Management Information Systems for the Information Age 9th Edition Haag Test Bank
thatzoleson
6 views
43 slides
Apr 24, 2025
Slide 1 of 43
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
About This Presentation
Management Information Systems for the Information Age 9th Edition Haag Test Bank
Management Information Systems for the Information Age 9th Edition Haag Test Bank
Management Information Systems for the Information Age 9th Edition Haag Test Bank
Slide Content
Management Information Systems for the
Information Age 9th Edition Haag Test Bank
download
https://testbankdeal.com/product/management-information-systems-
for-the-information-age-9th-edition-haag-test-bank/
Find test banks or solution manuals at testbankdeal.com today!
Information Age 9th Edition Haag Test Bank
download
https://testbankdeal.com/product/management-information-systems-
for-the-information-age-9th-edition-haag-test-bank/
Find test banks or solution manuals at testbankdeal.com today!
Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at testbankdeal.com
Management Information Systems for the Information Age 9th
Edition Haag Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/management-information-systems-for-
the-information-age-9th-edition-haag-solutions-manual/
Ethics for the Information Age 6th Edition Quinn Test Bank
https://testbankdeal.com/product/ethics-for-the-information-age-6th-
edition-quinn-test-bank/
Ethics for the Information Age 7th Edition Quinn Test Bank
https://testbankdeal.com/product/ethics-for-the-information-age-7th-
edition-quinn-test-bank/
Managerial Accounting 2nd Edition Hilton Test Bank
https://testbankdeal.com/product/managerial-accounting-2nd-edition-
hilton-test-bank/
download, or explore more at testbankdeal.com
Management Information Systems for the Information Age 9th
Edition Haag Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/management-information-systems-for-
the-information-age-9th-edition-haag-solutions-manual/
Ethics for the Information Age 6th Edition Quinn Test Bank
https://testbankdeal.com/product/ethics-for-the-information-age-6th-
edition-quinn-test-bank/
Ethics for the Information Age 7th Edition Quinn Test Bank
https://testbankdeal.com/product/ethics-for-the-information-age-7th-
edition-quinn-test-bank/
Managerial Accounting 2nd Edition Hilton Test Bank
https://testbankdeal.com/product/managerial-accounting-2nd-edition-
hilton-test-bank/
Business Law 8th Edition Cheeseman Test Bank
https://testbankdeal.com/product/business-law-8th-edition-cheeseman-
test-bank/
Global Business Today 3rd Edition Hill Test Bank
https://testbankdeal.com/product/global-business-today-3rd-edition-
hill-test-bank/
Survey of Accounting 4th Edition Edmonds Test Bank
https://testbankdeal.com/product/survey-of-accounting-4th-edition-
edmonds-test-bank/
Contemporary Financial Intermediation 3rd Edition
Greenbaum Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/contemporary-financial-
intermediation-3rd-edition-greenbaum-solutions-manual/
Drug Use and Abuse Canadian 1st Edition Maisto Test Bank
https://testbankdeal.com/product/drug-use-and-abuse-canadian-1st-
edition-maisto-test-bank/
https://testbankdeal.com/product/business-law-8th-edition-cheeseman-
test-bank/
Global Business Today 3rd Edition Hill Test Bank
https://testbankdeal.com/product/global-business-today-3rd-edition-
hill-test-bank/
Survey of Accounting 4th Edition Edmonds Test Bank
https://testbankdeal.com/product/survey-of-accounting-4th-edition-
edmonds-test-bank/
Contemporary Financial Intermediation 3rd Edition
Greenbaum Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/contemporary-financial-
intermediation-3rd-edition-greenbaum-solutions-manual/
Drug Use and Abuse Canadian 1st Edition Maisto Test Bank
https://testbankdeal.com/product/drug-use-and-abuse-canadian-1st-
edition-maisto-test-bank/
Pharmacology for Nursing Care 8th Edition Lehne Test Bank
https://testbankdeal.com/product/pharmacology-for-nursing-care-8th-
edition-lehne-test-bank/
https://testbankdeal.com/product/pharmacology-for-nursing-care-8th-
edition-lehne-test-bank/
Chapter 06
Systems Development: Phases, Tools, and Techniques
Multiple Choice Questions
1. Which of the following systems development techniques requires IT
specialists that are in-house to develop information systems?
A. Outsourcing
B. Insourcing
C. In-house specialization
D. Selfsourcing
2. Which of the following systems development techniques allows end users to
develop information systems?
A. Outsourcing
B. Insourcing
C. Netsourcing
D. Selfsourcing
Systems Development: Phases, Tools, and Techniques
Multiple Choice Questions
1. Which of the following systems development techniques requires IT
specialists that are in-house to develop information systems?
A. Outsourcing
B. Insourcing
C. In-house specialization
D. Selfsourcing
2. Which of the following systems development techniques allows end users to
develop information systems?
A. Outsourcing
B. Insourcing
C. Netsourcing
D. Selfsourcing
3. If you were developing marketing strategies and you decided to create a
database that tracked the progress of your marketing efforts, what kind of
development would you be engaging in?
A. Outsourcing
B. Netsourcing
C. Selfsourcing
D. Insourcing
4. Which of the following systems development techniques delegate
development tasks to a third party for a specified cost, period of time, and
level of service?
A. Netsourcing
B. Outsourcing
C. Insourcing
D. Selfsourcing
database that tracked the progress of your marketing efforts, what kind of
development would you be engaging in?
A. Outsourcing
B. Netsourcing
C. Selfsourcing
D. Insourcing
4. Which of the following systems development techniques delegate
development tasks to a third party for a specified cost, period of time, and
level of service?
A. Netsourcing
B. Outsourcing
C. Insourcing
D. Selfsourcing
5. What is the difference between insourcing and selfsourcing?
A. Selfsourcing requires the use of internal consultants; insourcing requires
staff from the IT department.
B. Selfsourcing is self-regulating; insourcing requires internal quality controls.
C. Selfsourcing allows for end user development; insourcing requires internal
IT staff.
D. Selfsourcing allows for one person to complete the systems development
life cycle; insourcing is a team effort.
6. The systems development life cycle (SDLC) is:
A. a method for testing new IT applications.
B. a structured approach for developing information systems.
C. the analysis and assessment tasks that need to be completed when
designing and developing information systems.
D. a set of guidelines that an end user follows when developing their own
business applications.
A. Selfsourcing requires the use of internal consultants; insourcing requires
staff from the IT department.
B. Selfsourcing is self-regulating; insourcing requires internal quality controls.
C. Selfsourcing allows for end user development; insourcing requires internal
IT staff.
D. Selfsourcing allows for one person to complete the systems development
life cycle; insourcing is a team effort.
6. The systems development life cycle (SDLC) is:
A. a method for testing new IT applications.
B. a structured approach for developing information systems.
C. the analysis and assessment tasks that need to be completed when
designing and developing information systems.
D. a set of guidelines that an end user follows when developing their own
business applications.
7. The waterfall methodology is:
A. a sequential, activity-based process in which one phase of the SDLC is
followed by another.
B. an assessment methodology that ensures quality applications.
C. an outsource development methodology to information systems.
D. a process management technique that identifies and includes end users
and management in the SDLC.
8. The SDLC contains seven phases. Which phase is devoted to creating a solid
plan for developing your information system?
A. Initiation
B. Planning
C. Design
D. Analysis
9. Which of the following is a characteristic of a proposed system that is
essential to the success of your organization?
A. Quality and essence metric
B. Vital requirement
C. Critical success factor
D. Essential design feature
A. a sequential, activity-based process in which one phase of the SDLC is
followed by another.
B. an assessment methodology that ensures quality applications.
C. an outsource development methodology to information systems.
D. a process management technique that identifies and includes end users
and management in the SDLC.
8. The SDLC contains seven phases. Which phase is devoted to creating a solid
plan for developing your information system?
A. Initiation
B. Planning
C. Design
D. Analysis
9. Which of the following is a characteristic of a proposed system that is
essential to the success of your organization?
A. Quality and essence metric
B. Vital requirement
C. Critical success factor
D. Essential design feature
10. A project scope document is:
A. a document that outlines the project's strategy, the responsibilities of
project team members, and the assessment measures that will determine
the rate of success
B. a one-paragraph statement about the scope of the proposed project
C. a detailed document identifying the goals, scope and strategy for the
proposed project
D. a document that identifies the parameters or boundaries of the proposed
system and how it fits into existing systems
11. Which of the following occurs when the scope of the project increases beyond
its original intentions?
A. Scope creep
B. Feature creep
C. Milestone
D. Rolling stone
A. a document that outlines the project's strategy, the responsibilities of
project team members, and the assessment measures that will determine
the rate of success
B. a one-paragraph statement about the scope of the proposed project
C. a detailed document identifying the goals, scope and strategy for the
proposed project
D. a document that identifies the parameters or boundaries of the proposed
system and how it fits into existing systems
11. Which of the following occurs when the scope of the project increases beyond
its original intentions?
A. Scope creep
B. Feature creep
C. Milestone
D. Rolling stone
12. Which of the following occurs when developers and end users add extra
features that were not part of the initial requirements?
A. Scope creep
B. Feature creep
C. Milestone
D. Rolling stone
13. What document defines the what, when, and who questions of systems
development including all activities to be performed, the individuals, or
resources, who will perform the activities, and the time required to complete
each activity?
A. Requirements
B. Project plan
C. Project milestones
D. Critical success factors
14. _____ defines and develops the project plan, and tracks the plan to ensure that
all key project milestones are completed on time.
A. End user
B. Project manager
C. Project executive
D. IT Administrator
features that were not part of the initial requirements?
A. Scope creep
B. Feature creep
C. Milestone
D. Rolling stone
13. What document defines the what, when, and who questions of systems
development including all activities to be performed, the individuals, or
resources, who will perform the activities, and the time required to complete
each activity?
A. Requirements
B. Project plan
C. Project milestones
D. Critical success factors
14. _____ defines and develops the project plan, and tracks the plan to ensure that
all key project milestones are completed on time.
A. End user
B. Project manager
C. Project executive
D. IT Administrator
15. _____ represent key dates by which you need a certain group of activities
performed.
A. Enduring goals
B. Business plans
C. Feature creeps
D. Project milestones
16. Which phase in the SDLC involves end users and IT specialist working
together to gather, understand, and document the business requirements for
the proposed system?
A. Initiation
B. Planning
C. Design
D. Analysis
performed.
A. Enduring goals
B. Business plans
C. Feature creeps
D. Project milestones
16. Which phase in the SDLC involves end users and IT specialist working
together to gather, understand, and document the business requirements for
the proposed system?
A. Initiation
B. Planning
C. Design
D. Analysis
17. Business requirements are:
A. the strategic and tactical goals that a business establishes for itself that
software must align with.
B. the detailed set of requests that the proposed information system must
meet to be successful.
C. the planning documents identifying the characteristics and functionality of
the proposed information system.
D. the logical designs for the proposed information system.
18. "The proposed information system must connect 25,000 employees, working in
five satellite sites of Europe, U.S., and Africa" is an example of a(n) ____.
A. company mission
B. milestone
C. feature creep
D. business requirement
19. When IT specialists and end users meet in one location to define and review
the business requirements of a proposed system, the meeting is called a ____.
A. requirements meeting
B. planning and analysis meeting
C. joint application development session
D. rapid prototyping
A. the strategic and tactical goals that a business establishes for itself that
software must align with.
B. the detailed set of requests that the proposed information system must
meet to be successful.
C. the planning documents identifying the characteristics and functionality of
the proposed information system.
D. the logical designs for the proposed information system.
18. "The proposed information system must connect 25,000 employees, working in
five satellite sites of Europe, U.S., and Africa" is an example of a(n) ____.
A. company mission
B. milestone
C. feature creep
D. business requirement
19. When IT specialists and end users meet in one location to define and review
the business requirements of a proposed system, the meeting is called a ____.
A. requirements meeting
B. planning and analysis meeting
C. joint application development session
D. rapid prototyping
20. Once all the business requirements are defined, you must prioritize them in
order of business importance and place them in a formal comprehensive
document, called a(n) ____.
A. requirements assessment document
B. requirements definition document
C. document of requisites
D. essential requirements document
21. The primary goal of which phase in the SDLC is to build a technical blueprint
of how the proposed system will work?
A. Design
B. Planning
C. Analysis
D. Development
order of business importance and place them in a formal comprehensive
document, called a(n) ____.
A. requirements assessment document
B. requirements definition document
C. document of requisites
D. essential requirements document
21. The primary goal of which phase in the SDLC is to build a technical blueprint
of how the proposed system will work?
A. Design
B. Planning
C. Analysis
D. Development
22. Which of the following is considered a technical architecture for a proposed
system?
A. A description of the needed hardware, software, and telecommunications
equipment.
B. A drawing or graphical representation of the proposed system including
proposed screens, reports, software, and databases.
C. A logical model that defines the structure of needed modules and sub
modules and their interrelationships.
D. The needed data structures, definitions and business rules.
23. What is the difference between the design phase and the analysis phase?
A. The analysis phase follows the design phase and examines the
requirements developed during the design phase.
B. The design phase creates the code from the logical requirements developed
in the analysis phase.
C. Analysis and design belong to the same phase and create an iterative
process between the two activities.
D. The design phase takes the requirements developed in the analysis phase
and creates a design based on that.
system?
