Advances in Molecular Toxicology Volume 9 1st ed Edition Heilman

Advances in Molecular Toxicology Volume 9 1st ed Edition Heilman
Advances in Molecular Toxicology Volume 9 1st ed Edition Heilman
Advances in Molecular Toxicology Volume 9 1st ed Edition Heilman

1. Visit ebookfinal.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Advances in Molecular Toxicology Volume 9 1st ed
Edition Heilman
_____ Click the link below to download _____
https://ebookfinal.com/download/advances-in-molecular-
toxicology-volume-9-1st-ed-edition-heilman/
Explore and download more ebooks or textbook at ebookfinal.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Advances in Molecular Toxicology 5 1st Edition James C.
Fishbein (Eds.)
https://ebookfinal.com/download/advances-in-molecular-
toxicology-5-1st-edition-james-c-fishbein-eds/
Corporate Governance Volume 9 Advances in Financial
Economics 1st Edition Mark Hirschey
https://ebookfinal.com/download/corporate-governance-
volume-9-advances-in-financial-economics-1st-edition-mark-hirschey/
Ethics and Epidemics Volume 9 Advances in Bioethics 1st
Edition John Balint
https://ebookfinal.com/download/ethics-and-epidemics-
volume-9-advances-in-bioethics-1st-edition-john-balint/
Revival Cellular and Molecular Toxicology and In Vitro
Toxicology 1990 First Edition Acosta
https://ebookfinal.com/download/revival-cellular-and-molecular-
toxicology-and-in-vitro-toxicology-1990-first-edition-acosta/

3. Advances in Investment Analysis and Portfolio Management
Volume 9 Advances in Investment Analysis and Portfolio
Management 1st Edition Cheng-Few Lee
https://ebookfinal.com/download/advances-in-investment-analysis-and-
portfolio-management-volume-9-advances-in-investment-analysis-and-
portfolio-management-1st-edition-cheng-few-lee/
Social Constructivist Teaching Affordances and Constraints
Advances in Research on Teaching Volume 9 1st Edition Jere
Brophy
https://ebookfinal.com/download/social-constructivist-teaching-
affordances-and-constraints-advances-in-research-on-teaching-
volume-9-1st-edition-jere-brophy/
Techniques in Aquatic Toxicology Volume 2 1st Edition Gary
K. Ostrander
https://ebookfinal.com/download/techniques-in-aquatic-toxicology-
volume-2-1st-edition-gary-k-ostrander/
Computational Toxicology Volume I 1st Edition Brad
Reisfeld
https://ebookfinal.com/download/computational-toxicology-volume-i-1st-
edition-brad-reisfeld/
Molecular Nutrition and Diabetes A Volume in the Molecular
Nutrition Series 1st Edition Mauricio
https://ebookfinal.com/download/molecular-nutrition-and-diabetes-a-
volume-in-the-molecular-nutrition-series-1st-edition-mauricio/

5. Advances in Molecular Toxicology Volume 9 1st ed
Edition Heilman Digital Instant Download
Author(s): Heilman, Jacqueline M.; Fishbein, James C
ISBN(s): 9780444626554, 0444626557
Edition: 1st ed
File Details: PDF, 14.51 MB
Year: 2013
Language: english

6. Academic Press is an imprint of Elsevier
225 Wyman Street, Waltham, MA 02451, USA
525 B Street, Suite 1800, San Diego, CA 92101-4495, USA
The Boulevard, Langford Lane, Kidlington, Oxford OX5 1GB, UK
125 London Wall, London, EC2Y 5AS, UK
First edition 2015
Copyright©2015, Elsevier B.V. All Rights Reserved
No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means,
electronic or mechanical, including photocopying, recording, or any information storage and
retrieval system, without permission in writing from the publisher. Details on how to seek
permission, further information about the Publisher’s permissions policies and our
arrangements with organizations such as the Copyright Clearance Center and the Copyright
Licensing Agency, can be found at our website:www.elsevier.com/permissions.
This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by
thePublisher
(other than as may be noted herein).
Notices
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and
experience broaden our understanding, changes in research methods, professional practices,
or medical treatment may become necessary.
Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in
evaluating and using any information, methods, compounds, or experiments described
herein. In using such information or methods they should be mindful of their own safety and
the safety of others, including parties for whom they have a professional responsibility.
To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or editors,
assume any liability for any injury and/or damage to persons or property as a matter of
products liability, negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods,
products, instructions, or ideas contained in the material herein.
ISBN: 978-0-12-802229-0
ISSN: 1872-0854
For information on all Elsevier publications
visit our website atstore.elsevier.com

7. CONTRIBUTORS
Francisco Bosca
Instituto de Tecnologı´a Quı´mica UPV-CSIC, Universitat Polite`cnica de Vale`ncia, Valencia,
Spain
Kyung-Chul Choi
Laboratory of Biochemistry and Immunology, College of Veterinary Medicine, Chungbuk
National University, Cheongju, Republic of Korea
Pere Garriga
Grup de Biotecnologia Molecular i Industrial, Centre de Biotecnologia Molecular
Departament d’Enginyeria Quı´mica, Universitat Polite`cnica de Catalunya, Terrassa, Spain
Ruchi Gera
Immunotoxicology Laboratory, Food Drug & Chemical Toxicology Group and
Nanotherapeutics & Nanomaterial Toxicology Group, CSIR-Indian Institute of Toxicology
Research, and Academy of Scientific and Innovative Research (AcSIR), CSIR-IITR
Campus, Lucknow, Uttar Pradesh, India
Debabrata Ghosh
Immunotoxicology Laboratory, Food Drug & Chemical Toxicology Group and
Nanotherapeutics & Nanomaterial Toxicology Group, CSIR-Indian Institute of Toxicology
Research, and Academy of Scientific and Innovative Research (AcSIR), CSIR-IITR
Campus, Lucknow, Uttar Pradesh, India
Marı´a Guadalupe Herrera-Herna´ndez
Grup de Biotecnologia Molecular i Industrial, Centre de Biotecnologia Molecular
Departament d’Enginyeria Quı´mica, Universitat Polite`cnica de Catalunya, Terrassa, Spain
Kyung-A Hwang
Laboratory of Biochemistry and Immunology, College of Veterinary Medicine, Chungbuk
National University, Cheongju, Republic of Korea
Khairul Islam
Department of Toxicology, School of Medicine and Public Health, Zhejiang University,
Hangzhou, PR China
Hua Naranmandura
Department of Toxicology, School of Medicine and Public Health, Zhejiang University,
Hangzhou, PR China
Severina Pacifico
Department of Environmental Biological and Pharmaceutical Sciences and Technologies,
Second University of Naples, Caserta, Italy
Simona Piccolella
Department of Environmental Biological and Pharmaceutical Sciences and Technologies,
Second University of Naples, Caserta, Italy
ix

