Global Telehealth 2012 Delivering Quality Healthcare Anywhere Through Telehealth 1st Edition A. C. Smith

Global Telehealth 2012 Delivering Quality Healthcare Anywhere Through Telehealth 1st Edition A. C. Smith
Global Telehealth 2012 Delivering Quality Healthcare Anywhere Through Telehealth 1st Edition A. C. Smith
Global Telehealth 2012 Delivering Quality Healthcare Anywhere Through Telehealth 1st Edition A. C. Smith

1. Visit ebookfinal.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Global Telehealth 2012 Delivering Quality
Healthcare Anywhere Through Telehealth 1st Edition
A. C. Smith
_____ Click the link below to download _____
https://ebookfinal.com/download/global-
telehealth-2012-delivering-quality-healthcare-anywhere-
through-telehealth-1st-edition-a-c-smith/
Explore and download more ebooks or textbook at ebookfinal.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Global Banking 2nd Edition Roy C. Smith
https://ebookfinal.com/download/global-banking-2nd-edition-roy-c-
smith/
The Healthcare Quality Handbook 30th Edition Janet A.
Brown
https://ebookfinal.com/download/the-healthcare-quality-handbook-30th-
edition-janet-a-brown/
Health Informatics Building a Healthcare Future Through
Trusted Information Selected Papers from the 20th
Australian National Health Informatics Conference HIC 2012
1st Edition A. J. Maeder https://ebookfinal.com/download/health-informatics-building-a-
healthcare-future-through-trusted-information-selected-papers-from-
the-20th-australian-national-health-informatics-conference-
hic-2012-1st-edition-a-j-maeder/
Sugar A Global History 1st Edition Andrew F. Smith
https://ebookfinal.com/download/sugar-a-global-history-1st-edition-
andrew-f-smith/

3. Direction and Quality of Light Your Key to Better Portrait
Photography Anywhere Neil Van Niekerk
https://ebookfinal.com/download/direction-and-quality-of-light-your-
key-to-better-portrait-photography-anywhere-neil-van-niekerk/
Applying Quality Management in Healthcare 2nd Edition
Diane L. Kelly
https://ebookfinal.com/download/applying-quality-management-in-
healthcare-2nd-edition-diane-l-kelly/
Leadership by Example Coordinating Government Roles in
Improving Health Care Quality Quality Chasm 1st Edition
Committee On Enhancing Federal Healthcare Quality Programs
https://ebookfinal.com/download/leadership-by-example-coordinating-
government-roles-in-improving-health-care-quality-quality-chasm-1st-
edition-committee-on-enhancing-federal-healthcare-quality-programs/
Improving Healthcare Through Built Environment
Infrastructure 1st Edition Patricia Tzortzopoulos
https://ebookfinal.com/download/improving-healthcare-through-built-
environment-infrastructure-1st-edition-patricia-tzortzopoulos/
Delivering Sustainable Transport 1st Edition A. Root
https://ebookfinal.com/download/delivering-sustainable-transport-1st-
edition-a-root/

5. Global Telehealth 2012 Delivering Quality Healthcare
Anywhere Through Telehealth 1st Edition A. C. Smith
Digital Instant Download
Author(s): A. C. Smith; N. R. Armfield; R. H. Eikelboom
ISBN(s): 9781614991526, 1614991529
Edition: 1
File Details: PDF, 5.57 MB
Year: 2012
Language: english

6. GLOBAL TELEHEALTH 2012
Global Telehealth 2012 : Delivering Quality Healthcare Anywhere Through Telehealth, IOS Press, Incorporated, 2012. ProQuest
Copyright © 2012. IOS Press, Incorporated. All rights reserved.

7. Studies in Health Technology and
Informatics
This book series was started in 1990 to promote research conducted under the auspices of the EC
programmes’ Advanced Informatics in Medicine (AIM) and Biomedical and Health Research
(BHR) bioengineering branch. A driving aspect of international health informatics is that
telecommunication technology, rehabilitative technology, intelligent home technology and many
other components are moving together and form one integrated world of information and
communication media. The series has been accepted by MEDLINE/PubMed, SciVerse Scopus,
EMCare, Book Citation Index – Science and Thomson Reuters’ Conference Proceedings Citation
Index.
Series Editors:
Dr. O. Bodenreider, Dr. J.P. Christensen, Prof. G. de Moor, Prof. A. Famili, Dr. U. Fors,
Prof. A. Hasman, Prof. E.J.S. Hovenga, Prof. L. Hunter, Dr. I. Iakovidis, Dr. Z. Kolitsi,
Mr. O. Le Dour, Dr. A. Lymberis, Prof. J. Mantas, Prof. M.A. Musen, Prof. P.F. Niederer,
Prof. A. Pedotti, Prof. O. Rienhoff, Prof. F.H. Roger France, Dr. N. Rossing,
Prof. N. Saranummi, Dr. E.R. Siegel, Prof. T. Solomonides and Dr. P. Wilson
Volume 182
Recently published in this series
Vol. 181. B.K. Wiederhold and G. Riva (Eds.), Annual Review of Cybertherapy and
Telemedicine 2012 – Advanced Technologies in the Behavioral, Social and
Neurosciences
Vol. 180. J. Mantas, S.K. Andersen, M.C. Mazzoleni, B. Blobel, S. Quaglini and A. Moen
(Eds.), Quality of Life through Quality of Information – Proceedings of MIE2012
Vol. 179. M. García-Rojo, B. Blobel and A. Laurinavicius (Eds.), Perspectives on Digital
Pathology – Results of the COST Action IC0604 EURO-TELEPATH
Vol. 178. A.J. Maeder and F.J. Martin-Sanchez (Eds.), Health Informatics: Building a
Healthcare Future Through Trusted Information – Selected Papers from the 20th
Australian National Health Informatics Conference (HIC 2012)
Vol. 177. B. Blobel, P. Pharow and F. Sousa (Eds.), pHealth 2012 – Proceedings of the 9th
International Conference on Wearable Micro and Nano Technologies for Personalized
Health
Vol. 176. T. Kotwicki and T.B. Grivas (Eds.), Research into Spinal Deformities 8
Vol. 175. S. Gesing, T. Glatard, J. Krüger, S.D. Olabarriaga, T. Solomonides, J.C. Silverstein,
J. Montagnat, A. Gaignard and D. Krefting (Eds.), HealthGrid Applications and
Technologies Meet Science Gateways for Life Sciences
Vol. 174. B. Blobel, R. Engelbrecht and M.A. Shifrin (Eds.), Large Scale Projects in eHealth –
Partnership in Modernization – Proceedings of the EFMI Special Topic Conference,
18–20 April 2012, Moscow, Russia
ISSN 0926-9630 (print)
ISSN 1879-8365 (online)
Global Telehealth 2012 : Delivering Quality Healthcare Anywhere Through Telehealth, IOS Press, Incorporated, 2012. ProQuest
Copyright © 2012. IOS Press, Incorporated. All rights reserved.

8. Deliv
The Uni
The Uni
The Un
Glo
vering Qua
Selec
iversity of Q
iversity of Q
niversity of W
Amst
obal T
ality Health
cted Papers from
Anth
ueensland, C
Nige
ueensland, C
Robert
Western Aust
terdam Ber
Telehea
hcare Anyw
m Global Teleh
Edited by
hony C. S
Centre for On
el R. Arm
Centre for On
and
t H. Eike
tralia, Ear Sc
rlin Tokyo
alth 20
where Thro
health 2012 (GT
y
Smith
nline Health,
mfield
nline Health,
elboom
cience Institu
Washingto
012
ough Teleh
T2012)
, Brisbane, A
, Brisbane, A
ute, Perth, Au
n, DC
health
Australia
Australia
ustralia
Global Telehealth 2012 : Delivering Quality Healthcare Anywhere Through Telehealth, IOS Press, Incorporated, 2012. ProQuest
Copyright © 2012. IOS Press, Incorporated. All rights reserved.

9. © 2012 The authors and IOS Press.
All rights reserved. No part of this book may be reproduced, stored in a retrieval system,
or transmitted, in any form or by any means, without prior written permission from the publisher.
ISBN 978-1-61499-151-9 (print)
ISBN 978-1-61499-152-6 (online)
Library of Congress Control Number: 2012951491
Publisher
IOS Press BV
Nieuwe Hemweg 6B
1013 BG Amsterdam
Netherlands
fax: [phone]
e-mail: [email protected]
Distributor in the USA and Canada
IOS Press, Inc.
4502 Rachael Manor Drive
Fairfax, VA 22032
USA
fax: [phone]
e-mail: [email protected]

LEGAL NOTICE
The publisher is not responsible for the use which might be made of the following information.
PRINTED IN THE NETHERLANDS
Global Telehealth 2012 : Delivering Quality Healthcare Anywhere Through Telehealth, IOS Press, Incorporated, 2012. ProQuest
Copyright © 2012. IOS Press, Incorporated. All rights reserved.

10. Preface
Globally, health systems are under increasing pressure to deliver health services in a
fair and cost-effective manner. Geography, workforce and the increasing prevalence of
chronic disease are contributing factors. Telehealth – or the delivery of health services
at a distance – has an important role to play.
With communication technologies becoming more readily accessible and afforda-
ble – we are now seeing an array of telehealth applications emerging with potential
benefit for patients and clinicians – particularly where health services are traditionally
limited or non-existent – or difficult to access. The Global Telehealth 2012 conference
(GT2012) was convened with this in mind.
The theme for the meeting was “Delivering Quality Healthcare Anywhere Through
Telehealth” and papers were solicited internationally to cover a broad spectrum from
‘work in progress’ laboratory studies to successfully established clinical services. This
book contains selected contributions of papers deemed to have lasting value and which
capture the international diversity and variations of scope of contemporary telehealth
developments, in keeping with this theme.
GT2012 was the 2nd International Conference hosted by the Australasian
Telehealth Society (ATHS), an organisation formed in 2008 to promote the growth of
telehealth in all aspects, through Australian and New Zealand. The event would not
have been possible without generous sponsorship by the Australian Government – De-
partment of Health and Ageing, the University of Western Sydney and The University
of Queensland; and the support of several companies and agencies involved with
telehealth and eHealth. Endorsement of the event by numerous professional societies
and promotion of it to their membership was also very much appreciated.
Reviewing of all papers submitted for publication was undertaken by an interna-
tional panel of 35 independent expert reviewers, who are listed further on. Approxi-
mately 58% of those papers submitted for review were accepted. The editors wish to
record their grateful acknowledgement of the efforts of the reviewers who conducted
detailed appraisals of the papers and provided valuable feedback leading to the high
standard of work appearing in this publication.
Anthony C. Smith
The University of Queensland, Centre for Online Health, Australia
Nigel R. Armfield
The University of Queensland, Centre for Online Health, Australia
Robert H. Eikelboom
The University of Western Australia, Ear Science Institute, Perth, Australia
Global Telehealth 2012
A.C. Smith et al. (Eds.)
IOS Press, 2012
© 2012 The authors and IOS Press.
v
Global Telehealth 2012 : Delivering Quality Healthcare Anywhere Through Telehealth, IOS Press, Incorporated, 2012. ProQuest
Copyright © 2012. IOS Press, Incorporated. All rights reserved.

11. This page intentionally left blank
Global Telehealth 2012 : Delivering Quality Healthcare Anywhere Through Telehealth, IOS Press, Incorporated, 2012. ProQuest
Copyright © 2012. IOS Press, Incorporated. All rights reserved.

