Test Bank for Physical Examination and Health Assessment 8th Edition by Jarvis

tegalknefel 8 views 44 slides Mar 15, 2025
Slide 1
Slide 1 of 44
Slide 1
1
Slide 2
2
Slide 3
3
Slide 4
4
Slide 5
5
Slide 6
6
Slide 7
7
Slide 8
8
Slide 9
9
Slide 10
10
Slide 11
11
Slide 12
12
Slide 13
13
Slide 14
14
Slide 15
15
Slide 16
16
Slide 17
17
Slide 18
18
Slide 19
19
Slide 20
20
Slide 21
21
Slide 22
22
Slide 23
23
Slide 24
24
Slide 25
25
Slide 26
26
Slide 27
27
Slide 28
28
Slide 29
29
Slide 30
30
Slide 31
31
Slide 32
32
Slide 33
33
Slide 34
34
Slide 35
35
Slide 36
36
Slide 37
37
Slide 38
38
Slide 39
39
Slide 40
40
Slide 41
41
Slide 42
42
Slide 43
43
Slide 44
44

About This Presentation

Test Bank for Physical Examination and Health Assessment 8th Edition by Jarvis
Test Bank for Physical Examination and Health Assessment 8th Edition by Jarvis
Test Bank for Physical Examination and Health Assessment 8th Edition by Jarvis


Slide Content

Download the full version and explore a variety of test banks
or solution manuals at https://testbankmall.com
Test Bank for Physical Examination and Health
Assessment 8th Edition by Jarvis
_____ Tap the link below to start your download _____
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-physical-
examination-and-health-assessment-8th-edition-by-jarvis/
Find test banks or solution manuals at testbankmall.com today!

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankmall.com
to discover even more!
Test Bank for Physical Examination and Health Assessment
Jarvis 6th Edition
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-physical-examination-
and-health-assessment-jarvis-6th-edition/
Test Bank for Physical Examination and Health Assessment
3rd CANADIAN Edition by Jarvis
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-physical-examination-
and-health-assessment-3rd-canadian-edition-by-jarvis/
Test Bank for Physical Examination and Health Assessment
1st Canadian Edition by Jarvis
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-physical-examination-
and-health-assessment-1st-canadian-edition-by-jarvis/
Test Bank for SOC, 5th Edition, Nijole V. Benokraitis
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-soc-5th-edition-nijole-
v-benokraitis-2/

ATI RN Proctored Leadership Form C 2016
https://testbankmall.com/product/ati-rn-proctored-leadership-
form-c-2016/
Foundations of Psychiatric Mental Health Nursing: A
Clinical Approach Test Bank
https://testbankmall.com/product/foundations-of-psychiatric-mental-
health-nursing-a-clinical-approach-test-bank/
Solution Manual for HTML5 and CSS Comprehensive, 7th
Edition
https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-html5-and-css-
comprehensive-7th-edition/
Test Bank for Information Technology Auditing, 3rd
Edition: Hall
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-information-technology-
auditing-3rd-edition-hall/
Microeconomics 21st Edition McConnell Test Bank
https://testbankmall.com/product/microeconomics-21st-edition-
mcconnell-test-bank/

Introduction to Brain and Behavior 5th Edition Kolb Test
Bank
https://testbankmall.com/product/introduction-to-brain-and-
behavior-5th-edition-kolb-test-bank/

Copyright © 2020, Elsevier Inc. All Rights Reserved. 2
decisions on them. It would also be important that if information from journal articles and advice from supervisors were used, that
they were evidence based.

DIF: Cognitive Level: Understanding (Comprehension) MSC: Client Needs: General

Copyright © 2020, Elsevier Inc. All Rights Reserved. 3
6. The nurse is reviewing information about evidence-based practice (EBP). Which statement best reflects EBP?
a. EBP relies on tradition for support of best practices.
b. EBP is simply the use of best practice techniques for the treatment of patients.
c. EBP emphasizes the use of best evidence with the clinician’s experience.
d. EBP does not consider the patient’s own preferences as important.

ANS: C
EBP is a systematic approach to practice that emphasizes the use of research evidence in combination with the clinician’s expertise
and clinical knowledge (physical assessment), as well as patient values and preferences, when making decisions about care and
treatment. EBP is more than simply using the best practice techniques to treat patients, and questioning tradition is important when
no compelling and supportive research evidence exists.

DIF: Cognitive Level: Applying (Application)
MSC: Client Needs: Safe and Effective Care Environment: Management of Care

7. The nurse is conducting a class on priority setting for a group of new graduate nurses. Which is an example of a first-level priority
problem?
a. Patient with postoperative pain
b. Newly diagnosed patient with diabetes who needs diabetic teaching
c. Individual with a small laceration on the sole of the foot
d. Individual with shortness of breath and respiratory distress

ANS: D
First-level priority problems are those that are emergent, life-threatening, and immediate (e.g., establishing an airway, supporting
breathing, maintaining circulation, monitoring abnormal vital signs). Postoperative pain, diabetic teaching for a patient newly
diagnosed with diabetes, and a small laceration on sole of the foot are not considered first-level priority problems.

DIF: Cognitive Level: Understanding (Comprehension)
MSC: Client Needs: Safe and Effective Care Environment: Management of Care

8. When considering priority setting of problems, the nurse keeps in mind that second-level priority problems include which of these
aspects?
a. Low self-esteem
b. Lack of knowledge
c. Abnormal laboratory values
d. Severely abnormal vital signs

ANS: C
Abnormal laboratory values are a second-level priority problem. Second-level priority problems are those that require prompt
intervention to forestall further deterioration (e.g., mental status change, acute pain, abnormal laboratory values, risks to safety or
security). Low self-esteem and lack of knowledge are considered third-level priority as although they are important to a patient’s
health, they can be addressed after more urgent health problems are addressed. Severely abnormal vital signs would be considered a
first-level priority problem.

DIF: Cognitive Level: Understanding (Comprehension)
MSC: Client Needs: Safe and Effective Care Environment: Management of Care

9. Which critical-thinking skill helps the nurse see relationships among the data?
a. Validation
b. Clustering related cues
c. Identifying gaps in data
d. Distinguishing relevant from irrelevant

ANS: B
Clustering related cues involves clustering, or grouping together, assessment data that appear to be associated, or related, and helps
the nurse see relationships among the data. Identifying gaps is looking for missing information and validation involves ensuring
accuracy, and distinguishing relevant and irrelevant data involves identifying data the fit, or support the problem, but none of those
help the nurse to see relationships.

DIF: Cognitive Level: Understanding (Comprehension)
MSC: Client Needs: Safe and Effective Care Environment: Management of Care

10. The nursing process is a sequential method of problem solving that nurses use and includes which steps?
a. Assessment, treatment, planning, evaluation, discharge, and follow-up
b. Admission, assessment, diagnosis, treatment, and discharge planning
c. Admission, diagnosis, treatment, evaluation, and discharge planning
d. Assessment, diagnosis, outcome identification, planning, implementation, and
evaluation

ANS: D
The nursing process is a method of problem solving that includes assessment, diagnosis, outcome identification, planning,
implementation, and evaluation.

DIF: Cognitive Level: Understanding (Comprehension)
MSC: Client Needs: Safe and Effective Care Environment: Management of Care

Copyright © 2020, Elsevier Inc. All Rights Reserved. 4
11. A newly admitted patient is in acute pain, has not been sleeping well lately, and is having difficulty breathing. How should the
nurse prioritize these problems?
a. Breathing, pain, and sleep
b. Breathing, sleep, and pain
c. Sleep, breathing, and pain
d. Sleep, pain, and breathing

ANS: A
First-level priority problems are immediate priorities, remembering the ABCs (airway, breathing, and circulation), followed by
second-level problems, and then third-level problems.

DIF: Cognitive Level: Analyzing (Analysis)
MSC: Client Needs: Safe and Effective Care Environment: Management of Care

12. Which is a barrier to incorporating EBP?
a. Nurses’ lack of research skills in evaluating the quality of research studies
b. Lack of significant research studies
c. Insufficient clinical skills of nurses
d. Inadequate physical assessment skills

ANS: A
As individuals, nurses lack research skills in evaluating the quality of research studies, are isolated from other colleagues who are
knowledgeable in research, and often lack the time to visit the library to read research. The other responses are not considered
barriers. Lack of significant research studies, insufficient clinical skills of nurses, and inadequate physical assessment skills are not
barriers to incorporating EBP. Instead, as individuals, nurses lack research skills in evaluating the quality of research studies, are
isolated from other colleagues who are knowledgeable in research, and often lack the time to visit the library to read research which
are barriers to incorporating EBP.

