Human Resource Management 14th Edition Gary Dessler Solutions Manual

Human Resource Management 14th Edition Gary Dessler Solutions Manual
Human Resource Management 14th Edition Gary Dessler Solutions Manual
Human Resource Management 14th Edition Gary Dessler Solutions Manual

1. Human Resource Management 14th Edition Gary Dessler
Solutions Manual download pdf
https://testbankdeal.com/product/human-resource-management-14th-edition-
gary-dessler-solutions-manual/
Visit testbankdeal.com today to download the complete set of
test banks or solution manuals!

2. We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankdeal.com
for more options!.
Human Resource Management 14th Edition Gary Dessler Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/human-resource-management-14th-
edition-gary-dessler-test-bank/
Human Resource Management 13th Edition Gary Dessler
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/human-resource-management-13th-
edition-gary-dessler-solutions-manual/
Human Resource Management 13th Edition Gary Dessler Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/human-resource-management-13th-
edition-gary-dessler-test-bank/
Intermediate Accounting Volume 2 Canadian 10th Edition
Kieso Test Bank
https://testbankdeal.com/product/intermediate-accounting-
volume-2-canadian-10th-edition-kieso-test-bank/

3. Financial Reporting 1st Edition Loftus Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/financial-reporting-1st-edition-
loftus-solutions-manual/
Introduction to Financial Accounting 11th Edition Horngren
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/introduction-to-financial-
accounting-11th-edition-horngren-solutions-manual/
Principles and Practice of American Politics Classic and
Contemporary Readings 6th Edition Kernell Test Bank
https://testbankdeal.com/product/principles-and-practice-of-american-
politics-classic-and-contemporary-readings-6th-edition-kernell-test-
bank/
Legal Environment 5th Edition Beatty Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/legal-environment-5th-edition-beatty-
solutions-manual/
Nutrition Science and Applications 4th Edition Smolin Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/nutrition-science-and-
applications-4th-edition-smolin-test-bank/

4. Essentials of Organizational Behaviour Canadian 1st
Edition Robbins Test Bank
https://testbankdeal.com/product/essentials-of-organizational-
behaviour-canadian-1st-edition-robbins-test-bank/

5. Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
Part Two
Recruitment and Placement
Chapter 7
Interviewing Candidates

Lecture Outline:
Basic Types of Interviews
Structured versus Unstructured Interviews
Interview Content
How Should We Conduct the Interview?
Improving Performance though HRIS
Three Ways to Make the Interview Useful
Errors That Can Undermine an Interview’s Usefulness
First Impressions
Not Clarifying What the Job Requires
Candidate-Order (Contrast) Error and Pressure to Hire
Nonverbal Behavior and Impression Management
Effect of Personal Characteristics
Interviewer Behavior
Social Media and HR
How to Design and Conduct the Effective Interview
Designing the Structured Situational Interview
Talent Management: Profiles and Employees Interviews
Developing and Extending the Job Offer
Appendix
Interview Guide

In Brief:

This chapter gives an overview of types of interviews and their features. It discusses common
mistakes in interviewing, and outlines effective interviewing techniques from the views of both
interviewer and interviewee.

Interesting Issues:

While structured interviews have been shown to be more valid than non-structured ones, some
managers tend to resist structured interviews in favor of trusting their own skills as interviewers.

Learning Objectives:

1. List and give examples of the main types of selection interviews.
2. List and explain main errors that can undermine an interview’s usefulness.

6. Chapter 7: Interviewing Candidates 7-2

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
3. Define a structured situational interview and give examples of situational questions,
behavioral questions, and background questions that provide structure.
4. What are the main points to know about developing and extending the actual job offer?

Annotated Outline:
I. Basic Types of Interviews
A. Structured versus Unstructured Interviews - Unstructured or nondirective interviews
generally have no set format. Structured or directive interviews generally identify
questions and all applicants are asked the same questions. Sometimes acceptable
responses are specified in advance and the responses are rated for appropriateness of
content.
B. Interview Content - Interviews can be classified according to the nature or
content of their questions, such as situational interviews, job-related
interviews, behavioral interviews, and stress interviews. Puzzle questions are
also popular today, and they are used to see how candidates think under
pressure.
C. How Should We Conduct the Interview?
1. Panel interviews occur when a group (panel) of interviewers questions the
candidate together. A mass interview is where a panel interviews several
candidates simultaneously.
2. Phone interviews are often conducted entirely by phone. Technology has
also made interviewing by videoconferencing possible, saving time and
travel costs.
D. Improving Performance though HRIS
1. Computerized interviews involve computers administering the interview.
Typically the questions are presented in a multiple-choice format, one at a time,
and the applicant is expected to respond to the questions on the screen by pressing
a key.
E. Three Ways to Make the Interview Useful - Studies confirm that the validity
of interviews is greater than previously thought. Structured interviews are
more valid than unstructured interviews for predicting job performance.
Some traits, however, are not able to be accurately assessed in an interview.
1. Structure the Interview – Structured interviews are more valid than
unstructured interviews for predicting job performance.
2. Be careful what sorts of traits you try to assess – Interviews are better for
revealing some traits than others.
3. Beware of committing interviewing errors – Understand and avoid the
various errors that can undermine any interview’s usefulness.
II. Errors That Can Undermine an Interview’s Usefulness
A. First Impressions – One of the most consistent findings is that interviewers
tend to jump to conclusions about candidates during the first few minutes of
the interview.
B. Not Clarifying What the Job Requires – Interviewers who don’t know
precisely what the job entails and what sort of candidate is best suited for it
usually make their decisions based on incorrect or incomplete stereotypes of
what a good applicant is.

7. Chapter 7: Interviewing Candidates 7-3

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
C. Candidate-Order (Contrast) Error and Pressure to Hire –The order in which
you see applicants affects how you rate them. Pressure to hire can undermine
an interview’s usefulness.
D. Nonverbal Behavior and Impression Management – These factors can have a
surprisingly large impact on an applicant’s rating. Inexperienced interviewers
may try to infer the interviewee’s personality from vocal and visual cues such
as energy level, voice modulation, and level of extraversion. Impression
management includes ingratiation, agreeing with the interviewer’s opinions,
and self-promotion to create an impression of competence are used by clever
interviewees to manage the impression they present.
E. Effect of Personal Characteristics: Attractiveness, Gender, and Race –
Interviewers have to guard against letting an applicant’s attractiveness,
gender, and race play a role in candidate ratings.
F. Interviewer Behavior – Telegraphing refers to the interviewer inadvertently
evoking the expected answers.
G. Social Media and HR – Both employer and job candidates use social media tools as
part of the employment interview process.
III. How to Design and Conduct the Effective Interview
A. Designing the Structured Situational Interview
Step 1: Job Analysis;
Step 2: Rate the Job’s Duty;
Step 3: Create Interview Questions;
Step 4: Create Benchmark Answers; and
Step 5: Appoint the Interview Panel and Conduct Interviews.
1. Make Sure You Know the Job – do not conduct an interview unless you
know what KSAs you are looking for.
2. Structure your Interview – a) base questions on job duties; b) use specific
job-knowledge, situational, or behaviorally-oriented questions and
objective criteria to evaluate the interviewee’s responses; c) use the same
questions with all candidates; d) use rating scales to rate answers; and e)
use a structured interview form.
3. Get Organized – The interview should take place in a private room where
interruptions can be minimized. Prior to the interview, the interviewer
should review the candidate’s application and resume, as well as the job
duties and required skills and traits.
4. Establish Rapport – The interviewer should put the interviewee at ease so
he/she can find out the necessary information about the interviewee.
Studies show that people who feel more self-confident about their
interviewing skills perform better in interviews.
5. Ask Questions – The interviewer should follow the interview guide.
6. Take Brief, Unobtrusive Notes – Notes will help the interviewer avoid
snap judgments and remember more clearly what was discussed in the
interview.
7. Close the Interview – Leave time to answer any questions the candidate
may have and, if appropriate, advocate your firm to the candidate. Try to
end the interview on a positive note.

8. Chapter 7: Interviewing Candidates 7-4

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
8. Review the Interview – Once the candidate leaves, and while the interview
is fresh on the interviewer’s mind, he/she should review his/her notes and
fill in the structured interview guide.
B. Talent Management: Profiles and Employees Interviews - Talent
Management: Profiles and Employee Interviews – Profiles include
competencies, traits, knowledge, and experience. Using the same profile for
multiple jobs will ensure an integrated, goal-oriented process.
IV. Developing and Extending the Job Offer - After all the interviews, background checks,
and other tests, the employer decides who to offer the job to and will base his decision on
the information gathered throughout the selection process. The employer will also need to
decide if he will extend an offer of employment or a contract.
V. Appendix
A. Interview Guide for Interviewees
1. Preparation Is Essential
2. Uncover the Interviewers Real Needs
3. Relate Yourself to the Interviewers Needs
4. Think Before Answering
5. Remember That Appearance and Enthusiasm Are Important
6. Make a Good First Impression

Improving Performance Questions:

7-1: You have to hire dozens of wait staff every year for a new restaurant on Miami Beach.
Explain how you would use a computerized interview, including questions and tasks for
candidates

7-2: You are interviewing candidates in Bangladesh and you have a great candidate who
unfortunately is 25 years old, when the job calls for someone at least 40. List three questions
you would ask to see if the person is still qualified.

7-3: Write a one-paragraph (single-spaced) memo to the people who do your company’s
recruiting on the topic, “The five most important things an interviewer can do to have a
useful selection interview.”

Discussion Questions:
7-4: There are several ways to conduct a selection interview. Explain and illustrate the
basic ways in which you can classify selections interviews.

Interviews can be classified according to:
1. Degree of structure - This is the extent to which interviews are, or are not, structured with
previously designed questions so that each candidate must answer the same questions.
2. Purpose - Interviews may be designed to accomplish several purposes, including
selection, performance appraisal, and feedback.
3. The content of the questions may be situational, job-related, or psychological.

9. Chapter 7: Interviewing Candidates 7-5

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
4. The way the interview is administered - Interviews might be conducted by a panel of
interviewers, sequentially or all at once, computerized, or personally. Students should
also provide some illustrations of each.

7-5: Briefly describe each of the following possible types of interviews: unstructured panel
interviews; structured sequential interviews; job-related structured interviews.

