Towards Healthy Cities European Institute for Comparative Urban Research 2nd Edition Alexander Otgaar

Visit https://ebookultra.com to download the full version and
explore more ebooks
Towards Healthy Cities European Institute for
Comparative Urban Research 2nd Edition Alexander
Otgaar
_____ Click the link below to download _____
https://ebookultra.com/download/towards-healthy-cities-
european-institute-for-comparative-urban-research-2nd-
edition-alexander-otgaar/
Explore and download more ebooks at ebookultra.com

Here are some suggested products you might be interested in.
Click the link to download
The Form of Cities Political Economy and Urban Design 1st
Edition Alexander R. Cuthbert
https://ebookultra.com/download/the-form-of-cities-political-economy-
and-urban-design-1st-edition-alexander-r-cuthbert/
Urban Regeneration and Social Sustainability Best Practice
from European Cities Real Estate Issues 1st Edition Andrea
Colantonio
https://ebookultra.com/download/urban-regeneration-and-social-
sustainability-best-practice-from-european-cities-real-estate-
issues-1st-edition-andrea-colantonio/
Making Cities Work Prospects and Policies for Urban
America Robert P. Inman (Editor)
https://ebookultra.com/download/making-cities-work-prospects-and-
policies-for-urban-america-robert-p-inman-editor/
Climate Change and Cities First Assessment Report of the
Urban Climate Change Research Network 1st Edition Cynthia
Rosenzweig
https://ebookultra.com/download/climate-change-and-cities-first-
assessment-report-of-the-urban-climate-change-research-network-1st-
edition-cynthia-rosenzweig/

Live Variola Virus Considerations for Continuing Research
1st Edition Institute Of Medicine
https://ebookultra.com/download/live-variola-virus-considerations-for-
continuing-research-1st-edition-institute-of-medicine/
Cities and Crisis New Critical Urban Theory 1st Edition
Kuniko Fujita
https://ebookultra.com/download/cities-and-crisis-new-critical-urban-
theory-1st-edition-kuniko-fujita/
Urban Revitalization Remaking cities in a changing world
1st Edition Carl Grodach
https://ebookultra.com/download/urban-revitalization-remaking-cities-
in-a-changing-world-1st-edition-carl-grodach/
Cities and Metaphors Beyond Imaginaries of Islamic Urban
Space 1st Edition Somaiyeh Falahat
https://ebookultra.com/download/cities-and-metaphors-beyond-
imaginaries-of-islamic-urban-space-1st-edition-somaiyeh-falahat/
Consumer Law The Way Towards Harmonization with European
Law 1st Edition Lakerbaia
https://ebookultra.com/download/consumer-law-the-way-towards-
harmonization-with-european-law-1st-edition-lakerbaia/

Towards Healthy Cities European Institute for
Comparative Urban Research 2nd Edition Alexander
Otgaar Digital Instant Download
Author(s): Alexander Otgaar, Jeroen Klijs, Leo van den Berg
ISBN(s): 9781409420668, 1409420663
Edition: 2
File Details: PDF, 1.80 MB
Year: 2011
Language: english

Towards Healthy Cities
Alexander Otgaar, Jeroen Klijs
and Leo van den Berg
Comparing Conditions for Change

Towards Healthy Cities

The European Institute for Comparative Urban Research, EURICUR, was founded in 1988
and has its seat with Erasmus University Rotterdam. EURICUR is the heart and pulse of an
extensive network of European cities and universities. EURICUR’s principal objective is
to stimulate fundamental international comparative research into matters that are of interest
to cities. To that end, EURICUR coordinates, initiates and carries out studies of subjects
of strategic value for urban management today and in the future. Through its network
EURICUR has privileged access to crucial information regarding urban development in
Europe and North America and to key persons at all levels, working in different public and
private organizations active in metropolitan areas. EURICUR closely cooperates with the
Eurocities Association, representing more than 100 large European cities.
As a scientific institution, one of EURICUR’s core activities is to respond to the increasing
need for information that broadens and deepens the insight into the complex process of urban
development, among others by disseminating the results of its investigations by international
book publications. These publications are especially valuable for city governments,
supranational, national and regional authorities, chambers of commerce, real estate developers
and investors, academics and students, and others with an interest in urban affairs.
Euricur website: http://www.euricur.nl
This book is a joint publication of EURICUR and the Institute for Housing and Urban Development
Studies, two members of the Erasmus Centre for Urban Management Studies. It is one of a series
to be published by Ashgate under the auspices of EURICUR, Erasmus University Rotterdam.
Titles in the series are:
Information and Communications Technology as Potential Catalyst for Sustainable Urban DevelopmentLeo van den Berg and Willem van Winden
Sports and City Marketing in European CitiesLeo van den Berg, Erik Braun and Alexander H.J. Otgaar
Social Challenges and Organising Capacity in CitiesLeo van den Berg, Jan van der Meer and Peter M.J. Pol
City and Enterprise
Leo van den Berg, Erik Braun and Alexander H.J. Otgaar
The Student City
Leo van den Berg and Antonio P. Russo
European Cities in the Knowledge Economy
Leo van den Berg, Peter M.J. Pol, Willem van Winden and Paulus Woets
The Safe City
Leo van den Berg, Peter M.J. Pol, Guiliano Mingardo and Carolien J.M. Spellier
E-Governance in European and South African Cities
Leo van den Berg, Andre van der Meer, Willem van Winden and Paulus Woets
National Policy Responses to Urban Challenges in Europe
Leo van den Berg, Erik Braun and Jan van der Meer
Empowering Metropolitan Regions Through New Forms of Cooperation
Alexander Otgaar, Leo van den Berg, Jan van der Meer, Carolien Speller
Industrial Tourism: Opportunities for City and Enterprise
Alexander H.J. Otgaar, Leo van den Berg, Christian Berger and Rachel Xiang Feng

Towards Healthy Cities
Comparing Conditions for Change
Alexander Otgaar
Jeroen Klijs
Leo van den Berg
European Institute for Comparative Urban Research,
Erasmus University Rotterdam, The Netherlands

© Alexander Otgaar, Jeroen Klijs and Leo van den Berg 2011
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system
or transmitted in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying, recording or
otherwise without the prior permission of the publisher.
Alexander Otgaar, Jeroen Klijs and Leo van den Berg have asserted their right under the
Copyright, Designs and Patents Act, 1988, to be identified as the authors of this work.
Published by
Ashgate Publishing Limited Ashgate Publishing Company
Wey Court East Suite 420
Union Road 101 Cherry Street
Farnham Burlington
Surrey, GU9 7PT VT 05401-4405
England USA
www.ashgate.com
British Library Cataloguing in Publication Data
Otgaar, Alexander H. J.
Towards healthy cities : comparing conditions for change.
-- (EURICUR series)
1. Urban health--Case studies. 2. Health promotion.
3. Health status indicators. 4. Health planning--Citizen
participation. 5. Social responsibility of business. 6. WHO
Healthy Cities Project.
I. Title II. Series III. Klijs, Jeroen. IV . Berg, Leo van
den. V. Institute for Housing and Urban Development Studies
(Netherlands) VI. European Institute for Comparative Urban
Research.
362.1'0425-dc22
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Otgaar, Alexander H. J.
Towards healthy cities : comparing conditions for change / by Alexander Otgaar, Jeroen Klijs,
and Leo van den Berg.
p. cm. -- (EURICUR series)
Includes index.
ISBN 978-1-4094-2066-8 (hardback) -- ISBN 978-1-4094-2067-5 (ebook)
1. Community development. 2. Urban health. 3. Environmental health. I. Klijs, Jeroen. II.
Berg, Leo van den. III. Title.
HN49.C6O84 2010
362.1'042--dc22
2010028778
ISBN 978 1 4094 2066 8 (hbk)
ISBN 978 1 4094 2067 5 (ebk)II

Contents
List of Figures vii
List of Tables ix
Preface xi
1 Conditions for Investments in Healthy Cities 1
2 Helsinki 17
3 Liverpool 41
4 London 55
5 Udine 75
6 V ancouver 91
7 Synthesis and Conclusions 107
Index 119

This page has been left blank intentionally

1.1 The health field concept 3
1.2 Health determinants 4
1.3 Environmental press and competences 6
1.4 The three C’s for investments in healthy cities 10
2.1 The major districts of Helsinki 18
2.2 Population with a foreign background in Helsinki Metropolitan Area
(left) and population and projections for different age groups (right) 19
2.3 The Helsinki Living Lab: Learning by Living 27
2.4 V ertical and horizontal projects in the Healthy Helsinki programme 37
3.1 Life expectancy at birth in large UK cities 43
3.2 Alder Hey: from hospital with a park to health park 50
4.1 Making the links for health 59
7.1 The three C’s for investments in healthy cities 107
7.2 Making the links for health 116
List of Figures

This page has been left blank intentionally

3.1 The relative performance of the Liverpool economy 42
3.2 Sustainability partners of Alder Hey 49
4.1 Health indicators for Greater London and Great Britain 56
List of Tables

This page has been left blank intentionally

The development of healthy cities is a great challenge, not only for governments
and health authorities, but also for other institutions, businesses and citizens. Public
and private actors share a collective interest in a healthy urban environment. In
view of ongoing urbanisation cities across the globe face the issue of how to make
sure that the agglomeration advantages outweigh the agglomeration disadvantages.
In order to remain competitive metropolitan areas need to develop in a healthy and
more sustainable manner, reducing health inequalities and using the skills and
competences of citizens to the full.
The present book provides insight in the conditions under which investments
in healthy cities are expected to be effective. Our analysis is based on an
international comparative study which was carried out by the European Institute
of Comparative Urban Research (Erasmus University Rotterdam) on behalf of
five Rotterdam-based organisations united in the platform ‘Partners for Healthy
Cities’: construction and infrastructure company Dura Vermeer, housing
corporation Com·Wonen, healthcare provider De Stromen Opmaat Groep, school
for intermediate vocational education Albeda College and the regional healthcare
organisation Rotterdam-Rijnmond GGD. We would like to thank representatives
of all five organisations for their support (Ben Pluijmers, Constant van Schelven,
Piet Boekhoud, Vincent Roozen, Wil Heezen), but in particular Dura Vermeer
Bouw Rotterdam director Joop van der Leeuw who took the initiative for setting
up this platform.
The case studies are based on interviews with more than 100 experts and
representatives of organisations involved in healthcare and everything related to
health. We want to thank all discussion partners (mentioned at the end of each
chapter) for their contribution to this study. Moreover we are very grateful to
several local contact persons who helped us to organise the site visits: Marianne
Dannbom, Ruska Kylänen and Asta Manninen (Helsinki), Julia Taylor (Liverpool),
Malcolm Souch and Neil Blackshaw (Londen), Stefania Pascut, Gianna Zamaro
and Chiara de Poli (Udine) and Jessica Chen and Kira Gerwin (V ancouver).
Finally we would like to thank our colleagues Lenneke Wester and Ankimon
Vernède for their valuable contributions to the organisation of the project.
A lexander Otgaar
Jeroen Klijs
L eo van den Berg
Preface

This page has been left blank intentionally

Chapter 1
Conditions for Investments in Healthy Cities
1 Introduction
This book presents an integrated framework for analysing investments in healthy
cities. It is based on an international comparative study that was carried out by the
European Institute for Comparative Urban Research (Euricur) based at Erasmus
University Rotterdam. The study has been commissioned by five Rotterdam-based
public and private organisations under the flag of ‘Partners for Healthy Cities’.

As in many other cities, actors in Rotterdam face the challenge of improving the
health of its citizens. The average life expectation of people who live in Rotterdam
is between 12 and 18 months shorter than the Dutch average, according to the
Netherlands Environmental Assessment Agency based on national statistics (CBS).
Cities such as Rotterdam are not only coping with unfavourable living conditions
(e.g. in terms of air quality), but more in particular with a concentration of people
with a lower socio-economic status (SES). At the same time, however, an urban
environment also presents economic opportunities to its citizens. Metropolitan
areas are the engines of national economies and places where new ideas are born,
due to a high concentration of a relatively young and diverse population (e.g.
Florida, 2003). Health can be seen as an important precondition to take advantage
of these opportunities.
The development of healthy cities is not only a task of the government, but
also of healthcare providers, educational institutions, citizen groups, and private
businesses. They all have a stake in creating a better urban environment that
enables citizens to take advantages of agglomeration, not only in terms of health,
but also in terms of social capital and jobs. In Rotterdam, the Partners for Healthy
Cities have recognised their interest and role in this process, explaining their wish
to gain insight in the experiences of other cities. One of the aims of this book is
to identify examples of successful investments in healthy cities that include the
involvement of non-governmental actors.
The main question to be answered in this book is under what conditions public
and private investments in healthy cities are effective. We will use an integrated
approach to health in line with the Healthy Cities philosophy of the World Health
Organization. In the present chapter we develop a research framework to be applied
Construction and infrastructure company Dura Vermeer, housing corporation
Com·W onen, healthcare provider De Stromen Opmaat Groep, school for intermediate
vocational education Albeda College and the regional healthcare organisation Rotterdam-
Rijnmond GGD.

Towards Healthy Cities
to five case studies: Helsinki (Finland), Liverpool (UK), London (UK), Udine
(Italy) and Vancouver (Canada). This framework is based on literature review
and interviews with several experts in the Netherlands (see the list of discussion
partners at the end of this chapter).
The set-up of the present chapter is as follows. In the second section we discuss
various views on health and its determinants. The third section concentrates on
health in an urban environment, and introduces an integrated approach to healthy
city development. In the final section we identify three conditions for investments
in healthy cities to be analysed empirically in the five case studies that follow.
2 Health and its Determinants
A Broader De.nition of Health
Health is a multifaceted and complex concept that is studied on many different
levels and by many different disciplines (Anderson, 1998). While in ancient and
non-Western societies very broad definitions of health were common, the physical
dimension of health has been very dominant for quite some time in the Western
World. Health has often been described as ‘the absence of disease’ (Saylor, 2004;
Bok, 2004). This definition corresponds to the long time dominant medical tradition
whereby health improvements were pursued by fighting diseases and decreasing
the risks of becoming ill. Also today many people use this
narrow definition of
health (Larson, 1999).
The last decades the support for broader definitions of health also increased in
Western cultures. Health is no longer seen as a purely medical concept but as an
indicator of wellbeing. The absence of illness does not mean that somebody feels well while someone with a chronic disease can experience a high quality of life. Already in 1948 the World Health Organization (WHO) described health as ‘a
state of complete physical, mental and social well-being, and not just the absence of illness’ (WHO, 1948; also see Bok, 2004).
Although the WHO definition is widely used, there is also criticism. Larson
(1999) and Bok (2004) argue that, according to this definition, no individual and
certainly no population group can ever be completely healthy. In their view it
makes more sense to define health in relative terms. Saracci (1997) points to the
fact that health, defined in such a broad sense, is almost the same as happiness,
thereby transforming every human problem into a health problem (Callahan, 2003). Moreover, it is also hazardous to include social well-being in the concept of health because there are no generally accepted norms for this. Bok (2004) points to the, historically proven, dangers when a society determines norms for social health. What is considered socially unhealthy in one (sub)culture at one point in time (like supporting a certain religion or the membership of a social movement) can in other (sub)cultures be considered as socially healthy. Callahan (2003) and Salomon et
al. (2003) advocate the exclusion of social well-being from the concept of health.

Conditions for Investments in Healthy Cities
Despite the criticism on the definition of the WHO, it does offer a good
start for understanding health and its determinants. Many points of critique on
the definition relate to the way it is formulated or the applicability but they are,
according to Saylor (2004), still no reason to reject the definition. More important
than defining health is comprehending the factors that influence health. Insight
into its determinants can help to develop interventions that contribute to public
health.
The Health Field Concept
In 1974, the former Canadian minister of National Health and Welfare, Lalonde,
presented a new perspective on health determinants which is still popular today.
This so-called health field concept distinguishes four groups of health determinants
(see Figure 1.1):
Human biology – All factors related to the human body itself (internally):
age, sex and genetic (hereditary) characteristics.
Environment – The determinants that are outside the human body (external)
and on which individuals have limited or no control: the quality of air,
water and the quality of the physical and social environment.
Lifestyle – This includes the decisions made by individuals in terms of
(un)healthy behaviour; being active, eating and smoking. A healthy lifestyle
decreases the chance of getting ill.
Healthcare facilities – The way healthcare is organised: availability,
accessibility and quality. Often a distinction is made between cure (healing)
and care (preventing illness).
The health field concept makes clear that the quality of healthcare is only one of
the factors influencing health, implying that
health interventions should not be
limited to the healthcare system. They should also include improvements of the social and physical environment and stimulate healthy behaviour.
•
•
•
•
Figure 1.1 The health field concept
Source: ‘A New Perspective on the Health of Canadians’ (Lalonde, 1974), own illustration

Towards Healthy Cities
Dahlgren and Whitehead (2006) further developed the health field concept into
a more complex model depicted in Figure 1.2. This model makes clear that health
is determined, first of all, by age, sex and constitutional (genetic) characteristics.
These aspects of human biology constitute the core of the model. The four layers
around the core categorise the other determinants of health.
Closest to the core are the individual lifestyle factors. The three other layers
include various determinants that could be seen as environmental factors in the
terminology of Lalonde. The ability of an individual to take control of a health
determinant decreases with the distance to the core. The first layer of the environment
comprehends the social and community networks in which individuals participate.
The second layer consists of living and working conditions such as housing,
employment, agriculture and food production, water and sanitation and education.
In comparison with the original health field concept, the healthcare organisation
(healthcare services) moved lower down the hierarchy of health determinants. The
outer ring contains general social-economic, cultural and environmental conditions
that are most difficult for individuals to influence.
The model of Dahlgren and Whitehead makes clear that health determinants
are connected to one another. Let us give an example to explain this. If somebody
wants to quit smoking, what factors, besides from personal motivation, can play
a role? First of all behavioural scientists will confirm social networks (family and
friends) play an important role in changing behaviour. General practitioners can
Figure 1.2 Health determinants
Source: ‘European strategies for tackling social inequities in health: Levelling up Part 2’
(Dahlgren and Whitehead, 2006).