DIF: Cognitive Level: Understanding (Comprehension) MSC: Client Needs: General

13. During a staff meeting, nurses discuss the problems with accessing research studies to incorporate evidence-based clinical decision
making into their practice. Which suggestion by the nurse manager would best help these problems?
a. Form a committee to conduct research studies.
b. Post published research studies on the unit’s bulletin boards.
c. Encourage the nurses to visit the library to review studies.
d. Teach the nurses how to conduct electronic searches for research studies.

ANS: D
Facilitating support for EBP includes teaching the nurses how to conduct electronic searches and time to go to the library.
However, the best method to help that staff incorporate evidence-based clinical decision making into their practice would be to
teach them how to conduct electronic literature searches for pertinent studies may not be available for many nurses. Actually
conducting research studies may be helpful in the long-run but not an immediate solution to reviewing existing research. Although
allowing time for nurses to visit the library may help to support evidence-based questions, time to do so may not be available for
many nurses. A better method to facilitate support for EBP would be teaching the nurses how to conduct electronic searches. Just
posting published research studies on the unit’s bulletin board does not facilitate EBP, as not all published research is valid or
pertinent to the nurses’ practice. Actually conducting research studies may be helpful in the long-run but not an immediate solution
to reviewing existing research.

DIF: Cognitive Level: Applying (Application)
MSC: Client Needs: Safe and Effective Care Environment: Management of Care

14. When reviewing the concepts of health, the nurse recalls that the components of holistic health include which of these?
a. Disease originates from the external environment.
b. The individual human is a closed system.
c. Nurses are responsible for a patient’s health state.
d. Holistic health views the mind, body, and spirit as interdependent.

ANS: D
Consideration of the whole person is the essence of holistic health, which views the mind, body, and spirit as interdependent and
functioning as a whole within the environment. The basis of disease originates from both the external environment and from within
the person. Both the individual human and the external environment are open systems, continually changing and adapting, and each
person is responsible for his or her own personal health state. The basis of disease originates from both the external environment
and from within the person; the individual human is an open system, continually changing and adapting; and each person is
responsible for his or her own personal health state (not the nurse).

DIF: Cognitive Level: Understanding (Comprehension)
MSC: Client Needs: Safe and Effective Care Environment: Management of Care

Copyright © 2020, Elsevier Inc. All Rights Reserved. 5
15. The nurse recognizes that which concept of prevention is essential in describing health?
a. Disease can be prevented by treating the external environment.
b. The majority of deaths among Americans under age 65 years are not preventable.
c. Prevention places the emphasis on the link between health and personal behavior.
d. The means to prevention is through treatment provided by primary health care
practitioners.

ANS: C
A natural progression to prevention rounds out the present concept of health. Guidelines to prevention place the emphasis on the
link between health and personal behavior. Although treating the environment may help in preventing some diseases, not all
diseases can be prevented by treating the external environment. The majority of deaths among Americans under age 65 years are
preventable. The means to prevention is achieved through counseling primary care providers designed to change people’s
unhealthy behaviors r/t smoking, alcohol and other drug use, lack of exercise, poor nutrition, injuries, and sexually transmitted
infections.

DIF: Cognitive Level: Understanding (Comprehension) MSC: Client Needs: General

16. The nurse is performing a physical assessment on a newly admitted patient. Which is an example of objective information obtained
during the physical assessment?
a. Patient’s history of allergies
b. Patient’s use of medications at home
c. Last menstrual period 1 month ago
d. 2 × 5 cm scar on the right lower forearm

ANS: D
Objective data is the patient’s record, laboratory studies, and condition that the health professional observes by inspecting,
percussing, palpating, and auscultating during the physical examination. The other responses reflect subjective data. A patient’s
history of allergies, use of medications at home, and date of last menstrual periods are all subjective data.

DIF: Cognitive Level: Applying (Application)
MSC: Client Needs: Safe and Effective Care Environment: Management of Care

17. A visiting nurse is making an initial home visit for a patient who has several chronic medical problems. Which type of database is
most appropriate to collect in this setting?
a. A follow-up database
b. A focused database
c. A complete database
d. An emergency database

ANS: C
A complete database is collected in primary care settings, such as a pediatric or family practice clinic, independent or group private
practice, college health service, women’s health care agency, visiting nurse agency, or community health agency. In these settings,
the nurse is the first health professional to see the patient and has the primary responsibility for monitoring the person’s health care.
A follow-up database is performed to follow up, or evaluate changes, on short-term and chronic health problems, but would be
collected at appropriate intervals after a complete database was collected at the initial visit. A focused database is conducted for a
limited or short-term problem, not for a patient with several chronic problems. An emergency database is an urgent, rapid
collection of data often compiled concurrently while lifesaving measures are being performed.

DIF: Cognitive Level: Applying (Application)
MSC: Client Needs: Safe and Effective Care Environment: Management of Care

18. In which situation is it most appropriate for the nurse to perform a focused or problem-centered history?
a. Patient is admitted to a long-term care facility.
b. Patient has a sudden and severe shortness of breath.
c. Patient is admitted to the hospital for a scheduled surgery.
d. Patient in an outpatient clinic has cold and influenza-like symptoms.

ANS: D
In a focused or problem-centered database, the nurse collects a “mini” database, which is smaller in scope than the completed
database. This mini database primarily concerns one problem, one cue complex, or one body system. A complete database should
be conducted for a patient being admitted to a long-term care facility or being admitted for a scheduled surgery. An emergency
database should be conducted for a patient with sudden and severe shortness of breath.

DIF: Cognitive Level: Applying (Application)
MSC: Client Needs: Safe and Effective Care Environment: Management of Care

Copyright © 2020, Elsevier Inc. All Rights Reserved. 6
19. The clinic nurse is caring for a patient who has been coming to the clinic weekly for blood pressure checks since she changed
medications 2 months ago. Which is the most appropriate action for the nurse to take?
a. Collect a follow-up database and then check the patient’s blood pressure.
b. Ask the patient to read her health record and indicate any changes since her last
visit.
c. Check the patient’s blood pressure.
d. Obtain a complete health history on the patient before checking her blood
pressure.

ANS: A
A follow-up database is used in all settings to follow up short-term or chronic health problems. The other responses are not
appropriate for the situation. Asking the patient to read her health history and indicate any changes since her last visit is not
appropriate. Just checking the patient’s blood pressure without following up on or assessing for any changes in the patient’s
condition is inappropriate. It is not necessary to conduct a complete health history as one was conducted 2 months ago. Rather a
follow-up assessment regarding the patient’s blood pressure and factors associated with it are necessary.

DIF: Cognitive Level: Applying (Application)
MSC: Client Needs: Safe and Effective Care Environment: Management of Care

20. A patient is brought by ambulance to the emergency department with multiple injuries received in an automobile accident. He is
alert and cooperative, but his injuries are quite severe. How would the nurse proceed with data collection?
a. Collect history information first, then perform the physical examination and
institute lifesaving measures.
b. Simultaneously ask history questions while performing the examination and
initiating lifesaving measures.
c. Collect all information on the history form, including social support patterns,
strengths, and coping patterns.
d. Perform lifesaving measures and delay asking any history questions until the
patient is transferred to the intensive care unit.

ANS: B
The emergency database calls for a rapid collection of the database, often concurrently compiled with lifesaving measures. The
other responses are not appropriate for the situation. This is an emergency situation and an emergency database with rapid
collection of the database compiled concurrently with lifesaving measures.

DIF: Cognitive Level: Analyzing (Analysis)
MSC: Client Needs: Safe and Effective Care Environment: Management of Care

21. A 42-year-old patient of Asian descent is being seen at the clinic for an initial examination. Why is it important for the nurse to
consider the basics of the patient’s culture during the patient’s health assessment?
a. Identify the cause of his illness.
b. Make accurate disease diagnoses.
c. The U.S. is becoming increasingly diverse.
d. Provide culturally relevant health care.

