Essentials of Services Marketing 2nd Edition Wirtz Test Bank

Essentials of Services Marketing 2nd Edition Wirtz Test Bank
Essentials of Services Marketing 2nd Edition Wirtz Test Bank
Essentials of Services Marketing 2nd Edition Wirtz Test Bank

1. Essentials of Services Marketing 2nd Edition
Wirtz Test Bank pdf download
https://testbankdeal.com/product/essentials-of-services-
marketing-2nd-edition-wirtz-test-bank/
Download more testbank from https://testbankdeal.com

2. Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...
Essentials of Services Marketing 3rd Edition Wirtz Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/essentials-of-services-marketing-3rd-
edition-wirtz-test-bank/
testbankdeal.com
Essentials of Services Marketing 3rd Edition Wirtz
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/essentials-of-services-marketing-3rd-
edition-wirtz-solutions-manual/
testbankdeal.com
Essentials of Services Marketing 1st Edition Lovelock Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/essentials-of-services-marketing-1st-
edition-lovelock-test-bank/
testbankdeal.com
Analysis Synthesis And Design Of Chemical Processes 4th
Edition Castillo Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/analysis-synthesis-and-design-of-
chemical-processes-4th-edition-castillo-solutions-manual/
testbankdeal.com

3. Fundamental Accounting Principles 23rd Edition Wild
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/fundamental-accounting-
principles-23rd-edition-wild-solutions-manual/
testbankdeal.com
Data Mining A Tutorial Based Primer 1st Edition Roiger
Test Bank
https://testbankdeal.com/product/data-mining-a-tutorial-based-
primer-1st-edition-roiger-test-bank/
testbankdeal.com
Fundamental Financial Accounting Concepts 8th Edition
Edmonds Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/fundamental-financial-accounting-
concepts-8th-edition-edmonds-solutions-manual/
testbankdeal.com
The Nurse The Math The Meds Drug Calculations Using
Dimensional Analysis 3rd Edition Mulholland Test Bank
https://testbankdeal.com/product/the-nurse-the-math-the-meds-drug-
calculations-using-dimensional-analysis-3rd-edition-mulholland-test-
bank/
testbankdeal.com
South Western Federal Taxation 2018 Individual Income
Taxes 41st Edition Hoffman Test Bank
https://testbankdeal.com/product/south-western-federal-
taxation-2018-individual-income-taxes-41st-edition-hoffman-test-bank/
testbankdeal.com

4. Essentials of Biology 4th Edition Mader Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/essentials-of-biology-4th-edition-
mader-solutions-manual/
testbankdeal.com

5. Test Bank ― Chapter 7 Page 1


Essentials of Services Marketing, 2nd Edition
Jochen Wirtz, Patrica Chew and Christopher Lovelock
Copyright © Pearson Education South Asia Pte Ltd 2013
Chapter 7
Promoting Services and Educating Customers


GENERAL CONTENT

Multiple Choice Questions

1. Which of the following is not a role played by service marketing communications?
a. Add value through communication content.
b. Facilitate customer involvement in service production.
c. Positioning to attract investors.
d. Stimulate or dampen demand to match capacity.
e. Position and differentiate the service.
(c; Moderate; p. 190)

2. In ____________ services, where much of the firm’s expertise is hidden, firms may
need to illustrate equipment, procedures, and employee activities that are taking place
____________.
a. high-contact; front-stage
b. low-contact; backstage
c. high-contact; backstage
d. low-contact; front-stage
e. high-contact; intangibly
(b; Challenging; p. 191)

3. One approach to training customers, recommended by advertising experts is to
____________.
a. train employees like customers
b. use radio advertising
c. show service delivery in action
d. design palpable service environments
e. explain service procedures in advance
(c; Moderate; p. 192)

4. ____________ outside peak demand periods poses a serious problem for service
industries with ____________, like hotels.
a. Low demand; high fixed costs
b. Low demand; low fixed costs
c. High demand; high fixed costs
d. High demand; low fixed costs
e. High demand; low variable costs
(a; Challenging; p. 192)

6. Test Bank ― Chapter 7 Page 2


Essentials of Services Marketing, 2nd Edition
Jochen Wirtz, Patrica Chew and Christopher Lovelock
Copyright © Pearson Education South Asia Pte Ltd 2013
5. Which of the following is NOT one of the four problems for marketers seeking to
promote a service’s benefits?
a. Distribution
b. Abstractness
c. Generality
d. Non-searchability
e. Mental impalpability
(a; Challenging; p. 193)

6. Which of the following would be classified under generality in intangibility?
a. Safety.
b. A hamburger.
c. An airline seat.
d. Facility appearance.
e. Expert advice.
(c; Moderate; p. 193)

7. Ads based on ____________ strategies are often perceived as more informative than
____________ ads.
a. visualization; text-only
b. expert; power
c. visualization; affective
d. utilitarian; text-only
e. visualization; expert
(a; Moderate; p. 193)

8. Which of the following represents a broad target audience category?
a. Donors
b. Competitors
c. Employees
d. Contractors
e. Franchisers
(c; Moderate; p. 195)

9. Which of the following is NOT a common educational and promotional objective in
service settings?
a. Build awareness of and interest in an unfamiliar service or brand.
b. Reposition a service relative to competing offerings.
c. Familiarize customers with service processes in advance of use.
d. Encourage trial of competing products.
e. Recognize and reward valued customers and employees.
(d; Moderate; p. 196)

7. Test Bank ― Chapter 7 Page 3


Essentials of Services Marketing, 2nd Edition
Jochen Wirtz, Patrica Chew and Christopher Lovelock
Copyright © Pearson Education South Asia Pte Ltd 2013
10. Which of the following is NOT a communication task for which marketers use the
Internet?
a. Promoting consumer awareness and interest.
b. Providing information and consultation.
c. Facilitating two-way communications with customers through e-mail and chat
rooms.
d. Enabling customers to place orders.
e. Reducing service demand through electronic tracking.
(e; Moderate; p. 202)


True/False

11. Communications is more than just advertising, public relations and professional
salespeople. It is also where marketers explain and promote the value proposition of
their offering.
(True; Easy; p. 190)

12. In low-contact services, frontline personnel are central to service delivery.
(False; Moderate; p. 191)

13. Customers do not need training to help them perform well because they already
know what they want.
(False; Moderate; p. 192)

14. Publicizing price discounts is one way to encourage self-service on an ongoing basis.
(True; Moderate; p. 192)

15. Advertising and promotions do little to help change the timing of customer usage.
(False; Moderate; p. 192)

16. Mental impalpability refers to the fact that intangibles cannot be searched or
inspected before they are purchased.
(False; Challenging; p. 193)

17. Communication messages originate only from the marketing and service delivery
channels of the firm.
(False; Easy; p. 199)

18. Direct marketing involves efforts to stimulate positive interest in an organization and
its products by sending out news releases, holding press conferences, staging special
events, and sponsoring newsworthy activities put on by third parties.
(False; Easy; p. 200)

8. Test Bank ― Chapter 7 Page 4


Essentials of Services Marketing, 2nd Edition
Jochen Wirtz, Patrica Chew and Christopher Lovelock
Copyright © Pearson Education South Asia Pte Ltd 2013
19. Sales promotion includes sampling, coupon, sign-up rebates, gifts, prize promotions
and special events.
(False; Easy; p. 201)

20. Blogs (Web logs) are frequently modified Web pages in which entries are listed in
chronological sequence.
(False; Moderate; p. 210)


Short Answer

21. Give an example of an intangible abstract concept in service promotion.

Financial security (expert advice, safe transportation).
(Moderate; p. 193)

22. List an advertising strategy used to overcome mental impalpability aspects of a
service.

Case-history episode (service-process episode, service-consumption episode).
(Moderate; p. 194)

23. List an advertising strategy used to overcome non-searchability aspects of a service.

Consumption documentation (reputation documentation).
(Moderate; p. 194)

24. List the five W’s in the checklist for marketing communications planning.

Who is our target audience, what do we need to communicate and achieve, how
should we communicate this, where should we communicate this, and when do the
communications need to take place?
(Challenging; p. 195)

25. What are some communications tasks that marketers use the internet for?

Creating consumer awareness and interest; providing information and consultation;
allowing two-way communications with customers through email and chat rooms;
encouraging product trial; allowing customers to place orders; measuring the
effectiveness of specific advertising or promotional campaigns.
(Moderate; p. 202)

9. Test Bank ― Chapter 7 Page 5


Essentials of Services Marketing, 2nd Edition
Jochen Wirtz, Patrica Chew and Christopher Lovelock
Copyright © Pearson Education South Asia Pte Ltd 2013
Essay

26. Describe the differences between traditional marketing communication strategies and
service business communication strategies.

