Nordic Health Law in a European Context Welfare State Perspectives on Patients Rights and Biomedicine 1st Edition Elisabeth Rynning

Visit ebookfinal.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Nordic Health Law in a European Context Welfare
State Perspectives on Patients Rights and
Biomedicine 1st Edition Elisabeth Rynning
_____ Click the link below to download _____
https://ebookfinal.com/download/nordic-health-law-in-a-
european-context-welfare-state-perspectives-on-patients-
rights-and-biomedicine-1st-edition-elisabeth-rynning/
Explore and download more ebooks or textbook at ebookfinal.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Nordic Welfare States in the European Context 1st Edition
Johan Fritzell
https://ebookfinal.com/download/nordic-welfare-states-in-the-european-
context-1st-edition-johan-fritzell/
European Regions Perspectives Trends and Developments in
the 21st Century 1st Edition Elisabeth Donat
https://ebookfinal.com/download/european-regions-perspectives-trends-
and-developments-in-the-21st-century-1st-edition-elisabeth-donat/
European Welfare States Comparative Perspectives 1st
Edition Mel Cousins
https://ebookfinal.com/download/european-welfare-states-comparative-
perspectives-1st-edition-mel-cousins/
New Perspectives on Health Disability Welfare and the
Labour Market 1st Edition Colin Lindsay
https://ebookfinal.com/download/new-perspectives-on-health-disability-
welfare-and-the-labour-market-1st-edition-colin-lindsay/

Wind Life Health Anthropological and Historical
Perspectives 1st Edition Elisabeth Hsu
https://ebookfinal.com/download/wind-life-health-anthropological-and-
historical-perspectives-1st-edition-elisabeth-hsu/
Dilemmas of Law in the Welfare State Gunther Teubner (Ed.)
https://ebookfinal.com/download/dilemmas-of-law-in-the-welfare-state-
gunther-teubner-ed/
Modelling in Medicine and Biology VIII Wit Transactions on
Biomedicine and Health 1st Edition C. A. Brebbia
https://ebookfinal.com/download/modelling-in-medicine-and-biology-
viii-wit-transactions-on-biomedicine-and-health-1st-edition-c-a-
brebbia/
Responsibility Rights and Welfare The Theory of the
Welfare State 1st Edition Edited By J. Donald Moon
https://ebookfinal.com/download/responsibility-rights-and-welfare-the-
theory-of-the-welfare-state-1st-edition-edited-by-j-donald-moon/
Assembling Health Rights in Global Context Genealogies and
Anthropologies 1st Edition Alex Mold (Editor)
https://ebookfinal.com/download/assembling-health-rights-in-global-
context-genealogies-and-anthropologies-1st-edition-alex-mold-editor/

Nordic Health Law in a European Context Welfare State
Perspectives on Patients Rights and Biomedicine 1st
Edition Elisabeth Rynning Digital Instant Download
Author(s): Elisabeth Rynning; Mette Hartlev
ISBN(s): 9789004223813, 9004223819
Edition: 1
File Details: PDF, 34.03 MB
Year: 2011
Language: english

'-
Q)
..0
_J
Nordic Health Law
in a European Context
-Welfare State Perspectives
on Patients' Rights and Biomedicine
ELISABETH RYNNING & METTE HARTLEY (EDS.)
MARTINUS
NIJHOFF
PUBLISHERS

Nordic Health Law in a European Context
ISBN 978-91-47-09748-7 (Sweden and Denmark)
ISBN 978-9004-22380-6 ( Rest of the world)
© 2011 The Authors and Uber AB
Publisher's editor: Carin Laurin
Designed by: Fredrik Elvander
Typeset: Gyllene Snittet
1:1
Printed in Egypt by
Sahara Printing 2012
Distribution:
Sweden and Denmark
Uber AB
S-205 10 Malmo, Sweden
tel +46 40-25 86 00, fax +46 40-97 05 50
http:/ /www.liber.se
Kundtjiinst tel +46 8-690 93 30, fax +46 8-690 93 01
All other countries:
Matinus Nijhoff Publishers/ Brill, Leiden
www.brill.nl

Contents
Introduction
Part 1 Foundational Issues
Health and Human Rights in the European Context
Henriette D.C. Roscam Abbing
Right to Health as a Human Right in Europe
Matti Mikkola, University of Helsinki
The raison d'etre of Nordic Health Law
Mette Hartlev, University of Copenhagen
The Right to Health from a Constitutional Perspective -the Example
of the Nordic Countries
Anna-Sara Lind, Uppsala University
Health Law as a Legal Discipline
Helle Bodker Madsen, Aarhus University
The Nordic Committee on Bioethics
Sirpa Soini, University of Helsinki
Part 2 Patients' Rights
5
15
17
31
49
77
93
105
The Development of Patients' Rights in Norway 107
Asbjorn Kjonstad, University of Oslo
Still no Patients' Act in Sweden -Reasons and Implications 122
Elisabeth Rynning, Uppsala University
Human Rights, Health Care, and Coercion in Norwegian Health Law 137
Aslak Syse, University of Oslo
Detention of Pregnant Women to Protect the Foetus -Nordiv Perspectives 158
Karl Harald Sovig, University of Bergen
Cultural Accommodation in Health Services and European Human Rights 181
Oddny Mjoll Arnard6ttir, Reykjvaj{/c University
Female Genital Mutilation and the Right to Privacy: a Double-edged Sword 201
Henriette Sinding Aasen, University of Bergen

Infant Male Circumcision -Finnish Supreme Court Ruling on
a Multicultural Legal Protection
Raimo Lahti, University of Helsinki
Mutual Recognition within the EU of the Concepts of Sickness and
Incapacity for Work in a Rehabilitive Situation
Lotta Vahlne Westerhiill, University of Gothenburg
Part 3 Biomedical Science
216
228
241
Human Dignity as a Legal Argument in the Era of Modern Biomedicine 243
Laura Walin, University of Helsinki
European Integration -a Case Example from European Biomedical
Research Law 255
Sigmund Simonsen, Norwegian University of Science and Technology
The Human Body and Norwegian Property Law -Ancient and Modern 267
Marit Halvorsen, University of Oslo
Bio bank Regulation in Finland and the Nordic Countries 277
Salla Silvola, University of Helsinki
Genetic Privacy: Autonomy or Solidarity? 292
Line Bune Juhl, University of Aalborg
Death Before Life: The Legal Status of Cadaveric Foetuses 304
Janne Rothmar Herrmann, University of Copenhagen

Introduction
1 Nordic Biomedical Law
Biomedical law is a rather recent legal discipline in the Nordic countries, but is ex
panding strongly. Rapid developments in biomedical science and information tech
nology have contributed to the increased level of attention being given to norms
regulating biomedicine, where many important interests are involved. In many
Anglo-Saxon jurisdictions, as in continental Europe, biomedical law has long since
been accepted as a legal discipline in its own right -sometimes within the combi
nation of "medical law and ethics'~ or simply as "medical law", "biomedical law", or
"health law''. In the Nordic countries, however, legal science was more hesitant to
establish biomedical law as a special legal discipline; thus, Nordic research into the
legal aspects of various activities in biomedicine has primarily been conducted
within more traditional fields of law, e.g. public law, criminal law, and private law.
Nevertheless, since the 1990s, biomedical law has gradually been establishing itself
in the Nordic legal landscape; courses in biomedical law have become part of the
legal curriculum at Nordic universities and the first Nordic chair in biomedical law
was established at Uppsala University in 2003. Similar positions have also been intro
duced in Norway, Denmark, and Finland.
Biomedical law is still, however, a comparatively young field of research in the
Nordic countries, and has small national research communities. Yet, there is increas
ing demand for studies concerning the role of law in different types of biomedical
activities, as well as analysis of the underlying principles and concepts, in order to
foster a more comprehensive understanding of the interaction between the differ
ent normative and regulatory systems governing the field of biomedicine. In order
to provide a forum for academic discussion, and a stronger basis for Nordic co
operation in this strategically important discipline, the Nordic Network for Research
in Biomedical Law was founded at a conference in Uppsala in 2006.1 The aim of the
Nordic Network is to promote both research training and further development of
the research methodology particular to biomedical law, and stimulate comparative
Nordic research. In 20071 the Network received a NordForsk grant for three years,
to finance workshops for research students, Network conferences, and similar ac
tivities.2 This generous funding has contributed significantly to Network activities
and created opportunities for looking at biomedical law more systematically from an
internal Nordic perspective, and studying how the Nordic countries relate to Euro
pean and international institutions and regulations in this area oflaw.
1 See website www.nordicnetwork.org. In some definitions, the concepts of health law and biomedical law are perceived to
cover somewhat different areas. In this book, however, just as in the Network, these terms are used as synonyms.
2 See website www.nordforsk.no.

6 • INTRODUCTION
The Nordic countries have a considerable shared cultural and historical heritage,
and are all strong proponents of the welfare state. They have collaborated closely in
their development of legislation during most of the 20th century yet demonstrate
a somewhat surprising degree of variation in the field of biomedical law. The diver
gences and similarities between the Nordic countries have attracted special attention
in the activities of the Nordic Network, where conferences and workshops have
addressed a variety of issues in areas such as patients' rights (including the protec
tion of weak and vulnerable groups) the organisation of health care systems, chal
lenges to the Nordic welfare models, the regulation of biomedical research, and
societal approaches to new technologies. The influence of Europe and EU law has
also received attention, as has the general impact made by international human
rights law in the field of biomedical law, notably with regard to patients' rights. An
additional area of interest concerns the gradual transformation of the Nordic count
ries from cultural homogeneity to cultural diversity.
This anthology reflects the numerous activities and perspectives explored by the
Nordic Network. The contributions have been written, with one exception, by mem
bers of the Network, with the authors reflecting the divergence of the Network's
membership with regard to gender, age, and nationality. It is a special privilege to
present the research findings of some of the many doctoral students who have enthu
siastically participated in the Network's activities.
This anthology is divided thematically into three sections where the first deals
with foundational and general issues of health law, the second with patients' rights,
and the third with issues related to advancements in biomedicine and medical
science.
2 Foundational issues
As mentioned in the introduction, biomedical law or health law is a rather recent
legal discipline, the development and delimitation of which have been subject to
academic reflection and debate. Broadly speaking, biomedical law deals with legal
aspects of various biomedical activities and this includes areas such as health care,
biomedical research, and forensic medicine, as well as certain aspects of public
health and the pharmaceuticals and biotech sectors.
The legal issues addressed also transcend traditional disciplines such as constitu
tional law, administrative law, private law, criminal law, and public international law.
Human rights law is often mentioned as an important source of inspiration in the
development of health law, and the first two contributions are concerned with the
close relationship between human rights and biomedical law.3 Professor Henriette
Roscam Abbing, who is one of the legal pioneers of European health law, explores
the historical relationship between these two areas oflaw and the continuous influ-
3

INTRODUCTION • 7
ence of human rights law in the field of patients' rights. She explains how the focus
of international collaboration and regulation has developed from having an interest
in protecting Europe against "exotic pestilences'~ as a primary concern, to a rights
based approach focusing on patients' rights and the necessity to protect the indi
vidual -and especially the weak and vulnerable -from exploitation during the en
counter with medical science and society. It is stressed that human rights law provides
a comprehensive and forward-looking legal background for the further development
of biomedical law. Professor Matti Mikkola's contribution is also rooted in human
rights law. He addresses the important issue of the right to health, analysing how this
right is protected in European human rights law, notably the European Convention
on Human Rights and the European Social Charter. Mikkola emphasizes the im
portance of interplay in this area, between social and economic rights, on the one
hand, and political and civil rights, on the other, thus confirming that human rights
are indivisible and interrelated.
The right to health is also addressed in Dr Anna-Sara Lind's contribution, but
from a constitutional perspective. She examines Nordic constitutional protection of
the right to health and shows that, even though perceptions of being a welfare state
are taken for granted in all the Nordic countries, the constitutional protection of wel
fare rights, including the right to health, is rather weak, even though there are differ
ences. Finland and Iceland, which both have fairly new constitutions that have been
influenced by public international law, ascribe constitutional protection to the indi
vidual's right to health, while this is not the case in the other Nordic countries, which
seem reluctant to recognise individual rights within the field of social and economic
rights.
The Nordic perspective is also crucial for Professor Mette Hartlev's contribution
on the raison d'etre of Nordic Health Law. After a discussion on the origins, status,
and demarcations of health law as a legal discipline, she explores the organisation
of the Nordic health care services and the regulation of access to care. Hartlev con
cludes that, even though -superficially -there are differences between the count
ries, it is still possible to detect common values within the deep structure of Nordic
health law. These common values are closely related to the Nordic welfare societies'
aspiration to promote universal and equal access to high-quality health care and to
ensure patients fundamental rights.
Interest in Nordic collaboration regarding developments in biotechnology is
reflected in the decision taken by the Nordic Council of Ministers to establish a
Nordic Committee on Bioethics. Health lawyer and committee member, Sirpa Soini,
describes the background and development of the missions and tasks of this com
mittee, which deals with both the ethical and legal aspects, as well as social science
perspectives on biotechnology. She discusses whether or not a special Nordic per
spective on biotechnology and bioethics is needed, concluding that the Nordic so
cieties seem to have a more permissive attitude towards science and technology than
many other societies. This attitude is supported by a general trust in science and so-

