
muiden tunteiden välillä, jotka tähän asti ovat liitäneet läpi
sydämeni. Ajattelen häntä aamusta iltaan; hänestä on tullut minulle
ikäänkuin yksityisasia, tunnen olevani vastuunalainen hänestä itseni
edessä. Sellaista ei minulla milloinkaan ennen ole ollut. Entiset

suhteet solmittiin, kestivät aikansa ja purettiin. Ne jättivät jonkun
verran kaipausta, joskus miellyttävän, joskus vastenmielisen
muiston, mutta milloinkaan eivät ne tällä tavalla ottaneet valtoihinsa
koko sisäistä olentoani. Tällaisten tyhjäntoimittajien ja
maailmanmiesten elämässä — jommoisia me kaikki olemme, me
jotka emme pyri mihinkään päämääriin, emme palvele mitään
ihanteita emmekä ole pakoitetut tekemään työtä elääksemme — ei
nainen milloinkaan jätä näyttämöä: alituiseen me katselemme hänen
mutkiinsa, hääräämme hänen ympärillään ja tulemme häntä niin
hiton likelle, että hän lopulta kuuluu jokapäiväisen elämämme
synteihin. Kun me käymme valloittamaan naista, tuottaa se meille
niin vähän tunnonvaivoja, että vähemmin tunnonvaivoja voi olla
ainoastaan naisella, kun hän hyökkää meidän kimppuumme.
Kaikesta herkkäluontoisuudestani huolimatta kuulun minäkin niihin
omiintuntoihin, jotka siinä suhteessa ovat aivan turtuneet. On
sattunut tapauksia, jolloin olen sanonut itselleni: "Olisipa nyt
erinomainen tilaisuus pateettiseen itsesoimailuun!" mutta olen aina
lopuksi tyytynyt kohauttamaan olkapäitäni ja ajattelemaan
hauskempia asioita. Tällä kertaa ei se käy ensinkään. Joskus
askartelee ajatukseni aivan toisaalla; äkkiä tunnen, ettei kaikki ole
kuten olla pitää: minut valtaa levottomuus, kauhu, ikäänkuin olisin
unohtanut jotakin tavattoman tärkeää, jättänyt tekemättä jotakin —
ja seuraavassa hetkessä huomaan, että Anielka-ajatus taasen astuu
esiin kaikista verhoistaan, vangitakseen minut kokonaan. Se kolisee
minussa yöt päivät kuten piironginlaatikon messinkirengas
Mickiewiczin runossa. Minä koetan kohauttaa olkapäitäni, vähentää
sen vaikutusta, nauraen ajaa sitä menemään, mutta skeptillisyyteni
ja ironiani eivät riitä, tai oikeammin sanoen: riittävät sen hetken,
jonka kestävät, mutta samassa kierrän taasen kirottua kehää. Se ei
ole suorastaan tuskaa eikä omantunnon soimausta, vaan se on

mieluummin ajatusten paikallaanpolkemista ja samalla levotonta
uteliaisuutta tietämään, miten tulee käymään, ikäänkuin elämäni
riippuisi tuosta tulevasta.
Jollen olisi niin taitava itse-erittelyssä, tekisin sen johtopäätöksen,
että tässä on kysymyksessä suuri, harvinainen tunne, mutta minä
vainuan, että mietteisiini ja levottomuuteeni sekaantuu jotakin
muutakin kuin halu tulevaisuudessa omistaa Anielka. Epäilemättä on
hän tehnyt minuun syvän ja voimakkaan vaikutuksen. Sniatynski on
kuitenkin varsin oikeassa vakuuttaessaan, että jos rakastaisin häntä
niinkuin hän, Sniatynski, esimerkiksi rakastaa vaimoaan, niin
ennenkaikkea haluaisin omistaa hänet. Minussa taas — ja tässä
asiassa en erehdy — on pelko hänen kadottamisestaan suurempi
kuin halu omistaa hänet. Ehkei jokainen saata nähdä mikä
tavattoman suuri ero on näiden asiain välillä. Minä olen kun olenkin
vakuutettu siitä, että jollei Kromickia olisi, jollei Anielkan
menettäminen uhkaisi, niin en tuntisi tätä pelkoa enkä tätä
levottomuutta. Tämä pelko ikäänkuin päästelee hämääntyneitä
lankojani ja näyttää minulle, etten rakasta Anielkaa niin paljon kuin
tunnen, että voisin häntä rakastaa, ja onnen väläykset, jotka samalla
näen, elämäni onnen ainoat mahdollisuudet, tekevät minut
sanomattoman surulliseksi, ja kauhu valtaa minut tyhjyyden edessä,
joka uhkaa, jos Anielka poistuu tieltäni.
Olen huomannut, että suurimmat pessimistit, kun heiltä uhataan
viedä jotakin, pyristelevät käsin ja jaloin ja parkuvat yhtä pahasti
kuin ikinä suurimmat optimistit. Minä olen juuri siinä tilassa. Tosin en
paru, mutta minut käsittää kauhu, kun ajattelen, että ehkä parin
päivän perästä en tiedä mitä minulla on tekemistä maailmassa.
Kesäkuun 16 p:nä.