Traditional marketing communication strategies were largely shaped by the needs
and practices associated with manufactured goods. Services require consideration of
intangibility of service performances, customer involvement in production, the role
of customer contact personnel, the difficulty in evaluating many services, and the
need to bring demand and supply into balance. Service quality is often subjective
and identical service performances may mean different things to different customers.
Most services also cannot be inventoried like manufactured goods and may be
subject to delivery constraints.
(Challenging; p. 190)

27. Discuss some of the key planning considerations of marketing communications.

Planning a marketing communications campaign should reflect a good
understanding of the service product and how well prospective buyers can evaluate
its characteristics in advance of purchase. It is therefore essential to understand
target market segments and their exposure to different media, as well as consumers’
awareness of the product and their attributes toward it.
(Moderate; p. 195)


APPLICATION CONTENT

Multiple Choice Questions

28. ____________ uses the metaphor of a strong commitment to appeal to their
customers.
a. Prudential
b. Allstate
c. Accenture
d. MasterCard
e. Merrill Lynch
(e; Challenging; p. 194)

29. Fedex’s Panda One is built on ____________.
a. direct marketing
b. advertising
c. personal selling
d. sales promotion
e. public relations
(e; Moderate; p. 200)

10. Test Bank ― Chapter 7 Page 6


Essentials of Services Marketing, 2nd Edition
Jochen Wirtz, Patrica Chew and Christopher Lovelock
Copyright © Pearson Education South Asia Pte Ltd 2013
30. SAS International Hotels devised which of the following sales promotions targeted at
older consumers?
a. First to provide senior citizen discounts.
b. Provided a discount percent equivalent to their age.
c. A free hotel room if large family gatherings were held at the hotel.
d. Free ballroom service for large family gatherings.
e. Discount for large family gatherings.
(b; Challenging; p. 201)

31. ____________ refers to a group of technologies for distributing audio or video
programs over the Internet using a publisher/subscriber method.
a. Podcasting
b. Webcasting
c. Websiting
d. Webenabling
e. Webscribing
(a; Moderate; p. 206)

32. _____________ technology facilitates the rise of user-generated content.
a. Podcasting
b. Narrowcasting
c. TiVo
d. YouTube
e. Web 2.0
(e; Challenging; p. 206)


True/False

33. At Kearney is a good example of a firm that helps it clients achieve high
performance.
(False; Easy; p. 195)

34. UPS is strongly associated with brown, which gives it the image of being reliable and
trustworthy.
(True; Easy; p. 197)

35. Advertising serves to build awareness, inform, persuade, and remind.
(True; Easy; p. 198)

36. DHL gained significant favorable publicity when it safely transported two giant
pandas from Chengdu, China to the National Zoo in Washington, D.C.
(False; Moderate; p. 200)

37. Easyjet built a very successful model based on banner advertising.
(False; Moderate; p. 203)

11. Test Bank ― Chapter 7 Page 7


Essentials of Services Marketing, 2nd Edition
Jochen Wirtz, Patrica Chew and Christopher Lovelock
Copyright © Pearson Education South Asia Pte Ltd 2013
Short Answer

38. Give an example of how Starbucks can show the contribution of service personnel
and backstage operations.

Starbucks has publicity materials and web pages showing customers what service
personnel are doing behind the scenes. Starbucks shows how coffee beans are
cultivated, harvested and produced, highlighting its use of the finest and freshest.
(Challenging, p. 191)

39. Give an example of a metaphor used to communicate a firm’s value proposition.

“You’re in Good Hands”—Allstate (Prudential’s use of the Rock of Gibraltar)
(Moderate; p. 194)

40. What form of communication, or communication medium, has made Google
immensely successful?

Word-of-mouth.
(Challenging; p. 209)

41. According to the chapter, why are BP’s bright green and yellow, Texaco’s red, black
and white, and Sunoco’s blue, maroon, and yellow so strikingly different?

Corporate design is particularly important for companies operating in competitive
markets. Gasoline is a particularly competitive industry and firms need to be easily
recognizable in different locations.
(Challenging; p. 214)

42. What is one of the most widely recognized corporate symbols in the world?

McDonald’s golden arches.
(Easy; p. 215)


Essay

43. Discuss mental impalpability and provide two examples of strategies in advertising
used by some firms to overcome mental impalpability.

Mental impalpability refers to the complexity, multidimensionality, or novelty of a
service such that it is difficult for consumers to understand what the experience of
using the service will be like and what benefits will result. An example of a firm that
utilizes advertising strategies to combat mental impalpability is Accenture, who uses
a golfing situation with Tiger Woods as a metaphor for the high-performance
business that Accenture can provide. Another example is the “priceless” experience

12. Test Bank ― Chapter 7 Page 8


Essentials of Services Marketing, 2nd Edition
Jochen Wirtz, Patrica Chew and Christopher Lovelock
Copyright © Pearson Education South Asia Pte Ltd 2013
expressed by MasterCard advertising that shows all of the tangible and intangible
aspects of purchases that can be made with their service.
(Moderate; p. 193)

44. Discuss the impact that technology like TiVo has on marketing communications
efforts.

TiVo is the modern version of a VCR. It allows customers to pause and fast-forward
through programs. This technology allows consumers to skip commercials.
Developing a communications plan needs to account for this, specifically with
respect to employing alternative communications strategies. More interesting/
entertaining commercials that customers desire to watch and product placement in
television shows are some of the options available.
(Moderate; p. 206)

45. Discuss how firms use symbols as a basis for corporate branding.

Companies have succeeded in creating tangible, recognizable symbols to connect
with their corporate brand names. Animal motifs are common physical symbols for
services. Examples include the eagles of the US Postal Service (AeroMexico and
Eagle Star Insurance also feature an eagle), the lions of ING Bank and the Royal
Bank of Canada, the ram of the investment firm T. Rowe Price, the Chinese dragon
of Hong Kong’s Dragonair and the kangaroo on Qantas Airlines. Merrill Lynch, the
global financial services company, used its famous slogan, “We’re Bullish on
America” as the basis for its corporate symbol—a bull. Easily recognizable corporate
symbols are especially important when services are offered in markets where the
local language is not written in Roman script or where a significant proportion of the
population is are unable to read.
(Challenging; p. 213)

13. Another Random Scribd Document
with Unrelated Content

14. haaskattiin joka yö ruutia ja tulikiveä sadantuhannen livren arvosta,
ja lammikon rantojen juhlavalaistukseen iltaisin meni aina
kolmekymmentätuhatta livreä. Mutta muhkeiksi olivat nämä
juhlallisuudet osoittautuneet, ja Colbert oli ilosta suunniltaan. Hän
näki alituiseen kruununprinsessan ja kuninkaan lähtevän
metsästysretkelle tai vastaanottamaan kaikenlaisten haaveellisten
osien esittäjiä juhlallisuuksissa, joita oli sepitetty kahden viikon
aikana; ne antoivat Madamelle tilaisuuden loistella henkevyydellään
ja kuninkaalle anteliaisuudellaan. Madame nimittäin juhlien
sankarittarena vastasi kaikkien näiden tuntemattomien kansojen —
garamanttien, skyyttien, hyperborealaisten, kaukaasialaisten ja
patagonialaisten — lähetystöjen puheisiin, kun ne ikäänkuin maasta
poljettuina ilmestyivät onnittelemaan häntä, ja jokaiselle tällaiselle
edustajalle kuningas lahjoitti jonkun timantin tai muun kalleuden.
Nuo lähetit vertailivat enemmän tai vähemmän hullunkurisissa
runoissa kuningasta Aurinkoon ja kruununprinsessaa tämän sisareen
Phoebeen, ja kuningattarista ja Monsieurista ei enää ollut
puhettakaan, ikäänkuin Ludvig olisi nainut Englannin Henrietten eikä
Itävallan Maria Teresiaa. Pidellen toisiaan kädestä, huomaamatta
puristaen toistensa sormia onnellinen pari nautti pitkin siemauksin
imartelun suloista juomaa, joka elvyttää nuoruutta, kauneutta, valtaa
ja rakkautta.
Jokainen ihmetteli Fontainebleaussa sitä vaikutusvaltaa, jonka
Madame niin äkkiä oli saanut kuninkaan osalle. Jokainen kuiskaili
hiljaa, että Madame todellisuudessa oli kuningatar. Ja kuningas
tosiaankin julisti tätä merkillistä tosiseikkaa jokaisella ajatuksellaan,
jokaisella sanallaan ja silmäyksellään. Hän ammensi tahtonsa, hän
etsi innoituksensa Madamen silmistä, ja hän päihtyi riemusta, kun
tämä suvaitsi hymyillä. Huumasiko kruununprinsessaakin puolestaan
mahdin tunne, hänen nähdessään kaikki jalkojensa juuressa? Hän ei