Conditions for Investments in Healthy Cities
help the person with advice and medication. But perhaps more important is the
working environment: a smoke-free environment makes it more difficult to light
up a cigarette. This only has an influence, of course, if the person involved has
a job. If the person is unemployed, acquiring a job could play an important role
in changing behaviour. Lastly, the factors in the outer layer play a role, such as
the duty on tobacco and a declining social acceptance of smoking in public. This
example makes clear that all factors (together) play a role in adopting a healthy
lifestyle and improving health.
The health field concept and the model of Dahlgren and Whitehead help us to
understand that the environment is an important health determinant. The quality
of the environment not only has a direct influence on health (e.g. in the case of
pollution), but also a more indirect influence via the behaviour of people. Ideally
the environment stimulates healthy behaviour: making the healthy choice the easy
choice. On the other hand, the environment is also determined by the behaviour
of people: individual (spatial-economic) behaviour ultimately determines the
development of social networks and a healthy environment. Wilkinson and Marmot
(2003) state that there is a two-sided relationship between health and the (physical
and social) environment. Health is often a precondition for healthy choices that
benefit the individual and his or her environment.
Environmental Press and Competences
An important aspect in the relation between the environment and health concerns
the degree to which people are able to cope with the environmental press they
experience. Environmental press can be positive (activating) or negative
(deactivating). According to Lawton (1973) the wellbeing of people depends
on the balance between the level of environmental press (high or low) and their
competences (high or low), as indicated in Figure 1.3. The model distinguishes
between situations in which people are marginally outside of their comfort zone and
situations in which people are actually demonstrating negative behaviour. Within
the comfort zone people can aim for maximal comfort (with enough pressure) and
maximal performance (with maximum pressure, without leading to stress).
The dotted line represents the points where there is balance between
competences and pressure from the environment. The assumption is that the
wellbeing of people can be improved by aligning (sudden) changes in the
environmental press with changes in competences. When people find themselves
on the right side of the comfort zone, their competences are too limited to
translate the pressure they experience to positive behaviour. In the most negative
scenario this leads to disablement, which means, in a broad sense, the inability
to participate in society (see Verbrugge and Jette, 1994). When people are on
the left side of the comfort zone, the environment presents too little pressure for
their relatively strong competences. This is comparable to a situation of a highly
talented student who is not challenged by the lessons. These circumstances can

Towards Healthy Cities
Figure 1.3 Environmental press and competences
Source: ‘Ecology and the Aging Process’ (Lawton and Nahemow, 1973). Reprinted with
permission.
lead to boredom, negative behaviour and sometimes a feeling of powerlessness
(Seligman, 1975).
Imbalances between competences and environmental press can often be
taken away by people themselves. There is only a very small group of people
who have such low competences that the pressure from the environment has to be
kept low permanently: organisations need to take care of them continuously. For
other people, however, sudden changes in competences or environmental press
(caused by events such as the birth of a child or the death of a relative) can disturb
their balance temporarily. What matters in such situations is a person’s ability
to regain control, also referred to as the internal locus of control (Rotter, 1966).
Organisations are advised to provide services that strengthen this ability.

Conditions for Investments in Healthy Cities
3 Healthy Cities
Health Geography
The environment in cities is clearly different from the environment in non-
urban areas. In health geography urban and suburban areas have been identified
as environments with specific health conditions. The concentration of lower
income groups in cities explains why urban dwellers have a relatively short life
expectancy: a phenomenon known as the urban health penalty (Andrulis, 1997;
Vlahov et al., 2004). On the other hand urban sprawl – the increasing popularity
of suburban living – results in increasing car usage, social isolation and a decrease
of social capital, with a negative impact on health (Frumkin et al., 2004). An urban
environment is not only negative: it also offers urban health advantages such as a
broader supply of healthcare facilities (Vlahov et al., 2005).
Differences in health and life expectancy can not only be observed between
urban and non-urban environments, but also between various urban areas. It appears
that neighbourhoods with a low social-economic status (SES) tend to score low on
health indicators (V an Lenthe et al., 2005). Inhabitants of low SES neighbourhoods
generally have less healthy lifestyles than high SES neighbourhoods, especially
with regard to physical activities and smoking (V an Lenthe and Mackenbach,
2002, 2006; Van Lenthe et al., 2006). In the Netherlands people with a low SES
live four years shorter than people with a high SES. The difference between low
and high SES is even considerably higher if we look at the number of years people
experience good health: 15 years (NIGZ, 2006).
Various studies indicate that geographic health differences are caused by
differences in the composition of the population: health and SES go hand in
hand. It is difficult to improve health indicators in low SES neighbourhoods as
many people with an increasing SES leave the area as soon as they are able to,
again making room for people with a lower SES. Research demonstrates that
this migration pattern is indeed influenced more strongly by SES than by health
considerations (V an Lenthe et al., 2006). Another reason why some urban areas
score low on health is the quality of the physical and socio-economic environment:
this is the contextual explanation for geographic health differences.
An important
environmental factor is the (experienced) safety in an area: a relevant condition for physical activities (V an Lenthe et al., 2004).
The Dutch Institute for Public Health and the Environment (RIVM) recognises
both the compositional and contextual explanation assuming a ‘complex
interaction between the individual and the environment’ (RIVM, 2006). Kawachi
and Berkman (2000) reason that individuals contribute to social cohesion (the contact with neighbours, the degree to which people place value on living in a certain neighbourhood and the degree to which people know each other), but that their health is simultaneously influenced by the degree of social cohesion. Their
research shows that people in neighbourhoods with less social cohesion run a significantly higher risk of becoming unhealthy, also when the composition of

Towards Healthy Cities
the neighbourhood (SES) is taken into account. Bernard et al. (2007) claim that
compositional and contextual explanations of health are so intensely intermingled
that it is very difficult (and not very useful) to try and separate them.
Environmental Influences on the Health of Citizens
The assumption that the urban environment is an important determinant of health
is not new. In the nineteenth century, in the time of the hygienists, there was much
attention for the influence of basic facilities, such as a sewage system, on public
health. After a temporary decrease of attention, the subject has returned on the
agenda of policy makers and scholars (e.g. Handy et al., 2002). For example, Den
Hertog et al. (2006) conclude that physical activity can be stimulated by developing
neighbourhoods with high building densities, amenities at walking distance and
parking places that are spatially detached from dwellings. Green zones appear to
discourage walking as they raise the perceived distance. Also in the US there is
much attention for the influence of the built environment on behaviour. Confronted
with the continuous expanding of urban agglomerations (suburban sprawl), which
increases the amount of car usage, smart growth is now advocated, leading to
compact, pedestrian-friendly areas with a diversity of functions.
Several studies show that there is not only a relationship between the urban
environment and behaviour, but also between the urban environment and health
(Handy et al., 2002; Frank and Engelke, 2001; Frumkin, 2003; Ewing et al., 2003;
Frumkin et al., 2004; Policy Link and the California Endowment, 2007). Relevant
aspects of the urban environment are, among others, the access to nature, the
design of buildings, the design of public space and the design of neighbourhoods
or districts (Frumkin, 2003). Health impact assessments can be applied to measure
the effect of changes in the urban environment (through interventions) on health,
although admittedly these effects are difficult to quantify (Van Lenthe et al.,
2005). It is often difficult to prove that health improvements are actually caused
by interventions in the urban environment (V eerman, 2007). A good health impact
assessment
requires insight in the starting situation and the direct influence of
interventions on behaviour.
An Integral Approach to Healthy Cities: The Healthy Cities Programme
In 1988, the World Health Organization (WHO) launched the Healthy Cities
Programme which has the goal to improve the health of urban dwellers, and
particularly lower income groups, by investing in urban living conditions. This
approach is based on the idea that the urban living environment is a complex
whole of mutually dependent factors, for which not only the government but also
other actors are responsible (De Leeuw, 2007).
The Healthy Cities Programme identifies 11 qualities of a healthy cities: (1)
A clean, safe environment of high quality (2) a stable ecosystem (now and in
the long run) (3) A strong community (4) A high degree of participation by the

Conditions for Investments in Healthy Cities
population in decisions that impact their life, health and well-being (5) All basic
conditions are met (food, water, shelter, income, safety, work) (6) Access to a
broad variety of experiences and means with possibilities of contact, interaction
and communication (7) A diverse, vital and innovative economy (8) Connection
to the past, to the cultural and biological heritage (9) A urban form that is in
accordance with all the previous points (10) An optimal level of an access to
healthcare facilities (11) A high health status of the population. This list makes clear
that public health essentially depends on the attractiveness of a city in economic,
social and environmental terms (V an den Berg et al., 1999). Employment, social
cohesion, accessibility, the quality of the built environment and affordable housing
are important ingredients of an attractive city and sustainable development in the
broader sense of the word (Hall and Pfeiffer, 2000; Hancock, 1993, 1999).
An integral approach to the development of healthy cities implies coordination
and cooperation between the various actors that have a stake in the city.
Freudenberg (2005) argues that governments, market actors and civil society have
the ability to improve urban living conditions, taking into account the ‘enduring
structures’ (economic systems, religion, government, culture, geography) in
which they function. The WHO explicitly advocates the involvement of non-
governmental actors in health promotion: ‘There is a clear need to break through
traditional boundaries within government sectors, between governmental and
nongovernmental organisations, and between the public and private sectors.
Cooperation is essential; this requires the creation of new partnerships for health,
on an equal footing, between the different sectors at all levels of governance in
societies’ (WHO, 1997, 3). This increasing need for cross-sector cooperation raises
the importance of organising capacity as a determinant of healthy and sustainable
urban development (V an den Berg, Braun and Van der Meer, 1997). Lemmers and
Peters (2002), for instance, advise public actors to make, for each health project,
an analysis of the actors that offer added value, for example because they provide
access to certain target groups, expertise, networks or financial means. In 1999,
Kolthof (1999) concluded that the involvement of the private sector in the WHO
Healthy Cities Programme of the WHO is somewhat disappointing: 17 of the
26 cities that were researched had not yet involved the private sector, 15 were
however planning to do so. The research also shows that the cities that involve
companies often do this on an ad hoc basis. Nonetheless the cities were positive
about the added value of involving the private sector, not only for the city but also
for the companies themselves.
4 Conditions for Investments in Healthy Cities: The Research Framework
Literature review and interviews with experts in the field of public health and
urban development have helped us to identify the three C’s for investments in
healthy cities: Citizen empowerment, Corporate responsibility and the Coordinated
improvement of urban health conditions (see Figure 1.4). The central hypothesis

Towards Healthy Cities10
in our study is that these three conditions are critical factors for improving the
health conditions in cities.
Citizen Empowerment
In the end citizens are responsible for their own health. They choose their style of
living: what they eat, what they drink, how they commute, how they spend their
leisure time, etc. Governments, community organisations, healthcare organisations
and other non-governmental actors cannot force people to adopt a healthy lifestyle:
they can only try to create an urban environment that stimulates people to live a
healthier life: ‘making the healthy choice the easy and attractive choice’.
Our proposition reads that the most effective and cost-efficient way to improve
the health of citizens is to empower them. Ideally urban dwellers become co-
producers of their own environment through active involvement in the development
and implementation of interventions. Such empowerment makes citizens
intrinsically motivated to enhance their way of living, which helps to reduce the
demand for healthcare and the associated costs in an increasingly individualised
and ageing society. One of the main challenges for urban actors is to enhance the
ability of people to take and keep control of their lives taking into account their
values, preferences, competences and other individual or group characteristics
such as income and social status.
Corporate Responsibility
The second condition we consider relevant for investments in healthy cities
is corporate responsibility. Our hypothesis is that non-governmental actors
(companies, housing corporations, educational institutions, etc.) have an interest
in the development of healthy cities. According to this philosophy corporate
responsibility is not a matter of philanthropy or window dressing, but rather an
integrated element of an organisation’s strategy (V an den Berg, Braun and Otgaar,
2004). The healthcare sector is challenged to cooperate with non-governmental
actors that are able to create an urban environment that empowers citizens. We
assume that companies and other stakeholders can only take their responsibility if
the healthcare sector and the government are willing to take a step back.
Figure 1.4 The three C’s for investments in healthy cities
Source: The authors.

Conditions for Investments in Healthy Cities 11
Coordinated Improvement of Urban Health Conditions
Citizen empowerment and corporate responsibility are both related to the third
condition: a coordinated improvement of urban health conditions. The physical,
social and economic circumstances in which people live are key determinants
of their ability to take and keep control of their own lives. We hypothesise that
the interaction between all determinants is a critical issue in the development of
healthy cities. Urban health problems are not the result of one single condition;
they are caused by an accumulation of interrelated determinants. The coordinated
improvement of health conditions requires a comprehensive vision and strategy
that recognises the complex interplay between determinants. Ideally such a
vision and strategy result in public and private investments assuming a shared
responsibility of public and private stakeholders.
5 Research Method
The relevance of the three conditions will be assessed by analysing a range of
initiatives in the five selected cities (Helsinki, Liverpool, London, Udine and
Vancouver). The empirical analysis is based on desk research and semi-structured
interviews with key informants. In each case study (Chapters 2, 3, 4, 5 and 6)
we first provide a general profile of the city discussing the most relevant context
factors. After that we review various initiatives to improve urban health conditions.
We test the empirical applicability of the three conditions by analysing if and how
urban actors try to meet the conditions we formulated. In Chapter 7 we summarise
our research findings and draw conclusions.
References
Anderson, N.B. (1998), Levels of Analysis in Health Science: A Framework for
Integrating Sociobehavioral and Biomedical Research, Annals of the New York
Academy of Sciences, 840, 563–76.
Andrulis, D.P. (1997), The Urban Health Penalty: New Dimensions and Directions
in Inner-City Health Care, in Inner City Health Care, Philadelphia: American
College Physicians, No. 1.
Berg, L. van den, Braun, E. and Meer, J. van der (1997), The Organising Capacity
of Metropolitan Regions, Environment and Planning C: Government and
Policy, 15, 253–72.
Berg, L. van den, Braun, E. and Otgaar, A.H.J. (2004), Corporate Community
Involvement in European and US Cities, Environment and Planning C:
Government and Policy, 22, 475–94.

Towards Healthy Cities12
Bernard, P., Charafeddine, R., Frohlich, K.L., Daniel, M., Kestens, Y. and
Potvin, L. (2007), Health Inequalities and Place: A Theoretical Conception of
Neighbourhood, Social Science & Medicine , 65, 1839–52.
Bok, S. (2004), Rethinking the WHO Definition of Health, Working Paper Series,
14(7), Harvard Center for Population and Development Studies.
Callahan, D. (2003), What Price Better Health? Berkeley, US: University of
California Press.
Dahlgren, G. and Whitehead, M. (2006), Levelling Up (part 2): a discussion paper
on European strategies for tackling social inequities in health, Copenhagen:
WHO Regional Office for Europe.
Ewing, R., Schieber, R.A. and Segeer, C.V . (2003), Urban Sprawl as a Risk Factor
in Motor Vehicle Occupant and Pedestrian Fatalities, American Journal of
Public Health, 93(9), 1541–45.
Florida, R. (2003), Cities and the Creative Class, City & Community 2(1), 3–19.
Frank, L.D. and Engelke, P.O. (2001), The Built Environment and Human Activity
Patterns: Exploring the Impacts of Urban Form on Public Health, Journal of
Planning Literature, 16(2), 202–18.
Frumkin, H. (2003), Health, Equity and the Built Environment, Environmental
Health Perspectives, 113(5), A290–A291.
Frumkin, H., Lawrence, F. and Jackson, R. (2004), Urban Sprawl and Public
Health: Designing, Planning, and Building for Healthy Communities,
Washington, US: Island Press.
Hall, P. and Pfeiffer, U. (2000), Urban Future 21: A Global Agenda for Twenty-
First Century Cities, London: E&FN Spon.
Hancock, T. (1993), Health, Human Development and the Community Ecosystem:
Three Ecological Models, Health Promotion International, 8, 41–7.
Hancock, T. (1999), People, Partnerships and Human Progress: Building
Community Capital, Health Promotion International, 16(3), 275–80.
Handy, S.L., Boarnet, M.G., Ewing, R. and Killingsworth, R.E. (2002), How the
Built Environment Affects Physical Activity: Views From Urban Planning,
American Journal of Preventative Medicine, 23(2), Supp. 1, 64–73.
Hertog, F. den, Bronkhorst, M., Moerman, M. and Wilgenburg, R. van (2006), De
Gezonde Wijk: een onderzoek naar de relatie tussen fysieke wijkkenmerken en
lichamelijke activiteit, Amsterdam: EMGO Instituut.
Kawachi, I. and Berkman, L.F. (2000), Social Cohesion, Social Capital and Health,
in Social Epidemiology, edited by L. Berkman and I. Kawachi. Oxford: Oxford
University Press, 174–90.
Kolthof, E. (1999), Local Networking for Health: A Study into the Involvement
of Private Business In Healthy Cities, University of Limburg, Research for
Healthy Cities Clearing House.
L
alonde, M. (1974), A New Perspective on the Health of Canadians. Ottawa,
Ontario: Government of Canada.
Larson, J. (1999), The Conceptualization of Health, Medical Care Research and
Review, 56, 123–36.