In the unstructured panel interview, the panel of interviewers asks questions as they come to
mind. They do not have a list of questions or points that need to be covered but may follow
many different directions. The structured sequential interview consists of the candidate
being interviewed one by one with several different interviewers. Each interviewer conducts
a structured interview that consists of pre-determined questions and a structured evaluation
form to complete. The job-related structured interview consists of pre-determined questions,
all of which are designed to assess the applicant's past behaviors for job-related information.

7-6: For what sorts of jobs do you think computerized interviews are most appropriate?
Why?

The computerized interview can be used as a screening device for virtually any type of
position that may generate a large number of applicants. It is less likely to be used for
managerial positions. However, if there are large numbers of applicants, it could certainly be
just as useful there as in skilled, professional, and unskilled positions.

7-7: How would you explain the fact the structured interviews, regardless of content, are
generally more valid than unstructured interviews for predicting job performance?

The structured interview helps to keep the interviewer focused on the types of behaviors,
traits, or answers that are desired and that are good predictors of job performance.
Unstructured interviews allow interviewers to become sidetracked with things like common
interests and other items that are not good predictors of job success.

7-8: Briefly discuss what an interviewer can do to improve his or her performance.

The students should refer to the section in the chapter on designing and conducting the
effective interview to form his/her suggestions for how an interviewer can improve his/her
perfomance.

7-9: What items shoud a letter of offer definitely contain?

Things to keep in mind here include understanding the difference between a job offer letter
and a contract. A job offer letter lists the offer’s basic information, including details on salary
and pay, benefits information, paid leave information, and terms of employment. There
should be a strong statement specifying that the employment relationship is “at will.” In
contrast to a letter of offer, it is not unusual for an employment contract to have a duration
(such as 3 years).

10. Chapter 7: Interviewing Candidates 7-6

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
Individual and Group Activities:
7-10: Prepare and give a short presentation titled, “How to Be Effective as a Selection
Interviewer.”

There are several things you can do to prepare to be an effective interviewer. Some of the
responses the students should give include: structure the interview; prepare for the interview;
establish rapport; ask questions; close the interview; and review the interview.

7-11: Use the Internet to find employers who now do preliminary selection interviews via
the Web. Do you think these interviews are useful? Why or why not? How would you
improve them?

The students should use the Internet to search the Web sites of various companies to find
examples of companies that use the Web for preliminary selection interviews. They should
provide the pros and cons of using the Web for preliminary selection interviews. Challenge
students to identify ways to improve the examples they have presented based on what has
been discussed in this chapter.

7-12: In groups, discuss and compile examples of “the worst interview I ever had.” What
was it about these interviews that made them so bad? If time permits, discuss as a
class.

Based on their experiences, the students should come up with various examples. They
should also discuss their suggestions for improving the interview.

7-13: In groups, prepare an interview (including a sequence of at least 20 questions) you’ll
use to interview candidates for the job teaching a course in Human Resources
Management. Each group should present their interview questions in class.

The students should use this opportunity to design their own interview questions using the
suggestions given in the chapter.

7-14: Some firms swear by unorthodox interview methods. For example, Tech Planet, of
Menlo Park, CA, uses weekly lunches and “wacky follow-up sessions” as substitutes for
first-round job interviews. During the informal meals, potential staffers are expected
to mingle, and they’re then reviewed by the Tech Planet employees they meet at the
luncheons. One Tech Planet employee asks candidates to ride a unicycle in her office
to see if “they’ll bond with the corporate culture or not.” Toward the end of the
screening process, the surviving group of interviewees has to solve brainteasers, and
then openly evaluate their fellow candidates’ strengths and weaknesses. What do you
think of a screening process like this? Specifically, what do you think are its pros and
cons? Would you recommend a procedure like this? If so, what changes, if any, would
you recommend?

11. Chapter 7: Interviewing Candidates 7-7

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
The students should use the information they’ve learned in this chapter to make judgments
about this screening process.

7-15: Several years ago, Lockheed Martin Corp. sued the Boeing Corp. in Orlando,
Florida, accusing it of using Lockheed’s trade secrets to help win a multibillion-dollar
government contract. Among other things, Lockheed Martin claimed that Boeing had
obtained those trade secrets from a former Lockheed Martin employee who switched to
Boeing. But in describing methods companies use to commit corporate espionage, one
writer says that hiring away the competitor’s employees or hiring people to go through
its dumpster are just the most obvious methods companies use to commit corporate
espionage. As he says, “one of the more unusual scams – sometimes referred to as ‘help
wanted’ – uses a person posing as a corporate headhunter who approaches an employee
of the target company with a potentially lucrative job offer. During the interview, the
employee is quizzed about his responsibilities, accomplishments, and current projects.
The goal is to extract important details without the employee realizing there is no job.”

Assume that you are the owner of a small high-tech company that is worried about the
possibility that one or more of your employees may be approached by one of these
sinister “headhunters.” What would you do (in terms of employee training, or a letter
from you, for instance) to try to minimize the chance that one of your employees will
fall into that kind of trap? Also, compile a list of five or ten questions that you think
such a corporate spy might ask one of your employees.

Students may suggest that the employer educate employees that tactics such as the ones
described here are used by competitors, suggest an appropriate response, and encourage
employees to report any such contact to management. Building trust and loyalty is clearly
important in order for this strategy to be effective. Brainstorm with the class a list of
questions that may be asked, and perhaps conduct a role play to demonstrate how the
conversation may play out, and facilitate a discussion on how the employee and employer
could respond.

7-16: Appendix A, PHR and SPHR Knowledge Base at the end of this book lists the
knowledge someone studying for the HRCI certification exam needs to have in each
area of human resource management (such as in Strategic Management, Workforce
Planning, and Human Resource Development). In groups, do four things: (1) review
Appendix A; (2) identify the material in this chapter that relates to the required
knowledge Appendix A lists; (3) write four multiple-choice exam questions on this
material that you believe would be suitable for inclusion in the HRCI exam; and (4) if
time permits, have someone from your team post your team's questions in front of the
class, so that students in all teams can answer the exam questions created by the other
teams.

Material from this chapter that may be included in the HRCI certification exam includes
interviewing procedures, federal, state, and local employment-related laws, and interviewing
techniques.

12. Chapter 7: Interviewing Candidates 7-8

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
Experiential Exercise: The Most Important Person You’ll Ever Hire
Purpose: The purpose of this exercise is to give you practice using some of the interview
techniques you learn from this chapter.

Required Understanding: You should be familiar with the information presented in the chapter,
and to read this: “For parents, children are precious.” It's therefore interesting that parents who
hire “nannies” to take care of the children usually do little more than asked several interview
questions and conduct what is often, at best, a perfunctory reference check. Given the often
questionable validity of interviews, and the (often) relative inexperience of the father or mother
doing the interviewing, it's not surprising that many of these arrangements are disappointments.
You know from this chapter that it is difficult to conduct a valid interview unless you know
exactly what you are looking for. Most parents simply aren't trained to do this.

How to Set up the Exercise/Instructions:

Set up groups of five or six students. Two students will be the interviewees, while the other
students in the group will serve as panel interviewers. The interviewees will develop an
interviewer assessment form, and the panel interviewers will develop a structured situational
interview for a “nanny.”

7-17: Instructions for the interviews: The interviewees should leave the room for about 20 min.
While out of the room, the interviewees should develop an “interviewer assessment form”
based on the information presented in the chapter regarding factors that can undermine the
usefulness of an interview. During the panel interview, the interviewees should assess the
interviewers using the interviewer assessment form. After the panel interviewers have
conducted the interview, the interviewees should leave the room to discuss their notes. Did
the interviewers exhibit any of the factors that can undermine the usefulness of an
interview? If so, which ones? What suggestions would you (the interviewees) make to the
interviewers on how to improve the usefulness of the interview?

7-18: Instructions for interviewers: while the interviewees are out of the room, the panel
interviewers will have 20 min. to develop a short structured situational interview form for a
“nanny.” The panel interviews team will interview two candidates for the position. During
the panel interview, each interviewer should be taking notes on a copy of the structured
situational interview form. After the panel interview, the panel interviewers should discuss
their notes. What were your first impressions of each interviewee? Were your impressions
similar? What candidate would you all select for the position and why?

Video Case Appendix:
Video Title: Interviewing Candidates (Zipcar)

13. Chapter 7: Interviewing Candidates 7-9

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
Synopsis:
Zipcar is a company that allows customers to share a car for a fee as small as a short cab ride.
Individuals who become Zipcar members are able to reserve a vehicle with as little advance
notice as one hour through any wireless device, unlock a car with a card that members carry with
them, and drive for the reserved period of time. The goal of Zipcar is to reduce the number of
cars being driven and thereby reduce environmental pollution.
Zipcar is a fast-growing innovative company that supports the environment and is socially
responsible. This makes it an attractive place to work for many who are looking for a company
that is doing something new. When selecting new employees, Zipcar aims to find people who
are passionate about the brand, professional, courteous, and presentable. It wants someone who
can understand the value of the organization and the culture within which the company operates.
Discussion Questions:
7-19: What makes Zipcar an attractive employer for which to work?
7-20: What do those doing the actual hiring at Zipcar feel are important characteristics to find in
potential employees?
7-21: List three behavioral and three situational questions that you would use to interview Zipcar
employment applicants.
7-22: According to the video, which practices should you avoid during an interview? How do
these compare with those discussed in this chapter?

Application Case: The Out-of-Control Interview

7-23: How would you explain the nature of the panel interview Maria had to endure?
Specifically, do you think it reflected a well-thought-out interviewing strategy on the
part of the firm, or carelessness on the part of the firm's management? If it was
carelessness, what would you do to improve the interview process at Apex
Environmental?

It is fairly clear that the panel interview was a stress interview designed to see how well
she could handle difficult situations. In this respect, it seems to have been a well-thought-
out interviewing strategy, but there was a very clear element of carelessness on the part of
the firm's management. The panel was obviously not well-trained and was careless in the
choice of questions that they used. Many of the questions were clearly discriminatory and
could be used against them in a gender-based discrimination suit.

7-24: Would you take the job offer if you were Maria? If you're not sure, what additional
information would help you make your decision?

Maria needs additional information. What she does know is the nature of the job and the
clear fit with her training and skills. The additional information that she should seek
involves the number of women who work at Apex, the levels of management which they
have attained, and the satisfaction of those women with their treatment by Apex

14. Chapter 7: Interviewing Candidates 7-10

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
management. The fact that the entire interview panel was composed of men and their
choice of questions leaves us with reservations about how she would be treated once hired.

