Human Resource Management 3rd Edition Hartel Solutions Manual

Human Resource Management 3rd Edition Hartel Solutions Manual
Human Resource Management 3rd Edition Hartel Solutions Manual
Human Resource Management 3rd Edition Hartel Solutions Manual

1. Human Resource Management 3rd Edition Hartel
Solutions Manual install download
https://testbankfan.com/product/human-resource-management-3rd-
edition-hartel-solutions-manual/
Download more testbank from https://testbankfan.com

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankfan.com
to discover even more!
Human Resource Management 3rd Edition Stewart Solutions
Manual
https://testbankfan.com/product/human-resource-management-3rd-
edition-stewart-solutions-manual/
Human Resource Management 3rd Edition Lussier Test Bank
https://testbankfan.com/product/human-resource-management-3rd-
edition-lussier-test-bank/
Human Resource Management 3rd Edition Stewart Test Bank
https://testbankfan.com/product/human-resource-management-3rd-
edition-stewart-test-bank/
Human Resource Management 9th Edition Stone Solutions
Manual
https://testbankfan.com/product/human-resource-management-9th-
edition-stone-solutions-manual/

3. Human Resource Management 1st Edition Phillips
Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/human-resource-management-1st-
edition-phillips-solutions-manual/
Human Resource Management 14th Edition Mathis Solutions
Manual
https://testbankfan.com/product/human-resource-management-14th-
edition-mathis-solutions-manual/
Human Resource Management 14th Edition Mondy Solutions
Manual
https://testbankfan.com/product/human-resource-management-14th-
edition-mondy-solutions-manual/
Human Resource Management 15th Edition Dessler
Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/human-resource-management-15th-
edition-dessler-solutions-manual/
Human Resource Management 12th Edition Ivancevich
Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/human-resource-management-12th-
edition-ivancevich-solutions-manual/

4. Copyright © 2015 Pearson Australia (a division of Pearson Australia Group Pty Ltd) –
9781442563650/ Hartel/Management/3e
1
Chapter 6: Managing for diversity, inclusion and
wellbeing


LEARNING OBJECTIVES
• Identify the positive effect that workforce diversity can have on individual,
group and organisational outcomes when it is managed effectively
• Understand how unfair and unkind treatment based on any difference
diminishes wellbeing and performance outcomes
• Describe the key theories of diversity and how they can be applied in
organisational settings
• Explain the relationship between diversity management and SHRM, and the
implications of this relationship
• Discuss ways in which individual differences can be managed, as well as ways in
which a group manager/leader can manage diversity
• Identify how the issues surrounding diversity can be effectively managed.

A VIEW FROM THE FIELD: LGBTI workplace inclusion : The new
frontier of diversity practice
Summary
This case study outlines important considerations in the distinction between
diversity and inclusion interventions, in particular for LGBTI people (lesbian, gay,
bisexual, trans/transgender and intersex people and other sexuality, and gender-
diverse people). It outlines why this is an important area for diversity practices and
discusses issues such as dealing with stigma and communicating about LGBTI
inclusion in a respectful manner while considering two common objections for
LGBTI inclusion initiatives.

Discussion questions (p. 184)
Visit the Pride in Diversity website at <www.prideindiversity.com.au> and browse
through the latest Australian Workplace Equality Index (AWEI) benchmarking
publication. Use this information in discussing the following questions.

5. Copyright © 2015 Pearson Australia (a division of Pearson Australia Group Pty Ltd) –
9781442563650/ Hartel/Management/3e
2
1. What is the business case made by companies that are leading in
diversity and inclusion practices?
The business case for diversity and inclusion as listed on the Pride in Diversity
website centres on three main areas where interventions can increase productivity
and organisational effectiveness:

• Brand and markets – where organisations can promote the inclusive culture to
increase the positive public perception of their brand and be more successful in
profitable niche markets with large disposable incomes.
• Staff engagement and retention - good diversity and inclusion cultures and
practices reduce turnover, increase organisational commitment and increase
productivity. People who feel that they no longer have to hide a stigmatised
identity have decreased anxiety and decreased perceptions of being the target
of prejudice and discrimination.
• The mitigation of risk to the business – good diversity practices reduce the risk
of poor worker health, conflict, absenteeism, turnover, litigation, reputational
damage and associated loss in share prices.

2. Identify and discuss specific practices they use and why.
Specific practices used by some leading companies include the development of
diversity strategies, policies and programs; the use of employee networks of LGBTI
and straight colleagues to identify and drive inclusion initiatives; actively identifying
and breaking down hidden barriers to inclusion and equal opportunity; increasing
the visibility of LGBTI via involvement in LGBTI events; providing awareness and
education training for leaders and employees; developing mentoring programs; and
measuring and reporting on effectiveness.

Companies report that these practices are important to them for a number of
reasons. They implement these initiatives to build a culture of empowerment and
one that celebrates difference, recognising that their people are the key to their
business success; to attract and retain talent; to offer clients quality business
outcomes; to make sure their staff feel comfortable to bring their whole selves to
work; to ensure their internal culture of inclusion meets the expectations of
employees and clients; and that work in this area is consistent with the values of
the company.

6. Copyright © 2015 Pearson Australia (a division of Pearson Australia Group Pty Ltd) –
9781442563650/ Hartel/Management/3e
3
A VIEW FROM THE FIELD: Accommodating an age-diverse workforce
in Australian workplaces
Summary
This case looks at the challenges posed by the global trend of an ageing population
and its impact on the labour market. It explores the issues of diversity and a
multigenerational workforce, drawing on research by the Productivity Commission
and the federal Department of Employment.

It highlights the shift in the age structure of the Australian population, and in
particular the increased proportion of people 65 years and older. As these
experienced employees are likely to exit the workforce over a condensed period of
time, the challenges for organisational productivity may be profound if not
managed appropriately.

The case explores possible solutions to labour market issues including immigration
and increasing participation rates by encouraging Australians to remain in the
workforce for longer. Two organisations are featured as examples of innovation in
age-diversity initiatives focused on mature-age workers: the Westpac Group and
Queensland Urban Utilities.

Discussion questions (p. 187)
1. Identify the issues Westpac may face in managing a mature -age
workforce. How would you, as an HR manager, try to address these
concerns?
A mature-age workforce presents challenges as individuals move through different
stages of their lives. For example, employees in their early twenties will have
different aspirations and interests to those over 55 (e.g. a 55-year-old may be
more interested in flexibility for the purpose of exploring interests outside work,
while a person in their twenties might be interested in postgraduate studies to
obtain promotions). Younger workers may perceive that older workers who stay
longer within the organisation may be blocking their career paths. They may choose
to move on from Westpac rather than to wait for career opportunities to emerge.
Older workers whose needs are not met may also choose to leave, meaning the
organisation can lose significant experience and knowledge.

