Statistical Development of Quality in Medicine Statistics in Practice 1st Edition Per Winkel

Statistical Development of Quality in Medicine Statistics in Practice 1st Edition Per Winkel
Statistical Development of Quality in Medicine Statistics in Practice 1st Edition Per Winkel
Statistical Development of Quality in Medicine Statistics in Practice 1st Edition Per Winkel

1. Visit https://ebookultra.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Statistical Development of Quality in Medicine
Statistics in Practice 1st Edition Per Winkel
_____ Click the link below to download _____
https://ebookultra.com/download/statistical-development-of-
quality-in-medicine-statistics-in-practice-1st-edition-per-
winkel/
Explore and download more ebooks or textbooks at ebookultra.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Statistical Practice in Business and Industry Statistics
in Practice 1st Edition Shirley Coleman
https://ebookultra.com/download/statistical-practice-in-business-and-
industry-statistics-in-practice-1st-edition-shirley-coleman/
Statistics at Square Two Understanding Modern Statistical
Applications in Medicine 2nd Edition Michael J. Campbell
https://ebookultra.com/download/statistics-at-square-two-
understanding-modern-statistical-applications-in-medicine-2nd-edition-
michael-j-campbell/
A First Course in Quality Engineering Integrating
Statistical and Management Methods of Quality Second
Edition K.S. Krishnamoorthi
https://ebookultra.com/download/a-first-course-in-quality-engineering-
integrating-statistical-and-management-methods-of-quality-second-
edition-k-s-krishnamoorthi/
Quality Assurance in the Era of Individualized Medicine
1st Edition Anastasius S. Moumtzoglou
https://ebookultra.com/download/quality-assurance-in-the-era-of-
individualized-medicine-1st-edition-anastasius-s-moumtzoglou/

3. Financial Surveillance Statistics in Practice 1st Edition
Marianne Frisen
https://ebookultra.com/download/financial-surveillance-statistics-in-
practice-1st-edition-marianne-frisen/
Modeling Online Auctions Statistics in Practice 1st
Edition Wolfgang Jank
https://ebookultra.com/download/modeling-online-auctions-statistics-
in-practice-1st-edition-wolfgang-jank/
Meta Analysis of Controlled Clinical Trials Statistics in
Practice 1st Edition Anne Whitehead
https://ebookultra.com/download/meta-analysis-of-controlled-clinical-
trials-statistics-in-practice-1st-edition-anne-whitehead/
Standard Practice in Sexual Medicine 1st Edition Hartmut
Porst
https://ebookultra.com/download/standard-practice-in-sexual-
medicine-1st-edition-hartmut-porst/
Acceptance Sampling in Quality Control Second Edition
Statistics Textbooks and Monographs Edward G. Schilling
https://ebookultra.com/download/acceptance-sampling-in-quality-
control-second-edition-statistics-textbooks-and-monographs-edward-g-
schilling/

5. Statistical Development of Quality in Medicine Statistics
in Practice 1st Edition Per Winkel Digital Instant
Download
Author(s): Per Winkel, Nien Fan Zhang
ISBN(s): 9780470515891, 0470515899
Edition: 1
File Details: PDF, 2.02 MB
Year: 2007
Language: english

7. Statistical Development
of Quality in Medicine
Per Winkel
Copenhagen Trial Unit, Centre for Clinical Intervention Research,
Rigshospitalet, Copenhagen University Hospital, Denmark
Nien Fan Zhang
US National Institute of Standards and Technology,
Gaithersburg, USA
John Wiley & Sons, Ltd

9. Statistical Development of Quality in
Medicine

10. STATISTICS IN PRACTICE
Advisory Editor
Stephen Senn
University of Glasgow, UK
Founding Editor
Vic Barnett
Nottingham Trent University, UK
Statistics in Practiceis an important international series of texts which
provide detailed coverage of statistical concepts, methods and worked
case studies in specific fields of investigation and study.
With sound motivation and many worked practical examples, the
books show in down-to-earth terms how to select and use an appropriate
range of statistical techniques in a particular practical field within each
title’s special topic area.
The books provide statistical support for professionals and research
workers across a range of employment fields and research environments.
Subject areas covered include medicine and pharmaceutics; industry,
finance and commerce; public services; the earth and environmental
sciences, and so on.
The books also provide support to students studying statistical courses
applied to the above areas. The demand for graduates to be equipped for
the work environment has led to such courses becoming increasingly
prevalent at universities and colleges.
It is our aim to present judiciously chosen and well-written workbooks
to meet everyday practical needs. Feedback of views from readers will be
most valuable to monitor the success of this aim.
A complete list of titles in this series appears at the end of the volume.

11. Statistical Development
of Quality in Medicine
Per Winkel
Copenhagen Trial Unit, Centre for Clinical Intervention Research,
Rigshospitalet, Copenhagen University Hospital, Denmark
Nien Fan Zhang
US National Institute of Standards and Technology,
Gaithersburg, USA
John Wiley & Sons, Ltd

12. Copyright2007 John Wiley & Sons Ltd, The Atrium, Southern Gate, Chichester,
West Sussex PO19 8SQ, England
Telephone (þ44) 1243 779777
E-mail (for orders and customer service enquiries): [email protected]
Visit our Home Page on www.wileyeurope.com or www.wiley.com
All Rights Reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system
or transmitted in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying, recording,
scanning or otherwise, except under the terms of the Copyright, Designs and Patents Act 1988
or under the terms of a licence issued by the Copyright Licensing Agency Ltd, 90 Tottenham
Court Road, London W1T 4LP, UK, without the permission in writing of the Publisher.
Requests to the Publisher should be addressed to the Permissions Department, John Wiley &
Sons Ltd, The Atrium, Southern Gate, Chichester, West Sussex PO19 8SQ, England, or emailed
to [email protected], or faxed to (þ44) 1243 770620.
This publication is designed to provide accurate and authoritative information in regard to the
subject matter covered. It is sold on the understanding that the Publisher is not engaged in
rendering professional services. If professional advice or other expert assistance is required, the
services of a competent professional should be sought.
Other Wiley Editorial Offices
John Wiley & Sons Inc., 111 River Street, Hoboken, NJ 07030, USA
Jossey-Bass, 989 Market Street, San Francisco, CA 94103-1741, USA
Wiley-VCH Verlag GmbH, Boschstr. 12, D-69469 Weinheim, Germany
John Wiley & Sons Australia Ltd, 42 McDougall Street, Milton, Queensland 4064, Australia
John Wiley & Sons (Asia) Pte Ltd, 2 Clementi Loop #02-01, Jin Xing Distripark, Singapore
129809
John Wiley & Sons Canada Ltd, 6045 Freemont Blvd, Mississauga, ONT, L5R 4J3
Wiley also publishes its books in a variety of electronic formats. Some content that appears in
print may not be available in electronic books.
Anniversary Logo Design: Richard J. Pacifico
British Library Cataloguing in Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
ISBN- 13: 978-0-470-02777-6 (HB)
Typeset in 10.5/13 pt. Times by Thomson Digital
Printed and bound in Great Britain by TJ International, Padstow, Cornwall
This book is printed on acid-free paper responsibly manufactured from sustainable forestry
in which at least two trees are planted for each one used for paper production.

13. To my wife Hanne and my two sons Jon and Poul
Per Winkel
To my wife Di Cheng Sun, our son Ning Zhang,
and our daughter Jing Yuan Zhang
Nien Fan Zhang

15. Contents
Preface xi
Acknowledgements xiii
Introduction – on quality of health care in general 1
I.1 Quality of health care 1
I.2 Measures and indicators of quality of health care 2
I.3 The functions of quality measures and indicators 3
References 6
Part I Control Charts 9
1 Theory of statistical process control 11
1.1 Statistical foundation of control charts 11
1.2 Use of control charts 16
1.3 Design of control charts 22
1.4 Rational samples 24
1.5 Analysing the properties of a control chart 24
1.6 Checklists and Pareto charts 27
1.7 Clinical applications of control charts 28
1.8 Inappropriate changes of a process 30
References 36
2 Shewhart control charts 37
2.1 Control charts for discrete data 38
2.2 Control charts for continuous data 46
2.3 Control charts for variable sample size 62
References 77
3 Time-weighted control charts 78
3.1 Shortcomings of Shewhart charts 78
3.2 Cumulative sum charts 80

16. 3.3 Exponentially weighted moving average
(EWMA) charts 86
References 90
4 Control charts for autocorrelated data 92
4.1 Time series analysis 93
4.2 Tests of independence of measurements 96
4.3 Control charts for autocorrelated data 101
4.4 Effect of choice of process standard
deviation estimator 107
References 109
Part II Risk Adjustment 111
5 Tools for risk adjustment 113
5.1 Variables 113
5.2 Statistical models 115
5.3 Regression on continuous outcome measure 116
5.4 Logistic regression on binary data 134
5.5 Assessing the quality of a regression model 141
References 147
6 Risk-adjusted control charts 149
6.1 Risk adjustment 149
6.2 Risk-adjusted control charts 151
6.3 Comments 161
References 162
7 Risk-adjusted comparison of healthcare providers 164
7.1 Experimental adjustment 164
7.2 Statistical risk adjustment of observational data 166
7.3 Perils of risk adjusting observational data 173
7.4 Public report cards 178
References 180
Part III Learning and Quality Assessment 183
8 Learning curves 185
8.1 Assessing a single learning curve 186
8.2 Assessing multiple learning curves 191
8.3 Factors affecting learning curves 192
8.4 Learning curves and randomised clinical trials 193
References 194
viii CONTENTS

