Methods in Biomedical Informatics A Pragmatic Approach 1st Edition Neil Sarkar (Eds.)

Methods in Biomedical Informatics A Pragmatic Approach 1st Edition Neil Sarkar (Eds.)
Methods in Biomedical Informatics A Pragmatic Approach 1st Edition Neil Sarkar (Eds.)
Methods in Biomedical Informatics A Pragmatic Approach 1st Edition Neil Sarkar (Eds.)

1. Download the full version and explore a variety of ebooks
or textbooks at https://ebookultra.com
Methods in Biomedical Informatics A Pragmatic
Approach 1st Edition Neil Sarkar (Eds.)
_____ Tap the link below to start your download _____
https://ebookultra.com/download/methods-in-biomedical-
informatics-a-pragmatic-approach-1st-edition-neil-sarkar-
eds/
Find ebooks or textbooks at ebookultra.com today!

2. We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebookultra.com
for more options!.
Modal Verbs in Marlowe and Shakespeare A Semantic
Pragmatic Approach 1st Edition Monika Skorasinska
https://ebookultra.com/download/modal-verbs-in-marlowe-and-
shakespeare-a-semantic-pragmatic-approach-1st-edition-monika-
skorasinska/
Computational Methods in Biomedical Research 1st Edition
Ravindra Khattree
https://ebookultra.com/download/computational-methods-in-biomedical-
research-1st-edition-ravindra-khattree/
Disease Surveillance A Public Health Informatics Approach
1st Edition Joseph S. Lombardo
https://ebookultra.com/download/disease-surveillance-a-public-health-
informatics-approach-1st-edition-joseph-s-lombardo/
Principles of Biomedical Informatics 2nd Edition Ashish
Verma And Anchal Singh (Eds.)
https://ebookultra.com/download/principles-of-biomedical-
informatics-2nd-edition-ashish-verma-and-anchal-singh-eds/

3. Computational Methods in Biomedical Research 1st Edition
Ravindra Khattree (Editor)
https://ebookultra.com/download/computational-methods-in-biomedical-
research-1st-edition-ravindra-khattree-editor/
Conversational Informatics An Engineering Approach 1st
Edition Toyoaki Nishida
https://ebookultra.com/download/conversational-informatics-an-
engineering-approach-1st-edition-toyoaki-nishida/
Electronics a systems approach Fourth ed Fourth Edition
Neil Storey
https://ebookultra.com/download/electronics-a-systems-approach-fourth-
ed-fourth-edition-neil-storey/
Ethics Research Methods and Standards in Biomedical
Engineering 1st Edition Monique Frize
https://ebookultra.com/download/ethics-research-methods-and-standards-
in-biomedical-engineering-1st-edition-monique-frize/
Biomedical Image Understanding Methods and Applications
1st Edition Joo-Hwee Lim
https://ebookultra.com/download/biomedical-image-understanding-
methods-and-applications-1st-edition-joo-hwee-lim/

5. Methods in Biomedical Informatics A Pragmatic
Approach 1st Edition Neil Sarkar (Eds.) Digital Instant
Download
Author(s): Neil Sarkar (Eds.)
ISBN(s): 9780124016781, 0124016782
Edition: 1
File Details: PDF, 15.30 MB
Year: 2014
Language: english

6. Methods in Biomedical
Informatics
A Pragmatic Approach

7. Methods in Biomedical
Informatics
A Pragmatic Approach
Indra Neil Sarkar
University of Vermont, Burlington, USA
Edited by
AMSTERDAM • BOSTON • HEIDELBERG • LONDON
NEW YORK • OXFORD • PARIS • SAN DIEGO
SAN FRANCISCO • SINGAPORE • SYDNEY • TOKYO
Academic Press is an lmprint of Elsevier

8. Academic Press is an imprint of Elsevier
32 Jamestown Road, London NW1 7BY, UK
225 Wyman Street, Waltham, MA 02451, USA
525 B Street, Suite 1800, San Diego, CA 92101-4495, USA
Copyright © 2014 Elsevier Inc. All rights reserved.
No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system or transmitted in any form or by any means
electronic, mechanical, photocopying, recording or otherwise without the prior written permission of the publisher.
Permissions may be sought directly from Elsevier’s Science & Technology Rights Department in Oxford, UK: phone (+44) (0)
1865 843830; fax (+44) (0) 1865 853333; email: [email protected]. Alternatively, visit the Science and Technology
Books website at www.elsevierdirect.com/rights for further information.
Notice
No responsibility is assumed by the publisher for any injury and/or damage to persons or property as a matter of products
liability, negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods, products, instructions or ideas contained in the
material herein. Because of rapid advances in the medical sciences, in particular, independent verification of diagnoses and drug
dosages should be made.
British Library Cataloguing-in-Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
A catalog record for this book is available from the Library of Congress
ISBN: 978-0-12-401678-1
For information on all Academic Press publications
visit our website at elsevierdirect.com
Typeset by Scientific Publishing Services (P) Ltd., Chennai
www.sps.co.in
Printed and bound in United States of America
13 14 15 16 17 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1

9. Contributors
Gil Alterovitz 
Children’s Hospital Informatics Program at Harvard-MIT Division of Health
Science, Boston, MA, USA.
Center for Biomedical Informatics, Harvard Medical School, Boston, MA, USA.
Computer Science and Artificial Intelligence Laboratory, Department of Electrical
Engineering and Computer Science, MIT, Cambridge, MA, USA.
Riccardo Bellazzi 
Dipartimento di Ingegneria Industriale e dell’Informazione, Università di Pavia,
Pavia, Italy.
Elizabeth S. Chen 
Center for Clinical and Translational Science, University of Vermont, Burlington,
VT, USA
Department of Medicine, Division of General Internal Medicine, University of
Vermont, Burlington, VT, USA
Department of Computer Science, University of Vermont, Burlington, VT, USA
Hsun-Hsien Chang 
Children’s Hospital Informatics Program at Harvard-MIT Division of Health
Science, Boston, MA, USA.
Kevin Bretonnel Cohen 
Computational Bioscience Program, University of Colorado School of Medicine,
Department of Linguistics, University of Colorado at Boulder, USA.
Trevor Cohen 
University of Texas School of Biomedical Informatics at Houston, Houston, TX, USA.
Joshua C. Denny 
Department of Biomedical Informatics and Medicine, Vanderbilt University,
Nashville, TN, USA.
Matteo Gabetta 
Dipartimento di Ingegneria Industriale e dell’Informazione, Università di Pavia,
Pavia, Italy.
Kathleen Gray 
Health and Biomedical Informatics Centre, Melbourne Medical School, Faculty
of Medicine, Dentistry & Health Sciences and Department of Computing and
Information Systems, The University of Melbourne, Melbourne, VIC, Australia.
John H. Holmes 
University of Pennsylvania, Philadelphia, PA, USA.
xv

10. Contributors xvi
Giorgio Leonardi 
Dipartimento di Ingegneria Industriale e dell’Informazione, Università di Pavia,
Pavia, Italy.
Haiquan Li 
Department of Medicine, University of Illinois at Chicago, Chicago, IL, USA.
Guillermo Lopez-Campos 
Health and Biomedical Informatics Centre, Melbourne Medical School, Faculty of
Medicine, Dentistry & Health Sciences, The University of Melbourne, Melbourne,
VIC, Australia.
Yves A. Lussier 
Department of Medicine, University of Illinois at Chicago, Chicago, IL, USA.
Department of Bioengineering, University of Illinois at Chicago, Chicago, IL,
USA.
Cancer Center, University of Illinois, Chicago, IL, USA.
Luis N. Marenco 
Yale University School of Medicine, New Haven, CT, USA.
Fernando Martin-Sanchez 
Health and Biomedical Informatics Centre, Melbourne Medical School, Faculty of
Medicine, Dentistry & Health Sciences, The University of Melbourne, Melbourne,
VIC, Australia.
Jason H. Moore 
Dartmouth College Department of Genetics, Hanover, NH, USA.
Mark A. Musen 
Stanford Center for Biomedical Informatics Research, Stanford University,
Stanford, CA, USA.
Prakash M. Nadkarni 
Yale University School of Medicine, New Haven, CT, USA.
Indra Neil Sarkar 
Center for Clinical and Translational Science, University of Vermont, Burlington,
VT, USA.
Ryan J. Urbanowicz 
Dartmouth College Department of Genetics, Hanover, NH, USA.
Dominic Widdows 
Microsoft Bing, Serendipity, Palo Alto, CA, USA.
Hua Xu 
School of Biomedical Informatics, University of Texas Health Science Center at
Houston, Houston, TX, USA.

11. Methods in Biomedical Informatics.
© 2014 Elsevier Inc. All rights reserved.
http://dx.doi.org/10.1016/B978-0-12-401678-1.00001-4
1
Chapter
1.1 BIOMEDICAL INFORMATICS AND ITS
APPLICATIONS
Biomedicine is a complex ecosystem of foundational and applied disciplines.
Generally, researchers and practitioners in biomedicine are specialized in a
particular area of emphasis that can be described as either: (1) “bench”—
aiming to understand the underpinning principles of dysfunction leading to
compromised health status; (2) “bedside”—aiming to develop preventative
approaches for the maintenance of normal health status or addressing abnor-
mal health status through clinical intervention and quantifying the effect on
individuals; or (3) “community”—aiming to quantify the effect of preventa-
tive measures or treatment regimens across defined population groups and
developing systematic approaches to promote effective practices. There has
been increased discussion in recent years about these areas of emphasis and
the need for strategies to promote synergies between them [1–3].
This book is focused on describing methodologies that underpin the disci-
pline of Biomedical Informatics, which is defined as a field “that studies and
pursues the effective uses of biomedical data, information, and knowledge
for scientific inquiry, problem solving and decision making, motivated by
efforts to improve human health [4].” Biomedical informatics has evolved
into a discipline that encompasses the bench, bedside, and community areas
of biomedicine and represents a synergy between foundational and applied
aspects of biomedical science [4]. The foundational aspects of biomedi-
cal informatics are derived from a wide array of fundamental disciplines,
1
CHAPTER OUTLINE
1.1 Biomedical Informatics and its Applications  1
1.2 The Scientific Method  4
1.3 Data, Information, Knowledge, and Wisdom  6
1.4 Overview of Chapters  9
1.5 Expectations and Challenge to the Reader  11
References 12
Introduction
Indra Neil Sarkar
Center for Clinical and Translational Science, University of Vermont, Burlington, VT, USA