ANS: D
It is important for the nurse to consider the basics of the patient’s culture in order to ask the right questions to gather data that is
accurate and meaningful in order to provide culturally relevant health care. Considering the basics of a patient’s culture does not
ensure the identification of the cause of a patient’s illness or an accurate disease diagnosis. Although the U.S. is becoming
increasingly diverse, that is not a reason for considering the basics of the patient’s culture during the patient’s health assessment.
Instead it is to provide culturally relevant health care to this patient.

DIF: Cognitive Level: Understanding (Comprehension)
MSC: Client Needs: Psychosocial Integrity

22. What is a focus of the health professional in the health promotion model?
a. Changing people’s perceptions of disease
b. Identifying biomedical model interventions
c. Identifying negative health acts of people
d. Teaching and helping people choose a healthier lifestyle

ANS: D
In the health promotion model, the focus of the health professional is on teaching and helping the consumer choose a healthier
lifestyle. Changing people’s perception of disease, identifying biomedical model interventions, and identifying negative health acts
of people are not the focus of the health promotion model. In the health promotion model, the focus of the health professional is on
teaching and helping the consumer choose a healthier lifestyle.

DIF: Cognitive Level: Remembering (Knowledge)
MSC: Client Needs: Health Promotion and Maintenance

Copyright © 2020, Elsevier Inc. All Rights Reserved. 7
23. Which statement best describes a proficient nurse?
a. Has little experience with a specified population and uses rules to guide
performance.
b. Has an intuitive grasp of a clinical situation and quickly identifies the accurate
solution.
c. Sees actions in the context of daily plans for patients.
d. Understands a patient situation as a whole rather than a list of tasks and
recognizes the long-term goals for the patient.

ANS: D
The proficient nurse, with more time and experience than the novice nurse, is able to understand a patient situation as a whole
rather than as a list of tasks. The proficient nurse is able to see how today’s nursing actions can apply to the point the nurse wants
the patient to reach at a future time. A nurse that has little experience with a specified population and uses rules to guide
performance is a novice nurse. A nurse that has an intuitive grasp of a clinical situation and quickly identifies the accurate solution
is an expert nurse. Seeing actions in the context of daily plans for patients describes competency or a competent nurse.

DIF: Cognitive Level: Applying (Application) MSC: Client Needs: General


MULTIPLE RESPONSE

1. The nurse is reviewing data collected after an assessment. Of the data listed below, which would be considered related cues that
would be clustered together during data analysis? (Select all that apply.)
a. Inspiratory wheezes noted in left lower lobes
b. Hypoactive bowel sounds
c. Nonproductive cough
d. Edema, +2, noted on left hand
e. Patient reports dyspnea upon exertion
f. Rate of respirations 16 breaths per minute

ANS: A, C, E, F
Clustering related cues helps the nurse recognize relationships among the data. The cues r/t the patient’s respiratory status (e.g.,
wheezes, cough, report of dyspnea, respiration rate and rhythm) are all related. Cues r/t bowels and peripheral edema are not r/t the
respiratory cues. Hypoactive bowel sounds and +2 edema of the left hand are separate cues that do not relate to the other cues. The
other cues (wheezes, cough, report of dyspnea, respiration rate and rhythm) all relate to the patient’s respiratory status. The cues of
bowel sounds and peripheral edema are not r/t the respiratory cues.

DIF: Cognitive Level: Analyzing (Analysis)
MSC: Client Needs: Safe and Effective Care Environment: Management of Care


OTHER

1. Put the following patient situations in order of the level of priority (from highest priority to lowest priority).
1. First-level priority problem
2. Second-level priority problem
3. Third-level priority problem

a. A teenager who was stung by a bee during a soccer match is having trouble breathing.
b. A patient newly diagnosed with type 2 diabetes mellitus does not know how to check his own blood glucose levels with a
glucometer.
c. An older adult with a urinary tract infection is also showing signs of confusion and agitation.

ANS:
A, C, B

First-level priority problems are immediate priorities, such as trouble breathing (remember the airway, breathing, circulation
priorities). Second-level priority problems are next in urgency, but not life-threatening. Third-level priorities (e.g., patient
education) are important to a patient s health but can be addressed after more urgent health problems are addressed.

DIF: Cognitive Level: Analyzing (Analysis)
MSC: Client Needs: Safe and Effective Care Environment: Management of Care

Other documents randomly have
different content

Blekingeläiset, jotka olivat ruotsalaisten vanhoja vihollisia, ottivat
hänet ystävällisesti vastaan ja auttoivat häntä ruokavaroilla.
Mutta Dacke ei aikonut pysyä halpana metsävarkaana. Hän hautoi
suuria tuumia.
Tähän aikaan kiertelivät karkoitetut munkit pitkin maata ja useat
heistä olivat paenneet rohkean seikkailijan, Niilo Dacken, turviin.
Muuan heistä, isä Klemens, soveltui erittäin hyvin Dacken nykyisiin
tarkoituksiin.
Niilo oli, kumma kyllä, hankkinut tietoja kaikellaisista ulkonaisista
asianhaaroista.
Hän tiesi, että sekä saksalainen pfalzkreivi Fredrik että herttua
Albrekt Meklenburgilainen tavottelivat Ruotsin kruunua. Tosin ei
hänen tarkoituksensa suinkaan ollut auttaa kumpaakaan, mutta hän
päätti ryhtyä kirjevaihtoon heidän kanssaan, saadakseen nähdä,
missä määrin heistä saattaisi olla hyötyä.
Ja juuri siinä suhteessa kelpasi munkki häntä auttamaan; hän
kirjoitti näille herroille ja he vastasivat omakätisissä kirjeissä Niilo
Dackelle. Yksin saksalainen keisari Kaarle V alentui persoonallisesti
kiihoittamaan rohkeaa tuumaa ja suosittamaan pfalzkreivi Fredrikiä
Ruotsin kuninkaaksi. Moni maanpakolaisuuteen ajettu herra kirjoitti
Dackelle, tarjoten hänelle apuaan ja rohkaisten häntä niin suurilla
lupauksilla, että Dacke itsekin tuli siihen vakaumukseen, että kohtalo
oli määrännyt hänet täyttämään suuria, jopa korkeimpia päämääriä.
* * * * *

Kauniina kevätpäivänä v. 1542 seisoi Niilo Dacke mietteisiin
vaipuneena Blekingen vanhan linnan edustalla, jonka muurien
takana hänen väkensä tavallisesti asusteli.
Hänen takkinsa oli tummanvihreästä verasta, hihat halaistut ajan
tavan mukaan ja silkillä sisustetut; edestä oli takki auki, joten kaula
ja osa rintaa jäi paljaaksi. Väljät ruskeat polvihousut olivat sarkaa;
polvien kohdalta piteli niitä hopeanapit.
Sääret olivat aivan paljaat ja jalat pistetyt karkeisiin kenkiin. Takin
alla oli ohut, rautalangoista kudottu sotapaita, päässä nahkainen
ryntökypärä ilman silmikkoa, niinkuin sotamiehillä. Sen harjana oli
musta jouhitöyhtö, jonka juuressa välkkyi kallisarvoinen, sinisistä ja
valkeista kivistä tehty, kullalla juotettu, tähti. Leveään nahkavyöhön
oli pistetty lyhytvarsinen sotakirves sekä kaksi leveäsäiläistä veistä.
Olkapään yli kulki miekanhankkilus, jossa riippui lyhyt, hiukan
käyrä miekka sekä kuparinen jahtitorvi. Pitkät, ruskeat hiukset
valuivat olkapäille ja tuuhea, kihara parta kaarsi leuan ja huulet,
tehden synkät kasvot hurjan näköisiksi.
Puku oli puoleksi aatelinen, puoleksi talonpoikainen, mutta
kasvojen ilme vaihteli lakkaamatta; tuli ehdottomasti ajatelleeksi
pimeää huonetta, jossa säilytetään paljon tavaraa.
Linnanraunioissa syntyi pian elämääpä liikettä; vuoroin kuului
sieltä raakaa naurua tai pilapuheita, vuoroin kirouksia, mutta Niilo
Dacke seisoi yhä liikkumattomana, tuijottaen tielle, jossa kaksi
henkilöä näkyi likenevän; toinen heistä oli mies, toinen näytti olevan
lapsi.

