Strategic Management Text and Cases Dess 7th Edition Test Bank
nullahbodell
5 views
49 slides
Mar 18, 2025
Slide 1 of 49
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
About This Presentation
Strategic Management Text and Cases Dess 7th Edition Test Bank
Strategic Management Text and Cases Dess 7th Edition Test Bank
Strategic Management Text and Cases Dess 7th Edition Test Bank
Slide Content
Visit https://testbankmall.com to download the full version and
browse more test banks or solution manuals
Strategic Management Text and Cases Dess 7th
Edition Test Bank
_____ Press the link below to begin your download _____
https://testbankmall.com/product/strategic-management-text-
and-cases-dess-7th-edition-test-bank/
Access testbankmall.com now to download high-quality
test banks or solution manuals
browse more test banks or solution manuals
Strategic Management Text and Cases Dess 7th
Edition Test Bank
_____ Press the link below to begin your download _____
https://testbankmall.com/product/strategic-management-text-
and-cases-dess-7th-edition-test-bank/
Access testbankmall.com now to download high-quality
test banks or solution manuals
We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankmall.com
to discover even more!
Strategic Management Text and Cases 8th Edition Dess
Solutions Manual
https://testbankmall.com/product/strategic-management-text-and-
cases-8th-edition-dess-solutions-manual/
Solution Manual and Case Solutions for Strategic
Management Text and Cases 6th Edition by Dess
https://testbankmall.com/product/solution-manual-and-case-solutions-
for-strategic-management-text-and-cases-6th-edition-by-dess/
Solution Manual for Strategic Management Text and Cases,
8th Edition, Gregory Dess Gerry McNamara Alan Eisner
https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-strategic-
management-text-and-cases-8th-edition-gregory-dess-gerry-mcnamara-
alan-eisner/
Test Bank for Starting Out with Alice, 3/E 3rd Edition :
0133129748
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-starting-out-with-
alice-3-e-3rd-edition-0133129748/
the link to download now, or visit testbankmall.com
to discover even more!
Strategic Management Text and Cases 8th Edition Dess
Solutions Manual
https://testbankmall.com/product/strategic-management-text-and-
cases-8th-edition-dess-solutions-manual/
Solution Manual and Case Solutions for Strategic
Management Text and Cases 6th Edition by Dess
https://testbankmall.com/product/solution-manual-and-case-solutions-
for-strategic-management-text-and-cases-6th-edition-by-dess/
Solution Manual for Strategic Management Text and Cases,
8th Edition, Gregory Dess Gerry McNamara Alan Eisner
https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-strategic-
management-text-and-cases-8th-edition-gregory-dess-gerry-mcnamara-
alan-eisner/
Test Bank for Starting Out with Alice, 3/E 3rd Edition :
0133129748
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-starting-out-with-
alice-3-e-3rd-edition-0133129748/
Test Bank for Strategic Compensation: A Human Resource
Management Approach, 8/E 8th Edition : 0133457109
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-strategic-compensation-
a-human-resource-management-approach-8-e-8th-edition-0133457109/
Test Bank for Pathophysiology, 4th Edition: Copstead-
Kirkhorn
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-pathophysiology-4th-
edition-copstead-kirkhorn/
Test Bank for Strategic Management: Theory & Cases: An
Integrated Approach, 13th Edition, Charles W. L. Hill,
Melissa A. Schilling Gareth R. Jones
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-strategic-management-
theory-cases-an-integrated-approach-13th-edition-charles-w-l-hill-
melissa-a-schilling-gareth-r-jones/
Test Bank for Foundations of Finance, 8th Edition by Keown
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-foundations-of-
finance-8th-edition-by-keown/
Solution Manual for Applied Numerical Methods with MATLAB
for Engineers and Scientists, 4th Edition, Steven Chapra
https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-applied-
numerical-methods-with-matlab-for-engineers-and-scientists-4th-
edition-steven-chapra/
Management Approach, 8/E 8th Edition : 0133457109
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-strategic-compensation-
a-human-resource-management-approach-8-e-8th-edition-0133457109/
Test Bank for Pathophysiology, 4th Edition: Copstead-
Kirkhorn
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-pathophysiology-4th-
edition-copstead-kirkhorn/
Test Bank for Strategic Management: Theory & Cases: An
Integrated Approach, 13th Edition, Charles W. L. Hill,
Melissa A. Schilling Gareth R. Jones
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-strategic-management-
theory-cases-an-integrated-approach-13th-edition-charles-w-l-hill-
melissa-a-schilling-gareth-r-jones/
Test Bank for Foundations of Finance, 8th Edition by Keown
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-foundations-of-
finance-8th-edition-by-keown/
Solution Manual for Applied Numerical Methods with MATLAB
for Engineers and Scientists, 4th Edition, Steven Chapra
https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-applied-
numerical-methods-with-matlab-for-engineers-and-scientists-4th-
edition-steven-chapra/
Essentials of Marketing A Marketing Strategy Planning
Approach 15th Edition Perreault Solutions Manual
https://testbankmall.com/product/essentials-of-marketing-a-marketing-
strategy-planning-approach-15th-edition-perreault-solutions-manual/
Approach 15th Edition Perreault Solutions Manual
https://testbankmall.com/product/essentials-of-marketing-a-marketing-
strategy-planning-approach-15th-edition-perreault-solutions-manual/
Chapter 1
1. The success Apple, Inc. achieved over the past decade was a direct result of
the creative and forceful leadership of its late CEO, Steve Jobs. According to
the text, this would be an example of the “romantic” perspective of leadership.
True False
2. Strategic management consists of the analyses, decisions, and actions an
organization undertakes in order to create and sustain competitive advantages.
True False
3. The three interrelated and principal activities of strategic management are:
strategy analysis, strategy formulation, and strategy implementation.
True False
4. According to the textbook, strategic management does not consist of the
analyses that an organization undertakes in order to create and sustain
competitive advantages.
True False
5. Management innovations such as total quality, just-in-time, benchmarking,
business process reengineering, and outsourcing are important, but not
enough for building sustainable competitive advantage.
True False
6. Strategic management recognizes the trade-offs between effectiveness and
efficiency.
True False
7. According to Henry Mintzberg, a management scholar, most firms realize
their original intended strategy.
True False
1. The success Apple, Inc. achieved over the past decade was a direct result of
the creative and forceful leadership of its late CEO, Steve Jobs. According to
the text, this would be an example of the “romantic” perspective of leadership.
True False
2. Strategic management consists of the analyses, decisions, and actions an
organization undertakes in order to create and sustain competitive advantages.
True False
3. The three interrelated and principal activities of strategic management are:
strategy analysis, strategy formulation, and strategy implementation.
True False
4. According to the textbook, strategic management does not consist of the
analyses that an organization undertakes in order to create and sustain
competitive advantages.
True False
5. Management innovations such as total quality, just-in-time, benchmarking,
business process reengineering, and outsourcing are important, but not
enough for building sustainable competitive advantage.
True False
6. Strategic management recognizes the trade-offs between effectiveness and
efficiency.
True False
7. According to Henry Mintzberg, a management scholar, most firms realize
their original intended strategy.
True False
8. According to the text, formulating strategy includes taking into
consideration strategy at the business, corporate, and international levels.
True False
9. Business-level strategy focuses on (1) what businesses to compete in, and
(2) the management of the business portfolio to create synergy among its
businesses.
True False
10. Corporate-level strategy addresses how firms compete and outperform
their rivals as well as achieve and sustain competitive advantages.
True False
11. Effective leadership can play a large role in fostering corporate
entrepreneurship. Corporate entrepreneurship can have a very positive impact
on the bottom line of a firm.
True False
12. The three primary participants in corporate governance are: (1) the
shareholders, (2) the management (led by the chief executive officer), and (3)
the employees.
True False
13. Decisions by boards of directors are always consistent with shareholder
interests.
True False
14. Former Chrysler vice chairman Robert Lutz observed that companies exist
to serve the shareholder and create shareholder value. He insisted that the
only person who owns the company is the person who paid good money for it.
This is an example of a symbiotic approach to stakeholder management.
True False
consideration strategy at the business, corporate, and international levels.
True False
9. Business-level strategy focuses on (1) what businesses to compete in, and
(2) the management of the business portfolio to create synergy among its
businesses.
True False
10. Corporate-level strategy addresses how firms compete and outperform
their rivals as well as achieve and sustain competitive advantages.
True False
11. Effective leadership can play a large role in fostering corporate
entrepreneurship. Corporate entrepreneurship can have a very positive impact
on the bottom line of a firm.
True False
12. The three primary participants in corporate governance are: (1) the
shareholders, (2) the management (led by the chief executive officer), and (3)
the employees.
True False
13. Decisions by boards of directors are always consistent with shareholder
interests.
True False
14. Former Chrysler vice chairman Robert Lutz observed that companies exist
to serve the shareholder and create shareholder value. He insisted that the
only person who owns the company is the person who paid good money for it.
This is an example of a symbiotic approach to stakeholder management.
True False
15. Stockholders in a company are the only individuals with an interest in the
financial performance of the company.
True False
16. Stockholders, employees, and the community-at-large are among the
stakeholders of a firm.
True False
17. Symbiosis is the ability to recognize interdependencies among the interests
of multiple stakeholders within and outside an organization.
True False
18. Procter and Gamble developed a laundry detergent compaction technique
that appeals to consumers, retailers, shipping and wholesalers, and
environmentalists. This is an example of stakeholder symbiosis.
True False
19. Social responsibility is the idea that organizations are not only accountable
to stockholders but also to the community-at-large.
True False
20. The concept of shared value redefines the purpose of the corporation as
creating shared value in order to create a more even distribution of the profits
to all employees, not just top level executives.
True False
21. Shell, NEC, and Procter and Gamble have been measuring their
performance according to what has been called a triple bottom line. This
technique involves an assessment of financial, social, and environmental
performance.
True False
financial performance of the company.
True False
16. Stockholders, employees, and the community-at-large are among the
stakeholders of a firm.
True False
17. Symbiosis is the ability to recognize interdependencies among the interests
of multiple stakeholders within and outside an organization.
True False
18. Procter and Gamble developed a laundry detergent compaction technique
that appeals to consumers, retailers, shipping and wholesalers, and
environmentalists. This is an example of stakeholder symbiosis.
True False
19. Social responsibility is the idea that organizations are not only accountable
to stockholders but also to the community-at-large.
True False
20. The concept of shared value redefines the purpose of the corporation as
creating shared value in order to create a more even distribution of the profits
to all employees, not just top level executives.
True False
21. Shell, NEC, and Procter and Gamble have been measuring their
performance according to what has been called a triple bottom line. This
technique involves an assessment of financial, social, and environmental
performance.
True False
22. The strategic management process should be addressed only by top-level
executives. Mid-level and low-level employees are best equipped to implement
the strategies of the organization.
True False
23. The vision of an organization is the top level of its hierarchy of
organizational goals. The vision statement should be massively inspiring,
overarching, and long term.
True False
24. Strategic objectives are more specific than vision statements.
True False
25. According to the text, a mission statement is an overarching statement that
is massively inspiring, long term, and only discusses the purpose of the
company.
True False
26. A mission statement encompasses both the purpose of the organization as
well as its basis of competition, and the basis of its competitive advantage.
True False
27. Some excellent examples of mission statements are: To be the happiest
place on earth (Disneyland) and Restoring patients to full life (Medtronic).
True False
28. Strategic objectives should be measurable, specific, appropriate, and
realistic, but not constrained by time deadlines.
True False
29. Much research has supported the notion that individuals work much
harder when they are asked to do their best rather than when they are striving
toward a specific goal.
executives. Mid-level and low-level employees are best equipped to implement
the strategies of the organization.
True False
23. The vision of an organization is the top level of its hierarchy of
organizational goals. The vision statement should be massively inspiring,
overarching, and long term.
True False
24. Strategic objectives are more specific than vision statements.
True False
25. According to the text, a mission statement is an overarching statement that
is massively inspiring, long term, and only discusses the purpose of the
company.
True False
26. A mission statement encompasses both the purpose of the organization as
well as its basis of competition, and the basis of its competitive advantage.
True False
27. Some excellent examples of mission statements are: To be the happiest
place on earth (Disneyland) and Restoring patients to full life (Medtronic).
True False
28. Strategic objectives should be measurable, specific, appropriate, and
realistic, but not constrained by time deadlines.
True False
29. Much research has supported the notion that individuals work much
harder when they are asked to do their best rather than when they are striving
toward a specific goal.
True False
30. Objectives in organizations should be clear, stated, and known by
employees throughout the organization.
True False
31. Strategic management should only include short-term objectives. Long-
term objectives are covered in the vision statement of the organization.
True False
32. Organizational goals and objectives should be vague in order to allow for
changes in strategy.
True False
33. The text addresses two perspectives of leadership as well as their
implications. These two perspectives are:
A. romantic and unromantic
B. romantic and internal control
C. external control and unromantic
D. romantic and external control
34. A CEO made a lot of mistakes in assessing the market and the competitive
conditions and improperly redesigning the organization into numerous
business units. Such errors led to significant performance declines. According
to the text, this example illustrates the __________ perspective of leadership.
A. external control
B. romantic
C. internal mechanism
D. operational
30. Objectives in organizations should be clear, stated, and known by
employees throughout the organization.
True False
31. Strategic management should only include short-term objectives. Long-
term objectives are covered in the vision statement of the organization.
True False
32. Organizational goals and objectives should be vague in order to allow for
changes in strategy.
True False
33. The text addresses two perspectives of leadership as well as their
implications. These two perspectives are:
A. romantic and unromantic
B. romantic and internal control
C. external control and unromantic
D. romantic and external control
34. A CEO made a lot of mistakes in assessing the market and the competitive
conditions and improperly redesigning the organization into numerous
business units. Such errors led to significant performance declines. According
to the text, this example illustrates the __________ perspective of leadership.