The creation of opportunities for information sharing and education programs
providing the chance to develop an understanding of the perspectives of the

7. Copyright © 2015 Pearson Australia (a division of Pearson Australia Group Pty Ltd) –
9781442563650/ Hartel/Management/3e
4
mature-age workforce and their potential may assist to address the barriers.
Managers may also require information and training to assist them to accurately
understand the issues associated with a mature-age workforce. The management of
such issues will require a variety of different strategies and creative approaches to
meet the requests of employees for a range of different employment conditions,
including mentoring, hours of employment and leave arrangements.

2. Westpac and Queensland Urban Utilities have explored diversity as a
strategy to maximise the potential of the ageing and experienced
workforce. How can the experiences of these companies be applied to
other organisations?
The examples show the importance of seeking staff input through surveys and
employee networks to enable accurate diagnosis of problems and proper design of
interventions. They allowed for targeted training and development and the creation
of flexible employment options to allow people to transition to retirement and have
access to unique leave such as grandparent’s leave. Involvement of supervisors in
understanding career needs and future planning is also a strategy that could be
applied in other organisations. Last, mentoring programs help ensure wisdom and
experience of older workers is safeguarded for future generations. These initiatives
make organisations attractive to talented people and encourage employees to
extend their working life. The policies are underpinned by both attraction and
retention efforts, which could be used in other organisations.

3. Imagine you are the head of human resources for an organisation
experiencing significant growth. You are required to recruit 200 people for
a new facility. How would you ensure an age -friendly recruitment process?
In answering this question, students are expected to consider promoting the
organisation’s commitment to age diversity as a general principle. As part of a
recruitment strategy, any advertising (e.g. print media, the Internet or the
intranet), should specifically feature the organisation’s employment conditions and
benefits that accommodate diverse needs (e.g. lifestyle choices). The campaign
should also target avenues that attract the attention of candidates from a range of
ages and backgrounds. This might mean using some creative strategies such as
advertisements on niche radio stations or magazines, which target particular
groups. For example, retirees or investment magazines if targeting older workers
and Internet job boards and university career forums for younger people.

8. Copyright © 2015 Pearson Australia (a division of Pearson Australia Group Pty Ltd) –
9781442563650/ Hartel/Management/3e
5
The selection process should be developed to ensure it does not discriminate
unlawfully against any candidates or reduce the potential field of candidates by
applying stereotypes.

REVIEW QUESTIONS (p. 189)
Review Question 6.1
What are the positive and negative effects of workforce diversity, and what
explains whether they occur?
Diverse groups allow different ideas, knowledge, experience and opinions to be
considered, resulting in greater product or service innovation, enhanced customer
services, openness to dissimilarity and resultant empowerment of employees .
Better information sharing, more effective group decision making and access to
wider networks may also occur. As a result of all of these benefits increased
productivity can be realised.

Negative effects can occur in organisations where diverse workgroups exist and
there is a failure to recognise that active strategies are required to achieve the
positive effects listed above. Negative effects can include discrimination,
communication problems, conflict, poor cohesion, decreased
productivity/performance, power plays, low levels of commitment and low levels of
behavioural control.

These negative effects can be mitigated by implementing active strategies such as
awareness raising about diversity through Internet banners, training, workplace
posters; conflict management and cross-cultural communication training to enable
a shared work language to develop; reaching agreement on team behavioural
norms; monitoring for inappropriate behaviour, power plays or formation of cliques
and taking appropriate steps if these behaviours do occur.

Review Question 6.2
Imagine you are the HR manager of an organisation employing a diverse
range of people. One of the teams in the organisation , whose members
come from Australia, New Zealan d, Vietnam, Sri Lanka and Egypt, is
experiencing a great deal of conflict and, as a consequence, is not meeting
its performance targets. What are some of the possible causes of this
conflict, and what can be done to try and overcome these ?
Taking one of Hofstede’s cultural dimensions ‘individualism versus collectivism’:
individualism, which is common in Western societies (e.g. Australia and New

9. Copyright © 2015 Pearson Australia (a division of Pearson Australia Group Pty Ltd) –
9781442563650/ Hartel/Management/3e
6
Zealand), infers that people tend to look after their own needs and put these before
others. In contrast, collectivism, which tends to occur in Eastern societies (e.g.
Vietnam, Sri Lanka and Egypt) is when people put the needs of the group (or
community) above their own. For example, in diverse work teams, collectivists may
communicate openly with each other, yet may shield this from those not within
their group. Likewise, individualists compete against each other and tend to
communicate primarily to better their position over others. When collectivists and
individualists communicate, conflicts can occur. Collectivists may withhold work
information to certain individualists while individualists view collectivists as too
‘clique-ish’, leading to misunderstandings and tension between the groups. In this
scenario, the HR manager should train all members of the group to be open to
perceived dissimilarity and to obtain a better understanding of each other’s culture.
Further, leaders/supervisors should also be trained in the management of mixed
groups (i.e. individualists and collectivists). This would include developing their
cultural intelligence, conflict management skills, emotion management skills and
dissimilarity openness.

Review Question 6.3
What is discrimination? How do direct and indirect discrimination differ?
Give examples for each in your answer.
Discrimination is defined as any difference or preference based on race, gender,
colour, religion, age, ethnicity, nationality, disability, sexual preference,
membership of a trade union, pregnancy or marital status, which results in
disadvantageous or unfair treatment regarding employment, occupation or status.

Direct discrimination (also referred to as overt discrimination) occurs when a policy
or certain behaviour purposely treats one group less favourably than another. For
example, when an employee makes derogatory comments about the culture of
another employee. However, indirect discrimination (also referred to as covert
discrimination) occurs when a policy appears to be non-discriminatory at the
outset, but in practice results in discrimination. For example, if a job advertisement
advertises for people over 180 centimetres, this is indirect discrimination unless the
job could not be performed by people shorter than this height. In this case,
discrimination is based on the grounds of gender or race (as most women and some
ethnic groups would be physically unable to meet this criterion). The latter
discrimination occurs within the similarity attraction paradigm.

10. Copyright © 2015 Pearson Australia (a division of Pearson Australia Group Pty Ltd) –
9781442563650/ Hartel/Management/3e
7
It should be noted that both types of discrimination are illegal and can result in
legal action against the discriminating party. Therefore, it is imperative that
managers and employees are provided with the correct training resources to
distinguish between the two types of discrimination and ensure that they do not
occur.