17. 9 Assessing the quality of clinical processes 195
9.1 Data processing requirement 196
9.2 Benchmarking of processes in statistical control 201
9.3 Dealing with processes that are not in statistical control
in the same state 210
9.4 Overdispersion 212
9.5 Multiple significance testing 214
References 214
Appendix A – Basic statistical concepts 216
A.1 An example of random sampling 216
A.2 Data 218
A.3 Probability distributions 223
A.4 Using the data 242
References 250
Appendix B –Xand S chart with variable sample size 251
Appendix C – Moving range estimator of the standard
deviation of an AR (1) process 254
References 255
Index 257
CONTENTS ix

19. Preface
Our research collaboration started when Per Winkel was struggling with
heavily autocorrelated laboratory quality control data. He contacted
Nien Fan Zhang and asked for his help to solve the problems. The
next time Per Winkel asked for Nien Fan Zhang’s help was when
planning to write an English textbook on statistical quality development
in medicine. At that time Per Winkel had already written a Danish
textbook on this topic [1]. Appendix A on basic statistics, and Chapters
1 and 2 on the theory of control charts and Shewhart charts have been
translated from this book and subsequently reviewed and revised by
Nien Fan Zhang to secure the statistical rigour. In addition to translating
these chapters Per Winkel has added additional clinical examples to
Chapters 1 and 2. But the English book needed to address the question
on autocorrelated data and risk adjustment, which were only briefly
mentioned in the Danish textbook. Since Nien Fan Zhang is doing active
research within the areas of time-weighted control charts and control
charts for autocorrelated data it was natural to ask Nien Fan Zhang to
write the two Chapters, 3 Time-weighted control charts and 4 Control
charts for autocorrelated data. In addition Nien Fan Zhang has written
Appendix B, which contains a derivation of the control limits for
Xcharts
andScharts with unequal sample size, and Appendix C. Per Winkel has
written the remaining chapters more directly related to clinical research,
namely: the Introduction – on quality of health care in general, Chapter 1
Theory of statistical process control, Chapter 2 Shewhart control charts,
Chapter 5 Tools of risk adjustment, Chapter 6 Risk-adjusted control
charts, Chapter 7 Risk-adjusted comparison of healthcare providers,
Chapter 8 Learning curves, and Chapter 9 Assessing the quality of clinical
processes, as well as Appendix A. We have reviewed each other’s
chapters. During this process Nien Fan Zhang’s main role, of course,
has been to secure the statistical rigour and Per Winkel’s to construct
clinical examples when deemed necessary in order to ease understanding.

20. The purpose of this book is to present statistical techniques of major
relevance for quality development in medicine. It is furnished with a
collection of diverse examples of their application in clinical practice.
The target group consists of people who are directly or indirectly
involved in the quality assurance of clinical work, i.e., physicians, nurses,
administrators, and students of topics related to medicine like epidemiol-
ogy, bioengineering, etc. In terms of background statistical knowledge,
the target group may be divided into three subgroups.
1. People with high school mathematics only.
2. People with basic statistical knowledge, e.g., acquired during post-
graduate courses in applied statistics for nurses and physicians.
3. People with interest in quality assurance, epidemiology, etc. who
are engaged in a more advanced statistical education.
The gap between group 1 and 2 may disappear because Appendix A,
reviewing the basic statistical background of relevance for statistical
process control (SPC), is included in the book. By studying the appendix,
group 1 may reach the level of group 2. What is left then is to provide
these two groups with:
a) The necessary understanding and command of basic statistical
process control that enables them to identify practical quality
assurance problems, which may be solved by using the SPC tech-
niques, and subsequently to assess and apply relevant computer
software to actually solve these problems.
b) Sufficient knowledge on the statistical techniques used in the scien-
tific clinical literature on quality assurance. The target group then
will be able to use clinical studies and critically assess the quality
and limitation of the results.
For group 3, the book provide skills in using SPC in practice as well as
an introduction to relevant statistical methods including diverse exam-
ples of their application within the field of clinical quality assurance. The
book may then be used as an aid in conjunction with a more focused and
advanced course in applied statistics, for instance in regression analysis
and/or mixed model analysis.
It is always possible that errors may creep in while writing a book like
this. Also we may have overlooked things that would have been relevant
for inclusion. Therefore, we welcome any constructive criticism and
suggestions for improvements of this book.
xii PREFACE

21. Acknowledgements
Our thanks are due to Christian Gluud who is the head of the Copenhagen
Trial Unit, Centre for Clinical Intervention Research, Copenhagen Uni-
versity Hospital. His help during this work has been invaluable. From the
start he has supported the project with great enthusiasm. He has
reviewed all the chapters and his constructive criticism, overview of
the clinical research literature, and suggestions for improvement of style,
structure, and content have all been a tremendous help.
Our thanks are also due to Dimitrinka Nikolova for reviewing the
style and language of the manuscript, to Styrbjørn Birch and Nader Salas
for computer technical assistance as well other staff at the Copenhagen
Trial Unit, Centre for Clinical Intervention Research, for providing
friendly working conditions for Per Winkel.
Last but not least our thanks are due to Thomas Rump who allowed us
to use the material from the Danish textbook [1].
REFERENCES
[1] Winkel P. Statistisk Kvalitetsudvikling i Klinik og Laboratorium. Ingeniørenlbøger,
Ingeniøren A/S 2002.

23. Introduction – on Quality of
Health Care in General
I.1 QUALITY OF HEALTH CARE
A concise, meaningful, and generally applicable definition of the quality
of health care is difficult to give [1]. Donabedian [2] suggested that
‘several formulations are both possible and legitimate, depending on
where we are located in the system of care and on what the nature and
extent of our responsibilities are’.
Healthcare professionals tend to define quality in terms of the care
provided and received, and emphasise the technical quality and the
interaction with the patient. The technical quality of care includes the
appropriateness of the services provided and the skill with which appro-
priate care is performed. The quality of the interaction between physician
and patient depends on the quality of their communication, the physi-
cian’s ability to maintain the patient’s trust, and treat the patient appro-
priately, i.e., showing concern, empathy, honesty, tact, and sensitivity
[2]. There is a growing recognition that care must be responsive to the
preferences and values of the consumers, in particular, individual
patients. Therefore, the ability of the healthcare providers to meet the
expectations of patients and other customers is an important quality
parameter.
Another perspective is that of healthcare plans, organisations, and
public agencies that purchase care for beneficiaries, e.g., a whole nation.
Statistical Development of Quality in MedicineP. Winkel and N. F. Zhang
#2007 John Wiley & Sons, Ltd

24. The emphasis here is on the enrolled population and attributes of care
that reflect the functioning of the organisational systems, e.g., accessi-
bility. The population-based perspective combined with the fact that
resources are limited implies that the amount of care that some persons
receive may be limited so that all members of the group receive the
essential services.
A third perspective on quality is that of organised purchasers. Like the
healthcare plans and public agencies they tend to be concerned with
population-based measures of quality and organisational issues.
Whether the interest of purchasers will conflict with the interests of
patients is uncertain [1].
Three mechanisms have the potential to change the focus from the
end-user of the healthcare system, namely the sick patient, to other issues
and thus endanger the quality of care [3]:
1. If the risk of high, unanticipated costs for individual patients is not
shared by a large organisation, but passed along to small groups of
physicians or even individual physicians, the latter may find them-
selves in a situation where their financial interests and their loyal-
ties to the patients are at conflict.
2. If the employers determine the details and limitations of the benefit
package and their employees have no other choice, profit-maximi-
sation may become an overriding issue.
3. If the focus shifts from the treatment of sick patients to the treat-
ment of healthy individuals, the patient who needs the care may
suffer. This may happen if the emphasis of a healthcare plan is on
the health of the whole population of enrolees rather than the sick
patients. For instance the availability of fitness programs may
become a competition parameter.
I.2 MEASURES AND INDICATORS OF QUALITY
OF HEALTH CARE
The quality of care can be evaluated on the basis of structure, process,
and result. Structural data are thecharacteristics of physicians and
hospitals. They could include a physician’s specialty, the ownership
of a hospital, availability of equipment, staffing levels, etc. Process data
are the components of the encounter between a healthcare professional
and a patient, for instance, the medication administered. A clinical
process measure assesses performance based on adherence to estab-
2 INTRODUCTION – ON QUALITY OF HEALTH CARE IN GENERAL