A. external control
B. romantic
C. internal mechanism
D. operational
35. According to the text, the strategic management process entails three
ongoing processes:
A. analyses, actions, and synthesis
B. analyses, decisions, and actions
C. analyses, evaluation, and critique
D. analyses, synthesis, and antithesis
36. Management innovations such as total quality, benchmarking, and business
process reengineering cannot lead to sustainable competitive advantage
because:
A. companies that have implemented these techniques have lost money
B. there is no proof that these techniques work
C. they cost too much money and effort to implement
D. every company is trying to implement them and hence it does not make a
company different from others
37. The organizational versus the individual rationality perspective suggests
that:
A. what is good for a functional area is always good for the organization
B. what is good for the organization is always good for a functional area
C. what is best for a functional area may not be best for the organization
D. the incremental perspective may be best for functional areas while the
“rational” perspective may be best for the organization
38. The four key attributes of strategic management include the idea that:
A. strategy must be directed toward overall organizational goals and objectives
ongoing processes:
A. analyses, actions, and synthesis
B. analyses, decisions, and actions
C. analyses, evaluation, and critique
D. analyses, synthesis, and antithesis
36. Management innovations such as total quality, benchmarking, and business
process reengineering cannot lead to sustainable competitive advantage
because:
A. companies that have implemented these techniques have lost money
B. there is no proof that these techniques work
C. they cost too much money and effort to implement
D. every company is trying to implement them and hence it does not make a
company different from others
37. The organizational versus the individual rationality perspective suggests
that:
A. what is good for a functional area is always good for the organization
B. what is good for the organization is always good for a functional area
C. what is best for a functional area may not be best for the organization
D. the incremental perspective may be best for functional areas while the
“rational” perspective may be best for the organization
38. The four key attributes of strategic management include the idea that:
A. strategy must be directed toward overall organizational goals and objectives
B. strategy must be focused on long-term objectives
C. strategy must be focused on one specific area of an organization
D. strategy must focus on competitor strengths
39. The four key attributes of strategic management include all of the
following EXCEPT:
A. including multiple stakeholder interests in decision making
B. incorporating both short-term and long-term perspectives
C. recognizing the trade-offs between effectiveness and efficiency
D. emphasis on the attainment of short-term objectives
40. Effectiveness is often defined as:
A. doing things right
B. stakeholder satisfaction
C. doing the right thing
D. productivity enhancement
41. All of the following are ambidextrous behaviors EXCEPT:
A. taking initiative and being alert to opportunities beyond the confines of
one’s own job
B. being cooperative and seeking opportunities to combine one’s efforts with
others
C. intensely focusing on the responsibilities of one individual and maximizing
the output of the department in the organization in which that individual
works
D. being brokers, always looking to build internal linkages
C. strategy must be focused on one specific area of an organization
D. strategy must focus on competitor strengths
39. The four key attributes of strategic management include all of the
following EXCEPT:
A. including multiple stakeholder interests in decision making
B. incorporating both short-term and long-term perspectives
C. recognizing the trade-offs between effectiveness and efficiency
D. emphasis on the attainment of short-term objectives
40. Effectiveness is often defined as:
A. doing things right
B. stakeholder satisfaction
C. doing the right thing
D. productivity enhancement
41. All of the following are ambidextrous behaviors EXCEPT:
A. taking initiative and being alert to opportunities beyond the confines of
one’s own job
B. being cooperative and seeking opportunities to combine one’s efforts with
others
C. intensely focusing on the responsibilities of one individual and maximizing
the output of the department in the organization in which that individual
works
D. being brokers, always looking to build internal linkages
42. According to Henry Mintzberg, the realized strategies of a firm:
A. are a combination of deliberate and emergent strategies
B. are a combination of deliberate and differentiation strategies
C. must be based on the strategic plan of the company
D. must be kept confidential for competitive reasons
43. According to Henry Mintzberg, decisions following from the strategic
analysis of the firm are its:
A. emergent strategy
B. deliberate strategy
C. intended strategy
D. realized strategy
44. __________ may be considered the advance work that must be done in
order to effectively formulate and implement strategies.
A. Goal setting
B. Corporate entrepreneurship
C. Strategy analysis
D. Organizational design
45. __________ involves ensuring proper strategic controls and organizational
designs.
A. Corporate governance
B. Corporate-level strategy
C. Strategy implementation
A. are a combination of deliberate and emergent strategies
B. are a combination of deliberate and differentiation strategies
C. must be based on the strategic plan of the company
D. must be kept confidential for competitive reasons
43. According to Henry Mintzberg, decisions following from the strategic
analysis of the firm are its:
A. emergent strategy
B. deliberate strategy
C. intended strategy
D. realized strategy
44. __________ may be considered the advance work that must be done in
order to effectively formulate and implement strategies.
A. Goal setting
B. Corporate entrepreneurship
C. Strategy analysis
D. Organizational design
45. __________ involves ensuring proper strategic controls and organizational
designs.
A. Corporate governance
B. Corporate-level strategy
C. Strategy implementation
D. Business-level strategy
46. The three participants in corporate governance are:
A. the shareholders, board of directors, and employees
B. the shareholders, labor unions, and employees
C. the shareholders, board of directors, and management
D. the shareholders, banks and lending institutions, and management
47. While working to prioritize and fulfill their responsibilities, members of the
board of directors of an organization should:
A. represent their own interests
B. represent the interests of the shareholders
C. direct all actions of the CEO
D. emphasize the importance of short-term goals
48. Members of boards of directors are:
A. appointed by the Securities and Exchange Commission
B. elected by the shareholders as their representatives
C. elected by the public
D. only allowed to serve one term of four years
46. The three participants in corporate governance are:
A. the shareholders, board of directors, and employees
B. the shareholders, labor unions, and employees
C. the shareholders, board of directors, and management
D. the shareholders, banks and lending institutions, and management
47. While working to prioritize and fulfill their responsibilities, members of the
board of directors of an organization should:
A. represent their own interests
B. represent the interests of the shareholders
C. direct all actions of the CEO
D. emphasize the importance of short-term goals
48. Members of boards of directors are:
A. appointed by the Securities and Exchange Commission
B. elected by the shareholders as their representatives
C. elected by the public
D. only allowed to serve one term of four years
Other documents randomly have
different content
different content
"Siksi, että minulta menevät nuo kymmenen minuuttia
kadotakseni täältä. Menkää, Nicole-neitiseni, menkää; mutta mutta
älkää kääntykö takaisin niinkuin Lotin vaimo, jonka tarinan kerroin
teille Taverneyssä, kun te kutsuitte minut kohtaukseen heinälatoon;
älkää tehkö sitä, sillä silloin teidän voisi käydä pahemminkin kuin
että muuttuisitte pelkästään suolapatsaaksi. Menkää, sievä
hurvittelija, menkää, menkää heti; minulla ei ole enää teille mitään
sanottavaa."
Gilbertin kovuus masensi, kauhisti, kukisti Nicolen, tuon julmurin,
jolla oli hänen tulevaisuutensa käsissään. Ja Nicole palasi pää
kumarassa kasvihuoneeseen, jossa aliupseeri Beausire tosiaan odotti
häntä jo aivan tuskissaan.
Gilbert puolestaan noudatti yhtä suurta varovaisuutta kuin
tullessaankin, pujahtaen kenenkään näkemättä seinän viereen ja
sitten tarttuen köyteensä, kiipesi ylös viiniköynnösten ja niitä
kannattavain säleikköjen avulla, pääsi ensimmäisen porraskerroksen
ikkunalle ja kapuili ripeästi takaisin ullakkokamariinsa.
Onni suosi häntä niin, ettei hän paluumatkallaan tavannut ketään:
naapurinvaimot olivat jo menneet levolle ja Teresia istui vielä
illallisellaan.
Gilbert oli liian haltioitunut Nicolesta äsken saamastaan voitosta,
että olisi pitkin räystäskourua astuessaan edes pelännyt
liukahtavansa. Päinvastoin: hän tunsi kyllä nyt pystyvänsä
kulkemaan vaikka partaveitsen terää kuin Onnetar, niin, vaikka se
terä olisi ollut puoli penikulmaa pitkä.
Sillä sen matkan päämaalina oli Andrée.
kadotakseni täältä. Menkää, Nicole-neitiseni, menkää; mutta mutta
älkää kääntykö takaisin niinkuin Lotin vaimo, jonka tarinan kerroin
teille Taverneyssä, kun te kutsuitte minut kohtaukseen heinälatoon;
älkää tehkö sitä, sillä silloin teidän voisi käydä pahemminkin kuin
että muuttuisitte pelkästään suolapatsaaksi. Menkää, sievä
hurvittelija, menkää, menkää heti; minulla ei ole enää teille mitään
sanottavaa."
Gilbertin kovuus masensi, kauhisti, kukisti Nicolen, tuon julmurin,
jolla oli hänen tulevaisuutensa käsissään. Ja Nicole palasi pää
kumarassa kasvihuoneeseen, jossa aliupseeri Beausire tosiaan odotti
häntä jo aivan tuskissaan.
Gilbert puolestaan noudatti yhtä suurta varovaisuutta kuin
tullessaankin, pujahtaen kenenkään näkemättä seinän viereen ja
sitten tarttuen köyteensä, kiipesi ylös viiniköynnösten ja niitä
kannattavain säleikköjen avulla, pääsi ensimmäisen porraskerroksen
ikkunalle ja kapuili ripeästi takaisin ullakkokamariinsa.
Onni suosi häntä niin, ettei hän paluumatkallaan tavannut ketään:
naapurinvaimot olivat jo menneet levolle ja Teresia istui vielä
illallisellaan.
Gilbert oli liian haltioitunut Nicolesta äsken saamastaan voitosta,
että olisi pitkin räystäskourua astuessaan edes pelännyt
liukahtavansa. Päinvastoin: hän tunsi kyllä nyt pystyvänsä
kulkemaan vaikka partaveitsen terää kuin Onnetar, niin, vaikka se
terä olisi ollut puoli penikulmaa pitkä.
Sillä sen matkan päämaalina oli Andrée.
Gilbert pääsi siis luukkuunsa, sulki ikkunansa ja repi rikki kirjeensä,
johon kukaan ei ollut koskenutkaan.
Sitten heittäytyi hän mukavasti vuoteelleen. Puoli tuntia
myöhemmin tulikin Teresia sanansa pitäen sisään kysymään, kuinka
hän voi.
Gilbert vastasi kiitoksella, johon hän sekoitteli haukoituksia aivan
kuin olisi ollut ylen unissaan. Hänellä oli kiire jäädä aivan yksin,
pimeyteen ja hiljaisuuteen, nauttiakseen oikein kylläkään
ajatuksistaan, muistellakseen koko sydämellään, sielullaan, koko
olennollaan tämän kiihkeän päivän katoamattomia tapahtumia.
Ja pian haipuivat sitten hänen silmistään parooni, Filip, Nicole,
Beausire, ja hänen muistojensa taustalla hohti ainoastaan Andrée,
puolittain alastomana, kauniit kädet kaartuen pään yli neidon
ottaessa neuloja pois tukastaan.
johon kukaan ei ollut koskenutkaan.
Sitten heittäytyi hän mukavasti vuoteelleen. Puoli tuntia
myöhemmin tulikin Teresia sanansa pitäen sisään kysymään, kuinka
hän voi.
Gilbert vastasi kiitoksella, johon hän sekoitteli haukoituksia aivan
kuin olisi ollut ylen unissaan. Hänellä oli kiire jäädä aivan yksin,
pimeyteen ja hiljaisuuteen, nauttiakseen oikein kylläkään
ajatuksistaan, muistellakseen koko sydämellään, sielullaan, koko
olennollaan tämän kiihkeän päivän katoamattomia tapahtumia.
Ja pian haipuivat sitten hänen silmistään parooni, Filip, Nicole,
Beausire, ja hänen muistojensa taustalla hohti ainoastaan Andrée,
puolittain alastomana, kauniit kädet kaartuen pään yli neidon
ottaessa neuloja pois tukastaan.
KOLMASKYMMENESNELJÄS LUKU
Keräilyretki
Seikat, joista olemme viimeiseksi kertoneet, olivat tapahtuneet
perjantai-iltana; kaksi päivää sen jälkeen oli lähdettävä Luciennesin
metsään tuolle kävelyretkelle, josta Rousseau oli niin suuresti
iloinnut.
Gilbert oli ollut kaikesta välinpitämätön sen jälkeen kun hän oli
kuullut Andréen piakkoisesta muutosta Trianoniin, ja hän oli viettänyt
koko ensimmäisen päivän seisten ullakkokamarinsa luukunpieleen
nojaillen. Kaiken sen päivää oli Andréen ikkuna ollut auki, ja pari
kertaa oli nuori tyttö lähestynyt sitä heikkona ja kalvenneena,
hengittämään raitista ilmaa, ja kun Gilbert näki hänet, tuntui
hänestä, ettei hän olisi tahtonut taivaalta mitään muuta kuin että
Andrée olisi aina asunut tuossa paviljongissa, ja että hän itse olisi
koko ikänsä saanut olla tässä ullakkokamarissa ja nähdä pari kertaa
päivässä vilahdukselta tuon nuoren tytön, niinkuin hän nyt hänet
näki.
Hartaasti odotettu sunnuntai tuli viimein. Jo edellisenä iltana oli
Rousseau varustanut kaikki retkeä varten; hänen tarkoin kiilloitetut
Keräilyretki
Seikat, joista olemme viimeiseksi kertoneet, olivat tapahtuneet
perjantai-iltana; kaksi päivää sen jälkeen oli lähdettävä Luciennesin
metsään tuolle kävelyretkelle, josta Rousseau oli niin suuresti
iloinnut.
Gilbert oli ollut kaikesta välinpitämätön sen jälkeen kun hän oli
kuullut Andréen piakkoisesta muutosta Trianoniin, ja hän oli viettänyt
koko ensimmäisen päivän seisten ullakkokamarinsa luukunpieleen
nojaillen. Kaiken sen päivää oli Andréen ikkuna ollut auki, ja pari
kertaa oli nuori tyttö lähestynyt sitä heikkona ja kalvenneena,
hengittämään raitista ilmaa, ja kun Gilbert näki hänet, tuntui
hänestä, ettei hän olisi tahtonut taivaalta mitään muuta kuin että
Andrée olisi aina asunut tuossa paviljongissa, ja että hän itse olisi
koko ikänsä saanut olla tässä ullakkokamarissa ja nähdä pari kertaa
päivässä vilahdukselta tuon nuoren tytön, niinkuin hän nyt hänet
näki.
Hartaasti odotettu sunnuntai tuli viimein. Jo edellisenä iltana oli
Rousseau varustanut kaikki retkeä varten; hänen tarkoin kiilloitetut
kenkänsä ja harmaa pukunsa, joka oli samalla sekä lämmin että
kevyt, oli otettu esiin kaapista Teresian suureksi harmiksi, Teresia,
joka väitti, että liinainen takki tai pusero kelpaisivat varsin hyvin
sellaiseen hommaan. Mutta Rousseau ei vastannut hänelle mitään,
vaan noudatti omaa haluaan. Eikä tarkastettu ainoastaan hänen
pukuaan, vaan mitä suurimmalla huolella myöskin Gilbertin vaatteet;
ja nämä olivat lisääntyneet vielä moitteettomalla parilla uusia sukkia
ja kenkiä, jotka Rousseau oli odottamatta tuonut hänelle lahjaksi.
Rousseaun kasvisto oli järjestetty kuntoon, eikä hän ollut
unohtanut myöskään sammalosastoaan, joilla piti olla retkeilyllä
määrätty tehtävänsä.
Malttamattomana kuin lapsi meni Rousseau tuon tuostakin ikkunan
ääreen katsomaan, eivätkö ne tai ne lähellä jyrisevät vaunut olleet jo
herra de Jussieun. Viimein huomasi hän porttinsa eteen pysähtyväni
hienosti lakattujen vaunujen ja komeilla valjailla varustettujen
hevosten. Hän juoksi silloin heti sanomaan Teresialle:
"Nyt hän tuli, nyt hän tuli."