12. International Expert Review Panel
Dr. Nigel Armfield – The University of Queensland, Australia
Dr. Jim Basilakis – University of Western Sydney, Australia
Ms. Natalie Bradford – The University of Queensland, Australia
Mr. Andrew Bryett – Queensland Health, Australia
Dr. Liam Caffery – The University of Queensland, Australia
Assoc. Prof. Colin Carati – Flinders University, Australia
Prof. Trevor Cradduck – Canadian Health Information Association, Canada
Dr. Jasmine Croll – The University of Queensland, Australia

Mr. Bernard Crowe – Health Technology Consultant, Australia
Dr. Sisira Edirippulige – The University of Queensland, Australia
Dr. Robert Eikelboom – Ear Science Institute, Australia
Dr. Ulrich Engelke – Blekinge Institute of Technology, Sweden
Dr. Rosemary Foster – Medical Research Council, South Africa
Dr. Andrew Georgiou, University of New South Wales, Australia
Mr. Simon Hayden – Vivid Solutions, New Zealand
Ms. Denise Irvine – E3 Health Ltd, New Zealand
Prof. Malina Jordanova – Bulgarian Academy Of Sciences, Bulgaria
Mr. Frank Lievens – ISFTeH, Belgium
Ms. Karen Lucas – The University of Queensland, Australia
Prof. Anthony Maeder – University of Western Sydney, Australia
Prof. James Marcin – University of California, USA
Prof. Maurice Mars – University Of KwaZulu-Natal, South Africa

Dr. Melinda Martin-Khan – The University of Queensland, Australia
Dr. John Menzies – JTA International, Australia
Mr. Leif Erik Nohr – Norwegian Centre for Integrated Care/Telemedicine, Norway
Mr. Steven Normandin – AMD Global Telemedicine, USA
Ms. Jackie Plunkett – NT Department of Health and Families, Australia
Dr. Trevor Russell – The University of Queensland, Australia
Dr. Richard Scott – The University of Calgary, Canada
Dr. Lee Seldon – Multimedia University, Malysia
Prof. Shuji Shimizu – Kyushu University Hospital, Japan
Assoc. Prof. Anthony Smith – The University of Queensland, Australia (Chair)
Dr. De Wet Swanepoel – University of Pretoria, South Africa
Dr. Laurie Wilson – CSIRO, Australia
Dr. Jeanine Young – Queensland Health, Australia


vii
Global Telehealth 2012 : Delivering Quality Healthcare Anywhere Through Telehealth, IOS Press, Incorporated, 2012. ProQuest
Copyright © 2012. IOS Press, Incorporated. All rights reserved.

13. This page intentionally left blank
Global Telehealth 2012 : Delivering Quality Healthcare Anywhere Through Telehealth, IOS Press, Incorporated, 2012. ProQuest
Copyright © 2012. IOS Press, Incorporated. All rights reserved.

14. Contents
Preface v
Anthony C. Smith, Nigel R. Armfield and Robert H. Eikelboom
International Expert Review Panel vii
Virtual Simulation Training Using the Storz C-HUB to Support Distance
Airway Training for the Spanish Medical Corps and NATO Partners 1
Alberto H. Abadia de Barbara, Thomas A. Nicholas IV,
Antonio Del Real Colomo, David Boedeker, Mary A. Bernhagen,
Laura Hillan Garcia, Fernando Setién and Ben H. Boedeker
Personal Health Records: Retrieving Contextual Information with Google
Custom Search 10
Mahmud Ahsan, H. Lee Seldon and Shohel Sayeed
Successes and Failures of Using the Cell Phone as a Main Mode of
Communication Between Participants and Facilitators from a Distance:
An Innovative Method of Training Rural Health Facility Managers in Papua
New Guinea 19
Lucy Au
Telemedicine Support of Maternal and Newborn Health to Remote Provinces
of Mongolia 27
Tsedmaa Baatar, Narmandakh Suldsuren, Shinetugs Bayanbileg
and Khishgee Seded
Can a Novel Smartphone Application Detect Periodic Limb Movements? 36
Rashmi Bhopi, David Nagy and Daniel Erichsen
Randomised Controlled Trial of an In-Home Monitoring Intervention to
Improve Health Outcomes for Type 2 Diabetes: Study Protocol 43
Karen Carlisle, Robin Warren, Paul Scuffham and Tracy Cheffins
Targeting Zero Non-Attendance in Healthcare Clinics 52
Ka C. Chan and David B. Chan
Design of a Large Scale Community-Based Self-Management System for
Diabetes Mellitus 58
Ka C. Chan, Lucia Wong and David B. Chan
The Telegraph and the Beginnings of Telemedicine in Australia 67
Robert H. Eikelboom
Delivering Healthcare Cost-Effectively Using Available Technology 73
Henry R. Glennie





ix
Global Telehealth 2012 : Delivering Quality Healthcare Anywhere Through Telehealth, IOS Press, Incorporated, 2012. ProQuest
Copyright © 2012. IOS Press, Incorporated. All rights reserved.

15. A Proposal to Design a Location-Based Mobile Cardiac Emergency System
(LMCES) 83
Pantea Keikhosrokiani, Norlia Mustaffa, Nasriah Zakaria and
Muhammad Imran Sarwar
Using Twitter for Prenatal Health Promotion: Encouraging a Multivitamin
Habit Among College-Aged Females 93
Michael Mackert, Eunice Kim, Marie Guadagmo and
Erin Donovan-Kicken
Automated NFC Enabled Rural Healthcare for Reliable Patient Record
Maintainance 104
Divyashikha Sethia, Shantanu Jain and Himadri Kakkar
The Effect of Post Traumatic Stress Disorders on Rehabilitation Among
Combat-Wounded Veterans 114
Kris Siddharthan
Personal Health Records: Mobile Biosensors and Smartphones for Developing
Countries 125
Sternly K. Simon and H. Lee Seldon
High Definition 3D Telemedicine: The Next Frontier? 133
Andrew Stranieri, Richard Collmann and Ann Borda
Home Care and Technology: A Case Study 142
Eleni Stroulia, Ioanis Nikolaidis, Lili Liu, Sharla King and
Lysanne Lessard
Towards an International Electronic Repository and Virtual Laboratory of
Open Data and Open-Source Software for Telehealth Research: Comparison
of International, Australian and Finnish Privacy Policies
153
Hanna Suominen
An SMS-Based HIV/AIDS Education and Awareness Model for Rural Areas
in Papua New Guinea
161
Joseph Kim Suwamaru
Viability of Healthcare Service Delivery Alternatives for the Australian Mining
Sector 170
Patricia A.H. Williams and Margaret Giles
A Videoconferencing Tool Acting as a Home-Based Healthcare Monitoring
Robot for Elderly Patients
180
Zamikhaya Mapundu, Thierry Simonnet and J.S. van der Walt
Telemonitoring of Medication Adherence in Patients with Major Mental
Illness: Watching the Patient as Well as the Pills
189
Norman Zimmerman
Subject Index 197
Author Index 199
x
Global Telehealth 2012 : Delivering Quality Healthcare Anywhere Through Telehealth, IOS Press, Incorporated, 2012. ProQuest
Copyright © 2012. IOS Press, Incorporated. All rights reserved.

16. Virtual Simulation Training Using the Storz
C-HUB to Support Distance Airway
Training for the Spanish Medical Corps and
NATO Partners
Alberto H. ABADIA DE BARBARA
a
, Thomas A. NICHOLAS IV
b
,
Antonio DEL REAL COLOMO
a
, David BOEDEKER
c
, Mary A. BERNHAGEN
b
,
Laura HILLAN GARCIA
a
, Fernando SETIÉN
a
and Ben H. BOEDEKER
b, 1

a
Telemedicine Service, Hospital Central de la Defensa,“Gomez Ulla”, Madrid, Spain
b
Department of Anesthesiology, University of Nebraska Medical Center, Omaha, NE
c
Air Force ROTC, University of Wisconsin, Madison, WI
Abstract. In medicine, the advancement of new technologies creates challenges to
providers both in learning and in maintaining competency in required skills. For
those medical providers located in remote environments, access to learning can be
even more formidable. This work describes a collaboration created to facilitate the
use of new communication technologies in providing distance training and support
to health care personnel deployed in remote areas.
Keywords. Telemedicine, intubation, distance education, airway management
Introduction
Airway management is one of several core missions for a trauma provider. In civilian
trauma management, inadequate airway management is a major contributor to pre-
hospital morbidity and mortality. Studies examining pre-hospital deaths have
concluded that as many as 85% of major trauma patients suffered from an obstructed
airway which also contributed to their death [1, 2]. Similarly, airway management in
the combat trauma arena has a significant impact. However, airway obstruction as the
cause of death in potentially survivable combat injuries has been implicated at a lower
frequency compared to the civilian trauma population. For example, analysis from the
Vietnam era Wound Data and Munitions Effectiveness Team database revealed the
primary cause of preventable death on the battlefield for airway obstruction was 6% [3].
A newer analysis by Kelly et al., however, revealed a much higher rate [4]. This study
reported rates of preventable battlefield deaths for airway obstruction as 10% to 15%.
This analysis reveals a higher potential number of preventable deaths with improved
airway management. However this retrospective study, as well as others, has not
analysed the potential improved neurological outcomes of soldiers suffering from


1
Corresponding Author: Ben H. Boedeker, Director, Center for Advanced Technology & Telemedicine,
Department of Anesthesiology, University of Nebraska Medical Center, 984455 Nebraska Medical Center,
Omaha, NE 68198-4455; E-mail: [email protected]
Global Telehealth 2012
A.C. Smith et al. (Eds.)
© 2012 The authors and IOS Press.
This article is published online with Open Access by IOS Press and distributed under the terms
of the Creative Commons Attribution Non-Commercial License.
doi:10.3233/978-1-61499-152-6-1
1
Global Telehealth 2012 : Delivering Quality Healthcare Anywhere Through Telehealth, IOS Press, Incorporated, 2012. ProQuest
Copyright © 2012. IOS Press, Incorporated. All rights reserved.

17. traumatic brain injury (TBI) who have early definitive airway control. An inadequate
airway can exponentially worsen an underlying brain injury for these patients, resulting
in even poorer neurological outcomes.
The most significant impact of definitive airway control occurs at the initial point
of care. However, airway control in the battlefield may be difficult to obtain because of
a myriad of conditions which are unique to a combat situation. For example, a military
medic has to consider enemy fire, austere environmental conditions, patient entrapment,
and limited medical equipment. Additionally, combat-related injuries requiring
emergent airway management are typically more severe than civilian injuries due to the
nature of explosive and high velocity munitions. As well, these injuries
characteristically occur in the head, neck and facial region, significantly degrading
airway and facial anatomy [5]. Not surprisingly, tactical combat casualty care
recommends early consideration of open surgical cricothyrotomy since an
inexperienced military medic is unlikely to intubate battlefield trauma patients
successfully [6]. However, battlefield cricothyrotomies are not uniformly successful
and have a 33% failure rate [7].

Failure rates for orotracheal intubation are difficult to ascertain in the combat
literature. The REACH database reviewed patients arriving at a combat support
hospital and identified that 92% of intubations were placed correctly [8]. However, this
study did not examine aborted or unsuccessful field intubations. An Israeli Defence
Forces study discussed their unpublished first intubation attempt failure rate at as high
as 40% [9]. This failure rate is higher than that determined in a study by Wang et al.,
which identified an overall failure rate of 23% in U.S. civilian pre-hospital intubations
[10]. This study included non-trauma patients and airway procedures were performed
by advanced paramedics (unlike their military medic counterparts trained only at the
level of basic emergency medical technicians).
The need for improved training, including airway management for military medics,
has been discussed in several publications [11, 12]. A military medic operates in
extreme environments and cares for patients who typically suffer severe penetrating or
blast injuries. Therefore, these medical providers should receive intensive advanced
airway management training past basic emergency medical technician levels, since
these skills have a significant impact on morbidity and mortality of an injured soldier.
Unfortunately, these skills, especially orotracheal intubation, are very difficult to learn
via traditional training modalities. This difficult learning curve in part is due to
anatomical variations which often create difficult airway management situations for the
laryngoscopist to visualize the glottic opening during intubation. In the non-combat
arena, these anatomical challenges during intubation typically include: limited cervical
spine mobility or trauma, a large tongue, a short neck, a neck of large circumference,
protruding incisors, small mandible and other abnormalities of the neck or mouth.
Therefore, it is difficult to align the oral, pharyngeal and laryngeal axis in order to
perform intubation (Figure 1). These classic anatomical variations encountered in
civilian medical care are exacerbated further by the environmental conditions and
injury patterns which a military medic would commonly encounter.
The advancement of airway management equipment, namely videolaryngoscopy,
may offer a potential solution for military medics attempting to become proficient in
orotracheal intubation. Several studies have identified that the addition of
videolaryngoscopy to training regimens has resulted in significant reductions in the
time required to acquire the successful intubation skills [13-16]. As well, the
application of this technology in the civilian pre-hospital arena has resulted in
A.H.Abadia de Barbara et al./Virtual Simulation Training Using the Storz C-HUB2
Global Telehealth 2012 : Delivering Quality Healthcare Anywhere Through Telehealth, IOS Press, Incorporated, 2012. ProQuest
Copyright © 2012. IOS Press, Incorporated. All rights reserved.