15. voinut sitä itsekään sanoa; hän vain tiesi, että hänellä ei ollut mitään
toivomuksia, — että hän oli täysin onnellinen. Kaikista näistä
kuninkaallisen tahdon aiheuttamista muutoksista johtui, että
Orléansin herttua valtakunnan toisesta henkilöstä oli todellisuudessa
siirtynyt kolmanneksi. Tämä oli paljon pahempaa kuin tilanne siihen
aikaan, jolloin de Guiche soitatteli kitaroitaan Madamen luona. Silloin
oli Monsieurin tyydytyksenä edes häiritsijänsä peloittaminen. Mutta
vihollisen poistuttua, jonka hän kuninkaan kanssa liittoutuneena oli
saanut häädetyksi, joutui prinssi Filip kantamaan hartioillaan
verrattomasti raskaampaa iestä. Joka ilta Madame palasi kotiin ihan
menehdyksissään. Ratsastus, kylvyt Seine-virrassa, näytelmät,
päivälliset luonnon helmassa, tanssiaiset suuren kanavan partaalla,
konsertit: tuo kaikki olisi riittänyt viemään hengen — ei hennolta ja
heikolta naiselta, vaan linnan vankimmalta sveitsiläissoturilta. On
kyllä totta, että nainen tansseissa, konserteissa ja huviretkillä on
verrattomasti kestävämpi kuin tukevinkaan kolmentoista kanttonin
kansalainen, mutta olkootpa hänen voimansa siinä suhteessa
kuinkakin venyviä, niillä on silti rajansa, eivätkä ne ajan mittaan
jaksa pysytellä sellaisen hyörinän tasalla. Mutta prinssi Filipillä ei
ollut edes iloa nähdä Madamen iltaisin luopuvan
kuningatararvostaan, sillä Henriette asui kuninkaallisessa
huvimajassa nuoren kuningattaren ja leskikuningattaren kanssa. On
sanomattakin selvää, että Lotringin junkkari ei jättänyt prinssiä, vaan
tuli vuodattamaan sappensa pisaran jokaiseen tämän saamaan
haavaan. Niinpä Monsieur, joka alussa oli de Guichen lähdön jälkeen
tuntenut itsensä aivan hilpeäksi ja nuortuneeksi, vaipui jälleen
apeuden valtaan kolmen päivän kuluttua hovin siirtymisestä
Fontainebleaun huvilinnaan.
Sattui sitten eräänä päivänä kello kahden tienoissa, että prinssi
Filip, joka oli noussut myöhään ja pannut tavallista enemmänkin

16. huolta pukeutumiseensa, päivän ohjelmasta mitään puhetta
kuulematta sai päähänsä kutsua koolle hovinsa ja viedä Madamen
päivällisille Moretiin, missä hänellä oli kaunis maatalo. Hän asteli siis
kuningatarten huvimajaan, mutta kummastui suuresti, kun ei
tavannutkaan siellä ketään kuninkaallisesta palveluskunnasta. Hän
huomasi olevansa aivan yksinään etuhuoneessa. Vasemmalle avautui
ovi Madamen asuntoon, toinen oikealle nuoren kuningattaren
huoneistoon. Hän sai puolisonsa kamarissa tietää eräältä työhön
otetulta ompelijattarelta, että kaikki olivat lähteneet kello
yhdeltätoista Seineen uimaan. Se oli järjestetty hauskaksi
huviretkeksi, jolle osanottajat oli noudettu kaleeseissa puiston
porteilta.
"Hyvä!" sanoi Monsieur itsekseen; "se on kyllä oiva aatos.
Tällaisessa rasittavassa helteessä otan minäkin mielelläni kylvyn."
Ja hän kutsui väkeään… Ketään ei tullut. Hän meni tavoittamaan
Madamen palveluskuntaa; kaikki olivat poissa. Hän kiirehti
vaunuvajain luo ja kuuli eräältä tallirengiltä, että mitään vaunuja ei
enää ollut, avonaisia sen enempää kuin katettujakaan. Silloin hän
käski satuloida kaksi hevosta, toisen itselleen ja toisen
kamaripalvelijalleen. Tallirenki vastasi kohteliaasti, että hevosiakaan
ei enää ollut.
Suuttumuksesta kalpeana Monsieur palasi kuningatarten huvilaan
ja marssi Itävallan Annan rukouskammion ovelle asti. Täältä hän
raollaan olevan verhon läpi näki nuoren kälynsä polvistuneena
leskikuningattaren edessä, silmät kyynelistä tulvillaan. Häntä ei
kukaan ollut kuullut tai huomannut. Hän läheni hiljaa aukkoa ja
kuunteli: tuollaisen murheen näky herätti hänen uteliaisuuttaan.
Nuori kuningatar ei ainoastaan itkenyt, vaan myöskin valitti.

17. "Niin", haastoi hän, "kuningas ihan jättää minut syrjään, hän
ajattelee pelkkää huvittelua, ja sellaista huvittelua, johon minä en
ota osaa."
"Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä, tyttäreni", vastasi Itävallan Anna
espanjankielellä.
Sitten hän samaten espanjaksi lisäsi joitakuita neuvoja, joita Filip
ei ymmärtänyt. Kuningatar vastasi huokausten ja kyynelten
keskeyttelemillä syytöksillä, joista Monsieurin korvaan usein sattui
sana baños; Maria Teresia korosti sitä erityisellä pahastuksella.
— Kylpyjä, — ajatteli prinssi, — kylpyjä! Hän näkyy olevan
närkästyksissään niistä kylvyistä.
Ja hän yritti liittää yhteen lauseenkatkelmia, ymmärtäenkin niitä
toisten avulla. Oli joka tapauksessa helppo oivaltaa, että kuningatar
pahoitteli katkerasti asemaansa ja että Itävallan Anna ainakin yritti
häntä lohduttaa, joskin onnistumatta.
Monsieur pelkäsi tulevansa yllätetyksi ovella kuuntelemassa ja
katsoi parhaaksi yskähtää. Molemmat kuningattaret kääntyivät ääntä
kohti. Monsieur astui sisään. Prinssin nähdessään nuori kuningatar
nousi äkkiä ja pyyhkäisi silmiään. Filip tunsi henkilönsä liian hyvin,
kysyäkseen mitään, ja kohteliaisuus vaati häntä olemaan muutenkin
vaiti. Hän siis vain tervehti. Leskikuningatar hymyili hänelle
herttaisesti.
"Mitä haluat, poikani?" kysyi hän.
"Minäkö?… En mitään…" sopersi Filip; "minä hain…"
"Ketä?"

18. "Hain Madamea, äitini."
"Madame on uimassa."
"Entä kuningas?" virkkoi prinssi äänellä, joka sai kuningattaren
vapisemaan.
"Kuningas myöskin, koko hovi samoin", vastasi Itävallan Anna.
"Miten siis te, madame…?" ihmetteli Monsieur.
"Oh, minä", virkkoi nuori kuningatar, "minä olen kaikkien
huvittelijain kammo."
"Minä nähtävästi samaten", sanoi Monsieur.
Itävallan Anna antoi äänettömän merkin miniälleen, joka poistui
kyynelehtien. Filip rypisti otsaansa.
"Onpa tämä surullinen talo", huomautti hän, "vai mitä te
ajattelette, äitini?"
"Mutta… ei… ei suinkaan… kaikkihan täällä etsivät huvitusta."
"Sepä totisesti tekeekin ne surullisiksi, joita tämä huvittelu kiusaa."
"Kuinka synkästi tuon lausutkaan, rakas Filipini!"
"Ma foi, puhun kuten ajattelen, äiti."
"Selitähän; mistä sinulla on haittaa?"
"Sitä kysykää kälyltäni, joka vastikään kertoi teille tuskiaan."
"Tuskiaan… mitä?…"

19. "Niin, minä kuuntelin, — sattumalta vain osuin kuulemaan… Niin,
kylliksi kuulin hänen valittavan noista Madamen kuuluisista
kylvyistä."
"Oh, hupsuttelua!"
"Ei, ei, ei, kyyneleet eivät aina ole hupsuutta… Baños, sanoi
kuningatar; eikö se merkitse kylpyjä?"
"Toistan sinulle, poikani", vastasi Itävallan Anna, "että kälysi on
lapsellisen mustasukkainen."
"Siinä tapauksessa, madame", sanoi prinssi, "tunnustan nöyrästi
itseni syypääksi samaan vikaan kuin hänkin."
"Sinäkin, poikani?"
"Niin juuri."
"Sinäkin, sinäkin olet mustasukkainen noiden kylpyjen johdosta?"
"Totta tosiaan!"
"Oo!"
"Miten kuningas menee uimaretkille vaimoni kanssa, ottamatta
kuningatarta mukaansa? Ja Madame käy kylpemässä kuninkaan
kanssa, eikä minulle suvaita edes ilmoittaa! Ja te tahtoisitte, että
kälyni olisi tyytyväinen? Ja että minä olisin hyvilläni?"
"Mutta, rakas Filip", nuhteli Itävallan Anna, "sinähän puhut
järjettömiä. Olet toimittanut herra de Buckinghamin poistumaan ja
saanut herra de Guichen häädetyksi; aiotko nyt lähettää
kuninkaankin pois Fontainebleausta?"

20. "Oh, niin korkealle en pyri, madame", sanoi Filip katkerasti. "Mutta
minun sopii kyllä itse poistua, ja sen teen."
"Mustasukkainen kuninkaalle! Luulevainen veljellesi!"
"Mustasukkainen veljelleni! kuninkaalle! Niin, madame,
luulevainen, luulevainen, luulevainen!"
"Totisesti, monsieur", huudahti Itävallan Anna tekeytyen
paheksuvaksi ja suuttuneeksi, "alan uskoa, että olet hullu ja
vannoutunut rauhani vihollinen. Minä jätän sinulle tantereen, koska
en kykene puolustautumaan moisilta houreilta."
Tämän sanottuaan hän nousi seisaalle ja jätti poikansa mitä
raivokkaimman kiihtymyksen valtaan. Monsieur oli hetkisen aivan
turtuneena. Jälleen toinnuttuaan hän läksi uudestaan alas
vaunuvajoille, tapasi saman tallirengin, pyysi taas vaunuja, pyysi
toistamiseen hevosta. Ja miehen uudistettua kaksinaisen
epäyksensä, ettei ollut hevosta eikä vaunuja, Monsieur riuhtaisi
ratsupiiskan erään tallipojan kädestä ja sydäntyi ahdistamaan
miespoloista tuimilla sivalluksilla pitkin vaunupihaa tämän huudoista
ja puolusteluista huolimatta. Sitten hän uupuneena,
hengästyksissään, hiestyneenä ja vapisevin jäsenin palasi
huoneisiinsa, löi pirstaleiksi kauneimmat porsliiniesineensä ja
heittäytyi lopuksi vuoteelle saappaissaan, kannuksissaan, kirkaisten:
"Auttakaa!"
110
Kylpy.