Ja Gilbertille:
"Joutuin, Gilbert, heti paikalla! Vaunut odottavat meitä."
"Kas vain", sanoi Teresia tuimasti Rousseaulle, "koska niin
mielelläsi ajelet vaunuilla, miksi et ole työlläsi niitä itsellesi
hankkinut, niinkuin Voltaire?"
"No, no, no!" murisi Rousseau.
"Dame, sinä sanot aina, että olet yhtä lahjakas kuin hänkin."
kevyt, oli otettu esiin kaapista Teresian suureksi harmiksi, Teresia,
joka väitti, että liinainen takki tai pusero kelpaisivat varsin hyvin
sellaiseen hommaan. Mutta Rousseau ei vastannut hänelle mitään,
vaan noudatti omaa haluaan. Eikä tarkastettu ainoastaan hänen
pukuaan, vaan mitä suurimmalla huolella myöskin Gilbertin vaatteet;
ja nämä olivat lisääntyneet vielä moitteettomalla parilla uusia sukkia
ja kenkiä, jotka Rousseau oli odottamatta tuonut hänelle lahjaksi.
Rousseaun kasvisto oli järjestetty kuntoon, eikä hän ollut
unohtanut myöskään sammalosastoaan, joilla piti olla retkeilyllä
määrätty tehtävänsä.
Malttamattomana kuin lapsi meni Rousseau tuon tuostakin ikkunan
ääreen katsomaan, eivätkö ne tai ne lähellä jyrisevät vaunut olleet jo
herra de Jussieun. Viimein huomasi hän porttinsa eteen pysähtyväni
hienosti lakattujen vaunujen ja komeilla valjailla varustettujen
hevosten. Hän juoksi silloin heti sanomaan Teresialle:
"Nyt hän tuli, nyt hän tuli."
Ja Gilbertille:
"Joutuin, Gilbert, heti paikalla! Vaunut odottavat meitä."
"Kas vain", sanoi Teresia tuimasti Rousseaulle, "koska niin
mielelläsi ajelet vaunuilla, miksi et ole työlläsi niitä itsellesi
hankkinut, niinkuin Voltaire?"
"No, no, no!" murisi Rousseau.
"Dame, sinä sanot aina, että olet yhtä lahjakas kuin hänkin."
"Sellaista minä en sano, kuuletko!" huusi Rousseau harmissaan!
emännälleen; "minä sanon… enkä sano mitään!"
Ja koko Rousseaun ilo katosi, kuten aina silloin, kun tuo vihattava
nimi kajahti hänen korvissaan.
Onneksi tuli herra de Jussieu parhaiksi sisään. Hän oli pomaadalla
voideltu, puuteroitu ja raikkaan loistava kuin kevätaamu. Hänen
yllään oli erittäin hieno, juovikas intialaisesta pellavan-harmaasta
satiinista ommeltu takki, vaaleat, punansinervät liivit, ylen ohuet,
valkeat silkkisukat ja kiiltävillä kultasoljilla varustetut kengät.
Hän tuli Rousseaun huoneeseen täyttäen sen monenmoisilla
hyvillä hajuaineilla, joita Teresia veti nenäänsä salaamatta ihailuaan.
"Kuinka te olette kauniissa asussa!" virkkoi Rousseau katsellen
lauhkeasti Teresiaan ja vertaillen vaatimatonta pukuaan ja raskaita
keräilijän kapineitaan herra de Jussieun hienoon ja keveään asuun.
"Enpä suinkaan, minä vain pelkään kuumuutta", virkkoi hieno
botanisti.
"Entä metsän kosteus sitten! Silkkisukkanne, jos keräämme
kasveja soilta…"
"Oh, sitä emme tee; me keräämme niitä ainoastaan sopivilta
paikoilta."
"Ja jätämmekö siis tänä päivänä vesisammalet?"
"Älkäämme nyt pitäkö siitä huolta, hyvä virkaveli."
"Luulisipa teidän olevan menossa tanssiaisiin, naisten seuraan."
emännälleen; "minä sanon… enkä sano mitään!"
Ja koko Rousseaun ilo katosi, kuten aina silloin, kun tuo vihattava
nimi kajahti hänen korvissaan.
Onneksi tuli herra de Jussieu parhaiksi sisään. Hän oli pomaadalla
voideltu, puuteroitu ja raikkaan loistava kuin kevätaamu. Hänen
yllään oli erittäin hieno, juovikas intialaisesta pellavan-harmaasta
satiinista ommeltu takki, vaaleat, punansinervät liivit, ylen ohuet,
valkeat silkkisukat ja kiiltävillä kultasoljilla varustetut kengät.
Hän tuli Rousseaun huoneeseen täyttäen sen monenmoisilla
hyvillä hajuaineilla, joita Teresia veti nenäänsä salaamatta ihailuaan.
"Kuinka te olette kauniissa asussa!" virkkoi Rousseau katsellen
lauhkeasti Teresiaan ja vertaillen vaatimatonta pukuaan ja raskaita
keräilijän kapineitaan herra de Jussieun hienoon ja keveään asuun.
"Enpä suinkaan, minä vain pelkään kuumuutta", virkkoi hieno
botanisti.
"Entä metsän kosteus sitten! Silkkisukkanne, jos keräämme
kasveja soilta…"
"Oh, sitä emme tee; me keräämme niitä ainoastaan sopivilta
paikoilta."
"Ja jätämmekö siis tänä päivänä vesisammalet?"
"Älkäämme nyt pitäkö siitä huolta, hyvä virkaveli."
"Luulisipa teidän olevan menossa tanssiaisiin, naisten seuraan."
"Niin, miksi ei suoda tällaista kunnioitusta sille kaunottarelle, jonka
nimi on Luonnotar?" vastasi herra de Jussieu hämillään; "eikö se ole
valtiatar, jonka edessä sopii itseään somistaa?"
Rousseau ei enää väittänyt vastaan; heti kun herra de Jussieu
vetosi luontoon, oli hän itse samaa mieltä, nimittäin ettei sitä
koskaan saattanut kyllin kunnioittaa.
Mitä Gilbertiin tulee, katseli hän kateisin silmin herra de Jussieuta,
vaikka hän olikin ajatuksiltaan stoalaisen ankara. Siitä alkaen, kun
hän oli nähnyt niin monen nuoren keikailijan vaatteillaan vielä
lisäävän luonnon heille lahjoittamia etuja, oli hän oppinut
huomaamaan hienon ulkoasun hyödyn, niin sisällötöntä kuin vaatteet
saattoivat ollakin. Ja itsekseen hän ajatteli nyt, että tuollaiset batistit
ja pitsit saattaisivat kaunistaa paljonkin hänen nuorekkuuttaan, ja
että Andrée varmaan häntä katselisi, jos kohtaisi hänet puettuna sillä
tavoin kuin herra de Jussieu eikä sellaisiin vaatteisiin kuin hänellä
nykyään oli.
Sitten lähdettiin retkelle niin raisua vauhtia kuin kaksi kunnon
tanskalaista hevosta jaksoivat juosta. Tunti lähdön jälkeen
laskeusivat kasvienkerääjät vaunuista Bougivalissa ja poikkesivat
vasemmalle, Chataigniersiin vievälle tielle.
Tämä nykyään erinomaisen kaunis retkeilypaikka oli yhtä kaunis
siihenkin aikaan, sillä sitä harjun rinnettä, jolla kokoilijamme aikoivat
samoilla ja joka jo Ludvig XIV:n hallitessa oli metsäinen, oli hoidettu
alinomaa siitä saakka kuin nykyinen hallitsija oli mielistynyt Marlyyn.
Siellä oli rosokuorisia kastanjapuita, joiden oksat olivat valtavan
suuret, ja muodot herättivät kummallisia mielikuvia: milloin
vääntelehtivät ne muhkuisina ja muistuttivat käärmeitä, jotka
nimi on Luonnotar?" vastasi herra de Jussieu hämillään; "eikö se ole
valtiatar, jonka edessä sopii itseään somistaa?"
Rousseau ei enää väittänyt vastaan; heti kun herra de Jussieu
vetosi luontoon, oli hän itse samaa mieltä, nimittäin ettei sitä
koskaan saattanut kyllin kunnioittaa.
Mitä Gilbertiin tulee, katseli hän kateisin silmin herra de Jussieuta,
vaikka hän olikin ajatuksiltaan stoalaisen ankara. Siitä alkaen, kun
hän oli nähnyt niin monen nuoren keikailijan vaatteillaan vielä
lisäävän luonnon heille lahjoittamia etuja, oli hän oppinut
huomaamaan hienon ulkoasun hyödyn, niin sisällötöntä kuin vaatteet
saattoivat ollakin. Ja itsekseen hän ajatteli nyt, että tuollaiset batistit
ja pitsit saattaisivat kaunistaa paljonkin hänen nuorekkuuttaan, ja
että Andrée varmaan häntä katselisi, jos kohtaisi hänet puettuna sillä
tavoin kuin herra de Jussieu eikä sellaisiin vaatteisiin kuin hänellä
nykyään oli.
Sitten lähdettiin retkelle niin raisua vauhtia kuin kaksi kunnon
tanskalaista hevosta jaksoivat juosta. Tunti lähdön jälkeen
laskeusivat kasvienkerääjät vaunuista Bougivalissa ja poikkesivat
vasemmalle, Chataigniersiin vievälle tielle.
Tämä nykyään erinomaisen kaunis retkeilypaikka oli yhtä kaunis
siihenkin aikaan, sillä sitä harjun rinnettä, jolla kokoilijamme aikoivat
samoilla ja joka jo Ludvig XIV:n hallitessa oli metsäinen, oli hoidettu
alinomaa siitä saakka kuin nykyinen hallitsija oli mielistynyt Marlyyn.
Siellä oli rosokuorisia kastanjapuita, joiden oksat olivat valtavan
suuret, ja muodot herättivät kummallisia mielikuvia: milloin
vääntelehtivät ne muhkuisina ja muistuttivat käärmeitä, jotka
kiertyivät puiden runkojen ympärille, milloin härkää, joka oli kaadettu
teuraspenkille ja pursuu kidastaan mustaa verta. Siellä oli
sammaleisia omenapuita, ja suuria pähkinäpensaita, jättiläisiä, joiden
lehtiverho muuttuu kesäkuussa kellanvihreästä vihreänsiniseksi.
Siellä vallitseva yksinäisyys ja seudun maalauksellinen tuimuus, joka
kohoaa alhaalta vanhojen puiden varjosta ja piirtää terävän rajan
kalvaansinistä taivasta vasten, koko moinen valtava, viehkeä ja
surumielinen luonto sai Rousseaun kuvaamattomasti haltioihinsa.
Gilbert oli jälleen rauhallinen, mutta synkkä: koko hänen elämänsä
oli kiintynyt tähän ajatukseen:
— Andrée muuttaa sieltä puutarhan paviljongista Trianoniin.
Sen harjun korkeimmalla laella, jolle kolme keräilijäämme jalkaisin
nousivat, kohosi Luciennesin nelikulmainen paviljonki.
Tuon paviljongin näkeminen, josta Gilbert oli paennut, muutti
hänen ajatustensa suunnan ja herätti hänessä melkoisen vähän
miellyttäviä muistoja, vaikkei niihin nyt yhtynytkään pelkoa; hän kulki
näet viimeisenä ja näki edessään kaksi suojelijaansa ja tunsi
olevansa varmassa turvassa. Niin ollen katseli hän Luciennesia kuin
haaksirikkoutunut turvallisesta satamasta hietasärkkää, johon hänen
purtensa on murskautunut.
Rousseau alkoi pikku lapio kädessä tarkastella maata ympärillään.
Samoin teki herra de Jussieu; sillä eroituksella vain, että
ensinmainittu etsi kasveja, viimemainittu koetti suojella sukkiaan
kosteudelta.
"Mikä mainio Lepopodium!" sanoi Rousseau.
teuraspenkille ja pursuu kidastaan mustaa verta. Siellä oli
sammaleisia omenapuita, ja suuria pähkinäpensaita, jättiläisiä, joiden
lehtiverho muuttuu kesäkuussa kellanvihreästä vihreänsiniseksi.
Siellä vallitseva yksinäisyys ja seudun maalauksellinen tuimuus, joka
kohoaa alhaalta vanhojen puiden varjosta ja piirtää terävän rajan
kalvaansinistä taivasta vasten, koko moinen valtava, viehkeä ja
surumielinen luonto sai Rousseaun kuvaamattomasti haltioihinsa.
Gilbert oli jälleen rauhallinen, mutta synkkä: koko hänen elämänsä
oli kiintynyt tähän ajatukseen:
— Andrée muuttaa sieltä puutarhan paviljongista Trianoniin.
Sen harjun korkeimmalla laella, jolle kolme keräilijäämme jalkaisin
nousivat, kohosi Luciennesin nelikulmainen paviljonki.
Tuon paviljongin näkeminen, josta Gilbert oli paennut, muutti
hänen ajatustensa suunnan ja herätti hänessä melkoisen vähän
miellyttäviä muistoja, vaikkei niihin nyt yhtynytkään pelkoa; hän kulki
näet viimeisenä ja näki edessään kaksi suojelijaansa ja tunsi
olevansa varmassa turvassa. Niin ollen katseli hän Luciennesia kuin
haaksirikkoutunut turvallisesta satamasta hietasärkkää, johon hänen
purtensa on murskautunut.
Rousseau alkoi pikku lapio kädessä tarkastella maata ympärillään.
Samoin teki herra de Jussieu; sillä eroituksella vain, että
ensinmainittu etsi kasveja, viimemainittu koetti suojella sukkiaan
kosteudelta.
"Mikä mainio Lepopodium!" sanoi Rousseau.
"Mainio", vastasi herra de Jussieu; "mutta mennäänpä nyt vain,
vai mitä?"
"Ah, Lysimachia tenella! Se on nyt juuri valmis otettavaksi,
katsokaa."
"Ottakaa siis, jos se teitä huvittaa."
"Mitä? Mutta emmekö me sitten kokoa kasveja?"
"Kyllä, kyllä… Mutta luulenpa, että me tuolta kukkulalta löydämme
parempia."
"Niinkuin tahdotte… Mennään sinne."
"Mitä kello nyt on?" kysyi herra de Jussieu. "Kun pukeuduin
kiireessä, unohdin kelloni kotiin."
Rousseau veti housujensa taskusta suuren hopeisen kellon.
"Yhdeksän", sanoi hän.
"Jospa levähtäisimme hiukan, vai mitä arvelette?" kysyi herra de
Jussieu.
"Oi, mutta tehän olette huono kävelijä", virkkoi Rousseau. "Noin se
käy, kun lähtee kokoamaan kasveja hienot kengät ja silkkisukat
jalassa."