18. improved overall success rates and reduced intubation attempts [17, 18]. The
videolaryngoscopes offer significant advantage over traditional laryngoscopes in
visualizing the glottic opening during intubation. The videolaryngoscope has a camera
on the distal laryngoscope blade which permits the laryngoscopist to overcome the
geometric challenges which arise during intubation (Figure 2). With a direct vision
laryngoscope, a ten degree view of the airway is seen, while the Karl Storz
videolaryngoscope achieves a sixty degree view.
Unfortunately, new technologies require instructors who are proficient with its use
and able to convey this to a student audience. Therefore, introducing new technologies
such as the videolaryngoscope may not be accessible to many individuals, such as
deployed military medics. Fortunately, this set back can be overcome by the use of
telemedicine and advanced communication technologies. Several civilian as well as
military studies have identified the validity of performing remote orotracheal intubation
training using the Storz C-MAC videolaryngoscope in conjunction with a telemedicine
platform [19-22].
Continuing this research has led to a collaboration between the Telemedicine
Service of the Central Hospital of Defence in Madrid, Spain (a part of the Spanish
Ministry of Defence (MoD) which provides support to medical units of the Army,
Navy and Air Force with the Spanish MoD Telemedicine System) and the Centre for
Advanced Technology & Telemedicine (CATT) at the University of Nebraska Medical
Centre, Omaha, Nebraska. One goal of this collaboration is to develop virtual airway
training for far forward military personnel using the Karl Storz C-HUB and
videolaryngoscope with the Spanish Military Telemedicine System [23-24]. This
collaboration has attempted to set the groundwork to improve combat airway
management by introducing new and innovative technology via remote telementoring.
It is our hope that this research will ultimately improve combat airway management
standards and practices, thereby reducing the third most common cause of preventable
combat death
—inadequate airway management.


Figure 1. Anatomic variations create a situation in which the oral, pharyngeal, and laryngeal axes are
difficult to be aligned during intubation.
A.H.Abadia de Barbara et al./Virtual Simulation Training Using the Storz C-HUB 3
Global Telehealth 2012 : Delivering Quality Healthcare Anywhere Through Telehealth, IOS Press, Incorporated, 2012. ProQuest
Copyright © 2012. IOS Press, Incorporated. All rights reserved.

19. Figure 2. Visualization of the airway by the videolaryngoscope.
1. Materials and Methods
The Spanish Military Telemedicine System (SMTS) (Figure 3) is built into a rugged
box with integration of the following equipment:

videoconference Camera
TV monitors
personal Computer
videoconference Software ClearSea
TM

X-Ray picture scanner
vital Signs monitor
electrocardiography recorder
router + Switch
high resolution external exploration cameras
ultrasound explorer machine
DVD recorder
email consultation inbox
LAN access-IP serial converter (reception of Telemonitoring signals)
surgical assistant tool which allows telestration from the reference hospital to
the distant location.
A.H.Abadia de Barbara et al./Virtual Simulation Training Using the Storz C-HUB4
Global Telehealth 2012 : Delivering Quality Healthcare Anywhere Through Telehealth, IOS Press, Incorporated, 2012. ProQuest
Copyright © 2012. IOS Press, Incorporated. All rights reserved.

20. Figure 3. Photo of Spanish Military Telemedicine System in rugged box.

LEMO connectors are present to allow interface with various telemedicine devices.
The TM64 serves as the link between medical personnel at remote, deployed locations
and the reference hospital [24].

In using this device, it is possible to support:

real time audiovisual conferences
visual Explorations: general explorations, endoscopies, teledermatology,
teleotolaryngology
diagnostic imaging: radiology, ultrasound explorations, computerized
tomography (CT), MRIs, PET-CT
telemonitoring of vital signs: 12 lead electrocardiogram, heartbeat, blood
pressure, oxygen saturation
consultations by email
surgical indications for the remote centre with the virtual assistant board
recording of consultations.

Connectivity is achieved via satellite connection to provide a communications link
between the deployed units and the national military hospitals. The Spanish Military
Satellite Network and Inmarsat technology are used for this purpose with a bandwidth
of 128-512 Kbps and the videoconference system applies video codec H-264 [23]. For
our pilot telemedicine connection to Herat, Afghanistan, we will use a SECOMSAT,
Spanish Military Satellite System using the X band frequency. The system provides
512 Kbps for Telemedicine.

Use of the Karl Storz C-HUB with the Spanish Military Telemedicine System
(SMTS). The Storz C-HUB provides the connection of most Karl Storz imaging devices
to the computer and allows transmission of these images through a computer or
telemedicine system (Figure 4).
A.H.Abadia de Barbara et al./Virtual Simulation Training Using the Storz C-HUB 5
Global Telehealth 2012 : Delivering Quality Healthcare Anywhere Through Telehealth, IOS Press, Incorporated, 2012. ProQuest
Copyright © 2012. IOS Press, Incorporated. All rights reserved.

21. Figure 4. The Karl Storz C-Hub (photo provided courtesy of Karl Storz Endoscopy, Tuttlingen, Germany).

Figure 5 shows the C-HUB attached via a USB port to the TM64 telemedicine system.
The videolaryngoscope (or other endoscopic instrument) can be attached to the C-HUB,
allowing the image to be viewed on the computer screen and transmitted, allowing
telemedical applications. The video laryngoscope camera is supported by the HIPPA
compliant LifeSize® ClearSea
TM
desktop and mobile video conferencing software
program (LifeSize Communications, Austin, TX). In our previous work, we have used
the Adobe Connect program to support the videolaryngoscope camera in a similar
fashion [25-26].


Figure 5. The Karl Storz C-HUB and C-MAC Videolaryngoscope connecting by USB to the telemedicine
computer.

A.H.Abadia de Barbara et al./Virtual Simulation Training Using the Storz C-HUB6
Global Telehealth 2012 : Delivering Quality Healthcare Anywhere Through Telehealth, IOS Press, Incorporated, 2012. ProQuest
Copyright © 2012. IOS Press, Incorporated. All rights reserved.

22. The C-HUB expands the capabilities of the SMTS by allowing projection of
endoscopic surgical images, thereby facilitating telementoring or diagnostic
applications. A virtual airway training simulation laboratory was created at each site by
using a Laerdal Difficult Airway Manikin and the same videolaryngoscope intubation
equipment. This uniformity allows the intubation trainer to explain and demonstrate the
use of the videolaryngoscope by videoconferencing with the distant training site. The
students at the distant site can perform the intubation manoeuvres after watching the
trainer. By creating identical simulation laboratories, intubation trainers can teach
students through videoconferencing, creating a learning environment in which location
is no longer a limitation. In addition, the Madrid Spanish MoD Telemedicine Service
created a videolaryngoscope training video which is played before the training session.
The Spanish team’s ‘Telestration’ uses a dual screen to point out vital anatomic
structures to the students.
2. Results
This work demonstrates a teleconference between the Central Hospital of Defence,
Madrid and a deployed team at a NATO Forward Support Base in Herat, Afghanistan.
In the near future, we plan to perform videolaryngoscope training from the University
of Nebraska Medical Centre in Omaha, NE and the Central Hospital of Defence,
Madrid to the Herat deployed hospital. The C-HUB connecting the Karl Storz video
laryngoscope to the SMTS system will be used to support just-in-time training for
insertion of novel airway support equipment to the forward operating base in
Afghanistan.
Our project will demonstrate that we are able to perform complex medical training
to a deployed team using low bandwidth (128 kbps) connectivity. This system will be
utilized to ensure that all members of the deployed medical team are able to operate a
video laryngoscope, thereby enabling them to perform emergency airway support. In
phase two of this project, we will begin supporting tele ENT training and distant
support to the deployed team.
3. Conclusion
The concept of creating identical laboratories for teachers and students allows an
intubation trainer at a medical centre to train personnel at deployed military locations.
In this demonstration, the simulation laboratory set up was a low cost training package,
which consisted of an intubation manikin and airway management equipment. This
virtual demonstration concept can have many training applications. Use of virtual
simulation training with
ClearSea™ or Adobe Connect can be a valuable resource in
providing efficient training to deployed personnel in remote locations in a cost
effective fashion.

A.H.Abadia de Barbara et al./Virtual Simulation Training Using the Storz C-HUB 7
Global Telehealth 2012 : Delivering Quality Healthcare Anywhere Through Telehealth, IOS Press, Incorporated, 2012. ProQuest
Copyright © 2012. IOS Press, Incorporated. All rights reserved.

23. References
[1] Adnet F, Lapostolle F, Ricard-Hibon A, Carli P, Goldstein P. Intubating trauma patients before
reaching hospital -- revisited. Crit Care 2001 Dec; 5(6): 290-1.
[2] Helm M, Hossfeld B, Schafer S, Hoitz J, Lampl L. Factors influencing emergency intubation in the
pre-hospital setting-a multicentre study in the German Helicopter Emergency Medical Service. Br J
Anaesth 2006; 96(1): 67-71.
[3] Bellamy RF. The causes of death in conventional land warfare: implications for combat casualty care
research. Mil Med 1984; 149(2): 55-62.
[4] Kelly JF, Ritenour AE, McLaughlin DF, et al. Injury severity and causes of death from Operation Iraqi
Freedom and Operation Enduring Freedom: 2003-2004 versus 2006. J Trauma 2008; 64(2 Suppl):
S21-6.
[5] Brennan J, Gibbons MD, Lopez M, et al. Traumatic airway management in Operation Iraqi Freedom.
Otolaryngol Head Neck Surg 2011; 144(3): 376-80.
[6] Butler FK Jr, Hagmann J, Butler EG. Tactical combat casualty care in special operations. Mil Med
1996; 161(Supplement): 3-16.
[7] Mabry RL. An analysis of battlefield cricothyrotomy in Iraq and Afghanistan. J Spec Oper Med 2012
Spring; 12(1): 17-23.
[8] Adams BD, Cuniowski PA, Muck A, De Lorenzo RA. Registry of emergency airways arriving at
combat hospitals. J Trauma 2008; 64(6): 1548-54.
[9] Ben Abraham R, Yaalom R, Kluger Y, Stein M, Weinbroum A, Paret G. Problematic intubation in
soldiers: Are there predisposing factors? Mil Med 2000; 165(2): 111-3.
[10] Wang HE, Mann NC, Mears G, Jacobson K, Yealy DM. Out-of-hospital airway management in the
United States. Resuscitation 2011; 82(4): 378-85.
[11] Beekley AC. United States military surgical response to modern large-scale conflicts: the ongoing
evolution of a trauma system. Surg Clin North Am 2006; 86(3): 689-709.
[12] De Lorenzo RA. Improving combat casualty care and field medicine: focus on the military medic. Mil
Medicine 1997; 162(4): 268-72.
[13] Low D, Healy D, Rasburn N. The use of the BERCI DCI® Video Laryngoscope for teaching novices
direct laryngoscopy and tracheal intubation. Anaesthesia 2008; 63(2): 195-201.
[14] Boedeker BH, Bernhagen MA, Nicholas TA 4th, Murray WB. Combined intubation training
(simulated and human) for 4
th
year medical students: the Centre for Advanced Technology and
Telemedicine airway training program. Stud Health Technol Inform 2011; 163: 71-3.
[15] Maharaj CH, Costello JF, Higgins BD, Harte BH, Laffey JG. Learning and performance of tracheal
intubation by novice personnel: a comparison of the Airtraq and Macintosh laryngoscope. Anaesthesia
2006; 61(7): 671-7.
[16] Mulcaster JT, Mills J, Hung OR, et al. Laryngoscopic intubation: learning and performance.
Anaesthesiology 2003; 98(1): 23-7.
[17] Wayne MA, McDonnell M. Comparison of traditional versus video laryngoscopy in out-of-hospital
tracheal intubation. Prehospital Emerg Care 2010; 14(2): 278-82.
[18] Cavus E, Callies A, Doerges V, Heller G, Merz S, Rösch P, et al. The C-MAC videolaryngoscope for
prehospital emergency intubation: a prospective, multicentre, observational study. Emergency Med J
2011; 28(8): 650-3.
[19] Berg BW, Beamis EK, Murray WB, Boedeker BH. Remote videolaryngoscopy skills training for pre-
hospital personnel. Stud Health Technol Inform 2009; 142: 31-3.
[20] Boedeker BH, Barak-Bernhagen MA, Boedeker KA, Murray WB. Intubation success rates and
perceived user satisfaction using the video laryngoscope to train deploying far forward combat
medical personnel. Stud Health Technol Inform 2011; 163: 77-9.
[21] Boedeker BH, Bernhagen M, Miller DJ, Miljkovic N, Kuper GM, Murray WB. The combined use of
Skype and the STORZ CMAC video laryngoscope in field intubation training with the Nebraska
National Air Guard. Stud Health Technol Inform 2011; 163: 83-5.
[22] Walker MI, Walker RB, Morgan JS, Bernhagen M, Markin N, Boedeker BH. The use of virtual
training to support insertion of advanced technology at remote military locations. Stud Health Technol
Inform 2011; 163: 688-90.
[23] Abadia de Barbara AH, Selva Bellod E. Spanish military telecardiology. In: Remote cardiology
consultations using advanced medical technology: applications for NATO operations. Klapan I,
Poropatich R, editors. Amsterdam: IOS Press, 2006.
[24] Abadia de Barbara AH. The Spanish Ministry of Defence (MOD) telemedicine system. In: Advances
in Telemedicine: Technologies, Enabling Factors and Scenarios. Graschew G, Roelofs TA, editors.
Rijeka, Croatia: InTech Europe, 2011.
A.H.Abadia de Barbara et al./Virtual Simulation Training Using the Storz C-HUB8
Global Telehealth 2012 : Delivering Quality Healthcare Anywhere Through Telehealth, IOS Press, Incorporated, 2012. ProQuest
Copyright © 2012. IOS Press, Incorporated. All rights reserved.