Sain sattumalta hiukan tietoja Laurasta; asianajajani kautta, joka
hoitaa myöskin Davisien asioita. Davis on jo houruinhoitolassa, rouva
Interlakenissa Jungfraun juurella. Varmaan hän nousee vuoren
huipulle. Saatan kuvitella kuinka hän verhoutuu alppeihin, niiden
lumiin, sumuihin, auringonlaskuihin, kuinka hän soutelee järviä,
seisoo kuilujen partaalla. Lausuin asianajajalle osanottoni Davisin
perhettä, sekä herraa että rouvaa kohtaan, rouva kun niin nuorena
on jäänyt yksin oman onnensa nojaan. Vanha lakimies rauhoitti
minua, kertoen, että napolilainen herra Maleschi, rouva Davisin
sukulainen, juuri oli saapunut Sveitsiin. Tiedän, tiedän! Italialainen,
kaunis kuin Antinous, mutta pelaaja ja pelkuri, jos puheet pitävät
paikkansa. En taitanut aikoinani syyttä sanoa Lauraa Pisan kaltevaksi
torniksi.
Todella ensi kerran tunsin, muistellessani naista, jota tosin en
rakastanut, mutta jota olin rakastavinani, inhoa. Olen Lauralle
kiittämätön ja epähieno. Oikein hävettää. Mistä syystä minä kannan
kaunaa häntä vastaan ja olen hänelle leppymätön? Siitä syystä,
kuten jo olen sanonut, että ystävyytemme alusta asti, jollei
suorastaan hänen vaikutuksestaan, niin kuitenkin läheisen
suhteemme takia, alennuin tuhansiin rumiin ja huonoihin tekoihin,
jommoisiin en muuten ikimaailmassa ole tehnyt itseäni syypääksi. En
kunnioittanut suruani, en Davisin heikkoutta ja avuttomuutta, vaivuin
laiskuuteen, tahrin itseni, lähetin tuon onnettoman kirjeen… Se on
kaikki minun syytäni! Mutta kun sokea kompastuu kiveen tiellä, niin
hän aina kiroaa kiveä, vaikka sokeus oli syynä hänen
lankeamiseensa.
Kesäkuun 17 p:nä.

Olen tänään vienyt rahaa Lukomskille, antanut asianajajalleni
avoimen valtakirjani, matkatavarani ovat kunnossa, ja olen valmis
minä hetkenä hyvänsä lähtemään matkaan. Rooma alkaakin käydä
sietämättömäksi.
Kesäkuun 18 p:nä.
Tädin vastauksen pitäisi jo olla täällä. Työntäen luotani pahimmat
olettamukset koetan arvata mitä tädillä on minulle sanomista. En
enään tiedä kuinka moneen kertaan olen katunut etten kirjoittanut
hänelle selvemmin. Kirjoitin kuitenkin, että ehkä tulisin Ploszowiin,
jos tietäisin, etten häiritse tädin vieraita, ja lähetin samalla
sydämelliset terveiset äidille ja tyttärelle. Huomautin myöskin, että
viime päivinä Peglissä olin sairas ja niin hermostunut, etten tietänyt
mitä tein. Saatuani kirjeen valmiiksi luin sen ja tuntui se minusta
hyvin järkevältä, mutta nyt se minusta on kaiken typeryyden huippu.
Itserakkaus ei sallinut minun selvästi ja ratkaisevasti peruuttaa mitä
kirjoitin Peglistä. Luotin siihen, että täti käyttää hyväkseen ensi
tilaisuutta pannakseen asiat järjestykseen, ja sitte minä saavun kuin
mikäkin armon ruhtinas. Kurja on ihmisluonto. Minulla ei ole muuta
neuvoa kuin kourin kynsin riippua kiinni siinä toivossa, että tädin
täytyy käsittää millä kannalla asiani ovat.
Nyt kun levottomuuteni hetki hetkeltä kasvaa, tunnen, etten
ainoastaan voisi rakastaa Anielkaa äärettömästi, vaan yleensä olla
paljon parempi ihminen kuin olen ollut. Minkä vuoksi minä sitte
käyttäydyn ikäänkuin ei minussa olisi muuta kuin itsekkyyttä ja
ärtyisiä hermoja! Mutta jollei ole mitään muuta, niin minkätähden ei
itse-erittelyni empimättä paljasta minulle asiain tilaa? Minä uskallan
tehdä johtopäätökset loppuun asti enkä koskaan peitä itseltäni
totuutta, mutta viime olettamuksen aina hylkään. Minkätähden?

