"Se on mahdollista, että sekin viimme tukemme kaatuu", sanoi
Juhana synkästi.
"Mun ymmärrykseni mukaan", virkkoi Sipo, "olisi ollut viisaammin
tehty, jos sovinnon kautta olisi koetettu pelastaa jäännös Suomesta
vihollisen alle joutumasta".
"Miksi sanotte: olisi ollut? Eikö sitten vielä ole aikaa?" kysyi
Juhana, terävästi silmäillen isäänsä.
"Se, joka Affleckin läheisyydessä elää ja näkee, ettei hallitus voi
omaisienkaan väkivallasta suojella alamaisiaan, se oppii hyvin
epäilemään, miten vihollisesta voi suojelluksi tulla", lausui Sipo
Nevalainen.
"Mun isäni", sanoi Juhana, "te olette, pelkään ma, menettäneet
luottamuksenne".
"Ainaki hallitukseemme semmoisena kuin se nyt on", virkkoi Sipo.
"Te ajattelette, isäni, väärin", lausui Juhana, jonka ääni, enemmän
kun hän olis tahtonut, alkoi osoittaa hänen sieluntilaa.
"Sinä näytät, poikani, levottomalta", sanoi Sipo, joka nyt selvästi
näki poikansa kiihtyvän mieli-alan.
"Minä tunnustan isäni, että ne huhut, jotka olen kuullut, eivät juuri
ole voineet mun levolliseksi tehdä", sanoi Juhana vähän katkerasti,
lisäten sitte: "Te olette joutuneet viekottelian haltuun".
"Viekottelian?" kertoi Sipo kummastuen.