7-25: The job of applications engineer for which Maria was applying requires: (a) excellent
technical skills with respect to mechanical engineering; (b) a commitment to working
in the area of pollution control; (c) the ability to deal well and confidently with
customers who have engineering problems; (d) a willingness to travel worldwide; and
(e) a very intelligent and well-balanced personality. List 10 questions you would ask
when interviewing applicants for the job.

There are a wide variety of specific questions that could be posed to address these issues.
Questions need to be job-related, specifically to the requirements listed above. They also
need to clearly avoid any discriminatory areas.

Continuing Case: Carter Cleaning Company - The Better Interview

7-26: In general, what can Jennifer do to improve her employee interviewing practices?
Should she develop interview forms that list questions for management and non-
management jobs, and if so what form should these take and what questions should
be included? Should she initiate a computer-based interview approach? If so, why
and how?

Carter Cleaning Company has an inadequate, unstructured way of interviewing and
hiring. One solution students could suggest is to utilize a structured interview guide such
as the one provided in Figure 7-1 as an example of a tool that managers could use to
improve their interviewing practices. Have students brainstorm a list of questions to be
included in the structured interview guide. A computer-based approach is also a
possibility; students should explore the pros and cons of this given the nature of the
organization and weigh the cost/benefit of utilization of this technology.

7-27: Should she implement a training program for her managers, and if so, specifically
what should be the content of such an interview-training program? In other words, if
she did decide to start training her management people to be better interviewers,
what should she tell them and how should she tell it to them?
The obvious answer to this question is yes, a training program should be designed and
delivered. Students should include suggestions from the section on designing and
conducting effective interviews, including training in preparation, utilization of a
structured interview process, and interviewing techniques discussed in this chapter. She
should educate managers in the potential pitfalls that come up in the interviewing process
as outlined in the text. She should also provide an opportunity for practice with mock
interviews in the training session so that managers can use the skills they learn and become
comfortable with the process.

15. Chapter 7: Interviewing Candidates 7-11

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
Hotel Paris: Improving Performance at the Hotel Paris - The New Interviewing
Program

7-28: For the jobs of security guard or valet, develop 5 situational, 5 behavioral, and 5 job
knowledge questions, with descriptive good/average/poor answers.

Examples may be found in Figures 7-2 and 7-3. Student answers will vary. For the
security guard, questions might focus on ascertaining the level of dependability,
responsibility, initiative, and cool-headedness under pressure. The car hop position’s
desired behaviors may include detail orientation, friendliness, and ability to follow
directions.

7-29: Combine your questions into a complete interview process that you would give to
someone who must interview candidates for these jobs.

Students should follow the outline for interviewing in Figure 7-1 and in the Chapter
Appendix.

Key Terms:

Unstructured or Nondirective Interview - An unstructured conversational-style interview -
The interviewer pursues points of interest as they come up in response to questions.

Structured or Directive Interview - An interview following a set sequence of questions.

Situational Interview - A series of job-related questions which focus on how the candidate
would behave in a given situation.

Behavioral Interviews - A series of job-related questions that focus on how the candidate
reacted to actual situations in the past.

Job-Related Interview - A series of job-related questions which focuses on relevant past job-
related behaviors.

Unstructured Sequential Interview - An interview in which each interviewer forms an
independent opinion after asking different questions.

Stress Interview - An interview in which the applicant is made uncomfortable by a series of
often rude questions.

Structured Sequential Interview- An interview in which the applicant is interviewed
sequentially by several supervisors and each rates the applicant on a standard form.

Panel Interview - An interview in which a group of interviewers questions the applicant.

Mass Interview - A panel interviews several candidates simultaneously.

16. Chapter 7: Interviewing Candidates 7-12

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.

Candidate Order Error - An error of judgment on the part of the interviewer due to
interviewing one or more very good or very bad candidates just before the interview in question.

Structured Situational Interview - A series of job-relevant questions with predetermined
answers that interviewers ask of all applicants for the job.

17. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

18. hansikkaihin ja mennä vaimonsa kanssa jumalaisen säälin kirkkoon
kuuntelemaan pastori de Willoughby Stotterbridgen isänmaallisia
saarnoja; ja Gladys kumarsi päänsä rukoukseen ja silmiensä kulmista
katseli seuraavassa penkissä istuvan naisen pukua ja otti siitä oppia.
Jälkeenpäin ottivat he osaa sunnuntaiparaatiin ja Gladys huomautteli
Petteriä niistä seikoista, jotka todistivat "hienoutta." Iltasin kävelivät
he kaduilla ja pysähtyivät suurten kauppojen ikkunoiden eteen, tai
vei Gladys Petterin hotellien eteisiin, joissa rikkaita sai katsella
ilmaiseksi. Petterin oli nälkä ja hän olisi halunnut mennä johonkin
halpaan ravintolaan ja täyttää itsensä rehellisellä ruualla, mutta
Gladys, jolla oli pikkulinnun ruokahalu, marssitti hänet Hotel de
Soton ruokasaliin syömään lautasellisen soppaa, palan leipää ja
hitusen voita — jotta he voisivat katsella komeutta ja seurata, miten
"hienot" ihmiset syövät ruokaansa.

19. LXXIX.
Ja yhtä hartaasti kuin Gladys Frisbie Gudge ihaili rikkaita, yhtä
hartaasti hän halveksi köyhiä. Jos hänet pani tiukalle, niin myönsi
hän että täytyi olla köyhiäkin; hienostoa ei voinut olla, jollei ollut
laajaa kerrosta epähienostoa. Köyhät olivat paikallaan; mutta Gladys
ei hyväksynyt sitä, että köyhät pyrkivät pois paikaltaan tai
arvostelivat parempia ihmisiä. Hänellä oli sana, millä hän nimitti
kaikkea, jota hän halveksi, ja tuo sana oli "alhainen"; hän käytti sitä
sanaa ihmisistä, joita ei halunnut tavata, ja hän käytti sitä
korjatessaan Petterin tapoja tai tuomitessaan hänen ostamansa
hatun. Olla "alhainen" oli samaa kuin olla kirottu, ja kun Gladys näki
ihmisiä, jotka olivat epäilemättä "alhaisia" ja uskalsivat olettaa
olevansa yhtä hyviä kuin muutkin, niin piti Gladys tätä
persoonallisena solvauksena ja hän tuli kostonhimoiseksi ja
armottomaksi heitä kohtaan. Jokainen tällainen sai hänen
persoonallisen vihansa, ja paljoa korkeamman ja jalomman olennon
vihan kuin hänen persoonansa olikaan, sen olennon vihan, miksi hän
pyrki, hänen aatteensa vihan.
Petteri oli ollut kerran samanlainen, mutta nyt hänen oli niin
mukava olla, että hän pakkasi laiskumaan ja tulemaan
välinpitämättömäksi. Sen vuoksi olikin hyvä että hänellä oli Gladys

20. kannuksena ja pitämässä hänet vireessä. Alussa ei Gladys tavannut
ketään punikkeja, hän tunsi niitä vain niistä kertomuksista, joita
Petteri kertoi tultuaan kotiin iltasin. Mutta jokainen eri ryhmä, joita
Petteri vainosi, muuttui hänen vaimonsa mielessä joukoksi
ihmispiruja, ja sillä aikaa kun hän kiillotti uneliaiden hienoston
naisten kynsiä, oli hänen mielensä täynnä suunnitelmia näiden
pirujen voittamiseksi.
Joskus hänen suunnitelmansa oli odottamattoman ihmeteltäviä.
Hänellä oli naisen vaistomainen tieto inhimillisistä heikkouksista ja
tunne-elämän monimutkaisista poluista; hän voi esimerkiksi tehdä
Petterille suunnitelman jonkun nuoren radikalin turmioon
saattamisesta niin täydellisesti kuin jos hän olisi tuntenut henkilön
perin pohjin. Petteri vei näitä suunnitelmia McGivneylle ja Guffeylle,
josta seurasi että hänen vaimonsa kyvyt otettiin huomioon ja hänet
kiskottiin irti kynsien puhdistuspajasta hyvän palkan avulla. Guffey
lähetti hänet tekemään tuttavuutta erään rikkaan miehen
palvelijoiden kanssa, koska tämä rikas mies oli lahjottanut
rahasummia "primaryvaali-yhdistykselle" ja muillekin
punikkimaisuuteen vivahtaville järjestöille, ja jonka yksityiselämässä
arveltiin olevan jotakin salattavaa. Gladys onnistui tässä niin hyvin,
että hänet pian pantiin vieläkin arkaluontoisempaan työhön — hänet
lähetettiin rikasten naisten luo selittämään punikkivaaran suuruutta
ja pyytämään rahaa Guffeyn konttorin yhä kasvaviin kustannuksiin.
Nyt olikin paljon työtä punikkivastaisessa toiminnassa. Noin
kahden vuoden kuluessa, aina Venäjän bolshevikien
vallankumouksesta saakka, oli vähitellen sosialistiliikkeessä
tapahtunut hajaannus, ja raitiotrustin urkkijat, samoin kuin
piirilakimiesvirastojen kätyrit ja hallituksen salapoliisit, olivat tehneet
ahkerasti työtä lisätäkseen hajaannusta ja saadakseen aikaan

