Adult Development and Aging Cavanaugh 7th Edition Test Bank

Adult Development and Aging Cavanaugh 7th Edition Test Bank
Adult Development and Aging Cavanaugh 7th Edition Test Bank
Adult Development and Aging Cavanaugh 7th Edition Test Bank

1. Download the full version and explore a variety of test banks
or solution manuals at https://testbankbell.com
Adult Development and Aging Cavanaugh 7th Edition
Test Bank
_____ Follow the link below to get your download now _____
http://testbankbell.com/product/adult-development-and-aging-
cavanaugh-7th-edition-test-bank/
Access testbankbell.com now to download high-quality
test banks or solution manuals

2. Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at testbankbell.com
Test Bank for Adult Development and Aging, 6th Edition:
Cavanaugh
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-adult-development-and-
aging-6th-edition-cavanaugh/
Test Bank For Adult Development and Aging 8th Edition
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-adult-development-and-
aging-8th-edition/
Human Development Life-Span View 7th Edition Kail
Cavanaugh Test Bank
http://testbankbell.com/product/human-development-life-span-view-7th-
edition-kail-cavanaugh-test-bank/
Test Bank for Hematology in Practice 3rd Edition Ciesla
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-hematology-in-
practice-3rd-edition-ciesla/

3. Statistics for the Behavioral Sciences Gravetter 9th
Edition Solutions Manual
http://testbankbell.com/product/statistics-for-the-behavioral-
sciences-gravetter-9th-edition-solutions-manual/
Fundamental Accounting Principles Wild 19th Edition
Solutions Manual
http://testbankbell.com/product/fundamental-accounting-principles-
wild-19th-edition-solutions-manual/
Test Bank for Introduction to Psychology, 9th Edition:
Kalat
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-introduction-to-
psychology-9th-edition-kalat/
Test Bank for 3-2-1 Code It!, 2020, 8th Edition, Michelle
Green
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-3-2-1-code-it-2020-8th-
edition-michelle-green/
Test Bank for Pharmacology for Nurses A Pathophysiologic
Approach 5th Edition
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-pharmacology-for-nurses-
a-pathophysiologic-approach-5th-edition/

4. Solution Manual for Fundamentals of Engineering Economics,
3/E 3rd Edition Chan S. Park
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-fundamentals-of-
engineering-economics-3-e-3rd-edition-chan-s-park/

5. Adult Development and Aging Cavanaugh 7th
Edition Test Bank
full chapter at: https://testbankbell.com/product/adult-development-and-
aging-cavanaugh-7th-edition-test-bank/
1. Dismissing an older person's account of their physical aches and pains by saying "What do you expect for
someone your age?" is a form of
a. ageism. b.
gerontology. c. life-span perspective.
d. age effects.

ANSWER: a
REFERENCES: Perspectives on Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.01 - What is gerontology? How does ageism
relate to stereotypes in aging?
KEYWORDS: Applied

2. The cohort of individuals born between the years 1946 and 1964 are, on
average, a. the most active and healthiest generation to reach old age in
history.
b. most likely to be unemployed during the retirement years.
c. more likely to experience ageism than any other cohort in
history. d. most likely to be in poor health in older age.

ANSWER: a
REFERENCES: Perspectives on Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.01 - What is gerontology? How does ageism
relate to stereotypes in aging?
KEYWORDS: Conceptual

3. A manager of a department store tries to avoid hiring people over the age of 65 because he believes they
cannot handle the stress and that they take longer to learn the job than people who are younger. The belief of
the manager is known as
a. contextualism. b.
socialization. c. ageism.
d. dysthmia.

ANSWER: c
REFERENCES: Perspectives on Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.01 - What is gerontology? How does ageism
relate to stereotypes in aging?
KEYWORDS: Applied

4. Gerontology is
a. the same thing as ageism.
b. the study of prejudice and discrimination towards the
elderly. c. the study of aging.
d. the study of how chronic illnesses progress over time.

6. ANSWER: c
REFERENCES: Perspectives on Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.01 - What is gerontology? How does ageism
relate to stereotypes in aging?
KEYWORDS: Conceptual

7. 5. A key premise of the life-span perspective is
that a. biological changes are the most
important.
b. events that happen in old age are more important than earlier
experiences. c. social changes are the most important.
d. aging is a lifelong process that begins at conception and ends at death.

ANSWER: d
REFERENCES: Perspectives on Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.02 - What is the life-span perspective?
KEYWORDS: Conceptual

6. Multidirectionality refers to
a. development and aging involving both decline and growth.
b. the ability to change and improve abilities over time and with development.
c. the fact that each of us is affected by a variety of factors, both positive and
negative. d. our differing cultural backgrounds.

ANSWER: a
REFERENCES: Perspectives on Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.02 - What is the life-span perspective?
KEYWORDS: Conceptual

7. Plasticity refers to
a. development and aging involving both decline and growth.
b. the ability to change and improve abilities over time and with development.
c. the fact that each of us is affected by a variety of factors, both positive and
negative. d. our differing cultural backgrounds.

ANSWER: b
REFERENCES: Perspectives on Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.02 - What is the life-span perspective?
KEYWORDS: Conceptual

8. Understanding that development is shaped by biological, psychological, sociocultural, and life-cycle forces
defines which feature of the life-span perspective?
a.
multidirectionality
b. plasticity
c. historical context
d. multiple
causation

ANSWER: d
REFERENCES: Perspectives on Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.02 - What is the life-span perspective?
KEYWORDS: Conceptual

8. KEYWORDS: Applied

9. Which of the following statements is true regarding the population in the United States?
a. The fastest growing segment of the U.S. population is the over-85
group. b. There are more men than women in all segments of the elderly
population.
c. The baby boomers are the smallest cohort of individuals ever to reach old age.
d. By 2050, the population distribution in the United States will resemble the shape of a rectangle.

ANSWER: a
REFERENCES: Perspectives on Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.03 - What are the characteristics of the older adult
population?
KEYWORDS: Factual

10. Relative to the population of older European Americans, the number of older ethnic
Americans is a. decreasing.
b.
increasing. c.
similar.
d. decreasing among women, while increasing among men.

ANSWER: b
REFERENCES: Perspectives on Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.03 - What are the characteristics of the older adult
population?
KEYWORDS: Factual

11. Population trends in the United States, specifically the continuing rise in the number of elderly
people, are a. unique and specific to the United States.
b. not unique because the population of elderly persons is increasing in most parts of the
world. c. also seen in Africa but not elsewhere in the world.
d. also seen in Europe but not elsewhere in the world.

ANSWER: b
REFERENCES: Perspectives on Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.04 - How are they likely to
change? KEYWORDS: Factual

12. Menopause is an example of which force of
development?

9. KEYWORDS: Applied

a. life-cycle forces b. psychological
forces c. biological forces d. histological
forces

ANSWER: c
REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.05 - What four main forces shape development?

10. KEYWORDS: Applied

13. Characteristics that make us individuals, such as one’s personality, are the result
of
a. life-cycle forces. b. psychological
forces. c. biological forces. d. histological
forces.

ANSWER: b
REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.05 - What four main forces shape development?
KEYWORDS: Applied

14. Normative age-graded influences are events
that a. are unique to each person.
b. occur at a specific age for each person.
c. generally occur around the same age for most
people. d. rarely occur to any individual.

ANSWER: c
REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.06 - What are normative age-graded influences,
normative history-graded influences, and nonnormative influences?
KEYWORDS: Conceptual

15. Which of the following is an example of a normative age-graded influence on development?
a. learning to drive a car
b. living during the Great
Depression c. winning the lottery
d. contracting AIDS

ANSWER: a
REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.06 - What are normative age-graded influences,
normative history-graded influences, and nonnormative influences?
KEYWORDS: Applied

16. The age at which one gets married or retires from a career are
a. normative age-graded events. b. normative history-graded
events. c. normative individual-graded events. d. nonnormative events.

ANSWER: a

11. KEYWORDS: Applied

REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.06 - What are normative age-graded influences,
normative history-graded influences, and nonnormative influences?

12. 17. Normative history-graded influences are events
that a. are unique to each person.
b. occur at a specific age for each person.
c. generally occur around the same age for most
people. d. often give a generation its unique identity.

