kapteenillasi on arpi poskessa, ja vaikka vielä lisäksi, että se on
oikeassa poskessa. Kas niin! Johan sanoinkin! No, onko nyt Bill-
veikkoni tässä talossa?"
Sanoin, että hän on ulkona kävelemässä.
"Missäpäin, poikaseni? Minnepäin hän meni?"
Kun olin osoittanut hänelle kallion ja selittänyt, mistä kapteenin
arvatenkin tapaisi ja miten pian, ja vastannut vielä muutamiin muihin
kysymyksiin, virkkoi mies: "Silloinhan voin vallan hyvin tyhjentää
maljan Bill-veikon terveydeksi."
Ilme hänen kasvoillaan, kun hän nämä sanat lausui, ei ollut suinkaan
miellyttävä, ja minulla oli omat syyni luullakseni, että vieras erehtyi,
vaikkapa hän olisi tarkoittanutkin sitä mitä sanoi. Mutta eihän se
minua liikuttanut, päättelin, ja sitäpaitsi ei ollut helppo tietää mitä
tehdä. Mies pysytteli ulko-oven likistöllä ja pälyili nurkan taakse kuin
hiirtä väijyvä kissa. Kerran minä poistuin maantielle, mutta hän
kutsui minut heti takaisin, ja kun en totellut hänen mielestään
tarpeeksi nopeasti, niin muuttuivat hänen tahmaiset kasvonsa aivan
kammottaviksi ja hän käski minut sisään kiroten niin hurjasti, että
juoksujalkaa tottelin. Heti kun minä olin jälleen huoneessa, palasi
hän entiselle paikalleen ja osaksi mairitellen, osaksi ivaten taputti
minua olalle ja sanoi, että olin kiltti poika, ja että hän jo oli minuun
aivan mielistynyt. "Minulla on poika", selitti hän, "ja te olette niin
toistenne näköiset kuin hyvät väkipyörät, ja hän on minun ylpeyteni.
Mutta pojat tarvitsevat ensi kädessä kuria, poikaseni — kovaa kuria.
Jos olisit Billin kera purjehtinut, niin et olisikaan seisonut tuolla toista
käskyä odottaen, et maar. Se ei ollut Billin tapaista, eikä
muidenkaan, jotka hänen kanssaan purjehtivat. Mutta tuollahan,
toden totta, onkin Bill-veikkoseni, kaukoputki kainalossa, miekkonen.
Me, poikaseni, menemme nyt takaisin vierastupaan oven taakse ja
hämmästytämme vähän Billiä, sitä vanhaa veikkoa."
Näin sanoen mies perääntyi vierastupaan ja asetti minut taakseen
nurkkaan niin, että avonainen ovi piiloitti meidät kokonaan. Minä olin
hyvin levoton ja pelästynyt, kuten voitte arvata, ja huomattuani että