liikuttakoon kuinka nopeasti hyvänsä, eikä sitä voida mitenkään
eksyttää. Jos vaeltaja pysähtyy, tihenee se, jos hän astuu edelleen,
venyy se pitemmäksi, ja jos hän juoksee, minkä jaksaa, muodostuu
se jäljelle pitkäksi laahukseksi, vaan ei kuitenkaan jää pois. Jos on
vieno vastatuuli, lentää sääskiparvi sitä nopeammin; jos tuuli kiihtyy,
niin jok'ainoa sääski ponnistaa kaikki voimansa, että veriuhri ei
mitenkään pääsisi pakoon, ja silloin ne istahtavat, mihin vain
pääsevät. Ennen kuin aavistetaankaan, ollaan kiireestä kantapäähän
täynnä sääskiä. Tiheissä joukoissa, värjäten harmaat vaatteet
mustiksi ja mustat omituisen pilkullisiksi, istuvat ne siinä ja
kuljeksivat hitaasti edes takaisin, etsien paljasta paikkaa, imeäkseen
verta. Kasvoihin, kaulaan ja niskaan, paljaihin käsiin ja jalkoihin, jos
niiden verhona on vain sukat, kokoutuvat ne äänettömästi, ihan
huomaamatta, ja heti ne hitaasti painavat pistimensä ihoon ja
laskevat polttavan myrkkypisaran haavaan. Kiukkuisesti saattaa
ahdistettu musertaa verenimijän, mutta sillä aikaa, kuin rankaseva
käsi sitä tekee, istahtaa jo kolme, neljä, kymmenen muuta sääskeä
samalle kädelle, kasvoihin, niskaan, jalkoihin tekemään samalla
tavalla kuin nuo muserretut. Sillä, kuin verta kerran on vuotanut,
kuin samassa paikassa jo monta sääskeä on saanut surmansa,
kokoutuvat kaikki muut mieluisimmin juuri siihen paikkaan, vaikka
siihen vähitellen tulisi tuhansiakin ruumiita. Erittäin suosittuja
imupaikkoja ovat ohaukset, otsa juuri hatun laidan alla, niska ja
käsiranteet eli yleensä sellaiset paikat, joissa ne voivat luulla
saavansa olla niin rauhassa kuin mahdollista.
Jos on niin paljo mielenmalttia, että saatetaan tarkastella niitä
verityössänsä eli siis ei karkoiteta eikä häiritä niitä, niin huomataan,
että ei voida tuntea, milloin ne iholle istahtavat, eikä, milloin ne
liikkuvat. Heti päästyään iholle alkavat ne työnsä. Hyvin rauhallisesti
astuskelevat ne ja huolellisesti tarkastelevat ihoa kärsällänsä;