ANSWER: d
REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.06 - What are normative age-graded influences,
normative history-graded influences, and nonnormative influences?
KEYWORDS: Conceptual

18. The “sexual revolution” in the 1960s is an example of a
a. normative age-graded event. b. normative history-graded
event. c. normative individual-graded event. d. nonnormative event.

ANSWER: b
REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.06 - What are normative age-graded influences,
normative history-graded influences, and nonnormative influences?
KEYWORDS: Applied

19. The death of a spouse at age 25 is an example of a
a. normative age-graded event. b. normative history-graded
event. c. normative individual-graded event. d. nonnormative event.

ANSWER: d
REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.06 - What are normative age-graded influences,
normative history-graded influences, and nonnormative influences?
KEYWORDS: Applied

20. Which of the following is a nonnormative influence on
behavior? a. when one's first marriage occurs b. being a
“baby boomer” c. having a child d.
winning the lottery

ANSWER: d
REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.06 - What are normative age-graded influences,
normative history-graded influences, and nonnormative influences?
KEYWORDS: Applied

13. 21. is extremely important in gerontology because it shapes how people define core concepts
such as age, old age, and normative life course.
a. The age of the individual b. Ethnicity
c. Culture d. Socialization

ANSWER: c
REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.07 - How do culture and ethnicity influence aging?
KEYWORDS: Conceptual

22. Normative age-related developmental changes, such as the slowing of one's reaction time and the loss of
family members and friends, are considered
a. primary aging. b. secondary
aging. c. tertiary aging. d.
quaternary aging.

ANSWER: a
REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.08 - What is the meaning of
age? KEYWORDS: Factual

23. Developmental changes that are related to disease, lifestyle, and other environmental factors that are not
inevitable are termed
a. primary aging. b. secondary
aging. c. tertiary aging. d. holistic
aging.

ANSWER: b
REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.08 - What is the meaning of
age? KEYWORDS: Factual

24. Loss of memory due to Alzheimer’s disease is an example of
a. primary aging. b. secondary
aging. c. tertiary aging. d.
quaternary aging.

ANSWER: b
REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.08 - What is the meaning of
age? KEYWORDS: Conceptual

25. involves a rapid loss that occurs just before
death. a. Primary aging b. Secondary aging
c. Tertiary aging d. Pathological aging

ANSWER: c

14. REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.08 - What is the meaning of
age? KEYWORDS: Conceptual

15. 26. Terminal drop, in which intellectual abilities show a marked decline in the years directly preceding death,
is an example of which type of aging?
a. primary b. secondary
c. tertiary d. biopsychosocial

ANSWER: c
REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.08 - What is the meaning of
age? KEYWORDS: Applied

27. Denise is 51-years-old. However, learning how to ride her son's skateboard yesterday made her feel
much younger than her 51 years. The two types of age described here are
a. sociocultural and biological. b. chronological and
perceived. c. perceived and biological. d. chronological
and biological.

ANSWER: b
REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.08 - What is the meaning of
age? KEYWORDS: Conceptual

28. Measuring the functioning of various vital or life-limiting systems, such as the cardiovascular system,
is an assessment of
a. biological age. b. chronological
age. c. sociocultural age. d.
psychological age.

ANSWER: a
REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.08 - What is the meaning of
age? KEYWORDS: Applied

29. The index of age that represents a person’s intellectual, memory, or learning ability is called
a. biological age. b. perceived age.
c. sociocultural age. d. psychological age.

ANSWER: d
REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.08 - What is the meaning of
age? KEYWORDS: Conceptual

16. 30. A relatively recent term that points to the complexities of understanding the concept of age is "emerging
adulthood." Emerging adulthood can best be understood as
a. the transition from working life to retired life.
b. the period of time from late adolescence until one's early to mid
20s. c. the transition from early to late adolescence.
d. the period of time during which one's children leave home resulting in an "empty nest."

ANSWER: b
REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.08 - What is the meaning of
age? KEYWORDS: Applied

31. How much of one’s development is influenced by heredity and how much is influenced by experience is
referred to
as the
a. nature-nurture controversy.
b. continuity-discontinuity
controversy. c. stability-change
controversy.
d. universal versus context-specific controversy.

ANSWER: a
REFERENCES: Issues In Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.09 - What are the nature-nurture, stability-change,
continuity- discontinuity, and universal versus specific controversies?
KEYWORDS: Factual

32. Some forms of Alzheimer's disease are linked to genetics. However, whether one experiences Alzheimer's,
and how the disease might progress, is thought to be influenced by one's environment. This example
expresses which of the following controversies?
a. continuity-discontinuity b. stability-
change c. longitudinal-sequential d.
nature-nurture

ANSWER: d
REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.09 - What are the nature-nurture, stability-change,
continuity- discontinuity, and universal versus specific controversies?
KEYWORDS: Applied

33. If we consider whether personality in young adulthood predicts personality in late adulthood, we are concerned
with which of the following controversies or issues?
a. nature-nurture b. stability-change
c. continuity-discontinuity d. quantitative-quantitative

ANSWER: b
REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.09 - What are the nature-nurture, stability-change,
continuity- discontinuity, and universal versus specific controversies?

17. KEYWORDS: Conceptual

18. 34. Which controversy is a derivative of the stability-change issue and examines whether development occurs
as a smooth transition over time or as a series of abrupt shifts?
a. nature-nurture b. quantitative-
qualitative c. continuity-discontinuity d. heredity-
environment

ANSWER: c
REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.09 - What are the nature-nurture, stability-change,
continuity- discontinuity, and universal versus specific controversies?
KEYWORDS: Conceptual

35. As people age, the speed at which they react decreases. This phenomenon is cited in your textbook as an
example of
a. continuity. b. universality.
c. plasticity. d. a cohort effect.

ANSWER: a
REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.09 - What are the nature-nurture, stability-change,
continuity- discontinuity, and universal versus specific controversies?
KEYWORDS: Conceptual

36. The belief that one's capacity can be learned or improved with practice is
called a. age effects. b. plasticity.
c. incontinuity. d. instability.

ANSWER: b
REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.09 - What are the nature-nurture, stability-change,
continuity- discontinuity, and universal versus specific controversies?
KEYWORDS: Factual

37. Understanding the cultural and ethnic differences between African American and European American
family structures falls under which controversy?
a. nature-nurture b. continuity-discontinuity
c. stability-change d. universal versus context-specific

ANSWER: d
REFERENCES: Issues in Studying Adult Development and Aging
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.09 - What are the nature-nurture, stability-change,
continuity- discontinuity, and universal versus specific controversies?
KEYWORDS: Applied

19. 38. If you are using a questionnaire to assess memory in older individuals, and each time you
administer the questionnaire it produces different results, it can then be said that the measure has
low
a. representativeness. b. utility.
c. validity. d. reliability.

ANSWER: d
REFERENCES: Research Methods
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.10 - What approaches do scientists use to measure
behavior in adult development and aging research?
KEYWORDS: Conceptual

39. The degree to which a questionnaire measures what it is supposed to measure is an indication
of its a. representativeness. b. utility.
c. validity. d. reliability.

ANSWER: c
REFERENCES: Research Methods
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.10 - What approaches do scientists use to measure
behavior in adult development and aging research?
KEYWORDS: Factual

40. Structured observations differ from naturalistic observations in that
they a. use correlations to assess the strength and direction of a
relationship. b. create a situation that is likely to elicit the behavior of
choice.
c. sample behaviors of interest in everyday situations.
d. manipulate independent variables to see the effects on dependent variables.