8. Eva Ramon
Grup de Biotecnologia Molecular i Industrial, Centre de Biotecnologia Molecular
Departament d’Enginyeria Quı´mica, Universitat Polite`cnica de Catalunya, Terrassa, Spain
Anuj K. Sharma
Immunotoxicology Laboratory, Food Drug & Chemical Toxicology Group and
Nanotherapeutics & Nanomaterial Toxicology Group, CSIR-Indian Institute of Toxicology
Research, Lucknow, Uttar Pradesh, India
Vikas Singh
Immunotoxicology Laboratory, Food Drug & Chemical Toxicology Group and
Nanotherapeutics & Nanomaterial Toxicology Group, CSIR-Indian Institute of Toxicology
Research, and Academy of Scientific and Innovative Research (AcSIR), CSIR-IITR
Campus, Lucknow, Uttar Pradesh, India
Qian Qian Wang
Department of Toxicology, School of Medicine and Public Health, Zhejiang University,
Hangzhou, PR China
Walter H. Watson
Division of Gastroenterology, Hepatology and Nutrition, Department of Medicine,
University of Louisville School of Medicine, Louisville, KY, USA
x Contributors

9. PREFACE
As has typified previous volumes, we survey aspects of molecular toxicology
with a view toward the diversity of the realm and varying perspectives.
Chapter 1by
Hwang and Choi focuses on endocrine disrupters, a variety
of natural and man-made compounds to which there is widespread expo-
sure. These agents manifest a multitude of toxic interactions and particular
focus here is on cancer progression that is promoted in hormone-responsive
cancers. As well, and less widely appreciated, this class of compounds has
some chemopreventive potential, and thus, unraveling the divergent mech-
anisms of the various effects is emphasized.
This volume includes two takes on the toxicology of arsenic. Watson
surveys
the multitude of inorganic and organic arsenic species and differen-
tial toxicological impacts with a focus on interactions with biomolecules,
particularly biothiols inChapter 2.

review the extensive metabolism of arsenic and the various toxicities of
these inChapter 3. As well, they review the recent studies to elaborate
pharmacological potential of arsenicals in cancer treatment, ending with a
cautionary note of emphasis on unknowns. InChapter 4, Ghoshet al.
include arsenic along with cadmium and lead in a survey of how these agents
manifest immunomodulation in mammalian species. A common theme is
compromised, cell-mediated and humoral immunity and the involvement
of reactive oxygen species and binding to important protein sulfhydryls.
Plant-derived polyphenols is the focus ofChapter 5by
Piccolella and
Pacifico. This ubiquitous group of compounds possesses a remarkable array
of activities suggesting quite a few possibilities for chemopreventive inter-
vention and combination therapy with currently employed therapeutics.
The mechanistic basis is chiefly anti-inflammatory properties and their abil-
ity to promote expression of large classes of proteins with chemoprotectant
properties.
Garriga and colleagues summarize, inChapter 6,

mechanisms of retinal toxicity by light and chemicals including thera-
peutic agents. The important aspects of organ structure and the visual cycle
are highlighted. Agents of intervention or those that could be repurposed
with the aim of intervention are discussed in the final section.
A detailed analysis of the photochemistry and photophysical properties
of
fluoroquinolone antibiotics is the subject of Bosca’sChapter 7.
xi

10. In many cases, the photochemical behavior is highly dependent on the
nature of the biomolecule to which the specific fluoroquinolone is bound
so that a proper understanding of phototoxicity of these species requires a
detailed analysis. Finally, Bosca deduces dihalogenated fluoroquinolones
may be highly appropriate lead compounds for a new class of topoisomerase
inhibitors based on the sensitivity of their binding and chemical properties to
substitution.
J
AMESC. FISHBEIN
JACQUELINEM. HEILMAN
xii Preface

11. CHAPTER ONE
Endocrine-Disrupting Chemicals
with Estrogenicity Posing the Risk
ofCancerProgressioninEstrogen-
Responsive Organs
Kyung-A Hwang, Kyung-Chul Choi
1
Laboratory of Biochemistry and Immunology, College of Veterinary Medicine, Chungbuk National
University, Cheongju, Republic of Korea
1
Corresponding author: e-mail address: [email protected]
Contents
1.Introduction 2
2.Signaling Pathways of Estrogen in Estrogen-Responsive Cancers 4
2.1Genomic pathway 4
2.2Nongenomic pathway 6
2.3Ligand-independent signaling pathway 7
3.Diverse Effects of EDCs in Estrogen-Responsive Cancers 8
3.1Bisphenol A 8
3.2Nonylphenol and octylphenol 11
3.3Methoxychlor 15
3.4Triclosan 17
3.5Phytoestrogens 18
4.Conclusions 23
Acknowledgments 24
References 24
Abstract
Endocrine-disrupting chemicals (EDCs) are natural or synthetic compounds present in
the environment, which can interfere with hormone synthesis and normal physiological
functions of male and female reproductive organs. Most EDCs tend to bind to steroid
hormone receptors including the estrogen receptor (ER), progesterone receptor, and
androgen receptor. As EDCs disrupt the actions of endogenous hormones, they may
induce abnormal reproduction, stimulation of cancer growth, and dysfunction of neu-
ronal and immune systems. Especially, xenoestrogens are classified as EDCs that have
estrogenic activity and disrupt normal estrogen signaling mediated by ERs, and they
have been emerging as another risk factor for estrogen-responsive cancers. In addition,
phytoestrogens, which are biologically active phenolic compounds derived from plants
and have structures similar to the principal mammalian estrogen, are also included in
Advances in Molecular Toxicology, Volume 9 #2015 Elsevier B.V.
ISSN 1872-0854 All rights reserved.
http://dx.doi.org/10.1016/B978-0-12-802229-0.00001-3
1

12. xenoestrogens. In this chapter, diverse effects of several chemical xenoestrogens and
phytoestrogens in estrogen-responsive cancers including breast, ovarian, endometrial,
and prostate cancers will be reviewed in relation with the underlying mechanisms
which are all characterized by disturbances in ERs. This review may give insight for
the etiology of estrogen-responsive cancers as well as chemopreventive potentials of
phytoestrogens.
1. INTRODUCTION
Endocrine disrupters or endocrine-disrupting chemicals (EDCs) are
literally the chemicals that can interfere with the endocrine (or hormone sys-
tem) in humans, animals, and plants. The term endocrine disruptor was
coined at the Wingspread Conference Centre in Wisconsin, in 1991[1].
In
one of the early papers by Theo Colborn in 1993, it was stated that envi-
ronmental chemicals disrupt the development of the endocrine system and
that effects of exposure during development are often permanent[2].
Although
the endocrine disruption by certain chemicals has been disputed
by some scientists, work sessions from 1992 to 1999 have generated consen-
sus statements from researchers regarding the hazard from endocrine dis-
ruptors, particularly in wildlife and also in humans. Finally, the U.S.
Environmental Protection Agency defined EDCs as exogenous agents that
interfere with synthesis, secretion, transport, metabolism, binding, action, or
elimination of natural blood-borne hormones that are present in the body
and are responsible for homeostasis, reproduction, and developmental pro-
cess[3]. According to this definition, any body system controlled by hor-
mones
can be derailed by EDCs, and the hormonal disruptions can cause
sexual development problems such as reduced fertility, male and female
reproductive tract abnormalities, skewed male/female sex ratios, loss of
fetus, menstrual problems, feminization of males, and masculine effects on
females[4]. Besides these problems, EDCs may be associated with learning
disabilities,
severe attention deficit disorder, cognition and brain develop-
ment problems; deformations of the body (including limbs); breast cancer,
prostate cancer, thyroid and other cancers[5,6].
One
example of the consequences of the exposure of humans to hor-
monally active agents is the case of the drug diethylstilbestrol (DES), a potent
estrogen mimic compound[7]. DES was predominantly used from 1947 to
1971
in hopes of preventing miscarriage in pregnant women[8]. Decades
later,
DES is known to cause a variety of birth-related adverse outcomes
2 Kyung-A Hwang and Kyung-Chul Choi