24. [25] Irizarry D, Boedeker BH, Bernhagen M, Miljkovic N, Nicholas IV T. Telementoring for airway
management between a far forward special operations location to a major medical centre using
inexpensive telemedicine solutions. Stud Health Technol Inform 2012; 173: 212-4.
[26] Irizarry D, Wadman MC, Bernhagen MA, Miljkovic N, Boedeker BH. Using the Battlefield
Telemedicine System (BTS) to train deployed medical personnel in complicated medical tasks - a
proof of concept. Stud Health Technol Inform 2012; 173: 215-7.

A.H.Abadia de Barbara et al./Virtual Simulation Training Using the Storz C-HUB 9
Global Telehealth 2012 : Delivering Quality Healthcare Anywhere Through Telehealth, IOS Press, Incorporated, 2012. ProQuest
Copyright © 2012. IOS Press, Incorporated. All rights reserved.

25. Personal Health Records: Retrieving
Contextual Information with Google
Custom Search
Mahmud AHSAN, H. Lee SELDON
1
and Shohel SAYEED
Faculty of Information Science & Technology
Multimedia University, 75450 Melaka, Malaysia
Abstract. Ubiquitous personal health records, which can accompany a person
everywhere, are a necessary requirement for ubiquitous healthcare. Contextual
information related to health events is important for the diagnosis and treatment of
disease and for the maintenance of good health, yet it is seldom recorded in a
health record. We describe a dual cellphone-and-Web-based personal health record
system which can include ‘external’ contextual information. Much contextual
information is available on the Internet and we can use ontologies to help identify
relevant sites and information. But a search engine is required to retrieve
information from the Web and developing a customized search engine is beyond
our scope, so we can use Google Custom Search API Web service to get
contextual data. In this paper we describe a framework which combines a health-
and-environment ‘knowledge base’ or ontology with the Google Custom Search
API to retrieve relevant contextual information related to entries in a ubiquitous
personal health record.
Keywords. Personal health records, health-related information, web service, web
mining
Introduction
‘Telehealth’ or any kind of healthcare depends strongly on a health record in some
form, whether it be paper, electronic or even oral. The value of ‘integrated’ health
records is becoming ever more apparent, although such are still rare in most of the
world. ‘Availability’ is another key concept linked to health records.
One way to integrate health-related information is the ‘Personal Health Record’ or
PHR; this is a record owned and maintained by individuals, with terminology which
they understand. To solve the
‘availability’ problem, PHRs may be Web-based; in
regions where the Web is not available they may be tied to the person as a portable
cellphone application. We are developing a dual cellphone-and-Web-based PHR for
use in the more remote parts of Malaysia such as Borneo.




1
Corresponding Author: Dr Lee Seldon, Faculty of Information Science & Technology
Multimedia University, 75450 Melaka, Malaysia; E-mail: [email protected]

Global Telehealth 2012
A.C. Smith et al. (Eds.)
© 2012 The authors and IOS Press.
This article is published online with Open Access by IOS Press and distributed under the terms
of the Creative Commons Attribution Non-Commercial License.
doi:10.3233/978-1-61499-152-6-10
10
Global Telehealth 2012 : Delivering Quality Healthcare Anywhere Through Telehealth, IOS Press, Incorporated, 2012. ProQuest
Copyright © 2012. IOS Press, Incorporated. All rights reserved.

26. Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

27. Sitä hänen ei olisi pitänyt sanoa, sillä Ebba miltei suuttui ja ryhtyi
posket hehkuvina ajatustansa selittämään. Jotta vieressä-istuvat
eivät olisi kuulleet heidän innokasta puhettansa, nojasivat he
toistensa puoleen päät miltei yhdessä.
Maisteri Hagenilla oli ikävä, hänen laiha vierustoverinsa puhui
innokkaasti Dalcrozen metodista, mutta koko hänen keskustelunsa
oli rasittavaa, yhtämittaista kyselemistä, — mitä maisteri oli pitänyt
Dalcrozen oppilasnäytännöstä Dresdenissä, mitenkä yleisö oli
suhtautunut alastomuuteen, ja yleensä kaikkea mikä vain jollain
tavalla kosketteli hänen metodiaan. Myöskin hän oli päättänyt omaan
voimistelumetodiinsa sovittaa Dalcrozen oppeja, sillä hän tahtoi, että
ihmiset saisivat rytmin ruumiiseensa.
Maisteri Hagen kuunteli puolella korvalla ja vastaili hajamielisesti,
ei sentähden, että hän ei olisi ollut innostunut itse siitä
keskusteluaineesta, vaan siksi, että hän näki serkkunsa Ebban ja
Urho Koskulan viihtyvän liian hyvin toistensa seurassa, kuten hän
heidän asennoistaan ja vilkkaasta keskustelustaan saattoi päättää.
Katseltuansa jonkun aikaa serkkuansa ja Koskulaa koetti hän voittaa
alakuloisuutensa ja ryhtyi innokkaammin seurustelemaan
vierustoverinsa kanssa.
Ebba Hagenin ja Urho Koskulan väittely olisi voinut saada
vaarallisemman ja kohtalokkaamman luonteen, ellei yliairut olisi
tullut ilmoittamaan Koskulalle, että nyt oli hänen vuoronsa pitää
puhe kuraattorille.
Kuraattori Kalliosaari oli pitkäkasvuinen, hiukan tuiman näköinen,
pitkätukkainen mies, jota olisi voinut luulla taiteilijaksi. Yleisesti
myönnettiin, että hän oli lahjakas, vaikka hän ei koskaan ollut sitä
erityisemmin näyttänyt, mutta hän kuului niihin ihmisiin, jotka

28. osaavat laittaa itsensä hyvään huutoon. Kandidaattitutkintoa ei hän
koskaan ollut suorittanut, hän sanoi halveksivansa tutkintoja,
koskapa ne olivat muodollisia näytteitä tiedoista, joita kuitenkaan ei
omistanut. — Ihminen voi tietää enemmän ilman tutkintoja kuin
suoritettuaan ne, — oli hän joskus pikkutunneilla kerskunut, ja kaikki
opinnoissa myöhästyneet kannattivat lämpimästi tätä vapauttavaa
oppia. Kuitenkin tiedettiin yleisesti, että hän useampaankin kertaan
oli ryhtynyt kirjoittamaan laudaatturikirjoitustaan, vaan että siitä ei
kuitenkaan koskaan tullut valmista.
Kuraattoriksi oli Kalliosaari tullut yleisen suosionsa ja etevien
puhujalahjojensa nojalla. Hän oli hauska ja ystävällinen mies, joka
kosiskeli kaikkien suosiota, nuorempienkin. Osakunnan käytännöllisiä
asioita hän hoiti mainiosti ja sai osakuntaelämän verrattain
vilkkaaksi.
Koskula puhui kauniisti ja lämpimästi kuraattorille ja kehui häntä
lukemattomista eduista, kuten hyvä tapa vaati. Yleensä kehuttiin
kaikkia osakunnan toimihenkilöitä, paitsi kassanhoitajaa, jolla aina
»pikkumaisuutensa» takia oli vihamiehiä. Koskula antoi oikein
kourallisittain, niinkuin nuoriso, jolla ei ole tunteen pientärahaa, vaan
joka maksaa suurissa seteleissä. Kun hänen puheensa oli loppunut,
kaikuivat eläköönhuudot voimakkaina kuraattorin kunniaksi, ja
yhtäkkiä nosti joukko vankkoja käsiä kuraattorin tuolin ilmaan, ja
Porinmarssin soidessa kannettiin häntä riemukulussa ympäri salia.
Nuorten innostus etsii aina juhlimisen esinettä, ja kuraattori
Kalliosaari oli siihen tarkoitukseen varsin mainio. Hänen
vastauspuheensa oli tunteen Etna ja sanojen Imatra,
eläköönhuudoista sen päätyttyä ei tahtonut tulla loppua.

29. Ebba Hagen oli seurannut Urho Koskulan puhetta mitä
suurimmalla mielenkiinnolla ja hän oli kokonaan unhoittanut sen
pienen kiistan, joka heidän välillään oli ollut syntymässä. Kuraattorin
kantaminen oli vaikuttanut häneen väkevästi, ja hänen puheensa oli
virittänyt hänessä jokaisen hermon ennen aavistamattomaan
riemuun.
Elämä oli niin ihanaa, oli suloista olla nuori ylioppilas. Ja riemu
siitä, että kouluiltojen salaiset unelmat, jotka olivat pyrkineet
runopukuun, olivat tulleet palkituiksi, kerrassaan pyörrytti. Hänelle oli
kaikki avoinna osakunnassa. Hän oli tehnyt niin intresantin
tuttavuuden, sillä maisteri Koskula oli varmaan osakunnan
huomattavimpia henkilöitä.
Kun Ebba Hagen illallisten jälkeen Urho Koskulan kanssa alkoi
tanssin, niin kiidättivät hänen jalkansa häntä yli liukkaan lattian
kevyemmin kuin koskaan ennen, sillä hän oli alkanut ensimäiset
ylioppilastanssiaisensa.
Koskula pysytteli koko illan hänen uskollisena seuralaisenaan ja oli
pyytänyt saada saattaa hänet kotiakin. Tosin muitakin tanssittajia
ilmestyi runsaasti, mutta aina ne ikäänkuin yhteisestä sopimuksesta
toivat hänet Urho Koskulan viereen istumaan.
Albert ei tanssinut kertaakaan hänen kanssaan. Se tuntui hiukan
omituiselta, mutta sitten kun hän huomasi, että Albert ei tanssinut
yleensä kenenkään kanssa koko iltana, vaan piti seuraa suurelle
naisjoukolle, jolla tuntui olevan sangen hauskaa, rauhoittui hän.
Toisinaan hän huomasi kuitenkin, että Albert yksin jäätyään katseli
salin toiselta puolelta häneen herkeämättä suurilla, avuttomilla
silmillään.

30. Kun kello neljän tienoilla tanssittiin loppuvalssia, pyysi Albert häntä
tanssimaan ja kysyi menisivätkö he yhdessä kotia. Mutta kun hän
vastasi, että maisteri Koskula oli jo aikaisemmin pyytänyt saattaa
häntä, mutta että he kolmenkin olisivat voineet mennä, sanoi Albert
pilkallisesti:
— Vai maisteri Koskula!
Ja Urho Koskula saattoi hänet kotiin Kaivopuistoon, jossa
professori
Hagenin asunto oli. Heillä oli ollut paljon hauskaa puhuttavaa.
— Te luulette minusta, minun tiedoistani ja maustani liian paljon.
Pelkään, että te tulette minun suhteeni pettymään, — sanoi Koskula
erotessa.
— Minä luotan teihin, maisteri, — vastasi hän…

31. IV
Maisteri Hagen olisi mielellänsä lähtenyt yksin vuosijuhlasta kotia,
mutta hän ei päässyt millään eroon kahdesta vanhemmasta
osakuntaneitosesta, joilla ei ollut saattajaa. Hänen ei auttanut muu
kuin lähteä saattamaan heitä, sillä olihan jo myöhäinen hetki.
Vihdoinkin oli hän yksin. Yksin hiljaisessa Kruununhaassa, jonne
hän oli neitoset saattanut. Kruununhaka on kaupungin hiljaisimpia
osia, jonnekka harvoin yöllinen auto tai pika-ajuri eksyy häiritsemään
kaupungin salaperäistä hiljaisuutta.
Kävely Kruununhaassa tuntui hänestä hauskalta ja virkistävältä
leppoisassa lumisateessa.
Kaduille laskeutui syksyn ensi lumi. Suuria lumihiutaleita putoili
verkalleen ja harvaan ikäänkuin surumarssin tahdissa, mutta
jouduttuansa katukivitykselle ne sulivat heti, sillä katu ei ollut vielä
pakkasen jäätämä.
Lumet putoilivat niin rauhoittavan verkalleen ja hartautta
herättävän juhlallisesti. Kun katu muuttui märäksi lumen
sulamisesta, kuvasteli se katulyhtyjen valoja ikäänkuin musta,
yöllinen joenpinta tähtiä.