Sentähden, että ehdottomasti tiedän olevani parempi kuin tekoni. Ne
johtuvat jostakin elämisen-taidon puutteestapa siihen on syynä
osaksi rotu, osaksi sairas vuosisata, jonka lapsi olen — juuri siitä
johtuu itse-erittelemiseni, joka ei milloinkaan ole sallinut minun
tarttua ihmisluontoni ensimäiseen alkuperäiseen nykäisyyn, vaan
joka on tehnyt, että arvostelen kaikkea, kunnes sieluni on aivan
loppuun väsynyt. Lapsena huvittelin latomalla rahoja päällekkäin,
kunnes patsas kallistui omasta painostaan ja muuttui muodottomaksi
läjäksi. Nyt ladon samalla tavalla ajatuksia ja aikomuksia päällekkäin,
kunnes ne hajoavat kaaokseksi. Sentähden on paljon helpompaa
tehdä negatiivista kuin aktiivista työtä; hävittää eikä rakentaa.
Varmaan monet lahjakkaat ihmiset potevat juuri tätä tautia. Kaiken
ja oman itsemme arvosteleminen on polttanut poroksi voimamme,
meiltä puuttuu pohjaa, lähtökohtia, uskoa elämään. Kas sentähden
esimerkiksi minä en niin paljon halua omistaa Anielkaa kuin pelkään
häntä kadottaa.
Mutta puhuessani vuosisadan taudista en tahdo rajoittua
puhumaan yksin itsestäni. Sattuu varsin usein, että joku meistä
kulkutaudin raivotessa joutuu vuoteen omaksi — mutta nyt on
kritiikki kulkutautina, joka raivoaa koko maailmassa. Siitä syystä
aivan yksinkertaisesti katot, joiden suojassa ihmiset ovat asuneet,
nyt romahtavat heidän päälleen. Uskonto, jonka pelkkä nimi jo tietää
kokoavaa voimaa, hajoaa. Uskovaisissakin on usko käynyt
levottomaksi. Suojasta, jota me nimitämme isänmaaksi, alkaa vuotaa
sosiaalisia virtauksia. Ainoa ihanne, jonka edessä
häikäilemättöminkin skeptikko vielä paljastaa päänsä, on — kansa.
Mutta senkin kuvapatsaan jalustalle alkavat jo jotkut riiviöt piirrellä
enemmän tai vähemmin kyynillisiä sukkeluuksia — ja, mikä on
omiaan vieläkin enemmän hämmästyttämään: ensimäiset epäilyksen
sumut kohoavat niissä päissä, joiden pitäisi luonnon järjestyksen

mukaan kumartua syvimmälle. Lopuksi saapuu jokin älykäs
skeptikko, toinen Heine, lyö epäjumalaa poskelle ja sylkee sitä
silmille — kuten aikoinaan teki Aristofanes — mutta ei sylje sitä
vanhojen ihanteiden, vaan ajatuksen vapauden ja epäilyksen
vapauden nimessä — ja mitä sitte seuraa — en tiedä. Luultavasti
piru kirjoittaa sonetteja jälellejääneelle tyhjälle jättiläispinnalle.
Onko tähän mitään apua? Ennen kaikkea: mitä se minuun kuuluu?
Minun asiani ei ole tahtoa. Siihen olen ihan liian hyvin kasvatettu
aikakauden lapsi. Jos kuitenkin kaikkien ajatusten, tekojen ja
tapahtumien tarkoitus on lisätä onnen summaa, niin rohkenen
omasta puolestani tehdä erään kysymyksen, kuitenkin sivumennen
huomauttaen, etten ota lähtökohdaksi aineellista puolta asiassa,
vaan sisällisen rauhan, joka voi puuttua minulta yhtä hyvin kuin
keneltä muulta tahansa: isoisäni oli onnellisempi kuin isäni, isäni
onnellisempi kuin minä, ja poikani, jos minulla tulee olemaan
sellainen, tulee olemaan kaikin puolin surkuteltava raukka.
Firenzessä kesäkuun 20 p:nä.
Korttilinna on romahtanut. Olen saanut tädin kirjeen. Anielka
menee naimisiin Kromickin kanssa, ja häät vietetään muutaman
viikon perästä. Hän on itse tahtonut, että kaikki kävisi niin pian.
Saatuani tämän tiedon istuuduin rautatievaunuun ja aioin lähteä
Ploszowiin, vaikka samalla kaiken aikaa tunsin, että matkani on
hullutusta ja ettei siitä voi olla mitään hyötyä. Sentähden olen
Firenzessä. Minua repi ja raastoi, mutta minä sain kootuksi viimeiset
jäännökset tietoisuuttani ja järkeäni ja jäin tänne.
Firenzessä kesäkuun 22 p:nä.

Yhtaikaa kuin sain tädin kirjeen, tuli kihlailmoitus, jonka
päällekirjoitus oli naisen käsialaa. Se ei ollut Anielkan eikä hänen
äitinsä kirjoittama. Luultavasti se on rouva Sniatynskin häijyyttä ja
keksintöä. Muuten on kaikki minulle yhdentekevää. Olen saanut
iskun päähäni ja mennyt tainnoksiin. Huomaan että minua enemmän
pyörryttää kuin minuun koskee. En tiedä miten myöhemmin käynee.
Sanotaan ettei kuulakaan heti tunnu ruumiissa. En kuitenkaan
vastaiseksi ole ampunut itseäni enkä tullut hulluksi. Katselen
Lungarnoa, Arnoa, panisinpa vaikka pasianssia, jos osaisin, sanalla
sanoen: voin erinomaisesti… Onhan se tuttu tarina, että huolimatta
sydämellisestä ystävyydestä koirat syövät jäniksen… Täti piti tietysti
kristityn velvollisuutenaan kertoa Anielkalle mitä kirjoitin Peglistä.
Firenzessä kesäkuun 23 p:nä.
Heti aamulla kun herään, pitää minun ruveta toistelemaan
itselleni, että Anielka menee Kromickille — sama hyvä, hellä Anielka,
joka ei mennyt nukkumaan, vaan odotti minua palaavaksi Varsovasta
Ploszowiin, joka katsoi minua silmiin, kuunteli sanojani ja lausui joka
katseellaan, että hän on minun omani. Ja hänestä tulee nyt rouva
Kromicki, eikä siinä kyllä, vaan viikko häiden jälkeen ei hänen
päähänsä enään mahdu, kuinka hän saattoi hetkeäkään epäillä
valitsisiko Ploszowskin vai sellaisen Jupiterin kuin Kromicki.
Maailmassa tapahtuu kummia asioita ja niin kauhistuttavan
peruuttamattomia, että ihmiseltä menee viimeinenkin viheliäinen
elämänhalun jäännös. Tietysti Celina rouva ja rouva Sniatynski nyt
pitävät Kromickin puolta ja tahallaan kehuvat häntä minun
kustannuksellani. Jättäisivät jo Anielkan rauhaan! Että täti kuitenkin
on sallinut tämän kaiken tapahtua! Vähät minusta, mutta näkeehän