Mies varjosti kädellä silmiään, huomasi Dacken ja huudahti
ääneen, sitte alkaakseen kömpiä ylös mäkeä.
Dacken kasvoista ei hetkenäkään olisi saattanut päättää, että hän
tunsi hänet; ne kuvasivat ainoastaan odotusta.
Vihdoin tuli mies likemmä; hänen kädessään oli miekka, jota hän
tällä haavaa käytti keppinä ja Dacke tunsi nyt hänet munkki Pietari
Erlandinpojaksi, jonka hän hiljan oli lähettänyt Smålantiin ottamaan
selkoa kansan mielialasta.
— Hähä, nauroi Niilo, — mikä jumalallinen olento on antanut teille
siivet, koska te jo olette täällä?
— Intoni ja innostukseni!
— Ne tunnen… mitä uutisia tuotte?
— Mitä parhaimpia!
Enempää ei munkki saanut sanotuksi, hän läähätti palkeitten lailla,
rasitus oli hänelle ollut aivan liian suuri, hänen täytyi tointua.
Pietari Erlandinpoika oli kuin raaka sotamies, hänen karkea
villakaapunsa oli täynnä likapilkkuja ja reikiä, solmuinen nuoranpätkä
oli hänen vyöllään ja rukousnauha, joka oli siihen kiinnitetty, näytti
pitkän aikaa riippuneen käyttämättömänä; se oli varmaan tarttunut
pensaisiin ja aitoihin, sillä nappuloita oli jäänyt jälelle tuskin niin
paljon, että hän olisi voinut lukea kymmenen isämeitää perätysten.
— Minkä kapineen sinä toit kanssasi?
— Siitä voi vielä olla hyötyä, sanoi munkki hymyillen.

— Minä kysyn, mikä kapine se on?
Munkki vihelsi ja tuttavamme Aatami astui esiin. Hänen vaatteensa
olivat risaiset ja likaiset.
— Mikä peto sinä olet?
— Kääpiö, hyvä herra.
— Ehkä vakoilija?
— Sinun kimppuusi eivät vakoilijat uskalla käydä! vastasi pieni
mies.
Dacke hymähti.
— Sinäpä näyt osaavan asettaa sanasi; mistä tulet?
— Etkö ole kuullut puhuttavan kuningas Kristianin kääpiöstä, joka
luopui hänestä?
— Minä luulin sitä vielä vanhemmaksi.
— Kiitoksia, mutta on sitä mullakin ikää.
— Mitä sinä täältä haet?
— Tahdon palvella sinua.
— Luovuitko sinä herrastasi?
— Hän luopui minusta; ruoka ei riittänyt kahdelle.
— Todellako?

— Hän tahtoi, että minä tulisin onnelliseksi…
— Minun luonaniko?
— Niin, herra, täällä ovat kaikki mahdollisuudet.
— Kuinka sinä sen tiedät?
— Luen sen silmistäsi.
— Oletko tietäjä?
— Kaikki jotka kuuluvat minun sukuuni ovat tietäjiä.
— Menestyvätkö tuumani?
Aatami tarttui hänen käteensä.
— Tuo karkea viiva tietää odottamatonta onnea.
— Onni ei koskaan tule minulle odottamattomana!
— Se seuraa sinua kauvan, kauvan!
Aatami tarkasteli yhä hänen kättään.
— No heittääkö se minut vihdoin?
— Ei ennenkuin viime hetkessä.
Aatami päästi hänen kätensä.
— Elämän rajalla! Enempää en pyydä! Tahdotko jäädä minun
luokseni?

— Minä voin sekä huvittaa että palvella sinua.
— Maata pannessani pitää sinun kertoa minulle kuningas
Kristianista, jotta voisin eläytyä kuninkaan ajatusten juoksuun; se on
aina hyödyllistä.
— On kyllä, sanoi Aatami vilpittömästi, — eihän sitä tiedä, miten
asiat voivat kääntyä.
Pietari Erlandinpojan vaaniva silmä kohtasi tänä hetkenä Niilo
Dacken silmän; hän tuli hiukan hämilleen, mutta naurahti sitä
peittääkseen ja lausui:
— Kertokaappa nyt uutiset!
— Kansa tahtoo seurata sinua!
— Vai niin.
Sanat lausuttiin hitaasti ja polttava puna peitti Dacken kasvot.
— Mutta minulla on toinen huonompi sanoma.
— No mikä?
— Arvid Vestgöte on hirtättänyt lähettilääsi.
Dacken kurkusta pääsi mylvinä.
— Vai on hän uskaltanut!
— Hän asuu niin kaukana teistä.

— Pyhän Pietarin nimessä, kyllä minä etäisyyttä lyhennän.
Hengellään saa hän tekonsa maksaa.
Uteliaasti silmäili Aatami toisesta toiseen, hypistellen risaista
takkiaan.
Verkalleen asteli Dacke takaisin linnaan; munkki ja Aatami
seurasivat häntä.
Rosvojoukko asusti suuren rakennuksen sisimmissä suojissa.
Suljetulla linnanpihalla paloi suuria tulia. Joku mies oli
teurastamassa ryöstettyä karjaa, toiset kärvensivät tulessa
lihakappaleita, joita oli ripustettu pitkien seipäitten neniin. Muutamat
ratsastelivat pihamaalla, toiset huvittelivat sotaleikillä, olivat
miekkasilla, ampuivat jousella, koettivat tulipyssyjä, jotka siihen
aikaan vielä olivat sangen puutteelliset, tai harjoittivat lingolla-
heittämistä.
Toiset olivat heittäneet pitkäkseen maahan, toiset pelasivat
arpapeliä, tuontuostakin haukkuen toisiaan tai yltyen tappelemaan.
Muutamat hoilottivat rakkauslauluja tai sotaisia viisuja, useimmat
makasivat juopuneina.
Koko joukossa ilmeni hillitsemättömien, raakojen intohimojen
leima.
Puvut olivat tehdyt eläinten nahoista tai karkeasta sarkavaatteesta.
Dacke asteli edestakaisin miestensä joukossa, vähääkään
huomaamatta mitä he tekivät.
Hän heittäytyi pitkäkseen rovion ääreen ja kutsui alipäällikkönsä
luokseen.

Nämä asettuivat paikalla hänen ympärilleen. He olivat: Thord
Bonde, Maunu Hane ja Pikku Jössi. Pietari Erlandinpoikaa ja Aatamia
käskettiin istuutumaan pelottavan Niilo Dacken taakse.
Hän kertoi nyt päälliköilleen miten miehen oli käynyt, joka
lähetettiin Arvid Vestgöten luo.
— Kostoa, kostoa! huusi Thord Bonde.
— Me hirtämme hänet! kirkui Pikku Jössi.
— Tai teemme hänet nuoliemme maaliksi! huusi Maunu.
— Minä pidätän hänet itselleni, sanoi Niilo Dacke, — ja te voitte
olla varmat siitä, että hän kymmenin kerroin saa maksaa sen, että
meitä loukkasi.
He huusivat ja mylvivät kaikki yhtaikaa, mikä ehdotteli kiehuvaa
tervaa, mikä sulatettua tinaa; uusien kidutuskeinojen keksimistä
pidettiin siihen aikaan kunniana.
— Johan minä sanoin, että itse pidän huolta siitä asiasta, huusi
Dacke vihoissaan.
Vihdoin vaikeni joukko.
— Kuulkaa nyt miten aion menetellä. Minä kutsun Kongan ja Etelä
Mören kihlakuntien talonpojat käräjiin. Kansa odottaa,
tyytymättömyys on yleinen; me tahdomme elää niinkuin entisinä
aikoina.
— Niin, niin tahdomme!