25. lished clinical standards. Throughput process measures are based on
management data. They include such measures as waiting lists, ambu-
lance response times, delays in emergency departments, etc. Result data
include outcome data and costs incurred by producing a specified
healthcare output. Outcome data refer to the patient’s subsequent
health status (e.g., improvement in mobility) and include observed
outcomes, e.g., death, morbidity, and patient perceived outcomes
such as satisfaction and quality of life.
To a large extent the clinical performance observed is a function of the
clinical, organisational system in which individuals work rather than of a
particular individual. Safety, patient satisfaction, surgical outcomes,
infection rates, etc., are all linked to systems of information, architecture,
scheduling, resource allocation, etc. Therefore, organisational quality
measurement systems are more powerful in improving care than those
that are individually focused. For instance, differences in structural
factors (e.g., availability of equipment and staffing levels) are correlated
with outcome [4]. Several institutional management processes have been
found to be associated with improved outcomes in intensive care units
[see 7].
It is important to make a distinction between a measure of quality and
an indicator of quality. An example of a quality measure would be a
clinical process measure based on agreed criteria supported by evidence
or logic. For instance, avoiding delay in the use of antibiotics in pneu-
monia. A quality indicator would be, e.g., the death of a patient during a
surgical procedure because the outcome is not only influenced by the
quality of care but also by other factors, e.g., severity of disease, co-
morbidity, the patient’s socioeconomic status.
The focus of a quality measure or a quality indicator may be either on
improving the quality of care or on aiding consumers in the selection of
providers [5]. It is necessary not to confuse these two functions because
they require very different formats.
I.3 THE FUNCTIONS OF QUALITY MEASURES
AND INDICATORS
Any population evaluated, e.g., hospitals, healthcare groups, surgeons,
will have a distribution of performance levels. The purpose of measuring
this performance is to improve it. The goal may be accomplished in two
ways that may or may not work in synergy: improvement through
selection and improvement through changes in care [6].
INTRODUCTION – ON QUALITY OF HEALTH CARE IN GENERAL 3

26. Other documents randomly have
different content

27. VI
Johdun nyt vaiheeseen, joka minulle on näin ennakolta aavistamani
murhenäytelmän varsinaisen alun rajaviittana. Päättymiseensä
saakka sen oli määrä kulkea yhtä rintaa tuon toisen: suuren,
hirvittävän ranskalaisen murhenäytelmän kanssa. Irroittaessani tästä
vallan yksityisluontoisesta tapahtumasta, jonka todistajaksi jouduin,
sen sisäisen merkityksen, luulen voivani nähdä selvemmin, ikäänkuin
vilaukselta, erään niistä opetuksista, joita parhaillaan tätä
kirjoittaessani yhä jatkuva suuri yhteinen koettelemuksemme tarjoo.
Mutta älkäämme tehkö edeltäpäin johtopäätöksiä, joiden tulee
perustua tosiasioihin, yksinomaan tosiasioihin. Palatkaamme siis
noihin tosiasioihin. Olemme yhä elokuun alkupuolella. Sota oli
kymmenen päivää takaperin julistettu. Ne neljätoista lisävuodetta,
jotka täyttivät Val-de-Grâcen taholta vaaditun nelikymmenluvun,
olivat kuntoonpantuina. Elimme historiallisten käännekohtain
kuumeisessa levottomuudessa, jolloin hetket tuntuvat yhdellä haavaa
niin pitkiltä ja niin lyhyiltä. Odotuksen päivistä ei näy tulevan loppua,
ja kun sitten jokin tapahtuma laukeaa, on se niin suunnaton, että
hämmästelemme, kuinka se onkaan voinut niin nopeasti puhjeta
esiin. Koimme ensin toivehikkuuden kuumetta, josta Ortègue yksin
oli vapaa. Minun on kuitenkin tehtävä hänelle sen verran oikeutta,
että hän kätki pessimistisyytensä kaikilta muilta paitsi minulta. Olin

28. ollut hänen mukanaan eräässä Berliinissä pidetyssä kirurgien
kongressissa, ja hän muistutti minua silloisista vaikutelmistamme:
"Noiden ihmisten järjestämistaito on peloittava", hän sanoi
minulle. "Vuonna 1904, kuten muistanette, palasimme Saksasta
kauhistuneina näkemistämme. He ovat valmistuksissaan kymmenen
vuotta meistä edellä — ja nyt on siitä kulunut lähes kymmenen
vuotta lisää. Tehkää itse johtopäätös."
"Ettekö miksikään arvosta vapaaehtoisia, siveellisiä voimia?"
kysyin.
"Muistelkaa Elsassiin tuloamme."
"Heillä on keskittämiskykyä, siinä koko juttu", hän vastasi. "Ja mitä
siveellisiin voimiin tulee, niin menkääpä niiden varassa heittäytymään
autoa vastaan!"
Sitten hänen laihat kasvonsa kurtistuivat, ja hän kohautti
olkapäitään:
"Miksi jaaritella turhia! Lääkärin asiana on tietää totuus, mutta
salata se potilailta."
Tällaisen teeskentelysuunnitelman laatiminen oli paljon helpompi
kuin sen noudattaminen. Italialaisilla on arkipäiväinen, mutta mielevä
sananlasku: "Siihen kieli kolkuttaa, missä hammasta kolottaa."
Ilmaisipa Ortègue jos kuinkakin tahallista ihastusta saksalaisen
kulttuurin tieteelliseen luonteeseen, hän oli sittenkin alatajunnaltaan
kiihkeä ranskalainen — alatajunnalta, jonka hän kiivaasti kielsi
kaikilla aloilla. Hän ei voinut puhua kenenkään kanssa puhkeamatta
harmiin Belgiaan hyökkäämisen ja ensimmäisten väkivallantekojen
johdosta. Hän, joka ennen vanhaan tuskin malttoi edes avata

29. sanomalehteä, osti nyt niitä kymmenen, kaksitoista, viisitoistakin ja
heitti meidän kaikkien muiden lailla heti aukaisemansa lehden
käsistään pettyneenä, kun ei siitä koskaan löytänyt muuta kuin
osittaista tai vääristeltyä totuutta.
"Jos lehdet eivät kertoisi muuta kuin minkä varmasti tietävät", hän
virkkoi minulle eräänä päivänä, kun näytin hänelle peruutusta, minkä
muuan iltalehti oli tehnyt aamupainokseensa nähden, "ne
ilmestyisivät 'valkoisina', eikä painotarkastusta tarvittaisi. Mutta
huomenna saamme täsmällisiä tietoja. Tunnettehan hyvinkin Ernest
Le Gallicin, vaimoni pikkuserkun. Tapasitte hänet luonani päivällisillä,
kun hän vielä oli Saint-Cyrissä. Nyt hän on erään jalkaväkirykmentin
luutnantti. Oli Elsassissa ja saapuu moniaiksi tunneiksi asioille
Parisiin. Hän ilmoittaa tulevansa meitä tervehtimään tänne
sairaalaan, ennenkuin palaa junalle. Soturi kiireestä kantapäähän,
joka ei kulje kielikellona. Muuten älyltään heikko… Mutta pelkästään
hänen äänensävystään tuntoilemme kyllä, kuinka asiat siellä
luistavat."
Olin todellakin usein États-Unis torin varrella olevan talon upeilla
päivällisillä nähnyt pöydän äärimmäisessä päässä Saint-Cyrin
sotakoulun vormuun puetun nuoren miehen hahmon — varsin
yllättävän ilmiön niin vähän sotilaallisen Ortèguen kodissa. Mieleeni
jäi kuva arasta ja kömpelöstä nuorukaisesta, jonka ääntäkään tuskin
lienen sattunut kuulemaan. Tiesin hänen sukulaisuutensa talossa sen
kautta, että kerran läksin tuollaisilta päivällisiltä parin Ortèguen
kirurgi-kilpailijan seurassa ja kuulin heidän — sisuni kuohahtaessa —
purkavan kateuttaan seuraavin lausein: "Yhä hän vain on täällä, tuo
pikkuserkku?"

30. "Millä äänellä sen sanotte! Onhan se kuitenkin vallan luonnollista.
Catherine Ortèguen äiti oli syntyjään neiti Ferlicot, ja pikku Le
Gallicin äiti on Ferlicoteja hänkin. Hän on kuollut. Tunnen nuo
ihmiset, suuret ja pienet. He ovat tréguierläisiä ja itse olen
Lannionista."
"Yhdentekevä. Jos minä olisin ollut niin hupsu kuin nerokas
ystävämme, että olisin ottanut itseäni viittäkolmatta vuotta
nuoremman vaimon, ei hänellä suinkaan olisi 'pikkuserkkua'.
Muistattehan tunnetun laulunpätkän?"
"Vallan hyvin", sanoi toinen nauraen, "se palauttaa nuoruusajat.
Kuvittelen olevani vahtisuojassa." Ja hän hyräili:
"Kolm' meit' on puotineitosta, kelpo flikkaa, naurunhaluista
— ja kullakin pikkuserkku on, ain' valmis seuranpitohon."
Tämä pahanilkinen vihjaus pani minut hiukan lähemmältä
tarkkaamaan saint-cyriläisen suhtautumista serkkuunsa. En
huomannut siinä muuta kuin kunnioitusta, sitäkin
silmiinpistävämpää, kun siihen liittyi jonkinlainen käytöstavan
tuttavallisuus. Molemmat nuoret sinuttelivat toisiaan kuten kaksi
lapsuustoveria ainakin. Ortèguessa sen sijaan totesin
sydämellisyyttä, joka karkoitti kaikki mustasukkaisuuden otaksumat;
tämä itsevaltias mies osasi huonosti salata vähimpiäkään
mielentilojaan. Yhtä lämpimäksi kuin hänen aulis ihmisrakkautensa
hänet teki niitä kohtaan, joihin hänellä oli mielenkiintoa, yhtä
vapaasti hän päästi ilmoille vastenmielisyytensä tottuneena
painostamaan omaa persoonallisuuttaan, mihin niin helposti johtuu
hänenlaisensa esimies, oikea diktaattori virkatoimissaan.