ja tietäähän täti, ettei Anielka voi tulla onnelliseksi. Sanoohan hän
itse, että Anielka menee Kromickille epätoivosta.
Tässä koko pitkä, kirottu kirje:
"Kiitos viime kirjeestäsi, varsinkin kun edellinen kirjeesi Peglistä oli
sekä jyrkkä että armoton. Vaikea minun on ollut käsittää, ettet sinä
voinut suoda tytölle edes hiukkaa ystävällisyyttä tai sääliä. Enhän
minä, rakas poikaseni, tahtonut enkä pyytänyt, että sinä heti
pyytäisit Anielkaa omaksesi, pyysin vain, että kirjoittaisit hänelle
jonkun hyvän sanan, vaikkapa minun kirjeessäni. Ja saat uskoa, että
ne olisivat riittäneet, sillä hän on rakastanut sinua niinkuin vain hän
voi rakastaa. Ymmärrät asemani: mitä saatoin tehdä kirjeesi
saatuani? Saattoiko omatunto sallia minun vielä pitää Anielkaa
harhaluulossa ja levottomuudessa, joka selvästi myrkytti hänen
terveyttään? Chwastowski lähettää aina aamulla vartavasten
noutamaan postia Varsovasta ja tuo sen mukaansa, kun hän tulee
aamiaiselle. Anielka tiesi että sinulta on tullut kirje, sillä tyttö raukan
on ollut tapana kyttäellä Chwastowskin tuloa muka asettaakseen
minulle tulleet kirjeet lautaselleni, mutta itse asiassa nähdäkseen,
eikö sinulta ole mitään. Nyt hän näki, että oli kirje. Huomasin jo, että
hänen kaataessaan teetä lusikat kilisivät hänen käsissään. Minut
valtasi paha aavistus. Ajattelin jo, että olisi parasta jättää lukeminen
kunnes pääsisin huoneeseeni, mutta samalla olin levoton
terveydestäsi enkä voinut hillitä itseäni. Jumala tietää, kuinka
vaikeaa minun oli teeskennellä tyyneyttä, varsinkin kun tunsin
Anielkan silmien kuin liimattuina seuraavan kasvojani. Pelastuin
jotenkuten; sanoin ainoastaan: 'Leon on yhä alakuloinen. Jumalan
kiitos kuitenkin terveenä ja lähettää teille kaikille terveisiä.' Anielka
koetti kysyä tavallisella äänellään: 'Vieläkö hän kauvan viipyy
Italiassa?' Näin miten paljon tuohon kysymykseen sisältyi enkä

uskaltanut sanoa totuutta, varsinkin kun Chwastowski ja palvelijat
olivat läsnä. Sanoin siis: 'Ei; hän taitaa pian tulla tänne.' Olisitpa
nähnyt mikä tuli hänessä syttyi, mitenkä hän ilostui ja miten hänen
täytyi hillitä itseään jottei purskahtaisi itkuun. Onnetonta! Minun
tekee vieläkin mieli purskahtaa itkuun, kun sitä muistan. Et käsitä
miten kärsin, kun vihdoin pääsin yksinäisyyteen. Mutta olithan sinä
selvästi kirjoittanut: 'Toivotan onnea neiti Anielkalle ja herra
Kromickille' — ja täytyihän minun, omantuntoni nimessä, avata tytön
silmät. Minun ei tarvinnut kutsua häntä, sillä hän tuli itse. Silloin
sanoin hänelle: 'Anielka kulta, minä tiedän, että sinä olet viisas ja
hyvä tyttö, joka aina taivut Jumalan tahdon alle. Meidän täytyy
puhua suoraan. Tiedän, lapseni, että sinun ja Leonin välillä oli alkua
kiintymiseen ja vakuutan sinulle, että mitä hartaimmin toivoin siitä
jotakin tulevan. Mutta nähtävästi se ei ollut Jumalan tahto. Jos siinä
suhteessa olet rakentanut joitakin ilmalinnoja, niin anna niiden
kaatua!' Rupesin hyväilemään häntä, sillä hän kalpeni paperin
karvaiseksi. Pelkäsin hänen pyörtyvän, mutta onneksi toki ei käynyt
niin. Hän vain vaipui maahan polviani vastaan ja kysyi kysymistään:
'Mitä hän käski sanoa minulle, täti? Mitä hän käski sanoa minulle?'
Koetin vastustaa, en olisi tahtonut lausua sanojasi — mutta mieleeni
johtui, että hänelle on parempi tietää koko totuus, ja vihdoin sanoin
hänelle, että toivotat onnea hänelle ja Kromickille. Silloin hän nousi
ja lausui hetkisen perästä, aivan muuttuneella äänellä: 'Täti sanoo
hänelle paljon kiitoksia.' Sitte hän paikalla läksi huoneesta. Pelkään
sinun pahoittelevan, että niin suoraan ja peittelemättä ilmoitin
sanasi; mutta koska sinä kerta kaikkiaan et välitä Anielkasta, oli
paras selvästi sanoa se hänelle. Jota selvemmin hän tuntee, että olet
kohdellut häntä pahasti, sitä nopeammin hän unohtaa sinut. Ja jos
se sinusta tuntuukin ikävältä, niin muista miten paljon, ei yksin
ikävyyksiä, vaan kärsimyksiä meillä on ollut kaikilla kolmella ja