Review Question 6.4
Explain the three business cases for managing diversity. What HRM
practices and policies can you suggest to manage a diverse workplace
using these three business cases?
The legal case for diversity states that organisational behaviour should be driven by
a motive of compliance with regulatory and legislative requirements such as equal
employment opportunity and anti-discrimination legislation. The legal case for
diversity punishes those who do not comply by warnings or fines, thereby
attempting to make it ‘fair’ for minority groups. The moral case for diversity states
that organisational behaviour should be driven by a motive of a genuine intention of
gaining equality and targeting sources of discrimination to reduce prejudice, racism
and exclusion. The business case for diversity argues that diversity interventions
have a positive impact on business performance both economically and in terms of
customer service, thereby creating a competitive advantage.

There are several practices that can be implemented to align with these business
cases. First, the adoption of diversity policies and practices as required by
legislation such as equal opportunity and affirmative action in the areas of
recruitment and selection, training and awareness and promotion opportunities.
Second, organisations can assess how certain groups may be socially categorised in
an organisation and actively take steps to correct any imbalances identified.
Similarly, steps can be taken to actively target discriminatory practices or
behaviours that are exclusive. Last, organisations can actively create a culture of
inclusion where all employees are valued and respected; and leaders are impartial,
unbiased and lead by example, setting standards and expectations for respectful
and inclusive interactions. The leaders also need to monitor group performance and
ensure that the subculture (i.e. the norms, values and attitudes of the group)
conform to a diversity-oriented culture and to the long-term values and goals of the
firm. Any behaviour deemed unacceptable (e.g. discrimination, exclusion,
favouritism) needs to be immediately acknowledged and appropriately dealt with
(Ayoko, Härtel & Callan, 2002).

11. Copyright © 2015 Pearson Australia (a division of Pearson Australia Group Pty Ltd) –
9781442563650/ Hartel/Management/3e
8
Review Question 6.5
Diversity management can have considerable benefits for an organisation.
What are these benefits? Describe the diversity-oriented HRM policies and
practices that will help an organisation to use its diversity to create a
competitive advantage.
Diversity-open recruitment and selection recruits and selects the most suitable
person(s) for the job regardless of diversity attributes such as gender, race, age,
socioeconomic background or religion. Organisations who practice diversity-open
recruitment and selection will find themselves advantaged by: 1) having the human
resources necessary to meet the challenges of today’s diverse marketplace, which
2) facilitates the effective marketing of an organisation towards its diverse
customers; 3) assists an organisation in the development of a good public image;
4) ensures a diverse range of individuals benefiting innovation, creativity and the
quality of ideas; and 5) complies with the law.

Diversity-open training and development is of particular importance for
organisations with a diverse workforce as it may be necessary to assist individuals
to manage their differences and work together effectively. It has been shown to
have a substantial positive impact on employee attitudes towards diversity as a
whole, as well as increasing employees’ perceptions of management’s actual
concern and commitment to diversity issues (Ellis & Sonnenfeld, 1994). Another
distinct advantage of diversity-open training is that it can stop employees from
inaccurately perceiving that the hiring of minority employees is due to their
minority status or that they receive too much attention or special treatment from
management.

Diversity-open performance evaluations are essential to the motivation, retention
and promotion of diverse individuals. The aim of diversity-open performance
evaluations and appraisals is to evaluate performance based on job-related
characteristics rather than irrelevant characteristics of the individual. It is in this
area that numerous organisations have suffered in the past; this is evident from
research showing the operation of prejudice in performance appraisals. While
performance evaluators are not always conscious that they are allowing prejudice
to influence their evaluations, it can impact considerably on the minority employees
being appraised (see Härtel, Douthitt, Härtel & Douthitt, 1999). As well as creating
barriers to their advancement in the organisation, it can also create feelings of
resentment, which generally results in reduced commitment and productivity.

12. Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

13. "Oh, olkaa huoletta, sire, häntä on hoidettu visusti. Hyvässä
kunnossa hän tulee ja täydellisesti säilyneenä. Suvaitseeko teidän
majesteettinne nähdä ja puhutella häntä vai paiskaammeko hänet
mereen?"
"Oi, hyvä Jumala!" hoki Kaarlo; "hyvä Jumala! Ettekö loukkaa
minua arvottomalla pilalla? Olisitteko tehnyt ennen kuulumattoman
rohkean ja nerokkaan tempun? Mahdotonta!
"Salliiko teidän majesteettinne minun avata ikkunan?" kysyi
d'Artagnan ja avasi sen samassa.
Kuningas ei edes ehtinyt myöntää. D'Artagnan vihelsi kimeästi ja
pitkään, uudistaen sitten yön hiljaisuudessa merkkinsä vielä
kahdesti.
"Kas niin", hän sanoi, "nyt hänet tuodaan teidän majesteetillenne."
29.
Pelko siitä, että rahat on sijoitettu uppoavaan rahastoon.
Kuningas ei kyennyt tointumaan hämmästyksestään; hän katseli
milloin muskettisoturin myhäileviä kasvoja, milloin pimeätä ikkunaa,
joka oli avattu yöhön. Mutta ennen kun hän oli ehtinyt selvittää
ajatuksiaan, kantoi kuusi d'Artagnanin miestä — kaksi oli jäänyt
vartioimaan venettä — taloon sen pitkänlaisen esineen, joka
tällähaavaa sisälsi Englannin kohtalon. Parry otti sen vastaan.

