Solution Manual for Principles of Operations Management Sustainability and Supply Chain Management 11th by Heizer

Solution Manual for Principles of Operations Management Sustainability and Supply Chain Management 11th by Heizer
Solution Manual for Principles of Operations Management Sustainability and Supply Chain Management 11th by Heizer
Solution Manual for Principles of Operations Management Sustainability and Supply Chain Management 11th by Heizer

1. Solution Manual for Principles of Operations
Management Sustainability and Supply Chain
Management 11th by Heizer download
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-principles-
of-operations-management-sustainability-and-supply-chain-
management-11th-by-heizer/
Find test banks or solution manuals at testbankbell.com today!

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankbell.com
to discover even more!
Test Bank for Principles of Operations Management
Sustainability and Supply Chain Management 11th by Heizer
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-principles-of-
operations-management-sustainability-and-supply-chain-management-11th-
by-heizer/
Solution Manual for Operations Management Sustainability
and Supply Chain Management 3rd Canadian by Heizer
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-operations-
management-sustainability-and-supply-chain-management-3rd-canadian-by-
heizer/
Operations Management Sustainability and Supply Chain
Management Canadian 2nd Edition Heizer Solutions Manual
http://testbankbell.com/product/operations-management-sustainability-
and-supply-chain-management-canadian-2nd-edition-heizer-solutions-
manual/
Statistics for the Behavioral Sciences Gravetter 9th
Edition Solutions Manual
http://testbankbell.com/product/statistics-for-the-behavioral-
sciences-gravetter-9th-edition-solutions-manual/

3. Test Bank For Applied Management Science: Modeling,
Spreadsheet Analysis, and Communication for Decision
Making, 2nd Edition 2nd Edition
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-applied-management-
science-modeling-spreadsheet-analysis-and-communication-for-decision-
making-2nd-edition-2nd-edition/
Test Bank for Personal Finance 11th Edition E Thomas
Garman
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-personal-finance-11th-
edition-e-thomas-garman/
Test Bank for Leadership: Research Findings, Practice, and
Skills, 8th Edition Andrew J. DuBrin
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-leadership-research-
findings-practice-and-skills-8th-edition-andrew-j-dubrin/
Test Bank for Diversity Consciousness Opening Our Minds to
People Cultures and Opportunities 4th Edition Richard D
Bucher Download
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-diversity-consciousness-
opening-our-minds-to-people-cultures-and-opportunities-4th-edition-
richard-d-bucher-download/
Solution Manual for Water-Resources Engineering, 3/E 3rd
Edition David A. Chin
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-water-resources-
engineering-3-e-3rd-edition-david-a-chin/

4. Fundamentals of Biochemistry, Voet 4th Edition Test Bank
http://testbankbell.com/product/fundamentals-of-biochemistry-voet-4th-
edition-test-bank/

5. Copyright ©2020 Pearson Education, Inc. 13
2
Solution Manual for Principles of Operations Manage-
ment Sustainability and Supply Chain Management 11th
by Heizer
Full version at:
https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-principles-of-operations-
management-sustainability-and-supply-chain-management-11th-by-heizer/

C H A P T E R
Operations Strategy in a Global Environment
DISCUSSION QUESTIONS
1. Global seems the better label for Boeing because authority and responsibility reside in the U.S.—the home country.
LO 2.5: Identify and explain four global operations strategy options
AACSB: Application of knowledge

2. Six reasons to internationalize: Reduce costs, improve supply chain, provide better goods and services, attract new markets, learn to
improve operations, attract and retain global talent.
LO 2.5: Identify and explain four global operations strategy options
AACSB: Analytical thinking

3. No. Sweetness at Coca-Cola is adjusted for the tastes of individual countries.
LO 2.1: Define mission and strategy
AACSB: Application of knowledge

4. A mission is an organization’s purpose—what good or service it will contribute to society.
LO 2.1: Define mission and strategy
AACSB: Application of knowledge

5. Strategy is an organization’s action plan—how it is going to achieve its purpose.
LO 2.1: Define Mission and strategy
AACSB: Application of knowledge

6. A mission specifies where the organization is going and a strategy specifies how it is going to get there.
LO 2.1: Define mission and strategy
AACSB: Application of knowledge
Formatted: Font: (Default) Times New Roman
Formatted: Font: (Default) Times New Roman, 16 pt, Not
Bold
Formatted: Font: (Default) Times New Roman, 16 pt, Not
Bold
Formatted: Font: (Default) Times New Roman

6. 14 CHAPTER 2 OP E R A T I O N S ST R A T E G Y I N A GL O B A L EN V I R O N M E N T
Copyright ©2020 Pearson Education, Inc.


7. The answer to this question will depend on the establishment studied, but should probably include some of the following considerations:
The mission: diagnose automobile problems and make the necessary repair at a fair price for the local customer.
Points to consider, or options, within the 10 decision areas are
Decision: Option:
Product Repair work of American and/or foreign vehicles; specialized (tune-ups, lubrication, wheel alignment, etc.) versus
general repair; frame and body repair versus engine and power train repair; repair and maintenance only versus repair,
maintenance, and sales of fuel; professional staffing versus rental of tools and space for do-it-yourself repair work
Quality Appropriate level of quality; warranty; method of measuring and maintaining quality (customer complaints, inspection by
supervising mechanic, etc.)
Process Use of general versus special-purpose diagnostic and repair equipment (in particular, the degree to which computer
controlled diagnostic equipment is employed)
Location In-town, shopping mall, highway
Layout Single bay/multibay; general-purpose bay versus special-purpose bay (lubrication/tire repairs and installation/wheel
alignment/ engine and power train repair, etc.)
Human resources Employment of certified versus noncertified repairpersons; employment of specialists versus general mechanics
Supply Chain Choice of supplier(s) for both general and original manufacturer parts and supplies
Scheduling Hours of operation (8:00 A.M.–5:00 P.M.; 24-hour towing; weekends/holidays), repairs versus motor vehicle safety
inspections, etc.; service by appointment versus walk-in (or drive-up) service
Inventory Quantity and variety of repair parts (fan belts, filters, mufflers, headlights, etc.) to stock; whether to stock generic or
original manufacturer parts
Maintenance Bays with hydraulic lifts versus easier-to-maintain “basement” work areas; preventive maintenance of equipment versus
breakdown
LO 2.1: Define mission and strategy
AACSB: Application of knowledge

8. Library or Internet assignment: Student is to identify a mission and strategy for a firm. BusinessWeek, Fortune, The Wall Street Journal, and
Forbes all have appropriate articles.
LO 2.1: Define mission and strategy
AACSB: Application of knowledge

9. OM strategy changes during a product’s life cycle: During the introduction stage, issues such as product design and development are critical,
then during the growth stage the emphasis changes to product and process reliability; from there we move to concern for increasing the stability
of the manufacturing process and cost cutting; and finally, in the decline stage pruning the line to eliminate items not returning good margin
becomes important. Figure 2.5 provides a more expansive list.
LO 2.1: Define mission and strategy
AACSB: Application of knowledge

10. The text focuses on three conceptual strategies—cost leadership, differentiation, and response. Cost leadership by Walmart—via low
overhead, vicious cost reduction in the supply chain; differentiation, certainly any premium product—all fine dining restaurants, upscale
autos—Lexus, etc.; response, your local pizza delivery service, FedEx, etc.
LO 2.2: Identify and explain three strategic approaches to competitive advantage
AACSB: Reflective thinking

11. An operations strategy statement for Southwest Airlines would include a focus on efficient, low-cost service with high capital utilization
(high aircraft and gate utilization), flexible non-union empowered employees, low administrative overhead, etc. Southwest’s strategy was
complicated by the purchase of AirTran. First, there was a major organizational culture issue. Southwest’s culture is unique. The company
really does think of itself as a family, with a fun culture. AirTran’s culture was different. Integrating the two cultures was a challenge. Related
to this were human resources issues such as seniority, pay rate, and promotion policies, all of which were complicated by union issues. On the
tangible side, Southwest’s use of just Boeing 737s was complicated by AirTran’s use of other types of planes. To maintain the “one plane”
efficiency (pilot training maintenance, inventory, etc.), Southwest leased the planes that were not Boeing 737s to Delta. The merger can be
considered a success, providing Southwest with a 20%–25% increase in capacity, 14 new domestic cities, and 7 international cities. The success
speaks well of the capability of Southwest management.
LO 2.1: Define mission and strategy
AACSB: Application of knowledge

7. CHAPTER 2 OP E R A T I O N S ST R A T E G Y I N A GL O B A L EN V I R O N M E N T 15
Copyright ©2020 Pearson Education, Inc.


12. The integration of OM with marketing and accounting is pervasive. You might want to cite examples such as developing new products.
(Marketing must help with the design, the forecast and target costs; accounting must ensure adequate cash for development and the necessary
capital equipment.) Similarly, new technology or new processes emanating from operations must meet the approval of marketing and the
capital constraints imposed by the accounting department.
LO 2.3: Understand the significance of key success factors and core competencies
AACSB: Analytical thinking

13. To summarize outsourcing trends:
 Not everyone who outsources is 100% satisfied, and future arrangements may be revised or insourced.
 IT will be a major expansion area, according to Gartner, Inc.
 More laws may be passed to protect U.S. jobs.
 Foreign firms will increase their outsourcing to the U.S.
 Outsourcing will continue to grow.
 Current practices will be improved.
LO 2.3: Understand the significance of key success factors and core competencies
AACSB: Reflective thinking

14. Cost savings in recent years from outsourcing has been significant. It may be possible to reduce labor costs by as much 75%. But more
realistically, this figure is in the 20%–40% range. Overall savings in the 10%–30% range are possible.
LO 2.3: Understand the significance of key success factors and core competencies
AACSB: Analytical thinking

15. Internal issues include
 Employment—morale may drop, and employees may lose their jobs.
 Facilities—may need to be changed if components arrive in different stages of assembly.
 Logistics—now includes customs, timing, and insurance.
LO 2.3: Understand the significance of key success factors and core competencies
AACSB: Analytical thinking

16. The company should identify its own core competencies and then consider a list of candidate activities and firms for outsourcing. The factor-
rating method can be used to compare various companies on a set of factors that management considers important.
LO 2.3: Understand the significance of key success factors and core competencies
AACSB: Analytical thinking

17. Bad outsourcing decisions may result in:
 Higher transportation cost
 Loss of control
 Future competition from the provider
 Negative impact on employees
 Quick gains at the expense of long-term objectives
LO 2.3: Understand the significance of key success factors and core competencies
AACSB: Analytical thinking

18. McDonald’s fits the categorization in the text as a multidomestic, as opposed to international, global, or transnational. This is the
concept of exporting the management talent and process allowing flexibility in the product itself. In the case of McDonald’s, this export is
operations management expertise, which it has implemented world-wide. Interestingly, McDonald’s likes to call itself multilocal.
LO 2.5: Identify and explain four global operations strategy options

8. 16 CHAPTER 2 OP E R A T I O N S ST R A T E G Y I N A GL O B A L EN V I R O N M E N T
Copyright ©2020 Pearson Education, Inc.

