Mechanisms and Management of Cardiac Arrhythmias 1st Edition Clifford Garratt

Mechanisms and Management of Cardiac Arrhythmias 1st Edition Clifford Garratt
Mechanisms and Management of Cardiac Arrhythmias 1st Edition Clifford Garratt
Mechanisms and Management of Cardiac Arrhythmias 1st Edition Clifford Garratt

1. Mechanisms and Management of Cardiac Arrhythmias
1st Edition Clifford Garratt download
https://ebookultra.com/download/mechanisms-and-management-of-
cardiac-arrhythmias-1st-edition-clifford-garratt/
Explore and download more ebooks or textbooks
at ebookultra.com

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookultra.com
to discover even more!
Cardiac arrhythmias interpretation diagnosis and treatment
2nd; Edition Eric N. Prystowsky
https://ebookultra.com/download/cardiac-arrhythmias-interpretation-
diagnosis-and-treatment-2nd-edition-eric-n-prystowsky/
Cardiac Arrhythmias Practical Notes on Interpretation and
Treatment 7th Edition David H. Bennett
https://ebookultra.com/download/cardiac-arrhythmias-practical-notes-
on-interpretation-and-treatment-7th-edition-david-h-bennett/
Catheter Ablation of Cardiac Arrhythmias Basic Concepts
and Clinical Applications Third Edition David J. Wilber
M.D.
https://ebookultra.com/download/catheter-ablation-of-cardiac-
arrhythmias-basic-concepts-and-clinical-applications-third-edition-
david-j-wilber-m-d/
Adult Cardiac Surgery Nursing Care and Management 1st
Edition Helen Inwood
https://ebookultra.com/download/adult-cardiac-surgery-nursing-care-
and-management-1st-edition-helen-inwood/

3. Dyspnea mechanisms measurement and management Third
Edition O'Donnell
https://ebookultra.com/download/dyspnea-mechanisms-measurement-and-
management-third-edition-odonnell/
Ethanol and the Liver Mechanisms and Management 1st
Edition David Sherman (Author)
https://ebookultra.com/download/ethanol-and-the-liver-mechanisms-and-
management-1st-edition-david-sherman-author/
Survivors of Childhood Sexual Abuse and Midwifery Practice
CSA Birth and Powerlessness 1st Edition Garratt
https://ebookultra.com/download/survivors-of-childhood-sexual-abuse-
and-midwifery-practice-csa-birth-and-powerlessness-1st-edition-
garratt/
Refractory Migraine Mechanisms and Management 1st Edition
Elliot A. Schulman Facp Md
https://ebookultra.com/download/refractory-migraine-mechanisms-and-
management-1st-edition-elliot-a-schulman-facp-md/
Asthma and COPD Basic Mechanisms and Clinical Management
1st Edition Peter J. Barnes
https://ebookultra.com/download/asthma-and-copd-basic-mechanisms-and-
clinical-management-1st-edition-peter-j-barnes/

5. Mechanisms and Management of Cardiac Arrhythmias
1st Edition Clifford Garratt Digital Instant Download
Author(s): Clifford Garratt
ISBN(s): 9780727911940, 0727911945
Edition: 1
File Details: PDF, 1.91 MB
Year: 2001
Language: english

7. Mechanisms and
Management of
Cardiac
Arrhythmias
Clifford Garratt
Professor of Cardiology,
Manchester Heart Centre, Manchester Royal Infirmary,
Manchester M13 9WL, UK

8. © BMJ Books 2001
BMJ Books is an imprint of the BMJ Publishing Group
All rights reserved.No part of this publication may be reproduced,
stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means,
electronic, mechanical, photocopying, recording and/or otherwise,
without the prior written permission of the publishers.
First published in 2001
by BMJ Books, BMA House, Tavistock Square,
London WC1H 9JR
www.bmjbooks.com
British Library Cataloguing in Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
ISBN 0-7279-1194-5
Typeset by Newgen Imaging Systems (P) Ltd., Chennai, India
Printed and Bound by Selwood Printing Ltd, Burgess Hill, West Sussex

9. To Lucy

10. This Page Intentionally Left Blank

11. v
Contents
Preface vii
PART I CELLULAR AND TISSUE
ELECTROPHYSIOLOGY
1 Ion channels and ion currents 3
2 The cardiac action potential and its relevance to arrhythmias 11
3 Propagation of electrical impulses through cardiac muscle 18
PART II CLINICAL TACHYCARDIAS
4 Classification and nomenclature of clinical tachycardias 29
5 Sinus tachycardia, atrial tachycardia, and atrial flutter 31
6 Atrial fibrillation 43
7 Junctional tachycardias 59
8 Ventricular tachycardia in the setting of a structurally
normal heart 70
9 Ventricular tachycardia and fibrillation in the setting of
ischaemic heart disease 77
10 Ventricular tachycardia and fibrillation in the setting of
dilated or hypertrophic cardiomyopathy 88
11 Ventricular fibrillation in the setting of a structurally
normal heart 93
12 The congenital long QT syndrome 97
13 Arrhythmogenic right ventricular dysplasia/
cardiomyopathy 104
PART III DIAGNOSIS AND MANAGEMENT
14 Clinical management of the patient presenting with
palpitation 115

12. CONTENTS
vi
15 Diagnosis and management of acute episodes of tachycardia 121
16 Antiarrhythmic drug therapy 137
17 Electrophysiologic studies and radiofrequency catheter
ablation techniques 151
18 Implantable cardioverter defibrillators (ICDs) 161
19 Concluding remarks 168
Index 170

13. Preface
My interest in cardiac arrhythmias stems from my time as a clinical medical
student and house physician at St Bartholomew’s Hospital in London.
A combination of the logical basis to therapy (at least relative to most other
medical disciplines) and the dramatic successes of some forms of treatment
drew me to the subject.I remember being surprised to find that, although
clinical textbooks on arrhythmia management would usually have a section
on “basic electrophysiology” or “the action potential”, there was invariably
no attempt made to explain the clinical arrhythmias in these terms.
Similarly, accounts of the ionic processes underlying activation of cardiac
cells would include a discussion of clinical arrhythmias as an afterthought if
at all.There have been dramatic advances in both fields since that time.My
impression is that this divide remains despite the recent publication of sev-
eral large multiauthored texts which address both areas in a single volume.
The aim of this monograph is to provide medical students, house physicians,
and cardiologists in training with a logical, scientifically based framework
for the management of arrhythmias in which the relevant aspects of basic
electrophysiology are put in the clinical context.The fundamental concepts
introduced in the first three chapters are expanded and illustrated in subse-
quent sections.Thereafter each arrhythmia is discussed in greater detail with
particular emphasis on mechanism, clinical setting, and long term or defin-
itive therapy.Finally the principles of clinical management of arrhythmias
are addressed, with chapters on presentation, acute diagnosis and therapy,
antiarrhythmic drugs, ablation techniques, and implantable cardioverter
defibrillators.
I would like to acknowledge my clinician teachers and colleagues, espe-
cially John Camm, Adam Fitzpatrick, Michael Griffith, Edward Rowland,
and David Ward for their ideas and advice which are contained in this vol-
ume.Finally, I am grateful to Maurits Allessie for an inspiring apprentice-
ship in experimental electrophysiology and to the British Heart Foundation
for allowing me to spend a year in his laboratory in Maastricht.
vii

