One health people animals and the environment 1st Edition Ronald M. Atlas

One health people animals and the environment 1st Edition Ronald M. Atlas
One health people animals and the environment 1st Edition Ronald M. Atlas
One health people animals and the environment 1st Edition Ronald M. Atlas

1. One health people animals and the environment
1st Edition Ronald M. Atlas pdf download
https://ebookfinal.com/download/one-health-people-animals-and-
the-environment-1st-edition-ronald-m-atlas/
Explore and download more ebooks or textbooks
at ebookfinal.com

2. We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebookfinal.com
for more options!.
Animals and the Environment Jennifer Boothroyd
https://ebookfinal.com/download/animals-and-the-environment-jennifer-
boothroyd/
The environment and health atlas for England and Wales
First Edition Anna.L. Hansell
https://ebookfinal.com/download/the-environment-and-health-atlas-for-
england-and-wales-first-edition-anna-l-hansell/
The Handbook of Microbiological Media for the Examination
of Food 2nd Edition Ronald M. Atlas
https://ebookfinal.com/download/the-handbook-of-microbiological-media-
for-the-examination-of-food-2nd-edition-ronald-m-atlas/
Chemistry of the Environment Second Edition Ronald A.
Bailey
https://ebookfinal.com/download/chemistry-of-the-environment-second-
edition-ronald-a-bailey/

3. Environment Health and History 1st Edition Virginia
Berridge
https://ebookfinal.com/download/environment-health-and-history-1st-
edition-virginia-berridge/
Ask the Right Questions Hire the Best People Ronald W. Fry
https://ebookfinal.com/download/ask-the-right-questions-hire-the-best-
people-ronald-w-fry/
A People of One Book The Bible and the Victorians 1st
Edition Timothy Larsen
https://ebookfinal.com/download/a-people-of-one-book-the-bible-and-
the-victorians-1st-edition-timothy-larsen/
Still only one Earth progress in the 40 years since the
first UN Conference on the Environment 1st Edition R M
Harrison
https://ebookfinal.com/download/still-only-one-earth-progress-in-
the-40-years-since-the-first-un-conference-on-the-environment-1st-
edition-r-m-harrison/
Mathematics in Games Sports and Gambling The Games People
Play Ronald J Gould
https://ebookfinal.com/download/mathematics-in-games-sports-and-
gambling-the-games-people-play-ronald-j-gould/

5. One health people animals and the environment 1st
Edition Ronald M. Atlas Digital Instant Download
Author(s): Ronald M. Atlas, Stanley R. Maloy
ISBN(s): 9781555818432, 1555818439
Edition: 1
File Details: PDF, 6.38 MB
Year: 2014
Language: english

6. People, Animals, and
the Environment
People, Animals, and
the Environment
Edit
ed by
Ronald M. Atlas and Stanley Maloy
One Health—the interdisciplinary approach that considers the fundamental
connections between human, animal, and ecosystem health—is critical for the
future control of infectious diseases.
One Health is a global strategy that represents a paradigm shift in how we must
respond to the threat of infectious diseases. Rather than identifying and treating
infections in isolation, One Health focuses on a collaborative, holistic surveillance
of the environment, animals, and humans to predict an outbreak of disease before it
happens.
This approach accelerates biomedical advances by integrating environmen-
tal, veterinary, and human medical science in understanding the development and transmission of infectious diseases.
In One Health: People, Animals, and the Environment, editors Ronald M. Atlas and
Stanley Maloy have compiled 20 chapters written by interdisciplinary experts
that present core concepts, compelling evidence, successful applications, and
the remaining challenges of One Health approaches to thwarting the threat of
emerging infectious disease. Topics include
• 
the
interconnectedness of human and animal pathogens
•  emerging diseases in animals and humans
• case histories of notable recent zoonotic infections, including West Nile virus,
hantavirus, L
yme disease, SARS, and Salmonella
•  epidemic
zoonoses and corresponding environmental factors
• insight into the mechanisms of microbial evolution toward pathogenicity
•  causes behind the emergence of antibiotic resistance
•  new technologies and approaches for public health disease surveillance
• political and bureaucratic strategies for promoting the global acceptance of
One Health
This book is a valuable resource for physicians, veterinarians, environmental scien-
tists, microbiologists, public health workers and policy makers, and others who want to understand the interdependence of human, animal, and ecosystem health.
Ronald M. Atlas, PhD, is Professor of
Biology at the University of
Louisville and has served as president of the American Society for Microbiology and as chair of the
Board of Directors of the One Health
Commission.
Stanley Maloy, PhD, is Dean of the College of Sciences and Professor
of Microbiology at San Diego State University, and a past president of
the American Society for Microbiology.
Atlas
 
•
 
Maloy
OneHealthCoverFULL.indd 1 2/21/14 2:13 PM

7. People, Animals, and
the Environment

9. People, Animals, and
the Environment
Edit
ed by
Ronald M. Atlas
University of Louisville, Louisville, KY 40292
and
Stanley Maloy
San Diego State University, San Diego, CA 92182
Washington, DC

10. Copyright © 2014 American Society for Microbiology. ASM Press is a registered trademark of
the American Society for Microbiology. All rights reserved. No part of this publication may
be reproduced or transmitted in whole or in part or reutilized in any form or by any means,
electronic or mechanical, including photocopying and recording, or by any information storage
and retrieval system, without permission in writing from the publisher.
Disclaimer: To the best of the publisher’s knowledge, this publication provides information
concerning the subject matter covered that is accurate as of the date of publication. The publisher
is not providing legal, medical, or other professional services. Any reference herein to any
specific commercial products, procedures, or services by trade name, trademark, manufacturer,
or otherwise does not constitute or imply endorsement, recommendation, or favored status by the
American Society for Microbiology (ASM). The views and opinions of the author(s) expressed
in this publication do not necessarily state or reflect those of ASM, and they shall not be used to
advertise or endorse any product.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
One health: people, animals, and the environment / edited by Ronald M. Atlas, University of
Louisville, Louisville, KY, and Stanley Maloy, San Diego State University, San Diego, CA.
  volumes cm
 Includes index.
 ISBN 978-1-55581-842-5 (print) -- ISBN 978-1-55581-843-2 (electronic) 1. Zoonoses.
2. Human-animal relationships. 3. Human ecology. 4. Communicable diseases in animals.
5. Public health. 6. Environmental health. 7. Animal health. I. Atlas, Ronald M., 1946- editor
of compilation. II. Maloy, Stanley R., editor of compilation.
 RA639.O53 2014
 362.19695’9--dc23
2013044586
doi:10.1128/9781555818432
Printed in the United States of
America
10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
Address editorial correspondence to: ASM Press, 1752 N St., N.W., Washington,
DC 20036-2904, USA.
Send orders to: ASM Press, P.O. Box 605, Herndon, VA 20172, USA.
Phone: [phone]. Fax: [phone].
E-mail: [email protected]
Online: http://www.asmscience.org

11. v
CONTENTS
Contributors ..................................................................................................................... vii
Preface .............................................................................................................................. xi
One Health: What Is It and Why Is It Important?
 1.  Combating the Triple Threat: The Need for a One Health Approach  •  
Lonnie J. King .......................................................................................................... 3
 2. The Value of the One Health Approach: Shifting from Emergency Response to
Prevention of Zoonotic Disease Threats at Their Source  •  
David L. Heymann and Matthew Dixon ................................................................. 17
 3. The Human-Animal Interface  •  Leslie A. Reperant and
Albert D. M. E. Osterhaus ..................................................................................... 33
 4. Ecological Approaches to Studying Zoonoses  •  Elizabeth H. Loh,
Kris
A. Murray, Carlos Zambrana-Torrelio, Parviez R. Hosseini,
Melinda K. Rostal, William B. Karesh, and Peter Daszak
..................................... 53
 5. Emerging Infectious Diseases of Wildlife and Species Conservation  •  
G. Medina-Vogel .................................................................................................... 67
Zoonotic and Environmental Drivers of Emerging Infectious Diseases
 6. RNA Viruses: A Case Study of the Biology of Emerging Infectious
Diseases  •  Mark E. J. Woolhouse, Kyle Adair, and Liam Brierley ........... 83
 7. Factors Impacting the Control of Rabies  •  Louis H. Nel ............................. 99
 8. Emergence of Influenza Viruses and Crossing the Species Barrier  •  
Zeynep A. Koçer, Jeremy C. Jones, and Robert G. Webster ................................. 115
 9. One Health and Food-Borne Disease: Salmonella Transmission between
Humans, Animals, and Plants  •  Claudia Silva, Edmundo Calva,
and Stanle
y Maloy
................................................................................................ 137
10. Cholera: Environmental Reservoirs and Impact on Disease
Transmission  •  Salvador Almagro-Moreno and Ronald K. Taylor ........ 149
11. White-Nose Syndrome: Human Activity in the Emergence of an Extirpating
Mycosis  •  Hannah T. Reynolds and Hazel A. Barton ............................ 167
One Health and Antibiotic Resistance
12. Antibiotic Resistance in and from Nature  •  Julian Davies ........................ 185

