ABC of Interventional Cardiology 5th Edition Michael W. Adler

ABC of Interventional Cardiology 5th Edition Michael W. Adler
ABC of Interventional Cardiology 5th Edition Michael W. Adler
ABC of Interventional Cardiology 5th Edition Michael W. Adler

1. ABC of Interventional Cardiology 5th Edition
Michael W. Adler download
https://ebookultra.com/download/abc-of-interventional-
cardiology-5th-edition-michael-w-adler/
Explore and download more ebooks or textbooks
at ebookultra.com

2. Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at ebookultra.com
ABC of AIDS 5th Edition Michael W. Adler
https://ebookultra.com/download/abc-of-aids-5th-edition-michael-w-
adler/
NIC Handbook of Interventional Cardiology 1st Edition
Praveen Chandra
https://ebookultra.com/download/nic-handbook-of-interventional-
cardiology-1st-edition-praveen-chandra/
Practical Interventional Cardiology 3rd Edition Ever D.
Grech
https://ebookultra.com/download/practical-interventional-
cardiology-3rd-edition-ever-d-grech/
Practical Interventional Cardiology 1st Edition Ever D.
Grech
https://ebookultra.com/download/practical-interventional-
cardiology-1st-edition-ever-d-grech/

3. Current Best Practice in Interventional Cardiology
Bernhard Meier
https://ebookultra.com/download/current-best-practice-in-
interventional-cardiology-bernhard-meier/
Practical Handbook of Advanced Interventional Cardiology
Tips and Tricks Third Edition
https://ebookultra.com/download/practical-handbook-of-advanced-
interventional-cardiology-tips-and-tricks-third-edition/
ABC of Asthma 5th Edition John Rees
https://ebookultra.com/download/abc-of-asthma-5th-edition-john-rees/
Interventional Cardiology Percutaneous Noncoronary
Intervention 1st Edition Igor F. Palacios Md (Auth.)
https://ebookultra.com/download/interventional-cardiology-
percutaneous-noncoronary-intervention-1st-edition-igor-f-palacios-md-
auth/
ABC of Alcohol 5th Edition Anne Mccune (Editor)
https://ebookultra.com/download/abc-of-alcohol-5th-edition-anne-
mccune-editor/

5. ABC of Interventional Cardiology 5th Edition Michael W.
Adler Digital Instant Download
Author(s): Michael W. Adler, Frances Cowan, Patrick French, Helen Mitchell,
John Richens
ISBN(s): 9780727917614, 0727917617
Edition: 5
File Details: PDF, 1.37 MB
Year: 2004
Language: english

6. ABC
OF
INTERVENTIONAL
CARDIOLOGY
Edited by Ever D Grech
TeAm YYePG
Digitally signed by TeAm YYePG
DN: cn=TeAm YYePG, c=US, o=TeAm YYePG, ou=TeAm YYePG, [email protected]
Reason: I attest to the accuracy and integrity of this document
Date: 2005.04.21 09:57:08 +08'00'

7. ABC OF
INTERVENTIONAL CARDIOLOGY

8. For Lisa, Alexander, and Frances

9. ABC OF
INTERVENTIONAL CARDIOLOGY
Edited by
EVER D GRECH
Consultant Cardiologist, South Yorkshire Cardiothoracic Centre,
Northern General Hospital, Sheffield, UK

10. © BMJ Publishing Group 2004
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system,
or transmitted, in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording and/or otherwise, without the prior written permission of the publishers.
First published in 2004
by BMJ Publishing Group Ltd, BMA House, Tavistock Square,
London WC1H 9JR
www.bmjbooks.com
British Library Cataloguing in Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
ISBN 0 7279 1546 0
Cover shows coloured arteriogram of arteries of the heart.
With permission from Science Photo Library.
Typeset by BMJ Electronic Production and Newgen Imaging Systems
Printed and bound in Spain by GraphyCems, Navarra

11. v
Contents
Contributors vi
Preface vii
Acknowledgements viii
1 Pathophysiology and investigation of coronary artery disease 1
Ever D Grech
2 Percutaneous coronary intervention. I: History and Development 5
Ever D Grech
3 Percutaneous coronary intervention. II: The procedure 8
Ever D Grech
4 Chronic stable angina: treatment options 12
Laurence O’Toole, Ever D Grech
5 Acute coronary syndrome: unstable angina and non-ST segment elevation myocardial infarction 16
Ever D Grech, David R Ramsdale
6 Acute coronary syndrome: ST segment elevation myocardial infarction 19
Ever D Grech, David R Ramsdale
7 Percutaneous coronary intervention: cardiogenic shock 22
John Ducas, Ever D Grech
8 Interventional pharmacotherapy 25
Roger Philipp, Ever D Grech
9 Non-coronary percutaneous intervention 29
Ever D Grech
10 New developments in percutaneous coronary intervention 33
Julian Gunn, Ever D Grech, David Crossman, David Cumberland
11 Percutaneous interventional electrophysiology 37
Gerry C Kaye
12 Implantable devices for treating tachyarrhythmias 41
Timothy Houghton, Gerry C Kaye
13 Interventional paediatric cardiology 45
Kevin P Walsh
Index 49

12. vi
David Crossman
Professor of Clinical Cardiology, Cardiovascular Research
Group, Clinical Sciences Centre, Northern General Hospital,
Sheffield
David Cumberland
Consultant Cardiovascular Interventionist, Ampang Puteri
Specialist Hospital, Kuala Lumpur, Malaysia
John Ducas
Consultant Cardiologist, Health Sciences Centre and
St Boniface Hospital, Winnipeg, Manitoba and Associate
Professor, University of Manitoba, Winnipeg, Canada
Ever D Grech
Consultant Cardiologist, South Yorkshire Cardiothoracic
Centre, Northern General Hospital, Sheffield, UK
Julian Gunn
Senior Lecturer and Honorary Consultant Cardiologist,
Cardiovascular Research Group, Clinical Sciences Centre,
Northern General Hospital, Sheffield
Timothy Houghton
Registrar in Cardiology, Hull and East Yorkshire Trust, Castle
Hill Hospital, Hull
Gerry C Kaye
Consultant Cardiologist, Hull and East Yorkshire Trust, Castle
Hill Hospital, Hull
Laurence O’Toole
Consultant Cardiologist and Physician, Royal Hallamshire
Hospital, Sheffield
Roger Philipp
Fellow in Interventional Cardiology, Health Sciences Centre
and St Boniface Hospital, Winnipeg, Manitoba, Canada
David R Ramsdale
Consultant Cardiologist, Cardiothoracic Centre, Liverpool
Kevin P Walsh
Consultant Paediatric Cardiologist, Our Lady’s Hospital for
Sick Children, Crumlin, Dublin, Republic of Ireland
Contributors

13. vii
Preface
It is only 26 years since the first percutaneous transluminal coronary angioplasty (PTCA) was carried out by the pioneering Swiss
radiologist, Andreas Greuntzig, heralding the dawn of interventional cardiology. In this short time, interventional cardiology has
overcome many limitations and undergone major evolutionary changes—most notably the development of the coronary stent.
Worldwide, many thousands of patients now safely undergo percutaneous coronary intervention every day, and the numbers
continue to grow. In many countries, the numbers are similar to, or exceed, bypass surgical procedures.
Although, at first, PTCA was indicated only as treatment for chronic stable angina caused by a discrete lesion in a single vessel,
this has now progressed to encompass multi-lesion and multi-vessel disease. Moreover, percutaneous intervention is now becoming
widely used in the management of unstable angina and acute myocardial infarction with definite benefits in terms of morbidity and
mortality. The effectiveness and safety of these procedures has undoubtedly been enhanced by the adjunctive use of new anti-platelet
and antithrombotic agents.
As the indications increase and more patients are treated, so inevitably do the demands on healthcare budgets. Undoubtedly,
percutaneous intervention is expensive. However, this burden must be weighed against bypass surgery, which is even more costly, and
multi-drug treatment—which would be required over many years.
Although percutaneous coronary intervention has held centre stage in cardiology, major in-roads have also been made in non-
coronary areas. Transcatheter valvuloplasty, ethanol septal ablation and closure devices have become effective and safe alternatives
to surgery, as have paediatric interventional procedures. A greater understanding of cardiac electrophysiology has led to important
advances in the treatment of arrhythmias, and implantable cardioverter defibrillators are benefiting ever larger numbers of patients.
Where are we heading? This is perhaps the biggest question in the minds of many interventional cardiologists. New technology
generated by industry and new techniques coupled with high levels of expertise are fuelling advances in almost all areas of
interventional cardiology. As drug-eluting stents address the Achilles’ heel of angioplasty and stenting—restenosis—the huge
increase in percutaneous coronary procedures seen over recent years is likely to increase even further, and will probably be double
the rate of bypass surgery within a decade.
In writing and editing this book, I have endeavoured to present broad (and sometimes complex) aspects of interventional
cardiology in a clear, concise and balanced manner. To this end, an easy-to-read style of text, avoiding jargon and exhaustive detail,
has been used supplemented with many images and graphics.
EVER D GRECH
Sheffield, July 2003

14. viii
Acknowledgements
I have many people to thank for helping me develop and produce this book. I am very grateful to my coauthors who have all
willingly contributed their time and expertise. I would also like to recognise the positive efforts and invaluable assistance of the
British Medical Journaleditors and illustrators. These include Trish Groves, Mary Banks, Eleanor Lines, Greg Cotton, and Naomi
Wilkinson.
Finally, my enduring gratitude goes to my family for their unfailing encouragement, patience, and love.