14. This Page Intentionally Left Blank

15. PART I
CELLULAR AND TISSUE
ELECTROPHYSIOLOGY

16. This Page Intentionally Left Blank

17. 1:Ion channels and
ion currents
Each of the cells of the human body is surrounded by a lipid membrane
and, whilst many particles can slowly cross these membranes by diffusion,
most life processes in higher organisms could not occur without more effec-
tive and regulated mechanisms for the transfer of molecules into and out of
cells.Ion channels are integral membrane proteins that are responsible for
rapid transmembrane flow of millions of charged particles per second
thereby generating electrical impulses in the excitable tissues of brain,
nerve, heart, and muscle.The importance of these structures is highlighted
by the fact that some cells use up to 50% of their energy expenditure main-
taining gradients of ions across their membranes.Despite evidence of a
great diversity of different channels within individuals and between species,
the basic structure of these proteins is remarkably well conserved and
voltage-sensitive sodium, calcium, and potassium channels appear to be
members of a closely related gene family (Figure 1.1).
General properties of ion channels
Ion channels show ion selectivity, in that they usually allow only one type
of ion to pass.They can be either open or closed (gating), depending upon
either the electric field across the membrane (voltage-gated), the time
relative to a previous channel event (time-dependent), or the presence
of an appropriate molecule (ligand-gated).The voltage-gated and time-
dependent currents associated with these channels are discussed in more
detail below.Examples of ligand-gated channels are the potassium channels
which open or close in response to acetylcholine and ATP (I
K(ACh)and
I
K(ATP)respectively).Ion channel gating mechanisms are usually discussed
in relation to a mathematical model of the action potential devised by
Hodgkin and Huxley in 1952–3.In this model, passage of sodium ions is
determined by three “m” gates on the extracellular side of the channel and
one “h” gate on the intracellular side (Figure 1.2). Between each action
potential the m gates are closed and the h gates open (resting state).
Depolarisation (see below) causes the m gates to open and the h gate to
close (voltage dependence) but the closure of the h gate is slightly later than
the m gate opening.Consequently both gates are open for a short period of
time, sodium ions rush into the cell, and the action potential is initiated.
3

18. Following inactivation, the gates return to their resting state.This model
has been refined in recent years but the basic concepts appear to hold true.
Although the opening of single channels as described above is an “all or
nothing” phenomenon, the total current flowing into the cell is dependent
upon the current through an individual channel, the number of channels in
the cell, and the probability of each channel being open.
Molecular structure of cardiac ion channels
The basic structure of an ion channel is one of a group of protein subunits
embedded within the cell membrane in such a way as to form a central
hydrophilic pore through which ions can pass.
Sodium channels
The sodium channel consists of alpha (central component) and beta (sub-
sidiary) subunits.Each alpha subunit has four homologous domains, linked
by covalent bonds, which wrap around the central pore region, and each
domain can be considered as contributing 25% of the wall of the channel
pore (Figure 1.3A).The domains are made up of six helical protein segments
(S1–S6), all of which traverse the cell membrane (Figure 1.3B). Attempts
have been made to determine the likely function of each segment in terms of
MECHANISMS AND MANAGEMENT OF CARDIAC ARRHYTHMIAS
4
CHANNEL EVOLUTIONCyclic
nucleotide
CAMP
Present
Monomeric Tetrameric
Metazoans
Eukaryotes
Prokaryotes
Primitive (monomeric)
ancestor
CGMP
Potassium Calcium Sodium
700 million
years ago
1400 million
years ago
Figure 1.1 Evolution of the family of channel proteins. Near the end of the
Archeozoic period, when eukaryotes evolved from the prokaryotes, a primitive
monomeric channel protein is believed to have given rise to the non-covalently
linked subunits of potassium and cyclic nucleotide-gated channels, and to
tetrameric calcium channels.Later, during the Cambrian period, tetrameric sodium
channels are thought to have evolved from the calcium channels.There appear to
be many more potassium channel subtypes than subtypes of the calcium channel:
evidence that there are even fewer sodium channel subtypes is consistent with their
more recent evolution.(FromKatz AM.Ion channels and cardiology: the need for
bridges across a widening boundary.In: Spooner PM, Brown AM, eds.Ion channels
in the cardiovascular system.Aronk, NY: Futura Publishing, 1994.)

19. the known physiological properties of the sodium channel.The region
between S5 and S6 of each segment is thought to form the pore itself.The S4
segment, unlike the other segments, is positively charged and is considered a
good candidate for the voltage sensor or m gate.The short segment linking
S6 of domain III and S1 of domain IV is identified as a possible candidate for
the h gate that is involved in channel inactivation, possibly by means of a
“hinged lid” mechanism of occluding the pore (see Figure 1.2).The presence
of the beta subunit has a modulating effect on the alpha subunit such that
activation and inactivation of sodium channels are accelerated by its pres-
ence.Abnormalities of the sodium channel underlie some forms of the long
QT syndrome and also the Brugada syndrome (see Chapters 11 and 12).
Potassium channels
Some voltage-gated potassium channels (termed “shaker-related” because of
their abnormal expression in a fruit fly mutant that shakes its legs when
exposed to ether) show striking structural similarity to the sodium channel in
that the pore is formed from an association of four protein structures.These
structures are not covalently bonded, however, but form a non-covalent asso-
ciation: hence they are referred to as alpha subunits rather than domains
(Figure 1.4). These subunits are structurally very similar to the sodium
channel domains, each consisting of six segments: the S4 segment and P
ION CHANNELS AND ION CURRENTS
5
+
mm
h
h h
h
mm
Resting Open Inactivated
V
m
Im
Figure 1.2 Proposed role of the m and h gating mechanisms in current flow
through the Na
C
channel.Top and middle: representations of a step change in mem-
brane potential Vm and the resulting current Im.Lower: ion channel movement
through the channel is controlled by activation (m) and inactivation (h) gates (see
text).(FromGrant AO.Sodium channel blockade as an antiarrhythmic mechanism.
In: Breithardt G, Borggrefe M, Camm J, Shenasa M, eds.Antiarrhythmic drugs.
Berlin: Springer, 1994.)

20. region (S5–S6) are present and probably play similar roles of voltage sensing
and ion permeation as in the sodium channel.Potassium channels are
thought to undergo inactivation by means of the physical plugging of the
intracellular mouth of the channel with a particle formed by the N-terminal
by what is termed the “ball and chain” mechanism.As well as this N-type
inactivation, some potassium channels show C-type inactivation which
involves the occlusion of the external mouth of the channel pore.The delayed
rectifier currents I
Krand I
Ksoccur through shaker-type channels, as does the
transient inward current (I
TI).I
Kris encoded by the human ether-a-go-go
related gene (HERG) localised on chromosome 7 and the channel protein
underlying I
Ksis thought to be formed by the coassembly of a shaker-type
channel protein and the minK protein.Mutations in the genes encoding
these proteins are responsible for various forms of the congenital long QT
syndrome (see Chapter 12).Unlike the shaker potassium channels, the
inward rectifier potassium channels (I
K1) have only two transmembrane seg-
ments (M1 and M2), similar to the shaker S5 and S6 segments and pore
region: the pore is thought to be formed by a tetrameric assembly.
Calcium channels
The calcium channel consists of multiple subunits: two alpha, one each of
beta, gamma, delta.The alpha subunit forms the pore and the role of the
MECHANISMS AND MANAGEMENT OF CARDIAC ARRHYTHMIAS
6
β1α β2
1235
PP
h
N
C
PP
6 6 61235 1235612354
+
+
+
+
I II III
in
out
Na
+
(B)
(A)
IV
4
+
+
4
+
+
4
Figure 1.3 Structure of the voltage-gated Na
C
channel.(FromJalife J, Delmar M,
Davidenko JM, Anumonwo JMB. Basic cardiac electrophysiology for the clinician.
Armonk, NY: Futura, 1999.)

21. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

22. Lemmentilanne ei heistä tällä kertaa tuntunut niinkään
epäkäytännölliseltä; leski oli nuori ja sievä, omisti oman talon ja
liikkeen sekä päällepäätteeksi kuuleman mukaan jommoisenkin
varallisuuden. Siksipä he lupasivat myötävaikutustaan serenaadinkin
pitoon. Lesken talon ulkopuolella käyskentelevä yövahti lahjottiin
muutamilla lanteilla, serenaadi pidettiin, lesken makuusuojassa
avautui akkunanpuolisko ja jotain valkoista paistoi hetkisen aikaa
näkyviin pimeästä. Specht oli onnen autuas, ja kun tällainen
mielentila ei yleensä ole omiaan tekemään ihmistä vaitonaiseksi, oli
hän kyllin varomaton antaakseen toisillekin työtovereille salaperäisiä
viittailuja. Siten pääsi myöskin Pix asian perille. Nyt alkoi kaupungin
ilmoituslehden palstoilla merkillinen kissan- ja hiirenleikki. Siihen
ilmestyi salamyhkäisiä ilmoituksia, joissa hra S. pyydettiin
saapumaan milloin mihinkin kaupungin etäiseen kolkkaan kohtamaan
henkilöä, joka oli hänelle hyvin rakas. Specht juoksi hikihatussa
sovittuun paikkaan tapaamatta siellä koskaan ketään, jota hän olisi
voinut epäillä ihanteekseen; sen sijaan hän noilla etsiskelyillään sai
kokea kaikenlaista mieliharmia, kärsi kylmää ja myrskytuulta, sai
äkäisiä vastauksia tuntemattomilta naisilta, joita hän rohkeni
puhutella; muuan suutarin juoksupoika, jota hän aavisteli
salapukuun pukeutuneeksi kaunokaisekseen, viskasi palavan
sikarinpätkän hänen silmilleen; jollakin syrjäkujalla häntä valppaan
tähystelynsä johdosta epäiltiin poliisinuuskijaksi, jonkavuoksi hän sai
törkeää haukkumista ja kirvelevän selkäsaunan. Luonnollisesti hän
omasta puolestaan julkaisi paikallisessa äänenkannattajassa
salamyhkäisiä mutta haikean voimakkaita valitusvirsiä kaunottaren
petollisuuden johdosta; näistä oli seurauksena, että kohta ilmestyi
anteeksipyytelyjä ynnä suloisia viittauksia uusien mahdollisuuksien
ilmaantumisesta. Mutta koskaan hän ei löytänyt sitä jota etsi.

23. Tällaista menoa jatkui moniaan viikon mittaan, ja Spechtin
mielentila joutui kohtalon kunnottomien kepposten johdosta
kuohumapisteeseen, mikä oli omiaan pelottamaan yksin uskollisia
bassojakin.
Eräänä aamuna Pix seisoi tavallisuuden mukaan eteisessä iso
sivellin kädessä, kun ulko-ovesta astui sisään sievä pyöreähkö
naishenkilö, jolla oli ruskeat silmät ja yllä upea turkisvaippa ja joka
vihaisella äänellä kysyi herra Schröteriä.
"Herra Schröter ei ole kotona", sanoi Pix. "Mitä teillä on asiaa?"
Hän laski mustan siveltimen kädestään, ja kun vieras nainen epäröi
vastata, vaati hän pontevalla kädenliikkeellä tätä pelastautumaan
tynnörien ja tavarapaalien ja makasiinirenkien uhkaavasta vilinästä.
Hänen miehekäs levollisuutensa tehosikin naiseen niin, että hän
siirtyi sisäeteiseen, jossa herra Pix kumarsi hänelle alentuvasti ja
toisti kysymyksensä: "Haluatteko tilata jotakin liikkeestämme?"
"Haluan puhutella liikkeen johtajaa", vastasi nainen,
"Minä edustan täällä häntä", vastasi Pix Napoleonin sävyyn.
Vieras katsahti häneen pelokkaasti ja rupesi vihdoin esittämään
asiaansa. "Minä tulen valittamaan erään konttoriinne kuuluvan
herran käytöksen johdosta. Jo pitemmän aikaa olen ollut
kaikenlaisen pilanteon ja tunkeilevaisuuden esineenä ja vaarassa
joutua yleiseksi puheenaiheeksi kaupungilla. Minä saan harva se
päivä nimettömältä lähettäjältä kirjeitä ja runoja, ja päivälehdessä
tehdään kehnoa pilaa minun nimelläni. Olen kuullut, että kaiken tuon
häpeämättömyyden harjoittaja kuuluu teidän liikkeeseenne ja vaadin
häntä rangaistavaksi."

24. Pix arvasi asianlaidan. Hän työnsi — yhä edelleen Napoleonina —
kätensä liivin sisään ja kysyi: "Voitteko mainita minulle sen herran
nimen?"
"Hänen nimeään en tiedä", vastasi kaunis leski, "mutta hän on
isokokoinen ja kiharatukkainen."
"Ja muuten laiha ja kömönenäinen?" täydensi Pix määrittelyä.
"Hyvä, se riittää, rouvaseni. Tästä päivästä lähtien te voitte olla
rauhassa ja saatte täydellisen tyydytyksen kaikesta
harminnäöstänne, sen minä takaan."
"Mutta minä tahtoisin kuitenkin tavata herra Schröterin itsensä…"
alotti turkisvaippainen nainen jälleen epäröiden.
"Parempi on, ettette tapaa. Tuo nuori mies on käyttäytynyt teitä
kohtaan tavalla, jonka kehnoudelle en keksi kyllin väkeviä sanoja.
Mutta teidän hyvä sydämenne kohtakin huomaa, ettei hänen
tarkoituksensa varmastikaan ollut loukata teitä. Hän oli kömpelö
poropeukalo, siinä hänen rikoksensa. Miesparkaa vaivaa tosiaankin
sairaaloinen kiintymys teihin. Ja sittekuin olen saanut kunnian nähdä
teidät, en sitä ensinkään ihmettelekään." Hän kumarsi uudelleen,
tällä kertaa kohteliaammin. "Kuten sanottu, minä tuomitsen hänen
menettelynsä, mutta käsitän sen hyvin."
Kaunis leski seisoi hämillään eikä tiennyt mitä vastata tuolle
mahdikkaalle herralle.
"Samalla kertaa", jatkoi Pix, "rohkenen liikkeemme nimessä
kunnioittavimmin pyytää teiltä anteeksi. Liikkeemme valittaa mitä
hartaimmin, että yksi sen jäsenistä on aiheuttanut teille niin paljon
mielipahaa. Me kaikki tuntisimme itsemme onnellisiksi, jos se

25. ystävällinen mielenlaatu, jonka näen ilmenevän teidän kasvoistanne,
suvaitsisi antaa anteeksi liikkeellemme ja ennen kaikkea poloiselle
syntisäkille."
"En suinkaan aikonutkaan vaatia toisia tilille yhden ainoan miehen
sopimattoman käytöksen takia", sanoi leski.
"Kiitän kaikesta sydämestäni rakastettavuudestanne", jatkoi herra
Pix voitollisesti, "ja pyydän teitä, rouvaseni, suomaan vielä senkin
anteeksi, että olen tuonut teidät tänne keskelle häärinää; enhän
tiennyt, ketä minun oli kunnia puhutella. Tämä on pieni
tavaravarastomme minun jokapäiväistä tarvettani varten."
"Jokapäiväistä tarvettanne varten", toisti rouva, peräti ymmällään
tuon mahdikkaan herran todella suurenmoisesta tarpeesta. Pix kävi
kahvitynnyrin vierelle, otti kourallisen papuja ja päästi ne valumaan
kultasateena takaisin tynnöriin. "Ehkäpä täältä löydätte jotakin, joka
saattaa olla tarpeeseen taloudessanne", hän lisäsi ja esitti
tavaravarastonsa suurenmoisella kädenliikkeellä.
Kaunis turkiskauppiatar lausui kohteliaasti ihastuksensa niin
suurten ja monenlaisten kahvivarastojen johdosta. Herra Pix vei
hänet kaikkein parhaimpien laatujen luo, huomautti hänelle
harmittavista kivijyväsistä Domingo-kahvissa ja Jaava-kahvin
keinotekoisesta vihreästä väristä.
"Meidän liikkeemme tuntisi itsensä ylpeäksi ja iloiseksi, jos
suvaitsisitte vastaanottaa edes pienen osoitteen kunnioituksestamme
teitä kohtaan", sanoi Pix, kumartaen perin kohteliaasti. "Sallikaa
minun lähettää teille joitakin näytteitä niistä laaduista, jotka teitä
täällä paraiten miellyttävät."

