Legal and Regulatory Environment of Business 17th Edition Pagnattaro Solutions Manual

Legal and Regulatory Environment of Business 17th Edition Pagnattaro Solutions Manual
Legal and Regulatory Environment of Business 17th Edition Pagnattaro Solutions Manual
Legal and Regulatory Environment of Business 17th Edition Pagnattaro Solutions Manual

1. Visit https://testbankdeal.com to download the full version and
browse more test banks or solution manuals
Legal and Regulatory Environment of Business 17th
Edition Pagnattaro Solutions Manual
_____ Press the link below to begin your download _____
https://testbankdeal.com/product/legal-and-regulatory-
environment-of-business-17th-edition-pagnattaro-solutions-
manual/
Access testbankdeal.com now to download high-quality
test banks or solution manuals

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankdeal.com
to discover even more!
Legal and Regulatory Environment of Business 17th Edition
Pagnattaro Test Bank
https://testbankdeal.com/product/legal-and-regulatory-environment-of-
business-17th-edition-pagnattaro-test-bank/
Legal and Regulatory Environment of Business 16th Edition
Pagnattaro Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/legal-and-regulatory-environment-of-
business-16th-edition-pagnattaro-solutions-manual/
Legal And Regulatory Environment Of Business 18th Edition
Pagnattaro Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/legal-and-regulatory-environment-of-
business-18th-edition-pagnattaro-solutions-manual/
Business Math 11th Edition Cleaves Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/business-math-11th-edition-cleaves-
solutions-manual/

3. Excellence in Business Communication 12th Edition Thill
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/excellence-in-business-
communication-12th-edition-thill-solutions-manual/
Effective Training 5th Edition Nick-Blanchard Test Bank
https://testbankdeal.com/product/effective-training-5th-edition-nick-
blanchard-test-bank/
Economics Today The Micro 17th Edition Roger LeRoy Miller
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/economics-today-the-micro-17th-
edition-roger-leroy-miller-solutions-manual/
Cengage Advantage Books Business Law The First Course
Summarized Case Edition 1st Edition Miller Solutions
Manual
https://testbankdeal.com/product/cengage-advantage-books-business-law-
the-first-course-summarized-case-edition-1st-edition-miller-solutions-
manual/
Comparative International Accounting 13th Edition Nobes
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/comparative-international-
accounting-13th-edition-nobes-solutions-manual/

4. M Business Communication 3rd Edition Rentz Test Bank
https://testbankdeal.com/product/m-business-communication-3rd-edition-
rentz-test-bank/

5. Chapter 07 - The Property System
7-1
© 2016 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Chapter 7
The Property System

Learning Objectives

The objective of this chapter is to instill an appreciation for the institution of property and its role
in encouraging the maximum production of what people want and need. It reaffirms the assertion
in Chapter 1 that property—the state’s recognition of a private individual’s right to exclude
others from legitimately acquired resources—is fundamental to the modern private market and is
conceptually intertwined with the idea of liberty. The chapter describes the basic divisions of
property, the topics of bailment, security interests, and nuisance.

References

• Bernhardt, Roger, Real Property in a Nutshell, 3d ed. West (1993).
• Burke, Barlow, Personal Property in a Nutshell, 2d ed. West (1993).
• De Soto, Hernando, The Mystery of Capital. (2000).
• Elias, Stephen, Patent, Copyright & Trademark, 3d ed. Nolo.com (1999).
• Epstein, Richard A., Takings. Harvard (1985).
• Hardy, Trotter, Project Looking Forward: Sketching the Future of Copyright in a
Networked World. U.S. Copyright Office (1998).
• Johnston, David, et al, Cyber Law. Stoddart (1997).
• Merrill, Thomas W., “Property and the Right to Exclude,” 77 Neb.L.Rev. 730 (1998).
• Singer, Joseph William, Property Law: Rules, Policies, and Practices Aspen Pub. (2006).

Teaching Outline

I. Introduction to the Property-Based Legal System (LO 7-1)

Emphasize:
• The definition of property.
• Some additional definitions of property.
• Sidebar 7.1 discussing property as a foundation of the private market.

II. Rationale for the Property System

Emphasize:

6. Chapter 07 - The Property System
7-2
© 2016 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
• That as long as people need or want more resources than they have available to them,
society will order how people relate to each other in acquiring and possessing these
resources.

A. The Problem of Limited Resources

Emphasize:
• That in Western political theory, the state comes into being in response to the problem
of limited resources.
• That there are two basic legal frameworks and the state responds to the problem through
state planning at one end and private property (property) at the other.
• That for the property system to function most effectively in promoting prosperity, it
should be applied according to the rule of law, which means it should be applied
generally and equally to everyone.
• Sidebar 7.2—“The Three Faces of Property”

Additional Matters for Discussion:
• Property is often taught as a “bundle of rights,” such as the rights to possess, use, and
transfer (exchange) resources. But, property can also be envisioned primarily as a
negative blanket right, the right to exclude others, including the state. As Professor
Merrill wrote (see References), “Give someone the right to exclude others from valued
resources… and you give them property. Deny someone the exclusion right and they do
not have property.”
• Point out that the term “property” comes from the Latin proprius, referring to that
which is appropriate or proper to one. In an abstract sense, property is a legal sphere
within which one can freely make choices about, use, and produce resources.

B. Property and Prosperity (LO 7-2)

Emphasize:
• That property creates some of the maximum conditions known for producing and
sustaining prosperity.
• That private property establishes maximum conditions for wealth creation through
promoting incentive.
• How property helps establish the conditions necessary for capital formation, which
refers to that quality of resources that produces new or different resources, e.g., turning
a business idea of physical assets into money through incorporation or a mortgage loan.
• That property divisibility relates to capital formation and refers to how property permits
resources to be broken into parts and used in many ways while the owner still retains a
property interest in each part.

7. Chapter 07 - The Property System
7-3
© 2016 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.

Additional Matters for Discussion:
• Since the institution of property promotes individual prosperity and permits unequal
accumulation of resources, it is easy to see why some students may associate property
with greed and materialism. Students may not appreciate that the resources that property
protects are usually limited only at a point in time, not over time, and that the function
of the private market is to generate new resources, new wealth.
• Point out the poverty of Russia and North Korea as examples of what happens to
incentive in the absence of property.
• Tom Bethell’s The Noblest Triumph (1999) is an excellent book to recommend to
students on the importance of property.
• Discuss Sidebar 7.3, regarding the mystery of capital.
• Observe that property need not be viewed as a normative good in order for it to be
appreciated as a condition for maximum production of resources and as a necessary
foundation of the modern private market.

III. Defining Property in the Legal System

A. Two Basic Divisions of Property

Emphasize:
• The difference between real and personal property.
• That all property that is not realty is personality and that the possible range of types of
resources in which an owner can have personality is infinite.
• How tangible personal property can become a fixture.
• What intangible personal property is.

B. Property Boundaries in the Physical World

Emphasize:
• That land is not fully contained when owned or transported when sold, law rather than
intuition must provide the physical boundaries.
• Sidebar 7.4—“Defining Intangible Property”

Defining Land

Emphasize:
• That it is important to understand that land ownership consists of more than the
surface of the property.

8. Chapter 07 - The Property System
7-4
© 2016 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Air Rights

Emphasize:
• That the owner of real property also possesses the air above the land to the extent that
the owner can occupy or use it in connection with the land.

Subsurface Rights

Emphasize:
• That a landowner also owns the rocks and minerals beneath the land.
• That subsurface rights have additional complications in that many belowground
substances are not static.
• Case 7.1: Coastal Oil & Gas Corp v. Garza Energy Trust Et Al., 268 S.W.3d 1 (Tex.
2008).

Fixtures on Land

Emphasize:
• What a fixture is.

IV. Interests in Property with Respect to Others and Time

A. Types of Ownership

Emphasize:
• That the law allows division of resource ownership into various types, or degrees.
• The resource divisions suggested by fee simple, life estate, leasehold estate, and
concurrent ownership.

V. Specialty Applications of Property

Emphasize:
• That the private legal fence of property allows an owner to exclude others from interfering
with (1) the possession of an object or resource, (2) the transfer of the object or interest by
gift or through exchange with other owners, and (3) all uses of the object that do not harm
other owners in what belongs to them.

A. Easements

Emphasize:

9. Chapter 07 - The Property System
7-5
© 2016 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
• That an easement places a particular use of land behind the exclusive legal fence, which
usually involves the right of passage across the land.
• Easement by reservation, natural easement, negative easement, and easement by
prescription.

B. Bailments

Emphasize:
• That an owner puts an object protected by personal property into the intentional
possession of another person with the understanding that the other person must return
the object at some point or otherwise dispose of it.
• The three categories that bailments fall into.
• Sidebar 7.5—“Follow Instructions or Else”
• Case 7.2: Semoon v. The Wooster School Corp., 2010 Conn. Super. LEXIS 1816

VI. Acquiring Resources in a Property System

A. Acquiring Resources through Exchange

Emphasize:
• The most common way of acquiring resources is through exchange. The private market
is based on exchange.
• The rules under which people voluntarily exchange resources in a property system are
called the rules of contract. (Reference Chapter 8.)
• That a nation’s capacity to observe legally enforceable contracts is considered the single
most significant indicator that the nation’s economy is ready for international trade.

B. Acquiring Resources through Possession

Emphasize:
• That the rule of first possession is that the first person to reduce previously unowned
things to possession becomes their owner.

Additional Matters for Discussion:
• Note that Hernando de Soto (see References) points out the importance of possession in
the formation of the U.S. property system. The importance of the Homestead Act aside,
de Soto asserts that much land in the New World that had been granted to favorites by
the British king was in fact possessed by squatters who eventually were granted formal
ownership—or property—in their possession.
• Have the class discuss Sidebar 7.6 regarding the Barry Bonds’ home-run ball.

10. Chapter 07 - The Property System
7-6
© 2016 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.

Lost Items

Emphasize:
• The marginalia and how it applies to lost property.
• The difference between lost and mislaid property and the rights and responsibilities
of the finder of each.

Adverse Possession

Emphasize:
• The concept of adverse possession.
• How the famous Homestead Act of 1862 illustrates how ownership can be acquired
through adverse possession.
• Sidebar 7.7—“Curing Blight through Adverse Possession?”

C. Acquiring Resources through Confusion

Emphasize:
• The meaning of fungible.
• The doctrine of confusion.
• The importance of boundaries to the concept of property.

D. Acquiring Resources through Accession

Emphasize:
• That accession refers to something “added.”
• The implication of wrongful accession.
• That much of the property foundation of the modern private market depends on the right
to exclude others legally from what one owns what one adds to that.

E. Acquiring Resources through Gift

Emphasize:
• The terms donor and donee.
• That to transfer ownership by gift, a donor must both intend to make the gift and deliver
the gift by physical transfer to the donee.
• What testamentary gifts are.

F. Title and Property Registration

11. Chapter 07 - The Property System
7-7
© 2016 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.

Emphasize:
• That ownership is frequently referred to by the term title.
• That someone who owns something has title to it. When an owner transfers ownership,
the owner is said to “pass title.”
• That a deed is the document of title that transfers ownership of land.
• The different kinds of deeds and why and when should each type be used.

VII. Property and Security Interests (LO 7-4)

Emphasize:
• That the two principal types of security interests are mortgages and secured transactions
under Article 9 of the Uniform Commercial Code.

A. Security Interests in Land

Emphasize:
• The similarities and differences among mortgages, land sales contracts, and deeds of
trust.