13. in their daughters such as spontaneous abortion, second trimester pregnancy
loss, preterm delivery, stillbirth, and neonatal death and to enhance breast
cancer risk in exposed women. Additionally, children exposed to DES
in uterosuffered from sub/infertility and cancer of reproductive tissues
[9,10]. DES was banned from use in the early 1970s and has been considered
as
a pinnacle compound which demonstrates the fetal basis of adult disease
resulting from the exposure to EDCs[11].
As
shown in the case of DES exposure, the relevance of EDCs in cancer
poses a serious hazard to human health, which is attributed to the findings
that sex hormones are linked to the pathogenesis of several cancers in the
reproductive organs. For example, previous studies have shown that circu-
lating levels of estrogens may be most strongly associated with the risks of
breast[12–15], ovarian[16–18], endometrial[19], and cervical[20]cancers.
These
diseases are known as estrogen-responsive or estrogen receptor (ER)-
positive cancers, in which ER expression has been observed and the actions
of estrogen are mediated by ERs for the induction of diverse cancer-related
reactions. For such a reason as mentioned, xenoestrogens classified as EDCs
that have estrogenic activity and disrupt normal estrogen signaling mediated
by ERs have been emerging as another risk factor for estrogen-responsive
cancers[21]. Synthetic xenoestrogens are widely used industrial compounds,
such
as dioxins, bisphenol A (BPA), alkylphenols (APs), and phthalates,
which have estrogenic effects on a living organism either because they have
similar structures to endogenous estrogen, or are simply functionally
mimetics[22,23]. Phytoestrogens that are plant-derived estrogenic com-
pounds
are also classified as natural xenoestrogens and have the ability to
cause estrogenic or/and antiestrogenic effects, in particular, by binding with
or/and blocking ERs[24].
Generally,
xenoestrogens have been introduced into the environment by
industrial, agricultural, chemical, and consumer products as well as cigarette
smoke, automobile exhaust, grilled meat, milk, and water, and therefore the
general population is exposed to a number of xenoestrogenic compounds on
a daily basis. In this situation, a significant correlation between exposure to
xenoestrogens and increased, gender-related, cancer risk in the process of
cancer incidence monitoring needs to be properly evaluated to determine
whether they are key molecules in carcinogenesis.
In this chapter, diverse effects of several xenoestrogens in estrogen-
responsive cancers including breast, ovarian, endometrial, and prostate can-
cers will be reviewed in relation with the underlying mechanisms which are
all characterized by disturbances in ER. This review may give the insight for
3Effects of EDCs on Endocrine Cancer Progression

14. further research of cancer etiology and to improvement of related legislation.
Before discussing the effects of xenoestrogens in estrogen-responsive cancers
in earnest, the signaling pathways of estrogen via mainly ERs, which are the
targets of xenoestrogens for their modes of action, will be described in the
next section.
2. SIGNALING PATHWAYS OF ESTROGEN IN
ESTROGEN-RESPONSIVE CANCERS
Physiological estrogens are a group of steroid hormones that include
estrone (E1), estradiol (E2), and estriol (E3). Although E3 is the most plen-
tiful among these, E2, also known as 17β-estradiol, exerts the strongest
estrogenic effect. Estrogens are produced in ovaries, adrenal glands, and
fat tissues and function as the primary female sex hormones that promote
the development of secondary sexual characteristics and regulate certain
functions of the reproductive system. In addition, these compounds control
various metabolic processes including bone growth, protein synthesis, and
fat deposition. Estrogens have also been reported to be linked to the path-
ogenesis of several cancers in the reproductive organs as mentioned above.
These diverse actions of estrogens are mediated by ERs, and the molecular
events caused by estrogens via ERs are classified into genomic, nongenomic,
and other signal transduction pathways.
2.1 Genomic pathway
There are two isoforms of ER, ERαand ERβ, encoded by independent
genes. Both ERαand ERβbelong to a nuclear hormone receptor (NR)
superfamily and share similar although not identical modular structures dis-
tinctive of the NR superfamily[25,26]. Typically, unstimulated ER associ-
ates
with chaperone proteins and resides in the cytoplasm. This type of ER
generally mediates estrogen response via the genomic pathway. During
ligand-dependent activation, hormone binding to ER activates it through
phosphorylation, alters its conformation, and dissociates chaperone proteins
such as heat-shock protein 90. Activated ER then dimerizes and binds to
estrogen receptor response elements (ERE) in the promoter region of
estrogen-responsive genes.
Promoter-bound ER induces transactivation function via recruiting var-
ious histone acetyltransferase (HAT) activities containing coactivators such
as SRC-1, SRC-2, and AIB-1. HAT activities containing coactivators
induce histone acetylation in a concerted action, leading to open chromatin
4 Kyung-A Hwang and Kyung-Chul Choi

15. configuration and recruitment of basal transcription machinery as shown in
Fig. 1.1 [28,29]. Some of these coactivator proteins are integral to ER func-
tion[30]. For example, SRC-3 is overexpressed in 65% of breast tumors
and gene amplified in 5% as compared to normal ductal epithelium
[31,32]. Reducing the levels of SRC-3 not only significantly inhibits
ER-mediated gene activation but also tumor growth in experimental
models[33]. ER can also mediate repression of certain genes by inducing
the binding of histone deacetylase (HDAC) activity containing corepressor
complexes which induce histone deacetylation leading to close chromatin
conformation.
Figure 1.1Genomic classical and nonclassical actions of ER. In classical genomic mode
of action, estrogen (E2) binds estrogen receptor (ER), induces dimerization of the recep-
tors, nuclear translocation, and recruitment to estrogen response element (ERE) in the
promoter region of the target genes. Coactivators such as AIB1, CBP/p300, and PCAF are
recruited to the transcription complex followed by gene transcription. In nonclassical
mode of action, estrogen-bound ER gets recruited to other transcription factors such
as Jun/Fos to activate transcription.Reproduced by permission from Ref.[27].
5Effects of EDCs on Endocrine Cancer Progression