26. "Mahdotontahan minun on vastaanottaa, herra…" vastusti rouva
ryhdikkäästi.
"Minun nimeni on Pix. Tästä lähetyksestä ei kannata mainita
sanaakaan; me olemme tosin jo aikoja sitten luopuneet
vähittäiskaupasta, mutta itsestäänhän on selvä, että kernaasti
palvelemme joitakin yksityisiä suosijoitamme. Jos te vast'edes
tahtoisitte tehdä jonkin pienen tilauksen, niin olisin ylen onnellinen
saadessani toimittaa sen teille omaan ostohintaamme. Ja mitä
tuohon äskenmainittuun herraan tulee, niin vakuutan teille vielä
kerran, että tulette saamaan täyden tyydytyksen, minä pidän itse
huolen siitä."
"Olen teille hyvin kiitollinen, herrani", sanoi rouva ystävällisesti
hymyten ja lähti liikkeestä paljon sovinnollisemmassa mielentilassa
kuin oli tullut.
Pix meni suoraapäätä konttoriin ja vei Spechtin syrjään muista.
"Tepä olette keittänyt kokoon kauniin sopan", hän sanoi ankarasti.
"Tiedättekö että teitä on uhannut rajuilma, joka olisi helposti voinut
tempaista teidät alas konttorituoliltanne ikipäiviksi? Se nuori leski oli
juuri täällä ja tahtoi kaikin mokomin valittaa teidän käytöksestänne
herra Schröterille; hän oli oikein silmittömästi raivostunut teihin.
Kuinka ihmeellä te rohkenittekaan tehdä siivon ja arvokkaan naisen
niin kömpelön ihailunne esineeksi ja vielä julkisesti sanomalehdessä?
Hävetkää toki, Specht", hän huudahti peräti paheksuvasti.
Specht parka oli kuin ukkosen iskemä. "Hänhän se itse aloitti
päivälehdessä", hän puhki viimein kun kykeni puhumaan, "hänhän
kutsui minua ensin teatteriin, sitten joutsenlammikolle, jopa viimein
torniinkin ihailemaan hänen kanssaan näköalaa."

27. "Hyi sentään", sanoi Pix, täynnä siveellistä närkästystä, "ettekö te
poloinen käsitä, että joku koiranleuka on pitänyt teitä pilanaan? Se
rouva oli aivan onneton teidän käytöksenne takia — meidän kesken
sanoen hän oikein itki teidän tähtenne."
Specht väänteli käsiään.
"Minä tein kaikkeni saadakseni hänet rauhoittumaan, lupasin
teidän nimessänne, että te tästä päivästä lähtien jätätte hänet tyyten
rauhaan kaikista sanomalehtirynnäköistä. Menetelkää siis sen
mukaisesti; jollette sitä tee, saa herra Schröter tietää koko jutun."
"Mutta enhän minä voi tyytyä siihen", huudahti poloinen Specht.
"Te ette tiedä, mitä minä tunnen."
"Tuntekaa mitä tahdotte", pamautti hirveä Pix musertavan tylysti,
"mutta rohjetkaappas vain vielä kerta painattaa riviäkään Adelelle,
niin joudutte minun kanssasi tekemisiin!" Sitten hän lähti
julmistuneena tiehensä ja jätti Spechtin mielentilaan, joka ei ollut
hirteen joutuneen rattoisuutta parempi.
Spechtin sitten pohtiessa yhdessä kvartetin kanssa, mitä tässä
tilanteessa oikeastaan oli tehtävä, kävi Pix puolestaan ripeästi
toimimaan. Iltapuoleen kantoi eräs makasiinirenki lesken taloon
mahtavan kahvipussin ynnä herra Pixin kunnioittavat terveiset, ja Pix
antoi tunnollisesti laskuttaa lähetyksen omaan tiliinsä. Vielä samana
iltana hän lähti itsekin tervehtimään leskeä ja vakuutti tälle, että
syyllinen oli saanut ankaran ojennuksen, ja että hänen päiviensä ja
öittensä rauha oli ikipäiviksi turvattu. Seuraavana sunnuntaina hän
joi samaa kahvia lesken luona, joka oli kutsunut erään
ystävättärensä "esiliinaksi". Neljän viikon kuluttua olivat rouvan
ruskeat silmät ja Pixin mahdikas sävy jo ennättäneet niin tottua

28. toisiinsa, että viimemainittu sonnustautui parhaisiin tamineihinsa ja
lähti leskeä kosimaan. Hän sai mieluisen vastauksen. Herra Pix oli
kihlattu sulhanen ja päätti panna turkiskaupan uudelleen käyntiin,
kaikista koista ja karvoista huolimatta, ja tehdä itsensä sen
keskipisteeksi.
Hänen kunniakseen mainittakoon, että hän tunsi olevansa
velkapää ilmoittamaan asianlaidan kaikkein ensiksi herra Spechtille ja
lausua tälle samalla pari sanaa, jotka voi käsittää jonkinlaiseksi
anteeksipyynnöksi. "Se oli kohtalon sallimus", hän sanoi, "olkaa
järkevä mies, Specht, ja tyytykää osaanne. Täytyyhän teidän toki
muistaa, että hänet nai ainakin eräs omista työtovereistanne."
"Mutta en minä!" parahti Specht aivan suunniltaan; "minulle ei ole
miksikään lohdutukseksi, että te olette sulhanen, sillä pelkäänpä että
te olette menetellyt salakavalasti minua kohtaan."
"Tiedättekös mitä, Specht", sanoi katuvainen Pix, "pysykää sinä
kilttinä poikana, mikä te pohjaltanne olettekin, ja rakastukaa
sukkelaan johonkin toiseen naiseen. Teillehän siitä ei ole mitään
vaivaa."
"Ja te luulette, että se käy vain niin helposti päinsä!" äyskähti
Specht julmistuneena.
"Käypä kuin käykin", lohdutti Pix, "kun miehellä vain on vakava
tahto. Ja meidän ystävyytemme pysyy entisellään. Minun häistäni te
ette saa jäädä pois."
"Se vielä puuttui!" parahti poloinen Specht.