21. Valvinsissa — kukkivien halavain ja vihreitä latvuksiansa
siniaalloissa valelevien raitojen läpitunkemattomien lehtiholvien alla
— oli pitkä ja matala saima sinisillä verhoilla suojattuine portaineen
mukavana turvapaikkana kylpeville tenhottarille, joita heidän vedestä
noustessaan vaani parikymmentä höyhentöyhtöistä ritaria,
kiihkoisina ja halukkaina kirmaillen loitompana virran sammaltuneella
ja hyvältä tuoksuvalla rannalla. Mutta itse neitsyellinen Diana
pitkässä sotaviitassaan oli vähemmän siveä, vähemmän
luoksepääsemätön kuin nuori ja jumalaisen kaunis prinsessa
Henriette, sillä metsästävän jumalattaren kaavun alta pistäysi
kuitenkin esiin pyöreä ja valkoinen polvi, eikä täyteläisen viinen
onnistunut suurestikaan peittää hänen ruskeita olkapäitään, kun
sitävastoin sataan kertaan kiedottu pitkä harso verhosi Madamea
hänen jättäytyessään kamarineitojensa käsivarsille, niin että hän oli
suojattu häikäilemättömimmiltä ja terävimmiltäkin katseilta. Hänen
noustessaan jälleen ylös portaita kaikki saapuvilla olevat runoilijat —
ja jokainen innostui runoilijaksi Madamen nähdessään —, nuo
kaksikymmentä nelistävää runoilijaa pysähtyivät huudahtelemaan
yhteen ääneen, että Madamen ruumiista valuvat pisarat eivät olleet
vettä, vaan onnellisen virran uomaan uppoavia helmiä. Näiden
runoilujen ja kunnianosoitusten keskuksena kuningas käski
uupumattomien ylistelijäin vaieta ja käänsi hevosensa, jotta hän ei
silkkiverhojenkaan taakse kenties loukkaisi naisen kainoutta ja
prinsessan arvokkuutta. Siten tyhjentyi näyttämö, ja aluksessa syntyi
syvä hiljaisuus. Vain verhojen häilyminen ja aaltoilu ilmaisi
palvelevien naisten tuoksinaa työssänsä.
Kuningas kuunteli hymyillen hovimiestensä puheita, mutta häntä
katsellessaan saattoi arvata, että hän ei ollenkaan kiinnittänyt
huomiota heidän haasteluunsa. Ja tuskin olikaan renkaitten
kiliseminen oviverhojen yläreunaa pitkin ilmoittanut, että Madame oli

22. puettu, että jumalatar oli näyttäytymässä, kun kuningas heti kääntyi
takaisin ja karautti rantaan, siten antaen merkin kaikille niille, joiden
piti joko palvella tai hauskuttaa Madamea. Paasheja syöksähti esiin
hevosia taluttaen, puiden siimekseen pysähtyneitä kaleeseja vieri
teltan luo, ja niiden mukana parveili paikalle liuta palvelijoita,
kantajia ja apunaisia, jotka herrasväen kylpiessä olivat sivummalla
vaihtaneet huomautuksiaan, arvostelujaan, itsekkäitä laskelmiaan
tämän ajanjakson tilapäisenä päiväkirjana, vaikka sitä ei ole kukaan
säilyttänyt, ei edes virran kirkas kalvo, noiden henkilöiden kuvastin ja
keskustelujen kaikupohja; todistajina olleet laineetkin on Jumala
syössyt äärettömyyteen, kuten esiintyjät iäisyyteen. Tämä jokivarren
tungos, kun siihen vielä yhtyi joukko maalaisia uteliaina näkemään
kuninkaan ja prinsessan, kuhisi kahdeksan tai kymmenen minuutin
ajan mitä sekavimpana ja rattoisimpana väenpaljoutena. Kuningas
oli laskeutunut ratsailta, jota esimerkkiä kaikki hovimiehet
noudattivat; hän oli tarjonnut kätensä Madamelle, jonka siroa
vartaloa verhosi kallisarvoinen, hopealla kirjailtu ratsastuspuku
hienosta villakankaasta. Hänen vielä kosteat, sysimustat hiuksensa
hyväilivät puhtaan valkoista kaulaa. Ilo ja terveys loistivat kauneista
silmistä; hän oli levähtänyt ja hengitti nyt kiihkeästi raitista ilmaa
päivänvarjon alla, jota paashi piti koholla hänen ylitseen. Ei voinut
kuvitella hellempää, viehkeämpää ja runollisempaa näkyä kuin nuo
kaksi henkilöä esittivät päivänvarjon ruusunvärisessä siimeksessä.
Kuninkaan valkoiset hampaat loistivat alituisessa hymyssä, Madamen
mustat silmät hehkuivat kuin kaksi kiiltokiveä monivivahteisen silkin
heijastuksessa.
Madame saapui hevosensa luo. Se oli upea andalusialainen
tasajuoksija, jonka pitkä häntä lakaisi maata, — koko ruumiiltaan
tahrattoman valkoinen, ehkä hiukan raskas, mutta älykkään
näköinen ja hienopiirteinen pää ilmaisi arabialaista verta

23. sopivimmassa suhteessa sekaantuneeksi espanjalaiseen. Kun
prinsessa tekeysi veltoksi tavoittamaan jalustinta, sieppasi kuningas
hänet syliinsä, niin että Madamen käsivarsi joutui tulikehänä
kuumentamaan avustajan kaulaa. Peräytyessään ei Ludvig voinut
olla huulillaan koskettamatta tuota käsivartta, joka ei vetäytynyt
pois. Kun sitten prinsessa oli kiittänyt kuninkaallista tallimestariaan,
nousivat kaikki hovimiehet satulaan samalla hetkellä, naisten
sovittautuessa vaunuihin.
Kuningas ja Madame asettuivat sivulle, antaakseen kaleesien,
peitsimiesten ja kuriirien kulkea ohi. Vapautuessaan hovitapojen
painostuksesta monet nuoret ritarit päästivät hevosensa valtoimiksi
ja karauttivat vaunujen perään, joissa hovineidot istuivat viehkeinä
kuin Dianan seuraimmet, ja nauraen, lörpötellen ja hälisten loittoni
tämä vilkas nuoriso. Kuningas ja Madame antoivat hevostensa kulkea
käyden.
Hänen majesteettinsa ja prinsessan takana, mutta kunnioittavan
matkan päässä, tulivat vakavat hovimiehet tai ne, jotka halusivat
pysytellä kuninkaan tavattavissa ja näkyvissä; he hillitsivät
kärsimättömien hevostensa kulkua kuninkaan ja Madamen ratsujen
mukaan ja antautuivat siihen mieluisaan nautintoon, jota tuottaa
hienostuneiden miesten säädyllinen tapa epälukuisten ilkeiden
letkautusten sievässä sommittelussa lähimmäisensä tiliin. Pienissä
varovissa naurahduksissa, kohteliaan hillityssä hilpeydessä ei
säästelty poissaolevaa Monsieur-parkaa. Sensijaan sääliteltiin de
Guichen kohtaloa, joka todella olikin niin surkuteltava, että se herätti
vilpitöntä osanottoa. Sillävälin olivat sitten kuningas ja Madame
saaneet hevosensa virmaan kuntoon ja sataan kertaan toistettuaan
kaikki, mitä heitä puhutteluttavat hovimiehet heille sovittivat suuhun,
he päästivät ratsunsa pikku laukkaan, ja silloin lehtokäytävät syvällä