A. A description of the needed hardware, software, and telecommunications
equipment.
B. A drawing or graphical representation of the proposed system including
proposed screens, reports, software, and databases.
C. A logical model that defines the structure of needed modules and sub
modules and their interrelationships.
D. The needed data structures, definitions and business rules.
23. What is the difference between the design phase and the analysis phase?
A. The analysis phase follows the design phase and examines the
requirements developed during the design phase.
B. The design phase creates the code from the logical requirements developed
in the analysis phase.
C. Analysis and design belong to the same phase and create an iterative
process between the two activities.
D. The design phase takes the requirements developed in the analysis phase
and creates a design based on that.
Visit https://testbankdead.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!
24. The SDLC contains seven phases. Which phase transforms the design into an
actual system?
A. Design
B. Expansion
C. Development
D. Transformation
25. Which phase in the SDLC verifies that the system works and meets all the
business requirements developed in the analysis phase?
A. Development
B. Transformation
C. Implementation
D. Testing
26. To ensure that the newly developed information systems functions properly,
what should you create that lists the expected steps that the system should
perform and expected results from these steps?
A. Requirement documents
B. Test conditions
C. Design specifications
D. Logical design specifications
actual system?
A. Design
B. Expansion
C. Development
D. Transformation
25. Which phase in the SDLC verifies that the system works and meets all the
business requirements developed in the analysis phase?
A. Development
B. Transformation
C. Implementation
D. Testing
26. To ensure that the newly developed information systems functions properly,
what should you create that lists the expected steps that the system should
perform and expected results from these steps?
A. Requirement documents
B. Test conditions
C. Design specifications
D. Logical design specifications
27. _____ verifies that separate systems can work together.
A. Unit testing
B. System testing
C. Integration testing
D. User acceptance testing
28. The SDLC contains seven phases. Which phase distributes the system to all
the users so that they can use it to perform their jobs?
A. Implementation
B. Testing
C. Maintenance
D. Expansion
29. When you install the system, you must provide employees with _____ that
highlights how to use the system.
A. test conditions
B. user documentation
C. technical architecture
D. requirements definition document
A. Unit testing
B. System testing
C. Integration testing
D. User acceptance testing
28. The SDLC contains seven phases. Which phase distributes the system to all
the users so that they can use it to perform their jobs?
A. Implementation
B. Testing
C. Maintenance
D. Expansion
29. When you install the system, you must provide employees with _____ that
highlights how to use the system.
A. test conditions
B. user documentation
C. technical architecture
D. requirements definition document
30. _____ training is most suitable for difficult systems for which employees need
one-on-one time with an individual instructor.
A. Online
B. Virtual
C. Workshop
D. Correspondence
31. If you were to implement the new system while the existing system continued
to run, what type of implementation method would you be following?
A. Pilot implementation
B. Phase implementation
C. Parallel implementation
D. Plunge implementation
32. If you were to allow only a select group of people to use the new system so
that you could determine if it was working correctly, what type of
implementation method would you be following?
A. Pilot implementation
B. Parallel implementation
C. Plunge implementation
D. Phase implementation
one-on-one time with an individual instructor.
A. Online
B. Virtual
C. Workshop
D. Correspondence
31. If you were to implement the new system while the existing system continued
to run, what type of implementation method would you be following?
A. Pilot implementation
B. Phase implementation
C. Parallel implementation
D. Plunge implementation
32. If you were to allow only a select group of people to use the new system so
that you could determine if it was working correctly, what type of
implementation method would you be following?
A. Pilot implementation
B. Parallel implementation
C. Plunge implementation
D. Phase implementation
33. During the _____ phase of the SDLC, the new system is monitored and
supported to ensure it continues to meet the business goals.
A. implementation
B. testing
C. maintenance
D. operations
34. What is the difference between the implementation phase and the
maintenance phase?
A. The implementation phase creates the physical design (code) and tests it;
the maintenance phase places it into operations.
B. The implementation phase monitors new systems to ensure that they are
working properly; the maintenance phase makes minor adjustments when
needed to meet existing business goals.
C. The maintenance phase monitors new systems to ensure that they are
working properly; the implementation phase makes minor adjustments
when needed to meet new business goals.
D. The maintenance phase monitors and adjusts new and existing systems;
the implementation phase places new systems into operation.
supported to ensure it continues to meet the business goals.
A. implementation
B. testing
C. maintenance
D. operations
34. What is the difference between the implementation phase and the
maintenance phase?
A. The implementation phase creates the physical design (code) and tests it;
the maintenance phase places it into operations.
B. The implementation phase monitors new systems to ensure that they are
working properly; the maintenance phase makes minor adjustments when
needed to meet existing business goals.
C. The maintenance phase monitors new systems to ensure that they are
working properly; the implementation phase makes minor adjustments
when needed to meet new business goals.
D. The maintenance phase monitors and adjusts new and existing systems;
the implementation phase places new systems into operation.
35. _____ focuses on building small self-contained blocks of code that can be
reused across a variety of applications within an organization.
A. Rapid prototyping
B. Project scoping
C. Agile development
D. Component-based development
36. Which of the following methodologies emphasizes extensive user involvement
in the rapid and evolutionary construction of working prototypes?
A. SDLC
B. Waterfall modeling
C. Project scoping
D. Rapid application development (RAD)
37. Which of the following methodologies breaks a project into tiny phases;
programmers must develop the code for each phase before they can continue
to the next phase?
A. Project milestones
B. Extreme programming
C. Operational prototyping
D. Design and build prototyping
reused across a variety of applications within an organization.
A. Rapid prototyping
B. Project scoping
C. Agile development
D. Component-based development
36. Which of the following methodologies emphasizes extensive user involvement
in the rapid and evolutionary construction of working prototypes?
A. SDLC
B. Waterfall modeling
C. Project scoping
D. Rapid application development (RAD)
37. Which of the following methodologies breaks a project into tiny phases;
programmers must develop the code for each phase before they can continue
to the next phase?
A. Project milestones
B. Extreme programming
C. Operational prototyping
D. Design and build prototyping
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
content Scribd suggests to you:
"Minä häpeäisin sydämmeni pohjasta, jos minä tietäisin
ansaitsevani tämän vihastuneen katseen", sanoin minä. "Mutta nyt
minä en ansaitse sitä. Minä olen onnettomuudeksi pelottanut häntä
tarkoittamattani sitä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kuin hän on
nähnyt minut. Kysykää häneltä itseltään; hän voi varmaan sanoa
Teille, ett'en minä tahtoisi loukata enemmän häntä kuin ketään
muutakaan naista."
Minä puhuin hitaasti ja selvästi, niin että Anna Catherick voisi
kuulla ja ymmärtää minua, ja minä huomasinkin hänen käsittävän
sanani.
"Niin, niin", sanoi hän, "hän oli kerran minulle hyvä; hän auttoi
minua —" hän kuiskasi lauseen lopun ystävänsä korvaan.
"No, sepä on todellakin merkillistä!" sanoi rouva Clements
kummastuneen näköisenä. "Se tekee suuren muutoksen. Olen kovin
pahoillani, että puhuin niin kiivaasti Teille. Syy on kuitenkin
vähemmän Teidän kuin minun, joka suostuin hänen päähänpistoonsa
jättää hänet yksin sellaiselle paikalle kuin tämä. Tule, rakas lapsi —
tule nyt kotiin kanssani."
Minusta näytti tuo hyvä rouva hieman levottomalta ajatellessaan
mennä yksin Annan kanssa kotiin, ja minä tarjouduin saattamaan
heitä siksi, kunnes näkisimme heidän asuntonsa. Rouva Clements
kiitti minua kohteliaasti, mutta hylkäsi tarjouksen. Hän sanoi
varmaan tapaavansa jonkun talon työmiehistä heti kedolle tultuansa.
"Koettakaa antaa minulle anteeksi", sanoin minä, kun Anna
Catherick pisti kätensä ystävänsä kainaloon mennäkseen pois. Vaikka
minun täytyy tunnustaa itseni syyttömäksi kaikesta aikomuksesta
ansaitsevani tämän vihastuneen katseen", sanoin minä. "Mutta nyt
minä en ansaitse sitä. Minä olen onnettomuudeksi pelottanut häntä
tarkoittamattani sitä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kuin hän on
nähnyt minut. Kysykää häneltä itseltään; hän voi varmaan sanoa
Teille, ett'en minä tahtoisi loukata enemmän häntä kuin ketään
muutakaan naista."
Minä puhuin hitaasti ja selvästi, niin että Anna Catherick voisi
kuulla ja ymmärtää minua, ja minä huomasinkin hänen käsittävän
sanani.
"Niin, niin", sanoi hän, "hän oli kerran minulle hyvä; hän auttoi
minua —" hän kuiskasi lauseen lopun ystävänsä korvaan.
"No, sepä on todellakin merkillistä!" sanoi rouva Clements
kummastuneen näköisenä. "Se tekee suuren muutoksen. Olen kovin
pahoillani, että puhuin niin kiivaasti Teille. Syy on kuitenkin
vähemmän Teidän kuin minun, joka suostuin hänen päähänpistoonsa
jättää hänet yksin sellaiselle paikalle kuin tämä. Tule, rakas lapsi —
tule nyt kotiin kanssani."
Minusta näytti tuo hyvä rouva hieman levottomalta ajatellessaan
mennä yksin Annan kanssa kotiin, ja minä tarjouduin saattamaan
heitä siksi, kunnes näkisimme heidän asuntonsa. Rouva Clements
kiitti minua kohteliaasti, mutta hylkäsi tarjouksen. Hän sanoi
varmaan tapaavansa jonkun talon työmiehistä heti kedolle tultuansa.
"Koettakaa antaa minulle anteeksi", sanoin minä, kun Anna
Catherick pisti kätensä ystävänsä kainaloon mennäkseen pois. Vaikka
minun täytyy tunnustaa itseni syyttömäksi kaikesta aikomuksesta
pelottaa ja säikyttää häntä, niin syytti kumminkin omatuntoni minua,
kun minä katselin tuon ihmisraukan kalpeita, tuskaisia kasvoja.
"Tahdon koettaa", vastasi hän. "Mutta Te tiedätte liian paljon;
minä pelkään, että Te aina tulette pelottamaan minua."
Rouva Clements katsoi minuun ja pudisti huolestuneena päätänsä.
"Hyvää yötä, sir", sanoi hän. "Te ette voi sille mitään, tiedän sen
kyllä; mutta olisin toivonut, että olisitte minua säikäyttänyt hänen
sijastaan."
He menivät muutamia askelia. Luulin heidän jo lähteneen luotani,
kun
Anna pysähtyi nopeasti ja erkani seuraajastaan.
"Odottakaa", sanoi hän. "Täytyneehän minun sanoa jäähyväiset."
Hän meni takaisin haudalle, pani molemmat kätensä
marmoriristille ja suuteli sitä.
"Nyt tuntuu paremmalta", huokasi hän ja katsahti minuun hillitysti.
"Annan Teille anteeksi."
Hän palasi rouva Clementsin luo, ja he poistuivat yhdessä
hautausmaalta. Minä näin heidän pysähtyvän kirkon luona ja
puhelevan haudankaivajan vaimon kanssa, joka oli tullut
asunnostaan ja lähtenyt kirkkoon, mihin hän pysähtyi ja katseli meitä
tarkkaavasti. Sitten kulkivat he yhdessä kedolle johtavaa polkua.
Minä katselin Anna Catherickiä, kunnes hän katosi illan pimeään —
katselin häntä osaaottavalla ja surullisella silmäyksellä, ikäänkuin
tunteeni olisi sanonut minulle, ett'en minä koskaan tässä pahassa
maailmassa saisi nähdä enää valkopukuista naista.
kun minä katselin tuon ihmisraukan kalpeita, tuskaisia kasvoja.
"Tahdon koettaa", vastasi hän. "Mutta Te tiedätte liian paljon;
minä pelkään, että Te aina tulette pelottamaan minua."
Rouva Clements katsoi minuun ja pudisti huolestuneena päätänsä.
"Hyvää yötä, sir", sanoi hän. "Te ette voi sille mitään, tiedän sen
kyllä; mutta olisin toivonut, että olisitte minua säikäyttänyt hänen
sijastaan."
He menivät muutamia askelia. Luulin heidän jo lähteneen luotani,
kun
Anna pysähtyi nopeasti ja erkani seuraajastaan.
"Odottakaa", sanoi hän. "Täytyneehän minun sanoa jäähyväiset."
Hän meni takaisin haudalle, pani molemmat kätensä
marmoriristille ja suuteli sitä.
"Nyt tuntuu paremmalta", huokasi hän ja katsahti minuun hillitysti.
"Annan Teille anteeksi."
Hän palasi rouva Clementsin luo, ja he poistuivat yhdessä
hautausmaalta. Minä näin heidän pysähtyvän kirkon luona ja
puhelevan haudankaivajan vaimon kanssa, joka oli tullut
asunnostaan ja lähtenyt kirkkoon, mihin hän pysähtyi ja katseli meitä
tarkkaavasti. Sitten kulkivat he yhdessä kedolle johtavaa polkua.