12. 2CHAPTER 1  Introduction
including those from formal science (e.g., logic, mathematics, and statistics)
and basic science (e.g., physics, chemistry, biology, psychology, and eco-
nomics). Additional applied disciplines also contribute key foundational
elements to biomedical informatics (e.g., medical science, computer sci-
ence, engineering, and epidemiology).
From the foundational sciences that contribute to biomedical informatics,
methodologies are developed and applied to specific biomedical areas.
For example, biomedical informatics methods may be applied to spe-
cific domain areas, like: biology (termed “bioinformatics”), medicine and
nursing (termed “clinical informatics”), and public health (termed “pub-
lic health informatics”). In contemporary biomedical informatics par-
lance, “health informatics” is often used as an umbrella term for clinical
informatics and public health informatics. There are many other areas of
informatics that traverse domain boundaries (e.g., “imaging informatics”
involves the application of biomedical informatics approaches to areas that
span biological and clinical domains) or are aligned with particular spe-
cialties (e.g., “pathology informatics”). A comprehensive survey of bio-
medical informatics and its application areas can be found in Biomedical
Informatics: Computer Applications in Health Care (edited by Shortliffe
and Cimino) [5].
Biomedical informatics methods may also be applied to areas that focus on
the translation of innovations from one part of the biomedicine spectrum
to another [6]. In recent years, this area of emphasis has collectively been
referred to as “translational sciences.” Working alongside translational med-
icine, the translational sciences aim to enable greater synergy between basic
and applied sciences [7,8]. Within the context of biomedical informatics,
“translational informatics” is the use of informatics approaches to support
translational science and medicine [9]. Translational informatics is divided
into two major sub-specialties: (1) “translational bioinformatics”—which
is focused on the development of informatics approaches that facilitate the
translation of basic science findings into ones that may be utilized in clinical
contexts [10,11]; and (2) “clinical research informatics”—which is focused
on the development of informatics approaches for evaluating and gener-
alizing clinical innovations [12]. Translational bioinformatics and clinical
research informatics work in tandem to increase the likelihood of basic sci-
ence innovations being put into clinical practice and improving the health of
communities—thus directly addressing the translational bottlenecks, such
as those that are often seen at the transition of knowledge from bench to
bedside or bedside to community. Figure 1.1 provides a graphical overview
biomedical informatics and its sub-disciplines that span the full breath of
biomedicine.

13. 31.1 Biomedical Informatics and its Applications
The expansiveness of biomedical informatics in many ways requires a poly-
mathic approach to developing approaches for the betterment of health.
Formal training in biomedical informatics thus requires a unique combina-
tion of formal, basic, and applied science [4]. It therefore is not uncommon
for one to first attain formal, graduate-level scholarly or professional train-
ing in at least one area of science before embarking on additional training in
biomedical informatics. In addition to these cross-trained individuals, there
are also a growing number of formally trained biomedical informaticians
whose entire graduate-level education is done in biomedical informatics.
In most cases, biomedical informaticians choose at least one application
area of specialization (e.g., bioinformatics, clinical informatics, or public
health informatics). Regardless of the path to becoming a biomedical infor-
matician, the approaches used to address biomedical problems are built on a
common set of methodologies [4]. It must be noted that the highly special-
ized training required for success in biomedical informatics has resulted in a
significant shortage of biomedical informaticians across the entire spectrum
of biomedicine. To address this challenge, there are an increasingly grow-
ing number of formal training opportunities that strive to help provide the
biomedical enterprise with biomedical informaticians [13].
In contrast to multi- or inter-disciplinary disciplines, where foundational ele-
ments are respectively combined in additive or interactive ways, biomedical
informatics is a trans-disciplinary discipline, where foundational elements
are holistically combined in ways that result in the emergence of entirely
new concepts [14–16]. To this end, biomedical informatics is a unique dis-
cipline in that it brings together an array of diverse expertise and experi-
ence, but remains with the singular purpose to develop methods to improve
the process of health maintenance and treatment of deviations from normal
"Bench" "Bedside"
Bioinformatics Clinical Informatics
"Community"
Public Health Informatics
Biomedical Informatics
Health Informatics
Translational BioinformaticsClinical Research Informatics
Translational 
Science s
Domain 
Sciences
Translational Informatics
n FIGURE 1.1 Overview of Biomedical Informatics. Major application areas of biomedical informat-
ics are shown, aligned according to their general emphasis to develop solutions for bench, bedside, or
community stakeholders. The major application areas are also segregated according to their domain or
translational science centricity. Note that not all application areas are shown.

14. 4CHAPTER 1  Introduction
health. The development and use of these methodologies can be organized
according to the Scientific Method (described in Section 1.2), with the goal
of transforming biomedical data into information that leads to actionable
knowledge and therefore leading to wisdom (collectively referred to as the
DIKW framework, described in Section 1.3). This book provides an intro-
duction to a number of key methodologies used in biomedical informatics
that hone the Scientific Method in the context of the DIKW framework (an
overview of the chapters is provided in Section 1.4, along with expectations
in Section 1.5).
1.2 THE SCIENTIFIC METHOD
Like all scientific disciplines, biomedical informatics is strongly grounded
in the Scientific Method. The Scientific Method can be traced back to
Artistotle, who introduced the principles of logic coming in two forms [17]:
(1) inductive—which makes postulations based on observation of universal
concepts; and (2) deductive—which makes postulations based on relation-
ships between already accepted universal concepts (called “syllogisms”). It
was not, however, until the Arab polymath al-Hasan ibn al-Haytham (often
referred to in the Western world as “Alhazen” or “Alhacen”) described the
principles of optics in a systematic manner that the contemporary Scientific
Method became a formally described process [18]. Ibn al-Haytham’s Book
of Optics was one of the main sources used by the Englishman Roger Bacon
(not to be confused with Francis Bacon, who described an alternative induc-
tive methodology referred to as the “Baconian Method,” which in many
ways rejected the hypothesis-driven Scientific Method [19]) to formally
describe the Scientific Method to the Western world [20].
The Scientific Method consists of five major activities: (1) Question for-
mulation; (2) Hypothesis Generation; (3) Prediction; (4) Testing; and (5)
Analysis. The first activity of question formulation aims to identify a query
of interest relative to a specific observation (e.g., “will this treatment regi-
men cure the patient of this illness?”). Question formulation can involve the
consultation of existing knowledge sources or other experts for determining
the validity of the question. Question formulation, in many ways, is the most
difficult step of the Scientific Method; however, it is also the most crucial
step because all the consequent steps are dependent on a well-formed ques-
tion. Once a question is developed, the next stage of the Scientific Method
strives to add focus by postulating a specific hypothesis (e.g., “this treatment
will treat the patient of their illness.”).
The generation of a hypothesis is often done in two parts, which together
make the hypothesis testable: (1) defining the null hypothesis (H0)—a con-
templation of the hypothesis in a statistical framework that presents the

15. 51.2 The Scientific Method
default conclusion (e.g., “this treatment regimen does not cure the patient
of their illness compared to a placebo.”); and (2) defining the alternative
hypothesis (H1)—a contemplation of the hypothesis in a statistical frame-
work that presents the desired outcome (e.g., “this treatment, when com-
pared to a placebo, cures the patient of their illness”). An important feature
of a well-formed hypothesis is that it is falsifiable. Falsifiability is defined as
the ability to identify potential solutions that could disprove a stated hypoth-
esis (e.g., “the patient is cured by a placebo.”). Thus, the testability of a
hypothesis is inherently a feature of its falsifiability [21].
After it is deemed that a hypothesis is testable, the next stage in the Scientific
Method is to propose some predictions that help determine the plausibility
of the hypothesis relative to alternatives, including coincidence (e.g., “this
treatment cures the patient of their illness compared to doing nothing”). The
predictions are then tested through the gathering of evidence, which support
or refute the hypothesis of interest (e.g., “for a sample of chosen patients
who have the same illness, measure the effect of the treatment versus a pla-
cebo versus nothing”). As noted earlier, an important feature of developed
tests is that they aim to address the falsifiability of the hypothesis.
The results of the tests are then analyzed to determine if the hypothesis was
indeed proved true (rejection of the null hypothesis and thus acceptance of
the alternative hypothesis). This is commonly done using a statistical com-
parison test such as one that can be derived from a confusion matrix [which
delineates verifiable (“true positive” and “true negative”) and unexpected
(“false positive” and “false negative”) results based on previous knowl-
edge]. Common comparison tests include the Pearson’s chi-square [22] and
Fisher’s exact test [23]. The final outcome of the analysis is a statement
relative to the original question (e.g., “yes, this treatment regimen will cure
patients of this illness.”).
The Scientific Method does not necessarily conclude at the completion
of the analysis step; the analysis of one hypothesis may lead to additional
questions that can consequently be examined through an additional itera-
tion of the Scientific Method. Indeed, the Scientific Method as classically
implemented can be perceived as an infinite process. Within the context of
biomedicine, a modern interpretation of the Scientific Method is often used,
termed the “hypothetico-deductive approach.” The hypothetico-deductive
approach is a cornerstone in clinical education and practice [24–26]: (1)
gather data about a patient; (2) develop questions that lead to hypotheses for
the patient’s state; (3) propose predictions based on the suggested hypotheses
that explain the patient’s state; and (4) test the hypotheses through attempts
at falsifying them to explain the patient’s state. It is important to once again

16. 6CHAPTER 1  Introduction
underscore that clinical inquiry into patient status is not a verification of a
particular condition; evidence to support a proposed set of hypotheses is
done through a series of falsification tests (in clinical parlance, these are
often termed “rule-in” or “rule-out” tests). As in many clinical scenarios, it
must be acknowledged that the absolute true diagnosis for a given patient
may not be known or even knowable (e.g., to determine whether a patient
actually has Alzheimer disease, the most definitive method of detection is a
neuropathological analysis done post-mortem [27]); however, the develop-
ment of hypotheses and tests to prove or refute them enables a clinician to
get closer to the true diagnosis.
1.3 DATA, INFORMATION, KNOWLEDGE, AND
WISDOM
Data are composed of individual datum points that may originate from a
plethora of sources (it is for this reason that in scientific writing the term
“data” should be treated as a plural noun; the singular form is “datum”).
Simply put, data are the raw substrate that can be transformed through for-
mal science methods to acquire meaning. Data may come in many forms,
from any part of the biomedical spectrum. Data are the essential build-
ing blocks wherefrom the Scientific Method begins and may lead to the
gathering of additional data in the testing of hypotheses. In biomedicine,
data are generated from a wide range of sources—as artifacts of digital
systems (e.g., as might be generated from automated laboratory systems)
or as recorded events from human-human interactions (e.g., as might be
generated from a clinician-patient interview). Data are an essential com-
ponent of modern science, and can acquire different meanings depending
on their interpretation. These interpretations are dependent on the use of
appropriate formal science techniques—most often a combination of logic
and statistics.
It is important for one to be aware of the assumptions made in both the
logic (e.g., the definition of true versus false) and statistics (e.g., the data
distributed in a Gaussian manner). An additional layer of complexity is that
data can, and often do, suffer from unavoidable inconsistencies, which may
be an artifact of either the generation, collection, or interpretation of data.
Even with all these issues, data form the basis for all derived interpretations
and thus form the foundation for the biomedical sciences. It is the study
and improvement of formal science techniques that also form the basis of
biomedical informatics methods.
As data are transformed into information, which is the result of the appli-
cation of formal science techniques, hypotheses may be generated about