AACSB: Application of knowledge
ETHICAL DILEMMA
Here is an interesting scenario. A firm can save $10 million in production costs per year. All it has to do is locate manufacturing in Vietnam,
which is not a democracy, where sustainability is not an issue, and where some employees are exploited. Nike faced a similar dilemma in
Vietnam, where it was accused of paying less than a livable wage ($1.60 per day). Students may be prepared to discuss this current and
sensitive subject.

9. CHAPTER 2 OP E R A T I O N S ST R A T E G Y I N A GL O B A L EN V I R O N M E N T 17
Copyright ©2020 Pearson Education, Inc.

END-OF-CHAPTER PROBLEMS
2.1 Arrow; Bidermann International, France
Braun Household Appliances; Procter & Gamble, U.S.
Volvo Autos; Geely, China
Firestone Tires; Bridgestone, Japan
Godiva Chocolate; Campbell Soup, U.S.
Haagen-Dazs Ice Cream; great globalization discussion example: Haagen-Dazs was established in New York City; now owned by
Pillsbury (U.S.A.), which is owned by General Mills (U.S.A.), but Nestlé SA (Switzerland) is licensed to sell Haagen-Dazs in the U.S.
Jaguar Autos; Tata, India
GE Appliances; Haier, China
Lamborghini; Volkswagen, Germany
Goodrich; Michelin, France
Alpo Pet Foods; Nestlé, Switzerland

2.2 The corruption perception index maintained by Transparency International (www.transparency.org) gives a 1-to-10 scale (10 being least
corrupt to 1 being most corrupt). Also see Chapter 8, Table 8.2. For 2017 least corrupt: Denmark, #2, Switzerland #3, USA #16, China #77,
Venezuela #169.
A lively class discussion can also take place regarding who pays bribes, as shown on the same Web site. Other perspectives of culture
are shown on the Asia Pacific Management Forum page (www.apmforum.com).

2.3 The Economist does an analysis similar to this on occasion, but the “Global Competitiveness Index,” World Economic Forum, Geneva
(www.weforum.org) does one every year. (Also see Table 8.1 in the text.) For 2017-2017 most competitive: Switzerland #1, USA #2, China #27,
Mexico #51.

2.4 The three methods are cost leadership, differentiation, and response. Cost leadership can be illustrated by Walmart and Dell, with low
overhead and huge buying power to pressure its suppliers into concessions. Differentiation can be illustrated by almost any restaurant or restaurant
chain, such as Red Lobster, which offers a distinct menu and style of service than others. Response can be illustrated by a courier service such as
FedEx, that guarantees specific delivery schedules; or by a custom tailor, who will hand make a suit specifically for the customer.

2.5 Cost leadership: institutional food services, such as Sodexho, provide meal service to college campuses and similar institutions. Such firms
often get their contracts by being low bidder to provide service. Response: a catering firm (the customer picks the menu, time, and date).
Differentiation: virtually all restaurants seek differentiation in menu, in taste, in service. This is particularly true of fine dining restaurants, but also
true of fast food restaurants. For instance, Burger King likes to talk about meals “anyway you want them,” and McDonald’s has a playground or
seating area for children.

2.6 (a) The maturing of a product may move the OM function to focus on more standardization, make fewer product changes, find optimum
capacity, stabilize the manufacturing process, lower labor skills, use longer production runs, and institute cost cutting and design
compromises.
(b) Technological innovation in the manufacturing process may mean new human resources skills (either new personnel and/or training of
existing personnel), and added capital investment for new equipment or processes. Product design, layout, maintenance procedures,
purchasing, inventory, quality standards, and procedures may all need to be revised.
(c) A design change will, at least potentially, require the same changes as noted in (b).

2.7 Specific answers to this question depend on the organization considered. Some general thoughts follow:
(a) For a producer with high energy costs, major oil prices change the cost structure, result in higher selling prices, and, if the company
is energy inefficient compared to other producers, result in a change in competitive position. Conversely, when oil prices drop it is
a bonanza for heavy fuel users such as airlines.
(b) More restrictive quality of water and air legislation increases the cost of production and may, in some cases, prohibit the use of
specific technologies. The high cost of process modification to meet more rigid standards has resulted in the closing of numerous
plants including paper mills and steel mills.
(c) A decrease in the number of young prospective employees entering the U.S. labor market can contribute to a tighter job market.
High unemployment rates can have the opposite effect.
(d) Inflation, especially at high or uncertain rates, makes it more difficult to predict both the cost of production and the market demand.
(e) Legislation moving health insurance from a before-tax benefit to taxable income will reduce the take-home pay of employees by
the amount of the taxes. This could have a significant effect on the income of employees in the lower pay classifications, putting

10. 18 CHAPTER 2 OP E R A T I O N S ST R A T E G Y I N A GL O B A L EN V I R O N M E N T
Copyright ©2020 Pearson Education, Inc.

substantial pressure on operations managers to increase wages in these classifications. (This does not mean that it is not a good idea
for society—i.e., to make employees more sensitive to the cost of health insurance.)

2.8 (a) Using the weighted model, with the four weights totaling 1.0, England has a risk of 2.3 and Canada a risk of 1.7. Now Canada is
selected.
England = .1(2) + .6(3) + .2(1) + .1(1) = 2.3
Canada = .1(3) + .6(1) + .2(3) + .1(2) = 1.7
(b) When each of the weights is doubled, the selection stays the same: Canada.

2.9 With weights given, the results are
Mexico = 3.3 = [.4(1) + .2(7) + .1(3) + .1(5) + .1(4) + .1(3)]
Panama = 4.1
Costa Rica = 4.4
Peru = 4.2
Mexico is the lowest-risk country for the firm to outsource to.

2.10 (a) The results of the factor rating method are
Overnight Shipping Worldwide Delivery United Freight
Weighted total 800 815 775
Weighted average 80 81.5 77.5
The best outsource provider is Worldwide Delivery.
(b) Nothing changes in the weighted averages if every one of the weights is doubled. The weighted totals will double.
(c) If the three Overnight Shipping ratings increase by 10%, to 99, 77, and 77, respectively, the new weighted average is 88, and the
weighted sum is 880. So Overnight is now the preferred logistics provider.

2.11
Selection Criteria Criterion Weight Computations for Manila Computations for Delhi Computations for Moscow
1. Flexibility 0.5 0.5  5 = 2.5 0.5  1 = 0.5 0.5  9 = 4.5
2. Trustworthiness 0.1 0.1  5 = 0.5 0.1  5 = 0.5 0.1  2 = 0.2
3. Price 0.2 0.2  4 = 0.8 0.2  3 = 0.6 0.2  6 = 1.2
4. Delivery 0.2 0.2  5 = 1.0 0.2  6 = 1.2 0.2  6 = 1.2
Total score 1.0 4.8 2.8 7.1
Moscow Bell is clearly the highest rated for Walker’s help desk.

2.12
Provider Score
A 5W + 320 = (60 + 15 + 125 + 15 + 30 + 75)
B 4W + 330
C 3W + 370
D 5W + 255
Find all w from 1 to 30 so that:
3w + 370  5w + 320, or 50  2w, or w  25
3w + 370  4w + 330, or 40  w, or w  40

11. CHAPTER 2 OP E R A T I O N S ST R A T E G Y I N A GL O B A L EN V I R O N M E N T 19
Copyright ©2020 Pearson Education, Inc.

3w + 370  5w + 255, or 115  2w, or w  57.5
Company C is recommended for all w such that 1.0  w  25.0

2.13 Global. Its level of integration goes beyond multinational. The collection of parts and subassemblies coming from other countries is
carefully orchestrated. It is not transnational because its “home” is clearly the U.S., and there is little sense of “local responsiveness.”
CASE STUDY
RAPID-LUBE
1. To provide economical preventative maintenance and interior auto cleaning, primarily to vehicles owned by individuals (as opposed to
businesses), in the U.S.
LO 2.1: Define mission and strategy
AACSB: Reflective thinking

2. This case is a good way to get the student thinking about the 10 decisions around which the text is organized. Rapid-Lube’s approach to
these 10 decisions includes
 Product design: A narrow product strategy could be defined as “lubricating automobiles” (more in Chapter 5).
 Quality strategy: Because of limited task variety, high repetition, good training, and good manuals, quality should be relatively easy
to maintain.
 Process strategy: The process strategy allows employees and capital investment to focus on doing this mission well, rather than trying to
be a “general-purpose” garage or gas station.
 Location strategy: Facilities are usually located near residential areas.
 Layout strategy: The three bays are designed specifically for the lubrication and vacuuming tasks to minimize wasted movement on the
part of the employees and to contribute to the speedier service.
 Supply-chain management: Purchasing is facilitated by negotiation of large purchases and custom packaging.
 Human resources strategy: Human resources strategy focuses on hiring a few employees with limited skills and training them in a
limited number of tasks during the performance of which they can be closely supervised.
 Inventory: Inventory investment should be relatively low, and they should expect a high turnover.
 Scheduling: Scheduling is quite straightforward with similar times for most cars. Once volume and fluctuation in volume are
determined, scheduling should be very direct—assisting both staffing and customer relations.
 Maintenance: There is relatively little equipment to be maintained, and therefore little preventive maintenance is required. With three bays
and three systems, there is backup available in the case of failure.
LO 2.2: Identify and explain three strategic approaches to competitive advantage
AACSB: Reflective thinking

3. Specialization of personnel and facilities should make Rapid-Lube more efficient. Jobs/tasks accomplished per man hour would be a
good place to start.
LO 2.3: Understand the significance of key success factors and core competencies
AACSB: Reflective thinking

12. 20 CHAPTER 2 OP E R A T I O N S ST R A T E G Y I N A GL O B A L EN V I R O N M E N T
Copyright ©2020 Pearson Education, Inc.