31. VII
Tämän hänen luonteenpiirteensä tuntemus sai minut työntymään
aivan väärille jäljille tuon "pikku Le Gallicin" käynnin jälkeen — kuten
hänen lannionilainen maanmiehensä häntä nimitti. Olin läsnä, kun
nuori upseeri astui sairaalaan, Ortèguen työhuoneeseen. Rouva
Ortègue oli hänkin siellä. Teimme juuri professorille selkoa eräästä
vähäpätöisestä toimiimme kuuluvasta sivuseikasta, joka oli saanut
hänet miltei sairaalloisesti kiihdyksiin. Oli kyseessä muuan
kloroformilasku, jonka tavaranhankkijat olivat suurentaneet vastoin
suullista sopimusta. Tuo kiihtymys tuntui vielä siinä miltei
närkästyneessä liikkeessä, millä hän kohotti päätään uuden
tulokkaan saapuessa, ja piilipä juuri kuin pistopuheen sala-ivaa
hänen ensi sanoissaan:
"Tekö, Ernest?… Sodankäynti käy Teiltä hyvin, vai mitä?
Näytättepä tosiaan sellaiselta, jolla on ollut menestystä…"
Tämä kaksimielinen kohteliaisuus tuskin vastasi nuoren luutnantin
ulkomuotoa. Joskin hänen sotilaallisista kasvoistaan joka piirrettä
myöten, harjaannutetun ruumiin koko ryhdistä huokuikin voimaa,
jopa iloa, oli tämän voiman ja ilon lähteellä tyyssijanaan jokin muu
seikka kuin terveys. Jo ränsistyneessä puvussaan, vastikään

32. alkaneen soodan ahavoittamana ja vähimmiltäkin liikkeiltään, en
tiedä, samalla sekä pingoittuneena että sulavana, hän teki todella
sen vaikutuksen, että oli sodan työmies, joka tuli vaaroista ja
vaaroihin taaskin palasi. Hänen kirkkaat bretagnelaiset silmäteränsä,
väriltään miltei samanlaiset kuin serkkunsa harmaan sinivihreät
silmät, liekehtivät. Mutta se liekki ei ollut elämän onnenhehkua, vaan
päättäväisen tahdon tulta. Entisen saint-cyriläisen epävarmat,
kehittymättömät piirteet olivat kauttaaltaan miehistyneet ja
hilliintyneet. Näiden kasvojen yksinkertaisuus ja yhtenäisyys — en
tapaa sen oikeampaan osuvaa sanontaa — kertoi ihmisolennosta,
joka oli täydelleen sopusoinnussa itsensä kanssa. Le Gallicin otsa oli
leveä, nenä kaareva, silmät pitkänomaiset, kulmakarvat
suoraviivaiset, suu voimakas ja totinen. Ajellut kasvot lyhyeksi
leikatun tukan alapuolella näyttivät entistäänkin vielä
koskemattomammilta. Varreltaan keskikokoisena hän oli hahmoltaan
niin sotilaallinen, että hänestä miltei virtaili turvallisuutta herättävä
tunne.
"Olenhan niin onnellinen, serkku hyvä", hän vastasi Ortèguen
kitkeriin sanoihin. "Olen saanut elää loistavia päiviä. Elsassiin
tulomme oli perin liikuttava, ja kuinka se miehiimme vaikuttikaan!
Ranskalaisia ei tunne, ennenkuin on saanut johtaa heitä tuleen. Se
tuli on jo lämmittänyt. Se on lupaavaa. Meille sattui pari tehtävää —
en ole oikeutettu Teille sanomaan missä — mutta tuollapahan päin
vain — vakavaa ja innostuttavaa!… Jos sitä jatkuu samaa menoa,
saatte pian kuulla meidän kulkeneen Reinin yli."
"Ah, kuinka hyvä on kuulla sinun puhuvan noin!" sanoi rouva
Ortègue, ja kääntyen taas professorin puoleen: "Näethän, ystäväni,
että teet väärin ollessasi pessimistinen."

33. "Tekö, serkku hyvä, pessimisti?" kysäisi upseeri. "Sepä ei ole
Teidän tapaistanne. Soisin, että olisitte ollut läsnä, kun lopettelin
valmisteluitani Riomissa. Käskyläiseni sanoi: 'Luulisipa, että Teistä,
hyvä luutnantti, on hauska lähteä sotaan.' — 'No, tietysti, eikö
sinusta sitten?' — 'Oh, minähän olen tyytyväinen missä vain, kun
saan Teitä seurata. Ja sitä paitsi tiedän, että tällä kertaa saamme
heidät käsiimme.' Sellaisia ne ovat miehemme. Ja me tavoitamme
heidät, serkku rakas. Kuuletteko, olen siitä varma! Tahdotteko että
sanon Teille, miksi? Ei se ole vain meidän mielijohteitamme, vaan
näen sen niin selvästi, etten voi vaieta. Voitettuna joutuisi Ranska
perikatoon, eikä se saa joutua perikatoon, sillä se on katolisuuden
suuri maa. Niin juuri, huolimatta hallituksestaan, valitsijoistaan,
laeistaan, sanomalehdistään, huolimatta kaikesta. Katsokaas, ennen
Riomista lähtöä pidettiin messu. Melkein koko rykmentti oli läsnä.
Puolet siitä nautti ehtoollista. Messun piti muuan meikäläisistä. Voin
vakuuttaa, että ylpeä on vaikutelma messupaidan poimuihin
katoovista punahousuista! Mikä ihme joka tapauksessa, serkku hyvä,
— Te, joka ette sellaisiin usko — että tuo laki 'reppuselkäisistä
papeista', jonka oli määrä tuhota uskonto, johtaakin vain
uskonnolliseen propagandaan armeijan keskuudessa! Muutama päivä
sitten, hetkenä, jolloin ensi kerran kohtasimme vihollisen, sanoi
päällikkömme, joka on harras kristitty, miehillemme: 'Lapset, ne
jotka haluavat synninpäästöä, laskeutukoot polvilleen. Pastori sen
antaa meille.' No niin, kaikki polvistuivat. Kun kerron Teille, serkku,
tämän sivukohtauksen, en pyri sillä käännyttämään Teitä.
Tiedättehän, että vältän puhua Teille näistä asioista, mutta Te elätte
sotaa kauemmin, ja tahdon jo nyt antaa Teille todistukseni. Te, joka
ette usko muuhun kuin kokemukseen, älkää sulkeko silmiänne tältä
kokemukselta, sitä pyydän Teiltä! Me tulemme voittamaan, siksi että
Jumala on oleva kanssamme." Ortègue oli kuunnellut tätä puhetta

34. sitä keskeyttämättä, pureskellen viiksiensä päätä hampaankärjillään.
Tunsin tuon hänen tavakseen hermostumisen hetkinä, kun hän
esimerkiksi nähdessään jälleen iltapäivällä aamuisen leikkauspotilaan
huomasi hänen ruumiinlämpönsä odottamattoman korkeaksi. Tuohon
haltioituneen uskon tunnustukseen hän vastasi äänellä, joka oli yhtä
pistävä kuin hänen kirurgisten aseittensa terä:
"Jos voitamme, rakas ystävä, johtuu se yksinkertaisesti
kanuunaimme, pyssyjemme, kenraaliemme ja sotilaittemme
paremmuudesta." Ja sitten hän, toisen tehtyä kädellään torjuvan
eleen, mutisti suunsa virnistykseen ja katkaisi muitta mutkitta
keskustelun toistaen pari säettä, jotka oli epäilemättä oppinut
ylioppilasvuosinaan, sillä tuskinpa hän lienee tuhlannut aikaansa
runoilijain lukemiseen:
— "Se sikseen!" lausahti mies. "Jo nään, on toinen kuin
mulla Teill' laatu pään."
Ja kääntyen äkisti vaimonsa puoleen hän virkkoi:
"Catherine, tämä kloroformijuttu on saatava heti päättymään.
Marsal sanelee sinulle kirjeen, jolla sen järjestämme. Nakuttelet siitä
pari jäljennöstä… Niin, rakas Le Gallic, serkkunne opettelee
soittelemaan tätä kauppiaitten soittokojetta…" Hän osoitti
kirjoituskonetta. "Hän saa toimia sairaalan sihteerinä sodan aikana.
Näette, että mekin kaikki olemme palvelemassa, kukin voimainsa
mukaan. Ja hyvää työtä syntyy, sen vakuutan, ja hyödyllistä, vaikka
olemmekin täällä 'Pyhän-Vilhon' kadun varrella pelkkiä maallikoita
esimiehestä ja -miehettärestä alkaen hoitajattariin asti… Mutta Teillä
on varmaan hetkinen meillekin omistaa. Näytänpä teille, miten
olemme laitoksemme järjestäneet. Se ei ole hullumpi."

