miehiin huomionsa, joilla oli joku tatuoitu merkki, tai jotka hän
muuten tunsi merimiehiksi.
Tytöt iskivät hänelle silmää. Tavan takaa kävi joku hänelle
keimailemassa, paljastaen arveluttavalla tavalla sulojaan, mutta kun
hän yhä pysyi tyynenä ja välinpitämättömänä, eikä kuitenkaan
poistunut ravintolasta, alkoi hän erikoisella tavalla kiinnittää naisten
huomiota. Varsinkin muuan neitosista, aivan nuori, ihmeen
viattoman ja sielukkaan näköinen tyttönen, näytti tulevan suorastaan
surulliseksi huonosta menestyksestään. Orri oli kyllä tilannut hänen
ehdotuksestaan viiniä, tarjonnut kohteliaasti ja jutellut, mutta hän oli
ollut niin hajamielisen ja kylmän näköinen, että tyttö, joka nähtävästi
oli suosituimpia tähtiä, oli vihdoin vetäytynyt syrjään. Ja ihmeellistä,
sellainen on naisluonne kerta kaikkiaan, hän istui nyt ovella
pahantuulisen näköisenä, välittämättä ollenkaan lukuisten ihailijainsa
imarteluista ja houkutuksista, ja katseli suurilla, harmailla silmillään
outoa vierasta, johon ei mikään tehonnut.
Kapakassa alkoi olla humalaisia. Baarin puolella rämpytti joku
pianoa ja huumaantuneita pareja kieppui hurjassa pyörteessä
ahtaalla lattialla. Toiset istuivat korkeilla tuoleillaan nauraa hohottaen
ja juoden amerikkalaisia trinksejä ja coctailejä. Nuorukaisella ei
näyttänyt olevan onnea tälläkään kertaa, ja masentuneena hän
seurasi tätä äitelää kevytmielisyyttä, joka häntä kyllästytti.
Mutta vihdoin näytti hänen päähänsä pälkähtävän jotakin ja hän
vilkaisi ovelle, Siellä istui tuo nuori tyttö vieläkin, perin surumielisen
näköisenä, tuijottaen häntä suurilla, sielukkailla, ihanilla silmillään.
Orri viittasi häntä luokseen, itsekseen ihmetellen, mistä kohtalon
oikusta tuokin neitonen jo noin nuorena oli joutunut näille poluille.
Tyttö nousi vastahakoisesti.