VIDEO CASE STUDIES
STRATEGY AT REGAL MARINE
There is a short video (7 minutes) available in MyLab Operations Management that is filmed specifically for this text and supplements this
case.
1. Regal Marine’s mission is to provide luxury performance boats to the world through constant innovation, unique features, and high quality
that will differentiate the boats in the marketplace.
LO 2.1: Define mission and strategy
AACSB: Reflective thinking
2. A strength of Regal Marine is continued innovation that is being recognized in the marketplace. One current weakness is maintaining an
effective, well-trained labor force in a tight Florida labor market. The opportunities for Regal include an increase in boat sales brought about
through the reduction of the luxury tax and Regal Marine’s increasing market presence in the world boat market. The threats to Regal are a huge
number of small competitors going after various parts of the market. Brunswick goes after the mass market, and hundreds of small boat
manufacturers go after various niche markets.
LO 2.1: Define mission and strategy
AACSB: Reflective thinking

3. Regal Marine’s strategy is to focus on constant innovation, high quality, and good value for the money with sales through effective
dealers.
LO 2.1: Define mission and strategy
AACSB: Reflective thinking

4. Each of the 10 operations management decisions is important to Regal’s success:
 Product: Must be unique, full of features, and richly appointed, which puts constant pressure on the design, styling, and appointments.
 Quality: Because the typical Regal Marine customer is interested in exceptional quality for his/her substantial investment.
 Process selection and design: Because of the large number of boats and custom features, building via repetitive processes in a modular
way has proven to be an effective and efficient process.
 Inventory: Regal tries to drive down finished goods inventory but must maintain inventory of purchased parts to meet changing
production schedules. Additionally, the tooling inventory, that is the various molds, create an inventory problem all their own. This is
a good point for class discussion, as most students may not be familiar with the process.
 Scheduling: Regal tries to move the components from workstation to workstation on a one-day JIT basis. Good, reliable schedules are
necessary to get the job done.
 Supply chain management: Of course suppliers are important because of many of the appointments—from galley features through
engines and hardware make a huge difference in the perceptions and performance of marine craft. Consequently, the selection of these
suppliers and their performance is critical to Regal.
 Maintenance: Much of Regal’s maintenance hinges on keeping fiberglass guns and molds ready for use.
 Location: Because Florida is one of the major markets for boats in America, Regal is positioned to supply this large market rapidly
and economically.
 Layout: Because of the bulkiness of the product, the layout must be designed, as it is, to minimize loads times the distances times the
difficulty factor. There is a clean logical flow of material through the plant.
 Human resources: Is important because boat hulls, decks, assembly, and finishing out the boats have a high labor content. Additionally,
the current diverse labor market in Florida creates special challenges for operations managers at Regal.
LO 2.3: Understand the significance of key success factors and core competencies
AACSB: Reflective thinking
1

13. CHAPTER 2 OP E R A T I O N S ST R A T E G Y I N A GL O B A L EN V I R O N M E N T 21
Copyright ©2020 Pearson Education, Inc.

HARD ROCK CAFE’S GLOBAL STRATEGY
There is a short video (9 minutes) available in MyLab Operations Management that is filmed specifically for this text and supplements this
case.
1. Identify the strategic changes that have taken place at Hard Rock Cafe. What we want to do here is help the student understand that an
optimum mix of internal strengths and opportunities drives strategies in a changing environment.
 Initially, Hard Rock was a London cafe serving classic American food.
 Then it became a “theme” chain with memorabilia in tourist destinations.
 Then it added stores.
 Then it added live music and a rock concert.
 Then it became an established name and began opening hotels and casinos.
 Then it upgraded its menu.
 Then it moved into cities that are not the typical tourist destination.
LO 2.1: Define mission and strategy
AACSB: Reflective thinking

2. As these strategic changes have taken place—the 10 decisions of OM change:
 Location: From a London cafe, to tourist destinations, to non-tourist locations.
 Product design: New menu items
 Quality: The entire evaluation of quality and quality control got much more complex.
 Process: The kitchen process changed when Hard Rock went from hamburgers to lobster, and additional changes were made as the
firm moved to retail merchandising.
 Layout: Added retail stores, added live music facilities.
 Supply-chain management: Purchase memorabilia and lobsters—new expectations of the supply chain.
 Inventory: From food to clothing to memorabilia, to expanded food items in inventory—how do you keep lobsters alive and how long?
 Human resources: The range of talents needed keeps expanding; from cooks of classic American fare and waitstaff and bartenders, to
merchandisers, to cooks for a wider more expensive menu, to coordinators and performers for the live music facilities.
The case says little about scheduling and maintenance, but every change in product (food or merchandise) and every change in equipment
and processes changes scheduling and maintenance.
LO 2.3: Understand the significance of key success factors and core competencies
AACSB: Application of knowledge

3. Hard Rock fits in the multidomestic strategy, which uses the existing domestic model globally.
LO 2.5: Identify and explain four global operations strategy options
AACSB: Reflective thinking

OUTSOURCING OFFSHORE AT DARDEN
There is a short video (10 minutes) available in MyLab Operations Management that is filmed specifically for this text and supplements this
case. Since this case was written and filmed, Darden spun off in 2015 Red Lobster into a separate company.
1. There are numerous outsourcing opportunities available to a restaurant, including food supplies, all other supplies, janitorial, data
processing, benefits, marketing, and bookkeeping. Darden outsources the seafood and produce part of its supply chain, but maintains tight
quality standards “from farm to fork.”
LO 2.3: Understand the significance of key success factors and core competencies
AACSB: Analytical thinking

2. When a giant like Darden procures supplies in 35 countries, it needs to have a large staff “on the ground” to arrange for training, quality
control, contracts, expediting, language/cultural issues, and so on. With very tight standards, it will not use a supplier until all its expectations
3
2

14. 22 CHAPTER 2 OP E R A T I O N S ST R A T E G Y I N A GL O B A L EN V I R O N M E N T
Copyright ©2020 Pearson Education, Inc.

for reliability/quality are met. Once trained, a supplier need not be managed as closely, freeing Darden supply-chain personnel to seek out
the next provider.
LO 2.3: Understand the significance of key success factors and core competencies
AACSB: Analytical thinking

3. In other industries, perhaps where 48-hour freshness is not a critical issue, supply chains may differ. Challenges come from culture,
communications, distance, and documents. Companies like Walmart have used alliances. P&G reorganized along product lines instead of
geography to increase coordination. Mercedes decided to build some models in the U.S. to get closer to customers.
LO 2.3: Understand the significance of key success factors and core competencies
AACSB: Application of knowledge

4. Darden outsources seafood harvesting and preparation offshore because (a) it may not legally own/control the catch in foreign waters;
(b) labor intensity of food preparation means it is cheaper for that work to be done offshore; (c) bulk food purchases are capital intensive and
not part of Darden’s core competence. Darden has recently spun off its Red Lobster restaurants in part because of the special challenges and
costs connected with this part of its business.
LO 2.3: Understand the significance of key success factors and core competencies
AACSB: Reflective thinking

ADDITIONAL CASE STUDY (available in MyLab Operations Management)
OUTSOURCING TO TATA
Tata is a major Indian industrial and consultancy organization that has used its low-cost, highly skilled software professionals to establish a
position in global markets. In this case study, Tata won the bid to revamp New Mexico’s state unemployment compensation computer system.
1. The government of New Mexico, like most other state governments, does not have the expertise on staff to complete a major multi-year
IT project internally. The factor rating method in this chapter may have helped find the ideal provider and that may be a worthwhile
exercise for your students. Perhaps New Mexico should have considered factors that relate to:
 Establishing specific goals and specifications.
 Negotiating goals and performance milestones.
 Monitoring the project.
 Two-way communication on project status and performance.
A class discussion on how well New Mexico performed on the above factors should prove interesting.
LO 2.4: Use factor rating to evaluate both country and outsource providers
AACSB: Analytical thinking

2. There are undoubtedly cultural issues that arise the first time an organization deals with any foreign partner (you can probably pick good
recent examples from the daily news). Yet each of the issues above needs to be rigorously addressed for any project. IT projects, perhaps
more than other outsourced projects, have a very high failure rate for sundry management reasons, which in this case, are complicated
by distance and culture. Large long-term projects such as this have an increased chance of budget over runs, delay, and changing
specifications.
AACSB: Diverse and multicultural work environments

3. There are numerous risks associated with outsourcing IT projects. One estimate found that 79% of U.S. firms outsource some phase of
their IT and IT projects. Turnover, both internal and at the outsource provider, combined with less communication and control, changing
technology, and altered specifications, all contribute to increased risk.
AACSB: Application of knowledge

15. Visit https://testbankbell.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!

16. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

17. Tämä ei kuitenkaan minua pahoin huolestuttanut, sillä helpostihan
saavuttaisin joukkoni, mutta arkaluontoinen asia oli herättää tähän
aikaan päivästä herrasmiehen perhe, vaikkapa vain tarkoituksella
varoittaa sen jäseniä. Sitäpaitsi ajattelin, että jos neuvoni näyttäytyisi
tarpeettomaksi, minun varhainen siellä käyntini, joka ei voisi
huomaamatta tapahtua, voisi kentiesi juuri aiheuttaa sen vaaran,
jota pelkäsin. Kaikeksi onneksi oli eräs keskitie: vaikka en voisikaan
suullisesti puhutella maatilan asujamia, voisin sen tehdä kirjeellisesti.
Suurimmassa kiireessä, jota pelkoni vieläkin lisäsi, kirjoitin siis
tuon varoittavan kirjoituksen.
Luotettavaksi sananviejäksi sain erään yhdysvaltalaisia suosivan
miehen, joka lupasi, niin pian kuin perhe oli noussut, viedä kirjeen
määräpaikkaansa.
Keventyneemmällä mielellä annoin lähtökäskyn.
Kauan ei tätä mielialaa kuitenkaan kestänyt; vaikka kuinka olisin
taistellut, en voinut kumminkaan poistaa tunnoltani taakkaa, ja
vaikka kuinka olisin miettinyt, en osannut selittää sen syytä. Kerran
tahi pari, kun huolestumiseni tuntui mitä raskaimmalta, annoin
hevoseni pysähtyä, päättäen nelistää takaisin; mutta sitten ratsastin
taas epäröiden eteenpäin. Joku varovaisuudentunne esti sitäpaitsi
minua kääntymästä takaisin; torilta lähteissämme olimme etäältä
kuulleet herjaussanoja sekä huutoja: Mueran los tejanos! Töin tuskin
voin pidättää väkeäni heille kostamasta.
Tiellä näimme jälkiä. Meitä ammuttiin eräältä kukkulalta; mutta
kun lähetin sinne miehiäni, ei sieltä tavattu ketään. Hevosen jälkiä
huomattiin, ja kerran nähtiin ratsujoukon nelistävän pois pitkin
eteläistä vierua. Se oli varmaankin Ijurran joukkoa, mutta me

18. luulimme Canalen todellakin olevan läheisyydessä, ja koska ottelu
hänen hyvin järjestettyä joukkoaan vastaan oli kokonaan toista kuin
kahakka Ijurran kanssa, kuljimme varovasti. Kuitenkin jatkoimme
matkaamme, näkemättä vilahdustakaan tuosta kuuluisasta
sissijoukosta.
Kaupunkiin päästyämme huomasimme ihmeeksemme, ettei sinne
majoitettu sotajoukon osasto vielä ollut marssinut pois. Heidän olisi
pitänyt lähteä samana aamuna kuin mekin, mutta pääkortteerista oli
saapunut vastakäsky, joka lykkäsi lähdön muutamaa päivää
tuonnemmaksi.
Tämä oli hyvä uutinen; heti sen kuultuani aloin hautoa
epämääräisiä aikeita. Toivoin, että meidät lähetettäisiin takaisin
maakylään, mutta valitettavasti ei näin käynyt; meidän oli jääminen
tähän osastoon.
Koska jokainen asuttava rakennus oli sotamiesten hallussa,
osoitettiin meille leiripaikka kappaleen matkaa kaupungin
ulkopuolella, erään kauniin virran rannalla; pantuamme hevoset
liekaan sekä pystytettyämme telttamme, aloimme kotiutua.
Kauan en viipynyt leirissä. Niin pian kuin tarpeelliset toimet olivat
tehdyt, menin jälleen kaupunkiin. Täällä sain tietää, ettemme
varmaankaan vielä viikkoon tulisi täältä lähtemään. Rauhoittuneena
ja virkistyneenä keskusteluista entisien toverieni kanssa, palasin
leiriin toivorikkaammalla mielellä.
Mutta jäätyäni jälleen yksikseni, tunsin tuskallisten aavistuksieni
palaavan uudella voimalla. Maaten huovallani annoin
mielikuvitukselleni vapaan vallan.