"Minulla saattaa olla nälkäkin, ajatelkaa sitä."
"No niin, syödään siis aamiaista… Kylään on ainoastaan pari
virstaa."
vai mitä?"
"Ah, Lysimachia tenella! Se on nyt juuri valmis otettavaksi,
katsokaa."
"Ottakaa siis, jos se teitä huvittaa."
"Mitä? Mutta emmekö me sitten kokoa kasveja?"
"Kyllä, kyllä… Mutta luulenpa, että me tuolta kukkulalta löydämme
parempia."
"Niinkuin tahdotte… Mennään sinne."
"Mitä kello nyt on?" kysyi herra de Jussieu. "Kun pukeuduin
kiireessä, unohdin kelloni kotiin."
Rousseau veti housujensa taskusta suuren hopeisen kellon.
"Yhdeksän", sanoi hän.
"Jospa levähtäisimme hiukan, vai mitä arvelette?" kysyi herra de
Jussieu.
"Oi, mutta tehän olette huono kävelijä", virkkoi Rousseau. "Noin se
käy, kun lähtee kokoamaan kasveja hienot kengät ja silkkisukat
jalassa."
"Minulla saattaa olla nälkäkin, ajatelkaa sitä."
"No niin, syödään siis aamiaista… Kylään on ainoastaan pari
virstaa."
"Ei siellä, luvallanne sanoen."
"Kuinka, eikö siellä? Onko teillä mukananne vaunuissa aamiainen?"
"Näettekö jotakin tuolla alhaalla metsikössä?" kysyi herra de
Jussieu kohottaen kätensä erästä pistettä kohti ilmarannalla ja
tahtoen tovereitaan sen huomaamaan.
Rousseau kurkisteli varpaillaan, ja asetti kätensä varjostimen
tapaan silmiensä päälle.
"Minä en siellä eroita mitään", vastasi hän.
"Kuinka, ettekö eroita tuota kattoa, joka on kuin maalaistuvan?"
"En."
"Rakennusta, jossa on tuuliviiri, ja seinät vaaleista ja punertavista
oljista, tuota sveitsiläiseen tapaan rakennettua majaa?"
"Kyllä, nyt luulen näkeväni, uusi pieni talo."
"Kioski, juuri niin."
"Entäpä sitten?"
"Siellä tapaamme sen vaatimattoman aamiaisen, jonka teille
lupasin."
"Olkoon siis menneeksi", virkkoi Rousseau. "Onko teillä nälkä,
Gilbert?"
Gilbertille oli tämä keskustelu ollut aivan yhdentekevää; hän katkoi
ajatuksissaan kanervankukkia ja vastasi:
"Kuinka, eikö siellä? Onko teillä mukananne vaunuissa aamiainen?"
"Näettekö jotakin tuolla alhaalla metsikössä?" kysyi herra de
Jussieu kohottaen kätensä erästä pistettä kohti ilmarannalla ja
tahtoen tovereitaan sen huomaamaan.
Rousseau kurkisteli varpaillaan, ja asetti kätensä varjostimen
tapaan silmiensä päälle.
"Minä en siellä eroita mitään", vastasi hän.
"Kuinka, ettekö eroita tuota kattoa, joka on kuin maalaistuvan?"
"En."
"Rakennusta, jossa on tuuliviiri, ja seinät vaaleista ja punertavista
oljista, tuota sveitsiläiseen tapaan rakennettua majaa?"
"Kyllä, nyt luulen näkeväni, uusi pieni talo."
"Kioski, juuri niin."
"Entäpä sitten?"
"Siellä tapaamme sen vaatimattoman aamiaisen, jonka teille
lupasin."
"Olkoon siis menneeksi", virkkoi Rousseau. "Onko teillä nälkä,
Gilbert?"
Gilbertille oli tämä keskustelu ollut aivan yhdentekevää; hän katkoi
ajatuksissaan kanervankukkia ja vastasi:
"Miten vain tahdotte, monsieur."
"Mennään siis sinne, olkaa hyvä", sanoi herra de Jussieu;
"muuten, mikään ei estä meitä keräämästä kasveja sinne
mennessämme".
"Oh, teidän veljenpoikanne on innokkaampi luonnontutkija kuin
te", virkkoi Rousseau. "Minä olen koonnut kasveja hänen kanssaan
Montmorencyn metsässä. Sillä retkellä me emme olleet
maailmanmiehiä. Hän löytää helposti kasvit, ottaa ne maasta hyvin
ja tutkii vaivattomasti."
"Niin, mutta huomatkaahan, että hän on nuori: hänen täytyy luoda
itselleen nimi."
"Eikö hänellä sitten ole teidän nimenne, joka on jo luotu? Ah,
ammattiveli, te tutkitte kasveja amatöörin tapaan."
"No, älkäähän närkästykö, filosofini; katsokaapas, tässä on kaunis
Plantago monanthos; onko teillä näin hyviä siellä Montmorencyssä?"
"Ei, ma foi", vastasi Rousseau ihastuksissaan. "Minä olen etsinyt
sitä sieltä turhaan. Tournefortin sanalla: mainio kerrassaan!"
"Ah, miten ihastuttava huvimaja", virkkoi Gilbert, joka nyt oli
siirtynyt viimeisestä miehestä etupäähän.
"Gilbertillä on nälkä", huomautti herra de Jussieu.
"Oh, monsieur, pyydän anteeksi; minä kyllä jaksan odottaa,
kunnes te olette valmis."
"Mennään siis sinne, olkaa hyvä", sanoi herra de Jussieu;
"muuten, mikään ei estä meitä keräämästä kasveja sinne
mennessämme".
"Oh, teidän veljenpoikanne on innokkaampi luonnontutkija kuin
te", virkkoi Rousseau. "Minä olen koonnut kasveja hänen kanssaan
Montmorencyn metsässä. Sillä retkellä me emme olleet
maailmanmiehiä. Hän löytää helposti kasvit, ottaa ne maasta hyvin
ja tutkii vaivattomasti."
"Niin, mutta huomatkaahan, että hän on nuori: hänen täytyy luoda
itselleen nimi."
"Eikö hänellä sitten ole teidän nimenne, joka on jo luotu? Ah,
ammattiveli, te tutkitte kasveja amatöörin tapaan."
"No, älkäähän närkästykö, filosofini; katsokaapas, tässä on kaunis
Plantago monanthos; onko teillä näin hyviä siellä Montmorencyssä?"
"Ei, ma foi", vastasi Rousseau ihastuksissaan. "Minä olen etsinyt
sitä sieltä turhaan. Tournefortin sanalla: mainio kerrassaan!"
"Ah, miten ihastuttava huvimaja", virkkoi Gilbert, joka nyt oli
siirtynyt viimeisestä miehestä etupäähän.
"Gilbertillä on nälkä", huomautti herra de Jussieu.
"Oh, monsieur, pyydän anteeksi; minä kyllä jaksan odottaa,
kunnes te olette valmis."
"Sitä suuremmalla syyllä, koska ei ole hyvä ruuansulatukselle
keräillä kasveja syönnin jälkeen; ja sitäpaitsi on silmä silloin huono
huomaamaan ja selkä veltto; kootaan nyt vielä tuokio kasveja",
virkkoi Rousseau. "Mutta mikä tämä paviljonki on nimeltään?"
"Rotanloukku", virkkoi herra de Jussieu muistaen herra de
Sartinesin keksimän nimen.
"Mikä merkillinen nimi!"
"Oh, tehän tiedätte, että tällaisille metsämajoille keksitään
mielellään omituisia nimiä."
"Mutta kenenkä on tämä tila, tämä ihana siimesmetsä?"
"Sitä en tosiaan tiedä."
"Mutta varmaanhan tunnette omistajan, koska aiotte syödä hänen
paviljongissaan aamiaista?" virkkoi Rousseau teristäen korviaan ja
alkaen jo epäillä jotakin.
"Ei suinkaan… tai paremminkin: minä tunnen täällä kaikki,
metsänvartijat, jotka ovat nähneet minut täällä metsässä senkin sata
kertaa ja tietävät, että jos he tervehtivät minua ja tarjoavat minulle
sipulilla höystettyä jänismuhennosta tai kurppakeittoa, ovat he
mieliksi isännälleen. Kaikkien läheisten herraskartanojen omistajat
antavat minun olla täällä kuin kotonani; En tosiaan tiedä, onko tämä
paviljonki rouva de Mirepoixin vai rouva d'Egmontin, vai… ties hänet,
kenen lienee… Mutta pääasia on, hyvä filosofini, ja oletan teidän
olevan siitä samaa mieltä kanssani, että me saamme siellä leipää,
hedelmiä ja piiraita."
keräillä kasveja syönnin jälkeen; ja sitäpaitsi on silmä silloin huono
huomaamaan ja selkä veltto; kootaan nyt vielä tuokio kasveja",
virkkoi Rousseau. "Mutta mikä tämä paviljonki on nimeltään?"
"Rotanloukku", virkkoi herra de Jussieu muistaen herra de
Sartinesin keksimän nimen.
"Mikä merkillinen nimi!"
"Oh, tehän tiedätte, että tällaisille metsämajoille keksitään
mielellään omituisia nimiä."
"Mutta kenenkä on tämä tila, tämä ihana siimesmetsä?"
"Sitä en tosiaan tiedä."
"Mutta varmaanhan tunnette omistajan, koska aiotte syödä hänen
paviljongissaan aamiaista?" virkkoi Rousseau teristäen korviaan ja
alkaen jo epäillä jotakin.
"Ei suinkaan… tai paremminkin: minä tunnen täällä kaikki,
metsänvartijat, jotka ovat nähneet minut täällä metsässä senkin sata
kertaa ja tietävät, että jos he tervehtivät minua ja tarjoavat minulle
sipulilla höystettyä jänismuhennosta tai kurppakeittoa, ovat he
mieliksi isännälleen. Kaikkien läheisten herraskartanojen omistajat
antavat minun olla täällä kuin kotonani; En tosiaan tiedä, onko tämä
paviljonki rouva de Mirepoixin vai rouva d'Egmontin, vai… ties hänet,
kenen lienee… Mutta pääasia on, hyvä filosofini, ja oletan teidän
olevan siitä samaa mieltä kanssani, että me saamme siellä leipää,
hedelmiä ja piiraita."
Hyvänsävyinen tapa, jolla herra de Jussieu lausui nämä sanat,
haihdutti pois pilvet, jotka alkoivat jo kokoutua Rousseaun otsalle.
Filosofi pudisti tomun kengistään, kuivasi kätensä, ja herra de
Jussieu läksi ensimmäisenä menemään sammaleista polkua, joka
kiemurteli kastanjametsikön lävitse ja johti tuohon pieneen
erakkomajaan.
Hänen perässään asteli Rousseau, yhä kooten satoa heinikosta.
Viimeisenä tuli Gilbert, joka oli jälleen siirtynyt äskeiselle
paikalleen; hän uneksi Andréesta, ja millä keinoin hän saisi nähdä
Andréen sitten kun aatelistyttö oli muuttanut Trianoniin.
haihdutti pois pilvet, jotka alkoivat jo kokoutua Rousseaun otsalle.
Filosofi pudisti tomun kengistään, kuivasi kätensä, ja herra de
Jussieu läksi ensimmäisenä menemään sammaleista polkua, joka
kiemurteli kastanjametsikön lävitse ja johti tuohon pieneen
erakkomajaan.
Hänen perässään asteli Rousseau, yhä kooten satoa heinikosta.
Viimeisenä tuli Gilbert, joka oli jälleen siirtynyt äskeiselle
paikalleen; hän uneksi Andréesta, ja millä keinoin hän saisi nähdä
Andréen sitten kun aatelistyttö oli muuttanut Trianoniin.
KOLMASKYMMENESVIIDES LUKU
Filosofinloukku
Sen kukkulan huipulla, jonka rinnettä kolme kasvienkerääjäämme
nousivat vaivaloisesti ylös, kohosi maalaiskuosiin rakennettu pieni
huvimaja. Se oli varustettu ryhmyisillä puupilareilla, suipoilla
päädyillä, ja sen ikkunoita kätkivät ulkoapäin muratit ja
elämänlangat. Koko rakennus oli lainatavaraa englantilaisesta
arkkitehtuurista tai paremminkin englantilaisilta puutarhureilta, jotka
matkivat luontoa tai oikeastaan keksivät itselleen oman luontonsa,
seikka, joka antaa heidän hetkellisille päähänpistoilleen ja
keksinnöilleen kasvienhoidon alalla eräänlaisen omintakeisuuden.
Englantilaiset ovat keksineet siniset ruusut, ja heidän suurimpana
kunnianhimonaan on aina ollut tehdä jotakin sellaista, joka on
yleisesti tunnustettujen käsitteiden vastaista. Kerran he kai osaavat
kasvattaa myöskin mustia liljoja.
Tuo maja, jonka sisälle mahtui parhaiksi pöytä ja kuusi tuolia, oli
varustettu nelikulmaisista kivilevyistä tehdyllä permannolla.
Permannon paasia kätki olkimatto. Seinät jälleen olivat peitetyt
piikivimosaiikilla, jonka ainekset oli koottu Seinevirran rannalta, ja
Filosofinloukku
Sen kukkulan huipulla, jonka rinnettä kolme kasvienkerääjäämme
nousivat vaivaloisesti ylös, kohosi maalaiskuosiin rakennettu pieni
huvimaja. Se oli varustettu ryhmyisillä puupilareilla, suipoilla
päädyillä, ja sen ikkunoita kätkivät ulkoapäin muratit ja
elämänlangat. Koko rakennus oli lainatavaraa englantilaisesta
arkkitehtuurista tai paremminkin englantilaisilta puutarhureilta, jotka
matkivat luontoa tai oikeastaan keksivät itselleen oman luontonsa,
seikka, joka antaa heidän hetkellisille päähänpistoilleen ja
keksinnöilleen kasvienhoidon alalla eräänlaisen omintakeisuuden.
Englantilaiset ovat keksineet siniset ruusut, ja heidän suurimpana
kunnianhimonaan on aina ollut tehdä jotakin sellaista, joka on
yleisesti tunnustettujen käsitteiden vastaista. Kerran he kai osaavat
kasvattaa myöskin mustia liljoja.
Tuo maja, jonka sisälle mahtui parhaiksi pöytä ja kuusi tuolia, oli
varustettu nelikulmaisista kivilevyistä tehdyllä permannolla.
Permannon paasia kätki olkimatto. Seinät jälleen olivat peitetyt
piikivimosaiikilla, jonka ainekset oli koottu Seinevirran rannalta, ja
simpukoilla, jotka oli sen sijaan tuotu Seineä kauempaa, sillä
Bougivalin ja Port-Marlyn somerikot eivät näytä katselijalle
merisiilejä, ja Saint-Jacquesin raakkuja ja punertavia, helmiäiseltä
kiiltäviä simpukoita saa hakea Harfleuristä, Dieppestä tai Sainte-
Andressestä asti.