17. 71.3 Data, Information, Knowledge, and Wisdom
the meaning of the observed data that form the basis for basic science.
The basic sciences, which have a strong basis in the Scientific Method
(built around the generation, testing, and validation of hypotheses),
impart interpretations of data based on a specific domain focus. For
example, physics is focused on the interpretation of data to understand
the physical world in terms of matter and its motion; chemistry is focused
on analyzing data to understand the composition of matter; biology is
focused on understanding extinct and extant organisms; and economics
is focused on the understanding of data associated with goods or services
that form the basis for inter-personal relationships. The basic sciences
form the foundation for biomedicine, and provide the insights about the
underlying cause of dysfunction and its detection as well as provide the
tools for tracking treatment outcomes from both clinical and economical
perspectives.
As information about health is collected and analyzed, it can be coalesced
into reusable constructs (e.g., a particular treatment regimen that has been
shown to improve health). These constructs form the basis of knowledge,
which require a systematic understanding and use of data that have been
transformed into interpretable information. Knowledge can be used to guide
decisions or subsequent analyses—this type of knowledge is referred to as
“actionable knowledge [28].” Actionable knowledge is of the most utility in
biomedicine when data can be used in a way to guide clinical decisions in a
manner to positively affect patient health outcomes. The study and evalua-
tion of knowledge leads to wisdom, which promotes the development of best
practices and guidance for how to interpret future encounters with biomedi-
cal data.
The applied sciences provide the scaffolding to systematically transform
information from biomedical data into knowledge and retain it as wisdom
that can be used to guide disease diagnoses, treatment regimens, or out-
comes analyses. For example, medical science approaches can be used to
consistently interpret a laboratory result in combination with a collection of
signs and symptoms to determine the health status of a patient; engineering
approaches can be used to develop a process to provide consistent levels of
care to patients as they interact with the health care system; and epidemi-
ology approaches can be used to analyze the effect of vaccinations across
susceptible populations.
Data, information, knowledge, and wisdom and their relationships to each
other are collectively referred to as the Data-Information-Knowledge-
Wisdom (DIKW) framework, and the most common interpretations are cred-
ited to Ackoff [29, 30]. The DIKW framework (where data are transformed

18. 8CHAPTER 1  Introduction
into wisdom) can certainly be applied to each individual scientific disci-
pline; however, as noted earlier, what sets biomedical informatics apart from
other disciplines is that its scope is trans-disciplinary. The DIKW frame-
work can be applied in specific formal, basic, or applied science contexts;
however, in the context of biomedical informatics, the DIKW framework is
used to bridge formal, basic, and applied sciences toward a single purpose—
to improve the diagnosis, care, and treatment of illness. Furthermore, the
DIKW framework in biomedical informatics formalizes the implementa-
tion of the Scientific Method towards the discovery and implementation of
biomedical innovations. Like the Scientific Method, the DIKW framework
does not necessarily conclude at the establishment of wisdom; the wisdom
gained from one set of data can be used as data for a subsequent study. The
relationships between the sciences, the Scientific Method, and the DIKW
framework are graphically depicted in Figure 1.2.
The DIKW framework can be used to formally organize, study, and innovate
at different levels of inquiry. Put into the context of biomedicine, the DIKW
framework is an essential process that transverses the aforementioned major
areas of bench, bedside, and community. The results of transforming data
into wisdom in one area may very well lead to data for another area. Of
course, the boundaries between the suggested areas of biomedicine are not
always apparent. Recently, there has been a concerted effort in the biomedi-
cal research enterprise to acknowledge that much of biomedicine innovation
does suffer from a “siloed” approach that force the bench, bedside, and com-
munity researchers into disjointed endeavors [1–3].
From the earliest days of biomedical informatics, it was proposed that con-
cepts and approaches, such as those that could be implemented in computers,
could be used to better integrate the bench, bedside, and community areas
of research and practice [31–33]. Biomedical informaticians thus necessarily
Data Information Knowledge Wisdom
Scientific Method
Question 
Formulation
Hypothesis 
Generation
PredictionTesting Analysis
e.g., Mathematics, Logic,
& Statistics
Formal Sciences Basic Sciences
e.g., Physics, Chemistry,
Biology,  & Economics
Applied Sciences
e.g. Medical Science, Engineering,
& Epidemiology
n FIGURE 1.2 DIKW Framework. The Data-Information-Knowledge-Wisdom (DIKW) framework is
depicted as a process that unifies the formal, basic, and applied sciences. The graphic also shows how
the major steps of the Scientific Method can be aligned with the transformation of data into wisdom.

19. 91.4 Overview of Chapters
work together as teams of formal, basic, and applied scientists to develop solu-
tions that aim to address specific bench, bedside, or community challenges.
Whilst a given approach may be originally designed for one particular area,
biomedical informatics espouses that it may be generalized to another area.
The realization of the DIKW framework in the practice of biomedical infor-
matics is thus intertwined in a manner that suggests a holistic approach that
uniquely unifies the many facets of biomedicine (as depicted in Figure 1.3).
1.4 OVERVIEW OF CHAPTERS
The main goal of this book is to present biomedical informatics methods that
are used to focus the Scientific Method to transform data into wisdom, along
the aforementioned DIKW framework. Where possible, practical examples
are provided that aim to help the reader appreciate the methodological
concepts within “real world” bench, bedside, or community scenarios. It
is impossible to provide complete coverage of the entire range of biomedi-
cal informatics methods. Therefore, this book aims to provide a foundation
for many of the commonly used and discussed approaches. Similarly, it is
impossible to fully describe all the nuances of a given methodology across
all possible biomedical scenarios in a single book chapter. The chapters of
this book thus focus on presenting key features of a given area of biomedi-
cal informatics methodology with emphasis on a chosen set of biomedical
contexts. All of the authors are established leaders in the development and
application of biomedical informatics methods, and present examples from
their own work and experience. The overall order of chapters in this book
aims to present methodologies according to the DIKW framework, and a
given chapter may span multiple facets of the framework.
As described earlier, the substrate wherefrom biomedical informatics inno-
vations emerge to address challenges in biomedicine is composed of data.
It is not uncommon for one to bring together multiple streams of data to
develop transformative approaches further along the DIKW framework.
Chapter 2 (by Prakash M. Nadkarni and Luis N. Marenco) thus focuses on
Data
Information
Knowledge
Wisdom
Data
Information
Knowledge
Wisdom
Data
Information
Knowledge
Wisdom
"Bench" "Bedside" "Community"
n FIGURE 1.3 Iterative DIKW Process to Translation. The DIKW framework is shown as an iterative
process where wisdom that is derived from bench, bedside, or community-based data can be used as
source data for generation of additional testable hypotheses.

20. 10CHAPTER 1  Introduction
the methodologies associated with data integration. Particular attention is
given to comparing competing approaches for integrating data from dispa-
rate sources, while accounting for political and resource realities. Chapter
3 (by Mark A. Musen) then shifts the attention to how one might represent
knowledge that can be attributed to gathered data. Within the context of the
DIKW framework, this chapter highlights important methodological con-
siderations and challenges with representing the meaning and preserving the
knowledge associated with data. As continual improvements are seen in data
generation technologies, such as next generation molecular sequencing,
there is an increased need to harness biomedical informatics methodologies
to identify potential testable hypotheses. To this end, Chapter 4 (by Yves A.
Lussier and Haiquan Li) explores the challenges with generating hypotheses
from heterogeneous data sets that span the spectrum of biomedicine.
It is essential to acknowledge that a significant volume of biomedical knowl-
edge is not readily searchable or available for computational analyses. The
next two chapters thus aim to introduce the reader to key methods associated
with retrieval of knowledge from traditionally text based sources. The first of
these, Chapter 5 (by Trevor Cohen and Dominic Widdows), presents contem-
porary biomedical informatics approaches that utilize geometric techniques
to explore or analyze multi-faceted biomedical knowledge. Chapter 6 (by
Kevin B. Cohen) provides an overview of natural language processing, which
continues to mature within the realm of biomedical informatics for extracting
potentially usable information from a range of sources across biomedicine.
As data are gathered from a plethora of sources and potentially represented
as knowledge that can be of utility for future use, one must consider how one
performs the transformation from data into information and knowledge such
that it might enter into the stage of wisdom. Chapter 7 (by John H. Holmes)
provides a foundational overview of data mining techniques, which are used
to realize the DIKW framework. The next two chapters then present specific
techniques that are used in biomedical informatics to impute information and
knowledge from biomedical data. Chapter 8 (by Hsun-Hsien Chang and Gil
Alterovitz) presents Bayesian methods that represent a major foundational
category of techniques used in biomedical informatics to impute knowl-
edge from biomedical data. Chapter 9 (by Ryan J. Urbanowicz and Jason H.
Moore) then introduces learning classifier systems, which are increasingly
becoming essential to decipher complex phenomena from potentially unde-
cipherable data that can be perceived as knowledge.
As biomedical informatics solutions are developed, largely through the har-
nessing of formal and basic science techniques, their biomedical utility can
only be realized through the implementation and contextualization through

21. Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

22. kyennyt enää terästämään armeijan hermoja; se jäyti jo sen ydintä;
me emme voineet tietää, kuinka laajalle riippumattoman
sosialidemokraattisen puolueen myyräntyö oli levinnyt. Tammikuun
lopulla 1918 tehdyt lakot loivat vielä kerran räikeätä valoa sen
pyrkimyksiin; tämä puolue kasvoi yhtämittaa ja oli taatusti
johtajainsa hallittavana samalla kuin ammattikuntien vaikutusvalta
väheni.
Hallituskaan, vaikka se esiintyikin pontevasti lakkoja vastaan, ei
niissä huomannut ajan merkkejä enempää kuin syksyllä 1917
meriväen levottomuuksissa. Voimakkaalla kädellä oli ryhdyttävä
järjestystä ylläpitämään Saksassa siinäkin tapauksessa, että
sotatarpeiden tuotanto hetkeksi vähenisi, tämä asia selvisi yhä
enemmän. Muussa tapauksessa oli pelättävissä, että kumoukselliset
pyrkimykset tuottaisivat meille vielä paljoa suurempaa vahinkoa.
Hallitus tunsi sen kannan, mikä ylimmällä armeijanjohdolla oli tässä
asiassa. Noina päivinä edistettiin tuntuvasti Saksan vallankumousta.
Reinickendorfissa perustettiin silloin, niinkuin nyt vasta olen saanut
tietää, Saksan ensimmäinen työ- ja sotamiesneuvosto. Täten oli
todellisuudessa meidän omassa keskuudessamme syntynyt arka
kohta taistelussa olemassaolomme puolesta. Ratkaisevaa merkitystä
sotaan nähden en uskonut sillä vielä olevan. Uskoni Saksan kansaan
oli suurissa piirtein vielä järkkymätön.
Rintamalla olevilla johtajilla ja joukoilla oli samoin kuin ylimmällä
armeijanjohdolla tunne, että ne voivat täyttää tulevissa taisteluissa
vaatimukset, jotka niille asetetaan. Toivoimme saavuttavamme
voiton, vaikka joukot eivät enää olleetkaan samanlaisia kuin vuonna
1914, ne olivat ainoastaan jonkinlaista suuren sotilaallisen
kokemuksen saavuttanutta nostoväkeä. Vihollisen laita ei ollut
paremmin. Milloin olimme hyökänneet samanlaisilla ja vieläkin

23. vähemmin hyökkäykseen koulutetuilla joukoilla, olimme saavuttaneet
voiton. Emme tosin tienneet, mihin tulokseen pääsisimme,
saisimmeko murretuksi vihollisen rintaman ja suoritetuksi ratkaisevan
sotaliikkeen, vai olisiko hyökkäys tulokseton. Tämä oli epätietoista —
kuten kaikki sodassa.
Helmikuun 13:ntenä tapahtuneessa asiain esittelyssä Homburgissa
lausuin keisarille ja valtakunnankanslerille vastaisista tapahtumista
lännessä seuraavaa:
"Taistelu lännessä on valtavin sotilaallinen tehtävä, joka
milloinkaan on uskottu millekään armeijalle ja jossa Englanti ja
Ranska kahden vuoden aikana ovat tehneet turhia yrityksiä. Puhuin
eilen 7:nnen armeijan johtajan kanssa; hän sanoi olevansa sitä
enemmän tehtävän suuruudesta tietoinen, mitä enemmän hän sitä
ajattelee. Näin ajattelevat kaikki vastuunalaisuutensa tuntevat
miehet länsirintamalla; luulen myös itse koko olemuksessani
tuntevani tämän sotilaallisen päämäärän valtavuuden, minun kun
tulee kenraalisotamarsalkalle luoda niiden ehdotusten pohja, joille
Hänen Majesteetiltaan pyydetään lopullista vahvistusta. Tämä
tehtävä saa onnellisen ratkaisun vain siinä tapauksessa, että
sodankäynti vapautuu kaikista sietämättömistä kahleista, kun
viimeinenkin mies on saatettu mukaan ottamaan osaa ratkaisuun ja
on sen hengen läpitunkema, jonka rakkaus keisariin ja valtakuntaan
ja luottamus sotilaallisen johdon voimaan ja isänmaan suuruuteen
antaa. Näitä sielullisia seikkoja ei saa arvioida liian vähiksi, ne
antavat voimia suurimpiin urotöihin. Niitä täytyy kohottaa
voimakkaalla esiintymisellä idässä.
"Länsiarmeija odottaa tilaisuutta näyttää, mihin se kykenee. Ei tule
luulla, että tästä hyökkäyksestä tulee samanlainen kuin Galitsiassa ja

24. Italiassa; siitä tulee valtava kamppailu, joka alkaa yhdessä kohden,
jatkuu toisessa ja vaatii pitkän ajan, on vaikea, mutta on oleva
voittoisa…"
Menestyksen huippuna olisi sotaliike, jossa saisimme panna
liikkeelle koko etevämmyytemme. Sen saavuttaminen oli viimeinen
päämäärämme. Jos se ei onnistuisi ensi hyökkäyksellä, täytyisi sen
onnistua myöhemmin. Luonnollisesti olisi asema silloin jo
epäsuotuisampi; missä määrin, se riippui amerikkalaisten apuvoimien
saapumisesta ja niiden arvosta, samoin niistä tappioista, joita
vastaiset taistelut tuottaisivat meille ja vihollisille. Kaikki tarkoitti
tässä suhteessa suotuisan tilaisuuden käyttämistä. Otin tietenkin
huomioon, että meidän oma armeijamme tulisi heikentymään. Se ei
vain saanut heikentyä yhtä paljon kuin vihollinen. Jatkuvilla
hyökkäyksillä pitäisimme myös huolen siitä, että aloite pysyi meidän
käsissämme. Näihin päämääriin minun täytyi tyytyä.
Ilmoitin keisarille, että armeija oli koossa ja astui hyvin
valmistuneena täyttämään "historiansa suurinta tehtävää".

25. HYÖKKÄYS LÄNNESSÄ 1918.
I.
Vaikea oli ratkaista, missä oli hyökättävä. Tämä oli päätettävä pian.
Joukkojen keskittäminen ahtaalle alalle, suurien
ampumatarvevarastojen ja kaikenlaisten muiden tarpeiden kuljetus
rautateitse, joukkojen omat työt, kuten patteriasemien kiveäminen,
teiden naamioiminen, suojuslaitteiden rakentaminen lentäjille ja
ampumahautojen silloittamislaitteet ja viimein rintamaansijoitus
ennen taistelua kestivät viikkoja, vaativat kaukonäköistä arviointia ja
yksityiskohtaisia esitöitä. Tietysti oli tässä se vaara tarjona, että
kaikki ennen aikaansa tulisi tunnetuksi. Siksi olikin niillä rintamilla,
joilla ei hyökätty, ryhdyttävä töihin, joilla johdettiin huomiota pois
varsinaisista varusteluista ja jotka samalla olivat perustuksena
tuleville hyökkäyksille. Mutta suurin osa käytettävissä olevista
työjoukoista toimi jo aikaisin hyökkäysrintamalla. Valmistukset muilla
paikoin eivät voineet olla perinpohjaisia. Mutta harhaanjohtamisen
mahdollisuus oli kuitenkin. Ja sitä oli täydennettävä johtamalla
puolusttusliikkeitä huolellisesti.
Siitä, mikä olisi valittava hyökkäyskohdaksi, keskustelin
armeijaryhmäin johtajain ja esikuntani herrojen kanssa ja kuulin

26. heidän mielipiteitään. Kolme kohtaa tuli kysymykseen: Flanderissa
Ypernin Lensin väli, rintamaväli Arrasista St. Quentiniin tai La Fèreen;
Verdunin kummallakin puolella olevat kohdat, linnoitus poisluettuna.
Kaikilla kolmella mahdollisuudella oli, niinkuin aina tällaisissa
tapauksissa, etunsa ja varjopuolensa.
Vahvoja vihollisvoimia oli Ypernin ja Arrasin ympärillä Ailetten
asemien edessä ja siitä itään Verduniin asti, heikoin kohta oli St.
Quentinin kummallakin puolella; pohjoisempana oli vihollisjoukkoja
ollut taajemmassa Cambrain taistelusta saakka.
Pohjoisessa tuottivat pintasuhteet hyökkäykselle vaikeuksia.
Lysalangon kuljettavuus Lillen länsipuolella, jonka kautta päävoimien
tuli hyökätä, oli hyvin riippuvainen vuodenajasta ja ilmastosuhteista.
Ei voinut luottaa siihen, että siellä ennen huhtikuun puoliväliä saattoi
liikkua muualla kuin teillä. Tämä oli hyvin myöhäistä amerikkalaisten
joukkojen saapumisen vuoksi.
Keskimäinen hyökkäysalue ei maanlaatuun nähden tuottanut
mitään vaikeuksia, mutta hyökkäyksen edistyessä oli voitettava
Sommen taistelun aikuiset suppilokentät.
Verdunin luona tapahtuisi hyökkäys hyvin vuorisessa seudussa.
Nämä molemmat hyökkäykset voisivat alkaa vuodenajasta
riippumatta.
Taktillisessa suhteessa tuntui keskimäinen alue suotuisimmalta,
siinä oli vihollisen heikoin kohta, maanlaatu ei tuottanut
hankaluuksia. Ja hyökkäys voitiin tehdä milloin hyvänsä.

27. Strateegisesti katsoen oli pohjoinen hyökkäys siinä mielessä
edullinen, että sen kautta saavutettaisiin suuri, mutta kuitenkin
rajoitettu päämäärä. Sen kautta voisimme lyhentää rintamaa, jos
meidän onnistuisi valloittaa Calais ja Boulogne. Verduninkin luona
hyökkäys voisi aiheuttaa rintamansuoristuksen, jonka arvo oli
pikemmin taktillista laatua. Keskimäinen hyökkäys levisi näennäisesti
hyvin laajalle. Se voitiin estää, jos painopiste siirrettiin Arrasin ja
Péronnen väliseen seutuun, rannikkoa kohti. Jos tämä isku teki
aukon, niin oli tietysti strateeginen menestyksemme suunnaton, sillä
silloin me erottaisimme Englannin armeijan pääosat Ranskan
armeijasta ja työntäisimme ne rannikkoa kohti.
Minä kallistuin keskimäisen hyökkäyksen puolelle. Sen aiheuttivat
aikakysymys ja taktilliset syyt, ensi sijassa vihollisen heikkous.
Tietenkään en voinut olla selvillä siitä, oliko tämä pysyvää laatua.
Taktiikka oli asetettava puhtaan strategian edelle. Ilman taktillista
voittoa ei strateegistakaan voi saavuttaa. Strategia, joka ei ota
huomioon taktiikkaa, on jo etukäteen tuomittu tuloksettomaksi.
Ententen hyökkäykset kolmena ensimmäisenä sotavuonna tarjoavat
tästä runsaasti todisteita.
Kun hyökkäykseen saatavissa olevat divisioonat oli määritelty,
samoin kaikki hyökkäysvälineet, päätettiin, että rynnistys oli tehtävä
Arrasin kaakkoispuolelta Croisillesin ja Moeuvresin välistä ja,
jättämällä Cambrain kaari väliin, Villers-Guislainin ja Oisen välistä St.
Quentinin eteläpuolella. Samaan aikaan oli tehtävä paikallinen
rynnistys La Fèrestä käsin.
Hyökkäyksen valmistelut ja johto vaativat kahden
armeijanylikomennon uusien etappien sijoittamista entisten väliin.
17:s armeijanylikomento, entinen Italian rintamalla ollut 14:s, jonka