ANSWER: b
REFERENCES: Research Methods
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.10 - What approaches do scientists use to measure
behavior in adult development and aging research?
KEYWORDS: Conceptual

41. Questionnaires and interviews are examples of
techniques. a. observational b. correlational
c. sampling d. self-report

ANSWER: d
REFERENCES: Research Methods
LEARNING OBJECTIVES: ADaA.CAVA.15.01.10 - What approaches do scientists use to measure
behavior in adult development and aging research?
KEYWORDS: Conceptual

20. Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

21. emän koettaessa pelastaa molempia. Se päästi milloin yhden, milloin
toisen irti, hennomatta jättää kumpaakaan, raasti niitä hellävaroin
hampaillaan, kannatellen molempia vuorotellen, mutta ne uupuivat
pian, herkesivät liikkumattomaksi ja kelluivat vedessä kuin suuret
rotat.
Samassa tuokiossa avasi joku oven, ja me syöksyimme ulvahtaen
ulos. Tästä hetkestä saakka sekaantui kaikki mielessäni. Juoksin
joittenkuitten vieraitten Isäntien jäljessä ylöspäin, yrittäen pysyä
heidän kintereillään, ja yhtäkkiä tunsin meren hajun aivan lähellä.
Näky oli hyvin ihmeellinen. Meri, joka ennen oli ollut
koiranmittaamattomassa syvyydessä, oli nyt kohonnut
uskomattoman korkealle. Ikinä eläissäni en ole moista ahdistusta
tuntenut kuin tällä hetkellä. Kukaan ei minua hätyyttänyt, ja
kuitenkin olin henkihieveriin asti uupunut kuin alituisesta takaa-
ajosta. Säikähtelin ja vapisin kaikkein tutuimpia esineitä, samalla kun
ahdistus sisässäni yhä kasvoi. Juoksentelin edestakaisin Isäntäin
liikkumattomien jalkarivien lävitse, tuntematta mitään rauhoitusta
heidän läheisyydestään.
"Isäntä, Isäntä, missä olet?" haukahtelin.
Minusta tuntui, ikäänkuin vain yksi ainoa olisi minua kyennyt
auttamaan tässä hirveässä ja oudossa ahdingossa. Yksi ainoa oli
Kaikkivaltias, Väkevä ja Armollinen, ja minä halusin Hänen luokseen,
voidakseni turvallisesti hyyristyä hänen jalkoihinsa. Kauhu täytti
minut kuten vesi astian, enkä kuitenkaan hetkeäkään tiennyt, miksi
minun oli niin tuiki tuskallista olla.
Silloin kuulin yhtäkkiä tutun kutsun ja samassa silmänräpäyksessä
syleilin Isäntäni polvia. Hän sanoi "Bella"! yhä uudestaan, ja Hänen
äänensä värisytti minua mieluisasti kuten aina.

22. "Isäntä, Isäntä, missä olemme?" kysyin rukoilevin silmin.
Hän tajusi varmasti kysymykseni, sillä hän otti kaksin käsin
kuonostani kiinni, katsoi silmiini ja sanoi: "Bella parka!"
Silloin tunsin yhtäkkiä, kuinka etujalkani ikäänkuin irtautuivat
maasta, joka nousi pystyyn minulle käsittämättömällä tavalla, kun
samalla Isäntäni heittäytyi vasten maata pitkäkseen, ja lujalla
otteella, josta minun oli mahdoton vapautua, painoi minut
mukanaan. Ja minä tunsin, kuinka me kohosimme yhä
korkeammalle, yhä korkeammalle, kohti taivaan valoja, jotka
tuikkivat vastaamme, vilkkuen ja väristen.
Ja kauhu täytti sydämeni uudelleen reunojaan myöten. Ymmärsin
yhtäkkiä, että Isäntä, jota olin pitänyt Kaikkivaltiaana, ei voinut
tehdä mitään minua eikä itseään auttaakseen, vaan että hänen oli
kadottava yhdessä minun ja muitten keralla.
Minä ymmärsin, että Isäntä vapisi pelosta, että hän oli yhtä
avuton, kuin minä itsekin, ettei meidän välillämme ollutkaan niin
ehdotonta eroitusta. Olimme tuomitut tuhoutumaan aivan samalla
tavalla kumpikin, meri uhkasi meitä molempia ja oli hävittävä
meidät.
Ja Hän oli ollut tähän saakka minusta Kaikkivaltias, Erehtymätön,
Väkevä ja Armollinen.
Yhtäkkiä minä tiesin, että kaikki tämä oli katoava. Minun täytyi
kuolla, Isännän täytyi kuolla, Maan jalkojeni alla täytyi kuolla…
Ja minä ulvoin, ja kaikki luodut minun kerallani.

23. SEITSEMÄN.
Heitä oli seitsemän kumollaan ajelehtivan aallokkoveneen päällä, jota
he olivat yrittäneet kääntää, vaikka onnistumatta. Kesti kauan,
ennenkuin he pääsivät tietoisuuteen toisistaan. Joku heistä sanoi:
"Toverit, ilmoittakaa kukin nimenne!" ja silloin he tekivät sen kaikki,
paitsi muuatta miestä, joka vastasi vain: "Minun nimestäni ei ole
mitään hyötyä tällä hetkellä." Heitä oli, paitsi nimeään
ilmoittamatonta, kolme lämmittäjää, kokinapulainen ja kaksi
umpikielistä välikannen matkustajaa, jotka eivät osanneet edes
toistensa kieltä, ja he istuivat selkä selkää vasten, kolme toisella,
neljä toisella puolella, palellen läpimärjissä vaatteissaan.
Meri oli tyyni ja kylläinen, taivaalla tuhansittain tähtiä, mutta ei
kuutamoa. Heidän jalkansa olivat polvilumpioon saakka vedessä, ja
yrittäessä vetää niitä käppyrään, tuntuivat ne mahdottoman raskailta
ja vierailta kuin jäätöngät.
Yhtäkkiä sanoi kokinapulainen ääneen:
"Oi, Jumala, Jumala!"
Kukaan ei vastannut hänelle mitään. Hän jatkoi silloin
vaikerrustaan, aluksi aivan hiljaa, ja he ymmärsivät hänen

24. katkonaisista sanoistaan, että hänen oli vilu. Mutta koska he kaikki
palelivat yhtä ankarasti, ei kenenkään mieleen tullut lohduttaa häntä,
vaan he purivat hampaansa yhteen, etteivät itse valittaisi.
"Minä palellun!" hän äänsi yhä uudelleen. "Minun on niin vilu."
Ja hänen äänensä oli keskenkasvuisen pojan, ihmeellisen nuori,
heleä kuin naisen, toisinaan särkyvä kuin äänenmurroksessa olevan.
Muut kuuntelivat yhä ääneti hänen vaikerrustaan, joka pian
muuttui lapselliseksi nyyhkytykseksi.
"Onko sinun vilu?" kysyi vihdoin toinen lämmittäjistä.
Mutta vastaamatta suoraan kysymykseen, jatkoi kokkipoika yhä
valitustaan, kutsuen avukseen äitiään, sitten jumalaa, sitten taas
äitiään, lopulta vain hokien: "minä palellun, äiti, äiti!" niinkuin
lapsena hyyristyessään äitinsä lämpimän ruumiin suojaan.
Ja itsekukin tunsi kaikkein varhaisimman muistonsa, toisen
inhimillisen ruumiin lämmön, hetkeksi heräävän mielessään.
"Rukoillaan ääneen!" ehdotti eräs lämmittäjistä.
Silloin he rukoilivat kaikki yhtaikaa, välikannen matkustajat kukin
omalla kielellään, ja he jatkoivat rukousta joka kerta, kun vene
heilahti, rukoillen kukin omiaan, paitsi tuntematonta matkustajaa,
joka vaikeni, ja kokinapulaista, joka ei herjennyt huutamasta äitiään.
Senjälkeen he rupesivat aika-ajoin huutamaan yhteisesti,
päästäkseen ajattelemasta kylmyyttä, sillä he tiesivät aivan hyvin
huutonsa turhaksi. Mutta heistä oli turvallista kuunnella omaa
ääntään, niinkauan kuin se vyöryi seitsemän kurkun sinkoomana

25. tyynessä ilmassa, ja he olisivat tahtoneet pidättää sen ja kutsua
takaisin avaruuksista, joihin se hajautui miljooniksi ja taas miljooniksi
yhä heikkeneviksi ääniaalloiksi.
Huuto kävi paremmin kuin yhteinen rukous, ja he ottivat kaikki
siihen osaa, erikielisyydestään huolimatta. Mutta heidän huutonsa oli
vain ajanvietettä, sillä he tiesivät, ettei pelastusta ollut odotettavissa
ennen aamua.
"Joka kestää aamuun asti, se pelastuu", sanoi tuntematon
matkustaja.
Muut kuulivat hänen äänensä soinnusta, että hän oli aikonut
pelastua, ja kysyivät kukin itseltään: "pelastunko minä?" ja jotkut
heistä laskivat tähtiä taivaalla, ikäänkuin heidän yläpuolellaan olisi
ollut tummansiniselle taululle kultanastoilla kiinnitetty ijäti
ratkaisematon laskuarvoitus.
Kokinapulainen vaikersi edelleen, yhä hiljemmin:
"Minä palellun, — äiti, äiti!"
Yhtäkkiä alkoi hänen huutonsa tuntuvasti heiketä, ja vierustoveri
kannatti hänen herpoutuvaa ruumistaan toisella kädellään, sen
rauetessa ryhdittömäksi ja ikäänkuin luuttomaksi. Ja vähitellen se
alkoi luisua alaspäin, käyden kauhistuttavan raskaaksi, niin että se,
joka piteli siitä kiinni, päästi otteensa ja säikähtyneenä sieppasi
uudelleen kiinni, saaden kämmeniinsä vain kiharaa, märkää tukkaa.
Hetken aikaa hän kannatti veteen liukuvaa ruumista tukan varassa,
mutta oli itse kadottaa tasapainonsa, hellitti, ja ruumis lipui veneen
alle.

