Solution Manual for Essentials of Investments 11th by Bodie

Solution Manual for Essentials of Investments 11th by Bodie
Solution Manual for Essentials of Investments 11th by Bodie
Solution Manual for Essentials of Investments 11th by Bodie

1. Visit https://testbankmall.com to download the full version and
browse more test banks or solution manuals
Solution Manual for Essentials of Investments 11th
by Bodie
_____ Press the link below to begin your download _____
https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-
essentials-of-investments-11th-by-bodie/
Access testbankmall.com now to download high-quality
test banks or solution manuals

2. Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at testbankmall.com
Test Bank for Essentials of Investments 11th by Bodie
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-essentials-of-
investments-11th-by-bodie/
Solution Manual for Essentials of Investments 9th Edition
by Bodie
https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-essentials-of-
investments-9th-edition-by-bodie/
Solution Manual for Essentials of Investments, 11th
Edition, Zvi Bodie, Alex Kane Alan Marcus
https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-essentials-of-
investments-11th-edition-zvi-bodie-alex-kane-alan-marcus/
Test Bank for Pharmacology for Nurses: A Pathophysiologic
Approach, 6th Edition, Michael P. Adams, Norman Holland,
Carol Urban
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-pharmacology-for-
nurses-a-pathophysiologic-approach-6th-edition-michael-p-adams-norman-
holland-carol-urban/

3. Test Bank for Human Geography: People, Place, and Culture,
11th Edition by Fouberg, Murphy, de Blij
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-human-geography-people-
place-and-culture-11th-edition-by-fouberg-murphy-de-blij/
Test Bank For Counseling Children and Adolescents in
Schools by Robyn S. Hess, Sandy Magnuson, Linda M. (Mary)
Beeler
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-counseling-children-
and-adolescents-in-schools-by-robyn-s-hess-sandy-magnuson-linda-m-
mary-beeler/
Solution Manual for Introduction to Digital Signal
Processing Dick Blandford, John Parr
https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-introduction-to-
digital-signal-processing-dick-blandford-john-parr/
Solution Manual for Macroeconomics, 11th Edition, David
Colander
https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-
macroeconomics-11th-edition-david-colander/
Health and Physical Assessment In Nursing 3rd Edition
DAmico Solutions Manual
https://testbankmall.com/product/health-and-physical-assessment-in-
nursing-3rd-edition-damico-solutions-manual/

4. Project Management A Systems Approach to Planning
Scheduling and Controlling Kerzner 11th Edition Solutions
Manual
https://testbankmall.com/product/project-management-a-systems-
approach-to-planning-scheduling-and-controlling-kerzner-11th-edition-
solutions-manual/

5. Chapter 01 - Investments: Background and Issues
Copyright © 2019 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent
of McGraw-Hill Education.
Saint Vincent College








CHAPTER OVERVIEW
The purpose of this book is to a) help students in their own investing and b) pursue a career in the
investments industry. To help accomplish these goals Part 1 of the text (Chapters 1 through 4)
introduces students to the different investment types, the markets in which the securities trade and
to investment companies. In this chapter the student is introduced to the general concept of
investing, which is to forgo consumption today so that future consumption can be preserved and
hopefully increased in the future. Real assets are differentiated from financial assets, and the major
categories of financial assets are defined. The risk/return tradeoff, the concept of efficient markets,
and current trends in the markets are introduced. The role of financial intermediaries and in
particular, investment bankers is discussed, including some of the recent changes due to the
financial crisis of 2007-2008.

LEARNING OBJECTIVES
After studying this chapter, students should have an understanding of the overall investment
process and the key elements involved in the investment process such as asset allocation and
security selection. They should have a basic understanding of debt, equity and derivatives
securities. Students should understand differences in the nature of financial and real assets; be
able to identify the major players in the markets; differentiate between primary and secondary
market activity; and describe some of the features of securitization and globalization of markets.

CHAPTER OUTLINE
1. Real versus Financial Assets
PPT 1-2 through PPT 1-5
Investing involves sacrifice. One gives up some current consumption to be able to consume more
in the future (or to be able to consume at all in the future if the goal is simply capital preservation).
Financial assets provide a ready vehicle to transfer consumption through time. There may be more
appropriate investments than real assets for many investors. The distinctions between real and
financial assets (see below) can be used to discuss key differences in their nature and in their
appropriateness as investment vehicles. For instance, financial assets are more liquid and often
have more transparent pricing since they are traded in well-functioning markets. However, real-
asset investment generates growth in the capital stock and this allows a society to become wealthier
over time.

6. Chapter 01 - Investments: Background and Issues
Copyright © 2019 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent
of McGraw-Hill Education.

The material wealth of a society will be a function of the inputs to production, including quality
and quantity of its capital stock, the education, innovativeness and skill level of its people, the
efficiency of its production, the rule of law, and so called “providential” factors such as location
on a global trade route. The quantity and quality of its real assets will be a major determinant of
that wealth. Real assets include land, buildings, equipment, human capital, knowledge, etc. Real
assets are used to produce goods and services. Financial assets are basically pieces of paper that
represent claims on real assets or the income produced by real assets. Real assets are used to
generate wealth for the economy. Financial assets are used to allocate the wealth among different
investors and to shift consumption through time. Financial assets of households comprise about
70% of total assets in 2017. Domestic net worth has risen over the years, totaling $67,786 billion
in 2017 (compared to $57,873 billion in 2014).
The discussion of real and financial assets can be used to assess key differences in the assets and
their appropriateness as investment vehicles. For instance, financial assets are more liquid and
often have more transparent pricing since they are traded in well-functioning markets.

2. A Financial Assets
PPT 1-6 through 1-6
Fixed-income securities include both long-term and short-term instruments. The essential element
of debt securities and the other classes of financial assets is the fixed or fixed-formula payments
that are associated with these securities. Common stock, on the other hand, features uncertain
residual payments to the owners. Typically preferred stock pays a fixed dividend but is riskier
than debt because there is no principal repayment and preferred stock has a lower claim on firm
assets in the event of bankruptcy. A derivative is a contract for which the value is derived from
some underlying market condition such as the price of another security. The instructor may wish
to briefly describe an option or a futures contract to illustrate a derivative. In a listed-call stock
option the option buyer has the right, but not the obligation, to purchase the underlying stock at a
fixed price. Therefore one of the determinants of the value of the call option will be the value of
the underlying stock price.

3. Financial Markets and the Economy
PPT 1-7 through PPT 1-13
Do market prices equal the fair-value estimate of a security’s expected future risky cash flows, all
of the time, some of the time or none of the time?
This question asks whether markets are informationally efficient. The evidence indicates that
markets generally move toward the ideal of efficiency but may not always achieve that ideal due
to market psychology (behavioralism), privileged information access or some trading cost
advantage (more on this later).

7. Chapter 01 - Investments: Background and Issues
Copyright © 2019 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent
of McGraw-Hill Education.
A related question may be stated as “Can we rely on markets to allocate capital to the best uses?”
This refers to allocational efficiency and is related to the informational efficiency arguments
above. If we don’t believe the markets allocate efficiently then we need to discuss what other
mechanisms should be used to allocate capital and the advantages and disadvantages of these.
Because it is likely that any other system of allocation will be far more inefficient, we will likely
conclude that a market-based system is still the best even if it's not perfectly efficient.

Financial markets allow investors to shift and perhaps to increase their consumption capability
over time. Markets allow investors to choose their desired risk level. A widow may choose to
invest in a company’s bond, rather than its stock, but a younger, upwardly mobile person may
choose to invest in the same company’s stock in the hopes of higher return. A risk-intolerant
investor may choose to invest in a government-insured CD to protect their principal. Of course,
the less risk an investor takes, the lower the expected return.