35. Hän veti mukanansa upseerin, ja kuulin hänen jatkavan
käytävässä:
"Katsokaas. Joka ovelle olen antanut maalata kukkakimpun ja
antanut joka huoneelle nimen kukkien mukaan: neilikkahuone,
sireenihuone, ruusuhuone… Eivätkö nämä sorjat nimet ole yhtä
hyvät kuin pyhän Laurentiuksen, joka palauttaa muistiin parilan, tai
pyhän Labren, joka ei suinkaan tuo mieleen aseptiikkaa…?"

36. VIII
Rouva Ortègue oli varmaan tuntenut tämän keskustelun ajan samaa
mielipahaa kuin minäkin. Tämä medisiinarimainen pilanteko ei ollut
sen etevän miehen veroista, joka moiseen antautui, ja ketä kohtaan?
Niin naiivilta kuin Le Gallic ja hänen uskonnollinen
mielenpurkauksensa saattoikin tuntua, palasi hän joka tapauksessa
keskeltä taistelua. Rohkeus, millä hän oli pannut henkensä alttiiksi,
oli niin ylenyltäisenä takeena hänen vakaumuksensa
vilpittömyydestä, että hänellä oli oikeus vaatia toisilta kunnioitusta.
Huonosti peitetty ärtymys, jolle Ortègue oli antanut perään, ei
johtunut hänen puhekumppaninsa mystillisperäisistä selittelyistä.
Hänen kaltaisensa tiedemies, joka luentosalien ja laboratoorioiden
tietä on päätynyt täydelliseen ja lopulliseen kieltämykseen, ei käy
kärsimättömäksi uskovaista ihmistä, yhtä vähän kuin lasta tai
puolihupsua kohtaan. Pelkkä Le Gallicin läsnäolo, eikä hänen
puheensa, se se oli tämän ärtyneisyyden aiheuttanut. Miksi? Tähän
kysymykseen johti se outo levottomuus, jonka näin valtaavan rouva
Ortèguen, antamaan perin todennäköisen vastauksen. Sanellessani
hänelle tuolle epätarkalle tavaranhankkijalle osoitettua kirjettä
vapisivat hänen kätensä. Kirjoituskoneen nakutuksessa syntyvät
aukot ja uusimiset olivat todisteina, samaten kuin sormien harha-
iskutkin, ne kun eivät tavanneet kosketinta. Tuo nuori, kaunis,

37. mielenkiintoinen serkkuko iäkkään puolison rinnalla sai liikkeelle ylen
eloisan kaipuun tässä naissydämessä? Ajattelin sitä tuona hetkenä.
Mutta jos niin olikin laita, niin varmaa on, ettei hän tahtonut sitä
itselleen myöntää. Sillä minä tunsin, että se kysymys, jonka hän
äkkiä teki minulle vetäessään valmiiksikirjoitetun lehden konerullalta,
oli ehdottomasti vilpitön:
"Mieheni ei ollut erittäin ystävällinen serkkuani kohtaan. Tokko
Teistäkään, Marsal? Älkää kieltäkö. Luin kummastuksenne
kasvoistanne. Hän pitää hänestä kuitenkin paljon. Vielä tänä aamuna
hän puhui hänestä mitä suurimmalla hellyydellä. Mutta…" Hän epäröi
"Hän ärtyy nykyään vähimmästäkin seikasta ja toisinaan ihan
suunnattomasti. Tuo virheellinen lasku esimerkiksi oli vallan mitätön
asia…" Hän epäröi jälleen. "Hän oli ennen niin tasainen luonteeltaan!
Hän on muuttunut, hän muuttuu edelleen. Olen sen kyllä
huomannut. Se on vallan fyysillistä väsymystä. Henkisesti, älyllisesti
hän pysyy samana… Pelkään sen vuoksi hänen terveyttään. Te, joka
olette lääkäri ja joka olette niin kauan hänet tuntenut, mitä Te
arvelette?"
"Hän tekee paljon työtä", vastasin, "ehkäpä liiaksi. Ja sitten vielä
nämä vakavat tapahtumat…"
"Niin", sanoi hän. "Sanon samaa itselleni, ja pelkään. Toistan sen
Teille: minä pelkään. Pelkään, että hän sairastuu, vieläpä pahastikin.
En saa häntä edes syömään. Hän laihtuu hirvittävästi. Kaikki tämä
keltatautikohtauksesta saakka. Hän ei näytä siitä päässeen."
Sitä mukaa kuin hän kyseli minulta, iskivät hänen silmänsä minuun
tutkivina, läpitunkevina, tavallista suurempina, kummastuneempina,
totisempina. Luin niistä nyt halua päästä totuuden perille ja samalla
kertaa sen ennakkokauhua — totuuden, joka tuttuna tai

38. tuntemattomana oli yhtä sietämätön. Minunkin silmiini oli välähtänyt
hirveä otaksuma, joka mahdollisesti selitti Ortèguen liiankin ilmeisen
muuttumisen. Tuon heti ilmestyttyään karkoitetun ajatuksen sai
tämän naisen yhä kasvava tuska uudelleen tunkemaan mieleeni, ja
mietteeni ääneen ajatellen kuulin hämmästyksekseni, kuinka kaikuna
vastasin hänen säikähdyksenhuutoonsa:
"Olen minäkin tosiaan toisin hetkin hänestä levoton…"
"Sepä se!" Ja hän tarttui suonenvedontapaisesti käsivarteeni:
"Mikä häntä oikein vaivaakaan? Sanokaa minulle totuus. Rohkenen
kuulla kaiken."
"En ole milloinkaan kysellyt häneltä enkä tutkinut häntä", vastasin,
puolestani pelästyneenä siitä järkytyksestä, johon tarpeeton ja
varomaton myönnytykseni — joka lääkärin kannalta oli tuskin
puollettavissa — oli hänet saattanut.
"No hyvä!" hän jatkoi. "Kysykää häneltä, tutkikaa häntä, eikä vasta
huomenna, vaan jo tänään. Olen aina kuullut Teidän sanovan
kaikille, että ajoissa suoritettu taudin selvittely voi estää
äkkiturman…"
"Älkää käyttäkö tuollaisia sanoja, rouva", keskeytin nopeasti,
"älkää ajatelko niitä…"
"Minun rauhoittumiseni on Teidän varassanne", hän vastasi. "Eikö
Teillä itsellännekin ole tarvetta päästä tästä selvyyteen? Sillä Tehän
pidätte miehestäni. Olette niin monin kerroin osoittanut, että hän on
Teille rakas. Teistäkin lienee tämä epävarmuus sietämätön."

39. "Mutta sellainen kuin professori on luonteeltaan", sanoin, "tulisi
Teidän ottaa lukuun, että moinen urkkiminen…"
"On hyvin vaikea?" hän keskeytti. "Kyllä, otan sen lukuun.
Pyydänkin
Teitä vain yrittämään…"
"Hyvä on!" sanoin hänen tartuttavan levottomuutensa voittamana,
"minä yritän."
"Jo tänään", hän sanoi käskevästi. "Tänään on hänelle asiasta
puhuttava. Miksi siirtää toistaiseksi, kun vähinkin viivytys tietää
vaaraa? Ja lisäksi, minä tunnen hänet, hänellä on nyt sellainen hetki,
jolloin hän ei täysin hallitse itseään. Hän ehkä puhuu…"
"Hyvä on, rouva… Yritän tänään, vaikka…" Hän pysäytti minut
katseellaan. Hänen päänsä kallistui kuuntelemaan käytävän puoleen.
Hänen äärimmäinen liikajännityksensä sai hänet tajuamaan kolinoita,
joita minä en vielä kuullut. Hän hellitti käsivarteni, jota hänen
kätensä yhä oli puristanut, ja sanoi hyvin ääneen, tahallisen
hilpeästi, vaikka kuulin äänestä hänen sydämensä värinän:
"En tiedä, missä ajatukseni olivatkaan. Tämä jäljennös on täynnä
virheitä. Alan sen uudelleen, jotten saisi ylen paljon toruja
professorin palatessa."
Hän oli solauttanut puhtaan paperiliuskan koneeseen ja pienten
kosketinten nakutus kulki taas kulkuaan, kun ovi aukeni. Ortègue
astui sisään Le Gallicin seurassa. Vaikka nopeus, jolla rouva Ortègue
sai itsensä hallituksi, vielä kerran näytti minulle, miten
hämmästyttävä itsehillitsemiskyky naisilla on käytettävissään, ei
mieleeni juolahtanut, että hän olisi näytellyt pilaosaa ja pannut