26. "Yksi!" sanoi silloin tuntematon matkustaja.
Hänen äänensä kalseus pani muut hätkähtämään, mutta kaikki
tunsivat helpoitusta, kun vaikerrusta ei enää kuulunut.
He istuivat nyt jonkun aikaa vaiti eivätkä edes rukoilleet. Tähdet
olivat korkeina ja kaukaisina heidän päänsä päällä, kaksi kertaa
eroittivat he tähdenlennon. Yö oli ihmeellisen tyyni ja ihana, täynnä
kylmyyttä ja kuolemaa. Tuskin tuntuva maininki kuljetti hiljalleen
heidän venettään, mihin suuntaan, eivät he tienneet.
Äkkiä sanoi toinen välikannen matkustajista jotain käsittämätöntä.
"Mitä sanot?" kysyi hänen vierustoverinsa.
Välikannen matkustaja yritti kääntää puheensa englanniksi,
sopersi pari murteellista sanaa, ja jatkoi käsittämätöntä puhettaan.
Ei yksikään ymmärtänyt häntä. He eivät tienneet, rukoiliko hän vai
saneliko viimeistä tahtoaan vai tekikö tunnustusta, kuulivat vain
kiihkon hänen äänessään, ja tämän inhimillisen äänen sointu, joka
sinkosi ilmaan käsittämättömiä sanoja, värisytti heitä, itsekutakin.
Ja hän puhui yhä, ypöyksin, ihmisille, jotka eivät tajunneet häntä
enempää kuin taivaan kuurot tähdetkään.
Yhtäkkiä hän alkoi irroittaa pelastusvyönsä nauhoja. Kiikkerän
veneen pohjalla kun istuivat, eivät he olisi voineet häntä estää,
vaikka olisivat tahtoneetkin. He aavistivat hänen aikomuksensa, ja
ne, jotka istuivat häntä lähinnä, näkivät niukassa valossa hänen
suuren ja raskaan päänsä ulkonevine poskipäineen. Hän oli keski-
ikäinen, parrakas mies, työläisen vaatteissa.

27. Irroitettuaan pelastusvyönsä nauhat kylmästä kankeilla sormillaan,
hän risti hetkiseksi käsivartensa eikä puhunut enää. Vierustoveri
nyhjäisi häntä, mutta hän ei hievahtanutkaan. Hän istui äärimäisenä
oikealla. Yhtäkkiä hän peitti kädellä silmänsä ja hyppäsi mereen,
johon heti katosi.
"Toinen!" sanoi tuntematon matkustaja tyynesti.
Ja he kertasivat kaikki tämän sanan, mutta hyvin hiljaa, vain
huulillaan, äänijänteitten värähtämättä.
Heitä oli nyt viisi miestä jäljellä, ja oli hiukan väljempi tila. Kylmyys
oli vihlova liikkumattomuudessaan. Oli yhä pimeä, ja aina parin
minuutin päästä kasteli lainehyöky heidät vyötäisiin saakka.
Yhtäkkiä sanoi yksi lämmittäjistä:
"Toverit, minulla ei ole enää jalkoja."
Toiset sanoivat hänelle:
"Nostele jalkojasi! Liikuta niitä, herran nimessä!"
Mutta hän vain yhä väitti, ettei hänellä ollut jalkoja, hän muka
tunsi ne vain polviin asti, siitä alaspäin olivat jalat kuin poikkileikatut.
Kuitenkin hän yritti totella tovereittensa neuvoja, ja hänestä
tuntui, ikäänkuin olisi liikutellut sääritynkiä. Hänen jalkansa eivät
enää palelleet, eikä hän tuntenut niissä mitään tuskaa.
Ja hetken päästä hän sanoi:
"Toverit, minun käteni kuolevat!"

28. Aivan samoin kuin äsken jalat, niin irtausivat nyt kädet muusta
ruumiista, lakaten olemasta hänen omansa.
"Sitokaa minut kiinni!" hän rukoili.
He yrittivät kietoa köydenpätkän hänen ympärilleen, mutta kun
hänen paleltuneet kätensä eivät olleet miksikään avuksi, lipesi köysi,
ja hän alkoi luistaa veteen.
Hän sanoi aivan selkeästi ja täydessä tajussaan: "Hyvästi, toverit,
kestäkää! Minä olisin tahtonut elää!" luisuessaan veteen. Hänen
ruumiinsa ei uponnut, vaan pelastusvyö pidätti sen pinnalla, ja he
näkivät sen kauan aikaa, tahtoivatpa tai ei, sen kolhaistessa
alituisesti veneen kylkeen, kunnes laineet vihdoin kuljettivat heidät
kauemmaksi.
"Kolmas!" sanoi tuntematon matkustaja.
He vihasivat ja kammosivat tätä taittumatonta ja kirkasta ääntä,
ilman pienintäkään säröä, joka laski heidän kohtalonsa lyönnit, itse
pelastuksestaan varmana. Ja heidän asentonsa oli nyt sellainen, että
hän yksin istui toisella puolen, ja muut jäljelle jääneet toisella puolen
venettä, selin häneen, ja heillä oli kummallinen varmuus siitä,
etteivät koskaan tulisi näkemään tuon miehen kasvoja. Heistä tuntui,
ikäänkuin hänen olisi täytynyt jollain lailla olla vikapää heidän
onnettomuuteensa, ja he vihasivat häntä, heikolla, voimattomalla
vihalla, koska hän yksin oli vahva heidän joukossaan.
Ja heidän vaiteliasta taisteluaan kylmyyttä vastaan kesti yhä. Joka
kerta, kun hyöky hyrskähti heidän ylitseen, pidättivät he henkeä ja
sulkivat tiukasti suunsa, heidän sydämensä tykytti heikosti. Mutta
vasta seuraavana hetkenä nousi kylmyys korkeimmilleen, he kuulivat

29. veden noruvan vaatteistaan, jotka kangistuivat jääksi heidän
ympärilleen, ja kylmä liikkumaton ilma imeytyi ihon joka huokoseen.
Kului aika, jonka pituutta he eivät osanneet määritellä. Kukaan
heistä ei halunnut antaa myöten hänelle, joka istui heihin selin ja
odotti, seuraava järjestysnumero huulillaan.
Silloin molemmista miehistä, jotka istuivat kummankin puolen
toista välikannen matkustajaa, alkoi yhtäkkiä tuntua, ikäänkuin
olisivat kannattaneet elotonta ruumista välissään. Mies heidän
keskellään istui jäykkänä ja suorana, ja he näkivät hänen
jäähuurteisen, harmaan partansa elottomana laskeutuvan
avonaiselle rinnalle.
He yrittivät varovasti häntä ravistella, ja hän heilahteli kahden
puolen kankeana ja raskaana kuin jäätönkkä, heidän kuullessaan
hänen jäätyneitten vaatteittensa ritinän.
Heidät valtasi sanaton kauhu, ja he kannattivat ikäänkuin
yhteisestä suostumuksesta tätä jäykkää ruumista, peljäten tunnustaa
hänet kuolleeksi. Niin kului neljännestunnin verran, jonka kuluessa ei
kukaan puhunut mitään.
Vihdoin hän kävi heille liian raskaaksi ja epämukavaksi, ja nuorin
lämmittäjistä, joka istui hänen vasemmalla puolellaan, sanoi heikolla
äänellä:
"Hän taitaa olla kuollut!"
Silloin he tarttuivat häneen kumpikin ja kylmästä kohmeisin käsin
työnsivät hänet mereen, jonne hän putosi, raskaasti ja molskahtaen,
kuin suuri, painava kivi.