8 , INTRODUCTION
ciety - a trust that can only be maintained through open debate. The Nordic Com
mittee on Bioethics, accordingly, serves the purpose of initiating debate on difficult
issues and, thus, the purpose of sustaining Nordic trust in scientific development.
Professor Helle B0dker Madsen addresses a conceptual and fundamental ques
tion in her contribution regarding the status of health law as a legal field in Danish
law. Although she agrees that health law must be treated as a separate legal discipline,
Madsen simultaneously underlines the importance of observing the distinction
between public law and private law, not least because the organisational location of
health law can be decisive vis-a-vis the rights of patients. From the perspective of
legal policy, she thus warns against detaching health law from its legal roots, since this
may profoundly undermine the protection that patients are provided by administ
rative law, not least in a situation where the privatisation of health care services is
taking place. This contribution confirms the interdependence of the general, founda
tional issues and the protection of patients' rights.
3 Patients' rights
Patients' rights is a topic that has attracted special interest within the Nordic bio
medical law research environment. This is not surprising as the Nordic coun
tries were among the first to adopt specific patients' rights legislation, thus recognizing
the individual patient's rights vis-a-vis the health care services. As the Nordic pio
neer, Finland passed a patients' rights Act in 1992 and was quickly followed by Iceland
(1997), Denmark (1998), and Norway (1999). Sweden is, thus, the only Nordic country
not to have specific legislation on patients' rights. The attention paid to patients' rights
fits well with the strong human rights traditions of the Nordic countries, most of
which have also signed as well as ratified the Council of Europe Convention on
Human Rights and Biomedicine. Patients' rights encompass a cluster of rights that
include the right to be a patient, the right to self-determination, the right to obtain informa
tion, the right to privacy and confidentiality, and the right to complain and receive compen
sation in cases of error and malpractice.
Professor Asbj0rn Kj0nstad explores the development of patients' rights in Norway and
lists a number of factors that have been influential for the shift from a doctor and duty per
spective on patient relationships with health care services to a rights-based approach. Among
other factors, he emphasizes the importance of the networked society where different ac
tors -grass roots organizations, the health administration, the media, legal complaint mecha
nisms, and legal science -through complex interactions have paved the way for the creation
of patients' rights. In contrast to the other Nordic countries, Sweden does not have a pa
tients' rights Act; it is also the only Nordic country which has so far refrained from ratify
ing the Council of Europe Convention on Human Rights and Biomedicine. The reasons and
implications regarding the Swedish legislative strategy constitute the topic of Professor Elis
abeth Rynning's contribution. She outlines four legal tools and strategies for promoting pa-

INTRODUCTION • 9
tients' rights, using this as a basis for a critical analysis of the Swedish legislative attitude to
patients' rights. It is shown that, even though there have been important developments in
certain areas, the lack of a comprehensive and coherent Swedish legal strategy has implica
tions; especially for weak and vulnerable patients whose rights have remained inadequate
ly protected.
Respect for patient autonomy and the right to self-determination are two of the
core legal principles in biomedical law. However, there are situations where it may
be justified to restrict the patient's right to self-determination, in the interests of pub
lic health or public security or in deference to the interests and rights of others. The pa
tient's own best interests may also, in some cases, justify restrictions to the right to
self-determination. Professor Aslak Syse discusses justification of the use of coercion
in Norwegian health law, from a human rights perspective. As in many other countries, the
use of coercion may be legitimate in psychiatric care and with regard to communicable dis
eases, with the Norwegian legislation in these areas being in line with general human rights
standards. However, Syse draws the reader's attention to the new UN Convention on the
Rights of Persons with Disabilities, which institutes a paradigm shift in attitudes to those
with disabilities. This new approach may demand extensive alterations to Nordic legislation
in the psychiatric field. Syse also outlines new provisions in Norwegian legislation justifying
the delivery of care to incapacitated adults who oppose such care. Norway is the first Nordic
country to introduce such legislation with the purpose of ensuring that incapacitated patients
receive essential care in order to prevent the serious deterioration of and harm to their health.
Professor Karl Harald Sovig's contribution also deals with the use of coercion. He ex
plores a new topic in Nordic biomedical law, which is the detention of pregnant wom
en in order to protect the foetus. It is well known that the consumption of alcohol
and other substances during pregnancy may be harmful to the foetus, with health in
juries to children that are caused by their mothers constituting a health problem in
most Western societies. However, the use of detention and coercion on pregnant women
gives rise to difficult ethical and legal considerations, including the legal status of the
foetus. Norway is the only Nordic country with specific legislation justifying the de
tention of pregnant substance addicts for the purposes of protecting the foetus. Sovig
discusses the use of coercion in such cases from a human rights perspective and con
cludes that detention may be in line with human rights standards, but that human rights,
on the other hand, do not obligate national authorities to intervene with a view to pro
tecting the foetus. In his conclusion, Sovig emphasizes that Norwegian experiences
show that the possibility of detaining pregnant substance abusers may have an impact on
the individual case, but that it certainly does not solve the public health problem of children be
ing exposed to intoxicating substances during pregnancy.
During the past 30-40 years, the Nordic countries have shifted from cultural homoge
neity to increased cultural diversity. This development raises complex issues regarding cul
tural accommodation, issues which also affect health care services. The following three
contributions all deal with this issue. Professor Oddny Mjoll Arnardottir explores the norma
tive foundations of a general claim for cultural accommodation, as well as the limits to such

10 • INTRODUCTION
accommodation, seen from the perspective of human rights. She shows that the claim for
attention to cultural appropriateness, together with the principle of equal treatment and non
discrimination, can be seen as the two normative pillars of cultural accommodation. Howev
er, she also stresses the importance of keeping an eye on human rights when accommodating
cultural traditions, using guidelines issued by the Icelandic health care authorities as an ex
ample demonstrating the necessity to carefully balance human rights when dealing with this
sensitive issue.
Female genital mutilation is an example of a cultural tradition that has given rise to
widespread concern. Professor Henriette Sinding Aasen examines the legal response
to this practice and, based on an analysis of human rights law, she establishes that female
genital mutilation clearly involves a violation of the individual's human rights, which
is also considered a criminal offence in all the Nordic countries. Hence, this is with
out doubt an example where no cultural accommodation is expedient. However, Aas
en also draws attention to a challenging dilemma facing authorities in their efforts to
prevent female genital mutilation, because the measures used -e.g. non-voluntary med
ical check-ups -may involve procedures which could also be problematic from a hu
man rights perspective, and thus hard to justify. While female genital mutilation is a
comparatively new issue in the Nordic societies, male circumcision has been practiced
there for many years within certain communities. In contrast to female genital mutilation,
the acceptability of male circumcision has only been legally challenged recently, despite be
ing debated in some countries. This may be due to a respect for religious freedom, but it may
also be seen as an example of cultural accommodation. Professor Raimo Lahti addresses this
issue in his comprehensive analysis of the Finnish response to this practice. He pays special
attention to the ruling by the Finnish Supreme Court, in a criminal case, that the Court did
not find it illegal for a mother to have her Muslim son aged 4 ½ circumcised for religious
reasons. Lahti makes a thorough and critical assessment of the ruling, both from a
criminal law perspective and a human rights perspective, concluding that legislation
would be appropriate as regards ensuring that sufficient notice is paid to the different
human rights aspects involved in this complex question.
Patients' rights are not only important with regard to the patient's -legal -rela
tionship with health care services, since assessments and decisions made by health
care services may also affect the patient's right to other entitlements, e.g. social bene
fits. This topic is addressed by Professor Lotta Vahlne Westerhall in her contribution
regarding the challenges facing migrant workers when applying for social benefits
due to sickness and incapacity for work. Divergent conceptions of "sickness" and
"incapacity for work", within both the Nordic countries and the EU, may cause sig
nificant problems for migrant workers in a rehabilitative situation. This is not only a
question oflack oflegal uniformity, but also one of professional agreement regarding
evidence of specific medical procedures and mutual perceptions of e.g. the concept
of sickness. Vahlne Westerhall points to the necessity to find a solution, which may
not necessarily be a uniform perception of such concepts, but could be a recognition
of other states' ways of assessing the content of such concepts in a legal setting.

INTRODUCTION • 11
4 Biomedical science
As previously mentioned, the Nordic people are generally very positively inclined
towards research, showing considerable trust in researchers and the improvements
new technology can bring to society. Even so, it is clear that rapid developments in
biomedical science -sometimes combined with new information technology -can
also give rise to questions about risks to fundamental human rights and human dig
nity. This is pointed out in the preamble to the Biomedicine Convention, where it is
also affirmed that progress in biology and medicine should be used for the benefit of
both present and future generations. In some areas, the Nordic countries have been
quite quick to recognise the need for new legislation safeguarding important interests
concerned by developments in biomedicine. Most of the contributions in this sec
tion discuss such regulatory initiatives. In the first article, however, Dr Laura Walin
addresses a more overarching topic, in her analysis of the key concept of "human
dignity': Understanding of this concept has become increasingly complicated, with
developments in biomedicine that include, for example, new uses of human organs,
tissue and genes, as well as increasingly strong commercial interests. Walin explores
the changing use and interpretation of human dignity as a legal concept, from the
traditional approach where the human dignity argument was primarily used to pro
tect the individual autonomy and self-determination of born human beings, to more
recent use of the concept to restrict certain human activities, e.g. in embryo research.
She concludes that human dignity is a changing concept that works as a universal
argument only if it is left undefined; once invoked in order to restrict individual
rights or to impose new obligations on individuals, the concept has to be defined for
a specific society in a given timeframe.
The fact that values and interpretations may vary from society to society is also a
key issue in Dr Sigmund Simonsen's article on the challenges facing European inte
gration, featuring examples from regulations in the field of biomedical research.
Simonsen discusses whether or not European integration and regulatory harmony
are legally feasible and even a mandatory consideration in the interpretation of
legal instruments in this field, focusing primarily on the issue of acceptable risks in
research, as described in the Council of Europe Biomedicine convention, the EU
Clinical Trials Directive, and Norwegian law. Despite the challenges pertaining to,
for instance, the differences in wording, as well as in the actual standards, he argues
that legal insecurity and conflicts of law must be overcome. Even though the legal
framework is not harmonised, harmonising interpretation can be applied; Simons
en thus considers European integration in biomedical research law to be feasible in
practice, as well as legally possible, even a legal requirement.
With new potential uses of human biological material, one important question
has been what kind of protection should be offered in the interests of the donors of
such material, the researchers, industry etc. Legislation governing so-called biobanks
was adopted in Iceland in 20001 with several other Nordic countries following suit

12 • INTRODUCTION
within the next few years. Professor Marit Halvorsen, in her contribution, questions
why Norwegian policymakers have been so quick to discard the property law ap
proach to this field, without any serious consideration or analysis of the traditional
property law concepts that might offer some fruitful insights. She points to the fact
that some types of human biological material can indeed be bought and sold, but
she also stresses that legal constrictions on an owner's right to commercialize bio
logical material would not be an anomaly. Looking to the legal categories used in
Roman law, Halvorsen discusses whether or not the concept of res extra commercium -
things exempted from the commercial sphere -could be a suitable analogy, but finds
arguments against this solution. She maintains, however, that there are good reasons
to start by considering the individual as the owner of materials stemming from his/
her body and that a coherent doctrine for human material could be built on traditional
Norwegian property law. Dr Salla Silvola starts by discussing the biobank concept, and
goes on to compare the biobank regulation in Finland with the other Nordic countries.
Interesting variations are found even in the structure and nature of the different regu
latory instruments. Finland, so far, has no comprehensive biobanks Act, but a govern
ment Bill, presented in 2010, is still pending. Silvola looks at the different provisions
regulating the preconditions for setting up a biobank, consent issues (including with
drawal and proxy consent), information to the public, and financial aspects and benefit
sharing. She argues that the national level of regulation can be assumed to reflect the
trust placed in the research community, and discusses the example of presumed con
sent, which is used in the different Nordic countries to varying degrees. However,
Silvola concludes, the significant differences between the Nordic biobank regulations
demonstrate that none of the efforts made by various international bodies to har
monise standards in this field have so far been efficient enough to result in common
standards, even in the small and culturally-homogenous Nordic region.
One of the recent possibilities for using human biological material concerns ge
netic analysis, whereby unforeseeable quantities of sensitive personal information
can be gained, not only about the present and future health of the person from whom
the biological sample is taken, including his/her identity, but also about genetic rel
atives. Questions about who is really concerned by the information about a heredi
tary disease, and other family-related health problems, are thus seen in a new light.
Although warnings against so-called genetic exceptionalism have been abundant,
many countries have felt a need to adopt special regulations on the procurement and
use of genetic information. Assistant Professor Line Bune Juhl brings together tra
ditional patients' rights and biomedical science as she explores the Danish legal sit
uation regarding the conflicts that may arise in relation to genetic diagnosis. While
some of the other Nordic countries have chosen to adopt special rules relating to
genetic privacy, this field is almost entirely governed by more general legislation in
Denmark. Using the case example of patient George and his family, Juhl identifies a
number of potential conflicts relating to the right to know, the right not to know, and
the right to confidentiality. She goes on to discuss possible ways of solving the con-