32. Albert ei tuntenut ruumiillista väsymystä, sillä hänhän ei ollut
tanssinut. Aikoinaan oli hän ollut intohimoinen tanssija, mutta nyt se
oli hänelle jo voitettu kanta. Juhlassa hän oli istunut toisinaan yksin
salissa ja katsellut tanssivia, ja sydäntä oli niin kummasti vihlaissut,
siksikö, että ei tehnyt enää mieli tanssia, joka oli selvä vanhuuden
merkki, vai siksikö, että ei voinut tanssia. Taikka hän oli puhellut
niiden osakuntalaisneitosten kanssa, jotka olivat tulleet samana
vuonna osakuntaan kuin hänkin. Hän oli puhunut paljon
sukkeluuksia ja kaikenlaista turhaa, ja naiset olivat mielellänsä
kuunnelleet häntä ja tuontuostakin palkinneet hänen vaivannäkönsä
ja sukkeluutensa tyhjällä naurulla. Oli niin helppoa puhua tyhjää,
mutta se rankaisi itsensä — jäi jälelle suuri tyhjyyden tunne…
Suuret lumihiutaleet alkoivat putoilla yhä runsaslukuisempina, ja
vastaherännyt aamutuuli kiidätti niitä nopeammin. Ne tarttuivat
katukäytäviin eivätkä enää ehtineet sulaa, sillä niiden tulo oli jo siksi
runsas, että mustat kadut pian peittyivät valkoiseen lumivaippaan
haudaten allensa katulyhtyjen kauniit kuvastelut.
Albertista tuntui suloiselta kävellä ulkona oltuansa niin monta
tuntia kuumassa, pölyisessä ilmassa. Monasti ennenkin oli hän
tällaisten tilaisuuksien jälkeen kulkenut kadulla odottaen päivän
nousua ja kehräten omia mietteitänsä.
Hän tuli Pohjoissatamaan ja katseli pimeää merta, jossa jokunen
tuli nousi ja laski aaltojen tahdissa; tulet loistivat satamassa
ankkuroiduista puujaaloista. Hän asteli lähemmäksi laituria ja asettui
istumaan eräälle penkille harvalehtisten lehmuksien alle, jotka
seisoivat niukassa lyhtyjen valossa mustana, äänettömänä rivinä
niinkuin suuret ristit linjahaudoilla. Hänen katseensa sattui
lumihiutaleisiin, jotka sekunnissa tuhansittain putoilivat veteen ja

33. sulivat silmänräpäyksessä siellä. Mieleen johtui Suonion kaunis ja
sisältörikas runo »Lumisateella»:
    Lumia lentää
    Ristin ja rastin
    Leikkiä lyöden ja
    Taistellen;
    Vaan väsyneinä
    Vaipuvat viimein,
    Etsien rauhaa,
    Povehen maan…
    ‒ ‒ ‒ ‒ ‒ ‒
    ‒ ‒ ‒ ‒ ‒ ‒
ja hän ajatteli, kuinka miljoonat ja taas miljoonat ihmiset kuolevat
ilman tarkoitusta elämän suuressa taistelussa.
Hänestä oli ihanaa hengittää raitista, mereltä tulevaa yöilmaa.
Lunta satoi yhä runsaammin, ja hän nosti päällysnuttunsa kauluksen
antaen lumen vapaasti pudota päällensä. Se oli niin puhdasta, niin
pehmeää ja viileää…
Hän istui siinä kauvan kuunnellen aaltojen loisketta ja sisintä
hiljaisintaan.
Tänään siis oli tapahtunut se, jota ei voinut välttää. Olihan hän
sen jo aikoja aavistanut, hermoillansa tuntenut, sillä hän tiesi, että
kerran sen pitäisi tapahtua. Turhaan oli hän koettanut viivyttää
heidän tutustumistaan, sillä sitä ei voitu välttää. Mutta ei hän
sittenkään ollut kuvitellut, että he heti ensi näkemällä toisiinsa sillä
tavalla ihastuisivat. Tahallansa hän oli kertonut Urholle
mahdollisimman vähän serkuistansa, sillä hän aavisti, että juuri

34. Ebban tapaista hienostunutta, kaunista tyttöä Urho itsellensä
ikävöitsi. Hän unelmoi neidosta, joka kuului sivistyneeseen
perheeseen ja erosi tavallisista maalaisylioppilaista, sen oli Urho
usein sanonutkin. Urhossa oli sammumaton kulttuurin jano ja
hienostuneisuuden kaipuu. Juuri siksi hän seurusteli niin mielellänsä
hänenkin kanssaan, sillä saattoihan hänelläkin oppia jotain. Mutta
olihan heillä alkuaan ollut yhteisiä lukujakin, vaikka Urho
velttoudessaan oli jäänyt jälkeen.
Albert ihaili Urhon alkuperäisyyttä, hänellä oli paljon tervettä,
luontaista älyä ja turmeltumaton maku sekä suuri kauneuden
kaipuu. Mutta hänen lapsellista haluansa silmänräpäyksessä
hienostua ja muuttua kulttuuri-ihmiseksi hän oli toisinaan neuvoen
arvostellut.
Häntä oli ajatuksissansa säälittänyt se hetki, jolloin Urho rakastuisi
Ebbaan tahi johonkin hänen tapaiseensa perhetyttöön, sillä olihan
Urho aivan liiaksi vähän hienostunut tavoissaan ja käytöksessään,
jotta olisi voinut herättää myötätuntoa ulkonaisillekin seikoille arvoa
antavissa naisissa…
Hän oli ollut varma Ebbasta, hän oli luullut tietävänsä, että Urho ei
ollut Ebban miesihannetyyppi, mutta silloin hän oli pettänyt itseänsä,
sillä koska saattoi naisista olla varma, ja hänen aavistuksensa puhui
toista.
Nyt oli se muuttunut todellisuudeksi. Ebba oli pitkin iltaa osoittanut
ilmeistä suosiotaan Urholle. Oliko sen nyt aiheuttanut edullinen
arvostelu vai persoonallinen innostus, sitä oli mahdotonta arvata.
Joka tapauksessa tunsi Albert hyvin Ebban liikkeet, sillä olivathan he
niin paljon olleet toistensa seurassa; ne puhuivat hänen suuresta
innostuksestansa, hän ei voinut erehtyä. Polttava tunne täytti hänen

35. sydämensä, eikä yöllinen lumisadekaan suonut viileyttä hänen
tunteittensa palolle. Hän oli syvästi onneton ja ystävänsä kautta…
Hän tuijotti edessään olevaa puuriviä. Lehmusten tummat oksat ja
runko olivat tulleet toiselta puolen kokonaan valkoisiksi, nuoskea
lumi oli tarttunut niihin, ja suojapuolen tummuus näkyi nyt entistä
selvemmin. Mustan ja valkean jyrkässä yhtymässä oli jotain
juhlallista ja kuolemansurullista.
Häntä harmittikin; ei hän ollut uskonut Ebbaa niin turhamaiseksi ja
suosiolle alttiiksi. Tietysti hän nyt kertoo, kuinka hän serkkunsa
kirjeistä on saanut paljon niitä kaupunkilaistunnelmia, joita Urho
niissä runoissa niin ihaili. Hän siis paljastaisi heidän pienen
salaisuutensa, että heillä oli ollut kirjeenvaihto, joka koski muitakin
kuin vain aivan jokapäiväisimpiä asioita.
Mutta kun Albert ajatteli tätä asiaa tarkemmin, niin hän huomasi
otaksuvansa väärin. Ebba tulisi kyllä visusti vaikenemaan niistä
vaikutuksista, joita hän runouteensa oli saanut, sillä olihan hän
kunnianhimoinen ja tahtoi luonnollisesti vaikuttaa itsenäiseltä. Mutta
ei ollut kaunista ajatella hänestä näinkään, ehkä heillä kuitenkin oli
juuri tämä runous ja sen synty yhteinen, pieni salaisuus. Ja mitä
oikeutta hänellä oli yleensä ollenkaan epäillä Ebbaa, eihän hän ollut
antanut ainakaan vielä siihen mitään aihetta. Hän miltei häpesi
kiihtyneitä, halpamaisia ajatuksiansa ja heltyi samassa katumukseen
ja nöyryyteen. Ebba oli kuitenkin hänen kaikkensa… Hän ei vain ollut
voinut sille mitään, että katkeruus oli niin voimakkaana täyttänyt
hänen mielensä.
Lumet putoilivat yhä hänen päällensä. — Omituista tuo lumi, —
ajatteli hän, — se kutsuu esille piirteitä ja muotoja, joita ennen ei ole

36. tullut huomanneeksikaan, aivan samoin kuin katkeruus tuo mieleen
ajatuksia, joita koskaan ennen ei ole ajatellut.
Hän kääntyi selin merta kohden ja alkoi tarkastella edessään
olevaa korkeata kivitaloa. Se oli tuollainen tavallinen, Helsingissä
sangen yleinen barokkityylinen, nelikerroksinen vuokrakasarmi. Sen
akkunat olivat pilkkopimeät; vain yhdessä kolmannen kerroksen
akkunassa näkyi himmeä kajastus.
— Joku sairas siellä ehkä valvoo tuskissaan, — ajatteli hän, —
taikka joku uupumaton ahertaja.
Nuoskea lumi oli tarttunut jokaiselle peltipeitteiselle koristelistalle,
joita tavallisissa oloissa ei olisi huomannutkaan; akkunapielien
korinttilaisten pylväitten akhantuslehtikiehkuroiden jokaiseen
poimuun oli pehmeä lumi tunkeutunut ikäänkuin pehmentäen niiden
siroja kaareutumia. Akkunoiden päälliset kolmiot olivat lunta täynnä,
ja pitkän, kapean parvekkeen kaiteessa koristi jokaista pientä
kaidepilaria lumirengas samoinkuin valkoinen, kallisarvoinen turkis
koristaa naisten päällysnuttujen hihansuita, ja pylväiden päässä
olevat suuret, kiviset maljakot olivat täynnä lunta, joka ikäänkuin
kuohui yli äyräittensä kuten hyvä valkoviini laakeista laseista.
Parveketta kannattavien naisolentojen päähän oli lumesta
muodostunut kevyet, untuvaiset puuteriperuukit, ja niiden tavallisesti
mustat ja tyhjät silmäkuopat tuijottivat valkoisina ja mielipuolisina
pimeään yöhön.
Todella kutsui lumi esille muotoja, joihin ennen ei ollut kiinnittänyt
huomiotaan; se antoi kuolleille kiville eloa ja muotojen vaihtelua, se
sai kivet puhuvammiksi…

37. Ja yhä tiheämpänä laskeutui lumi. Hänestä tuntui, niinkuin
näkymättömät palvelijat olisivat hitaasti levitelleet paksuja, valkoisia
mattoja kaupungin koliseville kaduille. Lumen tulossa oli jotain
surullista ja hillittyä; oli kuin itse äänettömyys olisi satanut alas
avaruuksista, haudaten allensa kaupungin syksyisen, huumaavan
melun.
Kaikki mikä äsken oli ollut mustaa, epämääräistä ja likaista,
muuttui vähitellen siistiksi, puhtaaksi ja valkoiseksi, niinkuin
kaupunki olisi valmistautunut vastaanottamaan ylhäistä vierasta. Ja
todella tuloansa teki suuri, juhlallinen äänettömyys, joka on
kuolemanmajesteetin vaikeneva seuralainen…
Kauvan istui Albert siinä ja tuijotti edessään olevaan, muotoansa
muuttavan kivitalon korkeaan, monikuvioiseen seinään ja valkoiseen,
untuvaiseen katuun. Vasemmalta alkoi kuulua kulkusten kilinää.
Albert havahtui. Katua liukui äänetönnä reki, jossa istui myöhäinen
ajaja; kulkuset soivat heleästi ja elämäniloisesti, reki piirsi kaksi
syvää, yhdensuuntaista vakoa pehmeään, koskemattomaan lumeen,
kulkusten kilinä heikkeni, ja reki kaikkosi erään kulman taa.
Hän alkoi väristä kylmästä ja nousi pudistaen lumet päältänsä sekä
alkoi kävellä, keskikaupunkia kohti. Kadut olivat yhä tyhjiä ja hiljaisia.
Hänen matkansa olisi oikeastaan ollut pitkin rantatietä
Kaivopuistoon, mutta hän kääntyi Aleksanterinkadulle. Siinä yksin
painaessaan jalanjälkiä valkoiseen lumeen hän näki eräästä ovesta
tulevan naisen, joka ulos tultuansa alkoi napittaa avonaisia
kenkiänsä. Albertia sekä säälitti että inhoitti.
Hän kulki edelleen ohi Ylioppilastalon pitkin Heikinkatua ja lähti
määrää vailla astelemaan Töölööseen päin. Siellä ja täällä alkoi
talonmiehiä ilmestyä kadulle pitkävartisine luutineen ja suurine,