30. "Neljäs!" sanoi tuntematon matkustaja järkkymättömän tyynesti.
Niinkuin jäinen touvinpää sattuivat sanat muihin, ei kukaan
kerrannut niitä.
Ja heitä oli nyt kolme kaikkiaan jäljellä. Vene oli entisestään koko
joukon kohommalla, kadotettuaan osan kuormastaan, ja he arvelivat
ajelehtineensa parin tunnin paikkeille. Suuri raukeus tuli heidän
ylitseen. He taistelivat unta vastaan, joka väkisin oli uuvuttaa heidät,
tietäen hyvin, että nukkuminen merkitsi varmaa kuolemaa.
Nuorin lämmittäjistä painoi päänsä toisen olkapäälle, alkaen nähdä
sekavia ja houreisia unia, ja kun toveri herätti hänet, sulki hän heti
uudelleen silmänsä.
Ei mikään voinut pysyttää häntä hereillä. Hän tahtoi nukkua.
Ihmeelliset unet, jollaisia hän ikinä ennen ei ollut nähnyt, kutoutuivat
hänen kylmästä kangistuvissa aivoissaan, hänen oli ihana olla. Ja
hän murisi äkäisesti: "Anna minun nukkua."
Hän heräsi hetkeksi tunteakseen jäistä, vihattavaa vilua, joka
kirpelöi hänen ruumiissaan, ja hän tahtoi päästä siitä, ummistaen
silmänsä.
Hän näki värejä, jotka säteilivät särmikkäästä jäästä, johon
aurinko paistoi, hänen kulkiessaan sateenkaarenkarvaisessa
jääholvissa, kylmyyttä tuntematta.
Yhtäkkiä hän huomasi, ettei valo virrannutkaan auringosta, vaan
koko kimaltavan jääkuoren takaa kuulsi valo, ikäänkuin joka puolella
olisi palanut leiskuva roihu, ja hän ihmetteli, ettei jää sulanut.

31. Kaikki nuo monet värit lämmittivät häntä, säteillen kukin häneen
eriväristä, eriasteista lämpöä, joka suloisesti sukelsi hänen suoniinsa;
hän oli täynnä punaista, vihreää, sinipunervaa ja keltaista lämpöä.
"Sininen lämpö, — sininen lämpö", hän oli sanovinaan.
Ja hän nukkui, yhä syvempää, yhä ihanampaa unta, samalla kun
kuolettava kylmyys kouristi hänen heikosti tykyttävää sydäntään.
Hänen toverinsa työnsi ruumiin veteen, ja hetken päästä sanoi
tuntematon matkustaja:
"Viides!"
"Herjetkää jo", sanoi viimeinen lämmittäjistä synkästi. "Jos te
kuolette ennen minua, niin on minun vuoroni sanoa: kuudes."
"Minä elän yli teidän", sanoi tuntematon matkustaja.
"Mistä te sen tiedätte?" sanoi lämmittäjä. Hän oli suuri, väkevä
mies, parhaassa ijässään.
Eivätkä he enää puhuneet keskenään. Tähdet alkoivat hiukan
vaaleta, mutta kylmyys ja pimeys pysyivät muuttumattomina. Jokin
kova esine kolhaisi heidän venettään, ja he tunsivat sen tuoliksi,
ajelehtien jonkun aikaa yhdessä, kunnes tuoli taas irtaantui, jääden
jälkeen. Oli alkanut heikosti tuulla.
Yhtäkkiä kuuli lämmittäjä heikon kulauksen matkustajan puolelta.
"Teillä on viinaa", hän sanoi herkistyen. "Laupiaan jumalan
nimessä, antakaa minullekin!"

32. "Minä juon itse viinani", sanoi matkustaja. "Mitä se hyödyttäisi,
kun sitä ei kuitenkaan ole kahdelle riittävästi?"
"Te olette oikeassa", mutisi lämmittäjä.
Hän koetti olla nojaamatta matkustajan selkää vasten, mutta tämä
painoi niin lujasti omalta puoleltaan, että hän oli pakoitettu
ponnistamaan vastaan, veteen vierähtämisen uhalla.
Ja hänestä tuntui, ikäänkuin olisi hän paininut kuoleman kanssa, ja
kuin selin häneen istuvasta miehestä olisi säteillyt väkevä tahto, joka
pakoitti hänet kuolemaan.
"Voisitteko pitää minusta kiinni", hän sanoi äkkiä heikosti. "Minusta
on, kuin alkaisin luisua."
"Minä tarvitsen itse voimani", sanoi matkustaja.
Lämmittäjä koperoi taskustaan puukon ja iski sen veneen pohjaan
kiinni. Hänen päätään aikoi huimata oudolla, ennen tuntemattomalla
tavalla. Hän tunsi tahtovansa sanoa jotain tärkeätä, jotain, mistä
riippui arvaamattoman paljon, mutta hänen suunsa ei totellut. Hän
kertasi ajatuksissaan: "minun täytyy pitää kiinni… pitää kiinni…" ja
luuli sanovansa sen ääneen.
Hänellä oli Southamptonissa vaimo ja lapsia, joista nuorin oli
syntymätön, ja joitten vuoksi hän halusi elää. Ja hän sanoi tämän
kaiken samalla äänettömällä tavalla, vaikka luuli huutavansa sen
suurella äänellä.
Yhtäkkiä hänestä alkoi selvästi tuntua, että mies hänen selkänsä
takana työnsi häntä. Hän huusi: "miksi sinä työnnät!" ja lipui
alemmaksi, täynnä voimatonta uhkaa.

33. Mutta samalla hän kuuli korvissaan: "Kuudes!" ja jaksamatta pitää
kiinni luisui veteen.
Vähää senjälkeen ilmestyi taivaanrannalle kaksi tulta: pelastuslaiva
oli saapunut.

34. FILEMON JA BAUKIS.
Tapahtui, alkaessamme täyttää neljättä pelastusvenettä, että
keksimme iäkkään avioparin laivan kannella seisovan, ja heidän
rauhallisuutensa hämmästytti meitä. Heillä ei ollut edes pelastusvöitä
ympärillään eikä muutenkaan mitään kiirettä minnekään, mutta he
puhelivat hiljaa keskenään, eivät kuitenkaan yhtämittaa. He olivat yli
seitsemänkymmenen molemmat, ja varmaankin melkein yhtä
vanhat; heidän pukunsa oli varakkaan keskisäädyn ja kuosiltaan
vanhanaikuinen. Mies oli vartaloltaan lyhyehkö ja tanakka, kuten
hengenahdistusta potevat, ja hän ryki usein; hänen otsansa oli laaja
ja levollista ajattelua säteilevä, sensijaan silmät pienet ja värittömät,
tuskin näkyvät. Hänen vanha vaimonsa oli siro ja kasvoiltaan
punakka, ja hänen vähän ulkonevat silmänsä olivat sinisen selkeät,
vanhuudesta huolimatta.
Molemmat vanhukset hymyilivät, ja juuri tämä hymy oli
hämmästyttävä: se oli lapsellinen ja kirkas eikä ollenkaan kotoisin
tästä maailmasta, jonka he näyttivät täydellisesti unohtaneen,
ikäänkuin heillä ei olisi ollut enää sen kanssa mitään tekemistä. He
näyttivät olevan olemassa vain toisiaan varten. Moni vilkaisi heihin
kummastuksella, ohi kulkiessaan; itse he eivät nähneet ketään, ja