14. D'Artagnan oli Calaisissa valmistuttanut jonkunlaisen ruumisarkun,
jossa mies mahtui juuri mukavasti kääntymään. Pohja ja kyljet oli
siististi sisustettu kylläkin pehmeäksi vuoteeksi, jotta aluksen
vaarumisen ei tarvinnut tuntua tukalalta tässä omituisessa häkissä.
Hengitysreiät, joista d'Artagnan oli maininnut kuninkaalle, oli
näverretty kypärinsilmikkoa muistuttavaan liikkuvaan laudanpalaan,
joka sijaitsi miehen kasvojen korkeudella. Vähäisimmänkin kirkaisun
saattoi sillä tukehduttaa äkkiä painamalla sulkunastaa, ja tarpeen
tullen itse kirkujankin.
Muskettisoturi tunsi niin hyvin miehistönsä ja vankinsa että hän
koko matkalla pelkäsi kahta mahdollisuutta. Ensiksikin kenraali
saattoi katsoa kuoleman mieluisammaksi kuin tämän kummallisen
orjuuden ja hiljaisuuteen alistumatta toimittaa itsensä
tukehdutetuksi. Toisekseen sopi ajatella, että vartijat lankeisivat
vangin tarjousten kiusaukseen ja työntäisivät Monkin sijalle arkkuun
päällikkönsä.
Sentähden olikin d'Artagnan viettänyt kaksi vuorokautta arkun
vieressä yksinään kenraalin kaitsijana, jollaikaa hän turhaan tyrkytti
tälle viiniä ja ravintoa sekä yritti alituiseen rauhoitella vankia sen
kohtalon suhteen, joka oli tämän oudon pidätyksen jatkona. Kaksi
pöydälle asetettua pistoolia ja paljastettu miekka olivat d'Artagnanin
turvana ulkonaiselta häiritsemiseltä.
Vihdoin Scheveningeniin päästyään hän tiesi saavansa olla aivan
huoletta. Hänen miehensä eivät millään muotoa tahtoneet sotkeutua
vähäisimpäänkään rettelöön viranomaisten kanssa. Hän oli sitäpaitsi
erityisesti kiinnittänyt puoleensa sen heistä, joka tavallaan toimi
hänen luutnanttinaan ja jota olemme jo kuulleet puhuteltavan
Mennevilleksi. Tämä oli muita lahjakkaampi ja pani alttiiksi

15. enemmän, syystä että hän oli tunnollisempi. Hän toivoi luovansa
itselleen tulevaisuuden d'Artagnanin palveluksessa ja olisi niin ollen
mieluummin antanut hakata itsensä kappaleiksi kuin rikkonut
päällikkönsä määräyksiä. Maihin noustessaan olikin d'Artagnan
hänen hoivaansa uskonut arkun ja kenraalin hengityslaitteen. Kolme
vihellystä kuullessaan piti Mennevillen toimittaa kuusi miestä
kantamaan arkkua taloon, on jo mainittu, että luutnantti noudatti
ohjetta säntilleen. Arkun siten tultua viimeiseen määräpaikkaansa
d'Artagnan ystävällisesti hymyillen lähetti miehensä takaisin ja sanoi
heille:
"Hyvät herrat, te olette tehneet suuren palveluksen hänen
majesteetilleen kuningas Kaarle II:lle, joka nousee Englannin
valtaistuimelle kuuden viikon kuluessa. Palkkionne korotetaan
kaksinkertaiseksi; palatkaa nyt veneelle odottamaan minua."
Miehet poistuivat ilmaisten iloaan niin kovalla remulla, että äkäinen
koirakin pelästyi.
D'Artagnan oli nostattanut arkun kuninkaan etuhuoneeseen. Hän
sulki nyt huolellisesti huoneen ovet, avasi arkun ja haastoi
kenraalille:
"Herra kenraali, minun on pyydettävä tuhannesti anteeksi. Tiedän
hyvin, että käyttäytymiseni ei ole ollut teidän arvoistanne miestä
kohtaan soveliasta, mutta minulle oli tähdellistä, että piditte minua
laivurina. Ja Englanti muuten on kovin epämukava maa
kuljetuspuuhille. Toivon senvuoksi, että otatte huomioon kaiken
tämän. Mutta nyt, herra kenraali", jatkoi d'Artagnan, "olette vapaa
nousemaan ja liikkumaan."

16. Samassa hän leikkasi poikki pidäkkeet, joilla kenraali oli sidottu
käsistä ja jaloista. Tämä nousi arkusta ja istuutui näköjään
maltillisena odottaen kuolemaansa.
D'Artagnan avasi Kaarlen työhuoneen oven ja ilmoitti: "Sire, tässä
näette vihollisenne, herra Monkin; tämän olin päättänyt tehdä teidän
palvelukseksenne. Se on nyt tehty, käskekää te edelleen. Herra
Monk", hän lisäsi vankiin kääntyen, "seisotte nyt hänen
majesteettinsa kuningas Kaarle II:n, Ison-Britannian hallitsijan
edessä."
Monk tähtäsi kylmäkiskoisen järkkymättömän katseen nuoreen
ruhtinaaseen ja vastasi:
"Minä en tunne mitään Ison-Britannian kuningasta. En tunne täällä
edes ketään herrasmiehen nimeä ansaitsevaa, sillä kuningas Kaarle
II:n nimessä on muuan kunnialliseksi mieheksi luulemani lähetti
käynyt luonani virittämässä minulle halpamaisen ansan. Valitettavasti
jouduin siihen ansaan, mutta muistakaa vain, mitä teille sanon, —
juonen suunnittelijalle", kuninkaaseen kääntyen, "ja
toimeenpanijalle", hän lisäsi d'Artagnanille. "Teillä on hallussanne
ruumiini; voitte sen tappaa, ja minä esitän sitä teille, sillä te ette
ikinä pääse sieluani tai tahtoani vallitsemaan. Älkääkä nyt pyytäkö
minulta enää ainoatakaan sanaa, sillä tästä alkaen en avaa suutani
edes huutoon. Olen puhunut."
Näissä sanoissa kalskahti vimmaisimman puritaanikiivailijan
lannistumaton päättäväisyys. D'Artagnan katseli vankia kuin mies,
joka oivaltaa jokaisen sanan arvon ja arvioitsee sen tarkalleen
äänenpainosta.

17. "On selvä tosi", huomautti hän hiljaa kuninkaalle, "että kenraali on
lujatahtoinen mies; kahteen vuorokauteen ei hän ole suostunut
maistamaan leipäpalaakaan tai nielemään edes viinipisaraa. Mutta
kun teidän majesteettinne nyt määrääkin hänen kohtalostaan, pesen
minä käteni, kuten Pilatus sanoi."
Monk seisoi vaaleana ja alistuneena odottaen, katse tuimana ja
käsivarret rinnalla ristissä.
D'Artagnan kääntyi jälleen häneen päin. "Te ymmärrätte kyllä",
hän sanoi, "että vaikka tuo äsken virkkamanne oli muuten varsin
kaunista puhetta, se ei voi tyydyttää ketään, ei edes itseänne. Hänen
majesteettinsa tahtoi neuvotella kanssanne, te kieltäysitte
keskustelusta. Minkätähden nyt, jouduttuanne kuninkaan eteen
vieraan tahdon toimittamana, pakottaisitte meidät ankariin keinoihin,
joita minä pidän turhina ja järjettöminä? Puhukaa toki, lempo
soikoon, vaikkapa vain kieltäytyäksenne!"
Monk ei avannut huuliaan eikä kääntänyt syrjään katsettansa; hän
siveli viiksiään, synkän sävynsä ilmaistessa, että asiat olivat menossa
pilalle.
Kaarle II oli sillaikaa vaipunut syviin mietteisiin. Ensi kertaa hän
näki edessään Monkin, — miehen, jota hän oli hartaasti halunnut
puhuteltavakseen, ja se erityinen silmäys, jonka Jumala on suonut
kotkille ja kuninkaille, oli jo nähnyt sotapäällikön sydämeen.
Hän havaitsi siis Monkin vakaasti päättäneen ennemmin kuolla
kuin puhua, mikä ei ollutkaan ihmeteltävää noin huomattavan
miehen menettelyksi hänen paraikaa tietenkin tuntiessaan itsensä
julmasti häväistyksi. Kaarle II teki senvuoksi hetimiten tuollaisen

