esikuvassa Jumalan ääni tärisytti kuvauksellista maata, mutta että
hän nyt on luvannut sanoen: "Vielä kerran [viimeisen kerran] minä
järkytän maan, jopa taivaankin." Apostoli liittää tähän selityksen,
sanoen: "Tuo [lause] "vielä kerran" osottaa, että ne jotka järkkyvät,
koska ovat luotuja [tehdyt, väärät, olematta todet], tulevat
muuttumaan, jotta ne jotka eivät järky [ainoastaan todet,
vanhurskaat asiat] pysyisivät. Siispä koska saamme valtakunnan,
joka ei järky, olkaamme kiitollisia ja siten palvelkaamme Jumalaa,
hänen mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla; sillä meidän
Jumalamme on kuluttava tuli". Täten me näemme, että apostoli
käyttää myrskyä kuvaamaan hätää tänä Herran päivänä, jota hän ja
toiset muualla kuvaavat tulella. Samat tapaukset, joita tuli kuvaa,
esiintyvät tässä, nimittäin kaikkien väärien käsitysten poistaminen
sekä uskovaisista että maailmasta. Silloin poistuvat eksytykset
Jumalan suunnitelman, luonteen ja sanojen suhteen, samoin kuin
väärät käsitykset yhteiskunnallisista ja taloudellisista suhteista. On
todellakin hyvä asia, että kaikki vapautuvat näistä tekeleistä, jotka
suureksi osaksi ovat johtuneet ihmisen omista turmeltuneista
taipumuksista, samoin kuin Saatanan, vanhurskauden ilkeämielisen
vihollisen, viekkaasta kekseliäisyydestä. Mutta tämä poistaminen
tulee kaikille kalliiksi. Siitä tulee kovin kuuma tuli, hirmuinen myrsky,
— synkkä hädän yö, joka tulee olemaan ennen sen vanhurskauden
valtakunnan ihanaa kirkkautta, joka ei koskaan järky. Silloin tulee tuo
tuhatvuotispäivä, jolloin vanhurskauden aurinko paistaa kaikessa
loistossaan ja voimassaan, siunaten ja parantaen sairasta ja
kuolevaa, mutta lunastettua maailmaa. — Vertaa Mal. 4: 2 ja Matt.
13: 43.
Daavid, tuo profeetta, jonka psalmeissa Jumala suvaitsi ennustaa
niin paljon Herrastamme hänen ensimäisessä tulemisessaan, kertoo
muutamia eläviä kuvauksia tuosta hädän päivästä, jonka kautta juuri