Minä katselin Anna Catherickiä, kunnes hän katosi illan pimeään —
katselin häntä osaaottavalla ja surullisella silmäyksellä, ikäänkuin
tunteeni olisi sanonut minulle, ett'en minä koskaan tässä pahassa
maailmassa saisi nähdä enää valkopukuista naista.
XIV.
Puoli tuntia myöhemmin olin minä taasen kotona ja kerroin neiti
Halcombelle, mitä oli tapahtunut.
Hän kuunteli minua alusta loppuun jatkuvalla, äänettömällä
tarkkaavaisuudella, joka hänen luonteisellaan naisella todisti
varmimmin, kuinka suuresti kertomukseni kiinnitti hänen mieltään.
"Tunnen itseni levottomaksi", oli kaikki, mitä hän sanoi minun
lopetettuani. — "Tunnen itseni kovin levottomaksi tulevaisuuden
vuoksi."
"Tulevaisuuden onni tai onnettomuus", lausuin minä, "riippuu
kenties suureksi osaksi siitä, kuinka me käytämme nykyistä hetkeä.
Ei ole epäiltävää, ettei Anna Catherick vapaammin ja mieluummin
puhuisi naisen kuin minun kanssani. Jos neiti Fairlie —"
"Sitä ei voi hetkeäkään ajatella", keskeytti neiti Halcombe
varmimmalla tavallaan.
"Sallikaa minun sitten ehdottaa", jatkoin minä, "että Te itse
pyydätte keskustella Anna Catherickin kanssa ja koetatte kaikin
tavoin voittaa hänen luottamuksensa. Minua puolestani kammottaa
paljas ajatuskin pelottaa vielä kerran tuota ihmisraukkaa, kuten minä
jo onnettomuudekseni peloitin. Onko Teillä mitään estettä seurata
minua vuokraajan taloon huomenna?"
"Ei, ei ollenkaan. Minä menen mihin tahansa ja olen valmis mihin
tahansa, jos voin sillä vain Lauralle olla hyödyksi. Miksikä Te
sanoittekaan paikkaa?"
"Te varmaankin tunnette nimen. Sitä kutsutaan Todds-Corneriksi."
Puoli tuntia myöhemmin olin minä taasen kotona ja kerroin neiti
Halcombelle, mitä oli tapahtunut.
Hän kuunteli minua alusta loppuun jatkuvalla, äänettömällä
tarkkaavaisuudella, joka hänen luonteisellaan naisella todisti
varmimmin, kuinka suuresti kertomukseni kiinnitti hänen mieltään.
"Tunnen itseni levottomaksi", oli kaikki, mitä hän sanoi minun
lopetettuani. — "Tunnen itseni kovin levottomaksi tulevaisuuden
vuoksi."
"Tulevaisuuden onni tai onnettomuus", lausuin minä, "riippuu
kenties suureksi osaksi siitä, kuinka me käytämme nykyistä hetkeä.
Ei ole epäiltävää, ettei Anna Catherick vapaammin ja mieluummin
puhuisi naisen kuin minun kanssani. Jos neiti Fairlie —"
"Sitä ei voi hetkeäkään ajatella", keskeytti neiti Halcombe
varmimmalla tavallaan.
"Sallikaa minun sitten ehdottaa", jatkoin minä, "että Te itse
pyydätte keskustella Anna Catherickin kanssa ja koetatte kaikin
tavoin voittaa hänen luottamuksensa. Minua puolestani kammottaa
paljas ajatuskin pelottaa vielä kerran tuota ihmisraukkaa, kuten minä
jo onnettomuudekseni peloitin. Onko Teillä mitään estettä seurata
minua vuokraajan taloon huomenna?"
"Ei, ei ollenkaan. Minä menen mihin tahansa ja olen valmis mihin
tahansa, jos voin sillä vain Lauralle olla hyödyksi. Miksikä Te
sanoittekaan paikkaa?"
"Te varmaankin tunnette nimen. Sitä kutsutaan Todds-Corneriksi."
"Kyllä, sen tunnen hyvinkin. Todds-Corner on yksi herra Fairlien
vuokrataloja. Meidän karjakkomme on vuokraajan toinen tytär. Hän
menee usein herraskartanosta kotiinsa ja on kenties kuullut ja
nähnyt yhtä ja toista, mikä voisi olla kuulemisen arvoista.
Kuulustanko, onko tyttö kotosalla?"
Hän soitti ja lähetti palvelijan kutsumaan. Palvelija saapui ja sanoi
karjakon menneen vanhempainsa luo. Hän ei ollut siellä käynyt
kolmeen päivään ja taloudenhoitajatar oli luvannut hänen mennä
pariksi tunniksi tänä iltana.
"Minä voin puhua hänen kanssaan huomenna", sanoi neiti
Halcombe palvelijan poistuttua huoneesta. "Tehkää minulle täysin
selväksi, mitä hyötyä olisi Anna Catherickin puhuttelemisesta. Ettekö
vähintäkään epäile, ett'ei se ollut sir Percival Glyde, joka suljetti
hänet mielisairaalaan?"
"Siitä ei ole hitustakaan epäilemistä. Ainoa, mikä on mielestäni
salaperäistä, on kysymys, mikä on mahtanut olla hänen
vaikuttimensa. Kun ottaa huomioon sir Percival Glyden ja Anna
Catherickin yhteiskunnallisen aseman suuren eron, joka näyttää
poistavan kaiken ajatuksen heidän kaukaisimmastakaan
sukulaisuudestaan, niin on suurimmasta merkityksestä — jos
otaksutaankin, että Anna Catherick oli todellakin mielisairaalaan
suljettava - saada tietää, miksi juuri sir Percival Glyde oli se henkilö,
jonka täytyi ottaa vakava edesvastuu siitä —"
"Tehän sanoitte mielisairaalan olleen yksityisen?"
"Niin, sellaisen laitoksen, jossa täytyy maksaa hänestä paljon
suurempia summia, kuin kukaan köyhä henkilö voisi hankkia."
vuokrataloja. Meidän karjakkomme on vuokraajan toinen tytär. Hän
menee usein herraskartanosta kotiinsa ja on kenties kuullut ja
nähnyt yhtä ja toista, mikä voisi olla kuulemisen arvoista.
Kuulustanko, onko tyttö kotosalla?"
Hän soitti ja lähetti palvelijan kutsumaan. Palvelija saapui ja sanoi
karjakon menneen vanhempainsa luo. Hän ei ollut siellä käynyt
kolmeen päivään ja taloudenhoitajatar oli luvannut hänen mennä
pariksi tunniksi tänä iltana.
"Minä voin puhua hänen kanssaan huomenna", sanoi neiti
Halcombe palvelijan poistuttua huoneesta. "Tehkää minulle täysin
selväksi, mitä hyötyä olisi Anna Catherickin puhuttelemisesta. Ettekö
vähintäkään epäile, ett'ei se ollut sir Percival Glyde, joka suljetti
hänet mielisairaalaan?"
"Siitä ei ole hitustakaan epäilemistä. Ainoa, mikä on mielestäni
salaperäistä, on kysymys, mikä on mahtanut olla hänen
vaikuttimensa. Kun ottaa huomioon sir Percival Glyden ja Anna
Catherickin yhteiskunnallisen aseman suuren eron, joka näyttää
poistavan kaiken ajatuksen heidän kaukaisimmastakaan
sukulaisuudestaan, niin on suurimmasta merkityksestä — jos
otaksutaankin, että Anna Catherick oli todellakin mielisairaalaan
suljettava - saada tietää, miksi juuri sir Percival Glyde oli se henkilö,
jonka täytyi ottaa vakava edesvastuu siitä —"
"Tehän sanoitte mielisairaalan olleen yksityisen?"
"Niin, sellaisen laitoksen, jossa täytyy maksaa hänestä paljon
suurempia summia, kuin kukaan köyhä henkilö voisi hankkia."
"Minä huomaan nyt, mille taholle epäluulot kallistuvat, herra
Hartright, ja minä lupaan Teille, että ne lakkaavat — olkoonpa Anna
Catherick huomenna siinä meille avullinen tai ei. Sir Percival Glyde ei
tule kauvaa olemaan tässä talossa antamatta täysin tyydyttäviä
selityksiä sekä herra Gilmorelle että minulle. Sisareni vastainen onni
on minun elämäni rakkain huoli, ja minulla on tarpeeksi
vaikutusvaltaa häneen voidakseni, mitä hänen avioliittoonsa tulee,
määrätä siitä."
Me erosimme täksi iltaa.
Aamiaisen jälkeen huomen-aamuna tuli este, joten emme heti
voineet lähteä kävelyllemme vuokrataloon, jonka eilisen illan
tapahtumat aivan olivat ajaneet mielestäni. Oli viimeinen päiväni
Limmeridge-Housessa, ja oli välttämätöntä heti postin saavuttua
seurata neiti Halcomben neuvoa ja pyytää, että herra Fairlie
hyväntahtoisesti vapauttaisi minut paikastani kuukautta ennen
sitoumukseni päättymistä aavistamattomien, tärkeäin asianhaarain
johdosta Lontoossa.
Kaksi kirjettä, jotka minä samana aamuna sain parilta
lontoolaiselta ystävältäni, antoi minulle näennäistä aihetta sellaisen
pyynnön tekemiseen. Otin ne huoneeseeni ja lähetin heti palvelijan
kysymään herra Fairlieltä, voisinko saada keskustella hänen
kanssaan eräästä tärkeästä asiasta.
Odotin lähetin saapumista ilman vähintäkään levottomuutta sen
tavan suhteen, jolla talon herra ottaisi vastaan pyyntöni. Herra
Fairlien luvalla tai luvatta täytyy minun matkustaa. Tunne siitä, että
nyt olen ottanut ensimmäisen raskaan askeleen sillä raskaalla tiellä,
joka tästä lähtien yhä enemmän erottaisi minut neiti Fairliestä, näytti
tehneen minut täysin välinpitämättömäksi kaikkien minua koskevain
Hartright, ja minä lupaan Teille, että ne lakkaavat — olkoonpa Anna
Catherick huomenna siinä meille avullinen tai ei. Sir Percival Glyde ei
tule kauvaa olemaan tässä talossa antamatta täysin tyydyttäviä
selityksiä sekä herra Gilmorelle että minulle. Sisareni vastainen onni
on minun elämäni rakkain huoli, ja minulla on tarpeeksi
vaikutusvaltaa häneen voidakseni, mitä hänen avioliittoonsa tulee,
määrätä siitä."
Me erosimme täksi iltaa.
Aamiaisen jälkeen huomen-aamuna tuli este, joten emme heti
voineet lähteä kävelyllemme vuokrataloon, jonka eilisen illan
tapahtumat aivan olivat ajaneet mielestäni. Oli viimeinen päiväni
Limmeridge-Housessa, ja oli välttämätöntä heti postin saavuttua
seurata neiti Halcomben neuvoa ja pyytää, että herra Fairlie
hyväntahtoisesti vapauttaisi minut paikastani kuukautta ennen
sitoumukseni päättymistä aavistamattomien, tärkeäin asianhaarain
johdosta Lontoossa.
Kaksi kirjettä, jotka minä samana aamuna sain parilta
lontoolaiselta ystävältäni, antoi minulle näennäistä aihetta sellaisen
pyynnön tekemiseen. Otin ne huoneeseeni ja lähetin heti palvelijan
kysymään herra Fairlieltä, voisinko saada keskustella hänen
kanssaan eräästä tärkeästä asiasta.
Odotin lähetin saapumista ilman vähintäkään levottomuutta sen
tavan suhteen, jolla talon herra ottaisi vastaan pyyntöni. Herra
Fairlien luvalla tai luvatta täytyy minun matkustaa. Tunne siitä, että
nyt olen ottanut ensimmäisen raskaan askeleen sillä raskaalla tiellä,
joka tästä lähtien yhä enemmän erottaisi minut neiti Fairliestä, näytti
tehneen minut täysin välinpitämättömäksi kaikkien minua koskevain
arvelujen suhteen. Miesraukan helposti ärsyttävä ylpeys huoletti
minua vähän; minun oma pieni taiteilijaturhamaisuuteni oli aivan
unhottunut. Ei mikään herra Fairlien hävyttömyys, jos hänen
päähänsä pälkähtäisi sellaista osoittaa minulle, voisi nyt loukata
minua.
Palvelija palasi tuoden vastauksen, jota minä olin valmistautunut
kuulemaan. Herra Fairlie valitti terveytensä juuri tänä aamuna olevan
niin heikon, että hänen oli aivan mahdotonta saada itselleen iloa
ottaa vastaan minut. Hän pyysi siksi suomaan hänelle anteeksi ja
hyväntahtoisesti ilmoittamaan hänelle kirjeellisesti asiani. Sellaisia
pyyntöjä olin minä muutamia kertoja saanut niiden kolmen
kuukauden kuluessa, jotka olin oleskellut talossa. Koko tällä aikaa oli
herra Fairlie ollut sanomattoman iloinen "omatessaan" minut, mutta
ei voinut koskaan kyllin hyvin nähdäkseen minua vielä kerran.