29. "Teidän pitää järjestää minulle nuorenmiehen kemut
['Polterabend', jonka Saksassa sulhasen miesystävät toimeenpanevat
hänelle häiden aattoiltana], tehän olette niin taitava kaikessa
sellaisessa, ja teidän pitää taluttaa morsian alttarin eteen. Joutukaa
nyt vain pian keksimään joku toinen, jolle voitte rustata runojanne;
olipa hänen nimensä Adele tai Genoveva, sehän on teille ihan
yhdentekevää."
Mutta herra Spechtille se ei suinkaan ollut yhdentekevää, hän
morkkasi ankarin sanoin vanhan vastustajansa uskottomuutta ja koki
sen tuskallisen ilon, että tällä kertaa koko konttori asettui hänen
puolelleen ja että herra Pix tuomittiin kaikissa takapihan suojissa
itsekkääksi vintiöksi. Mutta vähitellen aika vuodatti lieventävää
palsamiaan Spechtin sydämen haavoihin. Kävi ilmi, että leskellä oli
sisarentytär, jolla oli siniset silmät ja tukka kullanpunertava; ja niinpä
sitten kävi, että Specht oli ensin huvitettu neidin kesakoista, sitten
hän keksi koko hänen olentonsa ylen suloiseksi, ja loppujen lopuksi
hän kamarinsa hiljaisuudessa hautoi ajatusta, eikö hänen pitänyt
naimisen kautta tulla tavallaan herra Pixille vävypojaksi.
* * * * *
Kauppias istui nojatuolissaan ja katseli miettiväisesti eteensä.
Vihdoin hän kääntyi sisarensa puoleen. "Fink on jälleen kadonnut",
hän sanoi.
Sabinelta putosi lankakerä lattialle. "Kadonnut? Amerikassako?"
"Eräs hänen isänsä asiamies oli tänään konttorissa. Hänen
kertomansa mukaan ovat isä ja poika jälleen riitautuneet, ja tällä
kertaa on Fink, pelkään mä, paremmin oikeassa kuin hänen isänsä.
Hän on yht'äkkiä luopunut asiainhoidosta Amerikassa, väkivaltaisin

30. keinoin murskannut erään suuren liikeyhtiön, jonka hänen setänsä
oli perustanut, luovuttanut isälleen perintöosuutensa ja sitten
kadonnut jäljettömiin. New Yorkista tulleiden epävarmojen tietojen
mukaan hän on lähtenyt maanosan keskellä oleviin suuriin
erämaihin."
Sabine kuunteli jännittyneenä, mutta ei virkkanut sanaakaan.
Hänen veljensäkin vaikeni. "Siinä miehessä on kuitenkin mahtavaa
ainesta", hän viimein sanoi. "Tänä aikana tarvitaan sellaista ripeätä
kykyä kuin hänellä on. — Nyt luopuu myöskin Pix meiltä. Hän on
kosinut jotakin varakasta leskeä ja aikoo ruveta itsenäiseksi
liikemieheksi. Minun on otettava Balbus hänen tilalleen, mutta tämä
ei kuitenkaan korvaa häntä."
"Ei", sanoi Sabinekin huolestuneena.
"Meillä alkaa käydä tyhjäksi", jatkoi veli, "ja minäkin tunnen,
etteivät omat voimani suinkaan lisäänny. Viime vuodet olivat meille
vaikeat. Sitä tottuu niin ihmisten kasvoihin, jopa heidän heikkoihin
puoliinsakin. Kukaan ei ajattele, kuinka katkeraksi johtajalle usein
käy, kun ne siteet katkeavat, jotka ovat kutoutuneet hänen ja hänen
apulaistensa välille. Pixiin minä olin tottunut jos kehenkään, ja
minulle käy vaikeaksi tulla toimeen ilman häntä. Ja itsekin vanhenen.
— Minä vanhenen, ja ympärilläni tyhjenee. Pimeinä hetkinäni näen
sinut yksinäsi kotona ja liikkeessä; kun minun täytyy lähteä luotasi,
jäät sinä aivan yksin. Vaimoni ja lapseni ovat poissa. Sinun
kukoistavaan nuoruuteesi olen perustanut kaiken toivoni, sinulle olen
ajatellut miestä ja lapsia, sisar parkani. Niissä mietteissä olen käynyt
vanhaksi, ja aina näen sinun kulkevan vierelläni, suu hymyssä, mutta
sydän surussa, alati toimeliaana ja osanottavaisena mutta kuitenkin
yksin, vailla suurta iloa ja vailla ihanan toivon täyttymistä."

31. Sabine kallisti päänsä veljen päätä vastaan ja itki hiljaa. "Eräs oli
sinulle rakas, jonka olet kadottanut", sanoi hän hiljaa.
"Älä puhu hänestä, älä ajattelekaan häntä", sanoi veli synkästi. "Ja
vaikka hän sieltä palaisikin, olisi hän meiltä mennyt!" Hän hyväili
kädellään sisaren tukkaa, tarttui sitten hattuunsa ja läksi huoneesta.
"Ja itse hän aina muistelee Wohlfartia", huudahti täti
akkunaloukosta; "vasta eilen hän kyseli vanhalta Sturmilta jos jotakin
Karlista ja siitä puolalaistiluksesta. En minä vain ymmärrä tuota
miestä."
"Minä hänet ymmärrän", huokasi Sabine ja istahti uudelleen
käsityönsä ääreen.
Täti nyrpisti nenäänsä: "Te olette molemmat samaa maata, teidän
kanssanne ei käy ollenkaan puhuminen eräistä tietyistä asioista",
hän sanoi ja lähti harmissaan huoneesta.
Sabine istui yksinään. Uunissa ratisi valkea, ja seinäkellon heiluri
riippui yksitoikkoisesti edestakaisin. "Yhä vain näin, yhä vain näin",
humisi sen liike. Hiljakseen ratisi elämänliekki näiden vankkojen
seinämuurien sisällä, saaden syttyä joka aamu ja jääden kytemään
illoin. Välinpitämättömän vakavina katselivat vanhempain kuvat
seiniltä talon viimeistä vesaa, jonka elämä oli ollut liikettä vailla jo
monet vuodet. Siten kului Sabinen nuoruus, yksivakaisesti, hiljaisesti,
liikkumatta, kuten seinillä riippuvat muotokuvat. Sabine kallisti
päänsä ja kuunteli. Älähän — hiljaisia, aavemaisia askeleita kuului
huoneen nurkista entäpäs lapsensuusta iloista naurua; yhä
lähemmäksi tuli häntä tuo haavekuva, ja kiharainen pää vaipui
hänen syliinsä ja kaksi hentoa käsivartta kurottui hänen kaulaansa.
Sabine kumartui suutelemaan tyhjää ilmaa suunsa edessä ja kuunteli

32. jälleen suloisia säveliä, jotka hurmasivat hänen sydämensä ja
kiehtoivat ilon kyyneleet hänen silmiinsä. Ah, hänen kätensä tapasi
tyhjää, eikä muuta ollut todellista kuin hänen syliinsä tippuvat
kyyneleet.
Siten hän istui yksin kauan, kunnes iltahämärä tunkeutui hänen
huoneeseensa. Väsyneesti tikutti kellonheiluri, hitaasti sammui
uunista viimeinenkin hiillos: yhä epäselvemmäksi kävivät seinillä
olevat muotokuvat, pää toisensa jälkeen katosi niistä hämäryyden
syliin; yhä pimeämmäksi muuttui huone, yksinäiseksi ja värittömäksi,
yhä tummempana sulki sen piiriinsä musta yö, kuten paarinliina se
kattoi Sabinen päätä ja jäseniä.
Silloinpa löi vanhan tornin vartija hilpeästi kelloaan, niin että
pihalla tynnörien laidat helähtivät. Yhä mahtavammin kumahtelivat
nuo iskut vanhan talon pihamaalla Sabine kohotti päätään. "Kahdesti
olen peljännyt ja kahdesti toivonut, ja joka kerralla olivat pelkoni ja
toivoni turhat. Niin olkoonkin", hän huudahti vallattomasti. "Hänelle
yksin, jolle minä olen kaikki, voin jäädäkin kaikeksi. Hänelle yksin en
voi toimittaa puolisoa enkä hentoja lapsenkäsiä kaulailemaan häntä.
Niin, sellaiseksi meidän elämämme käy, yhä hiljaisemmaksi, yhä
tyhjemmäksi. Mutta minut hän saa omistaa koko elämäni ajan. Veli
raukkani, sinä et saa enää tuntea tuskaa, joka on riistänyt virkeän
elämän sekä sinulta että minulta."
Sabine tarttui avainkoriin ja riensi veljensä huoneeseen.
Sillä välin täti oli päättänyt lähteä tervehtimään herra Baumannia.
Tädin ja Baumannin välillä vallitsi hiljainen välirauha. Kohtalo oli
tehnyt heistä pöytänaapurit. Kun täti muisteli koko naapurisarjaansa
päivällispöydässä, joka oli päivän juhlallisin tilaisuus, niin tuli hän