Recording Statutes

Emphasize:
• The importance of registration (recording) of the security interests.
• The legal perils of the mortgagee failing to record the mortgage.

Foreclosure, Deficiency, and Redemption

Emphasize:
• The meaning of foreclosure, deficiency, and right of redemption.
• Sidebar 7.8—“Financial Collapse and Recession”

B. Secured Transactions

Emphasize:
• The meaning of collateral.
• How attachment takes place.

Perfection

12. Chapter 07 - The Property System
7-8
© 2016 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
• Perfection give a creditor a secured interest in the collateral.
• The meaning of financing statements and purchase money security interest.

C. Priority Problems and Examples

Emphasize:
• The nine priority problems and, especially, the significance of a buyer in the ordinary
course of business.
• How artisan’s and mechanic’s liens arise and their priority significance as security
interests. Refer to Sidebar 7.9.

VIII. Limitations on Property and the Common Good (LO 7-5)

A. Property, the Use of Resources, and the Equal Right of Others

Emphasize:
• That in law, property is not a thing. It is an owner’s right to exclude others from
resources.
• The use of things by owners is limited by the equal right of others, i.e., owners are
prohibited from using their resources in ways that harm or injure the resources of other
owners.
• Sidebar 7.10 and how the property system effects corporate governance.

B. Nuisance and Zoning

Emphasize:
• That a public nuisance arises from some use of land that causes inconvenience or
damage to the public.
• That a private nuisance is any unreasonable use of what belongs to one, usually land, so
as to cause substantial interference with the enjoyment or use of another’s land. Courts
issue a variety of remedies for nuisance-creating activity.
• That zoning ordinances are publicly established limitations on an owner’s use of
resources that protect health, safety, morals, and general welfare.
• Sidebar 7.11—“Hot Sauce or Fresh Air?”
• Case 7.3: Cook v. Sullivan, 829 A.2d 1059 (N.H. Sup. Ct. 2003).

C. Property Limitations and the Common Good

Emphasize:
• The variety of limitations on property illustrate that the purpose of property is to

13. Chapter 07 - The Property System
7-9
© 2016 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
promote the common good.

Duration Limitations on Property

Emphasize:
• The rule against perpetuities limits all exercise of property over resources to a
duration of “lives in being plus twenty-one years.”
• The rule against perpetuities prevents an owner from controlling resources through
many future generations by setting up trust arrangements, under which trustees are
legally required to carry out the wishes of the owner for extended duration.

D. Taxation

Emphasize:
• That federal taxation is a specified power of Congress, contained in Article 1, Section 8
of the Constitution.
• That taxation is a limitation on property and is used to promote the general welfare
(common good).
• The controversial nature of progressive income taxation and that the top 1% of federal
income tax payers pay more dollars tax than the bottom 60% do, according to the
Congressional Budget Office.
• Whether or not the benefits of individuals having the property system justify unequal
taxation when some individuals end up with much greater resources than others.

E. Property: A Conclusion and Comment

Emphasize:
• How property law founds the private marketplace in the modern nation by establishing
an essential framework for the voluntary and certain exchange of identifiable resources.
• That business students need to appreciate the fundamental role of law in business even
if they oppose specific rules or regulations.
• James Madison’s concern about an excessively unequal distribution of resources.

Answers to Review Questions and Problems

The Property System

1. The Problem of Limited Resources

The former Soviet Union expected and when necessary it required citizens to contribute the

14. Chapter 07 - The Property System
7-10
© 2016 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
fruits of their efforts to society and to share accordingly. People contributed and benefitted
at different levels, so incentive to excel was not a factor.

2. Property and Prosperity

a. Property provides greater incentive to develop resources.
b. When resources are visible and attainable, the incentive to work toward obtaining
resources allows for the nation to benefit from their accumulation through trade and
taxes.

Defining Property in the Legal System

3. Two Basic Divisions of Property

a. Real property is land and the interests in land. Personal property is essentially anything
other than real property.
b. A chandelier is a piece of personal property that has become attached to the real
property and as a fixture, it becomes part of the real property. One must look to the
sales contract to determine whether it is permissible for Martin to remove the fixture.

Property Boundaries in the Physical World

4. Defining Land

a. Students’ answers will vary. With the advent of aircraft as well as subsurface drilling
for minerals, oil, gas, and water, it has become necessary to place reasonable limits on
a landowner’s rights.
b. Yes, it has infringed on her property. The owner of real property also possesses the air
above the land to the extent that the owner can occupy or use it in connection with the
land.
c. Students’ answers will vary. The strict rule of capture may be limited by additional
rules that preserve the rights of adjoining owners.
d. Students’ answers will vary.

5. Types of Ownership

a. The fee simple defeasible has a condition attached to its conveyance. If the condition
is met, the usual result is that the land returns to the original conveyor or is transferred
further according to the wishes of the original conveyor.
b. Upon one’s death the land reverts to the original grantor who is said to keep a

15. Chapter 07 - The Property System
7-11
© 2016 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
reversion interest in the land. If the land goes to someone other than the grantor upon
one’s death, that person has a remainder interest.
c. If either Arla or Jack dies, the surviving party becomes the sole owner of the house.

Specialty Applications of Property

6. Easements

a. An easement is a property fence because it protects easement owners from the world’s
interference with their right of use.
b. An easement by prescription arises when an owner of land fails to interfere with a
trespasser’s adverse use of land for a statutory period of time.

7. Bailments

a. The lease of a mowing tractor is a bailment because it fits the definition of someone
taking possession of an owner’s tangible, movable resource with the obligation to
return or dispose of it at the instruction of the owner.
b. A warehouseman is liable in this situation because the equipment has been used in a
way not specified by the bailment. If the equipment had been destroyed in warehouse
314, the warehouse might not have been liable if it was using reasonable care, the duty
owed by mutual benefit bailee. To prevent this kind of problem, the parties to a
bailment often insure the goods.
c. Common carriers are usually strictly liable except in limited circumstances for goods
that are destroyed in the possession of the common carrier. It is important to note that
common carriers often contract away much of their liability.

Acquiring Resources in a Property System

8. Acquiring Resources through Exchange

a. The law of contract is essential to the transfer of property between parties.
b. Contract law helps provide certainty in resource exchanges.

9. Acquiring Resources through Possession

a. The finder of lost property becomes the owner of the property after a statutory period
in which the true owner must be sought. If Lee has advertised the finding of the ring in
an appropriate manner and the statutory period has run, Lee keeps the ring. If the
statutory period has not expired or if Lee has not sought the original owner, the

16. Chapter 07 - The Property System
7-12
© 2016 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
original owner will have the ring returned.
b. If the building has existed for the state statutory period and all adverse possession
requirements have been met, the six inches will be owned by Downtown. If the
statutory period is not yet run, there may be a suit to have Downtown Condos torn
down. Most likely, Downtown may perhaps purchase the six inches of land or the two
owners will be urged to come to some sort of easement or licensing agreement.

10. Acquiring Resources through Confusion

a. Fungible goods are goods sold by weight or measure that when combined with
identical goods cannot be identified and separated. Examples will vary. Gasoline from
two sources mixed into one holding tank is one example.
b. Property is all about the legal right to exclude others from what is “proper” to a person
and another person. Without adequate boundaries to a resource, it would be impossible
to identify what is “mine” versus what is “yours.”

11. Acquiring Resources through Accession

a. Accession occurs when value is added to personal property. If the original property
was improperly taken, in most cases the original owner retains ownership including
the improvements. If the original property was not improperly taken, the property may
be forfeited with the original owner compensated for his or her loss.
b. Locke believed that people should own their work efforts and if the fruit of their
efforts results in something not previously owned becoming something new, then
those who labored should own that new thing.

12. Acquiring Resources through Gift

a. Typically delivery must include that the gift be intended and actually physically
transferred to the other party. Constructive delivery includes intention but physically
handing the gift over does not occur. The party is either told to retrieve it themselves
or something representing the delivery is transferred.
b. A testamentary gift is a gift made through will. The gift takes place upon the death of
the testator.

13. Title and Property Registration

a. The warranty deed guarantees to the grantee that the grantor owns the property and has
full power to convey the property. A special warranty deed specifies that some claims
to the property exist but guarantees against other unnamed claims. The quitclaim deed

17. Chapter 07 - The Property System
7-13
© 2016 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
makes no guarantees but says that the grantor transfers any rights he or she has to the
property to the grantee.
b. Recording or registration of the deed evidences ownership and title putting ones rights
on public notice.

Property and Security Interests

14. Security Interests in Land

a. The three types of security interests in land are deeds of trust, mortgages, and land
sales contracts.
b. Recording mortgages and deeds of trust are important because creditors holding such
security interests will not be able to enforce them against a subsequent buyer of the
land if these security interests have not been properly recorded. With a land sales
contract, however, the title and thus the recording of it remains with the creditor
granting the security interest until the buyer has paid off the debt.

15. Secured Transactions

a. The secured party must give value, the debtor must own the collateral, and a security
agreement must be given for attachment of a security interest under UCC, Article 9.
b. Perfection of a security interest may be accomplished by filing a financing statement
or through a purchase money security interest.

16. Priority Problems

Yes, the perfected security interest would be applicable because he is a buyer in the normal
course of business.

Limitations on Property and the Common Good

17. Property, the Use of Resources, and the Equal Right of Others

It is important to have a property right in the uses of things because if one can only possess
but not use an object, it has little value.

18. Nuisance and Zoning

a. A public nuisance causes inconvenience or damage to the public. A private nuisance
unreasonably interferes with another property owner’s use and enjoyment of his or her

18. Chapter 07 - The Property System
7-14
© 2016 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
land. Nuisance law basically says that one’s legal uses, and thus the boundary of the
property fence, do not extend to harming the public interest or to “unreasonably”
crossing the proper fences of one’s neighbors. Saying that one can only use something
in a “reasonable” way is similar to saying one cannot use it in ways that harm the
common good.
b. Students’ answers will vary.

19. Property Limitations and the Common Good

The rule against perpetuities limits the rights over property after an owner’s death. This in
turn prevents the deceased from controlling or tying up resources. As society changes and
technology develops, society could be hurt if property is tied up indefinitely with no one to
respond to the changes. The rule indicates that the need for resource use may change in ways
that the dead hand should not control. This position ensures that new possible uses for land
and other resources serve the common good.

20. Taxation

At the federal level it is legal because it is authorized by the Constitution. At the state level it
is considered to be one of the general powers of governments.

21. Property: A Conclusion and Comment

a. Madison thinks that the private property system can lead to unequal possession of
resources and jealousy, which in a democracy may lead to confiscatory taxation that
may kill the incentive that leads to the productive wealth justifying the system in the
first instance.
b. The original statement infers actual parcels of land and items of personal property. In
other words, it refers to things that are owned. The second statement refers to the
rights to ownership and the right to exclude others from one’s resources and
possessions.

Business Discussion #1

1. What do you say to this person in light of what you have read in this chapter?

Essentially, one could say that socialism will not be as productive as a private property
system. With little to no incentive to own property, progress is stifled.

2. What strategy might you suggest regarding getting more private land into the hands of the

19. Chapter 07 - The Property System
7-15
© 2016 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
poor in that country?

Taxation, purchase, and redistribution to the poor might be effective. Remember
homesteading was a way of getting the land into the hands of the poor in the United States.

Business Discussion #2

1. What does he mean by this statement? Discuss.

Richard Epstein means that the use limitations of the property fence are based on
reasonableness—meaning a thoughtful, measured, and public consensus about resource use.