12. vi  Contents
Disease Surveillance
13. Public Health Disease Surveillance Networks  •  Stephen S. Morse ........... 197
14. Web-Based Surveillance Systems for Human, Animal, and
Plant Diseases  •  Lawrence C. Madoff and Annie Li ............................... 213
15. Genomic and Metagenomic Approaches for Predicting Pathogen
Evolution  •  Veronica Casas and Stanley Maloy ..................................... 227
16. Surveillance of Wildlife Diseases: Lessons from the West Nile Virus
Outbreak  •  Tracey S. McNamara, Robert G. McLean, Emi K. Saito,
Peregrine L. Wolff, Colin M. Gillin, John R. Fischer, Julie C. Ellis,
Richard French, Patrick P. Martin, Krysten L. Schuler, Dave McRuer,
Edward E. Clark, Megan K. Hines, Cris Marsh, Victoria Szewczyk,
Kurt Sladky, Lisa Yon, Duncan Hannant, and William F. Siemer
......................... 237
Making One Health a Reality
17. Defining the Future of One Health  •  Martyn Jeggo and
John S. Mackenzie ................................................................................................ 255
18. Making One Health a Reality—Crossing Bureaucratic Boundaries  •  
Carol Rubin, Bernadette Dunham, and Jonathan Sleeman ................................. 269
19. One Health: Lessons Learned from East Africa  •  Dominic A. Travis,
David W. Chapman, Meggan E. Craft, John Deen, Macdonald W. Farnham,
Carolyn Garcia, William D. Hueston, Richard Kock, Michael Mahero,
Lawrence Mugisha, Serge Nzietchueng, Felicia B. Nutter, Debra Olson,
Amy Pekol, Katharine M. Pelican, Cheryl Robertson, and
Innocent B. Rwego
............................................................................................... 285
20. The Future of One Health  •  Ronald M. Atlas and Stanley Maloy .............. 303
Index .................................................................................................................................307

13. vii
Contriors
Kyle Adair  •  Centre for Immunity, Infection & Evolution, and Ashworth
Laboratories, University of Edinburgh, Edinburgh EH9 3JT, United Kingdom
Salvador Almagro-Moreno  •  Department of Microbiology and Immunology,
Geisel School of Medicine at Dartmouth, Hanover, NH 03755
Ronald M. Atlas  •  Department of Biology, University of Louisville, Louisville,
KY 40292-0001
Hazel A. Barton  •  Department of Biology, University of Akron, Akron, OH
44325-3809
Liam Brierley  •  Centre for Immunity, Infection & Evolution, and Ashworth
Laboratories, University of Edinburgh, Edinburgh EH9 3JT, United Kingdom
Edmundo Calva  •  Departamento de Microbiología Molecular, Instituto de
Biotecnología, Universidad Nacional Autónoma de México, Cuernavaca, Morelos
62210, Mexico
Veronica Casas  •  Center for Microbial Sciences, San Diego State University, San
Diego, CA 92182
David W. Chapman  •  Department of Organizational Leadership, Policy, and
Development, University of Minnesota-Twin Cities, Minneapolis, MN 55455
Edward E. Clark  •  Wildlife Center of Virginia, Waynesboro, VA 22980
Peter Daszak  •  EcoHealth Alliance, New York, NY 10001
Julian Davies  •  Department of Microbiology and Immunology, Life Science
Centre, University of British Columbia, Vancouver, BC V6T 1Z3, Canada
John Deen  •  Department of Veterinary Population Medicine, University of
Minnesota College of Veterinary Medicine, St. Paul, MN 55108
Matthew Dixon  •  The Centre on Global Health Security, Chatham House, The
Royal Institute of International Affairs, London SW1Y 4LE, United Kingdom
Bernadette Dunham  •  Center for Veterinary Medicine, U.S. Food and Drug
Administration, Rockville, MD 20855
J
ulie C.
Ellis  •  Tufts University, Cummings School of Veterinary Medicine, North
Grafton, MA 01536
Macdonald
W.
Farnham  •  Department of Veterinary Population Medicine,
University of Minnesota College of Veterinary Medicine, St. Paul, MN 55108
John R. Fischer  •  Southeastern Cooperative Wildlife Disease Study, College of
Veterinary Medicine, University of Georgia, Athens, GA 30602
Richard French  •  University of New Hampshire, New Hampshire Veterinary
Diagnostic Laboratory, Durham, NH 03824
Carolyn Garcia  •  School of Nursing, University of Minnesota-Twin Cities,
Minneapolis, MN 55455

14. viii  Contributors
Colin M. Gillin  •  Wildlife Health and Population Lab, Oregon Department of
Fish and Wildlife, Corvallis, OR 97330
Duncan Hannant  •  Department of Applied Immunology, School of Veterinary
Medicine and Science, University of Nottingham Sutton Bonington Campus,
Nottingham LE12 5RD, United Kingdom
David L. Heymann  •  The Centre on Global Health Security, Chatham House,
The Royal Institute of International Affairs, London SW1Y 4LE, United Kingdom,
and Department of Infectious Disease Epidemiology, London School of Hygiene and
Tropical Medicine, London WC1E 7HT, United Kingdom
Megan K. Hines  •  Wildlife Data Integration Network, Department of Surgical
Sciences, University of Wisconsin School of Veterinary Medicine, Madison, WI 53706
Parviez R. Hosseini  •  EcoHealth Alliance, New York, NY 10001
William D. Hueston  •  Department of Veterinary Population Medicine, University
of Minnesota College of Veterinary Medicine, St. Paul, MN 55108
Martyn Jeggo  •  Geelong Centre for Emerging Infectious Diseases, Deakin
University, Waurn Ponds Campus, Geelong, Victoria VIC 3220, Australia
Jeremy C. Jones  •  Department of Infectious Diseases, Division of Virology, St.
Jude Children’s Research Hospital, Memphis, TN 38105
William B. Karesh  •  EcoHealth Alliance, New York, NY 10001
Lonnie J. King  •  College of Veterinary Medicine, Ohio State University,
Columbus, OH 43210
Zeynep A. Koçer  •  Department of Infectious Diseases, Division of Virology, St.
Jude Children’s Research Hospital, Memphis, TN 38105
Richard Kock  •  Department of Pathology & Infectious Diseases, The Royal
Veterinary College, North Mymms, Hatfield, Hertfordshire AL9 7TA, United Kingdom
Meggan E. Kraft  •  Department of Veterinary Population Medicine, University of
Minnesota College of Veterinary Medicine, St. Paul, MN 55108
Annie Li  •  City University of Hong Kong, Department of Biology and Chemistry,
Kowloon Tong, Kowloon, Hong Kong
Elizabeth H. Loh  •  EcoHealth Alliance, New York, NY 10001
John S. Mackenzie  •  Curtin University, Perth, Western Australia WA 6012,
Australia, and Burnet Institute, Melbourne, Victoria VIC 3004, Australia
Lawrence C. Madoff  •  ProMED-mail, University of Massachusetts Medical
School, Massachusetts Department of Public Health, Jamaica Plain, MA 02130
Michael
Mahero
  •  Department of Veterinary Population Medicine, University of
Minnesota College of Veterinary Medicine, St. Paul, MN 55108
Stanley Maloy  •  Center for Microbial Sciences, San Diego State University, San
Diego, CA 92182-1010
Cris Marsh  •  Wildlife Data Integration Network, Department of Surgical
Sciences, University of Wisconsin School of Veterinary Medicine, Madison, WI 53706
Patrick P. Martin  •  New York State Department of Environmental Conservation
Wildlife Health Unit, Albany, NY 12233-4752
Robert G. McLean  •  Division of Biology, Kansas State University, Manhattan,
KS 66506
Tracey S. McNamara  •  Western University of Health Sciences, Pomona, CA
91766

15. Contributors  ix
Dave McRuer  •  Wildlife Center of Virginia, Waynesboro, VA 22980
G. Medina-Vogel  •  Facultad de Ecología y Recursos Naturales, Universidad
Andrés Bello, República 440, Santiago, Chile
Stephen S. Morse  •  Department of Epidemiology, Mailman School of Public
Health, Columbia University, New York, NY 10032
Lawrence Mugisha  •  Department of Wildlife and Resource Management,
Makerere University College of Veterinary Medicine, Animal Resources and
Biosecurity, Kampala, Uganda
Kris A. Murray  •  EcoHealth Alliance, New York, NY 10001
Louis H. Nel  •  Department of Microbiology and Plant Pathology, Faculty of
Natural and Agricultural Sciences, University of Pretoria, Pretoria, 0001, South Africa
Felicia B. Nutter  •  Department of Biomedical Sciences, Cummings School of
Veterinary Medicine, Tufts University, North Grafton, MA 01536
Serge Nzietchueng  •  Department of Veterinary Population Medicine, University
of Minnesota College of Veterinary Medicine, St. Paul, MN 55108
Debra Olson  •  School of Public Health, University of Minnesota-Twin Cities,
Minneapolis, MN 55455
Albert D. M. E. Osterhaus  •  Department of Viroscience, Erasmus Medical
Centre, 3000 CA Rotterdam, The Netherlands, and Artemis Research Institute for
Wildlife Health in Europe, 3584 CK Utrecht, The Netherlands
Amy Pekol  •  Department of Organizational Leadership, Policy, and Development,
University of Minnesota-Twin Cities, Minneapolis, MN 55455
Katharine M. Pelican  •  Department of Veterinary Population Medicine,
University of Minnesota College of Veterinary Medicine, St. Paul, MN 55108
Leslie A. Reperant  •  Department of Viroscience, Erasmus Medical Centre, 3000
CA Rotterdam, The Netherlands
Hannah T. Reynolds  •  Department of Biology, University of Akron, Akron, OH
44325-3809
Cheryl
Robertson
  •  School of Nursing, University of Minnesota-Twin Cities,
Minneapolis, MN 55455
Melinda K. Rostal  •  EcoHealth Alliance, New York, NY 10001
Carol Rubin  •  National Center for Emerging and Zoonotic Infectious Diseases,
Centers for Disease Control and Prevention, Atlanta, GA 30333
Innocent B. Rwego  •  Department of Veterinary Population Medicine, University
of Minnesota College of Veterinary Medicine, St. Paul, MN 55108, and Department
of Biological Sciences, Makerere University, Kampala, Uganda
Emi K. Saito  •  National Surveillance Unit, Centers for Epidemiology and Animal
Health, USDA APHIS Veterinary Services, Fort Collins, CO 80526
Krysten L. Schuler  •  Animal Health Diagnostic Center, Ithaca, NY 14850
William F. Siemer  •  Human Dimensions Research Unit, Department of Natural
Resources, Cornell University, Ithaca, NY 14853
Claudia Silva  •  Departamento de Microbiología Molecular, Instituto de
Biotecnología, Universidad Nacional Autónoma de México, Cuernavaca, Morelos
62210, Mexico
Kurt Sladky  •  Wildlife Data Integration Network, Department of Surgical
Sciences, University of Wisconsin School of Veterinary Medicine, Madison, WI 53706