The large size of firms requires separation of ownership and management in today’s corporate
world. The text states that in 2016 GE had over $350 billion in assets and over 500,000
stockholders. This gives rise to potential agency costs because the owners’ interests may not align
with managers’ interests. There are mitigating factors that encourage managers to act in the
shareholders’ best interest:
• Performance based compensation
• Boards of Directors may fire managers
• Threat of takeovers

Corporate Governance and Ethics
Businesses and markets require trust to operate efficiently. Without trust additional laws and
regulations are required and all laws and regulations are costly. Governance and ethics failures
have cost our economy billions if not trillions of dollars and, even worse, are eroding public
support and confidence in market-based systems of wealth allocation. PPT slide 1-12 lists some
examples of the major effects of the Sarbanes-Oxley Act. For a lucid article on ethics and the
financial crisis see, “Can Ethical Restraint Be Part of the Solution to the Financial Crisis?” by
Stephen Jordan, a fellow of the Caux Round Table for Moral Capitalism for a Better World. The
article may be found at:
http://www.cauxroundtable.org/newsmaster.cfm?&menuid=99&action=view&retrieveid=12

4. The Investment Process
PPT 1-14 through 1-16
The two major components of the investment process are described in PPT 1-14/15, namely asset
allocation and security selection. Asset allocation is the primary determinant of a portfolio's return.
Security selection is process of choosing specific securities within asset classes.

5. Markets are Competitive
PPT 1-16 through PPT 1-19

8. Chapter 01 - Investments: Background and Issues
Copyright © 2019 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent
of McGraw-Hill Education.
Previewing the concept of risk-return trade-off is important for the development of portfolio theory
and many other concepts developed in the course. The discussion of active and passive
management styles, is in part, related to the concept of market efficiency. The discussion of market
efficiency ties directly with the decision to pursue an active-management strategy. If you believe
that the markets are efficient then a passive-investment-strategy is appropriate for you. If markets
are efficient, markets and prices reflect all relevant information. In an efficient market, an active
management strategy will not consistently outperform a passive investment strategy from a risk-
return standpoint. Active strategies assume that trading will result in an improvement in the risk-
return tradeoff of a passive strategy after subtracting trading costs.

The two major elements of active management are security selection and timing. Material in later
chapters can be previewed in terms of emphasis on elements of active management. The essential
element of passive management is related to holding an efficient portfolio. The elements are not
limited to pure diversification concepts. Efficiency also is related to appropriate risk level, the
cash flow characteristics and the administration costs.

6. The Players
PPT 1-20 through PPT 1-27
Some of the major participants in the financial markets are listed in PPT 1-20. Governments,
households and businesses can be issuers and investors in securities. PPT 1-21 shows the the
economic equilibrium of capital. Investment bankers bring issuers and investors together. The
primary and secondary markets are defined in PPT 1-22 and the underwriting function is
introduced. PPT 1-23 and PPT 1-24 discuss some of the history of the separation of commercial
and investment banking, the changes resulting from regulatory changes, and the collapse of the
major investment banks in the recent crisis. In 1933 the Glass-Steagall act strictly limited the
activities of commercial banks. An institution could not accept deposits and underwrite securities.
In 1999 the Financial Services Modernization Act formally did away with Glass-Steagall
restrictions. In reality, commercial and investment-bank functions were blended long before 1999
and cross functionality actually began after the 1980 Depository Institution Deregulation and
Monetary Control Act. A more detailed timeline of the financial crisis may be found at:
http://timeline.stlouisfed.org/pdf/CrisisTimeline.pdf

Summary statistics for commercial banks’ and non-finance U.S. business’ balance sheets for 2017
are displayed in PPT 1-25 and in PPT 1-26.

7. The Financial Crisis of 2008
PPT 1-28 through PPT 1-38
Antecedents of the Crisis
From 2001 to 2004 the Federal Reserve aggressively lowered interest rates. In 2007 the TED
Spread, which measures the spread between LIBOR and Treasury-bill rate, common measure of
credit risk, was around .25%, which is low.

Changes in Housing Finance

9. Chapter 01 - Investments: Background and Issues
Copyright © 2019 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent
of McGraw-Hill Education.
Low interest rates and a stable economy created a boom in the housing market, and drove investors
to find higher-yield investments. In the 1970s Fannie Mae and Freddie Mac bundled mortgage
loans into tradable pools by a process called securitization. The securitization model led to the
development of subprime loans (loans above 80% of home value, with no underwriting criteria,
and higher default risk). These loans were traded in private-label pools in which investors bore the
risk of default. By 2006, a majority of subprime borrowers purchased houses by borrowing the
entire purchase price. Another factor which led to the crisis was the prevalence of Adjustable Rate
Mortgages (ARMs), which offered low initial interest rates, but eventually reset to current-market
interest yields.
Mortgage Derivatives
Investment banks used risk-shifting tools to carve AAA securities from “junk” loans. The
securities were called CDO’s, or Collateralized Debt Obligations, and they consolidated the default
risk of the loans on one class of investors. CDO’s divided the pool of loan repayments into
“tranches”. Senior tranches paid out first, junior tranches later. Ratings agencies dramatically
underestimated the credit risk in these securities because they were paid to provide ratings by the
issuer of the securities, and thus pressured to rate securities generously.

Credit Default Swaps
Credit Default Swaps also contributed to the financial crisis. Credit default swaps are insurance
contracts against the default of borrowers. However, many CDS issuers ramped-up their risk
exposure to unsupportable levels without sufficient capital to back their obligations. AIG sold
$400 Billion in CDS contracts on subprime mortgages.

The Rise of Systemic Risk
Systemic Risk is the risk of breakdown in the financial system, particularly due to spillover effects
from one market into others. By 2007, banks were highly leveraged, with increasingly illiquid
assets. In addition, formal exchange trading was being replaced by over-the-counter markets,
which did not require any margin to protect against insolvency.

The Shoe Drops
On September 7, 2008 Fannie Mae and Freddie Mac were put into conservatorship. By the second
week of September both Lehman Brothers and Merrill Lynch verged on bankruptcy. On
September 17, The U.S. Government lent $85 Billion to AIG. The potential insolvency of these
banks led to a panic in the money markets, which in turn froze the short-term financing market.

Dodd-Frank Reform Act
The Dodd-Frank Reform Act imposes stricter rules for bank capital, liquidity, and risk
management. It also mandates increased transparency, and clarifies the regulatory system. In
addition the Volcker Rule limits a bank’s ability to trade for its own account.

10. Other documents randomly have
different content

14. The Project Gutenberg eBook of Mirdja:
Romaani

15. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Mirdja: Romaani
Author: L. Onerva
Release date: March 8, 2017 [eBook #54306]
Language: Finnish
Credits: E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MIRDJA:
ROMAANI ***

16. E-text prepared by Anna Siren ja Tapio Riikonen
MIRDJA
Romaani
Kirj.
L. ONERVA
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1908.

17. I
Lehtori Kailon suuri sali oli tulvillaan ihmisiä. Kaikki puolueen
terävimmät päät olivat kokoontuneet neuvottelemaan pian
toimeenpantavan iltaman ohjelmasta. Puuhan etunenässä oli, kuten
aina, lehtorin innokas rouva, joka tosiaankin hyvällä omallatunnolla
olisi saattanut avata kaikkien jalojen aatteiden yleisen asianajo-
toimiston. Mutta sitä hän ei kuitenkaan tehnyt. Hän oli vaatimaton
eikä koskaan tuonut esille ansioluetteloaan. Sen tekivät hänen
edestään muut ja itsestään oli selvää, että hänelle aina annettiin
etusija, kun oli kysymyksessä jonkun uuden yrityksen onnistuminen.
Niinpä toimi hän nytkin puheenjohtajana.
Keskustelun sorina, joka kahvipaussin aikana oli yltynyt aivan
äänekkääksi hälinäksi, lakkasi äkkiä, kun nähtiin Elli Kailon taas
kiipeävän tavalliselle paikalleen pöydän taakse.
— Puolet ohjelmasta on siis jo tiedossa, alotti puheenjohtaja.
Maisteri Pientare pitää juhlapuheen, tohtori Rautanen esitelmän ja
neidit Pilvenpää ja Aarniheimo esittävät intialaisen tanssin. Mutta
tästähän tulee vallan mainiota. Ja muuan pikku seikka vielä, joka
erityisesti kiinnittää huomiotani: kaikilla tähän asti valituilla esiintyjillä
on suomalaiset nimet. Tulin tässä ajatelleeksi, että mitä jos saisimme