2. Explain what it means to say that property is the central concept in our legal system.

It means that almost all of the U.S. laws can be expressed in terms of legal fences. Contract
law, tort law, most criminal laws, constitutional rights, and many statutory regulations of
uses can be explained through the concept of property boundaries.

20. Other documents randomly have
different content

21. tietää
mihin ensiksi tuli pistetään."
Vastaukseksi kysymykseen saapui tieto, että heti kun Ferdinand
Steyermarkilainen oli valittu Saksan keisariksi, oli puhjennut
vallankumous ja keisarillinen hallitus kukistettu, kun ensin sen
vihatuimmat jäsenet oli vanhan böömiläisen tavan mukaan paiskattu
ulos linnanikkunoista.
Pfalzin vaaliruhtinas Fredrik V, unionin päämies, oli valittu Böömin
kuninkaaksi, ja nyt oli pudonnut kipinä, joka sytytti miespolven
aikana kasaantuneet tulenarat aineet.
Oli selvää, että koko Saksa vedettäisiin mukaan sotaan. Mutta
vakava vaara uhkasi Ruotsiakin.
Jos keisari selviytyi tulevasta sodasta voittajana, saattoi Sigismund
vetäytyä joukkoineen takaisin Itävallasta, ja kaksinkertaisin voimin
käydä Ruotsin kimppuun ja toteuttaa vanhat vaatimuksensa
suuremmalla onnella ja paremmilla tuloksilla kuin koskaan ennen.
Kuningas ja valtiokansleri keskustelivat uhkaavasta vaarasta, eikä
maassa näyttänyt vallitsevan kuin yksi käsitys siitä, mitä Puolalta oli
odotettavissa. Ruotsin neuvostossa harkittiin mihin valmistaviin
toimenpiteihin oli ryhdyttävä, ja kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että
kuninkaan oli pikimmiten turvattava kruununperimys menemällä
avioliittoon.
Viime kuukausina oli leskikuningatar ollut kokonaan vaipuneena
suruunsa herttuatar Maria Elisabetin kuoleman johdosta, joka
tapahtui viisi kuukautta hänen puolisonsa kuoleman jälkeen. Mutta
sen vuoksi, mitä nyt näytti olevan tekeillä, unhoitti hän tykkänään

22. surunsa. Vastoin päätöstään jäädä Gråborgiin muutti hän
odottamatta Tukholmaan.
Hän ei voinut elää kuningasta näkemättä, sanoi hän. Ja lämpimin,
rakastavin sydämin Kustaa tuli häntä vastaan. Olihan äiti menettänyt
rakkaimman lapsensa, eloon jääneiden oli nyt koetettava saada
häntä unhoittamaan katkeran kaipauksensa.
Jo ensimäisessä kahdenkeskisessä keskustelussa ilmaisi äiti
pelkonsa, mitä onnettomuuksia sota saattoi tuoda mukanaan, ja
selitti pojalleen, kuinka tyynnyttävää olisi koko valtakunnalle, jos
kuningas olisi naimisissa.
Kuningas kuunteli häntä äänetönnä ja vastasi vihdoin, että
avioliitto oli sydämenasia eikä valtiollinen kysymys. Mutta Kristina
rouva ei ollut niitä, jotka vähällä hellittävät ja hän jatkoi yhä
vakuuttelujaan. Kaikki Saksan ruhtinattaret pitäisivät kunnianaan
liittoa Ruotsin kuninkaan kanssa, ja eikö hän siten voinut saavuttaa
myös uusia, hyödyllisiä valtiollisia suhteita?
Kustaa Aadolf lupasi ajatella asiaa, varsinkin kun hän käsitti, että
liitto Brandenburgin kanssa tosiaankin saattoi tukea horjuvaa
vaaliruhtinasta ja riistää Sigismundilta kannattajan.
Keskusteltuaan pitkään valtiokanslerin kanssa kuningas oli vihdoin
tehnyt päätöksensä.
Kamarijunkkari Kustaa Horn lähetettiin 1619 Berliniin mukanaan
kirjeitä Brandenburgin vaaliruhtinaalle ja vaaliruhtinattarelle. Hänelle
oli annettu salaiset ohjeet vihjata suullisesti sinnepäin, että kuningas
aikoi tehdä matkan Saksaan persoonallisesti vakuuttautuakseen

23. sikäläisten ruhtinasten ystävyydestä. Ennen kaikkea hän aikoi
vierailla Brandenburgin ruhtinasperheen luona.
Keskustelun aikana hänen oli tarkoin pantava merkille, toivottiinko
vierailua ja näyttikö muuten uskottavalta, että avioliitto ehdotus
hyväksyttäisiin.
Kustaa Horn lähti matkalle, mutta heti Berliniin saavuttua kohtasi
häntä odottamaton este. Vaaliruhtinas, joka oli kääntynyt
kalvinismiin, ei pitänyt nykyään soveliaana antaa tyttärensä kättä
luterilaiselle kuninkaalle.
Sillä olisi asia ollut ratkaistu, jollei vaaliruhtinatar Anna, joka oli
ponteva rouva ja ihaili lämpimästi Ruotsin kuningasta, olisi kutsunut
Kustaa Hornia kahdenkeskiseen keskusteluun ja sanonut hänelle,
että hänestä kuninkaan tarjous oli imarteleva, ja hän kyllä oli
ratkaiseva asian parhain päin.
Hän olisi aivan hyvin voinut antaa varmat takeet tyttärensäkin
puolesta. Sillä kahdeksantoista vuotias prinsessa Maria Eleonora oli
jo kauan unelmoinut Kustaa Aadolfista, joka oli hänen sankarinsa ja
ihanteensa. Prinsessa oli onnistunut saamaan hänen valokuvansa ja
kuunteli mielellään niitä satumaisia huhuja, joita hänestä kerrottiin.
Hovissa sanottiinkin häntä leikillä Kustaa Aadolfin morsiameksi, eikä
hän koskaan väittänyt sitä vastaan.
Tahdoton lapsi, jossa ei ollut luonteenlujuuden merkkiäkään, oli
ylen ihastunut ajatellessaan, että uljas kuningas suojelisi häntä
sylissään. Ketään ei voi sattuvammin verrata harhaan lentäneeseen
metsän pikkulintuseen kuin Maria Eleonoraa; valitettavasti hänestä ei
koskaan muuta tullutkaan.

24. Kuultuaan, ettei vaaliruhtinaan omatunto sallinut hänen hyväksyä
Kustaa Aadolfin kosintaa, huudahti Maria Eleonora:
"Hän on minun omatuntoni, en huoli kenestäkään muusta kuin
hänestä!"
Ainoastaan vaaliruhtinaan nimenomainen lupaus, ettei hänen
onneaan mitenkään estettäisi, saattoi vihdoin häntä lohduttaa.
Tukholmassa ei sillaikaa puhuttu mistään muusta kuin kuninkaan
aiotusta avioliitosta. Huhu levisi laajalle, joutui pian Puolaan
Sigismund kuninkaankin korviin, joka kaikin voimin koetti tehdä
tyhjäksi liittoa Ruotsin ja Brandenburgin välillä.
Juuri silloin kuoli yhtäkkiä vaaliruhtinas Juhana Sigismund, ja
joulun aikaan 1619 astui sijalle hänen poikansa Yrjänä Vilhelm. Tämä
oli reformeerattu kuten isänsäkin ja pelkäsi vielä enemmän kuin
tämä loukata puolalaista yliherraansa. Kun sentähden Sigismund kosi
poikansa Uladislaun puolesta prinsessa Maria Eleonoraa, olisi
vaaliruhtinas luultavasti pakoittanut sisarensa suostumaan tähän
avioliittoon, jollei hänen äitinsä olisi jyrkästi asettunut sitä vastaan.
Lieneekö siihen vaikuttanut Kustaa Hornin kertomus, että asiasta
oli kyllin neuvoteltu, mutta Kustaa Aadolf päätti heti matkustaa itse
Berliniin ja viedä asian perille.
Mutta ruotsalaisten mielipide ehdotetusta avioliitosta oli sillävälin
ehtinyt muuttua. Juhana Kasimir varoitti hartaasti liitosta
brandenburgilaisen huoneen kanssa. Yrjänä Vilhelmiin ei hänen
mielestään ollut luottamista, ja kuningas saattoi muualla tehdä
paremmat naimiskaupat ja saada hyödyllisemmän liittolaisen.

25. Kustaa Aadolf ei näihin kaikkiin esityksiin vastannut mitään, hän oli
tehnyt päätöksensä. Pfalzkreivi saattoi monessa suhteessa olla
oikeassa, mutta mitkään juorut ja jutut eivät saaneet miestä estää
täyttämästä velvollisuuttaan, ja hän piti ehdottomana
velvollisuutenaan, että asia oli brandenburgilaisten kanssa saatava
selvään ratkaisuun.
Kuningatarkin oli siirtynyt vastapuolueeseen ja kyseli, eikö ollut
tiedusteltava toisilta tahoilta.
Kuningas vastasi, että kun hän yleisellä huudolla oli kiedottu niin
syvälle asiaan, ei hän voinut peräytyä ja kaikista vähimmän tahtoi
hän kääntyä toisaalle, ennenkuin oli saattanut neuvottelut Berlinissä
hyvään loppuun tai saanut "selvät rukkaset".
Kuitenkin hän päätti lähteä matkalle suurimmassa salaisuudessa,
osaksi vähentääkseen matkakustannuksia, osaksi sentähden, ettei
antaisi paavin joukkueelle tilaisuutta virittää väijytyksiään ja
pirunjuoniaan hänen tielleen.
Hovissa ei saanutkaan kukaan tietoa hänen
matkasuunnitelmastaan; ainoastaan valtiokansleri tunsi sen.
* * * * *
Juhana Kasimir oli saanut lupauksen, että Ruotsista annettaisiin
apua Saksan protestanteille siinä määrin kuin suinkin voitiin. Tämän
vastauksen kera sai hän palata Pfalziin.
Huhtikuun 26 päivänä, otettuaan yhtä sydämelliset kuin
juhlallisetkin jäähyväiset kuninkaalta, kuningattarelta ja herttua
Kaarle Filipiltä, hän lähti Tukholmasta.

26. Vaxholman rannassa oli useita sotapursia, joiden luultiin
ainoastaan olevan tarkoitetut asianmukaisella loistolla viemään
pfalzkreivin ja hänen seurueensa yli Itämeren. Tämän saavuttua ja
noustua laivaan herätti kaikkien kummastusta, ettei heti lähdetty
matkalle.
"On ilmoitettava kuninkaalle tästä sopimattomasta viivykistä, se on
'manquement'", sanoi pfalzkreivi julmistuneena ja kutsutti erään
laivan kapteeneista luokseen.
Tämä selitti, että heidän oli mahdoton nostaa purjeita, ennenkuin
olivat saaneet kuninkaalta ohjeet.
Uusi hämmästyksenaihe. Kuninkaalla ei ollut tapana unhoittaa
velvollisuuksiaan; mikä aiheutti nyt tämän näennäisen laiminlyönnin?
Täytyi olla syy, mutta mikä?
Pfalzkreivi teki tiedusteluja; mutta kun laivankapteenit eivät
sanoneet tietävänsä syytä, päätti hän — ainakin toistaiseksi — taipua
kohtaloonsa.
Koko päivä kului levottomassa odotuksessa. Tuuli, joka nyt oli
oivallinen, paras mitä saattoi toivoa, voi helposti kääntyä, saisi virua
useita viikkoja saaristossa. Mitä kaiken kohtuuden nimessä hänen
majesteettinsa ajattelikaan? Päivä kului iltaan, kannella oli hiljaista
kaikkialla. "Katsokaas, eikös tuolta tule kuninkaan oma näkinkenkä!"
"Ei, mahdotonta!"
"Aivan varmaan, ei epäilystä lainkaan."
"Se tulee suoraan tänne!"