33. siihen mielipiteeseen, että tuo sarja oli vähitellen yhtä paljon
menettänyt hyvätuulisuudessa kuin kasvanut kristillisessä
hurskaudessa. Fink oli ollut jumalaton, mutta hyvin huvittava;
Wohlfahrtilla oli hyveellisyys ja hyvätuulisuus ollut jokseenkin
miellyttävässä tasapainossa; Baumann oli hurskasmielisin mutta
vaiteliain. "Mitä kaikkea sitä joutuu kokemaankin", huudahti täti.
Puhelu Baumannin kanssa ei ollut koskaan huvittavaa, mutta se oli
mieltäylentävää, sillä tätikin pani arvoa ahkeralle kirkonkäynnille, ja
maanantaisin he vaihtoivat aina ajatuksiaan viime saarnan johdosta.
Mutta paitsi tätä uskonnollista keskustelua oli toinenkin yhdysside
olemassa tädin ja Baumannin välillä, ja se yhdysside oli Anton. Täti
ei vieläkään voinut tottua siihen, mitä hän nimitti luonnottomaksi
eroksi. Hän oli epätietoinen siitä, kumpiko oikeastaan oli syypää
tuohon kotoisessa elämässä tapahtuneeseen häiriöön — johtajako
vai tämän kirjeenvaihtaja. Jyrkästi hän oli sitä mieltä, että Antonin
ero oli ollut tarpeeton, käsittämätön ja turmiollinen kaikille
asianosaisille, ja hän ponnisteli voimainsa takaa kiertoteitä, jotta
karkulainen saataisiin jälleen liitetyksi liikkeeseen, mikäli hienot
viittaukset ja naisellinen taivutusvoima pystyivät pehmittämään
miesten härkäpäisyyttä. Senvuoksi hän oli kohta Antonin lähdettyä
joka tilaisuudessa puhellut sekä kauppiaalle että Sabinelle Antonista
ja ylistellyt tätä. Mutta sillä hän ei ollut mitään voittanut. Kauppias oli
vastannut kuivasti, milteipä tylysti — ei siihen mieheen pystynyt
mikään! —, ja Sabine oli kääntänyt puheen toisiin asioihin tahi
mykistynyt kokonaan kohta kuin täti aloitti kiitosvirtensä. Mutta sepä
ei saanut tätiä petetyksi. Nuo koruommellut akkunaverhot olivat
luoneet hänen sieluunsa häikäisevää hohdetta, jolla hän siitä lähtien
itsetyytyväisesti valaisi Sabinenkin mielentilaa.
Hän tiesi Baumannin olevan ainoan konttorin herroista, jonka
kanssa Anton ylläpiti kirjeenvaihtoa, ja tänään hän päätti lujasti

34. lähteä korjaamaan kaikkien asianomaisten itsepäisyyden surullisia
seurauksia. Hän otti mukaansa pienen kirjasen, erään
hyväntekeväisyysseuran vuosikertomuksen, jonka Baumann oli
lainannut hänelle luettavaksi, ja meni teeskennellyn
välinpitämättömästi takapihan puolelle, missä hän kuin ohimennen
koputti Baumannin ovelle ja ojensi hänelle vihkosen takaisin.
"Aika sievähän se oli", sanoi hän kynnykseltä; "taivas antakoon
siunauksensa hyvälle työlle", ja samalla hän ojensi Baumannille
pienen rahamäärän paperiin käärittynä. "Kirjoittakaa vastakin tämä
summa minun osaltani avustukseksi." Herra Baumann kiitti köyhien
nimessä. Sitten täti aloitti uudelleen poislähtiessään: "No, mitä uutta
kuuluukaan ystävästänne Wohlfartista? Hänhän on ihan kuin
kadonnut koko maan päältä, ei edes vanha Sturmkaan tiedä kertoa
hänestä mitään."
"Hänellä on paljon tekemistä", sanoi vaitelias Baumann.
"No, arvaanpa ettei sen enemmän kuin täälläkään. Jos hän
himoitsi itselleen työtä, niin olisi hän voinut siivosti pysyä täällä."
"Hänellä on siellä raskas urakka täytettävänä ja hän suorittaa
hyvää työtä," jatkoi Baumann varovaisesti.
"Juoskaa järveen hyvine töinenne", huudahti täti ja kävi jälleen
sisälle, sulkien oven perästään. "Hyvää työtä hänellä oli täälläkin
toimitettavana. Ei, älkää minulle pahastuko, mutta en mokomata ole
vielä ikänäni nähnyt. Hän laputtaa matkoihinsa, juuri kuin täällä mitä
kipeimmin tarvittiin viisasta miestä, joka oli perehtynyt kaikkiin
liikesalaisuuksiin. Jos hän olisi ruvennut harjoittamaan itsenäisesti
liikettä tahi mennyt naimisiin, niin se olisi toista, sillä ihminen
tarvitsee oman talouden ja hän tahtoo myöskin toimia itsenäisesti.

35. Niin on Jumalan tahto, enkä minä silloin tässä tapauksessa virkkaisi
halaistua sanaakaan. Mutta annappa karata konttorista lehmien ja
lampaiden pariin ja puolalaisten ja aatelismiesten joukkoon, sitä niin
ei voi sietää eikä anteeksi antaa. Ja entäpä vielä sellaisesta
liikkeestä, jossa kaikki ajattelivat hänestä pelkkää hyvää ja jossa
häntä joka huoneessa hemmoiteltiin kuin omaa lasta! Tiedättekö
mitä minä sellaisesta käytöksestä ajattelen, herra Baumann?" hän
jatkoi kiivastuneena, niin että hänen myssynsä nauhat lepattelivat.
"Minusta se on kiittämätöntä! — Ja entä kuinkas täällä nyt käy?
Täällähän käy aivan autioksi ja tyhjäksi koko talossa! Fink on poissa,
Jordan on poissa, Wohlfart poissa, Pix poissa; te olette nyt ainoa,
joka on vielä jäänyt jälelle etukonttorin kelpo herroista, ja ettehän
tekään toki voi yksinänne kaikkea tehdä."
"En", sanoi Baumann huolestuneesti, "ja minäkin olen sangen
tukalassa asemassa. Jo viime syksynä olin luvannut neljännesvuoden
lopussa erota liikkeestä, ja nyt on kevät jo lähellä, enkä minä ole
seurannut vieläkään ääntä, joka minua kutsuu."
"Älkää puhuko mokomaa lorua!" huudahti täti säikähtäen;
"ettehän te toki tahdo erota täältä?"
"Minun täytyy", vastasi herra Baumann luoden katseensa alas.
"Olen saanut kirjeitä veljiltä Englannissa, ja veljet moittivat kovin
käytöstäni. Pelkään että teen hyvin väärin, kun en ole jo lähtenyt;
mutta aina kun tulen konttoriin ja näen isot kirjekasat pöydällä ja
herra Schröterin murheelliset kasvot, ja kun ajattelen kuinka vaikeat
ajat nyt on ja kuinka paha onni liikkeellä on ollut menettäessään
parhaita voimiaan, niin tuo kaikki kahlehtii minua yhä tänne. Minäkin
tahtoisin, että Wohlfart palaisi jälleen takaisin, sillä liike tarvitsee
häntä kipeästi."

