Advances in Agronomy 111 1st Edition Donald L. Sparks (Eds.)

Advances in Agronomy 111 1st Edition Donald L. Sparks (Eds.)
Advances in Agronomy 111 1st Edition Donald L. Sparks (Eds.)
Advances in Agronomy 111 1st Edition Donald L. Sparks (Eds.)

1. Advances in Agronomy 111 1st Edition Donald L.
Sparks (Eds.) download
https://ebookultra.com/download/advances-in-agronomy-111-1st-
edition-donald-l-sparks-eds/
Explore and download more ebooks or textbooks
at ebookultra.com

2. We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebookultra.com
for more options!.
Advances in Agronomy 85 1st Edition Donald L. Sparks
https://ebookultra.com/download/advances-in-agronomy-85-1st-edition-
donald-l-sparks/
Advances in Agronomy 81 1st Edition Donald L. Sparks
https://ebookultra.com/download/advances-in-agronomy-81-1st-edition-
donald-l-sparks/
Advances in Agronomy 98 1st Edition Donald L. Sparks
(Eds.)
https://ebookultra.com/download/advances-in-agronomy-98-1st-edition-
donald-l-sparks-eds/
Advances in Agronomy 140 1st Edition Donald L. Sparks
(Eds.)
https://ebookultra.com/download/advances-in-agronomy-140-1st-edition-
donald-l-sparks-eds/

3. Advances in Agronomy Volume 129 1st Edition Donald L.
Sparks
https://ebookultra.com/download/advances-in-agronomy-volume-129-1st-
edition-donald-l-sparks/
Advances in Agronomy 92 1st Edition Donald L. Sparks
(Eds.)
https://ebookultra.com/download/advances-in-agronomy-92-1st-edition-
donald-l-sparks-eds/
Advances in Agronomy Volume 124 1st Edition Donald L
Sparks
https://ebookultra.com/download/advances-in-agronomy-volume-124-1st-
edition-donald-l-sparks/
Advances in Agronomy Vol 110 1st Edition Donald L. Sparks
(Ed.)
https://ebookultra.com/download/advances-in-agronomy-vol-110-1st-
edition-donald-l-sparks-ed/
Advances in Agronomy Vol 113 1st Edition Donald L. Sparks
(Ed.)
https://ebookultra.com/download/advances-in-agronomy-vol-113-1st-
edition-donald-l-sparks-ed/

5. Advances in Agronomy 111 1st Edition Donald L. Sparks
(Eds.) Digital Instant Download
Author(s): Donald L. Sparks (Eds.)
ISBN(s): 9780123876898
Edition: 1
File Details: PDF, 3.94 MB
Year: 2011
Language: english

6. ADVANCESINAGRONOMY
Advisory Board
PAUL M. BERTSCH
University of Kentucky
RONALD L. PHILLIPS
University of Minnesota
KATE M. SCOW
University of California,
Davis
LARRY P. WILDING
Texas A&M University
Emeritus Advisory Board Members
JOHN S. BOYER
University of Delaware
KENNETH J. FREY
Iowa State University
EUGENE J. KAMPRATH
North Carolina State
University
MARTIN ALEXANDER
Cornell University
Prepared in cooperation with the
American Society of Agronomy, Crop Science Society of America, and Soil
Science Society of America Book and Multimedia Publishing Committee
DAVID D. BALTENSPERGER,CHAIR
LISA K. AL-AMOODI CRAIG A. ROBERTS
WARREN A. DICK MARY C. SAVIN
HARI B. KRISHNAN APRIL L. ULERY
SALLY D. LOGSDON

7. CONTRIBUTORS
Numbers in Parentheses indicate the pages on which the authors’ contributions begin.
N. A. Akram (249)
Department of Botany, University of Agriculture, Faisalabad, Pakistan
F. Al-Qurainy (249)
Department of Botany and Microbiology, King Saud University, Riyadh,
Saudi Arabia
M. Ashraf (249)
Department of Botany, University of Agriculture, Faisalabad, Pakistan and
Department of Botany and Microbiology, King Saud University, Riyadh, Saudi
Arabia
V. C. Baligar (51)
USDA-ARS, Beltsville Agricultural Research Center, Beltsville Maryland, USA
R. B. Clark
1
(51)
USDA-ARS, Appalachian Farming Systems Research Center, Beaver, West
Virginia, USA
Francisco Diez-Gonzalez (1)
Department of Food Science and Nutrition, University of Minnesota, St. Paul,
Minnesota, USA
M. R. Foolad (249)
Department of Horticulture, The Pennsylvania State University, University Park,
Pennsylvania, USA
R. F. Korcak
1
(51)
USDA-ARS, Beltsville, Maryland, USA
P. Krishnan
2
(87)
Crop Systems and Global Change Laboratory, USDA-ARS, BARC West,
Beltsville, Maryland, USA and Laboratory of Plant Physiology, Central Rice
Research Institute, Cuttack, Orissa, India
Virender Kumar (297)
International Rice Research Institute, India office, Pusa, New Delhi, India
1
Retired
2
Present address: Division of Agricultural Physics, Indian Agricultural Research Institute, New Delhi, India
ix

8. Jagdish K. Ladha (297)
International Rice Research Institute, India office, Pusa, New Delhi, India
Rajendra Prasad (207)
Indian National Science Academy, New Delhi, India
B. Ramakrishnan
3
(87)
Laboratory of Soil Microbiology, Central Rice Research Institute, Cuttack,
Orissa, India
K. Raja Reddy (87)
Department of Plant and Soil Sciences, Mississippi State University, Mississippi
State, Mississippi, USA
V. R. Reddy (87)
Crop Systems and Global Change Laboratory, USDA-ARS, BARC West,
Beltsville, Maryland, USA
Stelios Viazis (1)
Department of Food Science and Nutrition, University of Minnesota, St. Paul,
Minnesota, USA
R. J. Wright
1
(51)
USDA-ARS, Beltsville, Maryland, USA
3
Present address: Division of Microbiology, Indian Agricultural Research Institute, New Delhi, India
x Contributors

9. PREFACE
Volume 111 ofAdvances in Agronomycontains six excellent reviews that deal
with major global issues: food safety, environmental quality, and food
production. Chapter 1 is a comprehensive review of an important food-
borne pathogen, Escherichia coli.Chapter 2 deals with the application of flue
gas desulfurization product to land. Chapter 3 covers the effects of high
temperature on rice growth, yield, and grain quality. Chapter 4 is a timely
review on aerobic rice systems and includes sections on development of
aerobic rice varieties, water saving techniques, and sustainability of aerobic
rice systems. Chapter 5 addresses an issue relevant to the increasing concerns
about drought conditions around the world—ways to enhance plant
drought tolerance. Chapter 6 provides a current assessment of efforts in
direct seeding of rice.
I am grateful to the authors for their excellent contributions.
D
ONALDL. SPARKS
Newark, Delaware, USA
xi

10. CHAPTER ONE
EnterohemorrhagicEscherichia coli:
The Twentieth Century’s Emerging
Foodborne Pathogen: A Review
Stelios ViazisandFrancisco Diez-Gonzalez
Contents
1. Introduction 2
2. History 3
3. Epidemiology 4
3.1. Outbreaks and incidence 4
4. Transmission Vehicles 5
5. Microorganism Characteristics 7
5.1. Unique traits 7
5.2. Non-O157 EHEC 8
5.3. Stress responses 9
5.4. Virulence factors 11
5.5. Shiga toxins 12
5.6. Attaching and effacing adherence 12
5.7. The pO157 plasmid 13
5.8. EHEC virulence profile 13
5.9. Isolation 14
6. Ecology and Evolution 15
6.1. Microbial ecology 15
7. Methods of Control 19
7.1. Postharvest interventions 19
7.2. Temperature 19
7.3. High pressure 20
7.4. Ultrasound 20
7.5. Ionizing irradiation 20
7.6. Ozone 21
7.7. Ultraviolet light 21
7.8. Radio frequency 21
Advances in Agronomy,Volume 111 #2011 Elsevier Inc.
ISSN 0065-2113, DOI: 10.1016/B978-0-12-387689-8.00006-0 All rights reserved.
Department of Food Science and Nutrition, University of Minnesota, St. Paul, Minnesota, USA
1

11. 7.9. Chemical antimicrobials 22
7.10. Cinnamaldehyde 22
7.11. Electrochemically activated water 24
7.12. Bacteriophages 25
7.13. Preharvest interventions 29
8. Outlook 34
References 35
Abstract
EnterohemorrhagicEscherichia coli(EHEC) have been recognized as a cause of
serious illness and mortality in outbreaks of foodborne illness that involve a
large variety of foods. In general, most pathogenic strains behave biochemically
and ecologically like any other nonpathogenicE. coli, making their detection
among commensalE. colian important problem, especially among EHEC.E. coli
infections in humans are transmitted directly from animals, by person-to-
person contact or through contaminated foods. Multiple massive outbreaks
associated with the consumption of fresh vegetables have occurred in the
past as evidenced by the bagged spinach and lettuce in the United States.
There have been numerous studies on pre- and postharvest intervention
methods, but the problem is still at large. In the United States and in other
countries, the presence of this pathogen in foods is highly regulated and there
have been rapid scientific advances in understanding the growth and survival of
the pathogen in various foods. This chapter highlights the current understand-
ing of EHEC from the perspectives of food microbiology, molecular microbiology,
biochemistry, epidemiology, and agricultural practices with main emphasis on
leafy green vegetables. This thesis stresses the importance of developing novel
control strategies that are effective and have the potential to be considered
natural or organic.
1. Introduction
EnterohemorrhagicEscherichia coli(EHEC) have been recognized as a
cause of serious illness and mortality in outbreaks of foodborne illness that
involve a large variety of foods (Bell, 2002). GenericE. colican be a harmless
member of the normal microflora in humans and other animals. However,
virulence genes acquired through various means have bestowed different
types of pathogenicity to strains ofE. coli.There are a number of different
enteropathogenic groups ofE. colithat have been shown to cause various
types of gastrointestinal infections. Six main pathotypes ofE. colican be
distinguished: enteropathogenicE. coli(EPEC), enterotoxigenicE. coli
(ETEC), enteroinvasiveE. coli(EIEC), diffusely adheringE. coli(DAEC),
2 Stelios Viazis and Francisco Diez-Gonzalez