16. Jonathan Sleeman  •  National Wildlife Health Center, U.S. Geological Survey,
Madison, WI 53711
Victoria Szewczyk  •  Wildlife Data Integration Network, Department of Surgical
Sciences, University of Wisconsin School of Veterinary Medicine, Madison, WI 53706
Ronald K. Taylor  •  Department of Microbiology and Immunology, Geisel School
of Medicine at Dartmouth, Hanover, NH 03755
Dominic A. Travis  •  Department of Veterinary Population Medicine, University
of Minnesota College of Veterinary Medicine, St. Paul, MN 55108
Robert G. Webster  •  Department of Infectious Diseases, Division of Virology,
St. Jude Children’s Research Hospital, Memphis, TN 38105
Peregrine L. Wolff  •  Nevada Department of Wildlife, Reno, NV 89512
Mark E. J. Woolhouse  •  Centre for Immunity, Infection & Evolution, University
of Edinburgh, Ashworth Laboratories, Edinburgh EH9 3JT, United Kingdom
Lisa Yon  •  School of Veterinary Medicine and Science, University of Nottingham
Sutton Bonington Campus, Nottingham LE12 5RD, United Kingdom, and Twycross
Zoo-East Midland Zoological Society, Twycross CV9 3PX, United Kingdom
Carlos Zambrana-Torrelio  •  EcoHealth Alliance, New York, NY 10001
x
  Contributors

17. xi
Prece
One Health, the emerging discipline that brings together human, animal, and environmental
health, is critical for the future control of infectious diseases. Over the past 30 years, new
infectious diseases have been arising at an unprecedented frequency. Many diseases such
as Escherichia coli O157:H7 infection, Lyme disease, hantavirus pulmonary syndrome,
Nipah virus disease, and severe acute respiratory syndrome (SARS) were unknown before
1982. Other diseases that seemed to be dying out are now reemerging, including rabies and
food-borne diseases. Some diseases like West Nile fever have leaped across oceans and
spread across continents. Antibiotic resistance is increasing at an alarming rate. Where are
the new diseases coming from? Why is the incidence of these diseases increasing? What
can we do to respond to these health threats that seemingly arise suddenly? The answers
to these questions lie in the One Health approach for achieving harmonized strategies for
disease detection and prevention.
The vast majority of emerging infectious diseases in humans are zoonoses. The fac-
tors responsible for many of these diseases in humans often share common themes: en-
vironmental disruption by humans, exposure of microbes to a different niche that selects
for new virulence traits and facilitates transmission to animals, and genetic changes that
permit subsequent transmission to humans. In retrospect, this sequence is not surprising.
Microbial evolution occurs rapidly. The increase in the human population has prompted the
encroachment of humans into new environments, disrupting the ecology of these habitats
and bringing humans and domestic animals into contact with wildlife. Exposure to wildlife
facilitates the transmission of new diseases that were previously contained within localized
niches.
This process is not unidirectional. Devastating infectious diseases in animals often re-
sult from human disruption of habitat. Examples include toxoplasmosis in marine mam-
mals, leptospirosis in river otters, white-nose bat syndrome, and many other diseases that
impact threatened species and reduce biodiversity.
Furthermore, as clearly demonstrated by the international spread of SARS and influenza
and the impact of chytridiomycosis on amphibian populations worldwide, the emergence and
re-emergence of infectious diseases are global problems. Extensive international travel and
trade networks make it possible for pathogens to move from anywhere in the world to
dense population centers within days.
This interdependence between human health, animal health, and environmental health
underpins the concept of “One Health.” Solutions to the growing problems with infectious
disease demand collaboration between experts in many disciplines, including human medi-
cine, animal medicine, and environmental sciences. However, there remain many barriers
to implementation of an interdisciplinary One Health approach. Education of physicians,
veterinarians, and environmental scientists is typically done as a focused discipline with
little emphasis on the other domains. Most funding sources are directed specifically at

18. human medicine, animal medicine, or environmental science, rather than the interfaces
among these domains. Further, there is often ineffective communication between govern-
mental agencies responsible for each of these domains within and between countries. Now,
however, driven by the tremendous health and economic impact of infectious disease, the
barriers are beginning to break down.
One Health is a paradigm shift in how we respond to the threat of emerging infectious
diseases. The traditional approach has been to identify a sick person or animal, identify
the pathogen, and apply a therapy to reduce the symptoms of disease. In contrast, the
One Health approach focuses on surveillance of the environment, animals, and humans
to predict an outbreak of disease before it happens, then to bring together environmental
scientists, animal experts, and human physicians to develop upstream interventions that
prevent the transmission of disease. This approach was not feasible before the development
of computational approaches to analyze the large, complex data sets required to compile
information from around the globe, evaluate the data, and pinpoint potential problems.
In addition to reports from physicians and veterinarians, the data-gathering required for
effective surveillance also includes social networking tools and new rapid laboratory ap-
proaches for DNA sequence analysis. Thus, although the close relationship between the
environment, animals, and humans has been recognized for ages, the One Health initiative
provides practical solutions that have broad implications. Interestingly, the greatest accep-
tance of One Health is seen in the developing world, where it is having significant impacts
on control of infectious diseases.
This book presents core concepts, compelling evidence, successful applications, and the
remaining challenges of One Health approaches to thwarting the threat of emerging infec-
tious disease. The scientific insights described are timeless, and the potential solutions are
timely. The One Health approach is simply too important to ignore.
Ronald M.
Atlas and Stanley Maloy
November 2013
xii
  Preface

19. One Health: What Is It and
Why Is It Important?

21. Chapter 1
Combating the Triple Threat: The Need for a One
Health Approach
Lonnie J. King
1
INTRODUCTION
We live in a world that is rapidly changing, complex, and progressively more
interconnected. The convergence of people, animals, and their products embedded in a
threatened environment has resulted in an unprecedented 21st-century mixing bowl. This
convergence has created a new dynamic, one in which the health of three domains—
animals, people, and the environment—is now profoundly and inextricably linked and
elaborately woven together.
One way to think about this interconnectivity is to picture the domains of people,
animals, and the environment as a group of interconnected circles (Fig. 1) that push and
pull on one another and create profound forces through their interactions. The interaction
of these forces is similar to the dynamics of Newton’s third law of motion, which simply
states that for every action there is an equal and opposite reaction. Thus, our actions and
interventions in any of the three domains have an impact on the other domains. In today’s
world, these forces have mostly resulted in negative impacts on the health of all three. In
addition, with the growing global populations of people and animals, human-animal
interfaces are accelerating, expanding, and becoming increasingly consequential. The
ultimate result is a threat to the health and well-being of people, animals, and the
environment, where problems in one domain are causing greater challenges and problems
in the others and have created the biological equivalent of the third law of motion.
To effectively address the connected and changing health challenges of today and
tomorrow, we must alter our mindset and consider health through more of an ecological,
holistic, and systems-based approach. There is a growing acceptance and revival of the
concept of“One Health” to better understand and more appropriately address our
contemporary challenges and the threats to the health of people, animals, and the
environment. The essence of One Health is a collaborative, integrated, and
multidisciplinary approach to improve health in all three domains rather than restrict
our views and interventions to any single domain.
One Health: People, Animals, and the Environment
Edited by Ronald M. Atlas and Stanley Maloy
©2014 American Society for Microbiology, Washington, DC
doi:10.1128/microbiolspec.OH-0012-2012
3
1
College of Veterinary Medicine, Ohio State University, Columbus, OH 43210.