27. "Mitä se merkitsee?"
Muutamissa minuuteissa pursi oli laskenut amiraalilaivan kylkeen,
ja ennenkuin kukaan ehti selvitä hämmästyksestään, oli Kustaa
Aadolf harmaassa matkapuvussa hypähtänyt venheestä laivaan.
Nytkös oli riemu rajaton! Kaikki tiesivät minne oltiin matkalla, ja
kaikki olivat ihastuneita, kun saivat olla mukana — ainakin kappalen
matkasta — kaikki paitsi yhtä, ja hän oli Niilo Eerikinpoika
Dalahaminasta. Hänelle oli luvattu vastaus kosintaansa hänen
palattuaan takaisin pursimatkalta, ja nyt hän ei saanutkaan palata
kotiin. Kuningas käski hänet mukaan pitkälle matkalle, ja riistääkseen
häneltä kaiken mahdollisuuden palata kotiin, he upottivat venheen
hänen silmiensä alla, ajatelkaas, uuden venheen!
Heti yleisen hälinän hieman asetuttua kuningas kyseli tarkoin,
millaisessa kunnossa amiraalilaiva oli. Kapteenin täytyi tehdä selko
muona- ja ampumavaroista, näyttää, että tykkiaukot olivat hyvin
suletut ja laiva huolellisesti puhdistettu, ja taata siitä, että laivalla oli
riittävästi suopaa ja rasvaa tankojen ja mastojen voitelemiseen.
Kaikkea kyseli kuningas yhtä tunnontarkasti ja kaikki hänelle
näyteltiin, irtain ja kiinteä, tuores ja kuiva, taklaukset ja touvit.
Kun tarkastus oli onnellisesti päättynyt, nosti laiva ankkurinsa.
Saaristosta lähdettyä suunnattiin kurssi etelään Pommerin rannikkoa
kohden. Tuuli oli heikko, ja laivat liukuivat vitkalleen; usein tuuli oli
niin hiljainen, että kuningas saattoi pikku purressaan soudattaa
itseään laivaston ympäri, huvitellen ampumalla vesilintuja, joita oli
runsaasti.
Muutamain huvittavain seikkailujen jälkeen saavuttiin Stralsundiin,
josta matkaa oli jatkettava suorinta tietä Berliniin.

28. Kun kuningas ei millään ehdoin tahtonut tulla tunnetuksi, ei hän
mennyt mihinkään tavalliseen majataloon, vaan etsi sen sijaan ensi
iltana yösijaa erään porvarin luona. Mutta sitä hän sai katua:
pahempaa meteliä ei hän ollut koskaan kuullut vuoteelleen. Muun
melun lisäksi isäntä monet tunnit tappeli ja oli tukkanuottasilla
rakkaamman puoliskonsa kanssa, ja hekös pitivät sellaista rähäkkää,
ettei kukaan ihminen koko talossa voinut ummistaakaan silmiään.
Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa, mutta sitä ennen
matkasuunnitelmaa jossain määrin muutettiin. Ei ollut luultavaa, että
kuningas voisi pysyä tuntemattomana, jos matkustaisi suuria
valtateitä läpi Pommerin. Siellähän aivan vilisi aatelismiehiä, joista
sangen monet olivat olleet Ruotsin palveluksessa. Hän päätti
sentähden matkustaa kiertotietä Mecklenburgin kautta ja taivaltaa
ratsain. Illoin saattoi etsiä yösijaa jostakin pikkukaupungista, mistä
milloinkin.
Niin lähdettiin taipalelle. Matka kävi hitaasti, vasta toukokuun 14
päivänä saapuivat matkalaiset Berliniin.
Kun Kustaa Aadolf ei mielellään tahtonut mennä linnaan, oli hän
viivytellyt viimeistä päivämatkaansa niin, että hän saapui perille
hämärissä ja sai yösijansa vanhassa majatalossa, nimeltään "Cöln an
der Spree."
Vaaliruhtinattarella oli kuitenkin ollut liikkeellä tiedustelijoita, jotka
olivat ilmoittaneet hänen saapumisensa. Mutta kun hän arvasi, että
kuningas tahtoi pysyä tuntemattomana, käski hän hovimarsalkkansa
pyytää anteeksi, kun ei voinut tervetulleelle vieraalleen valmistaa
parempaa yösijaa tämän tultua niin odottamatta. Täytyi nyt tyytyä
"matalaan majaan".

29. Pfalzkreivi, joka oli matkustanut ennen kuningasta Berliniin,
kutsuttiin seuraavana päivänä vaaliruhtinattaren puheille. Hän saapui
määrättyyn aikaan koko seurueineen, ja Kustaa Aadolf oli joukossa.
Vaaliruhtinaan hovimarsalkka kehoitti pfalzkreiviä yksin astumaan
sisähuoneihin. Korkea rouva otti hänet täällä sangen ystävällisesti
vastaan ja keskusteli pitkään hänen kanssaan.
Vihdoin hän tuli takaisin ja lausui saattueelle, että ne, jotka
halusivat, saivat luvan mennä sisälle ja suudella hänen ruhtinaallista
armoaan kädelle. Siihen olivat kaikki halukkaita, sillä he tiesivät, että
nuoret neitsyet olivat sisällä hekin.
Maria Eleonora seisoi nuoruutensa koko kukoistuksessa äitinsä
rinnalla. Hänen vartalonsa oli sorja, hänen kasvonsa erinomaisen
kauniit, korkeaa otsaa ympäröivät tummat kiharat, ja hienot, tuuheat
kulmakarvat kaartuivat suurien tummansinisten silmien yllä.
Kädensuutelun aikana panivat läsnäolijat merkille, että kun
kuningas, joka tuli kolmantena järjestyksessä, tarttui Maria
Eleonoran käteen, ei tämä voinut pidättää hiljaista huudahdusta.
Hän näki unelmiensa sankarin edessään koko miehekkään
kauneutensa loisteessa.
Kaikkien silmät olivat kiinnitetyt heihin molempiin, vaikkei kukaan
voinut aavistaa salaisuutta. Mutta kun audienssi oli lopussa ja
päästiin jälleen etuhuoneihin, oli kuningas kaikkien mielestä aivan
"perplex". Näytti siltä kuin hän paljoa mieluummin olisi ollut
taistelussa sotakentällä kuin siellä sisällä.
Kolmantena päivänä sen jälkeen prinsessa itse otti vastaan
pfalzkreivin ja hänen luullun adjutanttinsa omassa huoneessaan ja
puhutteli häntä hyvän aikaa. Hän ei näyttänyt lainkaan edeltäpäin

30. opetelleen mitä sanoisi, sillä hän teki kysymyksensä sangen
hajamielisesti ja tuskin kuuli pfalzkreivin näppäröitä korulauseita ja
kohteliaisuuksia. Hänen silmänsä olivat kiintyneet vain kuningas-
adjutanttiin, mutta kun heidän katseensa yhtyivät, loi hän punastuen
silmänsä maahan.
Tämän kohtauksen jälkeen oli äidin ja tyttären välillä pitkä
keskustelu — jokseenkin tähän tapaan:
"Vieläkö haluat, tyttäreni, antaa Ruotsin kuninkaalle kätesi?"
"Ach, liebe Mutter, oletko katsonut hänen silmiinsä, ne ovat
tunkeneet syvälle sieluuni."
"Nicht so hitzig, ajattele hänen epävarmaa asemaansa! Uladislaus
prinssillä on suurempi oikeus Ruotsin kruunuun kuin Kustaa
Aadolfilla, hänestä tulee sitä paitsi Puolan kuningas ja hän haluaa
tehdä sinut näiden molempain maiden kuningattareksi. Veljesi
mielestä ansaitsee sitä ajatella."
Kaunis prinsessa otti hameensa taskusta kaksi kuvaa, toinen
puolalaisen prinssin, toinen Ruotsin kuninkaan.
"Katsokaas, Uladislaulla on noin ruma nenäkin! Ja näyttääkin hän
siltä, ettei voisi rakastaa kuten minun sankarini?" Hän suuteli Kustaa
Aadolfin kuvaa. "Hänellä on lempinimenä 'il re d'oro', ja hän onkin
minun kultakuninkaani, jota minä en koskaan lakkaa palvomasta.
Hänen tähtensä menen luostariin tai kuolen surusta, jollen saa
mennä hänen kanssaan naimisiin."
"Pikku hupakko, minä pidän hänestä minäkin, mutta en tahdo
sanottavan, että vain minun toivomuksestani suostut hänen

31. kosintaansa."
"Pyydä veljeäni vaaliruhtinasta tulemaan tänne, heittäydyn hänen
läsnäollessaan Kustaa Aadolfin syliin ja rukoilen häntä viemään minut
täältä. Tahdon seurata häntä kaikkialla, sodassa ja rauhassa!"
"Sitä ei hän sallisi."
"Hän ei voi vastustaa rukouksiani. Hänen ollessaan taistelussa
istuisin odottaen hänen teltassaan, kun en kuitenkaan voisi hänen
suojelusenkelinään liidellä hänen yllänsä."
"Uneksija! Huomaan, että täytyy taipua toiveihisi".
Tämän jälkeen syntyi vilkas viestien vaihto linnan ja "Cöln an der
Spree"-majatalon välillä. Jo päivänkoitteessa nähtiin juoksijain ja
lakeijain kuljettavan kirjeitä korkeilta ruhtinattarilta pfalzkreiville ja
päinvastoin.
Eräänä aamuna, kun kello ei ollut vielä lyönyt kolmea, saapui
majataloon lähettiläs hovista ja kysyi Aadolf Kaarlonpoikaa, "hänen
ruhtinaallisen armonsa adjutanttia".
Lähettiläällä oli mahtanut olla jotakin erityisen tärkeää sanottavaa,
koska samainen Aadolf Kaarlonpoika samana päivänä lähti linnaan.
Juoru kertoi, että vaaliruhtinatar itse oli neuvonut hänet tyttärensä
luo. Kukaan ei tiennyt mitä siellä sisällä sanottiin, mutta kun
vaaliruhtinatar salavihkaa vilkaisi oviverhojen raosta, näki hän
tyttärensä Aadolf Kaarlonpojan sylissä ja antavan tälle pitkän
suudelman.