12. enteroaggregativeE. coli(EAEC), and EHEC. All these pathotypes ofE. coli
use multistep systems of pathogenesis, comprised in general of colonization
of the mucosal site, evasion of the host defenses, and multiplication and host
damage (Kaper, 2005). After the first outbreak in 1982,E. coliO157:H7 has
become the most widely known EHEC strain (Rileyet al., 1983).
In general, many pathogenic strains behave biochemically and ecologi-
cally like any other nonpathogenicE. coli, making their detection among
commensalE. colian important problem, especially among EHEC
(Bettelheim, 2007). Serotype O157 has been found to be unable to ferment
the carbohydrate sorbitol (Rileyet al., 1983), a phenotypic characteristic
that is useful in the organism’s detection. Compared to other pathogenic
E. coli, this serotype would cause hemorrhagic colitis (HC) and other severe
symptoms. Other serotypes, such as O26, O111, and sorbitol-fermenting
O157:NM, have also been associated with HC and subsequently classified as
EHEC (Armstronget al., 1996). The ability to produce Shiga toxins is the
common characteristics of all EHEC that are often referred to as Shiga
toxin-producingE. coli(STEC).
In this chapter, we examine the versatility ofE. coliO157:H7incausing
disease through various sources and examine the incidence of infections
associated with this pathogen. Potential methods for the control ofE. coli
O157:H7 on a pre- and postharvest level are also discussed. The significance of
E. coliO157:H7 as a human pathogen stresses the importance of establishing
effective strategies to minimize numbers ofE. coliO157:H7 on the farm.
2. History
E. colihas been recognized as an important human pathogen since
its discovery in 1885 by Dr. Theodor Escherich through his work on bacteria in infant stools. The finding ofShigella dysenteriaeas an agent of
epidemic bacterial dysentery by Kioshi Shiga was reported in 1898 (Shiga,
1898). It was in 1955 that hemolytic uremic syndrome (HUS) was first
described and defined (Gasseret al., 1955), whileKeuschet al.(1972)
showed that Shiga toxins contribute to bloody diarrhea.Konowalchuk
et al.(1977)found that certain pathogenicE. colistrains produce a toxin
capable of killing Vero cells, and in 1982, there were two outbreaks of a severe bloody diarrheal syndrome in Oregon and Michigan associated with the consumption of fast food hamburgers (Rileyet al., 1983). O’Brien and
LaVeck (1983)reported that anE. coliO157:H7 strain that was involved in
an outbreak of HC in the United States produced a Shiga toxin, and Karmaliet al.(1985)suggested that STEC were epidemiologically associated
with HUS.
EnterohemorrhagicEscherichia coli: The Twentieth Century’s Emerging 3

13. 3. Epidemiology
3.1. Outbreaks and incidence
STEC and specificallyE. coliO157:H7 are considered as emerging food-
borne pathogens that occur worldwide but are most common in some parts
of the United Kingdom, United States, and Canada (Altekruseet al., 1999;
Nataro and Kaper, 1998; Tauxe, 1997). In the United States,E. coliO157:
H7 is estimated to cause 73,480 illnesses annually, with2168 hospitaliza-
tions and 61 deaths (Meadet al., 1999), while the pathogen’s associated
economic costs have been estimated to be 405 million USD (Frenzenet al.,
2005). In recent years, EHEC has been the culprit of outbreaks linked to
fresh produce (Bell, 2002; De Roever, 1998), withE. coliO157:H7 being
one of the leading causes of produce-related outbreaks, accounting for 20%
of the outbreaks in which the etiological agent was identified (Olsenet al.,
2000). Although some of the first outbreaks ofE. coliO157:H7 were linked
to inadequately cooked hamburgers, many outbreaks that followed have
been associated with the consumption of raw vegetables, including the
massive 1996 outbreak in Japan in which nearly 8000 people were infected
by contaminated radish sprouts (Kaper and Karmali, 2008).
Multiple large outbreaks associated with the consumption of fresh vege-
tables have occurred in the past as evidenced by the radish sprout outbreak
in Japan (Michinoet al., 1999), bagged spinach and lettuce in the United
States (Centers for Disease Control and Prevention, 2006), and fresh lettuce
in Sweden (So¨derstro¨met al., 2005). In Europe, 14,000 cases in over 24
countries have occurred from 2000 to 2005, of which 62% belong to the
O157 serogroup (Fisher and Meakins, 2006). In England and Wales, salad,
vegetables, and fruit caused 6.4% and 10.1% of all outbreaks with a known
food vehicle in the periods of 1993–1998 and 1999–2000, respectively
(Brandl, 2006).The incidence of foodborne illness associated with the
consumption of minimally processed ready-to-eat (RTE) salad vegetables
has been consistently increasing (Beuchat, 1998; Kanekoet al., 1999;
Tauxe, 1997). Between the years of 1990 and 2001, contaminated fresh
produce was associated with a total of 148 outbreaks comprising9% of all
foodborne outbreaks (Smith DeWaalet al., 2002). Fresh fruits and vegeta-
bles are more and more being identified as a source of foodborne outbreaks
around the world (Lynchet al., 2009). In the United States, the percentage
of outbreaks associated with fresh produce increased from<1% in the 1970s
to 6% in the 1990s (Sivapalasingamet al., 2004). The median size of out-
breaks associated with fresh produce has doubled and the proportion of
outbreak-associated cases related to fresh produce increased from<1% to
12% of illnesses. In Australia, fresh produce was responsible for 4% of all
foodborne outbreaks reported between 2001 and 2005 (Kirket al., 2008).
4 Stelios Viazis and Francisco Diez-Gonzalez

14. In 2005, a large outbreak of STEC from lettuce occurred in Sweden and
water from a nearby stream was confirmed as positive for Shiga toxin
2 (Stx2) by polymerase chain reaction (PCR;So¨derstro¨met al., 2008).
Between August and October of 2006, the widely reported multistate
outbreak of EHEC occurred in the United States due to contaminated
bagged spinach (Calvin, 2007). In December 2006, a STEC outbreak
occurred in the Northeastern United States, affecting individuals in New
Jersey, New York, and Pennsylvania. The source of the outbreak was traced
to iceberg lettuce used at Taco Bell restaurants (Food and Drug
Administration, 2006). Also in 2006, Utah and New Mexico health depart-
ments investigated a multistate cluster of STEC O157 associated with
consuming bagged spinach (Teamet al., 2007). Between September and
October of 2007, there was an outbreak of STEC O157 in the Netherlands
and Iceland. The most probable cause of the outbreak was contaminated
lettuce but samples of the product that were tested were all negative for the
pathogen (Friesemaet al., 2008).
The increase of foodborne outbreaks due to the consumption of fresh
vegetables has stressed the importance of developing antimicrobial strategies
to reduce their microbial load (Ackerset al., 1998; Calvin, 2007; Hilborn
et al., 1999; Johnstonet al., 2006; Maki, 2006; Teamet al., 2007; Uhlich
et al., 2007; Welinder-Olssonet al., 2004). The most recent outbreaks of
foodborne disease caused by bagged lettuce and spinach have exposed the
limited effect of current conventional washes and the industry as a whole
would benefit from research on alternative effective antimicrobial treat-
ments (Calvin, 2007; Maki, 2006).
4. Transmission Vehicles
The primary habitat ofE. coliis the intestinal tract of warm-blooded
animals as well as humans (Bell, 2002). E. coliinfections in humans are
transmitted directly from animals, by person-to-person contact, or through contaminated foods. Enteric pathogens are distributed from livestock to food crops and can occur in various ways such as application of manures, irrigation with contaminated water, dispersal by air, and dispersal via
biological vectors, such as wildlife and insects (Janisiewiczet al., 1999) .
There is widespread fecal contamination of the environment due to farm
and wild animals providing a continual source of EHEC in the environment
(Bell, 2002). Ground beef is still the most frequently implicated source of
E.coliO157:H7 outbreaks, accounting for75% ofE.coliO157:H7
outbreaks (Vugiaet al., 2006). Dairy products and undercooked minced
beef can be directly contaminated by cattle feces during either milking or
slaughtering processes (Fremauxet al., 2008).
EnterohemorrhagicEscherichia coli: The Twentieth Century’s Emerging 5

15. Talleyet al.(2009)investigated the role of insects, which frequent fields
of leafy greens and neighboring rangeland habitats, in produce contamina-
tion. In the study, house flies were confined on manure or agar medium
containingE. coliO157:H7 tagged with green fluorescent protein (GFP)
followed by testing their ability to transfer the pathogen to spinach plants.
GFP-tagged bacteria were detected on surfaces of 50–100% of leaves
examined by fluorescence microscopy and in 100% of samples tested by
PCR. Evidently, flies are capable of contaminating leafy greens, and this
confirms the importance of the role of insects in the contamination of fresh
produce.
Raw fruit and vegetables, which are indirectly contaminated via irriga-
tion water or through soil treated with farm effluents, are an important
vehicle of EHEC contamination (Hilbornet al., 1999; Michinoet al., 1999).
A recent study on the persistence ofE. coliO157 in irrigation waters that
could potentially be transmitted to fresh produce was conducted in Kubanni
River in Nigeria (Chigoret al., 2010). The prevalence of the pathogen in
the river was studied over a 10-month period. The detection rate forE. coli
O157 was 2.1% and fecal coliform counts exceeded acceptable limits. The
investigators concluded that the Kubanni River represented a public health
risk and unfit for fresh produce irrigation.
The factors responsible for the emergence of the problem are listed in
Table 1. A study byVoetschet al.(2006)determined that most STEC
O157 infections in 1999–2000 were associated with eating pink hambur-
gers, drinking untreated surface water, and contact with cattle. Eating
produce was inversely associated with infection. Further, direct or indirect
contact with cattle waste was a leading identified source of sporadic STEC
Table 1Factors involved in the emergence of produce-linked outbreaks (Brandl,
2006; Tauxeet al., 1997)
Changes in the produce industry
Intensification and centralization of production
Wider distribution of produce over longer distances
Introduction of minimally processed produce
Increased importation of fresh produce
Changes in consumer habits
Increased consumption of meals outside the home
Increased popularity of salad bars
Increased consumption of fresh fruits and vegetables, and fresh fruit juices
Increased size of at-risk population
Enhanced epidemiological surveillance
Improved methods to identify and track pathogens
Emerging pathogens with low infectious dose
6 Stelios Viazis and Francisco Diez-Gonzalez