Conditions for Investments in Healthy Cities 13
Lawton, M.P. and Nahemow, L. (1973), Ecology and the Ageing Process, in The
Psychology of Adult Development and Aging, edited by C. Eisdorfer and M.P.
Lawton, Washington DC: American Psychological Association.
Leeuw, E. de (2007), Global and Local (Glocal) Health: The WHO Healthy Cities
Programme, Global Change & Human Health, 2(1), 34–45.
Lemmers, L. and Peters, L. (2002), Publiek-private samenwerking, in Tijd voor
gezond gedrag. Bevordering van gezond gedrag bij specifieke groepen edited
by J. Jansen, A.J. Schuit and F.J. van der Lucht. Bohn Stafleu Van Loghum/
RIVM, 216–24.
Lenthe, F.J. van, Brug, J. and Mackenbach J.P. (2005), Neighbourhood Inequalities
in Physical Inactivity: The Role of Neighbourhood Attractiveness, Proximity
to Local Facilities and Safety in the Netherlands, Social Science & Medicine,
60(4), 763–75.
Lenthe, F.J. van and Mackenbach, J.P. (2002), Neighbourhood Deprivation and
Overweight: The GLOBE Study, Int J Obes Relat Metab Disord, 26, 234–40.
Lenthe, F.J. van and Mackenbach, J.P. (2006), Neighbourhood and Individual
Socioeconomic Inequalities in Smoking: The Role of Physical Neighbourhood
Stressors, Journal of Epidemiol Community Health, 60, 699–705.
Lenthe, F.J. van, Martikainen, P. and Mackenbach, J.P. (2006), Neighbourhood
Inequalities in Health and Health-Related Behaviour: Results of selective
migration, Health & Place.
Lenthe, F.J. van, Schrijvers, C.T., Droomers, M., Joung, I.M., Louwman, M.J.
and Mackenbach, J.P. (2004), Investigating Explanations of Socio-Economic
Inequalities in Health: The Dutch GLOBE study, Eur J Public Health, 14,
63–70.
NIGZ (2006), Wat kan uw gemeente doen aan sociaal-economische
gezondheidsverschillen? Richtlijnen voor een wijkaanpak, Uitgeverij NIGZ,
Woerden.
Policy Link and the California Endowment (2007), Why Place Matters: Building
a Movement for Healthy Communities.
RIVM (2006), Geografische verschillen in gezondheid, VTV-2006, 24 June 2006.
Available at: http://www.rivm.nl/vtv/object_document/o5459n30053.html.
Rotter, J.B. (1966), Generalized Expectancies for Internal versus External Control
of Reinforcement. Psychological Monographs: General and Applied, 80,
609.
Salomon, J.A., Mathers, C.D., Chatterji, S., Sadana, R., Üstün, T.B. and Murray,
C.J.L. (2003), Quantifying Individual Levels of Health: Definitions, Concepts
and Measurement Issues, in Health Systems Performance Assessment: Debates,
Methods and Empiricism, edited by C.J.L. Murray and D.B. Evans. Geneva,
Switzerland: WHO, 301–18.
Sarraci, R. (1997), The World Health Organization Needs to Reconsider its
Definition of Health, BMJ.
Saylor, C. (2004), The Circle of Health: A Health Definition Model, Journal of
Holistic Nursing, 22, 97–115.

Towards Healthy Cities14
Seligman, M.E.P. (1975), Helplessness. San Fransisco: Freeman.
Veerman J.L. (2007), Quantitative Health Impact Assessment: An Exploration of
Methods and Validity, Rotterdam: Erasmus University Rotterdam.
Verbrugge, L.M. and Jette, A.M. (1994), The Disablement Process, Social Science
and Medicine, 38, 1–14.
Vlahov, D., Gibble, E., Freudenberg, N. and Galea, S. (2004), Cities and Health:
History, Approaches, and Key Questions, Academic Medicine, 79(12), 1133–
38.
Vlahov, D., Galea, S. and Freudenberg, N. (2005), The Urban Health ‘Advantage’,
Journal of Urban Health, 82(1).
Wilkinson, R. and Marmot, M. (2003), The Solid Facts: Social Determinants
of Health, 2nd edition, WHO Regional Office for Europe, Centre for Urban
Health.
World Health Organization (1948), Constitution. WHO, Geneva, Switzerland.
World Health Organization (1997), Jakarta Declaration on Leading Health
Promotion into the 21st Century, [Online]. Available at: http://www.who.int/
hpr/NPH/docs/jakarta_declaration_en.pdf.
Discussion Partners
Frank van den Beuken, Gemeente Rotterdam, dS+V
Bas Bodzinga, De Stromen Opmaat Groep
Piet Boekhoud, Albeda College
Josine van den Boogaard, GGD Rotterdam-Rijnmond
Ole Bouman, Nederlands Architectuurinstituut
Aat Brand, Gemeente Rotterdam, Dienst SoZaW e
Lex Burdorf, Erasmus MC / CEPHIR
Joop ten Dam, NIGZ
Reind van Doorn, GGD Rotterdam-Rijnmond
Frank van Genne, Hanzehogeschool Groningen
Ferdinand de Haan, NIGZ
Jan Jansen, NIGZ
Jaap Korteweg, Dura Vermeer
Evelyne de Leeuw, WHO Healthy Cities, Deakin University
Joop van der Leeuw, Dura Vermeer Bouw Rotterdam
Frank van Lenthe, Erasmus MC
Harry van Ommen, Gemeente Rotterdam, Dienst SoZa
We
Henk Oosterling, Erasmus Universiteit Rotterdam Carolien de Pater, GGD Rotterdam-Rijnmond Ben Pluijmers, Com·W onen
Ron Pullen, Gemeente Eindhoven, voormalig directeur GGD EindhovenVincent Roozen, GGD Rotterdam-Rijnmond
Constant van Schelven, De Stromen Opmaat Groep

Conditions for Investments in Healthy Cities 15
Paul Smits, Maasstad Ziekenhuis
Dick van Well, Dura Vermeer
Chris Zevenbergen, Dura Vermeer Business Development
Edwin Zwerver, De Stromen Opmaat Groep
Frank van Zutphen, Ecorys

This page has been left blank intentionally

Chapter 2
Helsinki
1 Introduction
In this chapter we apply our research framework – the three conditions for
investments in healthy cities – to the programme Healthy Helsinki. After a
general profile of the city – describing the most relevant context factors – we first
analyse the position of Healthy Helsinki in relation to other initiatives such as the
innovation strategy, Forum Virium and Helsinki Living Labs. Next we present our
analysis of the programme Healthy Helsinki and the projects that come under this
heading.

2 General Profile
An Introduction to the City of Helsinki and its Region
Helsinki, the capital of Finland, is located in the south of the country, on the shore
of the Gulf of Finland. With 576,632 inhabitants it is by far the most populated
city of the country, being the centre of the Helsinki Region that counts more than
1.3 million citizens. The two neighbouring municipalities, Espoo and Vantaa,
rank second and fourth in the list of largest cities in Finland, providing homes
to 238,000 and 192,000 people respectively. Together with Kaunianinen (a small
enclave in Espoo) and Helsinki they constitute the Helsinki Metropolitan Area,
which is the core of the Helsinki Region.
Helsinki belongs to Uusimaa, one of the 20 regions into which Finland
is divided. The city itself can be subdivided into 54 neighbourhoods (for
planning purposes) as well as into 8 major districts and 34 districts (Figure 2.1).
Unofficially, Helsinki can also be divided into four geographic areas: central
Helsinki (combining the southern part of the central district with the southern
district except Lauttasaari), west Helsinki (the western district plus Lauttasaari),
north Helsinki (the northern and northeastern major districts and the northern
part of the central major district) and east Helsinki (the eastern and southeastern
major districts). The district Östersundom has only recently (January 2009) been
added to Helsinki.
This case study is based on interviews with various stakeholders in January 2009.

Towards Healthy Cities18
Figure 2.1 The major districts of Helsinki

Source: City of Helsinki Urban Facts
Between 2002 and 2007, the population of Helsinki remained relatively stable
with an increase of about 5,000 people during this period (City of Helsinki Urban
Facts, 2007a). In comparison with other major European cities the share of people
with a foreign background is small: only 9.5 per cent. Nevertheless, as indicated in
the figure below, the share of foreign nationals and Finnish nationals born abroad
has increased considerably since 1990. The city has welcomed new residents from
EU member states (particularly from neighbouring Estonia) but also from African
countries such as Somalia. About 9 per cent of the population is fluent in another
language than Finnish or Swedish, the two official languages (City of Helsinki
Urban Facts, 2008a). Expectations are that the share of people ‘with a migrant
background’ will further increase to about 25 per cent in 2020.
Herttoniemi (Hert.) is the living lab of Healthy Helsinki. It belongs to the
Southeastern district.

Helsinki 19
Another demographic trend concerns the ageing population: the number of 65 year-
olds in Helsinki is expected to grow from about 78,000 in 2006 to approximately
120,000 in 2025, an increase of more than 50 per cent (City of Helsinki Urban
Facts, 2008c).
Economic Development
The last 15 years the Helsinki region has recovered from a deep economic crisis
that hit the region (and Finland in general) in the early 1990s with a maximum
unemployment rate of 13.1 per cent. After this crisis the electronics industry (ICT)
became a leading export industry for Finland, joining traditional industries such as
the paper and pulp and metal industry (Tukiainen, 2003). This structural change
appeared to benefit metropolitan regions and in particular the Helsinki region,
with knowledge intensive industries, telecommunication and business-to-business
services as the main engines of economic growth (Susiluoto and Loikkannen,
2001; City Office of Helsinki, 2002). Between 1988 and 1999 the ICT sector
gained a larger share in regional production (from 17 to 23 per cent), while the
share in employment increased from 10.7 per cent in 1990 to 14.5 per cent in 2000
Figure 2.2 Population with a foreign background in Helsinki Metropolitan
Area (left) and population and projections for different age
groups (right)
Source: City of Helsinki Urban Facts
0
10 000
20 000
30 000
40 000
50 000
60 000
70 000
1985 1995 2005 2015 2025
0
2 000
4 000
6 000
8 000
10 000
12 000
14 000
16 000
18 000
20 000
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007
1.Baltic states
2.Other former USSR
3.Western Europe
4.Eastern Europe
5.Northern Africa
6.Other Africa
7.Other Asia
65-74 yrs.
75-84 yrs
85 yrs plus

Towards Healthy Cities20
(Tukiainen, 2003). The success story of Finland’s ICT sector is undoubtedly related
to the success of mobile phone manufacturer Nokia, which was founded as a paper
manufacturer in the 19th century and started to produce telephones in the 1960s.
Other leading Finnish companies in this sector are Sanoma (media), TeliaSonera
(telecommunications, the result of a merger between the Swedish company Telia
and the Finnish company Sonera) and Elisa (telecommunications).
Also after the burst of the IT-bubble in the beginning of the 21st century
Helsinki succeeded in improving its international competitive position. In an
international comparison of 45 European metropolitan regions, the Helsinki
region ranked 10th on employment growth and 8th on production growth between
2001 and 2005; and 5th on expected employment and production growth between
2006 and 2011 (Laakso and Kostiainen, 2007). In 2007 the unemployment rate in
the City of Helsinki was 6.1 per cent. Most jobs are provided by the service sector
(85 per cent) in which community services take a share of 42 per cent (that is
almost 36 per cent of all jobs) (2004 data, City of Helsinki Urban Facts, 2007a).
In the Finnish political system there are only two governmental layers with
elected representatives: the state and the local government. In addition there are
several regional bodies to coordinate national policies on an intermediate level.
Municipalities operate with a high degree of autonomy in planning and service
delivery and the right to levy taxes (also on income). Income from taxes is used
to deliver a wide range of public services, including education, healthcare, social
welfare, culture, environmental and technical infrastructure, and water supply.
Particularly in the sparsely populated rural parts of Finland – where population is
declining – the quality and accessibility of public services has become an issue,
explaining the national demand for multifunctional walk-in health centres, home-
based nursing and mobile internet solutions (OECD, 2005).
Administrative Organisation
Helsinki’s administrative organisation comprises 36 departments and several
boards and committees that all fall under the political responsibility of the mayor
and four deputy mayors. In total, the municipality provides employment to more
than 38,000 people of whom more than 50 per cent are active in the field of social
affairs and public health (City of Helsinki Urban Facts, 2007b). The share of the
public sector in the regional economy is close to the average of 45 large European
metropolitan regions (Laakso and Kostiainen, 2007)
One of the deputy mayors is responsible for social affairs and public health,
giving directions to the social services department and committee, the health
committee and the Health Centre. Healthcare is delivered through 26 health stations
(primary care), five home care service areas, three dental care units, four acute-
care hospitals, four long-term care hospitals and six psychiatric hospitals. Together
they constitute the Health Centre which provides employment to more than 8,500
people in the city, mostly nurses (66.9 per cent) (Health Centre, 2007). While more
healthcare is needed due to an ageing population, the number of employees that

Helsinki 21
reach retirement in the coming years will increase (2,274 people between 2008
and 2020). Apart from the facilities operated by the Health Centre, there are three
hospitals in the city operated by the Hospital District of Helsinki and Uusimaa
(a regional body). In total the City of Helsinki spends 26.7 per cent of its budget
(more than €1 billion) on healthcare, of which 60 per cent through the Health
Centre and 40 per cent through the Hospital District. Healthcare expenditures per
inhabitant have increased from €1,170 in 2000 to €1,653 in 2007. In real prices
(taking into account inflation) this implies an increase of more than 17 per cent.
Only a small part of the budget (€69.8 million) is covered by income through fees:
the health sector is mainly funded by public tax money.
Since 1999, a Healthy and Safe City advisory committee has the task to
promote coordination in the city’s efforts to promote safer and healthier lifestyles.
This committee is chaired by the deputy mayor for social affairs and public health,
and includes representatives of the planning department, the cultural office, the
sports department, the youth department, the education department, the social
services department and the health department (Health Centre). Also the Helsinki
Police and the alcohol and drug treatment and prevention organisation A-Clinic
are involved. One of the committee’s objectives is to develop incentives – together
with NGOs – that stimulate people to adopt a healthier lifestyle.
Health and Social Conditions
Finland is an egalitarian society in which all citizens have access to basic services.
In Helsinki there are no neighbourhoods with severe deprivation. The city’s Healthy
and Safe City advisory committee, however, is concerned about the increasing
social segregation which manifests itself in health inequalities: healthy people get
healthier, while unhealthy people get unhealthier. Since the turn of millennium,
health differences between population groups have grown in Helsinki: social
status (education, the labour market position and financial situation) increasingly
determines health. On average higher-educated men live 7.8 years longer than
lower-educated men, while the difference for women is 4.2 years. These differences
are bigger than elsewhere in the country. Although no child has to live in poverty,
about 10 per cent is depressed due to a lack of affection and attention.
There are also geographic health inequalities. First of all, the average life
expectancy for Helsinki residents (74.3 for men years and 81.3 years for women)
is one year shorter than for the Finnish average. The reason is that the city attracts
also people with a low socio-economic status from the country side, and this
status is often inherited by their children. In addition, people who live in the
central area live five years shorter
than those who live in the southern parts of
the city. According to the Health Centre, ‘these area differences are explained by
differences in suicide, accident and coronary heart disease mortality as well as in mortality caused by violence and alcohol’ (Health Centre, 2007, 7).
Some areas of Helsinki are in a more favourable position than other parts of
the city. This is reflected in the unemployment rate, the educational level of the

