"Et tiedä, John Carter", hän sanoi minulle, "kuinka me
heliumilaiset rakastamme tätä poikaasi. Tuntuu siltä kuin kaikki se
rakkaus, jota tunsimme hänen ylevää isäänsä ja onnetonta äitiään
kohtaan, olisi keskittynyt häneen. Kun levisi tieto, että hän oli
kadonnut, niin kymmenen miljoonaa ihmistä itki."
"Mitä tarkoitat, Kantos Kan", kuiskasin, "kun sanot 'hänen onneton
äitinsä'?" sillä näissä sanoissa tuntui minusta piilevän jotakin
synkkää, jota en käsittänyt.
Hän vei minut syrjään.
"Vuoden ajan", hän sanoi, "siitä lähtien kun Carthoris hävisi, Dejah
Thoris on surrut ja murehtinut kadotettua poikaansa. Iskua, jonka
hän sai vuosia sitten, kun sinä et palannut ilmatehtaalta, lievensivät
äitiyspuuhat jonkun verran, sillä poikanne mursi valkean kuorensa
juuri sinä yönä.
"— Koko Helium tiesi, että hän kärsi silloin hirveästi, sillä eikö koko
Helium surrut hänen kanssaan hänen puolisonsa menetystä! Mutta
kun poika katosi, ei jäljelle jäänyt mitään, ja kun etsijäretkikunta
toisensa jälkeen palasi tuoden aina saman lohduttoman sanoman,
ettei ollut saanut vihiäkään pojan olinpaikasta, lannistui rakas
prinsessamme yhä enemmän, kunnes kaikki, jotka näkivät hänet,
tunsivat mielessään, ettei voinut kulua kuin päiviä, ennenkuin hän
lähtisi yhtyäkseen rakkaihinsa Dorin laaksossa.
"— Viimeisenä keinona hänen isänsä Mors Kajak ja hänen
isoisänsä Tardos Mors lähtivät etsimään kahden mahtavan laivaston
komentajina. Kuukausi takaperin he purjehtivat pois aikoen tutkia
jokaisen neliömetrin Barsoomin pohjoisella puoliskolla. Kahteen
viikkoon ei heistä ole saapunut minkäänlaista tietoa, mutta huhuja