Palvelija vei jokaisen pinkan maalauksia, jotka minä korjasin, takaisin
isännälleen ja minun "kunnioittavimman tervehdykseni", ja palasi
tyhjäkätisenä herra Fairlien "ystävällisten kiitosten" ja
"sydämmellisen pahottelun" kanssa, että hänen huono terveytensä
pakotti hänet toistaiseksi pysymään yksinäisenä vankina
huoneissaan. Oivallisempaan keinoon hankkia molemminpuolista
tyytyväisyyttä on tuskin koskaan ryhdytty. Olisi vaikea sanoa,
kumpiko meistä nykyisissä olosuhteissa olisi suuremmassa
kiitollisuuden velassa herra Fairlien huonoille hermoille.
Istuuduin heti kirjoittamaan kirjettä ja koetin tehdä sen niin
nöyrästi, selvästi ja lyhyesti kuin mahdollista. Herra Fairlie ei sen
sijaan kiirehtinyt vastaustaan. Lähes tunnin kuluttua annettiin se
minulle. Se oli kirjoitettu säännöllisellä ja hienolla käsialalla
kirjepaperille, joka oli niin sileä kuin norsunluu ja melkein yhtä paksu
kuin kortti. Sisältö oli seuraava:
minua vähän; minun oma pieni taiteilijaturhamaisuuteni oli aivan
unhottunut. Ei mikään herra Fairlien hävyttömyys, jos hänen
päähänsä pälkähtäisi sellaista osoittaa minulle, voisi nyt loukata
minua.
Palvelija palasi tuoden vastauksen, jota minä olin valmistautunut
kuulemaan. Herra Fairlie valitti terveytensä juuri tänä aamuna olevan
niin heikon, että hänen oli aivan mahdotonta saada itselleen iloa
ottaa vastaan minut. Hän pyysi siksi suomaan hänelle anteeksi ja
hyväntahtoisesti ilmoittamaan hänelle kirjeellisesti asiani. Sellaisia
pyyntöjä olin minä muutamia kertoja saanut niiden kolmen
kuukauden kuluessa, jotka olin oleskellut talossa. Koko tällä aikaa oli
herra Fairlie ollut sanomattoman iloinen "omatessaan" minut, mutta
ei voinut koskaan kyllin hyvin nähdäkseen minua vielä kerran.
Palvelija vei jokaisen pinkan maalauksia, jotka minä korjasin, takaisin
isännälleen ja minun "kunnioittavimman tervehdykseni", ja palasi
tyhjäkätisenä herra Fairlien "ystävällisten kiitosten" ja
"sydämmellisen pahottelun" kanssa, että hänen huono terveytensä
pakotti hänet toistaiseksi pysymään yksinäisenä vankina
huoneissaan. Oivallisempaan keinoon hankkia molemminpuolista
tyytyväisyyttä on tuskin koskaan ryhdytty. Olisi vaikea sanoa,
kumpiko meistä nykyisissä olosuhteissa olisi suuremmassa
kiitollisuuden velassa herra Fairlien huonoille hermoille.
Istuuduin heti kirjoittamaan kirjettä ja koetin tehdä sen niin
nöyrästi, selvästi ja lyhyesti kuin mahdollista. Herra Fairlie ei sen
sijaan kiirehtinyt vastaustaan. Lähes tunnin kuluttua annettiin se
minulle. Se oli kirjoitettu säännöllisellä ja hienolla käsialalla
kirjepaperille, joka oli niin sileä kuin norsunluu ja melkein yhtä paksu
kuin kortti. Sisältö oli seuraava:
"Herra Fairliellä on kunnia kiittää herra Hartrightiä kirjeestä. Herra
Fairlie on kummastuneempi ja alakuloisempi herra Hartrightin
pyynnöstä, kuin hän (nykyisen huonon terveytensä takia) voi
kuvaillakaan. Herra Fairlie ei itse ole mikään liikemies, mutta hän on
neuvotellut hovimestarinsa kanssa, jolla on ne ominaisuudet, ja hän
tunnustaa oikeaksi herra Fairlien mielipiteen, että herra Hartrightin
pyyntöä rikkoa sopimuksensa ei voi oikeuttaa mikään muu kuin
elämää tai kuolemaa koskeva kysymys. Jos se korkea kunnioitus ja
suosio taidetta ja sen harjoittajia kohtaan, joka on herra Fairlien
ilona ja lohdutuksena hänen kärsimyksiä täynnä olevassa
elämässään, voitaisiin helposti hävittää, niin olisi herra Hartrightin
menettely tässä tapauksessa järkyttänyt sen. Mutta sitä se ei ole
tehnyt — lukuunottamatta sitä, mikä koskee herra Hartrightiä
itseään.
"Lausuttuaan mielipiteensä tässä suhteessa — niin selvästi näet,
kuin äärimmilleen kehittynyt hermosairaus sallii hänen selittää — ei
herra Fairliellä ole mitään muuta lisäämistä kuin ratkaiseva vastaus
siihen mitä väärimpään pyyntöön, joka hänelle on esitetty. Kun
täydellinen ruumiin ja sielun lepo on suurimmassa määrässä
välttämätön herra Fairlien terveydelle, ei hän voi sallia herra
Hartrightin, jolla on niin suututtava luonne, häiritä sitä jäämällä
taloon. Näin ollen luopuu herra Fairlie vapaaehtoisesti oikeudestaan
kieltäytyä rikkomasta sopimusta ainoastaan oman rauhansa
säilyttämisen takia — ja ilmoittaa herra Hartrightille täten, että hän
saa mennä matkoihinsa."
Minä taitoin kirjeen kokoon ja panin sen muiden paperieni
joukkoon. Oli ollut aika elämässäni, jolloin minä olisin katsonut sen
loukkaukseksi; nyt pidin minä sitä vain kirjallisena vapautuksena
sitoumuksestani. En ajatellut sitä sen enempää, en, se oli häipynyt
Fairlie on kummastuneempi ja alakuloisempi herra Hartrightin
pyynnöstä, kuin hän (nykyisen huonon terveytensä takia) voi
kuvaillakaan. Herra Fairlie ei itse ole mikään liikemies, mutta hän on
neuvotellut hovimestarinsa kanssa, jolla on ne ominaisuudet, ja hän
tunnustaa oikeaksi herra Fairlien mielipiteen, että herra Hartrightin
pyyntöä rikkoa sopimuksensa ei voi oikeuttaa mikään muu kuin
elämää tai kuolemaa koskeva kysymys. Jos se korkea kunnioitus ja
suosio taidetta ja sen harjoittajia kohtaan, joka on herra Fairlien
ilona ja lohdutuksena hänen kärsimyksiä täynnä olevassa
elämässään, voitaisiin helposti hävittää, niin olisi herra Hartrightin
menettely tässä tapauksessa järkyttänyt sen. Mutta sitä se ei ole
tehnyt — lukuunottamatta sitä, mikä koskee herra Hartrightiä
itseään.
"Lausuttuaan mielipiteensä tässä suhteessa — niin selvästi näet,
kuin äärimmilleen kehittynyt hermosairaus sallii hänen selittää — ei
herra Fairliellä ole mitään muuta lisäämistä kuin ratkaiseva vastaus
siihen mitä väärimpään pyyntöön, joka hänelle on esitetty. Kun
täydellinen ruumiin ja sielun lepo on suurimmassa määrässä
välttämätön herra Fairlien terveydelle, ei hän voi sallia herra
Hartrightin, jolla on niin suututtava luonne, häiritä sitä jäämällä
taloon. Näin ollen luopuu herra Fairlie vapaaehtoisesti oikeudestaan
kieltäytyä rikkomasta sopimusta ainoastaan oman rauhansa
säilyttämisen takia — ja ilmoittaa herra Hartrightille täten, että hän
saa mennä matkoihinsa."
Minä taitoin kirjeen kokoon ja panin sen muiden paperieni
joukkoon. Oli ollut aika elämässäni, jolloin minä olisin katsonut sen
loukkaukseksi; nyt pidin minä sitä vain kirjallisena vapautuksena
sitoumuksestani. En ajatellut sitä sen enempää, en, se oli häipynyt
melkein mielestäni kun menin ruokailuhuoneeseen ja sanoin neiti
Halcombelle olevani valmis seuraamaan häntä vuokrataloon.
"Onko herra Fairlie vastannut Teille tyydyttävästi?" kysyi hän
poistuessamme huoneesta.
"Hän on suostunut matkaani, neiti Halcombe."
Hän katsahti nopeasti minuun; ensi kerran tuttavuutemme aikana
tarttui hän pyytämättään käsivarteeni. Hän ei olisi koskaan sanoin
niin hienotunteisesti voinut ilmaista minulle, että hän ymmärsi,
kuinka herra Fairlie oli antanut minun matkaani suostumuksensa, ja
että hän tämän suostumuksen johdosta ilmoitti osanottonsa ei
ylhäisenä naisena, vaan ystävänä. Herra Fairlien hävytön kirje ei
ollenkaan ollut vaikuttanut minuun. — Neiti Halcomben sovittava
ystävyys vaikutti mieleeni sitä syvemmin.
Matkalla vuokrataloon sovimme siitä, että seuraajani menisi yksin
sinne ja että minä odottaisin asunnon läheisyydessä. Me pidimme
tämän menettelyn parhaimpana, koska minun näkemiseni olisi voinut
helposti pelottaa Anna Catherickiä tuon hautausmaalla sattuneen
kohtauksen jälkeen, ja siitä olisi voinut olla seurauksena, ett'ei häntä
olisi voitu saada luottavasti keskustelemaan naisen kanssa, jota hän
ei ollenkaan tuntenut. Neiti Halcombe poistui siis luotani puhuakseen
ensiksi vuokraajan vaimon kanssa, jonka hyväntahtoisuuteen auttaa
häntä hän täysin luotti, minun jäädessäni kartanon edustalle.
Olin valmistautunut olemaan yksin kauemman aikaa.
Kummastuksekseni oli tuskin 5 minuuttia kulunut, kun jo neiti
Halcombe palasi.
Halcombelle olevani valmis seuraamaan häntä vuokrataloon.
"Onko herra Fairlie vastannut Teille tyydyttävästi?" kysyi hän
poistuessamme huoneesta.
"Hän on suostunut matkaani, neiti Halcombe."
Hän katsahti nopeasti minuun; ensi kerran tuttavuutemme aikana
tarttui hän pyytämättään käsivarteeni. Hän ei olisi koskaan sanoin
niin hienotunteisesti voinut ilmaista minulle, että hän ymmärsi,
kuinka herra Fairlie oli antanut minun matkaani suostumuksensa, ja
että hän tämän suostumuksen johdosta ilmoitti osanottonsa ei
ylhäisenä naisena, vaan ystävänä. Herra Fairlien hävytön kirje ei
ollenkaan ollut vaikuttanut minuun. — Neiti Halcomben sovittava
ystävyys vaikutti mieleeni sitä syvemmin.
Matkalla vuokrataloon sovimme siitä, että seuraajani menisi yksin
sinne ja että minä odottaisin asunnon läheisyydessä. Me pidimme
tämän menettelyn parhaimpana, koska minun näkemiseni olisi voinut
helposti pelottaa Anna Catherickiä tuon hautausmaalla sattuneen
kohtauksen jälkeen, ja siitä olisi voinut olla seurauksena, ett'ei häntä
olisi voitu saada luottavasti keskustelemaan naisen kanssa, jota hän
ei ollenkaan tuntenut. Neiti Halcombe poistui siis luotani puhuakseen
ensiksi vuokraajan vaimon kanssa, jonka hyväntahtoisuuteen auttaa
häntä hän täysin luotti, minun jäädessäni kartanon edustalle.
Olin valmistautunut olemaan yksin kauemman aikaa.
Kummastuksekseni oli tuskin 5 minuuttia kulunut, kun jo neiti
Halcombe palasi.
"Kieltäytyykö Anna Catherick näkemästä Teitä?" kysyin minä
hämmästyneenä.
"Anna Catherick on matkustanut pois", vastasi neiti Halcombe.
"Matkustanut pois!"
"Niin, rouva Clementsin kanssa. He matkustivat molemmat tänä
aamuna kello 8."
Minä en voinut lausua sanaakaan — minä tunsin vain, että
viimeinen toiveemme saada tietoja oli kadonnut heidän kanssansa.
"Kaikki, minkä rouva Todd tietää vieraistaan, tiedän minäkin",
jatkoi neiti Halcombe, "ja se on niin vähän, että sekä hän että minä
olemme täysin epätietoisia. He tulivat molemmat onnellisesti ja hyvin
eilisiltana takaisin erottuaan Teistä ja viettivät sen jälkeen
tavallisuuden mukaan ensi osan iltaa herra Toddin perheessä. Heti
illallisen jälkeen peljästytti heidät Anna Catherick saamalla äkkinäisen
pyörtymiskohtauksen. Hänellä oli samanlainen kohtaus, vaikka
lievempi, samana päivänä, kuin he saapuivat, ja sillä kertaa katsoi
herra Todd sen aiheutuneen jostakin tiedosta, jonka hän oli lukenut
paikallislehdestämme, minkä hän pari minuuttia aikaisemmin oli
ottanut pöydältä."
"Tietääkö rouva Todd, mikä se lehden artikkeli oli, joka oli häneen
tehnyt sellaisen vaikutuksen?" kysyin minä.
"Ei", vastasi neiti Halcombe. "Hän silmäsi läpi sen, mutta ei
löytänyt mitään siitä, jonka niin pitäisi peljästyttää ketään ihmistä.