35. heidän vanha hymynsä muodosti kuin valopiirin, jonka ulkopuolelle
jäi kaikki todellisuus.
Meillä oli käsky toimittaa kaikki naiset pelastusveneisiin ja tarpeen
tullen eroittaa heidät miehistään. Astuin vanhan avioparin luo,
kumarsin, ja he katsoivat minuun suopeasti kuin pitkäaikaiseen
tuttavaan, ilman epäluuloa; minusta oli, kuin olisin joutunut äkkiä
lauhkeaan vyöhykkeeseen, ja olin hämilläni, tietämättä miksi.
Huolellisuudessa, millä he olivat pukeutuneet hälyytyksen
hätäisyyteen katsomatta, oli jotain liikuttavaa; nähtävästi he olivat
täysin tietämättömiä tuhosta, joka meitä kaikkia yhteisesti uhkasi;
heidän tyyneytensä oli kadehdittava. Läheltä katsoessa ihmetytti
minua heidän kasvojensa sävyn suuri yhtäläisyys, piirteitten
täydellisestä eroavaisuudesta huolimatta; he olivat vain kuin saman
sisäisen voiman eri muotoja; luultavasti olivat he hyvin kauan
eläneet yhdessä. Tunsin heitä kohtaan heti kiintymystä ja olin utelias
kuulemaan heidän ääntään.
"Olkaa hyvä, astukaa pelastusveneeseen, rouvani!" sanoin.
Huolimatta sanojeni kohteliaisuudesta, oli niitten vaikutus
odottamattoman jyrkkä. Vanhan naisen hyväntahtoiset ja hymyilevät
kasvot jäykistyivät äkkiä ankariksi, ja hänen pieni, punakka leukansa
alkoi täristä. Tätä kesti kotvan aikaa, kunnes hän vihdoin sai
sanotuksi heikolla, tyttömäisellä äänellä:
"En halua lähteä, herra."
Hänen vanha miehensä ei pitänyt tarpeellisena mitään lisätä, vaan
vahvisti vain vaimonsa sanat parilla kuuluvalla rykäisyllä.

36. Päässäni vallitsi tällä hetkellä kaiken kylmän maltin ohella alituinen
kuolemantajunta ja suuri toivottomuus, ja ihmisten itsepintaisuus
ärsytti minua.
"Miksi ette, rouva?" kysyin lyhyesti.
"En tahdo erota miehestäni", hän vastasi suurella varmuudella.
"Siinä tapauksessa on minun velvollisuuteni eroittaa teidät",
sanoin.
"Sitä te ette tee", hän sanoi hymyillen.
"Emme me eroa, kyllä se niin on", sanoi mies yhtäkkiä, hitaalla,
lauhalla tavalla.
Sähkövalo heidän kohdallaan oli hyvin kirkas ja ympäröi heidän
vanhoja, aivan erikokoisia päitään, heleänharmaita molemmat;
heidän yhdennäköisyytensä oli taas silmiinpistävä, ja minun täytyi
keskittää koko tarmoni, etten antautuisi hiljaisen voiman alaiseksi,
mikä näistä kahdesta, kauan yhdessä eläneestä vanhuksesta virtasi.
En ollut yhä vieläkään päässyt selville, kuinka paljon he vaaran
suuruudesta todella tiesivät. Heidän järkkymätön tyyneytensä ja
tasapainonsa, niin vähän maallinen, niin vähän sopusoinnussa
ympäristön kanssa, kiihotti minua. Sanoin, heitä silmiin katsomatta:
"Se on vain pieni huvimatka… Aamulla voitte palata laivalle."
Silloin tunsin yhtäkkiä vanhan naisen tarttuvan käsivarteeni
hansikattomalla kädellään, jossa kimalsi langanohueksi kulunut sileä
kultasormus, ja hänen muuten vähän häilyvä katseensa muuttui
kiinteäksi ja paljonpuhuvaksi.

37. "Ei!" hän sanoi, pudistaen päätään. "Se ei ole totta! Te erehdytte!"
En voinut kestää tätä katsetta; kaikki virallisuuteni, kaikki
varovaisuuteni suli pois sen edessä; ensi kertaa tänä yönä tunsin
kuoleman koko taakan sekä itseni että satojen ihmisten puolesta.
"Antakaa anteeksi!" sanoin aivan hiljaa. "Te olette oikeassa, kaikki,
jotka jäävät laivalle, hukkuvat tänä yönä."
Hän sanoi, samoin kuiskaten: "Minä tiesin sen!" ja puristi
miehensä kättä.
Ja niin seisoimme vähän aikaa vaiti, Titanicin kannella. Yö oli
hievahtamattoman hiljainen, täynnä tähtihämärää ja valtameren
rannattomuutta, ympäröivästä melusta huolimatta. Niin, oli kuin
melu, ihmisten äänet ja askeleet, kaikki olisi ollut vain sivuseikka, ja
ainoa todella oleellinen laivaa ympäröivän meren kirkas ja kylmä
tyyneys.
"Ymmärrättekö nyt?" sanoi vanha nainen yhtäkkiä, uudestaan
hymyillen.
"Juuri sentähden en tahdo erota miehestäni. Me tahdomme kuolla
yhdessä.
Me olemme sitä aina toivoneet. Me olemme vanhoja, me emme
pelkää
kuolemaa, ainoastaan eroa toisistamme."
"Niin se on", vahvisti mies. "Me tahdomme kuolla yhdessä."
Ennenkuin ennätin estää, hän ehti jo tarttua käteeni, jota hän
puristi lujasti ja hellittämättä, yhä uudelleen pudistellen, ja lopuksi

38. peittäen sen vielä varmemmaksi vakuudeksi toisella kädellään,
samalla kun hänen pienet silmänsä yrittivät ilmaista suurta hyvyyttä.
Enkä minä voinut muuta, kuin jättää heidät siihen, missä seisoivat.
He sanoivat minulle aivan yhtaikaa ja yhdestä suusta: "Kiitoksia!
Voikaa hyvin!" aivankuin olisivat toivottaneet hyvää ja rauhallista
kuolemaa, enkä vieläkään tiedä, mistä he minua kiittivät. Mutta
hyvyys lie ollut heille yhtä helppoa kuin muille hengenveto, ja kesken
kaikkien kauhujen risti-aallokkoa, joka tänä yönä runteli sieluani joka
puolelta, palasivat ajatukseni yhtämittaa tähän vanhaan aviopariin,
kuin ystävällisesti tuikkivaan majakkaan.
Näin heidät vielä kerran, vähän ennen kuin laiva lopullisesti alkoi
kohota, veden tavoittaessa jo laivalyhtyä. He seisoivat yhä samalla
paikalla, enkä huomannut heidän asennoissaan mitään muutosta,
yhtä vähän kuin pelastusvöitä heidän ympärillään. Nyökäytin heille
jäähyväiset, ja he vastasivat, kasvoillaan sama kaunis hymy.

39. JUMALAN JALKA.
Astuessani pelastusveneeseen numero 15 jouduin istumaan erään
toisen naisen viereen, jonka nimeä en tiennyt, vaikka olin nähnyt
hänet matkan varrella. Hän oli avokaulaisessa, ohuessa
seurustelupuvussa, pitsihuivi hiuksilla, jonka tähden heti tarjosin
hänelle turkisviittaa. Hän kiitti kohteliaasti ja niin lyhyesti kuin
suinkin, kietoi viitan ympärilleen, mutta värisi yhä, vilusta tai pelosta.
Tunsin hänen polvensa herkeämättä tärähtelevän, mutta hän hillitsi
itsensä harvinaisesti. Hänen hiuksillaan oli luonnollinen ja mieluisa
tuoksu, ikäänkuin sekoitus erinlaisista maustimista.
Riipuimme yhä edelleen ylhäällä seitsemänkymmenen viiden jalan
korkeudessa yli merenpinnan, odotellen laskeutumiskäskyä. Silloin
muuan laivan upseereista, kaulassa kevyesti kääräisty villahuivi,
mutta purevasta kylmyydestä huolimatta ilman päällystakkia,
kumartui yli laivan partaan, juuri meidän kohdallamme, ja huusi:
"Minä tulen johtamaan venettä N:o 15." Nainen vieressäni vastasi
siihen vain: "Vai niin."
Upseeri viipyi yhä laivan partaalla. Sekä hän että nainen
vaikenivat, niinkuin heillä ei olisi ollut mitään tai päinvastoin liian