18. päätöksen, jolla tavallinen ihminen panee alttiiksi henkensä,
sotapäällikkö maineensa ja kuningas valtakuntansa.
"Monsieur", hän virkkoi Monkille, "olette eräissä kohdin aivan
oikeassa. En siis pyydäkään teitä vastaamaan minulle, vaan
ainoastaan kuulemaan minua."
Syntyi kotvasen äänettömyys, kuninkaan katsellessa Monkia, joka
seisoi järkähtämättömänä.
"Lausuitte minulle äsken surettavan soimauksen, monsieur", jatkoi
sitten kuningas. "Sanoitte lähettini tulleen Newcastleen virittämään
teille sadinta, jollainen menettely sivumennen sanoen on aivan
vierasta herra d'Artagnanille tässä, — ja häntä kohtaan olen ennen
kaikkea velvollinen vilpittömään kiitollisuuteen hänen jalomielisen,
sankarillisen kiintymyksensä johdosta."
D'Artagnan kumarsi kunnioittavasti. Monk ei silmää räpäyttänyt.
"Sillä herra d'Artagnan, — ja ottakaa huomioon, herra Monk, että
minä en huomauta tästä omaksi puolustautumisekseni, — herra
d'Artagnan", pitkitti kuningas, "läksi Englantiin omasta aloitteestaan,
ilman voitonpyyntiä, käskemättömänä, toiveitta, oikeana
aatelismiehenä vain tehdäkseen onnettomalle kuninkaalle
palveluksen ja lisätäkseen uuden urotyön siihen loistavaan
kunnostautumisten sarjaan, jota hänen koko elämänsä on ollut."
D'Artagnan punehtui hiukan ja yskäisi säilyttääkseen malttinsa.
Monk ei hievahtanutkaan.
"Te ette usko sanojani, herra Monk?" jatkoi kuningas. "Sen kyllä
käsitän: tuollaiset kiintymyksen näytteet ovat niin harvinaisia, että

19. niiden todellisuus voi tuntua aina epäiltävältä."
"Herra Monk hairahtuisi suuresti, jos hän ei uskoisi teitä, sire",
huudahti d'Artagnan, "sillä teidän majesteettinne esitys vastaa
täsmällistä totuutta, vieläpä niinkin, että lähtöni omin päin kenraalin
luo alkaa nyt näyttää yritykseltä, joka ei vastaa toiveitannekaan.
Totisesti joudun masennuksiin, jos olen sekaantunut vain pilaamaan
asemaa."
"Herra d'Artagnan", vastasi kuningas lämpimästi tarttuen
muskettisoturin käteen, "uskokaa minua, te olette toimittanut minut
suurempaan kiitollisuudenvelkaan kuin jos olisitte saanut asiani
onnelliseen päätökseen, sillä te olette ilmennyt minulle
tuntemattomaksi ystäväksi, jota tiedän pitää arvossa koko ikäni!"
Ja kuningas puristi sydämellisesti hänen kättään.
"Samalla olette tutustuttanut minut viholliseen, jota tästälähtein
kykenen arvostelemaan oikein", hän lisäsi tervehtien Monkia.
Puritaanin silmistä leimahti salama, mutta vain se ainoa, ja hänen
kasvonsa, jotka olivat hetkiseksi kirkastuneet tästä välähdyksestä,
saivat jälleen synkän järkkymättömyytensä.
"Voinkin senvuoksi sanoa teille, mitä on tapahtunut, herra
d'Artagnan", jatkoi Kaarle. "Kreivi de la Fère, jonka luullakseni
tunnette, oli matkustanut Newcastleen…"
"Atos!" huudahti d'Artagnan.
"Niin, se lienee hänen soturinimensä. Kreivi de la Fère oli siis
lähtenyt Newcastleen, ja hän kenties parhaillaan yritti suostuttaa

20. kenraalia johonkin neuvotteluun minun tai puolueeni kanssa, kun te
nähtävästi väkivaltaisella tavalla keskeytitte kaiken sovittelun."
"Mordioux!" ällistyi d'Artagnan; "se olikin luultavasti hän, joka
ilmestyi leiriin samana iltana kun minä saavuin kalastajineni…"
Monkin silmäkulmien keveä rypistys osoitti d'Artagnanille, että hän
oli arvannut oikein.
"Niin, niin", mutisi hän, "olin tosiaan tuntevinanikin hänet
vartalostaan, ja äänessä oli jotakin tuttua. Minua epäkelpoa! Voi,
sire, antakaa minulle anteeksi! Ja minä kun luulin ratkaisseeni
aseman mitä parhaiten!"
"Siinä ei ole mitään pahaa, monsieur", vastasi kuningas, "ellei
kenraali jää siihen uskoon, että minä toimitin hänelle ansan
viritetyksi. Ei, sellaisin asein en aikonut toimia teidän suhteenne;
siitä pääsette piankin selville. Sillävälin, vakuuttaessani sen nyt
aateliskunniani nimessä, uskokaa minua, monsieur, uskokaa.
Sananen teille, herra d'Artagnan."
"Kuuntelen polvillani, sire."
"Olettehan kiintynyt puolelleni?"
"Sen on teidän majesteettinne nähnyt. Liiaksikin!"
"Hyvä! Teidänlaiseltanne mieheltä on sana kylliksi. Lisäksi sen
sanan takuuna on nyt toiminta. Suvaitkaa seurata minua, kenraali.
Tulkaa meidän kanssamme, herra d'Artagnan."
Jokseenkin kummastuneena valmistausi d'Artagnan tottelemaan.
Kaarle II astui ulos, Monk seurasi häntä ja d'Artagnan Monkia. Kaarle