19. Olin tehnyt erään suunnitelman, ja sen toimeenpanemisen
harkinta lievitti johonkin määrään tähän asti tuntemaani
alakuloisuutta.
Suunnitelmani oli ratsastaa kolmenkymmenen parhaan mieheni
kanssa samaa tietä takaisin, jota olimme tulleetkin, ja piiloutua
maatilan läheisyyteen; itse menisin kartanoon puhumaan niiden
neuvojen puolesta, jotka olin kirjeeseen uskonut. Jos huomaisin niitä
jo noudatetun, sitä parempi; silloin rauhoittuisin ja palaisin
tyytyväisenä jälleen; mutta minä olin milt'ei varma, että don Ramos
oli ne hyljännyt. Kaikissa tapauksissa olin päättänyt ottaa selkoa
asiasta ja tyydyttää haluni saada vielä kerran tavata lemmittyäni.
Olin jo sanonut asiasta miehilleni sekä määrännyt lähtö-ajan;
lähtisimme vuorokauden pimeimmällä hetkellä voidaksemme pysyä
salassa.
Syy, miksi en tahtonut lähteä varemmin, oli seuraava: en
uskaltanut ottaa koko joukkoani mukaani, saamatta lupaa
pääkortteerista, ja sitä en voinut pyytää, sillä en millään ehdolla
tahtonut, että tämä retki tulisi muiden tietoon. Olin siis pakotettu
tyytymään pienempään joukkoon, mutta silloin oli varovaisuus
paikallansa. Jos kulkisimme maantietä, ennenkuin väenliike oli
lakannut, voisi kentiesi joku nopea lähetti edeltäpäin viedä sanan
meidän lähestymisestämme ja saattaa meidät onnettomuuteen.
Aikomukseni kuitenkin oli lähteä niin pian kuin tulisi pimeä, jotten
lähtemällä vielä myöhemmin säikähdyttäisi maatilan asujamia öisellä
käynnilläni. Puolentoista tunnin yhtämittainen ratsastaminen veisi
minut sen portille.
* * * * *

20. Hämärän hetki oli tuskin mennyt, kun nousimme ratsuillemme ja
kaikessa hiljaisuudessa ratsastimme leiriä ympäröivään metsään.
Seurattuamme kappaleen matkaa ahdasta polkua tulimme isolle
tielle, joka johti maatilalle. Rube ja Garey olivat vakoojina. He olivat
laskeutuneet ratsuiltansa ja kulkivat nyt jalkaisin. Täten he voivat
paremmin välttää ilmituloa, samalla kuin mikään ei estänyt heitä
itseä huomaamasta mahdollisesti läsnäolevaa vihollista.
Täydellisesti luottaen niihin miehiin, jotka olivat lähetetyt
edeltäpäin, ratsastimme eteenpäin, sovitellen kulkumme siten,
ett'emme tulisi perille ennen heitä. Väliin huomasimme heistä
vilahduksen erään pitkän, suoran tien toisessa päässä, jossa he
olivat pensaston peitossa tahi kyykistyneinä jonkun suojan taakse
tutkimaan edessänsä olevaa tietä. Vihollista ei kuitenkaan näkynyt.
Jo olimme sillä kohdalla, missä maantie haarautui: oikealle kädelle
kylään, vasemmalle suoraan maatilalle. Kuljimme viimeksimainittua.
Vielä penikulma, niin olisimme paikalla; neljännesosa tästä matkasta,
niin saisimme sen muurit näkyviimme. Eteenpäin!
Mitä tämä valo merkitsi? Nouseeko aurinko lännestä? Onko metsä
tulessa? Mistä tulee tämä keltainen kimallus, jonka puunrungot
puoleksi hämärtävät. Onko se kuu?
Maatila on tulessa!
— Ei… se on mahdotonta. Kivirakennus, jossa on tuskin puuta
uunivalkeaksikaan! Se on mahdotonta.
Ei olekaan. Me nelistämme esiin metsästä, maatila on edessämme
ja sen valkoiset muurit loistavat tulen keltaisessa valossa. Mutta
rakennus on paikallansa. Ankara nuotio palaa portin edustalla; se se
levittää loisteensa metsään.

21. Pysäytämme hevosemme sekä tuijotamme ihmetellen tuohon
ilmiöön.
Näemme aimo rovion, johon on otettu poltinaineksia talon kuivasta
lehväsvarastosta — mahdoton tulimeri, joka vaimentaa valjun
kuutamon.
Voimme nähdä maatilan rakennukset yhtä selvään kuin
päivänvalossakin.
Miksi tämä rätisevistä akasiakimpuista rakennettu polttouhri?
Nuotion ympärillä näkyy joukko olentoja. Siellä on miehiä, naisia,
koiria ja satuloituja hevosia. Isoja hopeakaloja paistetaan hiilillä, ja
jo valmiiksi paistettuja niellään ahmimalla. Ovatko nuo villejä
loimuavan nuotion ympärillä?
Ei, voimme aivan selvään erottaa heidän kasvonsa, miesten
valkean ihon ja mustan parran sekä naisten puuvillavaatteet;
voimme nähdä sombreroja sekä serapeita, villalevättejä ja
alushousuja, vyöhineitä, sapeleja; voimme kuulla heidän äänensä,
kun he kirkuvat, rääkyvät ja laulavat; näemme heidän rohkeat
eleensä heidän tanssiessaan fandango-tanssiaan. Ei, nämä eivät ole
intiaaneja; se on sissijoukon leirivalkea.
Ah, jospa olisin kuunnellut järjen ääntä ja antanut miesteni
piirittää nuo konnat! Mutta vereni kiehui, ja minä pelkäsin tuhlata
ainoatakaan silmänräpäystä, etten tulisi liian myöhään, sillä aavistin
pahinta.
Annettiin hyökkäyskäsky, ja ikäänkuin kahleistansa päässeet koirat
ryntäsimme esiin, kohottaen sotahuutomme.

22. Tämä oli hullun yritys. Vihollisemme tunsi täydellisesti tuon käheän
teksaslaisen "hurraa"-huudon. Se oli suotta huudettu heidän
säikähdyttämiseksensä. He eivät koskaan olisi meitä varronneet.
Huuto varoitti heitä ja saattoi heidät hajoamaan kuin akanat.
Maatilalle vievä, jyrkkä tie oli hevosillemme liian vaivaloinen, ja
ennenkuin pääsimme kukkulalle, oli sissien pääjoukko jo noussut
ratsuillensa ja paennut kiireesti pois näkyvistä. Kuusi joutui elävänä
käsiimme, mutta tavallisuuden mukaan oli tuon ovelan päällikön
onnistunut paeta.
Takaa-ajon yrittäminen olisi ollut mielettömyyttä; he pakenivat
kukkulan takana oleviin synkkiin metsiin, ja minunkin mielessäni oli
kokonaan toista. Ratsastin pihaan. Tätä valaisi nuotiosta tuleva
leimu. Siellä vallitsi hävityksen kauhistus. Kalliita huonekaluja,
rikottuja tahi kumoonheitettyjä, oli sikinsokin verannalla ja
kivikerrassa. Huusin Isolinan ja don Ramonin nimeä — vain kaiku
vastasi huutooni.
Hyppäsin hevosen seljästä, hyökkäsin verannalle yhä huutaen ja
yhä saamatta vastausta.
Riensin huoneesta huoneeseen, katolle, kaikkialle, jopa
rukoushuoneen sisimpäänkin. Kuun säteet loistivat alttarille, mutta
ketään ihmistä ei siellä ollut. Koko huone oli tyhjä; palkolliset, jopa
keittiöväetkin olivat kadonneet. Hevoseni ja minä olimme ainoat
elävät olennot näiden muurien sisällä, sillä seuralaiseni olivat
vankinensa pysähtyneet ulkopuolelle.
Toivon pilkahdus lensi sydämeeni. Kentiesi he olivat totelleet
neuvoani ja lähteneet pois ennen rosvojoukon tuloa? Jospa taivas
soisi sen niin olevan!

23. Ah, tämä toivo petti pian. Kääntyessäni pois, palatakseni pihalle ja
koettaakseni vangeilta saada tietoa perheen kohtalosta, sattuivat
silmäni erääseen muurin varjossa hiipivään henkilöön. Ilon
huudahdus pääsi minulta tuntiessani Cyprio-pojan, joka samassa
astui esiin piilostansa.
— Cyprio! huusin minä.
— Niin, sennor, vastasi hän ja lähestyi paikkaa, jossa olin.
— Sano minulle, Cyprio, missä he ovat… missä?
— Carrai, sennor! Nuo pahat miehet ovat vieneet emäntäni pois,
en tiedä mihin.
— Sennoranko, sennoran?
— Oi, herra, tämä on hirmuista!
— Sano minulle kaikki pian! Pian, Cyprio!
— Sennor, tänne tuli miehiä, joilla oli musta naamari kasvoilla ja
jotka murtautuivat huoneisiin sekä veivät isännän pois; sitten he
laahasivat donna Isolinan pihalle. Toiset menivät talliin ja toivat sieltä
sen valkoisen hevosen… sen, joka tuotiin aavikolta tänne. Sen
selkään he sitoivat donna Isolinan. Neitsy Maria, mikä näky!
— Sitten?
— Sitten he veivät hevosen virran poikki sen toisella puolella
olevalle kedolle. Kaikki menivät katsomaan tuota "pilaa", joksi he sitä
sanoivat… Taivas, mikä pila! Minä en mennyt, sillä he löivät minua ja

24. uhkasivat tappaa minut, mutta minä näin kaikki kukkulalta, jossa olin
piiloutunut pensastoon. Oi, pyhä Maria!
— Sitten?
— Sitten ne pistivät raketteja hevosen kupeeseen ja sytyttivät ne,
nykäisivät ohjaksista, ja hevonen läksi laukkaamaan, raketit
perässänsä sekä donna Isolina sidottuna pitkäkseen sen selkään…
sennoritaparka! Voin nähdä hevosen, kunnes se oli kaukana,
kaukana aavikolla, Jumala minua varjelkoon! Sennorita on hukassa!
— Vettä! Rube! Garey! Ystävät… vettä! Vettä! Koetin päästä
kaivolle, mutta hoippueltuani pyörryksissä pari askelta tunsin
voimaini pettävän ja kaaduin hervotonna maahan.