varsinkin Anielkalla. Hänellä on niin paljon itsehillitsemiskykyä, etten
todellakaan olisi uskonut. Kaiken päivää kulki hän silmät kuivina eikä
näyttänyt mitään äidilleen, jonka terveydestä hän on kovin
huolissaan. Hän pysytteli vain tavallista hellempänä hänen luonaan
ja samaten minun turvissani. Se liikutti minua niin, että olin
itkemäisilläni. Herra Sniatynski, joka tuli samana päivänä, ei
huomannut Anielkasta mitään. Kerroin hänelle sitte asian, sillä onhan
hän ystäväsi. Se koski häneen kauheasti, ja hän rupesi niin
sättimään sinua, että lopulta jo suutuin häneen. Herra ties mitä
kaikkia hän sanoikaan — tiedäthän sinä mimmoinen hän on. Sinä
joka et rakasta Anielkaa, et kykene arvioimaan miten onnelliseksi
olisit tullut hänen kanssaan. Pahasti kuitenkin teit, poikaseni, kun
pidit häntä siinä luulossa, että rakastat häntä. Meistä kaikista, ei
yksin hänestä, tuntui siltä, mutta se oli paha, sillä ensinnäkin hän on
kärsinyt niin paljon, että yksin Jumala tietää hänen kärsimystensä
määrän, ja toiseksi se oli syynä siihen, että hän heti suostui
Kromickin tarjoukseen. Minä ymmärrän täydelleen, että hän teki sen
epätoivoissaan. Nähtävästi he äidin kanssa olivat keskustelleet ja
tehneet jonkun päätöksen. Kromicki saapui päivää kirjeesi jälkeen.
Hän otti hänet paikalla vastaan aivan toisella tavalla kuin ennen, ja
viikkoa myöhemmin hän kosi ja sai myöntävän vastauksen. Herra
Sniatynski kuuli sen vasta pari päivää sitte. Hän oli repimäisillään
hiukset päästään, ja miten vaikea minun tilani alunpitäen on ollut,
sitä en koeta sinulle kuvatakaan.
"En koskaan eläissäni ole ollut sinulle niin suuttunut, ja vasta
toinen kirjeesi lauhdutti hiukan raivoani, vaikka se samalla lopullisesti
vakuutti minulle, ettei tuulentuvistani tule mitään. Tunnustan sinulle
nimittäin, että ensimäisen kirjeesi jälkeen, ja ennenkuin Kromicki oli
tehnyt naimatarjouksensa, päähäni pälkähti: 'Olkoon Jumala meille
armollinen ja kääntäköön hänen sydämensä! Leon on vihapäissään

kirjoittanut niin!' Mutta kun sitte jo lähetit Anielkalle muutamia hyviä
sanoja etkä kuitenkaan peruuttanut mitään ensimäisen kirjeesi
sisällöstä, niin tunsin, ettei enään ollut toivomisen sijaa. Anielkan
häät ovat heinäkuun 25 p:nä, ja saat heti kuulla minkätähden
pidämme niin kiirettä. Celina on todella hyvin raihnas, hän uskoo
loppunsa olevan likellä eikä tahdo että suruvuosi matkaansaattaisi
pitkää kihlausta. Hän tahtoo ennen kuolemaansa nähdä lapsensa
miehen turvissa. Kromickilla on kiire, koska tärkeät asiat kutsuvat
häntä Itään. Anielka puolestaan tahtoo niin pian kuin suinkin
tyhjentää katkeran kalkin. Oi poikaseni, minkätähden näin piti käydä,
ja minkätähden sen lapsukaisen piti tulla näin onnettomaksi?
"En ikipäivinä sallisi hänen mennä Kromickille, mutta kuinka
saatan enään sanoa mitään, minä joka Anielkaan nähden olen niin
syyllinen? Minun teki mieleni naittaa sinut enkä ajatellut mitä
seurauksia siitä voisi olla Anielkalle. Syy on minun, mutta saankin nyt
kärsiä ja rukoilen joka päivä lapsukaisen puolesta.
"Häiden jälkeen he matkustavat Volyniaan. Celina jää minun
luokseni Varsovaan. Hän on puhunut Odessasta, mutta sinne en
millään päästä häntä. Sinä tiedät, rakkaani, mikä ilo minulle on
nähdä sinut. Mutta nyt pyydän, ettet tule Ploszowiin. Tee se Anielkan
tähden. Jos tahdot, niin minä paikalla tulen sinun luoksesi. Anielkaa
täytyy nyt säästää."
Minkätähden minä pettäisin itseäni!? Joka kerta kun luen kirjeen,
tekisi mieleni iskeä pääni seinään — mutta ei enään vihasta eikä
mustasukkaisuudesta, vaan surusta.
Kesäkuun 29 p:nä.