28. päällikkönä oli kenraali Otto v. Below ja esikunnanpäällikkönä
kenraali Krafft v. Dellmensingen, sijoitettiin 6:nnen ja 2:sen armeijan
väliin Arrasia vastapäätä. 18:s armeijanylikomento, entinen
Woyrschin armeijaryhmänkomento, jonka päällikkönä nyt oli kenraali
v. Hutier ja esikunnanpäällikkönä kenraali v. Sauberzweig, siirrettiin
2:sen ja 7:nnen armeijan väliin St. Quentinia ja La Fèreä vastapäätä.
17:nnen armeijan raja 6:tta armeijaa vastaan kulki noin Lensin ja
Arrasin puolivälissä ja 2:sta armeijaa vastaan suunnilleen Moeuvresin
luona, 18:nnen armeijan raja 2:sta armeijaa vastaan suunnilleen
Omignon-puron luona ja 7:ttä armeijaa vastaan aivan La Fèren
eteläpuolella.
17:nnen armeijan oli siis hyökättävä Croisillesin—Moeuvresin
kohdalta, 2:sen ja 18:nnen armeijan Villers-Guislainin ja La Fèren
väliltä; 17:nnen ja 2:sen armeijan piti tehdä kevennyshyökkäyksiä
toistensa hyväksi ja sisäsiivillään katkaista Cambrain kaaressa
olevalta viholliselta paluu ja sitten murtautua Croisillesin ja Péronnen
välillä läpi. 18:nnen armeijan tehtävänä oli yhdessä 2:sen armeijan
äärimäisen vasemman siiven kanssa lähettää hyökkäysjoukkoja
eteläänpäin. Armeijain voimasuhteet ja niiden varustaminen
hyökkäysvaunulla oli saatettu näiden tehtävien mukaisiksi.
17:nnen ja 2:sen armeijan tuli suorittaa pääratkaisu
kruununprinssi Rupprechtin armeijaryhmään kuuluvina. 18:s armeija
siirtyi Saksan kruununprinssin armeijaryhmään. Minulla oli mielessäni
marraskuussa 1914 tehty Puolan-retki ja pidin siksi tärkeänä saada
mahdollisimman laajasti vaikuttaa taistelun kulkuun. Se kävi
vaikeaksi, kun vain yksi armeijaryhmä oli johtavana; silloin toiminta
kulki liian helposti joka asiassa korkeamman viraston vaikutuksen
mukaan. Saksan kruununprinssin armeijaryhmän apukeinoja oli
käytettävä hyökkäyksen hyväksi mahdollisimman laajassa mitassa.

29. Ylläesitetty komennon jako teki sen helpommaksi. Lisäksi tuotti
kenraalisotamarsalkalle ja minulle myös inhimillistä iloa saada hänen
keisarillinen korkeutensa kruununprinssi mukaan ensimmäiseen
suureen hyökkäykseen lännessä, kun strateeginen tilanne sitä vaati.
Dynastiset seikat eivät toimintaani määränneet. Tunnen syvää
uskollisuutta kuningastani kohtaan, mutta olen riippumaton mies
enkä mikään liehakoitsija.
Edellytettiin, että hyökkäys laajenisi pohjoisessa Arrasin suuntaan,
etelässä Oisen vasemmalle rannalle.
Harhaanjohtohyökkäyksiä tehtiin, samoin esitöitä tulevia
hyökkäyksiä varten:
    kruununprinssi Rupprechtin armeijaryhmässä Ypernin ja
    Lensin välillä,
    Saksan kruununprinssin armeijaryhmässä etupäässä Reimsin
    ja Argonnien välillä,
    vastamuodostetussa v. Gallwitzin armeijaryhmässä Verdunin
    vanhoilla taistelukentillä,
    ja herttua Albrechtin armeijaryhmässä Lothringenissa olevan
    Saarburgin ja Markirchin välillä ja Sundgaussa.
v. Gallwitzin armeijaryhmä muodostettiin, kun Saksan
kruununprinssin armeijaryhmä oli venynyt St. Quentinin suunnalle ja
sen huomio joutui liian kauas Verdunistä. Kenraali v. Gallwitz johti
välittömästi 5:ttä armeijaansa, sen ohella armeijaosasto C:tä.
Herttua Albrechtin armeijaryhmään siirrettiin Lothringeniin
19:nnen armeijanylikomennon nimellä saksalainen eteläarmeijan

30. ylikomento, jonka päällikkönä oli kenraali v. Bothmer ja
esikunnanpäällikkönä eversti v. Hemmer; viimeksimainittu oli jo
idässä samanlaisessa asemassa osoittanut kuntoaan;
armeijanylikomento A otti hoitaakseen Saarburgin—Markirchin välin.
Kaikilla rintamilla pidettiin joukot puolustusvalmiina siltä varalta,
että vihollinen ryhtyisi hyökkäämään tai tekisi vastahyökkäyksen.
Muutamissa kohdin oli tässä tapauksessa valmistauduttu
peräytymiseen.
Tämän luonnoksen mukaan oli tammikuun puolivälistä alkaen
suunnitelmallisesti ja mitä suurimmalla huolella tehty työtä. Jo
helmikuun alussa määrättiin maaliskuun 21:s hyökkäyspäiväksi,
vaikkakaan olosuhteet idässä eivät suinkaan olleet selvät.
Sotatilanne vaati ratkaisua. Muuttaa voi ylin armeijanjohto
myöhemminkin, mutta ei aloittaa alusta.
Armeijanylikomentojen, kenraalimajoitusmestarin,
pääintendenttien, kenttärautatiepäällikön ja suppeamman esikuntani
herrain toimenpiteet täydensivät oivallisesti toisiaan. Matkustaessani
rintamilla tulin vakuutetuksi siitä. Tällöin keskustelin kaikista
asiaankuuluvista kysymyksistä, sovittelin ja autoin. Armeijain ja
armeijaryhmäin esikuntien päällikköjen annoin pitää lyhyitä esitelmiä
seudusta, joukkojen jaosta, tykistötaistelusta, esitöiden nykyisestä
kannasta. Ohjeissani panin suurimman painon kruununprinssi
Rupprechtin 17:nnen ja 2:sen armeijan sisempien siipien
yhteistyöhön Cambrain kaaren katkaisemiseksi, koska tästä riippui
paljon, ja minusta näytti, että 17:s armeija oli suunnannut katseensa
liian aikaisin länteen. Molempien armeijaryhmien yhteistyöstä 2:sen
ja 18:nnen armeijan välisellä liitoskohdalla neuvoteltiin myös.
Valmistustyöt sujuivat suunnitelman mukaisesti. Kaikkialla ilmeni

31. luottamusta asiaan. Kaikki liittyi yhteen kuin kellon koneistossa.
Varmaa oli, että armeijat määräpäivänä olisivat taisteluvalmiit.
Pidin tarpeellisena käyttää mahdollista voittoa kiihoitusvälineenä
vihollisen rauhankaipuun lujittamiseksi. Eversti v. Haeften oli laatinut
tästä lentokirjasen. Lähetin sen valtakunnankanslerille, joka
nähtävästi toimitti sen ulkoasiainvirastoon; mitään oleellista ei saatu
aikaan.
Valtakunnankansleri tiesi selvästi aikeemme hyökätä
länsirintamalla. Tällä syyllä oli ylin armeijanjohto kiirehtinyt
diplomaattisia neuvotteluja idässä ja tällähän oli myös perusteltu
päätöstä sanoa irti aselepo Venäjän kanssa. Hän tiesi miten suuren
merkityksen me annoimme hyökkäykselle. Lähetin
valtakunnankanslerille myös ilmoituksen hyökkäysajasta. Mitään
muuta keinoa kuin taistelu ei Saksalla ollut, jolla se saattoi tehdä
vihollisen rauhaan taipuvaksi. Tätä varten oli ensi työksi Lloyd
Georgen ja Clemenceaun asemaa horjutettava sotilaallisen voiton
avulla. Ennen ei rauhaa voinut ajatella. Koko maailma, myös
entente, tiesi, että me tekisimme hyökkäyksen lännessä.
Clemenceau puolusti puheessaan, jonka hän muistaakseni piti
maaliskuun 6:ntena, selvästi ja jyrkästi sodan jatkamista huolimatta
tapahtumista idässä ja huolimatta tulevasta Saksan hyökkäyksestä.
Tänä hetkenä en voinut uskoa mihinkään oikeusrauhaan.
Sopimusrauhan oli vihollinen tähän asti joka kerta hylännyt. Pitikö
meidän asiain nykyisellä kannalla tarjota sille Elsass-Lothringen, osia
Posenista ja sotakorvausta?
Valtakunnanhallitus ei myöskään maininnut mitään
rauhanmahdollisuuksista. Valtiosihteeri v. Kühlmann, jonka piti
johtaa koko ulkopolitiikkaa, oli ensin Brestissä ja sitten Bukarestissa.

32. Ei valtakunnankanslerin eikä hänen ollut onnistunut solmia mitään
suhteita, jotka olisivat voineet johtaa rauhaan taisteluja enää
jatkamatta. He lienevät jatkuvasti pyrkineet siihen, huolimatta
ententen torjuvasta menettelystä Brestin kutsuun nähden. Heidän
velvollisuutensa oli, jos mahdollista, säästää kansaa ja armeijaa
tulevilta taisteluilta. Kreivi Hertlingin helmikuun 25:ntenä antama
selitys, jossa hän asettui presidentti Wilsonin helmikuun 11:ntenä
laatiman nootin neljän pykälän pohjalle, ei ollut saanut osakseen
mitään vastakaikua ententen puolelta.
Eversti v. Haeften oli näinä päivinä ollut ulkomailla
neuvottelemassa propaganda-kysymyksistä. Tällöin joutui hän minun
tietämättäni kosketuksiin erään vihollismaan kansalaisen kanssa,
joka hyvin tunsi Lontoon ja Washingtonin asianomaisten virastojen
tarkoitukset ja pyrkimykset. Eversti v. Haeften teki minulle suullisesti
selkoa näistä. Silloiset rauhanehdot olivat niin ankarat, että
ainoastaan voitettu Saksa olisi ne voinut hyväksyä. Eversti ilmoitti
minulle edelleen, että silloinen valtiopäivämies Konrad Haussmann,
kuten tämä myöhemmin vakuuttikin tapahtuneen, ja herra Max
Warburg-Hamburg olivat tehneet työtä rauhan saavuttamiseksi —
kumpikin yhtä huonolla menestyksellä. Hallitus ei milloinkaan ole
maininnut minulle näistä tapahtumista, luonnollisesti se tunsi ne. Sitä
enemmän ihmettelin, ettei sen puolelta kumottu huhuja, joiden
mukaan rauha maaliskuussa raukesi vain sen tähden, että minä
välttämättä vaadin hyökkäystä. Pyysin henkilökohtaisesti
valtakunnankansleria ja varakansleria tekemään sen. Kumpikaan ei
sitä tehnyt eikä myöskään antanut minulle minkäänlaista selitystä.
II.