15. 1 Pathophysiology and investigation of coronary
artery disease
Ever D Grech
In affluent societies, coronary artery disease causes severe
disability and more death than any other disease, including
cancer. It manifests as angina, silent ischaemia, unstable angina,
myocardial infarction, arrhythmias, heart failure, and sudden
death.
Pathophysiology
Coronary artery disease is almost always due to atheromatous
narrowing and subsequent occlusion of the vessel. Early
atheroma (from the Greek athera (porridge) and oma (lump)) is
present from young adulthood onwards. A mature plaque is
composed of two constituents, each associated with a particular
cell population. The lipid core is mainly released from necrotic
“foam cells”
—monocyte derived macrophages, which migrate
into the intima and ingest lipids. The connective tissue matrix is
derived from smooth muscle cells, which migrate from the
media into the intima, where they proliferate and change their
phenotype to form a fibrous capsule around the lipid core.
When a plaque produces a > 50% diameter stenosis (or
> 75% reduction in cross sectional area), reduced blood flow
through the coronary artery during exertion may lead to
angina. Acute coronary events usually arise when thrombus
formation follows disruption of a plaque. Intimal injury causes
denudation of the thrombogenic matrix or lipid pool and
triggers thrombus formation. In acute myocardial infarction,
occlusion is more complete than in unstable angina, where
arterial occlusion is usually subtotal. Downstream embolism of
thrombus may also produce microinfarcts.
Investigations
Patients presenting with chest pain may be identified as having
definite or possible angina from their history alone. In the
former group, risk factor assessment should be undertaken,
both to guide diagnosis and because modification of some
associated risk factors can reduce cardiovascular events and
mortality. A blood count, biochemical screen, and thyroid
function tests may identify extra factors underlying the onset of
angina. Initial drug treatment should include aspirin, a
blocker, and a nitrate. Antihypertensive and lipid lowering
drugs may also be given, in conjunction with advice on lifestyle
and risk factor modification.
All patients should be referred to a cardiologist to clarify the
diagnosis, optimise drug treatment, and assess the need and
suitability for revascularisation (which can improve both
symptoms and prognosis). Patients should be advised to seek
urgent medical help if their symptoms occur at rest or on
minimal exertion and if they persist for more than 10 minutes
after sublingual nitrate has been taken, as these may herald the
onset of an acute coronary syndrome.
Foam
cells
Fatty
streak
Intermediate
lesion
Atheroma Fibrous
plaque
Complicated
lesion or rupture
From first decade From third decade From fourth decade
Growth mainly by lipid accumulation
Smooth
muscle
and collagen
Thrombosis,
haematoma
Progression of atheromatous plaque from initial lesion to complex and
ruptured plaque
Intima (endothelium and internal
elastic lamina)
Media (smooth muscle cells
and elastic tissue)
Adventitia (fibroblasts and
connective tissue)
Media
Adventitia
Intima
Collagen
Key
Dividing smooth
muscle cell
Oxidised low
density lipoprotein
Monocyte
Monocyte-derived
macrophages
(foam cells)
Normal coronary
artery
Development
of atheroma
Plasma low density lipoprotein
Monocyte Lumen
Lumen
Lumen
Lumen
Schematic representation of normal coronary artery wall (top) and
development of atheroma (bottom)
Priorities for cardiology referral
xRecent onset of symptoms
xRapidly progressive symptoms
xPossible aortic stenosis
xThreatened employment
xSevere symptoms (minimal
exertion or nocturnal angina)
xAngina refractory to medical
treatment
Cardiovascular risk factors
Non-modifiable risk factors
xPositive family history
Modifiable risk factors
xHypercholesterolaemia
xLeft ventricular
hypertrophy
xOverweight and obesity
Uncertain risk factors
xHypertriglyceridaemia
xMicroalbuminuria
xHyperhomocysteinaemia
xAge
xHypertension
xSedentary lifestyle
xExcessive alcohol
intake
xLp(a) lipoprotein
xFibrinogen
xC reactive protein
xMale sex
xSmoking
xDiabetes
xUric acid
xRenin
1

16. Non-invasive investigations
Electrocardiography
An abnormal electrocardiogram increases the suspicion of
significant coronary disease, but a normal result does not
exclude it.
Chestxray
Patients with angina and no prior history of cardiac disease
usually have a normal chestxray film.
Exercise electrocardiography
This is the most widely used test in evaluating patients with
suspected angina. It is generally safe (risk ratio of major adverse
events 1 in 2500, and of mortality 1 in 10 000) and provides
diagnostic as well as prognostic information. The average
sensitivity and specificity is 75%. The test is interpreted in terms
of achieved workload, symptoms, and electrocardiographic
response. A 1 mm depression in the horizontal ST segment is
the usual cut-off point for significant ischaemia. Poor exercise
capacity, an abnormal blood pressure response, and profound
ischaemic electrocardiographic changes are associated with a
poor prognosis.
Stress echocardiography
Stress induced impairment of myocardial contraction is a
sensitive marker of ischaemia and precedes
electrocardiographic changes and angina. Cross sectional
echocardiography can be used to evaluate regional and global
left ventricular impairment during ischaemia, which can be
induced by exercise or an intravenous infusion of drugs that
increase myocardial contraction and heart rate (such as
dobutamine) or dilate coronary arterioles (such as dipyridamole
or adenosine). The test has a higher sensitivity and specificity
than exercise electrocardiography and is useful in patients
whose physical condition limits exercise.
Radionuclide myocardial perfusion imaging
Thallium-201 or technetium-99m (
99m
Tc-sestamibi,
99m
Tc-tetrofosmin) is injected intravenously at peak stress, and its
myocardial distribution relates to coronary flow. Images are
acquired with a gamma camera. This test can distinguish
between reversible and irreversible ischaemia (the latter
signifying infarcted tissue). Although it is expensive and
requires specialised equipment, it is useful in patients whose
exercise test is non-diagnostic or whose exercise ability is
limited.
Exercise stress testing
Indications
xConfirmation of suspected angina
xEvaluation of extent of myocardial
ischaemia and prognosis
xRisk stratification after myocardial
infarction
xDetection of exercise induced
symptoms (such as arrhythmias or
syncope)
xEvaluation of outcome of
interventions (such as
percutaneous coronary
interventions or coronary artery
bypass surgery)
xAssessment of cardiac transplant
xRehabilitation and patient
motivation
Contraindications
xCardiac failure
xAny feverish illness
xLeft ventricular outflow tract
obstruction or hypertrophic
cardiomyopathy
xSevere aortic or mitral
stenosis
xUncontrolled hypertension
xPulmonary hypertension
xRecent myocardial infarction
xSevere tachyarrhythmias
xDissecting aortic aneurysm
xLeft main stem stenosis or
equivalent
xComplete heart block (in
adults)
I aVR V1 V4
II aVL V2 V5
III aVF V3 V6
I
Rest
Peak exercise
aVR V1 V4
II aVL V2 V5
III aVF V3 V6
Example of a strongly positive exercise test. After only 2 minutes and 24
seconds of exercise (according to Bruce protocol), the patient developed
chest pain and electrocardiography showed marked ischaemic changes
(maximum 3 mm ST segment depression in lead V6)
99m
Tc-tetrofosmin perfusion scan showing reversible anterolateral wall
ischaemia, induced by intravenous dobutamine infusion (white arrows).
Normal rest images are shown by yellow arrows
Main end points for exercise electrocardiography
xTarget heart rate achieved ( > 85% of maximum predicted heart rate)
xST segment depression > 1 mm (downsloping or planar depression
of greater predictive value than upsloping depression)
xSlow ST recovery to normal ( > 5 minutes)
xDecrease in systolic blood pressure > 20 mm Hg
xIncrease in diastolic blood pressure > 15 mm Hg
xProgressive ST segment elevation or depression
xST segment depression > 3 mm without pain
xArrhythmias (atrial fibrillation, ventricular tachycardia)
Features indicative of a strongly positive exercise test
xExercise limited by angina to < 6 minutes of Bruce protocol
xFailure of systolic blood pressure to increase > 10 mm Hg, or fall
with evidence of ischaemia
xWidespread marked ST segment depression > 3 mm
xProlonged recovery time of ST changes ( > 6 minutes)
xDevelopment of ventricular tachycardia
xST elevation in absence of prior myocardial infarction
ABC of Interventional Cardiology
2

17. A multigated acquisition (MUGA) scan assesses left
ventricular function and can reveal salvageable myocardium in
patients with chronic coronary artery disease. It can be
performed with either thallium scintigraphy at rest or metabolic
imaging with fluorodeoxyglucose by means of either positron
emission tomography (PET) or single photon emission
computed tomography (SPECT).
Invasive investigations
Coronary angiography
The only absolute way to evaluate coronary artery disease is by
angiography. It is usually performed as part of cardiac
catheterisation, which includes left ventricular angiography and
haemodynamic measurements, providing a more complete
evaluation of an individual’s cardiac status. Cardiac
catheterisation is safely performed as a day case procedure.
Patients must be fully informed of the purpose of the
procedure as well as its risks and limitations. Major
complications, though rare in experienced hands, include death
(risk ratio 1 in 1400), stroke (1 in 1000), coronary artery
dissection (1 in 1000), and arterial access complications (1 in
500). Risks depend on the individual patient, and predictors
include age, coronary anatomy (such as severe left main stem
disease), impaired left ventricular function, valvar heart disease,
the clinical setting, and non-cardiac disease. The commonest
complications are transient or minor and include arterial access
bleeding and haematoma, pseudoaneurysm, arrhythmias,
reactions to the contrast medium, and vagal reactions (during
sheath insertion or removal).
Before the procedure, patients usually fast and may be given
a sedative. Although a local anaesthetic is used, arterial access
(femoral, brachial, or radial) may be mildly uncomfortable.
Patients do not usually feel the catheters once they are inside
the arteries. Transient angina may occur during injection of
contrast medium, usually because of a severely diseased artery.
Patients should be warned that, during left ventricular
angiography, the large volume of contrast medium may cause a
transient hot flush and a strange awareness of urinary
incontinence (and can be reassured that this does not actually
happen). Modern contrast agents rarely cause nausea and
vomiting.
Insertion of an arterial sheath with a haemostatic valve
minimises blood loss and allows catheter exchange. Three types
of catheter, which come in a variety of shapes and diameters,
are commonly used. Two have a single hole at the end and are
designed to facilitate controlled engagement of the distal tip
within the coronary artery ostium. Contrast medium is injected
through the lumen of the catheter, and movingxray images are
obtained and recorded. Other catheters may be used for graft
angiography. The “pigtail” catheter has an end hole and several
side holes and is passed across the aortic valve into the left
ventricle. It allows injection of 30-40 ml of contrast medium
Main indications for coronary angiography
xUncertain diagnosis of angina (coronary artery disease cannot be
excluded by non-invasive testing)
xAssessment of feasibility and appropriateness of various forms of
treatment (percutaneous intervention, bypass surgery, medical)
xClass I or II stable angina with positive stress test or class III or IV
angina without positive stress test
xUnstable angina or non-Q wave myocardial infarction (medium
and high risk patients)
xAngina not controlled by drug treatment
xAcute myocardial infarction
—especially cardiogenic shock,
ineligibility for thrombolytic treatment, failed thrombolytic
reperfusion, re-infarction, or positive stress test
xLife threatening ventricular arrhythmia
xAngina after bypass surgery or percutaneous intervention
xBefore valve surgery or corrective heart surgery to assess occult
coronary artery disease
Angiograms of normal coronary arteries (LAD=left anterior descending
artery, DG=diagonal artery, LCx=left circumflex artery, OM=obtuse marginal
artery, SAN=sino-atrial node artery, RV=right ventricular branch artery,
LV=left ventricular branch artery, PDA=posterior descending artery)
Left ventricular
angiogram during diastole
(top) and systole (bottom)
after injection of contrast
medium via a pigtail
catheter, showing good
contractility (LCA=left
coronary artery)
Commonly used diagnostic catheters (from left to right): right Judkins, left Judkins, multipurpose, left Amplatz, and pigtail
Pathophysiology and investigation of coronary artery disease
3