Mahdotonta minun on ollut istua kädet ristissä ja pitää kaikkea
toivoa turhana. Tämä avioliitto olisi luonnottomuus. Tänään torstaina
lähetin Sniatynskille sähkösanoman, jossa pyysin häntä kaikkien
pyhien nimessä sunnuntaina tulemaan Krakovaan. Itse lähden sinne
huomenna. Pyysin ettei hän kertoisi kenellekään sähkösanomasta.
Vaadin häntä, tai oikeammin sanoen: rukoilen häntä puhumaan
puolestani Anielkalle. Uskon hänen vaikutukseensa. Anielka
kunnioittaa häntä ja pitää hänestä tavattomasti! Tämä ei kävisi
tädiltä, me miehet ymmärrämme toisiamme paremmin. Psykologina
Sniatynski näkee paremmin päästä päähän koko sen kirotun
psyykillisen prosessin, jonka viime aikoina olen läpikäynyt. Hänelle
voin niinikään kertoa Laurasta — jos hänestä mainitsisinkaan tädille,
niin täti vain siunailisi. Ensin aioin kirjoittaa Anielkalle itselleen, mutta
kirjeeni herättäisi vain huomiota ja saisi aikaan häiriöitä. Tuntien
Anielkan suoruuden tiedän, että hän heti näyttäisi kirjeen äidille —
äiti, joka tietysti ei kärsi minua, rientäisi selittämään sen omalla
tavallaan ja Kromicki auttaisi häntä osaltaan. Sniatynskin täytyy
kahdenkesken saada puhutella Anielkaa, ja siihen hänen rouvansa
kyllä hankkii tilaisuuden. Toivon että hän suostuu pyyntööni, vaikka
tehtävä onkin arkaluontoinen. En ole nukkunut moneen yöhön. Kun
suljen silmäni, muistan Anielkaa, hänen kasvojaan, hiuksiaan,
silmiään, miten hän puhuu, hymyilee — näen hänet ikäänkuin hän
seisoisi edessäni… Minun on mahdoton elää tällä tavalla!
Krakovassa kesäkuun 26 p:nä.
Sniatynski on täällä. Kunnon poika — Jumala hänen hyvyytensä
palkitkoon. On kello kolme yöllä, mutta kosken voi nukkua, istun
kirjoittamaan, enhän muutenkaan tiedä mihin ryhtyä. Puhelimme
Sniatynskin kanssa kello kolmeen, riitelimme ja sovimme. Nyt hän

kääntelehtii vuoteessaan viereisessä huoneessa. En saanut häntä
heti suostumaan ehdotukseeni. Aina hän toisteli: "Hyvä ystävä, millä
oikeudella minä, vieras ihminen, voisin sekaantua teidän
perheasioihinne, kun ne lisäksi ovat näin arkaluontoista laatua?
Anielka neiti saattaa tukkia suuni ainoalla kysymyksellä: 'mitä se
teihin kuuluu?'" Vakuutin hänelle, ettei Anielka sitä sano, ikäänkuin
minulla olisi ollut häneltä kirjallinen sitoumus. Tunnustin hänen
huomautuksensa aivan oikeaksi, mutta sanoin samalla, että sattuu
asiantiloja, jolloin ei tällaisia näkökohtia voi ottaa lukuun. Se naula
veti vihdoin, ettei tässä ole kysymys yksin minusta, vaan
Anielkastakin, ja yleensä hän suostui puhumaan Anielkan kanssa
sentähden, että hänen kävi minua sääli. Olen näinä parina päivänä
tavattomasti laihtunut; hän huomautti siitä itse ja näin, että se
häneen koski. Lisäksi ei hän siedä Kromickia. He ovat aivan eri
maata. Sniatynskin mielestä rahakeinottelu on sitä, että rahat
otetaan vieraasta taskusta ja pannaan omaan. Hän tuomitsee
Kromickin siinä suhteessa ja sanoi hänestä: "Jos hän kokoaisi rahaa
jotakin suurta ja rehellistä tarkoitusta varten, niin antaisin hänelle
anteeksi, mutta hänen tarkoituksensa on itse päästä rahojen
omistajaksi!" Anielkan avioliitto raivostuttaa häntä ilman määrää,
kuten minuakin, ja hän on sitä mieltä, että Anielka kulkee
onnettomuuttansa kohti. Pyynnöstäni matkustaa Sniatynski heti
huomisaamuna ensi junalla.
Ylihuomenna hän rouvansa kanssa lähtee Ploszowiin, ja jollei tule
tilaisuutta puhua häiritsemättä Anielkan kanssa, niin he vievät hänet
pariksi viikoksi luokseen. Hänen on määrä kuvata Anielkalle
kärsimykseni ja sanoa, että koko elämäni on hänen käsissään. Hän
tekee sen kyllä hyvin. Hän puhuu hänelle vakavasti, liikuttavasti ja
järkevästi. Hän vakuuttaa hänelle, ettei naisella ole oikeutta, vaikka
hänen sydämensä olisi miten haavoitettu tahansa, mennä naimisiin