16. O157 infections. A study byMukherjeeet al.(2007)conducted microbio-
logical analyses of fruits and vegetables in Minnesota and Wisconsin farms in
conjunction with collecting a farmer survey on farm management practices
that may affect the risk ofE. colicontamination in fresh produce. They
found that using animal wastes for fertilization of produce plants posed an
increased risk ofE. colicontamination in organic and semiorganic produce.
In addition, improper aging of untreated animal manure also increased the
risk in organic produce. It should be noted that organic growers who used
cattle manure for fertilization had significantly greater risk compared to
those who used other types of manure-based fertilizer. Further, leaf age
has also been shown to be a risk factor for O157 contamination (Brandl and
Amundson, 2008).
However, commercially grown fresh produce that has been microbio-
logically tested for pathogenicE. coligenerally give rise to negative findings,
suggesting that contamination with pathogenicE. coliis a relatively rare
occurrence (Delaquiset al., 2007). A study byJohnstonet al.(2006)
reported that there was noE. coliO157:H7 detected in 466 produce and
environmental swabs collected in eight packing sheds in the southern
United States. Leaf lettuce collected directly from Norwegian farms with
organic production practices that included the use of manure fertilizers was
also free ofE. coliO157:H7 (Loncarevicet al., 2005).In addition,E. coli
O157:H7 and Shiga toxins 1 (Stx1) and 2 were not detected withinE. coli
isolates recovered from organically or conventionally grown produce
from Minnesota (Mukherjeeet al., 2004).Similarly, noE. coliO157:H7
were reported for an expanded investigation that included farms with
varied agronomic practices in both Minnesota and Wisconsin (Mukherjee
et al., 2006).
5. Microorganism Characteristics
5.1. Unique traits
The genusE. colicomprised Gram-negative, facultative anaerobic bacilli,
common inhabitant of the gastrointestinal tract of mammals, and belong to theEnterobacteriaceaefamily. They are bile-tolerant, nonfastidious organisms
that are easily cultured on routine laboratory media. They ferment lactose and grow best under mesophilic temperatures with an optimum at 37

C.
MostE. colihave theb-glucoronidase enzyme that breaks down complex
carbohydrates. This enzyme is used in a fluorogenic assay that takes advan- tage of the breakdown of 4-methyl-umbeliferone glucoronide (MUG) by b-glucoronidase producing a fluorescent compound. However,E. coli
O157:H7 does not haveb-glucoronidase. Further,E. coliO157:H7 cannot
ferment sorbitol within 24 h, while 90% ofE. colican.
EnterohemorrhagicEscherichia coli: The Twentieth Century’s Emerging 7

17. The infectious dose of EHEC is very low, between 1 and 100 CFU,
which is a much lower dose than for most other pathogens of the intestines
(Paton and Paton, 1998a). One of the main characteristics of EHEC that are
required to cause disease in humans is their ability to attach to intestinal cells
and to colonize the human gut (Welinder-Olsson and Kaijser, 2005).
Since the 1980s, EHEC strains have been established as foodborne
pathogens associated with an array of human infections including HC,
milder forms of diarrheal illness, and as the major etiologic agent responsible
for the fatal infection, HUS. In general, infection with EHEC O157:H7 is
self-limiting, but depending on the virulence of the infecting strain, the
extent of the disease may vary. HC is the principal disease associated with
EHEC and is characterized by severe abdominal cramping and bloody
diarrhea. HUS may eventually develop as a sequelae to EHEC infection
and HC. HUS is characterized by microangiopathic hemolytic anemia,
thrombocytopenia, renal insufficiency or failure, and occasional azotemia
(Griffin and Tauxe, 1991; Johnsonet al., 2006; Paton and Paton, 1998a).
Approximately 8% of those infected with EHEC O157:H7 will develop
HUS (McNabbet al., 2008; Tarr, 2009). Diarrhea-associated HUS is largely
responsible for morbidity and mortality due to EHEC, resulting in death in
up to 5% of infected individuals and frequent permanent renal injury at a
rate of 25% (Garget al., 2003). The endothelial cell damage leads to swollen,
detached endothelial cells, which in turn exposes the basement membrane.
This leads to platelet activation and local intravascular thrombosis or throm-
botic microangiopathy, blood clot formation within the vasculature, and
ultimately, a reduction in platelet counts. Hemolytic anemia is an abnormal
breakdown of erythrocytes. This results from clots and possible side effects
from leukocytes on the erythrocyte cell membranes.
Children less than 5 years of age have a higher incidence of HUS. They
express higher levels of the Gb3 receptor present on the renal endothelial
cells and form an attachment to Shiga toxin that may be circulating due to
infection. Renal injury occurs from leukocyte infiltrates and clots that may
lead to acute renal failure and azotemia. Azotemia is characterized by the
increase of nitrogenous compounds due to poor filtering by the kidneys
(Inwardet al., 1997; Tarr, 2009; Tarret al., 2005). There have been no
specific therapeutic regimens developed forE. coliO157:H7, but supportive
care guidelines have been improved so that mortality rates are low (Tarr
et al., 2005).
5.2. Non-O157 EHEC
Non-O157 serotypes have been reported before 1982 and continued to
occur on a regular basis in human and animal cases and outbreaks, but very
few clinical laboratories actively screen for them, due to lack of reliable
detection methods (Bettelheim, 2007). These serotypes lack any obvious
8 Stelios Viazis and Francisco Diez-Gonzalez

18. phenotypic characteristic that would allow for differentiation from com-
mensalE. coli, and therefore, no standard reliable method exists to isolate,
characterize, and identify these pathogens. Unfortunately, they are only
found and reported by the most proactive laboratories (Bettelheim, 2007).
Even thoughE. coliO157 is reported as the most common EHEC strain in
many countries of the world, serotypes O26 and O111 are also recognized
as serious threats to public health and have been recovered from patients
(Armstronget al., 1996; Bettelheim, 1996). The lack of isolation methods
for non-O157 EHEC has inadvertently led to a lack of awareness for these
microorganisms. Based on physiological features, non-O157 EHECs do not
possess distinct growth patterns and metabolic characteristics compared to
E. coliO157:H7 and therefore require confirmation of additional genetic
virulence factors (Johnsonet al., 1996). However, these methods have the
disadvantage of not being able to recover and characterize the identified
strains, which is ultimately crucial in tracking non-O157 disease epidemi-
ology and developing strategies for containment (Johnsonet al., 1995). In
general, isolation methods for non-O157 EHEC still rely on plating on
sorbitol MacConkey (SMAC) agar, followed by individual PCR or colony
hybridization confirmation for Shiga toxin genes.
The six most common non-O157 STEC associated with disease in the
United States have been identified by the CDC as O26, O45, O103, O111,
O121, and O145 (Brookset al., 2005). Ever since non-O157 STEC have
become a concern, little data exist for STEC prevalence in ground beef. A
recent study reported on the prevalence of STEC on final carcasses and
commercial ground beef (Bosilevac and Koohmaraie, 2009). The preva-
lence of STEC on final carcasses was found to be 3%, while the prevalence
ofstx1andstx2genes in ground beef was 26%. The most common STEC
was serotype O113. However, other common serotypes, such as O26, O45,
O111, and O145, were not isolated from any beef sources. The Minnesota
Department of Health conducted a study in which the characteristics of
non-O157 and O157 STEC infections identified through sentinel surveil-
lance were compared (Hedicanet al., 2009). Overall, the non-O157 STEC
isolates recovered from stool specimens obtained from ill patients were
found slightly more frequently than O157, and non-O157 cases were
identified with the same frequency in the urban and rural populations.
O157 infections were found to be more severe, but non-O157 infections
caused significant morbidity as well.
5.3. Stress responses
Acid resistance is defined as the ability of bacteria to survive low pH and
weak acids (Bearsonet al., 1997). Many intestinal bacteria have the ability to
survive extreme acid conditions to colonize the host’s intestine and survive
the low pH gastric environment (Bearsonet al., 1997). As many as four stress
EnterohemorrhagicEscherichia coli: The Twentieth Century’s Emerging 9