21. meni samaa tietä, jota muskettisoturi oli äsken tullut; pian huokui
raikas merituuli kolmen yökulkijamme kasvoille, ja edettyään
viisikymmentä askelta pikku veräjästä, jonka Kaarle avasi, he
seisoivat jälleen hiekkasärkällä vastapäätä valtamerta, joka nyt
vuoksen laannuttua lepäili rannikolla kuin uupunut hirviö. Kaarle II
käveli mietteissään, pää kumarassa ja käsi viitan alla. Monk seurasi
häntä vapain käsivarsin ja levottomin katsein. Viimeisenä tuli
d'Artagnan, käsi miekannupilla.
"Missä on alus, jolla tulitte tänne, monsieur?" kysyi Kaarle
muskettisoturilta.
"Tuolla, sire, missä tuli pilkottaa, — seitsemän miestä ja
luutnanttini odottavat minua siellä veneen luona."
"Niin, vene on vedetty hietikolle, ja näenkin sen; mutta ette kaiketi
ole tuommoisella purrella tulleet Newcastlesta?"
"Emme tosiaankaan, sire; minulla on vuokrattuna jaala, joka on
ankkurissa kanuunankantaman päässä hietikolta. Sillä me
saavuimme ulapan yli."
"Herra kenraali", virkkoi kuningas Monkille, "te olette vapaa."
Niin lujatahtoinen kuin Monk olikin, ei hän saanut pidätetyksi
huudahdusta. Kuningas nyökkäsi vahvistukseksi ja jatkoi:
"Herätämme erään täkäläisen kalastajan, joka vielä tänä yönä
laskee aluksensa merelle ja vie teidät minne käskette. Herra
d'Artagnan saa saattaa teidän korkea-arvoisuuttanne. Asetan herra
d'Artagnanin teidän oikeamielisyytenne turviin, herra Monk."

22. Monk murahti kummastuneena, ja d'Artagnan huokasi raskaasti.
Olematta mitään huomaavinansa kuningas koputti sisimmän
kalastajamökin honkaiseen oveen.
"Laivuri Keyser!" hän huusi; "havahdu!"
"Kuka kutsuu?" kysyi kalastaja.
"Minä, Kaarle, kuningas."
"Ah, mylord", huudahti Keyser nousten täysissä pukeissa
purjeesta, jossa hän oli maannut kuin riippumatossa, "miten voin
palvella teitä?"
"Laivuri Keyser", sanoi Kaarle, "lähdet heti purjehtimaan. Tässä on
matkustaja, joka vuokraa haaksesi. Sinulle maksetaan hyvin; palvele
häntä hyvin."
Ja kuningas peräytyi muutamia askeleita, antaakseen Monkin
puhella vapaasti kalastajan kanssa.
"Tahdon lähteä Englantiin", virkkoi Monk, joka osasi hollanninkieltä
juuri sen verran, että kykeni selittämään asiansa.
"Hetikohta", vastasi laivuri; "ihan suoraa päätä, jos tahdotte."
"Mutta meneehän valmistuksiin aikaa?" kysyi Monk.
"Ei puolta tuntia, teidän armonne. Vanhin poikani on juuri
selvittelemässä purjeita, kun olimme lähdössä kalastamaan kello
kolmelta."
"No, onko asia sovittu?" tiedusti Kaarle lähestyen jälleen.

23. "On muun paitsi hinnan puolesta, sire", vastasi kalastaja.
"Se jää minun huolekseni", sanoi Kaarle; "tämä herra on
ystäviäni."
Monk säpsähti ja katsoi Kaarleen.
"Hyvä, mylord!" vastasi Keyser.
Ja samassa kuultiin Keyserin vanhimman pojan löräyttävän
häränsarvella rannalta.
"Lähtekäähän siis, hyvät herrat", virkkoi kuningas.
"Sire", vastasi d'Artagnan, "suvaitseeko teidän majesteettinne
suoda minulle pari minuuttia aikaa? Olen palkannut miehistön; nyt
lähden matkalle ilman väkeäni, ja minun on ilmoitettava heille siitä."
"Viheltäkää heille", neuvoi Kaarle hymyillen.
D'Artagnan vihelsi tosiaankin, samalla kun laivuri Keyser vastasi
pojalleen, ja neljä Mennevillen johtamaa miestä riensi paikalle.
"Tässä toki kunnollinen suoritus tilillenne", sanoi d'Artagnan
luovuttaen heille massin, joka sisälsi puolikolmattatuhatta livreä
kullassa. "Lähtekää nyt odottamaan minua Calaisissa, missä tiedätte
paikan."
D'Artagnanilta pääsi syvä huokaus, hänen laskiessaan kukkaron
Mennevillen käteen.
"Mitä! Jätättekö meidät?" huudahtivat miehet.

24. "Vähäksi aikaa", vastasi d'Artagnan, "tai ken tietääkään, kuinka
pitkäksi? Mutta näillä viidelläkolmattasadalla livrellä ennen saamanne
samansuuruisen erän lisänä tulen jo maksaneeksikin teille
alkuperäisen sopimuksen mukaan. Erotkaamme siis, toverit."
"Entä alus?"
"Älkää siitä huolehtiko."
"Tavaramme ovat jaalassa."
"Käykää noutamassa ne ja laittautukaa sitten oitis taipaleelle."
"Kyllä, kapteeni."
D'Artagnan palasi Monkin luo ja sanoi hänelle:
"Odotan määräyksiänne, monsieur, sillä me lähdemme nyi
liikkeelle yhdessä, ellei seurani ole teille liian vastenmielinen."
"Päin vastoin, monsieur", virkahti Monk.
"Kas niin, hyvät herrat, haakseen!" huusi Keyserin poika.
Kaarle tervehti kenraalia ylevästi ja arvokkaasti, sanoen samalla:
"Te annatte minulle kyllä anteeksi kokemanne vastoinkäymisen ja
väkivallan, kun joudutte varmuuteen siitä, että minä en niitä
aiheuttanut."
Monk kumarsi syvään, vastaamatta mitään. Kaarle puolestaan
vältti virkkamasta ainoatakaan sanaa yksityisesti d'Artagnanille,
mutta kaikkien kuullen hän lopuksi lausui tälle:

25. "Kiitän teitä vielä kerran, herra chevalier, — kiitos palveluistanne!
Ne kyllä palkitsee teille taivas, joka toivoakseni antaa minun yksin
kokea vastukset ja vaivat."
Monk seurasi kalastajaparia ja astui haakseen heidän kanssaan.
D'Artagnan asteli perässä jupisten: "Voi, Planchet-parka, pelkään
pahasti, että rupesimme kannattamattomaan keinotteluun!"
30.
Toiminimi Planchet ja Kumpp:n osakkeet nousevat jälleen täyteen
arvoon.
Merellä ei Monk puhutellut d'Artagnania muutoin kuin mikäli kävi
aivan välttämättömäksi. Niinpä ranskalaisen viivähtäessä saapumasta
niukalle aterialle, joksi tarjottiin suolakalaa, laivakorppuja ja
katajanmarjaviinaa, Monk saattoi kutsua häntä vain sanoilla:
"Pöytään, monsieur!"
D'Artagnan ei tästä harvapuheisuudesta saanut mitään suotuisaa
ennettä lähetystoimensa tulokselle. Mutta kun hänellä nyt oli
runsaasti aikaa, vaivasi hän alituiseen aivojansa aprikoimalla, miten
Atos oli tullut tavanneeksi Kaarle II:n, kuinka he olivat suunnitelleet
matkan Englantiin, kuinka hän oli lopuksi tullut Monkin leiriin, ja
soturiparka nyhtäisi karvan viiksistään joka kerta kun hän ajatteli,
että Atos oli epäilemättä ollut se aatelismies, joka kulki Monkin
mukana juuri ennen kuin tämä yön turvissa siepattiin kiinni.

26. Purjehdusta oli kestänyt kaksi vuorokautta, kun laivuri Keyser
läheni sitä paikkaa, missä Monk, joka oli matkalla antanut kaikki
määräykset, oli käskenyt poiketa maihin. Tienoo oli juuri sen pikku
joen suulla, jonka läheisyydessä Atos asui.
Oli tulossa ilta; hehkutettuna teräskilpenä säihkyvä aurinko painoi
jo kiekkonsa alareunan meren sinijuovan alle. Haaksi oli vielä
purjehtimassa ylös virtaa, joka tällä kohdalla oli jokseenkin leveä,
kun Monk kärsimättömänä käski laskea alas veneen, jolla hänet
sitten d'Artagnanin keralla soudettiin kaislaiselle liejurannalle.
Kuuliaisuuteen alistunut d'Artagnan seurasi Monkia ihan kuin
kahlittu karhu herraansa, mutta hänkin tunsi asemansa kovin
nöyryyttäväksi ja nurkui itsekseen, että kuninkaitten palvelus oli
raskasta, parhaittenkin.
Kenraali harppaili pitkin askelin. Olisi voinut luulla, että hän ei ollut
vielä oikein varma siitä, polkiko hän kotoista maaperää. Näkyi jo
selvästi muutamia merimiesten ja kalastajien majoja hajallaan pitkin
tämän vaatimattoman sataman laitaa, kun d'Artagnan äkkiä
huudahti:
"Kas Herra armahtakoon, tuollahan on rakennus tulessa!"
Monk kohotti katseensa. Edessäpäin oli tosiaan valkea päässyt
valloilleen eräässä talossa, alkaneena seinustalta pienestä vajasta ja
juuri levinneenä päärakennuksen kattoon. Raikas iltatuuli antoi
vauhtia tulipalolle.
Molemmat matkalaiset jouduttivat askeleitaan, kuulivat äänekkäitä
huutoja ja näkivät lähemmäksi päästessään sotamiesten viuhtovan
aseillaan ja puivan nyrkkiään palavaa rakennusta kohti. Tämä

27. uhkailu varmaankin oli saanut heidät laiminlyömään merkkien
vaihdon haaksen kanssa.
Monk pysähtyi äkkiä hetkiseksi ja lausui nyt ensi kertaa
ajatuksensa ääneen.
"Kas", hän virkahti, "eiväthän ne kenties olekaan minun
sotamiehiäni, vaan Lambertin!"
Nämä sanat ilmaisivat yhdellä kertaa tuskaa, huolestusta ja
nuhdetta, jonka d'Artagnan hyvin tajusi. Olihan Lambert kenraalin
poissaollessa tosiaan voinut ryhtyä taisteluun, lyödä hajalle
parlamentin joukot ja asettua väkineen Monkin armeijan sijalle, joka
nyt oli ollut varminta tukeaan vailla. Tämän epätietoisuuden
tarttuessa Monkista d'Artagnaniinkin järkeili jälkimmäinen itsekseen:
"Kahdesta mahdollisuudesta on jompikumpi toteutunut: jos Monk
on arvannut oikein, niin täällä päin on nyt vain lambertilaisia,
vihollisia, jotka suovat minulle erinomaisen suosiollisen vastaanoton,
kun he saavat kiittää minua voitostaan; muussa tapauksessa on
kaikki ennallaan, ja Monk tulee niin hyvilleen leirinsä löytymisestä
vanhalta paikaltaan, että hän ei voi kostaakseen kääntyä kovinkaan
yrmeäksi minua kohtaan."
Hänen siten ajatellessaan matkalaiset etenivät jälleen ja joutuivat
pian kalastajaryhmään, joka karvain mielin katseli tulipaloa, muttei
sotamiesten uhkauksien peloittamana uskaltanut virkkaa mitään.
Monk puhutteli erästä.
"Mitä onkaan tekeillä?" hän kysyi.

28. "Tuossa talossa asui joku muukalainen, joka tuntui sotamiehistä
epäiltävältä, sir", kertoi mies, tuntematta upseeria sen väljän viitan
alta, johon Monk oli kääriytynyt. "He tahtoivat sentähden tunkeutua
hänen asuntoonsa, muka viedäkseen hänet leiriin, mutta
lukumäärästä säikähtymättä hän uhkasi kuolemalla ensimmäistä,
joka yrittäisi astua kynnyksen yli, ja kun eräs kuitenkin teki yrityksen,
kaatui hän ranskalaisen pistoolinlaukauksesta."
"Ahaa, hän on ranskalainen?" tokaisi d'Artagnan kämmeniänsä
hykertäen.
"Hyvä!"
"Hyväkö se on?" toisti kalastaja.
"Ei, tarkoitin sanoa: jatkakaa; kieleni petti."
"No, toiset raivostuivat siitä kuin jalopeurat. He ampuivat hyvinkin
sata musketinlaukausta taloon, mutta ranskalainen seisoi muurin
suojassa, ja aina kun joku tahtoi hyökätä sisälle ovesta, sai hän
vastaansa laukauksen lakeijalta, joka tähtääkin tarkkaan. Ikkunaa
uhattaessa oli taasen herran pistooli valmiina. Laskekaa itse, maassa
viruu seitsemän miestä."
"Ah, uljas maanmieheni!" huudahti d'Artagnan; "odotahan vain,
minä tulen heti luoksesi, ja kyllä me sen joukkion löylytämme!"
"Hetkinen vielä, monsieur", sanoi Monk.
"Pitkäkin?"
"Vain tehdäkseni yhden kysymyksen."
Sitten hän kääntyi jälleen kalastajaan päin.