33. Maaliskuun alussa siirrettiin suuri päämaja pois Kreuznachista, missä
se oli ollut yli vuoden.
Spaahan oli sillä välin järjestetty uusi päämaja. Saimme siellä
hyvin hyvän majoituksen. Virkahuoneet olivat Britannique-hotellissa,
missä minä olin asunut jo syksyllä 1914 Belgiaan marssittaessa.
Spaa oli melkoista lähempänä rintamaa ja siinä ja Verviers'ssä oli
tilaa ylimmän armeijanjohdon kaikille osastoille. Mutta taistelun ja
liikkeiden ohjaukseen oli sekin vielä liian kaukana rintamalta. Sen
tähden olin suunnitellut Avesnesia päämajaksi vahvistetulle
taisteluliikeosastolle. Täältä voi automobiililla päästä helposti
rintaman kaikkiin eri kohtiin. Tarkoitukseni oli saada itse nähdä niin
paljon kuin mahdollista ja lähettää myös esikuntani herroja
seuraamaan tapahtumia, jotta heidänkin kauttaan voisin saada
välittömiä vaikutelmia.
Maaliskuun 18:ntena lähdimme ylisotamarsalkka ja minä ynnä
vahvistettu taisteluliikeosasto Avesnesiin. Virastohuoneemme siellä
eivät olleet hyvät, kaikki oli liian ahdasta, mutta siihen täytyi tyytyä.
Olimme valinneet tämän paikan, koska 18:s armeijanylikomento oli
ollut sinne sijoitettu ja puhelinverkko tarvitsi vain vähän täydennystä.
Meidän kasinomme oli ensin hyvin kolkko, mutta myöhemmin
löysimme miellyttäviä huoneita. Luovutimme elintarpeita niiden
omistajille ja kalustimme huoneet Spaasta tuoduilla huonekaluilla.
Oleskelu siellä ja ruoka-ajat soivat hermoille levähdystä, jonka
tarpeessa me kaikki olimme.
Hänen Majesteettinsa aikoi tulla vasta päivää myöhemmin. Hän
asui hovijunassaan, joka oli viety läheiselle asemalle.

34. Maaliskuun 20:nnen aamuna olivat koko hyökkäysrintamalla
patterit, miinanheittäjät ja ammusvarastot etulinjojen takana, itse
linjoilla, vieläpä osittain niiden edessäkin. Se oli aikamoinen
saavutus, ja ihme oli, ettei vihollinen ollut nähnyt mitään eikä öisin
kuullut liikettä. Välistä kyllä osui häirintätuli vahingossa
pattereihimme, ampumatarvepinoja räjähti ilmaan. Kaiken tämän
täytyi herättää vastustajan huomiota. Mutta kun samaa nähtiin
pitkän rintaman kaikilla osilla, ei vihollinen voinut löytää mitään
tukikohtaa varmoille johtopäätöksille.
Jalkaväkidivisioonat, jotka jo useita päiviä olivat olleet
majoitettuina laajemmalle alalle hyökkäysrintamain taakse, olivat nyt
lentäjäin katosten suojassa ahtaaseen sullottuina etumaisilla linjoilla
sen kohdan takana, mistä hyökkäyksen piti alkaa. Vihollinen ei ollut
myöskään huomannut 40-50 divisioonan marssittamista kokoon, eikä
sen laaja urkkijajärjestelmäkään ollut saanut tietoonsa tätä. Marssit
suoritettiin tosin öisin, mutta joukot kulkivat laulaen seudun läpi.
Sellaisia joukkoja ei voi kätkeä. Vihollisen lentäjät eivät myöskään
huomanneet helmikuun keskivaiheilta yhtämittaa kestänyttä vilkasta
junaliikennettä hyökkäysrintamaa kohti. Se oli vilkas kautta koko
rintaman, mutta painopiste oli selvästi Arrasin ja La Fèren välisen
rintamaosan takana, minkä myös saksalaiset tarkastuslentäjät
huomasivat.
Muutenkaan ei vihollinen ollut saanut mitään tietää; ainakin täytyi
minun tulla siihen käsitykseen, sillä muussa tapauksessa olisivat sen
puolustustoimenpiteet olleet voimakkaammat ja sen varajoukot
saapuneet nopeammin. Sota on molemminpuolisesta ponnistelusta
huolimatta epätietoisuutta; niin on se meillä ja samoin vihollisen
puolella.

35. Maaliskuun 18:ntena ja 19:ntenä karkasi kaksi miestä eräästä
miinanheittäjäkomppaniasta vihollisen puolelle. Muistiinpanoista,
joita vihollisen puolelta löydettiin, sekä vankien kertomuksista
päättäen he luultavasti antoivat tietoja tekeillä olevasta
hyökkäyksestä.
Muilla rintamilla, etupäässä Lillen luona ja Verdunin edustalla, oli
tykistötoiminta vilkastunut.
Puolipäivän aikaan 20:ntenä oli ylimmän armeijanjohdon tehtävä
vaikea ratkaisu, oliko hyökkäys aloitettava 21:senä vai siirrettävä
tuonnemmaksi.
Pieninkin lykkäys vaikeutti tavattomasti lähelle vihollista pienelle
alalle koottujen joukkojen asemaa. Siellä vallitsi joka suhteessa
jännitys, jota oli vaikea kestää. Massa ja sielullinen paino vaativat
työntymistä eteenpäin.
Mutta tykistön vaikutus oli kaasun varassa, ja sen vaikutus oli taas
riippuvainen tuulen suunnasta ja voimasta. Minä olin riippuvainen
siitä, mitä ilmasuhteiden asiantuntija luutnantti tohtori Schmaus
ilmoitti minulle kello 11 aamupäivällä ilmasuhteista. Tuulen voima ja
sen suunta ei suinkaan ollut suotuisa 20:nnen päivän aamuun
saakka; päinvastoin näytti melkein välttämättömältä hyökkäyksen
siirtäminen tuonnemmaksi. Se olisi ollut minulle äärettömän vaikeaa.
Siksi odotinkin suurella pelolla seuraavan päivän ilmatietoa. Vaikkei
se ollutkaan erikoisen suotuisa, teki se hyökkäyksen kuitenkin
mahdolliseksi. Kello 12 päivällä annettiin armeijaryhmille käsky, että
hyökkäykseen oli ryhdyttävä suunnitelman mukaisesti. Nyt ei sitä
enää voinut peruuttaa. Kaiken täytyi mennä menoaan. Ylin
armeijanjohto, päälliköt ja joukot olivat tehneet velvollisuutensa.
Kaikki muu oli kohtalon kädessä: epäedullinen tuuli haittasi kaasun

36. vaikutusta, sumu vaikeutti ja hidastutti jalkaväkemme liikkeitä ja esti
etevää sotilaallista harjoitusta ja ohjausta pääsemään täysin
oikeuksiinsa. Tämä oli useimpain käsitys sumusta; mutta kuului
myös yksityisiä ääniä, jotka pitivät sitä edullisena.
Maaliskuun 21:senä noin kello 4 aamulla alkoi taistelu, jota käytiin
valtavalla tulella 70 km:n levyisellä rintamalla Croisillesin ja La Fèren
välillä. 2:selle ja 18:nnelle armeijalle oli aika suurin piirtein määrätty,
17:nnelle armeijalle, joka taisteli yksin, oli annettu suurempi
toimivapaus. Näiden määräysten puitteissa saivat joukot toimia
omintakeisesti.
Noin kaksi tuntia pommitti meidän koko tykistömme vihollisen
pattereita, sitten alkoi suurin osa siitä taistella vihollisen
ampumahautoja vastaan, joihin miinanheittäjätkin suuntasivat
tulensa. Vähän ennen klo 9:ää keskittyi voimakas tykkitulemme
tulijyrän tehtävään, ainoastaan osa pommitti enää vihollisen
pattereita ja erikoisia tukikohtia. Jalkaväkemme ryhtyi hyökkäykseen.
17:s armeija, jolla oli voimakkain vihollinen vastassaan, pääsi
hyökätessään vain vihollisen toisille asemille, tuliseinä oli jättänyt sen
kauas taakseen; jalkaväki ei enää ollut sen vaikutuspiirissä. Se
pysähtyi näiden asemien eteen saamatta tukea tykistöltä.
2:sen armeijan hyökkäyksessä oli jalkaväen ja tykistön
yhteistoiminta parempi. Jalkaväki murtautui vihollisen toisiin asemiin.
18:nnen armeijan rynnistys sujui joka suhteessa säännöllisesti. Se
eteni hyvin.
Maaliskuun 22:sena ei 17:nnen armeijan asema sanottavasti
muuttunut, mutta 2:nen armeija, jota johdettiin yhtenäisesti ja

37. voimakkaasti, löi vihollisen ja tunkeutui eteenpäin. 18:s armeija
valloitti melkoisesti maa-aluetta. 17:s armeija näkyi antavan
yksityisille ryhmille liian paljon taktillista vapautta. Sitävastoin oli
yksityisten osastojen toiminta liian kiinteästi sidottu yhteen. Ylin
armeijanjohto koetti saada yhtenäisyyttä johtoon.
Seurauksena 17:nnen armeijan asemasta oli, ettei vihollisrintaman
katkaiseminen Cambrain mutkassa onnistunut, 2:nen armeija ei
voinut myöskään saada kevennystä etenemisessään. Sen oli täytynyt
itse raivata itselleen tietä eikä se siksi ollut päässyt niin nopeasti
eteenpäin kuin olisi ollut suotavaa, jotta toisaalta 17:s armeija olisi
saanut kevennystä. Näin ollen ei kruununprinssi Rupprechtin
armeijaryhmä voinutkaan Croisillesin ja Péronnen välillä saada niin
suuria maa-alueita haltuunsa kuin alkuperäinen taistelusuunnitelma
edellytti.
Maaliskuun 25:ntenä olivat 17:s ja 2:nen armeija kiivaasti
taistellen kulkeneet kauas yli Bapaumen—Comblesin linjan, 18:s
armeija oli valloittanut Neslen vähäisen vastarinnan jälkeen. 17:nnen
armeijan taisteluvoimat olivat jo lopussa; se oli maaliskuun 21:senä
ja 22:sena menettänyt liian paljon, nähtävästi siksi, että se taisteli
liian ahtaissa puitteissa. 2:nen armeija oli kylläkin virkeämpi, mutta
valitti jo suppilokentän vaikeuksia. Se ei päässyt enää Albertista
eteenpäin. Sommen ylimeno tuotti sen vasemmalle sivustalle
suurempia esteitä kuin vihollinen. 18:s armeija oli vielä täydelleen
taistelukykyinen ja -haluinen; jo maalisk. 27:ntenä se valloitti
Montdidier'n. Vastustaja muodosti pian Sommen pohjoispuolelle
uuden rintaman, jonka voittaminen oli ehdottomasti käyvä vaikeaksi.
Vihollisen vastarinta Amiensin suunnalla näytti heikommalta.