INTRODUCTION • 13
flicts, concluding that the outcome of the necessary weighing up and balancing will
be influenced by whether or not a duty of solidarity is supported by the competent
policymaker, a question that should be more clearly addressed in Danish law.
Questions about life and death are inherent to the field of biomedical law, al
though domestic legislation may vary substantially from country to country. In a
way, the final contribution to this anthology can be said to address both these issues,
bringing them together with perceptions of human dignity and the use of human bi
ological material as well. In her article Death before Life, Assistant Professor Janne
Rothmar Herrmann analyses the status of deceased foetuses in Danish law, explor
ing both the traditional legal classification of the foetus and the approach that takes
in more recent legislation on abortion and the use of foetal tissue. She demonstrates
that the dead foetus can be placed in a number oflegal categories, defined as a dead
child, as tissue identical to the woman who has carried the foetus, as tissue which is
separate to her, or sometimes as biological waste. Herrmann concludes that, while
the use of different legal categories, based on a number of governing parameters, may
be accepted in relation to dead foetuses, there seems to be a stronger reluctance to
wards applying the same dynamic and flexible legal status to the developing embryo
and foetus in vivo.
5 Nordic health law in a European context
As mentioned at the outset, this anthology aims to provide some Nordic perspec
tives on the young and evolving field of biomedical law by reflecting on issues that
have been explored within the activities of the NordForsk-funded Nordic Network
for Research in Biomedical Law. In the evolution of this fairly new legal discipline,
it has been very clear that the Nordic region forms a part of Europe that has been
strongly influenced by both hard and soft law initiatives from the European Union
and the Council of Europe. Naturally, the legal issues relating to the field ofbiomed
icine are shared by many countries and discussions about possible solutions should
thus not stop at geographical boundaries.
At the same time, however, Nordic identity, culture, and collaboration clearly remain
an important factor in the legal development of our particular region. Just as in other
countries, the need for integration and harmonisation must be balanced against domes
tic -sometimes pan-Nordic -values and traditions. Our readers will have to decide for
themselves whether or not there is sufficient reason to speak of Nordic Biomedical Law
or Nordic Health Law as a special legal approach to the field of biomedicine.
Elisabeth Rynning &' Mette Hartlev (Eds.)

Part 1
Foundational Issues

Health and Human Rights in the
European Context
By Professor dr. Henriette D.C. Roscam Abbing1
1 Introduction
Historically, in Europe, the primary focus of international health law was on the
health consequences of increased international mobility and traffic. Contrary to
what might be expected, concerted action between governments in the field of
health cannot be traced back to humanitarian considerations for the health of indi
viduals. It was rather the growing concern to remove hindrances to trade and export,
while at the same time protecting Europe against "exotic pestilences'~ that formed
the basis of the first international health legislation in the early years of the 20th Cen
tury. Since then, cross border mobility of patients and cross frontier co-operation in
the provision of health services and medical research have substantially increased. At
the same time, the individual human rights of patients and their possibilities of equal
access to affordable, safe and good quality health care services as a social right have
become the subject of shared principles; the first time was in 1994, with a Declara
tion on the Promotion of Patients' Rights in Europe.2 The observance of patients'
rights is an important instrument for enabling patients in their relationship with
medical professionals to cope with dependence and vulnerability due to their state
of health. This is of particular importance, because in Europe, health systems have
become increasingly complex and bureaucratic, health has become a lucrative mar
ket and healthcare and research are increasingly becoming commercialised. The call,
made in December of 2010, to improve the doctor-patient relationship by better in
forming and more involving patients in decisions about their medical care is a sign
of the time3; as is the statement made in 2009 by the European Committee of Social
1 Professor Henriette Roscam Abbing's expertise lies in international health law. In her quality as a legal counselor to the
Minister of Health she participated directly in the preparation of the Council of Europe's Biomedicine Convention. Since her
retirement, she continues with scientific research, is one of the editors of the European Journal of Health Law, vice-chair of the
European Association of health law and active as a health law counselor (asylum seekers and irregular migrants).
2 World Health Organisation, Regional Office for Europe.
3 The Salzburg Statement on Shared Decision Making, December 2010, Salzburg Global Seminar. <www.SalzburgGlobal.org/
go/477>

18 • HENRIETTE RO SCAM ABBING
Rights ( Council of Europe )4 that "the economic crisis should not have as a conse
quence the reduction of the protection of the rights recognized by the Charter': 5 The
preservation of human dignity is a core issue in relation to advances in science and
their application to medicine and biology.
In this contribution, I will first provide a brief sketch of the importance of hu
man rights to the health of the individual and the implications that medical devel
opments have for human rights. This is followed by some remarks on the limits
of personal freedom in relation to health (paragraph 4), with paragraph 6 dealing
with the diversity of norms and values in relation to health(care). In paragraph 6,
the human rights challenges posed by expected developments in the field of ge
netics are briefly discussed. In my final remarks, patients' responsibilities are ad
dressed.
2 The importance of human rights for health
Human dignity, freedom, equality and solidarity are basic values that underpin in
dividual and social human rights. These values are codified in human rights in
struments as far as is necessary for the regulation of societal issues. Human rights
instruments constitute the legal framework to test human action against. Free choice
and self-determination are fundamental constituents oflife. "The very essence of the
Convention is respect for human dignity and human freedom and the notions of
self-determination and personal autonomy are important principles underlying its
guarantees:'6
Where individual human rights are primarily an expression of human freedom,
social rights are an expression of solidarity. States have a positive obligation to pro
tect and promote the health of the individual, and of the public at large, as far as
available resources allow.7
What is reasonable in terms of volume and range of services available, as well
as the degree of sophistication of the technology and specialisation, will depend
on political, social and economic factors. To avoid discrimination in access to
healthcare, health policies should take into account differences in health needs.
Genetic, cultural, ethnic, and socio-economic differences are the most significant
causes of differences in the health patterns of the population. To avoid physical
harm to patients, health care delivery must take place in a safe environment and
in accordance with professional skills. In matters of health, there is no watertight
division between individual and social rights. "Human dignity is the fundamen
tal value and indeed the core of positive European human rights law, whether un-
4 The Committee entrusted with the monitoring of the European Social Charter (ESC,1961, revised in 1996).
5 European Committee of Social Rights, Activity report 2009, 25 June 2010, p. 17. <www.coe.int>
6 Jehova's Witnesses of Moscow v. Russia, 10 June 2010, ECHR, no. 302/02 (First section), 17 European Journal of Health Law
(2010), pp. 507-513.
7 Social security systems (partially) guarantee the financial accessibility of health services.

HEALTH AND HUMAN RIGHTS IN THE EUROPEAN CONTEXT • 19
der the European Social Charter or under the European Convention on Human
Rights ... and health care is a prerequisite for the preservation of human dignity."8
States must protect their citizens against threats to their lives emanating from se
rious environmental, and similar, health risks. The responsibility of the State applies
particularly to persons who are deprived of their liberty (prisoners, or persons com
pulsorily confined to a hospital). Prisoners must receive adequate treatment that will
preserve their health and well-being. A lack of medical assistance for serious health
problems not suffered prior to detention, may amount to a violation of the prohi
bition of torture, or to degrading treatment or punishment (Article 3, ECHR).9 It
may be the case that the practical demands of imprisonment (limited resources) in
fluence the scope of the duty to provide detainees with care, so that the principle of
the equivalence of prison health care with that of the outside world is not complied
with. However, the prisoner's dignity, together with the prohibition of discrimina
tion when it comes to access to health care, limits deviations from the standard of
care.
Respect for private life (Article 8, ECHR) plays a part in relation to health and
health care in many aspects. Private life is a broad concept. It encompasses, inter alia,
aspects of an individual's physical and social identity and mental health, it plays a
role after death,10 in relation to bio-banks,11and information failures.12 It incorpo
rates the right to respect the decision to become, and not to become, a parent, in
cluding becoming a genetic parent.13 Legislation dissuading health professionals
from assisting in home births is an interference with the exercising of the right to
respect the private life of the prospective mother. "The notion of a freedom implies
some measure of choice as to its exercise" ... "Therefore the right to become a parent
includes the right of choosing circumstances of becoming a parent:'14 Without ap
propriate safeguards against the disclosure of medical information, those in need of
medical assistance may lose confidence in the medical profession, and in the health
services in general; they may be deterred from seeking medical assistance and this
may be to the detriment of their health.15 The right of the patient to hold control
over his (her) personal information has become vulnerable for violation because of
the application of information and communication technology in health care and
8 Digest of the case law of the European Committee of Social rights, 1 September 2008, Council of Europe, p. 81. <.www.coe.int>
9 Pakhomov v. Russia, 30 September 2010, no. 4491/08 (First section), 18 European Journal of Health Law (2011), pp. 83-79.
10 Odievre v. France, 13 February 2003, no. 42326/98; Bioethics and the case law of the Court, Report of the Research Division of
the European Court of Human Rights, working document (2009 ), pp. 50-51.
II Van der Velden v. the Netherlands, 7 December 2006, no. 29514/05, supra note 10, pp. 47-48.
12 Codarcea v. Romania, 2June 2009, no 31675/04, 16EuropeanJournal of Health Law (2009), pp. 370-372.
13 The prohibition of discrimination, Article 14 ECHR, is relevant also. S.H. and others v. Austria, 1 April 2010, no. 57813/00
(First section), 17 European Journal of Health Law (2010), pp 307-313. Paras 58-60 provide an overview of the notion of"private
life" ( article 8) as seen by the Court.
14 Ternovsky v. Hungary, 14 December 2010, no. 67545/09 (second Section), 18 European Journal of Health Law, (2011), pp.
221-237.
15 Z against Finland, 25 February 1997, no. 9/1996/627 /811, 4 European Journal of Health Law (1997), pp. 303-308.

20 • HENRIETTE RO SCAM ABBING
the inherent possibilities to use medical data and bodily material stored in data-and
bio-banks for non-medical purposes.
The acts and omissions of the authorities in the field of health care policy may
also, in certain circumstances, engage their responsibilities under the obligation to
protect the right to life (Article 2), e.g. by taking measures to prevent prisoners com
mitting suicide and by compelling hospitals to take appropriate measures to protect
patients' lives. Also, it is not excluded, per se, that a positive obligation might arise in
order to eradicate or prevent the spread of a particular disease or infection. Howev
er, in matters of health care policy, in particular with regard to general preventative
measures, the domestic authorities are best placed to assess priorities, use of re
sources, and social needs.16 Under the European Social Charter (Articles 11 and 23)1
states are required to prevent risks to health by offering proven effective screening
programmes. Other obligations under the Charter include measures to limit wait
ing times, to have humane conditions in psychiatric institutions and care facilities for
the elderly, and to prevent discrimination on the basis of age. The system of health
care must be accessible to the entire population. To that end states should take as
their main criterion for judging the success of health system reforms effective access
to health care for all, without discrimination, as a basic human right. This is particu
larly important given the high price tag attached to new scientific and technological
developments, while resources are limited and legislative reforms of health systems
that favour competition invoke undesired side-effects.
3 Medical developments and human rights
Developments in (medical) science and technology raise fundamental questions
about the interpretation and application of human rights, and about their underlying
basis. The interpretation of human rights cannot be dissociated from scientific and
technological innovation and changes in society. The consequences of developments
in medical science and technology for the interpretation of human rights are reflect
ed in the jurisprudence of the European Court of Human Rights. In doing so, the
Court makes a dynamic interpretation, in the light of "present days conditions" or
"present days circumstances". In the Court's view, the ECHRis not designed to guar
antee rights that are theoretical, but rights that are practical and effective. Human
rights instruments are "living instruments"; the codification of fundamental values
in human rights instruments does not take away the philosophical and moral con
cept of the norm -the norm, so to speak, "floats" in the sphere of those concepts and
remains a stimulant for innovative jurisprudence and fresh regulation. In its jurispru
dence related to developments in medicine, the Court draws on the Council of Eu
rope Convention on Human Rights and Biomedicine ( Oviedo Convention, 1997).
This Convention was drawn up out of concern for the ambivalent nature and dark
16 Shelly v. the United Kingdom, 4 January 2008, no. 23800/06, supra note 10, p. 43.

Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

— Valjastakaa, hyvä mies, taas muulinne ja jatkakaa matkaanne,
ja sinä, Sancho, anna hänelle ja leijonanvartialle kaksi dukaattia
korvaukseksi siitä, että ovat viipyneet minun tähteni.
— Minä annan ne mielelläni; — vastasi Sancho — mutta kuinka on
leijonain käynyt? Ovatko ne kuolleet vai ovatko vielä elossa?
Leijonanvartia kertoi nyt seikkaperäisesti ja silloin tällöin pysähtyen
taistelun kulun, liioitellen Don Quijoten urheutta niin paljon kuin
suinkin voi ja osasi, sanoi, että leijona oli Don Quijoten nähdessään
säikähtänyt niin kovin, ettei halunnut eikä uskaltanut lähteä ulos
häkistään, vaikka hän oli pitänyt ovea avoimia kauan aikaa. Sitten
hän oli sanonut ritarille, että olisi Jumalan kiusaamista, jos
ärsytettäisiin leijonaa, kuten hän oli tahtonut, jotta se väkisinkin
joutuisi lähtemään ulos, ja ritari oli vastahakoisesti ja aivan vastoin
tahtoaan sallinut, että ovi jälleen suljettiin.
— Mitä sinä tästä arvelet, Sancho? — kysyi Don Quijote. — Onko
semmoista noituutta, joka tehoaa todelliseen urhoollisuuteen? Noidat
voivat tosin riistää minulta hyvän onnen, mutta rohkeuden ja
miehuuden riistäminen on mahdotonta.
Sancho antoi dukaatit, ajomies valjasti juhtansa, leijonanvartia
suuteli Don Quijoten käsiä saamastaan lahjasta ja lupasi kertoa
hänen sankarillisen tekonsa itse kuninkaalle, kunhan ehtisi
pääkaupunkiin.
— Jos hänen majesteettinsa sattuu kysymään, kuka sen teki, niin
vastatkaa hänelle, että se oli Leijonaritari; minä näet tahdon tästä
hetkestä muuttaa ja vaihtaa sellaiseksi nimeni, joka on ollut
Murheellisen hahmon ritari, ja minä noudatan tällöin vaeltavien

ritareitten vanhaa tapaa; he näet vaihtoivat nimeä milloin hyväksi
näkivät ja milloin se heille sopi.
— Vaunut jatkoivat matkaansa, ja Don Quijote, Sancho ja
Viheriäviittainen lähtivät hekin kulkemaan eteenpäin.
Don Diego de Miranda ei ollut koko tänä aikana virkkanut
sanaakaan, koska oli yksinomaan tarkannut ja kuunnellut Don
Quijoten tekoja ja sanoja pitäen häntä viisaana hulluna eli hulluna,
joka suuresti muistutti järjissään olevaa ihmistä. Hän ei ohut vielä
tullut tuntemaan Don Quijoten historian edellistä osaa; jos hän olisi
sen lukenut, ei hän olisi enää ihmetellyt hänen tekojaan ja
puheitaan, koska olisi siten saanut tietää, mitä lajia hänen
hulluutensa oli. Mutta hän ei sitä tuntenut, ja siksi hän piti ritaria
milloin viisaana, milloin hulluna koska kaikki, mitä ritari lausui, oli
järkevää, sievää ja hyvin esitettyä, mutta kaikki, mitä hän teki,
tyhmänrohkeata ja typerää. Hidalgo ajatteli: »Voiko olla mitään
suurempaa hulluutta kuin että mies pukee päähänsä kypärin, joka on
täynnä kermajuustoa, ja sitten luulee noitien pehmittäneen hänen
pääkoppansa? Ja onko mitään suurempaa uhkarohkeutta ja
mielettömyyttä kuin se, että tahtoo väkisinkin käydä taistelemaan
leijonia vastaan?» Don Quijote keskeytti nämä hänen mietteensä ja
tämän yksinpuhelun sanoen hänelle:
— Aivan varmaan, herra Don Diego de Miranda, teidän armonne
pitää minua mielettömänä ja hulluna miehenä. Eikä ihmekään,
vaikka niin on laita, sillä tekoni eivät voi mitään muuta todistaa.
Kaikesta huolimatta tahdon kumminkin teidän armollenne
huomauttaa, etten ole niin hullu enkä vähämielinen kuin varmaan
olen teistä näyttänyt olevan. Urhea ritari esiintyy kuninkaansa
nähden edukseen, kun hän tuimasti iskee raivokasta härkää suurella

areenalla hyvin onnistuen yrityksessään; edukseen esiintyy myös
ritari, kun hän loistavissa varuksissa kiitää yli tanteren iloisessa
kilpaleikissä, naisten häntä katsellessa, ja edukseen esiintyvät kaikki
ritarit, jotka sotaisissa harjoituksissa tai muissa semmoisissa
askareissa huvittavat, ilahduttavat ja, jos niin voi sanoa, kunnialla
kaunistavat ruhtinaittensa hoveja, mutta enemmän kuin kukaan
näistä esiintyy edukseen vaeltava ritari, joka liikkuu erämaissa,
autioissa seuduissa, tienristeyksissä, metsissä ja vuorilla etsimässä
vaarallisia seikkailuja aikoen saattaa ne onnelliseen ja suotuisaan
päätökseen vain saavuttaakseen loistavaa ja katoamatonta kunniaa;
enemmän edukseen, sanon minä, esiintyy vaeltava ritari,
auttaessaan jotakin leskeä jossakin asumattomassa seudussa, kuin
joku hoviritari imarrellessaan suuressa kaupungissa jotakin nuorta
tyttöä. Kaikilla ritareilla on oma erikoinen toimensa: hovilainen
palvelkoon naisia, luokoon upeilla puvuillaan loistoa kuninkaansa
hoviin, kestitköön köyhiä ritareita pöytänsä runsaudella, järjestäköön
taistoleikkejä, pitäköön turnajaisia, osoittautukoon ylevämieliseksi,
anteliaaksi ja komeutta rakastavaksi, mutta ennen kaikkea hyväksi
kristityksi; siten hän täyttää hänelle määrätyt velvollisuudet. Mutta
vaeltava ritari käyköön maailman kaukaisimmilla kulmilla,
tunkeutukoon kaikkein salaperäisimpiin sokkeloihin, ryhtyköön
alinomaa mahdottomilta näyttäviin yrityksiin, sietäköön
asumattomilla autiomailla auringon polttavaa hellettä sydänkesällä ja
talvella tuulten ja pakkasten ankaraa tuimuutta, älkööt häntä
peloittako leijonat, älkööt kauhistako hirviöt tai säikyttäkö
louhikäärmeet, sillä edellisten etsiminen, jälkimmäisten kimppuun
hyökkääminen ja niiden kaikkien voittaminen on hänen tärkeimpänä
ja varsinaisena toimenaan. Koska nyt on minun osakseni tullut
kuulua vaeltavien ritareitten joukkoon, en voi olla ryhtymättä
kaikkeen, mikä mielestäni kuuluu ammattini piiriin, ja niinmuodoin oli

selvä velvollisuuteni hyökätä leijonain kimppuun niinkuin vastikään
hyökkäsin, vaikka ymmärsin sen olevan suunnatonta uhkarohkeutta;
minä näet tiedän hyvin, mitä on urhoollisuus, että se on hyve
kahden pahan äärimmäisyyden, pelkuruuden ja uhkarohkeuden
välillä; mutta vähempi onnettomuus on, jos urhoollinen kohoo
uhkarohkeuden rajoille kuin jos hän painuu pelkuruuden rajaviivalle
Samoinkuin tuhlaavaisen on helpompi olla antelias kuin saiturin,
samoin on uhkarohkean helpompi esiintyä todella urhoollisena kuin
pelkurin kohota todelliseen urhoollisuuteen. Ja mitä tulee
seikkailujen etsimiseen saatte uskoa, armollinen herra Don Diego,
että tuhoon johtaa pikemmin liiallinen varovaisuus, sillä paremmalta
kuuluu, jos sanotaan: »Tuo ritari on uhkarohkea ja uskalias», kuin
jos sanotaan: »Tuo ritari on arka ja pelkuri.»
— Minä tunnustan, herra Don Quijote, — vastasi Don Diego —
että kaikki, mitä teidän armonne on sanonut ja tehnyt, on hyvin
punnittu itse järjen omalla vaa'alla, ja minä olen sitä mieltä, että
vaeltavan ritarikunnan asetukset ja lait, vaikka ne häviäisivätkin,
löytyisivät teidän armonne povesta, joka on niiden luonnollinen säiliö
ja varastopaikka. Mutta pitäkäämme nyt kiirettä, sillä on kohta
myöhä, ja koettakaamme ehtiä kylääni ja talooni, missä teidän
armonne voi levätä kokemiensa vaivojen jälkeen; vaikka näet
suorittamanne työ ei ole rasittanut ruumistanne, on se kumminkin
ollut sielun rasitus, joka monesti saattaa ruumistakin uuvuttaa.
— Minä pidän tarjoustanne erinomaisena suosiona ja
armonosoituksena, herra Don Diego — vastasi Don Quijote.
He hoputtivat ratsujaan entistä enemmän, ja kello saattoi olla
kaksi iltapuolella, kun he saapuivat kylään ja taloon, missä asusti
Don Quijoten Viheriänviitan ritariksi nimittämä Don Diego.

Kahdeksastoista luku.
Siitä, mitä Don Quijotelle sattui Viheriänviitan ritarin linnassa eli
talossa, sekä muista merkillisistä asioista.
Don Quijote huomasi Don Diego de Mirandan talon sangen
tilavaksi, kuten maalaisasumukset yleensä; portinpäällä tien puolella
nähtiin vaakuna, tosin hakkaamattomaan kiveen veistetty, sisäpihalla
oli viinivarasto, porttikäytävässä ovi kellariin ja yltympäri suuri määrä
saviruukkuja, jotka olivat peräisin Tobososta ja senvuoksi herättivät
Don Quijoten mielessä hänen noidutun ja toiseen hahmoon
muutetun Dulcineansa muiston. Hän huokasi ja lausui, ollenkaan
ajattelematta mitä sanoi ja läsnäolevista välittämättä:
Oi aarteet, jotka tuskia vain toitte,
vaikk' onnen antaa löytäjälle voitte.[42]
— Oi te tobosolaiset ruukut,[43] kuinka olettekaan johdattaneet
mieleeni katkerimman tuskani ihanimman aarteen!
Tuon kuuli Don Diegon poika, runoilija-ylioppilas, joka oli äitinsä
kanssa tullut häntä tervehtimään, ja äiti ja poika hämmästyivät kovin
nähdessään Don Quijoten merkillisen hahmon. Ritari astui heti alas
Rocinanten selästä ja meni erittäin kohteliaasti pyytämään rouvan
kättä suudeltavakseen. Don Diego sanoi:
Toivottakaa, puolisoni, ystävällisesti kuten ainakin, tervetulleeksi
Don Quijote Manchalainen, joka on tässä edessänne, vaeltava ritari
ja urhoollisin ja älykkäin, mitä maailmassa on.
Talon rouva, jonka nimi oli Doña Cristina, otti hänet vastaan
erittäin rakastettavasti ja kohteliaasti, ja Don Quijote vastasi hänelle

sangen älykkäästi ja soveliain sanoin. Sitten hän vaihtoi suunnilleen
samat kohteliaisuudet ylioppilaan kanssa. Kuultuaan Don Quijoten
puhuvan tämä piti häntä älykkäänä ja teräväjärkisenä miehenä.
Tässä kohden historiamme kirjoittaja kuvailee seikkaperäisesti Don
Diegon taloa kertoen, mitä kaikkea on varakkaan maalais-
aatelismiehen kartanossa; mutta tämän historian kääntäjä katsoi,
soveliaaksi vaieten sivuuttaa ne ja muut samanlaiset yksityisseikat,
koska ne eivät oikein soinnu historiamme varsinaiseen tarkoitukseen;
sen voima näet on pikemmin sen todenperäisyydessä kuin joutavissa
sivuseikoissa.
Don Quijote vietiin nyt saliin, missä Sancho riisui häneltä varukset,
niin että hänen ylleen jäivät vain roimahousut ja säämiskäinen
ihonuttu, jonka ruosteiset varukset olivat kokonaan lianneet; hänen
leveä kauluksensa oli tärkkäämätön ja vailla pitsireunusta, kuten
ylioppilailla; pehmeästä nahasta tehdyt säärystimet olivat
taatelinväriset ja kengät vahalla voidellut. Hän vyötti vyölleen hyvän
miekkansa, joka riippui hylkeennahkaisessa olkavyössä, koska hänen
väitetään monen vuoden aikana poteneen munuaiskipuja;[44] sitten
hän heitti hartioilleen hienosta harmaasta verasta tehdyn viitan,
mutta ennen kaikkea hän pesi päänsä ja kasvonsa käyttäen vettä
viisi tai kuusi ämpäriä (ämpärien lukumäärään nähden tiedonannot
ovat hiukan erilaiset), mutta vesi oli sittenkin yhä heranväristä, kiitos
olkoon Sanchon ahneuden ja sen, että hän oli ostanut noita
onnettomia kermajuustoja, jotka olivat hänen isäntänsä niin sievästi
saippuoineet. Tässä asussa, siron arvokkaasti ja ryhdikkäästi, Don
Quijote sitten lähti toiseen saliin, missä ylioppilas odotti häntä
keskustellakseen hänen kanssaan, kunnes pöytä katettaisiin. Rouva
Doña Cristina näet halusi niin ylhäisen vieraan taloon saavuttua
osoittaa, että hän osasi ja voi hyvin kestitä talossa käyviä.