38. leveäteräisine puulapioineen. Syntyi liikettä ja melua, kun lapioilla
alettiin raappia lunta katukäytäviltä. Pian ilmestyi miehiä, jotka
ryhtyivät puhdistamaan kadussa olevia raitiotienraiteita. Hiljainen
kaupunki heräsi unestaan.
Albert kulki edelleen, hänen ohitsensa riensi raitiovaunujen
kuljettajia, ja työmiehiä sekä sanomalehtipoikia alkoi yhä useampia
ja useampia tulla häntä vastaan.
Jo saapui ensimäinen raitiovaunu työntäen edellänsä suuriäänistä,
rautaista lumiauraa, joka löi kummallekin reunalle pienet lumiaallot
ja suurilla, vinhasti pyörivillä harjoillansa tuprutti lunta ilmoille
niinkuin pahin vihuri. Auran päällä istuva mies oli valkoinen niinkuin
mylläri päivän työn jälkeen. Sitä seurasi kokonainen rivi tyhjiä
vaunuja, jotka liukuivat rataansa rämisevällä pauhulla. Albertista
tuntui ikävältä, että kaupungin hiljainen rauha tuli häirityksi, mutta
kun suuri kaupunki herää, niin se haukottelee kuuluvasti kuin sadun
jättiläinen…
Yhä vilkkaammaksi kävi elämä kaduilla. Vastaan tuli kokonainen
jono hevosten vetämiä eläinten ruumiilla lastattuja kuormia. Nuo
veripunaiset lihat loistivat kaameina aamuauringon kirkkaassa
valossa, ja lumiset rattaanpyörät kirkuivat korviavihlovasti lumisella
kadulla.
Hiljainen, nukkuva kaupunki oli ollut hänen yöllinen ystävänsä.
Sen hiljaisuudessa hän oli syntyvälle tuskalleen saanut viihdytystä,
sen rauha oli ollut hänen levottomalle mielellensä suloinen lepo,
mutta heräävän kaupungin räikeätä melua hän ei nyt voinut kuulla.
Hän sai ajurin, joka reellä ajaen hyvää vauhtia kiidätti hänet
Kaivopuistoon. Hevonenkin juoksi mielellänsä, kehoittamatta,

39. ikäänkuin iloiten ensi lumesta.
Kun Albert oli maksanut ajurin ja oli aikeessa avata portin, tuntui
hänestä ikäänkuin harmaat, graniittiset portinpylväät, jotka
rautaportteineen antoivat toisillensa kättä kuten kaksi
järkähtämätöntä ystävää, olisivat soimanneet hänen myöhäistä
kotiintuloansa, sillä avain ei tahtonutkaan sopia lukkoon. Samassa
hän huomasi, että lukkoon, joka oli auki, oli sisäpuolelle unhoitettu
avain, ja että aivan tuoreet naisenkengän jäljet johtivat ovelle. Veri
syöksyi hänen kasvoillensa. — Näin myöhään ulkona, — ajatteli hän.
Kukaan vieras ei se voinut olla, sillä talohan oli heidän omansa eikä
heillä ollut ketään vuokralaisia. — Hän syöksyi eteiseen ja alkoi
hengästyneenä koetella serkkujensa päällysnuttuja. Ensimäiseksi hän
koetti Ebban nuttua, se oli kuiva ja lämmin, niinkuin vaate, joka
kauvan aikaa on ollut huoneessa. Häneltä pääsi helpotuksen
huokaus. Martan nuttu oli kostea ja kylmä, siis hän oli vasta tullut
kotiin, ja siis Martan oli lukkoon unhoittunut avainkin.
— Jumalan kiitos, ettei se ollut hän, — sanoi hän puoliääneen.
Samassa ilmestyi suureen eteishalliin palvelijatar, joka alkoi
aamusiivouksensa. Palvelijatar hämmästyi hiukan nähdessänsä
maisterin näin varhain liikkeellä.
— Hyvää huomenta, Miina. Minä en tule alas aamiaiselle, — sanoi
hän ja alkoi nousta toiseen kerrokseen, jossa huoneensa oli.

40. V
Muutamia kuukausia on kulunut osakunnan vuosijuhlasta. Eräänä
sunnuntaiaamuna Urho Koskula sai tutulla käsialalla kirjoitetun
kirjeen, jossa häntä pyydettiin aamiaiselle professori Hagenille.
Kirjeen oli Albert kirjoittanut, sillä Urholla ei ollut tässä asunnossaan
puhelinta.
Ensi tutustumisen jälkeen oli Koskula usein tavannut sekä Ebba
että Martta Hagenin, sillä sisarukset liikkuivat paljon yhdessä
ulkosalla. Vanha ystävä Albert oli jonkun aikaa ollut hänelle
tuntemattomasta syystä sekä tyly että harvapuheinen ja vältellyt
hänen seuraansa, mutta jonkin yhtä käsittämättömän seikan
vaikutuksesta hän oli vähitellen muuttunut entisensä kaltaiseksi ja
alkanut seurustella hänen kanssansa. Ja tänään Urho sai kutsun
aamiaiselle.
He olivat olleet usein yhdessä kahviloissa, teattereissa ja
osakunnan kokouksissa. Ja miltei aina oli sattunut niin, että Ebba ja
Urho olivat joutuneet kävelemään kahdenkesken ja Martta ja Albert
taas kahden. Tämä ryhmittely muodostui ikäänkuin itsestään, ja oli
kuin kaikki olisivat sen hyväksyneet ja olleet siihen tyytyväisiä.

41. Toisinaan Urhosta tuntui kuitenkin, ikäänkuin Albert olisi käynyt
hiljaisemmaksi ja surumieliseksi. Ehkä hän oli sairas, arveli hän,
mutta paljoa ei hän kuitenkaan ehtinyt kiinnittää huomiotansa tähän
seikkaan, sillä hänen mielikuvituksensa ja ajatuksensa täytti Ebba,
joka oli hänelle erinomaisen ystävällinen ja näytti viihtyvän hänen
seurassansa. Urho oli alkanut uudestaan käydä ahkerasti osakunnan
kokouksissa, sillä Ebba oli innostunut osakuntaelämään. Ja
huolimatta siitä, että Ebba oli ensi vuoden ylioppilas, hän
runoilijatarmaineensa nojalla tuli valituksi moniin niihin komiteoihin
ja toimikuntiin, joissa Urhokin oli.
Martta oli mielellänsä aina mukana kaikkialla, minnekkä he vain
menivät. Hän oli innostunut kaikkeen, mutta yhä
vastenmielisemmäksi hän oli käynyt Urholle. Hänen ulkomuotonsa ei
ollut millään tavalla puoleensavetävä, mutta myöntää täytyi, että hän
näytti viisaalta ja että hän oli sangen hauska, vaikka toisinaan tuntui
liian epätasaiselta ja hermostuneelta. Urhon vastenmielisyys
Marttaan oli kasvanut oikeastaan sen johdosta, että hän oli kuullut
Jukka Tavelalta koko Martan lapsuudentarinan.
Kun hovioikeudenneuvoksetar Hagenin ensimäinen lapsi, Ebba
syntyi, oli äiti ollut siksi heikko, että lääkärit olivat kieltäneet häntä
itse imettämästä lastansa. Silloin sanomalehti-ilmoituksen
opastamana oli taloon tullut eräs nuori, kaunis nainen, pieni, kuuden
viikon vanha lapsi sylissänsä. Mathilda Lund, se oli hänen nimensä,
oli otettu pienen Ebban imettäjäksi ja hänen tyttönsä Martta oli
annettu vieraille ihmisille hoidettavaksi. Mutta kun äidin hoitoa vaille
jäänyt pienokainen kävi huonoksi ja sairaaksi, otti hyväsydäminen
hovioikeudenneuvoksetar pienen Martan kotiinsa ja vihdoin omaksi
lapseksensa. Parin vuoden kuluttua neiti Lund kuoli, ja Martta sai
Hagenin nimenkin.

42. Tässä kaikessa ei Urhon mielestä ollut vielä mitään pahaa tai
vieroittavaa, mutta Jukka oli tietänyt kertoa vielä lisää. Martta ei
ollutkaan neiti Lundin ensimäinen ja ainoa lapsi, hänellä oli jo
aikaisemminkin ollut tyttö, joka kuoli pienenä. Sen jälkeen oli neiti
Lund elänyt epäsäännöllisesti, kunnes Martta syntyi, ja kun hänen
tehtävänsä Hagenin perheessä oli loppunut, oli hän taas antautunut
huonoon elämäänsä ja vihdoin kuollut pahaan sairauteen.
Urho uskoi perinnöllisyyteen, ja sitä oli tukenut Jukan kertomus
Martan lapsuudesta, he näet olivat samasta kaupungista ja
koulutovereita. Jo pienenä tyttönä Martta oli aina pyrkinyt
palvelijoiden puolelle ja viihtyi paraiten heidän seurassansa, sillä
hänen verensä veti häntä sinne. Hän karttoi herrasväen lasten
seuraa ja leikki mieluummin pihalla tai kadulla talonmiehen lasten
kanssa. Kouluaikana hänen parhain ystävättärensä oli erään pika-
ajurin vallaton ja pahantapainen tyttö. Ja hänen poikaseuransa oli
niinikään ihmeellistä. Kerrankin hän oli tahtonut, että heille
kotitanssiaisiin olisi kutsuttu eräässä rautakaupassa palveleva, roteva
nuorukainen, mutta kun sekä isä että äiti eivät olleet siihen
suostuneet, niin Martta katsoi kärsineensä huutavan vääryyden ja oli
raivostunut niin, että olisi voinut luulla häntä mielipuoleksi, sillä
sellaisia sopimattomuuksia hän oli suustaan syytänyt. Tavela oli aivan
varma, että Martta ei aina ollut täysin viisas, ja kuitenkin oli hänellä
käytännöllistä älyä sangen paljon, varsinkin silloin kun hänen täytyi
peitellä omia pieniä rakkauksiansa ja valehdella vanhemmille
uskottavasti, eikä hän koulussakaan ollut huonoimpia.
Oli todellakin ihmeellistä, kuinka kasvatus sittenkin lopullisesti
merkitsi vähän, jos luontaiset taipumukset ja vaistot olivat hyvin
voimakkaat. Ebba ja Martta olivat samasta kodista, ja samanlaisen
kasvatuksen olivat he molemmat saaneet, ja kuitenkin, kuinka

43. erilaisiksi he olivatkaan tulleet sekä tavoiltaan että olemukseltaan.
Kun Ebba vaikutti sivistyneeltä ja hienostuneelta, oli Martta aina
huomiotaherättävä puheissaan, käytöksessään, ajatustavassaan ja
toisinaan teoissaankin.
Urho oli pannut merkille, että Martassa oli sukupuolitunne
kehittynyt sangen voimakkaaksi, ja omien havaintojensa lisäksi hän
sai kuulla Jukalta, että Martta oli esimerkiksi kesäisin kasvatusisänsä
maatilalla, jossa Jukkakin aina silloin tällöin oli käynyt, mielellänsä
seurustellut karjakkojen ja renkien kanssa. Hän oli usein kutsunut
Jukkaa katsomaan työväkeä ja kerrankin ihaillen osoittanut erästä
renkiä, josta hän oli lausunut, että ottaisi sen vaikka mieheksensä.
Vaikka Jukka Tavela olikin vain köyhän käsityöläisen poika, niin oli
hänestä moinen rahvaan ja raa'an voiman ihaileminen vastenmielistä
ja huonoa makua todistavaa, sillä hänellä itsellään oli luontainen
taipumus yläluokan hienostuneiden tapojen ihailuun ja hän olikin
niitä ainakin ulkonaisesti onnistunut paljon itseensä liittämään.
Huolta ja mielipahaa oli Martta taipumuksillansa tuottanut
kasvattivanhemmillensa, jotka rakastivat häntä niinkuin omaa
lastansa ja koettivat parastansa häntä kasvattaessaan. Vaikeata ja
epäkiitollista se kasvatus oli ollut, sillä Martta oli jo pienestä pitäen
ollut ruumiiltansa heikko ja hermostunut, ja sentähden oli hänen
ärtyisä luontonsa päässyt liiaksi kehittymään.
Kaikkia näitä oli Jukka tiennyt kertoa, ja nämä jutut olivat tehneet
Martan Urholle entistä vastenmielisemmäksi. Sitäpaitsi hän jo
melkein vihasi Marttaa siksi, että hän aina tuppautui mukaan ja siten
läsnäolollaan pilasi monta Ebban ja hänen yhdessäolon hetkeä.
Urho piteli kirjelappua kädessään ja tunsi pientä pettymystä siitä,
että se ei ollut Ebban kirjoittama, mutta kuitenkin hän oli kiitollinen