16. The above-described mechanism is referred to as the classical genomic
activity of ER and is directly related to its ability to regulate the expression
of estrogen-responsive genes containing an ERE in their promoters[27].
In
a nonclassical transcriptional regulation mode, ER has been shown to
regulate gene expression by interacting with other transcription factors such
as the Fos–Jun complex at alternative regulatory DNA sequences such as
AP-1, SP-1, and other non-ERE sites (Fig. 1.1). Thus, ER itself functions
as
a coregulatory protein for the DNA-bound transcription factor complex
and may also recruit additional coactivators[34–37]. ER participates in the
regulation
of many important genes, such as cyclin D1, myc, BCl2, and
insulin-like growth factor 1 receptor (IGF1R) via nonclassical genomic
action.
2.2 Nongenomic pathway
Apart from its role as a transcription factor for estrogen-responsive genes and
a coactivator for other transcription complexes, ER also functions at the
plasma membrane level to elicit rapid action on cells[38]. This rapid
nongenomic
ER activity has been observed in response to estrogen. The
presence of full-length ER and an alternatively spliced truncated form of
ER at the plasma membrane has been observed in some studies[39–42].
While
the precise cellular localization of these nongenomic ERs and the
underlying mechanisms are still not clear, it has been shown that
nongenomic action of ER also involves activation of other growth factor
receptors, cellular tyrosine kinases[43,44], mitogen-activated protein
kinases
(MAPKs)[45], phosphatidylinositol 3 kinase[46], and Akt signaling
pathway
(Fig. 1.2). Membrane ER (mER) directly interacts with the
IGF1R,
the p85 regulatory subunit of PI3K, Src, and Shc to activate Akt
and MAPK pathways[43–46]. These kinases not only induce cell survival
and
cell proliferation but also phosphorylate ER and its coregulators to influ-
ence genomic action of ER. Other proteins such as MNAR/PELP1 (mod-
ulators of nongenomic activity of the ER) and metastasis associated gene
family (MTA1) also participate in nongenomic activity of ER by facilitating
interactions with other membrane components as seen inFig. 1.2 [47–49].
G
protein-coupled estrogen receptor 1 (GPER1), a plasma membrane
receptor formerly known as an orphan G protein-coupled receptor
30 (GPR30), is genetically and structurally unrelated to ERαand ERβ.It
is located on the cell surface and responsible for rapid estrogen signaling,
as certain ERαand ERβvariants have also been associated with the plasma
6 Kyung-A Hwang and Kyung-Chul Choi

17. membrane and the nongenomic signaling[50]. GPER1 is specifically asso-
ciated with the stimulation of adenylate cyclase and activation of epidermal
growth factor receptor[51]. Molecular mechanisms underlying
nongenomic estrogen signaling are without a doubt diverse and numerous
and may depend on a number of conditions, like the availability of signal
transduction molecules and downstream targets, suggesting a cell-type-
specific mechanism.
2.3 Ligand-independent signaling pathway
In addition to genomic and nongenomic ligand-dependent estrogen signal-
ing, ERs can also be activated in the absence of 17β-estradiol or another suit-
able ligand. Phosphorylation of the receptors on certain residues or their
associated coregulators can cause ligand-independent ER activation[52].
The two most often targeted amino acids are serine and tyrosine. Signaling
pathways responsible for this modulation include regulators of general
Figure 1.2Nongenomic ER activity. Estrogen activates ER in or near membrane. Mem-
brane ER binds to growth factors signaling elements and activates key molecules of
growth factor signaling which can further activate ER and its coregulators to enhance
nuclear effects.Reproduced by permission from Ref.[27].
7Effects of EDCs on Endocrine Cancer Progression

18. cellular phosphorylation state, such as protein kinase A or protein kinase C;
extracellular signals such as peptide growth factors, cytokines, or neurotrans-
mitters; and cell cycle regulators. Peptide growth factors represent an espe-
cially important group of estrogen-independent ER activators that include
epidermal growth factor (EGF), insulin, IGF1, and transforming growth
factor-β(TGF-β). Principle intermediates between growth factors and
ERs are the guanine nucleotide-binding protein p21ras and MAPK phos-
phorylation cascades, among others. Additional extracellular signals that
modulate ER activity include heregulin, interleukin 2, and dopamine, as
well as regulatory proteins cyclin A and D1[53].
It
has become clear that the classic genomic mechanism contributes only
a small part to the complexity of estrogen signaling. It is expected that 17β -
estradiol is able to regulate expression of the same target gene through mul-
tiple mechanisms, both genomic and nongenomic. In addition, the same
promoter sequence can harbor both ERE and response elements associated
with other transcription factors. The final gene response therefore depends
on multiple factors including the combination of transcription factors pre-
sent on the gene promoter, expression levels and cellular localization of all
three ERs, their numerous coregulators, and signaling components, as well
as the nature of the stimuli. Since these variables can differ significantly
among various cell types, it is possible that estrogens use distinct signaling
pathways depending on the cellular context and in this way ensure very pre-
cise and cell-specific regulation of target gene expression[52].
3. DIVERSE EFFECTS OF EDCs IN
ESTROGEN-RESPONSIVE CANCERS
3.1 Bisphenol A
BPA is a nonsteroid synthetic chemical compound and belongs to the bisphenol group of compounds with two hydroxyphenyl groups[54,55].
Due
to their chemical structure and cross-linking properties, BPA has been
extensively used in the manufacture of polycarbonate plastics, epoxy resins,
and thermal paper[56]. As BPA has intrinsic heat resistance and elasticity, its
use
has progressively increased; in fact, more than 8 billion pounds are pro-
duced annually worldwide, being one of the chemicals produced in largest
amounts[57]. The presence of BPA is ubiquitous in several products, such as
plastic
bags, water bottles, dental sealants, electronic equipment, paper,
and toys.
8 Kyung-A Hwang and Kyung-Chul Choi

19. BPA has weak estrogenic activity due to the capacity to bind to nuclear
ERsαandβ[58,59]. However, the mechanism of action can also result from
binding
to other targets within the nucleus or in the cell membrane[60].
Accordingly,
the nuclear estrogen-related receptorγ(ERRγ ) is activated
by BPA and interacts with the ligand domain of ERs[61]. Although ERRγ
is
an orphan receptor whose physiological ligand is unknown even
today[62], its transcriptional activity seems crucial, especially during differ-
ential
gene expression and development[63]. Other targets include non-
classical
mERs, such as the GPR30[64]. Taken together, the multiple
effects
of BPA demonstrate that this chemical compound can influence sev-
eral signal transduction pathways, opening the way for the development of
multiple chronic human diseases, including cancer[65].
The
risks of BPA in relation with human cancer have been demonstrated
in the previous studies. A recent study using two distinct mouse models of
breast cancer showed that both low- and high-dose BPA cohorts had a sta-
tistically significant increase in susceptibility to the known mammary carcin-
ogen, 7,12-dimethylbenz[a]anthracene (DMBA), and induced tumors
compared to vehicle-treated controls[66]. Additionally, both E2- and
BPA-treated
cohorts formed tumors by 7 weeks posttransplantation of
MCF-7 human breast cancer cells, while no tumors were detected in the
placebo cohort[66]. From this result, it may be suggested that exposure
to
BPA during various biological states increases the risk of developing
mammary cancer by increasing the opportunities of both cancer initiation
and direct promotion of tumor growth in mice. As a molecular mechanism
of BPA in the promotion of breast cancer, its agonist action for ERαwas
mainly suggested. ERαfunctions as a “ligand-activated” transcription factor
in cells and tissues by binding to its cognate ligands. Apart from its natural
ligands, many different compounds including xenoestrogens can bind to
ERαand thus can function as its ligand. Although a higher concentration
of BPA was required to recruit ERαand act as an ERαagonist, ERαmedi-
ated effect of BPA, a structurally similar estrogenic ligand, obviously
occurred in the growth of MCF-7 breast cancer cells[67].
It
was also revealed that BPA has a distinct estrogenicity in c-DNA
microanalysis and real-time polymerase chain reaction (PCR) using BG-1
ovarian cancer cells[68]. Treatment with E2 or BPA in BG-1 cells increased
mRNA
levels of E2-responsive genes related to apoptosis, cancer and cell
cycle, signal transduction, and nucleic acid binding etc. in c-DNA micro-
analysis. Specifically, rab31 member of the ras oncogene family, cyclin D1,
cyclin-dependent kinase 4, insulin-like growth factor-binding protein 4
9Effects of EDCs on Endocrine Cancer Progression