25. XVIII.
Yöllä.
Olin ainoastansa pyörtynyt. Hermoni ja ruumiini olivat vielä heikot
eilispäivän ottelussa kärsimästäni verenvuodosta. En voinut kestää
tuon kauhean uutisen vaikutusta.
Tuntooni tultuani huomasin olevani suihkukaivon lähellä, aitauksen
reunaan nojautuneena. Rube, Garey y.m. seisoivat ympärilläni.
Märistä vaatteistani käsitin, että minua oli valeltu, ja joku oli juuri
kaatamassa väkevää viinaa kurkkuuni.
Ensimäinen ajatukseni toinnuttuani oli kosto, ja ankara halu päästä
ajamaan takaa tuota Ijurra-saatanaa yötä päivää, vaikka tämä
vainoaminen veisikin minut vihollisen maan sydämeen. Tämä oli
kuitenkin vain silmänräpäyksen tunne; kosto oli tällä kertaa
jätettävä. Minun piti lähteä aivan toiselle haaralle kuin tuo pakeneva
sissijoukko — valkoisen hevosen jälkeen.
Valitsin kuusi parhainta jälkientuntijaa seuralaisikseni ja käskin
luutnantti Wheatleytä, joka oli minua seurannut, palaamaan muiden
kanssa leiriin. Mitä vähemmän miehiä oli poissa, sitä vähemmän

26. meitä kaivattaisiin, ja niitä, jotka olin valinnut, pidin tarkoitukseeni
riittävinä. Onnistui hankkeemme tahi ei, piti meidän kuitenkin pian
palata. Sitten olisi kyllä aikaa keksiä keinoja tämän hirveän
näytelmän johtajan sekä päänäyttelijöiden vangitsemiseksi.
Hevosen hankkiminen Cypriolle ja satulaan nouseminen oli
silmänräpäyksen työ. Seuraavassa hetkessä me ratsastimme
kukkulalta, syöksyimme virtaan, nelistimme läheisen metsän läpi ja
pääsimme sitten aukealle aavikolle.
Cyprion johdolla löysimme pian paikan, jonka tuo julma näytelmä
oli saastuttanut. Maa oli monen hevoskavion tallaama; ruudin
mustaamia paperipalasia, katkenneita rakettikeppejä ja puoleksi
palaneita sytytyskoteloja oli huiskin haiskin nurmella — tuon
pirullisen näytelmän tuliset jäännökset! Me emme tässä pysähtyneet.
Oppaamme ja kuunvalon avulla löysimme helposti valkoisen hevosen
jäljet, ja niitä seuraten olimme pian kaukana aavikolla.
Enemmän kuin penikulman ratsastimme nelistämällä.
Silmänräpäykset olivat kalliit! Luottaen meksikolaiseen poikaan me
tuskin tutkimmekaan jälkiä, vaan ratsastimme suoraan sille paikalle,
jossa valkoinen hevonen viimeksi oli nähty. Cyprion sanat eivät
pettäneetkään. Hän oli pannut merkille erään viidakon, jonka laitaa
hevonen oli laukannut. Pitemmältä ei poika ollut sitä nähnyt, ja
koska hänestä ei nyt enää ollut mitään hyötyä, lähetettiin hänet
kotiin.
Viidakon toisella puolen löysimme jäljet, jotka Rube ja minä
helposti tunsimme. Hevosen tehdessä tuonoin kauhean
hyppäyksensä tasangon rotkon kallioiselle pohjalle oli näet oikeasta
etukaviosta irtaantunut kappale, joka jätti pienen loven kavion miltei
täysiympyräiseen jälkeen.

27. Niitä seuraten kuljimme eteenpäin, nyt kumminkin vitkallisemmin
ja varovammin. Äsken oli satanut, ja pehmeässä nurmikossa voimme
nähdä jäljet satulasta laskeutumatta.
Väliin tuli kuivempaa maata, johon kaviot olivat jättäneet tuskin
mitään merkkiä. Tällaisilla paikoilla hyppäsi joku meistä satulasta ja
kävi oppaana edellä. Rube ja Garey tekivät tavallisesti tämän
palveluksen, ja he kulkivat niin nopeaan, että hevosemme harvoin
tarvitsivat kulkea käyden. Ruumis puoleksi kumarassa ja silmät
terävinä riensivät he eteenpäin ikäänkuin otusta vainuavat koirat;
mutta turkiseläinten pyydystäjät eivät pitäneet mitään melua,
niinkuin ne. Ei yksikään meistä virkkanut sanaakaan. Minulla ei ollut
halua puhua — ahdistukseni oli liian suuri. Jätin jälkien etsimisen
tovereilleni ja annoin hevoseni kulkea heidän perässänsä. Ohjasten
annoin olla höllällä, ja pääni painui; tuskinpa huomasinkaan, mitä
ympärilläni tapahtui. Sydämeni oli milt'ei muserrettu.
Emme olleet ehtineet pitkälle, ennenkuin joku tuli luokseni ja
lausui hiljaa muutaman lohdutuksen sanan. Tunsin nuoren
metsästäjän ystävällisen äänen.
— Älkää peljätkö, hän lausui; älkää peljätkö! Rube ja minä
tulemme heidät löytämään, ennenkuin minkäänmoista vahinkoa on
tapahtunut. En luule tuon valkoisen hevosen nelistävän pitkälle, kun
se tuntee jonkun olevan selässänsä. Raketit sen laukkaamaan
panivat. Kun ne ovat palaneet, pysähtyy hevonenkin ja silloin…
— Ja silloin? kysyin koneellisesti.
— Silloin saamme sen kiinni, teidän hevosenne saavuttaa sen
muutamalla laukalla.

28. Aloin jo toivoa. Se sammui kuitenkin jo seuraavassa
silmänräpäyksessä.
— Jos kuu vain pysyy ylhäällä, jatkoi Garey epäilystä ilmaisevalla
äänellä.
— Kuu, niin, keskeytti häntä eräs ääni; — sehän on
katoamaisillansa.
Rube lausui tämän vastenmielisen ennustuksen harmistuneella
mutta varmalla äänellä.
Kaikkein silmät kääntyivät ylöspäin. Kuu liiteli pyöreänä ja
valkoisena pilvettömällä taivaalla ja oli miltei korkeimmillaan. Kuinka
se sitten voisi "kadota"? Mitähän Rube tällä tarkoitti. Kysyin sitä
häneltä.
— Katsokaa tuonne! vastasi hän. — Näettekö tuota mustaa
juovaa?
— Tuota mustaa juovaa pitkin taivaanrantaa… niin, sen me kyllä
näemme.
— Hyvä, jatkoi Rube — siellä ei ole metsää… ei kapulatakaan…
eikä myöskään maassa mitään töyrästä: sentähden se on pilvi, ja
olenpa nähnyt sellaisen ennenkin. Odottakaapa hiukan. Uh!
Määrältänsä kymmenen minuutin kuluttua peittää tuo musta pilvi
kuun sekä tekee kauniin sinisen taivaan yhtä mustaksi kuin
neekerin… se on varma, se.
Eipä viipynyt kauan, ennenkuin vanhan pyydystäjän ennustus kävi
toteen.
Paksuja pilviä nousi taivaalle, ja niiden mustat seinät peittivät kuun.

29. Me emme voineet kauemmin seurata jälkiä. Maatakaan ei näkynyt,
vielä vähemmän kavion jälkiä, jotka meitä opastivat, ja
pysähdyimme siis neuvottelemaan, mitä olisi parhain tehdä.
Neuvottelua ei kestänyt kauan. Jos taivas yhä jäisi pilveen, täytyisi
meidän lykätä takaa-ajaminen huomiseen tahi seurata jälkiä soihdun
valossa.
Tietysti päätimme tehdä tuon viimeksimainitun. Oli vielä keski-yö,
ja monta tuntia tulisi kulumaan ennenkuin päivä valkenisi. En voinut
elää näitä pitkiä tunteja toimetonna; vaikka meidän kulkumme kävisi
vitkallisestikin, menisimme kuitenkin eteenpäin.
— Soihtu! Soihtu!
Mistäpä sellainen saataisiin? Meillä ei ollut mukanamme mitään,
josta sen voisi tehdä, eikä metsääkään ollut lähistössä. Olimme
alastoman avonaisen aavikon keskellä. Rubenkaan kekseliäisyys ei
voinut luoda soihtua tyhjästä.
— Kuulkaahan, kapteeni! lausui Le Blanc, vanha kanadalainen
kuorma-ajuri, — kuulkaahan. Miksi en voisi ratsastaa takaisin
hankkimaan soihtuja kylästä?
Niin, miksi ei? Olimme vasta muutaman peninkulman päässä
kylästä.
Kanadalaisen esitys oli hyvä.
— Tiedän erään paikan, jatkoi hän, — jossa on oivallisia
kynttilöitä… vahakynttilöitä, käsivarren paksuisia… kirkkoon
piilotettuja.
— Kirkkoonko?

30. — Niin, onhan se kauhea synti, tietysti, mutta minkä sille voi?
Sallikaa nyt, kapteeni… Zuackenboss ja minä hankimme kyllä
kynttilöitä.
En ollut sillä päällä, että olisin pitänyt lukua tuosta pyhyyden
ryöväämisestä, ja toverini olivat vieläkin vähemmän arkatuntoisia.
Hanke päätettiin panna täytäntöön, ja Le Blanc sekä Zuackenboss
lähtivät viipymättä meidän omia jälkiämme takaisin kylään.
Me muut panimme hevosemme liekaan ja laskeuduimme nurmelle
pitkäksemme, odottamaan heidän takaisintuloansa.
Harvoin on kaksi tuntia tuntunut minusta niin pitkältä kuin nyt
kulumassa olleet, ennenkuin taasen kuulimme kavionkopseen.
Vihdoinkin kuului tuo odotettu ääni, ja pian sen jälkeen olivat
molemmat miehet luonamme. Le Blancin kädessä voimme nähdä
kolme valkoista esinettä, jotka pituudeltaan ja paksuudeltaan olivat
kelpo kangin näköisiä.
— Kapteeni, kapteeni! huudahti kanadalainen, — tässä on
kynttilöitä!…
Miehet toivat uutisia kylästä. Täälläkin olivat sissit tehneet paljon
väkivaltaa niille, joita pitivät yhdysvaltalaisten ystävinä. Useita
henkilöitä oli mitä julmimmalla tavalla rääkätty sekä silvottu. Miesten
saapuessa sinne oli rangaistus kuitenkin jo kohdannut
pahantekijöitä; sen olivat toimeenpanneet meidän leirissä olevat
toverimme, jotka olivat saaneet tiedon tapahtumasta
pakolaisjoukoilta. Kirkon ympärillä olevissa puissa riippui sinä iltana
hirmuisia hedelmiä.