Minä pyysin kumminkin saada nähdä saman numeron ja ensi sivulta
huomasin minä jo toimittajan varustaneen lehtensä pikku uutisella
hämmästyneenä.
"Anna Catherick on matkustanut pois", vastasi neiti Halcombe.
"Matkustanut pois!"
"Niin, rouva Clementsin kanssa. He matkustivat molemmat tänä
aamuna kello 8."
Minä en voinut lausua sanaakaan — minä tunsin vain, että
viimeinen toiveemme saada tietoja oli kadonnut heidän kanssansa.
"Kaikki, minkä rouva Todd tietää vieraistaan, tiedän minäkin",
jatkoi neiti Halcombe, "ja se on niin vähän, että sekä hän että minä
olemme täysin epätietoisia. He tulivat molemmat onnellisesti ja hyvin
eilisiltana takaisin erottuaan Teistä ja viettivät sen jälkeen
tavallisuuden mukaan ensi osan iltaa herra Toddin perheessä. Heti
illallisen jälkeen peljästytti heidät Anna Catherick saamalla äkkinäisen
pyörtymiskohtauksen. Hänellä oli samanlainen kohtaus, vaikka
lievempi, samana päivänä, kuin he saapuivat, ja sillä kertaa katsoi
herra Todd sen aiheutuneen jostakin tiedosta, jonka hän oli lukenut
paikallislehdestämme, minkä hän pari minuuttia aikaisemmin oli
ottanut pöydältä."
"Tietääkö rouva Todd, mikä se lehden artikkeli oli, joka oli häneen
tehnyt sellaisen vaikutuksen?" kysyin minä.
"Ei", vastasi neiti Halcombe. "Hän silmäsi läpi sen, mutta ei
löytänyt mitään siitä, jonka niin pitäisi peljästyttää ketään ihmistä.
Minä pyysin kumminkin saada nähdä saman numeron ja ensi sivulta
huomasin minä jo toimittajan varustaneen lehtensä pikku uutisella
huvittaakseen yleisöä esittämällä meidän perhesuhteitamme — hän
oli näet painattanut kertomuksen sisareni aiotusta avioliitosta
lainaamalla jonkun Lontoon lehden uutisen ylhäisön avioliitoista.
Minä luulin heti voivani huomata, että tämä oli se uutinen, joka oli
vaikuttanut Anna Catherickiin, ja minä luulin myös tässä pikku
tapahtumassa nähneeni aiheen siihen kirjeeseen, jonka hän
seuraavana päivänä lähetti kotiin meille."
"Sitä ei ole epäileminenkään. Mutta mitä tietoja saitte tästä
uudesta pyörtymiskohtauksesta eilisiltana?"
"En mitään. Sen syy on täysin tuntematon. Ei ollut ketään outoa
henkilöä huoneessa. Ainoa vieras oli meidän karjakkomme, joka,
kuten minä jo kerroin Teille, on herra Toddin tytär. Puheltiin vain
jokapäiväisistä asioista. Yht'äkkiä kuulivat he hänen kirkasevan ja
näkivät hänen tulevan kuolonkalpeaksi voimatta käsittää sen syytä.
Rouva Todd ja hänen ystävänsä auttoivat hänet huoneeseensa, ja
viimemainittu jäi hänen luoksensa. Heidän kuultiin puhelevan
toistensa kanssa myöhäiseen iltaan asti, ja varhain tänä aamuna
sanoi rouva Clements heidän emännälleen kahden kesken, että
heidän täytyy matkustaa. Ainoa selitys, jonka rouva Todd vieraaltaan
sai, oli että jotakin oli tapahtunut, mihin ei kukaan talon ihminen
ollut syynä, mutta mikä kumminkin oli siksi vakavalaatuista, että
Anna Catherickin heti täytyi matkustaa pois Limmeridgestä. Ei
maksanut vaivaa koettaa saada rouva Clementsiltä avonaisempaa
selitystä. Hän pudisti vain päätänsä ja pyysi Annan vuoksi, ett'ei
kukaan kysyisi häneltä mitään. Ainoa, minkä hän vielä kerran toisti,
ja hän teki sen tavalla, joka osoitti hänen itsensäkin olevan varsin
levottoman, oli että Annan täytyy matkustaa ja hänen Annan kanssa,
ja että paikka, johon he matkustavat, täytyy jäädä kaikilta ihmisiltä
salaan. Minä tahdon säästää Teiltä vaivan kuulla kaikkia rouva Toddin
oli näet painattanut kertomuksen sisareni aiotusta avioliitosta
lainaamalla jonkun Lontoon lehden uutisen ylhäisön avioliitoista.
Minä luulin heti voivani huomata, että tämä oli se uutinen, joka oli
vaikuttanut Anna Catherickiin, ja minä luulin myös tässä pikku
tapahtumassa nähneeni aiheen siihen kirjeeseen, jonka hän
seuraavana päivänä lähetti kotiin meille."
"Sitä ei ole epäileminenkään. Mutta mitä tietoja saitte tästä
uudesta pyörtymiskohtauksesta eilisiltana?"
"En mitään. Sen syy on täysin tuntematon. Ei ollut ketään outoa
henkilöä huoneessa. Ainoa vieras oli meidän karjakkomme, joka,
kuten minä jo kerroin Teille, on herra Toddin tytär. Puheltiin vain
jokapäiväisistä asioista. Yht'äkkiä kuulivat he hänen kirkasevan ja
näkivät hänen tulevan kuolonkalpeaksi voimatta käsittää sen syytä.
Rouva Todd ja hänen ystävänsä auttoivat hänet huoneeseensa, ja
viimemainittu jäi hänen luoksensa. Heidän kuultiin puhelevan
toistensa kanssa myöhäiseen iltaan asti, ja varhain tänä aamuna
sanoi rouva Clements heidän emännälleen kahden kesken, että
heidän täytyy matkustaa. Ainoa selitys, jonka rouva Todd vieraaltaan
sai, oli että jotakin oli tapahtunut, mihin ei kukaan talon ihminen
ollut syynä, mutta mikä kumminkin oli siksi vakavalaatuista, että
Anna Catherickin heti täytyi matkustaa pois Limmeridgestä. Ei
maksanut vaivaa koettaa saada rouva Clementsiltä avonaisempaa
selitystä. Hän pudisti vain päätänsä ja pyysi Annan vuoksi, ett'ei
kukaan kysyisi häneltä mitään. Ainoa, minkä hän vielä kerran toisti,
ja hän teki sen tavalla, joka osoitti hänen itsensäkin olevan varsin
levottoman, oli että Annan täytyy matkustaa ja hänen Annan kanssa,
ja että paikka, johon he matkustavat, täytyy jäädä kaikilta ihmisiltä
salaan. Minä tahdon säästää Teiltä vaivan kuulla kaikkia rouva Toddin
hyväntahtoisia huomautuksia. Lopuksi saivat he hevoset ja vaunut
lähimmälle rautatieasemalle enemmän kuin kolme tuntia sitten.
Rouva Todd seurasi heitä itse sinne ja koetti matkalla saada
lähempiä tietoja heidän äkkinäisen päätöksensä suhteen, mutta
turhaan. Hän saattoi siis heidät asemahuoneen ovelle ja oli niin
tyytymätön ja loukkaantunut heidän kiireellisestä lähdöstään ja
epäystävällisestä luottamuksen puutteesta häneen, että hän läksi
vihoissaan kotia sanomatta edes sanaakaan jäähyväisiksi. Tämä on
kaiken kaikkiaan todellisuudessa tapahtunut. Ajatelkaa tarkoin, herra
Hartright, tapahtuiko eilen illalla hautausmaalla mitään sellaista, joka
voi selittää molempain naisten merkillisen lähdön tänä aamuna."
"Minä haluaisin ensin ymmärtää, neiti Halcombe, Anna Catherickin
äkillisen muutoksen, joka niin pelotti vuokratalon koko väestön
muutamia tunteja sen jälkeen, kuin erosimme, jolloin siis oli kulunut
kyllin pitkä aika hänen rauhoittumisekseen siitä valtavasta
mielenjärkytyksestä, minkä minä onnettomuudekseni sain aikaan
hänessä. Kysyittekö tarkoin, mitä puhuttiin huoneessa silloin, kun
hän menetti tajunsa?"
"Kyllä, mutta rouva Todd näkyy sinä hetkenä kääntäneen
huomionsa enemmän talousaskareihinsa kuin keskusteluun. Hän voi
vain sanoa minulle puhutun siitä, 'mitä oli tapahtunut', — ja tarkoitti
sillä luullakseni, että he tavallisuuden mukaan rupattelivat toistensa
asioista".
"Kenties on tyttären muisti parempi kuin hänen äitinsä", sanoin
minä. "Olisi parasta Teidän puhua nuoren tytön kanssa heti kotiin
tultuamme."
Esitystäni seurattiin kohta kotiin saavuttuamme. Neiti Halcombe
vei minut mukanaan maitokamariin, jossa me tapasimme karjakon
lähimmälle rautatieasemalle enemmän kuin kolme tuntia sitten.
Rouva Todd seurasi heitä itse sinne ja koetti matkalla saada
lähempiä tietoja heidän äkkinäisen päätöksensä suhteen, mutta
turhaan. Hän saattoi siis heidät asemahuoneen ovelle ja oli niin
tyytymätön ja loukkaantunut heidän kiireellisestä lähdöstään ja
epäystävällisestä luottamuksen puutteesta häneen, että hän läksi
vihoissaan kotia sanomatta edes sanaakaan jäähyväisiksi. Tämä on
kaiken kaikkiaan todellisuudessa tapahtunut. Ajatelkaa tarkoin, herra
Hartright, tapahtuiko eilen illalla hautausmaalla mitään sellaista, joka
voi selittää molempain naisten merkillisen lähdön tänä aamuna."
"Minä haluaisin ensin ymmärtää, neiti Halcombe, Anna Catherickin
äkillisen muutoksen, joka niin pelotti vuokratalon koko väestön
muutamia tunteja sen jälkeen, kuin erosimme, jolloin siis oli kulunut
kyllin pitkä aika hänen rauhoittumisekseen siitä valtavasta
mielenjärkytyksestä, minkä minä onnettomuudekseni sain aikaan
hänessä. Kysyittekö tarkoin, mitä puhuttiin huoneessa silloin, kun
hän menetti tajunsa?"
"Kyllä, mutta rouva Todd näkyy sinä hetkenä kääntäneen
huomionsa enemmän talousaskareihinsa kuin keskusteluun. Hän voi
vain sanoa minulle puhutun siitä, 'mitä oli tapahtunut', — ja tarkoitti
sillä luullakseni, että he tavallisuuden mukaan rupattelivat toistensa
asioista".
"Kenties on tyttären muisti parempi kuin hänen äitinsä", sanoin
minä. "Olisi parasta Teidän puhua nuoren tytön kanssa heti kotiin
tultuamme."
Esitystäni seurattiin kohta kotiin saavuttuamme. Neiti Halcombe
vei minut mukanaan maitokamariin, jossa me tapasimme karjakon
hihat ylös käärittyinä pesemässä suurta maitoastiaa ja iloisesti
laulamassa.
"Olen tuonut tämän herran katsomaan sinun maitokamariasi,
Hanna", sanoi neiti Halcombe. "Se ansaitsee nähdä tässä talossa ja
se on sinulle kunniaksi."
Tyttö punastui, niiasi ja sanoi kainosti, että hän koetti parhaansa
mukaan pitää kaikki siistinä ja järjestyksessä.
"Olemme tulleet juuri vanhempiesi luota", jatkoi neiti Halcombe.
"Minä kuulin sinun olleen kotona eilen illalla ja tavanneen outoja
vieraita."
"Kyllä, neiti."
"Eräs heistä tuli sairaaksi ja pyörtyi, kerrottiin minulle. Minä toivon,
ett'ei mitään puhuttu, joka olisi pelottanut häntä. Ettehän puhuneet
mistään kauheista tapahtumista?"
"Ei, Jumala varjelkoon, neiti!" sanoi tyttö nauraen. "Mehän
puhuimme vain siitä, mitä äsken oli tapahtunut."
"Sisaresi kertoivat sinulle uutisia Todds-Cornerista, luullakseni?"
"Kyllä, neiti."
"Ja sinä kerroit heille uutisia Limmeridge-Housesta?"
"Kyllä, neiti. Ja minä olen aivan varma, ett'ei mitään sellaista
sanottu, joka voisi pelottaa sitä raukkaa, sillä minä juuri puhuin
hänen pyörtyessään. Minä kauhistuin niin nähdessäni sen, tiedättekö
laulamassa.
"Olen tuonut tämän herran katsomaan sinun maitokamariasi,
Hanna", sanoi neiti Halcombe. "Se ansaitsee nähdä tässä talossa ja
se on sinulle kunniaksi."
Tyttö punastui, niiasi ja sanoi kainosti, että hän koetti parhaansa
mukaan pitää kaikki siistinä ja järjestyksessä.
"Olemme tulleet juuri vanhempiesi luota", jatkoi neiti Halcombe.
"Minä kuulin sinun olleen kotona eilen illalla ja tavanneen outoja
vieraita."
"Kyllä, neiti."
"Eräs heistä tuli sairaaksi ja pyörtyi, kerrottiin minulle. Minä toivon,
ett'ei mitään puhuttu, joka olisi pelottanut häntä. Ettehän puhuneet
mistään kauheista tapahtumista?"