32. Uutinen herätti huomiota; koko Berlinissä ei muusta puhuttukaan,
mutta asia ei ollut sillä ratkaistu.
Suudelma oli kieltämättä annettu, mutta Brandenburgin hovilla oli
sentään omat epäröimisensä. Asiaa oli vieläkin ajateltava.
Kaunis prinsessa itki silmänsä punaisiksi, mutta se ei auttanut; oli
syntynyt uusia vaikeuksia, ja ne täytyi ensin voittaa.
"Luota minuun", sanoi vaaliruhtinatar tyttärelleen, joka taivutti
päänsä kuin ruusu, joka on liian kauan ollut päivän nuudutettavana.
"Minä vien tahtoni perille."
Kustaa Aadolf odotti tyynesti. Kun hän nyt kerran oli saksalaisella
maaperällä, halutti häntä käydä muutamain muidenkin
protestanttisten ruhtinaiden luona kuullakseen heidän ajatustaan
nykyisestä valtiollisesta asemasta.
Päätös pantiin heti toimeen, ja eräänä kauniina päivänä lähti
Aadolf
Kaarlonpoika pfalzkreivin seurassa Berlinistä ja suuntasi matkansa
Saksan sisämaihin.
Koko seurue arveli, ettei äkilliseen lähtöön voinut olla syynä muu
kuin ikävystyminen berliniläiseen kosintaan ja halu "nähdä muita
neitejä".
"Sääli kaunista prinsessaa", tuumivat jotkut. "Voihan käydä niin,
että kuninkaan vaihtelevainen mieli mieltyy jononkin toiseen."
Pfalzkreivi seurueineen teki matkaa enimmäkseen ratsain. Kustaa
Aadolf pysyttäytyi edelleen tuntemattomana ja otti sentähden nimen
"Gars", joka oli muodostettu seuraavain sanojen alkukirjaimista:

33. Gustavus Adolphus Rex Sveeise (Kustaa Aadolf, Ruotsin kuningas), ja
oli olevinaan ruotsalainen kapteeni.
Ensimäinen huomattavampi kaupunki, jossa hän kävi, oli Erfurt,
tunnettu jesuiittaluostaristaan.
Kustaa Aadolf oli utelias läheltä näkemään, kuinka katolilaiset
käyttäytyivät jumalanpalveluksessaan, ja osti sentähden tukaatilla
pääsyn luostariin, jossa kuunteli messua ja sai läheltä tarkastella
katolista epäjumalanpalvelusta. Sen tyhjät juhlamenot
kummastuttivatkin häntä suuresti.
Täältä jatkettiin matkaa Gothan kautta Hanauhun, jossa, kuten
kronikka kertoo, Katarina kreivitär ja hänen kaksi nuorta tyttöään
kestitsivät kuningasta upeasti.
Täältä jatkettiin matkaa Frankfurtiin Mainin rannalla. Sattumalta
keksi kuningas täällä eräällä jalokivikauppiaalla kauniin
timanttikaulanauhan, jonka hän halusi ostaa ja lahjoittaa tulevalle
morsiamelleen.
Hän mainitsi jalokivikauppiaalle olevansa Ruotsin kuninkaan
asiamies, jonka tehtäväksi oli uskottu ostaa muutamia jalokiviä ja
kalleuksia. Jalokivikauppias tarjosi silloin hänelle kaunista
ystävänlahjaa, jos hän saisi herransa päättämään kaupan.
Frankfurtista kävi matka Pfalziin. Täällä vallitsi suuri levottomuus
ja hämmennys. Kaikkialta saapui huhuja suurista sotajoukoista, joita
keisari ja paavilaisten joukkue oli lähettänyt Böömiin.
Voimme käsittää millä elävällä mielenkiinnolla Kustaa Aadolf
kuunteli niitä monia kertomuksia ja huhuja, joita kulki ristiin rastiin ja

34. joista kaikista kävi selville, että ovella oli sota, suurempi ja
laajakantoisempi kuin mikään edellisistä sodista. Hän tiesi, että se
sisimpiin syihinsä ja ulkonaisiin seurauksiinsa katsoen tulisi olemaan
yksi ihmiskunnan suurista vapaudentaisteluista, ja luultavaa on, että
hänen sydämensä löi kovemmin, kun ajatteli sitä osaa, joka hänellä
itsellään tulisi siinä olemaan.
Mutta eivät ainoastaan vakavasti ajattelevat tunteneet uhkaavan
ukkospilven painoa. Jokainen, niin ylhäinen kuin alhainenkin, tunsi
ilmassa, että oli jotakin hirvittävää tekeillä. Tähän asti oli kuultu
ainoastaan protestanttien riemua heidän onnistuneesta kapinastaan
ja rohkeasta retkestään keisaria vastaan; nyt lähestyi yhä lähemmäs
mahtava kohina heidän taholtaan, jotka valmistautuivat lujin
käsivarsin lyömään maahan ne häpeämättömät ajatusvapauden ja
edistyksen vaatimukset.
Sellaisissa olosuhteissa oli Kustaa Aadolfille mitä tärkeintä, etteivät
paavilaisten vaanijat saisi hänestä vainua. Siinä mielenkiihkossa, joka
katolilaisten kesken vallitsi kaikkea kerettiläisyyttä vastaan, saattoi
hänen henkensä helposti joutua vaaraan.
Onneksi hän ei koskaan viipynyt kauan samassa paikassa. Mutta
sentään oli päässyt liikkeelle huhu, että pfalzkreivin seurueessa oli
nuori mies, jolla oli vaaleankeltainen tukka ja kävi aina mustissaan;
hän puhui saksaa varsin hyvin ja, hänen epäiltiin olevan Ruotsin
kuningas.
Sellaiset huhut antoivat pfalzkreiville ja kaikille ruotsalaisille aihetta
rukoilla kuningasta, ettei panisi henkeään alttiiksi matkustamalla
Böömiin, kuten hän koko ajan oli aikonut. Hän kuulikin heidän
esityksiään ja luopui suunnitelmastaan, mutta päätti sen sijaan
pikimältään pistäytyä Heidelbergiin.

35. Pfalzkreivi ilmoitti tästä ruhtinashuoneen vanhimmille jäsenille,
mutta samalla kuninkaan toivomuksen, että kuningas tahtoi pysyä
kaikille muille aivan tuntemattomana.
Tätä noudatettiin kirjaimelleen, ja Kustaa Aadolfia kohdeltiin
sellaisella näennäisellä välinpitämättömyydellä, että häntä yleensä
pidettiin vain yksinkertaisena aatelismiehenä pfalzkreivin seurueessa.
Jo ensimäisenä päivänä saapumisensa jälkeen sai kuningas
sellaista kokea. Hovi teki vieraineen kävelyretken kauniissa
linnanpuistossa, ja mitättömänä kapteenina oli Kustaa Aadolfin
pysyteltävä korkean herrasväen jälkivietteessä.
Jostakin syystä hän kulki toista tietä, joka sentään oli niin lähellä
muun seurueen kulkemaa, että hän kuuli erään nuorista
ruhtinattarista lausuvan ranskaksi sisarelleen, viitaten kuninkaaseen:
"Nuo ruotsalaiset varmaankin ovat nenäkästä ja hävytöntä väkeä."
Mutta seuraavana päivänä ei käynyt sen paremmin kuin että
muuan hoviherroista kääntyi Kustaa Aadolfin puoleen kysyen, eikö
olisi saatava aikaan avioliitto Ruotsin kuninkaan ja ruhtinatar
Katarinan välillä.
Kustaa Aadolf vastasi vältellen, ja keskustelu suuntautui toisiin
asioihin. Mutta eräänä toisena päivänä oli muutamain ruotsalaisista
herroista tehtävä pieni retki, ja kansleri Rudolf määrättiin heidän
seuralaisekseen.
Tämä mieltyi suuresti sivistyneeseen ruotsalaiseen kapteeniin, ja
keskusteli vilkkaasti hänen kanssansa koko matkan. Aluksi puhuttiin
minkä mistäkin, mutta kun kuningas näki piispojen suuret linnat ja
läänitykset, huudahti hän vilkkaasti: "Tuollaista prameutta ei

36. kuninkaani sietäisi! Me olemme aikoja sitten pakoittaneet papit
pysymään nöyrinä paimenina eikä esiintymään suurina herroina!"
Ovela kansleri käsitti heti, ettei hänellä ollut edessään mikään
tavallinen laivankapteeni, vaan että tämä oli varmaan kuninkaan
luottamusmies.
Vaaliruhtinaallinen hovi olisi ihastuksella nähnyt ruhtinatar
Katarinan ja Ruotsin kuninkaan menevän naimisiin, ja kansleri koetti
sentähden johtaa keskustelun tähän arkaan kysymykseen.
"Ruotsin kuningas kuulema puhuu saksaa ja ranskaa sangen
hyvin", sanoi hän muun muassa.
"Enpä juuri tiedä", vastasi Kustaa Aadolf. "Hän puhuu jokseenkin
samoin kuin minä."
"On vain ihme ja kumma", jatkoi kansleri, "että ruotsalaiset sallivat
kuninkaansa niin kauan olla naimatonna; valtakunnan tyyneys ja
turvallisuus on suuresti riippuvainen kruununperimyksestä."
"Luulen", keskeytti Kustaa Aadolf, "että Ruotsin kuningas menee
naimisiin kysymättä neuvoa keneltäkään."
Kansleri meni tällöin askelen eteenpäin ja osoitti miten edullinen
olisi liitto ruhtinatar Katarinan ja Ruotsin kuningashuoneen välillä.
Mutta kun toinen vastaili ainoastaan ykskantaan, jätti hän vihdoin
asian sikseen.
Kotiin palattua pyysi hän saada tietää ruotsalaisen kapteenin
nimen ja lisäsi: "Voihan tapahtua että ruhtinas lähettää minut
jostakin syystä Ruotsiin, ja silloin on suuri onni, jos on hyvä ystävä
mailla."

37. "Nimeni on Gars", vastasi Kustaa Aadolf. "Olen kapteeni kuninkaan
kaartissa ja en lupaa teille ainoastaan omaa ystävyyttä, vaan myös
kuninkaani erityisen suopeuden, jos tienne joskus johtaa
kotimaahani."
Heidelbergiin palattua tuli tunnetuksi, kuka kapteeni Gars oli, ja
ruhtinatar Katarina tuli silloin ruotsalaisista aivan toisiin ajatuksiin
kuin ennen.
Mutta Kustaa Aadolf ei kallistanut korvaansa siltä taholta tuleville
maanitteluille, ja pfalzkreivin täytyi sanoa jäähyväiset ennenkuin olisi
halunnut. Matka suunnattiin nyt Breisackin leiripaikkaan, missä
kuningas tahtoi vierailla Badenin rajakreivin luona.
Täällä Kustaa Aadolf joutui kokemaan yhtä ja toista, joka kiinnitti
hänen mieltään. Melkein samaan aikaan kuin hän saapui Breisackiin,
marssitti kreivi Torquato Conti leirin ohi suuremman keisarillisen
sotilasosaston kuin mille protestanttiset ruhtinaat olivat myöntäneet
vapaan läpikulun.
Tämän näytelmän jälkeen kutsuttiin kuningas aterialle rajakreivin
pöytään, missä häntä "kestitettiin hyvin, ei vain hyvillä ruokalajeilla,
vaan myös kauneilla pakinoilla".
Iltapäivä käytettiin itsensä leirin katselemiseen, jolloin kuninkaan
erikoista huomiota herättivät monet uudistukset leirielämässä,
varsinkin kuormastoon nähden. Sen jälkeen oli illalla suuret
juhlakemut, joissa kaikki upseerit pitivät aika hauskaa.
Seuraavana päivänä Kustaa kuningas jatkoi matkaa Neucasteliin,
jossa pfalzkreivin puoliso, hänen uskollinen, rakas Kätcheninsä, piti
pientä hovia. Kati ei aavistanutkaan, että hänen rakas veljensä oli

38. täällä matkoilla, ja oli ilosta aivan suunniltaan, kun tämä aivan
odottamatta astui huoneeseen, jossa hän puuhaili pikku tyttärensä
kanssa.
Mikä sula ilo, kun hän sai veljensä huostaansa, lukea hänen
sydämensä ajatukset ja avata omansa.
Kustaa kertoi Maria Eleonorasta. "Hän on suloisin lapsi, mitä saa
nähdä", sanoi hän. "Ja hänellä on siksi viisas äiti, että hän kyllä on
pienestä pitäen saanut perehtyä elämän suuriin kysymyksiin."
He puhuivat Juhana herttuasta. "Minä itkin surusta ja kiitin samalla
Jumalaa siitä, että oli kutsunut hänet luokseen", sanoi Kätchen.
"Hän ei koskaan tuntenut täällä maan päällä olevansa oikein
kotonaan", tuumi Kustaa Aadolf. "Sen vaikutti hänen onneton
avioliittonsa."
"Kuningatar lykkää koko syyn pappien niskoille."
"Merkillistä, että hän osoittaa niin vähän kaipaavansa ainoaa
tytärtään. Sen sijaan hän hellii mitä äidillisimmällä rakkaudella
rakasta Kaarle Filipiämme."
"Kuinka suureksi hän on kasvanut ja miehistynyt", puuskahti
Katarina. "Niinä kahtena päivänä, jotka hän vieraili luonamme,
kerskuin aivan hänestä, ja suuri oli iloni nähdessäni, kuinka kaikki
olivat ihastuneet nuoreen herraan."
Mutta Kustaa Aadolf oli huomaavinaan, että Kätchen näytti
väsyneeltä ja kärsivältä, ja hän tahtoi tietää syyn.