18. over three to five seconds by a motorised pump, providing
visualisation of left ventricular contraction over two to four
cardiac cycles. Aortic and ventricular pressures are also
recorded during the procedure.
Intravascular ultrasound (IVUS)
In contrast to angiography, which gives a two dimensional
luminal silhouette with little information about the vessel wall,
intravascular ultrasound provides a cross sectional, three
dimensional image of the full circumference of the artery. It
allows precise measurement of plaque length and thickness and
minimum lumen diameter, and it may also characterise the
plaque’s composition.
It is often used to clarify ambiguous angiographic findings
and to identify wall dissections or thrombus. It is most useful
during percutaneous coronary intervention, when target lesions
can be assessed before, during, and after the procedure and at
follow up. The procedure can also show that stents which seem
to be well deployed on angiography are, in fact, suboptimally
expanded. Its main limitations are the need for an operator
experienced in its use and its expense; for these reasons it is not
routinely used in many centres.
Doppler flow wire and pressure wire
Unlike angiography or intravascular ultrasound, the Doppler
flow wire and pressure wire provide information on the
physiological importance of a diseased coronary artery. They
are usually used when angiography shows a stenosis that is of
intermediate severity, or to determine the functional severity of
a residual stenosis after percutaneous coronary intervention.
Intracoronary adenosine is used to dilate the distal coronary
vessels in order to maximise coronary flow. The Doppler flow
wire has a transducer at its tip, which is positioned beyond the
stenosis to measure peak flow velocity. The pressure wire has a
tip micrometer, which records arterial pressures proximal and
distal to the stenosis.
The figure showing progression of atheromatous plaque from initial lesion
is adapted with permission from Pepine CJ,Am J Cardiol1998;82(suppl
10A):23-7S.
Competing interests: None declared.
IVUS catheter
IVUS catheter
Stent struts
Fibro-fatty
plaque
Lumen
Media and
adventitia
border
Vessel
Ultrasound
scan plane
The intravascular ultrasound (IVUS) catheter (above) and images showing a
stent within a diseased coronary artery (below)
Angina?
Definite or possible
Risk factor assessment, blood tests, electrocardiography
Unlikely
Drug treatment for symptoms and risk factor reduction
Refer to cardiologist
Stress test
Strongly positive Mildly positive Negative
Poor control Good control
Review diagnosis
Not anginaAngina
Continue medical treatment
Angiography
Revascularisation (PCI or CABG)
Medical treatment
Algorithm for management of suspected angina (PCI=percutaneous coronary intervention, CABG=coronary artery bypass grafting)
Further reading
xMark DB, Shaw L, Harrell FE Jr, Hlatky MA, Lee KL, Bengtson JR,
et al. Prognostic value of a treadmill exercise score in outpatients
with suspected coronary artery disease.N Engl J Med1991;325:
849-53
xMarwick TH, Case C, Sawada S, Rimmerman C, Brenneman P,
Kovacs R, et al. Prediction of mortality using dobutamine
echocardiography.J Am Coll Cardiol2001;37:754-60
xScanlon PJ, Faxon DP, Audet AM, Carabello B, Dehmer GJ, Eagle
KA, et al. ACC/AHA guidelines for coronary angiography. A report
of the American College of Cardiology/American Heart
Association Task Force on Practice Guidelines (Committee on
Coronary Angiography).J Am Coll Cardiol1999;33:1756-824
xMintz GS, Nissen SE, Anderson WD, Bailey SR, Erbel R, Fitzgerald
PJ, et al. American College of Cardiology clinical expert consensus
document on standards for acquisition, measurement and reporting
of intravascular ultrasound studies (IVUS).J Am Coll Cardiol
2001;37:1478-92
ABC of Interventional Cardiology
4

19. 2 Percutaneous coronary intervention.
I: History and development
Ever D Grech
The term “angina pectoris” was introduced by Heberden in
1772 to describe a syndrome characterised by a sensation of
“strangling and anxiety” in the chest. Today, it is used for chest
discomfort attributed to myocardial ischaemia arising from
increased myocardial oxygen consumption. This is often
induced by physical exertion, and the commonest aetiology is
atheromatous coronary artery disease. The terms “chronic” and
“stable” refer to anginal symptoms that have been present for at
least several weeks without major deterioration. However,
symptom variation occurs for several reasons, such as mental
stress, ambient temperature, consumption of alcohol or large
meals, and factors that may increase coronary tone such as
drugs and hormonal change.
Classification
The Canadian Cardiovascular Society has provided a graded
classification of angina which has become widely used. In
clinical practice, it is important to describe accurately specific
activities associated with angina in each patient. This should
include walking distance, frequency, and duration of episodes.
History of myocardial
revascularisation
In the management of chronic stable angina, there are two
invasive techniques available for myocardial revascularisation:
coronary artery bypass surgery and catheter attached devices.
Although coronary artery bypass surgery was introduced in
1968, the first percutaneous transluminal coronary angioplasty
was not performed until September 1977 by Andreas
Gruentzig, a Swiss radiologist, in Zurich. The patient, 38 year
old Adolph Bachman, underwent successful angioplasty to a left
coronary artery lesion and remains well to this day. After the
success of the operation, six patients were successfully treated
with percutaneous transluminal coronary angioplasty in that
year.
By today’s standards, the early procedures used
cumbersome equipment: guide catheters were large and could
easily traumatise the vessel, there were no guidewires, and
balloon catheters were large with low burst pressures. As a
result, the procedure was limited to patients with refractory
angina, good left ventricular function, and a discrete, proximal,
concentric, and non-calcific lesion in a single major coronary
artery with no involvement of major side branches or
angulations. Consequently, it was considered feasible in only
10% of all patients needing revascularisation.
Developments in percutaneous
intervention
During 1977-86 guide catheters, guidewires, and balloon
catheter technology were improved, with slimmer profiles and
increased tolerance to high inflation pressures. As equipment
improved and experience increased, so more complex lesions
were treated and in more acute situations. Consequently,
Canadian Cardiovascular Society classification of angina
Class I
xNo angina during ordinary physical activity such as walking or
climbing stairs
xAngina during strenuous, rapid, or prolonged exertion
Class II
xSlight limitation of ordinary activity
xAngina on walking or climbing stairs rapidly; walking uphill;
walking or climbing stairs shortly after meals, in cold or wind, when
under emotional stress, or only in the first few hours after waking
xAngina on walking more than two blocks (100-200 m) on the level
or climbing more than one flight of stairs at normal pace and in
normal conditions
Class III
xMarked limitation of ordinary physical activity
xAngina on walking one or two blocks on the level or climbing one
flight of stairs at normal pace and in normal conditions
Class IV
xInability to carry out any physical activity without discomfort
xIncludes angina at rest
Percutaneous transluminal coronary angioplasty (PTCA)1977
Stents Athero-ablative devices
(directional coronary atherectomy, rotablator, lasers)
New stent designs and "smart" stents • Pre-mounted
• Increased flexibility
and radial strength
• Covered stents
• Coated stents
• Biodegradable stents
• Drug or gene delivery
stents
• Radioactive stents
Brachytherapy • β radiation
emission
• γ radiation
emission
New balloon designs • Low profile • High inflation
• Short or long
balloons
• Cutting balloons
Adjunctive pharmacotherapy • ADP antagonists
• Glycoprotein IIb/
IIIa inhibitors
• "Designer" drugs
Mid
1990s
onwards
Development in PTCA equipment
(soft tipped guide catheters, steerable guidewires, lower profile balloon catheters)
Mid
1980s
Major milestones in percutaneous coronary intervention
Modern balloon
catheter: its low
profile facilitates
lesion crossing, the
flexible shaft allows
tracking down
tortuous vessels, and
the balloon can be
inflated to high
pressures without
distortion or rupture
5