"Ei, Jumala varjelkoon, neiti!" sanoi tyttö nauraen. "Mehän
puhuimme vain siitä, mitä äsken oli tapahtunut."
"Sisaresi kertoivat sinulle uutisia Todds-Cornerista, luullakseni?"
"Kyllä, neiti."
"Ja sinä kerroit heille uutisia Limmeridge-Housesta?"
"Kyllä, neiti. Ja minä olen aivan varma, ett'ei mitään sellaista
sanottu, joka voisi pelottaa sitä raukkaa, sillä minä juuri puhuin
hänen pyörtyessään. Minä kauhistuin niin nähdessäni sen, tiedättekö
neiti, sillä minä en ole koskaan ennen pyörtynyt enkä nähnyt
toisenkaan pyörtyvän."
Ennenkun häneltä ehdittiin kysyä enempää, huudettiin häntä
ovelle ottamaan vastaan munakoria. Kun hän poistui luotamme,
kuiskasin minä neiti Halcombelle:
"Kysykää häneltä, tuliko hän sattumalta maininneeksi, ketä vieraita
odotettiin Limmeridge-Houseen."
Neiti Halcombe osoitti silmäyksellään, että hän ymmärsi
tarkoituksen, ja niin pian kun Hanna oli tullut huoneeseen, kysyi hän
tätä.
"Kyllä, neiti, kyllä minä sen kerroin", vastasi hän
teeskentelemättömällä tavallaan. "Taloon odotettavat vieraat ja
kirjavan lehmän onnettomuus oli kaikki, mistä puhuin kotona."
"Sanoitko odotettavien vieraiden nimet? Puhuitko heille, että sir
Percival Glydeä odotetaan maanantaina?"
"Kyllä, neiti, — minä kerroin sir Percival Glyden tulevan. Minä
toivon, ett'en olisi saattanut mitään ikävyyttä sillä. Minä toivon,
ett'en olisi tehnyt mitään väärin."
"Oh ei, ei mitään väärin. Tulkaa, herra Hartright, Hannasta
alamme tuntua kai kiusallisilta, jos häiritsemme enemmän hänen
työtänsä."
Niin pian kun olimme kahden kesken, pysähdyimme me nopeasti
ja katsoimme toisiamme.
"Epäilettekö Te vieläkin, neiti Halcombe?"
toisenkaan pyörtyvän."
Ennenkun häneltä ehdittiin kysyä enempää, huudettiin häntä
ovelle ottamaan vastaan munakoria. Kun hän poistui luotamme,
kuiskasin minä neiti Halcombelle:
"Kysykää häneltä, tuliko hän sattumalta maininneeksi, ketä vieraita
odotettiin Limmeridge-Houseen."
Neiti Halcombe osoitti silmäyksellään, että hän ymmärsi
tarkoituksen, ja niin pian kun Hanna oli tullut huoneeseen, kysyi hän
tätä.
"Kyllä, neiti, kyllä minä sen kerroin", vastasi hän
teeskentelemättömällä tavallaan. "Taloon odotettavat vieraat ja
kirjavan lehmän onnettomuus oli kaikki, mistä puhuin kotona."
"Sanoitko odotettavien vieraiden nimet? Puhuitko heille, että sir
Percival Glydeä odotetaan maanantaina?"
"Kyllä, neiti, — minä kerroin sir Percival Glyden tulevan. Minä
toivon, ett'en olisi saattanut mitään ikävyyttä sillä. Minä toivon,
ett'en olisi tehnyt mitään väärin."
"Oh ei, ei mitään väärin. Tulkaa, herra Hartright, Hannasta
alamme tuntua kai kiusallisilta, jos häiritsemme enemmän hänen
työtänsä."
Niin pian kun olimme kahden kesken, pysähdyimme me nopeasti
ja katsoimme toisiamme.
"Epäilettekö Te vieläkin, neiti Halcombe?"
"On yksi epäilys sielussani, herra Hartright ja sen on sir Percival
Glyde poistava — tai muutoin ei Laura Fairlie ole koskaan tuleva
hänen puolisoksensa."
XV.
Juuri kun me olimme astuneet asuntorakennuksen etusivulle, tulivat
postivaunut rautatienasemalta lehtikujaa pitkin. Neiti Halcombe
odotti portailla, kunnes vaunut vierivät esille ja meni sitten alas
puristaakseen erään vanhan herran kättä, joka reippaasti hyppäsi
vaunuista alas, niin pian kun astuinrauta oli laskettu alas. Herra
Gilmore oli tullut.
Minä katselin häntä esitettäessä meitä toisillemme sellaisella
uteliaisuudella ja mielenkiinnolla, jota minä tuskin voin salata. Tämä
vanha mies jäisi Limmeridge-Houseen sen jälkeen, kuin minä olen
täältä poistunut; hän saisi kuulla sir Percival Glyden selityksen ja olla
neiti Halcombelle kokemuksellaan avuksi, kun neiti Halcomben pitäisi
päästä tässä asiassa johonkin vakaumukseen; hänen pitäisi jäädä
tänne siksi, kunnes kysymys avioliitosta oli nostettu ja, jos se tulee
ratkaistuksi sir Percival Glyden toivomusten mukaan, tuli hänen
kirjoittaa se sopimus, joka ehdottomasti sitoi neiti Fairlien tähän
mieheen. Silloinkin, kun minä verrattain vähän tiesin sitä vastaan
kuin nyt, katselin minä perheen lainoppinutta avustajaa
mielenkiinnolla, jota en koskaan ennen ole tuntenut ketään miestä
kohtaan, joka oli niin perin outo minulle.
Ulkomuodoltaan oli herra Gilmore täydellinen vastakohta sille
käsitykselle, joka tavallisesti saadaan vanhasta lakimiehestä. Hän
näytti terveeltä ja punakalta, valkoinen tukka oli hieman pitkä ja
varsin huolellisesti harjattu. Hänen musta takkinsa, liivinsä ja
Glyde poistava — tai muutoin ei Laura Fairlie ole koskaan tuleva
hänen puolisoksensa."
XV.
Juuri kun me olimme astuneet asuntorakennuksen etusivulle, tulivat
postivaunut rautatienasemalta lehtikujaa pitkin. Neiti Halcombe
odotti portailla, kunnes vaunut vierivät esille ja meni sitten alas
puristaakseen erään vanhan herran kättä, joka reippaasti hyppäsi
vaunuista alas, niin pian kun astuinrauta oli laskettu alas. Herra
Gilmore oli tullut.
Minä katselin häntä esitettäessä meitä toisillemme sellaisella
uteliaisuudella ja mielenkiinnolla, jota minä tuskin voin salata. Tämä
vanha mies jäisi Limmeridge-Houseen sen jälkeen, kuin minä olen
täältä poistunut; hän saisi kuulla sir Percival Glyden selityksen ja olla
neiti Halcombelle kokemuksellaan avuksi, kun neiti Halcomben pitäisi
päästä tässä asiassa johonkin vakaumukseen; hänen pitäisi jäädä
tänne siksi, kunnes kysymys avioliitosta oli nostettu ja, jos se tulee
ratkaistuksi sir Percival Glyden toivomusten mukaan, tuli hänen
kirjoittaa se sopimus, joka ehdottomasti sitoi neiti Fairlien tähän
mieheen. Silloinkin, kun minä verrattain vähän tiesin sitä vastaan
kuin nyt, katselin minä perheen lainoppinutta avustajaa
mielenkiinnolla, jota en koskaan ennen ole tuntenut ketään miestä
kohtaan, joka oli niin perin outo minulle.
Ulkomuodoltaan oli herra Gilmore täydellinen vastakohta sille
käsitykselle, joka tavallisesti saadaan vanhasta lakimiehestä. Hän
näytti terveeltä ja punakalta, valkoinen tukka oli hieman pitkä ja
varsin huolellisesti harjattu. Hänen musta takkinsa, liivinsä ja
housunsa sopivat hänelle mainiosti, hänen valkoinen kaulahuivinsa
oli siististi ja hyvin solmittu, ja hänen lavendelinväriset hansikkaansa
olisivat sopineet huolekkaimmalle hengen miehelle. Hänen
esiintymistavassaan huomasi mielihyvällä vanhan koulun täydelleen
kehitettyä seurustelutaitoa ja hyvää tahdikkaisuutta, yhdistettynä
miehen terävään silmäykseen ja nokkeluuteen, jonka elämäntehtävä
pakottaa häntä aina olemaan tarkka huomioissaan. Eloisa luonne ja
hyvät toiveet uransa alussa, pitkä elämä täynnään hedelmällistä
työtä ja ansaittua huomiota, ja nyt iloinen, terve, kunnioitettu
vanhuus — kas siinä vaikutus, jonka hänen ensi näkemisensä teki
minuun, ja minä voin lisätä, että se tuttavuus herra Gilmoren kanssa,
johon myöhemmät ja pitemmät huomioni antoivat minulle tilaisuutta,
oli omiaan lisäämään tätä vaikutusta.
Minä annoin vanhan herran ja neiti Halcomben mennä yksin sisään
puhelemaan perheen asioista vieraan häiritsemättä. He menivät
eteisestä salonkiin ja minä menin taas portaita alas kulkeakseni yksin
puutarhassa.
Ne tunnit, jotka minulla oli jäljellä Limmeridge-Housessa, olivat
helposti luetut. Matkani seuraavana aamuna oli ehdottomasti
ratkaistu; minun osani niissä tutkimuksissa, jotka nimetön kirje oli
aiheuttanut, ei enää voineet tulla kysymykseen. — Minä en tekisi
kellekään muulle kuin mahdollisesti minulle, itselleni vahinkoa, jos
minä siksi lyhyeksi ajaksi, joka oli jäljellä, vapautin sydämmeni siitä
julmasta siteestä, johon välttämättömyys oli minut pakottanut, ja nyt
sanoin tuskaiset jäähyväiset niille paikoille, jotka olivat minun lyhyen
onnen ja rakkauden unelmani kehyksenä.
Minä ohjasin ehdottomasti askeleeni sille tielle, joka kulki minun
työhuoneeni ikkunain alaitse, missä minä eilen illalla olin nähnyt neiti
oli siististi ja hyvin solmittu, ja hänen lavendelinväriset hansikkaansa
olisivat sopineet huolekkaimmalle hengen miehelle. Hänen
esiintymistavassaan huomasi mielihyvällä vanhan koulun täydelleen
kehitettyä seurustelutaitoa ja hyvää tahdikkaisuutta, yhdistettynä
miehen terävään silmäykseen ja nokkeluuteen, jonka elämäntehtävä
pakottaa häntä aina olemaan tarkka huomioissaan. Eloisa luonne ja
hyvät toiveet uransa alussa, pitkä elämä täynnään hedelmällistä
työtä ja ansaittua huomiota, ja nyt iloinen, terve, kunnioitettu
vanhuus — kas siinä vaikutus, jonka hänen ensi näkemisensä teki
minuun, ja minä voin lisätä, että se tuttavuus herra Gilmoren kanssa,
johon myöhemmät ja pitemmät huomioni antoivat minulle tilaisuutta,
oli omiaan lisäämään tätä vaikutusta.
Minä annoin vanhan herran ja neiti Halcomben mennä yksin sisään
puhelemaan perheen asioista vieraan häiritsemättä. He menivät
eteisestä salonkiin ja minä menin taas portaita alas kulkeakseni yksin
puutarhassa.
Ne tunnit, jotka minulla oli jäljellä Limmeridge-Housessa, olivat
helposti luetut. Matkani seuraavana aamuna oli ehdottomasti
ratkaistu; minun osani niissä tutkimuksissa, jotka nimetön kirje oli
aiheuttanut, ei enää voineet tulla kysymykseen. — Minä en tekisi
kellekään muulle kuin mahdollisesti minulle, itselleni vahinkoa, jos
minä siksi lyhyeksi ajaksi, joka oli jäljellä, vapautin sydämmeni siitä
julmasta siteestä, johon välttämättömyys oli minut pakottanut, ja nyt
sanoin tuskaiset jäähyväiset niille paikoille, jotka olivat minun lyhyen
onnen ja rakkauden unelmani kehyksenä.