Don Quijoten vielä riisuessa varuksiaan oli Don Lorenzo (se näet
oli
Don Diegon pojan nimi) saanut tilaisuutta kysyä isältään:
— Kuka onkaan tuo ritari, jonka teidän armonne on tuonut kotiin.
Me näet ihmettelemme kovin, minä ja äitini, hänen nimeään,
ulkomuotoaan ja sitä, että hänen sanotaan olevan vaeltava ritari.
— En tiedä, mitä sinulle vastaisin, poikani; — virkkoi Don Diego —
voin sanoa ainoastaan, että olen nähnyt hänen tekevän tekoja, jotka
sopisivat maailman suurimmalle hullulle, ja kuullut hänen puhuvan
niin älykkäästi, että hänen tekojensa aikaansaama vaikutelma
kerrassaan häipyi pois. Puhuttele sinä nyt häntä, tunnustele hänen
ymmärryksensä valtimoa ja arvostele itse älykkäänä miehenä, onko
hän viisas vai hullu, vaikka minä, totta puhuen, pidän häntä
pikemmin hulluna kuin viisaana.
Tätä kehoitusta noudattaen Don Lorenzo meni, kuten jo mainittiin,
juttelemaan Don Quijoten kanssa, ja heidän keskustellessaan Don
Quijote sanoi Don Lorenzolle muun muassa:
— Teidän isänne, herra Don Diego de Miranda, on minulle
maininnut teidän armonne harvinaisista kyvyistä ja
teräväjärkisyydestä ja ennen kaikkea, että olette suuri runoilija.
— Runoilija voin kyllä olla, — vastasi Don Lorenzo mutta en
suinkaan mikään suuri runoilija. On totta, että jossakin määrin
ihailen runoutta ja mielelläni luen hyvien runoilijoiden teoksia, mutta
siitä syystä minua ei suinkaan voida nimittää suureksi runoilijaksi,
kuten isäni tekee.

‒ Vaatimattomuutenne miellyttää minua, — vastasi Don Quijote —
sillä ei ole yhtään runoilijaa, joka ei ole vaatelias ja luule olevansa
maailman suurin runoilija.
— Ei ole sääntöä ilman poikkeusta; — virkkoi Don Lorenzo — voi
näet olla sellaisiakin, jotka ovat todellisia runoilijoita eivätkä niin
ajattele.
— Niitä on vähän; — vastasi Don Quijote — mutta sanokaa nyt
minulle, millaisia säkeitä te nykyisin sepitätte; teidän arvoisa isänne
näet mainitsi minulle, että ne teitä hiukan huolestuttavat ja
ajatteluttavat. Jos kysymyksessä on jokin nelisäkeinen selitysruno,
niin minä, joka olen semmoisiin hieman perehtynyt, mielelläni sen
kuulisin; jos on kysymyksessä kirjallinen kilpailu, niin yrittäköön
teidän armonne voittaa toisen palkinnon; ensimmäisen palkinnon
näet vie aina joku suosittu tai ylhäinen henkilö, mutta toinen
voitetaan todellisen ansion nojalla, joten kolmas palkinto oikeastaan
tulee olemaan toinen ja ensimmäinen niinmuodoin oikeastaan
kolmas, aivan samoin kuin lisensiaattitutkinnoissa yliopistoissa;
mutta kaikesta huolimatta on ensimmäisen palkinnon voittaja sangen
huomattava henkilö.
— Toistaiseksi — sanoi Don Lorenzo itsekseen en voi pitää teitä
hulluna; mutta kuunnelkaamme enemmän.
Hän sanoi Don Quijotelle:
— Minusta näyttää, että teidän armonne on opiskellut
korkeakouluissa; minkä tieteen luentoja olette kuunnellut?
— Vaeltavan ritarikunnan, — vastasi Don Quijote — joka on yhtä
oivallinen tiede kuin runous, jopa hiukan parempikin.

— Minä en tiedä, mikä tiede se on, — virkkoi Don Lorenzo — enkä
ole toistaiseksi kuullut koskaan siitä puhuttavan.
— Se on tiede, — virkkoi Don Quijote — joka sisältää maailman
kaikki tai ainakin useimmat tieteet, sillä sen harjoittajan täytyy olla
lainoppinut ja tuntea sekä henkilö- että esineoikeuden lait
voidakseen antaa kullekin, mitä hänelle kuuluu; hänen täytyy olla
teologi voidakseen milloin tahansa vaadittaessa tehdä selkoa
tunnustamastaan kristillisestä uskosta, hänen täytyy olla lääkäri ja
varsinkin kasvientuntija voidakseen asumattomissa seuduissa ja
erämaissa tuntea ne yrtit, jotka kelpaavat haavojen lääkitsemiseen,
sillä vaeltava ritari ei voi lähteä jokaisen ottelun jälkeen etsimään
haavojensa parantajaa; hänen täytyy olla astronomi voidakseen
tähtien asemasta tietää, kuinka monta yön hetkeä on kulunut, missä
osassa maailmaa ja missä vyöhykkeessä hän kulloinkin on; hänen
tulee olla matematiikkaan perehtynyt, sillä hän tarvitsee tätä tiedettä
alinomaa; ja koska on itsestäänselvää, että hänen täytyy olla kaikilla
kristillisillä ja kardinaalisilla hyveillä[45] kaunistettu, sivuutan ne
enemmittä puheitta, siirryn toisiin, vähäpätöisempiin seikkoihin ja
huomautan, että hänen täytyy osata uida yhtä hyvin kuin Kala-
Nicolas[46] eli Nicolao; hänen täytyy osata kengittää hevonen ja
valmistaa satula ja ohjakset ja, palatakseni siihen, mistä lähdin
hänen tulee olla uskollinen Jumalalle ja valtiattarelleen, hänen tulee
olla siveä ajatuksissaan, kohtelias puheissaan, aulis auttamaan,
urhoollinen teoissaan, kärsivällinen vaivoissaan, armelias
hädänalaisille ja vihdoin voimallinen totuuden puolustaja, vaikka se
vaatisi hänen henkensä. Kaikki nämä tärkeät ja vähäpätöiset
ominaisuudet muodostavat yhdessä vaeltavan ritarin, ja tästä teidän
armonne, herra Don Lorenzo, voi nähdä, opiskeleeko ritari joutavaa
tiedettä siihen perehtyessään ja sitä harjoittaessaan ja eikö sitä

voida asettaa kaikkein parhaitten kymnaaseissa ja korkeakouluissa
opetettujen tieteitten rinnalle..
— Jos on laita niinkuin sanotte, — virkkoi Don Lorenzo — niin
minä sanon, että tämä tiede on kaikkia muita parempi.
— Mitä tarkoitatte saneessanne: jos on niin laita? — kysyi Don
Quijote.
— Minä tarkoitan, — sanoi Don Lorenzo — että epäilen, onko
koskaan ollut ja onko olemassa semmoisilla hyveillä kaunistettuja
vaeltavia ritareita.
— Minä olen jo monesti sanonut ja sanon nyt jälleen, — vastasi
Don Quijote — että suurin osa ihmisiä maailmassa luulee, ettei
vaeltavia ritareita ole ollut olemassakaan, ja koska minusta näyttää,
että on aivan turhaa vaivaa (kuten kokemus on minulle monet kerrat
osoittanut) yrittää saada heitä toisin uskomaan, ellei itse taivas
ihmeen nojalla heille osoita, että semmoisia ritareita on ollut ja on
olemassa, en halua nyt kuluttaa aikaa hälventääkseni teidän
armonne mielestä harhaluuloa, johon monet muut tekevät itsensä
vikapäiksi teidän kanssanne. Tahdon vain rukoilla taivasta vapautta
maan teidät siitä erehdyksestä ja antamaan teidän oivaltaa, kuinka
hyödyllisiä ja välttämättömiä vaeltavat ritarit olivat maailmassa
menneinä aikoina ja kuinka otollisia he olisivat nykyisenä aikana, jos
heitä vielä nyt käytettäisiin; mutta nyt rehoittavat ihmissuvun syntien
tähden laiskuus, joutilaisuus, hekuma ja ylellisyys.
— Nyt vieraamme pillastui; — mietti Don Lorenzo mielessään —
mutta merkillinen hullu hän sittenkin on, ja minä olisin mieletön
raukka, jollen sitä ymmärtäisi.

Siihen loppui heidän keskustelunsa, sillä heidät kutsuttiin aterialle.
Don Diego kysyi pojaltaan, oliko hän saanut selkoa vieraan
mielentilasta. Hän vastasi:
— Sitä eivät voi saada selville hänen hulluutensa sekavasta
käsialasta kaikki maailman lääkärit ja parhaat kirjoittajatkaan; hän
on ilmetty hullu, jolla on alinomaa valoisia hetkiä.
He kävivät pöytään, ja ateria oli sellainen kuin Don Diego oli
matkalla sanonut vieraillensa aterian yleensä olevan: moitteeton,
runsas ja maukas; mutta suurinta nautintoa tuotti Don Quijotelle
koko talossa vallitseva ihmeellinen hiljaisuus, joka sai sen
muistuttamaan kartusiaaniluostaria. Kun ruoka-astiat sitten oli
korjattu pois, pöytärukous luettu ja kädet pesty, kehoitti Don Quijote
hartaasti Don Lorenzoa lukemaan ne säkeet, jotka hän oli sepittänyt
kirjasista kilpailua varten. Don Lorenzo vastasi:
— En tahdo näyttää niiden runoilijain kaltaiselta, jotka kieltäytyvät
lausumasta säkeitään, kun heitä pyydetään niin tekemään, ja
syytävät niitä suustaan ylen paljon, kun kukaan ei sitä halua, ja
senvuoksi luen tässä runoni, josta en toivo mitään palkintoa, koska
olen sepittänyt sen ainoastaan harjoituksen vuoksi.
— Eräs ystäväni, älykäs mies, — virkkoi Don Quijote — oli sitä
mieltä, ettei kenenkään pidä nähdä vaivaa sepittämällä selitysrunoja,
ja syynä hän sanoi olevan, ettei semmoinen runo voi milloinkaan olla
aiheensa veroinen ja että se usein, jopa kaikkein useimmissa
tapauksissa, harhautuu pois selitettävien säkeitten suunnasta ja
tarkoituksesta. Sitäpaitsi hän huomautti, että semmoisen runon lait
ovat ylen ankarat, koska eivät suvaitse mitään kysymystä, eivät salli
käytettävän sanoja hän sanoi tai aion sanoa, kieltävät muuttamasta
teonsanaa nimisanaksi, lausumasta toisin ajatusta sekä asettavat

suuren määrän muita esteitä ja vaikeuksia, jotka kahlehtivat runon
sepittäjää, kuten teidän armonne varmaan tietää.
— Totisesti, herra Don Quijote, — sanoi Don Lorenzo — olisin
mielelläni huomannut teidän latinassanne jonkin virheen, mutta se
oli mahdotonta, sillä te luiskahdatte käsistäni kuin ankerias.
— En ymmärrä, — vastasi Don Quijote — mitä teidän armonne
sanoo, enempää kuin sitäkään, mitä tarkoitatte puhuessanne
luiskahtamisestani.
— Selitän seikan kohta; — vastasi Don Lorenzo mutta
kuunnelkoon teidän armonne nyt säkeitäni ja niiden aihetta. Ne
kuuluvat näin:
AIHE.
Jos palais aika entinen, jos toivoni ei turha ois, ah, saapuis
aika nopeemmin, se, mikä kaiken jälkeen on.
SELITYSRUNO.
Pois haihtui, häipyi lailla harhaili jo riemu mulle antamas, oi
Onnetar — sun lahjas parhain, tuo onnenaika autuas, niin
multa riistettiin jo varhain. Nyt jään sun jalkais juurehen, oi
Onnetar, näin anoen: suo entisaika pyytäjälleen, sill’ autuas
ois elo jälleen, jos palais aika entinen.
En ano maineen seppelettä, en pyri muuhun kunniaan, kun
sen vain varmaan tiedän, että ma takaisin sen muiston saan;
sen jälkeen olen pyytehettä. Sen ilon, jonka veit sä pois, ah,

Onnetar, jos saada vois, se viihtäis tuskieni tulta: oi jospa
armon saisin suita, jos toivoni ei turha ois.
Mut mitä pyydän, tiedän kyllä, on täyttää silti mahdoton. Ei
toivo täyty pyytelyllä, sill' aikaan, joka mennyt on, ei mainen
mahti enää yllä. Näät aika rientää kuitenkin pois siivin kevein,
siuhuvin, ja turhaan silloin pyynnöt kaikaa: ah, saispa nähdä
entisaikaa, ah, saapuis aika nopeemmin.
Niin toivo, pelko vuoroin ajaa mun sieluani palavaa päin
riemun, epätoivon rajaa, ja usein toivon kuolemaa, tuot'
ainokaista vapahtajaa. Vois tuta kuolintuomion, mutt' ois se
teko maltiton — näät mietteistäni ottain selon ma tunnen,
että tuottaa pelon se, mikä kaiken jälkeen on.
Kun Don Lorenzo oli lukenut runonsa loppuun, nousi Don Quijote
seisomaan, tarttui Don Lorenzon oikeaan käteen ja lausui kuuluvalla
äänellä, melkein huutaen:
— Kaikkein korkeimpain taivaitten nimessä, jalo nuorukainen, minä
vakuutan, että olette maailman mainioin runoilija ja ansaitsette
laakeriseppeleen, ei sitä, jonka tarjoaa Kypros ja Gaeta, kuten sanoo
eräs runoniekka, jolle Jumala anteeksi antakoon, vaan sen, jonka
tarjoaisivat Ateenan akatemiat, jos olisivat vielä olemassa, ja jonka
voivat teille antaa nykyiset Parisin, Bolognan ja Salamancan
yliopistot! Jos tuomarit eivät myönnä teille ensimmäistä palkintoa,
niin suokoon Jumala, että Phoibos ampuu heidät nuolillaan kuoliaiksi
ja etteivät Muusat milloinkaan astu heidän kynnystensä yli. Suvaitkaa
lukea minulle, hyvä herra, joitakin pitempiä säkeitä; minä näet
haluan kaikin puolin tunnustella teidän ihailtavan neronne valtimoa.