20. percutaneous transluminal coronary angioplasty can now be
undertaken in about half of patients needing revascularisation
(more in some countries), and it is also offered to high-risk
patients for whom coronary artery bypass surgery may be
considered too dangerous.
Although percutaneous transluminal coronary angioplasty
causes plaque compression, the major change in lumen
geometry is caused by fracturing and fissuring of the atheroma,
extending into the vessel wall at variable depths and lengths.
This injury accounts for the two major limitations of
percutaneous transluminal coronary angioplasty{acute vessel
closure and restenosis.
Acute vessel closure—This usually occurs within the first 24
hours of the procedure in about 3-5% of cases and follows
vessel dissection, acute thrombus formation, or both. Important
clinical consequences include myocardial infarction, emergency
coronary artery bypass surgery, and death.
Restenosisoccurring in the first six months after angioplasty
is caused largely by smooth muscle cell proliferation and
fibrointimal hyperplasia (often called neointimal proliferation),
as well as elastic recoil. It is usually defined as a greater than
50% reduction in luminal diameter and has an incidence of
25-50% (higher after vein graft angioplasty). Further
intervention may be indicated if angina and ischaemia recur.
Drills, cutters, and lasers
In the 1980s, two main developments aimed at limiting these
problems emerged. The first were devices to remove plaque
material, such as by rotational atherectomy, directional coronary
atherectomy, transluminal extraction catheter, and excimer
laser. By avoiding the vessel wall trauma seen during
percutaneous transluminal coronary angioplasty, it was
envisaged that both acute vessel closure and restenosis rates
would be reduced.
However, early studies showed that, although acute closure
rates were reduced, there was no significant reduction in
restenosis. Moreover, these devices are expensive, not
particularly user friendly, and have limited accessibility to more
distal stenoses. As a result, they have now become niche tools
used by relatively few interventionists. However, they may have
an emerging role in reducing restenosis rates when used as
adjunctive treatment before stenting (especially for large
plaques) and in treating diffuse restenosis within a stent.
Intracoronary stents
The second development was the introduction of intracoronary
stents deployed at the site of an atheromatous lesion. These
were introduced in 1986 with the objective of tacking down
dissection flaps and providing mechanical support. They also
reduce elastic recoil and remodelling associated with restenosis.
The first large randomised studies conclusively showed the
superiority of stenting over coronary angioplasty alone, both in
clinical and angiographic outcomes, including a significant 30%
reduction in restenosis rates. Surprisingly, this was not due to
inhibition of neointimal proliferation
—in fact stents may
increase this response. The superiority of stenting is that the
initial gain in luminal diameter is much greater than after
angioplasty alone, mostly because of a reduction in elastic
recoil.
Although neointimal proliferation through the struts of the
stent occurs, it is insufficient to cancel out the initial gain,
leading to a larger lumen size and hence reduced restenosis.
Maximising the vessel lumen is therefore a crucial mechanism
for reducing restenosis. “Bigger is better” is the adage followed
in this case.
Micrographs showing arterial
barotrauma caused by coronary
angioplasty. Top left: coronary
arterial dissection with large flap.
Top right: deep fissuring within
coronary artery wall atheroma.
Bottom: fragmented plaque tissue
(dark central calcific plaque
surrounded by fibrin and
platelet-rich thrombus), which may
embolise in distal arterioles to cause
infarction
Tools for coronary atherectomy. Top:
the Simpson atherocath has a cutter in
a hollow cylindrical housing. The cutter
rotates at 2000 rpm, and excised
atheromatous tissue is pushed into the
distal nose cone. Left: the Rotablator
burr is coated with 10mdiamond
chips to create an abrasive surface. The
burr, connected to a drive shaft and a
turbine powered by compressed air,
rotates at speeds up to 200 000 rpm
Coronary stents. Top: Guidant Zeta stent. Middle: BiodivYsio AS stent coated with phosphorylcholine, a synthetic copy of the outer membrane of red blood cells, which improves haemocompatibility and reduces thrombosis. Bottom: the Jomed JOSTENT coronary stent graft consists of a layer of PTFE (polytetrafluoroethylene) sandwiched between two stents and is useful in sealing perforations, aneurysms, and fistulae
ABC of Interventional Cardiology
6

21. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

22. "Ole tervehditty, saastuttamaton Maria! Mitä hulluutta!"
huudahtivat naiset.
"Tytöt", sanoi koulumestari äreästi, "muistakaa, ett'en suvaitse
ivaa."
"Me emme ivaa, me vakuutamme…"
"Menkää tiehenne, lutukset!"
"Jesus, Jooseppi ja Maria, kuinka epäluuloinen te olette, Don
Juan!" huudahti Ramona.
"Mutta eihän se ole mahdollista…"
"Sanoittehan mahdottomaksi senkin että isä, joka oli kolme kertaa
poikaansa vanhempi, voisi kerran tulla häntä vain kaksi kertaa
vanhemmaksi…"
Tämä muistutus sai koulumestarin punastumaan; hän otti esiin
lyijykynän ja rupesi piirtämään numeroita kirjan kannen valkoiselle
suojapaperille.
Tytöt katselivat huolellisina ja naiset uteliaina hänen numeroitaan.
"Saatteko selvän siitä, Don Juan… saatteko?" kysyi yksi heistä.
"Menkää syrjään vähän matkaa, älkää minua keskeyttäkö", vastasi
koulumestari närkästyneenä.
Hän alkoi uudelleen kirjoittaa numeroita, pyyhkiä pois ja piirtää
uusia, jotta viimein koko paperi oli täynnä numeroita ja tuhrauksia.

23. "No, Don Juan… tuleeko mitään?" kysyi yksi naisista, ja toinen
tuumasi, ivallisesti hymyten:
"Kärsivällisyyttä, naapurit, kyllä tulee!"
"Menkää, sen riivatut!" huusi koulumestari raivostuneena ja viskasi
maahan kynän ja kirjan.
"Tehän olette siis lörpöttelijä vain!" sanoi muuan naisista.
Ja kaikki purskahtivat nauruun.
"Vaimot, vaimot!" änkytti Don Juan, jolta viha miltei tukki suun.
"Taitavin luvunlaskija koko Vozcayassa! Ha, haa!"
Don Juan, joka oli kadottanut viimeisenkin malttinsa, syyti
suustaan joukon haukkumasanoja erityisesti ympärillään olevia naisia
vastaan ja sen jälkeen kaikkia naisia vastaan yleisesti; sitten juoksi
hän sisään kouluhuoneeseen ja paiskasi oven kiinni, jotta pamahti.
Vähän aikaa sen jälkeen olivat tytöt, vasut päänsä päällä, taasen
matkalla Valmasedaan surullisina, huolestuneina ja yhtä
neuvottomina kuin ennen. Millä tavalla voisivat he välttää äitipuolen
iskut? Toivon kipinöitä oli heissä kumminkin virittänyt Ramonan
sanat:
"Menkää, tytöt, älkää peljätkö! Tietäkää että minä menen kotiinne,
ja kyllä hän saa totuuden kuulla, se narttu!"

24. VI.
Kun tytöt saapuivat Valmasedan torille, sanoi Isabel pienille
sisarilleen:
"Jollemme voikaan totella äiti-rouvaa kaikessa, niin totelkaamme
häntä niin pitkälle kuin voimme. Myykäämme joka päärynä samaan
hintaan, ja jotta voisimme alati olla yhtä mieltä, niin pysykäämme
niin likellä toisiamme kuin mahdollista."
Tämän johdosta asettausivat tytöt istumaan liki toisiansa San
Severino-kirkon muurin viereen, kukin vasunsa viereen.
Vähän ajan kuluttua tuli muuan herra Isabelin luo ja kysyi:
"Tyttö, montako päärynää saa yhdellä cuartolla?"
"Seitsemän."
"Tässä seitsemän cuartoa, anna minulle niin monta kuin niillä saa."
Isabel luki yhdeksänviidettä päärynää ja sai seitsemän cuartoa.
"Ettekö osta minultakin?" kysyi Teresa.

25. "Paljonko ne sinulla maksaa?"
"Yhtä paljon kuin hänellä tuolla."
"No, anna minulle neljästä cuartosta."
Teresa antoi herralle kahdeksankolmatta päärynää ja sai neljä
cuartoa.
"Kuulkaa, herra", sanoi Markiitta, "ostakaa yhdellä cuartolla
minultakin, jottei minun tarvitse hävetä sisarien! rinnalla."
"Oikein! Säälin sinua muuten; sinähän olet pienin. Mikä on hinta?"
"Sama kuin toisten."
"No, tässä saat pienen cuartosi."
Kun tytöt taasen olivat yksin, tutkivat he raha-asioitaan ja
huomasivat että Isabelilla oli yksi päärynä ja seitsemän cuartoa,
Teresalla kaksi päärynää ja neljä cuartoa ja Markiittalla kolme
päärynää ja yksi cuarto. Ei näyttänyt käyvän päinsä täyttää
äitipuolen käskyä.
Kului tunti, kului toinen, mutta jälellä olevat päärynät olivat yhä
myymättä.
"Oi äitini! Kuinka käy meille!" huudahtivat tytöt itkien, kun
samassa kuului tam, tram tarararatam — torvien toitotuksia ja
rumpujen pärinää. Väkeä juoksi kiireesti puerta de Mena'n luo.
Pataljoona sotaväkeä marssi esiin. Se hajosi torille ehdittyään.

26. Upseerit ja sotamiehet riensivät kaupitsijain luo ja ostivat niin
paljon hedelmiä kuin käsiinsä saivat, — niitä ei enää paljon ollut
jäljellä.
Muutamat sotamiehet huomasivat tytöt ja ryntäsivät kukkarot
käsissään niiden luo.
"Mitä maksavat päärynät?"
"Kolme cuartoa kappale."
"Hävytöntä!"
"Niitä ei myydä halvemmasta", inttivät tytöt.
Kun sotamiehet tiesivät että oli toisia, jotka mielellään maksaisivat
vaaditun hinnan, eivät he enää tinkineet. Pian tehtiin kaupat ja niin
sai Isabel kolme cuartoa yhdestä päärynästä, Teresa kuusi kahdesta
ja Markiitta yhdeksän kolmesta.
Kun tytöt sitten taas lukivat rahansa, oli heillä kullakin kymmenen
cuartoa. Ja siten oli selviytynyt laskuarvoitus, jota Don Juan,
laskumestari, ei ollut saanut selvitetyksi.

27. VII.
Tuli ilta. Kotirakennuksen vieressä kasvavan kirsikkapuun juurella
tapaamme Martinin, Joakiinan ja Antonion.
Martin lypsää paraikaa vuohta. Joakiina auttaa häntä pitämällä
lypsettävää sarvesta toisella kädellään, toisella pitää hän Antoniota
kädestä.
"Minä tahdon imeä kirjavaa vuohta", sanoo Antonio, joka oli
kasvanut jonkinlaiseksi enkeliksi, härkää väkevämmäksi.
Äiti koettaa viihdyttää häntä.
"Minä tahdon imeä kirjavaa vuohta", kertaa poika.
"No mene sitten junkkari", sanoi viimein Joakiina ja päästi hänet.
Poika lyllersi erästä mustanjuovikasta vuohta kohden, joka juoksi
häntä vastaan ystävällisesti määkyen ja ikäänkuin jo edeltäpäin
tuntien helpotusta täyteläisille utarilleen pojan pehmeitten,
ruusunväristen huulten koskettelemisesta.
Leo, koira, istui arvokkaana vähän kauempana ja katseli
isäntäväkensä toimia, ja Minino, kissa, kulki heidän ympärillään ja

28. näytti tahtovan sanoa:
"Tulenhan minäkin saamaan osani maidosta, vai kuinka?"
Kirjava vuohi, jolla ei ollut karitsaa — kotka oli sen vienyt — seisoi
ihmeen rauhallisena, kun pikku Antonio sitä imi.
"Etkö huomaa, Martin", sanoi Joakiina, joka suuresti nautti tästä
näystä; "etkö jo huomaa, kuinka herttainen, kuinka suloinen hän on,
kun hän tuossa imee, poika, jonka Jumala on minulle antanut? Oi,
sinä kaikkein ihmeellisin kaikkein äitien synnyttämistä pikku
nulikoista, voisin syödä sinut elävältä suudelmillani!"
"Äiti, milloin syödään? Minä tahdon ruokaa!" huudahti poika.
"Mitä?" sanoi Joakiina, "olethan juuri täyttänyt vatsasi vuohen
maidolla."
"Niin, mutta imeä ei ole samaa kuin syödä."
"Oi, kuinka suloinen se poika on! Oikein pikku enkeli!" Ja Joakiina
purskahti nauruun ja suuteli enkeliä, jotta ei tahtonut loppua tulla.
"Siunattu pieni suu! Ettekö huomaa, Ramona, kuinka ihmeen
älykkään pojan Jumala on minulle antanut?"
"Jumala siunatkoon häntä", sanoi naapurivaimo; "Jumala
siunatkoon häntä ja varjelkoon myös hänen äitiänsä, sillä mitä tulisi
hänestä, jos sinä, Joakiina, temmattaisiin hänen vierestään pois?"
"Jos hänen äitinsä kuolisi, niin kuolisi hän itsekin, tämä herttainen
poika, joka on levännyt minun sydämeni alla!" vakuutti Joakiina ja
purskahti itkemään.