40. aviollisen huolestumisen laskuun toisen tunteen synnyttämää
levottomuutta. Sitä paitsi oikeutti Ortèguen olemus liiaksikin
pahimpaankin pelkoon. Hänen heiverä hahmonsa näytti tuon niin
voimakkaan, solakan nuoren upseerin rinnalle joutuneena vieläkin
haikeammalta, vielä selvemmin läheisen lopun poltinleimalla
merkityltä. Hänen tavallista kellahtavammat, kuivettuneemmat
kasvonsa vetäytyivät kokoon, ikäänkuin ankara tuskankohtaus olisi
samana hetkenä tuottanut hänelle kovaa kipua. Hänen lopen
laihtunut ruumiinsa taipui etukumaraan, ryppyiset kädet puristuivat
vatsan taipeeseen. Tuolla uljaalla olennolla oli kuitenkin kyllin tarmoa
puhutella vaimoaan hymysuin.
"Le Gallicin hämmästys olisi varmaan sinua huvittanut, rakkaani",
hän aloitti. "Hän ei olisi milloinkaan voinut uneksiakaan
tämänkaltaisia varustuksia. Kehoitin häntä kiittelemään sinua eikä
minua. Sinä olet todellakin muuttanut koko sairaalan näiden
kymmenen päivän kuluessa toiseksi. Vanha kappeli sotilaitten
makuusuojana — todella mainio ajatus sekin!"
"Se on totta, Catherine", jatkoi nuori upseeri kehumista;
"professori ja sinä olette järjestäneet oikean ihanne-ambulanssin
tähän valesairaalaan maalauksin kuvitettuine panellipintoineen,
raikkaine puutarhoineen, kauniine vanhoine puineen, vihreine
nurmikenttineen ja upeine kukkaryhmineen joka ikkunan alla." Sitten
hän vakavana muutti äänensävyään. "Vain yksi moite minulla on
sairaalastanne annettavana. Täällä olisi liian hyvä kuolla."
"Mikä onni, ettette kuulu sanitääriosastoon, kelpo Ernestini", sanoi
Ortègue, nyt varreltaan suoristuneena. Nähtävästi kohtauksen
ankaruus oli lievenemään päin. Ja sitten hän puolestaan kävi
totiseksi ja sanoi omituisen vakuuttavasti: "Tuskaa ei voi koskaan

41. kyllin 'untuvoida'. Minun määräykseni epätoivoisissa
sairaustapauksissa on tämä: 'Tänne kelpo morfiini!' Sillä lopultakin,
miksi hyväksi meidän oikeastaan pitäisi kärsiäkään?"
"Maksaaksemme", vastasi Le Gallic samaan syvällisen
totuudellisuuden äänensävyyn.
"Maksaaksemme — mitä?" kysyi Ortègue.
"Synneistämme tietysti", sanoi Le Gallic. Hän epäröi hetken,
ennenkuin lisäsi: "Ja toistenkin synneistä."
"Synneistämmekö — no, olkoon menneeksi", virkkoi Ortègue. "Ja
sittenkin!…" Hänkin epäröi hetken, mutta jatkoi sitten katkerasti:
"Synneistämme? Niinkuin muka olisimme anoneet elääksemme! Millä
oikeudella siis hän, joka meille elämän tyrkytti, vaatisi meitä
tekemään siitä tiliä?…" Ja kiihkeästi hän lausui: "Mutta toisten
synneistä…?" Hän toisti: "Toisten? Nähkääs, se on hirveätä!…
Anteeksi, rakas Ernest, jos loukkaan Teitä…"
"Ette loukkaa", sanoi Le Gallic, "mutta teette mieleni
murheelliseksi. Koska kaikki elämässä päättyy kärsimykseen ja
kuolemaan, niin jollei tämä vapaaksiosto ole kärsimysten ja
kuoleman tarkoituksena, niin mikä on sitten niiden, mikä elämän
tarkoitus?"
"Ei mikään", sanoi Ortègue. Syntyi äänettömyys. Tämä sana,
päässeenä silminnähtävästi sairaan miehen suusta tässä
sotilassairaalan suojassa, upseerin läsnäollessa, joka seuraavana
päivänä palasi tuleen, kajahti sangen oudolta. Sen lausujakin kävi
siitä hämilleen. Hän jatkoi uudelleen puhettaan:

42. "Juttelemme sitten filosofiasta ja uskonnosta, kunhan palaatte
luoksemme kapteenina ja kunnialegioonan merkillä koristettuna.
Älkää olko pahoillanne epäuskostani sen enempää kuin minäkään
Teille uskostanne. Se seikka, ettei ihmisten aivojen kemiallinen
kokoonpano ole sama, ei ole milloinkaan estänyt kahta sydämen
ihmistä rakastamasta ja kunnioittamasta toisiaan, ja tiedättehän,
että minä pidän Teistä paljon, että suuresti kunnioitan Teitä. Jo
ennenkuin Teidät äsken näin niin uljaana, niin ripeänä, olin varma,
että sotakentällä täysin täytätte velvollisuutenne, jopa teette
enemmänkin… Mutta Teidän on kiire… Kas niin, syleilkää minua, ja
sitten onnea matkalle… Lähettäkää tietoja itsestänne, paljon
postikortteja… Catherine, saata serkkuasi ja kiipeä sitten apteekin
puolelle. Siellä on äsken saapunut kokonainen tavaralähetys
huolehdittavana. Minä ja Marsal tarkistamme kirjeesi ja teemme
korjaukset… Hyvästi, Ernest. Tehän annatte minulle anteeksi, eikö
niin?…"

43. IX
Kynnyksellä rouva Ortègue kääntyi. Hän loi minuun silmäyksen, joka
merkitsi: "Nyt on sopiva hetki. Koettakaa." Tuo aviollista huolta
puhuva katse, 'serkkunsa seurassa poistuvan Ernest Le Gallicin
täydellinen luonnollisuus, se yksinkertainen tapa, millä Ortègue
tarjosi nuorille kahdenkeskisen jäähyväishetken, se kaikki lopullisesti
kumosi ensimmäiset kuvitteluni. Myöhemmin ymmärsin näiden eri
kohtausten salaisen ja ristiriitaisen sisällön: toisaalta rouva Ortèguea
enää kiinnitti mieheensä pelkkä aviouskollisuus, kiitollisuus, jota
seikkaa hän kieltäytyi itselleen tunnustamasta, samalla kuin
Ortèguen terveydentilan arvoituksellisuus oli hänelle liiaksi
tuskallinen, jotta hän levottomuudessaan olisi kiinnittänyt huomiota
toisen tunteisiin. Toisaalta rakasti Ernest Le Gallic serkkuaan, mutta
hänen rakkautensa oli liian kauan pidätettyä, jottei hän jo olisi
kyennyt sitä hillitsemään, ja kuinka olisi hän haltioituneen
hurskasmielisenä uskaltanut lausua ainuttakaan sanaa, joka olisi
voinut antaa tälle viime käynnille rikollisen luonteen? Hän oli suonut
itselleen vain äänettömän hyvästijätön. Ja viimein Ortègue, hän
tukahutti poveensa salaisen traagillisuuden, samalla kuin hänen
veristävää sydäntään pikemmin kalvoi kateus kuin mustasukkaisuus
hänen verratessaan omaa riutumustaan upseerin ylimieliseen
nuoruuteen. Viedessään hänet pois vaimonsa ulottuvilta hän oli

44. antanut myöten pikkumaiselle tunteelle. Nyt hän sitä jo punastui.
Kuinka nämä piilopohjat nyt selviävätkin minulle! Sillä hetkellä minua
vallitsi yksi ainoa vaikutelma: hetki oli tiedustelulleni edullinen ja
samalla vaikea. Ortèguen takaisin tulo ja äkillinen sydämenpurkaus
ilmaisivat sisäistä levottomuutta, jota oli viisasta käyttää hyväksi.
Mutta kuinka sittenkään rohkenisin? Tämän tieteen mestarin olemus
vaikutti minuun niin hypnotisoivasti, että aristuin ihan "tyhjiin", jos
niin voi sanoa.
"Catherine oli oikeassa, tässä on todella liian paljon virheitä", hän
virkkoi silmäiltyään kirjeen ensimmäistä jäljennöstä. Jälkimmäinen
retkotti keskeneräisenä rullalla. Hänen huomautuksensa osoitti
hänen kuulleen sanat, jotka oli vaihdettu hänen astuessaan
huoneeseen. Hän lisäsi: "Missä lienevätkin hänen ajatuksensa todella
olleet?"
Hänen kuopalle painuneet kasvonsa vetäytyivät taas kokoon kuten
äsken. Epäilemättä hän tunsi jälleen tuota epäluulon pistävää
tuskaa, joka on niin vihlovaa silloinkin kun se jää epämääräiseksi. Se
näkyi minulle selvänä, mutta kun hän istuutui nojaten kädellään
pöytään, ilmaisi hänen asentonsa niin huonosti peitettyä puhtaasti
ruumiillista kärsimystä, että vaistomaisesti huudahdin:
"Voitteko pahoin, rakas opettaja?"
"Kuinka niin?" hän vastasi, ja hän nosti taas arabialaisen
ruhtinaspäänsä pystyyn hänelle ominaisella ylhäisellä liikkeellä.
"Koska te näytätte kärsivän." Olin antautunut leikkiin, ja jatkoin:
"Aivan niinkuin kymmenen minuuttia sitten, kun palasitte, kädet
tässä."
Matkin hänen kumaraa, linkkuun taipunutta asentoaan ja