Towards Healthy Cities22
population and the composition of the housing stock (owner occupied versus rental
housing and apartments versus detached or terraced housing). Although socio-
economic differences between areas are still small compared to other European
cities, they are slowly increasing. The transition to a knowledge-based economy
results in increasing unemployment and income differences between the higher-
educated and the lower-educated (Rautavaara, 2002). Furthermore, unemployment
not only correlates with the average educational level, but also with the average
age: a higher concentration of older people implies more structural unemployment.
Particularly districts in the eastern part of the city and in the northwest are dealing
with an accumulation of socio-economic problems. These areas also have the
highest concentration of ‘recent immigrants’. Many of these immigrants do not
speak Finnish (or Swedish), which is probably related to the fact that it is one of the
most difficult languages to learn. In view of the expected increase of immigrants in
the next decade the question is if Helsinki will succeed to avoid the concentration
of ethnic minorities.
3 Initiatives to Improve Urban Health Conditions
Healthy Cities
Until 2004 Helsinki was member of the Finnish Healthy Cities network. This
network was set up in 1996 as part of the WHO Health for All programme.
Although the city hosted an international Healthy Cities conference in 1988
– the first meeting of national coordinators – it has never participated in the
international network. After Turku, the first capital of Finland (1809–1812) and
‘traditional rival’ of Helsinki, succeeded to become the country’s first ‘healthy
city’, Helsinki decided not to become a formal member of the network, but rather
to implement the healthy city philosophy without membership. In line with this
philosophy the city developed the concept of neighbourhood houses: about 30
local meeting places and action centres run by volunteers and coordinators paid
by the city.
The [neighbourhood] houses bring together enthusiastic people of different ages
and ethnic backgrounds who take part in developing cultural, social and physical
activities. Almost all neighbourhood houses focus on providing a healthy future
for local young people. Rising crime rates have opened a debate on the decline
in moral and social values, and the solution is considered to be local and social,
at least in part. Neighbourhood houses have worked to develop relationships
between young people and adults to pass on values and to reduce antisocial
behaviour such as drug use. Success depends on the ability to see youth as the
great hope of our cities, rather than a threat, and to offer them a better future.
(Lafond et al., 2003)

Helsinki 23
The neighbourhood houses project was managed by the Healthy and Safe City
advisory committee, as part of an anti-drugs strategy that aims to stimulate young
people to spend their time (and money) on other activities that are better for their
health (e.g. sports and culture). The role of the private sector, however, has been
very limited in this project, as in most healthy cities projects in Finland.
The Innovation Strategy
After the burst of the internet bubble, policy makers in Helsinki came to the
conclusion that the region had to rethink the regional economic strategy. Although
the competitive position was still strong, most stakeholders realised that action was
needed to secure that position. To discuss the challenges for the region, the Mayor
of Helsinki invited key stakeholders from different sectors, under the umbrella of
Helsinki Club: a strategic think-tank for the region. In 2003 this platform came
to the conclusion that cooperation between the various actors had to be improved
in order to promote innovation and to secure the region’s competitiveness. Until
then innovation was mainly stimulated by facilitating connections and technology
transfer between knowledge institutions and companies, e.g. via business
incubators. The participants of the Club agreed that more coordination and ‘radical
new partnerships’ were needed (Culminatum, 2005).
With the financial support of the National Technology Agency of Finland
(TEKES) a new innovation strategy was formulated which identified four pillars
(Culminatum, 2005; Holstila, 2008) and 25 action proposals:
Improving the international appeal of research and expertise – The region
wants to become attractive for students and researchers by providing
better infrastructure (in the broadest sense of the word) and services and
improving international marketing. In order to become more competitive
on a global scale, three universities will be merged into one ‘world class
university’ named after the famous Finnish architect Aalto in which
innovation is stimulated through interaction between the disciplines of
technology; economics and business, and art and design. Interestingly, the
new university will be partly financed by the business sector through a
foundation that will invest €200 million.
Reinforcing knowledge-based clusters and creating common development
platforms – As the speed of innovation goes up and product life cycles
become shorter there is an increasing need for a setting in which technology/
service developers and users come together (open innovation). One of the
initiatives under this heading is a cluster project for digital content and
services in the Pasila district of Helsinki. The development of Living Labs
such as Healthy Helsinki also relate to this objective.
Reform and innovations in public services – The Innovation Strategy
defines a new role for the government
in addition to promoting technology
transfer: improving public service delivery through technological
•
•
•

Towards Healthy Cities24
innovation. The idea is that reform in public services will not only
enhance the quality of public welfare services (including health, social
and educational services) but also open up new business opportunities
since local administrations are important customers.
Support for innovative activities This pillar concerns the traditional role
of the government: stimulating technology transfer.
To reach the third objective the Helsinki region can count on substantial financial
support from national programmes such as the FinnW ell healthcare technology
programme, managed by TEKES. These programmes have been set up in response
to the lack of innovation in public services across Finland. The challenge is that
public officers do not always see how innovation fits in their task to secure public
interests, while innovation also involves risks which they generally want to avoid.
Moreover the autonomy of municipalities in the Finnish political system does not
encourage coordination in the adoption of new technologies. Some municipalities
spend a lot of money on reinventing the wheel, while other municipalities are
simply too small to bear the costs of innovation.
The strategy is implemented by Culminatum, the regional development
company. The steering group of this company comprises several outside
experts representing among others the Finnish National Fund for Research
and Development (SITRA), TEKES and Nokia. Many of the actions that have
been proposed require cross-sector and inter-municipal cooperation. One of the
initiatives that has been put in place to facilitate private-sector participation is
the foundation of Forum Virium.
Forum Virium
In 2004, the directors of Nokia and the Finnish Broadcasting Company discussed
the competitiveness of Helsinki in relation to the development of new digital
services. They arrived at the conclusion that in order to improve the region’s
position, cooperation with other companies, knowledge institutions, governments
and citizens was needed. With the support of national organisations such as
SITRA, TEKES and the Technical Research Centre of Finland (VTT) they set up
the platform Forum Virium. Its mission is to create ‘internationally competitive
digital services for consumers and clients in the Helsinki Metropolitan Area
through cooperation between corporations, public institutions and citizens’
(Forum Virium website, www.forumvirium.fi). Key members on behalf of the
private sector are Nokia, TeliaSonera, Tieto (IT services), Logica (IT services),
Destia (construction), YIT Group (construction) and Finnish Broadcasting Group.
In 2005 the newly elected Mayor of Helsinki – a former businessman – decided
to support Forum Virium on a structural basis which made it possible to hire
permanent staff to coordinate projects and programmes. The Mayor had two
reasons to support Forum Virium: 1) to improve the quality of public services;
•

Helsinki 25
and 2) to further promote the redevelopment of the Pasila district

enabled by the
relocation of the port.
Initially the companies in Forum Virium agreed on six project areas: traffic
services, healthcare, learning, retail trade, multi-channel distribution and the digital
home. After an evaluation of the programme in 2008 the number of focus areas has
been reduced to four: traffic, wellbeing, education and media. Healthy Helsinki
is Forum Virium’s main programme in the field of healthcare and wellbeing.
Development programmes are horizontal themes and methods that relate to all
themes. One of these programmes is the Living Lab programme. Another one is
the public-private consumer project which concerns the development of the Pasila
district into a test environment for digital services.
The first service created by Forum Virium Helsinki that has reached the users is
a photo and video diary service developed for day care centres. The service allows
the day care personnel to take photographs and record videos of the day’s events,
and share them online with the children’s parents. The service was developed
quickly. ‘From the moment when we came up with the idea, it took only four months
until the service was ready to be piloted by four day care centres and hundreds
of parents. Feedback from user surveys indicated that the user experiences were
exceptionally good. Later that year the service was commercialised and introduced
to other countries.

Two years have passed and by now the service has been used
by more than 300 day care centres and over 10,000 parents in Finland, Britain,
Singapore and the United States’ (Forum Virium, Point of View, 6.11.2008).
Another result of the 2008 evaluation is the ambition to enlarge the number
of members. With financial assistance of the city, a special programme for small-
and medium-sized firms (SMEs) has been set up to
encourage this large group of
companies to participate. Moreover, Forum Virium has recognised the need to
promote the involvement of foreign companies: these firms become increasingly
important for the regional economy, but they do not necessarily share the Finnish tradition to cooperate and they find it difficult to participate in platforms in which
Finnish is the language spoken (as in Forum Virium).
Helsinki Living Labs
Healthy Helsinki is an example of a Living Lab. Forum Virium was involved in the
development of living labs before the term became widely accepted in Europe. The
concept of living labs was introduced by William J. Mitchell (MIT, Boston) and
enables researchers, companies and governments to test innovations in a complex
real-life environment. ‘Living labs move research out of laboratories into real-
life contexts to stimulate innovation. This allows citizens to influence research,
design and product development. Users are encouraged to cooperate closely with
researchers, developers and designers to test ideas and prototypes. Functioning
The most western part of the Central major district (see Figure 2.1).
See www.connectedday.com.

Towards Healthy Cities26
as Public-Private Partnerships, especially at regional and local level, living labs
provide some advantages over ‘closed labs’: They stimulate new ideas, provide
concrete research challenges and allow for continuous validation of research
results.’

Living labs empower the citizens as users of products and services. Their
implementation requires a shift from user-centric models to user-driven models,
in which users become co-producers together with the public sector, business and
academia. A European Network of Living Labs was launched during the Finnish
Presidency of the EU in 2006. Since its creation the number of members has
increased from 20 to more than 150.
In November 2007 several stakeholders in the Helsinki Region (including
Culminatum, Forum Virium, the City of Helsinki, SITRA, TEKES and VTT)
created an umbrella organisation for living labs in Helsinki: Helsinki Living
Labs. This organisation promotes the exchange of knowledge between the various
initiatives in the region and provides easy access to these projects for businesses
and public-sector organisations. Its database of case studies shows that there are at
least four living labs in the region that deal with health and social conditions:
Healthy Helsinki – a joint initiative of the City of Helsinki and Forum Virium.
Although it is officially a project with a four year duration (2008–2011), it
has the ambitions to become a comprehensive Living Lab programme with
several interrelated projects. Its mission is to develop new digital services
for welfare through user-driven models. The aim is to empower citizens by
raising their awareness about the importance of their own wellbeing and
their own responsibility to take care of themselves.
Loppukiri – a new kind of housing arrangement for aging citizens based on
neighbourly and self-help developed by the Active Seniors Association. The
Loppukiri community consists of the residents of the building organized
in working groups that take care of different activities: a week’s working
shift comes for each group of approximately ten persons about once in six
weeks. The community is a true living lab environment where ideas are
developed, implemented and tested collaboratively. For example, working
in collaboration with the architects and construction company, residents
played an important part in designing their own flats and common areas
with solutions appropriate for their needs. The aim of the community is to
share their experiences and encourage and help others to build on similar
projects (www.loppukiri.fi).
Novarca – a platform for real life learning and Living Lab testing. Real life
learning means learning through experience, problem solving, research and
active development. The main context is the client’s home, workplace and
Novarca. From a pedagogical point of view Novarca is based on networking
and collaborative learning as Physiotherapy and Business Administration
Source: http://ec.europa.eu/information_society/newsroom/cf/itemlongdetail.
cfm?item_id=3000.
•
•
•

Helsinki 27
students work together to support better health and work ability according
to the needs of the surrounding areas. The closeness and engagement in the
customer relationship gives the students the possibility to test new service
applications and create new services and businesses (www.novarca.fi).
The goal of the Active Life Village (former Well Life Center) is to
produce innovations for the improvement of wellbeing. The focus is on
the development of the whole value chain of welfare services. Well Life
Center is first and foremost a creator of cooperation through a supportive
innovation environment. Because partner organisations are closely
involved in the mutual development, they all benefit from the innovations
created and the subsequent knowledge and competence spill over. Well
Life Center belongs to the Laurea Living Labs network and it is the home
of the CaringTV . Philips InnoHub for Nordic and Baltic companies is one
element of Well Life Center’s offering (www.activelife.fi).
The city of Helsinki considers the development of living labs as part of the efforts
to further improve the competitive position. An urban environment that facilitates
real-life testing not only attracts and retains businesses and knowledge institutions
(generating income and employment), but also helps to improve the quality of
public and private services in the city, which essentially makes the city more
attractive. Below we take a closer look at the living lab called Healthy Helsinki.
•
R&D
Business
Research
Living labs
Helsinki Living Lab
Living Labs are real life
development platforms for …
… testing the services with user
communities in their own living
environment
… open and co-creative innovation
… involving the user communities
in the development processess
… resulting in more acceptable
solutions and better success rate
Figure 2.3 The Helsinki Living Lab: Learning by Living
Source: Trends in innovation policy: Helsinki towards a Living Lab (Holstila, 2008)

Towards Healthy Cities28
4 Healthy Helsinki
The Healthy Helsinki programme aims to improve the conditions for citizen
empowerment. It clearly focuses on health promotion and disease prevention
rather than care and cure, showing evidence of a broader health definition. Strategic
aims are to diminish diseases, to increase the subjective perception of health and
wellbeing, to reduce health inequalities and to cut the growth of healthcare costs.
It promotes a healthier and more active lifestyle with a more proactive approach
to health. Increased use of digital services and wellbeing technologies can help
to reach these goals. Officially, Healthy Helsinki targets all citizens (in line with
the health for all philosophy), but its main focus is on so-called ‘couch potatoes’:
‘The Healthy Helsinki programme develops services which make it easier for
people to promote their health. Cuddling up on the comfortable couch seems
irresistible especially in the dark winter season, but with the support provided
by this programme, the passive life of a couch potato is soon replaced by self-
motivated exercise and a healthier lifestyle.’

The main question to be tackled is how to stimulate people to adopt a healthier
lifestyle. The programme should provide insight on how particular groups respond
to different ‘triggers’ such as competition and the interaction with (virtual) peer
groups and communities (including a household). The programme does not
intent to change the physical environment (which is attractive in Helsinki), but
focuses more on the social and virtual environment, for instance by looking at
the application of e-genitors (a virtual parent, somebody you can talk to, etc.) and
informal care networks. Technological innovation is not an objective in its own
right, but rather just one of the instruments to reach social objectives; also social
innovation is needed. It is also not the aim to build new facilities, but rather to
improve the legibility of existing opportunities to exercise: adding elements to
people’s mental maps of their immediate environment.
The Healthy Helsinki programme was prepared in 2007 in response to the
need for digital services in the public sector in view of the ageing population
(increasing demand for healthcare), the growing lack of human resources in
delivering healthcare, and the increasing health inequalities. The programme fits in
the City’s strategy to find new solutions
to ‘control and redirect the health service
demand’ and to support inter-departmental cooperation for the development of products and services in a customer-driven process. Moreover, the municipality understands that new forms of partnerships with the private sector are needed to secure the quality and accessibility of public services. After all 36 departments
had been consulted, four departments accepted their role in the programme’s implementation: the City of Helsinki Health Centre, the Education Department,
the Social Services Department, and the Sports Department. For individual
projects also other departments are involved, such as the Youth Department. The
objectives of Healthy Helsinki have been defined in consultation with the four
Source: www.forumvirium.fi.

Helsinki 29
city departments but not with the participating companies since firms tend to look
first and foremost after their private interests, and the initiators wanted to avoid
‘sales pitches’. Several workshops have been organised to identify the main issues
such as an ageing population, growing health inequalities, the problem of alcohol
abuse, the lack of personnel in healthcare, etc.
The programme is administered by Forum Virium and has to be implemented
by the city administration in cooperation with the other actors. Healthy Helsinki is
governed by a Steering Board which is chaired by the Health Centre’s CEO – because
it is officially a project of the health department – and comprises representatives of
third-sector organisations, companies and the other municipal departments. This
Steering Board comes together four times a year to take strategic decisions, for
instance on whether or not a project can be continued. On a more regular basis
– once every month – 15 representatives of the partner organisations meet each
other in a meeting of the Healthy Helsinki Committee. Two persons – one on
behalf of Forum Virium and one on behalf of the Health Centre – take care of the
daily management. Their main job is to facilitate and smooth interaction between
the various sectors and departments, acting as a ‘gearbox’ in the communication
process.
Herttoniemi, A Living Lab for New Concepts
Initially the idea was to create an umbrella for all health promotion projects in
Helsinki: promoting synergies and avoiding overlap. However, because this
ambition turned out to be unrealistic, it was decided to focus on one district only:
Herttoniemi.
The Herttoniemi district, located in the southeastern major district of Helsinki
(in East Helsinki), has been selected because its population (26,000 people) is a
good representation of the city: most indicators are close to the city’s average.
Only the population density is significantly lower. The district, one of the 34 in
which Helsinki is divided, consists of three areas (Herttoniemi, Roihuvuori and
Tammisalo) with their own specific profile. Herttoniemi used to be a village but
developed into one of Helsinki’s first suburbs in the 1950s. Other parts of this area
have been developed more recently such as Herttoniemenranta (the beach area), also attracting higher-income groups. The service level is relatively good, with a concentration of retail functions near the metro station.
The primary objective of Healthy Helsinki is not to improve the health
situation in Herttoniemi but rather to develop concepts and products that can be implemented in other parts of the city, the region, the country and other parts of the world. That is why the initiators selected a district that is statistically average but with considerable internal differences. For sure, Herttoniemi is not a ‘problem
area’ and the quality of housing and the physical environment is as good as for the rest of the city. The initiators only use the district as a living lab to test and improve new concepts in health promotion. This implies that also residents, businesses and associations in the district participate in the programme: as users but also as