36. "Hänen täytyy palata", puuskahti täti, "se on hänen kristillinen
velvollisuutensa. Kirjoittakaa se hänelle. — Eihän tosin meillä
nykyään juuri hauskasti eletä", hän jatkoi tuttavalliseen sävyyn;
"ehkäpä hänellä on siellä paremmat päivät. Puolalaisten keskenhän
eletään joka päivä ilon ja riemun humussa."
"Ah ei", vastasi Baumann samaan sävyyn, "ilon humussa hän ei
siellä elä. Pelkäänpä hänellä olevan siellä raskaat ja murheelliset
päivät; mitä hän kirjoittaa, se ei kuulosta lainkaan hauskalta."
"Hyvä isä, mitä te sanottekaan!" huudahti täti istahtaen ja
katsellen odottavaisesti Baumannia kasvoihin. Baumann nykäsi
tuolinsa lähemmäksi tätiä, ja molempien hurskasten välillä alkoi pieni
ihmisystävällinen tarinanpito.
"Hän kirjoittaa hyvin huolissaan, että aika näyttää hänestä
synkältä", aloitti Baumann, "hän pelkää uusia levottomuuksia ja
pahoja vuosia."
"Herra hyvästi siunaa ja varjele", huudahti täti, "niitähän meillä oli
jo tarpeeksi asti."
"Hän elää epävarmassa maanääressä", jatkoi herra Baumann, "ja
kehnojen ihmisten keskellä; poliisivoiman täytyy kaikesta päättäen
siellä olla hyvin puutteellinen."
"Hirmuisissa ryövärien luolissa hän siellä elää", vahvisti täti
kiihtyneenä.
"Ja minä pelkään, että hänen omien tulojensakin laita on huonosti;
alussa piti minun vielä monestikin lähettää hänelle pikku herkkuja,
joihin hän oli tottunut, meidän hyvää teetämme ja sikarejamme,

37. mutta viime kirjeessään hän kirjoitti, että hänen täytyi ruveta
säästeliääksi ja totuttautua niistä eroon. Hänellä täytyy olla sangen
vähän rahoja", jatkoi Baumann päätään pudistellen, "tuskinpa
kahtakaan sataa taaleria."
"Hän kärsii hätää", huudahti täti, "se on varma; — se poloinen
Wohlfart! Kun te ensi kerran kirjoitatte hänelle, niin me lähetämme
samalla hänelle laatikon Pekko-teetä ja kinkkuparin."
"Kinkkujako maalle?" sanoi Baumann epäröiden. "Minä luulen, että
sieltä ne siat kaupunkiinkin tulevat."
"Mutta eiväthän ne kuulu hänelle!" kivahti täti. "Kuulkaa nyt, herra
Baumann, teidän kristillinen velvollisuutenne on hetipaikalla kirjoittaa
hänelle, että hän oitis palajaa tänne. Liike tarvitsee häntä, ja se
vaatii häntä tulemaan. Minä tiedän parhaiten, kuinka sukulaiseni
itsekseen suree näitä vaikeita aikoja ja paraimpain herrainsa
menettämistä, ja kuinka hän iloitsisi saadessaan Wohlfartinsa
takaisin." Viimeinen lisäys oli hurskas valhe tädin puolelta.
"Ei se minusta siltä näytä", virkkoi Baumann arvelevaisesti.
"Vasta tänään sanoi sukulaistyttöni veljelleen, kuinka rakas
Wohlfart on ollut meille kaikille ja kuinka paljon olemme hänessä
menettäneet. Jos hänellä on velvollisuuksia siellä, niin on hänellä
niitä täälläkin, ja täällä ne ovat vanhempaa juurta."
"Minä kirjoitan hänelle", sanoi Baumann, "mutta minä pelkään,
arvoisa rouva, ettei se paljoakaan hyödytä, sillä juuri silloin kuin
hänellä on vaikein aika, ei hän irroita kättään aurankurjesta, jolle
hän on sen laskenut toisten hyväksi."

38. "Mutta eihän aurat ja kurjet mitään häneen kuulu, vaan kynä ja
mustetolppo", kivahti täti äkämystyneenä, "ja tänne meille hän
kuuluu. Muu kaikki on joutavaa lörpötystä. Kun hän täällä juo kelpo
teetänsä ja saa hyvän toimeentulon, niin ei hän siltä laiminlyö
velvollisuuttaan. Ja saman minä sanon teillekin, herra Baumann, että
älkää enää koskaan lörpötelkö minulle afrikalaisia lorujanne."
Baumann hymähti ylpeän itsetietoisesti. Mutta tädin poistuttua
hän istahti kuuliaisesti pöytänsä ääreen ja kirjoitti Antonille kirjeen,
jossa hän kertoi tädin kanssa pitämänsä keskustelun, ja kuvasi vielä,
kuinka hirveän vakavaksi elämä oli käynyt kauppaliikkeessä ja kuinka
synkiltä johtajan kasvot näyttivät joka aamu, kun hän kulki
etukonttorin läpi.
* * * * *
Puolalaisella tilalla on lumi sulanut vedeksi, joka kuohuu ja kohisee
tulvivassa purossa, mutta vielä on maisema värittömän harmaa,
maan elähdyttävä mehu alkaa vasta tehdä ensimmäistä
kiertokulkuaan puunrungoissa ja kehittää puron varrella kasvavissa
pensaissa ja ruohoissa ensi lehtisilmuja ja kukannuppuja. Tulvavesi
on vienyt mennessään kehnon siltapahasen, ja Anton seisoo linnan
lähellä rannalla ja valvoo työmiehiä, jotka asettelevat uusia
kaaripalkkeja ja naulaavat niihin poikkilautoja; Lenore istuu
kannonnenällä häntä vastapäätä ja katselee, kuinka hän mittaa
lautoja ja merkitsee niitä lyijykynällä ison sahan purtavaksi.
"Pahimmasta on toki päästy", huudahtaa Lenore, "kevät tekee
tuloaan! Jo näen hengessäni puiden ja nurmen viheriöivän, yksinpä
tuo kolkko talokin tulee kevään kirkkaudessa näyttämään
hauskemmalta kuin nyt. Mutta teitä varten minä tahdon piirustaa

39. linnan sellaisena kuin se nyt on, muistoksi ensimmäisestä talvesta,
jonka vietimme täällä teidän turvissanne."
Ja Anton katselee loistavin silmin edessään istuvaa kaunista tyttöä
ja piirustaa puhtaalle laudanpätkälle hänen kasvoistaan sivukuvan.
"Ette te osaa minua piirtää", Lenore sanoo, "te teette suuni aina liian
suureksi ja silmäni liian pieniksi. Antakaappa minulle kynänne, minä
osaan sitä paremmin käyttää, ja pysykää itse hiljaa. Katsokaas vain,
siitä tuli kerrassaan teidän kuvanne, teidän vilpittömät kasvonne,
mutta minäpä osaankin ne ulkomuistista. — Hurraa,
kaupunkilähetti!" hän huutaa, heittää kynän menemään ja kiiruhtaa
linnaan päin. Anton seuraa häntä, sillä raskaasti kuormitettu
kaupunkilähetti on linnanväelle se laiva, joka halkaisee aaltoilevat
laineet tuodakseen tuohon syrjäiseen saareen suuren maailman
hyviä asioita. Kartanolla irroitetaan raskas laukku miehen selästä,
Lenore sukeltaa kätensä siihen ja sieppaa mielissään
piirustuspaperikäärön, jonka hän oli Rosminista tilannut.
"Joutukaahan, Wohlfart, minun kanssani valitsemaan se paikka, josta
voin paraiten piirustaa linnan. Sen kuvan te sitten ripustatte
huoneeseenne sen vanhan kuvan sijaan, joka aina tekee mieleni
surulliseksi kun sitä katson. Kerran te piirustitte talomme, nyt minä
piirrän sen teille. Minä tahdon koettaa parastani, saattepa nähdä että
minäkin osaan jotain."
Anton ei kuuntele hänen iloista laverteluaan. Kärsimättömänä hän
on avannut Baumannin kirjeen, ja sisällystä lukiessaan hänen
kasvoilleen kohoaa tumma puna. Verkalleen, syviin mietteisiin
vaipuneena hän lähtee huoneeseensa eikä enää ilmesty näkyviin.
Lenore sieppaa maahan pudonneen kirjeenkuoren. "Se on taaskin
hänen kauppaliikkeessä olevan ystävänsä käsialaa", hän virkkaa