19. response systems capable of protecting stationary-phase cells against acidic
environments have been identified inE. coli(Linet al., 1995, 1996). When
bacteria reach stationary phase, they undergo genetic or morphologic
changes allowing them to be more resistant to stresses such as osmotic,
heat, cold, or acid shock, compared to log-phase cells (Chevilleet al., 1996).
It has been shown thats
s
is the master regulator of the stationary-phase
response and is the product of therpoSgene ofE. coli(Lange and Hengge-
Aronis, 1991). Stress resistance is the result of the expression of proteins on
entry into stationary phase that help protect housekeeping and metabolic
enzymes from denaturation (Atlung and Ingmer, 1997). In stationary phase,
DNA replication is repressed by H-NS proteins, compacting DNA and
increasing resistance to various stresses (White, 2000).
Five kinds of decarboxylases have been identified in bacteria in general:
glutamate-, arginine-, lysine-, ornithine-, and histamine-decarboxylase
(Gale, 1946). Most enteric bacteria are likely to possess at least one of the
aforementioned decarboxylases. They function by converting their respec-
tive amino acid into carbon dioxide and an amine product while increase
the intracellular pH (Gale, 1946). Glutamate, arginine, and lysine decarbox-
ylase have been shown to protect bacteria from pH values between 2 and 3
(Bearsonet al., 1997).
The oxidative acid resistance mechanism is observed only if cells are
grown in mild acidic complex media in the absence of glucose, and once
activated, cells can survive a pH of 2.5 or greater in minimal glucose
medium (Castanie-Cornetet al., 1999). The alternative sigma factorrpoS
is involved in controlling gene expression while transitioning from log
phase to stationary phase, whereas other factors such as cyclic AMP and
cAMP receptor protein (CRP) influence the regulation of this system
(Castanie-Cornetet al., 1999). One of the AR systems requires glutamate
for protection at pH 2.5 or lower and involves two glutamate decarboxylase
isozymes and the putative glutamate:g-aminobutyric acid (GABA) anti-
porter encoded bygadABandgadC, respectively (Foster, 2000). The genes
encoding GadA and GadB are found at different sites in the chromosome,
78 and 33 min, respectively, and they share a 98% homologous sequence
and encode glutamate decarboxylase isozymes (De Biaseet al., 1999).
The glutamic acid decarboxylase (GAD) enzymes are pyridoxyl phos-
phate-containing enzymes that replace the alpha-carboxyl groups of their
amino acid substrates with a proton that is taken up from the cytoplasm,
while carbon dioxide and GABA are produced as the end products (Foster,
2004). Studies conducted by Foster (Foster, 2004) show that once an AR
system has been induced,E. coliO157:H7 can remain acid resistant for
at least a month during refrigeration. The ability ofE. colito survive
acid exposure depends on the growth stage that they reach before acid
challenge (Largeet al., 2005). In addition, after exposure to acidic condi-
tion, the survival rate is significantly lower for log-phase cells compared to
10 Stelios Viazis and Francisco Diez-Gonzalez

20. stationary-phase cells under the same conditions (Foster, 2004; Largeet al.,
2005). This is because AR systems are controlled in part by the RpoS
alternative sigma factor that is activated in stationary phase and in turn
activates and represses proteins required for the response to various stresses
(Largeet al., 2005; Merrell and Camilli, 2002). It has been shown that rpoS
mutants are more acid sensitive and show an inability to utilize arginine and
glutamate AR systems (Linet al., 1996). Stationary-phase cells may be more
AR compared to exponentially growing cells, but it is commonly accepted
that they can become AR.
Some genes expressed in stationary phase can cause the same gene
expression as whenE. coliis preexposed to physical stress and can ultimately
lead to protection from other stresses also known as cross protection
(Chevilleet al., 1996; Johnson, 2003). ThegadA,gadBC, and the regulatory
gadEgene are induced by low pH in exponential phase cells grown in
minimal glucose media (Maet al., 2004). Under normal conditions when
E. coliis growing in rich media, expression of most decarboxylase systems is
repressed by the CRP, and it is relieved in minimal media for glutamate
decarboxylase (Diez-Gonzalez and Karaibrahimoglu, 2004). Acidic anaero-
bic media have been found to induce AR inE. colicells, while a number of
genetic systems are known to be coinduced by acid and anaerobiosis (Small
et al., 1994). Adding CdCl
2and ethanol to log-phaseE. coliW3110 has been
shown to inhibit growth by 50% and shift the growth curve to stationary
phase (VanBogelenet al., 1987), during which cells are most AR. The
induction ofgadAthrough exposure toN-acyl-
L-homoserine lactone
increased acid tolerance (pH 4) ofE. coliin log phase (Houdtet al., 2006).
Neutralized medium filtrates fromE. coligrown to stationary phase at pH 5
induce acid tolerance in log-phase cells growing at pH 7 (Rowbury and
Goodson, 1998). It has been suggested thatE. coliexpels one or more
compounds during growth to stationary phase that can confer a protection
against AS in log phase (Mateset al., 2007).
GadAB/C genes are induced in response to stationary-phase signals,
while known regulators that affect their expression include RpoS, GadW,
and GadX (De Biaseet al., 1999). The level of involvement of each
regulator apparently depends on the growth phase and the medium. Any
acid resistance induction that can withstand low pH levels in exponential
phase in minimal glucose media has been demonstrated to depend on the
activation of GadAB/C that results primarily from the induction of GadE
(Maet al., 2004).
5.4. Virulence factors
The pathogenicity of STEC is determined by several virulence factors that
are encoded by chromosomal pathogenicity islands, phage chromosomes
integrated in the bacterial genome as well as plasmids. Virulence factors that
EnterohemorrhagicEscherichia coli: The Twentieth Century’s Emerging 11

21. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

22. junasillalle, missä viranomaiset selittivät luulevansa, että tämä oli
Windsorin ylimääräinen tahi sitten Southamptonin kuriirijuna. Sen he
varmasti tiesivät, ettei se ollut Kingstonin juna ilmaisematta
kuitenkaan mihin luulonsa perustivat.
Sitten sanoi kantajamme, että junamme kenties löytyisi yläsillalta;
hän sanoi hyvästi tuntevansa mainitun junan. Vaelsimme siis
yläsillalle, saimme veturinkuljettajan kynsiimme ja kysyimme aikoiko
hän lähteä Kingstoniin. Hän vastasi, ettei sitä varmasti tiennyt sanoa,
mutta otaksui niin olevan. Hän lisäsi, että jollei se ollut 11.50
Kingstonin juna, niin voi hän panna veikkaa siitä, että se oli 9.32
juna Virginia Wateriin tahi 10:n juna Wight-saarelle eli sinnepäin,
minkä kyllä saisimme tietää aikanaan perille tullessamme. Pistimme
puoli kruunua miehen kouraan ja pyysimme häntä pitämään sitä k:lo
11.50 Kingstonin junana.
"Eihän tällä radalla", sanoimme, "kukaan tunne junia eikä tiedä
minne ne menevät. Te tunnette tien. Pankaa kone käymään ja
viekää meidät kaikessa hiljaisuudessa Kingstoniin."
"Enpä oikein taida uskaltaa, hyvät herrat", vastasi tuo kelpo mies,
"mutta — kaiketi on tarkoitus, että joku juna menee Kingstoniin, ja
siinä tapauksessa voinhan minäkin ajaa sinne. Tuokaa tänne
puolikruunuanne."
Täten me saavuimme Kingstoniin Lounasrataa pitkin.
Sittemmin kuulimme, että käyttämämme juna itse asiassa olikin
ollut Exeterin postijuna, ja että Waterloon viranomaiset useita
tunteja olivat sitä etsineet saamatta selville mihin se oli joutunut.

23. Veneemme odotti Kingstonissa sillan luona. Tavarat sullottiin
purteen ja me astuimme sinne myös.
"Onko kaikki selvillä?" kysyi venemies.
"Kaikki on selvillä", vastasimme ja Harris hoitaen airoja, minä
peräsimessä ja Montmorency, kovin epäluuloisena ja onnettomana
keulassa, läksimme liikkeelle. Joki oli nyt 14 päivää oleva kotinamme.

24. KUUDES LUKU.
Kingston. — Opettavia mietelmiä Englannin aikaisemmasta
historiasta. — Mietteitä veistetystä tammesta ja elämästä ylipäänsä.
— Stivvings-nuoremman surullinen kohtalo. — Unhotan olevani
peräsintä hoitamassa. — Jännittävä seuraus siitä. — Hampton
Courtin sokkelokäytävä. — Harris oppaana.
Oli hurmaavan ihana aamu myöhään keväällä (tahi aikaiseen
kesällä), jolloin ruoho ja lehdet saavat menevämmän värin ja
vuodenaika on kuin ihana impi, joka sykkivin sydämin juuri on
kehittymäisillään naiseksi.
Kingstonin kiemurtelevat sivukadut, jotka ulottuvat rantaan
saakka, näyttivät varsin runollisilta kirkkaassa auringonvalossa; ja
kimalteleva joki aluksineen, viheriät lehtokujat, sirot huvilat rannoilla,
Harris punakeltaisessa flanellipuvussaan nurisevana airojensa
ääressä, kunnianarvoisa, harmaa Tudorpalatsi, jonka katot kohosivat
ilmoille etäämpänä, kaikki tämä muodosti hymyilevän taulun, niin
valoisan, tyynen ja rauhaisan, että se väkisinkin sai minut
haaveilevalle tuulelle.

25. Ajattelin Kingstonia — eli "Kyningestonia", niinkuin sen nimi silloin
oli, niihin aikoihin, kun siellä kruunattiin saksilaisia kuninkaita. Suuri
Caesar meni siellä joen yli ja roomalaiset legioonat asettuivat leiriin
joen partaille. Caesar, kuten myöhemmin kuningatar Elisabeth, näytti
ennättävän joka paikkaan, vaikka hän käyttäytyi paremmin kuin hyvä
kuningatar Bess: hän ei käynyt kapakoissa.
Tuo Englannin siveä hallitsijatar oli vallan hurmaantunut
kapakoihin. On tuskin olemassa niin likaista krouvia 10 penikulman
alueella Lontoosta, missä ei Bess olisi joskus käväissyt, syönyt,
asunut tahi nukkunut. Olettakaamme, että Harris alkaisi elää uutta
elämää ja hänestä koituisi suuri mies, ministeri esim. ja hän kuolisi,
tokkohan silloin asetettaisi tauluja kapakoihin, joita hän on
käynneillään kunnioittanut: "Harris joi täällä tuopin olutta"; "Harris
tilasi kaksi whiskytotia kesällä 88"; "Harris potkaistiin ulos täältä
joulukuussa 1886?"
Ei, moisia tauluja kertyisi liian paljon. Sitävastoin tulisivat paikat,
joissa hän ei käynyt, kuuluisiksi — harvinaisuutensa vuoksi. —
"Ainoa ravintola etelä-Lontoossa, missä Harris ei ole ottanut
ryyppyä!" Ihmiset rientäisivät kilvan katsomaan mikä mokoma
ihmepaikka mahtaisi olla.
Miten tuo heikko Edward-kuningasparka mahtoi vihata
Kyningestonia! Kruunausjuhla nousi hänen voimiensa yli. Kenties ei
sokerimanteleilla täytetty metsäsianpää soveltunut hänen vatsalleen
(en luule, että minäkään siitä pitäisin!) tahi oli hän saanut kyllikseen
simasta ja kuohuviinistä. Oli miten tahansa, hän hiipi pois
meluavasta juhlasta ja meni haaveksimaan kuutamossa lemmityn
Elgivansa kanssa.