45. vatsantaipeeseen
puristettuja käsiä.
"Ah!" hän sanoi muuttuneella äänellä, nousten seisomaan. "Te siis
huomasitte sen?"
Hän otti muutaman askelen huoneessa. Sitten, tullen suoraan
minua kohden, hän laski kätensä olkapäilleni ja iskien katseensa
minun silmiini sanoi:
"Marsal, voitteko luvata kunniasanallanne, että mitä nyt Teille
uskon, jää meidän väliseksemme, ehdottomasti, ettette siitä
kenellekään kerro sanallakaan, varsinkaan ette vaimolleni…"
"En voi antaa Teille tuota sanaa, rakas opettaja", vastasin,
"ennenkuin tiedän… Aiottehan puhua minulle tilastanne, eikö niin?…"
"Aion", hän sanoi hämmästyneenä.
"Mutta kun äsken rohkenin kysellä Teiltä, tapahtui se siksi, että
rouva Ortègue huolehtii terveydestänne. Hän se pyysi minua
ottamaan tämän asian puheeksi kanssanne…"
"Hänkin!" hän vaikersi, ja hänen äänensävynsä viilsi sydäntäni.
Hän painoi pään käsiinsä ja jäi hetkeksi tuskan kurtistamaksi. Sitten
hän taas otti ohjat käsiinsä, ja paljastaen minulle otsansa, silmänsä,
suunsa sen tahdon tulen kirkastamina, jonka niin usein olin nähnyt
hänestä välkehtivän ylen vaarallisten leikkausten aikana, hän sanoi:
"Näin piti käydäkin. Voitte kyllä sitoutua sanomaan hänen
kysellessään yksinkertaisesti, että totesitte minut sairaaksi, mutta
että ette tiedä, mikä minua vaivaa. Tuota sanaa, tuota hirveätä
sanaa, ei saa hänelle lausua. Luvatkaa minulle kunniasanallanne,

46. ettette ilmaise mitään sen varmempaa Minä puolestani tunnen
pakottavaa tarvetta saada uskoutua Teille. Voin tehdä sen ainoastaan
tällä ehdolla…" Ja rukoilevasti — hän, Ortègue, rukoili! — hän
virkkoi: "Kuolevilla on oikeutensa, Marsal, ja minä kuoleva mies…"
"Se ei ole totta, rakas opettajani", huudahdin; "vakuutan Teille…"
"Se on totta", hän keskeytti. "Lupaatteko siis minulle?"
"Lupaan", änkytin vastaan.
"Kiitos", hän sanoi ilmeisesti huojentuneena. Ja tyyntyen hän
lisäsi: "Ystäväni, minulla ei ole kolmea kuukauttakaan elonaikaa."
Hän pysähdytti minut kädenliikkeellä: "Saatte itse päättää."
Tutkimuksia varten varattu leposohva täytti kokonaan tuon pienen
huoneen nurkkauksen. Hän ojensihe sille, avasi liivinsä, nosti
polvensa koukkuun ja sanoi ohjaten kättäni:
"Kas tuossa, valhekylkiluitten alapuolella, tunnustelkaahan.
Tunnetteko siinä maksan reunan ja siinä tuon pienen irrallisen
kovettuman?… Eikö niin? Nyt etsikää käsiinne sappirakko… Johan
löysitte?… Ottakaa vaari tuosta päärynänmuotoisesta ajoksesta; sen
on aiheuttanut sappi, joka ei enää pääse jatkamaan kulkuaan.
Palauttakaa mieleenne Courvoisier-Terrierin antama tuntomerkki.
Rakko on laajennut. Ei siis ole kyseessä sappikivi… Pysähtykää…"
Hän oli työntänyt pois käteni ja kohottautunut pystyyn. Hän räpytti
hetken silmäluomiaan.
"Tuotin Teille kipua", huudahdin yhä järkyttyneempänä.

47. "Ette Te", hän vastasi hyvin lempeästi, "vaan kasvannaisen
valtaamat hermosäikeet." Hän osoitti viimeisen selkänikaman tasalla
olevaa kohtaa. "Tässä se tuska tuntuu, syvänä, kalvavana, vihlovana.
Siitä se säteilee kaikkialle. Minä saan sen hiukan tyyntymään
ainoastaan taivuttamalla vartaloani eteenpäin; sehän liike kiinnittikin
huomiotanne. Yksin ollessani paneudun tälle sohvalle kyyryssä kuin
ammuttu koira. Siten kipu menee ohi. Säästän Teiltä muut oireet. Ne
ovat liian nöyryyttävät. Olen ne kaikki itse huomannut, toisen
toisensa perästä. Muistanette keltataudin-kohtaukseni? Se oli lievä,
pian ohimenevä. Mutta se uusii ajoittain. Kun tämän liittää kaikkeen
muuhun, ei voikaan erehtyä. Rakas Marsal, olen saanut syövän
mahasylkirauhasen kärkeen. Olen mennyttä miestä."
Runsaimmin kättentaputuksin palkituilla yliopistoluennoillaan hän
ei ollut koskaan ollut niin selvä sanonnaltaan, katseeltaan niin
päättäväinen, vakuutuksissaan niin varma. Kuullessani tuon: "Olen
mennyttä miestä", muistin suurta Trousseauta, joka aivan samoin
sanoin lyhyesti määritteli tohtori Peterille oman tautinsa. Näin
hengessäni tuon alistuvan surumielisyyden, josta Peter puhuu.
Trousseau sitä tunsi. Ortègue samoin. Noina minulle
unohtumattomina hetkinä antoi tieteellinen toteamus nerokkaalle
kirurgille sen älyn tyyneyden, mistä vanha stoalaisuus ammensi
voimansa. Niinkuin Trousseau hänkin irroittautui omasta
persoonallisesta kohtalostaan nähdäkseen itsessään toteutuneena
vain kappaleen sisäispatologiaa. Hänen määrittelyään taudistaan en
epäillyt, yhtä vähän kuin Peter epäili Trousseaun. Kyseessäolevassa
tapauksessa se merkitsi samaa, kuin jos olisi asetettu
salakirjoitukselle sen lukuristikko, joka tuo kirjoituksen koko sisällön
ilmi matemaattisella tarkkuudella. Ne epämääräiset huomiot, jotka
olin tehnyt, tai pikemmin, jotka itsestään olivat minussa syntyneet
näinä viime aikoina, kirkastuivat nyt kolkon varmassa valossa. En

48. edes yrittänytkään väitellä tämän sankarillisen ja säälimättömän
tiedemiessielun kanssa. Siinä seisoin, voisinkohan sanoa, ihailun
tyrmistyttämänä. Ortèguen odottamaton tyyneys, hänen
ilmaistessaan tällaisia asioita, verhosi hänet minun silmissäni
liikuttavaan, jopa majesteettiseen suuruuteen. Tartuin hänen
käteensä ja puristin sitä sanatonna. Hän vastasi puristukseeni
katseella, joka merkitsi uutta "kiitos'ta", ja hän jatkoi:
"Ymmärrätte nyt, miksi äsken tunsin milteipä vihaa, kun Le Gallic
parka rupesi meille pitkin puhein tarjoomaan epäpätevää
optimismiaan. Että hän hämmästyttää omaa itseään kuvittelemalla
sieluelämää ilman hermoston välitystä, se on anteeksiannettavissa.
Hän ei ole koskaan suorittanut ruumiinleikkausta. Mutta hän tuli
sotatanterelta, ja hän palaa jälleen sotatanterelle. Tuota hirvittävää
sanaa sota ovat hänelle jo muutaman päivän tulkinneet kauhunnäyt,
jotka hän lisäksi tietää todellisiksi: ruhjotut jäsenet, auki ammutut
vatsat, halkaistut kallot, koko tuo ihmisessä irtipäässyt isiltä-perityn
pedonluonnon julmuus, kirkuna, ulvonta, henkitoreinen korina ja
röhinä ja lopulta — luu-tarha. No niin, ja sille veitikalle eivät nuo
kaikki kauheudet ole saaneet opetettua mitään, hänelle ne eivät tuo
mitään mieleen. Hän ei perästäpäin ajattele näitä asioita sen
enempää, aivan kuin ei niitä olisi koskaan kohdannutkaan. Ja hän
rupeaa meille puhumaan Jumalan hyvyydestä! Hän on itse nuori ja
vankka — kaunis poika muuten — näittehän Te hänet. Hän voi saada
surmansa huomenna, ja tällä hetkellä on Europassa miljoonittain
hänenlaisiaan nuoria miehiä, jotka tyhjän vuoksi syöksyvät tähän
verilöylyyn, koska mieletön valloituksenajatus on tunkeutunut
muutaman rappeutuneen ihmisen aivoihin, joka sairastaa märkivää
ja parantumatonta korvatulehdusta. Te ja minä selitämme
yksinkertaisesti tämän raivon johtuvan ihmisen eläimellisestä
alkuperästä, valtavan apinaihmisen uudelleen ilmaantumisesta