22. BACKGROUND
While noninfectious diseases, chronic diseases, and environmental degradation are of
growing importance to our health, central to the concept of One Health is understanding
and controlling the infectious diseases that have helped shape the course of human
history. The conditions that promote and favor the emergence and reemergence of
infectious diseases are well established and have become even more entrenched as the
21st century evolves. These conditions were identified and described by an Institute of
Medicine report in 2003 that referred to a new convergence model and factors producing
a“perfect microbial storm” (1).
The perfect microbial storm has been created due to the following factors: adaptation
of microbes; global travel, trade, and transportation; host susceptibility; climate change;
economic development and land use; human demographics and behavior; poverty; social
inequity; breakdown of public and animal health infrastructures; and war and the intent to
do harm (1). Most of these factors are anthropogenic and have produced a new milieu and
ingredients for a global mixing bowl, in which microbes have greater opportunities to
establish new niches, cross species lines, be transported globally, become resistant, and
very quickly create new exposures and challenges in the populations of people and
animals and in the environment. Microbes can be transported directly among hosts,
indirectly through food and water, or through vectors such as mosquitoes and ticks, and
they may survive as environmental contaminants or microbial populations where they are
maintained in nature outside of living hosts.
The result has been the creation of a new era of emerging and reemerging diseases that
has been characterized especially by new zoonotic diseases. Over the last 3 decades,
approximately 75% of new emerging human diseases have been zoonotic and many have
come from and/or through wildlife (2). These diseases are also being found in new
geographic locations. For example, in 2003 just in the United States, West Nile virus,
monkeypox, and severe acute respiratory syndrome (SARS) infections were all found
Figure 1.The domains and forces of One Health.
doi:10.1128/microbiolspec.OH-0012-2012.f1Ecosystem Health 
Animal Health  Human Health 
4 King

23. concurrently, and none of these diseases had ever previously been found in the Western
Hemisphere.
The factors that created the perfect microbial storm are still in place and have largely
been unabated. Thus, the era of emerging infections and new zoonoses is likely to
continue. In a recent foresight study, scientists predicted that there will be two to four
new emerging diseases every year. The highest probability for emergence will be
associated with RNA viruses, especially those found at the human-animal interface (3).
We are reminded that the current HIV/AIDS epidemic, which has resulted in more than
40 million human cases worldwide, had its origin in a chimpanzee retrovirus that jumped
species and then adapted itself to human-to-human transmission. Exotic animals and bush
meat are now popular and represent significant products in global trade and new threats to
both human and animal health.
Our complex and interrelated global health threats are, unfortunately, also caused by
complex and interrelated issues and problems, and thus lack simple solutions. The
concept of“wicked problems” comes from the world of business but also aptly describes
our health threats. Wicked problems are characterized by complexity, uniqueness,
enigma, the lack of simple solutions, and the failure of past solutions to address them, and
they are often symptomatic of other problems. Wickedness does not refer to the difficulty
of the problem, but rather to its inability to be solved by standard approaches used in the
past (4). For example, in the future the prevention of many diseases such as food-borne
illnesses will come from new strategies and interventions focused on the animal or
environmental domains emphasizing prevention, as opposed to the narrow focus of the
past, which targeted people suffering from such illnesses and thus limited the response to
the human domain.
The former director of the World Health Organization, Gro Harlem Brundtland, once
said,“In a modern world, bacteria and viruses travel almost as fast as money. With
globalization a single microbial sea washes over all human kind. There are no health
sanctuaries” (address to Davos World Economic Forum, January 29, 2001). That sea also
washes over all other species, and the microbial world has new opportunities for
transmission, new niches and species to infect, and new geographical sites in which to
become established. Thus we are, indeed, part of one large, interconnected, global
village, where one country’s problem can be another country’s problem in a matter
of hours.
HUMAN DOMAIN
The world population currently has a growth rate of 1.2% per year, and the next
century will represent a period of exponential growth. The global population now
exceeds 7 billion people and is estimated to increase to over 9 billion by the middle of
this century. It is estimated that 90% of the global population growth will take place in
the developing world and the world’s fastest growth will actually take place in periurban
settings that are now a part of almost all large cities in developing countries (5). Today
almost 1 billion people inhabit these sites. Global slums are creating unprecedented
conditions where new emerging and reemerging diseases are highly probable outcomes.
There is further concern that developing countries lack the public and animal health
infrastructures needed to quickly detect an emerging health threat or to effectively
Chapter 1•Combating the Triple Threat 5

24. respond to or control such threats. In an interconnected world, this reality makes the
entire world riskier and more vulnerable.
At the same time, we are now witnessing an era characterized by the phenomenal
relocation, migration, and movement of people worldwide. The global economy is a key
driver causing people to shift from rural settings to urban centers. Furthermore, new
diasporas are being created as populations relocate globally due to the changing economy
and job availability, and large populations of refugees are being created due to social and
political unrest. In addition to this unique human relocation phenomenon, people are also
traveling more. Today more than 1 billion people cross international borders each year.
Not only are people on the move, but animals, vectors, food, and other commerce are also
on the move and microbes are given unprecedented opportunities to migrate rapidly.
The world is literally in motion and on the move. Geographers refer to the world as
“collapsed space.” Our global travel, trade, commerce, and human movements have
literally merged space, resulting in the acceleration and increase in interactions of people,
animals, and animal products with potential exposure to microbes capable of crossing
species lines. To add further to this risk, people are invading new territories and changing
habitats and a substantial part of the world’s surface has been inexorably altered,
threatening the environment and its sustainability.
Finally, there are growing segments of our human population that have acquired
vulnerabilities to certain diseases. In the United States, and indeed worldwide, there is an
increase in the global cohort of people classified as seniors. In the United States, the baby
boomers are approaching retirement and may represent a large population that could
collectively experience a potential reduced immunity with age. We now have growing
populations of immunocompromised individuals, including cancer patients, organ
transplant patients, and HIV/AIDS patients, who are part of a growing cohort with
greater susceptibility to infectious diseases.
One of the key factors determining health is poverty. Poor health is both a cause of and
a result of poverty. Often people are trapped in poverty for a lifetime, and their health and
quality of life are also reduced and threatened over an entire lifetime. While poverty takes
many tolls, one of the most tragic has been its inexorable link with infectious diseases.
Approximately 1 billion people live on less than $2 a day. Worldwide, almost two-
thirds of the rural poor and one-third of the urban poor depend on livestock to provide
them with essential household income and a source of food and nutrients (6). Poor
livestock keepers are found especially in Southeast Asia, Africa, and India. This large
global population is threatened by zoonotic diseases because of their close proximity to
livestock and dependence on animal products. Zoonotic diseases carry a double impact.
They add substantially to disease morbidity, mortality, and loss of productivity of
livestock and poultry themselves but may also produce illnesses in their keepers. A recent
study by the International Livestock Research Institute highlighted a strong association
among poverty, hunger, livestock keeping, and zoonoses (20). Globally, the top 13
zoonotic diseases are responsible for 2.4 billion cases of illness and 2.2 million human
deaths per year. Examples of these zoonoses include gastrointestinal parasites,
leptospirosis, cysticercosis, bovine tuberculosis, rabies, brucellosis, toxoplasmosis, and
Q fever (6). Livestock and poultry production is rapidly increasing in the developing
world, where the demand for protein from animal sources is rapidly expanding and the
production of livestock and poultry holds the promise of a path out of poverty.
6 King

25. A One Health perspective is essential to reducing the huge economic, social, and
health impact of zoonoses in developing countries. These diseases often involve wildlife
as well as domestic animals, and almost all of these zoonoses are amenable to agriculture-
based interventions, which gives further credence to One Health strategies.
ANIMAL DOMAIN
As the world’s human population grows significantly, animal populations are also
increasing rapidly. The growth in companion animals and recreational animals such as
horses is also on the rise. Exotic animal pets are popular, and the illegal export and
movement of these animals is a growing problem both because of human exposure to
potentially new zoonotic agents and because of the emergence of novel diseases in new
animal species. HIV/AIDS, malaria, and tuberculosis represent the major infectious
diseases today. However, all three are likely to have had their origin in animal
populations and subsequently adapted and become capable of person-to-person
transmission.
A major global trend today is the substantial growth and expansion of food animal
populations due to the growing demand for protein from animal sources in human diets.
There were more than 24 billion food animals produced last year to help feed more than 7
billion people (6). The Food and Agriculture Organization of the United Nations
describes a new agricultural revolution and predicts that there will be a demand for a 50%
increase in animal proteins over the next 1 to 2 decades. This remarkable agricultural
revolution is based on the relative increase in wealth in many developing countries and
the subsequent change in diets toward more animal products (7).
In addition to the need to produce an unprecedented number of food animals, this
livestock revolution is driving profound changes in how livestock and poultry are
produced, where they are produced, and the environmental consequences of this
phenomenon. While literally billions of food animals will need to be produced using
more integrated, larger, and specialized production systems, they will be reared and
produced to a progressively greater extent in the developing countries of the world. As
part of this phenomenon, there will be an expansion of grazing lands and more grain
crops will need to be produced to feed these animals. Major issues including
environmental sustainability, nutrient management, and an enlarging carbon footprint
are growing and emergent challenges.
GLOBAL FOOD SYSTEMS
Inherent in the concept of the great convergence is the creation of an immense and
widely distributed global food system. In 2011, U.S. producers and ranchers alone
produced almost 93 billion pounds of meat. Food imports and exports represent one of the
world’s largest trade and commercial markets. Currently the United States imports
approximately 15% of its food; however, some products like shrimp and other seafood,
fruits, and vegetables are imported to a much higher degree (8). Global food systems are
remarkable but also add to the risk of transporting microbes. Microbes can move
worldwide faster than their incubation periods, and the threat to both human and animal
Chapter 1•Combating the Triple Threat 7

26. Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

30. The Project Gutenberg eBook of Pieni
novellikirjasto VIII

31. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Pieni novellikirjasto VIII
Author: Various
Release date: December 31, 2020 [eBook #64183]
Most recently updated: October 18, 2024
Language: Finnish
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PIENI
NOVELLIKIRJASTO VIII ***

32. PIENI NOVELLIKIRJASTO VIII
Jyväskylässä, K. J. Gummerus, 1897.
SISÄLLYS:
Ihmis-syöjiä, J.O. Hansen
Pieni Mea. Suomennos
Seikkailu Missisippi-virralla, Felix Lilla
Uskollinen naissydän, W. Heimburg
Myrskyssä, Max Bernstein