44. siitä, että oli saanut kutsun, sillä hänellä oli harvoin tilaisuutta
seurustella hienoissa perheissä ja saisihan hän taas nähdä Ebban…
Hän nousi vuoteestaan ja alkoi pukeutua; hänellä oli aivan uusi
vierailupuku, jonka hän oli tilannut heti nostettuansa
osakuntalainansa. — Täytyy kulkea hyvin puettuna, se kohottaa
luottoa ja on kulttuuri-ihmisen ensimäisiä merkkejä, — oli hän
ajatellut pukua tilatessaan.
Pukeutuessa kävi hänen mielensä kuitenkin levottomaksi. Hän
tunsi itsensä aina sangen epävarmaksi, kun hän oli kutsuttu
professori Hagenille. Siihen vaikutti kyllä suurelta osaltansa Ebban
läsnäolo ja mahdollinen arvostelu, mutta yhtä suurena
levottomuuden syynä oli itse professorin rouva.
Professori Hagenilla oli varakas ja kaunis koti, ja hänen
seurapiirinsä oli hänen asemansa ja arvonsa mukainen. Professorin
rouva oli syntyään vapaaherratar von Weimarn ja hän oli sangen
ankara muotojen ja tapojen noudattaja. Marttakin, joka oli kuitenkin
saanut niinkin hyvän kasvatuksen, tunsi itsensä vaivatuksi tädin
ankarien sääntöjen takia, niin oli hän kerran avomielisesti Urholle
kertonut.
Tästäkin kutsusta oli Urho kyllä iloinen, mutta hän tunsi ja
tunnusti, että käytöksensä oli kuitenkin vaillinaista ja kömpelöä.
Varsinkin aterialla istuminen tuotti hänelle aina vissiä pelkoa ja
levottomuutta, ettei vaan tekisi mitään suurempia virheitä, sillä
professorin rouva seurasi häntä aina salavihkaa. Ja saattoihan
pöytään ilmestyä jokin ihmeellinen ruokalaji, jota hän ei koskaan
ollut syönyt eikä tiennyt mitenkä sitä syödessä tuli käyttäytyä. Silloin
oli hänellä aina tapana koettaa seurustella jonkun pöydässä olijan
kanssa hyvin innokkaasti ja koko ajan salaa seurata mitenkä

45. professorin rouva käyttäytyi. Luontainen kätevyytensä auttoi häntä
sitten kuitenkin esiintymään niin, että ei mitään suurempia vahinkoja
tullut, mutta jännittävää se oli…
Kerran oli hän pahanpäiväisesti pelästynyt eräillä hienoilla
päivällisillä professori Hagenilla. Saapuvilla oli paljon huomattavia
henkilöitä. Pöytään tuotiin loppujen lopuksi siniset, kristalliset
maljakot, joissa veden päällä kellui pyöreä sitruunaviipale. Tarjoilua
toimitti useampi henkilö samaan aikaan, jotenka hänen vuoronsa tuli
odottamattoman äkkiä. Hän ei tiennyt todellakaan mitä sillä vedellä
oli tehtävä, mutta sitten oli hän kauhuksensa nähnyt, kuinka
professorin rouva latoi kaikki jalokivisormuksensa pöydälle ja alkoi
sitruunanpalasella hangata käsiänsä ja virutella niitä kristallimaljassa.
Hän ei ollut uskoa silmiänsä, sillä tuo näky tuntui hänestä oudolta ja
epämiellyttävältä, pestä käsiä ruokapöydässä kaikkien nähden, mutta
sitten hän oli rohkaissut mielensä ja pessyt suuret kätensä pienessä
kristallimaljakossa sellaisella varmuudella, niinkuin olisi tehnyt sitä
joka päivä läpi koko elämänsä. Kummallisia hänestä olivat nuo
monet temput, joita Jukka rohkeasti sanoi apinankonsteiksi, sillä hän
oli ne jo aikoja oppinut. Mutta Urholla ei ollut rohkeutta niitä edes
itseksensä arvostella, sillä hän uskoi, että ne olivat ulkonaisia
kulttuurin merkkejä, ja hän alistui niihin.
Luotuansa viimeisen arvostelevan silmäyksen pieneen
peilipahaseen hän lähti professori Hagenille aamiaiskutsuille
onnellisena siitä, että tapaisi siellä Ebban…

46. VI
Professori Hagen asui omassa, kaksikerroksisessa kivitalossa
Kaivopuistossa. Rakennuksella oli erinomainen asema
merenrannalla; pieni hyvin hoidettu puutarha ympäröi sitä ja lisäsi
sen muutenkin edullista vaikutusta.
Eteisestä tultiin suureen halliin, johonka valo virtasi suuresta, läpi
kahden kerroksen ulottuvasta, värillisestä akkunasta. Hallista johtivat
leveät, tammiset portaat toiseen kerrokseen, jossa kaikki varsinaiset
asuinhuoneet olivat.
Urho oli tullut hiukan liian aikaiseen, ja palvelijatar pyysi häntä
odottamaan hetkisen, sillä maisteri oli kohta valmis. Kauniin
venetsialaisen marmorikamiinin edessä oli suuri, vaaleankellertävä
jääkarhuntalja, jonka päälle oli järjestetty siro tuoliryhmä
englantilaisia korituoleja pehmoisine pukinnahkoineen. Urho istui
yhteen tuoleista ja koetti ajatuksissansa arvailla kuka ensiksi
ilmestyisi.
Kauvaa hän ei ollutkaan siinä odottanut, kun Albert juoksi alas
toisesta kerroksesta ja lausui hänet ystävällisesti tervetulleeksi:

47. — Olipa hauskaa, että sinulle sopi, minä kun olen täällä aivan
yksin.
— Yksin? — kysyi Urho hämmästyneenä.
— Niin, isä ja äiti matkustivat tyttöjen kanssa Turkuun, siellä
vietetään sedän syntymäpäivää, mutta minä jäin tällä kertaa
mieluummin kotiin.
— Vai niin, — sanoi Urho kuivasti.
— Mutta toivottavasti sinä silti jäät tänne aamiaiselle, — kysyi
Albert nauraen.
— Kait tässä on jäätävä, kiitos vaan. — Samassa alkoi japanilainen
gongongi soida.
He astuivat hallista suureen ruokasaliin, jonka katto oli tummasta
tammesta ja jonka seinien yläosia peitti paksu gobeliinitapetti ja
alaosa oli kauniisti vuoltua tammea. Huonekalut olivat muhkeat ja
arvokkaan näköiset jylhyydessään, sillä ne olivat mustasta
ebenholtsista puuleikkauksineen. Ruokakalusto niinikään oli
ensiluokkainen, kaunis, tumman vihreä, kullalla kirjaeltu empire-
kalusto, johon kuului siromuotoisia, monivärisiä kristallilaseja.
Aamiainen oli erinomainen, ja punaviini, jota tarjottiin
tummanvihreistä laseista, oli mainiota, mutta aterioivien mieliala
pysyi matalana ja miltei alakuloisena. Albert koetti olla ystävällinen
isäntä ja kaasi viiniä tuontuostakin, mutta siitä huolimatta ei Urho
tuntenut itseänsä kotiutuneeksi. Pettymyskö siitä, että ei tavannut
Ebbaa, vai tottumattomuusko olemaan ystävänsä kanssa
kahdenkesken, sillä he eivät enää moneen aikaan olleet toisiansa

48. tavanneet ilman tyttöjen seuraa, teki hänet ujoksi ja epävarmaksi.
Keskustelusta ei tahtonut tulla mitään, kaikki oli pingoitettua ja miltei
kiusallista. Tuntui kuin heidän ehkä olisi pitänyt kosketella asioita,
joista oli paras vaieta, vaikka ei hän siihenkään tuntenut mitään
tarvetta, sillä olihan hän täydellisesti tietämätön Albertin tunteista
Ebbaa kohtaan. Vihdoin hän kysyä tokaisi ikäänkuin keksien jonkun
hyvän ajatuksen:
— Sitä sinä et milloinkaan ole minulle oikein kertonut, mitenkä
sinun suuri rakkautesi alkoi.
Albert istui kuin kivettyneenä ja punastui lievästi.
— Minun suuri rakkauteni? Mistä sinä päätät, että minä olen
rakastunut?
— Minä tarkoitan sinun rakkauttasi tähän kaupunkiin.
— Ahaa, sitäkö sinä tarkoitat, — sanoi Albert iloisesti
vapautuneena epämiellyttävästä tunteestaan, — rakkauttani tähän
suorien katujen ja kauniiden puistojen kaupunkiin. Mutta mitäpä
kerrottavaa siinä olisi, kyllä sinä sen itsekin tiedät, mitenkä
kaupunkiin voi rakastua.
— Mitenkä minä sen maalaisena tietäisin?
— Mutta olethan sinäkin kiintynyt tähän kaupunkiin ja siis tiedät
tunteesi synnyn. Minun on paljoa vaikeampi tietää, mitenkä
kiintymykseni on alkanut, sillä minähän olen aina ollut kaupungissa.
Eiköhän se ole aivan yksinkertaisesti tavallista syntymäseutuunsa
kiintymystä.

49. — Ei, Albert, älä koeta nyt olla epärehellinen, kyllä sinun
kiintymyksesi tähän kaupunkiin on tavallisuudesta poikkeavaa
kaupungin ihailua ja sen palvomista, sillä sinä olet runoillut
kaupungin itsellesi ikäänkuin eläväksi olennoksi, jonka kanssa sinä
seurustelet.
— Voi olla, — sanoi Albert vältellen. Mutta, vaikka nyt olikin
kysymys hänen lempiaiheestaan, ei hänellä ollut halua ryhtyä
mihinkään lähempään selittelyyn, sillä hän huomasi, että Urho oli
herättänyt koko kysymyksen enemmän keskusteluaiheen puutteessa
kuin harrastuksesta. Sitäpaitsi hänestä tuntui, että Urho oli viime
aikoina tullut hänelle yhä vieraammaksi ja vieraammaksi, jotenka
hänelle oli mahdotonta enää paljastaa omaa sisintään. Syntyi taas
pitkä vaitiolo, ja ystävät huomasivat, että heillä oli kovin vähän enää
toisillensa sanomista. Kun aamiainen oli päättynyt, tuntui ikäänkuin
helpoittavammalta. He istuutuivat alahalliin tupakoimaan, mutta
rattoisaa keskustelua ei tahtonut millään syntyä. Kun he näin jonkun
aikaa olivat ikävystyttäneet toisiansa, keksi Urho tekosyyn ja teki
lähtöä, eikä Albertkaan tahtonut pidättää häntä.
Pettyneenä ja miltei nolona Urho lähti näiltä aamiaisilta, ja
pettynyt oli Albertkin ja katui, että ollenkaan oli kutsunut Urhoa, sillä
kovinpa he olivat lyhyessä ajassa vieraantuneet.
Hän oli yksin kotona ja tunsi itsensä yksinäisemmäksi kuin
koskaan ennen, sillä hän tunsi selvästi, että oli menettänyt
ystävänsä. Miksi? Ah, sitä hän ei tahtonut nyt ajatella, se ajatus
koski niin haikeasti kuin jo aikoja unhoitettu kuutamomuisto. Hän ei
uskaltanut ajatella sitä asiaa, sillä hänestä tuntui, niinkuin hän olisi
ystävänsä ohella menettävä paljoa enemmänkin, kalleimpansa. Hän
tahtoi ajatella jotain muuta. Urho oli tehnyt hänelle kysymyksen,