Towards Healthy Cities30
communication channels, for instance in the case of shops and schools. A more
practical reason to select Herttoniemi as a living lab was the fact that citizens were
already relatively well organised.
Moreover the initiators expect that a concept implemented in the complex
institutional context of Helsinki – no matter in what district – can be easily
exported to other parts of the country. The broader geographic scope explains the
involvement of city departments, businesses (through Forum Virium), research
institutions, third-sector organisations (NGOs, in most cases funded by the
government) such as the Young Finland Association, and national organisations
such as the Finnish Centre for Health Promotion. The Finnish Centre for Health
Promotion is a national platform with more than 120 member organisations, mostly
from the healthcare and social sectors. The Centre stimulates cooperation and
knowledge exchange between its members, for instance by organising thematic
expert groups. Furthermore the platform participates in projects in the field of
health promotion. Most of these projects have a national scope. The Centre is
involved in Healthy Helsinki because it may result in concepts that can be applied
throughout the nation. Among the companies that participate in Healthy Helsinki
are members of Forum Virium (Nokia, Elisa, Logica, TietoEnator, VTT) but also
experts in e-health such as Medixine.
In January 2009 Healthy Helsinki was still in the stage of development. In this
stage the companies and third-sector organisations (NGOs) are invited to come up
with proposals for projects in which they do not necessarily have to participate.
Apart from several Forum Virium members, three other types of companies
showed their interest: healthcare companies, media companies and local firms in
Herttoniemi (mainly retail). The main driver for companies to get involved in the
programme are the business opportunities it generates: many firms were eager to
hand in proposals for projects they could earn money with. The second reason
is ‘free publicity’ as the programme gets quite some media attention. Corporate
social responsibility (concern about health) is a less important motive, although
some discussion partners expect it to become more relevant in the near future
as health co-determines productivity. It is also relatively easy to get NGOs on
board: they are funded by the government and provide free advice and contacts.
The challenge, however, is to bring together partners with different time horizons:
particularly SMEs are not used to think one year ahead, in contrast with public
actors. And then there are also financial issues to be tackled: different municipal
departments have to invest, and while they all agree on the main aims of the
programme, they often disagree in practice on the priorities as Healthy Helsinki
competes for public funding with other municipal policies. Organising capacity is
required to make the programme work: the challenge is to gain broad support.
Local retailers are expected to play a key role in the delivery channel with
permanent information stands and participation in events. The idea is to have several
projects running, accepting some to be more successful than others. The initiators do
not want to become too dependent on the success of a limited number of projects.
They need at least one successful showcase to secure political and social support. The

Helsinki 31
following projects have been accepted so far and are in the stage of implementation:
Mobile Health, Personal Health Records, Closeby Sports Places, a Study on the
Everday Life of Children, and several so-called horizontal projects.
Mobile Health
One of the first Healthy Helsinki projects that has been set up, is Mobile Health.
This is a joint initiative of Elisa (telecom operator), MIT’s House N (a research
group within the department of architecture), Forum Virium and the Future Home
Institute (University of Art and Design, Helsinki). Elisa is a leading Finnish
communication services company that provides services to private, corporate and
institutional customers in the Nordic Countries, the Baltics and Russia. The company
is the result of a merger in 2000 between the Helsinki Telephone Corporation and
HPY Holding Corporation. HPY was founded in 1882 as a telephone cooperative
for Helsinki, owned by the City. In the mid-1990s, with the liberalisation of the
telecom market, HPY took over Radiolinja, the first competitor of Telecom Finland
(today known as TeliaSonera) in the Finnish mobile telecom market. Elisa’s core
values in all business operations are customer-orientation, responsibility, renewal
and profitability. These values are also reflected in the company’s involvement
in research. The research department aims to identify new, easily exploitable
business opportunities by participating in research projects. Elisa is one of the
initiators of Forum Virium, and a key actor in the first project: Finnish Mobile TV
Forum. Apart from Mobile Health, Elisa has developed several other products that
are related to health such as Traxmeet (a virtual training world for sports fanatics)
and integrated personal occupational health services to companies. Elisa’s main
reason to be involved in Healthy Helsinki is to develop a new service of which the
user interface has proven to be effective.
The Mobile Health project aims to promote a more active lifestyle by using the
mobile telephone to analyse and influence human behaviour. MIT has approached
Elisa to test the software they developed because operators in the US were not
interested. Together with Herttoniemi’s health station and the local library the
operator has invited people to participate in the experiment. Candidates had to fill

in a form – set up by MIT – with questions about their age, sex, weight, length,
health, address, use of technology, use of telephones, mode of transport, amount of leisure time, etc. In the end 100 people were selected to participate, creating a
representative sample of the population. Interestingly, it appeared to be difficult
to find participants with a relatively unhealthy lifestyle. For that reason some
additional participants had to be found elsewhere in the city. The participants receive a free Nokia 5500 which includes a pedometer and software which keeps track of their behaviour and automatically sends the results to the research team. The objective of the experiment is to test and refine the user interface: the ultimate
aim is to develop software that is device and operator independent, possibly using other technologies such as GPS. Mobile Health encourages the participants to increase their daily exercise by positive motivation: ‘Exercise is rewarded with

Towards Healthy Cities32
positive feedback. By receiving feedback, the participant becomes more aware
of his or her daily level of activity. The aim is that continuous positive feedback
motivates people to change their behaviour and way of life permanently and adds a
spark of enjoyment to exercise’.

The role of municipal departments in this project
is limited. The health centre and the social services department have helped with
the selection of participants.
Personal Health Records
Another Healthy Helsinki project concerns the development of Personal Health
Records. This is a personal web-based service which enables collecting and
monitoring individual health information. The leading partner in this project is
Medixine, a company that specialises in multimodal communication software for
healthcare and wellness. The company has its headquarters in Espoo, and sales
offices in France, the UK and the US. Medixine develops the software in consultation
with the customers; many of them are local authorities. Through Culminatum the
company has been able to build strategic relations with the City of Helsinki and
other municipalities in the region. For the City of Helsinki the firm developed
a Mobile Nurse application which uses a mobile phone and radio-frequency
identification (RFID) to reduce the amount of time spent on administration.
Another product was developed for the City of Espoo: a central database with the
growth statistics of 60,000 children enabling healthcare professionals to recognise
abnormalities in growth at the earliest age possible. Together with the Met Office
of Cornwall (UK) and funded by Cornwall Adult Social Care Medixine developed
an interactive, mobile-phone weather service for COPD patients. This service does
not prevent people from becoming ill, but prevents diseases from becoming more
severe, thus saving costs for society.
Already before the start of Healthy Helsinki, Medixine developed a healthcare
communication portal which enables users to store their health information.
The company was approached by Forum Virium and the City to participate in
the Healthy Helsinki programme. The aim of Personal Health Records is to
reach specific target groups in Herttoniemi and to test new features. New scripts
will be developed to give users advise on their lifestyle (‘flags and
warnings’),
creating a virtual personal trainer (as in Nintendo’s Wii Fit). It is even considered
to connect the PHR system to a customer card system of a supermarket chain
in order to provide feedback on purchases. Privacy can be secured, to some extent, by anonymous data recording. To avoid associations with Big Brother the initiators are looking for solutions that people trust (e.g. enabling people to record a reminder for themselves). Municipal departments are not yet actively involved in this project.
www.forumvirium.fi.

Another Random Scribd Document
with Unrelated Content

vuoriston ja meren välillä, kuunnellen sairaan sydämensä lyöntejä ja
ajatustensa syyttävää kiertokulkua, kunnes ei enää jaksa, vaan
ampuu luodin rintaansa. Mutta hän ei kuole, parin kuukauden päästä
hän on siksi tervehtynyt, että voi palata takaisin pohjoiseen
kotimaahansa.
Vielä kerran, vuosien takaa, Tammsaare palaa perustyyppiinsä.
Lukijalle jää täysi vapaus ristiä kertomuksen minä millä nimellä
hyvänsä; hän itse esitteleikse vain tilapäisesti tekaistulla
suomalaisella nimellään. Mikään ei estä hänen nimeään olemasta
Heinrich Leisner, kuten Pitkien askelien sankarin, miksikä ei
myöskään Kumo tai Robert Muidu! Hän vaikenee tosin visusti
kehitysvuosistaan, mutta on kaikki syy luulla, että hän
kymmenkunnan vuotta takaperin on asustanut tammsaarelaisessa
ylioppilaskomerossa. Ainakin hän on siellä vieraillut. Muutamista
yrityksistä päättäen hänkin on aikoinaan harjoittanut aito
tammsaarelaista suurten lasten palloleikkiä hieman kalpeilla
aforismeilla. Paitsi sitä hän on nähtävästi harrastanut eroottista
urheilua, kuten hekin. Ja hän harrastaa sitä vieläkin, sekin on muuan
hänen ammateistaan. Mutta se ei enää onnistu hänelle, entinen
leikki, jossa Kulno oli saavuttanut virolaisen mestaruuden, muuttuu
odottamatta armahtamattomaksi totuudeksi.
Hän on erehdyttävän samanlainen kuin ennenkin, — ja kuitenkin
tuiki erilainen. Hän on sama epäilijä ja kyynikko, sama itsekäs
individualisti, mikä ennen. Hän olisi kai yhä vielä, kuten Kulno, valmis
määrittelemään ihmisen tietyksi määräksi: "vettä, rasvaa ja herra
tiesi, mitä vielä". Mutta hän on edeltäjiään tuntuvasti vanhempi,
hänen teoriansa eivät ole enää kokemuksia suuremmat. Sairaus on
saanut aikaan kahtiajaon hänen olemuksessaan, iva on kevyempänä
aineksena kohonnut pinnalle, ja näkyvissä on tunnepohjan humaani

inhimillisyys. On vaikea puhua talttumuksesta, sillä mitä taltutettavaa
oli Kulnon tai Robert Muidun varhaisvanhassa nuoruudessa? Mutta
hänen kärsimyskykynsä on kehittynyt ainakin hänen nautintokykynsä
veroiseksi.
Nuorien sielujen pessimismi oli vielä lainatavaraa, muotia,
esteettistä pessimismiä. Nämä nuoret sielut koreilivat vielä
kärsimyksellään, sekä olevalla että olemattomalla, mutta se ei
häirinnyt sanottavasti heidän hyvinvointiaan tai ruokahaluaan.
Varjundid-kertomuksessa kuollaan kärsimyksestä, sen henkilöt ovat
Asran heimoa, joille rakkaus ja kuolema ovat yhtä.
"Rakastavilla on aina kuolemanajatus mukanaan", kirjoittaa
novellin minä päiväkirjaansa. Tammsaare on tähän lauseeseen
tavoittanut erään inhimillisen sielunelämän totuuksista.
Rakkaushuumeeseen yhtyy kuolemanhuume, ne ovat sukua
keskenään. Kaksoisitsemurhan edellä käy miltei aina aistien rakkaus.
Voi ottaa aivan umpimähkään pari esimerkkiä
mailmankirjallisuudesta, seldwylalaisen Romeon ja Julian rakkausyö
ennen kuolemaa Kellerin samannimisessä novellissa, tai kahden
hiilikaivokseen hautautuneen rakkauskohtaus keskellä
kuolemankauhuja Zolan Germinalissa. Taide on jo ammoisista ajoista
tietoisesti käyttänyt tätä rakkauden ja kuoleman traagillista
sekaannusta. Kuinka mestarillisesti onkaan ennen muita Arthur
Schnitzler kutonut sekaisin kuoleman ja rakkauden loimet pikku
draamoissaan ja novelleissaan! Sen psykologinen vaikutus on aina
pettämätön. Ja aivan varmaan on suuri osa Tammsaarenkin novellin
tehoa samoin hänen Mustanmeren rannikkojensa kukkakujien
ilmastossa, täynnä kuolemantuomiota ja ruusujen lemua.

Vivahduksia on tavallaan kypsä teos. Se on kypsä, kuten
auringotta ja varjossa varttunut hedelmä, vähän kitkerä, vähän
mehuton, vähän kokoonkäpristynyt, pieni, salainen madonsyömä
jossain sydänperukassaan. Mutta se on kuitenkin niin kypsä, kuin se
olla saattaa. Se on kokonaisuudessaan tosi ja rehellinen kirja,
kälvetystautinen ja voimaton, sairaalloisesti herkistynein hermoin
luotu, helpompi kuvitella versoneeksi jonkun kuluneemman
kulttuurin maaperästä kuin virolaisen. Se on Tammsaarea: ohut,
useimpain mielestä kai hieman kuiva ja pitkäveteinen, epätasaisesti
sommiteltu, harmaanväritön ja diskreetti kuin vesileima.
Harhaillessaan rakastettunsa kuoleman jälkeen meren rannalla,
novellin minä alkaa aikansa ratoksi laskea lännestä itään lenteleviä
sorsia. Hän ehtii laskea niitä jo lähemmä toistasataa, kun häneen
äkkiä iskee ajatus, ettei mikään estä sorsia lentämästä kaaressa
ympäri koko Mustanmeren, jossa tapauksessa hänen laskunsa
voisivat jatkua loputtomiin. Huolimatta tämän mielikuvan
mahdottomuudesta se ei päästä häntä. Sorsien rivillä ei ole alkua
eikä loppua.
On jotain tässä näkemyksessä, sorsien oletetussa ja koskaan
päättymättömässä kiertolennossa, josta ei hevillä irti pääse.
Tammsaare ei suinkaan koko tuotantonsa kestäessä ole kirjoittanut
mitään niin mieleen syöpyvää kuin nämä rivit. Hän on saanut tähän
vertauskuvaan ja samalla koko teokseensa jotain siitä
lohduttomuudesta, aina samasta, jolla rakkaus, kärsimys ja kuolema
seuraavat toisiaan elämän suuressa kiertolennossa, lakkaamatta
toistuen, ilman alkua, ilman loppua, kuten sorsien parvi.
Näistä riveistä puhuu parantumaton skepsis. Mutta niissä on myös
sitä, mihin Tammsaare vuosikausia on pyrkinyt, hermokulttuuria.

RUTH
Joh. Aavik (Randvere), synt. v. 1880 Põiden pitäjässä Saarenmaalla.
Harjoittanut kielitieteellisiä opintoja Tarton, Neschinin ja Helsingin
yliopistoissa; suorittanut viimeksimainitussa fil. kandidaattitutkinnon
v. 1910. Paraikaa ranskankielen opettajana Tarton virolaisissa
oppikouluissa. Teoksia: Ruth, Noor-Eesti Album III v. 1909; Praktiline
Soome keele opetus v. 1908, Viron kielen opas v. 1911, Keele
kaunima kõlavuse poole v. 1912; Mõned keele reeglid v. 1913, Eesti
rahvusliku suurteose keel v. 1913, Nominatiivsed liitumised v. 1915,
Parandatud Kalevipoeg v. 1916, Uute sõnade sõnastik 1918 y.m.
1.
Noor-Eestin III albumissa herätti huomiota muuan 60-sivuinen
kirjoitelma, jonka mottona oli Sully Prudhommen säkeistö
("J'imagine, ainsi je peu faire, un ange sous mon front mortel, et qui
peu dire, en quoi diffère l'être imaginé du réel?"), otsikkona
yksinkertaisesti raamatullinen Ruth, ja tekijänä siihen asti Viron
kirjallisuudessa tuntematon J. Randvere. Randvere osottautui ennen
pitkää nuorvirolaisen kielenuudistusliikkeen perustajaksi, Joh.
Aavikiksi. Ruth sensijaan ei ollut kaunokirjallinen teos, ei esteettinen,

sielutieteellinen eikä kirjallisuushistoriallinen tutkielma ja kuitenkin
vähän kutakin. Se oli liian tieteellisesti luetteleva, vaikuttaakseen
puhtaasti kaunokirjalliselta, liian kaunokirjallisesti tunnelmoiva,
käydäkseen tutkielmasta. Siinä oli kirjallisuushistoriallisia,
musiikkiopillisia ja lääketieteellisiä tiedonnäytteitä, — kaikki
asianharrastuksen rajoissa tosin, — ja sangen seikkaperäisiä
selvityksiä ihmisruumiin rakenteesta, niin että se paikka paikoin
vaikutti tieteellisten sanojen näyttelyltä; siinä oli runollisia, varmalla
tyylipoljennolla kirjoitettuja kohtia, jotka todistivat tekijänsä
ranskalaisen kirjallisuuden koulitsemaa tyylikorvaa.
Kokonaisuudessaan se sensijaan oli uudenaikuisen tai pikemmin
tulevaisuuden naisen apoteosi, ei suinkaan haahmoittunut runoilijan
verenväkevästä näkemyksestä, vaan kokonaan koneellista tietä,
analyyttisen ja teoretisoivan hengen luoma, ilman sidettä
ympäröivään elämään, rakettu jäsen jäseneltä, ominaisuus
ominaisuudelta, hiukan samaan tapaan, kuten vanha tuttavamme
Dion aikoinaan muovasi savisen kuvansa. Se oli individualistin ja
romantikon aivohaave, ydinainen, eksynyt nuorvirolaisen kaunosielun
katonalaiseen kamariin, yritys luoda uusi naisihanne, ei lihasta ja
verestä, vaan kirjastotoimista ja mielikuvituksen kullasta.
Ruth herätti heti ilmestyessään samalla paljon pahaa verta. Osaksi
oli siihen syypää sen paikottainen hieman naivi kyynillisyys ja
eräitten vähemmän kirjallisten käsitteiden ylen avomielinen käsittely,
niin karsittuna kuin se nähtävästi ilmestyikin, — lisäksi eräänlainen
vähäinen perversiteetin vivahdus, jonka hyvällä tahdolla taisi olettaa
kuultavan muutamista sen lauseista, lyhyesti, koko sen ikäänkuin
moraalin ja eetillisyyden ulkopuolelle viittaava sävy. Eräs senaikuinen
pilakuva esittää Ruthin komeana paratiisilintuna, jota kotikanat
pahansuovasti nokkivat. Noor-Eestiä kokonaisuudessaan kohdanneet