26. Kenties he käsi kädessä seisoivat akkunan ääressä ja ihailivat
kuuvalon hopeoimaa jokea; silloin tällöin tunkeusi juominkien meteli
ja rähinä alhaalta pitosalista heidän korviinsa.
Samassa nuo raa'at hylkiöt Odo ja St Dunstan röyhkeästi
tunkeutuvat rauhalliseen kammioon, syytävät karkeita solvauksia
lempeän kuningattaren silmille ja raahaavat Edwy-raukan takaisin
räyhäävään juhlaan.
Monen, monen vuoden kuluttua, kun sekä saksilaiset kuninkaat
että saksilaiset juhlat olivat olleet ja menneet, katosi vähitellen
Kingstonin merkitys joksikin aikaa, mutta se saavutti sen takaisin,
kun Hampton Courtin linnasta tuli Tudor- ja Stuart-hallitsijasukujen
asunto ja upeat kuninkaalliset huvipurret odottivat ankkurissa joen
rantamilla ja ylpeät hoviherrat ja kavaljeerit loistavine kaapuineen
tulivat alas rantaan ja huusivat: "Vene hoi! tänne! Kautta h—tin,
suurkiitos!"
Useat näistä vanhoista taloista ovat niiltä ajoilta, jolloin Kingston
oli kuninkaankaupunki, jolloin ritareja ja hovimiehiä asui hallitsijansa
läheisyydessä ja linnan portilla koko päivän vilisi kiiltäviä haarniskoja,
korskuvia ratsuja, samettia ja silkkiä ja kauniita kasvoja. Vanhat talot
ovat täydellisessä sopusoinnussa peruukkien, polvihousujen,
kirjailtujen takkien ja pitkien kirousten kanssa. Siihen aikaan osattiin
rakentaa tukevia, kestäviä taloja. Punaiset, kovat tiilet ovat
vuosisatojen kuluessa kasvaneet toisiinsa kiinni ja tammiportaat
eivät narise eikä notku niitä astuessa.
Tammiportaista muistan, että eräässä Kingstonin talossa on
erittäin komeat portaat veistetystä tammesta. Talossa on aikoinaan
asunut joku mahtava, ylhäinen henkilö, mutta nykyään on siinä
kauppaliike. Eräs ystäväni meni kerran sinne ostamaan hattua.

27. Hajamielisyydessään hän pisti käden taskuunsa ja maksoi hatun
puhtaassa rahassa.
Kauppias (hän tuntee ystäväni) ällistyi ensin moisesta ihmeestä,
mutta päätti sitten — vastaiseksi kehoitukseksi — kutsua miehen
katsomaan talon vanhoja tammiveistoksia. Ystävälläni ei ollut mitään
sitä vastaan, jonka vuoksi kauppias vei hänet myymälästä
asuntoonsa, toiseen kerrokseen. Kaidepuut olivat erinomaisen
taiteellista työtä ja koko seinä oli verhottu tammipaneelilla, jonka
veistokset olisivat tehneet kunniaa ruhtinaan palatsille.
Sitten he tulivat vierashuoneeseen, joka oli suuri, hauska huone;
seinät oli verhottu prameilevilla, mutta sievillä sinipohjaisilla
seinäpapereilla. Huoneessa ei ollut mitään erinomaista, ja ystäväni
ihmetteli miksi hänet oli tuotu tänne. Omistaja meni seinän luo ja
koputti siihen. Se antoi kumajavan äänen.
"Tammea", selitti hän. "Koko seinä on veistettyä tammea,
samoinkuin portaissakin."
"Mitä ihmettä", tokasi ystäväni moittivasti, "tarkoitatteko todella,
että olette verhonnut veistetyn tammen sinisillä seinäpapereilla?"
"Aivan oikein, ja perhanan kalliiksi se tulikin. Täytyi näet ensin
panna alle hieno, sileä laudoitus. Mutta huone on nyt sangen
hauska. Se oli ennen synkkä kuin hautaholvi."
Minun mielestäni ei miestä tule soimata. Hänhän on porvari, eikä
osaa panna arvoa muinaismuistoille. Veistetty tammi on kyllä
kaunista katsella ja hauskaa omistaa, mutta epäilemättä ei
tämmöisessä huoneessa ole hauska asua. Se on melkein kuin jos
asuisi kirkossa.

28. Niin, asian surullinen puoli on siinä, että se, joka ei pane arvoa
veistetylle tammelle, saa koko huoneensa sillä verhotuksi, kun
taasen ne, jotka sitä todella ihailevat, saavat maksaa suunnattomia
summia sen omistamisesta. Niin on maailmassa aina laita. Jokaisella
ihmisellä on jotakin, mitä hän ei tarvitse, kun taas toiset ovat
saaneet sen, mitä hän enimmin kaipaisi.
Aviomiehillä on rouvia joista he eivät välitä, kun taas vanhatpojat
valittavat yksinäisyyttään. Köyhillä ihmisillä, joilla on tuskin
itselleenkään leipää, on kahdeksan reipasta lasta. Rikkaat vanhat
pariskunnat, joilla ei edes ole läheisiä sukulaisia, kuolevat
lapsettomina.
Sitten on meillä tytöt ihailijoineen. Ne tytöt, joilla on ihailijoita,
eivät (sanovat he) välitä niistä rahtuistakaan. He sanovat, että
kernaimmin tahtoisivat päästä niistä erilleen — ne vaivaavat heitä;
mikseivät ne ala hakkailla miss Brownia ja miss Smithiä, jotka ovat
vanhoja ja rumia ja joilla ei ole ihailijoita. Itse he eivät pidä
ihailijoista. He eivät koskaan aijo mennä naimisiin.
Mutta mitäpä hyödyttää tästä puhua; se tekee vain ihmisen
alakuloiseksi.
Koulussamme kävi muuan poika, jota me nimitimme Sandford &
Mertoniksi. Hänen oikea nimensä oli Stivvings. Hän oli merkillisin
poika, minkä koskaan olen nähnyt. Luulen, että hän todella rakasti
läksyjään ja kirjojaan. Hän tärveli silmänsä lukemalla vuoteella
kreikankieltä, ja ranskalaisia säännöttömiä verbejä hän toukki niin
innokkaasti, ettei häntä millään olisi saanut kiskotuksi niistä erilleen.
Hänellä oli kaikenmoisia hassuja, nurinkurisia käsitteitä, m.m. että
"ahkeruudellaan tuottaa vanhemmilleen iloa ja koululle kunniaa", ja
hän halusi ansaita palkintoja, tulla kelpo mieheksi y.m. semmoista

29. roskaa En ole koskaan tavannut merkillisempää ilmiötä, ja samalla oli
hän viaton kuin kapalovauva.
No niin, tämä poika sairastui tavallisesti kaksi kertaa viikossa, niin
ettei hän voinut mennä kouluun. En luule koko maailmassa olleen
niin sairaloista koulupoikaa kuin Sandford & Merton. Jos joku tauti oli
liikkeellä 10 penikulman lähettyvillä, voi panna veikkaa siitä, että hän
sen sai. Mätäkuussa voi hän saada keuhkokuumeen ja
nokkoskuumeen jouluksi. Reumatismi iski häneen kuivaan
kesäaikaan ja lokakuun sumussa voi hän saada auringonpiston!
Eräänä talvena hänet nukutettiin ja kiskottiin ulos kaikki hänen
hampaansa (hän käytti sitten tekohampaita), sillä häntä vaivasi
alituinen hammastauti, joka sitten otti muuttuakseen neuralgiaksi ja
korvasäryksi. Hän vilustui vähä väliä ja suurena koleravuonna 1871,
jolloin tuo tauti kiersi koko paikkakuntamme ohi, esiintyi vain yksi
ainoa poikkeustapaus koko kreivikunnassa: tämä merkillinen tapaus
oli nuori Stivvings.
Sairaana ollen täytyi hänen maata vuoteellaan, syödä kananpoikia
ja pannukakkua ja viinirypäleitä, ja tuo hölmö voi kuitenkin itkeä
ulista, kun ei saanut kyhätä rakkaita latinankirjoituksiaan ja lueskella
saksan kielioppia!
Ja me toiset pojat, jotka päivän sairaudesta olisimme kernaasti
uhranneet kymmenen lukukautta kouluajasta ja joilla ei ollut
vähintäkään halua antaa vanhemmillemme ylpeilemisen aihetta, me
emme edes voineet saada tavallista kaularöhää! Oleskelimme
vedossa, mutta se teki meille vaan hyvää; nautimme
oksennuspulveria, mutta se lisäsi vain ruokahaluamme ja teki meidät
lihaviksi. Ja Stivvings, joka ei osannut antaa niille oikeata arvoa, sai
osakseen kaiken maailman taudit, kun taas me koko lukukauden