29. "Ystäväiseni", hän tiedusti, kykenemättä kaikella
malttavaisuudellaankaan salaamaan liikutustansa, "sanohan, kenen
sotamiehiä nuo ovatkaan?"
"Kenenkäs muun ne voisivat olla kuin sen hirmuisen Monkin?"
"Täällä ei siis ole tapahtunut mitään taistelua?"
"Vielä mitä! Ei kannattaisi, Lambertin armeija kutistuu kokoon kuin
lumi huhtikuussa. Kaikki siirtyvät Monkin puolelle, upseerit ja
sotamiehet. Viikon kuluttua ei Lambertilla ole enää viittäkymmentä
miestä jäljellä."
Kalastajan keskeytti uusi taloon tähdättyjen muskettien
yhteislaukaus ja sen vastaukseksi pamahtanut pistooli, joka kaatoi
rohkeimman ahdistajan. Sotamiesten raivo nousi huippuunsa.
Tuli levisi yhä, ja talon harjalta hulmusi liekkejä savupilvessä.
D'Artagnan ei enää saanut hillityksi itseään. "Mordioux!" sanoi hän
Monkille ja antoi karsaan silmäyksen saattaa sanojaan; "te olette
kenraali ja sallitte sotamiestenne polttaa taloja ja murhata ihmisiä!
Ja te katselette sitä levollisesti, lämmitellen käsiänne murhapolton
loimussa! Hitto, te ette ole ihminen!"
"Malttia vain, monsieur, malttia!" virkkoi Monk myhäillen.
"Malttia, kunnes tuo urhoollinen aatelismies on paistunut, niinkö?"
Ja d'Artagnan syöksähti eteenpäin.
"Jääkää, monsieur!" sanoi Monk käskevästi.

30. Hän astui taloa kohti. Samassa sitä lähestyi upseeri ja huusi
piiritetylle:
"Talo palaa, tunnin kuluttua olet hiiltynyt! Vielä on aikaa; jos
tahdot sanoa meille, mitä tiedät kenraali Monkista, niin saat pitää
henkesi. Vastaa, tai kautta pyhän Patrikin…"
Piiritetty pysyi vaiti; varmaankin hän panosti jälleen pistooliaan.
"On menty kutsumaan lisäväkeä", jatkoi upseeri; "neljännestunnin
kuluttua tämä talo on sadan miehen saarroksessa."
"Ennen kuin vastaan on kaikkien poistuttava", ilmoitti nyt
ranskalainen ehdoksi. "Tahdon vapaasti lähteä täältä ja mennä leiriin
yksin tai muutoin saada surmani täällä."
"Tuhannen tulimaista!" karjaisi d'Artagnan; "sehän on Atoksen
ääni!
Voi, teitä ruojia!"
Ja d'Artagnanin miekka välähti esille huotrasta.
Monk pidätti hänet ja seisahtui itsekin; sitten hän kysyi kaikuvalla
äänellä:
"Hei, mitä täällä tehdään, Digby? Miksi annetaan talon palaa? Mitä
siinä huudellaan?"
"Kenraali!" kirkaisi Digby laskien miekkansa alas.
"Kenraali!" hokivat sotamiehet.
"No, mitä hämmästelette?" virkahti Monk rauhallisesti.

31. Hiljaisuuden palattua hän aloitti jälleen:
"No niin, kuka on sytyttänyt tulipalon?"
Sotamiehet painoivat päänsä alas.
"Mitä! Minä kysyn enkä saa vastausta!" sanoi Monk. "Minä
nuhtelen, ja vikaa ei korjata! Tuli näkyy riehuvan vieläkin?"
Kaikki kaksikymmentä ryntäsivät heti noutamaan sankoja,
ruukkuja ja tynnyreitä, sammuttaen sitten tulipalon yhtä innokkaasti
kuin vastikään olivat sen sytyttäneet. Mutta ennen kaikkea oli
d'Artagnan jo nostanut tikapuut seinää vasten, huutaen:
"Atos, minä täällä olen, minä, d'Artagnan. Älä minua ammu,
veikkonen!"
Ja parin minuutin kuluttua hän sulki kreivin syliinsä.
Tällävälin Grimaud ainiaan rauhallisena hajoitti pohjakerran
sulkuvarustukset, avasi oven ja astahti kynnykselle säveästi
käsivarret rinnalla ristissä. D'Artagnanin äänen kuullessaan oli hän
kuitenkin huudahtanut kummastuksesta.
Tulen sammuttua sotamiehet keräysivät hämmentyneinä
päällikkönsä luo,
Digby etummaisena.
"Antakaahan anteeksi, kenraali", pyysi adjutantti. "Mitä olemme
tehneet, se johtui kiintymyksestämme teidän korkea-arvoisuuteenne,
jonka luulimme joutuneen hukkaan!

32. "Olette järjiltänne. Hukkaantuuko minunlaiseni mies! Eikö minulle
kenties ole sallittua harkintani mukaan poistua ilmoitusta tekemättä?
Pidättekö minua Cityn porvarin asemassa? Ja onko pelkästään
epäluulon perusteella ryhdyttävä piirittämään aatelismiestä,
ystävääni ja vierastani — ahdistamaan häntä, uhkaamaan
kuolemalla? Ja mitä epäluuloa tässä saattoikaan syntyä? Kuolema ja
kadotus! minun pitäisi ammuttaa kaikki, jotka urhea aatelismies on
jättänyt tänne henkiin!"
"Kenraali", huomautti Digby surkeasti, "meitä oli
kahdeksankolmatta, ja kahdeksan makaa maassa kylminä."
"Oikeutan kreivi de la Fèren lisäämään loput kaksikymmentä
samaan lukuun", sanoi Monk.
Ja hän ojensi kätensä Atokselle.
"Takaisin leiriin!" käski hän sitten. "Herra Digby, te saatte
kuukauden arestia."
"Kenraali…"
"Se opettaa teidät pidättymään toimimasta ilman minun
määräyksiäni."
"Minulla oli alipäällikön määräys, kenraali."
"Alipäällikön valtuudet eivät ulotu sellaisten määräysten
antamiseen, ja hän meneekin teidän sijastanne arestiin, jos hän on
tosiaan käskenyt teidän polttaa asuntoonsa tämän aatelismiehen."
"Sitä hän ei käskenyt, kenraali; minulla oli vain määräyksenä tuoda
hänet leiriin, mutta herra kreivi ei suostunut tulemaan."