24. metsässä tömisivät koko ratsujoukon kavioiden kopseesta. Supatetut
huomautukset, luottamukselliset keskustelut, salamyhkäisellä
äänenpainolla lausutut vihjaukset muuttuivat remuavaksi huhuiluksi,
ja naurun ja huudon hälinä levisi koko kulkueeseen. Harakat ja
hohkanärhet pakenivat kimakasti kirkuen aaltoileviin holveihin, käki
keskeytti yksitoikkoisen valituksensa metsän uumenissa, peipposet ja
tiaiset pyrähtelivät parvina tiehensä, ja peurat, kauriit ja sarvaat
loikkivat pelästyneinä tiheikköjen suojaan. Ennen tätä joukkoa, joka
laahuksen tavoin levitti tielleen melua ja loistetta, ehti linnalle niin
sanoaksemme sen oma kaiku. Kuningas ja Madame ratsastivat
kaupunkiin kaiken kansan hurratessa. Prinsessa Henriette kiirehti
etsimään puolisoaan. Hän käsitti vaistomaisesti, että prinssi oli liian
kauan jäänyt osattomaksi hänen hauskuttelustaan. Ludvig läksi
kuningattarien luo; hän tiesi olevansa velvollinen hyvittämään näitä
pitkästä poissaolostaan — toista etenkin.
Mutta Madamea ei otettu vastaan Monsieurin asunnossa. Hänelle
vastattiin, että herttua nukkui.
Ja sensijaan että olisi kohdannut aina hymyilevän Maria Teresian
tapasi kuningas parvekkeella äitinsä, joka oli pitänyt varalla hänen
tuloaan ja nyt kiirehti vastaan, tarttui hänen käteensä ja vei hänet
luokseen. Mitä he haastelivat tai oikeammin mitä leskikuningatar
sanoi Ludvig XIV:lle, sitä ei kellekään kerrottu. Mutta sen saattoi
ympäristö arvatakin kuninkaan äkäisestä katsannosta, jolloin hän
puhelun päätyttyä palasi äitinsä luota.
Ja kun meidän asiamme on tulkita kaikkea ja ilmaista
tulkitsemisemme lukijalle, laiminlöisimme velvollisuutemme, jos
jättäisimme hänet tietämättömäksi tämän keskustelun tuloksesta,

25. joka toivoaksemme ilmeneekin riittävän selkeästi seuraavasta
luvusta.
111.
Perhospyynti.
Palatessaan huoneisiinsa, antaakseen muutamia määräyksiä ja
kootakseen ajatuksiaan, kuningas löysi pukeutumispöydältään
pienen kirjelapun, jonka käsiala näytti muunnetulta.
Hän avasi sen ja luki:
"Tulkaa pian, minulla on tuhat asiaa teille sanottavana."
Ei ollut kylliksi kauan siitä, kun kuningas ja Madame olivat
eronneet, jotta nämä tuhat asiaa olisivat johtuneet niistä
kolmestatuhannesta, jotka he olivat toisilleen virkkaneet Valvinsin ja
Fontainebleaun välisellä tiellä. Kirjelmän sekavuus ja hätäisyys
tuottikin kuninkaalle paljon päänvaivaa. Suorittuaan hiukan
ulkoasuaan hän lähti käymään Madamen luona. Prinsessa ei ollut
tahtonut näyttää odottavansa häntä, vaan oli mennyt alas
puutarhaan kaikkine naisineen. Kuullessaan Madamen lähteneen
huoneistaan kävelylle kuningas kokosi kaikki lähettyvillä olevat
hovimiehet ja käski heidän tulla mukanaan puutarhaan.
Madame pyydysteli perhosia suurella auringonkukkain ja
värihernepensaiden reunustamalla ruohokentällä. Kääntyneenä selin
lehtimajaan ja katsellen rohkeimpien ja nuorimpien hovineitojensa
juoksentelua hän odotti hyvin kärsimättömästi kuningasta, jolle oli

26. tämän kohtauksen määrännyt. Useiden askelten narskuminen
hiekalla sai hänet kääntymään. Ludvig XIV oli avopäin; hän oli
kepillään sivaltanut maahan riikinkukko-perhosen, jonka herra de
Saint-Aignan korjasi nurmelta pökertyneenä.
"Näette, Madame", virkkoi kuningas lähestyen, "että minäkin
pyydän teille perhosia. Messieurs", hän jatkoi seurueeseensa
kääntyen, "tuokoon nyt samoin jokainen näille naisille perhosen."
Tämä merkitsi, että kaikkien tuli vetäytyä loitommalle. Siitä syntyi
varsin hullunkurinen näytelmä. Vanhat ja nuoret hovilaiset, pyylevät
herrasmiehet ja hoikat keikarit säntäsivät keppi pystyssä
kaahaamaan perhosia niin innokkaasti, että monet menettivät
hattunsa hyökätessään hosumaan myrttejä ja värihernepensaita kuin
ne olisivat olleet espanjalaisia. Kuningas tarjosi Madamelle kätensä
ja valitsi tähystyspaikaksi sammalkattoisen penkin; jonkun
puutarhurin kaino nero oli siinä sovittanut runollista haaveellisuutta
ajan ankaraan kuosiin, yrittäen silloisen tarhuritaidon
kaavamaisuuteen mukailla paimenmajaa. Tämä intialaisen krassin ja
köynnösruusujen somistama katos suojasi selkänojatonta penkkiä
sillä tavoin, että katselijat saattoivat eristettyinä ruohokentän
keskellä nähdä kaikille tahoille ja pysyä muiden näkyvissä,
kenenkään kykenemättä lähestymään huomaamattomiksi
kuuntelijoiksi. Mieluisalta istuimelta, jolle kahdenkeskisen kohtauksen
harrastajat olivat sijoittuneet, kuningas antoi rohkaisevan viittauksen
pyydystäjille; sitten hän kääntyi ikäänkuin keskustelemaan Madamen
kanssa perhosesta, joka neulalla lävistettynä oli kiinnitetty hänen
hattuunsa.
"Eikö meidän olekin hyvä puhella tässä?" kysyi hän.

27. "On kyllä, sire, sillä minun tarvitsi saada teidät ainoaksi kuulijaksi,
mutta kaikkien näkyvissä pysyen."
"Niin minunkin", vastasi Ludvig.
"Kirjelappuni kaiketi ihmetytti teitä!"
"Pelästytti! Mutta se, mitä minulla on teille sanottavaa, on vielä
tärkeämpää."
"Eihän toki! Monsieur on sulkenut minulta ovensa."
"Teiltä! Ja minkätähden?"
"Ettekö sitä arvaa?"
"Ah, madame, mutta silloinhan meillä molemmilla onkin sama asia
toisillemme kerrottavana!"
"Mitä teille sitten on tapahtunut?"
"Tahdotteko, että minä aloitan?"
"Minä olenkin jo pahimman ilmaissut."
"On siis minun vuoroni. Tietäkää, että saapuessani tapasin äitini,
joka vei minut huoneeseensa."
"Oh, leskikuningatar!" virkahti Madame levottomana; "se
kuulostaa vakavalta."
"Sitä se onkin. Hän, katsokaas… Mutta sallikaa minulle ensin pieni
johdanto."

28. "Puhukaa, sire."
"Eikö Monsieur ole koskaan puhunut teille minusta?"
"Useinkin."
"Eikö Monsieur ole koskaan maininnut mustasukkaisuudestaan?"
"Oh, vielä useammin."
"Minua kohtaan?"
"Ei, vaan…"
"Niin, minä tiedän, tarkoitatte Buckinghamia, de Guichea."
"Aivan."
"No niin, madame, nyt Monsieur on saanut päähänsä olla
mustasukkainen minusta."
"Kas sitä!" äännähti prinsessa veitikkamaisesti hymyillen.
"Ja kuitenkaan emme mielestäni koskaan ole antaneet aihetta…"
"Emme koskaan! En ainakaan minä… Mutta miten olette saanut
tietää
Monsieurin luulevaisuudesta?"
"Äitini kuvaili minulle, miten Monsieur oli raivostuneena saapunut
hänen luokseen, lausuen katkeria valituksia teidän…"
"Sanokaa, sanokaa vain."

29. "Teidän keimailustanne. Monsieur näkyy tosiaan olevan
taipuvainen kohtuuttomaan epäluuloisuuteen."
"Te olette kovin hyvä, sire."
"Äitini rauhoitteli häntä; mutta Filip väitti, että häntä rauhoitellaan
liian usein ja että hän ei enää tahdo tyytyä siihen."
"Eikö hänen olisi ollut parempi olla laisinkaan välittämättä?"
"Sitä minäkin sanoin."
"Eikö maailma olekin hirveän paha! Eivätkö siis edes lanko ja käly
voi haastella keskenään, etsiä huvitusta toistensa seurasta,
aiheuttamatta huomautuksia, epäluuloja? Sillä emmehän me, sire,
tee väärin, — siihen ei meillä ole mitään halua?"
Ja hän loi kuninkaaseen sellaisen ylpeän ja kiihoittavan
silmäyksen, joka voi sytyttää halujen hehkun kylmäkiskoisimpien ja
viisaimpienkin povessa.
"Ei, se on totta", huokasi Ludvig.
"Mutta teidän tulee tietää, sire, että jos tällaista jatkuu, täytyy
minun ryhtyä johonkin ratkaisevaan. Ensiksikin arvostelkaa te
käytöstämme: onko siinä mitään vikaa?"
"Oh, tietysti seurustelemme kaikin puolin sopivasti."
"Kun yhteisissä harrastuksissa usein joudumme olemaan kahden,
niin voisimme eksyä pahaankin; mutta olemmeko sitä tehneet?…
Minulle te olette veli, ette mitään enempää."
Kuningas rypisti kulmiaan. Madame jatkoi:

30. "Kätenne, joka usein kohtaa omani, ei aiheuta minulle niitä
vavahduksia, sitä liikutusta, jonka kerrotaan rakastavaisilla…"
"Oi, riittää, riittää, minä pyydän!" huudahti kuningas rukoilevasti.
"Te olette säälimätön ja surmaatte minut."
"Mitä sanottekaan!"
"No… ilmoitattehan te suoraan, että te ette tunne mitään erityistä
ollessanne lähelläni."
"Voi, sire… sitähän en sano… minun ystävyyteni…"
"Henriette… riittää… pyydän vieläkin… Jos luulette minun olevan
marmoria kuten tekin, niin luopukaa siitä luulosta."
"Minä en ymmärrä teitä."
"Kas niin", voihkaisi kuningas luoden silmänsä alas; "siis meidän
kohtauksemme… kädenpuristuksemme… vaihtamamme silmäykset…
Anteeksi, anteeksi… niin, te olette oikeassa, ja minä tiedän, mitä
aiotte sanoa."
Hän kätki päänsä käsiinsä.
"Varokaa, sire", sanoi Madame nopeasti, "tuolla herra de Saint-
Aignan katselee teitä."
"Se on totta!" huudahti Ludvig raivoissaan; "ei koskaan vapauden
varjoakaan, ei koskaan suhteitten vilpittömyyttä… Luulee saaneensa
ystävän, ja siinä onkin urkkija… ystävättären, ja puhutteleekin vain…
sisarta!"