He kalistelivat aseitaan, huusivat ja kirkuivat. Äkkiä pisti
Erlandinpoika esiin päänsä.
— Minäpä sanon, että suuret verokuormat, mutta varsinkin
kerettiläinen usko on vieroittanut kaikkien mielet tyrannista, Kustaa
Eerikinpojasta.
He päättivät nyt ottaa selvää, mitä mieltä Thorsåsin, Elmbodan ja
Linnerydin pitäjien talonpojat olivat, sekä sieltä lähteä
herraskartanoihin ja voutien taloihin Smålannissa ja Itägötlannissa,
rosvoamaan ja polttelemaan.
Pietari Erlandinpoika kannatti ehdotusta voimiensa takaa; se oli
aivan hänen mielensä mukainen.
Isä Klemens, joka tähän saakka niin tehokkaasti oli ottanut osaa
yhteisiin pyrintöihin, ei tällä kertaa ollut saapuvilla; jokainen tunsi
hänen varovaisuutensa, sentähden tahdottiin kiireen kautta ryhtyä
leikkelemään sanakapuloita, jotta ne jo samana iltana voitaisiin
panna liikkeelle.
Keskustelun päätyttyä erosivat miehet.
Muurin ulkopuoliselle seinävierustalle oli sinne tänne tehty pieniä
multamajoja. Tällaiseen majaan läksi Dacke, käskien Aatamia
tulemaan mukaansa.
Suoja oli sangen suuri, mutta miltei tyhjä. Suden- ja karhuntaljoja
oli heitetty läjään lattialle. Dacke laskeutui niiden päälle.
Äänetönnä seisoi Aatami hänen vieressään, tuntien, että Dacken
silmät häntä seurasivat.

— Miksi sinä tulit tänne? kysyi Dacke.
— Saadakseni palvella sinua.
— Tunnetaanko minua Tanskassa?
— Kyllä, monet korkeat herrat puhuvat sinusta.
— Minä tiedän sen, sanoi Dacke, oikoen jäseniään.
— He sanovat, että sinä tulet suorittamaan suuria tekoja.
— Vai niin he sanovat!
— Niin sanoi Kristian kuningaskin.
— Mitä hän sitte saattaa tietää minusta?
— Hän saa nykyään tietää kaikki mitä tapahtuu.
— No, mitä hän sanoi?
— Että minä tein oikein, kun läksin sinua hakemaan.
— Vai kehoittiko hän sinua lähtemään?
— Kyllä, hän soi minut sinulle.
— Mihin sinä kelpaat?
— Mihin vain tahdot.
— Käytätpä sinä suuria sanoja.
— En liian suuria.

— No minä koetan, mutta voi sinua, jos olet vakoilija!
— Tällaisen raukan kuin minä, voit sinä näpäyttää kuoliaaksi
sormesi päällä.
— Sen minä teenkin heti, kun vaan rupean epäilemään.
— Siihen on sinulla täysi oikeus!
— Osaatko ohjata hevosta?
— Osaan.
— Sinä pääset mukaan matkalle.
— Saanko ratsastaa likellä sinua?
— Miksi niin?
— Sinun tähtesihän minä olen täällä.
— Saammepa nähdä!… Saat nukkua jalkaini juuressa. Aatami
totteli käskyä. Hänen päässään liikkui moni uhrautuva ajatus; hän
muisteli vuoroin vanhaa ystävää, joka oli kuollut, vuoroin häntä, jota
oli luvannut uskollisesti palvella. Hänellä itsellään ei enään ollut
ainoaakaan omaista maan päällä, ja sentään hän tunsi, että
näkymättömät langat liittivät hänet moneen ihmiseen.
Nuori päällikkö hänen vieressään käänteli kauvan levottomasti,
vihdoin molemmat nukkuivat.
* * * * *

Östbon kihlakunnassa oli Växtorpin talo ja siellä asui kuningas
Kustaan vanha sotatoveri Arvid Vestgöte.
Hänen tiluksensa oli kuin tavallinen talonpoikaistalo, paitsi että
asuinrakennus oli suurempi, ja aitaus, joka ympäröi rakennusryhmää
ja tavattoman suurta pihamaata, oli erittäin vankkaa tekoa. Sitä oli
lisäksi vielä vahvistettu paaluilla.
Tämä aitaus oli oikeastaan rakennettu suojaksi susia vastaan, joita
usein suurissa laumoissa kierteli metsissä ja joita tallinhaju
houkutteli taloihin. Mutta samalla oli se hyvänä suojana ympäristön
metsävarkaiden varalta.
Asuinrakennus oli turpeilla peitetty; tallit ja ladot muodostivat
suljetun neliön.
Itse pihamaa oli paikoittain kivitetty, mutta yksi kulma oli kuokittu
ja multaan istutettu nuoria hedelmäpuita. Se oli siihen aikaan sangen
harvinaista Ruotsissa.
Istutusten ympärille oli tehty pieni kaalimaa.
Talossa vallitsi mitä suurin siisteys ja sinne tänne oli asetettu
maanviljelys- ja kalastustarpeita. Kaikki todisti, että isäntä suuresti
rakasti järjestystä.
Keväinen aurinko oli vasta sulattanut jääpeiton ja ruis- ja
ohravainioiden vihanta loisti kuin vihreä sametti etäisyydestä.
Sisäpuolelta oli asuinrakennus jaettu kahteen huoneeseen, joista
suurempi teki sekä asuinhuoneen että keittiön virkaa.

Arvid Vestgöte oli ylhäinen herra, jota pidettiin suuressa
kunniassa, mutta siitä huolimatta oli hän pysynyt uskollisena esi-
isiensä yksinkertaisille tavoille.
Hänen oma yksityinen huoneensa oli pitkä ja kapea, seinät
laudoitetut ja äärimäisellä seinällä suuri liesi; savu pääsi ulos
rautapeltistä tehdyn huikun kautta. Täällä paloi tavallisesti aamusta
iltaan suuri rovio.
Pihanpuoleisessa seinässä oli kolme suurta aukkoa eli akkunaa,
joiden päällitse oli pingoitettu ohutta, läpikuultavaa nahkaa;
säästeliäästi tunki sen läpi päivänvalo.
Lasiruudut olivat siihen aikaan ylellisyystavaraa, jota ainoastaan
kaupungissa käytettiin.
Pitkä, maalaamaton puupöytä seisoi keskellä huonetta, pitkin
seiniä kulki tamminen rahi, ilman patjoja ja selkänojaa. Sitäpaitsi oli
huoneessa muutamia kauniisti veistettyjä kaappeja ja arkkuja.
Perällä oli kaksi ovea, ne veivät Arvidin ja hänen tyttärensä
makuusuojiin.
Nuoren Elsan vuoteessa oli höyhenpatjoja ja villapeitteitä, mutta
Arvid nukkui oljilla, eläinten nahkojen päällä.
Vielä on muistettava, että suuren asuinhuoneen seinillä kulki
valkeita hyllyjä, joilla kiilsi joukko kuparisia tai rautaisia keittoastioita.
Arvid istui paraikaa takkavalkean ääressä, tuijottaen kirkkaaseen
tuleen.
Keväisestä ilmasta huolimatta oli vanhus vielä puettu avaraan,
nahalla vuorattuun takkiin ja lakki oli näädännahalla reunustettu.

Hänen rinnallaan riippui valkea parta ja valkeat hiukset kähertyivät
kaulalle.
Hän oli vanhan ja väsyneen näköinen. Muistot menneiltä ajoilta
väikkyivät vielä hänen silmissään, muistot niiltä ajoilta, jolloin hän
istui tepastelevan hevosensa selässä tai työnsi metsästysveitsensä
petoeläimen rintaan, tuntien sen lämpöisen veren virtaavan
käsivarsilleen, tai kun hän taisteli kuninkaansa rinnalla rakkaan
synnyinmaan edestä, tai ehkä oli hänen rakkain muistonsa nuori
morsian, jota hän oli painanut povelleen ja joka sittemmin oli
lahjoittanut hänelle hänen Elsansa. Nämä muistot leijailivat hänen
mielessään, kun hän liekkejä katseli, ja siksi ei hän tahtonut lakata
niihin tuijottamasta.
Ovi avautui ja Elsa astui huoneeseen. Hänet nähdessä tuli
ehdottomasti ajatelleeksi liljaa, joka on puhkeamaisillaan; hän oli niin
puhtaan ja viattoman näköinen, että miltei tuntui siltä kuin ei pahuus
ikinä saattaisi häneen kajota.
Hiljaa likeni hän vanhusta, istuutui hänen jalkainsa juureen ja
painoi päänsä hänen polveaan vastaan, alkaakseen, niinkuin hänkin,
tuijottaa tuleen. Mutta isän nähdessä menneitten päivien vaiheiden
liehuvan liekeissä, etsi tytär niistä selitystä tulevaisuutensa
arvoitukselle.
Hyväillen laski vanhus kätensä hänen päälaelleen ja lausui:
— Sinä vanhuuteni lohdutus!
Elsa otti käden, suuteli sitä hiljaa ja vei sen takaisin päälaelleen.
Pitkän aikaa istuivat he ääneti.