Minä ohjasin ehdottomasti askeleeni sille tielle, joka kulki minun
työhuoneeni ikkunain alaitse, missä minä eilen illalla olin nähnyt neiti
Fairlien kävelevän pikku koiransa kanssa, ja astelin sitä polkua, jota
hänen rakas jalkansa oli niin usein polkenut, kunnes minä tulin pikku
portille, joka johti hänen kukkatarhaansa. Nyt oli talven jäätävä käsi
ryöstänyt sen vehreyden. Ne kukat, joiden nimet hän oli opettanut
minulle ja joiden kauneuden minä olin opettanut maalaamaan, olivat
nyt kuolleet, ja hienot, lumivalkoiset käytävät kukkaislavojen välissä
olivat märkiä ja liukkaita. Minä menin niiden kauniiden puuryhmien
luo, joiden varjossa me olimme elokuun iltoina hengittäneet suloista,
tuoksuvaa ilmaa, joiden suojassa olimme yhdessä ihmetelleet
varjojen ja valojen, yhä vaihtelevaa kauneutta maassa jalkojemme
edessä. Nyt putosivat lehdet alinomaa päälleni paljaista oksista ja
kadotuksen koleus ilmassa tunkeutui läpi luiden ja ytimien. Hieman
edempänä olin minä poistunut aidatulta alueelta ja tullut polulle,
joka hiljaa kaareutui lähintä kukkulaa kohden. Vanha puunrunko tien
vieressä, jolla me tavallisesti lepäsimme, oli nyt sateen läpitunkema
ja hienot kasvit ja ruohot, joita minä poimiskelin kivimuurin juurelta,
olivat nyt kuin mikäkin villien, kellastuneiden kiertokasvien peittämä
saari likaisessa vedessä. Minä nousin mäelle ja silmäsin maisemaa,
jota me niin usein kauniimpina päivinä olimme ihailleet. Nyt oli se
eloton ja autio — se ei ollut enää sama maisema, jota minä olin
ihastuneena katsellut. Se päivänpaiste, jonka hänen läsnäolonsa oli
levittänyt sille, oli kaukana minusta, — hänen lumoava äänensä ei
kaikunut enää minun korviini. Sillä paikalla, jossa minä nyt seisoin,
oli hän puhellut kanssani isästään — siitä vanhemmastaan, joka eli
kauemmin — oli kertonut kuinka hellästi he rakastivat toisiansa ja
kuinka syvästi hän vielä kaipasi isää, kun hän tuli eräisiin huoneisiin
ja ryhtyi eräisiin ajanviettoihin ja tehtäviin, jotka isääkin olivat
huvittaneet. Oliko se maisema, jonka minä olin nähnyt silmieni
edessä kuunnellessani näitä sanoja, sama, jonka minä nyt näin
seisoessani yksinäni mäellä. Käännyin pois, laskeusin alas, menin yli
hänen rakas jalkansa oli niin usein polkenut, kunnes minä tulin pikku
portille, joka johti hänen kukkatarhaansa. Nyt oli talven jäätävä käsi
ryöstänyt sen vehreyden. Ne kukat, joiden nimet hän oli opettanut
minulle ja joiden kauneuden minä olin opettanut maalaamaan, olivat
nyt kuolleet, ja hienot, lumivalkoiset käytävät kukkaislavojen välissä
olivat märkiä ja liukkaita. Minä menin niiden kauniiden puuryhmien
luo, joiden varjossa me olimme elokuun iltoina hengittäneet suloista,
tuoksuvaa ilmaa, joiden suojassa olimme yhdessä ihmetelleet
varjojen ja valojen, yhä vaihtelevaa kauneutta maassa jalkojemme
edessä. Nyt putosivat lehdet alinomaa päälleni paljaista oksista ja
kadotuksen koleus ilmassa tunkeutui läpi luiden ja ytimien. Hieman
edempänä olin minä poistunut aidatulta alueelta ja tullut polulle,
joka hiljaa kaareutui lähintä kukkulaa kohden. Vanha puunrunko tien
vieressä, jolla me tavallisesti lepäsimme, oli nyt sateen läpitunkema
ja hienot kasvit ja ruohot, joita minä poimiskelin kivimuurin juurelta,
olivat nyt kuin mikäkin villien, kellastuneiden kiertokasvien peittämä
saari likaisessa vedessä. Minä nousin mäelle ja silmäsin maisemaa,
jota me niin usein kauniimpina päivinä olimme ihailleet. Nyt oli se
eloton ja autio — se ei ollut enää sama maisema, jota minä olin
ihastuneena katsellut. Se päivänpaiste, jonka hänen läsnäolonsa oli
levittänyt sille, oli kaukana minusta, — hänen lumoava äänensä ei
kaikunut enää minun korviini. Sillä paikalla, jossa minä nyt seisoin,
oli hän puhellut kanssani isästään — siitä vanhemmastaan, joka eli
kauemmin — oli kertonut kuinka hellästi he rakastivat toisiansa ja
kuinka syvästi hän vielä kaipasi isää, kun hän tuli eräisiin huoneisiin
ja ryhtyi eräisiin ajanviettoihin ja tehtäviin, jotka isääkin olivat
huvittaneet. Oliko se maisema, jonka minä olin nähnyt silmieni
edessä kuunnellessani näitä sanoja, sama, jonka minä nyt näin
seisoessani yksinäni mäellä. Käännyin pois, laskeusin alas, menin yli
kedon hiekkaharjun ohi merenrantaan. Siellä näin minä tyrskyn
valkean vaahdon, kun se raivoten heittäysi ylös, siellä aaltojen
leveän harjan, kun ne vyöryen tulivat kohden rantaa — mutta missä
oli se paikka, johon hän ennen oli piirtänyt päivänvarjollaan
hullunkurisia kuvia hiekkaan? Missä se paikka, jossa me olimme
istuneet toistemme vieressä ja hän oli kysellyt minusta ja kodistani,
missä hän oli kysellyt äidistäni ja sisarestani niin perinpohjaisesti ja
valaisevasti, kuin vain nainen voi kysellä, ja viattomasti halunnut
tietää, enkö minä kerran muuttaisi yksinäisestä asunnostani omaan
kotiin oman puolison kanssa? Tuuli ja aallot olivat aikaa sitten
hienosta hiekasta hävittäneet jokaisen jäljen hänestä. Minun
silmäykseni harhailivat yli avaran, yksitoikkoisen merenrannan, ja se
paikka, jossa me yhdessä olimme haaveksineet muutamia onnellisia
tunteja, oli nyt niin kadonnut minulta, kuin ei sitä koskaan olisi
ollutkaan, — oli niin vieras, kuin minä seisoisin jo kaukaisella
rannalla.
Autio hiljaisuus rannalla tuntui niin kylmältä sydämmelleni. Palasin
asuinkartanoon ja puutarhaan, missä jokainen askel johti mieleeni
jonkun muiston hänestä.
Länsipuoleisella pengermällä kohtasin minä herra Gilmoren. Näkyi
selvään, että hän etsi minua, sillä hän kiiruhti askeleitansa niin pian,
kun huomasimme toisemme.
Mielentilani ei tehnyt minua juuri sopivaksi pitämään seuraa
vieraalle, mutta kohtaus oli välttämätön ja minä päätin mukautua
kohtalooni.
"Olen juuri toivonut tavata Teitä", sanoi vanhus. "Minulla on pari
sanaa puhuttavana Teille, paras herrani, ja jollei Teillä ole mitään
vastaan, käytän minä tätä tilaisuutta. Hukkaamatta aikaa
valkean vaahdon, kun se raivoten heittäysi ylös, siellä aaltojen
leveän harjan, kun ne vyöryen tulivat kohden rantaa — mutta missä
oli se paikka, johon hän ennen oli piirtänyt päivänvarjollaan
hullunkurisia kuvia hiekkaan? Missä se paikka, jossa me olimme
istuneet toistemme vieressä ja hän oli kysellyt minusta ja kodistani,
missä hän oli kysellyt äidistäni ja sisarestani niin perinpohjaisesti ja
valaisevasti, kuin vain nainen voi kysellä, ja viattomasti halunnut
tietää, enkö minä kerran muuttaisi yksinäisestä asunnostani omaan
kotiin oman puolison kanssa? Tuuli ja aallot olivat aikaa sitten
hienosta hiekasta hävittäneet jokaisen jäljen hänestä. Minun
silmäykseni harhailivat yli avaran, yksitoikkoisen merenrannan, ja se
paikka, jossa me yhdessä olimme haaveksineet muutamia onnellisia
tunteja, oli nyt niin kadonnut minulta, kuin ei sitä koskaan olisi
ollutkaan, — oli niin vieras, kuin minä seisoisin jo kaukaisella
rannalla.
Autio hiljaisuus rannalla tuntui niin kylmältä sydämmelleni. Palasin
asuinkartanoon ja puutarhaan, missä jokainen askel johti mieleeni
jonkun muiston hänestä.
Länsipuoleisella pengermällä kohtasin minä herra Gilmoren. Näkyi
selvään, että hän etsi minua, sillä hän kiiruhti askeleitansa niin pian,
kun huomasimme toisemme.
Mielentilani ei tehnyt minua juuri sopivaksi pitämään seuraa
vieraalle, mutta kohtaus oli välttämätön ja minä päätin mukautua
kohtalooni.
"Olen juuri toivonut tavata Teitä", sanoi vanhus. "Minulla on pari
sanaa puhuttavana Teille, paras herrani, ja jollei Teillä ole mitään
vastaan, käytän minä tätä tilaisuutta. Hukkaamatta aikaa
hyödyttömiin pakinoihin tahdon minä siis mainita, että neiti
Halcombe ja minä olemme puhuneet perheen asioista ja suhteista,
— asioista, jotka ovat olleet syynä tännetulooni — ja keskustelumme
jatkuessa on hän luonnollisesti ilmoittanut minulle tuon nimettömän
kirjeen varsin ilkeän jutun ja ne toimenpiteet joihin Te yhtä
hienotunteisesti kuin harkitusti olette ryhtyneet saadaksenne
selvyyttä asiassa. Minä pidän selvänä, että tämän seikan täytyy
herättää Teissä, paras herra, harrastusta, jota Te ette muutoin olisi
voinut tuntea, — kuulla, että tutkimukset, joita Te olette alkaneet,
ovat vastaiseksi jätetyt varmoihin käsiin. Olkaa levollinen tämän
asian suhteen, herra Hartright, — minä, olen ottanut sen
hoitaakseni."
"Te olette joka suhteessa paljon parempi neuvonantaja ja auttaja
tässä tapauksessa, kuin minä voisin olla, herra Gilmore. Onko minun
sopimatonta kysyä, kuinka aiotte menetellä."
"Sen verran kuin minä olen ennättänyt jotakin suunnitella, tahdon
minä mielihyvällä ilmoittaa sen Teille, herra Hartright. Minä aion
lähettää jäljennöksen kirjeestä ja selonteon tapahtumasta sir Percival
Glyden asianajajalle Lontooseen, jonka hieman tunnen. Itse kirjeen
pidätän minä täällä näyttääkseni sen sir Percivalille, niin pian kun
hän tulee. Minä olen sen ohella ryhtynyt toimenpiteisiin ottaakseni
selville molempain naisten matkan, sillä minä olen lähettänyt yhden
herra Fairlien palvelijoista, luotettavan henkilön, rautatieasemalle
tekemään tutkimuksia; miehellä on matkarahat ja ohjeensa ja tulee
hänen seurata näitä naisia pitemmällekin, jos hän huomaa siitä
jotakin etua olevan. Tämä on toistaiseksi kaikki, mitä voidaan tehdä,
ennenkuin sir Percival tulee tänne maanantaina. Minä en
vähintäkään epäile, ett'ei hän kernaasti antaisi jokaista selitystä, jota
voidaan vaatia aatelis- ja kunnon mieheltä. Sir Percival on yleisen
Halcombe ja minä olemme puhuneet perheen asioista ja suhteista,
— asioista, jotka ovat olleet syynä tännetulooni — ja keskustelumme
jatkuessa on hän luonnollisesti ilmoittanut minulle tuon nimettömän
kirjeen varsin ilkeän jutun ja ne toimenpiteet joihin Te yhtä
hienotunteisesti kuin harkitusti olette ryhtyneet saadaksenne
selvyyttä asiassa. Minä pidän selvänä, että tämän seikan täytyy
herättää Teissä, paras herra, harrastusta, jota Te ette muutoin olisi
voinut tuntea, — kuulla, että tutkimukset, joita Te olette alkaneet,
ovat vastaiseksi jätetyt varmoihin käsiin. Olkaa levollinen tämän
asian suhteen, herra Hartright, — minä, olen ottanut sen
hoitaakseni."
"Te olette joka suhteessa paljon parempi neuvonantaja ja auttaja
tässä tapauksessa, kuin minä voisin olla, herra Gilmore. Onko minun
sopimatonta kysyä, kuinka aiotte menetellä."
"Sen verran kuin minä olen ennättänyt jotakin suunnitella, tahdon
minä mielihyvällä ilmoittaa sen Teille, herra Hartright. Minä aion
lähettää jäljennöksen kirjeestä ja selonteon tapahtumasta sir Percival
Glyden asianajajalle Lontooseen, jonka hieman tunnen. Itse kirjeen
pidätän minä täällä näyttääkseni sen sir Percivalille, niin pian kun
hän tulee. Minä olen sen ohella ryhtynyt toimenpiteisiin ottaakseni
selville molempain naisten matkan, sillä minä olen lähettänyt yhden
herra Fairlien palvelijoista, luotettavan henkilön, rautatieasemalle
tekemään tutkimuksia; miehellä on matkarahat ja ohjeensa ja tulee
hänen seurata näitä naisia pitemmällekin, jos hän huomaa siitä
jotakin etua olevan. Tämä on toistaiseksi kaikki, mitä voidaan tehdä,
ennenkuin sir Percival tulee tänne maanantaina. Minä en
vähintäkään epäile, ett'ei hän kernaasti antaisi jokaista selitystä, jota
voidaan vaatia aatelis- ja kunnon mieheltä. Sir Percival on yleisen
mielipiteen suosiossa, herrani — loistava asema, tahraton arvo-
tunnen olevani aivan levollinen asian suotuisasta menosta, aivan
levollinen, sen voin tyytyväisesti Teille vakuuttaa. Sellaiset tapaukset
ovat varsin tavallisia — olen kokenut useampia elämäni aikana.