31. Madame oli vaiti, luoden katseensa alas. "Monsieur on
mustasukkainen!" jupisi hän kuvaamattoman suloisella ja tenhoavalla
äänellä.
"Haa!" huudahti kuningas äkkiä; "te olette oikeassa."
"Käsitättehän aseman", jatkoi Henriette katsahtaen
puhekumppaniinsa sydäntä kuumentavasti; "te olette vapaa; teitä ei
epäillä, teiltä ei myrkytetä kaikkea koti-iloanne."
"Ah, ette tiedä vielä mitään! Kuningatarhan on mustasukkainen!"
"Maria Thérèsia?"
"Hulluuteen asti. Tuo Monsieurin luulevaisuus onkin siitä virinnyt.
Kuningatar itki, valitteli äidilleni ja soimasi meitä näistä
kylpymatkoista, jotka minulle ovat niin ihania."
"Ja minulle", tokaisi Madamen katse.
"Äkkiä Monsieur kuunnellessaan eroitti sanan baños, jota
kuningatar hoki katkeralla äänellä; se selitti hänelle asian. Hän astui
kauhistuneena sisään, puuttui keskusteluun ja riiteli äitini kanssa niin
tuimasti, että äidin täytyi poistua. Te siis olette saanut vaivaksenne
luulevaisen aviomiehen, ja minä joudun alituiseen katselemaan
vääjäämättömänä ilmestyksenä mustasukkaisuuden aavetta
turvonneine silmineen, riutunein kasvoin ja suupielet kaameasti
vääristyneinä."
"Kuningasparka!" kuiskasi Madame, silittäen Ludvigin kättä. Tämä
pidätti prinsessan käden, ja puristaakseen sitä katselijain
huomaamatta, jotka kärkkyivät uutisia valppaammin kuin perhosia ja
olivat ylen halukkaita oivaltamaan jotakin salamyhkäisyyttä tässä

32. kuninkaan ja kruununprinsessan kohtauksessa, Ludvig ojensi
kuolevan perhosen kälyänsä kohti: molemmat kumartuivat kuin
laskeakseen sen siipien tuhansia täpliä tai niillä kimaltelevia
kultahiukkasia. Mutta kumpikaan ei puhunut; heidän hiuksensa
koskettivat toisiaan, heidän hengityksensä yhtyi, heidän kätensä
polttivat liittyneinä. Viisi minuuttia kului siten.
112.
Mitä perhosia pyytäessään saa.
Molemmat nuoret istuivat siten hetkisen kumartuneina
molemminpuolisesti heräävän rakkauden tunnossa, joka avaa monet
umput kukkimaan kaksikymmenvuotiasten sielunelämässä. Henriette
katseli Ludvigia sivulta. Hän oli niitä hyvin kehittyneitä luonteita,
jotka voivat samalla kertaa katsahtaa omaansa ja muiden sieluun.
Hän näki Ludvigin sydämen pohjalta rakkauden kuten taitava
sukeltaja eroittaa meren hiekalta helmen. Hän käsitti, että Ludvig
epäröitsi, ehkä epäilikin, ja että tätä hidasta tai pelokasta sydäntä oli
työnnettävä eteenpäin.
"No siis…?" kysyi hän katkaisten äänettömyyden.
"Mitä tahdotte sanoa?" virkkoi Ludvig tovin odotettuaan.
"Että minun on tietenkin palattava äsken tekemääni päätökseen."
"Mihin päätökseen?"
"Siihen, jonka jo olin alistanut teidän majesteetillenne."

33. "Milloin?"
"Ensi kertaa puhuessamme Monsieurin mustasukkaisuudesta."
"Mitä silloin sanoittekaan?" kysyi Ludvig levottomana.
"Ettekö sitä enää muista, sire?"
"Voi, jos se on taaskin onnettomuus, tulee se kyllä mieleeni
liiankin pian!"
"Se on onnettomuus vain minulle, sire", vastasi madame
Henriette; "mutta se on välttämätön onnettomuus."
"Hyvä Jumala!"
"Ja minä taivun siihen."
"No, sanokaa, mikä se koettelemus on."
"Ero!"
"Oi, vieläkö puhutte siitä häijystä aikeesta?"
"Minä vakuutan, sire, etten ole sitä tehnyt kiivaasti taistelematta
itseäni vastaan… Uskokaa minua, sire, minun täytyy palata
Englantiin."
"Oi, ei koskaan, ei koskaan, minä en salli, että lähdette
Ranskasta!" huudahti kuningas.
"Eikä kuitenkaan", virkkoi Madame teeskennellen lempeätä ja
surumielistä lujuutta, "mikään ole välttämättömämpää, sire, — ja
lisäksi olen nyt varma siitä, että se on äitinne tahto."

34. "Tahto!" kivahti kuningas. "Oi, rakas kälyseni, siinäpä lausuitte
merkillisen sanan minun kuullakseni!"
"Mutta", vastasi madame Henriette hymyillen, "ettekö sitten
ilomielin noudata hyvän äidin tahtoa?"
"Jo riittää, minä rukoilen; te raatelette sydäntäni."
"Minäkö?"
"Epäilemättä. Te puhutte tuosta lähdöstänne niin tyynesti…"
"Minä en ole syntynyt onnelliseksi, sire", vastasi prinsessa
alakuloisesti, "ja varhaisesta nuoruudesta asti olen tottunut
näkemään rakkaimpien ajatusteni kohtaavan vastusta."
"Puhutteko totta? Ja estääkö lähtönnekin jotakuta rakasta ajatusta
toteutumasta?"
"Jos vastaisin myöntävästi, sire, niin kestäisittekö muka tämän
muutoksen kärsivällisemmin?"
"Julmuri?"
"Olkaa varuillanne, sire, meitä lähestytään."
Kuningas katsahti ympärilleen.
"Ei vielä", sanoi hän ja jatkoi Madameen kääntyen: "Katsokaahan,
Henriette, sensijaan että koettaisitte taistella Monsieurin
luulevaisuutta vastaan poistumisella, joka surmaisi minut…"
Henriette kohautti keveästi olkapäitään naisellisen uskomattomuuden
merkiksi. "Niin, joka surmaisi minut", toisti Ludvig, "sensijaan että

35. pysyisitte tuossa hankkeessa, eikö teidän mielikuvituksenne… tai
pikemminkin sydämenne keksisi mitään muuta?"
"Ja mitä kykenisikään sydämeni keksimään, hyvä Jumala?"
"No, sanokaahan, miten voi todistaa jollekulle, että hän on suotta
luulevainen?"
"Ensiksikin, sire, olemalla antamatta hänelle mitään aihetta
mustasukkaisuuteen, — siis rakastamalla vain häntä."
"Oh, minä odotin parempaa."
"Mitä niin?"
"Odotin teidän vastaavan aivan yksinkertaisesti, että
mustasukkaisia tyynnytetään sen hellyyden salaamisella, jota tuntee
heidän epäilystensä herättäjää kohtaan."
"Teeskenteleminen on vaikeata, sire."
"Mutta voitettujen vaikeuksien kauttahan kaikkeen onneen
päästään. Minä puolestani vannon teille, että tarpeen vaatiessa
todistan luulevaisteni epäilykset vääriksi kohtelemalla teitä kuin
kaikkia muita naisia."
"Huono keino, heikko keino", sanoi nuori nainen pudistaen
viehättävää päätänsä.
"Teistä on nyt kaikki huonoa, rakas Henriette", pahoitteli Ludvig
tyytymättömänä. "Te hylkäätte kaikki mitä ehdotan. Asettakaa siis
edes jotakin sijalle. No, miettikää vain. Luotan suuresti naisten
neuvokkuuteen. Keksikää te vuorostanne."