30. aikana emme kyenneet hankkimaan pienintäkään sairauden oiretta.
Lupa-aikana meitä kyllä muistettiin hinkuyskillä y.m., mutta
lukukauden alkaessa paranimme kuten ihmeen kautta ja pysyimme
terveinä kuin pukit.
Semmoista on elämä! me olemme vain kedolla heiluva ruoho, joka
niitetään ja nakataan pätsiin.
Palatakseni takaisin veistettyyn tammeen, niin luulen, että
isoisemme isoisillä oli paljoa hienompi taiteellinen aisti kuin
nykyisellä sukupolvella. Useimmat taideaarteet kokoelmissamme
ovat tavallisia, jokapäiväisiä esineitä 14-16 vuosisadalta. Vaikka
kenties on se vain niiden kunnioitusta herättävä ikä, joka tekee nuo
oluttuopit, rikkinäiset lautaset ja kynttiläsakset kauneiksi ja
arvokkaiksi silmissämme.
Tuleekohan aina käymään samalla tavoin? Kenties nykyajan
tusinatavarat tuhannen vuoden kuluttua ovat "taide-esineitä" ja
maksavat painonsa kultaa? Kenties sinisillä kukilla (heimo ja laji
tuntemattomat Linnén järjestelmässä!) koristettu kahvikuppi, jonka
äreä kyökkikarhu vihoissaan lyö säpäleiksi, tulevaisuudessa
huolellisesti kitataan kokoon, pannaan lasikuvun alle salonkiin, ja
vain talon rouvalla on lupa sitä tomuuttaa?
Minulla on makuuhuoneessani — asun huoneessa "täyshoidolla" —
posliinikoira. Se on valkoinen koira. Sillä on vaaleansiniset silmät ja
vaaleanpunainen kuono. Se on peräti kiltin ja sivistyneen näköinen
haukku. Mutta en itse kuitenkaan sitä ihaile. Se suorastaan harmittaa
minua. Ja kevytmieliset ystäväni nauraa virnistelevät sille, eikä edes
emäntäni sitä ihaile, mutta puolustaa koiran läsnäoloa huoneessani
sillä, että hän itse on saanut sen perinnöksi autuaalta täti-
vainajaltaan.

31. Mutta 200 vuoden päästä on enemmän kuin todennäköistä, että
koira kaivetaan esiin jossain paikassa, ilman koipia, häntä
katkenneena ja myydään vanhana posliinina ja pannaan lasikaappiin.
Ja ihmiset ojentelevat sitä ihaillen toisilleen. Heidän huomiotaan
kiinnittää kuonon värin ihmeellinen syvyys ja he pohtivat, kuinka
kaunis hävinnyt häntäpalanen epäilemättä oli ollut.
Me emme enää nykyään näe tuon koiran kauneutta. Se on meille
liian tuttu. Se on kuin auringonlasku ja tähdet; niiden ihanuus ei
meitä sykähdytä, koska ne ovat liian yleisiä meidän silmillemme. Niin
on myös tuon posliinikoiran laita. V. 2288 ihmiset ovat siitä
haltioissaan. Sellaisten koirien valmistuksesta on tullut kuollutta
taidetta. Jälkeläisemme ihmettelevät, kuinka sen teimme ja sanovat,
miten taitavia olimme. Meitä kutsutaan mielitellen "noiksi suuriksi
vanhoiksi taiteilijoiksi, jotka kukoistivat 19 vuosisadalla ja valmistivat
noita posliinikoiria."
Näyte-esinettä, jonka vanhin tytär valmisti koulussa, kutsutaan
"viktoriaanisen aikakauden koristeeksi", ja on se miltei korvaamaton.
Nykyajan tienvarsikapakan sinivalkoisia mukeja, naarmuisina ja
lohkeilleina, metsästetään ja myydään painostaan kultaa; rikkaat
ihmiset käyttävät niitä punaviinikuppeina, japanilaiset matkailijat
ostavat niitä, jotka ovat välttyneet tuholta, "tuliaisina Ramsgatesta"
ja "matkamuistoina Margatesta", ja vievät ne takaisin Jedoon
muinaisina englantilaisina kuriositeetteina.
Tällä hetkellä Harris heitti pois airot, nousi ylös jättäen paikkansa
ja istahti taakseen nostaen jalkansa ilmaan. Montmorency ulvoi ja
teki kuperkeikan, jolloin ylimmäinen eväskori hypähti ympäri ja koko
sisältö vieri ulos.

32. Olin varsin hämmästynyt, mutten menettänyt malttiani. Sanoin
melko sävyisästi:
"Hei! Mitäs tuo on?"
"Mitäs tuo on? Miksi —"
Ei, tarkemmin ajatellen en kerrokaan, mitä Harris sanoi. Myönnän,
että syy saattoi olla minun; mutta mikään ei oikeuta voimakasta
kieltä ja karkeaa ilmaisua, erityisesti miehessä, joka on saanut
huolellisen kasvatuksen, niinkuin tiedän Harrisin saaneen. Ajattelin
muita asioita ja unohdin, kuten jokainen saattaa helposti ymmärtää,
että pidin peräsintä, mistä oli seurauksena, että sotkeennuimme
koko lailla hinausköyteen. Oli aluksi vaikea sanoa, mikä oli meitä ja
mikä Middlesexin jokirantaa; mutta jonkin ajan kuluttua asia selvisi
ja me pääsimme selville vesille.
Harris tällöin sanoi tehneensä tarpeeksi vähäksi aikaa ehdottaen,
että olisi minun vuoroni; ja niin astuttuamme veneeseen minä menin
pois ja otin käteeni hinausköyden sekä ohjasin veneen Hampton
Courtin ohitse. Mikä rakas vanha muuri tuo onkaan, joka reunustaa
siellä jokea! En koskaan ohita sitä tuntematta itseäni virkistyneeksi
tuosta näystä. Sellainen muhkea, kirkas, suloinen vanha muuri; mikä
viehättävä taulu se olisikaan, jossa jäkälä kiemurtelisi tuolla, sammal
kasvaisi täällä, ujo nuori viiniköynnös kurkistelisi paikan yllä
nähdäkseen, mitä tapahtuu vilkkaalla joella ja järkevä vanha
myrkkymuratti versomassa hieman alampana. Tuossa vanhassa
muurissa on joka kymmenen yardin alalla viisikymmentä väriä, sävyä
ja vivahdetta. Jospa vain osaisin piirtää tai maalata, voisin varmasti
tehdä ihanan luonnoksen tuosta vanhasta muurista. Olen usein
ajatellut, että haluaisin asua Hampton Courtissa. Siellä näyttää niin
rauhalliselta ja hiljaiselta, ja se on niin armas vanha paikka

33. kuljeskella ympäriinsä aikaisin aamulla, ennenkuin monia ihmisiä on
jalkeilla.
Kun tarkemmin mietin asiata, en sentään luule, että viihtyisin
täällä, jos todella olisi asuttava näillä tienoilla. Iltasin täällä on
hirvittävän synkkää ja yksinäistä. Lampunvalo heittäisi outoja varjoja
tummiin paneeleihin; milloin kuvittelisin kuulevani askeleita kylmissä
kivisissä käytävissä, milloin taas vallitsisi haudan hiljaisuus, niin että
kuulisin sydämeni tykyttävän.
Ei, me ihmislapset, sekä naiset että miehet, rakastamme
auringonvaloa ja hilpeätä elämätä. Me kammomme yksinäisyyttä ja
pimeyttä; miljoonakaupungin huikaisevassa kaasuvalossa ja
väentungoksessa tunnemme vasta oikein elävämme. Synkässä,
autiossa metsässä tuntuu meistä kuin olisimme eksyneet elämän
valtatieltä. Vain kaupungin hälinässä tykyttää ihmiselämän valtimo
reippaasti ja hilpeästi; me hyräilemme hauskoja lauluja ja tunnemme
itsemme rohkeiksi ja voimakkaiksi. —
Harris kysyi olinko koskaan käynyt Hampton Courtin
sokkelokäytävässä. Hän kertoi muutamakseen olleensa siellä
oppaana turistijoukolle. Hän oli kartalta tutkinut labyrinttia ja sen
asemakaava oli hänen mielestään niin yksinkertainen, että oli
kerrassaan hävytöntä kiskoa kaksi penceä ovirahaa moisesta huvista.
Harris sanoi myöhemmin tulleensa johtopäätökseen, että koko kartta
olikin laadittu vain yleisön puijaamiseksi, sillä se ei lainkaan
vastannut todellisuutta, vaan oli sanalla sanoen erehdyttävä. Harrisin
piti näyttää labyrintti eräälle maalaisserkulle. Hän sanoi tälle:
"Voimmehan pistäytyä labyrintissä; koko hökötys on tosin
naurettavan yksinkertainen, mutta voithan sitten sanoa käyneesi
täällä. Koko salaisuus on siinä että aina kääntyy oikealle kädelle.