Majan sisäkatto oli kohokuvatyötä; siellä riippui retkeläistemme
pään päällä männynkäpyjä ja omituisen muotoisia puunpahkoja,
jotka olivat kuin joidenkuiden kauheain faunien tai villipetojen päitä.
Lisäksi olivat ikkunat värilliset, ja niistä näkyi Vesinetin tasanko ja
metsä milloin ukkostaivaan hohteessa, milloin häikäisten elokuun
auringon polttavissa säteissä, sikäli, katsoiko ulos sinipunaisesta,
punaisesta vai sinisestä ruudusta, ja milloin taas kylmänä ja
himmeänä kuin joulukuun pakkasessa, jos nimittäin tähysteli
ylimpien lasien läpi. Tarvitsi ainoastaan valita sopiva ruutu, ja nauttia
sitten maisemasta oman tunnelmansa mukaan.
Nämä ihmeet huvittivat suuresti Gilbertiä; ja hän tähysteli kaikista
ruuduista laajaa alankoa, joka leviää Luciennesin kukkulalta
katselevan silmien eteen ja jonka keskellä Seine kiemurtelee.
Mutta olipa majassa toinenkin, ainakin herra de Jussieun mielestä
yhtä hurmaava nähtävä, nimittäin herkullinen aamiainen, joka oli
varustettu keskelle paviljonkihuonetta raakuilla koristetulle pöydälle.
Pöydällä oli Marlyn erinomaista kermaa ja Luciennesin kauniita
aprikooseja ja luumuja, siinä höyrysi myös porsliinivadissa Nanterren
servelaattimakkaroita ja lihamakkaroita, vaikkei näkynyt ainoatakaan
palvelijaa, joka oli tuonut ne sisään. Siellä oli äsken poimittuja
mansikoita pienessä, sievässä korissa, joka oli kaunistettu
viiniköynnöksen lehdillä; ja tuoreen, keltaisen maatiaisvoin rinnalla
hohti karkeaa maalaisleipää ja myöskin hienompaa ja
Bougivalin ja Port-Marlyn somerikot eivät näytä katselijalle
merisiilejä, ja Saint-Jacquesin raakkuja ja punertavia, helmiäiseltä
kiiltäviä simpukoita saa hakea Harfleuristä, Dieppestä tai Sainte-
Andressestä asti.
Majan sisäkatto oli kohokuvatyötä; siellä riippui retkeläistemme
pään päällä männynkäpyjä ja omituisen muotoisia puunpahkoja,
jotka olivat kuin joidenkuiden kauheain faunien tai villipetojen päitä.
Lisäksi olivat ikkunat värilliset, ja niistä näkyi Vesinetin tasanko ja
metsä milloin ukkostaivaan hohteessa, milloin häikäisten elokuun
auringon polttavissa säteissä, sikäli, katsoiko ulos sinipunaisesta,
punaisesta vai sinisestä ruudusta, ja milloin taas kylmänä ja
himmeänä kuin joulukuun pakkasessa, jos nimittäin tähysteli
ylimpien lasien läpi. Tarvitsi ainoastaan valita sopiva ruutu, ja nauttia
sitten maisemasta oman tunnelmansa mukaan.
Nämä ihmeet huvittivat suuresti Gilbertiä; ja hän tähysteli kaikista
ruuduista laajaa alankoa, joka leviää Luciennesin kukkulalta
katselevan silmien eteen ja jonka keskellä Seine kiemurtelee.
Mutta olipa majassa toinenkin, ainakin herra de Jussieun mielestä
yhtä hurmaava nähtävä, nimittäin herkullinen aamiainen, joka oli
varustettu keskelle paviljonkihuonetta raakuilla koristetulle pöydälle.
Pöydällä oli Marlyn erinomaista kermaa ja Luciennesin kauniita
aprikooseja ja luumuja, siinä höyrysi myös porsliinivadissa Nanterren
servelaattimakkaroita ja lihamakkaroita, vaikkei näkynyt ainoatakaan
palvelijaa, joka oli tuonut ne sisään. Siellä oli äsken poimittuja
mansikoita pienessä, sievässä korissa, joka oli kaunistettu
viiniköynnöksen lehdillä; ja tuoreen, keltaisen maatiaisvoin rinnalla
hohti karkeaa maalaisleipää ja myöskin hienompaa ja
kullanpaistavaa vehnäleipää, joka on kaupunkilaisen turmeltuneesta
vatsasta mieluisaa. Tämä kaikki sai Rousseaun huudahtamaan
ihastuksesta, sillä vaikka hän olikin filosofi, oli hän kuitenkin
luonnostaan herkkusuu, kun hänen ruokahalunsa oli yhtä voimakas
kuin vaatimuksensa vähäiset.
"Mitä hullutusta!" sanoi hän herra de Jussieulle: "leipä ja hedelmät
olisivat aivan hyvin riittäneet, ja sitä paitsi olisi meidän kunnon
botanisteina ja hartaina luonnontutkijoina pitänyt syödä leipämme ja
natustella luumumme samoillessamme siellä metsässä viidakoissa ja
kaivellessamme mutahautoja. Muistatteko, Gilbert, minkälainen
minun aamiaiseni oli Peissis-Piquetin metsässä, ateria, josta tuli
samalla teidänkin aamiaisenne?"
"Kyllä, monsieur: se leipä ja ne kirsikat maistuivat minusta niin
ihanilta."
"Aivan niin, sillä tavoin aterioivat todelliset luonnon ystävät."
"Kunnon mestarini", keskeytti herra de Jussieu, "jos moititte minun
ylellisyyttäni, olette väärässä… koskaan en ole vaatimattomammin…"
"Oh!" huudahti filosofi, "halvennatte pöytäänne, herra Lucullus!"
"Minunko? Ei suinkaan!" virkkoi Jussieu.
"Kenenkä luona me sitten olemme?" jatkoi Rousseau ja hänen
huulillaan oli hymy, joka ilmaisi, että hän oli samalla kertaa
epäluuloinen ja hyvällä tuulella. "Tonttujen luoko olemme tulleet?"
"Tai haltiatarten", vastasi herra de Jussieu nousten ylös ja
vilkaisten salavihkaa majan oveen.
vatsasta mieluisaa. Tämä kaikki sai Rousseaun huudahtamaan
ihastuksesta, sillä vaikka hän olikin filosofi, oli hän kuitenkin
luonnostaan herkkusuu, kun hänen ruokahalunsa oli yhtä voimakas
kuin vaatimuksensa vähäiset.
"Mitä hullutusta!" sanoi hän herra de Jussieulle: "leipä ja hedelmät
olisivat aivan hyvin riittäneet, ja sitä paitsi olisi meidän kunnon
botanisteina ja hartaina luonnontutkijoina pitänyt syödä leipämme ja
natustella luumumme samoillessamme siellä metsässä viidakoissa ja
kaivellessamme mutahautoja. Muistatteko, Gilbert, minkälainen
minun aamiaiseni oli Peissis-Piquetin metsässä, ateria, josta tuli
samalla teidänkin aamiaisenne?"
"Kyllä, monsieur: se leipä ja ne kirsikat maistuivat minusta niin
ihanilta."
"Aivan niin, sillä tavoin aterioivat todelliset luonnon ystävät."
"Kunnon mestarini", keskeytti herra de Jussieu, "jos moititte minun
ylellisyyttäni, olette väärässä… koskaan en ole vaatimattomammin…"
"Oh!" huudahti filosofi, "halvennatte pöytäänne, herra Lucullus!"
"Minunko? Ei suinkaan!" virkkoi Jussieu.
"Kenenkä luona me sitten olemme?" jatkoi Rousseau ja hänen
huulillaan oli hymy, joka ilmaisi, että hän oli samalla kertaa
epäluuloinen ja hyvällä tuulella. "Tonttujen luoko olemme tulleet?"
"Tai haltiatarten", vastasi herra de Jussieu nousten ylös ja
vilkaisten salavihkaa majan oveen.
"Haltiatarten!" huudahti Rousseau iloisesti. "No, taivas palkitkoon
heille tämän vierasvaraisuuden! Minulla on nälkä, syödään pois,
Gilbert."
Ja niin sanoen leikkasi Rousseau itselleen kunnon viipaleen
karkeaa leipää, ja antoi sitten leivän ja veitsen oppilaalleen.
Sitten iski hän hampaansa keskelle kannikkaa ja otti lautaselleen
pari luumua.
Gilbert epäröi ryhtyä syömään.
"No", sanoi Rousseau, "syökää vain; muuten saattaisivat
haltiattaret epäröinnistänne loukkaantua ja luulla teidän pitävän
heidän juhla-ateriaansa epätäydellisenä".
"Tai liian vähäpätöisenä teidän arvollenne, jalot vieraat!" virkkoi
nyt hopeinen ääni paviljongin ovelta. Ja ovella seisoi kädet toistensa
vyötäröillä kaksi reipasta ja kaunista naista, jotka viittasivat hymy
huulilla herra de Jussieulle, ettei hänen pitäisi niin hartaasti heille
kumarrella.
Rousseau käännähti oveen päin, jyrsitty leipä oikeassa ja puoliksi
syöty luumu vasemmassa kädessä. Ja kun hän näki nuo kaksi
jumalatarta, — tai ainakin ne näyttivät hänestä nuoruutensa ja
kauneutensa puolesta jumalattarilta, — niin seisoi hän siinä
ällistyneenä ja neuvottomana kumarrellen.
"Oh, kreivitär", virkkoi herra de Jussieu, "tekö täällä? Mikä
suloinen yllätys!"
"Hyvää päivää, kunnon botanistimme", vastasi toinen naisista
aivan kuninkaallisen tuttavallisesti ja viehkeästi.
heille tämän vierasvaraisuuden! Minulla on nälkä, syödään pois,
Gilbert."
Ja niin sanoen leikkasi Rousseau itselleen kunnon viipaleen
karkeaa leipää, ja antoi sitten leivän ja veitsen oppilaalleen.
Sitten iski hän hampaansa keskelle kannikkaa ja otti lautaselleen
pari luumua.
Gilbert epäröi ryhtyä syömään.
"No", sanoi Rousseau, "syökää vain; muuten saattaisivat
haltiattaret epäröinnistänne loukkaantua ja luulla teidän pitävän
heidän juhla-ateriaansa epätäydellisenä".
"Tai liian vähäpätöisenä teidän arvollenne, jalot vieraat!" virkkoi
nyt hopeinen ääni paviljongin ovelta. Ja ovella seisoi kädet toistensa
vyötäröillä kaksi reipasta ja kaunista naista, jotka viittasivat hymy
huulilla herra de Jussieulle, ettei hänen pitäisi niin hartaasti heille
kumarrella.
Rousseau käännähti oveen päin, jyrsitty leipä oikeassa ja puoliksi
syöty luumu vasemmassa kädessä. Ja kun hän näki nuo kaksi
jumalatarta, — tai ainakin ne näyttivät hänestä nuoruutensa ja
kauneutensa puolesta jumalattarilta, — niin seisoi hän siinä
ällistyneenä ja neuvottomana kumarrellen.
"Oh, kreivitär", virkkoi herra de Jussieu, "tekö täällä? Mikä
suloinen yllätys!"
"Hyvää päivää, kunnon botanistimme", vastasi toinen naisista
aivan kuninkaallisen tuttavallisesti ja viehkeästi.
"Suokaa minun esitellä teille herra Rousseau", sanoi Jussieu ja otti
filosofia siitä kädestä, jossa hän piteli leipäkannikkaansa.
Myöskin Gilbert oli nähnyt nuo naiset, ja tuntenut heidät, ja silloin
hänen silmänsä levisivät pyöreiksi ja kalmankalpeana katseli hän jo
paviljongin ikkunaan, aikoen ensi hädässä syöksyä siitä ulos.
"Hyvää päivää, pikku filosofini", virkkoi toinen naisista Gilbertille,
joka oli mennyt aivan lamaan, ja napsahutti häntä kolmella
ruusunpunaisella sormella hiemasen poskelle.
Kun Rousseau tämän näki ja kuuli, oli hän haljeta kiukusta; hänen
oppilaansa tunsi nuo jumalattaret, ja he taas tunsivat Gilbertin.
Gilbert alkoi voida oikein pahoin.
"Ettekö te tunne kreivitärtä?" kysyi herra de Jussieu Rousseaulta.
"En", vastasi Rousseau hämillään; "luullakseni nyt ensi kertaa…"
"Rouva Dubarry", esitteli Jussieu.
Rousseau ponnahti ilmaan kuin olisi astunut tulikuumalle raudalle.
"Rouva Dubarry!" huudahti filosofi.
"Juuri minä, monsieur", virkkoi nuori nainen kaikessa
suloudessaan. "Minä, joka olen nyt saanut onnen nähdä vieraanani
ja läheltä yhden aikamme kuuluisimmista ajattelijoista."
"Rouva Dubarry!" toisti Rousseau yhä ja ajattelematta, että hänen
kummastuksensa oli jo suorastaan karkea loukkaus. "Hänkö! Ja
varmaan on tämä paviljonki hänen. Hän se varmaan tarjoaa minulle
tämän aamiaisenkin?"
filosofia siitä kädestä, jossa hän piteli leipäkannikkaansa.
Myöskin Gilbert oli nähnyt nuo naiset, ja tuntenut heidät, ja silloin
hänen silmänsä levisivät pyöreiksi ja kalmankalpeana katseli hän jo
paviljongin ikkunaan, aikoen ensi hädässä syöksyä siitä ulos.
"Hyvää päivää, pikku filosofini", virkkoi toinen naisista Gilbertille,
joka oli mennyt aivan lamaan, ja napsahutti häntä kolmella
ruusunpunaisella sormella hiemasen poskelle.
Kun Rousseau tämän näki ja kuuli, oli hän haljeta kiukusta; hänen
oppilaansa tunsi nuo jumalattaret, ja he taas tunsivat Gilbertin.
Gilbert alkoi voida oikein pahoin.
"Ettekö te tunne kreivitärtä?" kysyi herra de Jussieu Rousseaulta.
"En", vastasi Rousseau hämillään; "luullakseni nyt ensi kertaa…"
"Rouva Dubarry", esitteli Jussieu.
Rousseau ponnahti ilmaan kuin olisi astunut tulikuumalle raudalle.
"Rouva Dubarry!" huudahti filosofi.
"Juuri minä, monsieur", virkkoi nuori nainen kaikessa
suloudessaan. "Minä, joka olen nyt saanut onnen nähdä vieraanani
ja läheltä yhden aikamme kuuluisimmista ajattelijoista."
"Rouva Dubarry!" toisti Rousseau yhä ja ajattelematta, että hänen
kummastuksensa oli jo suorastaan karkea loukkaus. "Hänkö! Ja
varmaan on tämä paviljonki hänen. Hän se varmaan tarjoaa minulle
tämän aamiaisenkin?"