49. kulttuuri-ihmisessä. Mutta hän — kuulittehan hänen puheensa —
hän uskoo raudanlujasti, että kaikkivoipa ja täydellinen Olento,
hänen Jumalansa, johtaa tätä joukkoteurastusta. Tuon Jumalan
oikeudenmukaisuudesta ja hyvyydestä hän on sille saavinaan muka
jonkin tarkoituksen! Hotel-Dieun sairaalassa oli minulla muuan
alilääkäritoveri, joka huvittelihe kauhistuttamalla erästä vanhaa
nunnaa näillä sanoilla: — 'Jos Jumala olisi, sisar hyvä, olemassa, hän
olisi ansionsa mukaan pantava rangaistussiirtolaan.' Marsal, hän oli
oikeassa. Sillä otaksutaanpa, että hän on olemassa, tuo Jumala, ja
otetaanpa minun kohtaloni esimerkiksi… Mitä siis? Hän on hyvä. Hän
on oikeudenmukainen. Ja hänkö olisi luonut minut, Michel Ortèguen,
jotta minulta viisikymmenvuotiaana, ollessani rikas, kuuluisa ja
naimisissa naisen kanssa, jota jumaloin, koko tämä onni julmasti
ryöstettäisiin, vaikken koko olemassaoloaikanani ole muuta tehnyt
kuin lievittänyt kurjuutta, parantanut kuolemaan tuomituita? Sehän
juuri on hermokirurgiaa. Ja tuo isku kohtaa minua hetkenä, jona
voisin parhaiten hyödyttää! Nykyaikaiset, murha-aseet saavat aikaan
paljon runsaammin aivo- ja selkäydinhaavoittumia tässä sodassa
kuin yhdessäkään muussa. Ja ihmisiä kuolee, ihmisiä jää halvatuiksi
ja tylsämielisiksi, ja tulee sokeiksi, koska Michel Ortègue, joka olisi
heidät pelastanut, itsekin kuolee samaan aikaan inhoittavaan
syöpään, joka aiheutuu — mistä? Mitä typerimmästä sattumasta,
auton kumirenkaan halkeamisesta lähellä Versaillesia minun ja
virkatoverini Salvanin ollessa matkalla yhteiseen lääkärineuvotteluun.
Ajopelit kaatuvat. Muistanette sen kyllä. Sanomalehdet kertoivat
asiasta siihen aikaan. Kuljettaja suoriutuu ehein nahoin. Salvan
samoin. Minä saan ankaran iskun palleaan. Epäilemättä oli minulla
joitakin ennakkotaipumuksia, ja tällaiseksi nyt olen tullut!…"
Kapinamieli jyrisi nyt hänen äänessään ja vanha, miltei
persoonallinen viha, jota olin aina todennut hänen kantavan kaikkea

50. uskonnon lohdutusta vastaan. Pysyin yhä vaiti. Jos äsken olin
tuntenut hänen suhtautumisensa kauheaan taudinselvitykseensä
kauniiksi, niin en nyt enää tuntenut muuta kuin tuon samaisen
määrittelyn traagillisuuden. Se ajankohta, jossa elämme, uhkaava
osallistumisemme hirvittävään sotaan, se löi vielä kauhistavamman
leiman tämän kuolemaniskun saaneen ja siitä tietoisen kuuluisan
kirurgin tuskaan. Säälin aalto kuohahti sisimmästäni, ja tarttuen
uudelleen hänen käteensä toistelin pakostakin:
"Opettaja raukkani, opettaja raukkani!…"
Tällä kertaa hän tempaisi kätensä irti. Hän pudisti kärsimättömästi
päätään. Surkuttelu oli hänelle vastenmielistä. Ylpeys antoi hänelle
saman voiman kuin hetki sitten tiede, ja hän voitti itsensä niin että
saattoi jatkaa:
"Puhuin Teille kuin lapsi, Marsal, ja melkein yhtä typerästi kuin Le
Gallic. Maailmassa ei ole mitään järjetöntä, koska kaikki on
sellaisekseen säädettyä. Mutta kun emme kahden tapahtumasarjan
risteillessä käsitä ilmiöiden yhteenkuuluvaisuutta, sanomme tuota
niiden kohtaamista sattumaksi. Lausumme silloin sanan 'mysteerio'.
Sattuma ei ole sen mystillisempi kuin kuolemakaan. Olemme
tietämättömiä, siinä kaikki. — Mutta jättäkäämme tämä sikseen. Kun
olen pitänyt tarpeellisena uskoutua Teille, rakas ystävä, on syynä
siihen ollut, että minun on pyydettävä Teiltä muuatta palvelusta.
Raha-asiani eivät ole sellaiset kuin ne voisivat olla. Olen ansainnut
paljon, mutta paljon myös tuhlannut. Olen intohimoisesti rakastanut
elämää, Marsal. Olen tahtonut nautinnossa tunkeutua yhtä syvälle
kuin tieteessä, toteuttaa itsessäni ehjän ihmistyypin, olla joka
suhteessa aikani kuningasyksilöitä. En ole koskaan tehnyt laskelmia.
Tunsin voimani, olin varma huomispäivästä. Se karkaa käsistäni.

51. Viidenkymmenen tuhannen frangin leikkaukset ovat ollutta ja
mennyttä. Jos minun onnistuu saada hiukan työskennellyksi tässä
sairaalassa, niin siinä onkin kaikki; ja kuinka monta viikkoa! Olin
tehnyt eräitä suuria rahain sijoituksia, jotka uhkaavat joutua vaaraan
näinä levottomina aikoina. Omaisuuteni varmin osa on tämä Saint-
Guillaume kadun palatsi, jonka onneksi lopullisesti maksoin viime
talvena, sekä tämä sairaala, minun oma sairaalani. Kun minä olen
poissa, niin mikä on sen kohtalo? Marsal, kun minua ei enää ole,
tulee Teidän koettaa säilyttää se vaimoani varten. Minun olisi liian
kovaa jättää Catherine niukentuneisiin oloihin. Jo pelkästään tämä
talo tietää hänelle, kunhan nykyinen vaiheaika kerran on ohi, hyvin
hoidettuna melkoista riippumattomuutta. Näiden tulojen sekä lisäksi
henkivakuutukseni varassa hän voi jäädä asuntoonsa État-Unis torin
varrelle. Hänen ei ole pakko supistaa elämäänsä. Tämän vuoksi
tarvitsen jonkun, joka antautuu tälle sairaalalle, tekee sen omaksi
asiakseen ja joka on toimeensa pätevä, rehellinen mies. Tahdotteko
Te olla tuo 'joku'? Älkää vastatko heti. On kyseessä rahallisesti
edullinen asia — painostan sitä vielä — jossa luonnollisesti Teidänkin
etunne otetaan lukuun. Jos periaatteellisesti suostutte, tutustutan
Teidät tämän talon tileihin. Saatte tietää sen menot ja tulot.
Laadimme yhtiövälikirjat. Tärkeintä on nyt, ettei Teillä ole mitään
perusteellista estettä. Vai onko Teillä?"
"Ei, rakas opettajani. Voin vain kiittää Teitä
ystävyydenosoituksesta, joka seuranneena niin monia toisia…"
Hän keskeytti minut:
"Huomenna otamme uudelleen tämän ehdotuksen puheeksi.
Käväisen pikimmältään tuolla yläkerrassa katsomassa… Ehkä näette

52. rouva Ortèguen ennen kuin minä. Muistakaa sitoumustanne. Älkää
lausuko tuota sanaa…"
"Mutta", keskeytin puolestani hänen puheensa ja virkoin, kun hän
oli menossa ovea kohti: "Oletteko ehdottoman varma tautinne
määrittelystä?… Tiedättehän paremmin kuin minä…"
"Ehdottoman varma", hän vastasi. "Muistanette, että sain kuusi
viikkoa sitten kutsun Saksaan erään potilaan luo. Käytin tilaisuutta ja
ulotin matkani aina Berliiniin saakka. Menin väärän nimen varjossa
erään sikäläisen erikoistuntijan luo. Hän ei epäröinyt puhua suutaan
puhtaaksi ja neuvoi minulle tietysti Kehrin kuuluisaa leikkausta, niin
sanottua 'opération en baïonette'a — 'en pajonett'", hän toisti
matkien karkeaa saksalaista ääntämystä.
"No, entä sitten?" kysyin.
"Sittenkö, minä en halua sitä", hän vastasi. "Täydellinen
parantuminen ei ole mahdollinen. Tämä leikkaus voisi kenties taata
minulle neljä-, viisikuukautista elämänpidennystä, jollei leikatessa
kuolema tapaa. Tuohon mahdollisuuteen, että ihan siihen paikkaan
kuolisin, en tahdo antautua. Rakastan vaimoani liian suuresti
pannakseni kadottamisen uhkalle alttiiksi ainuttakaan minulle suotua
hetkeä. Tiedän ainakin varmasti saavani viettää ne hänen kanssaan.
Ei, ei, ei", hän toisti, "tuohon mahdollisuuteen, että minun pitäisi
täältä aikaisemmin poistua, en antaudu. Sitä paitsi tekisi leikkaus
minut liikuntokyvyttömäksi. En voisi suorittaa täällä edes niitä
muutamia viimeisiä palveluksia, joihin tämä inhoittava sota suo
minulle tilaisuutta. Tahdon ne suorittaa. Tahdon olla hyödyksi
viimeiseen saakka. Le Gallioille ja muille mytoloogeille on näytettävä,
ettemme tarvitse heidän Jumalaansa eikä Kristustaan eikä tulevaista
elämää tehdäksemme ihmisrakkauden työtä — vaikkapa ilman

53. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com