Eikö ole mainiota, että Don Lorenzo, kuten väitetään, oli kovin
iloissaan, kun kuuli Don Quijoten kiitoksen, vaikka piti häntä hulluna?
Oi sinä imartelun voima, kuinka laajalle aiotutkaan, ja kuinka avarat
ovatkaan mieluisan valtasi rajat! Tämän todisti oikeaksi Don Lorenzo,
sillä hän suostui heti täyttämään Don Quijoten pyynnön ja
toivomuksen ja lausui tämän tarinan eli historian Pyramosta ja
Thisbestä.
SONETTI.
Sai seinän halkeamaan neito nuori, hän lempeen sytti
uljaan Pyramon; ja Kypron jättäin Amor matkaan suori: tie
outo, ahdas nähtävä näät on.
On aukko äänetön kuin hautakuori, ei sanat mahdu pieneen
rakohon, vain sielut kuiskii — mahtavinkin vuori on rakkauden
eessä voimaton.
Mut kaipuu varomattomuuteen johtaa, käy neito
nautinnoita hakemaan, ja tiellä julma kuolo hänet kohtaa.
Näin heidät tapaa kohtalonsa sama, ja surmaa, peittää,
nostaa kunniaan yks miekka, sama hauta, muisto sama.
— Kiitetty olkoon Jumala, — sanoi Don Quijote kuultuaan Don
Lorenzon sonetin — että olen lukemattomien raadollisten
runoilijoiden joukosta löytänyt yhden niin täydellisen runoilijan kuin
te, armollinen herra; taidokkaasti sepittämänne sonetti on sen
minulle osoittanut.
Don Quijote viipyi neljä päivää Don Diegon talossa, missä häntä
kestittiin mitä parhaimmin. Tämän ajan kuluttua hän pyysi lupaa

saada matkustaa pois selittäen olevansa isännälle kiitollinen hänen
talossaan nauttimastaan suosiosta ja vieraanvaraisuudesta, mutta
lisäten, ettei vaeltavien ritareitten sopinut viettää pitkiä aikoja
joutilaisuudessa ja mukavassa elämässä ja että hänkin senvuoksi
tahtoi lähteä täyttämään tehtäväänsä, etsimään seikkailuja, joita oli
kuullut niillä tienoilla olevan runsaasti ja joissa hän toivoi voivansa
kuluttaa aikaa, kunnes Zaragozassa pidettäisiin turnajaiset, jotka
olivat hänen matkansa varsinainen päämäärä. Sitä ennen hänen piti
vielä astua alas Montesinon[49] luolaan, josta näillä seuduilla
kerrottiin niin paljon ja niin merkillisiä asioita, ja sitäpaitsi hän halusi
tutkia ja saada selville Ruidera-järvien nimellä mainittujen seitsemän
järven alkukohdan ja varsinaiset lähteet. Don Diego ja hänen
poikansa ylistivät hänen kunniallista päätöstään ja kehoittivat häntä
ottamaan heidän talostaan ja omaisuudestaan mitä ikänä halusi; he
tahtoivat palvella häntä niin auliisti kuin suinkin mahdollista, sillä
heitä velvoitti siihen hänen persoonallinen arvonsa ja hänen
kunniakas ammattinsa.
Vihdoin koitti lähtöpäivä, Don Quijotelle yhtä ilahduttava kuin
iloton ja ikävä Sancholle, joka viihtyi erittäin hyvin Don Diegon
äveriäässä talossa eikä ollenkaan mielinyt palata näkemään nälkää
metsissä ja erämaissa, vain huonosti varustettu haarapussi
turvanaan. Hän sulloi kumminkin pussin täyteen kaikkea, mikä
hänestä näytti välttämättömimmältä, ja heidän sitten lähtiessään
Don Quijote sanoi Don Lorenzolle:
— En tiedä, olenko jo sanonut teidän armollenne, mutta jos
olenkin sanonut, niin sanon vielä kerran, että teidän, jos tahdotte
välttää maineen temppelin luoksepääsemättömälle huipulle johtavan
tien vaikeuksia, tarvitsee vain jättää runouden verrattain kaita polku
ja lähteä kulkemaan kaikkein kapeinta uraa, nimittäin vaeltavan

ritarikunnan viitoittamaa, joka voi tehdä teistä keisarin tuossa
tuokiossa.
Näillä sanoillaan Don Quijote lopullisesti ratkaisi hulluuttaan
koskevan kysymyksen ja teki sen vielä ehdottomammin lausuessaan
lisäksi:
— Jumala tietää, kuinka mielelläni veisin mukanani herra Don
Lorenzon opettaakseni hänelle, kuinka on säälittävä ja säästettävä
nöyriä, kukistettava ja tallattava jalkoihinsa pöyhkeitä — molemmat
hyveitä, jotka kuuluvat valitsemaani ammattiin; mutta koska teidän
nuoruutenne ei sitä pyydä eivätkä kiitettävät kirjalliset
harjoituksenne sitä suvainne, tyydyn vain huomauttamaan teidän
armollenne, että teistä voi runoilijana tulla mainio runoilija, jos
noudatatte enemmän toisten arvostelua kuin omaanne; ei näet ole
olemassa vanhempia, joiden mielestä heidän omat lapsensa ovat
rumia, ja kun ovat kysymyksessä hengen tuotteet, niin tämä
itsepetos on sitäkin yleisempi.
Isä ja poika ihmettelivät jälleen Don Quijoten puheita, joissa ilmeni
sekaisin älyä ja mielettömyyttä, sekä sitä sitkeätä itsepintaisuutta,
jota hän osoitti tahtoessaan kaikin mokomin lähteä etsimään
onnettomia seikkailuja pitäen niitä toiveittensa tarkoituksena ja
päämääränä. Lausuttiin jälleen ystävällisiä vakuutuksia ja
kohteliaisuuksia, ja Don Quijote ja Sancho, pyydettyään suosiollista
lähtölupaa linnanrouvalta, lähtivät matkaan, toinen Rocinantella,
toinen harmollaan ratsastaen.
Yhdeksästoista luku,

jossa kerrotaan rakastuneen paimenen seikkailu sekä muita todella
hupaisia tapahtumia.
Don Quijote ei ollut ehtinyt kauas Don Diegon kylästä, kun häntä
vastaan tuli kaksi henkilöä, jotka näyttivät pappismiehiltä tai
ylioppilailta, sekä kaksi talonpoikaa, kaikki ratsastaen pitkäkorvaisten
heimoon kuuluvilla juhdilla. Toisella ylioppilaalla oli viheriästä
kankaasta tehty nyytti, kuin matkareppu, missä näytti olevan joitakin
liinavaatteita ja kaksi paria paksuja villasukkia; toisella ei ollut
mukanaan mitään muuta kuin kaksi uutta florettia, joiden kärjessä
oli nahkapallo. Talonpojilla oli mukanaan erinäisiä muita tavaroita,
joista saattoi päätellä, että he tulivat jostakin suuresta kaupungista,
missä olivat ne ostaneet, ja olivat nyt palaamassa kotikyläänsä. Sekä
ylioppilaat että talonpojat joutuivat ihmetyksen valtaan, kuten
ainakin henkilöt ensimmäisen kerran nähdessään Don Quijoten, ja
he olivat menehtyä uteliaaseen haluunsa saada tietää, kuka oli tämä
mies, joka oli ulkomuodoltaan niin kovin toisista ihmisistä poikkeava.
Don Quijote tervehti heitä ja saatuaan kuulla, mihin he olivat
menossa ja että heillä oli sama matka, hän kehoitti heitä liittymään
seuraansa ja pyysi heitä hiljentämään vauhtia; heidän
aasintammansa näet liikkuivat nopeammin kuin hänen ratsunsa.
Osoittaakseen heille kohteliaisuuttaan hän kertoi lyhyesti, kuka oli,
mihin säätyyn kuului ja mitä ammattia harjoitti, sanoen olevansa
vaeltava ritari, joka vaelsi kaikissa maailman paikoissa etsimässä
seikkailuja. Hän ilmoitti varsinaisen nimensä olevan Don Quijote
Manchalainen ja lisänimensä Leijonaritari. Kaikki tuo oli talonpojille
yhtä käsittämätöntä kuin kreikankieli tai siansaksa, mutta toisin oli
ylioppilaitten laita, jotka heti huomasivat Don Quijoten päässä olevan
jotakin vikaa. Siitä huolimatta he katselivat häntä ihaillen ja
kunnioittaen, ja toinen heistä sanoi:

— Jollei teidän armonne, herra ritari, noudata mitään määrättyä
suuntaa, kuten seikkailuja etsivät yleensä eivät tee, niin suvaitkoon
teidän armonne tulla meidän kanssamme; te saatte nähdä parhaat
ja upeimmat häät, mitä toistaiseksi on vietetty Manchassa ja
lähiseuduilla monen peninkulman piirissä.
Don Quijote kysyi häneltä, vietettiinkö jonkun ruhtinaan häitä,
koska hän niitä niin kovin kehui.
— Ei, — vastasi ylioppilas — vaan erään talonpojan ja erään
maalaistytön häitä; mies on rikkain koko paikkakunnalla, ja tyttö on
kaunein, mitä ihmiset ovat milloinkaan nähneet. Häävalmistukset
ovat erinomaiset ja uudenlaiset; häät näet pidetään eräällä niityllä
lähellä morsiamen kotikylää. Morsianta nimitetään hänen
erikoisuutensa vuoksi kauniiksi Quiteriaksi, ja sulhasen nimi on rikas
Camacho. Edellinen on kahdeksantoista, jälkimmäinen
kahdenkolmatta vuoden ikäinen; he sopivat hyvin toisilleen, vaikka
muutamat rikkiviisaat, joilla on päässään kaiken maailman
sukuluettelot, tahtovat väittää, että kauniin Quiterian suku on
Camachon sukua etevämpi. Siitä ei kumminkaan paljoa välitetä, sillä
rikkaudella voidaan juottaa umpeen suuriakin repeämiä. Mainittu
Camacho on vieraanvarainen, ja hänen päähänsä on johtunut
rakennuttaa koko niityn yläpuolelle viheriä lehväkatos, niin että
aurinko tuskin pääsee tervehtimään viheriää nurmea. Hän on
järjestänyt myös tansseja, sekä miekka- että liukutansseja; hänen
kylässään näet on semmoisia, jotka osaavat erinomaisen hyvin
tiukuja ravistella ja kilistellä. Niistä, jotka tulevat tanssimaan
anturatansseja,[47] en puhu mitään, sillä hän on hankkinut niitä
tavattoman paljon. Mutta mikään niistä seikoista, jotka olen tässä
maininnut, enempää kuin monet muut, jotka jätän mainitsematta,
eivät tee näitä häitä huomattavammiksi kuin se, mitä luulen

ylenkatsotun Basilion tulevan niissä tekemään. Tämä Basilio on
talonpoika, kotoisin samasta kylästä kuin Quiteria, hänen kotinsa on
seinätysten Quiterian vanhempien talon kanssa, ja siitä rakkaus sai
aiheen jälleen esittää maailmalle Pyramon ja Thisben jo unohduksiin
joutunutta lemmentarinaa. Basilio näet oli rakastunut Quiteriaan jo
varhaisella lapsuusiällään, ja tyttö vastasi hänen tunteisiinsa
lukemattomilla viattomilla suosionosoituksilla, niin että kyläläiset
huvikseen puhuivat lapsukaisten Basilion ja Quiterian rakkaudesta.
Heille karttui ikää, ja nyt Quiterian isä päätti kieltää Basilioa enää
käymästä talossa niinkuin siihen asti ja päätti, jottei tarvitsisi elää
alinomaisessa pelossa ja epäluulossa, naittaa tyttärensä rikkaalle
Camacholle. Hänen mielestään näet ei sopinut antaa häntä vaimoksi
Basiliolle, jolle onni oli suonut vähemmän lahjoja kuin luonto. Jos
näet tahdomme tunnustaa totuuden ilman mitään kateutta, niin
meidän täytyy myöntää, että hän on reippain kaikista nuorukaisista,
jotka tunnemme, hyvä tangonheittäjä, mainio painija ja taitava
pallonpelaaja; hän juoksee kuin kauris, hyppää paremmin kuin vuohi
ja kumoo keiloja kuin noituudella, laulaa kuin leivonen, soittaa
kitaraa, joka tuntuu puhuvan hänen käsissään, ja käyttelee sitäpaitsi
miekkaa niin ettei paremmasta apua.
Vain tämän yhden ainoan oivallisen ominaisuutensa vuoksi —
virkkoi nyt
Don Quijote — tuo nuorukainen ansaitsisi vaimokseen kauniin
Quiterian,
vieläpä itse kuningatar Ginevran, jos hän vielä eläisi, huolimatta
Lancelotista ja kaikista muista, jotka haluaisivat sitä estää.
— Sanoapa tuo minun eukolleni; — virkkoi Sancho Panza, joka oli
tähän saakka kannellut mitään virkkamatta — hän näet inttää aina,
että jokaisen pitää naida vertaisensa, muistellen sananlaskua, joka