— Asiat eivät kauvan saa olla tällä kannalla, virkkoi Arvid ikäänkuin
voimanponnistuksella. — Minun täytyy tehdä päätös.
— Lähdetkö Tukholmaan, isä?
— En nyt saata sitä tehdä! vastasi vanhus kiivaasti.
— Sanotaan, että vaarat uhkaavat.
— Olenko minä koskaan pelännyt vaaroja? Olen tosin jo vanha,
mutta käsivarressa on vielä rautaa.
— Minä jään sinun luoksesi.
— Sitä minä en salli… Kuningas kirjoittaa, että hän sinulle valitsee
sulhasen, joka on meidän molempien arvoinen.
— Isä, anna minun jäädä luoksesi!
— Sinun pitää seurata kutsumuksesi ääntä, mutta minä en
ruotiukon lailla saata paeta piiloon, kun tunnen vaaran likenevän;
minun täytyy kunnialla kantaa seitsemääkymmentä ikävuottani.
— Mutta odottakaamme, isäni.
— Kuningas kirjoitti, että sinun pian piti tulla, ja kääpiö… mutta
missä hän on?
— Ollut poissa jo monta päivää.
— Sanomatta hyvästi?
— Hän sanoi palaavansa.

— Kummallinen olento!
— Hän sanoi ennenkuin läksi, että kuningas Kristianilla oli ollut
kääpiö ja että hän ehkä oli juuri sama olento, mutta että minun silti
piti luottaa häneen.
— Toihan hän kuninkaan kirjeen?
— Kyllä!
— Se ei voi olla petosta.
— Varsinkin kun Märta rouva Stegeborgista lähetti palvelijan
noutamaan hevosta takaisin.
— Onko hän sitte nyt ottanut hevosen meidän tallistamme?
— Ei, hän meni jalkaisin.
— Sitä ei sinun olisi pitänyt sallia.
— Imo ei pyydä lupaa keneltäkään.
— Imoko hänen nimensä on?
— Hän sanoi, että minä häntä kutsuisin Imoksi.
Samassa tuli vanha palvelija Matti ilmoittamaan, että vieraita,
aseellisia miehiä joka taholta, varsinkin idästäpäin näkyi rientävän
taloa kohti.
— Kutsu kokoon kaikki palvelijani, käski päällikkö, — ja anna heille
jouset ja nuolet.

— Kyllä me metsävarkaat voitamme, jatkoi Matti. — Päästän irti
koirat, jos niiksi tulee; isännän ei tarvitse vaivautua leikkiin.
— Tulen, jos tahdon, vastasi vanhus reippaasti. Palvelija riensi
pois, ensin koetettuaan katseellaan rauhoittaa pelästynyttä tyttöä.
Raskaana lisahti tamminen ovi lukkoon hänen jälkeensä ja
hetkisen kuluttua soi hätäkello, kutsuen kokoon talon miehiä
kiireiseen apuun.
Koiratkin päästettiin irti ja niiden iloiseen haukkuun sekaantui pian
raju ulvonta.
— Sudet tulevat, virkkoi vanha Arvid, — ne ovat haistaneet, että
syntinen riippuu hirsipuussa.
— Raukka! huokasi Elsa, kätkien kasvot käsiinsä.
— Sen täytyi tapahtua! Vero kuuluu kuninkaalle ja hänen
käskynhaltijanaan täytyy minun pitää huolta siitä, etteivät velikullat
ryöstä sitä itselleen… Mitä tämä nyt merkitsee?
Ulkoa kuului kamala melu, koirat haukkuivat vallan raivoissaan.
Arvid aukaisi oven etehiseen.
— Mitä täällä tapahtuu? huusi hän jymisevällä äänellä.
— Piru täällä elämöi, tuli vastaukseksi ja samassa kiipesi Pietari
Erlandinpoika aidan yli.
— Älköön kukaan pääskö sanomaan, että vanha Arvid olisi
paennut vaaraa, huusi vanhus, vyötti itsensä miekallaan, ripusti
kilven käsivarrelleen ja otti raskaan sotakirveen seinältä.

Mutta Elsa oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen, sulkenut portin ja
heittänyt avaimen menemään.
Vanha päällikkö ei ollut sitä huomannut, hän luuli vastustuksen
tulevan ulkoapäin ja röykytti koko voimallaan raskasta tammiovea,
joka ei silti liikahtanut paikaltaan.
— Minä menen sitte ikkunasta! huusi hän.
Villit huudot yhä likenivät; uhkauksiin ja kirouksiin sekaantui itkua
ja valitusta. Uhkausten tulva kävi yhä taajemmaksi ja
kamalammaksi.
Kova isku kohtasi porttia.
Arvid Vestgöte painoi ryntökypärän valkeille hiuksilleen. Hänen
silmänsä säihkyivät.
— Jumala meitä varjelkoon! lausui hän, luoden silmäyksen
tyttäreensä. Sitte hän, sotakirves oikealla olallaan, asettui
odottamaan uhkaavaa vihollista.
Tammiovi yhä kesti.
— Nyt tulee Dacke! huudettiin.
— Te hentosormiset raukat! kuului samassa voimakas ääni ja
tammiovea kohtasi niin kova isku, että se särkyi.
Oven takana seisoi vanhus, valmiina iskemään kirveellään
kuoliaaksi ensi tulijaa, ja hänen rinnallaan Elsa, kalman kalpeana,
mutta tyynenä, liikkumattomana, valmiina nöyrästi kuolemaan.

Mutta ryövärien käsistä vaipuivat aseet ja heidän joukossaan
syntyi äkkiä äänettömyys; hämillään katselivat he toisiinsa, kukaan ei
uskaltanut astua likemmä.
— No, verenhimoiset pedot, huudahti vanhus hetkisen kuluttua, —
eikö ole joukossanne ketään, jota haluttaa lyödä kuoliaaksi vanhan
Arvid Vestgöten?
Mutta kukaan ei liikahtanut paikalta. Likinnä vanhusta seisoi
Dacke, katse tähdättynä Elsaan.
— Eteenpäin, kelpo pojat! Tappakaa kerettiläisorja! Tappakaa
hänen sikiönsä! Tappakaa heidät Jumalan ja pyhimysten kunniaksi!
Peseytykää heidän veressään, jokainen pisara on taivaan
valtakunnassa kantava tuhatkertaisen sadon!
Näin mylvi kurja Pietari Erlandinpoika.
Mutta Dacke ei liikahtanut paikalta.
Silloin hiipi munkki hänen taaksensa, pääsi huomaamatta
livahtamaan vanhan soturin ohi ja iski häntä olkapäähän.
— Kurja murhaaja! mutisi vanhus, kirves putosi hänen kädestään
ja hän vaipui maahan.
Elsa kietoi tuskallisesti käsivartensa hänen ympärilleen. Hän korotti
katseensa miehiin ja hänen rukoilevat silmänsä sattuivat Dackeen.
— Tapa minutkin, niin siunaan sinua!
Dacke astui askeleen taaksepäin. Samassa huomasi hän munkin ja
katsahti häneen niin ylenkatseellisesti ja vihamielisesti, että Pietari

suinpäin läksi pakoon.
Dacke katseli ympärilleen, itse ei hän tahtonut eikä voinut mitään
tehdä.
— Ilkeä teko, arvoisa isä, sanoi Hane munkille, — Hullingsvin Nisse
ei ole sen arvoinen kuin ainoa pisara tuon miehen verta, jonka juuri
tapoitte.
Pihassa seisoi Dacke, rajun, kummallisen näköisenä.
— Eikö täällä ole ketään, joka voisi tutkia vanhuksen haavaa? kysyi
hän kiivaasti.
— Ehkä minä nyt hätätilassa voin, vastasi Aatami niin
välinpitämättömästi kuin taisi.
— Mene sitte, pikkumies!
Kääpiö astui huoneeseen. Viereisissä huoneissa hakivat ryövärit
saalista.
Aatami lankesi polvilleen Elsan viereen.
— Älä ole tuntevinasi minua, kuiskasi hän ja alkoi Elsan avulla
varovaisesti tarkastaa haavaa.
Se oli syvä ja ulottui aina käsivarteen asti; mahdotonta oli tietää,
paranisiko se milloinkaan. Vanhus vaikeroi hiljaa.
Aatami sitoi haavan niin hyvin kuin taisi, lainasi Häneltä Arvidin
oman karhuntaljan, jonka tämä oli ryöstänyt itselleen, ja pani sen
sairaan pään alle. Sitte riensi hän ulos.