18. painattaa kerrankin nyt sellaisen ohjelman, jossa ei esiintyisi
ainoatakaan vieraskielistä nimeä.
— Todellakin erinomainen ajatus, säestivät naiset.
— Kynnetään omilla vasikoilla, virkahti eräs herroista.
— Mitä ohjelmanumeroita meiltä vielä puuttuu? kysyi joku.
— Ylioppilaslaulua tietysti saamme, pieni näytelmä on myös
toivossa, mutta miten lie soololaulun. Se olisi epäilemättä hauska
numero, mutta voimmeko saada sitä aikaan omilla voimilla? puhui
rouva Kailo.
— Eikö teillä siellä ylioppilaspiirissä ole ketään nuorta lupaavaa
kykyä, jonka puoleen voisi kääntyä? virkahti vanha, mutta aina
keikaileva rouva Pilvenpää kääntyen herrojen puoleen. Eino Kailo
istui toisella puolen salia ja hänen ympärillään koko joukko nuoria
miehiä. Heidän välillään syntyi hyvin vilkas keskustelu. Vihdoin sanoi
heistä eräs:
— Meidän piirissämme löytyy ainoastaan yksi, jonka laulua voi
suosittaa.
— Nimi on sitten eri asia, naurahti toinen. Kuka hän on? kysyttiin
joka taholta.
— Mirdja Ast.
—???
— Puoli vuotta sitten tuli hän ylioppilaaksi, vallan nuori, hurmaavat
lahjat, ihanat edellytykset…

19. — Hyväänkö yhtä paljon kuin pahaan? ehätti väliin rouva
Pilvenpää.
— Tunnetko sinä hänet? kysyi rouva Kailo uteliaana.
— En minä niin hyvin kuin kaikki kaupungin nuoret herrat. Mutta
juuri herrat ylioppilaathan ovatkin häntä rekommendeeranneet, lisäsi
hän pisteliäällä painolla.
— Hänen nimensä on todellakin hyvin tuntematon ja siitä päättäen
lienee sen kantajakin vieras meidän yhteiselle aatteellemme. Ja
suotavaa olisi, että kaikki esiintyjät olisivat saman päämäärän
elähyttämiä, puhui rouva Kailo, joka ystävättärensä apteekkarinrouva
Pilvenpään sanojen alta oli keksinyt epäedullisen arvostelun.
— Eikö laulajattaren päämäärä ole laulaa ja laulaa hyvin? virkkoi
Eino Kailo.
— Mutta tällaisessa tilaisuudessa, etkö ymmärrä, ovat esiintyjät
valittavat myös niin sanoakseni sisällisesti.
— Näyttepä te valitsevan ulkonaisestikin, kuten nimen mukaan.
Jumaliste, mitä se nimi esiintyjän esityksiin vaikuttaa!
Äiti loi poikaansa pitkän, nuhtelevan katseen.
— On todellakin surkuteltavaa, että aina pysyt noin etäällä kaikista
periaatteellisista harrastuksista. — Sinä siis myös ehdotat, että
valitsisimme tuon neidin… mikä hänen nimensä taas olikaan?
— Päinvastoin. Häntä ette voi ollenkaan valita, sillä hän ei
kuitenkaan suostuisi tulemaan. Mirdja Ast ei ainakaan kuulu teidän
vasikoihinne.

20. Sekä äidin että pojan äänessä oli ärsyttävä sointu, joka ennusti
riitaa. Mutta samassa kiintyi heidän huomionsa muiden
keskusteluun, joka äkkiä oli käynyt hyvin äänekkääksi.
— Luulen joskus kuulleeni nimen Mirdja Ast, virkkoi eräs. Se on
omituinen nimi, jota ei hevillä unhota, kun sen kerran on kuullut.
— Tytöllä taitaa muuten olla hyvin kummallinen sukutarina.
Vanhemmat ovat aikoja sitten kuolleet ja hänen setänsä pitää huolta
hänestä.
— Mikä hän on? kuului tuo tavallinen kömpelö seurakysymys.
— Eikö liene joku tilanomistaja. Rikas hän ainakin on.
— Hän on omistanut tehtaita.
— Ei, hän on ollut aikoinaan yliopistossa.
— Mutta viisas hän ei ole missään tapauksessa. Se on hänen
huomattavin tunnusmerkkinsä.
— Hän on originaali…
Mutta yleisen hälinän aikana oli apteekkarin rouva vetänyt lehtorin
rouvan mukaansa viereiseen huoneeseen.
— Etkö todellakaan ole kuullut puhuttavan Mirdja Astista, sinä,
jonka oma poika… on ylioppilas? lisäsi hän epävarmemmin.
— Eino ei ole sanallakaan maininnut hänestä ennenkuin nyt tänä
iltana.

21. — Hänestä puhutaan kuitenkin hyvin paljon kaupungilla. Ei,
suoraan sanoen, hän on hyvin vaarallinen tyttö. Minä sanon sen
sinulle kaikessa ystävyydessä. Täytyyhän sinun äitinä saada tietää,
mitä koko kaupunki tietää, nimittäin että poikasi on korviaan myöten
rakastunut tuohon tyttöön.
— Mitä sinä sanot! huudahti lehtorin rouva, hytkähtäen ylös
tuoliltaan. Ja hän ei ole mikään hyvä tyttö?…
— Voi kultaseni, hän on sanan täydellisessä merkityksessä huono
tyttö. Eikä siinä kylliksi, että hän itse on niin läpeensä turmeltunut,
mutta hänellä on myös suuri vaikutus muihin.
— Niin, niin, tietysti kuten kaikilla huonoilla ihmisillä. Ja hän on
vielä lisäksi ylioppilas, niinkö?
— Sepä se tässä juuri onkin surullisinta. Minua aivan itkettää, kun
ajattelen, että saamme ruveta pelkäämään naisylioppilaitammekin,
jotka tähän asti ovat olleet nuorien miesten paras ja suojelevin
seura. Jaa, jaa, siitä nyt näkee, miten vähän kirjasivistys ihmistä
auttaa, jos kotisivistys puuttuu, puhumattakaan Mirdja Astista, joka
ei ole saanut edes koulukasvatusta.
— Ja sinä luulet, että Eino… Mutta rakas Alma, sinä saatat minut
aivan pyörälle päästäni. Minä en ymmärrä vielä mitään. Kerro kaikki,
kaikki mitä tiedät.
— Aivan sattuman kautta minä tiedänkin Mirdja Astista yhtä ja
toista, joka ei suinkaan ole omiaan lisäämään hänen ansioitaan.
Ensinnäkin hän on jo huonoa verta. Hänen isänsä oli hyvin
omituinen, seikkailija, jolla ei koskaan ollut mitään kunniallista
ammattia. Lopuksi karkasi hän vielä ulkomaille jättäen täällä kiikkiin