miehen kanssa, jota ei rakasta; että hän niin menetellen menettelee
väärin ja rikollisesti; ettei hänellä ole oikeutta työntää luotaan
rakastavaa miestä eikä turmella hänen elämäänsä sentähden, että
hän mustasukkaisuuden puuskassa teki jotakin, jota hän nyt koko
sielustaan katuu.
Lopuksi sanoi Sniatynski minulle:
— Suostun tähän kaikkeen ehdolla, että sinä, jos yritys
epäonnistuisi, et törmää Ploszowiin nostamaan meteliä, joka tekisi
sekä tätisi että Celina rouvan ja Anielka neidin kipeäksi. Voit, jos
tahdot, kirjoittaa Anielka neidille, mutta persoonallisesti et saa
matkustaa sinne, ennenkuin olet saanut luvan minulta.
Mitä hän minusta ajatteleekaan? Lupasin, vaikka lupaukseni nyt
tekee minut levottomaksi. Luotan kuitenkin Anielkan hyvään
sydämeen ja Sniatynskin puhelahjaan. Hän vasta osaa puhua! Hän ei
ole antanut minulle paljon toivoa, mutta tiedän, että hän itse toivoo.
Pahimmassa tapauksessa hän on päättänyt tinkiä Anielkaa
siirtämään häitä puoli vuotta eteenpäin. Silloin on voitto minun, sillä
silloin Kromicki varmaan itse väistyy tieltä. Tulen kauvan muistamaan
tämän päivän! Sniatynski käy, kun hän näkee todellista tuskaa,
hienotunteiseksi kuin nainen. Silti on raskasta paljastaa hulluutensa,
syntinsä ja heikkoutensa ja laskea kohtalonsa toisen käsiin, sensijaan
että itse kamppailisi sen kanssa. Mutta vähät minä kaikesta, kun on
kysymys Anielkasta.
Kesäkuun 27 p:nä.
Sniatynski läksi tänään aamulla. Saatoin hänet junalle ja toistelin
niin moneen kertaan hänen tehtäviään, että olisi voinut luulla häntä

idiootiksi. Suuttuneena pauhasi hän, että jos hänen tehtävänsä
onnistuukin, niin minä taasen rupean filosofoimaan. Teki mieleni
antaa häntä korville. Hän läksi matkaan hyvällä mielellä; voisinpa
vannoa, että hän uskoo onnistuvansa. Hänen mentyään läksin
Neitsyt Maarian kirkkoon ja minä — skeptikko, minä — filosofi, minä,
joka en tiedä, en tiedä, en tiedä — minä annoin lukea messun
Leonin ja Anielkan onneksi. Ja minä kuuntelin messun loppuun ja
kirjoitan nyt mustin kirjaimin valkealle paperille: hiiteen kaikki
skeptillisyys, filosofia ja minun en tiedä päällepäätteeksi!
Kesäkuun 28 p:nä.
Kello on yksi. Juuri nyt piti Sniatynskien tulla Ploszowiin. Ainakin
yhteen täytyy Anielkan taipua: siirtämään häitä tuonnemmaksi.
Hänellä ei ole oikeutta kieltää sitä. Kaiken päivää ovat mitä
erilaisimmat ajatukset risteilleet päässäni. Kromickin tekee mieli
rahaa — siitä ei ole epäilystä — minkätähden hän siis ei yritä
rikkaampiin naimisiin? Anielkan maatila on suuri, mutta velkaantunut
— ehkäpä Kromicki tarvitsee sitä sentähden, ettei häntä luultaisi
huijariksi, jolla ei ole kuhun hän päänsä kallistaisi. Se voi helpoittaa
häntä saamaan kansalaisoikeuksia — varmasti! — Kromicki voisi
kuitenkin tämän kaiken lisäksi saada hyvät myötäjäiset. Nähtävästi
Anielka siis miellyttää häntä — ja on ehkä kauvan väikkynyt hänen
mielessään. Ja onko se kumma, että Anielka miellyttää!
Ja tietää, että hän odotti niinkuin odotetaan onnea ja pelastusta,
ainoaa sanaa minun suustani! Tätihän kirjoittaa, että tyttö raukka
odotteli Chwastowskia saadakseen kirjeet heti hänen käsistään.
Minut valtaa kauhu, sillä minusta tuntuu, ettei minulle voida antaa
anteeksi tekojani ja että minä, kuten muutkin minun kaltaiseni
ihmiset, ovat kadotukseen tuomitut.

Kello 10 illalla.
Päivällä minulla oli kauhea päänsärky; nyt se on ohi, mutta kivun,
unettomuuden ja levottomuuden vaikutuksesta olen tällä hetkellä
ikäänkuin jossakin hypnoottisessa tilassa. Mieleni, joka on avattu ja
käännetty vain yhteen suuntaan, joka kaikella voimallaan kokoontuu
vain yhteen kohtaan, näkee selvemmin kuin milloinkaan elämässä
miten tulee käymään. Minusta tuntuu suorastaan siltä kuin olisin
Ploszowissa, kuin kuulisin mitä Anielka sanoo Sniatynskille. Enkä
ymmärrä kuinka niin olen voinut erehtyä. Hän ei armahda minua. Se
ei ole luuloa, vaan täyttä varmuutta. Minussa tapahtuu todella tällä
hetkellä jotakin kummallista. Suuri vakavuus läpitunkee minut —
tähän asti olen ollut lapsi — ja samalla minut valtaa sanomaton
surumielisyys. Enkö mahda sairastua. Sovimme Sniatynskin kanssa,
että hän heti sähköttäisi. Vastaiseksi ei ole tullut mitään, ja
tiedänhän minä, ettei sähkösanoma tuo minulle mitään uutta.
Kesäkuun 29 p:nä.
Sniatynskin sähkösanoma on tullut ja siinä oli:
"Kaikki turhaa — kokoa voimasi ja lähde maailmalle."
Niin teenkin — Anielkani!
Parisissa toukokuun 2 p:nä.
En ole kymmeneen kuukauteen kirjoittanut päiväkirjaani, vaikka jo
olin niin tottunut siihen työhön, että sitä kaipasin. Mutta minä
ajattelin: minkätähden? Minulla oli se painostava tunne, että vaikka
kirjoittaisin mietteitä, joita ei Pascalin tarvitsisi hävetä, mietteitä