20. (IGFBP-4), and anti-Mullerian hormone were representative genes com-
monly upregulated by E2 and BPA (Fig. 1.3). This result showed that
BPA acts a potential xenoestrogen by regulating the expression of
E2-responsive genes in ER-positive ovarian cancer cells. The ovarian cancer
risk of BPA resulting from its estrogenicity was identified in cellular and ani-
mal models, in which BPA significantly increased the growth of BG-1 ovar-
ian cancer cells and ovarian tumor burden of the mice xenografted with
BG-1 cells as did E2[69,70]. In those studies, BPA was also shown to induce
the BG-1 ovarian cancer proliferation via ER signaling and more specifi-
cally, nongenomic ER signaling associated with IGF1R signaling.
0
Treatments
Rab31_member ras oncogene fam
Cyclin D1
Cyclin-dependent kinase 4
IGF-binding protein 4
Anti-Mullerian hormone
*
*
Ve h i c l e
E2 (10
−7 M)
BPA (10 −5 M)
100
200
Fold increase of altered genes (%)
300
400
Figure 1.3Confirmation of gene profiles by real-time polymerase chain reaction (PCR)
analysis. Relative values of expression of the altered genes quantified by real-time PCR
were shown in the graph, indicating the comparison of fold change determined by real-
time PCR analysis by 17β-estradiol (E2, 10
β7
M) or bisphenol A (BPA, 10
β5
M) following
24-h treatment in BG-1 cells. The representative genes included rab31_member ras
oncogene family (U59877), cyclin D1 (X59798), cyclin-dependent kinase 4 (U37022),
insulin-like growth factor-binding protein 4 (U20982), and anti-Mullerian hormone
(NM_000479).*P<0.05 versus vehicle.Reproduced by permission from Ref.[68].
10 Kyung-A Hwang and Kyung-Chul Choi

21. As a result of extensive investigations in cancer research, it was concluded
that BPA may increase cancer risk in breast, brain, prostate, etc.[71–74].
Besides
cancer risk, a 2010 report from the US Food and Drug Administra-
tion (FDA) identified possible hazards of BPA to fetuses, infants, and young
children. The FDA has ended its authorization of the use of BPA in baby
bottles and infant formula packaging, based on market abandonment, and
the European Union and Canada have banned BPA use in baby bottles.
Nevertheless, as the European Food Safety Authority insists that the pres-
ently known levels of exposure to BPA appear to be safe, the uncertain
aspects of BPA risk need to be thoroughly identified.
3.2 Nonylphenol and octylphenol
Nonylphenol (NP) and octylphenol (OP) are kinds of APs, which are a fam-
ily of organic compounds obtained by the alkylation of phenols, and are
widespread in household products, cleansers, cosmetics, and insecticides,
leading to a global environmental and human contamination[75]. Once
released
in the environment, they become persistent pollutants that are
poorly eliminated by liver detoxification enzymes in mammals and can
enter cells, especially in body fat due to their lipophilic properties[76].
Th
erefore, they are sometimes being detected in relatively higher concen-
trations in human and environmental samples. According to the data
provided by U.S. Environmental Protection Agency NP and nonylphenol
ethoxylates (NPEs) Action Plan ([RIN 2070-ZA09], /18/2010), general
population exposure to NP has been confirmed by biomonitoring data
from breast milk[77], umbilical cord blood[78], and urine[79].Themax-
imum
level of NP found in the breast milk was 56.3μg/L (3.0α10
β7
M),
leading to an estimated maximum dose for an infant of 3.9μg/kg/day
(2.0α10
β8
mol/kg/day)[77]. For environmental concentrations of NP,
the
values cover a wider range. Surface water samples collected along
the Ohio River measured for total NPEs ranged from 0.13 to 1.0μg/L
(6α10
β10
γ5α10
β9
M) for water, from 250 to 1,020μg/g (1.1α10
β3
γ4.6α10
β3
mol/kg) for sediments, and from 32 to 920μg/g (1.3α
10
β4
γ4.2α10
β3
mol/kg) for carp, a bottom dwelling fish[80].The
impacts
of NP in the environment include feminization of aquatic
organisms, decrease in male fertility, and the survival of juveniles at con-
centrations as low as 8.2μg/L[81]. Although it has been shown that the
concentration
of NP in the environment is decreasing after the use, and
production of such NP and NPEs have been banned in EU countries
11Effects of EDCs on Endocrine Cancer Progression