22. vaimonsa ja velkojansa ja sen koommin ei hän enää näyttäytynyt
kotimaassaan. Varmaankin tappoi hän itsensä irstailullaan. Joka
tapauksessa elää vielä jossakin maaseudulla hänen veljensä, muuan
entinen maisteri, jonka päässä ruuvit kaikesta päättäen myös ovat
hyvin höllällä. Hän on kalastanut itselleen jostakin tämän veljensä
tyttären Mirdjan, joka lie syntynyt missä maailman äärissä lienee,
kaiken lain ja kunnian ulkopuolella tietenkin. Ja nyt tuo setä muka on
kasvattanut tyttöä s.o. antanut hänen kasvaa kuin minkä villin ikään.
Yhden ainoan vuoden on hän käynyt koulua, ajattele yhden ainoan
vuoden, eikä täyttä sitäkään. Silloin oli hän pikku tyttö ja asui
serkkuni rouva Maleniuksen luona. Häneltä olen juuri kuullutkin
kaiken tämän ja paljon muuta vielä. Tyttö käyttäytyi koko ajan hänen
luonaan, niin kuulumattoman julkeasti, ettei sitä voi kertoakaan,
sitten eräänä kauniina päivänä karkasi hänkin aivan kuin isä. Ja sille
tielle hän jäi. Ukko kai rupesi sitten itse koulumestariksi. Kuuluvat
matkustelleen yhdessä ulkomaillakin. Ja nyt yht'äkkiä, äläpäs huoli,
niin tuo sama koulusta karannut Mirdja ilmestyy tänne, suorittaa
loistavasti ylioppilastutkinnon ja hurmaa kaikki ihmiset
lahjakkaisuudellaan ja pirullisella viehätystaidollaan, kaikki miehet
nimittäin. Ylioppilaat ovat aivan hulluja häneen. He eivät näe enää
ketään muuta, he eivät puhu enää kestään muusta. Jos jossakin
tarvitaan älykkäisyyttä, valitaan Mirdja, jos tarvitaan kauneutta,
valitaan Mirdja, jos tarvitaan mitä taipumuksia hyvänsä taivaan
kannen alla, valitaan Mirdja, aina, aina vain hän. Kaikki sosieteen
hienoimmat ja miellyttävimmät tytöt jäävät syrjäytetyiksi tuon
hirveän naisen tähden. Hän on turmellut meiltä pojat.
— Mutta onko hän sitten niin hirveän turmeltunut?
— Kysyt vielä. Hän ei tunne edes hyvien tapojen ensimäisiä
alkeitakaan eikä tahdo tietää niistä mitään. Hän tosiaan kuin mikäkin

23. katutyttö. Ja ainoastaan herrojen kanssa hän seurustelee. Kuulitko
minkä ylistyslaulun he nostivat hänelle täälläkin kaikki ja oma poikasi
ylinnä? Se ei ole suositus nuorelle tytölle. Sitäpaitsi tiedän minä
hänestä yhtä ja toista, kuten jo äsken sanon, enemmän kuin muut…
Apteekkarinrouva oli alentanut äänensä.
— Mitä sinä sanot miehestä, joka seurustelee Rolf Tannen kanssa?
Hän on rappiolla, varmasti rappiolla. Mutta mitä sinä sanot tytöstä,
joka viftailee Tannen kanssa? Voiko enää olla epäilyksiäkään siitä,
mikä hän on! Ja Tanne on Mirdja Astin alituinen toveri. Ja paitsi
kapakoista, on nähty Mirdja Astin tulevan ulos Tannen asunnosta —
aamulla.
— Hyvä Jumala, voiko se olla mahdollista! Ja tämä kaikki tapahtuu
meidän niin sanotussa sivistyneessä piirissämme. Mutta kenties tuo
tyttö on vain lapsellinen! Eikö häntä voisi varoittaa, ottaa kovalle?…
— Kuka sen tekisi? Eivät suinkaan miehet ja naisten kanssa ei neiti
Ast suvaitse seurustella. Ja hänkö olisi lapsellinen! Kaikkea muuta.
Häijy ja pirullinen hän on, eikä säästä loukkauksiltaan ketään, joka
häntä lähestyy kääntämismielessä. Minun tyttäreni on myöskin
saanut kokea hänen hävyttömyyttään. Kerran hän nimittäin
suorastaan katsoi velvollisuudekseen huomauttaa Mirdjaa hänen
elämäntapojensa sopimattomuudesta. Arvaapas mitä tämä vastasi?
Nauroi vasten kasvoja ja sanoi: "Tämä osoittaa vaan, etten minä sovi
teidän seuraanne, ettekä te minun!" Hän on kokonaan kaiken
moraalin ulkopuolella. Niin se on, joka kuritta kasvaa, se kunniatta
kuolee.
— Mutta olisiko Einokin ihastunut häneen? Rouva Kailon ääni
värähteli.

24. — Niin kerrotaan.
— Ei suinkaan hyvä Jumala ole lähettänyt meille sellaista
onnettomuutta. Eino on vielä lapsi. Hänen täytyy saada silmänsä
auki. Minä en voi uskoa hänestä sellaista. Mutta olen sentään iloinen,
että sain tietää kaikki. Kiitos siitä! Kyllä tämä elämä voi olla hirveätä!
Molemmat rouvat tulivat taas saliin. Rouva Kailo oli ilmeisesti
hermostunut. Sisäinen mielenliikutus värähteli tavantakaa hänen
huulillaan ja silmien tuskallinen tutkijakatse pyrki alati tähystämään
nuorta ylioppilasryhmää. Miten edesvastuun alaista olla äiti tällaisina
kauheina aikoina!
Keskustelu oli taas oikealla tolallaan. Puhuttiin ohjelmasta,
aatteista ja aatteellisuudesta, mutta rouva Kailo oli hyvin
hajamielinen. Hänestä tuntui kuin kaikki nuo ihmiset ja nuo
harrastukset olisivat äkkiä muuttuneet vieraiksi ja epäoleellisiksi
hänen sisimmälleen. Hänen sielunsa tunnusti nyt vain yhden sisällön,
yhden harrastuksen: pitää kiinni pojastaan, jonka paha maailma
tahtoi häneltä riistää, kenties jo oli riistänytkin. Hän tunsi varmasti,
että heidän välillään oli jo kauan aikaa ollut jotakin, jotakin hirveätä,
vihamielistä ja vierasta. Oliko se maailma, oliko se nainen?… Kenen
salaisen vihollisen sielun oli Eino kotiinsa kuljettanut? —
Rouva Kailo istui ja tuijotti Einoon. Jos Eino teki pienimmänkin
äkillisen liikkeen, säpsähti hän ikäänkuin olisi pelännyt joka hetki
hänen karkaavan huonoille teille yhä kauemmaksi ja kauemmaksi.
Eino näytti kiusaantuvan hänen katseestaan. Hän nousi ja lähti
ulos salista.

25. — Eino, Eino minne sinä menet? huusi rouva Kailo hätääntyneesti
tullen eteiseen.
— Mikä mammaa vaivaa? kysyi Eino kummastellen.
— Mihin sinä menet?
— Minun täytyy lähteä vähän asialle, tapaamaan erästä toveria,
sanoi
Eino epämääräisesti.
— Onko se niin tärkeää nyt, kun on juuri kokous?
— On se tärkeää… ja tuo kokous ei ollenkaan huvita minua.
— Huvita, huvita, aina vain huvi etusijalla. Olisi hauska tietää,
mikä ja kuka sinua oikein huvittaa. Kenen luo sinä nyt menet?
— Pitääkö mamman nyt välttämättä tietää jokainen minun
askeleeni! Ei mamma tunne minun tovereitani.
— Mutta minulla on oikeus tuntea heidät. Minä tahdon tietää,
kenen kanssa minun poikani seurustelee, ketkä ne ovat, jotka
riistävät hänet pois minulta.
Eino koputteli kiusaantuneesti ja kärsimättömästi kepillään lattiaan
ikäänkuin kysyäkseen: vieläkö lisää tuota jankutusta?
Mutta äiti veti samassa pojan mukanaan sivuhuoneeseen ja
huudahti hänelle äkkiarvaamatta:
— Kuule Eino, sinä et saa seurustella niin paljon neiti Astin kanssa.
Se on kerrassaan sopimatonta. Tuollaiset katututtavuudet!