"Olette oikeassa, filosofini", vastasi herra de Jussieu, perin
levottomana, kun huomasi nämä myrskyn enteet. "Se on juuri hän,
ja hänen arvoisa kälynsä."
"Hänen kälynsä, se, joka tunsi Gilbertin?"
"Varsin läheisesti, herrani", vastasi neiti Chon rohkeasti kuin
ainakin, sillä hän ei välittänyt enempää kuninkaallisista oikuista kuin
filosofien ärtyisyydestä.
Gilbert katseli jotakin koloa, johon hän olisi voinut peittyä päineen
päivineen, — niin uhkaavasti säkenöivät jo Rousseaun silmät.
"Varsin läheisesti!"… toisti Rousseau, "Gilbert tuntee läheisesti
rouva kreivittären, ja minä en saanut siitä mitään tietää? Mutta
silloinhan minua on petetty, minua on pidetty pilkkana!"
Chon ja hänen sisarensa katsahtivat ilkkuvasti toisiinsa. Herra de
Jussieu repi reiän mechelniläisröyhelöönsä, joka oli varmaan
neljänkymmenen louisdorin arvoinen.
Gilbert liitti kätensä ristiin, joko rukoillakseen Chonia vaikenemaan
tai anellakseen Rousseauta puhumaan hänestä toki lempeämmin.
Mutta kävikin niin, että Rousseau vaikeni ja Chon puhui.
"Aivan oikein", virkkoi Chon. "Gilbert ja minä, me olemme vanhoja
tuttuja; hän oli minun vieraani: eikö niin, pikku ystäväni?…
Vai olisitko jo niin kiittämätön, ettet muista Luciennesin ja
Versaillesin namusia?"
Tämä oli Gilbertille viimeinen isku; Rousseaun kädet venähtivät
pitkiksi kuin kaksi vieteriä ja hervahtivat alas kupeille.
levottomana, kun huomasi nämä myrskyn enteet. "Se on juuri hän,
ja hänen arvoisa kälynsä."
"Hänen kälynsä, se, joka tunsi Gilbertin?"
"Varsin läheisesti, herrani", vastasi neiti Chon rohkeasti kuin
ainakin, sillä hän ei välittänyt enempää kuninkaallisista oikuista kuin
filosofien ärtyisyydestä.
Gilbert katseli jotakin koloa, johon hän olisi voinut peittyä päineen
päivineen, — niin uhkaavasti säkenöivät jo Rousseaun silmät.
"Varsin läheisesti!"… toisti Rousseau, "Gilbert tuntee läheisesti
rouva kreivittären, ja minä en saanut siitä mitään tietää? Mutta
silloinhan minua on petetty, minua on pidetty pilkkana!"
Chon ja hänen sisarensa katsahtivat ilkkuvasti toisiinsa. Herra de
Jussieu repi reiän mechelniläisröyhelöönsä, joka oli varmaan
neljänkymmenen louisdorin arvoinen.
Gilbert liitti kätensä ristiin, joko rukoillakseen Chonia vaikenemaan
tai anellakseen Rousseauta puhumaan hänestä toki lempeämmin.
Mutta kävikin niin, että Rousseau vaikeni ja Chon puhui.
"Aivan oikein", virkkoi Chon. "Gilbert ja minä, me olemme vanhoja
tuttuja; hän oli minun vieraani: eikö niin, pikku ystäväni?…
Vai olisitko jo niin kiittämätön, ettet muista Luciennesin ja
Versaillesin namusia?"
Tämä oli Gilbertille viimeinen isku; Rousseaun kädet venähtivät
pitkiksi kuin kaksi vieteriä ja hervahtivat alas kupeille.
"Ahaa", äännähti hän katsoen nuorukaiseen syrjäsilmällä, "niinkö
on asia, te onneton?"
"Herra Rousseau…" mutisi Gilbert.
"Kas vain, sitäköhän itkeskelet, että minä olen sinua
hemmoitellut", jatkoi Chon. "Arvasinhan, että olit kiittämätön."
"Mademoiselle!"… rukoili Gilbert.
"Ystäväiseni", virkkoi rouva Dubarry, "tule takaisin Luciennesiin,
Zamoren makeiset odottavat sinua… ja vaikka sinä läksit sieltä
merkillisellä tavalla, otetaan sinut kuitenkin hyvin vastaan".
"Kiitos, madame", vastasi Gilbert kuivasti, "kun minä jostakin
lähden, johtuu se siitä, ettei minua huvita siellä olla".
"Ja miksi ette ota sitä hyvää, jota teille tarjotaan?" keskeytti
Rousseau katkerasti. "Kun olette kerran maistellut rikkautta, kunnon
Gilbert, niin menkää takaisin sitä maistelemaan."
"Mutta, monsieur, minä vannon teille…"
"Menkää! Menkää! Minä en pidä niistä, jotka ovat yhtaikaa puolella
ja toisella."
"Mutta tehän ette kuuntele, mitä sanon, monsieur."
"Kyllä kuulen."
"Minä läksin pakoon Luciennesista, jossa minut suljettiin lukon
taakse."
"Viekkautta! Minä tunnen ihmisten pahuuden."
on asia, te onneton?"
"Herra Rousseau…" mutisi Gilbert.
"Kas vain, sitäköhän itkeskelet, että minä olen sinua
hemmoitellut", jatkoi Chon. "Arvasinhan, että olit kiittämätön."
"Mademoiselle!"… rukoili Gilbert.
"Ystäväiseni", virkkoi rouva Dubarry, "tule takaisin Luciennesiin,
Zamoren makeiset odottavat sinua… ja vaikka sinä läksit sieltä
merkillisellä tavalla, otetaan sinut kuitenkin hyvin vastaan".
"Kiitos, madame", vastasi Gilbert kuivasti, "kun minä jostakin
lähden, johtuu se siitä, ettei minua huvita siellä olla".
"Ja miksi ette ota sitä hyvää, jota teille tarjotaan?" keskeytti
Rousseau katkerasti. "Kun olette kerran maistellut rikkautta, kunnon
Gilbert, niin menkää takaisin sitä maistelemaan."
"Mutta, monsieur, minä vannon teille…"
"Menkää! Menkää! Minä en pidä niistä, jotka ovat yhtaikaa puolella
ja toisella."
"Mutta tehän ette kuuntele, mitä sanon, monsieur."
"Kyllä kuulen."
"Minä läksin pakoon Luciennesista, jossa minut suljettiin lukon
taakse."
"Viekkautta! Minä tunnen ihmisten pahuuden."
"Mutta minähän pidin teitä parempana kuin noita, koskapa otin
teidät mielelläni vaalijakseni, suojelijakseni, opettajakseni."
"Teeskentelyä!"
"Ja jos minä ahnastelisin rikkautta, niin minä suostuisin näiden
vallasnaisten tarjoukseen, herra Rousseau."
"Gilbert herraseni: minä annan kyllä usein pettää itseäni, mutta en
samassa asiassa kahta kertaa. Te olette nyt vapaa; menkää, minne
tahdotte."
"Mutta minne, hyvä Jumala?" huudahti Gilbert tuskan vallassa, sillä
nyt hän ajatteli menettävänsä ainaiseksi ikkunansa ja Andréen
läheisyyden, kadottavansa tuon neidon, rakkautensa esineen.
Sitäpaitsi kärsi hänen ylpeytensä, että häntä epäiltiin petoksesta;
hän oli loukkautunut, kun hänen kieltäymisensä ymmärrettiin väärin,
samoin kuin hänen pitkä taistelunsa laiskuutta ja ikänsä pahoja
taipumuksia vastaan, jotka hän oli jo niin uljaasti voittanut.
"Minnekö?" matki Rousseau. "Tietysti ensin kreivittären luo, joka
on kaunis ja erinomaisen hieno ihminen."
"Oh, hyvä Jumala, hyvä Jumala!" huusi Gilbert heilutellen
päätänsä ja puserrellen sitä käsillään.
"Älkää pelätkö", sanoi Jussieu, joka oli maailmanmiehenä syvästi
loukkaantunut Rousseaun kummallisesta käytöksestä naisia kohtaan;
"älkää pelätkö, Gilbert, teistä pidetään huolta, ja mitä nyt menetätte,
se koetetaan teille korvata".
"Siinä nyt näette", virkkoi Rousseau terävän pistävästi. "Tuossa on
herra de Jussieu, tiedemies, luonnonystävä, yksi
teidät mielelläni vaalijakseni, suojelijakseni, opettajakseni."
"Teeskentelyä!"
"Ja jos minä ahnastelisin rikkautta, niin minä suostuisin näiden
vallasnaisten tarjoukseen, herra Rousseau."
"Gilbert herraseni: minä annan kyllä usein pettää itseäni, mutta en
samassa asiassa kahta kertaa. Te olette nyt vapaa; menkää, minne
tahdotte."
"Mutta minne, hyvä Jumala?" huudahti Gilbert tuskan vallassa, sillä
nyt hän ajatteli menettävänsä ainaiseksi ikkunansa ja Andréen
läheisyyden, kadottavansa tuon neidon, rakkautensa esineen.
Sitäpaitsi kärsi hänen ylpeytensä, että häntä epäiltiin petoksesta;
hän oli loukkautunut, kun hänen kieltäymisensä ymmärrettiin väärin,
samoin kuin hänen pitkä taistelunsa laiskuutta ja ikänsä pahoja
taipumuksia vastaan, jotka hän oli jo niin uljaasti voittanut.
"Minnekö?" matki Rousseau. "Tietysti ensin kreivittären luo, joka
on kaunis ja erinomaisen hieno ihminen."
"Oh, hyvä Jumala, hyvä Jumala!" huusi Gilbert heilutellen
päätänsä ja puserrellen sitä käsillään.
"Älkää pelätkö", sanoi Jussieu, joka oli maailmanmiehenä syvästi
loukkaantunut Rousseaun kummallisesta käytöksestä naisia kohtaan;
"älkää pelätkö, Gilbert, teistä pidetään huolta, ja mitä nyt menetätte,
se koetetaan teille korvata".
"Siinä nyt näette", virkkoi Rousseau terävän pistävästi. "Tuossa on
herra de Jussieu, tiedemies, luonnonystävä, yksi
salaliittotovereitanne, joka lupaa teitä auttaa ja avata teille tien
onneen. Ja luottakaa häneen, sillä herra de Jussieun kädet ulottuvat
pitkälle!" lopetti hän, ja hänen suunsa vääntyi irvistyksen tapaiseen
hymyyn.
Sitten ei Rousseau jaksanut itseään hillitä, vaan kumarsi naisille
ikäänkuin mikä Orosmane, ja samoin hämmentyneelle herra de
Jussieulle. Ja sitten Rousseau poistui paviljongista katkerin mielin ja
katsahtamattakaan enää Gilbertiin.
"Oh, kuinka tuhma tuollainen filosofi onkaan!" virkkoi Chon
tyynesti ja katsellen geneveläisen jälkeen, joka laskeutui tai
paremminkin hoippui polkua pitkin alas kummulta.
"Pyytäkää nyt, mitä tahdotte", sanoi Jussieu Gilbertille, joka istui
yhä kasvot käsiin painettuina.
"Niin, pyytäkää vain, Gilbert", lisäsi kreivitär hymyillen filosofin
hylätylle oppilaalle.
Gilbert kohotti kalpeat kasvonsa, pyyhki syrjään hiuksensa, jotka
hiki ja kyyneleet olivat liottaneet kiinni otsaan, ja sanoi lujemmalla
äänellä:
"Koska minulle hyväntahtoisesti tarjotaan paikkaa, niin tahtoisin
päästä puutarhapojaksi Trianoniin."
Chon ja kreivitär vilkaisivat toisiinsa, ja Chon nykäisi vallattomalla
jalallaan sisarensa jalkaa ja iski voitonriemussaan hänelle silmäänsä:
kreivitär nyökäytti päätänsä, että hän ymmärsi asian täydellisesti.
"Käykö se päinsä, herra de Jussieu?" kysyi kreivitär. "Minä kyllä
sitä toivoisin."
onneen. Ja luottakaa häneen, sillä herra de Jussieun kädet ulottuvat
pitkälle!" lopetti hän, ja hänen suunsa vääntyi irvistyksen tapaiseen
hymyyn.
Sitten ei Rousseau jaksanut itseään hillitä, vaan kumarsi naisille
ikäänkuin mikä Orosmane, ja samoin hämmentyneelle herra de
Jussieulle. Ja sitten Rousseau poistui paviljongista katkerin mielin ja
katsahtamattakaan enää Gilbertiin.
"Oh, kuinka tuhma tuollainen filosofi onkaan!" virkkoi Chon
tyynesti ja katsellen geneveläisen jälkeen, joka laskeutui tai
paremminkin hoippui polkua pitkin alas kummulta.
"Pyytäkää nyt, mitä tahdotte", sanoi Jussieu Gilbertille, joka istui
yhä kasvot käsiin painettuina.
"Niin, pyytäkää vain, Gilbert", lisäsi kreivitär hymyillen filosofin
hylätylle oppilaalle.
Gilbert kohotti kalpeat kasvonsa, pyyhki syrjään hiuksensa, jotka
hiki ja kyyneleet olivat liottaneet kiinni otsaan, ja sanoi lujemmalla
äänellä:
"Koska minulle hyväntahtoisesti tarjotaan paikkaa, niin tahtoisin
päästä puutarhapojaksi Trianoniin."
Chon ja kreivitär vilkaisivat toisiinsa, ja Chon nykäisi vallattomalla
jalallaan sisarensa jalkaa ja iski voitonriemussaan hänelle silmäänsä:
kreivitär nyökäytti päätänsä, että hän ymmärsi asian täydellisesti.
"Käykö se päinsä, herra de Jussieu?" kysyi kreivitär. "Minä kyllä
sitä toivoisin."
"Kun kerran te sitä toivotte, madame, niin on asia päätetty",
vastasi
Jussieu.
Gilbert kumarsi ja painoi kätensä sydämelleen, joka nyt paisui
ylitse kuohuvasta ilosta, vaikka se oli äsken ollut aivan surun
murtama.
vastasi
Jussieu.
Gilbert kumarsi ja painoi kätensä sydämelleen, joka nyt paisui
ylitse kuohuvasta ilosta, vaikka se oli äsken ollut aivan surun
murtama.
KOLMASKYMMENESKUUDES LUKU
Opettavainen tarina
Siinä pienessä Luciennesin kammiossa, jossa olemme nähneet
varakreivi Jean Dubarryn ahmivan kreivittären suureksi harmiksi
suklaata, söi nyt marski de Richelieu pikku aamiaista rouva Dubarryn
kanssa, joka heittäytyi Zamorea korvista nyiskellen yhä
mukavampaan ja vallattomampaan lepoasentoon kukitetulla silkillä
päällystetyllä sohvallaan. Vanha hovimies päästeli tuon viehkeän
olennon jokaista uutta asentoa nähdessään ihastuneita
huudahduksia.