22. and strictly monitored in many other countries such as Canada and Japan, it
is still found at concentrations of 4.1μg/L in river waters and 1 mg/kg in
sediments[81].
APs
can bind to ERαand induce vitellogenin gene expression in animals
due to their estrogenic activity[82]. Recently, anin
vitrostudy has shown
that alkylphenol compounds, such as OP and NP, are very potent estrogenic
agents, and the binding affinity ERs to OP is approximately 1000-fold
less than that of estrogen[79]. NP and OP bind to ERαand
induce
ERα-dependent gene transcription through ERE promoter in yeast and
mammalian cells[83]. Therefore, they appear to promote the development
and
progression of estrogen-dependent cancers[84].Inin
andin vivo
testicular cancer cell proliferation assay, the nanomolar range of a realistic
mixture of 4-tertiary-OP (4-tert-OP) and 4-NP, which corresponds to
environmental doses, promoted a maximum proliferation increase of
seminoma-derived (TCam-2) and embryonal carcinoma (NT2/D1) cell
lines, via CREB-phosphorylation through a rapid, ERα36-PI3 kinase
nongenomic pathway[75]. This pathway can modulate the expression of
the
DNA-methyltransferase-3 (Dnmt3) gene family which is involved in
DNA methylation control, and hence, ERα36-dependent control of the
epigenetic status opens the way for the understanding of the link between
endocrine disruptor exposure and the burden of hormone sensitive can-
cers[75].Inanin
cellular model using BG-1 ovarian cancer cell line,
4-tert-OP and 4-NP promoted cell growth by inhibiting TGF-βsignaling
via downregulation of TGF-βR2, instead of TGF-βR1, and upregulation
of c-myc oncogene, which was mediated by upregulation of ERαsignaling
pathway as seen inFig. 1.4 [85]. This study suggested that 4-tert-OP
and
4-NP have the potential to enhance cancer progression in estrogen-
responsive organs including ovary by manifesting an estrogenic effect
in inhibiting TGF-βsignaling. Several studies previously reported that
estrogen/ERs signaling can regulate TGF-β/Smad signaling in the follow-
ing manner. In MCF-7 breast cancer cells, TGF-β-mediated transcriptional
activity was inhibited by estrogen[86]. Estrogen treatment inhibited the
activity
of Smads by reducing the phosphorylation of Smad2 and Smad3[87].
ERαsuppressed
Smad3-dependent transcription by binding to Smad3, and
estrogen inhibited TGF-βsignaling by promoting Smad2/3 ubiquitination
and subsequent degradation[88,89]. Recently, it was demonstrated that NP
accelerates
growth of MCF-7 breast cancer cells by regulating the expression
of cell cycle-related genes such as cyclin D1 and p21 and promotes cancer
metastasis through amplification of cathepsin D, a lysosomal aspartyl
12 Kyung-A Hwang and Kyung-Chul Choi

23. protease involved in tumor metastasis, via ERαsignaling[90]. Over-
expression of cathepsin D induced by estrogen is frequently observed as a
feature of metastatic breast cancer[91].
4-tert-OP was also revealed to accelerate MCF-7 breast cancer growth in
cellular and xenografted mouse model by regulating cell cycle-related genes
through an ER-mediated pathway[92]. The action of 4-tert-OP via ER
mediation was definitely proved by cotreatment of fulvestrant (ICI
182,780), a typical ER antagonist, as shown inFig. 1.5, in which the increase
in cell growth induced by 4-tert-OP was restored to the control level as a
result of ER inactivation by ICI 182,780. In anotherin vivoexperiment
of mammary tumorigenesis, fetal exposure to 4-normal-OP (4-n-OP)
enhanced the induction of mammary tumors induced by DMBA in rats[93].
When administered with a diet mixed with 10, 100, or 1000 ppm of 4-n-OP
throughout the pregnancy period and given 10 mg DMBA by gastric
Figure 1.4Altered expression levels of TGF-βR1 gene and TGF-βR2 gene following
treatments with E2, OP, or NP. BG-1 cells were seeded in 6-well plates and treated with
E2 (10
β9
M), OP (10
β6
M), or NP (10
β6
M). Total RNAs were extracted in a time-
dependent manner (0, 6, and 24 h). (A) Expression levels of TGF-βR1 by treatment with
E2, OP, or NP. (B) Expression levels of TGF-βR2 by treatment with E2, OP, or NP. Expres-
sion level of TGF-βR1 and TGF-βR2 was detected by using semiquantitative reverse-
transcription PCR. Data represent the meansμS.D. of triplicate experiments.
*P<0.05 compared to a vehicle treated with DMSO.Reproduced by permission from
Ref.[85].
13Effects of EDCs on Endocrine Cancer Progression

24. Ovariectomy (Tumor size: 80 mm
3
)
A
B
C
Tumor volume (mm
3
)
Tumor volume (mm
3
)
Treatment weeks
12 34
Mice treated with EDCs every 2 days for 8 weeks
Corn oil
2500
2000
1500
1000
500
160
140
120
100
80
0
0
OVX
OVX
12345678910
Treatment weeks
012345678910
E2
OP
TCS
Corn oil
ICI 182, 780 with
E2
OP
TCS
56 7 89
Human cancer cells
5 ´10
6
implantation
(BALB/c nude female)
Figure 1.5Effect of TCS and OP on breast cancer growth in xenograft mice. To evaluate
the effects of TCS and OP breast cancer growth, MCF-7 cells were transplanted into
female BALB/c nude mice. The animals were then treated with corn oil, E2, OP, or
TCS delivered via subcutaneous injection three times per week and were monitored
weekly for 8 weeks. (A) After tumor formation in the mammary fat pads of the mice
was observed, the ovaries of each mouse were removed by ovariectomy (OVX). For
8 weeks, the mice were injected with corn oil, E2, OP, or TCS without ICI 182,780
(B) or with ICI 182,780 (C). Six mice were allocated to each treatment group including
a control group administered with corn oil used as a vehicle of E2 and EDCs. During the
experimental period, the growth of the breast cancer mass was measured under the
same conditions.Reproduced by permission from Ref.[92].
14 Kyung-A Hwang and Kyung-Chul Choi

25. intubation 50 days after birth, fetal exposure to 100 and 1000 ppm 4-n-OP
enhanced the early incidence and number of mammary carcinomas while it
did not enhance the incidence and number of benign proliferative lesions,
implying the mammary cancer risk imposed by the fetal exposure of 4-n-OP
during pregnancy. In addition to fetal exposure to 4-n-OP, neonatal expo-
sure to 4-tert-OP also caused abnormal expression of ERαand subsequent
alteration of cell proliferating activity in the developing Donryu rat
uterus[94]. In this study, OP-treatment (sc injections of 100 mg/kg, every
other
day from postnatal days 1 to 15) induced an early and enhanced ER
expression in the luminal epithelium compared with age-matched controls
from postnatal day (PND) 10 and increased proliferating cell nuclear antigen
(PCNA) positive cells up to PND 21. At PND 28, ER expression in the
luminal epithelium of the OP-treated group was decreased, in association
with decline in the luminal epithelial areas. PND 14, the second week of
life, is coincident with the normal time for differentiation when the luminal
epithelium invaginates into the stroma to form uterine glands.
OP-treatment, however, delayed and inhibited gland-formation and
suppressed ER expression in the invaginated-luminal and glandular epithe-
lium at this time. These results indicate that ER expression in these sites is
strongly linked with cell proliferating activity. In stromal cells, ER was
expressed from PND 6 in both groups without any PCNA positive cells,
but significantly lower values were noted in the OP-treated group up to
PND 10. The immunohistochemical investigation did not reveal any abnor-
malities in expression of the proto-oncogene c-fos, mitotic inhibitor p21, or
EGF antigen, although the apoptotic index in the luminal epithelium was
slightly increased in the OP-treated group. These results demonstrate neo-
natal effects of a high dose of OP, already detectable at PND 10, with early
and enhanced ER expression, resulting in an increase of cell proliferative
activity in the luminal epithelium, though expression in the glandular epi-
thelium was suppressed in relation to inhibited gland genesis. The present
study thus suggests that neonatal exposure to high doses of EDCs with estro-
genic activity can induce abnormal differentiation in the developing rat uteri
via abnormal ER expression and subsequent alteration of cell proliferating
activity.
3.3 Methoxychlor
1,1,1-Trichloro-2,2-bis(4-methoxyphenol)ethane (methoxychlor, MXC)
is a synthetic chemical used as an alternative pesticide for DDT against a wide
variety of insects such as mosquitoes and flies for agriculture and home
15Effects of EDCs on Endocrine Cancer Progression

26. Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

29. The Project Gutenberg eBook of Mehiläinen 1840

30. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
andmost other parts of the world at no cost and with almost no
restrictionswhatsoever . You may copy it, give it away or re-use it
under the termsof the Project Gutenberg License included with this
ebook or onlineat www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States,you will have to check the laws of the country where
you are locatedbefore using this eBook.
Title: Mehiläinen 1840
Editor: Elias Lönnrot
Release date: March 23, 2024 [eBook #73242]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: G. O. Wasenius, 1840
Credits: Jari Koivisto
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MEHILÄINEN
1840 ***

31. MEHILÄINEN 1840
Toim.
Elias Lönnrot
Helsingissä,Präntätty G. O. W aseniuksen tykönä,1840.
Imprimatur: H. Widenius.
MEHILÄINEN. W. 1840.
Tammikuulta.