26. Eino seisoi silmänräpäyksen ajan kuin lyötynä. Sitten kuohahti
hänessä hillitön viha äitiä kohtaan.
— Neiti Ast on minun toverini, jota minä en salli…
— Pitää tehdä ero hyvien ja huonojen toverien välillä.
— Te vanhan ajan ihmiset, ette te ymmärrä meitä nykyajan
ihmisiä.
Meillä on eri käsitykset sopivaisuudesta…
— Mutta neiti Astista olen minä kuullut niin paljon pahaa.
— Neiti Ast on toveri, josta mies voi ylpeillä.
— Kenties jokainen yhtä paljon kuin herra Tanne, jolla on ollut
kunnia päästää hänet aamulla ulos kamaristaan. Se on totta, minä
en ymmärrä teidän nykyaikaista toveruuttanne. Nuori nainen, joka
toveruuden varjon alla käyttäytyy miten tahansa! Mutta olkoon
meillä vanhan ajan ihmisillä lupa sanoa, että sellainen on huono
tyttö, meidän poikamme ei saa olla hänen toverinsa.
Äiti oli kiihdyksissä. Poika löi oven kiinni hänen nenänsä edessä ja
hävisi ulos.
Äiti huokasi:
— Mitä me voimme heille, me äidit!

27. II
Mirdja istui erään puistikon penkillä odotellen Eino Kailoa.
Hän oli pahalla tuulella. Miten kauan Eino viipyi! Hän alkoi jo
hermostua, hermostua koko poikaan. Sen oli hän tuntenut etenkin
viime aikoina, jolloin hän yhä useammin oli ollut huomaavinaan, että
Eino teki peräti lapsellisen tai naurettavan vaikutuksen. Tai
oikeastaan, tämä ei ollut aivan Mirdjan oma keksintö. Hän oli kerran
sattumalta kuullut jonkun sanovan, ettei Eino ainakaan ole ollut
mukana siellä missä ruuti keksittiin, ja silloin oli hän heti paikalla
pysähtynyt, astunut askeleen syrjälle ja lykännyt nenälleen
kylmäsydämisen luonnontutkijan suurennuslasit. Ja sen jälkeen näki
hän kaikki aivan uudessa valossa. Ensiksikin hän tietysti huomasi,
että Eino todella oli tyhmä, mutta hän huomasi lisäksi, että kaikki
rakastuneet ovat tyhmiä ja että hän itse oli ollut typeristä typerin
luullessaan joskus rakastavansa Einoa. Itse rakkautta oli hän vaan
rakastanut, rakastanut jo monta vuotta ja yhtä monta vuotta oli
mielikuvitus hahmotellut lemmentrubaduurin kuvaa hänen
sielussaan. Sitten oli hän tavannut Einon ja tämän silmät olivat
katsoneet häneen kuin palavat hiilet ja keväinen yö oli häntä
pehmeässä hämärässä hivellyt… Silloin oli Mirdja tuntenut
sydänalassaan jotakin niin outoa ja päässä oli pyörryttänyt kuin

28. huumaus ja aivoissa oli alkanut kyteä suloinen epäilys: kenties on
tämä rakkautta? Mirdja oli kulkenut vaiti, mutta Eino oli puhunut.
Hän oli ensin kertonut sadun itsestään; se oli ollut hyvin kaunis satu.
Sitten oli hän kertonut sadun Mirdjasta; ja se oli ollut vielä kauniimpi.
Satu prinsessasta ja loppumattomasta vallasta ja valtakunnasta, satu
valkoisen käden kannattamasta valtikasta ja mustien silmien
kahlehtimista vangeista. Se oli ollut kuin musiikkia Mirdjan sielulle.
Hän oli ummistanut silmänsä ja hänen sydämensä oli lyönyt ja
tykyttänyt: näin juuri pitää laulaa minun lempeni trubaduurin! —
Sitten oli Eino suudellut Mirdjaa, yhden ainoan kerran. Silloin oli
pyörryttänyt vielä enemmän ja senjälkeen oli Mirdja kulkenut kuin
unessa kantaen salaisen syntiinlankeemuksen riemua rinnassaan.
Mutta siitä oli jo kauan. Lumous oli aikoja sitten rikki. Mutta Mirdja
ei ollut käskenyt Einoa pois, sillä hän oli oppinut käsittämään, että
prinsessalla täytyi olla orjia ja että mies oli herkullinen leikkikalu
naisen käsissä.
Mutta nyt alkoi Mirdja todenteolla kyllästyä Einoon. Kaikki tuntui
niin vanhalta ja ikävältä. Ja lisäksi vielä hautoi Eino aivoissaan
jonkinlaisia peräti noloja tulevaisuuden suunnitelmia heistä kahdesta,
jonkinlaisia avioliittoperspektiivejä… Ikäänkuin se olisi voinut olla
edes mahdollista! Mennä naimisiin, kuten mennään tavallisesti. Mitä
se merkitsi? Mennä ensiksikin rukoilemaan Einon vanhempia, joita
Mirdja ennakkoluuloisesti halveksi; ja olla sitten aina, aina
ijankaikkiseen asti yhdessä Einon kanssa, joka oli lapsellinen ja
tyhmä! Ei koskaan! Mitä oli rakkaudella tekemistä kaiken tämän
kanssa? — Mutta kaikki perhepojat ja -tytöt ovat joko tyhmiä tai
petollisia. — Se on ympäristön vaatimus — ja Einon äiti oli
varmaankin ainoastaan sievisteleväinen hupsu.

29. Mirdja istui katkerissa ja pahoissa mietteissä ja piirteli
sateenvarjon kärellä hiekkaan. Sitten alkoi hän tuijottaa lehtien
lomitse pilviin. Ne liukuivat ohi keveästi ja kiireesti. — Noin, noin
nopeasti purjehtisi hänenkin elämänsä. Korkeina tulikaarina kohoaisi
hänen tulevaisuutensa. Hän itse liekkisillä siivillä lentäisi ja kansa
alhaalla kumartuisi hänen loistoaan. Laulajatar oli hänestä tuleva,
näyttelijätär, maailman lumoojatar, jonka ei koskaan tarvitse keltään
mitään rukoilla.
Mirdja oli sisäisten mielikuviensa ponnevoimasta noussut
seisoalleen, mutta samassa muisti hän Einon ja äkillinen
vastenmielisyyden tunne jäykisti hänen sielunsa. Hänen täytyi päästä
erilleen tällaisesta rumasta epäoleellisesta suhteesta. Rakkaus,
rakkaus; aina vain oli heidän välillään puhetta rakkaudesta! Mirdja
sitä ei omannut, tuskinpa Einokaan. Oliko se edes mitään? Tyhmien
sielujen onttokaikuinen vaalisana ainoastaan. Sen hän vielä oli
todistava. Ja kovana ja ivamielisenä istuutui Mirdja taas odottamaan.
Eino näkyi jo tulevan. Hän kulki kiireesti ja hermostuneesti.
Kotoinen kohtaus kuohui vielä hänen mielessään. Miten hävytön ja
halpamainen tarkoittelevaisuus olikaan ollut alleviivattuna hänen
äitinsä sanoissa! Eino hehkui aivan sielunsa sisimpään asti pyhää
vihan tulta perheihmisten pikkumaista ja alhaista siveys-oppia
kohtaan. Mutta äkkiä viillähti kuin viluinen puukonterä halki hänen
sydämensä: mustasukkaisuuden hirveä järkiviisaus nosti päätään.
Jos Mirdja todellakin oli ollut Rolf Tannen luona, minkätähden ei hän
ollut sanallakaan maininnut käynneistään? Siinä piili jotakin.
Rakkauden puutetta vähintäin. Kenties rakastikin Mirdja Tannea ja
leikki vain hänen kanssaan, hänen, jolle Mirdja oli kaikki, kaikki. — —
—

30. — Oletko odottanut kauan? kysyi Eino aivan hengästyneenä.
— Olen odottanut ja samalla ihmetellyt, miksi minä oikeastaan
odotan sinua, sillä minun ei ollenkaan tee mieli olla sinun kanssasi
nyt.
Mirdjan ääni oli kylmä ja ärtyinen.
Hän rakastaa Tannea, kuiskasi epäilys Einon sydämessä.
— Kenen kanssa sinä sitten tahtoisit olla nyt?
— En sinun, eikö siinä ole sinulle tietoa tarpeeksi! Mirdja
närkästyneenä vastasi.
— Mirdja, sinä et rakasta minua. Muuten et olisi noin tyly ja
umpimielinen.
Nyt aletaan taas epistola rakkaudesta. No niin, ensiksi: rakkaudella
on pitkät tuntosarvet, se on epäilevä ja utelias, puhui Mirdja
itselleen.
— Rakastavan pitää siis kertoa kaikki itsestään toiselle, sanoi hän
hiljaa ja verhotusti.
— Se on luonnollista. Se joutuu itsestään. Mutta sinä et ole niin
tehnyt. Viime aikoina olet pysynyt melkein piilossa minulta ja huhu
tietää kertoa, että olet ollut paljon Tannen kanssa, hänen
luonansakin. Siitä et ole mitään minulle maininnut.
Toiseksi: rakkaus on vakoileva ja raaka, sanoi Mirdja itselleen.
— Oliko se syytös?