21. vakavaa erimielisyyttä järjestössä. Oli sellaisia sosialisteja, jotka
luottivat politilliseen toimintaan ja halusivat käyttää elämänsä
puolueen hitaaseen ja vaivaloiseen rakentamiseen. Oli toisia, jotka
olivat kärsimättömiä ja etsivät lyhempää tietä, yleislakkoa tai
työläisten joukkokapinaa, joka tekisi lopun kapitalismin orjuudesta.
Nämä sanoivat että koko politiikkapeli on mädännäinen; politikoitsijat
löysivät minuutissa enemmän keinoja työläisten pettämiseksi kuin
työläiset voivat vuodessa estää. He käskivät katsoa saksalaisia
sosialisteja, noita kansainvälisyyden pettureita. He sanoivat että
täällä American Cityssäkin oli ihmisiä, jotka nimittivät itseään
sosialisteiksi ja halusivat vetää työväestön samanlaiseen
rotanloukkuun!
Tätä väittelyä ei käyty vain itsensä väittelyn vuoksi; liikkeen kaksi
siipeä hyökkäilivät toistensa kimppuun katkerasti. "Politikot"
kutsuivat vastustajiaan "impossibilisteiksi" ja "anarkisteiksi"; ja
toinen puoli syytti vastustajiaan hallituksen palkkalaisiksi. Petteri
saneli McGivneylle jonkun skandaalin, jonka kätyrit levittivät
"vasemmistolaisten" keskuuteen, ja pitkien väittelyjen kestäessä
osaston kokouksissa nämä tulivat esille syytöksinä. Herbert Ashton
lausui niistä pistävän ivallisesti, tai "Pätkä" Gunton jyrisi niitä hurjissa
puheenvuoroissaan — "heittäen ne vastustajilleen vasten kasvoja",
kuten hänen tapansa oli sanoa.
"Pätkä" Gunton oli kuljeksiva latoja, agitaattori, joka aina kehotti
suoraan toimintaan eikä välittänyt kuka sen kuuli. "Väkivaltaako?"
sanoi hän. "Kuinka monta tuhatta vuotta täytyy meidän kärsiä
kapitalististen hallitusten väkivaltaa ilman oikeutta vastata siihen?"
Taikka: "Väkivaltaa? Tietysti meidän on vastustettava väkivaltaa —
siihen saakka, että olemme saaneet kärsiä siitä kyllin!" Petteri oli
kuunnellut "Pätkän" kiihkoiluja "sovittelevia tinkijöitä" ja

22. "konikauppiaita" vastaan ja oli pitänyt häntä yhtenä American Cityn
vaarallisimmista punikeista. Mutta sitten kun Joe Angellin juttu oli
avannut hänen silmänsä oli Petteri käsittänyt että "Pätkä" oli kätyri,
niinkuin hänkin.
Petterille ei kukaan kertonut, mutta hän piti silmänsä auki, eikä
aikaakaan, niin tapausten kulku osotti hänen olleen oikeassa.
"Vasemmistososialistit" erosivat puolueesta, pitivät oman
puoluekokouksensa, ja tässä kokouksessa jakautuivat taaskin kahtia,
muodostaen kommunistipuolueen ja kommunistisen
työväenpuolueen. Kun nämä kaksi konventionia olivat koolla, tuli
McGivney Petterin luo ja sanoi että hallituksella oli mies
kommunistipuolueen ohjelmakomiteassa, ja nyt vaadittaisiin
sellainen lause, joka tekisi yksistään tuon puolueen jäsenyyden
rikolliseksi, joten jokainen kommunistipuolueen jäsen voitaisiin
asettaa vankilaan ilman muita todisteita. Tämän lauseen täytyi
luonnollisesti olla oikeaa kommunistien kieltä, ja tässä tarvittiin
Petterin erikoistietoja.
Petteri kirjoitti lauseen ja pari päivää sen jälkeen hän näki
sanomalehdissä, miten oli käynyt. Ohjelmakomitea oli laatinut
ohjelma-ehdotuksen, mutta "Pätkä" Gunton oli esittänyt
vähemmistöehdotuksensa ja pitänyt konventionissa leimuavan
puheen, ja seurauksena oli että hänen ehdotuksensa hyväksyttiin
vähäisellä enemmistöllä. Tässä ehdotuksessa oli Petterin kirjottama
lause. Pari kuuta sen jälkeen, kun hallituksen juttu kommunisteja
vastaan oli valmis ja kun kommunisteja vangittiin tukuttain, vangittiin
myöskin "Pätkä" Gunton, mutta muutamaa päivää myöhemmin pääsi
hän pakoon huomiota herättävällä tavalla — sahasi itselleen tien
vankilan katon lävitse!

23. LXXX.
I.W.W. liitto oli taaskin alkanut toimia American Cityssä, ja olivatpa jo
uskaltaneet avata huoneustonsakin. Petteri ei uskaltanut itse mennä
sinne, mutta hän opetti kahta McGivneyn hänelle tuomaa nuorta
miestä puhumaan ja ajattelemaan niinkuin I.W.W.-läiset puhuvat, ja
hän myöskin neuvoi, miten näiden luottamuksen voi saavuttaa. Ei
kulunut pitkää aikaa ennenkuin toinen näistä oli liiton osaston
sihteeri; ja Petteri, joka johti heidän toimintaansa, sai kaksi kertaa
viikossa raportin siitä, mitä "tuplajuulaiset" suunnittelivat ja toimivat.
Petteri ja Gladys paraikaa olivat suunnittelemassa uutta
pommijuttua, joka kohdistaisi yleisen huomion näihin vaarallisiin
miehiin, kun Petteri eräänä aamuna otti käsiinsä sanomalehden ja
havaitsi että suotuisa kohtalo oli antanut hänen vihollisensa hänen
käsiinsä.
Kaukaisen pohjoislännen tukkityömailla, pienessä Centralian
kaupungissa, oli "tuplajuulaisten" huoneusto hävitetty aivan niinkuin
American Cityssäkin. He laittoivat itselleen toisen kokoushuoneen, ja
taaskin kauppakamarin ja kauppiasten ja tehtailijain liiton jäsenet
pitivät salaisen kokouksen, jossa päätettiin tuhota kaikki
"tuplajuulaiset." Nämä vetosivat viranomaisiin ja pyysivät suojelusta,
ja kun heiltä kiellettiin lakien turva, laativat he lentolehden ja

24. vetosivat yleisöön. Mutta liikemiehet panivat suunnitelmansa
käytäntöön. He laittoivat aselevon vuosipäiväksi takasin palanneiden
sotilaiden paraatin, ja he johtivat tämän paraatin syrjään oikealta
tieltään, jotta se kulkisi I.W.W. liiton huoneuston ohitse. Muutamat
innokkaimmista kantoivat käsissään köysiä osotukseksi, mikä oli
tarkotuksena; kulkue pysäytettiin huoneuston kohdalle, kiljastiin ja
alettiin hyökätä huoneustoon. Ovi lyötiin mäsäksi ja alettiin tunkea
sisälle, jolloin "tuplajuulaiset" alkoivat ampua sisäpuolelta tappaen
useita kulkueen osanottajista.
Silloin roskajoukko luonnollisesti tuli raivoisaksi. Huoneustossa
olijat piestiin, jotkut tunnottomiksi; heidät heitettiin vankilaan,
piestiin ja kidutettiin, ja eräs heistä otettiin vankilasta, vietiin pois
automobiililla, ja sen jälkeen kuin hänelle tehtiin sama raaka
ruokottomuus kuin Shawn Bradylle tehtiin, hirtettiin hänet erääseen
siltaan. Luonnollisesti pidettiin huoli siitä, että sanomalehdille tuona
iltana lähetettiin oikeat uutiset tapahtumasta; ja seuraavana aamuna
koko Amerika luki, miten joukko "tuplajuulisia" oli asestautunut
pyssyillä, piilottautunut I.W.W. liiton huoneuston katolle ja
kylmäverisesti ammuskellut aseettomien, takasin palanneiden
sotilasten rauhalliseen kulkueeseen.
Koko maa tuli villiksi, ja Guffeyt ja McGivneyt ja Gudget ympäri
Yhdysvaltoja käsittivät että heidän hetkensä oli lyönyt. Petteri neuvoi
American Cityn I.W.W. liiton osaston sihteeriä kutsumaan siksi illaksi
kokouksen hyväksymään päätöslauselman, jossa sanottiin
Centraliasta saapuneet uutiset valheiksi. Samalla kertaa muuan
toinen Guffeyn miehistä, entinen armeijan upseeri, joka vieläkin oli
sotilaspuvussa, sai aikaan että American Legionan kokous määrättiin
pidettäväksi; hän piti hurjan puheen entisille sotilaille, ja noin
yhdeksän tienoissa illalla nelisenkymmentä heistä lähti liikkeelle ja

25. asestettuina autoista otetuilla raskailla rauta-aseilla hyökkäsi I.W.W.
liiton huoneustoon, huitoen siellä olijoita päihin aseillaan ja
pakottaen toiset hyppäämään ulos ikkunasta, josta johtui että useat
taittoivat jalkansa. Seuraavana aamuna selosti American City "Times"
tapausta riemun huudahduksilla, ja piirilakimies Burchard antoi
julistuksen, jossa sanottiin että ei tultaisi tekemään yritystäkään
rangaista sotilaspoikia; "tuplajuulaisethan" olivat vaatineet "suoraa
toimintaa", ja nyt he olivat saaneet sitä, ja arvella voi että he nyt
ovat tyytyväisiä.
Sitten American Legionan jäsenet, tämän hyväksymisen
kannustamina ja Guffeyn entisen upseerin yllyttäminä, alkoivat
järjestelmällisesti tuhota jokaisen radikalien kokouspaikan
kaupungissa. "Clarionin" konttori hävitettiin taas ja sosialistiosaston
huoneusto, ja tonnittain otettiin kirjallisuutta takavarikkoon. Pari
kirjakauppaa tuhottiin, jonka jälkeen nämä entiset sotilaat
jakautuivat pienempiin ryhmiin ja tarkastivat jokaisen lehtimyymälän
kaupungissa, ja missä tahansa löydettiin punikki-julkaisuja, niinkuin
"Nation" tai "New Republic", revittiin ne ja myyjiä uhkailtiin
vankeudella. He hyökkäsivät kirjallisuusseuraan, jonka nimi oli
"Ruskin Club" ja jossa tavallisesti ei ollut muita kuin ystävällisiä
vanhahkoja naisia, jotka säikäyksestä tulivat miltei mielipuoliksi. He
löysivät "Venäjän kansanklubin", joka tähän saakka oli säästynyt,
sillä se oli kasvatuksellista laatua, pelkästään sivistyspyrinnöitä
varten. Mutta luonnollisestikaan ei nykyään voitu luottaa kehenkään
venäläiseen — kaikkihan ne olivat bolshevikeja, tai jolleivät ole, niin
niistä kuitenkin tulee, joka oli sama asia; ja niinpä Guffey järjesti
hyökkäyksen tähän rakennukseen, ja pari sataa venäläistä piestiin,
heitettiin alas portaista tai ikkunoista ulos, ja eräältä
vanhanpuoleiselta matematiikan opettajalta lyötiin pääkallo halki ja
muutamalta soitannon opettajalta hampaat suusta.