"Voi, kreivitär", sanoi hän muikeasti kuin vanha rouva, "te sotkette
tukkalaitteenne; kreivitär, tuossa joutui yksi kihara epäjärjestykseen.
Voi kreivitär, teidän tohvelinne putoaa!"
"Pyh, hyvä herttua, älkää siitä välittäkö", vastasi kreivitär Dubarry
repäisten hajamielisyydessään hyppysellisen tukkaa pois Zamoren
päästä ja kellahtaen aivan oikoiseksi; siinä oli hän sohvallaan
hekumallisemman ja kauniimman näköinen kuin Venus raakkunsa
kuoressa.
Opettavainen tarina
Siinä pienessä Luciennesin kammiossa, jossa olemme nähneet
varakreivi Jean Dubarryn ahmivan kreivittären suureksi harmiksi
suklaata, söi nyt marski de Richelieu pikku aamiaista rouva Dubarryn
kanssa, joka heittäytyi Zamorea korvista nyiskellen yhä
mukavampaan ja vallattomampaan lepoasentoon kukitetulla silkillä
päällystetyllä sohvallaan. Vanha hovimies päästeli tuon viehkeän
olennon jokaista uutta asentoa nähdessään ihastuneita
huudahduksia.
"Voi, kreivitär", sanoi hän muikeasti kuin vanha rouva, "te sotkette
tukkalaitteenne; kreivitär, tuossa joutui yksi kihara epäjärjestykseen.
Voi kreivitär, teidän tohvelinne putoaa!"
"Pyh, hyvä herttua, älkää siitä välittäkö", vastasi kreivitär Dubarry
repäisten hajamielisyydessään hyppysellisen tukkaa pois Zamoren
päästä ja kellahtaen aivan oikoiseksi; siinä oli hän sohvallaan
hekumallisemman ja kauniimman näköinen kuin Venus raakkunsa
kuoressa.
Zamore ei ollut kovin antautunut näitä sieviä asennoita
ihailemaan, vaan vingahteli kiukusta. Kreivitär rauhoitti
neekeripoikaa ottaen pöydältä kourallisen sokerirakeita ja pistäen ne
hänen taskuunsa.
Mutta Zamore jörötti vain, väänsi taskunsa nurin ja karisti
sokerirakeet permannolle.
"Ah, sinä pikku lurjus!" sanoi kreivitär ja ojensi sievän jalkansa ja
saattoi sen nopeasti yhteyteen neekerin kummalliskuosisten
housujen takaliston kanssa.
"Oi, armoa hänelle!" huudahti vanha marski, "kautta
aateliskunniani, surmaatteko hänet!"
"Ja miksi en saa surmata tänään ketä vain haluan!" vastasi
kreivitär.
"Tunnen itseni hirveän vihaiseksi."
"Voi voi", virkkoi herttua; "olenko minäkin teidän vihoissanne?"
"Oh, ette suinkaan, päinvastoin: te olette minun vanha ystäväni,
minä ihastelen teitä. Mutta kuulkaas, minä olen nyt tosiaan tulla
hulluksi."
"Se tauti on varmaan tarttunut teihin niistä, jotka teihin ovat
hullaantuneet?"
"Varokaa itseänne. Te ärsytätte minua kauheasti
kohteliaisuuksillanne, joilla ette tarkoita totta ainoallakaan."
"Kreivitär, kreivitär! Alanpa uskoa, että te ette ole hullu, vaan
hiukan kiittämätön."
ihailemaan, vaan vingahteli kiukusta. Kreivitär rauhoitti
neekeripoikaa ottaen pöydältä kourallisen sokerirakeita ja pistäen ne
hänen taskuunsa.
Mutta Zamore jörötti vain, väänsi taskunsa nurin ja karisti
sokerirakeet permannolle.
"Ah, sinä pikku lurjus!" sanoi kreivitär ja ojensi sievän jalkansa ja
saattoi sen nopeasti yhteyteen neekerin kummalliskuosisten
housujen takaliston kanssa.
"Oi, armoa hänelle!" huudahti vanha marski, "kautta
aateliskunniani, surmaatteko hänet!"
"Ja miksi en saa surmata tänään ketä vain haluan!" vastasi
kreivitär.
"Tunnen itseni hirveän vihaiseksi."
"Voi voi", virkkoi herttua; "olenko minäkin teidän vihoissanne?"
"Oh, ette suinkaan, päinvastoin: te olette minun vanha ystäväni,
minä ihastelen teitä. Mutta kuulkaas, minä olen nyt tosiaan tulla
hulluksi."
"Se tauti on varmaan tarttunut teihin niistä, jotka teihin ovat
hullaantuneet?"
"Varokaa itseänne. Te ärsytätte minua kauheasti
kohteliaisuuksillanne, joilla ette tarkoita totta ainoallakaan."
"Kreivitär, kreivitär! Alanpa uskoa, että te ette ole hullu, vaan
hiukan kiittämätön."
"Ei, minä en ole hullu enkä kiittämätön, minä olen…"
"No, antaa kuulua, mitä te olette?"
"Minä olen vihoissani, herra herttua."
"Oh, tosiaanko!"
"Kummastuttaako se teitä?"
"Ei suinkaan, kreivitär; ja kautta kunniani, eikö teillä sitten ole
syytä!"
"Sepä juuri minua teissä suututtaakin, marski."
"Saattaisiko jokin minussa suututtaa teitä, kreivitär?"
"Kyllä."
"Ja mikä, olkaa hyvä ja sanokaa? Minä olen sangen vanha, mutta
kuitenkaan ei ole ponnistusta, johon minä en ryhtyisi miellyttääkseni
teitä."
"Se suuttumisen syy on se, että te ette edes tiedä, mistä on
kysymys."
"Kyllä, tiedänpäs."
"Te tiedätte, mikä minua harmittaa?"
"Aivan varmaan: Zamore on särkenyt tuon kiinalaisen pesuvadin."
Tuskin huomattava hymy väikkyi nuoren naisen huulilla; mutta
Zamore tunsi itsensä rikolliseksi ja kyyristi päänsä alas, aivan kuin
"No, antaa kuulua, mitä te olette?"
"Minä olen vihoissani, herra herttua."
"Oh, tosiaanko!"
"Kummastuttaako se teitä?"
"Ei suinkaan, kreivitär; ja kautta kunniani, eikö teillä sitten ole
syytä!"
"Sepä juuri minua teissä suututtaakin, marski."
"Saattaisiko jokin minussa suututtaa teitä, kreivitär?"
"Kyllä."
"Ja mikä, olkaa hyvä ja sanokaa? Minä olen sangen vanha, mutta
kuitenkaan ei ole ponnistusta, johon minä en ryhtyisi miellyttääkseni
teitä."
"Se suuttumisen syy on se, että te ette edes tiedä, mistä on
kysymys."
"Kyllä, tiedänpäs."
"Te tiedätte, mikä minua harmittaa?"
"Aivan varmaan: Zamore on särkenyt tuon kiinalaisen pesuvadin."
Tuskin huomattava hymy väikkyi nuoren naisen huulilla; mutta
Zamore tunsi itsensä rikolliseksi ja kyyristi päänsä alas, aivan kuin
taivas olisi ollut suuren korvapuusti- ja nenäpaukkupilven peitossa.
"Oikein", virkkoi kreivitär huokaisten, "oikein, herttua, te puhutte
totta; niin on asia, ja te olette tosiaan sangen ovela politikko".
"Sitä on aina minulle vakuutettu, madame", vastasi Richelieu
tekeytyen sangen vaatimattomaksi.
"No, minulle ei sitä tarvitse vakuuttaa, herttua; ja te olette
keksinyt syyn harmiini heti paikalla, arvailematta sinne tänne: se on
ihastuttavaa!"
"Toden totta; mutta se ei ole ainoa syy."
"Ai, niinkö?"
"Niin. Minä aavistan jo toisen syyn."
"Tosiaanko!"
"Niin."
"Ja mitä te aavistatte?"
"Aavistan, että te odotitte eilisiltana hänen majesteettiaan."
"Minne?"
"Tänne."
"Hyvä; entä sitten?"
"Ja hänen majesteettinsa ei tullut."
Kreivitär punastui ja kohottausi hiukan kyynärpäitten varaan.
"Oikein", virkkoi kreivitär huokaisten, "oikein, herttua, te puhutte
totta; niin on asia, ja te olette tosiaan sangen ovela politikko".
"Sitä on aina minulle vakuutettu, madame", vastasi Richelieu
tekeytyen sangen vaatimattomaksi.
"No, minulle ei sitä tarvitse vakuuttaa, herttua; ja te olette
keksinyt syyn harmiini heti paikalla, arvailematta sinne tänne: se on
ihastuttavaa!"
"Toden totta; mutta se ei ole ainoa syy."
"Ai, niinkö?"
"Niin. Minä aavistan jo toisen syyn."
"Tosiaanko!"
"Niin."
"Ja mitä te aavistatte?"
"Aavistan, että te odotitte eilisiltana hänen majesteettiaan."
"Minne?"
"Tänne."
"Hyvä; entä sitten?"
"Ja hänen majesteettinsa ei tullut."
Kreivitär punastui ja kohottausi hiukan kyynärpäitten varaan.
"Ah, ah", äännähti hän.
"Ja kuitenkin minä tulen Pariisista", sanoi herttua.
"Ja mitä se todistaa?"
"Sitä, että minä en siis ehkä saattaisi tietää mitään, mitä on
Versaillesissa tapahtunut, pardieu. Ja kuitenkin…"
"Herttua, rakas herttua, tänään on teidän suunne peräti
pidättyväinen. Hemmetti, kun kerran alkaa puhua, puhuu myöskin
loppuun, tai ei ala ollenkaan."
"Teidän on hyvä sanoa, kreivitär. Suokaa minun ensin edes
vetäistä henkeäni. Mihin minä pääsin?"
"Pääsitte tuohon… että kuitenkin…"
"Kuitenkin minä tiedän paitsi sen, ettei hänen majesteettinsa tullut
tänne, aavistella myöskin, minkätähden hän ei tullut."
"Herttua, minä olen kyllä aina ajatellut, että te olette noita; mutta
minulla ei tähän asti ole ollut siitä vielä todistusta."
"No hyvä, sen todistuksen annan nyt teille."
Kreivitär, joka oli syventynyt tähän keskusteluun suuremmalla
innolla kuin tahtoi näyttääkään, päästi irti Zamoren pään, jonka
kähäristöä hänen sormensa olivat pöyhineet.
"Antakaa se todistus, herttua", sanoi hän.
"Herra kuvernöörin läsnäollessako?" kysyi herttua.
"Ja kuitenkin minä tulen Pariisista", sanoi herttua.
"Ja mitä se todistaa?"
"Sitä, että minä en siis ehkä saattaisi tietää mitään, mitä on
Versaillesissa tapahtunut, pardieu. Ja kuitenkin…"
"Herttua, rakas herttua, tänään on teidän suunne peräti
pidättyväinen. Hemmetti, kun kerran alkaa puhua, puhuu myöskin
loppuun, tai ei ala ollenkaan."
"Teidän on hyvä sanoa, kreivitär. Suokaa minun ensin edes
vetäistä henkeäni. Mihin minä pääsin?"
"Pääsitte tuohon… että kuitenkin…"
"Kuitenkin minä tiedän paitsi sen, ettei hänen majesteettinsa tullut
tänne, aavistella myöskin, minkätähden hän ei tullut."
"Herttua, minä olen kyllä aina ajatellut, että te olette noita; mutta
minulla ei tähän asti ole ollut siitä vielä todistusta."
"No hyvä, sen todistuksen annan nyt teille."
Kreivitär, joka oli syventynyt tähän keskusteluun suuremmalla
innolla kuin tahtoi näyttääkään, päästi irti Zamoren pään, jonka
kähäristöä hänen sormensa olivat pöyhineet.
"Antakaa se todistus, herttua", sanoi hän.
"Herra kuvernöörin läsnäollessako?" kysyi herttua.
"Mene, Zamore", käski kreivitär neekeripoikaa, joka syöksyi silloin
ilosta hurjana heti yhdellä potkauksella kammiosta etuhuoneeseen.
"Kas niin", mutisi Richelieu; "mutta täytyykö teille sanoa kaikki,
kreivitär?"
"Kuinka, häiritsikö teitä Zamore, tuo apina?"
"Totta puhuen: minua häiritsee aina kuka hyvänsä."
"Kuka hyvänsä, sen ymmärrän; mutta onko Zamore kuka
hyvänsä?"
"Zamore ei ole sokea, Zamore ei ole kuuro, Zamore ei ole mykkä;
hän on siis kuka hyvänsä. Sillä sellaisella nimellä kunnioitan minä
jokaista, joka silmien, korvien ja kielen puolesta on vertaiseni,
nimittäin jokaista, joka voi nähdä, mitä minä teen, kuulla ja kertoa,
mitä minä sanon, lyhyesti, joka voi minut pettää. Tämän teoriani
esitettyäni minä jatkan."
"Niin, jatkakaa herttua, — kuuntelen ilokseni."
"En tiedä iloksenneko, kreivitär; mutta olkoon, minun täytyy
jatkaa.
Kuningas kävi ensinnäkin eilen Trianonissa."
"Pienessä vai Isossa?"
"Pienessä. Madame la dauphine käveli hänen käsipuolessaan."
"Ah!"
"Ja Madame la dauphine, joka on suloinen nainen, kuten
tiedätte…"
ilosta hurjana heti yhdellä potkauksella kammiosta etuhuoneeseen.
"Kas niin", mutisi Richelieu; "mutta täytyykö teille sanoa kaikki,
kreivitär?"
"Kuinka, häiritsikö teitä Zamore, tuo apina?"
"Totta puhuen: minua häiritsee aina kuka hyvänsä."
"Kuka hyvänsä, sen ymmärrän; mutta onko Zamore kuka
hyvänsä?"
"Zamore ei ole sokea, Zamore ei ole kuuro, Zamore ei ole mykkä;
hän on siis kuka hyvänsä. Sillä sellaisella nimellä kunnioitan minä
jokaista, joka silmien, korvien ja kielen puolesta on vertaiseni,
nimittäin jokaista, joka voi nähdä, mitä minä teen, kuulla ja kertoa,
mitä minä sanon, lyhyesti, joka voi minut pettää. Tämän teoriani
esitettyäni minä jatkan."
"Niin, jatkakaa herttua, — kuuntelen ilokseni."
"En tiedä iloksenneko, kreivitär; mutta olkoon, minun täytyy
jatkaa.
Kuningas kävi ensinnäkin eilen Trianonissa."
"Pienessä vai Isossa?"
"Pienessä. Madame la dauphine käveli hänen käsipuolessaan."
"Ah!"
