kanssa antaakseen näytäntöjä, mutta soittajat, jotka he olivat
palkanneet, olivat syöneet sanansa, niin että seuraavasta päivästä,
jolloin he olivat toivoneet paljon yleisöä itselleen, heillä nyt oli vähät
toiveet. Me voisimme, jos tahtoisimme, tehdä heille suuren
palveluksen, ruveta heille soittajiksi, ja tulot jaettaisiin meidän viiden
kesken, ja Capikin saisi osansa.
Mattian silmäyksestä huomasin, että hän olisi hyvin mielissään, jos
minä hyväksyisin Bobin ehdotuksen, ja kun meillä oli vapaus tehdä
miten parhaiksi näimme, kunhan vain saimme runsaasti rahaa, niin
suostuinkin. Päätettiin siis, että seuraavana päivänä me tulemme
Bobin ja hänen kahden toverinsa käytettäviksi.
Mutta kun minä palasin kaupunkiin ja ilmoitin isälleni tuumamme,
niin tulikin este.
"Minä tarvitsen Capin huomenna", sanoi hän, "te ette voi ottaa sitä
mukaanne."
Minä kävin hyvin levottomaksi tästä. Tahdottiinko Capia käyttää
johonkin pahaan työhön. Isäni kuitenkin selitti asian ja sai mieleni
rauhoittumaan: "Capilla on tarkka korva, se ymmärtää kaikki ja on
hyvä vartija, siitä on meille hyötyä vaunujen vahtimisessa, sillä
muuten voitaisiin meiltä tässä ihmispaljoudessa varastaa. Te menette
siis ilman Capia soittamaan Bobille, ja jos näyttelemisenne kestää
myöhäiseen, niinkuin on luultavaa, niin tapaatte meidät Suuren
Tammen ravintolassa, jossa olemme yötä, sillä aikomukseni on
lähteä täältä illan tullen." Kun hän kerran oli jotakin sanonut, oli niin
tehtäväkin.
Seuraavana päivänä aamulla, kun olin Capille antanut ruokaa ja
juomaa, niin että voin olla varma, ettei siltä mitään puutu, itse