31. Tuskin malttaen kuulla kertomusta, sytytimme kynttilät ja
lähdimme jälleen liikkeelle.
Valo oli erinomainen, ja me voimme seurata jälkiä täydellisesti
yhtä nopeaan kuin kuutamollakin.
Niin pimeä kuin yö olikin, huomasimme pian suuntamme johtavan
erääseen meille hyvin tuttuun paikkaan — tuon aavikolla olevan
kallion luokse! Heikosti toivoen, että hevonen olisi pysähtynyt sinne,
kiiruhdimme kulkuamme.
Tunnin kuljettuamme huomasimme nuo valkoiset kalliot. Kiiltävä
katinkulta-kivi heijasti kynttilöistämme lähtevää valoa ikäänkuin
hohtokivillä koristettu seinä. Lähestyimme varovasti, yhä noudattaen
jälkiä, samalla kuin tarkkaan katselimme eteemme toivoen saada
nähdä etsimämme esineen. Mutta ei kallion luona eikä sitä
verhoavassa pimeydessäkään ollut elävätä olentoa nähtävissä,
vaikka hevonen aivan selvään oli siinä pysähtynyt tahi ainakin
lakannut hurjasta nelistämisestänsä. Se oli lähestynyt vuorta
vitkalleen, kuten jäljistä näkyi; mutta miten ja mihin oli se sieltä
mennyt? Sen jälkiä ei enää näkynyt. Se oli kulkenut liuskakivi-
kerroksen yli, joka peitti monta syltä ympäriinsä vuoren juurella
olevan kentän; mutta sen laidassa ei voinut nähdä ainoatakaan
jälkeä.
Usean kerran ratsastimme kukkulan ympäri edestakaisin,
liuskakivikerroksen poikki ja pitkin sen ulommaista laitaa, mutta yhä
jälkeä näkemättä. Mihinkähän oli hevonen voinut joutua?
Kentiesi olisimme löytäneet jäljet paremmalla valolla; mutta kuten
asia nyt oli, etsimme pitkän aikaa ilman vähintäkään menestystä.
Kentiesi olisimme ne nytkin löytäneet, ellei olisi sattunut muuatta

32. tapausta, joka ei ainoastansa keskeyttänyt meidän etsimistämme,
vaan säikähdytti meidät jälleen ja teki miltei kokonaan tyhjäksi kaikki
meidän toiveemme.
Keskeytys ei tullut odottamatta. Isot silloin tällöin putoavat
vesipisarat olivat jo ennustaneet tuollaista aavikolla sattuvaa
sateenkuuroa, jolloin vesi syöksyy kuin kaataen. Tiesimme rajuilman
olevan tulossa, ja nyt, jälkiä etsiessämme, nousi se kaikessa
tuimuudessansa. Seuraavassa silmänräpäyksessä olivat kynttilämme
sammuneet ja turha etsimisemme ehkäisty.
Menimme kallion suojaan ja seisoimme siinä vaiti kylki kyljessä.
Luonnonvoimatkin näkyivät olevan minua vastaan. Sydämeni
katkeruudessa niitäkin sadattelin.

33. XIX.
Susia.
Hevoset kärsivät kylmästä sateesta, kaikki väsyneinä ja nälkäisinä.
Aamullinen lämmössä ja pölyssä kulkeminen sekä yön pitkä, ankara
nelistäminen oli vienyt niiden voimat, ja ne seisoivat siinä nyt pää
nuokkuvana ja korvat luimussa puolinukuksissa ja liikkumattomina.
Miehetkin olivat väsyksissä, ja ainoastansa pari heistä pysyi vielä
jaloillansa, ohjakset kädessä, ulkonevan kallion suojassa; toiset olivat
vaipuneet maahan, selkä kalliota vastaan, ja nukkuneet.
Minun varalleni ei ollut unta eikä lepoa; enpä etsinyt edes
myrskyltäkään suojaa, vaan annoin rankkasateen iskeä suoraan
hartioihini. Se oli pohjatuulen tuomaa, kylmää sadetta, mutta nyt ei
olisi hyinen pohjatuuli eikä polttava sirokko tehnyt minuun
minkäänlaista tuskan vaikutusta. Ruumiillisille tuskille olin tunnoton.
Olisinpa lausunut ne tervetulleiksikin sieluntuskiani haihduttamaan;
mutta tämä kylmä sateenkuuro ei tuonut minulle mitään lohdutusta,
vaan lisäsi päinvastoin levottomuuttani. Sade ei ollut keskeyttänyt
meidän etsimistämme, vaan se tulisi myöskin, jos sitä vain vielä
muutama tuntikin kestäisi, kokonansa hävittämään jäljet.

34. Synkkiin ajatuksiin vaipuneena en pitänyt lukua, mitä minun
ympärilläni tapahtui ja epämääräiseksi ajaksi jäin tähän äänettömään
tunnottomuuteen. Yht'äkkiä minä kuitenkin heräsin horroksistani.
Jotkut äänet, jotka sattuivat korviini, sanoivat minulle, että ainakin
kaksi tovereistani oli vielä kestänyt väsymyksen ja epätoivon. Kaksi
heistä jutteli keskenänsä, ja tunsin puhujat helposti molemmiksi
metsästäjiksi.
— Luulenpa sinun olevan oikeassa, Rube, sanoi Garey toverillensa
hillityllä äänellä. — Hevosen on täytynyt mennä sinne juomaan, ja
silloin löydämme sen varmasti. Maa järven ympärillä on nevaista, jos
oikein muistan; voimmehan pitää kynttilää hatun alla.
— Noh, niin, vastasi Rube matalalla, pitkäveteisellä äänellä; — ja
ellen erehdy, emme kohta tarvitse emme hattua emmekä kynttilää.
Katso tuonne! sanoi hän, osoittaen erästä pilvenrakoa. — Uskallanpa
panna vetoa, ettei tämä sadekuuro enää kestä kauan. Uh! Saamme
nähdä kuun jälleen neljännestunnin kuluttua…
— Sitä parempi; mutta emmekö tee parhaiten, jos ensin etsimme
jäljet?
Aika on kallista, Rube…
— Tietysti, tietysti; tuohan tänne kynttilä ja hattu, niin lähdemme.
Leveäreunaisella hatulla, jonka olivat saaneet lainaksi eräältä
toverilta, ja yhdellä isolla kynttilällä varustettuina lähtivät nuo
molemmat miehet heti tämän jälkeen menemään, lausumatta
sanaakaan enempää. He eivät sytyttäneet kynttilää, ja käytyänsä
viisi, kuusi askelta, katosivat he pimeään ja rankkasateeseen.

35. Varroten heidän palajamistansa katselin tuota kirkasta paikkaa
taivaalla, jota Rube oli osoittanut, ja sydämeni riemuitsi
huomatessani sen tulevan joka silmänräpäys suuremmaksi.
Väliin katselin järvenpuoliselle aavikolle ja kuuntelin, saadakseni
kuulla jotakin — joko pyydystäjäin ääntä tahi heidän palaavien
hevosiensa kavionkopsetta. En voinut kuitenkaan kuulla mitään.
Aloin tulla maltittomaksi, kun samassa äkkiä huomasin valon
leimahduksen kaukaa aavikolta. Se sammui heti, mutta samalla
paikalla näkyi silmänräpäys jälestäpäin pieni, mutta vakava liekki,
joka ikäänkuin yksinäinen tähti loisti sateen sinertävässä usvassa.
Muutaman silmänräpäyksen se pysyi paikallansa, mutta alkoi sitten
liikkua, milloin eteenpäin, milloin taaksepäin, milloin ympyrässä,
milloin sikin sokin moniin suuntiin, yhä pysyen lähellä maanpintaa.
Hetken perästä pysähtyi valo taasen, ja kuului kimakka huuto:
tunsimme kaikki Ruben äänen.
Taasen alkoi valo liikkua, mutta nyt se kulki nopeammin eteenpäin
suoraan suuntaan aavikon yli.
Minä seurasin sitä tarkoin. Se eteni yhä kauemmaksi, ja
seuralaiseni, jotka olivat heränneet pyydystäjäin lähtiessä, arvelivat
näiden jälleen päässeen jäljille.
Tämän vahvisti itse Garey, jonka pitkä vartalo lähestyi usvan läpi.
— Rube on löytänyt jäljet, kapteeni, sanoi hän tyynellä äänellä; —
hevonen on kulkenut pitkin kallion juurta ja mennyt sitten erästä
kuivaa harjannetta myöten, ja koska se tänne päästyään oli ruvennut
kulkemaan käyden, ei kivikkoon jäänyt selviä jälkiä, mutta tuon
järven luona, jossa maa on pehmeämpää, olemme jälleen ne

36. löytäneet. Rube on lähtenyt niitä seuraamaan. Hän katoaa pian
näkyvistämme, ellemme kiirehdi hänen peräänsä.
Sanaakaan sanomatta hyppäsimme satulaan ja ratsastimme tuota
tuikkivaa tähteä kohden, joka viittaili meille aavikon toiselta puolen.
Pian saavutimme Ruben ja huomasimme hänen käyvän eteenpäin
rajuilmasta huolimatta hyvin nopeasti, suojaten kynttilää
leveäreunaisella hatulla.
Kuten pyydystäjät olivat arvanneetkin, oli hevonen pysähtynyt
järven rannalle juomaan; mutta heti sen jälkeen oli se taasen
lähtenyt hurjaa laukkaa.
Miksi se oli ruvennut nelistämään?
Kysyin sitä Gareyltä. Huomasin hänen tietävän syyn, vaikk'ei hän
tahtonut sitä ilmaista.
Vihdoin ja huomattavan vastahakoisesti hän vastasi:
— Hevosen jälkien joukossa on sudenkin jälkiä.
Metsästäjät olivat nähneet niiden jäljet liejussa järven rannalla.
Niitä oli kokonainen lauma.
Sudet käyvät harvoin täysikasvaneen, voimallisen aavikkohevosen
kimppuun, mutta niiden vaisto oli niille sanonut, ettei tuon valkoisen
hevosen laita ollut oikein, ja niin ne olivat lähteneet ajamaan sitä
takaa, toivoen sen väsyttävänsä. Varsin luultavaa oli, että ne tulisivat
yrityksessä onnistumaan, koska hevosella oli kuorma. Ennemmin tahi
myöhemmin ne sen saavuttaisivat. Ne hyökkäisivät sen kupeisiin,
iskisivät kiinni sen väsyneihin raajoihin — ja häneen, tuohon