syvempiä kuin valtameren syvyys ja korkeampia kuin alpit, niin en
saa muutetuksi sitä yksinkertaista tosiasiaa, että hän on naimisissa.
Ja se lamautti käteni. Joskus suuntautuu kaikki elämä yhtä
näennäisesti vähäpätöistä päämäärää kohti, ja kun se poistuu, niin ei
ihminen ymmärrä, minkätähden hän ryhtyy pienimpiinkään tehtäviin.
Sitä on omituista ja hullunkurista muistella, mutta minä olin kauvan
sellaisessa tilassa, että pukeutuessani, lähtiessäni kaupungille tai
teatteriin tai klubiin aina ensimäiseksi tunki mieleeni kysymys:
minkätähden? ja minulta kului monasti pitkä aika, ennenkuin käsitin,
että minun oli ollut tapana syödä päivällistä, ajaa partani ja suorittaa
muita samallaisia tehtäviä, ennenkuin tunsin Anielkan. Ensi
kuukausina matkustelin paljon, harhailin aina Islantiin asti. Ruotsin
järvet, Norjan vuonot ja Islannin geysirit eivät tehneet minuun
mitään välitöntä vaikutusta, koetin ainoastaan kuvitella mitä Anielka
olisi sitä tai sitä näköalaa katsellessaan tuntenut ja miten hän olisi
ilmaissut ajatuksensa — sanalla sanoen: katselin hänen silmillään,
ajattelin hänen ajatuksillaan ja tunsin hänen sydämellään. Ja kun
vihdoin muistin, että häntä sanotaan rouva Kromickiksi, astuin
kiireen kautta rautatievaunuun tai laivaan ja jatkoin matkaani, koska
näkemäni olivat lakanneet kiinnittämästä mieltäni. Mitä se minua
liikutti, että kysymyksessä oli vain tavallinen, naurettava draama,
sellainen, jommoisen läpi tuhannet ovat käyneet ennen minua!
Kuolemankin läpi käyvät kaikki, mutta jokaisesta kuolevasta tuntuu
siltä kuin maailma luhistuisi yhdessä hänen kanssaan. Ja itse asiassa
luhistuukin.
En tiedä enkä ryhdy tutkistelemaan, oliko tunteeni ensi kuukausina
enemmän tai vähemmin pohjatonta epätoivoa. Kaikki on suhteellista.
Tiedän vain, että tuo nainen oli läpitunkenut olentoni ja että ensi
kerran ymmärsin tyhjyyden, jonka saattaa jättää hyvin rakkaan
olennon kuolema.

Vähitellen kuitenkin tavalliset tottumukset — vaikkeivät mitenkään
erityisen mieluisat — taasen ottivat minut haltuunsa. Se lienee
muuten aivan tavallinen ilmiö. Olen tuntenut ihmisiä, jotka sisällisesti
ovat olleet sanomattoman surullisia ja vailla kaikkea sielun iloisuutta,
mutta jotka silti ovat säilyttäneet jonkinlaisen ulkonaisen hilpeyden
vain sentähden, että he joskus ovat olleet iloiset ja tottuneet
iloisuuden muotoihin. Olisihan minunkin esimerkiksi täytynyt joskus
päästä siihen tilaan, että olisin vaikkapa lakannut tuntemasta
hammaskipua vain kuvitellessani mimmoista kipua sellainen tauti
olisi mahtanut tuottaa Anielkalle. Sitäpaitsi minä, lyhyesti sanoen,
olen kovettunut ja lääkkeekseni keksinyt itse myrkyn. Olen joskus
Farinin matkakertomuksissa lukenut, että kafferineekerit parantavat
itseään skorpionin puremasta siten, että antavat sen purra toisen
kerran samaan paikkaan. Tuollaisena skorpionina tai vastamyrkkynä
käytin itse myrkytettyyn kohtaan — kuten ihmiset yleensäkin
mahtavat tehdä — sanoja: tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, kärsin siis — tehtyä ei saa
tekemättömäksi, lakkaan siis kärsimästä. Siinä tunteessa, ettei enään
ole mitään neuvoa, piilee lohtu. Mieleeni tulee aina indiaani, jonka
Niagara tempasi pyörteisiinsä: alussa hän taisteli kaikella epätoivon
lisäämällä tarmollansa, mutta kun huomasi, ettei ole mitään neuvoa,
viskasi hän airon menemään, asettui veneen pohjalle pitkäkseen ja
rupesi laulamaan. Minä olen minäkin valmis laulamaan. Niagaran
pyörteillä on muuten se hyvä puoli, että ne murskaavat ihmisen,
jonka ovat riistäneet mukaansa. Mutta on sellaisiakin koskia, jotka
paiskaavat hänet hiekkaiselle, autiolle, vedettömälle ja
hedelmättömälle rannalle. Ja juuri se kohtalo on tullut minun
osakseni.

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookluna.com

(eBook PDF) Nursing Diagnosis Manual: Planning, Individualizing, and Documenting Client Care 6th Edition

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

(eBook PDF) Nursing Diagnosis Manual: Planning, Individualizing, and Documenting Client Care 6th Edition

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 6

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

DTI BPI Pivot Small Business - BUSINESS START UP PLAN

CATHOLIC EDUCATIONAL Corporate Responsibilities

Karin Schaupp – Evocation; lançamento: 2000

Pillars of Biblical Oneness in the Book of Acts

7-10. STP + Branding and Product &amp; Services Strategies.pptx

Business Legislation PPT - UNIT 1 jimllpkggg

7-10. STP + Branding and Product & Services Strategies.pptx