Dacke oli seisonut pihassa jakelemassa käskyjä. Hän oli pitänyt
huolta siitä, että karja oli ajettu talosta ja että ryöstetyt tavarat olivat
asetetut kuormiin. Mutta hänen käskynsä olivat olleet lyhyet ja
varmat, hän ei ollut käyttänyt pilapuheita niinkuin tavallisesti; miehet
tuumailivat keskenään, että mikä päällikköä nyt vaivaa.
Aatami tuli samassa pihaan.
— No, miten on? ärjäisi Dacke häntä vastaan.
— Vielähän hänessä on henkeä.
— Ja… ja entä se toinen?
— Hän kyllä kuolee, jos isä kuolee.
— Häntä pitää hoitaa niin huolellisesti kuin suinkin, huusi Niilo
Dacke miltei kuumeentapaisesti.
Aatami säpsähti. Näytti miltei siltä kuin hän olisi tehnyt keksinnön.
— Tännekö he jäävät?
— Ei, he ovat vietävät linnaan.
— Tokkohan hän vaan kestänee kuljetuksen?
— Tuohon, sanoi Dacke, osoittaen heinähäkkiä, — tuohon hän on
pantava.
Vai oli Niilo Dacke ajatellut sellaisia asioita! Silloin oli varmaan
Aatami arvannut oikein!
Suurella varovaisuudella kannettiin vanhus ulos ja pantiin rattaille.

Samat taljat, joita hän tavallisesti käytti, pantiin hänen allensa.
Hänen rinnallaan, tukien häntä, istui hänen hurskas tyttärensä.
Hitaasti läksivät rattaat liikkeelle; Aatami oli saanut käskyn seurata
niitä.
Dacke jäi hetkiseksi taloon. Kun kaikki muut olivat lähteneet, meni
hän huoneisiin, jotka olivat miltei aivan tyhjät; hän asteli huoneesta
huoneeseen, hengittäen syvästi, raskaasti, ikäänkuin imeäkseen
keuhkoihinsa niiden ilmaa.
Hänessä oli totisesti tapahtunut ihmeellinen muutos. Elsa oli
häneen tehnyt vaikutuksen, jonka vertaista ei hän ikinä ollut
tuntenut.
Oliko se rakkautta?
Monasti oli hän nähnyt ihmisiä, joiden sydän oli kiintynyt naisiin.
Narreja olivat hänen mielestään ne, jotka surivat onnetonta
rakkautta.
Hän ei koskaan ollut kärsinyt naisia, ei milloinkaan hakenut heidän
suosiotaan.
Moni oli koettanut houkutella häntä hymyilyllä ja katseilla.
Hän oli vaan nauranut heitä.
Muuan tyttö tarjosi hänelle punaiset huulensakin.
Häntä hän löi.
Ja nyt oli kalpea, sureva tyttö pannut hänet kuin kahleisiin.

Se se oli hulluutta!
Niilo Dacke rakasti. Hän, joka ei koskaan ollut tietänyt mitä
rakkaus on, tunsi nyt mitä rajuimman intohimon meluavan
rinnassaan… mutta samalla hän pelkäsi, että hänen salaisuutensa
tulisi ilmi… hän vartioi sitä mustasukkaisuuden kiihkolla… se täytti
hänen rintansa aavistamattomalla riemulla.
Tyttö tulee olemaan hänen kodissaan, hän saa suojella ja varjella
häntä, kätkeä hänet muiden katseilta; vaikkei hän itse milloinkaan
uskaltaisikaan hänelle sanoa, miten hirveästi hän häntä rakastaa,
niin eivät ainakaan muutkaan saa sitä tehdä.
Palatessaan linnaan, huomasi Dacke, että kääpiö jo oli arvannut ja
täyttänyt hänen toivomuksensa; paras huone oli annettu vangeille ja
vanhus lepäsi tyynenä vuoteellaan.
Kertoessaan hänen terveytensä tilasta, esiintyi Aatami niin
levollisena, ettei Niilo Dacken päähän edes pälkähtänytkään, että
hän tiesi salaisuuden, jonka hän kaikilta tahtoi peittää.
Hän uskoi vangit "Imon" haltuun.
— Minä tarvitsen vanhusta tuumieni toteuttamiseksi, selitti hän.
Aatami lupasi täyttää päällikön käskyt ja sai luvan viettää yönsä
vankien oven edessä.
Ja nyt keskitti Aatami koko huolenpitonsa Arvidiin ja hänen
tyttäreensä.
Tuntikausia käveli hän metsässä kokoilemassa yrttejä.

Sitte keitti hän lääkkeitä ja juomia, jotka vaikuttivat erinomaisen
hyvää.
Itse hän valmisti heidän ruokansa ja Dacken viinivarastosta oli
hänellä lupa ottaa miten paljon tahansa.
Vanha Arvid tointui silminnähtävästi.
Malttamattomasti kyseli Dacke, miten hän jaksaa. Varmaan hän
hautoili jotakin mielessään, sillä hän lähetti väkensä polttamaan kyliä
ja suurempia taloja, mutta pysyi itse kotosalla. Kerrottiin, että hän
miettii suurta yritystä, johon itse aikoo ottaa osaa, mutta ettei aika
vielä ole varmaan päätetty.
Eräänä päivänä kääntyi Dacke tavallista malttamattomammin
Aatamin puoleen ja kysyi, eikö herra Arvidia jo saa puhutella.
— Toivoisin, että vielä odottaisit ainakin viikon, sillä hän on hyvin
heikko.
— Entä… se toinen?
— Aivan niinkuin isä.
— Hyvä on. Viikon odotan, mutta en päivääkään enemmän.
Samana iltana virkkoi Aatami molemmille turvateilleen:
— Hän tulee tänne.
— Mitä hän tahtoo? kysyi Arvid.
— Sitä hän ei sanonut.

— Tulkoon vain, minä olen valmis.
Hetken kuluttua, kun vanhus oli nukkunut, kutsui Aatami Elsan
suureen etehiseen.
— Sinua uhkaa mitä suurin vaara, virkkoi hän.
— Minuako? kysyi tyttö hämmästyneenä.
— Hän rakastaa sinua.
— Uskaltaako hän?
— Rakkaus ei koskaan pyydä lupaa… mutta pahemmin käy, jos
sinä unohdat, että te olette hänen vankejaan.
— Mitä sinä pelkäät?
— Että sinä ärsytät häntä.
— Mitä sinä minulta pyydät?
— Että pysyt tyynenä.
— Koetan pysyä.
— Älä jyrkästi kiellä.
— Minun täytyy!
— Ajattele isääsi.
— Hän näkisi minut mieluummin kuolleena.
— Mutta ethän sinä tahdo hänen kuolemaansa.