26. Oli useita miljoonia nuoria amerikalaisia, joille oli annettu
sotilaspuku ja kivääri, opetettu ampumaan ja käyttämään pistintä,
eivätkä he kuitenkaan olleet saaneet tapella. Nämä miehet olivat
luonnollisesti tappeluhaluisia, ja tässä oli heillä nyt hyvä tilaisuus. Se
oli ainakin yhtä hauskaa kuin juoksuhaudoissa oli, eikä hetikään niin
vaarallista. Kun punikkien huoneustoihin hyökkääjät tulivat takasin
retkiltään, ei ollut ketään kateissa, ei tarvinnut sähköttää kenenkään
vanhemmille että poika on kaatunut. Jotkut nöyräpäiset naiset
haalivat kokoon kulkueen pannakseen vastalauseen Venäjän saartoa
vastaan; nuo isänmaan puolustajat kävivät näiden naisten
kimppuun, tuhosivat heidän lippunsa ja repivät vaatteet kappaleiksi
heidän yltään, jonka jälkeen poliisit korjasivat vankilaan sen, mitä
heistä jälellä oli. Sattui että eräs tunnettu "sportti" — se on, kilpa-
ajopeluri — tuli paikalle ja hänellä oli punanen kaulaliina, ja
kulkueeseen hyökkääjät, luullen häntä bolshevikiksi, takoivat hänet
puolikuolleeksi. Tällainen herätti vastenmielisyyttä ihmisissä, joiden
mielestä oli epäviisasta rikkoa liian monta lakia lain ja järjestyksen
nimessä, joten piirilakimiehen virasto vannotti nuoret sotilaspojat
apulaissheriffeiksi ja antoi heille virkamerkin, joten kaikki oli taas
laillista ja aivan paikallaan.

27. LXXXI.
Petteri Gudge oli usein mukana näillä metsästysreissuilla. Ihme kyllä,
Petterin mieli oli samanlainen kuin noiden sotilaspoikien, jotka eivät
olleet nähneetkään sotaa. Petteri oli lukenut sotauutisia viisi vuotta,
mutta ei ollut saanut tapella; ja nyt hän havaitsi että hän halusi
tapella. Ennen hän ei lainkaan halunnut tapella, sillä hän olisi
joutunut vaaraan tulla haavotetuksi tai tapetuksi; mutta nyt ei ollut
enää mitään sellaista vaaraa, ja nyt voi tappelemisesta nauttia.
Entisinä aikoina olivat ihmiset sanoneet häntä pelkuriraukaksi ja hän
oli itsekin uskonut sen; mutta nyt hän huomasi ettei se ollutkaan
totta; hän oli yhtä urhoollinen kuin yksikään koko joukosta.
Oikea asianlaita oli se, että Petterillä ei ollut ollut hauskaa
nuoruudessaan, hän ei ollut oppinut, niinkuin kauppakamarin ja
kauppiasten ja tehtailijain liiton nuoremmat jäsenet, lyömään pientä
valkosta palloa erilaisilla nuijilla ympäri kenttää. Petteri oli kuin
liikemies, jolla ei oikeastaan ollut ollut mitään lapsuusaikaa, ja
vanhempana lääkärin määräyksestä alkaa harjottaa jotakin urheilua.
Petterin urheiluksi tuli pistää revolveri takataskuunsa ja ottaa
patukka käteensä sekä hyökätä johonkin huoneeseen, jossa
kolmekymmentä tai neljäkymmentä venäläistä partoineen päivineen
koetti ottaa selvää englanninkielen ongelmoista. Petteri kiljasi ja näki

28. niiden hädissään juoksevan sinne tänne, jolloin hän seurasi
kintereillä ja iski patukallaan jokaista päätä, minkä ulottuville tuli, ja
jollei päitä ollut näkösällä, iski hän ympärilleen niin kauvan, että
taaskin löysi jonkun pään. Erikoista nautintoa tuotti hänelle, jos hän
sai heitä heitetyksi portaita alas mullin mallin; ja jos hän sai heitä
viskotuksi ikkunoista, oli se vieläkin virkistävämpää ja hän huusi ja
kirkui riemusta. Hän oppi joitakin heidän huudahduksistaan —
ulkomaalaista pötyä, mitä lie ollut — ja hän kirosi heitä heidän
omalla kielellään. Hänen luonteessaan oli koko joukon apinaa, ja kun
hän oppi tuntemaan näitä ihmisiä paremmin, alkoi hän matkia
heidän kädenliikkeitään ja kauhistuksen ilmeitä ja sai koko
huoneentäyden "kapulajusseja" nauraa hohottamaan aivan
katketakseen. Oli eräs kuuluisa liikkuvien kuvien komeljanttari, jolla
oli suuret juhlat, ja Petteri matki tämän käyntiä, laahustellen jonkun
hikipajatyöläis-paran luo potkasten häntä takapuoleen tai astuen
hänen varpailleen ja samalla sylkästen häntä vasten kasvoja. Joten
"kapulajussit" rupesivat pitämään hänestä tavattomasti, ja pakottivat
tulemaan kanssaan joka retkelle.
Myöhemmin, kun hallitus rupesi murskaamaan
kommunistipuoluetta ja kommunistista työväenpuoluetta, kasvoi
Petterin maine ja suosio. Sillä nyt, hyökkäysten ja pieksäjäisten
lisäksi, salapoliisit ja urkkijat ja "kapulajussit" paimensivat noiden
järjestöjen jäseniä sadottain vankilaan ja "tutkivat" heitä. Ja aina
tarvittiin Petteriä näissä; hänen tietonsa punikeista teki hänet
välttämättömäksi ja hänestä tuli koko toiminnan pää. Oli järjestetty
"Pätkä" Guntonin ja muiden kätyrien kautta että kommunistipuolue
ja kommunistinen työväenpuolue pitivät kokouksiaan samana iltana
yli koko maan; ja seuraavana aamuna ilmotettiin suurella riemulla
sanomalehdissä koko maailmalle että kaikkiin kokouksiin oli hyökätty
jokapaikassa samalla hetkellä ja tuhansia kommunisteja pantu

29. vankilaan. American Cityssä oli Yhdysvaltain hallitus vuokrannut
suuren huoneuston, joka oli Guffeyn konttorin yhteydessä, ja pitkin
yötä ja vielä seuraavana aamunakin tuotiin joukottain vangituita
punikkeja, kunnes niitä oli enemmän kuin neljäsataa. Heidät
sullottiin näihin huoneisiin, joissa ei ollut kylliksi tilaa heidän edes
istua lattialle; ja tietysti siellä vallitsi kamala hälinä, kirouksia ja
rusikoitujen ihmisten valituksia, sekä löyhkä, joka veti vertoja
eläintarhan apinahäkin löyhkälle.
Vankeja pidettiin näissä huoneissa useita viikkoja ja yhä vain
tuotiin lisää; heitä oli niin paljon, että naiset oli pakko eristää —
heidät asetettiin käymälöihin. Useat vangeista tulivat sairaiksi, tai
olivat olevinaan sairaita, useat heistä tulivat hulluiksi, tai olivat
tulevinaan hulluiksi, useat heistä kuolivat, tai olivat kuolevinaan. Ja
tietenkin salonki-punikit ja muut radikaalit ulkopuolella nostivat
hirveän elämän. Heillä ei ollut enää sanomalehtiä eivätkä he enää
voineet pitää kokouksia, ja kun he yrittivät levittää lentolehtisiä,
ottivat postiviranomaiset ne takavarikkoon; mutta kaikesta
huolimatta he onnistuivat herättämään huomiota, ja Petterin urkkijat
ilmottivat, ketä ne ovat, ja Petteri suunnitteli uusia hyökkäyksiä, ja
taaskin tuotiin lisää vankeja. Muutaman "pommijutun" yhteydessä,
joka oli saatu ilmi idässä, oli löydetty hitunen vaaleanpunasta
paperia, jota oli käytetty lentolehtisten painamiseen tai
räjähdysaineiden käärepaperina, ei oltu aivan varmoja tästä.
Kuitenkin nuo salaiset toimistot, joista Guffeyn oli yksi, jakoivat tätä
samaa paperia ympäri maan, ja joka kerta kun haluttiin tuhota joku
punikki, löydettiin tätä "vaaleanpunasta paperia" hänen hoteistaan,
ja sanomalehdet haukkuivat häntä katalaksi salaliittolaiseksi, joka
lähettelee helvetinkoneita postin kautta.

30. LXXXII.
Petteri oli niin ahkerassa työssä näinä aikoina, että hänellä oli
unettomia öitäkin, ja harvoin oli hänellä aikaa syödä. Hänellä oli
yksityishuone, jonne punikit tuotiin hänen tutkittavakseen ja hänellä
oli komennossaan puoli tusinaa miehiä tekemään sen kidutustyön,
mikä tutkinnoissa tarvittiin. Hänen työnään oli puristaa ulos näistä
punikeista tunnustuksia, jotka oikeuttivat asettamaan heidät
vankilaan, jos olivat kansalaisia, ja karkottamaan maasta, jos olivat
ulkomaalaisia. Harvoin oli kansalaisilla ja ulkomaalaisilla mitään eroa;
eikä sillä suurta väliä pidettykään, sillä olivathan ne kaikki vaarallisia.
Kauvan sitten, kun Petteri oli työssä Pericles Priamilla, olivat nämä
kerran asuneet useita kuukausia muutamassa ruokatalossa, ja he
tiesivät aina edeltäpäin, milloin oli lihapaistia päivälliseksi siitä, että
kuulivat kokin mätkivän lihaa perunanuijalla "pehmittääkseen" sitä.
Petteri muisti tämän sanan ja käytti tätä menettelytapaa punikkeihin
nähden. Kun heidät tuotiin huoneeseen, hyökkäsivät Petterin
käskyläiset heidän kimppuunsa piesten ja tuuppien heitä nyrkistä
nyrkkiin. Jos he olivat itsepintaisia eivätkä "tunnustaneet", ryhtyi
Petteri itse heihin, muistaen miten hyvin Guffeyn onnistui puristaa
asioita Petteristä kalvosen vääntelemisellä ja sormien taittamisella.