39. Kati koetti ensin vältellä, mutta avasi lopulta sydämensä. Hänen
miehensä, pfalzkreivi, oli aina paras, mainioin ihminen maailmassa,
ja sukulaiset olivat myös hyvin ystävällisiä, mutta olosuhteet olivat
hänen nykyisessä kodissaan niin pienet verraten siihen, mihin hän oli
tottunut. Ei pfalzkreivinkään mielestä Heidelbergissa annettu hänelle
sitä arvoa, mikä kuninkaan tyttärelle kuului, ja sentähden hänen oli
miehensä mielestä pysyttävä kotosalla, poissa heidän seuroistaan.
"Minulle vaihtelua hankkiakseen pfalzkreivi tahtoo, että minun on
katseltava uuden linnan rakennustöitä Birlenbachin rannalla", sanoi
Katarina ja kuivasi innokkaasti pois alituiseen näkösälle tuppaavia
kyyneliään. "Mutta enhän ymmärrä moista, ja ajatukseni ovat yhä
herrani mukana tai teidän kaikkien luona Ruotsissa. Pfalzkreivillä on
monia tehtäviä valtion palveluksessa, ja minua ilahutti
sanomattomasti, kun häntä pyydettiin matkustamaan Ruotsiin
pfalzilais-böömiläisenä lähettiläänä. Mitä olisinkaan antanut
saadakseni seurata mukana, mutta se oli mahdotonta! Hänethän
otettiinkin vastaan mainiosti — kenties sinun tähtesi — kirjoitti hän,
mutta tiedän kyllä, että se tapahtui hänen itsensä tähden. Hän
kirjoitti, ettei minuakaan ollut unhoitettu, monet olivat minua
kysyneet."
"Rakkahin Kätchen", sanoi Kustaa Aadolf hyväillen pientä, laihaa
kättä, "sinulla ei ole niin hyvä kuin toivoin."
"Tarkoitatko tätä pahanpäiväistä asuntoa; siksipä pfalzkreivi
rakentaakin, ja silloin kyllä tulee hyvä. Mutta minulla on jotakin
muuta sydämelläni, uskallanko kysyä?"
"Oma Katini, kysy mitä tahdot, minä vastaan."

40. Kati punastui silloin hieman ja jatkoi: "Pfalzkreivi ei pidä siitä, että
naiset kyselevät valtion asioita, mutta minun rukoileviin kysymyksiini
hän vastasi lähtiessään, että matkusti Ruotsiin pyytämään
kuninkaalta väkeä, rahaa ja sotatarpeita sotaan täällä Saksassa. Olen
varma, että tulet ottamaan osaa siihen, ei ole mitään suurta ja
korkeaa täällä elämässä, jossa minusta ei pitäisi sinun olla mukana,
ja sentähden koski minuun syvästi, kun herrani kirjoitti saaneensa
Ruotsista vain joukon sotatarpeita."
Hän kumarsi päätään, ikäänkuin olisi hävennyt suurta rohkeuttaan.
Kustaa veti hänet syliinsä. "Olemme molemmat saman isän
lapsia", sanoi hän, "ja kuten Kaarle IX asetamme mekin ihmiskunnan
edut kaikkien muiden yläpuolelle. Mutta kun sinä puhut lämpimästä
sydämestäsi ja noudatat sen käskyjä, täytyy minun antaa järjen
määrätä tekoni."
"Etkö suutu minuun?"
"En, rakkahin, mutta koeta uskoa minua, kun sanon, että
samoinkuin sinä kaipaat nähdä minut tässä laajakantoisessa
taistelussa, palan minäkin ikävästä sekautua siihen. Minusta näyttää
kuin Vaasa-suvun suuri tehtävä olisi uskottu minulle, olen kutsuttu
päättämään työn ja — kenties kaatumaan. Tapahtukoon Herran
tahto!"
Hän suuteli hellästi sisarensa kättä. "Sinun on tästälähin luotettava
minuun, samoinkuin minä järkähtämättä luotan sinuun", sanoi hän.
"Minä tunnen olevani kuin juureton kasvi, niinkuin minulla ei enää
pitkiin aikoihin olisi ollut kotia missään", sanoi Kätchen.

41. "Kodittomuutta seuraavat epäilykset, mutta nyt, kun olen saanut
puhua kanssasi, ovat ne kuin pois puhalletut."
"Olisi parempi, jos palaisitte Ruotsiin."
"Sellaista onnea en uskalla toivoa ja pelkään, ettei pfalzkreivi
tahdo sitä."
"Meidän on puhuttava hänelle siitä." Sillä kertaa ei kysymys
päässyt sen lähemmäksi ratkaisuaan.
Kuningas viipyi yli helluntain, ja molemmat sisarukset olivat
onnelliset, kun saivat häiritsemättä seurustella toistensa kanssa.
Kuninkaan lähtiessä matkalle, kirjoittaa matkakertoja, pfalzkreivitär
oli surullisempi kuin hänen oli nähty koskaan ennen olevan. Hänen
ruhtinaallinen armonsa aivan itki pitkät itkut.
Paluumatka tehtiin Heidelbergin, Kasselin ja Wolfenbüttelin kautta
Berliniin, johon Kustaa Aadolf saapui heinäkuun 16 päivänä.
Oli iltamyöhä, kun hän ratsasti kaupungin portista sisään kahden
seuralaisensa kanssa, "saatuaan tietoonsa hyvän majapaikan erään
Retzlou nimisen miehen luona."
Kuningas kirjoitti itse kertomuksen saapumisestaan mainittuun
majataloon ja miten siellä kävi. "Kun tulimme sinne, pidettiin meitä
englantilaisina sotamiehinä eikä tahdottu antaa majaa; samalla
tavoin kävi eräässä toisessakin paikassa, kunnes saavuimme
Arnheimin majapaikkaan, missä meidät otettiin vastaan.
"Arnheim ei tiennyt mitään saapumisestani, ja tultuaan hän oli
ylen hämmästynyt."

42. Tällä miehellä ilmoitutti kuningas vaaliruhtinattarelle
saapumisestaan ja pyysi tietää milloin saisi häntä tavata.
"Menin sentähden yhdeksän aikaan linnaan. Tulin parahiksi
saarnan alkuun. Tullessani huoneeseen, jossa kansa ja junkkarit
istuivat, ihmettelivät kaikki mikä oikein olin miehiäni ja mitä tahdoin."

43. Jumalanpalveluksen loputtua tapahtui kaikkien ihmeeksi, että
muukalaista pyydettiin astumaan vaaliruhtinattaren sisäsuojiin.
Täällä toivotettiin hänet tervetulleeksi korealla puheella, jossa hän
niin vaaliruhtinattarelta kuin nuorelta ujolta ruhtinattareltakin, joka
ainoastaan salavihkaa rohkeni katsoa häneen, sai suopean
vastauksen kosintaansa.
Kun hän oli vuorostaan kiittänyt siitä onnesta, joka hänelle oli
suotu, pyydettiin häntä jäämään päivällisaterialle, jolla hän paitsi
pientä Kuurinmaan prinssiä oli ainoa mieshenkilö. Siitä saatettiin
Kustaa Aadolfin liittoa Maria Eleonoran kanssa pitää ratkaistuna,
vaikkakin oli vielä sovittava erinäisistä seikoista molempien hovien
kesken, ennenkuin muodollinen kihlaus tapahtui, ja päätettiin milloin
kuninkaalliset häät vietettäisiin.
13.
KUNINKAALLISET HÄÄT.
Kesäkuun viime päivinä 1620 Kustaa Aadolf palasi Tukholmaan.
Hän kutsui heti kotiinnuttuaan neuvoston koolle ja ilmoitti sille
matkansa tuloksen.
Äitinsä neuvon mukaan hän oli kosinut Brandenburgin
vaaliruhtinaan tytärtä ja saanut hänen suostumuksensa. Hän tahtoi
nyt neuvostonsa kanssa neuvotella eläkealueesta ja huomenlahjasta.
Mutta lisäksi oli otettava harkittavaksi, missä määrin Ruotsi voisi
avustaa vaaliruhtinasta siinä tapauksessa, että tämän lääniherra,

44. kuningas Sigismund, aikoi hänelle kostaa sen, että hän oli suostunut
sisarensa avioliittoon Ruotsin kuninkaan kanssa.
Kysymykset olivat vaikeita ratkaista, ja leskikuningattarelta, joka
oli tehnyt naimaehdotuksen, kysyttiin neuvoa.
Lopulta päästiin yksimielisyyteen, että ystävällismielisten
ruhtinasten välityksellä koetettaisiin saada vaaliruhtinas pysymään
sanassaan. De la Gardie'lle, joka oli kreivittärensä kanssa asettunut
asumaan Viroon, lähetettiin kirjelmä, jossa hän sai käskyn jättää
keskustelut aselevosta puolalaisten kanssa riippuviksi heidän
esiintymisestään avioliittokysymyksessä.
Päätettiin sitä paitsi, että valtiokansleri tulisi asianmukaisella
upeudella matkustamaan Berliniin, puhumaan siellä Ruotsin puolesta
ja päättämään aviosopimuksesta ja noutamaan kuninkaallisen
morsiamen kotiin.
Kahdeksan kruunun laivaa varustettiin tähän tarkoitukseen ja
asetettiin valta-amiraali Kaarle Kaarlenpoika Gyllenhjelmin johtoon.
Olemme aivan liian kauan jättäneet hänet syrjään. Ruotsiin
palattuaan hän kävi heti Samuel Niilonpojan lesken luona, joka otti
hänet vastaan ilmeisellä ilolla. Hän oli sama yksinkertainen, nöyrä
nainen kuin ennenkin ja puhui manalle menneestä puolisostaan
rakkaudella ja ikävöi päästä näkemään hänet jälleen.
Hänen ainoa tyttärensä, kolmetoistavuotias tyttö, oli Genovan
täydellinen kuva. Gyllenhjelm kysyi häntä.
"Hän on naimisissa erään rikkaan kauppiaan kanssa ja neljän
lapsen äiti", vastasi vanhus, ja kysäisi eikö Kaarle herra tahtonut

45. käydä hänen luonaan.
Ei, sitä hän ei tahtonut, ja kohta sen jälkeen he erosivat, oltuaan
yhdessä ainoastaan muutamia tunteja.
Tukholmaan palattuaan hän teki ensi vierailunsa Seved Ribbingin
luo, joka otti hänet vastaan avoimin sylin. Lyhyen keskustelun
jälkeen neitsyt Kristina kutsuttiin saapuville.
Tämä astui sisään heleästi punoittavin poskin ja antoi
Gyllenhjelmille sormuksen sanoen: "Isältänne!"
Kaarle painoi sen vasten huuliaan ja pisti sitten sormeensa.
He istuutuivat rinnatusten, ja Kristina kertoi Kaarle kuninkaasta ja
siitä rakkaudesta ja kaipauksesta, millä tämä oli puhunut
Gyllenhjelmistä.
Vierailu ei sillä kertaa ollut pitkä, mutta valtakunnanrahaston
hoitaja pyysi kunnioitettavaa vierastaan tulemaan pian takaisin, eikä
Gyllenhjelm viivytellytkään käyttäessään lupaa hyväkseen. Hän olisi
kenties jatkanut erakon elämäänsä, mutta kuningas, hänen isänsä,
oli antanut vihjauksen tahdostaan, eikä sentähden kestänyt kauan,
ennenkuin Gyllenhjelm pyysi ja sai Kristinan käden.
Luonteeltaan lempeänä ja hiljaisena piti Kristina elämänsä
tehtävänä onnen valmistamisen tyttärelleen.
Kun Kustaa Aadolf palasi Tukholmaan, sai hän velipuolensa väliin
käymään hovisalissa. Eräässä sellaisessa tilaisuudessa vei hän hänet
leskikuningattaren luo, joka otti hänet erittäin armollisesti vastaan.