sanoo: »Mukaistansa mullikin puskee.» Mutta minusta olisi hyvä, jos
kelpo Basilio, johon olen jo mieltynyt, saisi naida tuon neiti
Quiterian; ja Jumala siunatkoon ja antakoon iäisen rauhan (hän
tarkoitti päinvastoin) niille, jotka tahtovat estää toisiinsa rakastuneita
saamasta toisiaan.
— Jos kaikki toisiinsa rakastuneet saisivat toisensa, — sanoi Don
Quijote — niin vanhemmat menettäisivät oikeutensa naittaa lapsiaan
kenelle ja milloin haluavat, ja jos miehen valitseminen jätettäisiin
tytärten vapaaseen valtaan, niin monikin valitsisi isäntänsä rengin ja
usea heistä ottaisi ensimmäisen, joka osuu hänen tielleen kadulla,
jos tämä sattuu näyttämään pulskalta ja komealta, vaikka olisikin
vain joku kehno tappelupukari; rakkaus ja kiintymys, näet helposti
sokaisevat ymmärryksen silmät, jotka kumminkin ovat aivan
välttämättömät valittaessa jotakin elämää varten; ja varsinkin
avioliittoa solmittaessa uhkaa suuri erehtymisen vaara, ja tarvitaan
suurta varovaisuutta ja taivaan erikoista armoa, jotta siinä voi osua
oikeaan. Aikoessaan lähteä pitkälle matkalle ymmärtäväinen ihminen
hankkii itselleen sitä ennen luotettavan ja mieleisen
matkakumppanin, jonka kanssa voi retken suorittaa; miksi siis ei
tulisi samoin menetellä sen, jonka matka kestää koko elämän aina
kuoleman pysähdyspaikkaan saakka, varsinkin, kun tämän
matkakumppanin tulee olla hänen seuranaan vuoteessa, aterialla ja
kaikkialla, kuten on laita vaimon ja hänen miehensä? Vaimon seura
ei ole mitään kauppatavaraa, joka voidaan ostaa ja taas palauttaa tai
vaihtaa toiseen, sillä se on erottamaton lisä, jonka omistus kestää
koko elämänajan, se on paula, joka kerran kaulaasi kierryttyään
muuttuu Gordionin solmuksi, jota ei käy mitenkään avaaminen, ellei
sitä leikkaa poikki kuoleman viikate. Minä voisin puhua paljon
enemmänkin tästä asiasta, jollei minua pidättäisi siitä halu saada

tietää, onko herra lisensiaatilla ehkä enemmän kerrottavaa Basilion
historiasta.
Siihen vastasi ylioppilas, kandidaatti tai lisensiaatti, kuten Don
Quijote häntä nimitti:
— Minulla ei ole enää mitään muuta lisättävää kuin että siitä
hetkestä, jolloin Basilio sai tietää, että kaunis Quiteria menisi
naimisiin rikkaan Camachon kanssa, hänen ei ole enää nähty
nauravan eikä kuultu lausuvan ainoatakaan järkevää sanaa. Hän on
aina mietteissään ja alakuloinen ja puhuu itsekseen, siten selvästi
osoittaen, ettei ole oikein järjissään; hän syö vähän ja nukkuu
vähän, syö ainoastaan hedelmiä, ja jos nukkuu, niin nukkuu
taivasalla, kovalla maalla kuin villieläin. Toisinaan hän katsahtaa
taivaaseen, toisinaan taas tuijottaa maahan, niin syventyneenä omiin
ajatuksiinsa, että on kuin vaatetettu kuvapatsas, jonka pukua tuuli
häilyttää. Sanalla sanoen, hän osoittaa niin monin tavoin intohimon
täydellisesti vallitsevan hänen sydäntään, että me kaikki, jotka hänet
tunnemme, pelkäämme hänen saavan kuolemantuomionsa, jos
kaunis Quiteria huomenna lupautuu toiselle.
— Kyllä Jumala sen hyväksi kääntää; — sanoi Sancho — Jumala,
joka lähettää kivun, antaa lääkkeenkin; kukaan ei tiedä, mitä
tulevaisuudessa tapahtuu, tästä huomiseen on vielä monta tuntia, ja
yhdessä tunnissa, jopa yhdessä silmänräpäyksessäkin, voi rakennus
sortua; minä olen nähnyt satavan ja paistavan ihan yhtä haavaa;
moni menee illalla terveenä nukkumaan, mutta ei hievahdakaan
enää seuraavana aamuna. Ja sanokaahan minulle: onko ehkä joku
semmoinen ihminen, joka voi kehua lyöneensä naulan onnen
pyörään? Ei varmastikaan, ja naisen kiellon ja myönnön väliin minä
en uskaltaisi luvata pistää silmäneulaakaan, sillä se ei siihen

mahtuisi. Jos Quiteria vain rakastaa Basilioa täydestä sydämestään
ja sielustaan, niin minä lupaan hänelle säkillisen onnea; olen näet
kuullut sanottavan, että rakkaus katselee semmoisten silmälasien
läpi, jotka saavat kuparin näyttämään kullalta, köyhyyden rikkaudelta
ja silmännurkassa olevan räämän ihanilta helmiltä.
— Mitä sinä nyt taas ajat takaa, kirottu Sancho? — huudahti Don
Quijote. — Kun sinä alat ladella sananparsia ja juttuja toisen
toisensa jälkeen, niin kukaan ei jaksa odottaa niiden loppua, jollei
mahdollisesti Juudas, joka sinut periköön. Sano minulle, sinä
onneton otus, mitä sinä tiedät nauloista ja onnenpyöristä tai mistään
sellaisesta?
— Jos minua ei ymmärretä, — vastasi Sancho — niin ei ihmekään,
että sananparsiani pidetään järjettöminä. Mutta vähät siitä; minä
ymmärrän itse, mitä tarkoitan, ja tiedän, etten ole puhuessani
sanonut kovinkaan paljon tyhmyyksiä; mutta teidän armonne, hyvä
herra, tutkii aina minun sanojani ja tekojani, kuin mikäkin friskaali.
— Sinun tulee sanoa fiskaali — virkkoi Don Quijote eikä friskaali,
sinä hyvän kielen tärvelijä.
— Teidän armonne ei pidä pahastua, — vastasi Sancho — sillä
tiedättehän, etten ole kasvanut pääkaupungissa enkä opiskellut
Salamancassa, niin että tietäisin, milloin lisään sanoihini jonkin
kirjaimen, milloin taas jätän niistä jonkin pois. Eihän, Jumala
nähköön, voi vaatia sayagolaiselta talonpojalta, että hänen tulee
puhua kuin toledolainen, ja sitäpaitsi voi Toledossakin olla
semmoisia, jotka eivät puhu järin hienosti.
— Niin on laita, — virkkoi lisensiaatti — sillä ne, jotka ovat
kasvaneet Toledon nahkurinverstaissa tai Zocodoverilla, eivät osaa

puhua yhtä hyvin kuin ne, jotka kävelevät melkein koko päivän
tuomiokirkon kaarikäytävissä, vaikka kaikki ovat toledolaisia.
Puhdasta kieltä, virheetöntä, hienoa ja selvää, puhuvat sivistyneet
hovilaiset, vaikka olisivat kotoisin Majalahondasta; minä sanon
sivistyneet, sillä heidän joukossaan on paljon semmoisia, jotka eivät
ole sivistyneitä, ja sivistys on käytännön ohella hyvän kielen
kielioppi. Minä, hyvät herrat, olen syntieni tähden opiskellut
kirkollista oikeutta Salamancassa ja luulen tosiaan voivani ilmaista
ajatukseni selvin, koruttomin ja oikein sanoin.
— Jos ette olisi luulotellut osaavanne käsitellä niitä floretteja, joita
kuljetatte mukananne, vielä taitavammin kuin kieltä, — sanoi toinen
ylioppilas — olisitte varmaan voittanut ensimmäisen sijan
lisensiaattitutkinnossa, missä nyt jäätte ihan hännän huippuun.
— Kuulkaa, herra kandidaatti, — vastasi lisensiaatti — te olette
niin väärässä kuin ihminen yleensä voi olla, mitä tulee
miekkailutaitoon, jota pidätte joutavana.
— Minulle se ei ole ainoastaan mielipide, vaan varma tosiasia; —
virkkoi Corchuelo — ja jos haluatte, että todistan sen teille
kouraantuntuvasti, niin onhan teillä mukananne floretteja, tässä on
hyvää tilaa, ja minussa on jäntevyyttä ja voimaa, mikä melkoisen
rohkeuteni keralla varmaan pakottaa teidät myöntämään, etten
erehdy. Astukaa alas ratsultanne ja tehkää hyökkäyksenne, volttinne
ja kulmatyöntönne ja kaikki temppunne; minä toivon sittenkin
uudella talonpoikaisella taidollani voivani saada teidät näkemään
tähtiä keskellä kirkasta päivää, ja luottaen siihen, lähinnä Jumalaa,
otaksun, ettei se mies ole vielä syntynyt, joka saa minut kääntymään
selin ja ettei koko maailmassa ole ketään, jota minä en pakottaisi
väistymään.

— Mitä tulee siihen selinkääntymiseen, en tahdo asiaan puuttua,
— virkkoi miekkailija — mutta niin voisi sattua, että siihen kohtaan,
mihin miekkailun alkaessa jalkanne laskette, täytyy heti sen jälkeen
kaivaa teille hauta; minä tarkoitan, että menettäisitte henkenne,
koska halveksitte miekkailutaitoa.
— Se pian nähdään — vastasi Corchuelo.
Hän hyppäsi kiireesti juhtansa selästä ja tempasi tuimasti toisen
niistä floreteista, joita lisensiaatti kuljetti mukanaan.
— Ei käy päinsä sillä tavalla; — sanoi samassa Don Quijote minä
tahdon valvoa tätä taistelua ja olla tuomarina tässä monesti
ratkaisemattomaksi jääneessä kiistakysymyksessä.
Hän astui Rocinanten selästä ja otti peitsensä asettuen keskelle
tietä. Lisensiaatti asteli samassa ryhdikkäästi ja reippaasti kohti
Corchueloa, joka puolestaan syöksyi päin vastustajaansa silmät tulta
hehkuen, kuten on tapana sanoa. Heidän matkaseuraansa kuuluvat
molemmat talonpojat katselivat aasiensa selästä tätä vaarallista
näytelmää. Corchuelo suoritti lukemattomia iskuja, pistoja, kvartteja
ja terssejä sekä molemmin käsin annettuja iskuja, ja niitä tuli
taajemmin kuin sadepisaroita ja tuimemmin kuin rakeita. Hän
hyökkäsi kuin ärsytetty leijona, mutta sai samassa vasten suuta
iskun lisensiaatin floretinnupista, joka pysähdytti hänet kesken
raivoaan ja pakotti hänet sitä suutelemaan kuin se olisi ollut jokin
pyhäinjäännös, vaikka ei niin hartaasti kuin pyhäinjäännöksiä tulee
suudella ja kuin niitä yleensä suudellaan. Sanalla sanoen, lisensiaatti
luki floretiniskuillaan Corchuelon yllä olevan puolipitkän takin kaikki
napit ja leikkoi hänen liepeensä pitkiksi suikaleiksi kuin polyypin
käsivarret; hän löi kaksi kertaa hatun miehen päästä ja ahdisti häntä
niin kovin, että tämä harmistuneena, vihastuneena ja raivostuneena

heitti floretin ilmaan niin vihaisesti, että toinen katselijoista, joka oli
eräs kirjuri, haettuaan sen takaisin, vakuutti hänen heittäneen sen
kolmen neljännespenikulman päähän; ja tämä todistus kelpasi ja
kelpaa vielä osoittamaan, kuinka totta on, että taito voittaa pelkän
voiman.
Corchuelo istui uupuneena, ja Sancho tuli hänen luokseen ja
sanoi:
‒ Kunniani nimessä, herra kandidaatti, jos teidän armonne haluaa
noudattaa neuvoani, niin älkää enää toiste haastako ketään
miekkailemaan, vaan korkeintaan painimaan tai heittämään tankoa,
sillä siihen teillä on sekä voimia että ikää; niinsanotuista
miekkailijoista näet olen kuullut kerrottavan, että he voivat pistää
miekankärjen neulansilmästä.
— Minä olen tyytyväinen, — vastasi Corchuelo — kun olen päässyt
erehdyksestäni, ja kokemus on minulle osoittanut totuuden, jota en
ollut aavistanutkaan.
Hän nousi seisomaan, syleili lisensiaattia, ja heidän ystävyytensä
oli entistä ehompi. He eivät viitsineet odottaa kirjuria, joka oli
lähtenyt florettia hakemaan, koska uskoivat hänen viipyvän liian
kauan, ja niin he kaikki päättivät jatkaa matkaansa ehtiäkseen
ajoissa Quiterian kylään, mistä he kaikki olivat kotoisin.
Matkan jatkuessa lisensiaatti todisti heille miekkailun erinomaisia
etuja niin monilla havainnollisilla perusteilla ja niin monilla
matemaattisilla lauseilla ja todistuksilla, että kaikki tulivat varmasti
vakuutetuiksi tuon taiteen oivallisuudesta ja Corchuelon
itsepintaisuus tuli korjatuksi.