36. "No niin, minä keksin seuraavaa. Otatteko kuunnellaksenne, sire?"
"Vielä kysytte! Sananne ratkaisevat minulle hengen asiasta, ja te
kysytte, kuuntelenko!"
"No, minä arvostelen asemaa itseni mukaan. Jos olisi
kysymyksessä minun mielipiteeni muuttaminen puolison
suhtautumisesta toiseen naiseen, niin yksi seikka ennen kaikkea
rauhoittaisi siinä kohden mieltäni."
"Mikä siis?"
"Ensiksikin havainto, että hän ei välitä siitä naisesta."
"Mutta juuri samaahan minä teille äsken neuvoin."
"Vaikkakin, — mutta täydellisesti varmistuakseni olisi tarpeellista,
että sitäpaitsi näkisin hänen välittävän jostakusta kolmannesta."
"Ahaa, minä ymmärrän!" vastasi Ludvig hymyillen. "Mutta, rakas
Henriette, vaikka se keino onkin nokkela, se tuntuu armottomalta."
"Miksi niin?"
"Sellainen haavan parantaminen luulevaisen sielussa tuottaa
hänelle vamman sydämeen. Häneltä kyllä katoaa yksi pelko; mutta
hän jää sairaaksi, ja se on mielestäni pahempaa."
"Kyllähän; mutta hän ei ainakaan yllätä, ei epäile todellista
vihollista, ei häiritse rakkautta. Hän kohdistaa kaiken tarmonsa
sellaiselle taholle, missä se ei tuota kellekään mitään vahinkoa.
Sanalla sanoen, sire, minun järjestelmäni, jota ihmeekseni näen
teidän vastustavan, tuottaa kylläkin tuskaa luulevaisille, mutta se on

37. hyödyllinen rakastaville. Kysynpä teiltä, sire, onko teitä itseänne
ehkä lukuunottamatta koskaan kenenkään mieleen juolahtanut
säälitellä luulevaisia? Eivätkö ne ole surkeita olioita, aina yhtä
onnettomia suotta kuin syystäkin? Mustasukkaisuuden aiheen
poistaminen ei missään tapauksessa paranna heidän vaivaansa. Se
tauti itää mielikuvituksessa ja on parantumaton kuten kaikki
luulosairaudet. Muistanpa tässä, rakas sire, erään ohjeen, jonka
minulle antoi lääkäriparkani, oppinut ja nerokas tohtori Dawley —
ellei veljeni pitäisi häntä välttämättömänä, olisi hän nytkin luonani.
'Kun podette kahta kipua', sanoi hän, 'valitkaa niistä se, joka
häiritsee teitä vähemmän; silloin annan teidän sen pitää, sillä se on
totisesti aivan tarpeellinen onnistuakseni parantamaan toisen.'"
"Hyvin sanottu, hyvin arvosteltu, rakas Henriette", myönsi
kuningas hymyillen.
"Meillä on taitavia miehiä Lontoossa, sire."
"Ja ne taitavat miehet kasvattavat hurmaavia oppilaita; tuo Daley,
Darley… mikä hänen nimensä olikaan?"
"Dawley."
"Hyvä, huomisesta alkaen hän saakoon minulta eläkkeen tästä
mietelmästään. Aloittakaakin siis nyt te, Henriette, valitsemalla
pienempi vastuksistanne. Te ette vastaa, te hymyilette; minä arvaan,
että vähäisempi kiusanne on oleskelu Ranskanmaalla, eikö niin? Minä
jätän teille sen pahan, ja ryhtyäkseni toisen taudin parantamiseen
tahdon heti tästä päivästä etsiä eksytyksen välinettä meitä
ahdistelevien mustasukkaisten silmänlumeiksi."

38. "Sh, tällä kertaa varmasti tullaan tänne!" virkkoi Madame, ja hän
kumartui poimimaan talvikin rehevästä ruohikosta. Hän oli oikeassa,
sillä äkkiä syöksähti kunnaan laelta parvi nuoria naisia, joita ritarit
seurasivat. Rynnäkön aiheutti komea viinitarhakorento, jonka
etusiivet muistuttivat kissapöllön höyheniä ja takimmaiset ruusun
terälehtiä. Tämä suurenmoinen löytö oli joutunut neiti de Tonnay-
Charenten saaliiksi, ja hän näytteli sitä ylpeänä kilpailijattarilleen,
jotka eivät olleet onnistuneet pyydystyksessään yhtä hyvin.
Perhospyynnin kuningatar istahti parinkymmenen askeleen päähän
Ludvigin ja Madamen penkistä, nojautui uhkeata, muratin kiertämää
tammea vasten ja lävisti perhosen pitkän keppinsä kärkeen.
Neiti de Tonnay-Charente oli hyvin kaunis, ja sentähden herrat
jättivätkin toiset naiset, rientäen piiriin hänen ympärilleen muka
onnitellakseen häntä näppäryydestään. Kuningas ja prinsessa
katselivat hiukan karsaasti tätä näytelmää, niinkuin toisen ikäkauden
henkilöt väliin häiriytyvät lapsukaisten leikin hälinästä.
"Noilla on hauskaa", sanoi kuningas.
"On todellakin, sire; olen aina huomannut rattoisuutta siellä, missä
on nuoruutta ja kauneutta."
"Mitä sanotte neiti de Tonnay-Charentesta?" kysyi kuningas.
"Minusta hän on hieman liian vaaleaverinen", vastasi Madame,
tarttuen ensi iskulla siihen ainoaan vikaan, jota voitiin mainita
vastaisen markiisitar Montespanin melkein täydellisessä
kauneudessa.
"Vaaleahko kyllä, mutta peräti sievältä hän minusta silti näyttää."

39. "Niinkö teistä tuntuu, sire?"
"Ehdottomasti."
"No, se on sitten minunkin arvostelmani."
"Ja hän viehättääkin koko seuruetta, kuten näette."
"Oh, kyllä niin: ihailijoita liehuu hänen ympärillään. Jos perhosten
asemesta olisimme pyytämässä armastelijoita, niin voisimme hänen
lähistöltään suorastaan vetää nuottaa."
"Mitähän sanottaisiin, Henriette, jos kuningas lyöttäytyisi noiden
ihailijain joukkoon, luoden katseensa sinne päin? Vieläköhän oltaisiin
toisella taholla mustasukkaisia?"
"Hm, sire, neiti de Tonnay-Charente on hyvin tehokas lääke",
virkkoi Madame huoahtaen; "hän varmasti parantaisi luulevaisen
miehen, mutta voisi samalla luoda luulevaisen naisen lisää."
"Henriette! Henriette!" huudahti Ludvig; "te saatatte minut
riemastuksiin! Niin, niin, te olette oikeassa, neiti de Tonnay-Charente
on liian kaunis viitaksi."
"Kuninkaan viitan tuleekin olla kaunis", virkkoi prinsessa hymyillen.
"Mutta suositatteko te sitä minulle?" kysyi Ludvig.
"Oh, minä, mitäpä sanoisinkaan, sire? Sellainen suositus olisi
samaa kuin aseen antaminen teille itseäni vastaan! Olisi hulluutta tai
ylpeyttä neuvoa teitä ottamaan valherakkauden sankarittareksi
kauniimpi nainen kuin se, jota kohtaan väitätte tuntevanne todellista
rakkautta."

40. Kuningas etsi kädellään Madamen kättä, katseellaan tämän
katsetta; sitten hän sammalsi muutamia peräti helliä sanoja, mutta
lausui ne niin hiljaisesti, että historiankirjoittaja, jonka pitäisi kaikki
kuulla, jäi niistä osattomaksi. Ääneen hän lisäsi:
"No niin, valitkaa itse se neitonen, jonka on parannettava
mustasukkaisemme. Hänelle uhraan kaiken ulkonaisen harrastukseni,
huomaavaisuuteni, aikani, mikäli valtion asioilta riittää; hän,
Henrietteni, saa vastaanottaa kukkasen, jonka teille poimin, kuulla
hellät ajatukset, joita minussa herätätte, — hänelle osoitan katseen,
jota en uskalla teihin kohottaa ja jonka pitäisi havahduttaa teidät
huolettomuudestanne. Mutta valitkaa hyvin, jotta tahtoessani ajatella
häntä, tarjotessani hänelle sormieni taittaman ruusun, en tuntisi
itseäni teidän voittamaksenne ja jotta silmä, käsi ja huulet eivät heti
palaisi luoksenne silläkin uhalla, että koko maailma arvaisi
salaisuuteni."
Näiden sanojen tulviessa rakkauden virtana kuninkaan huulilta
kuunteli Madame punastuen, sykähtelevin sydämin, onnellisena,
ylpeänä, huumaantuneena. Hän ei osannut vastata mitään; hänen
kunnianhimonsa ja suosionhalunsa olivat tyydytetyt.
"Minä suostun", sanoi hän kohottaen jälleen kauniit silmänsä,
"mutta en aivan siten kuin te haluaisitte; kaikki se suitsutus, jota
tahdotte polttaa toisen jumalattaren alttarilla, pyrkii joka
tapauksessa tekemään minut mustasukkaiseksi, ja minä haluan, että
tunteenne minua kohtaan säilyvät menettämättä rahtuakaan
lämmöstään. Teidän kuninkaallisella luvallanne, sire, siis valitsen sen,
joka nähdäkseni vähimmin voi saada sijaa ajatuksissanne, jotta
kuvani pysyy eheänä sielussanne."