34. Voimmehan kävellä siellä joku kymmenen minuuttia, ennenkuin
menemme aamiaiselle."
He tapasivat siellä pari turistia, jotka olivat lähes tunnin harhailleet
ympäri ja kyllästyneet koko lystiin. Harris sanoi, että he voisivat
seurata häntä, jos tahtoivat; hän oli juuri tullut ja aikoi tehdä lyhyen
kierroksen siellä, ennenkuin meni ulos. He kiittivät Harrista
ystävällisestä avusta ja tallustivat hänen perässään. Heidän
esimerkkiään seurasi koko joukko muita turisteja, joita he kohtasivat
tiellään, ja vihdoin kertyi siihen kaikki labyrintissa olevat vieraat.
Ihmiset, jotka olivat kadottaneet kaiken toivon löytää ulos ja koskaan
enää saada nähdä kotia ja perhettä, saivat uutta rohkeutta Harrisin
tavatessaan ja liittyivät seuraan siunaten häntä pelastajanaan. Harris
arveli että heitä kaikkiaan oli yli 20 henkeä, ja muuan rouva pienen
lapsensa kanssa, joka oli koko aamun harhaillut siellä, tahtoi
välttämättömästi pitää Harrisin käsikynkästä, jottei enää kadottaisi
pelastusta näkyvistä.
Harris kääntyi uskollisesti oikealle kädelle, mutta tie tuntui pitkältä,
ja serkku kysäsi oliko tämä suurikin sokkelokäytävä.
"Se on Europan suurin", vastasi Harris.
"Sitähän minäkin", jupisi serkku, "sillä olemme vaeltaneet
runsaasti pari penikulmaa."
Harris alkoi itsekin ihmetellä käytävän pituutta, mutta hän pitkitti
rohkeasti kulkua, kunnes he kulkivat vehnäleipäpuolikkaan ohi, josta
Harrisin serkku sanoi voivansa mennä valalle, että oli nähnyt sen jo 7
minuuttia takaperin. Harris rokasi: "Se on mahdotonta!" mutta rouva
sanoi: "Ei suinkaan", sillä hän oli Harrisin tavatessaan ottanut sen
lapseltaan ja nakannut maahan. Hän lisäsi toivovansa, ettei ikinä olisi

35. Harrisia tavannut ja lausui epäilevänsä että tämä oli petkuttaja.
Harris raivostui, otti karttansa esiin ja alkoi selittää rakennuksen
suunnitelmaa.
"Kartta voi olla hyvä kyllä", huomautti eräs seurasta, "jos vaan
tiedätte sanoa missä kohdalla parhaillaan olemme."
Sitä ei Harris kuitenkaan tiennyt, vaan ehdotti, että palattaisiin
käytävän suulle ja alotettaisiin alusta. Ehdotuksen jälkimmäinen osa
ei herättänyt sanottavaa ihastusta, mutta jokainen oli yhtä mieltä
siitä, että palattaisiin käytävän suulle. — He kääntyivät siis takaisin
ja alkoivat laputtaa Harrisin kintereillä ja 10 minuutin kuluttua oli
seurue jälleen — keskipisteessä.
Harris yritti väittää, että tämä oli ollut aikomuskin alusta alkaen,
mutta joukkue näytti niin uhkaavalta, että hän katsoi parhaaksi
julistaa, että oli hieman erehtynyt.
Nyt he siis tiesivät missä kohdalla olivat. Kartta otettiin esille, ja
kaikki näytti niin peräti yksinkertaiselta. He läksivät nyt kolmannen
kerran vaeltamaan.
Kolmen minuutin kuluttua he taasen olivat keskipisteessä!
Sen jälkeen heidän oli tuiki mahdotonta päästä pois keskustasta.
Valitsivat he minkä käytävän tahansa, aina saapuivat he keskustaan
takaisin. Tämä toistui kerta toisensa jälkeen. Harris otti jälleen
karttansa esille, mutta sen näkeminen sai joukon julmistumaan ja he
kehoittivat häntä "hyvän sään aikana" kätkemään kartan taskuunsa.
Harris-parka huomasi joutuneensa kokonaan epäsuosioon.

36. Vihdoin loppui heidän kärsivällisyytensä ja he alkoivat mylviä ja
karjua vartijoita. Mies ilmestyikin ulkopuolelle ja huusi heille mitä
tietä heidän tuli kulkea. Mutta heidän aivonsa olivat niin sekaisin,
etteivät he tajunneet mitään, jonka vuoksi vartija käski heidän
odottaa siellä, kunnes hän tulisi heitä opastamaan.
Kohtalo oli kuitenkin tahtonut toisin. Mies oli vasta tullut toimeensa
ja tottumaton. Hän ei löytänytkään opastettaviaan, vaan harhaili
ympäri, kunnes hänkin todenteolla eksyi. Joskus he kuulivat hänen
askeleensa, tahi näkivät vilahduksen hänestä käytävän risteyksessä,
mutta hänen ei onnistunut päästä heidän luokseen, vaikka miten olisi
yrittänyt.
He saivat kaikin odottaa, kunnes muuan vanhemmista vartijoista
palasi päivälliseltä, ennenkuin pääsivät ulos sokkelosta.
Harris huomautti lopuksi, että hänen käsityksensä mukaan oli se
varsin nerokkaasti laadittu sokkelokäytävä; ja me päätimme narrata
Georgea menemään sinne paluumatkalla ja toivottomasti eksymään.

37. SEITSEMÄS LUKU.
Joki sunnuntaipuvussa. — Sopiva puku jokiretkelle. — Tilaisuus
miehille. — Harrisin huono kauneusaisti. — Georgen flanellitakki. —
Päivä muotinuken seurassa. — Mrs Thomas'in hauta. — Mies, joka ei
rakastanut hautoja, ruumisarkkuja ja pääkalloja. — Harris kiukustuu.
— Hänen mielipiteensä Georgesta, pankeista ja limonaatista. — Hän
tekee taikatemppuja.
Harris kertoi minulle labyrinttiseikkailunsa Moulsey-sulun kautta
kulkiessamme. Omituista kyllä oli veneemme aivan yksin sulussa,
jossa tavallisesti vallitsee niin vilkas liike. En luule, että edes
Boulterin sulusta kulkee niin monta alusta päivässä kuin tästä.
Olen nähnyt sulun niin tulvillaan veneitä, ettei vettä ole lainkaan
näkynyt ainoastaan kirjavia pukuja, monivärisiä lakkeja, hattuja
loistavia auringonvarjoja, liehuvia nauhoja, silkkikaapuja ja
lumivalkoisia pukuja. — Kun katsoi tätä hyörinää, muistutti se
muotikauppiaan akkunaa tahi loistavilla kukilla täytettyä laatikkoa.
Siinä ovat kaikki sateenkaaren värit hurjassa sekasorrossa.
Semminkin kauniina sunnuntaipäivänä on koko auringonpaisteinen
joen pinta Hamptonista Moulsey'hin saakka tulvillaan veneitä

38. kirjavine lastineen. Kaikki lähiseudun asujamet saapuvat joelle
perheineen ja koirineen juttelemaan, hienostelemaan, tupakoimaan
ja katselemaan veneitä. Ja tämä vilkas, värikäs taulu: miehet
soutupuvuissa, naiset kirjavine koristeineen, haukkuvat koirat,
vilisevät veneet, valkoiset purjeet, hymyilevä maisema ja kimalteleva
vesi, on ihanin näytelmä, minkä tiedän vanhan, synkän, nokisen
Lontoon lähiseuduilla.
Ihmisillä onkin joella oiva tilaisuus näytellä vaatteitaan. Silloin
myöskin on meillä miehillä kerran tilaisuus osottaa aistiamme
kirjavien pukujen valinnassa — vapaudumme hetkiseksi ankaran
muodin orjuudesta Ja meillä onkin hyvä väriaisti, jos saan lausua
oman mielipiteeni. Minä itse käytän aina hiukan punaista puvussani
— punaista ja mustaa, ja se värisovitus soveltuu erinomaisesti
tummanruskeaan tukkaani, jota pidetään sangen kauniina. Myöskin
vaaleansininen kaulaliina pukee minua ja punainen silkkiliina
vyötäisillä — se on kauniimpi kuin tavallinen vyö — tekee edullisen
vaikutuksen.
Harris käyttää aina punakeltaisia ja keltaisia värejä, mutta en luule
että hän siinä tekee viisaasti. Keltainen ei sovellu hänen tummalle
iholleen. Minä hänen sijassaan käyttäisin sinistä pohjaväriä valkoisilla
ja punertavilla lisillä, mutta mitä huonompi aisti ihmisellä on
pukeutumistaidossa, sitä itsepäisempi näyttää hän olevan. On todella
vahinko, ettei hän seuraa neuvojani, sillä nykyisessä puvussaan ei
hänellä koskaan tule olemaan onnea; minun värejäni käyttämällä
tulisi hänestä korea poika.
George on myös ostanut retkeämme varten pari esinettä, joita en
voi hyväksyä. Hänen flanellitakkinsa on aisattoman kirjava. En
tahtoisi loukata Georgea, mutta sana on varsin paikallaan. Hän näytti

39. meille ostoksensa torstai-iltana — myymälässä oli sanottu, että vaate
oli itämaista kuosia — ja kysyi mitä siitä pidimme. Kun hän otti takin
ylleen, virkkoi Harris, että jos tarkoitus oli sijoittaa vaatekappale
hernepenkkiin keväällä säikyttämään lintuja, hän kylläkin voi sitä
kunnioittaa; mutta että hän tunsi meritaudin oireita, jos edes
kuvitteli sitä inhimillisen olennon pukimena — paitse kenties
varieteessa esiintyvän neekerilaulajan ruumiin verhona. George
tietysti otti nenäänsä, mutta Harris teki tuon kylläkin aiheutetun
huomautuksen: miksi Herran nimessä lainkaan kysyttiin hänen
mielipidettään, jollei sitä kerran tahdottu kuulla?
Harris ja minä pelkäämme, että mainittu vaatekappale on saava
purtemme harmillisen huomion esineeksi. —
Tyttöjä ylipäänsä pukee kaunis venepuku erinomaisesti. Aistikas
soutupuku tekee heidät tavallista vaarallisemmiksi sydäntemme
rauhalle. Mutta toivoisin kaikkien naisten käsittävän, että
"venepuvun" tulee olla puku, jota todella voi käyttää veneessä, eikä
vain lasikaapissa. Koko veneretken huvi turmeltuu, jos osanottajat
koko ajan ajattelevat enemmän pukujaan kuin itse retkeä. Olen
kerran ollut souturetkellä kahden tähän luokkaan kuuluvan immen
seurassa. Ja sen hauskuuden muistan vielä tänäpänä!
He olivat pyntänneet itsensä silkkiin, pitseihin, kukkiin ja
nauhoihin, hienoihin kenkiin ja vaaleisiin hansikkaihin. He olivat
puetut valokuvaajalle menoa eikä veneretkeä varten. Ne kuuluivat
olevan aitoparisilaisia "soutupukuja", mutta oli suorastaan
naurettavaa semmoisissa puvuissa lähestyä oikeata maata, ilmaa ja
vettä.
Ensikseen ei vene heidän mielestään ollut puhdas.