32. MUUALTA LÄHETETTY.
Uusia Wirsiä, Kirkossa ja kotona veisattavia. Joita ensin Suomen
Papit, Ignatius, Frosterus, Helenius, Pesonius, Achrenius, ja muut
ovat kirjoittaneet; mutta sitten yhdistänyt, uudistanut, ja lisännyt
Arkki-Pispa vainaja Jak. Tengström, ja nyt Wirsi-Kirjan-Seurasto
pränttiin antanut. Ensimmäinen ja jälkimmäinen osa. Turusa, vuonna
1836Frenckellin ja Pojan Kirja-painosa.
Kauvan on Suomalaiset olleet täydellisemmän Wirsi-Kirjan
puutteessa, joko, ei ainoastansa, selkeemmällä puheenparrella, kuin
nykynen Wirsi-Kirjamme, ilmoittais Evangeliumin puhdasta oppia,
mutta jossa myös olis Wirsiä muista tarpeellisista aineista kuin
nykysessä vanhassa Wirsikirjassamme löytään; täma puute on
huomattu, ja se on myös ollut Jumalan sanaa, ja yhteistä hengellista
parasta rakastavaisten Sielunpaimenten sydämmellä; heitin
yhteisestä toimesta ja työstänsä on nämät mainitut Wirret, präntin
kautta, annettu kunkin erinäiseksi, ja kaikkein Suomalaisten
yhteiseksi hengelliseksi hyödyksi. Ne on myös erinomattain
täysinäisen kielensä vuoksi parhaita, tähänasti painetuista
Suomalaisista Wirsistä. Mutta ne monet takaperoset sanat, jotka
näyttää ehdolla, vaston kielen luontoo ja tavallista puhetta olevan
kirjotettu takaperosiksi, on niin oudot korvalle, että, jos ei ne juuri

33. öksytä lukiaansa, niin ovat ne kumminkin häneltä työlläästi
ymmärrettävät, ja ainakin on ne oikeinpäin, luonnollisessa
järjestyksessänsä, paremmat, jonkatähden tähän pannaan
muutamia esimerkiksi, ja niitten selitys, niille tiedoksi, jotka ei
senlaiseentakaperoseen puheen luontoon (Renkoon) tottuneet ole.
N:o 552 v. 1 luetaan: "Hän Isän lyöpi vitsalla" olis paremmin
ymmarrettävä, sanojen luonnollisessa järjestyksessä, javersyn-
rakennusta (meter) vahingoittamatta, sanottuna: Hän lyöpi Isän
vitsalla. N:o 1 v. 1 "Maan, Taivaan noskoot Luojalle," oikein päin:
Noskoot maan, Taivaan luojalle. N:o 2 v. 2. "Äänes kuulen jylinän",
oikein päin: Kuulen äänes jylinän.
Erilaita on niitten takaperosten sanojen, joita versyn juoksu, eli
laatu, vaatii semmoisiksi; esimerkiksi: viimmeksi mainitun virren
kolmann. versyssä seisoo: "Käskee teille Taivahan", ja N:o 4 v. 2
"Pukus säteet auringon", rikkois versyn luonnon, jos niitä oikeinpäin
sanottaisiin: Käskee Taivahan tielle, ja Pukus auringon säteet. Mutta
näistä edellä nimitetyistä, niinkun seuraavistakin takaperosista
sanoista, ei ole ollut versyn-rakennuksen apua, vaan pikemmin
pahennusta, ja ainakin ovat luonnottomat, niinkun jo sanottu on. N:o
162 on jambista versyn lajia, mutta ensimmäisessä versyssä 3:mas
ratialkaa daktylillä ja takaperosesti: "Kuoleman pääsi vallasta", jos
tässa olis kielen luontoo seurattu, niin olis versyllä oma jambinen
luontonsa, esimerk. Hän pääsi kuollon vallasta. N:o 34 alkaa
"Jumalan Herran ainoan kunnia olkoon aina"; tässä sanotaan
Jumalalla olevanHerra, mutta ei toivoteta: Jumalalle (taikka) Herralle
ainoalle kunniaolkoon aina. N:o 56 alkaa "Tuntos äänen koskas
kuulet", oikeinpäin: Koskas tuntos äänen kuulet. N:o 146 v. 6.
"Haudan nousit kammiosta", oikeinp. Nousit haudan kammiosta. N:o
149 v. 2 "Kuoleman vapaat vaarasta". oikeinp.: Wapaat kuoleman

34. vaarasta. 156 v. 2. "Heille vaanse omaksi". oikeinp. Waan se heille
omaksi. N:o 161 v. 2 "Jesuksen etsein ruumista", oikeinp. Etsein
Jesuksen ruumista. N:o 162 v. 6 "Hänsuuren voitti kunnian", oikeinp.
Hän voitti suuren kunnian. N:o 166 v. 3 "Usiamman päätin kerran",
oikeinp. Päätin usiamman kerran. N:o 167 v. 1 "Uuteen nousit
elämään", oikeinp. Nousit uuteen elämään. N:o 180 v. 3 "Elämän
ruokkii leivälla", oikeinp. Ruokkii Elämän leivällä. N:o 317 v. 3 "JoS
epä-usko armos estää valon", oikeinp.: Jos epä-usko estää armos
valon. N:o 371 v. 2 "Surun näännyn vallasa", oikeinp.: Näännyn
surun vallasa. N:o 393 v. 5 "Isä suo rakas", oikeinp.: SuoIsä rakas.
N:o 442 v. 3 "Sen heille hyvyys Herran suo" oikeinp.: Sen heille
Herran hyvyys suo. N:o 474 v. 2 "Kansansa asuu seasa", oikeinp.
olis: Asuu kansansa seassa. N:o 476 v. 3 "Niin Taivaan voitan
palmun", oikeinp.: Niin voitan Taivaan palmun. N:o 512 v. 1 "Elämän
käymään teitä", oikeinp.: Käymään elämän teitä. N:o 513 v. 1 "Sun
käskyis käymään teitä", oikeinp.: Käymaän sun käskyis teitä. N:o
590 v. 4 "Isäs tunnet rakkauden", oikeinp.: Tunnet Isäs rakkauden.
N:o 64l v. 1 "Monen hän kerran", oikeinp.: Hän monen kerran. N:o
677 v. 3 "Ja teitä synnin seurataan", oikeinp.: Ja synnin teitä
seurataan. N:o 684 v. 1 "Taivaan nähdä kotomaan", oikeinp.: Nähdä
Taivaan kotomaan.[1] Nro 710 v. 1 "Eikuollon päästä kädestä",
oikeinp.: Ei päästä kuollon kädestä ja paljomuita senkaltasia.
N:o 642 Sanotaan veisattavan kuin: O Jesu Kriste sä autuuden, ja
68samalla nuotilla; mutta näitten virsien rakennus on peräti
erinlainen: Ensiksi mainittu virsi (642) on Daktylinen, 10 ja 9 tavausta
versyen ratisa; toinen (N:o 68) on Jambinen, 8 ja 7 tavausta ratisa.
Eikö olisluonnikkaampi, että kaikki yhdellä nuotilla veisattavat virret
olisyhtä versyn laija?