40. paljon sanomista toisilleen. Naisen kasvoilla oli ynseä, liikkumaton
ilme, ja mies odotti.
Samalla kuulimme kannelta komentokäskyn: "laskekaa!" jonka
miehet toistivat, köysien alkaessa yhtäkkiä kitistä väkipyörissä.
Upseeri päästi äkkiä kätensä irti ja huusi, kohoittaen lakkiaan:
"Näkemiin, — voikaa hyvin!" Nainen vastasi, aivan hiljaa, tuskin
huuliaan liikuttaen: "Näkemiin!"
Veneemme rupesi hitaasti ja tasaisesti laskeutumaan pitkin
Titanicin kylkeä. Koska ei ollut vähintäkään merenkäyntiä, ja laivan
runko sentakia aivan liikkumaton, emme tarvinneet kestää
minkäänlaisia kolhaisuja, vaan laskeutumisemme kävi tuskin
tuntuvasti. Olimme kaikki aivan vaiti, ajatellen yhteisen asemamme
eriskummaisuutta, luultavasti sitä sentään täysin tajuamatta. Se oli
liiaksi tavallisuudesta poikkeava, mahtuakseen heti tajuntapiiriimme.
Luulen tajunneemme vain aivan ulkopuoliset seikat, samalla kun
niitten oleellinen merkitys jäikin oivaltamattamme. Tiesimme myös
liian vähän, meiltä kun puuttui tarkemmat tiedot laivaa kohdanneen
tuhon suuruudesta ja pelastusvälineiden vajavaisuudesta. Mutta
vaikka olisimmekin olleet selvillä siitä, että Titanic vajaan
puolentoistatunnin kuluttua oli uppoava tuhannenviiden sadan
kanssamatkustajamme keralla, niin olisi mielialamme tuskin ollut
toisensävyinen, siksi kaikkea ajattelua lamaava oli asemamme
tavattomuus. Laskeuduimme alaspäin, ja niin varovasti kuin se
tapahtuikin, tunsimme sentään aika-ajoin hiukaisevan vihlauksen
sydänalassamme, tyhjyyden allamme huimatessa päätämme. En
tiedä, mitä olisimme sanoneet, jos köydet yhtäkkiä olisivat
katkenneet, tai vene mennyt kahtia kuudenkymmenen hengen
painosta; olisimme kai kuolleet hiiskahtamatta, ihmetyksestä ääneti,
liittäen vielä yhden ihmeellisen seikkailun tämän yön ihmeisiin. Mutta

41. kumpaakaan ei tapahtunut, köydet olivat uudet ja lujat, vene
samoin. Lipuessamme eri kansien ohi, näimme joukottain ihmisiä,
jotka turvallisesti odottivat pelastusvuoroaan, huutaen meille
tervehdyssanoja, ja pyörö-ikkunoista, jotka sivuutimme, loisti meille
vähentymättömässä ja kirkkaassa valaistuksessa vastaan suurien
salonkien ja loistohyttien uudenuutukainen upeus. Ainoa, mikä
jonkun verran häiritsi, oli alhaalta uhoova jääkylmä ilmanveto, jonka
varsinkin ulkolaidoilla istuvat tunsivat. Kysyin vieressäni istuvalta
naiselta: "Viluttaako teitä?"
Hän vastasi, polvet täristen:
"Ei, rouvani, kiitän teitä!" loitolla pidättävällä kohteliaisuudella,
kuten äsken oli vastannut upseerillekin, mutta hänen silmäteränsä
olivat mustat pelosta.
Sillä välin olimme laskeutuneet yhä alemmaksi, lähemmä veden
rajaa, kun joku kysyi: "Missä köysivaarna on?" Ymmärsimme, mistä
oli kysymys, toistimme kaikki saman kysymyksen ja haimme kukin
kohdaltamme, mutta kun emme uskaltaneet liikkua, oli hakeminen
ylen hankalaa. Haimme kuitenkin koko veneen, niin hyvin kuin
taisimme, löytämättä köysivaarnaa. Olimme jo joutuneet veteen, ja
lauhduttajakoneen suusta pauhaava ryöppy kuljetti meidät eteenpäin
pitkin laivan kylkeä, meidän yhä riippuessamme kiinni köysissä, joita
emme kyenneet irroittamaan. Haimme yhä köysivaarnaa, mutta yhtä
huonolla menestyksellä.
Silloin huusi joku, ja me kuulimme sen kaikki: "Numero 15
laskeutuu päällemme!"
Katsahdimme ylöspäin, heräten itsekukin horroksista, ja aivan
oikein: seuraava pelastusvene, kooltaan aivan omamme kaltainen,

42. riippui suoraan yläpuolellamme, noin neljänkymmenen jalan
korkeudessa meistä, laskeutuen hitaasti.
Me huusimme silloin, yhdestä suusta:
"Hoi! Pysähdyttäkää numero 15."
Seuraavassa veneessä olijat kuulivat varmasti huutomme, sillä
näimme heidän kurkoittuvan yli laidan ja vuorostaan huutavan
väkipyöriä käyttäville miehille, mutta siitä huolimatta laskeutui vene
yhä alemmaksi, sillä oli luultavasti melun takia mahdotonta kuulla
kannelle saakka.
Me kelluimme vedessä laivan jättiläisrungon vieressä, yhä kiinni
köysissä, joita emme osanneet irroittaa, yllämme vene, joka oli
musertava meidät, niinpian kuin meidät saavuttaisi. Tosiasia on, ettei
kukaan meistä edes kirkaissut, ja kuitenkin oli meistä yli puolet
naisia. Vaaran läheisyys herpaannutti huutomme, se hyytyi
äänettömyydeksi, kuten vesi jääksi; meidän ollessa yhtä avuttomina
veneen alla kuten kohtalon.
Se oli kuin suuri, raskas antura, joka oli murskaava meidät, kuin
maan matoset, itse julmistuneen jumalan jalka, joka oli tallaava
meidät tomuksi, — tulossa ylhäältä korkeudesta, kuten kohtalon
tuomio ja laskeutuva päällemme luonnonvoiman täsmällisyydellä ja
järkkymättömyydellä. Istuen ja seisoen täpötäyteen sullotussa
veneessä, jossa vallitseva tungos teki kaiken liikehtimisen
mahdottomaksi, ei meillä ollut mitään sitä vastaan asetettavana. Ja
meistä olisi mikä kuolintapa tahansa ollut toivottavampi, olisimme
mieluummin hukkuneet laivan keralla kuin rotat tai ajelehtineet
vuorokausia aavalla ulapalla leivättä ja särpimettä. Mutta oli
sietämätöntä ajatella, että kohtalomme olisi tulla kuoliaaksi

43. litistetyiksi, kuten vahingollinen syöpäläissikermä, nöyryyttävällä ja
ala-arvoisella tavalla.
Jotkut meistä yhä huikkasivat ylöspäin, kohti venettä, niin turhaa
kuin se olikin, luultavasti vain keventääkseen oman pelkonsa
painostusta. Eroitimme veneen numero 15 aivan selvästi laivan
hyttitulien tuikkeessa, ja se oli aivan oman veneemme kaltainen,
mutta näytti olevan vielä täydempi. Näimme sen reunan ahdinkoon
asti täynnä alaspäin kurkistelevia päitä ja kuulimme joka sanan,
minkä matkustajat ja miehistö meille sinkosivat.
He huusivat meille herkeämättä:
"Irroittakaa köydet! Nopeasti! Irroittakaa köydet!"
Tiesimme sen aivan hyvin itsekin ja yritimme vielä kerran hakea
köysivaarnaa, varmoina, että sen jossakin täytyi olla olemassa,
mutta yhtä tuloksettomasti. Kauhu kangisti sormemme ja teki
hakumme hapuiluksi. Sanoin naiselle vieressäni:
"Nouskaa, rouva, minä haen köysivaarnaa."
Hän nousi silloin, ja minä näin hänen taivuttavan päätään
taaksepäin, koettaen nähdä ylöspäin. Senjälkeen hän ei enää
istuutunut. Hänen kasvonpiirteissään oli tapahtunut muutos,
ikäänkuin hän olisi heittänyt liikkumattoman naamion yltään, ne
olivat pehmeät ja aivan inhimillisen pelokkaat.
"Kuolemmeko me?" hän kysyi minun puoleeni kääntyen.
"Siltä näyttää", vastasin.