40. Me pyyhimme kaikki tuhdot ja vakuutimme, että he voivat olla
rauhalliset siinä suhteessa, mutta he eivät uskoneet. Toinen heistä
siveli sormensa kärjellä tuhtoa ja näytti "tuloksen" ystävälleen; sitten
he huokasivat ja istuivat paikoilleen kasvoilla sama ilme kuin muinoin
kristityillä marttiiroilla mahtoi olla areenalle astuessa, missä roviot ja
tiikerit odottivat.
No niin, soutaessa täytyy aina roiskua vähäisen. Ja yksi ainoa
vesipisara kykenee tärvelemään nuo siunatut puvut, Jos niihin tuli
täplä, ei sitä millään saanut lähtemään — se pysyi siinä ijäti.
Minä hoitelin peräairoa ja tein parastani. Nostin airon joka vedolla
pari jalkaa korkealle, jotta vesi ehtisi valua pois, ennenkuin tein
uuden vedon, ja valitsin aina tyvenimmän veden. Keula-airon hoitaja
sanoi tuokion kuluttua, ettei kyennyt soutamaan kanssani ja pyysi
saada suosiollisella luvallani istua ja tutkia soutuani (se huvitti häntä,
sanoi hän). Mutta kaikesta varovaisuudestani huolimatta en voinut
estää pisaraa silloin, toista tällöin roiskumasta neitosten puvuille.
Tytöt eivät virkkaneet mitään; he painautuivat toistensa viereen ja
mutistelivat suukkojaan. Mutta joka kerta kuin pisara roiskui heidän
päälleen, he hätkähtivät kauhusta. Oli ylentävää nähdä heidän
kärsivän äänettöminä, ja se sai minut kokonaan suunniltani. Minä
hermostuin ja roiskutin sitä enemmän vettä, mikäli koetin sitä varoa.
Vihdoin kyllästyin moiseen jännitykseen ja sanoin tahtovani siirtyä
keula-airoon. Se oli oiva ehdotus, arvelivat kaikki, ja me vaihdoimme
paikkoja. Neitoset huoahtivat helpoituksesta, nähdessään minun
poistuvan ja heidän kasvonsa kirkastuivat hetkiseksi. Tyttö-raukat!
Olisi ollut parempi, että olisin pysynyt paikallani. Keula-airo oli
huoleton, tyhmä nulikka, jolla ei ollut enemmän hienotuntoisuutta
kuin villakoiranpennulla. Hän voi kokonaisen tunnin olla murhaavien

41. katseiden esineenä niitä edes huomaamatta, ja vaikkapa huomasikin,
ei se häntä haitannut. Hän veteli airollaan reippaasti ja
huolettomasti, niin että koko veneen yli satoi pisaroita kuin
suihkulähteestä, ja nyt vasta neitoset olivat leikissä. Jos hän sattui
holvaamaan heidän puvuilleen enemmän kuin puolipulloa samalla
kertaa, naurahti hän vaan hilpeästi ja virkkoi:
"Suokee toki anteeks", ja tarjoutui nenäliinallaan kuivaamaan
vettä.
"Oh, ei se tee mitään", sopersivat tyttöraukat ja yrittivät
päivänvarjoilla, saaleilla ja päällysvaatteilla suojata itseään.
Aamiaisella kävi heidän sangen nolosti. Kehoitimme heitä istumaan
nurmelle, mutta ruoho oli tomuista ja puunrunkoja, joita heille
tarjosimme, ei nähtävästi viikkokausiin oltu puhdistettu. Sen vuoksi
he vihdoin levittivät nenäliinansa nurmelle ja istuivat sitten
suoraselkäisinä kuin kohennusraudat. Samassa toverini, jonka
lautanen oli kukkuroillaan pihvipaistia, kompastui puunjuureen, niin
että maukas liha teki suuren kaaren ilmassa. Onneksi se ei osunut
tyttösten vaatteille, mutta tapaus osotti heille, että vaaroja vaani
joka taholla. Koko aterian ajan he senvuoksi hermostuneella innolla
seurasivat meidän jokaista liikettämme, jos me vaan koskimmekaan
johonkin, mikä voi kaatua ja tehdä tahroja heidän pukuihinsa.
"Tulkaapas, tytöt", virkkoi Keula-airo hilpeästi, "nyt täytyy teidän
pestä astiat."
He eivät ensin häntä käsittäneet. Kun he vihdoin saivat asian
selville, sanoivat he etteivät luulleet osaavansa sitä tehdä.

42. "Oh, kyllä minä näytän miten se on tehtävä", intti Keula-airo; "ja
se on hauskaa työtä, uskokee pois. Tehän voitte istuutua… tarkoitan
heittäidä polvillenne ja huuhtoa astiat vedessä."
Toinen tytöistä virkkoi pelkäävänsä etteivät heidän pukunsa
soveltuneet moiseen työhön.
"Ei se haittoo mittään", penäsi toverini huolettomasti, "kiinnittäkää
hameenne neuloilla."
Ja hän sai heidät todella pesemään astiat, ja vakuutti, että tämä
työ oli huviretken hauskimpia puolia. Ja tytöt myönsivät, että se oli
sangen hauskaa.
Jälestäpäin usein olen ihmetellyt oliko tuo nuori mies todella
semmoinen pässinpää, kuin silloin näytti, vai oliko hän vain olevinaan
— ei, se on mahdotonta! Hänen olennossaan oli jotakin aito
lapsellista ja vilpitöntä. —
Harris aikoi nousta maihin Hamptonin kirkon luona saadakseen
nähdä mrs
Thomas'in haudan.
"Kuka on mrs Thomas?" minä kysyin.
"En minä vaan tiedä", vastasi Harris. "Hän on eräs nainen, jolla on
merkillinen hauta, ja tahtoisin kernaasti nähdä sen."
Minä vastustin pontevasti moista tuumaa. Lienen eroava kaikista
muista ihmisistä, sillä en ole koskaan pitänyt hautakivistä. Yleensä
on tapana johonkin kylään tahi kaupunkiin saapuessa heti hyökätä
kirkkomaalle ihailemaan hautoja; mutta minua ei semmoinen huvita.
Enkä käsitä mitä nautintoa voi olla maleksia pimeissä, kosteissa

43. kirkoissa vanhan, läähättävän ukkelin kantapäillä ja töllistellä outojen
ihmisten hautoja! Ei edes sammaltaneeseen hautakiveen juotettu
haljennut messinkikilpi kykene tekemään minua onnelliseksi.
Olen loukannut monen kunnianarvoisen kirkonvartijan tunteita
jäykkyydelläni; "liikuttavat" hautakirjoitukset ja vanhat
perhekroonikat eivät saa silmiäni kyyneltymään, ja he ottavat
nenäänsä, kun minä tahdon kiiruhtaa pois pyhästä paikasta.
Eräänä herttaisena kesäaamuna istuin pienen kyläkirkon kiviaidalla
tupakoiden ja nauttien ihanasta ilmasta ja hurmaavasta näköalasta
— vanha, harmaa kirkko veistoksilla koristettuine ovineen, kylän
olkikattoiset majat, hopealta hohtava puro, valkoinen kyläntie
tuuheine lehmuksineen ja taustana siniseen autereeseen verhottuja
metsäisiä kukkuloita!
Se oli todella hurmaava taulu. Tunsin itseni sillä hetkellä yleväksi ja
hyväksi. Tunsin etten enää tahtonut olla heikko, syntinen ihminen.
Minä tahdoin muuttaa tänne maakylään asumaan, elää moitteetonta,
jaloa elämää ja vihdoin ikä tekisi hiukseni hopeanharmaiksi j.n.e.
Tällä hetkellä voin antaa anteeksi kaikille ystäville ja sukulaisille
heidän pahuutensa ja vääryytensä — minä siunasin heitä. He
kulkivat vääriä teitään synnissä ja jumalattomuudessa
aavistamattakaan mitä minä täällä syrjäisessä kylässä tein heidän
hyväkseen: minä siunasin heitä kaikkia ja toivoin, että he joskus
saisivat sen tietää, sillä tahdoin tehdä heidät onnellisiksi. Olin
vaipunut näihin yleviin mietteisiin, kun minut herätti haaveiluistani
kimeä, vinkuva ääni, joka paapatti: "Vartokaa, herra, minä tulen,
minä tulen. Odottakaa tuokio, ei ole kiirettä."

44. Katsahdin ylös ja näin vanhan, kaljupäisen ukkorahjuksen
kirkkomaan poikki linkuttavan luokseni; hänellä oli kädessä
suunnaton avainkimppu, joka kalisi joka askeleella.
Minä viittasin kieltävästi, mutta hän riensi minua kohti läähättäen:
"Minä tulen, herra, minä tulen. Jalkani on hieman kipeä, siksi en
pääse liikkumaan yhtä nopeasti kuin nuorena. Tästä menee tie hyvä
herra."
"Laputtakaa tiehenne, ukko!" minä sanoin.
"Tulinhan niin nopeasti kuin pääsin, herra", penäsi hän. "Eukkoni
näki
Teidät vastikään. Tulkaa perässäni, herra."
"Menkää hiiteen", toistin minä. "Korjatkaa luunne, ennenkuin tulen
muurin yli ja isken loven kalloonne."
Ukko näytti ällistyneeltä.
"Eiks' herra tahdokaan nähdä hautoja?!" hän kysyi.
"En", minä vastasin. "Tahdon istua tässä aidalla. Menkää tiehenne
ja antakaa minun olla rauhassa. Ja varoitan Teitä häiritsemästä
yleviä, jaloja ajatuksiani typerillä hautakivijutuillanne. Painakaa
hiiteen ja valmistaukaa pitämään hautajaisianne. Minä maksan
puolet kustannuksista."
Hän näytti tulevan hämilleen. Hän hieroskeli silmiään ja tuijotti
minuun. Olin tavallisen ihmisen näköinen: hän ei päässyt selville
minusta.

45. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com