29. "Hän ei kuolisi", sanoi naapurivaimo, "yhtä vähän kuin sinun
lapsipuolesi ovat kuolleet. Mutta parempi olisi hänelle, jos hän sinua
ennen kuolisi, kuin että hän saisi äitipuolen, joka ei ole synnyttänyt
häntä."
Joakiinan punakat posket kalpenivat äkkiä. Kauhea, lohduton
ajatus sekausi ensikerran poikaa jumaloivaan rakkauteen, ajatus että
hänen poikansa voisi saada äitipuolen ja kärsiä, mitä Dominikan
tyttäret olivat saaneet kärsiä.
Naapurivaimo, vanha ja kokenut, aavisti mitä Joakiinan mielessä
liikkui ja päätti tehdä uuden ryntäyksen hankkiakseen äidin
turvattomille tytöille, jotka niin kauan olivat äidin rakkautta
kaivanneet.
"Joakiina", sanoi hän juhlallisella äänellä, "Jumala antaa väliin
vanhurskaiden maksaa jumalattomien väärinteot. Äidit kuolevat,
leskimiehet naivat uudestaan ja hankkivat äitipuolia lapsillensa, kun
he eivät voi hankkia äitejä."
"Äitipuolia!… Sydämeni poika!" mumisi Joakiina ja painoi Antoniota
rintaansa vastaan.
Samassa tulivat tiellä näkyviin tytöt, jotka palasivat Valmasedasta.
He olivat iloisen näköisiä.
Joakiina meni heitä vastaan, tervehti heitä lempeästi ja tunsi ensi
kerran halun sulkea heidät syliinsä ja suudella heitä.
Ennenkuin tytöt olivat ehtineet oikein perille, kiiruhtivat he
kertomaan, millä ihmeen tavalla heidän oli onnistunut täyttää
äitipuolensa määräykset.

30. "Joakiina!" huudahti mummo, "etkö näe tässä ihmeessä Jumalan
ohjausta?"
"Näen, näen!" vakuutti Joakiina. "Vihdoinkin avaa Jumala silmäni;
kunpa ei vain liian myöhään…"
"Ei ole koskaan myöhäistä tehdä hyvää!" sanoi Ramona melkein
profeetallisella äänellä.
Ja Joakiina, joka nyt ei enää voinut vastustaa sitä jaloa tunnetta,
joka oli ruvennut puhdistamaan hänen sydäntänsä, avasi sylinsä
tytöille, ja nimittäen heitä ehtimiseen tyttärikseen, jota hän ei
koskaan ennen ollut tehnyt, puristi hän heitä sanomattoman hellästi
rintaansa vastaan, suuteli heitä ja kasteli heitä kyynelillään.
Tänä hetkenä vuodatti varmaan Dominika, joka taivaasta vartioitsi
lapsiansa, pyhän riemun kyyneleitä.
"Martin, Martin!" huusi Ramona ilosta itkien.
"Mikäs on?" kysyi kunnon mies ja kurkisti ulos ovesta.
"Mikä? Näet sinä, Jumala on antanut tyttärilleni äidin."
"Siunatkoon häntä Jumala ja hän, autuas, joka on taivaassa!"
huudahti
Martin ilosta haltioissaan.
Ja hän juoksi pojan luo, jonka hän oli huomannut kirsikkapuiden
takana, sulki hänet syliinsä ja hyväili häntä yhtä sydämellisesti kuin
äiti hänen tyttäriään.

31. Joakiina, joka ei illan pimeydessä ja tunteiltansa saanut täysin
selville, mitä kirsikkapuiden takana tapahtui, loi huolestuneen ja
kysyvän silmäyksen mummoon. Mutta tämä huusi, ihastuksissansa:
"Joakiina! Nyt on poikasi saanut isän!"
PAOSSA
Kirj.
Mauri Jokai

32. I.
Kertomuksemme alkaa maaliskuun 18 p. 1808.
Voittoisat ranskalaiset sotajoukot olivat anastaneet haltuunsa
suurimman osan Espanjaa, ja kuningas oli juuri lähtemäisillään
pakoon Meksikoon, kun Espanjan kansa Aranjuez'issa pystytti
sotalipun vapauttaaksensa valtakunnan ja kuninkaansa Ferdinand
VII:n ranskalaisten vallasta.
Tieto tästä päätöksestä kulki heti kautta koko maan. Pääkaupunki
vietti riemujuhlia, jotka tekivät koko Madridin öisen fata morganan
[kangastuksen] kaltaiseksi, jonka äärettömissä valoaalloissa suurien
loistavien palatsien varjot kohosivat mustaa taivasta kohden,
tuhansien välkkyvien lamppujen muodostamien liekkiviivojen
reunustamina. Kaikissa palatseissa Manzanares'in rannoilla oli
otsikoissa tulikirjaimin sana "la libertad" [vapaus], ja itse syrjäisten
kalastajamökkienkin asukkaat ottivat kykynsä mukaan osaa yleiseen
juhlaan panemalla palavia kynttilöitä ikkunoihinsa ja jutellen
keskenään Cortes'in (säätyjen) kokoontumisesta.
Manzanares'in mustalla pinnalla tulee näkyviin tulinen ihme: kaikin
puolin valaistu laiva, joka on ankkurissa keskellä virtaa ja jonka

33. pyöreät, myöskin lampuilla reunustetut ikkunat loistavat kauas
ikäänkuin jonkun merihirviön tulta sinkoilevat silmät.
Komean kivisillan arkkujen päältä nousee monivärisiä raketteja
pilvipeitteistä taivasta kohden, kuin tahtoisivat ne asettua tähdiksi
sen lakeen. Mutta maan lähettiläät räjähtävät pirstoiksi tuolla
ylhäällä, hajoittaen ympärilleen sinisiä, vihreitä ja ruusunvärisiä
tähtösiä, jotka putoavat takaisin veden pintaan ja siinä hiljaisella
sihinällä sammuvat.
Ja valaistuilla kaduilla tulvaili ja tunkeili lukematon ihmislauma,
iloisia, innostuksesta säteileviä kasvoja; ja vaikk'ei kukaan oikeastaan
ollut täysin selvillä tunteistaan, saattoi kuitenkin lukea jokaisen
sydämestä kuin avatusta kirjasta; ja jokainen piti päänsä pystyssä,
ylpeänä päätöksestä, jonka maa oli tehnyt ja johon hänkin oli
roposen avuksi antanut; ja jokainen kieli innostui puhumaan jotakin
siitä, minkä kaikki tunnustivat olevan jaloa, kaunista ja ihmeteltävää.
Monen riemuisan "eläköön!" huudon tervehtimät avonaiset vaunut
liikkuivat katuja pitkin. Niissä istuja tervehti kaikille suunnille, kuin
olisi hän ollut jokaisen yksityisen ystävä tässä lukemattomassa
väkijoukossa; ja yhä laajemmalle, kadulta kadulle kaikui eläköön-
huuto; ikkunoista liehuivat valkoiset nenäliinat, parvekkeilta
siroteltiin kukkia, hatut ja lakit heiluivat korkealla ilmassa,
innostuneiden sotilaitten ja vapaaehtoisten joukkojen liput liehuivat
tuulessa ja Buen-Retiron muurien kanuunoista paukkuivat
tervehdyslaukaukset.
Herttua Infantado, kuninkaallisen puolueen johtaja, se oli, jota
näin myrskyävillä ja riemuisilla kunnianosoituksilla tervehdittiin.

34. Korkealla tämän tarumaisen näyn yläpuolella kohosi vielä
lumoavampi ilmiö. Yön pimeydessä oli se korkealla ilmassa riippuvan
äärettömän suuren tulikruunun kaltainen. Se oli Buen-Retiron linna;
sen muurit, joita palavat lamput ylt'yleensä peittivät, näyttivät
riippuvan ilmassa, kun yön pimeys yhdisti yhdeksi taivaan ja maan.
Buen-Retiron luona näemme suuren rakennuksen, jonka ensi
kerros ja parvekkeet ovat loistavasti valaistut. Ihan sen vieressä
seisoo synkkä rakennus, ja yhdessä ainoassa sen ahtaista ikkunoista
palaa kaksi ohutta kynttilää.
Tämä synkkä rakennus on… valtiovankila. Yleisen anteeksi-annon
johdosta päästettiin tämän vuoden alussa sen asukkaat vapauteen.
Yksi ainoa jäi — vanki, joka oli murhannut kilpakosijansa ja siitä
tuomittu elinkautiseen vankeuteen.
Hänkin kuuli tuon iloisen melun ja pauhinan kaupungista, näki
komeasti valaistut huonerivit ja niiden otsikoilla sanan Ia libertad; ja
silloin pani hänkin ikkunaansa kaksi palavaa kynttilää — vapauden
kunniaksi!
Meteli tunkeutui kadulta hänen vankilaansa saakka; hän kuuli sen,
ymmärtämättä sen merkitystä. Sen näki hän, että ihmiset iloitsivat,
että he ikäänkuin virkosivat uuteen elämään ja olivat onnelliset;
syytä siihen hän ei tiennyt. Mistäpä hän sen tietäisikään, hän, joka
neljä vuotta oli elänyt erillään maailmasta tässä ikävässä vankilan
komerossa?
Hän nojautui tiheäristikkoiseen ikkunaansa ja ihmetteli kaupungin
suurenmoista valaistusta, juhlallista ulkomuotoa, aaltoilevia
ihmislaumoja ja pitkää, loistavaa vaunuriviä, joka vaivoin pääsi
tungoksessa eteenpäin. Siellä täällä kykenivät hänen silmänsä