44. Hän liikutteli hiljaa huuliaan, ja hänen kasvojensa väri kohosi
hehkeäksi.
Ja vene laskeutui yhä, yhtä hitaasti ja varmasti, kuten itse olimme
laskeutuneet neljännestuntia takaperin. En ymmärrä vieläkään, ettei
kukaan meistä hypännyt veteen, olimme kai siihen liian hervottomia.
Kuulimme selvästi köysien synnyttämän kihnutuksen ja arvioimme
meitä eroittavan välimatkan korkeintaan kymmeneksi jalaksi. Voi
olla, että jotkut meistä kuumeisesti koettivat keksiä pelastuskeinoa,
mutta varmaa on, että suurin osa meistä ei ajatellut juuri mitään, tai
sitten aivan kaukaisia, tähän tuiki kuulumattomia ja kangastuksen
kaltaisia asioita. Hetket venyivät hirvittävän, luonnottoman pitkiksi.
Aloimme lopulta äänettömästi rukoilla, että vene laskeutuisi
nopeammin ja tekisi lopun kärsimyksistämme. Samalla tunsimme
jollain lailla vaitiolomme luonnottomuuden, eikä olisi tarvittu muuta,
kuin että joku meistä olisi kirkaissut tai itkuun tyrskähtänyt, jotta
koko venekunta olisi siihen yhtynyt, mutta sitä ei tapahtunut.
Ja meidän sielumme ahtautui täyteen hiljaista, alistuvaa kauhua ja
varman kuoleman odotusta, ikäänkuin jonkin välttämättömyyden,
ylisinhimillisen pakon edessä. Me olimme kohtalon jaloissa, ja
kohtalomme oli tuo vaaksa vaaksalta vajoava vene.
Me kumarsimme jumalan jalan edessä, joka oli meidät ruhjoava.
Me rukoilimme, anelimme sitä, ikäänkuin se olisi ollut inhimillinen
korva eikä tunteeton, musertava jalka. Niinkuin tuhannet sukupolvet
ennen meitä, me palvoimme tätä julmaa jalkaa, maan matosia kun
olimme.
Joku nousi pystyyn, kurkoittaen kätensä, ylettyen sormenpäillään
veneen pohjaan, ja me tunsimme kaikki tuoreen värin ja tervan
hajun, ihmeellisen raikkaana ja elämää muistuttavana. Ojensimme

45. kaikki vaistomaisesti kätemme, ikäänkuin meidän olisi ollut
mahdollista ottaa olkapäillämme vastaan vene koko kuormineen ja
kannattaa sitä kattona päittemme päällä, kunnes pelastus saapuisi.
Paljoa ei puuttunut, ettei tällainen hupelo houre herännyt
aivoissamme.
Silloin tapahtui jotain, mikä hetkeksi katkaisi kuolemankauhumme.
Nainen, jolle olin antanut turkisviitan, seisoi yhä veneen ulkolaidalla,
ja hänen kasvoillaan kuvastui suuri kiihoitus, joka ei ollut
yksinomaan pelkoa. Yhtäkkiä hän kohosi varpailleen, ja tarttuen
toisella kädellään olkapäähäni, taivutti itsensä uskomattoman
kauaksi taaksepäin ja huusi yläpuolellamme riippuvaa venettä
kohden:
"Kuuletko minua! Minä tahdon sanoa totuuden! Minä olen aina
rakastanut sinua! Minä rakastan sinua nytkin, vaikka veneesi
murskaa minut!"
Hän huusi sanat äänellä, joka oli selvä ja raikas, me kuulimme sen
kaikki, niin hillitön antaumus helähti tästä inhimillisestä äänestä.
Hetkenä, jolloin varmasti uskoimme viheliäisen tuokion kuluttua
surkealla tavalla kuoliaaksi litistyvämme, soi näistä sanoista
vastaamme inhimillisen intohimon kaikkivaltius, ja me, jotka yhä
riipuimme kiinni kuolemaatuottavissa köysissä, olimme todistajina
toisien, lujempien köysien äkilliseen katkaisuun, kuin meidän omat,
hampusta kierretyt touvimme.
Me emme ehtineet vielä tointua hämmästyksestämme, ennenkuin
samassa silmänräpäyksessä, aivankuin näistä ilmaansingonneista
sanoista äkillisen välähdyksen saaden, muuan veneemme keulassa
istunut lämmittäjä syöksyi puukko kädessä köysien kimppuun.
Kuulimme hänen tahdissa huutavan: yksi! — kaksi! ja viiltävän

46. köydet poikki, kaiken tapahtuessa arvaamattoman lyhyessä ajassa.
Heti senjälkeen luisui veneemme eteenpäin pitkin laivan kylkeä,
numero 15 laskeutuessa täsmälleen samalle paikalle, missä me
äsken olimme köysien varassa kelluneet.
Olimme pelastuneet.

47. OLEMATTOMAN ODOTUS.
Kelluimme Queenstownista lähteneellä vähäisellä tenderilaivalla,
vallan Titanicin vieressä, kun äkkiä joku sanoi: "Katsokaappas
ylöspäin, herra!" Silloin näin yhdessä Titanicin neljästä savupiipusta,
jonka läpileikkaus oli kaksikymmentäneljä jalkaa, yltäyleensä nokiset
miehen kasvot, kuin pienen, pirullisen lintukotolaisen, kaulaansa
myöten uponneena ammottavaan kitaan. Venytettyään mitä
ihmeellisimpiin irvistyksiin kujeellista naamaansa, tämä kuvatus
katosi suunnattomaan kurimukseen, ja me odotimme hänen
seuraavassa tuokiossa savupilvenä tuprahtavan taivaalle temppujaan
jatkamaan. Sensijaan saimme kuulla, että luuloteltu savupiippu olikin
vain tyhjä ilmanvaihtoputki, jota muuan lämmittäjistä oli käyttänyt
yleisöä ylimääräisesti hauskuttaakseen.
Mutta pääsemättä tästä näystä, minusta tuntui alinomaa,
ikäänkuin olisi kaikkea, mitä tunsin ja ajattelin, seurannut ilkkuva
lintukotolaisirvistys, nauruntyrske kuulumattomasta korkeudesta, ja
kuin olisi joku huvitellut kustannuksellani jossain punaisen pilven
päällä.
Olin heti alkumatkasta saakka erityisen herkkä ja yhtaikaa
hajamielinen. Tällaisessa tilassa ollessani jää minulta säännöllisesti

48. suuri osa ympäristöäni kokonaan näköpiirini ulkopuolelle, kun
sensijaan taas toiset ilmiöt, usein syyttä, suotta, esiintyvät erittäin
selvässä ja rajoitetussa valaistuksessa, syöpyen muistooni
häviämättömästi.
Nyt kirjoittaessani tätä sairashuoneella, sillä taitoin vasemman
jalkani polvilumpion yläpuolelta, hypätessäni pelastusveneeseen
haaksirikko-yönä, — tuntuu kaikki, mitä sinä yönä elin, tuiki etäiseltä
ja epätodelliselta, ikäänkuin se olisi ollut olemassa yksinomaan ja
ainoastaan mielikuvituksessani. Eikä tämä koske ainoastaan sisäisiä
elämyksiäni, vaan myöskin kaikkia ulkonaisia tapahtumia, jotka jo
näin lyhyen ajan kuluttua ovat muuttuneet melkein kangastuksiksi.
Mutta itse asiassa ei tämä seikka vähennä elämykseni todellisuutta,
sillä kuka voi vetää rajan, missä uni alkaa ja todellinen elämä
loppuu? Kaikki on lopulta elävää elämää, unemmekin.
Palaan kertomukseeni. Olin kävellyt jonkun aikaa kannella, josta
ilman nopeasti yltyvä kylmyys minut karkoitti, ja näin ohimennessäni
veden lämpömäärää mitattavan, tämän näyn johtamatta ajatuksiani
jäävuorien mahdolliseen läheisyyteen. Oli sunnuntai-ilta, ja kello oli
yhdeksän paikkeilla, kun portaitten alapäässä, juuri menossa hyttiin
ja minuun selin kääntyneenä, näin naisen, jonka hyvin tunsin tai
luulin tuntevani.
Hän oli hoikka, olematta kapealanteinen, ja hänen päänsä oli
ruumiin kokoon ja kaulan täyteläisyyteen verraten melkein liian pieni.
Juuri tämä pään sirous ja sen vaivaton ryhti oli minulle tuiki tuttua.
Hänen hiuksensa olivat kammatut niin, että pään muoto pääsi täysiin
oikeuksiinsa, ja ne olivat kiiltävät kuin kehrättyä lasia.
Ennenkuin ehdin mitään sanoa tai edes tointua tapaamisen
odottamattomuudesta, oli hän avannut hytin oven ja taas sulkenut,

49. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankbell.com