31. Oli hämmästyttävää, kuinka viisaita ja valppaita nämä punikit
olivat. Ne olivat pelkkiä ulkomaalaisia työläisroistoja, mutta ne
käyttivät kaiken aikansa kirjojen lukemiseen; heidän kodeistaan ja
huoneistaan löytyi aina suuria pinkkoja kirjoja, ja ne tiesivät mitä
heistä tahdottiin saada ulos ja väistelivät vastauksissaan. Kun Petteri
sanoi: "Sinä olet anarkisti, olethan?", sai hän vastauksen: "En ole
anarkisti siinä merkityksessä kuin te tarkotatte" — ikäänkuin sanalla
"anarkisti" voisi olla kaksi merkitystä! Petteri sanoi, "Sinä luotat
väkivaltaan, luotathan?" Ja silloin rupesivat nämä hävyttömiksi:
"Tehän se olette, joka luottaa väkivaltaan, katsokaa kasvojani, joita
olette kolhineet." Tai jos Petteri kysyi: "Sinä et pidä tästä
hallituksesta, ethän?", sai hän vastaukseksi: "Pidin siitä siihen
saakka, kun se rupesi kohtelemaan minua huonosti" — vain tuollaisia
väisteleviä vastauksia. Pikakirjuri kirjotti paperille kaikki kyselyt ja
vastaukset, ja jos Petteri ei saanut heistä ulos mitään, joka voitiin
katsoa tunnustukseksi, niin ei maastakarkoittamisesta tullut mitään.
Ja lopuksi Petteri alkoi punikkia "pehmittämään" ja jatkoi sitä,
kunnes punikki vastasi niinkuin käskettiin; taikka laati Petteri
paperille sellaisen "tunnustuksen" kuin tahtoi, salapoliisit tarttuivat
miehen käteen ja allekirjotuttivat sen; taikka jollei tästä tullut
mitään, niin allekirjoitti Petteri sen itse.
Nämä olivat raakoja keinoja, mutta sitä ei voitu auttaa, sillä nämä
punikit olivat niin viekkaita. Ne salaa koettivat tuhota hallituksen, ja
pitäisikö hallituksen tunnustaa avuttomuutensa? Sadan prosentin
amerikalaisuus kaijutti vastauksensa maan jokaiselta mäeltä ja
jokaisesta temppelistä ja jokaisesta sanomalehtitoimituksesta.
Vastaus oli "Ei!" Sadan prosentin amerikalaisuus tulee löytämään
keinon säilyttääkseen itsensä huolimatta europalaisen bolshevismin
viisasteluista; sadan prosentin amerikalaisuus oli laatinut itselleen
sananparren: "Jolleivät ne pidä tästä maasta, niin menkööt sinne,

32. mistä ovat tulleetkin!" Mutta tietenkin tiesivät punikit sisimmässään
että Amerika on paras maa maailmassa eivätkä halunneet lähteä,
joten täytyi pakottaa heidät siihen.
Petteri eli sitä varten, ja hänen rinnallaan oli hänen vaimonsa,
kannustamassa häntä naisellisuutensa julmuudella. Gladys oli
tottunut nimittämään näitä ihmisiä "elukoiksi", ja kun hän tunsi sen
hajun, joka lähti heidän joukostaan, kun he olivat olleet sullottuina
ahtaisiin huoneisiin viikkokausia, tiesi hän olevansa oikeassa ja ettei
mikään kohtalo ollut heille kylliksi kova. Hetken kuluttua hän Petterin
kanssa sai ilmi uuden pommijuonen, tällä kertaa maan
prokuraattoria vastaan, joka näitä punikkijahteja johti. American
Cityssä vangittiin neljä italialaista anarkistia, heitä pidettiin
eristettyinä yksi kussakin huoneessa, ja Petteri teki työtä pari kuuta
saadakseen heistä kiskotuksi tunnustuksia, joita halusi. Aivan viime
tingassa, kun Petteri jo luuli onnistuneensa, meni koko homma
myttyyn, kun yksi heistä hyppäsi ulos akkunasta. Ja koska huone oli
neljännessätoista kerroksessa, ei tämä italialainen anarkisti enää
kelvannut todistajaksi itseään vastaan. Tapaus sai koko maan
salonki-bolshevikit raivoon, ja David Andrewsin onnistui saada
jonkunlainen oikeuden määräys, joka teki paljon haittaa Guffeylle ja
Petterille.
Työtä kuitenkin jatkettiin; punikit lajiteltiin ja ne, joiden oli havaittu
olevan ei-punikkeja, saivat mennä, ja toiset pantiin erikoisiin
punikkijuniin ja vietiin satamakaupunkeihin. Toiset heistä menivät
äänettöminä, toiset synkeästi kiroten, toiset valittaen ja kirkuen; sillä
useilla heistä oli perheitä ja he vaativat että hallituksen täytyy
karkottaa heidän perheensä myös tai muutoin pitää niistä huolta!
Luonnollisesti kieltäytyi hallitus tällaisesta vastuunalaisuudesta.

33. Punikeilla oli yllin kyllin rahaa painattaa kapinallista kirjallisuutta,
käyttäkööt nyt rahansa pitämään huolen omistaan!
Näissä punikkijahdeissa ja tutkinnoissa Petteri tietenkin kohtasi
useita punikkeja, joita oli ennen tuntenut. Oli aika, jolloin Petteri
pelkäsi tavata heitä; mutta nyt oli päinvastoin, hän nautti siitä. Hän
oli tykkänään vapautunut tuosta entisestä pelostaan, joka oli
pilannut hänen ruokahalunsa ja häirinnyt hänen untaan. Hän oli
havainnut että punikit olivat raukkoja, jotka eivät lyöneet takasin,
kun heitä lyötiin; heillä ei ollut aseita eikä useilla heistä ollut edes
lihaksiakaan; ei tarvinnut pelätä muuta kuin heidän puhettaan. Ja
Petteri tiesi että hänellä oli koko järjestyneen yhteiskunnan voima
takanaan, poliisit, oikeuslaitokset ja vankilat ja jos tarvittiin, armeijat
konetykkeineen, ilmatasoineen ja myrkkykaasuineen. Turvallista ei
ollut ainoastaan pieksää näitä, astua heidän varpailleen ja sylkeä
silmille; oli aivan yhtä turvallista tehdä heille millainen tekopeli
tahansa, sillä sanomalehdet olivat aina heitä vastaan, ja yleisö
luonnollisesti uskoi, mitä sanomalehdet sanoivat.
Ei, Petteri ei enää pelännyt punikkeja! Hän päätteli ettei hän enää
pelkää edes McCormickiakaan, kaikkein vaarallisinta punikeista.
McCormick oli turvallisesti vankilassa, tuomittuna
kahdeksikymmeneksi vuodeksi, ja vaikka hänen juttuunsa oli
vedottu, ei tuomari ollut suostunut päästämään häntä vapaaksi
takuulla. Sattumalta näki Petteri vilahduksen McCormickin
sieluntilasta vankilassa, ja näytti että tuokin ylpeä, järkähtämätön
luonne oli masentumaisillaan. McCormick oli vankilasta lähettänyt
kirjeen eräälle punikkitoverilleen American Cityssä, ja
postiviranomaiset olivat ottaneet kirjeen takavarikkoon ja Guffey oli
näyttänyt sen Petterille. "Kirjottakaa meille!" pyysi Mac. "Jumalan
tähden, kirjottakaa meille. Kauheinta vankilassa olosta on se, että on

34. tullut unohdetuksi. Antakaa meidän edes tietää, että jokukaan meitä
muistelee!"
Tästä Petteri tiesi että hän oli voittaja. Ja kun hän tapasi
punikkeja, joita ennen oli pelännyt, nautti hän siitä, että antoi heidän
tuntea valtaansa, ja joskus nyrkkiänsäkin. Häntä naurattivat ne eri
tavat, millä nuo punikit suhtautuivat häneen. Jotkut koettivat
pyydellä ja rukoilla häntä entisten aikojen tähden; jotkut valittivat ja
ulisivat; jotkut koettivat puhua hänelle järkeä ja kolkuttaa hänen
omaatuntoaan. Mutta enimmäkseen he olivat ylpeitä ja heidän
silmistään loisti viha ja heidän huulillaan pistävän pilkallinen hymy. Ja
Petteri pani "kapulajussinsa" työhön opettamaan heille parempia
tapoja, ja tavallisesti olikin kaivosten väännöistä ja sormien
katkomisista apua.

35. LXXXIII.
Ensimäisten vangittujen joukossa oli Miriam Yankovich. Miriam oli
yhtynyt kommunistipuolueeseen, ja koska hän oli syntynyt Venäjällä,
ei muita todisteita tarvittukaan. Petteri tiesi luonnollisesti että se oli
Miriam, joka usutti Rosie Sternin hänen kimppuunsa ja oli syynä
hänen paljastamiseensa. Mutta kuitenkin liikutti häntä Miriamin
ulkomuoto. Hän oli vanhan ja raihnaisen näköinen, hänellä oli paha
yskä ja hänen silmänsä olivat villit ja hurjat. Petteri muisti hänet
ylpeänä ja kuumaverisenä, mutta nyt oli hänen ylpeytensä mennyt
— hän heittäytyi polvilleen Petterin jalkojen eteen, otti häntä
takinliepeestä ja itki katkerasti. Hänellä oli äiti ja viisi pientä veljeä ja
sisarta, joiden ainoana turvana hän oli; kaikki hänen säästönsä oli
sairaus vienyt, ja nyt hänet aijotaan karkottaa Venäjälle eikä hän
tiennyt, miten hänen rakkaimmilleen käy.
Petteri vastasi ettei hän voinut sille mitään. Miriam oli rikkonut
lakia, viranomaisilla oli hänen kommunistipuolueen jäsenkorttinsa, ja
itse hän myöntää syntyneensä ulkomailla. Petteri koetti vetäytyä
pois, mutta Miriam piteli kiinni takinliepeestä ja itki ja rukoili. Ainakin
hänen pitäisi saada puhutella vanhaa äitiään kertoakseen tälle, mistä
etsiä apua, ja miten hän tulevaisuudessa voi saada tietoja
Miriamista. Hänet aijottiin karkottaa antamatta hänelle tilaisuutta