33. IHMIS-SYÖJIÄ.
Kertonut J.O. Hansen.
1.
Vuonna 1860 olin minä toisena perämiehenä eräällä hyvällä
purjelaivalla, joka kulki Honolulusta Sydneyhin. Olimme jotenkin
hyvällä onnella suorittaneet kappaleen matkaa Austraalian
monilukuisten saariryhmien välitse, kunnes saavuimme Louisiadein
pitkälle ulottuvan saariston lähelle. Ne ovat kaakkoon päin Uudesta-
Guineasta. Siellä tapasi meidät useampia viikkoja kestävä tyven, ja
seurauksena oli, että juomavetemme loppui. Meidän oli joltakin
noista saarista saatava juoma-astiamme täytetyiksi.
Se tehtävä oli näillä tienoilla jotenkin arveluttava yritys, sillä
merimiesten kesken tunnetaan Louisiadi-saariston villit alku-asukkaat
verenhimoisimmiksi kaikista Etelämeren ihmis-syöjistä.
Nuo saaret ovat muuten luonnostaan erittäin ihanat. Yksi niistä oli
aivan lähellämme. Koralliriutta oli sen ympärillä, mutta riutassa oli,
kuten tavallisesti on laita, aukko sillä kohtaa, jossa puro saaren
rannalla laskee mereen, joten oli helppo tuon aukon kautta soutaa

34. saarelle. Solakoita kokos-palmuja kasvoi rannalla, ja niiden takana
viheriämetsäisiä ylängöitä. Vieno länsituuli toi saarelta sieramiimme
suloista kukkaistuoksua. Kun nyt kerrankin pitkän ajan päästä alkoi
tuulla, jos kohta hiljaisestikin, olisimme sen avulla mieluummin
jatkaneet matkaamme, jos meillä vaan olisi ollut tuota niin
välttämätöntä juomavettä.
Emme nähneet ainoatakaan villiä saarella, emme mitään
ruokomajaa tai venettä.
"Oikea paratiisi!" sanoi kapteeni kiikarilla tähtäillessään rannalle.
"Mutta ilkeä käärme voipi siellä olla jo väjymässä", sanoi
ensimmäinen perämies. "Se on oikea ihmis-syöjäin saari. Eihän
tunnettu Rossel-saari ole siitä etäällä."
Tämä huomautus, joka muistutti erästä erittäin surkeata
tapahtumaa, oli kyllä oikeutettu tällä hetkellä ja tällä paikalla. "St.
Paul" niminen laiva, joka kulki Hongkongista Sydneyhin, mukanaan
20 merimiestä ja 317 kiinalaista työmiestä, jotka aikoivat
Austraaliaan työnetsintään, oli Heinäkuussa 1858 — siis ainoastaan
kaksi vuotta tätä ennen — joutunut haaksirikkoon Rossel-saaren
rannalla. Ainoastaan harvat laivamiehistä onnistuivat veneillä
pelastumaan. Muut heistä sekä kaikki Kiinalaiset tahtoivat etsiä
pelastusta saarelta, mutta joutuivat siellä toinen toisensa perästä
villien alku-asukasten käsiin, jotka surmasivat ja söivät heidät.
Ainoastaan neljä heistä pelastui tästä kohtalosta.
Meillä oli nyt siis silmäimme edessä kirkas puro, ja sitä
katsellessamme tunsimme mitä tuiminta tuskaa. "Vettä, vettä!"
kirkuivat merimiehet.

35. "Tuolla rannalla sitä kyllä on oikein viljalta!" huusi kapteeni. "Kuka
tahtoo mennä veneellä sinne?"
Kaikki tarjoutuivat alttiisti.
"Minä en luota siihen rauhallisuuteen, mikä saarella näköjään
vallitsee", sanoi ensimmäinen perämies. "Olen jo niin monesti tällä
merellä ollut pahoissa tekemisissä ihmis-syöjäin kanssa. Minä luulen,
että ne roistot ovat jo aikoja sitten meidät huomanneet ja
kätkeytyneet pensaiden taakse odottamaan sopivaa tilaisuutta."
"Mutta meidän on joka tapauksessa saatava raitista vettä", lausuin
minä. "Sameat, mädänneet vedenjäännökset astioissamme eivät
kelpaa enää nautittaviksi. Annatteko, kapteeni, minulle luvan kuuden
matruusin kanssa soutaa tuonne?"
"Tietysti", vastasi kapteeni. "Olkaa kuitenkin varoillanne! Me
puolestamme koetamme täällä pitää tarkkaa vahtia. Jos
huomaamme rannalla mitään epäilyttävää, on pyssynlaukaus oleva
varoitusmerkkinä."
"Hyvä on, kapteeni."
Laskimme suuren veneen mereen ja lastasimme siihen viisi tyhjää
vesiastiaa. Minä asetuin perää pitämään, ja kuusi matruusia souti
veneen tuon pyöreän koralli-riutan aukon kautta saaren rannalle,
puron suuhun.
Tämä puro oli niin matala, ett'emme voineet venettämme sitä
myöten kuljettaa. Ja puron suussa taas oli vesi niin sameata, että
siitä ei ollut meidän tarpeeseemme. Siitä syystä vieritimme astiat

36. puron rantaa pitkin noin sata askelta ylemmäksi, voidaksemme
sopivalla kohdalla täyttää ne puhtaalla vedellä.
Minä olin ottanut mukaani lasiputelia. Tämän täytin minä vedellä
ja join sen heti erinomaisella nautinnolla, sillä minun himoni tätä
viileätä ja kirkasta virvoitusnestettä kohtaan oli pitkän puutteen
aikana kasvanut aivan rajattomaksi. Nuo kuusi seuralaistani
virkistivät myös itseänsä raittiilla vedellä parhaansa mukaan.
Sitten täytimme me kaikki viisi astiaa. Kolme niistä saimme jo
onnellisesti, jos kohta suurella vaivallakin, kuljetetuiksi rannalle ja
nostetuiksi veneeseen. Olimme palanneet vedennostopaikalle
kuljettaaksemme neljännenkin astian samalla tavalla.
Silloin kuului laivasta äkisti varoitusmerkki: pyssynlaukaus.
Hämmästyneenä katsahdin minä ympärilleni, nostaen samalla ylös
lasiputelin, jonka olin jättänyt maahan puron rannalle. Mistäpäin
oikeastaan siis vaara uhkasi?
Kuului luita ja ytimiä järkyttävä ulvonta. Noin
kahdeksankymmenen askeleen päässä meistä rupesi pensasto
elämään. Lukuisa lauma saaren alkuasukkaita tuli näkyviin. Ne olivat
melkein alastomia, mustanvärisiä villejä, Papuas-heimoa; heillä oli
litteät nenät, kiharat tukat, inhottava ulkonäkö, mutta erittäin
jäntevä ruumiinrakennus.
Aseinaan heiluttivat he uhkaavasti kivikirveitä, puunuijia, pitkiä
pistinkeihäitä ja lyhyitä heittokeihäitä. Jousia ja nuolia ei heillä ollut.
"Veneeseen!" huusin minä. "Jättäkäämme jäljellä olevat astiat!
Eteenpäin, miehet! Tässä on henki kysymyksessä!"

37. Me juoksimme, minkä jalat kantoivat, venettämme kohden.
Velvollisuuteni mukaisesti olin minä viimeisenä.
Mutta meidän hätyyttäjämme olivat reippaampia ja nopeampia
juoksemaan kuin me. He lähestyivät meitä pitkillä hypyillä ja hirveätä
sotahuutoa ulvoen. Etummaisena oli tavattoman kookas ja hirveän-
näköinen mies. Toisessa kädessä heilutti hän puunuijaa, toisessa oli
heittokeihäs.
Minulla oli juostessani vasemmassa kädessäni yhä edelleen
lasiputeli. Äkisti, päästyään noin viidentoista askeleen päähän minua
lähelle, heitti tuo raivoava villi keihäänsä minua kohden ja lävisti sillä
vasemman käsivarteni. Luonnollisesti putosi puteli nyt minun
kädestäni. Se särkyi palasiksi erääseen kiveen. Se oli erittäin
onnellinen sattuma. Tuo villi jättiläinen päästi kimakan voittohuudon
ja heilutti nuijaansa iskeäksensä sillä minut kuoliaaksi. Kolme askelta
vielä, ja hän olisi minut saavuttanut.
Mutta silloin sattui hän astumaan minun särkyneen lasiputelini
terävälaitaista reunaa vasten.
Tuskan huuto pääsi hänen suustaan ja hän rupesi hyppelemään
kuin hullu toisella jalallaan, pitäen tuota verta vuotavaa jalkaa
ylhäällä ilmassa.
Tätä tapausta saimme kiittää pelastuksestamme. Sillä muut
hätyyttäjämme, jotka jonkun silmänräpäyksen päästä ennättivät
haavoitetun luokse, jäivät hämillään seisomaan hänen ympärilleen,
kun hänen hassunnäköinen menettelynsä tuntui heistä merkilliseltä
eivätkä he voineet tajuta, mitä hänelle oikeastaan oli tapahtunut.

38. Nuo pari kolme sekuntia, jotka tähän kuluivat, riittivät meille. Me
pääsimme rannalle, syöksyimme veneeseen ja soudimme kaikin
voimin pois tuolta vaaralliselta saarelta. Nyt kyllä nuo toiset villit
hyökkäsivät meidän jälkeemme ja heittelivät keihäitään meitä
kohden, mutta tapaamatta.
Veneillä eivät he lähteneet meitä takaa-ajamaan. Luultavasti eivät
heidän aluksensa silloin sattuneet olemaan tällä puolen saarta.
Että me olimme häiritsemättä saaneet täyttää ja kuljettaa
veneeseen muutamat vesiastioistamme, riippui kaiketikin siitä, että
ensi-aluksi vaan yksi villeistä oli meidät huomannut ja sitten käynyt
itselleen tovereita hakemassa. Siten ennätti joku aika kulua, ja me
saimme rauhassa suorittaa tärkeän tehtävämme.
Me pääsimme laivalle. Nuo kolme täyttä vesiastiaa nostettiin myös
sinne. Siten kuitenkin pääsimme pahimmasta hädästä. Ikävä vaan,
että kaksi vesiastioista jäi villien saaliiksi. Keihään haava minun
käsivarressani oli vaan lihashaava ja parani pian.
"Sanoinhan minä sen!" huomautti ensimmäinen perämies. "Aivan
niin tapahtui, kuin minä ennustin."
"Mutta olihan meidän välttämättömästi saatava vettä", intin minä.
"Ja sen tarkoituksenhan me saavutimme, emmekä siis tehneet
tyhjää matkaa."
"Se oli rohkea teko ja hyvin onnistui", lausui kapteeni. "Lähettäisin
mielelläni noille mustille roistoille muutamia kartessi-laukauksia,
mutta meillä ei ole siihen varusteita."