35. erottamaan vastapäätä olevien talojen liekkiriveistä sanoja, ja nämät
sanat olivat aina: la libertad! Yhden äänen saattoi hän erottaa
kansan riemuisasta hälinästä; se oli: la libertad!
Suuren, vankilan vieressä olevan rakennuksen ikkunat olivat
monivärisillä lyhdyillä valaistut; ensimäisen kerroksen saleista kaikui
iloinen soitanto, ja ikkunaverhoja vasten syntyi pian katoavia varjoja
nopeasti liitävistä tanssijoista. Toisinaan ilmestyi joku tanssija
naisensa kera lipuilla koristetulle parvekkeelle hengittääkseen raitista
ilmaa ja kootakseen uusia voimia. Avonaisen parvekkeenoven kautta
kadulle tunkeutuvat tuliset fandango-säveleet innostuttivat
muutamia ilon hurjistuttamia nuoria miehiä, jotka juuri ohi kulkivat,
liehuttamaan sulkatöyhtöisiä hattujaan ja innokkaasti huutamaan: "el
rei Fernando!"
"Eläköön!" kaikui joka kerta, samoin kuin ylhäältä: "sen Jumala
suokoon!" Iloinen soitto tukahdutti parvekkeella juuri seisovan parin
kuiskaukset.
"Mitähän on täällä tapahtunut, kun kaikki nuo ihmiset noin
riemuitsevat? Ovatko kaikki nuo tuhannet päässeet juuri vankilasta,
koska he noin innokkaasti heittäytyvät ilon valtaan? Olivatko kaikki
nuo suuret rakennukset vankiloita ja ovatko ne nyt valaistuja vaan
siitä syystä että ne ovat saaneet toisen tarkoituksen? Kuinka tuolla
ylhäällä tanssivat! Oi — nuo ihmiset ovat kaikki oikein onnellisia!"…
Vaipuen ajatuksiinsa silmäsi vanki ikkunoistaan hupaista elämää
tuolla ylhäällä. Hän yksin oli vangittuna; hänelle yksin olivat vieraita
nuo innostuksen sävelet, jotka tunkeutuivat hänen yksinäiseen
vankilaansa saakka. Vielä neljä viikkoa sitten oli hän kuullut
vankeustoveriensa viereisissä kammioissa meluavan, laulavan ja

36. lystiä pitävän; nyt on sekin vaiennut: kaikki vapautettiin — hän yksin
jäi tähän suureen, kolkkoon rakennukseen.
Eräänä päivänä oli tämän talon edustalle ilmestynyt lauma iloisesti
liikkuvia ihmisiä. Neliönmuotoisessa pihassa julkiluettiin
armahduskirja, sitten kuuli hän viereisten kammioiden ovia
aukaistavan, kuuli, kuinka vapautetut yhtyivät omaistensa ja
tuttaviensa kanssa, kuinka he itkivät ja nauroivat; kaikki menivät he
hänen ovensa sivu, ja jo heidän katkonaisissa sanoissaankin ilmeni
heidän miltei mieletön ilonsa. Joka huone tuli tyhjäksi. Iltasella
vallitsi äänettömyys koko tuossa suuressa rakennuksessa; ei
kuulunut missään kahleiden kalinaa; hän yksin oli sinne jäänyt.
Oikealta ja vasemmalta, ylhäältä ja alhaalta, joka paikasta menivät
he menojaan, nuo kolkot naapurit — jokaisen luo oli hyvästiä
sanovan vanginvartijan mukana tullut riemuitsevia tuttavia tai
sukulaisia: hänen ovelleen vain ei ollut kukaan kolkuttanut.
Neljän pitkän vuoden kuluessa oli hän ehtinyt tottua siihen
kolkkoon ajatukseen, että yksin kuolema tulisi pelastamaan hänet
näistä kahleista. Hän oli tottunut yksitoikkoisiin kävelyihinsä ovelta
ikkunan luo ja taas takaisin. Hän oli rakentanut tuttavuutta suurien
hämähäkkien kanssa, jotka vuosi vuodelta rakensivat samaan
nurkkaan verkkonsa, viettäen hänen kanssaan vankilan ikävää
yksinäisyyttä.
Kun hän iltaisin veti esiin huilunsa ja sillä huvikseen soitteli, silloin
kömpivät ne kaikki esiin loukoistaan, kapusivat verkkonsa
äärimmäiselle reunalle, hyppivät edes takaisin seinällä, jäivät
asemilleen ja juoksivat taasen lähemmäksi hänen luokseen.
Neljä vuotta oli hän elänyt oman säännöllisen elinjärjestyksensä
mukaan, kuten ainakin vangit, jotka kärsivällisesti alistuvat

37. osaksensa tulleeseen kohtaloon. Laululla, huilunsoitolla,
piirustuksella, kävelyillä ja ilmaa ennustavien hämähäkkiensä elämän
tarkastamisella sai hän päivänsä kulumaan.
Semmoinen on se elinjärjestys, joka estää vankilan asukkaan
ajattelemasta omaa surkeata kohtaloaan ja varjelee häntä ajatusten
tavallisesta seurauksesta: mielipuolisuudesta.
Jos sittenkin joskus kauhistavat öiset näyt menneisyydestä ja
tulevaisuuden himmeydestä astuivat esiin ja karkoittivat unen
silmistä, haihtuivat ne pian jälleen sen kaikki kukistavan ajatuksen
voimasta, että entisyys kumminkin on auttamattomasti mennyt,
tulevaisuus on ijäisyyden oma ja nykyhetki vietettävä vankilan neljän
seinän välissä. Silloin oli vangin tapana istua lujalla rautaristikolla
varustetun ikkunansa ääreen ja hitaasti laskea vastapäisten kattojen
tiilikivien lukua, rivi riviltä, kunnes sielu, tästä ajatuksia tappavasta
toimesta tykkänään väsähtäneenä, vaipui itseensä.
Kesäisin siroitteli hän siemeniä ikkunalle. Pikkulinnut tottuivat
tuohon, lensivät ristikon raudoille ja noukkivat, lauloivat ja
visertelivät. Talvisin istui hän pienen rautauunin eteen ja tirkisteli
hehkuviin hiiliin.
Pitkällinen tirkisteleminen tuleen on onnettomalle sielulle
erinomaisen terveellistä, sillä se haihduttaa ajatukset. Liekki paisuu,
kiemurtelee milloin oikealle, milloin vasemmalle, kipinät säihkyvät
milloin oikeaan, milloin vasempaan, aina on eloa ja sihinää
hiiloksessa, hiilen hehkuva puna muuttuu alituisesti kiiltävän
valkoiseksi, siksi kunnes taas sen ympärille muodostuu musta
tuhkaverho. Liekki toisensa perästä sammuu, kunnes viimeinenkin
pala on hiiltynyt. Vihdoin vaipuu sielu väsyneenä lepoon, tietämättä
missä se kaiken aikaa on oleillut.

38. Tämän meidän vangitun sankarimme elinjärjestyksen olivat yhden
ainoan päivän tapaukset tykkänään mullistaneet. Hirveän
kiihkoisessa mielentilassa lähti hän ikkunansa luota ja heittihe
kylmälle vuoteellensa nukkuakseen. Mutta kadulla vallitseva melu ja
naapuritalosta kuuluvat soiton sävelet ajoivat hänet pian ylös
leposijaltaan. Hän nousi ja mitteli kiivain askelin ja levottomasti
vankilansa lattiata.
Pitkän ajan kuluttua melu vihdoin taukosi kadulta. Nyt luuli hän
voivansa nukkua rauhallisesti ja pani uudestaan maata; mutta mitä
hän oli kuullut, se yhä vaan kaikui hänen korvissaan. Hänen
sielussaan kohosi kammottava vastakaiku noihin kaikilta puolin
kuuluneisiin ääniin. Sydämen myrskyinen tykytys ei suonut hänelle
lepoa; veri virtasi kiihkeästi hänen suonissaan. Yhä vielä luuli hän
kuulevansa miljoonia ja taas miljoonia ääniä; kiihkoisena syöksähti
hän vielä kerran ylös vuoteeltaan ja siveli muutaman kerran otsaansa
kädellään. Otsa oli hehkuvan kuuma, käsi kylmä kuin jää. Kynttilät
ikkunoissa olivat loppuun palaneet. Hän kuunteli, tavoittaaksensa
edes yhden ihmisäänen, joka karkoittaisi haavekuvat hänen
sielustaan. Kuolon hiljaisuus vallitsi! — Muutamassa nurkassa oli
kärpänen takertunut hämähäkin verkkoon. Hämähäkki hääri sen
ympärillä, punoen lankojaan yhä tiheämpään, ja kärpänen oli
tahtomattansa joutunut turmiolliseen kudokseen.
"Haa, sinäkin — siis olet sinäkin vanginvartija?" huusi vanki,
hypähtäen vuoteeltaan; ja rientäen verkon luo vapautti hän vangitun
kärpäsen varmasta kuolemasta. Hän katseli hyönteisen iloista lentoa
semmoisilla tunteilla, kuin olisi hän itse vapautettu suuresta
taakasta. Hämähäkki katosi loukkoon.