41. "Uhkauksenne panisi minut vapisemaan", virkkoi kuningas, "mutta
onneksi olemme tässä kohden olleet varovaisia: teidän
seurueestanne kuten omastakin ympäristöstäni olisi vaikea löytää
vastenmielisiä kasvoja."
Kuninkaan puhuessa oli Madame noussut tähystämään koko
ruohokenttää, ja seikkaperäisen ja äänettömän tutkimuksen jälkeen
hän kutsui kuningasta.
"Katsokaahan, sire", sanoi hän, "näettekö tuolla mäen rinteellä
tuuhean lumipallopensaan lähellä tuota takimmaista kaunotarta, joka
kävelee yksinään pää kumarassa ja käsivarret riipuksissa ikäänkuin
etsien jotakin kukkanurmikolta kuten kaikki ajatuksiinsa vaipuneet
ihmiset?"
"Neiti de ja Vallière?" kysäisi kuningas.
"Niin."
"Eikö hän sovi teille, sire?"
"Mutta katsokaa toki sitä lapsiraukkaa, — hän on laiha, melkein
näivettynyt!"
"No, olenko minä sitten lihava?"
"Mutta hän on kamalan surullinen!"
"Hän soveltuu vastakohdaksi minulle, jota syytetään liiasta
hilpeydestä."
"Mutta hän ontuu!"
"Niinkö luulette?"

42. "Ihan varmaan. Näettehän, että hän on päästänyt kaikki ohitseen,
jotta hänen vikaansa ei huomattaisi."
"No, sittenpä hän ei juokse niin virmasti kuin Dafne eikä pääse
pakoon
Apollolta."
"Henriette! Henriette!" huudahti kuningas nyreästi; "te olette
tosiaan etsinyt minulle hovineitosistanne virheellisimmän."
"Niin, mutta hän on hovineitojani, — ottakaa se huomioon."
"Kyllä, mutta mitä tahdotte sillä sanoa?"
"Käydäksenne tätä uutta sulotarta katsomassa ette voi olla
tulematta minun huoneisiini; ja kun sopivaisuus kieltää teitä
erityisesti osoittamasta sydämenne hehkua jumalattarellenne, niin
teidän on pakko tapailla häntä minun seurassani, puhutella minua
hänelle haastaessanne. Tahdon kertakaikkiaan sanoa, että
mustasukkaiset ovat silloin väärässä, jos luulevat teidän saapuvan
luokseni minun tähteni, kun te tulettekin sinne tapaamaan neiti de la
Vallièrea."
"Joka ontuu."
"Juuri hiukan."
"Joka ei koskaan avaa suutansa."
"Mutta avatessaan näyttää mitä ihanimman hammasrivin."
"Joka kelpaisi malliksi luurankojen tutkijoille."
"Teidän suosionne saa hänet vaurastumaan."

43. "Henriette!"
"Mutta jätittehän te asian minun huostaani?"
"Ah, niin!"
"No, minä olen tehnyt valintani; vaadin teitä hyväksymään sen.
Alistukaa sopimukseemme."
"Oh, minä antautuisin vaikka raivottaren kiusattavaksi, jos sitä
vaatisitte."
"La Vallière on säveä kuin lammas; älkää pelätkö, että hän
koskaan sanoo teitä vastaan, kun vakuutatte rakastavanne häntä."
Ja Madame purskahti nauruun.
"Te ette nähtävästi pelkää, että sanon hänelle liikoja!"
"Siihen olisi minulla kyllä oikeus."
"Olkoon menneeksi."
"Sopimus on siis tehty?"
"Allekirjoitettu."
"Te säilytätte minulle veljen ystävyyden, veljen huomaavaisuuden,
kuninkaan lemmellisyyden?"
"Minä säilytän teille sydämen, joka sykkii vain teitä varten."
"No hyvä; ja uskotteko tulevaisuuden täten turvatuksi?"
"Niin toivon."

44. "Lakanneeko äitinne pitämästä minua vihollisenaan?"
"Varmasti."
"Ja Maria Thérèsia puhumasta espanjankieltä Monsieurin kuullen,
jota vieraskieliset keskustelut kauhistavat, hän kun aina luulee
tulevansa siten panetelluksi?"
"Voi, onko hän väärässä?" kuiskasi kuningas hellästi.
"Ja lopuksi", virkkoi prinsessa, "syytettäneenkö kuningasta enää
laittomien lemmensuhteiden tavoittamisesta, kun todellisesti emme
tunne toisiamme kohtaan muuta kuin kaikista sivuajatuksista
puhdasta myötätuntoa?"
"Ei, ei", änkytti kuningas. "Mutta johdutaan kyllä sanomaan
muuta."
"Ja mitä siis, sire? Emmekö tosiaan koskaan saa olla rauhassa!"
"Varmastikin sanotaan", selitti kuningas, "että minulla on kovin
huono maku; mutta mitäpä merkitsee minun turhamaisuuteni teidän
mielenrauhanne rinnalla?"
"Minun kunniani, sire, ja perheemme kunnian rinnalla,
tarkoittanette. Älkää muuten olkokaan niin kerkeä pahastumaan la
Vallièresta; hän on tosin hieman nilkku, mutta häneltä ei puutu
hyvää järkevyyttä. Ja muuttuuhan sitäpaitsi kaikki kullaksi kuninkaan
kosketuksesta."
"Olkaa ainakin varma kiitollisuudestani, madame; te olisitte voinut
antaa minun paljon kalliimminkin maksaa jäämisestänne Ranskaan."

45. "Nyt tänne tullaan, sire. Vielä viimeinen sana: te olette varovainen
ja viisas, sire, mutta tässä teidän täytyykin täysin määrin käyttää
niitä avujanne."
"No", huudahti Ludvig hymyillen, "tästä illasta alan esittää osaani,
ja saatte nähdä, kykenenkö näyttelemään ihanteellisuutta.
Illemmalla lähdemme suurelle kävelyretkelle metsään, ja onhan
meillä balettikin kello kymmeneltä."
"Nytkö jo?"
"Mutta minun rakkauteni liekki leimahtaa tänä samana iltana
korkeammalle kuin ilotulitukset, loistaa kirkkaammin kuin ystävämme
Colbertin sainiot; se huikaisee hehkullaan kuningatarten ja
Monsieurin silmät."
"Olkaa varuillanne, sire, olkaa varuillanne!"
"Voi hyväinen, mitä olen tehnytkään?"
"Minun täytyy tosiaan peruuttaa äskeinen ylistykseni… Tekö
varovainen, tekö viisas, kuten pääsin kiittämästä?… Mutta tehän
aloitatte tavattomalla hulluttelulla! Noinko intohimo syttyy, —
silmänräpäyksessä kuin tulisoihtu? Lankeeko teidänlaisenne valtias
ilman mitään valmistelua la Vallièren kaltaisen tyttösen jalkojen
juureen?"
"Oi, Henriette, Henriette, Henriette, tämähän on luonnotonta,
emme ole vielä alottaneet taistelua, kun te jo kytkette minut
kammitsaan!"
"Sitä en tee, mutta minä palautan teidät järjellisiin ajatuksiin.
Virittäkää liekkinne vähitellen, antamatta sen leimahtaa yhtäkkiä.

46. Jupiter jyristää ja iskee salamaa ennen kuin hän sytyttää palatsit
tuleen. Kaikella on johdantonsa. Jos kuumenette noin rutosti, niin
kukaan ei usko teidän mieltymystänne, vaan kaikki pitävät teitä
hupsuna. Saattaisivat vielä oivaltaa koko kujeen. Ihmiset ovat
toisinaan vähemmän typeriä kuin miltä näyttävät."
Kuninkaan täytyi myöntää, että Madame oli laajatietoinen kuin
enkeli ja ovela kuin paholainen. Hän kumarsi.
"Hyvä, olkoon niin", sanoi hän; "otan miettiäkseni
hyökkäyssuunnitelmaa. Sotapäälliköt, esimerkiksi Condé-serkkuni,
riutuvat strateegisten karttojensa ääressä ennen kuin siirtävät
ainoatakaan niistä noppasista, joita nimitetään armeijakunniksi;
mutta minä määrään tuotapikaa koko sotaretkelle selvät pääpiirteet.
Tiedätte, että Hellyyden rajaseutu on jaoiteltu monenlaisiin osiin. No,
minä pysähdyn Huomaavaisuuksien syrjäkylään Lemmenkirjeitten
metsämökkiin, ennen kuin teen käännökseni Näkyväisen Rakkauden
valtatielle. Suunta on hyvin viitoitettu, tiedättehän, ja neiti de
Scudéry-parka[56] ei varmaankaan anna minulle anteeksi, että täten
poltan hänen muonavarastonsa."
"Olemmepa päässeet jälleen oikealle tolalle, sire. Sallitteko nyt,
että eroamme?"
"Voi, täytyy kaiketi, sillä meidäthän eroitetaan."
"Niin", virkahti madame Henriette, "tässä tosiaan tuodaan meille
neiti de Tonnay-Charenten loistokorentoa, ja oikein torvella
toitottaen, niinkuin suurilla metsästäjillä on tapana."
"Asia on siis lopullisesti sovittu: tänä iltana kävelyretkellä
ollessamme pujahdan metsään, tavatakseni la Vallièren ilman teitä…"