Hennonkiintonaisena pyöreytyy rintasi kukkulain alla vyötäistesi
hoikka norjan värähtelevä ympärystä, ja varma- ja tarkkapiirtoisena
rakentuu silmien edessä vatsasi heikosti ylenevä,
alabasterinkuulakka kupu. Seuraan silmilläni toistensa ylitse
laskettujen, ristissä lepääväin jalkojesi sulavana pyöreyvää muotoa ja
polvesi soukkaa ja sirokupuista lumpiota, seuraan sääriesi solavaa ja
joustavaa kimmoa ja rentona riippuvan jalkasi sirosti kaareuvaa
muotoa.
Kaunis olet, nainen, siinä kun lepäät, jokainen jäsenesi paljaana,
ja silmäsi selittämättömänä hymynä seuraavina katsettani! Mitä
ajattelet, nainen, siinä kun jäsentesi kauneudeksi värjyneenä virut,
elätkö käsivarsiesi solakkana lämpöisänä pyöreytenä, vai valuuko
mielesi koko ruumiisi kuulakasta ja kiinteänkimmoista kauneusoloa
tuntien? Selittämättömästi katsot vaihtuvavärisillä silmilläsi, ja
hampaasi välähtelevät valkeina heleänpunaisten huuliesi välillä.
Oletko sinäkin ihminen, nainen, ja onko sinullakin ihmisen sielu?
Vieraasti ja kummasti katselet sinä, hymyilevien huuliesi välitse
välähtelevät hampaasi valkeina ja terävinä, ikäänkuin tahtoisit
upottaa ne ihooni ja villinä ja vieraana riemuna imeä vereni minusta.
Onko sinullakin sielu, sinä vieras olento, joka niin selittämättömänä
katselet ihmeellisesti päilyvillä silmilläsi, ja jonka muotoon silmilläni
sulaan, osaamatta sukeltaa mielesi oloon? Vieras, vieras olet, nainen
ja epäilevänä ja etäisenä katselen sinua, mutta kaunis, kauniskin
olet, Clelia, joka lepäät tiikerin kellervällä taljalla ja veltosti valuneella
kädelläsi leikittelet tiikerin välähtelevällä kynnellä, silmäsi
selittämättöminä minussa!
Epäilevänä sinua katselen, kaunis Clelia, silmäni liikkuvat
muotojesi solakkaa pyöreyttä ja ihosi maidonkuultavaa