39. "Mihinkähän se on voinut paeta", puheli vanki miettiväisenä
itsekseen.
"Mihinkä pääsit, sinä katala murhaaja", huusi hän kadonneelle
hämähäkille äkillisen vihan vallassa. "Siksikö vain oletkin vankilaani
asuntosi rakentanut, jotta tappaisit minun vieraani? Minä tapan
sinut, sinä mykkä salamurhaaja; et saa koskaan enää täällä vaania
noita hupaisia, vilkkaita, auringon säteistä iloitsevia, kultasilmäisiä
olennoita!"
Ja nopeasti tarttui hän nurkassa olevaan hiilihankoon ja ryhtyi
ajamaan hämähäkkiä takaa; mutta tämä pujahti pois verkostaan,
juoksi ylös seinää myöten ja katosi yht'äkkiä hänen silmistään sillä
kohdalla, jossa uunitorvi oli yhdistetty seinään.
Lapsellisessa raivossa, joka oli ihan hänen silloisen mielentilansa
mukaista, nousi vanki tuolille tavoittaaksensa huonekumppaniansa.
Minne se on voinut piiloutua?
Hän haki hakemistaan… vihdoin huomasi hän halkeaman, joka
kuumuuden vaikutuksesta oli syntynyt seinään. Tämän halkeaman
kautta oli hämähäkki päässyt takaa-ajajansa käsistä.
Silloin heräsi äkkiä hänen sielussaan ajatus.
"Kuinkahan olisi, jos koettaisit tuosta pujahtaa ulos? Miksi en
minäkin voisi löytää tuosta pääsypaikkaa?"
Tämä ajatus juurtui syvälle hänen sieluunsa — ajatus, että voisi
päästä vapaaksi — päästä pois täältä — olla vapaa — uusin voimin
liikkua maailmassa, kuten miljoonat muut!!

40. Kynttilät olivat sillä välin palaneet sammuksiin. Hän laskeutui
pimeässä vuoteelleen. "Olla vapaa!" — ne sanat kaikumistaan
kaikuivat hänen levottomassa sielussaan kehotushuutona.

41. II.
Naapuritalosta yhä kaikui iloinen soitanto.
Tämän palatsin omistaja oli donna Serena de Reynos, jonka
saleihin tänä iltana oli kokoontunut lukuisa seurue. Iloiset,
huolettomat herrat ja naiset huvittelivat tanssisalissa vilkkaalla ja
hauskalla keskustelulla ja huolia haihduttavalla tanssilla.
Mimosaryhmäin suojassa, jotka olivat asetetut salin nurkkiin, näkyi
siellä täällä joku pari seisovan, salaperäisesti kuiskaillen — nopeasti
poistuen, kun luulivat huomanneensa vakoojan silmän heitä
seuraavan. Edes takaisin käveleviä vanhoja ylimyksiä tervehtivät
sievistelevällä tavalla keveäjalkaiset ja kumminkin väsyneet
kaunottaret, jotka pian taas katosivat tanssin hurmaavaan
pyörteeseen.
Sillä välin olivat vanhemmat ja vakavammat vieraat asettuneet
tanssisalin viereiseen soittosalonkiin, jossa jo ennen heitä istui
useampia politikoivia herroja ja tarkkasilmäisiä naisia, jotka eivät
enää olleet itseoikeutettuja osanottajia tanssiin, vaan jotka
kumminkin olivat asettuneet istumaan lähelle tanssisalia sen
tapauksen varalta, että jonkun mieleen johtuisi pyytää heitä tanssiin.
Tanssin lomahetkiä käytti eräs vanhanpuoleinen nainen istuakseen

42. piaanon eteen. Hän soitteli mitä vaikeimpia kappaleita, heittäen joka
kerta asianomaisten ihmettelyhuutojen jälkeen batistiliinansa
valkeiden norsunluisten koskettimien yli ja antaen sitten sormiensa
solua pitkin peitetyitä, näkymättömiä koskettimia.
Viereisissä saleissa istui vanhempia naisia whistipöytäinsä ääressä
järjestellen korttejansa taitavasti kuin sotapäälliköt. Pienessä
komeassa sivuhuoneessa oli pöydällä sanomalehtiä, kirjoja sekä
vaskipiirroksia aistikkaassa epäjärjestyksessä; siellä istui yksi ainoa
vieras, joka selaili koruteoksia ja tuon tuostakin puheli itsekseen.
Talon emäntä kulki kaikkien huoneiden läpi, pannen vieraissaan
vireille hupaisen seurustelun, jonka jo pelkkä hänen ilmaantumisensa
sai virkistymään ja jalostumaan.
Tanssijat eivät tarvinneet kehoituksia, mutta soittosalissa tapasi
hän korkeakasvuisen herran, jonka muutoin niin hyvänsävyisillä
kasvoilla nyt näytti lepäävän sanomaton suru, hajamielisyys tai
ikävystyminen.
Rouva lähestyi häntä, laski hiljaa kätensä hänen olkapäälleen ja
kysyi, miks'ei hän huvitellut? "Teillä ei varmaankaan ole ketään
riitakumppania, niinkö?"
"Todellakin, kaunis emäntä", vastasi puhuteltu, "mitään muuta ei
minulta puutu! Nämä lapset myöntävät heti oikeaksi kaikki, mitä
minä väitän. Ei ole ketään, jonka kanssa voisin väitellä!"
"Kylläpä semmoinen löydetään", puhui kreivinna veitikkamaisesti
naurahtaen, ja silmäillessään nopein, tutkivin katsein seuraa
ympärillään huomasi hän nyt piaanon ääressä istuvan naisen, joka
soitteli valkoisella liinalla peitetyillä koskettimilla ja näytti tahtovan

43. herättää ihmettelyä. Ja todella onnistuikin hänen vetää luokseen
muutamia suuresti ihmetteleviä.
"Mitä silmänkääntämistä tuo on, hyvä täti?" sanoi donna Serena
käyden lähemmäksi. "Tuota en voi sanoa taiteeksi; se todistaa vain
kätevyyttä. Soittakaa toki mieluummin: la hya del campo. Te osaatte
sen soittaa mainiosti, ja saatte nähdä, että se tekee paljoa
suuremman vaikutuksen."
Neiti ymmärsi oikein noiden sanojen merkityksen; ja tuon tutun
marssin ensi säveleitä seurasi heti myrsky kätten taputuksia, jotka
todistivat, ettei donna Serena ollut pettynyt.
Donna Serena pujahti sillä välin takaisin saliin, jossa vanhemmat
naiset istuivat pelipöytäin ääressä. Lähellä erästä näistä, puoleksi
tämän peittämänä, puoleksi pois kääntyneenä, istui nuori
valkoverinen nainen, joka ei näyttänyt ottavan osaa mihinkään
huvituksiin.
Hän oli ihmeen kaunis englannitar, joka tuskin vuosi sitten oli
mennyt naimisiin espanjalaisen caballeron kanssa — hento, vaalea
olento, syvät siniset silmät, pitkät silkkiset hiuspalmikot ja kasvoissa
hurskas, raskasmielinen katse. Puku oli varsin yksinkertaisesta
kankaasta, johon oli kirjailtu hienoja silkkisiä kukkaköynnöksiä.
Donna Serena kallistui tuon hennon, miettiväisen naisen puoleen
ja kuiskasi hänen korvaansa:
"Miehesi on saapunut."
Keveä puna lensi puhutellun kasvoille, ja hänen silmänsä loistivat
kuin kirkkaat tähdet. "Pysy vaan täällä", lohdutti häntä Serena, "hän

44. tulee kohta tänne."
Nuori englannitar jäi entiseen asemaansa, nyt kumminkin paljoa
tyytyväisemmän ja hilpeämmän näköisenä kuin ennen.
Serena ei tavannut missään sitä, jota etsi. Lopuksi heitti hän
silmäyksen sivuhuoneeseenkin. "Ahaa, tännekö olette piiloutunut",
huusi hän herralle, joka penkoi kirjoja ja sanomalehtiä. "Tavoistanne
teidät aina tuntee: kun vaan näette kirjoja, ette voi estää oppineen
tapoja ilmaantumasta. Mutta että olette noin piiloutunut! — Ettekö
siis koskaan tanssi?"
"Siihen olen liian vanha, hyvä armollinen rouva", vastasi hämillään
herra, joka katsoi voivansa ruveta pisteliääksi, kun kuuli itseään
oppineeksi mainittavan.
"Tulkaa siis minun mukaani", sanoi emäntä, pistäen käsivartensa
itsepäisesti istuvan kansanvaltalaisen kainaloon. "Minä teen teidät
tutuksi erään henkilön kanssa."
"Kuka se olisi?" kysyi toinen yhä istuen.
"Don Aquiles de Mendoza."
"Oh, tuo kuuluisa mies, jota sanotaan don Godoyn oikeaksi
kädeksi; vaikka suuremmalla syyllä tulisi sanoa vasemmaksi kädeksi,
sillä hän tekee taitamattoman teon toisensa perästä. Sitäpä miestä
on hupainen tavata", vastasi herra nauraen, ja antoi kreivinnan viedä
hänet salien läpi tuon pitkän herran luo, joka etsi riitaveljeä.
Esittelyn jälkeen jätti donna Serena herrat kahden kesken, ja jo
ennenkun hän oli salista pois ehtinyt, saattoi hän suureksi

45. tyytyväisyydekseen huomata, että molemmat jo olivat takertuneet
toisiinsa ja riita oli leimahtanut ilmi kuin "tuli tappuroissa".
Hyvä neiti oli ruumiillisesti väsyneenä poistunut piaanon äärestä;
hän ei muistanut koskaan koko aikana, jona hän oli taidettaan
harjoitellut, saavuttaneensa niin loistavaa menestystä, kuin tänään.
"Tänään olette saanut voiton itsestänne, hyvä täti", sanoi Serena,
kumminkin äänenpainolla, joka yhtä hyvin saattoi ilmaista pilantekoa
kuin totta.
"Nuoriso on aivan ihastuksissaan, rakas sisarentytär, ja jos vielä
saisin sinulta kuulla 'Maurilaisten hyvästijätön Cordovalle', ei minulta
tänä iltana jäisi mikään toivo täyttämättä."
Serena, joka näki, että täti oli liian väsynyt, voidakseen enää antaa
todisteita soittotaidostaan, istui piaanon ääreen ja alkoi soittaa
"Maurilaisten hyvästijättölaulua".
Jo ensi säveleiden kaikuessa vaikeni hälinä viereisissä saleissa, ja
itse tanssijatkin naistensa kera riensivät kevein, mutta nopein askelin
soittosaliin, asettuen talon emännän ympärille, johon nyt kaikkien
silmät olivat suunnatut.
Kaunis emäntä saattoi olla noin kolmenkymmenen ikäinen ja siis
siinä iässä, jolloin Euroopan naiset ovat kauneimmillaan. Hänen
kasvojensa jaloissa juonteissa kuvastui selvästi jonkinlainen
majesteetillinen kaipuu. Kerrottiin, että häntä muutamia vuosia sitten
oli kohdannut suuri onnettomuus, mutta siitä ei mielellään puhuttu.
Sormien liikkuessa soittokoneen norsunluisilla koskettimilla toivat
hänen alabasterinvalkeat, miltei läpikuulakat kätensä siitä ilmoille