46. Muinoisina päivinä Gyllenhjelm oli osoittautunut olevansa taitava
merisankari, ja Kustaa Aadolf uskoi hyvällä syyllä, että raikas
merielämä hälventäisi sen syvän surumielisyyden, joka häneen oli
vankilaelämästä jäänyt jäljelle, ja nimitti hänet sentähden valta-
amiraaliksi.
Valta-amiraalina Gyllenhjelm sai käskyn lähteä sen laivaston
mukaan, jonka oli noudettava kuninkaallinen morsian.
Kuningas seurasi itse mukana Landsortiin ja matkusti sieltä maitse
Kalmariin, jossa ruhtinattaren oli noustava maihin ja jossa kuningas
tahtoi saada kaiken mitä parhaimpaan kuntoon hänen
vastaanottoaan varten.
Valtiokansleri oli saanut käskyn, ettei hän aviosopimusta
laadittaessa millään muistutuksilla myötäjäisistä antaisi aihetta
viivytyksiin, vaan antaisi kaikessa sellaisessa vaaliruhtinaalliselle
hoville vapaan vallan.
Merimatkaa vaikeutti ja hidastutti myrsky, ja suurin laiva täytyi
jättää Elfsnabbiin, mutta kun valtiokansleri kerran oli päässyt
Berliniin, kävi kaikki nopeammin ja paremmin kuin oli voitu
odottaakaan.
Uusi vaaliruhtinas, Yrjänä Wilhelm, oli matkustanut Preussiin, ja
vaaliruhtinatar, joka ei ollut varma hänestä, laittoi niin, että hänen
palatessaan kaikki oli järjestetty etukäteen.
Kerrotaan, että hän oli salaovesta, johon hänellä yksin oli avain,
mennyt niihin holveihin, joissa vaaliruhtinaalliset kalleudet säilytettiin
ja ottanut sieltä niin paljon kuin arveli tulevan Maria Eleonoran
perintöosaksi.

47. Kaksi kirjettä, jotka tähän aikaan hänelle saapuivat, yksi
vaaliruhtinaalta, toinen kuningas Sigismundilta, hän jätti avaamatta,
koska hän pelkäsi, että ne saattoivat tehdä hänen suunnitelmansa
tyhjiksi.
Matka, jolle lähdettiin suurimmassa kiireessä, kävi Berlinistä
Braunschweigiin ja sieltä Mecklenburgin kautta Wismariin, missä
korkeat matkustajat, leskiruhtinatar, Maria Eleonora, hänen nuorempi
sisarensa ja tätinsä nousivat ruotsalaiseen laivaan.
Valta-amiraali oli saanut käskyn pitää Tanskaa valppaasti silmällä.
Liikkui nimittäin huhu, että Kristian IV ajatteli mennä merille
muutamain laivojen kera muka toivottamaan prinsessaa, joka oli
hänen puolisovainajansa veljentytär, tervetulleeksi pohjolaan.
Ruotsissa luultiin, että tarkoitus oli uhitella ja "näyttäytyä merellä".
Jos hän esiintyi kopeasti Gyllenhjelmiä vastaan ja vaati, että
ruotsalaisten laivojen oli laskettava latvapurjeensa, ei siitä ollut
kieltäydyttävä, jos naisväki oli laivalla, mutta kuningas kyllä "oli
pitävä lopusta huolen ja aikanaan maksava". Jos kuningas oli itse
laivastossa, ei ollut oltava tietävinäänkään, vaan kohteliaasti
kutsuttava hänet häihin.
Sillä välin kuningas oleskeli Kalmarissa, joka vielä oli melkein
samassa surullisessa tilassa kuin sodan aikaan. Useimmat talot olivat
puolipalaneita raunioita, ja niissä, jotka olivat asuttavassa kunnossa,
vallitsi äärimäinen hätä ja kurjuus. Kaksi taloa, joiden asujamet olivat
kaikki kuolleet ruttoon, poltettiin kuninkaan käskystä ja tasoitettiin
maata myöten.
Eräässä kirjeessä valtiokanslerille kuningas kirjoitti, ettei
Kalmarissa saanut mitään ostaa eikä lainata, ja ne elintarpeet, joita
hän oli odottanut muualta, olivat jääneet tulematta. Muutamia

48. kalereja, joihin Tukholmassa oli lastattu liinoja, lakanoita ja muita
taloustarpeita, oli vastatuuli pidättänyt saaristossa viikkokausia, ja
tuskinpa ne pääsivätkään ajoissa perille. Jollei valtiokanslerin
mukanaan viemät asiamiehet palanneet ajoissa Saksasta
tavaroineen, ei pitojen pulskuutta voinut kehua, sillä ei ollut
makeisia, ei mausteita eikä juomamaljoja. Kuningas toivoi kuitenkin,
että kaikki ehtisi kuntoon siihen onnelliseen hetkeen, jona hän saisi
kohdata "armaan sydämensä valtiattaren".
Ruotsin laivaston matka Wismarista kävi kuitenkin nopeammin
kuin oli rohettu toivoa. Kustaa Aadolf valmisteli vielä parhaallaan
prinsessan vastaanottoa, kun hän lokakuun 17 päivänä aivan
odottamatta sai tiedon, että laivasto oli laskettanut saaristoon. Hän
hylkäsi silloin tuumansa, että kohtaus tapahtuisi kauempana maissa,
ja päätti jäädä Kalmariin.
Heti kun amiraalilaiva, joka toi korkean herrasväen, näyttäytyi
sataman suulla, nousi kolme valtaneuvoksista kalereihin toivottaen
prinsessan tervetulleeksi pitkällä ruotsinkielisellä puheella, josta hän
tietysti ei ymmärtänyt sanaakaan.
Sen jälkeen saatettiin morsian sukulaisineen ja seurueineen —
viimeksi mainittuun kuului yhdeksäntoista ylempi- ja alempiarvoista
henkilöä — linnan luo, jossa kuningas oli vastassa. Uteliaiden
katseiden seuratessa vei hän heidät sisään linnaan ja täällä sai hän
vihdoin toivottaa nuoren morsiamensa tervetulleeksi.
Maria Eleonora oli aivan hurmautunut onnestaan, hän ei voinut
kääntää Kustaa Aadolfista silmiään. Hän oli hänen ihanteensa, ja
kärsimättömästi häh viittasi pois ne, jotka häntä puhuttelivat, hänellä
ei ollut silmää eikä korvaa muille kuin kuninkaalle.

49. Hänen tavattoman kauneutensa häikäisemänä ja ihastuneena
hänen lapsellisesta ihailustaan nuori kuningas tunsi itsensä sangen
onnelliseksi, ja seuraavina päivinä, joina ajan tavan mukaan karkelot
ja iloittelut vaihtelivat upeain ateriain kanssa, oli hän iloisimmista
iloisin.
Hän tahtoi näyttää tulevan puolisonsa kansalle, senkin oli opittava
häntä rakastamaan. Heidän ympärillään tunkeiltiin, eikä riemusta
tahtonut tulla loppuakaan.
Yleinen mielipide oli, ettei koskaan oltu maan päällä nähty
kauniimpaa paria kuin Kustaa Aadolf ja hänen suloinen
morsiamensa. Eikä tämä kansan käsitys ollut aiheeton: kuningas,
jolla oli tukka niin kullankeltainen ja silmät kirkkaan siniset, oli oikea
pohjoismaisen miehisen kauneuden esikuva, tummakutrinen ja
tummasilmäinen ruhtinatar taasen oli etelän ruusu vehmaimmassa
kukoistuksessaan.
Tuollaisten julkisten esiintymisten väliaikoina he saivat väliin
puhella keskenään, nämä molemmat, jotka ankara etiketti oli pitänyt
erillään senkin jälkeen, kun juhlalliseen kosintaan oli suostuttu;
tavallisesti kuitenkin heidän kahden ollessaan Kustaa puhui ja Maria
Eleonora kuunteli.
Kun hän sanoi vasta Kalmarin linnan laiturissa Maria Eleonoran
käteen tartuttuaan tunteneensa itsensä varmaksi hänen
omistamisestaan, vastasi Maria Eleonora, että hänet olisi kotona
löydetty kuolleena vanhasta hautakappelista, jos häntä olisi kielletty
matkustamasta sen luo, jota hän rakasti niin suuresti, ettei voinut
elää muualla kuin hänen lähellään. Hoviväen kesken kuiskailtiin, että
ruhtinatar oli liioitteleva rakkaudessaan; jos kuningas meni ilman
häntä, juoksi hän ikkunaan katsomaan hänen lähtöään ja seisoi siinä

50. odottaen, kunnes hän palasi. Ei maksanut suurin vaivaa puhutella,
hän tiuski oikealle ja vasemmalle ja tuli huonolle tuulelle, jos
kuningas viipyi poissa kauemmin, kuin hän piti välttämättömänä.
Kun kuningas sitten tuli takaisin ja astui huoneeseen, säteili Maria
Eleonora kuin päivänpaiste, painoi päänsä hänen rintaansa ja pyysi
torumaan, kun oli häntä ikävöiden ollut paha kaikkia kohtaan.
Voimme kuvitella, millaiset nuhteet olivat.
Vaaliruhtinatar koetti selittää tyttärelleen, että jos hän niin
hellittämättä riippui alituiseen kiinni miehessään, niin kuningas
varmaankin pian väsyisi häneen. Mutta sellaisia varoituksia
kuultuaan hän syöksyi kyynelsilmin Kustaa Aadolfin syliin ja kysyi,
oliko mahdollista, että tämä milloinkaan lakkaisi häntä rakastamasta.
"En koskaan, sen vannon", vastasi toinen juhlallisesti. Sitten hän
pyysi, ettei hänen anoppinsa nuhtelisi Maria Eleonoraa rakkautensa
tähden.
"Tahdon käyttää koko elämäni sen ansaitsemiseen", sanoi hän.
Kuninkaan oli välttämätöntä matkustaa edeltäpäin Tukholmaan, ja
prinsessan täytyi seurata hiljakseen perästä, vaikkei se ollutkaan
hänelle mieleen. Nopeasti eivät he missään tapauksessa voineet
taivaltaa mäkisiä ja kaitoja teitä, jotka sitä paitsi olivat syyssateiden
liottamat. Päätön jono vaunuja ja karreja saattoi vain vitkaan vieriä
eteenpäin. Lisäksi tuli, että jokaisessa yöpaikassa oli mukana tuodut
irtonaiset seinäverhot pantava kuninkaallisen makuuhuoneen seinille
ja seuraavana aamuna otettava alas ja pakattava, ennenkuin voitiin
lähteä taipalelle.
Suurimmassa kiireessä lähimpien pitäjäin rahvaan täytyi koota
elintarpeita matkustajain ylläpidoksi. Kun heidän lukunsa oli hyvin