36. sanoa jäähyväiset rakkaimmilleen tai ottaa mukaansa edes
vaatteitakaan.
Niinkuin tiedämme, oli Petteri aina ollut hellä naisia kohtaan, ja nyt
oli hän hämillään. Näitä elukoita jahdatessaan hän vain pani
täytäntöön ylemmiltään saamansa käskyt; hänellä ei ollut oikeutta
eikä valtaa osottaa suosiota kenellekään, ja hän sanoi näin Miriamille
kerran toisensa perään. Mutta Miriam ei kuunnellut häntä. "Hyvä
Petteri, olkaa niin hyvä! Jumalan tähden, Petteri! Kerranhan vähän
rakastittekin minua — niin ainakin sanoitte —"
Tottahan se oli, mutta eihän siitä ollut Petterille ollut mitään hyvää.
Miriam oli silloin ollut kiintynyt McCormickiin — tuohon kaikkein
vaarallisimpaan perkeleeseen, joka oli saanut aikaan Petterille niin
monta pelon hetkeä! Miriam oli ylönkatsonut Petterin, hän ei ollut
edes kuunnellutkaan hänen lemmenselityksiään; ja nyt koetti hän
käyttää hyväkseen rakkautta, jota oli halveksinut!
Miriam oli saanut kiinni Petterin kädestä eikä Petteri saanut sitä
pois kiskotuksi. "Jos koskaan olette tuntenut vähääkään rakkautta
ketään naista kohtaan", huusi Miriam, "niin ette voi kieltää noin
pientä suosiota — noin pientä suosiota! Petteri hyvä, olkaa niin hyvä,
entisaikojen vuoksi!"
Äkkiä Petteri säikähti, ja samoin Miriam. Ovelta kuului ääni. "Vai
niin, vai on tämä yksi naisystävistäsi?" Ja siellä seisoi Gladys,
suorana kuin kynttilä ja vihasta vavisten, kädet nyrkissä. "Vai on
tässä yksi sinun punikki-lemmityistäsi, yksi yhteiskunnallisista
naisistasi?" Ja Gladys polki jalkaa. "Nouse ylös, narttu! Nouse ylös,
lutka!" Ja kun Miriam oli yhä vain polvillaan, hämmästyksen
tyrmistyttämänä, hyökkäsi Gladys häneen, sieppasi kätensä täyteen
mustaa tukkaa ja veti, jotta Miriam kaatui pitkin pituuttaan lattialle.

37. "Minä opetan sinut, sinä vapaarakastaja!" kirkui Gladys, "opetan
sinut rakastelemaan miestäni!" Ja veti Miriamia tukasta pitkin lattiaa
potkien ja kynsien häntä, kunnes useiden kapulajussien oli pakko
mennä väliin, jottei tyttö menettäisi henkeään.
Tiesihän Gladys Petterin häpeällisen menneisyyden jo ennen
heidän naimisiin menoaan; Guffey oli kertonut hänelle, ja hän oli
kertonut Petterille että Guffey on kertonut, ja hän oli muistuttanut
Petterille siitä monta, monta kertaa. Mutta tämän "yhteiskunnallisen
naisen" näkeminen oli saattanut hänet suunniltaan, ja kului viikko
ennenkuin rauha palasi Gudgen perheeseen. Ja sillä aikaa oli Petteri
keskellä raivoisata tunnemyrskyä sekä kotonaan että konttorissaan.
Valmistauduttiin lähettämään ensimäistä junallista punikkeja, ja
näytti siltä että jokainen ulkomaalainen punikki, jonka Petteri oli
koskaan tuntenut, piiritti Petteriä nyt ja kolkutti hänen omaatuntoaan
ja venytteli hänen sieluaan. Tässä ensimäisessä junassa lähetettiin
Sadie Toddin serkku, joka oli syntynyt Englannissa, muuan
suomalainen tukkityöläinen, jonka kanssa Petteri oli toiminut I.W.W.
liitossa, puolalainen sikarintekijä, jonka kotona Petteri oli syönyt
useita kertoja, ja viimeksi Mikael Dubin, se nuori juutalainen poika,
jonka seurassa Petteri oli ollut viisitoista päivää linnassa ja joka oli
ollut yksi kuuluisien "tuplajuulaisten" pieksäjäisten uhri.
Mikael valitteli kovin, koska hänellä oli vaimo ja kolme pientä lasta,
ja sitä paitsi teki hän syytöksen, että kun "kapulajussit" olivat hänen
kotiaan "tarkastamassa" veivät he kaikki hänen säästönsä, pari
kolme sataa dollaria. Petteri intti luonnollisesti ettei hän voi mitään;
Dubin oli punikki ja ulkomaalainen ja hänen oli mentävä. Kun näitä
punikkeja lastattiin junaan, saapui asemalle Dubinin vaimo ja puoli
sataa muuta naista, jotka kirkuen ja käsiään väännellen koettivat
tunkeutua poliisiketjun läpi rakkaimpiensa luo. Poliisien täytyi takoa

38. heitä vatsaan kapuloillaan estääkseen heitä pääsemästä, mutta
kaikesta huolimatta onnistui Mrs. Dubinin päästä vartijain läpi ja hän
heittäytyi junan pyörien alle ja töin tuskin saatiin pois ennenkuin
menetti henkensä. Tällainen olisi tietysti vaikuttanut sangen pahaa
yleisössä, jonka vuoksi Guffey kutsui kaikkien sanomalehtien
toimittajat koolle ja sai heiltä lupauksen, ettei tästä sanomalehdissä
hiiskuta sanaakaan.

39. LXXXIV.
Kaikkialla maassa oli junia kulussa itää kohti, täynnä "tuplajuulaisia",
kommunisteja, rauhanaatteen kannattajia ja anarkisteja ja satoja
muunlaisia bolshevikeja. Heidät pantiin laivaan ja lähetettiin Venäjää
kohti — laivaa kutsuttiin "punaseksi arkiksi", ja punikki-puhujat
nostivat kauhean elämän, ja muuan punikki-pappi vertasi "punasta
arkkia" Mayfloweriin! Washingtonissa oli joku punikki virkamiehenä,
ja tämä sai aikaan paljon harmia ja peruutti koko joukon
karkottamismääräyksiä, näiden joukossa sellaisia, joita Petteri kovalla
työllä oli saanut karkotetuksi. Tämä tietystikin harmitti suuresti
Petteriä ja hänen vaimoaan; ja tämän lisäksi tuli toinenkin jupakka,
joka oli vieläkin nöyryyttävämpi.
American Cityssä kutsuttiin koolle "vaaleanpunanen" joukkokokous
panemaan vastalauseita näitä karkotuksia vastaan. Guffey sanoi että
hyvin luultavaa oli että viranomaiset sekautuvat kokouksen menoon
ja että Petterin on mentävä mukaan osottamaan salapoliiseille oikeat
punikit, joita kokoukseen tulisi. Tämän toimeenpano oli annettu
poliisilaitoksen salapoliisille, jonka nimi oli Garrity ja joka oli "pommi-
joukkion" päämies; mutta tämä mies ei tiennyt näistä asioista paljoa
ja hänen tapanansa oli tuon tuostakin tulla Petterin luo saamaan
neuvoja. Nyt kun hänen hallussaan ja vastuunalaisenaan oli koko

40. tämä kokous, pyysi hän Petteriä tulemaan puhujalavalle istumaan
hänen kanssaan, ja Petteri meni. Siellä oli suuri joukko läsnä —
monta kuukautta tukahduksissa ollut punikkiraivo näytti nyt
ryöppyävän villinä ja vapaana. Siellä oli puhujia, hyvinpuettuja ja
nähtävästi kunniallisia miehiä, joita ei voinut erottaa maan
hallitsijoista, mutta jotka tulivat puhujalavalle ja lausuivat mitä
kapinallisimpia lauseita, tuomitsivat hallitusta, tuomitsivat ankarasti
Venäjän saartoa, ylistivät Venäjän bolshevikihallitusta, ja selittivät
että henkilöt, jotka menivät "punasessa arkissa", olivat onnellisia,
sillä he pelastuivat sorron ja tyranniuden maasta vapauden maahan.
Ja joka lauseen perästä täytyi puhujan lopettaa hetkeksi
kuulijakunnan mielihyvän ilmaisujen takia.
Ja mitä voi irlantilais-katoolinen salapoliisi-parka ajatella
tuollaisesta! Nytkin juuri sanoi eräs puhuja; "Milloin tahansa mikään
hallituksen muoto muuttuu vahingolliseksi näille tarkotuksille, on
kansalla oikeus muuttaa taikka poistaa se ja perustaa uusi hallitus,
perustaen sen sellaisille periaatteille ja järjestäen sen vallan
sellaiseen muotoon, jotka sen mielestä näyttävät parhaimmilta
takaamaan heille turvallisuuden ja onnellisuuden." Garrity kääntyi
Petteriin: "Mitäs tuosta mietit?" sanoi hän, hyvänsuovat irlantilaiset
kasvot suuttumuksen halventamina.
Petteri mietti että tuo jo menee yli laitojen. Petteri tiesi että
tuhansia miehiä ympäri Amerikan oli lähetetty vankilaan lausuttuaan
paljon viattomampaa. Petteri oli lukenut useita eri määräyksiä, joita
oli tullut Yhdysvaltain prokuraattorin virastosta, ja tiesi oikein
virallisesti että tuollaista ei saanut missään tapauksessa antaa
kenenkään sanoa, kirjottaa eikä edes ajatella. Ja niin sanoi Petteri
Garritylle: "Tuo mies on jo mennyt liian pitkälle. Paras on että
vangitset hänet." Garrity antoi merkin miehilleen, jotka hyppäsivät

41. puhujalavalle ja vangitsivat puhujan ja kaikki muutkin puhujat sekä
komensivat väkijoukon ulos kokoussalista.
Kokouksessa oli läsnä pari sataa salapoliisia ja kapulajussia
täyttämässä Garrityn määräyksiä, ja he ajoivat kapuloillaan
väkijoukon ulos ja veivät puhujat vankilaan poliisiautoilla. Sitten
Petteri meni Guffeyn konttoriin ja kertoi mitä hän oli tehnyt — ja sai
sellaisen vastaanoton, joka elävästi muistutti sitä kertaa, kun Guffey
luki hänelle Nell Doolinin kirjeen! "Kenenkäs luulet vanginneesi?"
huusi Guffey. "Hän on erään Yhdysvaltain senaattorin veli! Ja mitä
sinä luulet hänen sanoneen? Hän luki muutaman lauseen
itsenäisyysjulistuksesta!"
Tämä ei Petterille "mennyt päähän"; hän oli aivan sekasin. Voiko
rikkoa lakeja vain sen vuoksi, että sattui olemaan Yhdysvaltain
senaattorin veli? Ja mitä vaikutti se, että jokin lause oli
itsenäisyysjulistuksessa, kun se kerran oli sangen kapinallinen ja
vaarallinen? Tästä tapahtumasta saivat Guffeyt ja poliisilaitokset niin
kovin paljon pilkkaa osakseen, että he kutsuttivat kaikki miehensä
eteensä ja pitivät heille esitelmän selostaen, mitä ei saa ja mitä saa
tehdä punikkeja jahdatessa, ketä ei saa vangita missään tapauksessa
ja mitä ei voida estää ihmisiä sanomasta. Esimerkiksi eihän suinkaan
voitu vangita ketään siitä, että siteerasi raamattua.
"Mutta herra jumala, Guffey," huusi muuan miehistä, "pitääkö
meidän jokaisen osata raamattu ulkoa?"
Nauraa hohotettiin. "Ei", myönsi Guffey, "mutta olkaa kuitenkin
varovaisia älkääkä vangitko ketään sellaista, jonka puhe tuntuu
lainatun raamatusta."