39. "Ainakin on päälurjus, joka polki jalkoihinsa minun putelini
lasisirpaleet, saanut rangaistuksensa", sanoin minä naurahtaen. Tuuli
kiihtyi. Levitimme kaikki purjeet ja suuntasimme matkamme etelään.
Ihmis-syöjäin saari jäi pian näkyvistämme. Onnellisesti saavuimme
jonkun ajan päästä määräpaikkaamme Sydneyhin.
2.
Kolme vuotta myöhemmin oleskelin minä Tahiti-saarella, sen
pääkaupungissa Papeetessa. Olin eronnut entisestä kapteenistani ja
laivastani. Olin myös ollut arveluttavasti sairaana ja tahdoin nyt
saada virkistystä Tahitia ihmeen ihanassa ilmastossa. Rahaa oli
minulla runsaasti, sillä säästöni nousivat lähes 4,000 markkaan.
Mutta oltuani siellä neljänneksen vuotta ja saavutettuani jälleen
voimia ja terveyttä, alkoi minua siellä vähitellen ikävystyttää. Kun on
toimintaan tottunut, niin ei jouten-oloa voi kauvan kestää, vaikkapa
olisi paratiisin ihanuudessa. Ikävöin jälleen siniselle ulapalle ja
pirteään laivaelämään ja aloin kuulustella sopivaa paikkaa.
Tahitilla oleskelee useinkin merimiehiä, jotka ovat jääneet sinne
nauttimaan suloista jouten-oloa, kunnes rahanpuute pakottaa heitä
taas etsimään ansiota. Opin siellä tuntemaan erään Yves-nimisen
miehen, joka oli ollut ensimmäisenä perämiehenä jollakin
englantilaisella laivalla ja nyt piti samallaista tyhjäntoimittajan virkaa
kuin minäkin. Hänelle lausuin minä kerran ravintolassa, jossa
tapasimme, että minun mielestäni laiskuus on kaikkien paheiden alku
ja että minä halusin jälleen mitä pikemmin päästä merelle.
"Minä olen aivan samaa mieltä", sanoi Yves. "Minäkin halajan
laineille, mutta tällä kertaa omaksi hyväkseni sekä niiden hyväksi,

40. jotka tahtovat liittyä minuun."
"Mikä on Teidän tuumanne?" kysyin minä vähän ihmeissäni.
Hän otti kaulahuivistaan kultaisen kantaneulan, joka oli
taidokkaasti koristettu hyvin kauniilla helmillä, ja näytti sitä minulle.
Sitten veti hän taskustaan tupakkarasian, joka oli silattu kiiltävällä
simpukankuorella.
"Nämä helmet ja simpukankuoret ovat viimeinen jäännös sievästä
aarteesta, joka kerran oli minun omani", selitti hän. "Mutta minä
tiedän, mistä tätä tavaraa on vielä enemmän saatavissa, minä
nimittäin tunnen rikkaan simpukkakarin eräällä tienoolla Austraalian
saaristoa, jonne laivat vaan aniharvoin joutuvat."
"Ja sinne aivotte?"
"Sinne."
"Vie sun turkanen — se on hyvin viettelevä tuuma!"
"Olisiko Teillä halua päästä osalliseksi? Minä rupean kapteeniksi, Te
perämieheksi."
"Tunnustan, että minussa on syntynyt tuntuva halu."
"Voitteko panna 500 dollaria etukäteen tähän toivottavasti hyvin
tuottavaan yritykseen?"
"Sen voin, niille paikoille juuri on minulla vielä säästöä. Mutta
pitäisi minun toki saada vähän tarkempia tietoja."
"Se on tiettyä. Onhan se oikein ja kohtuullista. Mutta sen minä
vaan panen ehdoksi, että Te, otatte yritykseen osaa tai ette, pidätte

41. asian aivan salassa. Lyökää kättä sen päälle!"
Löin lujasti kättä hänen kanssansa vakuuttaakseni, että ansaitsin
hänen luottamuksensa.
"Tässä on kysymyksessä matka Laughlan-saarille", sanoi hän.
"En ole milloinkaan edes kuullut niistä puhuttavan", huomautin
minä.
"Sen luulen! Nuo kahdeksan pientä saarta, jotka muodostavat
ympyrän muotoisen ryhmän, ovat hyvin vähän tunnetut, sillä laivat
karttavat sitä tienoota merestä, siinä kun on vaarallisia koralliriuttoja.
Nimensä ovat ne saaneet kapteeni Laughlanista, joka v. 1815 ensiksi
löysi ne. Monilla kartoilla ei niitä ollenkaan näy; mutta Rienzin
kartalle ovat ne aivan oikein pienillä pisteillä merkityt."
"Missä päin on se saariryhmä?"
"Eteläänpäin Salomonin-saarista, pohjoiseen Louisiadeista."
"Peijakas, siellä on vaarallista! Kolme vuotta takaperin satuin minä
yhteen ihmis-syöjäin kanssa eräällä Louisiadein saarista ja olin
vähällä menettää henkiriepuni."
"Olkaa huoleti! Laughlan-saaret ovat noin 150 meripenikulman
päässä Louisiadeista, ja ihmissyöjät eivät sinne veneillään tule;
tuskinpa he tuntevat noiden kahdeksan saaren olemassa-oloakaan.
Niillä ei asu Papuas-lurjuksia.. Ylimalkaan on vaan kahdella niistä
asukkaita, yhteensä noin 300 Polynesialaista, jotka kuuluvat
vaaleavärisempään rotuun ja ovat yhtä lempeitä ja iloisia kuin Tahitin
asukkaat."

42. "Sielläkö siis on tuo simpukka-kari?"
"Siellä, noin neljän ja kuuden sylen syvyydessä."
"Onko siellä paljon hai-kaloja?"
"Niitä kyllä on."
"Sitten emme siellä mitenkään itse uskalla sukeltaa."
"Emme suinkaan! Sen työn suorittavat minun reippaat saarelais-
ystäväni, jotka ovat yhtä tottuneita uimaria ja sukeltajia kuin
Tahitilaisetkin, eivätkä juuri ollenkaan pelkää hai-kaloja, sillä he
osaavat oikealla ajalla väistyä näiden petojen tieltä tai tappaa niitä.
Helmiä ja simpukankuoria lienee heillä muuten varastossakin.
Kaikenmoisilla pikkukapineilla ja hyödyllisillä esineillä, joita viemme
sinne muassamme, saamme niitä ostaa asukkailta yltä kyllin."
"Osaattekos puhella heidän kanssaan?"
"Aivan hyvästi, sillä ollessani heidän luonaan, opin jossakin
määrässä heidän kieltänsä. Minähän olen kymmenen kuukautta
elänyt heidän luonansa vanhan Jaakko Coolin kanssa, joka oli
meidän kokkinamme ja nyt täällä Papeetessa harjoittaa pientä
liikettä, joka ei kuitenkaan oikein kannata. Sen vuoksi on hänellä
aikomus tehdä minulle seuraa."
Sitten kertoi hän minulle historian siitä haaksirikosta, joka oli
saattanut hänet tuntemaan nuo kaukaiset saaret niin hyvästi. Laiva
oli myrskyssä ajautunut koralliriutalle ja särkynyt. Miehistö oli
koettanut veneillä pelastaa itseänsä, mutta oli kiireessä ottanut
ainoastaan vähäsen juomavettä ja ruoka-aineita mukaansa. Kaksi
venettä katosi aivan tietymättömiin. Kolmas harhaili kauan ja ajautui

43. viimein Laughlan-saarille. Sen miehistöstä olivat ainoastaan Yves ja
Cool enää elossa; toiset olivat kuolleet nälän ja janon tuskiin.
Hyväsydämiset saarelaiset olivat avuliaasti pelastaneet nuo kaksi ja
hoitaneet heitä kymmenen kuukautta, kunnes eräs ranskalainen laiva
kulki ohitse. Yves ja Cool olivat silloin veneellään soutaneet sen
läheisyyteen ja onnellisesti päässeet laivaan, jossa saivat luvan
matkustaa. Kumpikin heistä oli saanut muutamia kauniita helmiä ja
jonkun määrän simpukankuoria lahjaksi saarelaisilta.
Minä en enää kau'an siekaillut, ehdotus tuntui minusta niin
erinomaiselta, että minä heti tarjouduin ottamaan osaa tuohon
merkilliseen retkeen.
Sitten menimme siihen taloon, jossa Jaakko Cool'illa oli asunto
vuokrattuna. Tämä harmaapäinen, pian kuuskymmen-vuotias mies
oli vähän hassunkurinen ilmiö. Hän harjoitti nyt hedelmänesteiden
valmistamista. Eräästä huutokaupasta oli hän saanut ostaa hyvin
halvalla 1,500 tyhjää putelia, jotka hän sitten täytti oransi-, sitruuna-
ja muilla nesteillä. Mutta ikävintä oli, että hän ei saanut tavaroillensa
riittävästi ostajoita. Jos hän olisi rommia myynyt, olisi kauppa kyllä
paremmin käynyt, tuumi hän itse alakuloisesti. Siten oli hän
päättänyt jättää tämän kiusallisen liikkeen ja lähteä mukaan
Laughlan-saarille, pannen pienet roponsa likoon tähän voittoa
lupaavaan yritykseen. Hänen piti taas tulla meidän kokiksemme.
Yves sai sitten ilman suurempia vaikeuksia palkatuksi kuusi
voimakasta matruusia, jotka kuluttivat aikaansa Tahitilla, ottamaan
tähän retkeen osaa sopivata voitto-osuutta vastaan. Yves tunsi
heidät luotettaviksi miehesi.
Sopivan laivankin saimme pian. Papeeten satamassa oli
puolihylkynä pieni lähetyskuunari. Muutamia vuosia takaperin olivat