46. tuon laulun säveleitä, jonka säveltäjä oman teoksensa hurmaamana
oli lyönyt päänsä murskaksi. Hänen solakka vartalonsa näytti silloin
korkeammalta, hänen silmistään hehkui yliluonnollinen loiste ja
sysimustat suortuvat hänen otsallaan värähtelivät. Innostuneeseen
soitantoon sekautuivat huokaukset hänen liikkumattomilta huuliltaan.
Joka väre, joka tunne, jonka hän loihti esiin koskettimista, kuvastui
hänen kasvoissaan, joiden juonteisiin hänen jalo sielunsa oli lyönyt
leimansa. Vienoa tulisuutta, joka laulussa leimuaa, kiihkoisia
toisteluja, surullisen kolkkoa mielikuvitusta, kammottavan tuskan
tunnetta, joka saa voimakkaan sydämen valittamaan ja tekee heikon
mielettömäksi, kaikkea tätä säesti hänen kauniin sielunsa tasapaino.
Valkeat kuin lilja olivat hänen kasvonsa, huulet vapisivat,
silmäkulmien yli näyttivät pilvet kevein siiven-iskuin liitävän,
vaaleansininen hyasintti hänen lumivalkealla povellaan värisi, ja kun
vienoa soittoa taas seurasi epätoivon raivoisat sävelet, surullisen
kunnialoiston toivo, nuo hurjat, tulta suitsuavat, myrskynkiihkoiset
soinnut: silloin tulistuivat hänenkin kasvonsa, niilläkin kuvastui
sisällinen liekki, silmät säihkyivät salamoita kuten jalokivet ja
puoliavointen huulten ympäri liiteli vastustamattoman hurmaava
hymy. Sitten kävi laulu taas vienommaksi, hiljaisemmaksi, yhä
hiljaisemmaksi, kuollen, valittaen, ja sävelet kaikuivat kuin kuolevan
joutsenen viimeiset siiven-iskut. Kauniin naisen kasvot olivat
metsäruusun väriset, kun hänen puoleksi suljetuista silmistään putosi
kyynelhelmi. Kaikkien katseet olivat häneen kääntyneet, jokainen
sielu seurasi hänen sielunsa lentoa ja kyllä useamman kuin yhden
läsnäolijan povesta nousi salaperäinen huokaus. Ei kukaan tuntenut
itseään kyllin arvolliseksi häntä saavuttaakseen, häntä omistaakseen.
Tämän ylevän olennon edessä muuttui kaikki rakkaus
kunnioitukseksi, jumaloimiseksi. Riemua hän ei kellekään suonut,

47. mutta tuskakin, jonka hän tuotti, oli monin verroin suloisempaa kuin
kaikki suosio, minkä nainen voi meille suoda.
Häntä täytyi kohdella niin hellästi kuin ainoanlaatuista kukkaa, jota
ei missään muualla tavata, jonka kauneudesta jokainen iloitsee,
mutta jota ei kenenkään ole sallittu poimia — joka on niin
kallisarvoinen, että itse sen omistajakin kadehtii omaa onneaan. Hän
olikin lumonnut kaikki, ja itse nuo kaksi riitaveljeä unhottivat niin
tyyten toisensa, että he nyt seisoivat käsi kädessä eivätkä voineet
temmata pois silmiään innostuneesta naisesta.
Miltei samalla hetkellä saapui joukkoon uusi vieras, omituinen
katse kasvoissaan, päätänsä pitempi ympärillä olijoita. Espanjalainen
piikkiparta, laihat, ilkulliset kasvot, otsa, joka ilmaisi henkistä
etevyyttä, säihkyvät silmät, joista toisen eteen nelikulmainen lasi oli
puristettu — tämä kaikki antoi hänen ulkomuodolleen jotakin
omituista ja osoitti hänen olevan niitä ihmisiä, jotka ovat
seuraelämän vitsauksia.
Niin pian kuin Serena oli tulijan huomannut, nousi hän heti
istuimeltaan, riensi hymyillen hänen luokseen ja tarttui hänen
käteensä, esitelläksensä hänet seuralle veljenään, don Jacintona.
Piiri laajeni nopeasti, tehdäkseen tilaa vieraalle, joka terävillä
silmillään silmäili joka haaralle niin tarkoin, kuin olisivat kaikki olleet
hänelle vieraita.
Ensin riensi hänen luoksensa nuori majuri, pulska viiksiniekka
lansierisoturi, joka reippaasti pudisti hänen kättänsä.
"Kuka tämä mies on?" kysyi kreivi lystillinen juonne kasvoissaan,
tarkastaen tervehtijää kiireestä kantapäähän saakka, "Taidatpa totta

48. tosiaan olla lankomieheni haudasta noussut haamu, vaikka sinut
seitsemän kuukautta sitten peitettiin yliopiston kirjapölyyn?"
Seurue purskahti nauruun.
"Täällä on vielä useita muitakin vieraita, joita kaksikuukautisen
poissaolosi jälkeen tuskin taidat tuntea —", puhui veitikkamaisesti
hymyillen Serena, tuoden yhdestä salin ovesta veljeänsä vastaan
tuon nuoren, solakan englannittaren, joka iloisesti hämmästyen
ojensi kreiville hennon kätösensä ja tervehti häntä puhtaimmalla
kastiliankielellä: "Taivas sinua siunatkoon, rakas puolisoni!"
Donna Serena taputti lapsellisella ilolla käsiänsä; itse kreivikin
unhotti hetkeksi tapansa. Samassa kun entinen hienosti
pahankurinen katse hänen kasvoissaan muuttui iloiseksi
hämmästykseksi, kallistui hän alas kauniin rouvansa käden puoleen
ja suuteli sitä kiihkoisen liikutuksen valtaamana. Kun hän taas
katsahti ylös, oli entinen veitikkamainen ja ivallinen katse palannut
hänen kasvoihinsa.
"Oletpa tosiaankin poissaollessani tehnyt vaimostani oikean pienen
herttaisen… papukaijan", sanoi hän nauraen, donna Serenaan
kääntyen.
"Niinkö?"
Molemmat naiset heittivät nopeasti ja huomaamatta toisiinsa
silmäyksen.
"Jotta muuten näin monen tuntemattoman joukossa tapaisit
luonani joitakuita tuttaviakin", sanoi Serena kreiviin kääntyen, "niin

49. seuraa minua." Ja nyt esitti hän veljelleen nuo kaksi valtiollista
riitaveljeä.
Kreivin huulilta pääsi leikillinen "Ohoh!" huudahdus, joka kuului
melkein kuin äkkiä tukahtetun naurun loppuhohotus; sitä seurasi
pian hiljainen naurahdus ja kaikkien nähden teki kreivi, tuo
pahankurinen ilme kasvoillaan, ristinmerkin, ikäänkuin torjuakseen
luotaan jotakin pahaa.
Toinen herroista huomasi tämän ja vastasi nauraen:
"Eikö niin, herra kreivi, eihän ole hyvä olla pahan hengen
läheisyydessä?"
"Kun se päälle päätteeksi ilmestyy oikein kaksittain. Mitähän, jos
don Manuel Godoy näkisi 'oikean kätensä' kietoutuneen don
Escoigniz'in käsivarteen?"
Molemmat huomasivatkin nyt vasta, että he olivat käsikädessä
seisoneet. Nyt irtautuivat he kiireesti toisistaan. Kreivi asettui
nauraen molempien väliin ja tarttuen kumpaisenkin käsivarteen pyysi
hän:
"Antakaa minun olla kahleena, joka pitää teidät koossa."
Samassa aukaisi palvelusväki ruokasalin ovet ja vieraat riensivät,
välittäen viisi koko espanjalaisesta etiketistä, kirjavassa tungoksessa
ruokien luo.
Täällä saattoi yhdellä silmäyksellä nähdä koko vierasjoukon, joka
tähän saakka oli ollut hajaantuneena eri huoneisiin, ja huomata,
mitä kaikkia omituisia aineksia seurassa oli.

50. Silloinen aika oli yhdistänyt kaikkien puolueitten ja mielipiteitten
kuuluisimmat edustajat, ylpeän ylimyksen ja vielä ylpeämmän
tasavaltalaisen. Täällä seisoi kuuluisa runoilija, tuolla harmaapää
soturi, tuossa seinään nojaten sanomalehtimies, tuossa nuori
mustaverinen kansanpuhuja tai vanha naurahteleva hidalgo — ja
keskustassa oleva naismaailma oli kuin ruusuköynnöksillä kietonut
koko tämän eriaineksisen seuran yhteen, kaikki toisiinsa sulattanut.
"Ajatus on todella kaunis", sanoi Jacinto, tarjoten Serenalle
käsivartensa. "Sinä tahdoit saattaa meitä kaikkia lähemmäksi
toisiamme, yhdistää meidät; katsoppas nyt ympärillesi ja ota selkoa
siitä, paljonko olet aikaan saanut."
"Tarkastelehan vaan", jatkoi hän, viedessään Serenaa salin läpi,
"näitä rehellisiä ihmisiä!" — ja puhuja oli sen näköinen, kuin olisi
torttutaikinasta leivottu kuva, jota hän nyt kädessään käänteli, ollut
hänen tutkimuksiensa esineenä — "kuinka erilaisiin ryhmiin he nytkin
vielä kokoontuvat. Joka nurkkaan on eri seurue keräytynyt, eivätkä
he toiseen joukkoon kuuluvan kanssa lyöttäydy puheisiin muutoin
kuin jos sattumalta yhteen joutuvat. Huomaahan nyt, tuolla tapaa
rauhanpuolueen mies erään don Infantadon puoluelaisen. Don
Manuelin mies on happamen näköinen, toinen naurahtaa. Nyt he
yhtyvät — he eivät kumpikaan voi päästä toistaan väistämään. Äkkiä
tekee don Manuelin edustaja naurahduksen yrityksen ja samassa
muuttaa don Infantadon mies muotonsa vakavaksi. He sanovat pari
sanaa toisilleen, sitten menee kumpikin taas omaa tietänsä. Rauhan
miehen kasvot taas venyvät pitkiksi, toinen nauraa partaansa.
Tuommoistenkin miesten sulattaminen toisiinsa olisi maailman
kahdeksas ihme."

51. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com