syytökset ranskalaisesta sivistystaudista, vaarallisen ylikulttuurin
maahantuonnista, kohdistuivat itsestään Ruthiin. Muun muassa
tarttui virolainen runoilijatar Anna Haava kynäänsä ja avoimessa
kirjeessä "mademoiselle Ruthille Pariisiin", vertasi tätä kreikkalaiseen
hetairaan ja kehoitti äidillisesti, vaikka ei erittäin kohteliaasti, tätä
"kuolemanlintua" mitä pikemmin, sitä paremmin korjaamaan
sulkansa Viron rajoilta. Ja eräässä Noor-Eestiä vastaan tähdätyssä
kiistakirjoituksessa käyttää muuan toinen virolainen Ruthia ja siinä
ilmeneviä suuntaviivoja koko Noor-Eestin yhteisenä symbolina.
Epäilemättä onkin Randveren Ruth enemmän kuin vain yksityisen
uneksijan mielikuvitusoikku. Ruth on oleellinen osa Noor-Eestistä,
niinkuin sitä on Gustav Suitsin miehekäs paatos, Ridalan
luonnonpalvelus, Tuglasen Felix Ormussonin todellisuutta vierova
elämänkäsitys tai saman kirjailijan uninäyt, ja Jaan Oksin
epätoivoinen, traagillinen raakuus. Noor-Eestiä on Ruthissa esiintyvä
älyllisyyden yliarviointi ja ylellisyyspalvonta, sen irrealiteetin ikävä,
kauneuden kumarrus ja epäyhteiskunnallisuus, sen keinotekoisuus ja
teoretisointi.
Syvimmin Noor-Eestiä sensijaan on ehkä Ruthiin kätketty
tarpeettomuusihanne, äärimmäisyyteen viety yksilöviljelys, jolla ei
ole mitään muuta päämäärää, kuin oma olemassaolonsa.
2.
Aluksi tekijä esittää itsensä. Hänen tapansa on harjoittaa kirjallista
yksinpuhelua, panna paperille ilman minkäänlaisia taiteellisuuden
vaatimuksia ajatuksiaan ja unelmiaan, yksinomaan korostaakseen
nautinnon tunnetta, jonka leikittely kaikenlaisilla mielikuvasarjoilla ja
kuvitelluilla tilanteilla hänessä herättää. Se on eräänlaista

keskustelua itsensä kanssa, "ilman huolta rakenteesta tai
suunnitelmasta, päämäärää vailla eteenpäin vierivä, kunne jalka
kantaa, kaikkia värejä ja tuoksuja nauttiva, kaikkinaisia ilmiöitä
uteliaisuudella katseleva, kaikkien kysymyksien edessä pysähtyvä".
Näillä mielikuvilla on hänelle todellisuuden arvo, ja niitten tuottama
nautinto yhtä todellinen kuin ikinä varsinaisesta elämyksestä
syntynyt. "Omistaen erittäin kehittyneen mielikuvituksen olen
tuntenut nautintoa kuvitella määrättyjä tilanteita kaikissa
yksityiskohdissaan, niin että ne väkevyydessä miltei saavuttivat
todellisuuden: olen ne kirjaimellisesti elänyt, niin todellisia ne olivat."
Tämä mielikuvituksellinen nautiskelija, joka ei ympäröivästä
todellisuudesta käytä muuta, kuin mitä unielämäkseen tarvitsee, joka
poimii nautintoja, kuten muut kukkia, mutta erikoisen sielullisen
rakenteensa takia tekee sen yksinomaan kuvituksellista tietä, panee
aikansa ratoksi paperille unelmansa naisesta.
Hän tunnustaa kauan pitäneensä itämaista naista, odaliskia,
äärimmäisen passiivia, täysin tahdotonta naista ihanteenaan, naista,
joka olisi olemassa vain miehen tahdosta, hänen palvelijansa,
kaikunsa ja omaisuutensa, vailla omaa sielua, mykkä ja uskollinen
kuin huonekalu, ja jonka ainoa kirjallinen sivistys rajottuisi
virheettömään oikokirjoitukseen. Mutta nautittuaan kyllin kauan
pasha-asenteesta ja ylemmyydentunnostaan, Randvere eräänä
kauniina päivänä kyllästyy orjatar-ihanteeseensa. Hänen
mielikuvituksensa tekee kokokäännöksen; vastakohtaisuuden
vaatimuksesta se alkaa kutoa aivan toisenlaista naiskuvaa. Se ei ole
enää Itämaitten haaremi-ilmaston nainen, esteettinen orja, vaan
valtiatar, ylinainen, täydellinen sielultaan sekä ruumiiltaan, jonka
eroottisen viehätyksen alkuehdoksi on asetettu korkealle kehitetty
älyllisyys. Äly on ensimäinen ominaisuus, minkä Randvere lahjoittaa

kuvitellulle rakastetulleen, vasta senjälkeen seuraavat muut sielulliset
ja ruumiilliset avut ja hyveet. Mutta huomattava on, ettei tämä
ehdoton ja yksipuolinen älyn palvonta suinkaan johdu mistään
optimistisesta ja ritarillisesta uskosta naisen älyllisiin
kehitysmahdollisuuksiin. Päinvastoin, tekijä näyttää hyvin tuntevan
vastavirtauksen, joka naisliikkeen voittojen ja saavutusten rinnalla
esiintyen on äärimmäisissä tapauksissa leimannut koko naisellisen
aivokulttuurin hyödyttömäksi, niin, fysiologisilta edellytyksiltään
mahdottomaksi. Hänen oppi-isänsä on nuorena kuollut filosofi Otto
Weininger, jonka teos Geschlecht und Character ei säkenöi joka
sivullaan vain paradokseja ja nerollisuutta, vaan myös
peittelemätöntä naishalveksuntaa, taikka saksalainen psykiaatteri,
Möbius, jonka kirja naisen "fysiologisesta heikkomielisyydestä" toista
vuosikymmentä takaperin suoritti kiertonsa tarttolaisen nousevan
polven keskuudessa. Ruthinkin tekijä on horjumattomasti vakuutettu
naisen inferioriteetista ja erityisesti hänen älyllisestä
alemmuudestaan. Hän kirjoittaa:
"Ominaisuus, kyky, joka on sielullisten kykyjen hierarkian huippu,
on juuri äly, joka elävillä olennoilla on kaikkein myöhimmin
kehittynyt. Älyn ylemmyyden muodostaa tietoisen tajunnan tiheys ja
monipuolisuus. Mutta naisella on tietoisuus aina köyhempi, ahtaampi
ja hämärämpi. Hän ei kykene antamaan muotoa suurille synteeseille,
synnyttämään laajoja, yleisiä aatteita, hän näkee vain yksityiskohdat.
Tietoisuuden intensiivisyys riippuu samoin tietojen
monipuolisuudesta, mitkä aivoihin on sälytetty. Mutta nainen ei voi
omistaa tietoja yhtä suuressa määrin kuin mies, hänen
aivoenergiansa on heikompi."
Juuri tämä väistämätön vakaumus, tosiseikka, jonka
parantumattomuudesta hän on varma, pakoittaa hänet luomaan

uninaisen, jonka hän mielinmäärin voi koristaa kaikilla rohkeimman
ja kekseliäimmän mielikuvituksensa koruilla. Ja Randvere ratkaisee
ongelman oikeastaan sangen yksinkertaisesti saadakseen tuloksen
mahdollisimman täydelliseksi, hän yhdistää miehisen ja naisellisen
prinsiipin, luo kaksoisolennon, joka omistaa miehisen älyn ja
luonnehyveet ja naisen ruumiillisen sulon ja tunne-elämän. Ruth on
oikeastaan perusajatukseltaan yksinkertainen yhteenlaskusuoritus:
mies + nainen, taikka kuten Weininger sen merkitsisi M + N.
Randvere aloittaa, kuten sanottu, heti siitä ominaisuudesta, jota
hän todellisuuden naisessa enimmin kaipasi: älystä. Hän kirjoittaa:
"Sentähden, kuvitellessani ihanteellista naista, jota todella voisin
ihailla kuin korkeampaa olentoa, jota katsellessa sieluni löytäisi
hienomman ja syvemmän nautinnon, tahdon, että hän on vapaa
kaikista naisellisista puutteista. Hän on poikkeuksellinen,
ainoalaatuinen olento, sillä hän yhdistää itsessään kaksi
ominaisuutta, mitkä todellisessa elämässä näyttävät sulkevan pois
toisensa: korkeamman, todella miehisen älyn ja naisellisen luonnon
viehättäväisyyden. Hän on korkeassa määrin idyllinen intellektuaali,
siinä erikoismerkityksessä, mikä tälle sanalle Ranskassa annetaan,
nimittäin olento, jonka ajatusvoima, aivotoiminta on äärimmäisen
kehittynyttä, ja joka muistinsa hinkaloihin on kerännyt suuren joukon
tieteellisiä ja kirjallisia ajatuksia ja tosiasioita."
Ja hän jatkaa yksityiskohtaisemmin:
"Kuvatakseen vielä selvemmin tämän naisen älyllisyyttä ja
alleviivatakseen erityisesti sen oleellista ominaisuutta, on sanottava,
että hänen ajatuksensa on täysin vapaa utuverhosta, joka tavallisesti
hämärtää naisen ajatusta ja tekee sen kykenemättömäksi selvään
logiikkaan ja korkeampaan erittelyyn sekä hedelmättömäksi

rohkeista ja nerokkaista aatteista. Tietoisuus on hänellä kehittynyt
äärimmäisiin rajoihin, sillä hänen aivonsa ovat raketut mitä
hienoimmin ja lujatekoisimmin, ja hänen hermostonsa on hyvin
tiheä. Hänellä on sentakia täysin miehisen älyn voima ja terävyys. —
— Mutta hänen älynsä tuntomerkki ei ole kuitenkaan siinä määrin
rajaton ulottuvaisuus ja voima, kuin aivan harvinainen joustavuus ja
hienous. Se on sen pääominaisuus. Sentakia ilmeneekin sen
ylemmyys pääasiallisesti siinä, että hän havaitsee ajatuksen
loppumattoman vähäisetkin vivahdukset tai jonkin ilmiön eri puolet;
hän osaa katsoa asioita joka näkökulmalta, aavistaa niitten kaikki
mahdollisuudet, löytää niissä suhteita ja yhtymiä, joita ei kukaan
ennemmin ole tullut havainneeksi."
Tämä keinotekoinen ylinainen harrastaa erikoisesti kielitiedettä, —
kuten Randvere itse! Hän osaa erinomaisesti latinaa, mutta myöskin
kreikkaa. Hän on lukenut alkukielellä Homeroa, Platoa, Lukianosta,
Uutta Testamenttia, samoin latinalaisia kirjailijoita. Kirkkoisienkään
kirjoitukset eivät puutu hänen aivokirjastostaan. Lyhyesti, hänen
sivistyksellään on luja klassillinen pohja. Ruthin kirjastossa, jonka
teokset tekijä hyvin yksityiskohtaisesti luettelee, on muuten
uudenaikuisista kirjallisuuksista ranskalaisella ehdottomasti etusija;
siinä ovat edustetut vanhemmat sekä uudemmat ranskalaiset runon
ja proosan mestarit Rabelais'sta asti, Voltaire, Rousseau, Flaubert,
veljekset de Goncourt, Maupassant, Bourget, Rod, Sully Prudhomme,
Baudelaire, Verlaine, Mallarmé, Rimbaud. Saksalaiseen ja
venäläiseen kirjallisuuteen suhtautuu Ruth sensijaan arvostelevasti ja
kylmäkiskoisesti. Suomalaisia huvittanee Ruth-Randveren Juhani-
Aho-ihailu: "ainoa suomalainen kirjailija, johon hänen henkensä vielä
koskaan ei ole kyllästynyt". Ruthin lukeneisuus on nähtävästi
suunnilleen sama, kuin tekijän itsensä. Mutta ei siinä kyllin. Ruth on
tutkinut keskiajan ja renessanssin latinaa, hän on lukenut munkkien,

skolastikkojen ja humanistien teoksia. Erikoisesti kiinnittävät hänen
mieltään filosofiset kysymykset, häntä huvittavat abstraktiset
spekulatsiot ja sielutieteelliset tutkimukset. Hänen tiedeasteikkonsa
ulottuu kuitenkin ulkopuolelle kielitieteen, estetiikan ja filosofian, hän
on yhtä kotonaan luonnontieteissä ja fyysillismatemaattisissa
tieteissä, hän on tutustunut korkeamman matematiikan salaisuuksiin,
leikkinyt differentsiaaleilla ja integraaleilla.
Huomaamme, Randveren vaatimukset ovat perinpohjaiset! Mutta
koko tämä tieteily ei suinkaan merkitse Ruthille elämänkutsumusta,
ei edes varsinaista työtä. Hän harjoittaa kyllä Randveren sanojen
mukaan opintoja yliopistossa, mutta antautumatta yhdellekään
tieteelliselle erikoisalalle. Niinkuin Randvere kirjoittaa:
"Hänen ihanteensa on pikemmin Renanin dilettantismi, joka tuntee
mielenkiintoa kaikkea kohtaan, koettaen päästä inhimillisissä
tieteissä laajaan, monipuoliseen yleiskatsaukseen, mikä ei suinkaan
estä häntä hankkimasta jossakin yksityisessä tieteenhaarassa
syvempiä ja kauemmas uloittuvia tietoja. Ollen herkkätuntoinen
luonne, hän löytää tästä tieteitten panoramasta runouden ja
haltioitumisen lähteen, joka kohoittaa hänet jokapäiväisyyden
pikkumaisuudesta korkealle mielikuvituksen linnunperspektiiviä kohti,
jonka laaja näköala yhtaikaa sekä huumaa että viilentää."
Saatuaan valmiiksi uninaisensa älyn, Randvere ryhtyy
muovaamaan hänen maallista ja näkyvää olemustaan. Ja hän tekee
sen ainakin yhtä perinpohjaisesti, suurella esteettisellä herkuttelulla.
"Tämän tieteellisen naisen on, kuten luonnollistakin, myöskin
ulkonaisesti henkilöitävä korkeampaa ihmisyksilöä. Hänen pitää
ruumiillisesti omistaa kaikki täydellisyydet, mitkä ihmisruumiille ovat
mahdollisia. Senkautta hän on samalla sukupuolellisesti arvokas

olento. Sillä jokaisella ihmisellä on oma sukupuolellinen
arvoasteensa, jota, tosi kyllä, arvioidaan enemmän tai vähemmän
henkilökohtaisen maun mukaan. Ja minä uskon, olen varma siitä,
että sen arvoasteen tietoisella tai tiedottomalla toteamisella on
tärkeä osa sisäisen olemuksemme kehityksessä."
Saamme hyvin havainnollisesti tietää, millaiset ovat Ruthin hiukset,
silmät, nenä, suu, hampaat vartalo, kädet ja jalat, — niin, Randvere
ei edes säiky seikkaperäisesti kuvaamasta niinkään epärunollista
asiaa, kuin tämän ylinaisensa oivallista ruuansulatusta! Millaisella
nautinnolla Randvere syventyy kuvitellun naisihanteensa suloihin, ja
kuinka persoonallinen ja kaavavapaa hänen makunsa on, siitä olkoon
todistuksena hänen kuvauksensa Ruthin hiuksista:
"Ruthin päätä, joka on pikemmin pitkäkalloinen, peittää tiheä
metsä tummankellertävää tukkaa, jonka hiukset eivät ole velttoja
eivätkä liian hapraita, niin että käpristyisivät voimattomina pääluuta
vastaan tai jäisivät riippumaan yksityisinä pörhöisinä hiuskarvoina.
Laheudestaan ja silkinpehmeydestään huolimatta näyttää niillä
olevan itsenäinen elämänsä ja tahdonvoimansa, niin että ne pyrkivät
lainehtimaan ja aaltoilemaan päälaelta määrättyyn suuntaan. Korvan
ympärillä ja niskassa, kaulalla ne riippuvat ohuina, hentoina, hiukan
vaaleampina säikeinä, jotka voivat tehdä naisen pään erikoisen
viehättäväksi. — Ruthin hiuksilla on paitsi sitä vielä miellyttävä ja
kiehtova lemu, joka tiettyinä hetkinä voi vaikuttaa huumaavasti.
Itsestään on selvää, että ne ovat terveet ja vahvat, ne eivät lähde
minkään ruumiinrakenteellisen heikkouden tai paikallisen ihotaudin,
kuten hilseen, takia. Ne ovat niin tiheät ja vahvat, että Ruthia niistä
voi nostaa ja pitää riipuksissa".
Tai kuvaus Ruthin silmistä:

"— — Silmät eivät ole Ruthilla mustat eivätkä ruskeat, eivätkä
myöskään viattoman enkelinsiniset, vielä vähemmän jokapäiväiset,
vedenkarvaiset, sinertävät, vaan tummat, siniharmaat, joihin on
sekoitettu vähäinen vivahdus viheriää, ja jotka määrätyssä valossa,
erityisesti iltasin, voivat näyttää hyvin tummilta. Mutta millään
muotoa niillä ei saa olla sinervänviolettiin taipuvaa vivahdusta. Ne
ovat kyllin suuret, sarvikalvo puhdas ja himmentymätön, ja niin
syvällä onteloissaan, että silmien ollessa täydelleen avoinna, luomien
reunat eivät lainkaan ole näkyvissä."
Saattaisi kysyä, mitä varten kaikki tämä kauneuden tuhlailu, ja
henkisen ylemmyyden hedelmättömyys? Randvere ei anna siihen
suoranaista vastausta. Mutta hän puhaltaa elävän hengen
epäjumalaansa, liittämällä kuvaukseensa Ruthista kokonaisen luvun,
omistetun yksinomaan hänen rakkauspsykologialleen.
"Ruthin rakkauspsykologia on hänen älyllisen ja erittelevän
henkensä takia hiukan erikoinen. Hän on ennenkaikkea täydellisesti
tietoinen; yksilöllinen ajattelu ja monien rakkauselämää käsittelevien
kirjojen lukeminen on hänessä eräitten tunteitten naiviteetin
hävittänyt. Hän ei voi siinä suhteessa enää uneksia niin utuisesti,
puhtaasti ja viattomasti, kuin 'hyvin kasvatettu nuori tyttö', vaan
hänellä on paljoa varmemmat ja suoranaisemmat vaatimukset. Hän
osaa selvästi eroittaa rakkauden mielikuvituksellisen puolen ja
todelliset, objektiiviset päämäärät. Mutta siitä huolimatta ei hänen
tunteittensa voima ole vähemmän suuri, hänen intohimonsa
vähemmän väkevä. Tietoisuus ei estä melkein ollenkaan tunne-
elämää, kuten voisi luulla, intohimo on riippumaton puhtaasti
älyllisestä ymmärtämyksestä. — Huolimatta miehisestä
älyllisyydestään ja selkeästä, filosofisesta hengestään on Ruthilla
täydelleen naisen vaistomainen taipumus kaikkeen, mitä voi

määritellä sanalla romanttinen, se on, ihannoiva ja miltei
hentomielinen halu kuvitella rakkautta runollisessa ja mystillisessä
hohteessa ja ikävöidä sitä kaikkein ihanteellisimmissa olosuhteissa."
"Oppineen naisen asema, ja mahdollisesti jotkut Ruthin näennäiset
sinisukan taipumukset, kaukana siitä, että ne vähentäisivät hänen
eroottista kiehtovaisuuttaan ja sukupuolellista viehättäväisyyttään,
antavat hänelle juuri päinvastoin erikoisen vastakohtaislumon,
tehden hänestä jotain äärimmäisen harvinaista ja kallista sekä
kiihoittavan erikoista. Tätä miellyttävää neitoa, tätä nuorta ja
raikasta ruumista hyväillä, tuntea se lähellään ja samalla ajatella,
että suudeltavan otsan, hyväiltävien hiusten alle peittyy niin hieno ja
viljelty sielu, niin korkea ja itsetietoinen henki; kaikki se tuntuisi
ennenkuulumattomalta, mielettömältä, pyhänhäväisyltä,
anteeksiantamattomalta pyhyydensolvaukselta, mutta saa juuri sen
kautta kiihoittavan viehätyksen. — — Älyllisesti kehittyneempi nainen
voi elää hienompaa ja kehittyneempää tunne-elämää, hänen
herkempi ja joustavampi sielunsa osaa värähtää kaikkein vähimmistä
ja arimmista kosketuksista, hänen kanssaan kävisi mahdolliseksi
nauttia rakkaudessa hienouksia ja vivahduksia, jotka jokapäiväiselle
jäävät tuntemattomiksi ja saavuttamattomiksi. Syvemmällä
ymmärryksellään hän käsittäisi sinut paremmin, sielujen yhdyntä on
läheisempi ja täydellisempi, niin että vain vähässä määrin tai ei
ollenkaan synny erikoista, kiusallista yksinäisyyden tunnetta, joka ei
häviä kaikkein korkeimmassa hyväilyjenkään hurmiossa, jos on
mahdotonta täydellisesti antautua naiselle ystävänä. Hän sensijaan
on ystävä, toveri ja rakastajatar yhtaikaa."
"Avioliitossa tai ei, joka tapauksessa hän antaa sille, jonka hän
itselleen valitsee, ja joka hänen silmissään armon löytää, kaikkein
suurimman ja intensiivisimmän onnen, mitä ihminen on mahdollinen

tuntemaan, hän tyydyttäisi kaikki hänen tarpeensa, ruumiillistuttaisi
kaikki hänen unelmansa, muuttaisi todellisuudeksi hänen kaikkein
salatuimmat kaipauksensa, panisi hänessä väräjämään kaikkein
jalostuneimmat kielet, antaisi hänen kulkea läpi koko tunne- ja
erotiikan asteikon, osottaisi hänelle hellyyttä ja intohimoa, sisarellista
osanottoa ja toverillista ystävyyttä, lyhyesti, tekisi rakkauden
mahdolliseksi kaikissa sen eri muodoissa ja vastakohdissa."
Ja Randvere lopettaa unelmansa naisesta seuraaviin sanoihin:
"Tällainen nainen, joka minulle on niin todellinen, niin reaali
yksityiskohdissaan, jonka ulkomuodon niin selvästi voin kuvitella,
jonka käynnin näen, ja jonka liikkeistä nautin, — onko mahdollista,
että tämä nainen, tämä Ruth, ei ole muuta kuin herkkä mieliharha,
katoava kuvitusvoiman karkelo, vapaaehtoinen itsepetos, syntynyt
tarkoituksessa paeta Todellisuutta. Vai ehkä hän kuitenkin on
olemassa, toisessa kaupungissa, toisessa maassa, toisessa
maailmassa, toisennimisenä, minun tietämättäni, kenenkään
aavistamatta? Tai jos hän nyt ei ole olemassa, jos häntä ei löydy
missään koko täydellisyydessään ja koskemattomuudessaan, ehkä
hän saapuu kerran, tulevaisuudessa, toisissa oloissa; jos hän yleensä
saapuu; jos ylipäänsä uni voi todeksi vaihtua."
3.
Elämänkäsitys, jonka voi tavata kokoon Ruthin rivien välistä, on
kauttaaltaan egosentrinen. Ruthilla ei ole, kuten sanottu, mitään
tarkoitusta, ei edes tarkoituksen varjoakaan, paitsi oma itsensä ja
rakkauselämänsä. Kaikki tiedot, joita hän kokoo, kaikki älyllinen
viljelys, jota hän harjoittaa, on yksinomaan häntä itseään varten,
tarkoitettu korostamaan hänen persoonallista arvoaan, joka samalla

on, kuten tekijä sanoo, hänen sukupuolellinen arvonsa. Tämä korkea
yksilökulttuuri ei välittömästi tule vähimmässäkään määrässä
minkään yleisemmän tarkoitusperän hyväksi, ei minkään
yhteiskunnallisen koneiston palvelukseen. Ruth ei ole luova missään
tavallisessa merkityksessä, hän on luonut ainoastaan itsensä. Hänelle
on riittänyt oman ruumiinsa ja sielunsa sekä älynsä kehittäminen
mahdollisimpaan täydellisyyteen, ja hänen elämänsä sisällys on
tämän minänsä kaikinpuolinen vaaliminen. Randvere ei ole runoillut
Ruthille yhtäkään taiteellista kykyä, joka ylettyisi asianharrastuksen
yläpuolelle, hänen älynsä on yksinomaan vastaanottavaa laatua, hän
ei ole esittävä taiteilijatar, yhtä vähän kuin luovakaan, ei runoilijatar,
ei kirjailijatar, ei soittoniekka, ei tanssijatar, ei näyttelijätär. Tekijä
nimittää häntä "tieteelliseksi naiseksi", mutta mitä yhteistä on
Ruthilla jonkun Sonja Kovalevskajan tai Marie Curien hiljaisen
tieteellisen työn laboratorion kanssa? Hän on heistä aivan yhtä
etäällä, kuin hän on vieras muille feminismin tai sosialismin
naismuodoille.
Ruth on kemiallisesti puhdas jokaisesta sosiaalista vaistosta. Hän
ei nähtävästi tunne vähintäkään velvoitusta kantaa korttansa siihen
kekoon, jonka nimi on inhimillinen yhteiskunta. Keskellä tätä
yhteiskuntaa hän on eristäytynyt omaan yksilöllisyyteensä,
rakentanut ympärilleen omien ominaisuuksiensa kimaltavan
raakunkuoren, johonka vain kaukaisena humuna kuuluu
yhteiskunnan vaatimukset ja melu. Hän elää ja on yksinomaan
samalla oikeutuksella kuin kaunis ja täydellinen taideteos. Hänen
hämmästyksensä ei suinkaan olisi pienempi kuin Louvren
marmorisen Venuksen, jos häneltä yhtäkkiä kysyttäisi hänen
olemassa-olonsa oikeutusta.

Hänen ruumiinkulttuurin ja kauneushoidon kehittämä ruumiillinen
kauneutensa on yhtä hedelmätöntä kuin hänen korkealle kehitetty
älynsäkin. Yhtä vähän kuin yhteiskunnallisia, on hänellä äidillisiäkään
vaistoja. Tietoisesti tai vaistomaisesti Randvere on Ruthin
täydellisten ominaisuuksien luettelosta unohtanut pois äidillisyyden.
Ruth merkitsee kehityksen korkeinta astetta, joka ei enää
jatkuessaan voi kohota, hän on jo sellaisenaan päämäärä, pyrkimys
ja saavutus yhtaikaa.
Hänen olemassaolonsa on kauttaaltaan ylellisyyttä. Hän on
ylellisyyttä kiireestä kantapäähän. Hän on hyödytön tai hyödyllinen,
tarpeellinen tai tarpeeton, aivan samoin kuin taide on
jompaakumpaa. Emme ole koskaan kykenevä missään näkyvässä
muodossa laskemaan niitten tunneliikkeitten arvoa, joita
ihmissielussa herättää Rodinin marmori tai Verlainen runous. Ruth
edellyttää yhteiskuntaa ja kulttuuria, jossa jo alkeellisimmat
vaatimukset on tyydyttävällä tavalla ratkaistu, ja joka senvuoksi voi
keskuudessaan suvaita suurimman ylellisyyden, mikä maan päällä on
olemassa: ihmistaideteoksen.
Juuri tässä tarpeettomuusihanteessa, kuten sanottu, joka
epäilemättä on Ruthin ydin, kuvastuu samalla koko nuorvirolaisen
uusromanttisen kirjallisuusvirtauksen taide- ja elämänkäsitys. Nuori
kumouksellinen kirjallinen polvi oli ottanut tehtäväkseen tendenssin
ehdottoman poistamisen kirjallisuudesta, sen vapauttamisen jokaisen
kahlehtivan aatteen palveluksesta, taiteen itsensä asettamisen
taiteen ainoaksi päämääräksi.
Ruth on tämän l'art pour l'art teorian elämään ja ihmiseen
sovelluttamista. Jos voi olla olemassa taide taiteen vuoksi, miksi ei
olisi oikeutettu ihminen, joka on olemassa vain ihmisen vuoksi, joka

ei ruumiillistuta itsessään ihmiskunnan vaivalloista kehitystyötä, vaan
saman työn valmiin tuloksen, jolla ei ole mitään osaa elämän
välittömässä ylläpitämisessä ja jatkamisessa, mutta joka henkilöi
hyödyttömyyden kauneuden, kuten eräät lajit erinomaisen
väriloistoisia, mutta suvuttomia orkideoja!
Ruth on yhteenveto Noor-Eestissä alun alkaen liikkuneista
aineksista; sen perusajatus on kauttaaltaan aristokraattinen, kuten
pohjimmiltaan Noor-Eestinkin. Se on nuoren polven esteettisen
individualismin pohjakaava.
Aivan vailla kaikkia kosketuskohtia todellisuuden kanssa ei
kuitenkaan Ruth, virolaisen uneksijan keinotekoinen ylinainen, ole.
Ruthissa on epäilemättä jotain kaikkien aikojen la femme
inspiratrice'sta. On aina ollut olemassa naisia, jotka, vaikka eivät
olekkaan olleet luovia sanan varsinaisessa merkityksessä, kuitenkin
ovat painaneet olemuksensa leiman kokonaisiin aikakausiin. He ovat
olleet korkealla älyllisellä tasolla, eivät suinkaan aina ole edes
puuttuneet luovaakaan kykyä, mutta syystä tai toisesta se on jäänyt
heissä käyttämättä. Sensijaan he ovat vapauttaneet miehessä luovan
voiman. Se on tuottanut heille suurempaa tyydytystä, kuin oman
kykynsä käyttäminen, he ovat nähneet siinä suuremman
mahdollisuuden saada ilmaisun omalle henkiselle olemukselleen.
Heidän neroutensa on ollut kokonaan passiivista, ei luovaa, mutta
luomiseen innostavaa. Heidän suuri tietomääränsä ja
aivoviljelyksensä on tehnyt heidän ymmärtämyksensä laajaksi ja
kaikkikäsittäväksi ja heidät itsensä kykeneviksi ystävyyteen.
Saksalaisen romantiikan aika ja Nuori-Saksa ovat luoneet useita
tällaisia naisia, joitten vaikutus aikalaisiinsa on ollut arvaamattoman
suuri, vaikka ei ole jäljellä muuta todistusta heidän henkisestä
tasostaan kuin kimppu kellastuneita kirjeitä ja aikalaisten lausunnot.

Näitä naisia oli etupäässä Caroline, mutta myös Dorothea Veit ja
Rahel. Marianne von Willemer, Goethen ystävätär Gerbermühlestä,
kuuluu myös samaan la femme inspiratricesarjaan, hän, jonka
kunnianhimolle täysin riitti julkaista runonsa ilman tekijänimeä
Goethen Westöstlicher Divanin runojen rinnalla, samoin kuin Caroline
julkaisi Shakespeare-käännöksensä Schlegelin nimiin. Kaikille näille
naisille on rakkauselämä ollut yläpuolella kaikkien muitten
elämänarvojen, mutta rakkauselämä erinomaisen korkeassa,
hienostuneessa ja sielullistetussa muodossa. Heillä ei ole mitään
tekemistä meidän aikamme yhteiskunnallisen naistyypin ja hyvin
vähän nykyisen kirjailevan naisen kanssa. Perusajatus heissä ja
Ruthissa on sama: he ovat luoneet vain itsensä.
On hyvin mahdollista, että tulevaisuuden nainen korkeimmalle
kehittyneissä ilmestysmuodoissaan on lähestyvä la femme
inspiratrice-tyyppiä. Hän on ehkä luopuva nykyajan naisen
kunnianhimoisesta unelmasta olla luovana kykynä miehen veroinen.
Hänen äärimmäisiin kehittynyt tietoisuutensa, jonka voimme olettaa
monta vertaa suuremmaksi nykyajan naisen tietoisuutta, on
epäilemättä myös tekevä hänet tietoiseksi omasta psykofyysillisestä
rakenteestaan ja sen luomista edellytyksistä. Sensijaan emme voi
ajatella hänen luopuvan älyllisestä viljelyksestä. Hän on siinäkin
suhteessa oleva nykyajan naisen yläpuolella, vaan että hän
mahdollisesti on käyttävä äly viljelyksensä hiukan toisin kuin
nykyajan nainen. Hänenkin korkein kunnianhimonsa on oleva luoda,
mutta luoda miehen kautta. Voi olla, ettei nainen, naisena
pysyessään, koskaan voikkaan korkeammalle kohota, kuin juuri
vapauttaessaan miehessä luovan voiman. Tulevaisuuden naisen
kutsumus on silloin olla luovan miehen, neron, ystävätär,
uudistuksen lähde, josta ihmiskunnan kuolemattomat kauneusnäyt
kumpuavat.