44. nimittäin lähetyssaarnaajat ruvenneet käyttämään pieniä
höyryaluksia matkoillaan. Tuo vanha, noin 120 tönin kuunari oli
ennen ollut mainio pikapurjehtija; kun se oli kuparilla vuorattu, oli se
vielä ehjä ja merikuntoinen. Yves ja minä saimme sen aivan
polkuhinnasta ja annoimme sille nimen "Helmi", ajatellen tietysti
aikomaamme yritystä.
Ostimme myös tarpeelliset koneet, kompassit ja merikortit. Kaksi
hyvin kaunista kultakronometriä meillä jo oli, toinen Yves'illä, toinen
minulla.
Sitten ostimme vaihtokauppaa varten kaikellaista pikkutavaraa,
lasihelmiä, peilejä y.m., sekä hyödyllisiäkin kapineita, niinkuin
kirveitä, vasaroita, nauloja, köysiä, kalastusverkkoja j.n.e.
Kuunarin varustimme ruokatavaroilla ja kaikella muulla, mitä
tarvittiin. Siinä oli Jaakko Cool apunamme. Hämmästykseksemme toi
tämä vanhus laivaan myöskin hedelmämehuvarastonsa, heinillä
täytettyihin koreihin pakattuna. Sitä oli noin 1400 putelia. Me
nauroimme. Mutta salaperäisesti myhäillen arveli Cool, että hänen
tavaransa, jota Papeeten asukkaat eivät halunneet ostaa, ehkä
maistuisi Laughlan-saarten ystävällisille villeille. Eikäpä siihen
tuumaan ollut mitään sanomista. Tulimmehan kulkemaan seuduilla,
jotka olivat lähellä päiväntasaajaa. Kuumuudessa ehkä saattaisi
meillä itselläkin olla noista nesteistä paljon virkistystä.
3.
Hyvällä tuulella purjehdimme eteenpäin.

45. Vaikka aluksemme olikin erinomaisen nopeakulkuinen, kesti
matkamme kuitenkin jotenkin kau'an — runsaasti yhdeksän viikkoa,
ja sillä ajalla sivuutimme suuren osan Polynesian ääretöntä
saarimaailmaa. Myrskyt ahdistelivat meitä usein. Ikävämpiä meille
tosin olisivat tyvenet olleet.
Onnellisesti risteiltyämme useiden vaarallisten koralliriuttain ohi
pääsimme viimein vahingoittumattomina Laughlan-saarille.
Ne ovat pieniä, miellyttäviä saaria. Niissä on kokospalmuja ja
leipäpuita; oranseja ja muita ihania hedelmiä saapi niillä myös
poimia suuret määrät. Ympäröivä meri vilisee kaloista, simpukoista ja
muista kuorieläimistä, kilpikonnia ryömii kaikkialla rannoilla, ja
lukemattomat linnut pesivät ja parveilevat läheisillä kallioilla.
Yves ja Jaakko Cool saivat polynesilaisilta ystäviltään mitä
riemuisimman vastaanoton osakseen, varsinkin kun saarelaiset saivat
tietää, että meillä oli heitä varten hyviä tavaroita laivassamme. Nämä
villit olivat hyväsydämisiä, iloisia ja miellyttäviä ihmisiä. He asuivat
ruokomajoissa. Pääelinkeinona heillä oli kalastus.
Heillä oli varastossa suuret joukot simpukankuoria ja kauniita
helmiä, viimeksimainituita tosin enimmäkseen vaan pieniä, sillä
suuret ja kallisarvoiset helmet ovat täällä yhtä harvinaisia kuin
muuallakin.
Vaihtokauppa, jota nyt hyvin uuraasti harjoitimme, osoittautui
meille hyvin edulliseksi, Jaakko Cool ei vaan täälläkään saanut
hedelmämehuilleen menekkiä. Saarelaisilla oli oranseja ja muita
makeita hedelmiä hyvin runsaasti, joten he eivät olleet hänen
tuotteistaan tietävinäänkään. Ainoastaan noin sata putelia sai hän
sukeltajille kaupaksi.

46. Sitä enemmän nautimme me itse noita nesteitä, ne kun olivat
meille kuumuuden rasittaessa todellisena virkistyksenä.
Kaksi kuukautta olimme ankkurissa näiden saarien luona. Tällä
ajalla sukeltelivat saarelaiset ahkerasti ja toivat meille suuret määrät
simpukoita. Vaikka hai-kaloja olikin saatuvilla, ei kuitenkaan
tapahtunut mitään onnettomuutta. Sittenkun meillä mielestämme oli
kylliksi sekä simpukankuoria että helmiä, lähdimme tyytyväisinä
paluumatkalle, tehtyämme sydämelliset jäähyväiset noille kunnon
ihmisille Laughlan-saarilla.
Jaakko Cool oli latonut muutamia satoja tyhjiä puteleita erääseen
komeroon laivan kannella; täydet pullot olivat alhaalla lastiruumassa,
sillä tilaa niille oli siellä kylliksi.
Aikomuksemme oli päästä Sydneyhin, siellä myydäksemme
arvokkaan lastimme. Siellä arveli myös Cool mistä hinnasta tahansa
pääsevänsä eroon sekä tyhjistä että täysistä puteleistaan.
Tällä matkallamme etelään päin täytyi meidän purjehtia Louisiadi-
saariston ohi ja aivan läheltä sen itäisintä ihmissyöjä-saarta, Rossel-
saarta, joka oli niin pahassa maineessa 300 kiinalaisen ja muutamien
europalaisten murhan johdosta, josta jo edellä on kerrottu.
Jo muutamien päivien päästä saavutimme me Louisiadit;
onnettomuudeksemme kohtasi meitä siellä tyven, jommoiset sillä
leveys-asteella ovat hyvin tavallisia.
Sitä saarta, jossa minulle neljättä vuotta takaperin oli sattunut tuo
vaarallinen seikkailu vedenhankinnassa, emme saaneet näkyviimme.
Mutta minun ajatuksissani eli tuo tapahtuma alituisesti.

47. Ei tuulen löyhäystäkään. Purjeet riippuivat velttoina. Päivä oli
laskeutumassa. Muutamien merkkien nojalla oli meillä syytä toivoa,
että pian saisimme vähän tuulta. Muutenpa meillä olikin mitä pahinta
peljättävänä. Olimme merenvirrassa, joka hitaasti kuljetti meitä
Rossel-saarta kohden. Yhä selvempänä ja huolestuttavampana alkoi
ihmis-syöjäin saari näkyä edessämme.
Se on jotenkin suuri, noin kaksitoista penikulmaa läpimitaten, ja
väkirikas. Sen keskellä kohoaa eräs vuori ainakin 3,000 jalan
korkeuteen.
Kiikareillamme tarkastelimme Yves ja minä saarta. Näimme silloin,
kuinka saaren rannalla liikkui uutterasti puuhaillen satoja villejä. Ne
olivat mustia, ilkeännäköisiä Papuas-kannibaleja, samaa lajia, kuin
nekin, jotka jo tätä ennen olin nähnyt tuolla toisella Louisiadi-
saarella, missä töin ja tuskin pääsin pakenemaan heidän käsistään.
Rannalla näimme kookkaita veneitä, joita villit suurella kiireellä
näyttivät varustelevan sotaretkeä varten.
Ei ollut epäilemistäkään — retki oli meitä vastaan aivottu. Meidän
pieni kuunarimme, joka talla hetkellä avuttomana ajelehti
merenvirrassa, näytti villeistä kaiketi hyvin helposti saavutettavalta
saaliilta.
Ampuma-aseita oli meillä laivassa ainoastaan yksi revolveri ja kaksi
vanhaa pyssyä, jotka nyt huolellisesti ladattiin. Mutta niillä emme
juuri mitään sanottavaa olisi voineet saada aikaan noiden mustien
joukkojen ylivoimaa vastaan.
"Minä pelkään, ett'emme voi muutamilla laukauksilla, vaikkapa
hyvinkin tähdätyillä, tarpeeksi säikyttää noita roistoja ja estää heitä
tulemasta kimppuumme. Nuo mustat peijakkaat pääsevät kyllä

48. laivaan, sillä he voivat helposti veneillään piirittää pienen
kuunarimme ja nousta kannelle. Kunpa sitä ennen tulisi tuo
toivomamme iltatuuli! Silloin meillä vielä olisi pelastuksen toivoa."
Hyvin vakava mieliala valtasi nyt pienen miehistömme tuon
uhkaavan vaaran johdosta.
Äkisti juolahti mieleeni eräs ajatus. Olinhan minä jo kerran ennen
pelastunut samallaisesta vaarasta suurien lasisirpaleiden avulla.
Ehkäpä nyt tälläkin kertaa, jos sirottelisimme kannelle tuhansittain
särjettyjä lasipalasia, säästyisimme joutumasta siihen hirmuiseen
kohtaloon, että vertahimoavat ihmis-syöjät saisivat meidät tappaa ja
syödä.
"Tuokaa kiireesti Jaakko Coolin putelit esille ja särkekää ne
palasiksi!" huusin minä. "Nopeasti! Sitten sirottelemme lasisirpaleet
ympäri laivan kantta relingin ääreen. Jos nuo mustat hirviöt todella
pääsevät nousemaan relingin yli, niin astuvat he heti alastomat
jalkansa lasisirpaleissa haavoille ja tulevat siten kykenemättömiksi
taisteluun."
"Hyvä!" huusi Yves. "Se on todellakin hyvin käytännöllinen ajatus!
Kukapa, Jaakko-veikko, olisi sitä voinut ennakolta aavistaa? Sinun
epäonnistunut marjamehuliikkeesi joutuu nyt meille pelastukseksi ja
siunaukseksi!"
Putelit tuotiin esille, sekä tyhjät että täydet. Me särimme ne ja
sirottelimme sirpaleet molemmille puolille laivan kantta relinkiä
myöten, niin että keskelle jäi vain tilaa meidän liikkuaksemme.
Vaarallisimmilta näyttivät putelien pohjapalaset, niistä kun törrötti
teräväkärkisiä reunoja ylöspäin.