"Ja Madame la dauphine, joka on suloinen nainen, kuten
tiedätte…"
"Oi, se on totta…"
"Viehätteli kuningasta niin, milloin kuin ukkivaaria, milloin kuin
pikku ukkia, ettei hänen majesteettinsa, jolla on sydän kultaa, voinut
sellaista vastustaa, vaan että kävelyretkeä seurasi illallinen, ja
illallista pieni viaton peli-istunto. Ja viimein…"
"Viimein ei kuningas tullutkaan Luciennesiin, eikö niin, sitähän
tahdoitte minulle sanoa?" kysyi kreivitär kärsimättömyydestä
kalpeana.
"No, sitähän minä."
"Oh, se on selvä, hänen majesteetillaan on siellä kaikki, mitä hän
rakastaa."
"Ah, eipä suinkaan, sitä ette tiettävästi ajattele; hänellä on siellä
vain enintään kaikki, mikä häntä miellyttää."
"Sen pahempi, herttua, muistakaa se: hän tarvitsee ainoastaan
saada illastella, jutella, pelata. Ja kenen kanssa hän pelasi?"
"Herra de Choiseulin kanssa."
Kreivitär liikahti ärtyneenä.
"Ettekö tahdo, että siitä puhelemme?" jatkoi Richelieu.
"Päinvastoin, monsieur, puhelkaamme siitä."
"Te olette yhtä rohkea kuin sukkela, madame; tarttukaamme siis
härkää sarviin, kuten espanjalaiset sanovat."
"Viehätteli kuningasta niin, milloin kuin ukkivaaria, milloin kuin
pikku ukkia, ettei hänen majesteettinsa, jolla on sydän kultaa, voinut
sellaista vastustaa, vaan että kävelyretkeä seurasi illallinen, ja
illallista pieni viaton peli-istunto. Ja viimein…"
"Viimein ei kuningas tullutkaan Luciennesiin, eikö niin, sitähän
tahdoitte minulle sanoa?" kysyi kreivitär kärsimättömyydestä
kalpeana.
"No, sitähän minä."
"Oh, se on selvä, hänen majesteetillaan on siellä kaikki, mitä hän
rakastaa."
"Ah, eipä suinkaan, sitä ette tiettävästi ajattele; hänellä on siellä
vain enintään kaikki, mikä häntä miellyttää."
"Sen pahempi, herttua, muistakaa se: hän tarvitsee ainoastaan
saada illastella, jutella, pelata. Ja kenen kanssa hän pelasi?"
"Herra de Choiseulin kanssa."
Kreivitär liikahti ärtyneenä.
"Ettekö tahdo, että siitä puhelemme?" jatkoi Richelieu.
"Päinvastoin, monsieur, puhelkaamme siitä."
"Te olette yhtä rohkea kuin sukkela, madame; tarttukaamme siis
härkää sarviin, kuten espanjalaiset sanovat."
"Tuollaista sanantapaa ei rouva de Choiseul antaisi teille anteeksi,
herttua."
"Ja kuitenkaan ei se sovi häneen. Minä siis sanon, madame, että
herra de Choiseul, koska tässä nyt täytyy mainita häntä nimeltä,
pelasi niin hyvällä onnella ja niin taitavasti…"
"Että hän voitti?"
"Ei suinkaan, vaan että hän menetti tuhannen louisdoria piketissä,
jossa hänen majesteettinsa on sangen itsetuntoinen, koska hän
pelaa sitä hyvin huonosti."
"Ah, Choiseul! Choiseul!" mutisi rouva Dubarry. "Entä rouva de
Grammont, hän oli kai myöskin siellä, eikö niin?"
"Nimittäin ottamassa jäähyväisiä."
"Grammontin herttuatar?"
"Niin, hän tekee luullakseni tyhmyyksiä."
"Mitä?"
"Kun huomaa, ettei häntä ajeta takaa, on hän happamissaan; ja
kun sitten näkee, ettei häntä karkoiteta Versaillesista, karkoittaa hän
itse itsensä."
"Minnekä sitten?"
"Maaseudulle."
"Punomaan juonia?"
herttua."
"Ja kuitenkaan ei se sovi häneen. Minä siis sanon, madame, että
herra de Choiseul, koska tässä nyt täytyy mainita häntä nimeltä,
pelasi niin hyvällä onnella ja niin taitavasti…"
"Että hän voitti?"
"Ei suinkaan, vaan että hän menetti tuhannen louisdoria piketissä,
jossa hänen majesteettinsa on sangen itsetuntoinen, koska hän
pelaa sitä hyvin huonosti."
"Ah, Choiseul! Choiseul!" mutisi rouva Dubarry. "Entä rouva de
Grammont, hän oli kai myöskin siellä, eikö niin?"
"Nimittäin ottamassa jäähyväisiä."
"Grammontin herttuatar?"
"Niin, hän tekee luullakseni tyhmyyksiä."
"Mitä?"
"Kun huomaa, ettei häntä ajeta takaa, on hän happamissaan; ja
kun sitten näkee, ettei häntä karkoiteta Versaillesista, karkoittaa hän
itse itsensä."
"Minnekä sitten?"
"Maaseudulle."
"Punomaan juonia?"
"Toden totta, mitäpä hän muuta tekisi? No niin, aikoessaan lähteä
hän siis luonnollisesti tuli jättämään jäähyväisiä Madame la
dauphinelle, joka tietysti pitää hänestä paljon. Siitä syystä hän oli
Trianonissa."
"Suuressa?"
"Tietysti. Pieni ei ole vielä kalustettu."
"Ah, koska hänen korkeutensa dauphine ympäröi itsensä noilla
Choiseuleilla, näyttää hän selvästi, mitä puolta hän tahtoo suosia."
"Ei, kreivitär, älkäämme liioitelko; sillä huomennahan herttuatar on
jo lähtenyt."
"Ja kuninkaalla oli hauskaa, siellä, jossa minä en ollut!" huudahti
kreivitär vihoissaan ja tavallaan peloissaankin.
"Hyvä Jumala, se on uskomatonta, mutta kuitenkin se on totta,
kreivitär. Minkähän johtopäätöksen te siitä teette?"
"Että te olette hyvin asioista perillä, herttua."
"Senkö ainoastaan?"
"Ei, vielä muutakin."
"Jatkakaa nyt siis."
"Teen siitä sen johtopäätöksen, että meidän täytyy pelastaa
kuningas noiden Choiseulien kynsistä, maksoi mitä maksoi, taikka
me olemme hukassa."
"Valitettavasti on asia niin."
hän siis luonnollisesti tuli jättämään jäähyväisiä Madame la
dauphinelle, joka tietysti pitää hänestä paljon. Siitä syystä hän oli
Trianonissa."
"Suuressa?"
"Tietysti. Pieni ei ole vielä kalustettu."
"Ah, koska hänen korkeutensa dauphine ympäröi itsensä noilla
Choiseuleilla, näyttää hän selvästi, mitä puolta hän tahtoo suosia."
"Ei, kreivitär, älkäämme liioitelko; sillä huomennahan herttuatar on
jo lähtenyt."
"Ja kuninkaalla oli hauskaa, siellä, jossa minä en ollut!" huudahti
kreivitär vihoissaan ja tavallaan peloissaankin.
"Hyvä Jumala, se on uskomatonta, mutta kuitenkin se on totta,
kreivitär. Minkähän johtopäätöksen te siitä teette?"
"Että te olette hyvin asioista perillä, herttua."
"Senkö ainoastaan?"
"Ei, vielä muutakin."
"Jatkakaa nyt siis."
"Teen siitä sen johtopäätöksen, että meidän täytyy pelastaa
kuningas noiden Choiseulien kynsistä, maksoi mitä maksoi, taikka
me olemme hukassa."
"Valitettavasti on asia niin."
"Anteeksi", jatkoi kreivitär; "sanoin me, mutta rauhoittukaa: se
vaara ei koske muuta kuin perhepiiriä".
"Ja ystäviä, kreivitär; suokaa minun sellaisena saada siitä vaarasta
osuuteni. Siis…"
"Siis te olette minun ystäviäni?"
"Luulenpa sen teille sanoneeni, madame."
"Se ei riitä."
"Ja luulen sen teille osoittaneeni."
"Se on toista; ja te aiotte auttaa minua?"
"Kaiken vointini mukaan, kreivitär; mutta…"
"Mitä mutta?"
"Tehtävä on vaikea, sitä en teiltä salaa."
"Onko noita Choiseuleja siis aivan mahdoton juurittaa pois?"
"Heillä on ainakin syvät juuret."
"Luuletteko niin?"
"Luulenpa."
"Niin ollen ei siis olisi tuulta eikä myrskyä tämän tammen
kaatajaksi, kuten kunnon runoniekka la Fontaine sanoo?"
"Se ministeri on suuri nero."
vaara ei koske muuta kuin perhepiiriä".
"Ja ystäviä, kreivitär; suokaa minun sellaisena saada siitä vaarasta
osuuteni. Siis…"
"Siis te olette minun ystäviäni?"
"Luulenpa sen teille sanoneeni, madame."
"Se ei riitä."
"Ja luulen sen teille osoittaneeni."
"Se on toista; ja te aiotte auttaa minua?"
"Kaiken vointini mukaan, kreivitär; mutta…"
"Mitä mutta?"
"Tehtävä on vaikea, sitä en teiltä salaa."
"Onko noita Choiseuleja siis aivan mahdoton juurittaa pois?"
"Heillä on ainakin syvät juuret."
"Luuletteko niin?"
"Luulenpa."
"Niin ollen ei siis olisi tuulta eikä myrskyä tämän tammen
kaatajaksi, kuten kunnon runoniekka la Fontaine sanoo?"
"Se ministeri on suuri nero."
"Ahaa, alatteko nyt puhua ensyklopedistien tapaan, tekin!"
"Niin, enkö minä ole Akatemian jäsen?"
"Oh, mutta te käytte siellä ani harvoin, herttua."
"Olette aivan oikeassa, sihteerinihän sitä on, enkä minä. Mutta
kuitenkin pysyn mielipiteessäni."
"Että herra de Choiseul on nero?"
"Ka niin."
"Mutta missä hänen neronsa ilmenee? Sanokaapas."
"Siinä, madame, että hän tekee sellaisen jutun parlamenteista ja
englantilaisista, ettei kuningas voi enää tulla ilman häntä toimeen."
"Mutta hänhän ärsyttää parlamentteja hänen majesteettiaan
vastaan?"
"Epäilemättäkin, mutta se onkin taitoa."
"Ja englantilaiset hän kiihoittaa sotaan."
"Aivan niin, sillä rauha syöksisi hänet tuhoon."
"Sehän ei ole neroutta, herttua."
"Mitä se sitten on, kreivitär?"
"Se on valtiopetosta."
"Kun valtiopetos onnistuu, kreivitär, on se minun mielestäni
neroutta, ja kaikkein parhainta laatua."
"Niin, enkö minä ole Akatemian jäsen?"
"Oh, mutta te käytte siellä ani harvoin, herttua."
"Olette aivan oikeassa, sihteerinihän sitä on, enkä minä. Mutta
kuitenkin pysyn mielipiteessäni."
"Että herra de Choiseul on nero?"
"Ka niin."
"Mutta missä hänen neronsa ilmenee? Sanokaapas."
"Siinä, madame, että hän tekee sellaisen jutun parlamenteista ja
englantilaisista, ettei kuningas voi enää tulla ilman häntä toimeen."
"Mutta hänhän ärsyttää parlamentteja hänen majesteettiaan
vastaan?"
"Epäilemättäkin, mutta se onkin taitoa."
"Ja englantilaiset hän kiihoittaa sotaan."
"Aivan niin, sillä rauha syöksisi hänet tuhoon."
"Sehän ei ole neroutta, herttua."
"Mitä se sitten on, kreivitär?"
"Se on valtiopetosta."
"Kun valtiopetos onnistuu, kreivitär, on se minun mielestäni
neroutta, ja kaikkein parhainta laatua."
"Mutta siinä suhteessa minä tunnen erään aivan yhtä taitavan kuin
herra de Choiseul."
"Ohoh!"
"Ainakin mitä parlamentteihin tulee."
"Se onkin pääasia."
"Ja se eräs on syynä parlamenttien niskuroimiseen."
"Te saatte minut uteliaaksi, kreivitär."
"Te ette sitä miestä tunne, herttua?"
"En, ma foi."
"Ja kuitenkin hän on teidän sukuanne."
"Olisiko minulla suvussa nero? Tarkoitatteko ehkä
kardinaaliherttuaa, setääni, madame?"
"En; minä tarkoitan d'Aiguillonia, sisarenpoikaanne."
"Ah, Aiguillonin herttua, joka pani Chalotaisin asian käyntiin!
Totisesti, hän on näppärä poika, tosiaankin. Siinä hänellä oli tiukka
työ. Kuulkaas, kreivitär, hän on, kautta kunniani, mies, jota älykkään
naisen pitäisi koettaa saada kiintymään itseensä."
"Ajatelkaas, herttua", virkkoi kreivitär, "että minä en tunne teidän
sisarenne poikaa?"
"Todellako, madame, ettekö häntä tunne?"
herra de Choiseul."
"Ohoh!"
"Ainakin mitä parlamentteihin tulee."
"Se onkin pääasia."
"Ja se eräs on syynä parlamenttien niskuroimiseen."
"Te saatte minut uteliaaksi, kreivitär."
"Te ette sitä miestä tunne, herttua?"
"En, ma foi."
"Ja kuitenkin hän on teidän sukuanne."
"Olisiko minulla suvussa nero? Tarkoitatteko ehkä
kardinaaliherttuaa, setääni, madame?"
"En; minä tarkoitan d'Aiguillonia, sisarenpoikaanne."
"Ah, Aiguillonin herttua, joka pani Chalotaisin asian käyntiin!
Totisesti, hän on näppärä poika, tosiaankin. Siinä hänellä oli tiukka
työ. Kuulkaas, kreivitär, hän on, kautta kunniani, mies, jota älykkään
naisen pitäisi koettaa saada kiintymään itseensä."
"Ajatelkaas, herttua", virkkoi kreivitär, "että minä en tunne teidän
sisarenne poikaa?"
"Todellako, madame, ettekö häntä tunne?"
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankmall.com
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankmall.com
Download
Download Slideshow Get the original presentation fileQuick Actions
Statistics
- Views 5
- Slides 49
- Favorites 5
- Age 260 days
Related Slideshows
1
DTI BPI Pivot Small Business - BUSINESS START UP PLAN
MeljunCortes
30 views
1
CATHOLIC EDUCATIONAL Corporate Responsibilities
MeljunCortes
31 views
11
Karin Schaupp – Evocation; lançamento: 2000
alfeuRIO
30 views
10
Pillars of Biblical Oneness in the Book of Acts
JanParon
27 views
31
7-10. STP + Branding and Product & Services Strategies.pptx
itsyash298
29 views
44
Business Legislation PPT - UNIT 1 jimllpkggg
slogeshk98
32 views