38. Alkuperäinen taistelusuunnitelma oli muutettava ja hyökkäystä
jatkettaessa painopiste siirrettävä tähän suuntaan. Vieläkin minä
toivoin, että meidän onnistuisi tehdä tärkeä sotaliike ja pidin sitä
silmällä antaessani ohjeita armeijoille. Mutta 17:s armeija ei enää
jaksanut edetä, 2:nen ja 18:s armeija saivat vielä suoritetuksi
aluevalloituksia. Koetin yhä edelleen vahvistaa 2:sen armeijan
vasenta siipeä ja saada sen samoin kuin 18:nnen armeijan viedyksi
Amiensiä kohti.
Vihollisjoukkojen täälläkin lisääntyessä ja ryhtyessä hyökkäämään
eivät hyökkäysvoimamme enää riittäneet, ampumatarpeiden kuljetus
ei tyydyttänyt tarvetta, myös muonitusvaikeuksia ilmestyi. Teiden ja
rautateiden kuntoonpano vaati kaikesta perinpohjaisesta
ennakkoharkinnasta ja valmistuksista huolimatta liian paljon aikaa.
Kun 18:s armeija oli saanut järjestelmällisesti lisää ampumavaroja,
teki se maaliskuun 30:ntenä hyökkäyksen Montdidier'n ja Noyonin
välillä. Huhtikuun 4:ntenä seurasi 2:sen armeijan ja 18:nnen
armeijan oikean siiven hyökkäys Albertin luona ja Sommen
eteläpuolella Amiensiä kohti. Nämä taistelut olivat tuloksettomia. Voi
ehdottomasti tunnustaa, että vihollisen vastustus oli lujempi kuin
meidän voimamme. Emme halunneet taistella uuvutustaistelua. Sitä
ei sallinut strateeginen eikä taktillinen tilanteemme. Siksi ylimmän
armeijanjohdon täytyi yksissä neuvoin asianomaisten päälliköiden
kanssa tehdä päätös Amiensin hyökkäyksen lopullisesta
lakkauttamisesta, niin raskas kuin tällainen päätös olikin.
Entente hyökkäsi nyt puolestaan Albertin luona ja Amiensin
kaakkoispuolella hajanaisesti ja saavuttamatta mitään. Huolellisen
valmistuksen jälkeen yritti 2:nen armeija huhtikuun 24:ntenä vielä
kerran Villers-Bretonneux'n luona tankkien avulla parantaa

39. asemaansa. Se pääsikin hyvin etenemään, mutta ei kyennyt
säilyttämään saavuttamiaan tuloksia.
Vasta vähitellen tyyntyi rintama Albertin ja Montdidier'n välillä,
Aika ajoin puhkesi jälleen taisteluja, tilanne pysyi edelleen
jännittyneenä. Uuden rintaman muilla osilla, Arrasiin ja Noyoniin
päin, tyyntyi toiminta paljon aikaisemmin.
Huhtikuun 24:ntenä oli taistelu päättynyt. Se oli loistava asevoitto,
se maine on aina säilyvä maailmanhistoriassa. Mikä englantilaisille ja
ranskalaisille oli ollut mahdotonta, oli meille onnistunut, ja vielä
lisäksi neljäntenä sotavuonna!
Strateegisesti ei sitä saavutettu, mitä maalisk. 23, 24 ja 25 p:nä
saatettiin toivoa. Erikoista pettymystä aiheutti se, ettemme saaneet
Amiensiäkään, jonka valloittaminen olisi tavattomasti vaikeuttanut
yhteyttä vihollisen rintamain välillä Sommen etelä- ja pohjoispuolella
Amiensin rautatierakennusten pommittaminen kauaskantavilla
tykeillä ei korvannut tätä suinkaan täydesti. Mutta meidän
joukkomme olivat kuitenkin lyöneet englantilaiset ja ranskalaiset ja
osoittautuneet heitä etevämmiksi. Jos ne eivät saavuttaneet aina
menestystä, joka olisi ollut mahdollinen, niin ei syy ollut yksin niiden
taistelukyvyn vähentymisessä, vaan ennen kaikkea siinä, etteivät ne
enää kaikkialla olleet kokonaan upseeriensa johdettavia.
Elintarvevarastot, joita joukot sattuivat löytämään, pidättivät niitä.
Täten kului kallista aikaa hukkaan.
Meidän taktiikkamme oli pääpiirteissään osoittautunut oikeaksi.
17:nnen armeijan taisteluissa esiintyneet ilmiöt eivät vaatineet
perinpohjaista muutosta. Yksityisistä kokemuksista oli vain tehtävä
lujemmat johtopäätökset. Ennen kaikkea oli jalkaväki saatettava
vielä väljemmäksi. Useissa kohdin oli konekivääripesien

40. valloittaminen tuottanut ylivoimaisia vaikeuksia ja pidättänyt
hyökkäystämme. Jalkaväkiryhmät eivät olleet aina pystyneet
itsenäiseen toimintaan tai työskentelemään tyydyttävästi yhdessä
seuralais-aseiden kanssa. Erikoisen vaikeaa oli joukon ollut
hyökkäyksen jälkeen taas järjestyä puolustusasemiin, samoin
määrätä, milloin hyökkäyksen jatkaminen ei enää tuonut
menestystä. Kaikki joukot, etenkin ratsuosastot, olivat kärsineet
ankaria tappioita vihollisen lentäjien heittämistä pommeista.
Uusien asemien strateegisesta tilasta ei voinut vielä antaa
ratkaisevaa arvostelua, semmoisinaan ne eivät suinkaan olleet
edullisia. Vielä ei voinut päättää, miten ylin armeijanjohto käyttäisi
niitä, kun sotaliikkeet olivat vasta alulla. Avren siltavarustus oli
taktillisesti hyvin hankala. Sen luovuttamisesta neuvoteltiin. Mutta
kun vihollinen olisi siitä huomannut, että oli päätetty luopua
jatkamasta hyökkäystä Amiensiä kohti, pidettiin se.
Uutta rintamaa oli nyt vahvistettava. Uupuneiden divisioonain
tilalle tuotiin osittain uusia rauhallisemmista asemista, vähemmin
rasittuneet jätettiin paikoilleen. Selkäpuolisten yhteyksien
aikaansaamiseen pantiin kaikkialla mitä suurinta huomiota ja huolta.
Mutta päätehtävää silmällä pitäen oli tärkeintä, että ne joukot, joita
ei enää tarvittu uudella rintamalla, vietiin pois lepäämään,
harjaantumaan ja vakiintumaan kurissa. Meidän täytyi kehittää
reservijoukkoja tulevaa toimintaa ja vihollisen mahdollisten
vastahyökkäyksien torjumista varten; nämä eivät kuitenkaan voineet
olla muuta kuin puhtaasti paikallisia laadultaan.
2:sen armeijan joukot olivat erikoisesti kärsineet siitä, että olivat
jääneet Sommen taistelukentän läntiseen reunaan. Ne saattoivat
levätä kunnollisesti vasta niiden asemain itäpuolella, joista

41. hyökkäykseen oli ryhdytty, vaikka meidän käsiimme tällä viholliselta
valloitetulla alueella oli joutunut lukuisia vahingoittumattomia
englantilaisia sotilasleirejä.
Meidän tappiomme eivät olleet mitättömät, olimme kauan
kamppailleet suurten joukkojen kanssa. Prosenttimäärä 17:nnessä
armeijassa oli liian korkea, upseerihukka suorastaan huolestuttava.
Mutta runsaan saaliin ohella olimme saaneet noin 90,000
haavoittumatonta vankia, sitäpaitsi olivat vihollisen tappiot kuolleissa
ja haavoittuneissa suuret. Monien lievästi haavoittuneiden
takaisintulo oli mahdollinen lähitulevaisuudessa. Me olimme olleet
hyökkääjiä ja kuitenkin, mitä tappioihin tulee, selviytyneet edullisesti.
Varustukset haavoittuneiden hoitoa varten eivät olleet kaikkialla
riittäneet, vaikka kenttäsairaanhoito-osaston päällikkö oli tarkkaan
tutkinut niitä ennen taistelua. Lukuisat lievästi haavoittuneet
vaikeuttivat hoitoaan ymmärtämättömällä ja ikävällä kiirehtimisellään
rintaman taakse.
Minulle itselleni oli taistelu käynyt hyvin kalliiksi. Vaimoni nuorin
poika oli maaliskuun 23:ntena kaatunut lentäjäupseerina. Hän oli
ensin tietymättömiin kadonnut. Laajalta taistelukentältä löysin
haudan, jossa oli englantilainen kirjoitus: tässä lepää 2 saksalaista
lentäjäupseeria. Surullinen tehtäväni oli todeta oman poikani
identtisyys. Nyt hän lepää Saksanmaan povessa. Sota ei ole
säästänyt minulta mitään.
Matka taistelutantereelle oli johtanut minut niiden molempien
varuslinjojen läpi, joissa vastustajat niin kauan olivat seisoneet
vastakkain. Vaikutus oli valtava: usean kilometrin levyinen kaistale
hävitettyä ja autiota maata kulkee Ranskan läpi, tämän ententen
aikaansaaman sodan tunnusmerkkinä!