— En, en!
— Ole siis viisas ja viekas. Älä lupaa, mutta älä kielläkkään.
— Sinä vaadit vaikeita asioita.
— Mutta vaikeampia saattaisi sattua
— Koska hän tulee?
— Jos minä sen saan tietää edeltäkäsin, niin kyllä ilmoitan teille.
— Sanonko kaikki isälleni?
Kääpiö vaipui mietteisiin.
— Arvelen, että on parempi olla sanomatta, vastasi hän vihdoin.
— Kiitos siitä että olet ystävämme!
— Se on synninkatumusta.
— Mitä syntiä olet tehnyt?
— Olin kerran suuri narri, minulla ei ole mitään muita ansioita, ja
sitä saan nyt sovittaa.
— Lausut ajatuksesi arvoituksina, Imo.
— Ehkä… Sen vaan sanon, että jos sinä kohtelet Niilo Dackea
armollisesti, niin siitä on hyötyä itsellesi ja varsinkin vanhalle isällesi.
Miettivänä palasi Elsa isänsä luo ja kun hän illalla jäi yksin, niin
hän levottomuudella ajatteli tulevaisuuttaan. Hän oli tähän asti
elänyt yksinäistä elämää, joutumatta tekemisiin nuorten

säätyläisherrojen kanssa. Sentähden ei hän koskaan ollut kuullut
rakkaudentunnustusta.
Nyt hän sen tulee kuulemaan ensi kerran, mutta miehen huulilta,
jota hän halveksii; eikä hän saa sitä sanoa hänelle… hänen täytyy
antaa hänen pysyä siinä luulossa, että se on mahdollista… Voi!
Tuntui miltei siltä kuin Imo olisi puhunut Niilo Dackesta
myötätuntoisuudella: ansaitsiko hän myötätuntoisuutta?
Elsan tulee olla viekas, hänen tulee valehdella, rikkoa pyhimpiä,
sisimpiä tunteitaan vastaan!
Se on mahdotonta. Hän ei saata sitä tehdä!
Eräänä päivänä astui päällikkö aivan odottamatta heidän
huoneeseensa.
Hän oli pukeutunut harvinaisella huolellisuudella.
Vanha Arvid istui rahilla ja Elsa seisoi hänen takanaan sukien
hänen hiuksiaan.
— Minä tulen äkkiarvaamatta, virkkoi hän hiukan hämillään, —
mutta soturi ei ymmärrä hienoja tapoja.
— Emme sellaisia pyydäkkään, vastasi vanhus.
— Miten te jaksatte?
— Paljon paremmin kuin vangin sopii odottaa
— Imo on siis täyttänyt käskyni.

— Imo osoittaa olleensa kuninkaan palvelija.
— Siitähän hän ylpeilee… Entä te, kaunis neiti, oletteko tekin
häneen tyytyväinen?
Dacken ääneen tuli uusi sointu. Elsa punastui vasten tahtoaan.
— Hän tekee kaikki, mitä saa ja voi, vastasi hän. Niilo Dacke
katseli häneen kummastuneena, mutta malttoi äkkiä mielensä ja
lausui:
— Herra Arvid Vestgöte, minä tulen teille esittämään tärkeää
asiaa.
— Puhukaa! sanoi vanhus.
— Te olette suuresti rikkonut minua vastaan ja minä saattaisin
teille julmasti kostaa.
— Minä olen vallassanne.
— Aikomukseni ei ole väärinkäyttää valtaani, vastasi Niilo Dacke,
mutta älkää unohtako, että saatan lahjoittaa teille elämän ja
tuhatkertaisesti korvata sen, minkä olette kadottanut.
— Entä millä ehdolla?
— Sillä, että luovutte kuninkaasta ja autatte minua kokoamaan
smålantilaiset ja johtamaan heitä.
Elsa oli kietonut käsivartensa isän ympäri. Rukoillen pyysi hän
häntä pysymään tyynenä.

Sääliväinen hymy nousi Arvidin huulille ja tukahuttaen katkerat
sanansa lausui hän:
— Jos olisit ottanut henkeni, niin olisin rukoillut Jumalaa suomaan
anteeksi pahat tekosi, mutta sinä ehdotat, että rupeaisin kavaltajaksi
ja sitä en ikinä suo sinulle anteeksi.
Dacke oli käynyt kalman kalpeaksi.
— Ruotsin onni ja pelastus on tässä kysymyksessä, vastasi hän.
— Jos Jumala olisi tehnyt minut mielipuoleksi, vastasi Arvid, — niin
ehkä kallistaisin korvani puheellesi; mutta nyt sanon sinulle
ainoastaan, että mieluummin annan käsivarteni kuivettua kuin
nostan sen jaloa Kustaa Vaasaa vastaan.
Hyväillen ja hiljaa pyytäen koetti Elsa rauhoittaa isänsä vihaa.
Dacke ei voinut riistää silmiään hänestä.
— Saamme vastaisuudessa likemmin puhua asiasta, sanoi hän ja
jätti huoneen.
— Mikä meitä nyt odottaa? lausui Elsa vavisten.
— Jumala yksin sen tietää… Antautukaamme hänen haltuunsa.
Molemmat olivat levottomat; he tunsivat vaaran likenevän.
Sillaikaa syntyi linnassa elämää ja liikettä. Dacken sanansaattajat
olivat rahvaalle ilmoittaneet, että suuri yritys on tekeillä. Vanha viha
porvarien ja talonpoikien välillä oli leimahtanut ilmi tuleen ja
smålantilaisten herkkiin mieliin syöpyi syöpymistään se luulo, että

Kyösti kuningas tahtoo supistaa ruotsalaisten ikivanhaa vapautta ja
kahlehtia heidät saksalaisen ikeen alle.
Rahvas oli kutsuttu käräjiin. Dacke tahtoi nyt ottaa haltuunsa
johtajatoimen.
Hän käski miestensä valmistautua lähtöön ja pukeutui itse
komeaan pukuun, niinkuin johtajan sopii.
Sitte hän yksin asteli edestakaisin huoneessaan, vaistomaisesti
kuunnellen melua linnan pihassa, kun metsävarkaat pukeutuivat
aseihinsa. Suuret tuumat ja rohkeat toiveet liikkuivat hänen
mielessään.
Potrat pojat olivat asettuneet riveihin ja Dacke asteli tarkastellen
heidän joukossaan.
Häntä huvitti nähdä, että nuo villit, vastahakoiset miehet tottelivat
hänen pienintäkin viittaustaan.
Tarkastuksen loputtua lausui hän tyytyväisyytensä ja käski miehiä
olemaan valmiina varhain aamulla. Sitte jätti hän heidät ja palasi
huoneeseensa.
Hetkeä aikaisemmin oli Aatami mennyt vankien luo.
— Ilma on niin ihana, sanoi hän, — tie on auki ja neiti kulta
tarvitsee raitista ilmaa.
— Minä en jätä isääni, sanoi tyttö.
— Häntä ei uhkaa mikään vaara.

— Mene, siunattu lapseni, sanoi vanha Arvid, — raitis ilma tekee
sinulle hyvää.
Ihmeellinen kauhu oli vallannut Elsan; hän huomasi, että kääpiöllä
oli erityinen tarkoitus, ja syleiltyään isäänsä, seurasi hän häntä.
— Mikä on, Imo?
— Hän odottaa sinua.
— Missä?
— Huoneessaan.
— Sinne minä en mene!
— Hän käski.
— Mutta jollen tottele?
— Toivoisin että sen tekisit.
— Tuletko sinä mukaan?
— En saa, mutta annan sinulle paremman turvan… kas tässä!
— Isänikö tikari?
— Löysin sen teidän talonne lattialta.
— Kiitos! lausui tyttö, suudellen asetta. — Nyt en pelkää.
— Mutta muista, että ainoastaan äärimmässä hädässä.
— Minä olen ajatteleva isääni.

— Niin, jos sinä kuolet, kuolee hänkin.
— Hän toivoo kuolemaa.
— Mutta sinä et tiedä mitä kidutuksia he saattavat keksiä.
— Koetan olla viisas ja varovainen.
Samassa kuulivat he Dacken menevän huoneeseen.
— Pian, pian, joudu! Hän tahtoi, että olisit huoneessa ennen
häntä, kuiskasi Imo.
… Jumala minua auttakoon! huokasi Elsa ja astui miltei ääneti
huoneeseen, jonka ovi oli auki.
Dacke seisoi ikkunan ääressä, malttamattomana, hiljaa kiroillen
itsekseen.
— Sinä kutsuit minua, virkkoi tyttö. Mies säpsähti.
— Joko sinä kauvan olet ollut täällä?
— En kauvemmin kuin sinä itsekään.
— Miksi sinä jätit oven auki?
— Se oli auki ennen kuin tulin.
— Sulje se!
Elsa totteli.
— Ota pois avain ja anna se minulle!

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankmall.com