31. — Miksi olet noin kylmä, noin julma? Tunnusta minulle Mirdja: sinä
rakastat Tannea etkä minua. Minun luonani et ole koskaan ollut…
— Sinä et ole koskaan pyytänyt minua luoksesi. Sinä et ole
uskaltanut. Katso, kuinka minä näen sinut lävitse. Onko se sitten
rakkautta, onko se ritaruutta? Pitääkö minua piilottaa? Onko rakkaus
jänis?
— Mirdja, Mirdja, sano minulle, että sinä rakastat minua, ja minä
uskallan tähtesi kaikki, koko maailmaa uhmata uskallan…
— Myöskin pappaa ja mammaa?
— Älä ivaa, minulle ei ole mitään sinua pyhempää. Murtukoon
kaikki, kun sinä vaan säilyt.
Kolmanneksi: rakkaus on kerskuri ja kunnoton, sanoi Mirdja
itselleen.
— Miksi käytät suuria sanoja, jotka eivät merkitse mitään!
— Eivätkö merkitse! Mirdja, sinun täytyy uskoa minua. Kuule, minä
voin tappaa itseni tähän sinun jalkojesi juureen. Uskotko sitten?
Neljänneksi: rakkaus on lapsellinen ja hullu, sanoi Mirdja itselleen.
Hän naurahti.
— Oh Mirdja, miksi kidutat minua! Älä naura rakkaudelleni! Minä
voin kuolla sinun tähtesi.
Ja Eino heittäytyi maahan Mirdjan jalkoihin.
— Tarpeeton ansiotyö.

32. — Minä makaan tässä siksi kun kuolen. Sinä et rakasta minua,
sinä et rakasta minua. Minulla ei ole mitään jälellä.
— Nouse ylös!
— Suutele minua merkiksi, että minua rakastat.
Kaksi poikaa kulki puiston ohi. He seisahtuivat katsomaan
omituista ryhmää ja nauroivat. Mirdja tunsi tumman suuttumuksen
kohoavan kulmilleen.
Viidenneksi: rakkaus on raukkamainen ja naurettava, laski Mirdja
itsekseen kiivaasti polkaisten jalkaa kärsimättömyydestä. Luuliko
Eino noin voivansa pakottaa häntä rakkauteen! Rakastaa tuota
maassa rypevää hullua! Miten tyhmää!
— Nouse ylös, sinä olet hullu, sanoi hän, hullu!
— Minä kuolen tähän, jos et sinä rakasta minua.
— Nouse ylös! sanoi Mirdja vetäen Einoa kädestä.
— Suutele minua!
— En ikinä!
— Anna minun sitten kuolla.
Mirdja tunsi halveksivansa tuota miestä edessään, joka ei ollut
mies.
— Sinun rakkautesi tekee sinut hulluksi ja sinun hulluutesi tekee
sinut naurettavaksi. Mutta rakastaa naurettavaa miestä! Nainen voi
rakastaa paheellista miestä, petollista miestä, miks'ei, mutta

33. naurettavaa — ei koskaan! Miksi pyydät minulta sellaista, jota ei voi
pyytää ainoaltakaan naiselta koko maailmassa!
Ja Mirdja kääntyi äkkiä ja meni pois taakseen katsomatta.

34. III
Mirdjan oli paha olla, hyvin paha. Hän istui pienessä huoneessaan
katsellen merta, joka oli hänen ainainen ystävänsä ja enemmän vielä
kuin ystävä: hänen toinen minänsä, hänen parempi syvempi itsensä!
Siltä ainakin tuntui hänestä usein. Mutta nyt se oli kuin hänen paha
omatuntonsa. Se läikkyi, se tykytti ja löi, se katsoi häneen
lakkaamatta väliin mustana ja pehmeänä kuin suru, väliin julmana ja
pelottavana kuin ääretön upottava yksinäisyys. Se houkutti suurille,
raskaille avaruuksilleen Mirdjan pienen, keveän sielun ja se kasvatti
hermoja repelevän kaihomielen.
Sitten tuli hämärä. Se kypsytti sen kaihon, keskitti sen keinunnan
yhdeksi tunteeksi, tiivisti sen sumut yhdeksi kyyneleeksi.
Ja hämärissä itki Mirdja — — —
Hän tunsi pakottavaa tarvetta olla hyvä ja hellä ja saada pyyhkiä
pois äskeisen kovuutensa. Kaikki oli ollut vain hetkellisen
ilkeämielisyyden tyhjää korskasanaisuutta. Hän tunsi taas voivansa
rakastaa ja hän himosi itse ympärilleen rakkautta ja lämmintä tässä
pelottavassa pimeässä ja yksinäisyydessä.

35. Rakas, rakas Eino, miten julma minä olen ollut sinulle! — Mitä jos
hän onkin tappanut itsensä! Oi, olisipa edes Rolf täällä! Mutta Rolfille
juuri oli Eino ollut niin naurettavan mustasukkainen. "Sinä rakastat
Tannea!" Mikä hullunkurinen ajatus! Sellaista eivät Mirdjan aivot vielä
milloinkaan olleet synnyttäneet. Rolf oli hänelle hyvin paljon, sen hän
kyllä tiesi, hänen parhain, hänen vanhin ystävänsä, melkein kuin veli,
kuin setä… Mutta rakastaa — — —? Ei, sellaiseksi ei Mirdja ollut ikinä
rakkautta kuvitellut. Joskin hän viime aikoina oli ollut enemmän
Rolfin seurassa kuin Einon, joskin hän oli ollut kokonaista pari
yötäkin Rolfin luona, ei se merkinnyt mitään siinä asiassa. Heidän
suhteellaan oli oma mysteriansa, johon ei koskaan mikään
mustasukkainen sielu pääsisi kajoomaan. — Sen hienotunteisuuden
olen sinulle toki velkaa, ystävä!
Ja Mirdjan ajatukset alkoivat kiertää Rolfin ympärillä. Helpompi,
helpompi oli kadottaa Eino kuin Rolf. Eikö rakkaus ollut luotukin vain
kadotettavaksi, jotta se joka päivä voisi puhjeta uudeksi
jälleenlöytämisen heikontumattomaksi riemuksi? Eikö rakkaus ollut
yli maanpiirin kasvava puna-unikko, joka varisti lehtensä joka päivä
ja sentään tarjoutui joka päivä uudestaan taitettavaksi? Mutta
ystävyys? Sadanarvoinen, satavuotisen rungon salaista narkoosia
tihkuva ydin, yksi yhden elämän osalle. Ja Mirdja tunsi, ettei hän
koskaan tulisi löytämään muuta kuin yhden Rolfin, siksi nimitti hän
häntä sydämessään ystäväksi. Mutta hän olisi yhtä hyvin voinut
kutsua häntä oppi-isäkseen, elämän kokemuksekseen,
ihmistuntemuksekseen tai miksi tahansa, sillä Rolfin sielun
varjostamana oli hän suurimman osan omaa itseänsä koonnut.
Äkkiä välähti Mirdjan mieleen kuvia vanhoilta ajoilta, jolloin hän
vielä oli hyvin nuori ja hyvin lapsellinen. Kuvia lyhytikäiseltä
koulukaudelta. Siltä ajalta oli hänellä vain ikäviä muistoja. Pimeään,

