sinipukuinen vanhus pysyttelihe vaivoin paikallaan ja taaempana
huusi eräs aivan kalju mies hampaaton suunsa ammollaan. Eräs ääni
lausui tuon loihtusanan: "Ostrog". Kaikki muu vaikutti himmeästi
Grahamin mieleen paitsi tuo rytmikäs laulu. Kansa säesti sitä
poljennollaan — astuen tahdissa tram, tram, tram, tram, tram.
Viheriäiset aseet heiluivat, välkkyivät ja painuivat alas. Sitten hän
näki, että lähinnä lavaa olevat alkoivat liikkua suurta holviaukkoa
kohden huutaen: "Neuvostoon!" Tram, tram, tram, tram. Hän viittoi
kädellään ja huuto tuli kahta kertaa voimakkaammaksi. Hän muisti
huutaneensa: "eteenpäin!" Suunsa lausui sankarillisia sanoja, joita ei
kukaan kuullut. Hän viittoi vielä kerran holvia kohden huutaen:
"eteenpäin!" Nyt ei enää poljettu laulun tahtia, vaan astuttiin
eteenpäin; tram, tram, tram, tram. Joukossa oli täysi-ikäisiä miehiä,
vanhuksia, nuoria, liehuvapukuisia naisia käsivarret paljaina. Uuden
ajan miehiä ja naisia! Ylelliset puvut, risaiset ryysyt liehuivat yhdessä
vallitsevan sinisen värin keskellä. Suuri musta lippu vietiin oikealle.
Hän näki sinipukuisen neekerin, ryppyisen keltapukuisen vaimon;
sitten ryhmä kookkaita vaaleatukkaisia, valkoihoisia sinipukuisia
miehiä kulki teatraalisesti hänen ohitseen. Hän huomasi myöskin
kaksi kiinalaista. Kookas, kellertävä ihoinen, tummatukkainen,
kirkassilmäinen, kiireestä kantapäähän valkoiseen puettu nuori mies
hyppäsi lavalle innostuneena huutaen, ja hyppäsi jälleen alas, liittyi
joukkoon katsahtaen taakseen. Päät, hartiat, käsissä olevat aseet
aaltoilivat eteenpäin marssin tahdissa.
Useat kasvot erottautuivat joukosta, katseet yhtyivät ja he
katosivat jälleen. Miehet viittoivat hänelle huutaen yksityisiä lauseita,
joita hän ei kuullut. Useimpien kasvot olivat punaisia, mutta
kalpeitakin näkyi joukossa. Tauditkin ilmenivät heidän joukossaan, ja
moni häntä kohden ojennettu käsi oli laiha ja voimaton. Uuden ajan
miehiä ja naisia! Omituinen ja outo kansanjoukko! Kun kansan virta