heillä oli lyhyempi mekko ja päässä hattu, kun taas naispuolisilla oli
pitempi vaippa ja päässään hilkka.
Olisi muuten osoittanut perin huonoa tahtoa, ellei prologin
runoudesta olisi käsittänyt, että Maanviljelys oli naimisissa Kaupan ja
Papisto Aatelin kanssa, ja että nuo molemmat onnelliset parit
yhdessä omistivat komean kultadelfiinin [dauphin merkitsee sekä
delfiiniä että Ranskan kruununperillistä], jonka he sanoivat
antavansa puolisoksi ainoastaan kauneimmalle. Siksi he kulkivat
ympäri maailmaa etsien tätä kaunotarta. Hylättyään järjestään
kaikki, Golkondan kuningattaren, Trebizonden prinsessan, tatarilaisen
suurkaanin tyttären ym., ym. olivat Maanviljelys ja Papisto, Aateli ja
Kauppa tulleet hetkiseksi levähtämään Oikeuspalatsin
marmoripöydälle ja tarjoamaan samalla arvoisalle yleisölle koko sen
varaston moraalisia mietelmiä ja kaunopuheisia perusohjeita, joita
siihen aikaan voitiin ladella filosofisen tiedekunnan edessä
tutkinnoissa, väittelyissä, akateemisissa puheissa ja promotioissa,
joissa maisterit saivat lisensiaatinhattunsa.
Tämä kaikki oli todellakin sangen kaunista.
Koko tuossa kuulijajoukossa, jonka ylle nuo neljä vertauskuvallista
henkilöä vuodattivat kuvakielivirtojaan, ei kuitenkaan kellään ollut
niin tarkkaavaista korvaa, niin kiivaasti sykkivää sydäntä, niin
rauhatonta silmää, niin kurkottelevaa kaulaa kuin oli kirjailijan,
runoilijan, lyhyesti, kunnon Pierre Gringoiren silmä, korva, kaula ja
sydän, hänen, joka ei jokin hetki sitten ollut voinut olla ilmaisematta
nimeään parille kauniille tytölle. Hän oli palannut paikalleen pylvään
taa muutaman askeleen päähän heistä ja sieltä kuunteli, katseli ja
nautti täysin siemauksin. Ne myötätuntoiset hyvähuudot, joilla hänen
prologinsa alkua oli tervehditty, kaikuivat vielä hänen korvissaan, ja