37. turvattomaan uhriin sen seljässä! Sekä hevonen että ratsastajatar
temmattaisiin maahan… molemmat tulisivat rikkirevityiksi…
Ajatus kauhistutti minua.
Sillävälin oli, kuten Rube oli ennustanut, taivas kirkastunut, ja yön
kuningatar valaisi taasen polkuamme. Kynttilät sammutettiin, ja
kuunvalossa seurasimme jälkiä mitä suurimmalla nopeudella.
Tässä oli villihevonen nelistänyt ja tehnyt sitä vielä monta
peninkulmaa eteenkinpäin, juosten yhä nopeinta vauhtiansa. Perässä
ja aivan sen kintereillä olivat olleet myöskin nuo verenhimoiset,
väsymättömät sudet.
Tässä oli hevonen liukastunut märällä nurmella, ja iso susi tehnyt
huonosti onnistuneen hyppäyksen sen kimppuun; niin ainakin selitti
Garey joitakuita mättäässä olevia merkkejä, ja epäilemättä hän oli
oikeassa.
Veden kohinaa kuului ja pian näimme veden sileän pinnan, joka
loisti kuun valossa. Suoraan tänne johtivat jäljet.
Se oli muuan virta; läheisyydessä oli koski, joka viime sateitten
paisuttamana pauhasi valkeana vaahtona. Kuunvalossa se oli
lumivyöryn näköinen.
Riensimme rantaan, vastapäätä kosken kuohuja. Jäljet johtivat
meidät tälle paikalle, juuri tuon kuohuvan veden reunalle. Virtaan
päin oli kavion jälkiä, vaan ei sieltä poispäin. Hevonen oli syössyt
virtaan!
Olikohan sen onnistunut päästä yli? Se oli ensimäinen
ajatuksemme. Näyttipä se uskomattomalta, milt'ei mahdottomalta.

38. Varmaankin oli virta liian syvä. Vaikka kallioita näkyikin sieltä täältä,
olivat ne vain lohkareiden huippuja, joiden välissä vesi virtasi syvänä
ja raivoisana. Olikohan hevonen kadottanut jalansijansa? Olikohan
sen täytynyt uida? Siinä tapauksessa oli virta varmaankin vienyt sen
muassansa… sen oli kai täytynyt vajota kaulaansa myöten… sen
turvaton seljässä olija…
Loppu oli kaikille selvä. Ei kaikille. Tuossa lausui vanhin ja viisain
meistä lohdutuksen sanan, joka kohensi vaipunutta rohkeuttani.
— Oh, hevonen ei ole uinut rahtuistakaan… ei, sitä se ei ole
tehnyt. Näettekö, minkä väristä vesi on?… Se on ruskeaa kuin
puhveli syksyllä. Ennen sateenkuuroa ei virran uomassa ollut
puoleksikaan sen vertaa vettä. Silloin olisi hevonen voinut mennä
virran yli kuin tanssien, ja silloin se sen tekikin.
— Se siis kahlasi virran yli ennen sadetta?
— Varmaan, luottakaa siihen. Katsokaapa jälkiä. Ne ovat
syntyneet, ennenkuin oli pudonnut pisaratakaan. Jos ei niin olisi
ollut, olisivat ne painuneet nurmikkoon paljoa syvempään. Uh!
Hevonen on mennyt yli, kastelematta kupeiltansa karvaakaan. Mitä
siis uppoamiseen tulee, ette tarvitse olla siitä peloissanne, kapteeni!
Tyttö on vielä hyvässä säilössä.
— Entä sudet? Ovatko nekin menneet virran yli?
— Ei yksikään… eihän toki! Niillä lurjuksilla on enempi järkeä. Ne
tiesivät, ett'ei heidän koipensa riittäisi, ja että virta olisi vienyt heitä
mukanansa peninkulman, ennenkuin olisivat ennättäneet uida
puoliväliin. Sudet jäivät luullakseni tälle puolelle. Kas tässä… tässä

39. on niiden jäljet. Mikä paholaisjoukko! Rannalla on tepasteltu kuin
lammaskarsinassa.
Kyykistyimme tutkimaan maata. Aivan oikein, se oli suden jälkiä
täynnä. Suuri lauma oli keräytynyt tälle paikalle, ja koska niiden
jäljet veivät joka haaralle, oli selvää, ett'eivät ne olleet jatkaneet
matkaa, vaan virran estämänä luopuneet takaa-ajamisestansa ja
hajaantuneet.
Suokoon Jumala, ettei tämä ollut pelkkää arvelua!
Keveämmällä sydämellä hyppäsin jälleen satulaan. Toverini tekivät
samoin, ja tutkien virtaa ratsastimme sitä pitkin etsiäksemme
ylimenopaikkaa.
Sellaista ei kuitenkaan löytynyt.
Ei ollut aikaa etsiä enempää, ainakaan ei minun maltittomuuteni
sallinut pitempää viivytystä. Eipä ollut ensikertaa, kun hevoseni ja
minä menimme virran poikki, matalikkoa etsimättä; useimmat
seuralaisistani olivat myöskin tottuneet rajumpaankin ylimenoon.
Koskien alapuolella virtasi vesi tyynenä, vaikka rantojen välimatka
tässä oli suurempi. Kuunvalossa näin vastakkaisen rannan olevan
loivan. Siitä pääsisi hevonen helposti ylös.
Enpä epäillyt kauempaa; ohjasin "Muron" rantaan, painoin
kannukset sen kupeisiin ja syöksyin virtaan. Loiskis… loiskis… loiskis!
kuului takaani, kunnes viimeinen seuralaisistani oli päässyt veteen, ja
me kaikki äänettöminä olimme tulleet virran poikki.
Joudutin hevostani ja pian saavuimme koskelle, jossa toivoin
löytäväni jäljet.

40. Ilokseni näkyi kavion jälkiä vastapäätä sitä paikkaa, jossa hevonen
oli hypännyt virtaan. Rube oli oikeassa: hevonen oli päässyt hengissä
virran yli ja oli päässyt susistakin; näiden jälkiä ei enää näkynyt.
Taivaan kiitos! Ainakin näistä vaaroista oli hän pelastunut!

41. XX.
Villihevos-lauma.
Iloani valkoisen hevosen ja sen seljässä olijan pelastuksesta
enensi vielä se, että huomasimme juoksijan rantaan päästyänsä
hiljentäneen vauhtiansa. Kentiesi oli se päästyään julmista
vainoojistaan jo vähän matkan päässä pysähtynytkin. Sen väsyneet
raajat lienevät kehoittaneet lepoon, ja silloin…
Mutta äskensyntynyt iloni sammui äkkiä. Olimme ehtineet
ainoastansa muutaman sata askelta virrasta, kun meitä jo kohtasi
este, joka teki miltei lopun koko etsimisestämme.
Tämä este oli tammimetsä, ei jättiläistammia, vaan päinvastoin
vaivaistammia (quercus nana). Niin pitkältä kuin silmä kantoi, kasvoi
tätä merkillistä metsää, jossa ei yksikään puu ollut kolmeakymmentä
tuumaa korkeampi. Ne eivät kuitenkaan olleet pensaita, vaan
kullakin oli oma runkonsa, täynnä oksia, liuskaisia lehtiä ja ruskeita
terhokimppuja.
— Uh! huudahti Rube maltittomalla äänellä, — tässä tulee raskas
työ. Saamme kaikki laskeutua satulasta ja hiukan keventää

42. hevostemme kuormaa: tässä täytyy ihan ryömiä.
Ja niin tapahtuikin. Pitkät, väittävät hetket me seurasimme jälkiä,
pääsemättä eteenpäin nopeammin kuin jos olisimme ryömineet
nelinkontin. Hevosen jäljet olivat kyllä selvät, ja päivän valolla
olisimme voineet niitä seurata; mutta nuo pienet tammet kasvoivat
taajassa sekä säännöllisesti, ikäänkuin olisivat olleet ihmiskäden
istuttamia, ja niiden sakeiden lehvien välistä kuun valo tuskin pääsi
tunkeutumaan. Niiden oksat miltei koskivat toisiinsa, joten koko maa
oli synkän varjon peittämä, mikä teki kavion jäljen tuntemisen
sangen vaikeaksi. Siellä ja täällä voi katkennut oksa, joukko
varisseita lehtiä, joiden alapuoli loisti sinisenä kuun valossa, auttaa
meitä nopeammin eteenpäin; mutta koska hevonen oli astunut tällä
kohdalla hiljaa, oli näitä merkkejä harvassa ja kaukana toisistansa.
Jäljet veivät metsän halki, ja ennenkuin vielä olimme ennättäneet
sen toiseen laitaan, sekaantui jo kuun säteihin aamuruskon
purppuraloistetta. Vähän matkaa tästä alkoi metsäkin harventua;
nuo pienet vaivaistammet olivat milloin harvassa, milloin ryhmittäin
tahi pieninä lehtoina, kunnes taasen alkoi aavikon nurmikko.
Jälkien etsijäin vaivat olivat nyt lopussa. Auringon tervetulleessa
valossa voi jäljet helposti tuntea, ja nopealla vauhdilla ratsastimme
nyt aavikon poikki. Valkoinen hevonen oli samoin tässä jouduttanut
juoksuansa. Päästyänsä pois vaivaismetsästä, oli se kulkenut
kappaleen matkaa käyden, mutta ruvennut äkkiä kuten jäljet
osoittivat, jälleen huimasti laukkaamaan.
Mikähän siihen oli syynä? Emme voineet sitä käsittää.
Aavikkomiehetkin olivat hämillänsä.