Yö oli tullut; mutta ennenkuin he saapuivat kylään, näytti heistä
kuin kylän ulkopuolella olisi levinnyt jokin toinen taivas
lukemattomine tuikkivine tähtineen. Siellä kuuluivat myös kauniisti
soivan sekaisin erilaiset soittimet, huilut, tamburiinit, kitarat,
sorapillit, käsirummut ja helistimet, ja lähemmäksi ehdittyhän he
näkivät aivan kylän laitaan rakennetun lehväsalin täynnä palavia
lyhtyjä, joita tuuli ei heiluttanut; se näet leyhyi niin hiljaa, ettei
kyennyt liikuttamaan edes puitten lehtiä. Soittoniekat olivat häihin
kutsuttuja ilonpitäjiä, ja he liikkuivat juhlapaikalla eri ryhmissä, toiset
laulaen, toiset tanssien ja toiset soitellen mainittuja eri soittimia.
Näytti sanalla sanoen siltä kuin tällä suurella niityllä olisi karkeloinut
vain ilo ja leiskunut riemu. Monet muut olivat rakentamassa
korokkeita, joilta seuraavana päivänä voitaisiin vaivattomasti katsella
näytäntöjä ja tansseja tällä paikalla, joka oli määrätty rikkaan
Camachon häitä ja Basilion hautajaisia varten. Don Quijote ei
halunnut ratsastaa kylään, vaikka talonpoika ja kandidaatti häntä
siihen kehoittivat. Hän mainitsi mielestään täysin pätevän syyn,
nimittäin sen, että vaeltavien ritarien tapana oli nukkua mieluummin
metsissä ja kentillä kuin asutuilla mailla, vaikka heille tarjottaisiin sija
kullatun katon alla; ja niin hän väistyi hiukan syrjään maantieltä,
suureksi ikäväksi Sancholle, joka muisti, kuinka mainio majapaikka
heillä oli ollut Don Diegon linnassa eli talossa.
Kahdeskymmenes luku,
jossa kerrotaan rikkaan Camachon häistä ja siitä, mitä tapahtui
köyhälle Basiliolle.

Vaalea aamurusko oli tuskin ehtinyt antaa loistavan Phoibon
hehkuvilla säteillään kuivata kultaisten kutriensa kastehelmet, kun
Don Quijote karisti väsymyksen jäsenistään, nousi seisomaan ja
huusi aseenkantajaansa Sanchoa, joka yhä vielä kuorsasi. Sen
huomattuaan Don Quijote sanoi hänelle, ennenkuin hänet herätti:
— Oi sinä onnellisin kaikista maan päällä asuvaisista, koska nukut
siinä tuntematta kateutta ja toisten sinua kadehtimatta, nukut
rauhallisin mielin; sinua eivät vaivaa noidat, sinua eivät säikytä
mitkään noituudet! Sinä nukut, sanon sen vielä kerran ja tulen
sanomaan sata kertaa, nukut mustasukkaisuuden pitämättä sinua
valveilla öisin, eikä untasi häiritse huoli siitä, kuinka voit maksaa
velkojasi tai mitä sinun tulee tehdä hankkiaksesi seuraavaksi päiväksi
ruokaa itsellesi ja hätääkärsivälle pienelle perheellesi. Sinua ei kiusaa
kunnianhimo eikä vaivaa maailman turha komeus, koska toiveittesi
rajat eivät ulotu kauemmaksi kuin huolenpitoon omasta aasistasi,
sillä huolehtimisen omasta persoonastasi sinä olet laskenut minun
hartioilleni, mikä onkin herrojen ja isäntien luonnollinen ja yleinen
rasitus ja taakka. Palvelija nukkuu, mutta hänen isäntänsä valvoo
ajatellen, kuinka voi hänet ruokkia, auttaa häntä eteenpäin ja
osoittaa hänelle suosiotaan. Huoli siitä, että näkee taivaan
muuttuvan metallinkarvaiseksi ja kieltävän maalta tarpeellisen
kosteuden, ei rasita palvelijaa, vaan isäntää, jonka täytyy
katovuosina ja nälänhädän vallitessa ruokkia sitä, joka on palvellut
häntä runsaan sadon aikana.
Tuohon kaikkeen Sancho ei vastannut sanaakaan, sillä hän nukkui,
eikä olisi hevin herännytkään, jollei Don Quijote olisi peitsensä
varrella häntä tuupannut. Vihdoin hän heräsi, katseli uneliaana joka
puolelle ja sanoi:

— Jollen erehdy, niin tuolta lehväsalista huokuu meitä vastaan
pikemmin paistettujen silavaviipaleitten kuin narsissien ja timjamin
tuoksu. Häät, jotka alkavat semmoisilla hajuilla, ovat varmaan
runsaat ja vieraanvaraiset.
— Vaiti, sinä ahmatti; — sanoi Don Quijote — tulehan, lähdetään
näkemään noita häitä, jotta saamme tietää, mitä ylenkatsottu Basilio
tekee.
— Tehköön mitä tahtoo; — vastasi Sancho — jos hän ei olisi
köyhä, niin hän voisi mennä naimisiin Quiterian kanssa. Mutta onko
laitaa, kun miehellä ei ole lanttiakaan, mutta siitä huolimatta pyrkii
niin ylhäisiin naimisiin? Totisesti, armollinen herra, minun mielestäni
köyhän tulee tyytyä siihen, mitä hän löytää, eikä pyytää
mahdottomia. Minä panen käsivarteni vetoon, että Camacho voisi
peittää koko Basilion reaaleilla, ja jos on niin laita, kuten täytyy olla,
niin olisihan Quiteria ihan hölmö, jos heittäisi pois kaikki ne komeat
vaatteet ja jalokivet, jotka Camacho on varmaan jo hänelle
lahjoittanut ja voi hänelle vielä lahjoittaa, ja valitsisi hänen
asemestaan hyvän tangonheittäjän ja miekkailijan Basilion.
Onnistuneesta tangonheitosta tai hienosta floretinpistosta ei saa
viinituoppia kapakassa. Semmoiset kyvyt ja taidot, joista ei mitään
makseta, pitäköön hyvänään kreivi Dirlos;[48] jos nämä kyvyt
sitävastoin sattuvat mieheen, jolla on rahoja, niin enpä totisesti
pyydä mitään parempaa. Hyvälle perustukselle voidaan rakentaa
hyvä rakennus, ja maailman paras pohja ja perustus on raha.
— Jumalan nimessä, Sancho, — virkkoi nyt Don Quijote — lopeta
jo lorusi; minä uskon, että sinulle, jos sinun sallittaisiin jatkaa
puheitasi, joita alinomaa aloitat, ei jäisi aikaa syömiseen eikä
nukkumiseen, koska tuhlaisit sen pelkkään jaaritteluun.

— Jos teidän armollanne olisi hyvä muisti, — virkkoi Sancho — niin
muistaisitte eri kohdat sopimuksessamme, jonka teimme, ennenkuin
lähdimme kotoa tämän viime kerran; yksi niistä pykälistä oli, että
teidän tulee antaa minun jutella niin paljon kuin haluan, kun en vain
loukkaa lähimmäistäni enkä teidän armollenne kuuluvaa
kunnioitusta, ja toistaiseksi en luule puolestani rikkoneeni tätä
määräystä.
— Minä en muista mitään semmoista pykälää, Sancho; — vastasi
Don Quijote — ja vaikka niin olisikin laita, vaadin sinua nyt
vaikenemaan ja lähtemään kanssani, sillä soittimet, jotka eilen illalla
kuulimme, alkavat jälleen ilahduttaa näitä laaksoja, ja häät vietetään
varmaan viileän aamupäivän aikaan eikä ehtoopäivän helteessä.
Sancho noudatti herransa käskyä, satuloi Rocinanten, ja
molemmat nousivat juhtainsa selkään ja lähtivät hiljalleen
ratsastamaan kohti lehväsalia. Ensiksi Sancho näki kokonaisesta
jalavanrungosta tehtyyn paistinvartaaseen pistetyn häränruhon,
jonka alla oli melkein vuoren kokoinen rovio polttopuita; tulen
ympärillä oli kuusi pataa, jotka eivät olleet tavallisten patojen
muotoiset, vaan kuin valtavat tynnyrit, joihin jokaiseen mahtui
lihamyymälän varasto; niihin oli pistetty kokonaisia oinaita, jotka
hävisivät sinne kuin pienet kyyhkyset. Puiden oksista riippui
lukemattomia nyljettyjä jäniksiä ja kynittyjä kanoja; lintuja ja
kaikenlaista metsänriistaa oli tavattomat määrät puihin ripustettuna,
jotta säilyisivät kylminä. Sancho laski seitsemättäkymmentä
viinileiliä, joista jokainen veti lähes ankkurin ja oli, kuten
myöhemmin kävi ilmi, täynnä jaloa viiniä; hohtavan valkoista leipää
oli myös suuria kasoja, kuin vehnäkasoja luuvissa. Juustot, jotka oli
ladottu päälletysten kuin tiilet, muodostivat kokonaisen muurin, ja
kahdessa öljykattilassa, jotka olivat suuremmat kuin värjäämöitten

värikattilat, keitettiin taikinakakkuja, jotka sitten nostettiin valtavan
suurilla kauhoilla vieressä seisovaan toiseen kattilaan, missä oli
puhdistettua hunajaa. Kokkeja ja keittäjättäriä oli
kuudettakymmentä; kaikki olivat siisteissä pukimissa, kaikki
puuhailivat uutterasti ja kaikki olivat iloisia ja tyytyväisiä. Härän
laajaan vatsaan oli pistetty kaksitoista pientä porsasta, joiden piti
tehdä paisti vielä maukkaammaksi ja möyheämmäksi. Erilaisia
mausteita oli nähtävästi ostettu leivisköittäin eikä nauloittain, ja ne
olivat julkisesti nähtävinä suuressa arkussa. Sanalla sanoen: häiden
valmistelut olivat maalaismaiset, mutta niin runsaat, että niillä olisi
voinut ruokkia kokonaisen sotajoukon.
Sancho pälyili joka puolelle, tarkasteli kaikkea ja mieltyi kaikkeen.
Hänen halunsa kohdistui ja kiintyi ensiksi patoihin, ja hän olisi kovin
mielellään nostanut niistä sievän aterian. Sitten hänen teki mieli
päästä viinileileille ja vihdoin paistinpannuille, jos semmoisia valtavia
kattiloita voi pannuiksi nimittää, ja sitten, kun ei voinut enempää
sietää eikä kyennyt toisin menettelemään, hän astui erään uutterasti
puuhailevan kokin luo ja pyysi kohteliain ja nälkäisin sanoin saada
kastaa leipäpalaa johonkin pataan. Siihen vastasi kokki:
— Hyvä ystävä, rikasta Camachoa saamme kiittää siitä, ettei tämä
päivä ole niitä, joina nälkää nähdään; astukaa maahan ja katsokaa,
löydättekö jostakin kauhan, nostakaa padasta kana tai pari, ja
maittakoot ne hyvin.
— En minä näe tässä kauhaa — vastasi Sancho.
— Odottakaahan — sanoi kokki. — Siunatkoon, kuinka te olette
arka ja neuvoton!

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookfinal.com

Nordic Health Law in a European Context Welfare State Perspectives on Patients Rights and Biomedicine 1st Edition Elisabeth Rynning

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Nordic Health Law in a European Context Welfare State Perspectives on Patients Rights and Biomedicine 1st Edition Elisabeth Rynning

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 6

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 20

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Clinical approach Dyspnoea A simple and practical approach.pptx

Cancer Awareness therapy for public by Dr Kanhu Charan Patro

Prof Satyadas Memorial oration Kozhikode.pptx

Viral Conjunctivitis and it;s managment.pptx

Essential Thrombocythemia 15 Years of Experience at the Hematology Department, Algies, Algeria.pdf

Hypertension sign symptoms cmdt style with regime