FRlEDEBERT TUGLAS
Synt. v. 1880 Ahjan moisiossa Võnnun pitäjässä Liivinmaalla,
käynyt Treffnerin yksityislukiota Tartossa. Vv. 1906-1917
maanpaossa eri maissa. Elää paraikaa kirjailijana Tartossa. Teoksia:
Kahekesi v. 1908, Liivakell v. 1913, Õhtutaevas v. 1913, Juhan Liiv v.
1914, Felix Ormusson v. 1915, Saatus v. 1917, Teekond Hispaania v.
1918.
1.
On olemassa muuan puoli virolaista henkistä elämää, jota tähän
saakka ei ole kylliksi varteenotettu, ainakaan suhteessa nykyisiin
kirjallisiin ilmiöihin, virolaisen psyyken yöpuoli, niin sanoakseni.
Tunnettu baltilainen tiedemies v. Baer kuvaa virolaista luonnonlaatua
rauhalliseksi, flegmaattiseksi ja kylmäveriseksi, henkisille taudeille
vastaanottamattomaksi. Aivan yhtä suurella oikeutuksella voisi
virolaista maisemaa määritellessään puhua vain viljavista,
savipohjaisista pelloista, hedelmätarhoista, rehevistä luhtaniityistä
matalain kukkuloitten välissä, tyynistä, tasaisesti virtaavista joista,
alavarantaisista järvistä. Mutta kuten virolaiseen maisemaan
eroittamattomasti kuuluu virstamääriä laajat suot ja rämeet, niin
kuuluu virolaiseen psyykeen, paitsi yllämainittuja ominaisuuksia ja
viljandilaisen, pellavakaupoilla vaurastuneen talonpojan tietoista,
mahtailevaa juurevuutta, vielä muuan toinen alkuaines,
yllätyksellinen, herkistynyt, äärimmäisyyksiä tavoitteleva,
fantastiikkaan vetoa tunteva, näkyjä näkevä ja — aivan vastoin v.
Baerin väitettä — ylen altis kaikille henkisille ja sielullisille
sairauksille. Ei tarvitse muuta kuin ajatella, millaisen keskiaikaisen
legendan kiihkouskonnollinen liike tuskin viisikymmentä vuotta

takaperin sai loihdituksi Tallinnanmaan rannassa, — höyryn, sähkön
ja sanomalehtien valta-aikana, — kun monisatapäinen
pyhiinvaeltajajoukko viikkokausia odotti Lasnamäen niityllä
profeettansa lupaamaa "valkeaa laivaa". Hermostunut sähköisyys on
muuan nykyisen virolaisen sivistysyhteiskunnan tunnusmerkkejä.
Milloin hyvänsä voi siinä odottaa syntyvän ikäänkuin
sähkökeräytymiä, jotka puhkeavat sielullisiksi kiihoitustiloiksi.
Virolaisen yhteiskunnan nykyään vahvasti materialistisesta
ilmeestä huolimatta ei fantastinen piirre suinkaan ole häipynyt
olemattomiin. Tämän sielullisen ominaisuuden juuret juontavat
epäilemättä hyvin syvälle, ja mahdollisesti saisi mennä aina
yhteissuomalaisiin kerrostumiin saakka, sen alkuilmiöitä etsiessään.
Erehdys olisi tietysti nähdä siinä jotain yksinomaan virolaista, niin,
edes olettaa inhimillisen sielun yöpuolen virolaisella rodulla
kehittyneen silmiinpistävämpään määrään kuin muilla.
Ylläkerrotuntapaiset uskonnolliset liikkeet eivät kuulu
harvinaisuuksiin eteläisemmissä vyöhykkeissä ja romaanisilla
kansoilla, ja anglosaksilaisen rodun taipumus fantastiikkaan on
tunnettu. Mutta joskin tämäntapainen sielullinen rakenne olisikin
peruksiltaan jotain aivan yleisinhimillistä ja kaikille yhteistä, ei
voitane sittenkään kieltää eräänlaisen erikoisesti virolaisen
hermoherkän taipumuksen olemassaoloa, jonka merkkejä ei ole
havaittavissa vain myöhempinä aikoina, vaan jo
kansanrunoudessakin. Virolainen psykiaatteri J. Luiga on osoittanut,
kuinka usein esim. luonteenomainen näköharha, hallusinatsio,
esiintyy virolaisessa kansantarinassa. Ihminen kulkee yössä,
pimeydessä, yhtäkkiä "lyö valkeata" hänen ympärillään, ja hän näkee
näyn, useimmiten kauhistuttavan. Tunnetut ovat virolaisilla saarilla ja
mannermaallakin esiintyvät "säikkymistaudit". Virolainen
suorasanainen kansantarusto, — samoin kuin tosi kyllä useitten

muittenkin kansojen, — on hyvin rikas n.s. kauhuaineista; se vilisee
kaikenkarvaisia kauhuolioita, olipa niitten nimi sitten kratt, puuk, hall,
luupainaja tai mikä hyvänsä, sekä epälukuisia tarinoita ihmissusista
ja koirankuonolaisista, painajaisista ja eriskummallisista
näköharhoista. On kuin vuosisatoja orjuudella rasitetun kansan
säikkynyt fantasia olisi ehdoin tahdoin kaikkialta etsinyt kauhun ja
ahdistuksen aihetta, ikäänkuin todellisuuden vaivat eivät olisi sille
riittäneet, vaan sen unissaankin olisi täytynyt kantaa päivän taakkaa,
väristen omien aivojensa aaveen edessä.
Juuri orjuuden synnyttämä, alituinen ja jatkuva masennustila,
ruumiillinen sekä sielullinen, kasvatti epäilemättä tätä "kalmiston
mielikuvitusta", kuten Tuglas sitä nimittää. Joskin Viron
seitsemänsatavuotisen orjuusajan synkkyyttä mahdollisesti on
liioiteltukin, ja sillä kaikesta huolimatta oli helpommatkin hetkensä,
jolloin syntyi kansanlaulujen Ilo (= kauneus, ilo) ja kansantaiteen
värikäs ornamentiikka, niin on epäilemättä suuri osa nykyistäkin
virolaista henkistä ja ruumiillista kituliaisuutta pantava tämän
luonnottoman pitkän, epäterveen kehityksen laskuun. Elinaikaisen
puolinälän kiihoittamat aivot olivat otollinen maaperä fantastiikalle.
Lisäksi tulivat herkeämättömät sota-ajat takaa-ajokauhuisine
päivineen, kansan herkkähermoisen, näyillä kyllästetyn
mielikuvituksen saadessa ravintoa maakuoppien ja onkalojen
hämärissä, joissa kyläkunnittain päiväkausia piileskeltiin. Suuri sija
on virolaisessa kauhutarustossa, kuten luonnollistakin, suolla. Siitä
kohoavat salaperäiset valkeat orhit ja suunnattomat heinäsuovat; se
on ehtymätön kauhuakantavassa hedelmällisyydessään, virolaisen
kansantarun suuri tuntematon, suuri sfinksi, jonka rahvaan
mielikuvitus kansoitti öisimmillä näyillään, täynnä virvatulten
runoutta.

Taine on epäilemättä oikeassa: jokainen lahjakas kirjailija kuvastaa
tahtomattaankin rotunsa ominaisuuksia. Harvinaisissa tapauksissa
hän voi olla kaikkien niitten eri ominaisuuksien synteesi, joista hänen
rotunsa ja heimonsa psyyke on kokoonpantu. Mutta useimmiten
hajaantuu rotuperintö, ja eri yksilöt heijastavat vain murto-osia
suuresta yhteisestä rotupääomasta. Tämä rodullinen
yhteenkuuluvaisuus voi olla kirjailijalla usein miltei tiedotonta, eikä
se suinkaan aina käy yhteen sen käsitteen kanssa, mitä olemme
tottuneet nimittämään kirjallisuudessa "kansalliseksi".
Maailmankirjallisuudessa on kyllin esimerkkejä kirjailijoista, jotka
aiheenvalinnaltaan ovat täysin kansainvälisiä, mutta silti syvemmässä
merkityksessä ovat oman rotunsa tulkkeja.
On kuin olisi Friedebert Tuglas, Nuoren-Viron lahjakkain prosaisti,
virolaiselta rotuhengeltä saanut antimiksi ja perinnöksi juuri
hermoherkän ja fantastisen puolen, kalmiston mielikuvituksen. On
hyvin mahdollista, että vasta kosketus eräitten
maailmankirjallisuuden suurien sukulaishenkien kanssa saattoi hänet
täysin tietoiseksi tästä rotuperinnöstään. Mutta joka tapauksessa hän
on kaikkien niitten epälukuisten, nimettömäin kansantarujen
sepittäjäin suoranainen jälkeläinen, jotka kerran loivat virolaisen
kauhuromantiikan, kuullen suden ulvonnassa vangitun
ihmishengenvalituksen.
Tuglasen sielunelämässä ja luomistoiminnassa näyttää vallitsevan
erityinen lainehtiminen. On kuin hänen tunne-elämässään aika-ajoin
syntyisi erikoisia kiihoitustiloja, hermopingoituksia, joitten alaisena
hän suorittaa varsinaisen luovan työnsä; hänen muu henkinen
toimintansa sensijaan on nähtävästi syntyisin näitten kuumetilojen
väliajoilta. Siitä hänen tuotantonsa niin erilainen ilme ja laatu. Tuglas

luo kukkuroilleen kohonneen affektin vallassa, eräänlaisessa
sielullisessa huumaustilassa; hänen taiteensa on neuroosin runoutta.
Kauhun affektilla on Tuglasen teoksissa suuri sija. Hän on itse
kirjoittanut nuoruutensa "vapaaehtoisista painajaisista ja
omatekoisista aaveista". Kauhu on hänellä epäilemättä jo verissä,
hänen ei ole suinkaan tarvinnut mennä itsensä eikä kokemuspiirinsä
ulkopuolelle sitä kuvatakseen. Päinvastoin, milloinkaan ei hänen
vaistonsa ole niin varma kuin hänen käsitellessään kauhua, tätä
sielullista jännitystilaa, jonka voimaa ja tiheyttä, sen
kuolemanpeloksi kohotessa, voi verrata vain erotiikan synnyttämiin
sielunjärkytyksiin. Tämän aste asteelta kohoavan, kaikki muut vaistot
lamaavan sielullisen kulun kuvaamisessa saavuttaa Tuglas suurimmat
kirjalliset voittonsa. Alituisesti toistuu hänen teoksissaan takaa-
ajotunnelma.
Turha yritys olisi tietysti kytkeä niin rikastaitteista ja
kehityskykyistä henkeä kuin Tuglas minkään määritelmän puitteisiin
tai yrittää liiaksi yksinkertaistuttaa hänen sielullista pohjapiirrostaan.
Painajaisuniensa väliaikoina hän näkee näkyväisen maailman
koristeellisessa ja maalauksellisessa valaistuksessa, täynnä hentoja,
hauraita idyllejä ja lempeää lyyrillisyyttä. Mutta lähimmäksi omaa
olemustaan tulee Tuglas epäilemättä, kun hänelle runollisen
haltioitumisen hetkinä, hänen omia sanojansa käyttääkseni, "kaartuu
pään päällitse sysimusta taivas, josta tuikkivat heleät, kiihkoisat ja
kivuntuottavat tähdet".
2.
Friedebert Tuglas on itse antanut avaimen henkiseen
rakenteeseensa, kirjoittaessaan laajan itsetunnustusromaaninsa,

Felix Ormussonin, v. 1915. Tällä teoksella on aivan erikoinen asema
Tuglasen tuotannossa; se on ikäänkuin reunamuistutuksia,
viivanalaisia selityksiä hänen muihin teoksiinsa.
Felix Ormusson on Friedebert Tuglasen taiteeksi tihennetty minä,
itsepaljastus, jonka vilpittömyyttä ei ole mitään syytä epäillä.
Päinvastoin, kirjailija on sen itse selvin sanoin eräässä
aikakauskirjaväittelyssä tunnustanut: "Luulen tuntevani Felix
Ormussonin. — Olemme vuosikausia liikkuneet samojen ilmiöitten ja
vaikutelmien piirissä. Usein tuntuu siltä, kuin hän olisi minulle omaa
itseänikin läheisempi. Hänen taipumuksensa, makunsa, sanansa ja
äänensä, — niitten suhteen en suinkaan ikinä voisi erehtyä."
Toinen asia on, onko kirjailija sittenkään antanut koko itseään.
Pikemmin voisi sanoa, että hän on valinnut erään kylläkin sangen
oleellisen puolen itsestään ja alleviivaamalla sen luonut tyypin, jolla
on yleiskantava merkitys. Friedebert Tuglas on laajempi kuin Felix
Ormusson. Mutta joka tapauksessa, vaikkapa Felix Ormussonin ja
Friedebert Tuglasen henkiset ääriviivat eivät kokonaan toisiinsa
yhtyisikään, ovat he kuitenkin siksi lähellä toisiaan, että romaania voi
käyttää tienoppaana kirjailijan hieman sokkeloisessa ja
yllätyksellisessä mailmassa.
Felix Ormusson, — se on sama Friedebert Tuglas, — vain
myöhemmällä kehitysasteella, — joka tuskin koulupenkiltä päästyään
joutui teossa ottamaan osaa 1905 vuoden kumousliikkeeseen,
nuoruutensa koko kiihkeällä temperamentilla, täynnä ajan nuorta ja
tulipaloista romantiikkaa, kulkien pitäjästä pitäjään
vallankumouksellisia puheita pitäen ja myöhemmin istuen Tallinnassa
Pitkän Hermannin tornissa tutkintovankeudessa. Vähintäin
kymmenen vuoden pakkotyö Siperiassa odottaa häntä, mutta hän

pääsee pakenemaan yli rajan ja asuu siitä pitäin, lähes kaksitoista
vuotta, ulkopuolella maansa rajojen, ainoastaan silloin tällöin
ilmitulon ja vangitsemisen uhalla käyden kotimaassa. Hän viettää
vuosikausia vapaaehtoista kulkurielämää, retkeillen Espanjaan ja
Italiaan, asuu pitkät erät Parisissa taiteilijaboheemin keskuudessa, —
kuten Felix Ormussonkin — sen jälkeen useat vuodet Suomessa.
Vasta maaliskuun vallankumous on antanut hänellekin täydet
kansalaisoikeudet Virossa.
Felix Ormusson on sen kehityskulun tulos, minkä Friedebert Tuglas
näinä "oppi- ja vaellusvuosinaan" suorittaa, kumouksellisten
kiihoituspuheitten pitäjästä täysiveriseksi kaunosieluksi.
Perinpohjainen muutos tapahtuu tässä "romanttisessa sielussa,
täynnä paatosta ja intohimoa", jollaiseksi Felix Ormusson kuvaa
kahdenkymmenenvuotiasta minäänsä. Ja hän jatkaa:
"Temperamenttini, mielialani, sieluni on muuttunut, — olojen,
ympäristön, voi ehkäpä olla, myös minussa itsessäni kätkeytyvien
itujen pakosta." "Pari vuotta, pari yksinäistä vuotta, täynnä
itsetutkimusta ja erittelyä, riittivät panemaan sieluni lainehtimaan
pohjia myöten ja sitten jäähdyttämään sen pinnalle jäisen riitteen,
joka nyt vain harvinaisissa tapauksissa murtuu." Tuglas irroittautuu
Baltiasta, kuten irroittautuu Internationalesta, kuten vapautuu niin
monesta muustakin dogmista, kirjallisesta sekä yhteiskunnallisesta.
Se on sama tuskallinen irtaumiskulku, jonka samoihin aikoihin
taantumuksen raskaassa ilmakehässä suorittaa Gustav Suits,
suorittaa Noor-Eesti kokonaisuudessaan. Tienrastit ovat samat:
pettymys, kaikenepäily, talttumus, estetismi. Vuonna 1906 Tuglas
kirjoittaa vähän retoriseen tapaansa: "Taistella sodassa, kaatua
taistelussa, — kuinka helppoa siihen verraten! Mutta elää,
nähdessään kaiken muun kaatuvan, itse yhä hengittää, nähdessään
kaiken muuttuvan epätodellisuudeksi, harhaksi, uneksi,

kauhistavaksi, peloittavaksi, hirveäksi uneksi, — mikä sietämätön
kidutus!" Nuoruuden epälukuisten jumalain ja epäjumalain alttareista
jää pystyyn vain yksi: kauneuden. Todellisen elämän käydessä yhä
tuskallisemmaksi, yhä vieraammaksi, alkaa sen rinnalle kasvaa
olematon, näkymätön, mutta silti yhtä oleellinen elämä. Syntyy
kaksoisolento, joka yhtaikaa elää ikäänkuin kahta eri olomuotoa.
Felix Ormusson on valmis astumaan näyttämölle.
"Neron tehtävä on kehittää ajan taipumus sen kaikkein
jalosukuisimpaan, täydellisimpään ja itsetietoisimpaan
mahdollisuuteen. Sinulla (Felix Ormussonilla) olisi edellytyksiä viljellä
aikakauden pyrkimystä."
Sanat ovat romaanin esipuheesta. Ja eräänä syysyönä, täynnä
sateen ja yksinäisyyden spleeniä, sama Felix Ormusson kirjoittaa
päiväkirjaansa:
"Niin, toden teolla, miksi en pitäisi päiväkirjaa tai olisi
kirjevaihdossa, kuten Werther tai Jacopo Ortis, — kertoakseni
jälkimailmalle murhenäytelmääni. On vahinko, että nämä inhimilliset
kokemukset, kaikki nämä itse-erittelyt hyödyttä ja jäljettä häviäisivät.
Niissä olisi sentään aineksia kokonaiseksi myytiksi, kun aika ne
hämärtäisi ja etäisyys suurentaisi. — Eikö voisi Felix Ormusson
kerran omalla alallaan olla samaa, mitä Don Juan tai Werther, —
olematon ja sentään uskottavampi kuin koko mailma. Se olisi ainoa
lohdutus. Sen vuoksi maksaisi vaivaa todella elää. Olisin valmis
sentakia vallan erikoisesti kärsimäänkin!"
Tuglasen tarkoitus ei ole ollut suinkaan vain poikkeuksellisen
yksilöpsykologian, harvinaisen poikkeustapauksen toteaminen;
päinvastoin, hän on kai jo varhain tuntenut tyypillisen,
luonteenomaisen yhtenäisyyden omansa ja sukupolvensa

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com

Towards Healthy Cities European Institute for Comparative Urban Research 2nd Edition Alexander Otgaar

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Towards Healthy Cities European Institute for Comparative Urban Research 2nd Edition Alexander Otgaar

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 6

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Slide 65

Slide 66

Slide 67

Slide 68

Slide 69

Slide 70

Slide 71

Slide 72

Slide 73

Slide 74

Slide 75

Slide 76

Slide 77

Slide 78