Nimettömät kirjeet — säälittävät naiset — surullista, että sellaista voi
tapahtua järjestetyssä yhteiskunnassa. Minä en kiellä, että tässä
tapauksessa on muutamia erityisiä omituisuuksia, mutta asia on
itsessään tavallinen — valitettavasti varsin tavallinen".
"Pelkään, herra Gilmore, että minun, ikävä kyllä, täytyy katsoa tätä
asiaa eri tavalla".
"Aivan niin, niin, hyvä herra — aivan niin. Minä olen vanha mies ja
katson asiaa käytännölliseltä kannalta. — Te olette nuori ja katsotte
sitä romantilliselta kannalta. Älkäämme kiistelkö siitä, kumpi kanta
on oikea. Minä elän ammattini takia taistelun ja juttujen ilmapiirissä,
herra Hartright, ja tuntisin itseni tyytyväiseksi, jos minä selviäisin
niistä yhtä helposti kuin tästä asiasta. Me odotamme tapausten
kulkua — niin, me odotamme luonnollista ratkaisua. Hauska ja
kaunis paikka tämä! — Hyvä metsästysmaa, arvatakseni? Ehkä ei —
en usko minkään herra Fairlien alueen olevan rauhoitetun. Mutta
kaunis paikka kaikissa tapauksissa ja rakastettava perhe. Te
maalaatte, herra Hartright, luullakseni? Kaunis luonnonlahja. Mikä on
teidän erikoisalanne?"
Me siirryimme nyt yleisiin keskusteluaineisiin — tai oikeammin
sanoen herra Gilmore puhui ja minä kuuntelin, mitä hän sanoi.
Ajatukseni olivat kumminkin kaukana hänestä ja siitä aineesta, josta
hän pakisi niin kaunopuheisesti. Molempain viime tuntien yksinäinen
vaellus oli vaikuttanut mieleeni — se oli herättänyt ajatuksen
minussa kiiruhtaa matkaani Limmeridge-Housesta. Miksi minä
tunnen olevani aivan levollinen asian suotuisasta menosta, aivan
levollinen, sen voin tyytyväisesti Teille vakuuttaa. Sellaiset tapaukset
ovat varsin tavallisia — olen kokenut useampia elämäni aikana.
Nimettömät kirjeet — säälittävät naiset — surullista, että sellaista voi
tapahtua järjestetyssä yhteiskunnassa. Minä en kiellä, että tässä
tapauksessa on muutamia erityisiä omituisuuksia, mutta asia on
itsessään tavallinen — valitettavasti varsin tavallinen".
"Pelkään, herra Gilmore, että minun, ikävä kyllä, täytyy katsoa tätä
asiaa eri tavalla".
"Aivan niin, niin, hyvä herra — aivan niin. Minä olen vanha mies ja
katson asiaa käytännölliseltä kannalta. — Te olette nuori ja katsotte
sitä romantilliselta kannalta. Älkäämme kiistelkö siitä, kumpi kanta
on oikea. Minä elän ammattini takia taistelun ja juttujen ilmapiirissä,
herra Hartright, ja tuntisin itseni tyytyväiseksi, jos minä selviäisin
niistä yhtä helposti kuin tästä asiasta. Me odotamme tapausten
kulkua — niin, me odotamme luonnollista ratkaisua. Hauska ja
kaunis paikka tämä! — Hyvä metsästysmaa, arvatakseni? Ehkä ei —
en usko minkään herra Fairlien alueen olevan rauhoitetun. Mutta
kaunis paikka kaikissa tapauksissa ja rakastettava perhe. Te
maalaatte, herra Hartright, luullakseni? Kaunis luonnonlahja. Mikä on
teidän erikoisalanne?"
Me siirryimme nyt yleisiin keskusteluaineisiin — tai oikeammin
sanoen herra Gilmore puhui ja minä kuuntelin, mitä hän sanoi.
Ajatukseni olivat kumminkin kaukana hänestä ja siitä aineesta, josta
hän pakisi niin kaunopuheisesti. Molempain viime tuntien yksinäinen
vaellus oli vaikuttanut mieleeni — se oli herättänyt ajatuksen
minussa kiiruhtaa matkaani Limmeridge-Housesta. Miksi minä
viivyttäisin minuuttiakaan kauemmin, kuin oli tarpeellista, tuskaisia
jäähyväisiäni tästä paikasta? Mitäpä palvelusta minulta enää
vaadittaisiin? Minä en hyödyttänyt enää mitään viipymällä kauemmin
Cumberlandissa, eikä mitään eri tuntia ollut minun pysähtymiseeni
määrätty siinä suostumuksessa, jolla talon isäntä lyhensi
sopimustani. — Miks'en niin ollen matkustaisi heti.
Päätin tehdä niin. Vielä oli muutamia tuntia jäljellä päivästä —
minä en nähnyt mitään syytä, mikä estäisi minua palaamasta
Lontooseen tänä iltapäivänä. Minä tein herra Gilmorelle ensimmäisen
kohteliaan anteeksipyynnön, minkä keksin, ja palasin nopeasti
sisään.
Matkalla huoneeseeni tapasin minä neiti Halcomben portaissa.
Nopeista askeleistani ja muuttuneesta tavastani huomasi hän minun
tehneen jonkun aavistamattoman päätöksen ja kysyi minulta, mitä
oli tapahtunut.
Juuri niin, kuin tässä olen esittänyt matkani kiirehtimisen syyn,
kerroin minä sen hänelle.
"Ei, ei", sanoi hän vakavasti ja sydämmellisesti, "jättäkää meidät
ystävänä, aterioitkaa kanssamme vielä kerran. Jääkää syömään
päivällistä kanssamme; jääkää auttamaan meitä viettämään
viimeinen ilta niin hauskasti ja niin entisten iltojemme tapaisesti kuin
mahdollista. Se on minun toivomukseni, rouva Veseyn toivomus ja"
— hän epäili hieman, mutta lisäsi sitten — "Laurankin toivomus."
Lupasin jäädä. Jumala tietäköön, ett'en minä halunnut jättää edes
jonkun surullisen vaikutuksen varjoakaan yhteenkään heistä!
jäähyväisiäni tästä paikasta? Mitäpä palvelusta minulta enää
vaadittaisiin? Minä en hyödyttänyt enää mitään viipymällä kauemmin
Cumberlandissa, eikä mitään eri tuntia ollut minun pysähtymiseeni
määrätty siinä suostumuksessa, jolla talon isäntä lyhensi
sopimustani. — Miks'en niin ollen matkustaisi heti.
Päätin tehdä niin. Vielä oli muutamia tuntia jäljellä päivästä —
minä en nähnyt mitään syytä, mikä estäisi minua palaamasta
Lontooseen tänä iltapäivänä. Minä tein herra Gilmorelle ensimmäisen
kohteliaan anteeksipyynnön, minkä keksin, ja palasin nopeasti
sisään.
Matkalla huoneeseeni tapasin minä neiti Halcomben portaissa.
Nopeista askeleistani ja muuttuneesta tavastani huomasi hän minun
tehneen jonkun aavistamattoman päätöksen ja kysyi minulta, mitä
oli tapahtunut.
Juuri niin, kuin tässä olen esittänyt matkani kiirehtimisen syyn,
kerroin minä sen hänelle.
"Ei, ei", sanoi hän vakavasti ja sydämmellisesti, "jättäkää meidät
ystävänä, aterioitkaa kanssamme vielä kerran. Jääkää syömään
päivällistä kanssamme; jääkää auttamaan meitä viettämään
viimeinen ilta niin hauskasti ja niin entisten iltojemme tapaisesti kuin
mahdollista. Se on minun toivomukseni, rouva Veseyn toivomus ja"
— hän epäili hieman, mutta lisäsi sitten — "Laurankin toivomus."
Lupasin jäädä. Jumala tietäköön, ett'en minä halunnut jättää edes
jonkun surullisen vaikutuksen varjoakaan yhteenkään heistä!
Katsoin parhaaksi jäädä huoneeseeni, kunnes päivälliskello soi.
Minä viivyin siis siellä, kunnes aika oli mennä alas.
Minä en ollut puhellut neiti Fairlien kanssa — en edes ollut nähnyt
häntä koko päivänä. Meidän ensi kohtauksemme hänen salonkiin
tultuaan oli yhtä kova koetus hänen kuin minunkin
itsehillitsemiselleni. Hänkin oli koettanut parhaan mukaan
valmistautua siihen, että viimeinen ilta tulisi muistoksi kauniista
menneestä ajasta — tästä ajasta, joka ei koskaan palaisi. Hänellä oli
päällään se puku, jota minä olin tavallisesti ihaillut enemmän kuin
mitään muuta — tummansininen silkkihame, jota pitsit komeasti ja
aistikkaasti reunustivat; hän tuli minua vastaan entisellä
ystävyydellään ja ojensi kätensä minulle viattomasti ja luottavasti
juuri kuin menneinä, onnellisina päivinä. Mutta käsi lepäsi vapisten ja
kylmänä kädessäni, vaalealla poskella paloi tulipunainen pilkku, ja
tämä sekä se heikko hymyily, jota hän väkisten koetti säilyttää
huulillaan, mutta joka kumminkin hälveni pois minun silmätessäni
hänen rakkaita piirteitään — kaikki tämä sanoi minulle, mikä taistelu
hänen oli kestettävä säilyttääkseen näennäisen levollisuutensa
Sydämmeni ei voinut rakastaa häntä enemmän, kuin se jo rakasti;
tämä ainoastaan oli syynä siihen, ett'ei hän tällä hetkellä tullut
rakkaammaksi kuin koskaan ennen.
Herra Gilmore oli meille suureksi avuksi. Hän oli erinomaisella
tuulella ja johti keskustelua väsymättömän eloisasti. Neiti Halcombe
auttoi häntä päättävästi, ja minä tein parhaani seuratakseni hänen
esimerkkiänsä. Lempeät sinisilmät, joiden vähimmänkin ilmeen
vaihdoksen minä niin hyvin olin oppinut tulkitsemaan, katsoivat
rukoilevasta minuun, kun me istuuduimme pöytään. Auttakaa
sisartani — näytti suloinen, levoton muoto sanovan — auttakaa
sisartani, niin autatte minuakin.
Minä viivyin siis siellä, kunnes aika oli mennä alas.
Minä en ollut puhellut neiti Fairlien kanssa — en edes ollut nähnyt
häntä koko päivänä. Meidän ensi kohtauksemme hänen salonkiin
tultuaan oli yhtä kova koetus hänen kuin minunkin
itsehillitsemiselleni. Hänkin oli koettanut parhaan mukaan
valmistautua siihen, että viimeinen ilta tulisi muistoksi kauniista
menneestä ajasta — tästä ajasta, joka ei koskaan palaisi. Hänellä oli
päällään se puku, jota minä olin tavallisesti ihaillut enemmän kuin
mitään muuta — tummansininen silkkihame, jota pitsit komeasti ja
aistikkaasti reunustivat; hän tuli minua vastaan entisellä
ystävyydellään ja ojensi kätensä minulle viattomasti ja luottavasti
juuri kuin menneinä, onnellisina päivinä. Mutta käsi lepäsi vapisten ja
kylmänä kädessäni, vaalealla poskella paloi tulipunainen pilkku, ja
tämä sekä se heikko hymyily, jota hän väkisten koetti säilyttää
huulillaan, mutta joka kumminkin hälveni pois minun silmätessäni
hänen rakkaita piirteitään — kaikki tämä sanoi minulle, mikä taistelu
hänen oli kestettävä säilyttääkseen näennäisen levollisuutensa
Sydämmeni ei voinut rakastaa häntä enemmän, kuin se jo rakasti;
tämä ainoastaan oli syynä siihen, ett'ei hän tällä hetkellä tullut
rakkaammaksi kuin koskaan ennen.
Herra Gilmore oli meille suureksi avuksi. Hän oli erinomaisella
tuulella ja johti keskustelua väsymättömän eloisasti. Neiti Halcombe
auttoi häntä päättävästi, ja minä tein parhaani seuratakseni hänen
esimerkkiänsä. Lempeät sinisilmät, joiden vähimmänkin ilmeen
vaihdoksen minä niin hyvin olin oppinut tulkitsemaan, katsoivat
rukoilevasta minuun, kun me istuuduimme pöytään. Auttakaa
sisartani — näytti suloinen, levoton muoto sanovan — auttakaa
sisartani, niin autatte minuakin.
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com
Download
Download Slideshow Get the original presentation fileQuick Actions
Statistics
- Views 6
- Slides 43
- Favorites 4
- Age 236 days
Related Slideshows
1
DTI BPI Pivot Small Business - BUSINESS START UP PLAN
MeljunCortes
42 views
1
CATHOLIC EDUCATIONAL Corporate Responsibilities
MeljunCortes
41 views
11
Karin Schaupp – Evocation; lançamento: 2000
alfeuRIO
41 views
10
Pillars of Biblical Oneness in the Book of Acts
JanParon
36 views
31
7-10. STP + Branding and Product & Services Strategies.pptx
itsyash298
40 views
44
Business Legislation PPT - UNIT 1 jimllpkggg
slogeshk98
42 views