"Sanokaa hänelle minulta terveisiä", pyysi jättiläinen, "hänelle ja
neiti Sabinelle; ja sanokaa molemmille, että minä kiitän heitä
sydämellisesti kaikesta ystävällisyydestä, jota he koko elämäni ajan
ovat osoittaneet minulle ja Karl pikkuiselle." — Liikutetuin mielin hän
katseli hämärään porttiholviin. "Monta hauskaa vuotta olen tuolla
sisällä nostellut taakkoja; jos sentnerinpunnustenne kädensijat ovat
kuluneet kirkkaiksi, niin ovat minunkin käteni siihen rehellisesti
myötävaikuttaneet. Mitä kaikkea tämä liike on saanut kokea
kolmenkymmenen ajast'ajan kuluessa, sen minäkin olen kokenut
mukana, iloista ja surullista; mutta voinen sanoa hyvillä mielin, herra
Wohlfart, että aina heiluivat meidän kätemme. — Minä en enää tule
vierittelemään teidän tynnöreitänne", huusi hän makasiinirengeille,
"ja toinen mies saa nostaa teille tikapuut rahtikuormia vastaan.
Muistelkaa joskus ukko Sturmia, kun köyttelette sokeritynnöreitä
vaunuihin. Ei mikään kestä ikuisesti tämän pahaisen maan päällä,
väkevällekin lähestyy hänen loppunsa; mutta tämän kauppaliikkeen,
herra Wohlfart, pitää pysyä pystyssä ja kukoistaa, niin kauan kuin
sillä on johtaja sellainen kuin nykyinen, ja miehiä konttorissa sellaisia
kuin te, ja rehellisiä käsivarsia häärimässä ison vaa'an ympärillä. Se
on minun sydämeni toivomus." — Hän risti nyrkkinsä sylissään, ja
isot kyynel karpalot vierivät hänen turpeille poskilleen. "Ja nyt ei
muuta kuin Jumalan haltuun, herra Wohlfart, antakaa minun puristaa
kättänne." Hän veti hirmuisen varsikintaan kourastaan ja kurotti
kätensä ulos vaunuista. "Ja tekin, Peter, Franz, Gottfrid ja keitä täällä
on makasiinimiehiä, jääkää hyvästi ja muistelkaa suopeasti minua."
— Sabinen koira tuli häntäänsä viuhtoen vaunujen luo ja hyppeli
lähtijää vastaan. "Siinähän on vanha Plutokin!" huudahti Sturm ja
silitti koiran päätä. "Hyvästi, Pluto!" Koira nuoli hänen kättään.
"Hyvästi kaikki, hyvästi! — Nyt Rosminia kohti, ajuri!" Sitten hän
vetäytyi takaisin vaunutelttaansa. Vankkurit vierivät kolisten