avannut arkkunsa ristiinnaulitunkuvan tai puolalaissapelin turvin ja
tarjonnut kaupaksi kotimaansa ahkeruuden tuotteita, kankaita,
koreanvärisiä pukuja, kaistasukkia, helminauhoja lasista ja kalliista
korallista, pyhäinkuvia ja kirkollisia esineitä, mutta myöskin paljon
kurkkua kutkuttavaa, makeita leivoksia, vierasmaisia viinejä ja
hyväntuoksuisia sitruunia; ja näihin hän oli vaihtanut sitä, mitä
maakunta itse puolestaan voi hänelle tarjota: sudentaljoja ja
hamsterinnahkoja, hunajaa, viljaa, karjaa ja muuta. Eipä aikaakaan,
kun kauppiaan viereen ilmestyi käsityöläinenkin, tuli saksalainen
suutari ja napintekijä, levyseppä ja vyöntekijä; teltat ja tilapäiset
lautakojut antoivat vähitellen tilaa kiinteille taloille, jotka piirsivät
neliön ison markkinatorin ympärille, jolla satojen täyteen lastattujen
puolalaisvaunujen täytyi edelleenkin saada sijaa. Vieraat siirtolaiset
liittyivät lujasti yhteen, ostivat maaperän, ostivat kaupunkioikeuden
puolalaiselta tilanomistajalta ja laittoivat itselleen järjestyssäännöt
saksalaiskaupunkien mallin mukaan. Uudet kaupunkiporvarit
rakensivat raatihuoneensa keskelle isoa toria ja sen vierelle tusinan
verran taloja myymälöiksi ja kapakoiksi, ja siten muuttui tuo
neliömäinen ala suljetuksi renkaaksi. Talojen, takapihojen ja katujen
ympärille pystytettiin kaupungin muuri ja molempien holvattujen
kaupunginporttien päälle kai kotimaan tavan mukaan vartiotornikin;
siinä asui vartija, alakerrassa tullimies. Ja ihmetellen kerrottiin ulkona
metsissä ja hietanummilla, kuinka nopeasti nuo vierasta kieltä
pajattavat miehet olivat osanneet kohota mahtiin ja valtaan, ja että
jokaisen maamiehen, joka ajoi portista sisään, täytyi maksaa heille
kuparikolikko siltarahaa, ja että yksin kaikkivaltaisen
aatelismiehenkin täytyi pulittaa se pussistaan. Monenkin lähiseudun
slaavin paiskasi kohtalonsa iäksi päiviksi kaupunkilaisten joukkoon,
hän kotiutui pian heidän keskuuteensa, muuttui käsityöläiseksi,
kauppiaaksi, porvariksi kuten he. Sillä tapaa oli Rosmin syntynyt,