36. pimeään hän tuijotti… Ainoastaan hänen oman sielunsa silloinen
mielikuva-maailma hohti vielä häntä vastaan pimeästä
fosforikiiltoisella valolla ja sen keskessä oli Rolfin kuva. Mirdja näki
itsensä sellaisena kuin hän onnellisimpina hetkinään oli s.o. kun hän
oli aivan yksin pienessä koulutyttö-kamarissaan. Hullu kuvittelijaveri
nousi paikalla päähän. Kalpeisiin huntuihin ja kukkiin hän pukeutui
kuten Ophelia tai tanssi paljaiden jäseniensä läpihohtoisella
välkkeellä kuten Salome. Ja kun hän innostui, lisäsi hän itse tekstiä
ja hänen sanansa menivät itsestään rytmiin ja riimiin. Mutta Rolfin
huone oli vieressä ja vähitellen pääsi Rolf osalliseksi Mirdjan sielun
salaisimmista aarniotunnelmista ja sen jälkeen oli Mirdja onnellisin,
kun he olivat kahden. Silloin kutsui Mirdja vielä Rolfia sedäksi, ja kun
"setä" sanoi hyvää yötä ei hän koskaan unohtanut lisätä: "pikku
Mirdja." Rouva Malenius, jonka luona he molemmat asuivat, oli
tavallinen paksu hyyrymamma ja Mirdja tunsi häntä kohtaan
voittamatonta vastenmielisyyttä, joka itsepäisesti ulettui kaikkiin
hänen moniin vuokralaisiinsakin. Kukaan heistä ei ollut niin viisas ja
hyvä kuin Rolf. Ja kuitenkin kuuli Mirdja heidän sanovan, että Rolf oli
paha ja huono ihminen. Sattui nimittäin välistä, että Rolf oli yhteen
painoon poissa monta yötä ja monta päivää, ja kun hän vihdoin tuli
kotiin, oli hän väsyneen ja sairaan näköinen kauan aikaa. Ja silloin
etenkin kuuli Mirdja paljon puhuttavan Rolfin rappiotilasta. Oh, miten
Mirdja kärsi heidän ilkeistä puheistaan. Hän tunsi varmasti, että he
olivat väärässä, ja hän sai päähänsä, että hänen täytyi saada
tukituksi heidän arvottomat suunsa, sidotuksi heidän jo ennestään
sokeat silmänsä. Ja sittemmin aina kun Rolf viipyi iltasin pitempään
ulkona, jäi Mirdja aina valveille. Hän odotti, odotti sydän kurkussa
peljäten että mahdollisesti joku voisi huomata hänen poissaolonsa ja
puhua taas huomenna hänestä pahaa. Kun Rolf sitten tuli, kulki
Mirdja hänen edellään keveästi ja äänettömästi näyttäen tulta ja

37. avaten ovia, ja usein sattui että hän vasta sitten jätti Rolfin, kun oli
saanut hänet peitetyksi sänkyyn. Lopulta tuli tämä aivan tavaksi.
"Missä olet, pikku Mirdja?" kysyi Rolf jo oven takana. Ja silloin oli
hän aina vielä hellempi ja parempi kuin tavallisesti ja puhui niin
paljon viisaita asioita.
— Miksi sinä juot? kysyi Mirdja kerran, seurattuaan häntä hänen
huoneeseensa, kun sinä tulet siitä sairaaksi ja kun ne muut — — —?
— Et sinä sitä nyt voi ymmärtää, pikku Mirdja, et nyt, vasta
myöhemmin. Mutta nuo muut, he tulevat kuolemaan ymmärtämättä
sitä koskaan. Minä tiedän, että he halveksivat minua ja kutsuvat
minua raukaksi, mutta minä heitän sen heille takaisin vasten
kasvoja, heille, jotka eivät uskalla oppia ihmistä tuntemaan, jotka
eivät uskalla kokea sitä, mitä miljoonat ihmiset heidän ympärillään
kokevat, heille, jotka eivät uskalla juoda itseään edes kerran
humalaan, heille mallikelpoisille, joista toivotaan ihmiskunnan
pelastajia. He eivät voi ketään auttaa, mutta sinä, pikku Mirdja,
sinä…
Mutta siitä asti tunsi Mirdja kuin salaista iloa siitä, että hän
ymmärsi sellaista, mitä nuo muut eivät ymmärtäneet: Rolf oli viisas,
nuo muut tyhmiä, Rolf oli rohkea, nuo muut raukkoja. Ja hänen
sydämensä tykytti salaista tulevaisuudentahtoa: kaikki kokea
voidakseen kaikki ymmärtää ja — parantaa… Ja kun ruokapöydässä
puhuttiin siveydestä ja raittiudesta ja yleishyveellisyydestä, katsoivat
Rolf ja Mirdja ainoastaan toisiinsa. Tai kun seurakeskusteluna oli
maailman turmelus ja ihmisten paheet, puhuivat heidän kahden
silmät omaa kieltään noille toisille. Te jalot ihmisystävät ja raittius-
intoilijat, mitä te ymmärrätte ihmisestä! meillä on eri sielut ja eri
siveys!

38. Tämä Rolfin ja Mirdjan kaunis ja hirvittävä yhteiselämä kesti kauan
aikaa. He muodostivat oman puolueensa. Sitten tuli katastroofi: asia
tuli ilmi. Nousi hirveä melu. Mirdja oli ollut yöllä Rolfin huoneessa.
Sehän oli epäsiveellistä! Rouva Malenius oli pyörtyä. Mutta Mirdja oli
ylpeä itsestään eikä hänen sielunsa edes värähtänyt pahasta
omastatunnosta. Mitä te tiedätte ihmissieluista, te siveysdiakonissat,
soi hänen korvissaan, meillä on eri sielut ja eri siveys!
Mutta sitten tuli vielä jotakin muuta lisäksi. Rouva Malenius oli
ruvennut vakoilemaan Mirdjaa. Hän tarvitsi luonnollisesti tarkkaa
silmälläpitoa tuollainen yksin jätetty lapsi, pahantapainen ja vasta
viisitoista vuotias! — Ja sitten kerran tapahtui, että Mirdja itsekseen
harjoitteli Juliaa. Hän kuvitteli seisovansa Capulettien palatsin
parvekkeella, keveä laskosvaippa kuuvalovalkeilla harteillaan ja
käsivarret ojennettuina… Yön kuulakkuus vain viilentämässä
lemmensairaita sanoja…
Vähitellen Mirdja unohtaa itsensä… Olemattomat oliot vastaavat ja
draaman vauhti kiihtyy. Mirdja näkee vain unensa varjokuvat, silmät
hohtavat, sielun kielenä värähtelee ääni:
    "Oi kivinen sydän kukkakuoren alla!
    Noin kaunisko se louhikäärmeen luola?
    Kiusaaja enkel! ihanainen julmuus!
    Kyynkarva kyyhky! raateleva lammas!
    Sikiö rietas…"
— Tyttö oletko hullu! kajahtaa ankara ääni tuskissa vääntelehtivän
Julian takana. Kiroilla niin, että talo kaikaa! Noinko sinä luet
läksyjäsi?