42. "Mutta perkele vieköön", sanoi eräs miehistä, joka sattui olemaan
entinen pappi. "Tuo panee meidät tiukemmalle kuin vankila!
Tiedättekö, mitä kaikkea raamatussa on!"
Ja hän alkoi sanelemaan raamatunlauseita, ja Petteri kuuli ja
mietti ettei hän ole koskaan kuullut yhdenkään bolshevikin puhuvan
sopimattomampia kuin tuo. Se sotki yhä enemmän tätä punikki-
ongelmaa, sillä Guffey sanoi että missään tapauksessa ei saa
raamatun sanoja rangaista. "Winnipegissä, Canadassa", sanoi hän,
"vangittiin pappi, joka lainasi kaksi lausetta profeetta Esaiasta, mutta
lopulta oli viranomaisten annettava papin mennä rauhassa." Samoin
oli itsenäisyysjulistuksen laita, ei ketään voitu vangita sen
lukemisesta, vaikka se kuuluisi kuinka kapinalliselta tahansa. Ja
samoin oli perustuslainkin laita, senkin osan, jossa puhuttiin ihmisten
oikeuksista, jossa sanottiin että jokainen Amerikassa saa tehdä juuri
niitä, joiden tekemisestä Guffeyn virasto lähetti ihmisiä vankilaan!
Tämä tuntui kovin nurinkuriselta; mutta Guffey selitti näin
tehtävän politillisten seikkain vuoksi. Jos viranomaiset menisivät
näissä hommissa liian pitkälle, niin punikit saisivat vaaleissa paljon
ääniä ja ehkä valtaisivat hallituksenkin käsiinsä, ja missä silloin
oltaisiin? Petteri ei ollut tähän saakka koskaan lainannut
minkäänlaista huomiota politiikalle, mutta sekä hän että Gladys
havaitsivat tämän esitelmän perästä että heidän on laajennettava
näkökantaansa. Yksistään siinä ei ollut kyllin, että punikkeja heitettiin
tyrmään ja halottiin heidän pääkallojaan, vaan piti lisäksi pitää yleisö
myötätuntoisena näille toimille, piti saada yleisö käsittämään että se
oli aivan välttämätöntä, piti yhäti ja aina pitää yllä niinsanottua
"propagandaa", jotta yleisö olisi täysin selvillä näiden elukkain
ruokottomuudesta ja heidän tarkotustensa vaarallisuudesta.

43. Mies, joka käsitti tämän kaikkein selvemmin, oli maan
prokuraattori, ja Guffey esitelmässään huomautti että hänen
toiminnassaan on kaksi eri puolta. Hän ei ainoastaan työskennellyt
tuhotakseen kommunistipuolueen ja kommunistisen
työväenpuolueen ja lähettääkseen niiden jäsenet vankilaan, vaan
hän käytti suuren osan virastonsa varoista täyttämään koko maan
loppumattomalla propaganda-tulvalla, jotta ihmiset pysyisivät
peloissaan punikkisalaliittojen takia. Nytkin oli prokuraattorin miehiä
American Cityssä työskentelemässä niiden tietojen nojalla, joita heille
Guffeyn virasto antoi, ja joka viikko piti prokuraattori jossain puheen
tai julkaisi lausunnon sanomalehdissä, kertoen uusista
pommijuonista ja uusista salaliitoista hallituksen tuhoamiseksi. Ja
miten kierä hän osasikaan olla! Hän otatti valokuvia kaikkein
pahimman näköisistä punikeista, kun nämä olivat olleet vankilaan
sulettuina parisen viikkoa eivätkä olleet voineet ajella partaansa ja
sitä paitsi olivat suutuksissaan "kolmannen asteen" kidutusten
perästä. Näitä valokuvia asetettiin paperille ja varustettiin
allekirjoituksella: "Tällaiset miehet haluaisivat hallita teitä."
Kymmenelle tuhannelle sanomalehdelle lähetettiin näitä ja yhdeksän
tuhatta yhdeksän sataa julkaisi ne, ja seuraavana aamuna halusi
yhdeksänkymmentä yhdeksän miljoonaa amerikalaista murhata
kaikki punikit. Niin hyvin oli tämä suunnitelma onnistunut, että
prokuraattori luuli että hänet nimitetään presidentin ehdokkaaksi sen
takia, ja hänen virastonsa kaikki osat työskentelivät siihen suuntaan.
Yli koko maan tekivät suurliikemiesten toimistot samaa. Amerikan
Cityn "Amerikan kehitysliitto" julkaisi kokosivun ilmotuksia
"Timesissa", Eldoradon "kotiliesi-yhdistys" julkaisi kokosivun
ilmotuksia Eldorado "Timesissa" ja "patrioottien puolustus-legioona"
teki samoin Flagland "Bannerissa." Kaikkien politillisten ehdokkaiden
entisyys tutkittiin tarkoin ja jos löydettiin jotakin

44. vaalenpunaiseenkaan vivahtavaa, ryhtyi Guffeyn toimisto puuhiin
asettelemalla ehdokkaan tielle ansoja, ja liikemiehet kokosivat suuria
vaalirahastoja, joiden avulla saatiin näistä ehdokkaista vaaleissa
voitto. Näin tehtiin, ja Guffey terotti miestensä mieliin tämän
toiminnan tärkeyttä ja varotti tekemästä mitään, joka olisi omiaan
vahingoittamaan tällaista politiikkaa ja propagandaa lain ja
järjestyksen hyväksi.

45. LXXXV.
Petteri lähti pois Guffeyn toimistosta vakavana, havaiten ensi kerran
elämässään Vastuunalaisuutensa äänestäjänä, niin, ja toisten
äänestäjien paimenena. Petteri myönsi vaimonsa olevan oikeassa,
kun tämä sanoi Petterin näkökannan näihin saakka olleen liian
ahtaan; hänen käsityksensä kätyrin toiminnasta oli vanhanaikainen,
ennen sotaa vallinneisiin olosuhteisiin sopiva. Nyt hänen on
käsitettävä että maailma on muuttunut; tässä uudessa maailmassa,
joka on tehty turvalliseksi kansanvallalle, oli se kätyri ja urkkija, joka
oli yhteiskunnan oikea herra ja hallitsija, sivistyksen kunniavahti.
Petterin ja hänen vaimonsa täytyy nyt ottaa tämä uusi osa ja
valmistaa itsensä siihen sopiviksi. Luonnollisestikaan eivät
persoonalliset edut tulleet kysymykseenkään, mutta tuli kuitenkin
ottaa huomioon sekin seikka että tästä korkeammasta osasta on
heille suuri etu; he voivat nyt kohota maailmassa ja tavata parempia
ihmisiä. Viisi tai kuusi vuotta nuorta elämätään oli Gladys viettänyt
hienoston kynsien puhdistamiseen ja heidän valkosten, pehmeiden
käsiensä pitelemiseen; ja aina oli hänen rinnassaan kytenyt sen
päätöksen hehku, että vielä jonakin päivänä hänen tulee kuulua
tähän hienostoon, ei enää palvelijana, vaan vertaisena, jolloin sen
sijaan, että hän piteli heidän käsiään, hekin pitelisivät hänen.

46. Nyt oli tullut tämä tilaisuus. Gladys jutteli suunnitelmastaan
Guffeylle, joka hyväksyi sen ja lupasi puhutella "Amerikan
kehitysliiton" sihteeriä, Billy Nashia; niin hän tekikin, ja seuraavalla
viikolla ilmotti American City "Times" että Bethlehem kirkon miesten
raamatun luku-seuralla tulee ensi sunnuntaina olemaan sangen
mielenkiintoinen kokous. Siellä tulee pitämään puheen eräs
hallituksen "peitteen alla työskentelijä", entinen punikki, joka useita
vuosia oli ollut mitä vaarallisin agitaattori, mutta oli havainnut
olevansa väärässä ja tehnyt parannuksen, tekemällä palveluksia
hallitukselle äskeisissä I.W.W.-läisiä vastaan käydyissä jutuissa.
Bethlehem kirkko ei nyt kyllä ollut paljon pirukaan, olihan vain
tuommoinen vähemmän huomattu lahko kuin holirollaritkin; mutta
Gladys oli päätellyt viisaasti että vuoren huipulle ei saa koettaa
kiivetä yhdellä harppauksella. Petterin tulee ensin "koettaa
lääkettään koiralle", ja jos hän epäonnistuu, niin ei siitä johdu
suurtakaan vauriota.
Mutta Gladys teki työtä tämän luennon hyväksi aivan yhtä kovasti
kuin jos kysymyksessä olisi ollut hienompikin seura. Hän kulutti
monta päivää pukunsa ja Petterin puvun laittelemiseen, ja hän
kulutti kokonaisen päivän "kehittämään kauneuttaan", ja viimeinen
tunti kului peilin edessä viimeistelyihin ja Petterin "kauneuden
kehittämiseen." Kun Mr. Nash aivan omassa persoonassaan esitti
hänet pastori Zebediah Mugginsille, ja kun tämä toisen tulemisen
apostoli tuli puhujalavalle ja esitti Petterin puhumaan tuolle suurelle
työläis-kuulijakunnalle, oli Gadys niin täynnä riemua, että sen
pakkokeinoin tukahduttaminen teki kipeää.
Petteri luonnollisestikaan ei onnistunut moitteettomasti. Hän
takertui pari kolme kertaa ja änkötti ja kompasteli eikä

47. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com