42. Viholliseen teki tappio valtavan vaikutuksen. Pyynnöstäni
huolimatta ei tätä meidän taholta diplomaattisesti käytetty
hyödyksemme. Ranska vapisi. Se tahtoi saada täyden selvyyden
Englannin ja Amerikan sotilaallisesta avusta. Clemenceau kääntyi
liittoutuneitten puoleen. Englannissa vietiin kymmenentuhatta
työmiestä hiilikaivoksista ja sotatarvetehtaista armeijaan eikä
sittenkään aluksi voitu täyttää kymmentä divisioonaa. Ne hävisivät
rintamalta ilmestyäkseen suurimmaksi osaksi vasta syksyllä.
Asevelvollisuutta pitennettiin, mutta sen käytäntöönottamista
Irlannissa ei vieläkään uskallettu ajatella. Lloyd George teki muuten
kaikkensa. Kuten yhdestä hänen puheestaan aselevon solmimisen
jälkeen käy ilmi, hän pyysi kiihkeästi Wilsonilta apua ja lähetti kaiken
käytettävissä olevan laivaston — välittämättä kärsikö Englanti siitä
vai ei — Amerikkaan noutamaa vastamuodostettuja joukkoja. Mitä
me teimme? Uhrasimmeko me kaikkemme? Hyvä on tehdä
vertailuja, jotta Saksan kansa myöhemmin painaisi mieleensä tämän
sodan opetukset. Ainoastaan äärimäinen jäntevyys kelpaa sodassa.
Voiton saavuttamiseksi harjoittivat Englanti ja Yhdysvallat lisäksi
väkivaltaista poliittista ja taloudellista painostusta Euroopan
puolueettomia maita kohtaan ja kiristivät niiltä tonnistoa
lievittääkseen omaa tonnistonpuutettaan. Sukellussota oli ajan
pitkään sittenkin vaikuttanut tuntuvasti ja aikaansaanut
kuljetuspulan maalla ja merellä. "Huhtikuussa toimivat
sukellusveneet niin menestyksellisesti, että Englanti olisi tuhoutunut
yhdeksässä kuukaudessa, jos hävitykset olisivat jatkuneet samalla
nopeudella", selitti eräs englantilainen valtiomies alahuoneessa
marraskuussa 1918. Etupäässä puolueettomista maista saadulla ja
muulla tavoin hankitulla laivastolla Englanti kuljetti amerikkalaiset
ihmismassat Ranskaan taajaan sullottuina laivoihin. Miehistöllä oli
mukanaan vain omat varustuksensa. Sen, mitä ne Euroopassa

43. tarvitsivat, antoivat Englanti, Ranska ja myös puolueettomat maat,
etupäässä Espanja. Kokonaisuudessaan tämä oli väkivaltaisuutta,
joka lyhyessä ajassa voi saada tavattomia aikaan, mutta jota ei olisi
voitu jatkuvasti ylläpitää. Jos sotaa olisi jatkunut pitemmän aikaa,
olisi vastavaikutus tullut.
Yhdysvaltain kauppakamarin tonnistovaliokunnan puheenjohtaja
Edward A. Filene lausuu toukokuun 8:ntena 1918 ilmestyneen "New-
York Worldin" mukaan seuraavasti:
"Liittolaisten vaatimuksesta lähetämme nyt järjettömän paljon
miehiä Ranskaan. Lähetämme heidät ilman että meillä on riittävästi
heidän ylläpitämiseensä tarvittavia laivoja. Kirjaimellisesti panemme
nuorten miestemme hengen alttiiksi siinä uskossa, että Amerikka voi
hankkia tarvittavan tonniston heidän tarpeittensa kuljettamista
varten."
Häikäilemättömyys ja tarmokkuus johtivat tässäkin menestykseen.
Taistelun kuluessa olimme aloittaneet Pariisin pommituksen Laonin
seudulta 120 km kantavalla tykillä. Tämä tykki oli tekniikan ja tieteen
ihmesaavutus, Kruppin liikkeen ja sen johtajan Rausenbergerin
mestariteos. Pommituksen aikaansaama vaikutus oli suuri Pariisissa
ja Ranskassa. Osa väestöä pakeni pääkaupungista ja enensi siten
levottomuutta, joka Ranskassa lisääntyi meidän voittojemme
johdosta.
Pomminheittäjälaivastomme kiihkeä toiminta tähtäsi samaan
päämäärään.
III.

44. Järjestelmällisesti suunnitellut yritykset hyökkäysrintamamme
laajentamiseksi ja strateegisen asemamme parantamiseksi pantiin
toimeen jo maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa.
Oisen vasemmalla rannalla teki 7:s armeija huhtikuun 6:ntena
hyökkäyksen Coucy la Villen suuntaan Chaunysta ja La Fèrestä käsin,
samoin niiden eteläpuolelta. Siinä työnnettiin ranskalaiset Oisen—
Aisnen kanavan taakse. 18:nnen armeijan pitkä eteläkylki sai näin
paremman turvan.
Arrasin suunnalla, pääjoukot Scarpen pohjoispuolella, oli 17:s
armeija tehnyt rynnäkön jo kuukausien vaihteessa. Sen piti valloittaa
Arrasin itä- ja pohjoispuolella olevat tärkeät kukkulat, seuraavana
päivänä yhtyä 6:nteen armeijaan Lensistä käsin, edetäkseen
täälläkin kukkuloille. Kumpaakin hyökkäystä pidin erittäin tärkeänä.
Kaikkiin Lys-tasangon taisteluihin vaikuttaisi ratkaisevasti, jos meillä
oli käsissämme ylänköseutu.
Erittäin voimakkaasta tykkien ja ampumatarpeiden käytöstä
huolimatta ei 17:nnen armeijan hyökkäys Scarpen kummallakin
puolen menestynyt; sen taistelua ei ohjannut onnen tähti. Vain
kenraali Lequis 12:nnen jalkaväkidivisioonansa kanssa eteni hyvin
puron eteläpuolella; mutta kokonaisuuteen se ei vaikuttanut mitään.
Nähtävästi ei tykistön vaikutus ollut riittävä. Ylin armeijanjohto kielsi
nyt myöskin 6:nnen armeijan eteläsiipeä hyökkäämästä. Sen sijaan
se päätti iskeä Lysin tasangolla Armentièresin ja La Basséen välistä,
jommoista pääliikettä kruununprinssi Rupprechtin armeijaryhmä
aikoinaan oli ehdottanut. Ilma oli ollut kuiva, ja englantilaiset olivat
Lysin tasangolla ja myös Ypernin edestä vähentäneet suuressa
määrin joukkojaan.

45. 6:s armeija valmisti hyökkäystään tavattomalla huolella. Kenraali v.
Quast ja hänen esikunnanpäällikkönsä, yliluutnantti Lenz, toimivat
väsymättömästi ja olivat ennakolta miettineet kaiken samoinkuin
maaliskuun 21:sen hyökkäyksessä. Vähäisistä työvoimista huolimatta
oli kaikki sujunut niin pitkälle, että voitaisiin todennäköisesti jo
huhtikuun 9:ntenä olla valmiit hyökkäykseen. Tervehdin tätä ilolla.
Mitä aikaisemmin hyökkäys tapahtuisi, sitä varmemmin
saavutettaisiin voitto yllättämällä Lysin tasangolla olevat
portugalilaiset. Itse olin vielä huhtik. 7:ntenä 6:nnen armeijan
55:nnen armeijakunnan komennon luona ja sain sen käsityksen, että
tästä aikamääräyksestä voitiin pitää kiinni. Tykistövalmistuksia
tutkimaan oli lähetetty eversti Bruchmüller 6:nteen armeijaan. Hän
oli jo idässä heinäkuun 17:ntenä 1917 järjestänyt tykistön käytön
murtorynnäkköä varten Itä-Galitsiassa ja oli maaliskuun
hyökkäyksessä tykistökenraalina 18:nnessa armeijassa. Hänen
suuret tietonsa ja taitavuutensa, hänen innostuksensa ammattiinsa
ja erikoisalaansa, hänen lämmin sotilasverensä tekivät hänet yhdeksi
tämän sodan etevimmistä sotureista. Hänen neuvonsa olivat olleet
pohjana jo maaliskuun 21:sen hyökkäyksessä tykistöä käytettäessä,
18:nnen armeijan tykistö oli kokonaan hänen henkensä läpitunkema.
Tämä oli kannustanut armeijan sen kauneimpaan voittoon,
semminkin kun se kohtasi vihollisen heikoimman kohdan. 17:nnessä
armeijassa, jolla tosin oli voimakkain vihollinen edessään, tehtiin
kyllä työtä samojen periaatteiden mukaan, mutta sieltä puuttui se
välitön, sähköittävä voima, joka lähti eversti Bruchmülleristä.
Persoonallisuuden määräävä merkitys sodan tapahtumiin, niinkuin
muuhunkin elämään, näkyy tässä selvästi. Samoin kuin vihollisen
ominaisuudet, täytyi ylimmän armeijanjohdon aina ottaa huomioon
myöskin niiden henkilöiden omalaatuisuus, jotka sen kanssa pyrkivät
samaan päämäärään yhtä suurella alttiudella.

46. Eversti Bruchmüller tarkasti esityöt ja ilmoitti, että kaikki oli
järjestyksessä. Hyökkäys huhtikuun 9:ntenä sujui ensin aamupäivällä
oikein hyvin. Päivälliseen saakka saapuneet tiedot olivat edullisia.
Tällä kertaa oli minun syntymäpäiväni vietto toisenlaista kuin
edellisenä vuonna Arrasin raskaan tappion päivänä. Hänen
Majesteettinsa kuunteli sotilaallista esittelyä Avesnesissa ja jäi myös
aamiaiselle. Hän kääntyi muutamin sanoin minun puoleeni, mainitsi
myös molemmat kaatuneet poikani ja lahjoitti minulle pienen
pystykuvansa, jonka Betzner oli rautaan muovaillut. Useissa kohdin
erosin Hänen Majesteetistaan, meidän luonteemme olivat liian
erilaiset. Hän oli minun keisarillinen herrani ja minä palvelin häntä ja
hänessä isänmaatani mitä uskollisimmalla alttiudella. Kuva on aina
oleva pyhä muisto keisaristani ja ylimmästä sotapäälliköstäni, joka
rakasti sotilaitaan, tahtoi maansa ja kansansa parasta ja oli koko
sisimmän luonteensa mukaan vastahakoinen sotaan, — muistona
miehestä, joka olemukseltaan oli Bismarckin jälkeisen ajan
saksalaisen perikuva. Hallitsija, jonka persoonaan keskittyi niin
suunnaton vastuunalaisuus ei löytänyt, kuten hänen keisarillinen
isoisänsä, miehiä, jotka Bismarckin ja Roonin tavoin ankaran
kamppailun hetkenä osasivat vaatia ja saada maalta kaiken, mitä
sodankäyntiin tarvittiin. Tämä oli keisarille ja maalle kohtalokasta
tässä sodassa.
Iltapäivällä näytti taistelu edistyvän hitaammin. Vihollisen
ampumahauta-asemien silloittaminen tuotti sangen tuntuvia
vaikeuksia, kun maa oli osittain vielä pehmeää. Teiden suunta oli
epäedullinen hyökkäyssuuntaan katsoen, meidän tankkiosastomme
olivat lisäksi hävittäneet niitä. Tykkien ja ampumavarastojen kuljetus
kysyi paljon aikaa. Jalkaväkemme sai viipyä arveluttavan kauan
vesakkoisessa seudussa vihollisen konekivääripesien vuoksi. Illalla
etenimme Armentièresiä kohti, olimme saavuttaneet Lysin ja

47. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com