49. Me teimme kaikin työtä hyvin innokkaasti tämän
puolustuslaitoksemme kuntoonsaamiseksi. Pian olikin se valmis. Sillä
välin Yves ja minä aina tuon tuostakin pidimme silmällä
vihollistemme vehkeitä.
Kuunari ajelehti hitaasti yhä lähemmäksi saarta.
Nyt lähtivät verenhimoiset Papuas-villit yhdeksässä veneessä
soutamaan meitä kohden. Jokaisessa veneessä oli noin
parikymmentä villiä, jotka tuon tuostakin päästivät ilmoille
raivokkaan sotahuudon. Venheet pian piirittivät meidät. Lännessä
teki aurinko parhaillaan laskuaan.
"Oikein arvasin, he tahtovat vallata laivan", sanoi Yves. "Nyt —
rohkeutta ja päättäväisyyttä! Minusta tuntui, kuin olisi tuulikin vähän
puhaltanut. Toivottavasti nouseekin se meidän avuksemme!"
Minulla oli revolveri, kahdelle miehistöstä olivat pyssyt uskotut. Me
ammuimme lähintä venettä kohden ja tapoimme tai haavoitimme
muutamia villejä. Mutta toiset eivät siitä hämmästyneet. He tulivat
yhä lähemmäksi ja heittivät keihäillään. Me kyyristyimme relingin
taakse, joka antoi meille suojaa.
Ennenkuin me ennätimme saada aseemme uudelleen ladatuiksi,
olivat he jo iskeneet veneensä laivaan kiinni. Noin neljäkymmentä
ihmis-syöjää ryntäsi meidän luoksemme laivaan; he astuivat
sokeassa raivossaan suorastaan lasisirpaleille, haavoittaen jalkansa
niissä niin pahasti, etteivät pystyneet enää seisomaan. Heidän
sotahuutonsa muuttui tuskaa ulvonnaksi. He juoksivat ja vyöryilivät
lasipalasten päällä, kuin hullut, ja lisäsivät siten vaan haavojaan.
Kivikirveet, nuijat ja keihäät putosivat heidän käsistään. Heidän
verensä sekaantui Jaakko Coolin marjamehun jäännöksiin, sillä

50. kiireessä emme olleet ennättäneet puteleja särkiessämme tyhjentää
jokaisen sisällystä mereen.
Toiset villit, jotka pyrkivät noiden ensimmäisten jälkeen,
huomasivat heti ajoissa, ennenkuin relingin yli tulivat, mitä oli
tapahtunut, ja pakenivat kauhistuneina veneisiinsä, luultavasti
peljäten, että heidän vastassaan oli noidankeinoja. Me saimme siten
joitakuita minuutteja aikaa ja heitimme muutamia noista
haavoitetuista villeistä, jotka eivät pystyneet vastarintaan, mereen.
Toiset koettivat kyllä puolustautua, mutta ilman menestystä, he kun
eivät pysyneet seisaallaan, vaan tuskan valtaamina aina kyyristyivät
alas.
"Nyt tulee tuuli!" huusi Yves. "Hurraa! Nyt on tämä hätä lopussa!"
Niin kävikin. Ensin aivan heikosti, mutta sitten yhä tuntuvammin
alkoi tuuli paisuttaa meidän purjeitamme, ja me aloimme kiitää ensin
hitaasti, sitten yhä nopeammin etelään päin.
Villit seurasivat meitä veneillään, mikäli jaksoivat niitä soutaa,
mutta uudistetusta hyökkäyksestä ei voinut olla puhettakaan —
siihen ei heillä enää ollut uskallusta. He poimivat vaan merestä ylös
haavoitetut toverinsa, jotka me toisen toisensa jälkeen saimme
valtoihimme ja heitimme mereen. Heidän kivikirveensä, nuijansa ja
heittokeihäänsä, jotka olivat kannella, jäivät meidän saaliiksemme.
Ihmissyöjäin kauhua lisäämään saapuivat nyt myöskin hai-kalat
paikalle. Ainakin näimme muutamia näistä pedoista. Saivatko ne
myös hampaisiinsa ketään noista haavoitetuista ihmis-syöjistä,
emme huomanneet. Pian jäivät villit kauas meidän jälkeemme ja
katosivat viimein kokonaan näkyvistämme.

51. Me saimme kiittää pelastuksestamme minun keksimääni
pelastuskeinoa ja
Jaakko Cool'in puteleja.
* * * * *
Pääsimme onnellisesti Sydneyhin.
Mukanamme olevat simpukankuoret, jotka olivat yhtä hyviä, kuin
nekin, joita on tavattu Torres-salmessa ja joita eräs austraalialainen
yhtiö 700 polynesialaisen ja malajilaisen sukeltajan avulla pyytää,
arvosteltiin 130 punnaksi tonnilta. Helmemme myös möimme hyviin
hintoihin, mutta simpukankuoret antoivat kuitenkin päätulon.
Lopullisessa tilissä ja jaossa teki minun osuuteni puhdasta tuloa noin
80,000 markkaa.
Tämä oli siis ollut varsin tuottelias yritys.
Nopeasti hankkimallani omaisuudella pääsin nyt, monen pitkän
vuoden poissaolon jälkeen, jälleen kotimaahani. Kotona oli kuitenkin
paras olla. Eikä siellä onneksi ole ihmis-syöjiäkään.

52. PIENI MEA.
Suomennos.
Niityn viheriäisessä, kukilla siroitetussa ruohikossa leikki iloinen ja
vallaton lapsijoukko, ruusut poskilla, veitikkamaisuus silmissä ja
auringonpaiste sydämmissä.
Niitty oli ainoastaan pisteaidalla eroitettu pienestä kirkkomaasta,
sen kummuista ja risteistä. Siellä, erään hautakummun vieressä,
makasi pieni Mea yksinään pitkää pituuttaan nurmikolla.
Ruskeat silmänsä tuijottivat välinpitämättöminä avaruuteen,
huulet, joilta ei koskaan kuulunut lapsellista, iloista Haurua, olivat
yrmeästi suljettuina ja pienet, kalpeat kasvot osoittivat
kokonaisuudessaan tyytymättömyyttä ja juroutta.
"Etkö tahdo tulla leikkimään kanssamme?" kysyi pastori Klintin
reipas ja eloisa tytär Laura, juosten toisten lasten luota ja pilkistäen
aidanraosta, voidakseen oikein nähdä Mean.
"En", vastasi pieni Mea lyhyesti ja tylysti.
"Mutta minkätähden et tahdo? Olet aina niin kummallinen, Mea?"

53. "En pidä leikkimistä hauskana. En pidä leikistä."
"Et pidä leikkimistä hupaisena?" Sen oli Laura kuullut häneltä
ennenkin, mutta hän ei voinut koskaan käsittää tuollaisen
luonnottomuuden mahdollisuutta. "Haluaisinpa tietää, mitä sinä
sitten pidät hupaisena?"
"En mitään, paitsi nukkumista", vastasi pieni Mea, ja
surumielisyyden sekä väsymyksen ilmaus, kauniimpi kuin tuo
äskeinen yrmeys, loisti hänen ruskeista silmistään.
"Nukkumista!" Laura tuijotti hetkisen sanomattoman
kummastuneena Meaan.
Vihdoin pudisti hän päätänsä ja juoksi takaisin toisten lasten luo.
Vaan hän ei voinut unhoittaa pientä Meaa. Kuinka kummallinen
tyttö hän oli? Nukkuminenhan oli ikävintä, mitä Laura tiesi, kuinka
hänen huulensa olivat pitkällä ja kasvonsa tyytymättömät, kun hänet
illalla käskettiin levolle, ja kuinka hän odotti uutta, hupaista päivää!
Nukkuminen oli Lauran silmissä samaa, kuin kieltäytyminen, ja se ei
ollut juuri hänen mieleensä.
Ei ollut ihmeellistä, että Laura ajatteli näin, sillä hänellä oli
onnellinen koti, hellät vanhemmat, iloisia sisaruksia, päiväpaistetta
kotona ja päiväpaistetta sydämmessä. Ja kuka haluaakaan nukkua,
kun päivä paistaa?
Mutta pienen Mean äiti oli jo useita vuosia levännyt viheriällä
hautakummulla olevan valkean ristin alla hautausmaan pienessä,
rauhallisessa kulmassa, ja pieni Mea oli hyvin yksinään maailmassa.

54. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookfinal.com