39. — Se on Shakespearea, sanoo yllätetty näyttelijätär, ylpeä ja
ärsytetty ilme silmissään.
— Jos Shakespeare kiroaa, ei sinun tarvitse häntä matkia, selittää
pedagoogisesti täti Malenius.
Silloin tyttö halveksivasti nauraa: mitä te ymmärrätte taiteen
sielusta, te poroporvarit!
Minä en koskaan niijaa poroporvareille, päättää hänen
uhmaasärkevä sielunsa. Rolf on viisas; hän halveksii teitä. Te ette
ymmärrä ihmistä!
Vähän jälkeen tämän välikohtauksen matkusti Rolf pois
kaupungista. Ja silloin tapahtui viimeinen katastroofi: Mirdja karkasi
maalle setänsä luo. Mitä oli hänellä tekemistä noiden typerien
ihmisten ja heidän käskyjensä kanssa!
Mirdja muistaa kaiken tämän kuin eilisen päivän, kun hän
punnitsee Rolfin vaikutusta itsessään. Miksi se oli niin suuri? Siksi
kenties, että Rolf herätti hänessä sen oleellisimman, sen sisimmän,
sen vielä uinuvan minän… He olivat samaa ainesta. He ymmärsivät
toisensa, nyt ehkä paremmin kuin silloin viisi vuotta sitten.
Mirdja heräsi äkkiä vanhoista muistoistaan. Oli jo melkein pimeä.
Taas muisti hän Einon. Hirveä oli Mirdja ollut. Mitä jos Eino vielä
makasi siellä! Mutta silloinhan hän todellakin olisi hullu…
Ei, Rolfin luo täytyi hänen mennä ja kertoa kaikki. Rolf tietäisi
keinon…

40. IV
Rolf istui pimeässä ja poltteli paperossia, kun Mirdja astui sisään
hengästyneenä ja koputtamatta.
— No, sepä hyvä, että tulit. Aioin juuri lähteä ulos. Kuten tiedät,
on minun mahdotonta viettää näitä pitkiä syysiltoja yksin kotona.
Mutta mikä sinua vaivaa?
— Mikä onnellinen sattuma, että olit kotona! Minulla on sinulle
jotakin tärkeää kerrottavaa. Minun on niin paha olla, minä olen ollut
niin paha… Minun täytyy kertoa sinulle kaikki.
Ja Mirdja kuvasi kaikki alusta loppuun: lyhyen lemmenhuumansa,
pitkän epäilynsä ja havaintokautensa, odottamattoman lopun ja
oman julmuutensa.
— Sano Rolf, mitä luulet sen kaiken oleva? Onko se rakkautta?
Pitääkö minun etsiä käsiini Eino?… Mutta minä en voi pyytää
anteeksi, en edes katua, tai peruuttaa sanojani… Hän oli naurettava
ja hullu…
Tai luuletko, että hän on tappanut itsensä? Luuletko?

41. — En, sanoi Rolf naurahtaen lyhyeen. Se oli vain penikkataudin
pyörrytystä.
— Rakastanko minä häntä?
— Sinun pikkuinen ilkeytesi häntä kohtaan ei sitä ainakaan kiellä…
— Sinä siis luulet, että rakastan?…
— Miksi pyydät minulta vastausta noin vaikeassa
yksityiskohtaisessa asiassa? Sinähän tiedät, että minulla on omat
piintyneet ajatukseni tämän maailman menosta, ja voi olla sangen
vaarallista, että istutan sinuun kaikenlaisia ennakkouskoja ennenkuin
itse olet kokenut elämää. Mutta jos nyt kerran tahdot välttämättä
tietää, mitä minä luulen…
— Puhu Rolf, puhu!
— Silloin minä sanon: et sinä rakasta häntä. Sinä olet vain vielä
tottumaton kuulemaan rakkaudentunnustuksia ja siksi sellainen
sinua huumaa näin alussa. Sinä tulet tottumaan kyllä, sen minä
ennustan sinulle, sinä tulet kuulemaan niitä koko elämäsi ajan. Minä
tiedän sen, sillä minä tunnen miehet. Tuota hivuttavaa loistoa sinun
silmissäsi ja tuota keveänä keinuvaa pehmeää hekumaa sinun
käynnissäsi ei vahvinkaan mies jaksa vastustaa. Sinä olet kuin luotu
bajadeeriksi. Ja sentään on sinulla miehen voimakas-lentoinen ja
rikas henki, jota ei koskaan voi hallita, kuten niitä ikuisesti naisellisia.
Sinua ei voi ottaa ja jättää. Sinä tulet olemaan hyvin vaarallinen
itsellesi ja muille, hyvin vaarallinen. Mutta älä usko minua, usko
ainoastaan elämää! Ihanana, kirjavana seisoo se edessäsi. Ja koko
ajan tulet sinä unelmoimaan ruhtinasta, mutta löytämään vain

42. alamaisia, matoja, jotka sinun jaloissasi ryömivät, kuten hän äsken,
ja miks'ei, kuten minä, kuten me kaikki…
Mirdja kuunteli kuin omaa kuumaa, ylpeää sydäntään. Niin, niin
sinä tunnet minut: ruhtinasta minä unelmoin!
— Mutta eikö rakkaus sitten olekaan muuta kuin ylpeä unelma,
kuin valhe, kuin haihtuva mielijohde?
— Koe itse, koe itse! Niin kauan kuin ohitse rakkauden kuljet,
katsoo se sinuun kuin totuus, mutta heti kun pysähdyt, muuttuu se
valheeksi… Mutta miksi minä puhun; minulla on omat piintyneet
ajatukseni elämän menosta. Älä usko minua, elä ja koe itse!
— Eikö sitten löydykään elämän-kestävää rakkautta?
— Jos olisit mies, vastaisin sinulle vanhan ranskalaisen laulun
sanoilla:
    "Plaisir d'amour ne dure qu'un moment,
    Chagrin d'amour dure toute la vie."
Sen, jonka saa, sen jättää ja unhottaa; jota ei saa, sitä suree
ikänsä kaiken.
Siinä on don Juan tarina, vanha kuin elämä itse ja kenties ei
suinkaan sielusi vastaisuudelle aivan vieras. Mutta muista: don Juan
saa käsiinsä kaiken, paitsi unelmaansa, rakastamansa saa hän
omikseen, ei rakkautta…
— Oletko sinä kokenut kaiken tämän?

43. — Jotain siitä jo näin vanhana tietää. Silloin kun sinut ensiksi
tapasin, olin jo sivuuttanut nuo n.s. nuoren miehen rakkauden-ilot,
ne unelmattomat ja hetken-kestävät, mutta sittemmin olen saanut
takaisin unelmani, sen saavuttamattoman ja elämän-kestävän —
sinun kauttasi, Mirdja.
— Minun kauttani…?
— Sitä, jota ei saa, suree ikänsä kaiken. Kauniin uskon olet minulle
takaisin antanut, saavuttamattomuudellasi…
— Mutta jollei se olisikaan totta tuo minun saavuttamattomuuteni?
Jos sinä saisit minut itsellesi, omaksesi, kuten mies saa naisen…
Entä sitten? Sinä jättäisit minut ja unhottaisit…?
Rolf liikahti kärsimättömästi ja melkein kiivaasti hän vastasi:
— Minähän puhun unelmasta, etkö sinä ymmärrä, vain unelmasta,
joka ei koskaan voi eikä saa olla muuta, kuuletko, ei saa olla! Minä
olen saanut tässä maailmassa enemmän kuin tarpeekseni
todellisuus-arvoista, ne eivät ole minulle enää mitään arvoja. Mutta
unten kultaisia niisiä minä tarvitsen, enkä minä kuulu niihin, jotka
toivoisivat itselleen taikasauvaa voidakseen muuttaa ne
kourankestäviksi köysiksi, — ellen hirttonuoraa mahdollisesti kaipaa.
Ja äsken, en minä puhunut meistä, en itsestäni enkä sinusta, ystävä.
Jos sinä kerran miehen valitset, valitset sinä korkean ja voimakkaan,
— ja minä — minä olen tällainen saakelinmoinen, jota sinä monta
kertaa olet auttanut kotiin käsipuolesta. Luuletko, etten tiedä sitä,
etten aina ole tiennyt sitä, luuletko, ettei minussa ole miehen
ylpeyttä niin paljon, etten koskaan ota naista, ellen voi olla häntä
korkeampi, jumalallisempi, sillä juuri sitä ja ainoastaan sitä vaatii
miehen ja naisen rakkaus.

44. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankmall.com