40. surullisesti itsekseen; "kohta kuin hän saa sieltä kirjeen, hän käy
kylmäksi ja synkkämieliseksi minua kohtaan." Hän heittää paperin
menemään ja rientää talliin satuloimaan lemmikkinsä, vanhan ponyn.
6.
Rosminin pienessä piirikaupungissa oli viikottaiset toripäivät. Jo
ikivanhoista ajoista lähtien ne olivat ympäristön maalaisille olleet
suuri juhlatilaisuus. Viitenä päivänä viikossa oli talonpojan pakko
viljellä kaaliaan tai orjailla ankaran maanomistajan töissä,
sunnuntaisin hänen sydämensä jakautui Neitsyt Maarian, perheen ja
kylän kapakan kesken, mutta toripäivät siirsivät hänet laihoilta
nummiltaan kerrassaan suuren maailman humuun ja hälinään. Silloin
hän tunsi olevansa saapuville tulleiden vierasten rinnalla älykäs mies
mokoma, joka osaa hankkia ja hyväkseen käyttää; hän tapasi
tuttavia, joita hän ei muuten olisi koskaan tavannut, sai tietää uusia
asioita maailmalta, kuuli juttuja vieraista kaupungeista ja maista ja
nautti täysin siemauksin toisten kerran hänellekin hankkimasta
hyvästä. Ja tämän päivän illalla lentelivät sitten uutiset
syrjäisimmänkin metsäkylän sopukkaan, mökistä mökkiin,
piirikunnan jokaisen ihmisen tiettäväksi.
Näin oli asianlaita ollut jo silloin, kun slaavit yksin olivat tämän
maan äären herroina, talonpoika maaorjana likaisen olkikaton alla,
aatelismies hovimaisessa loistossa hirsilinnassaan. Silloin oli nykyisen
Rosminin paikka ollut aukeana kenttänä; ehkäpä sillä seisoi vain
pieni kappeli ja siinä armelias pyhäinkuva tai pari mahtavaa tammea
vanhoilta pakana-ajoilta, tahi jonkin älykkään tilanomistajan asumus,
joka osasi nähdä kauemmas tulevaisuuteen kuin hänen
pitkäpartaiset naapurinsa. Silloin oli saksalainen kauppias saapunut
rajan takaa markkinoille tavaravankkureineen ja palvelijoineen,

41. avannut arkkunsa ristiinnaulitunkuvan tai puolalaissapelin turvin ja
tarjonnut kaupaksi kotimaansa ahkeruuden tuotteita, kankaita,
koreanvärisiä pukuja, kaistasukkia, helminauhoja lasista ja kalliista
korallista, pyhäinkuvia ja kirkollisia esineitä, mutta myöskin paljon
kurkkua kutkuttavaa, makeita leivoksia, vierasmaisia viinejä ja
hyväntuoksuisia sitruunia; ja näihin hän oli vaihtanut sitä, mitä
maakunta itse puolestaan voi hänelle tarjota: sudentaljoja ja
hamsterinnahkoja, hunajaa, viljaa, karjaa ja muuta. Eipä aikaakaan,
kun kauppiaan viereen ilmestyi käsityöläinenkin, tuli saksalainen
suutari ja napintekijä, levyseppä ja vyöntekijä; teltat ja tilapäiset
lautakojut antoivat vähitellen tilaa kiinteille taloille, jotka piirsivät
neliön ison markkinatorin ympärille, jolla satojen täyteen lastattujen
puolalaisvaunujen täytyi edelleenkin saada sijaa. Vieraat siirtolaiset
liittyivät lujasti yhteen, ostivat maaperän, ostivat kaupunkioikeuden
puolalaiselta tilanomistajalta ja laittoivat itselleen järjestyssäännöt
saksalaiskaupunkien mallin mukaan. Uudet kaupunkiporvarit
rakensivat raatihuoneensa keskelle isoa toria ja sen vierelle tusinan
verran taloja myymälöiksi ja kapakoiksi, ja siten muuttui tuo
neliömäinen ala suljetuksi renkaaksi. Talojen, takapihojen ja katujen
ympärille pystytettiin kaupungin muuri ja molempien holvattujen
kaupunginporttien päälle kai kotimaan tavan mukaan vartiotornikin;
siinä asui vartija, alakerrassa tullimies. Ja ihmetellen kerrottiin ulkona
metsissä ja hietanummilla, kuinka nopeasti nuo vierasta kieltä
pajattavat miehet olivat osanneet kohota mahtiin ja valtaan, ja että
jokaisen maamiehen, joka ajoi portista sisään, täytyi maksaa heille
kuparikolikko siltarahaa, ja että yksin kaikkivaltaisen
aatelismiehenkin täytyi pulittaa se pussistaan. Monenkin lähiseudun
slaavin paiskasi kohtalonsa iäksi päiviksi kaupunkilaisten joukkoon,
hän kotiutui pian heidän keskuuteensa, muuttui käsityöläiseksi,
kauppiaaksi, porvariksi kuten he. Sillä tapaa oli Rosmin syntynyt,

42. kuten niin monet toisetkin vanhalle slaavilaismannulle kohonneet
saksalaiskaupungit; ja ne ovat pysyneet samanlaisina kuin ne
alkuaankin olivat, suuren lakeuden markkinapaikkoina, missä
puolalaisen maanviljelyksen tuotteita vaihdetaan saksalaisen
ammattiahkeruuden luomuksiin; solmuina siinä sitkeässä verkossa,
jonka saksalainen on viskannut slaavin pään yli, todella taidollisina
solmuina, joissa lukemattomat langat juoksevat yhteen, ja joiden
kautta peltojen pienet raatajat sidotaan yhteen muiden ihmisten
kanssa, sivistyksen, vapauden ja sivistysvaltion olojen ja tapojen
kanssa. —
Tänään oli Rosminissa taasen markkinat, ja Anton ajoi rengin kera
kaupunkiin. Päivä oli kevään ensimmäisiä, aurinko lämmitti
maaperää, jota vielä sitoivat talven hyiset kahleet. Anton ajatteli
mielessään, että kohtapa täytyi ensimmäisten puutarhakukkainkin
puhjeta, ja että hän ja linnan naiset eivät tänä vuonna kävisi
missään muualla kuin ehkä ensimmäisellä vajojen takaa kumottavalla
ulkokartanolla. Eikä nyt ollutkaan aika iloita kukkien suloisuudesta,
kaikkialla olivat mielet kiihdyksissä, ja kaikki, mikä oli niin monien
vuosien mittaan ollut lujaa ja kiinteätä, tuntui järkkyvän. Kaikkialla
puhaltelivat valtiolliset myrskytuulet, sanomalehdet kertoivat joka
päivä odottamattomista ja peljättävistä asioista, suuri sota näytti
olevan alussaan, kaikki omistusoikeus ja sivistystyö vaarassa. Hän
ajatteli vapaaherran huolestuttavia raha-asioita, ja mikä
onnettomuus häntä kohtaisi, jos raha jälleen kallistuisi ja
tilustenhinnat perin halpenisivat. Hän muisteli myöskin vanhaa
kauppaliikettä kaupungissa, entistä konttori-istuintaan, jota hän
mielessään edelleenkin ajatteli omakseen, ja herra Baumannin
hänelle lähettämää murheellista kirjettä, ja kuinka synkeältä johtaja
nykyään näytti, ja kuinka riitaisia vanhat työtoverit olivat keskenään,

43. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com