50. johonka hän ei ollut tahtonut vastata, mutta tiesikö hän itsekään,
mitenkä »suuri rakkautensa» oli alkanut. Hän istui huoneessansa ja
katseli merelle, jonka sylissä harmaat Viaporin linnakkeet rauhallisina
lepäsivät niinkuin vanhuuttaan harmaantuneet mustat joutsenet.
Elävä, orgaaninen olento kaupunki olikin, niinkuin Urho oli
sanonut, mutta mitenkä hän siihen oli kiintynyt, sitä ei hän koskaan
ollut täydellisesti itsellensä selittänyt. Se kiintymys oli syntynyt
itsestänsä, vähitellen, huomaamatta niinkuin sammalet kasvavat
kallioihin.
Hän muisti, kuinka hän pienenä poikana katseli ulos akkunasta ja
seurasi kadun syntymistä. Puuhaa siinä oli ollut, kun sitä mittailtiin,
kaivettiin ja täytettiin, ja taitavuutta oli kysytty kadunkivittäjältä,
ennenkuin katu sai tuon kovan peitteensä, joka hauskasti kaikaa
astujan jalkojen alla ja antaa ikäänkuin tarmoa ja pontta sillä
kulkijalle. Siinä oli riittänyt hänelle katselemista moneksi päiväksi, ja
jo silloin hän kuvitteli pienessä päässään kaikkia niitä mahdollisia
tapahtumia, joita sillä kadulla tulevaisuudessa voisi sattua.
Myöhemmin hän oli täydentänyt ajatuksiapa siinä suhteessa ja
huomannut, että katu oli ihmisen poluista kummallisin ja
vaiherikkain. Tarkastamalla katua ja sillä olevaa liikettä jossain
kaupungissa hän oli lyhyessä ajassa saanut mitä rikkaimman kuvan
ihmisten elämästä siinä kaupungissa. Vilkasliikkeisellä kadulla näki
ihmisten moninaisen, ulkonaisen elämän ikäänkuin tiivistettynä ja
yhteen paikkaan koottuna, ja tuon vilisevän, kirjavan kuohunnan
takana hän näki elämän sisäisenkin puolen.
Oli ihmisiä, jotka miltei syntyivät kadulla, ainakin oli sellaisia, jotka
saivat kasvatuksensa kadulla. Sanalla »katupoika» oli hänestä
kuitenkin liiaksi huono kaiku. Eivät kaikki katupojat kuolleet kadulle,

51. sillä moni ihminen, joka nykyään oli yhteiskunnan korkeimmilla
asteilla, oli kerran alkanut katupoikana, sillä katu oli myöskin ankara
opettaja.
»Katutyttö» taasen oli hänestä rumin nimi, minkä ihminen voi
naiselle antaa, ja se merkitsi suurinta onnettomuutta ihmiselämässä.
Katutyttö oli ihmiskunnan lihaksitullut tuska ja sen kävelevä häpeä.
Ihmisiä syntyi katutytöiksi ja katupojiksi, mutta edellisten kohtalo
tuntui hänestä jälkimäisten kohtaloa kovemmalta, sillä katupojasta
saattoi tulla kunnian mies, mutta katutyttö saattoi harvemmin pysyä
loppuun saakka pystyssä, jos hän vaan oli hiukankin kaunis ja sai
pitää liian kauvan katua kotinansa…
Albert oli syntynyt onnellisissa kotioloissa, mutta jo varhain oli hän
kuitenkin tullut ajatelleeksi näitä kysymyksiä. Pikkupoikana hän oli
leikkinyt merenrantakallioilla niinsanotussa Kaartinpuistossa, ja sikäli
kuin hän oli varttunut, oli kaupunkikin kasvanut niillä tienoilla. Ei ollut
mikään ihme, jos ihminen rakastui kaupunkiin, jonka kanssa oli
kasvanut.
Jokainen aitokaupunkilainen iloitsi syntymäkaupunkinsa
kasvamisesta ja varttumisesta, niinkuin maalainen iloitsee jokaisesta
uudesta maapalasta, joka on valloitettu viljelykselle, sillä kaupunki oli
sen asukkaille ikäänkuin yhteinen koti. Kaupunki syntyi, varttui ja
kuoli kuin elävä olento, sen saattoi jokainen huomata. Kaupunki
nukkui ja heräsi uuden päivän työhön niinkuin ahkera ihminen, se
lämmitti itseänsä tuhansin tulisijoin kuulakkaina pakkasaamuina
vetäen yllensä valkoisen sauhun keveitä huntuja ja kesäisin se
paistatti tummia kattojansa kuumassa auringossa niinkuin kissa
paistattaa turkkiansa pirtinakkunalla. Kaupunki pukeutui mustaan
suruun suurina juhlina, ja riemun onnekkaina päivinä se upeili

52. juhlapuvussa. Sureva, pimeä kaupunki oli kuin mustapukuinen
nainen, ja juhlivine lippuineen se muistutti kukkaniityllä tanssivaa
kirjavapukuista nuorta neitosta. Monivivahteinen oli kaupunki, sillä oli
herkät hermot ja tarkat vaistot, ja sen tunnelmat olivat
kauneudessaan mittaamattomat. Oli siis luonnollista, että saattoi
rakastaa kaunista, varttuvaa kaupunkia niinkuin veljeänsä, jonka
kanssa on lapsena nukkunut saman peitteen alla.
Albert innostui yhä enemmän ja enemmän ajattelussaan, ja
hänelle tuli rauhallisempi olo, sillä hän tunsi taas, että hänellä oli
ainakin yksi ystävä, joka ei voinut hänestä vieraantua, joka oli
luotettava kaikissa elämän kohtaloissa…
Mikä salaperäinen runous piilikään kaupungissa, tuossa
ihmiskäsien suurimmassa ja merkillisimmässä luomassa. Kenellä oli
tarkka korva, hän kuuli paljoa enemmän kuin vain tuon niinsanotun
»kaupungin hermostuttavan melun». Hän kuuli sen katujen
huumaavassa pauhussa koko ihmiselämän voimakkaan sykinnän,
hän näki sen pitkissä, toreiksi avautuvissa kaduissa järjellisen
ajatuksen suoran, voitokkaan kulun, sen taivaita tavoittelevissa
torneissa hän näki ihmismielen suuren kaipuun autereisiin
korkeuksiin, sen keinotekoisten puistojen ja istutusten vihreydessä
hän näki ihmisen sammumattoman kauneudenjanon, sen huimaavaa
vauhtia eteenpäin kiitävissä autoissa ja raitiovaunuissa hän näki
suurien keksintöjen voittokulun ensi viestit ja sen monisäikeisessä
johtolankaverkossa hän kuuli ihmisjärjen ja työn yhä kauniimpaan
vireeseen sointuvan jättiläissoiton…
Albert tarttui käsin ohimoihinsa, hänen verensä syöksähti päähän
rajusti niinkuin virvoitusjuoma äkkiä avatusta pullosta. Ajatusten
rikkaus oli tukahduttaa hänet, kun hän ajatteli kaikkea sitä, mitä hän

53. kaupungissa näki ja mitä hän tunsi sen katuvieriä astellessaan. Mutta
vähitellen talttuivat hänen mielikuviensa vauhkoontuneet hevoset, ja
hän ajatteli jo koko joukon rauhallisemmin.
Kaupungin olemukseen oli kätketty sanoin selittämätön tenho,
joka valtaa monet ihmiset ja joka kutsuu kaukaa erämaidenkin takaa
ihmisiä luoksensa niinkuin toiveiden luvattu maa.
Hän tiesi, että ken kerran on syntynyt vuorilla, hän ei enää viihdy
ahtaissa laaksoissa, ken on tuntenut suuria suruja, häntä eivät
huvita pienet ilot, ken kerran on syntynyt ja kasvanut kaupungissa,
hän ei viihdy muualla. Hän tyytyy kaupungissa vaikka niukimpaan
leipään kuin lähtisi muualle rikkaammille päiville, hän tahtoo elää
kaupungissa ja sen kaupunkia muistuttavaan kalmistoon hän toivoo
kerran pääsevänsä lepäämään…
Rauhattomuus ja yksinäisyyden tunne olivat kadonneet Albertin
mielestä, hänellä oli taas selvä tunto ystävänsä läsnäolosta, ja hän
lähti ulos sen rauhoittavaan seuraan…

54. VII
Äkäisesti sätkivä auto seisoi kadulla Urho Koskulan asunnon edessä.
Se oli professori Hagenin auto, jossa Ebba ja Martta istuivat
odotellen Albertia, joka oli tullut hakemaan Urhoa ajelulle.
Ilma oli kirkas ja harvinaisen kaunis, vaikka olikin jo myöhä syksy.
Kaupunki näytti sangen somalta sunnuntaiasussaan, väkeä oli paljon
liikkeellä varsinkin Esplanaadinkadulla ja Kaivopuistoon vievällä
rantatiellä. Auto kiiti nopeasti läpi kaupungin, ja pian he olivat
Eläintarhassa.
— Kyllä tämä rakas Helsinki sentään on pieni, — sanoi Albert. —
Tuskin on päässyt menemisen alkuun, niin silloin meri taikka metsä
jo on vastassa.
— Ajetaan hiukan maalle, — ehdoitti Ebba, ja niin he lähtivät
ajamaan Oulunkylään päin. Matka kului hauskasti ja hyvin, sillä syksy
oli ollut kuiva ja tiet olivat erinomaisessa kunnossa. Puut olivat miltei
lehdettömiä, ja maa oli ruskea, jotenka ohikiitävä luonto näytti
ikävältä ja alakuloiselta, vaikka aurinko teki parastansa antaaksensa
tummille havumetsille ja mustille pelloille väriä.

55. — Kyllä kaupunki sentään oli paljoa kauniimpi, — sanoi Urho. —
Vahinko, että varhain tullut ensi lumi niin äkkiä suli pois. Jos olisi
edes hiukan lunta, niin luonto näyttäisi koko joukon kauniimmalta.
Auto kiiti eteenpäin, ja he tulivat yhä kauvemmaksi maaseudulle.
Tuuli alkoi puhaltaa kylmästi, ja Martta ehdoitti, että palattaisiin
kaupunkiin ja syötäisiin päivällistä jossain ulkona, esimerkiksi
Alppilassa. Hetkisen mielipiteiden vaihdon jälkeen suostuivat kaikki
siihen. Ebba tosin aluksi vastusteli, mutta kun Martta huomautti, että
he nyt, kun sekä setä että täti vielä olivat Turussa, voisivat antaa
kaikille palvelijoille vapautta siksi päiväksi, suostui hänkin.
— Nyt me pidämme oikein hauskaa, — sanoi Urho, kun oli tultu
Alppilan eteiseen. Natisevia puuportaita myöten kiivettiin toiseen
kerrokseen, jossa niinsanottu japanilainen huone sijaitsi. Se oli
pienehkö, matala huone, jonka seiniä peittivät japanilaismalliset,
paksuilla öljyväreillä maalatut kangastapeetit, jotka olivat pingoitetut
bamburuokokehyksiin. Kattoa peittivät limittäin, toinen toisensa
viereen ladotut eriväriset olkiset auringonviuhkat, ja katossa riippui
viisi puukehyksistä, kahdeksansärmäistä lasilyhtyä, joissa oli
primitiivisiä japanilaisia lasimaalauksia. Huonekalut olivat siroja
korituoleja, tosin hiukan epämukavia, mutta iloisilla malleilla kirjaellut
eriväriset patjat lisäsivät kuitenkin niiden viehätystä.
— Tämähän on kerrassaan tarunomaista, — sanoi Ebba kulkien
ympäri huonetta ja tarkastellen sen omituisuuksia.
— Mutta sangen likaista, — huomautti Martta. — Katsoppas
noitakin tahroja seinässä, ne ovat varmasti samppanjan jälkiä.
— Mistä sinä sen tiedät? — kysyi Albert.

56. — Ajattelin vain, että ne voisivat olla jokin muisto jostakin tällä
pidetystä ihanasta juhlasta, ja olenhan minäkin kerran täällä ollut
eräässä sellaisessa.
— Mitä juhlia ne sellaiset ovat? — kysyi Urho teeskennellen
tietämättömyyttä.
— Enhän minä niistä mitään tarkemmin tiedä, mutta kuuluu täällä
toisinaan olleen seinät koristettuina ruusuilla ja liljoilla ikäänkuin
hääjuhlaa varten, ja sellaisissa juhlissa heitetään toisinaan
samppanjalasit seinäänkin, vai miten luulette, herra Koskula?
— Mitäpä minä sellaisista tietäisin, mutta voihan se olla
mahdollista.
— Sinä Martta tiedät niin paljon tuollaisista ja olet tietävinäsi vielä
enemmän, — sanoi Ebba nuhtelevasti.
— Mutta nyt meidän on tilattava päivällinen, — sanoi Urho ja soitti
tarjoilijaa. Huoneeseen astui frakkipukuinen, huolellisesti ajeltu
ruotsinmaalainen tarjoilija, joka puhui yksinomaan ruotsia.
— Minä en puhu ruotsia, — sanoi Urho, — tilaa sinä, Albert. —
Mutta Martta oli ehtinyt jo siepata ruokalistan ja luki sieltä ääneen
ruokien nimiä, ja pian oli päivällinen suunniteltu.
— Mutta kyllä meidän nyt aluksi pitäisi heti saada lasi madeiraa, —
ehdoitti Martta, minun tuli niin kylmä autossa.
Madeira tuotiin pienessä karafiinissa, ja Ebba ryhtyi kaatamaan
laseihin. — Tämähän on oikein kodikasta, — sanoi hän, — vaikka ei
tästä nyt isä taikka äiti oikein pitäisi, enkä luule, että setä ja tätikään
olisivat tyytyväisiä meidän täälläoloomme, jos he sen tietäisivät.

57. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookfinal.com