51. suuri, ei heitä voitukaan majoittaa samaan paikkaan, vaan täytyi
heidät hajoittaa tienoolle ympärinsä, joten meni paljon aikaa
hukkaan, ennenkuin he aamuisin olivat ehtineet kokoontua
pääkortteeriinsa. Ei ollut ihme, että prinsessa sellaisella matkanteolla
vasta marraskuun alussa saapui perille Vesteråsiin.
Sillä välin oli Tukholmassa pidetty hirveää kiirettä, oli
uskomattoman paljon hankittavaa ja enin osa lainaamalla. Lähetetyt
hankkijat olivat Saksasta tuoneet käsivateja, hopeakannuja ja
kultaisia juoma-astioita. Linnanpäälliköt olivat ympäristönsä
aatelistolta lainanneet tinaisia kynttiläjalkoja ja muita
yksinkertaisempia talouskaluja. Samoinkuin kruunajaisissa oli nytkin
koottu erityinen vero, ja Saksasta oli häävierasten kestitykseksi
tuotettu useita satoja aameja viiniä ja sataneljäkymmentä lästiä
olutta.
Omalta kohdaltaan kuninkaalla oli tuhansia asioita ajateltavina.
Muun ohella laitatti hän uudet uunit niihin huoneihin, jotka olivat
aiotut saksalaisille hovinaisille, "sillä muuten saattoi kenties tuntua
saksalaisista neitsyistä liian kylmältä."
Vesteråsiin matkusti kuningas hääparvea vastaan. Taasenkin
vietettiin muutamia päiviä juhlailoissa, ja, jos mahdollista,
entistäänkin ihastuneempana hän jätti kauniin morsiamensa ja riensi
edeltä Tukholmaan kirjoittamaan huomenlahjakirjaa.
Marraskuun 25 päivänä Maria Eleonora näki vihdoin
pääkaupungin, ummelleen kuusi viikkoa Kalmarista lähdettyään.
Tulliportin edustalla oli kuningas vastassa lukuisan ja loistavan
seurueen keralla. Ruotsin aatelisto oli edustettuna miehissä, sitä
paitsi oli saapunut useita liiviläisiä aatelismiehiäkin. Yleensä

52. sanottiinkin, ettei miesmuistiin oltu nähty niin loistavaa
aatelismiesten kulkuetta Tukholman kaduilla.
Kuninkaalliset häät vietettiin samana päivänä tavanmukaisella
upeudella ja loistolla. Kaarle Filip ja Tanskan lähettiläs veivät
kuninkaallisen morsiamen alttarille. Maria Eleonora oli säteilevän
kaunis, ja missä hänet nähtiin, sieltä kuului ihailunhumina.
Juhlallisen vihkimyksen toimitti arkkipiispa molempain korkeain
äitien, vanhan leskikuningattaren Katarina Stenbockin ja monien
korkeain herrojen ja naisten läsnäollessa. Sen jälkeen pidettiin puhe,
kuningas vei morsiamensa ympäri salia, niin että hän saisi tervehtiä
läsnäolijoita.
Katarina Stenbock suuteli häntä otsalle ja sanoi, että tämä
hääjuhla muistutti toisesta, joka oli vietetty, hän ei muistanut kuinka
monta vuotta sitten; morsian, joka silloin kulki yli kirkon lattian, oli
yhtä nuori kuin Maria Eleonora, hän oli vavistuksella katsonut
kohden tulevaisuutta; mutta hän oli pannut luottamuksensa
Jumalaan, ja kun hän nyt loi katseensa takaisin menneeseen aikaan,
kiitti hän Jumalaa kaikesta siitä armosta ja laupeudesta, mitä hänelle
oli suotu. Ja kiitoksissaan hän oli tästedes muistava viimeistä suurta
iloaan, sitä, että oli saanut nähdä herransa ja puolisonsa pojanpojan
yhdistyneenä jalon, korkeasukuisen ruhtinattaren kanssa. Hän
saattoi sanoa Simeonin kanssa: "Laske nyt, Herra, palvelijasi
rauhaan menemään."
Sen jälkeen hän syleili heitä molempia, toivottaen heille kaikkea
onnea.
Leskikuningatar Kristina oli ihastunut poikansa vaimoon ja sanoi
eräässä keskustelussa vaaliruhtinattarelle, että nuoresta

53. kuningattaresta näytti tulevan kuuliainen vaimo herralleen.
Morsiamen äiti vastasi siihen, että hieman itsenäisyyttä sentään aina
tarvittiin, jotakin mitä rouva Kristina ei koskaan sanonut itsellään
olleen herransa eläessä tai sen jälkeen. Huoli oli hänelle käynyt niin
suureksi, että hän oli ainoastaan mukautunut toisten toivomuksiin.
Ne ruoka- ja juomatavaroiden luettelot, jotka vielä ovat tallella,
todistavat, ettei hääilossa suinkaan eletty pelkällä päivänpaisteella.
Numerot näyttävät melkein uskomattomilta, mutta linna olikin
vieraita niin täynnä kuin sinne suinkin mahtui.
Huvitukset olivat moninaiset. Ilotulituksia poltettiin, kauniita
näytetansseja esitettiin soihdut käsissä. Joka päivä toi uusia
huvituksia mukanaan. Neljäntenä päivänä vietettiin kuningattaren
kruunajaiset ja seitsemäntenä vietettiin "iloinen comedia".
Sillä oli se ansio, että aihe oli otettu Ruotsin historiasta. Olavi
Sylikuningas lähetti Englannin kuninkaalle Mildredille anomuksen,
että tämä lähettäisi Ruotsiin kristityn opettajan, joka saapuikin. Mitä
sillä asialla oli Kustaa Aadolfin häiden kanssa tekemistä, siitä sai
aavistuksen kappaleen lopussa, jossa sanottiin, että pyhän Sigfridin
otettua suorittaakseen vaarallisen tehtävän pääsi Olavi Sylikuningas
vapaaksi kaikista huolista, ja silloin hän
"vei vihille morsion rakkahan ja vaelsi pelvossa Jumalan."
Hääjuhlallisuudet kestivät kokonaisen viikon, ja kun vieraat vihdoin
lähtivät, jaettiin heille vanhan tavan mukaan lahjoja, suurimmaksi
osaksi niitä hopeapikareita, joita oli tuotu Saksasta hääpitoja varten,
mutta jotka nyt annettiin vieraille muistoksi.

54. Sen jälkeen seurasi lyhyt tyynen ja hiljaisen onnen aika. Saksasta
ei ollut koetettukaan saada uusia tietoja. Ihmeteltiin vain, ettei
Böömin kuningas lupauksensa mukaan ollut saapunut häihin eikä
edes lähettänyt edustajaa, kuten tavallinen kohteliaisuus sellaisissa
tilaisuuksissa vaati.
Kustaa Aadolf ja Akseli Oxenstjerna tuumivat keskenään, että
kuningas Fredrikin asema oli käynyt ylen vaikeaksi sen jälkeen, kun
Saksin vaaliruhtinas, muka tahtoen rakentaa rauhaa, mutta itse
asiassa kateudesta kuningas Fredrikiä kohtaan, joka oli
protestanttisen Saksan päämies, oli yhtynyt paavilaisten pyhään
joukkoon.
Oli ilmeistä, että vaarat kasaantuivat yhä uhkaavammiksi, ja siihen
saatiin vahvistus kirjeestä, joka oli päivätty marraskuun 12 päivänä,
kohta häävierasten Breslausta lähdön jälkeen. Kuningas Fredrik pyysi
siinä anteeksi, kun ei ollut lähettänyt edustajaa rakkaan sukulaisensa
häihin, mutta se oli hänelle mahdotonta. Rajuilma, joka niin kauan
oli tuntunut ilmassa, oli äkkiä purkautunut hänen ylitseen ja lyönyt
hänet tykkönään maahan.
Hän kertoi, että keisarilliset ja liittoutuneet joukot suunnattomissa
parvissa olivat tunkeutuneet Pragia kohden ja tuiman taistelun
jälkeen Valkovuorella aivan kaupungin edustalla lyöneet hänen
harvalukuisen armeijansa ja ajaneet hänet maasta. Nyt hän harhaili
pakolaisena ympäri Schlesiaa, tietämättä mihin saattoi pysähtyä
väsynyttä päätään lepuuttamaan. Kirjeessä ei mainittu sanallakaan
missä pfalzkreivi oli vaimoineen ja lapsineen ja saattoi siis hyvällä
syyllä pelätä pahinta.
Akseli Oxenstjerna oli jo ennustanut, että böömiläinen kapina
saattoi saada sellaisen lopun. Kustaa Aadolf oli tosin myöntänyt

55. voivan niin käydä, mutta toivonut, että hän ennen myrskyn
puhkeamista voi tarttua asiaan ja ainakin pelastaa rakkaat
sukulaisensa.
Juhana Kasimir oli niin syvälle kietoutunut evankelisen unionin
kaikkiin suunnitelmiin ja hankkeihin, ettei paavilainen liitto voinut
jättää miekalla ja tulella rankaisematta hänen pientä
ruhtinaskuntaansa. Kuinka oli silloin käyvä hänen rakkaalle
Kätchenilleen?
Mutta tämä ei ollut hänen ainoa huolensa. Liiton nopeain voittojen
tähden kaikilla tahoilla kävivät Puolan avunlähetykset keisarille
tarpeettomiksi, ja Sigismund joutaisi pian kokoamaan voimansa
omien suunnitelmiensa toteuttamiseen.
Kuinka monia yhteisiä neuvotteluja olikaan nyt Kustaa Aadolfilla ja
Akseli Oxenstjernalla! Molemmat olivat yksimieliset, että täytyi varoa
äkkiyllätyksiä, mutta Kustaa Aadolf meni askelen pitemmälle ja
herätti kysymyksen, eikö olisi käytävä vihollisen kimppuun,
ennenkuin se oli ehtinyt koota hajanaiset voimansa.
Valtiokansleri säpsähti, mutta myönsi, että asiaa sieti harkita.
* * * * *
Heti kun Kaarle Filip oli saanut veljensä suostumuksen liittoonsa
Elisabet Ribbingin kanssa, riensi hän kuningattaren luo ilmoittamaan
hänelle siitä.
Mutta Kristina rouva oli tullut toisiin ajatuksiin. Hän oli saanut
suotuisia tietoja eräästä saksalaisesta ruhtinattaresta, jota Kaarle
Filipin oli kosittava, ja oli varma hänen suostumuksestaan. Prinssi

56. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com