43. Samalla kuului kuitenkin edellämme ratsastavien pyydystäjäin
huutoja. Molemmat olivat pysähtyneet ja osoittivat maahan. Ei
lausuttu sanaakaan, eikä se ollut tarpeenkaan. Maasta luimme
selvästi uuden kiireen syyn. Suoraan edessämme oli nurmikamara
monien jalkain tallaama. Ei neljä, vaan neljä sataa jälkeä oli poljettu
maahan, kaikki yhtä tuoreita kuin nekin, joita me seurasimme, ja
jotka katosivat niiden sekaan.
Villihevoslauma.
Sillä paikalla, josta ensin niiden jäljet tapasimme, olivat ne olleet
täydessä juoksussa; juoksijan jäljet lähestyivät sekä vihdoin
sekaantumatkin niiden jälkiin terävässä kulmassa.
— Noh, niin, sanoi Rube pitkäveteisellä äänellä, — huomaan,
miten asia on. Ne ovat säikähtäneet hevosta sen kummallisen taakan
vuoksi ja lähteneet laukkaamaan. Kas! Tuossa ovat sen jäljet muiden
jälkien päällä; se on juossut niiden perässä. Tuossa — jatkoi ukko,
ehdittyämme hiukan eteenpäin — on se saavuttanut niistä
muutamia. Katsokaas vaan! Ne kanaljat ovat hajautuneet oikeaan ja
vasempaan! Tässä ne taasen ovat laukanneet yhdessä, toiset sen
edellä ja toiset jäljessä. Uh! Luulenpa niiden nyt sen tuntevan, eikä
enää sitä pelkäävän. Katsokaa! Tuossa se on ollut lauman keskellä!
Vaistomaisesti vilkasin ympärilleni siinä luulossa, että hevoset
olisivat näkyvissä, mutta ei; vanha metsästäjä ratsasti eteenpäin
kumarassa ja silmät maahan luotuina. Kaikki mitä hän oli sanonut,
oli hän lukenut aavikon kamarasta; minä en niitä ymmärtänyt, mutta
hänestä ne olivat selvemmät kuin kirjan lehdet. Tiesin hänen
sanansa olevan totta, ja tämä vakuutus täytti mieleni synkillä
ajatuksilla. Huomasin heti, mikä uusi vaara morsiantani uhkasi; se oli
outo, kummallinen ja kauhea!

44. Olin näkevinäni hänet hirnuvien villihevosten, noiden tulisilmäisten
orhien keskellä, joiden punaiset sieramet höyryävät; olin näkevinäni
näiden, kentiesi vihastuneina tuohon valkoiseen juoksijaan sekä
karsastellen sen lähestymistä, sokeassa raivossa hyökkäävän sen
kimppuun, kita auki ja näyttäen keltaisia, välkkyviä hampaitansa,
hypäten pystyyn sen ympärillä ja sen päälle sekä potkien sitä
kauheilla, murhaavilla kavioillansa… Se oli hirveä ajatus.
Ratsastin pitkin erästä harjannetta, kunnes sen kukkulalta jo näin
mielikuvitelmani kuvauksen miltei toteutuvan.
Oliko se unta? Mielikuvitelmako silmiäni vielä petteli? Ei, tuolla oli
villihevoslauma, tuolla orhit hyppimässä pystyyn ja hirnumassa ja
tuolla valkoinen hevonen niiden keskellä… sekin pystyssä
takajaloillansa… ja sen seljässä…
— Oi, Jumala! armahda… pelasta hänet… pelasta hänet!
Hätäinen rukous pusertui huuliltani, nähdessäni tuon kauhean
näytelmän.
En kuullut mitään enkä tiedustellut toverieni neuvoa, vaan painoin
kannukset hevoseni kylkiin ja nelistin harjannetta alas laumaan päin.
En noudattanut mitään määrättyä suunnitelmaa enkä koettanut
laisinkaan pysyä piilossa. Aika ei sallinut sitä eikä tätä. Toimin
silmänräpäyksen vaikutuksesta, ja minulla oli vain yksi ainoa ajatus,
nimittäin syöstä esille, hajoittaa hevoslauma ja, jos se ei ollut jo
myöhäistä, pelastaa morsiameni niiden potkivista kavioista sekä
julmilta, välkkyviltä hampailta.

45. Jos juoksija olisi ollut yksin, olisin kentiesi ajatellut sen
kiinniottamista, mutta niin kuten asia nyt oli, ei sellainen voinut tulla
kysymykseenkään. Tässä oli pidettävä kiirettä. Lauma oli vielä
kaukana. Raitis tuuli puhalsi meitä vastaan. Olimme harjanteen
puolivälissä, eivätkä villit hevoset meitä vielä kuulleet eivätkä
nähneet, eikä niillä ollut meistä vainuakaan.
Huusin kaikin voimin. Tahdoin säikähdyttää niitä ja pelottaa ne
pakenemaan. Seuralaiseni kiljuivat kovin, mutta äänemme ei
kantanut tuohon kirmailevaan laumaan.
Oli parempi keino: tempasin revolverin kotelosta ja ammuin useita
laukauksia.
Ensimäinenkin olisi riittänyt. Sen pamaus kuului vastatuuleenkin,
ja säikähtyneinä lakkasivat mustangit heti kirmailemasta. Toiset
juoksivat tiehensä, toiset tulivat kierrellen ympärillemme, hurjasti
korskuen ja heittäen päätänsä pystyyn. Pari niistä nelisti milt'ei
pyssyjemme kantomatkalle, kääntyen sitten, kimakasti hirnuen,
takaisin, sekä lähtien nopeasti pakoon. Juoksija ratsastajineen jäi
yksin jäljelle sinne, missä sen ensiksi olimme nähneetkin.
Hetken seisoi se siinä ikäänkuin hämillänsä toveriensa äkillisestä
hajautumisesta, sillä kaiketi sekin oli laukauksen kuullut, vaikka ei
kuitenkaan liikahtanut paikaltansa. Aloin jo toivoa, että se odottaisi
meidän tuloamme ja antaisi tyynesti ottaa itsensä kiinni, mutta tästä
erehdyksestä minä piankin selvisin. Olin siitä vielä etäällä, kun näin
sen karkaavan pystyyn, pyörähtävän ympäri takajaloillansa ja sitten
rivakasti lähtevän pakoon. Sen kimakka hirnuminen, jonka tuuli toi
meidän korviimme, kuului minusta ikäänkuin leppymättömän
vihollisen ivalta. Se näytti olevan ivan ja koston ilmausta: ivaa

46. turhasta takaa-ajamisestani ja kostoa, koska olin kerran tehnyt sen
vangikseni.
Tottelin ainoastansa vaistoa, jota sellaisessa silmänräpäyksessä voi
tuntea, ja nelistin perässä niin nopeaan, kuin hevoseni pääsi. En
viivähtänyt neuvottelemaan toverienikaan kanssa. Olin jo ehtinyt
pitkälle heidän edellänsä, enkä tarvinnut heidän kokemustansa
itseäni opastamaan. Tieni oli minulla selvä: ainoastansa nopeudella
oli hevonen kiinnisaatavissa ja sen kallis taakka kuolemasta
pelastettavissa… jos hän vielä olisi hengissä.
Oi, kauhea ajatus! Oi, hirmuinen epäilys!
Eipä ollut aikaa turhille tuskille; tukahdutin aavistukseni ja käytin
kaiken voimani takaa-ajamiseen. Puhuttelin rohkeata ratsuani,
mainitsin sitä nimeltä. Kiihoitin sitä käsilläni ja polvillani ja
ainoastansa silloin tällein käytin julmaa terästä sen kylkiin.
Huomasin sen väsyvän pian: se oli ollut eilispäivänä liian kauan
satuloituna, ja kostea, sateinen yö oli myös sitä väsyttänyt. Se oli
ponnistellut yli voimainsa, ja tunsin sen nelistävän yhä heikommilla
harppauksilla. Aavikkohevonen oli saanut levätä enemmän.
Mutta elämä ja kuolema riippui takaa-ajon tuloksesta: hänen
henkensä, niin, kentiesi omanikin. Enpä huolisi elää enää hänen
kuoltuansa. Hänet täytyi pelastaa. Kannusta oli armahtamatta
käytettävä: juoksija oli saavutettava, vaikka "Muroni" kaatuisikin.
Aavikko, jota ratsastimme, oli harjanteista, ikäänkuin aaltoileva
meri. Me nelistimme harjanteiden poikki, joita oli taajassa toinen
toisensa rinnalla. Kentiesi näytti niitä meidän nopean kulkumme
vuoksi olevan taajemmassa, kuin miten todella olikaan. Ylös ja alas

47. mäkeä kävi kilparatsastuksemme nopeasti, kovaksi koetukseksi
satulavöille ja hevosraukalleni. Mutta elämä ja kuolema riippui takaa-
ajon tuloksesta.
Muisto edellisestä takaa-ajostani kummitteli vielä aivoissani: en
katsonut oikeaan enkä vasempaan, vaan suoraan eteeni, suoraan
takaa-ajon esineeseen ja välillämme olevaan matkaan. Viimeksi
mainittua tutkin alituisesti, milloin rohkealla toivolla, milloin taasen
epäilyksellä. Se näkyi vaihtelevan maan laadun mukaan. Toisella
hetkellä, kun mentiin alaspäin, olin takaa-ajettavaani lähempänä,
mutta toisella esti taas jyrkkä nousu hevostani ja pitensi välimatkaa.
Riemuiten ratsastin tuon aaltoilevan aavikon viimeisen harjanteen
poikki ja näin taas tasaisen kentän edessäni. Ilolla huomasin
nopeasti pääseväni juoksijan jäljessä tällä tasaisella aavikolla.
Ja pian pääsin niin lähelle, että tuskin kolmeasataa askelta oli
välillämme. Olimme niin lähellä toisiamme, että voin huomata hänen
vartalonsa… hänen oikoiset jäsenensä… hänen liehuvan ja
rikkirevityn hameensa… hänen pitkät mustat hiuksensa, jotka
hulmusivat hajallaan. Hänen kalpeat poskensakin voin nähdä silloin
kun hevonen heitti päätänsä taaksepäin ja antoi kuulua hirmuisen,
pilkkaavan hirnumisensa.
Olin jo kuulon kantomatkalla. Huusin niin paljon kuin voin.
Mainitsin hänen nimensä, ja kuuntelin kovasti sykkivällä sydämellä
hänen vastaustansa.
Minusta näytti, ikäänkuin hän olisi kohottanut päätänsä ja
ikäänkuin hän olisi minut ymmärtänyt sekä tahtonut minulle vastata.
En voinut tosin kuulla mitään, mutta kavionkopse luultavasti oli
tukahduttanut hänen heikot huutonsa.

48. Taasen huusin korkealla äänellä ja taasen mainitsin hänen
nimeänsä.
Varmaankin kuulin vastauksen! Varmaankin nosti hän päätänsä
hevosen kaulasta! Niin se oli… en voinut erehtyä.
— Taivaan kiitos, hän elää!
Tuskin olin lausunut tämän kiitoksen, kun tunsin hevoseni
vaipuvan altani ikäänkuin maan alle. Syöksyin satulasta suin päin
maahan. Hevoseni oli astunut murmelieläimen kuoppaan, ja tämä
harha-askel heitti sen kiivaasti maahan.
Minua ei kaatuminen huumannut eikä hämmästyttänyt; heti olin
jälleen jaloillani sekä satulassa.
Mutta kun taas rupesin kannustamaan ratsua raviin, oli tuo
valkoinen hevonen näkymättömissä.

49. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankbell.com