35. N:o 734 4:sä ja 5:sä versyssä on, ainoastansa, 8 ratia, mutta
edellisissä on 12; tietämätön on mistä näihin viimeisiin versyin
saadaan 4 puuttuvaista ratia?
N:o 148 v. 4 ja viidennestä radista puuttuu 1 tavaus ja N:o 258 v. 2
ensimm. rati samalla lailla; mutta seuraavaissa on yksi tavaus liiaksi.
N:o 122 v. 4 2 rati. N:o 255 7 v. 7 rati. N:o 586 4 v. 1 r. ja 601 3 v.7
radisa.
Puolia, eli katkastuita sanoja on tyystin ja taiten kartettu; niitä ei
ole myös muuta kuin harvassa paikka joku sana ("Nuorna"),
esimerkiksi virsissä N:o 582 v. 1, 583 v. 5, 584 v. 4, 589 v, 4, 592 v.
1, 599 v.8, 615 v. 1, ja 707 v. 3. Paitti näitä on koko kirja,
ylistettävästi, täydellistä ja selkeetä Raamatun Suomee,[2] ja
niinmuodon Suomen-maan joka paikkakunnissa, suomalaisilta
ymmärrettävä. Mutta, kaikki einäytä hyväksyvän niin täydellistä
kieltä, ja puhdasta puheenparttavirsissä,[3] vaan pitäävat katkaistut
sanat niin tarpeellisina, ettei he ilman niitä sano saavan versyä
luonnistumaan, siitä syystä, ettäSuomen kielessä on vähän lyhkösiä
ja yksi tavaus sanoja. Mutta jos tätä asiaa tarkemmin tutkitaan, niin
huomataan piankin ettei katkastuista sanoista ole versylle apua, eikä
sitä luonnikkaammaksi auta; Roschierin ja Heleniuksen
Ruottinkielestä Suomentamat Wirsi-kirjat todistaapi tämän; sillä ne
on melkeen koottu katkaistuista sanoista, ja sentään taajemmassa
versyn-rakennuksen vikoja, kuin Wirsi-Kirjan-Seuraston virsissä.
Tähän otan esimerkiksi Roschierin "Psalmi-kirjan", ainoastansa,
ensimmäisestä Psalmista (virrestä); sillä ne seuraavaiset on kaikki
samallaisia, ja Heleniuksen on myös yhtäläinen: "Juur',häneen,
heill', tääl', niins, kaikk'." Kukin ajatteleva lukia näkee tässä, jos
nämät tavaukset on lyhkösiä, jotka lyhköseksi merkitty on. Sillä
nämät katkaistut sanat: Juuri, heille, täällä, kaikki, jamuut

36. senkaltaiset, ovat Trocheukset, niissä on pitkä ja lyhy tavaus; jos
niistä jätetään pois viimmonen tavaus, joka on lyhy, niin jääpi
kumminkin ensimmäinen tavaus, joka on pitkä, sanottavaksi, eikä
sovi lyhkösen siaan pantaa, niinkuin sanan-katkasiat on tehneet, ja
luulleet sen sillä lyhköseksi muuttuneen, kuin he viimmesen
tavauksen on poisjättäneet.
Senlaiset lyhennetyt sanat kuin: "Mulle, Sulle" joita löytään
Wirsikirjan-Seuraston Wirsissä ovat hyvät ja käpöset, jos ei niitä
enäälyhennetä niinkuin Rosch. ja Hel. on tehnyt 'Mull', ja Sull'.
Mitä Ruottalaisten uuden Wirsi-kirjan ja Suomalaisten Runojen
sanojen katkasemiseen tulee, niin löytyy niitä näissä molemmissa,
sangen harvassa paikkaa; tuskin on koko ensinmainitussa kirjassa
usiampia kuin R. ja H. joka virressä. Kullakin kielellä on oma
luontonsa javaatimuksensa, meitin ei tule suoria kieltämme muitten
kielien mukaan, vaan seurata sen omia vaatimuksia ja luontoo.
Waikka Suomalaisissa Runoissa onkin, harvassa paikkaa,
katkastuita sanoja jossa ei niitä myös tarvittaisi niin tiedämme ne
olevan Talonpoikasten tekemiä, joilta ei sovi parempaa vaatiakkaan;
mutta Oppineilta, joilla on taitoo jaaikaa tutkia kielen laatua ja
luontoo, on senlaiset, katkaistut sanat, kuin jo nimitetty on suuri
rikos.
Merkittävä on myös, että katkaistuilla sanoilla sanotaan virsi
saatavan hengellisestä hartaudesta rikkaammaksi kuin täysillä, joilla
sanotaan virsi tulevan kankeemmaksi ja hengettömäksi; mutta eikö
syy tähän luuloon lienee ainoastansa se, että Hengelliset virtemme
on tähänasti ollut katkaistuilla sanoilla kirjoitetut suureksi vahingoksi
kielellemme ja että korvat on niihin jo niin tottuneet, ettei
Hengellisempiäkän virsiä enää pidetä arvossansa, jos ei niissä

37. katkastuita sanoja löytä. Samalla lailla oli muinaan:koska
Paavilaisuuden aikana pidettiin Jumalanpalvelukset Latinankielellä,
jota ei oppimaton seurakunta ollenkaan ymmärtänyt, ja kuin sitte,
Lutheruksen-Opin mukaan, ruvettiin maakunnan omalla kielellä
Jumalanpalvelusta pitämään, niin ei Seurakunta (ensimmältä) pitänyt
sitä enää siinä arvossa kuin ennen; juuri kuin Jumalan sana olis
senkautta pyhyydensä kadottanut, että sitä Seurakunnan omalla
kielellä juliistettiin, eikä latinan kielellä, jonka he luuli ainoastansa
olevanJumalan sanalla pyhitetyn.
Jälkimaine. Waikkei kyllä tässä edellä luettava tutkinto olekkaan
täydellinen, joka vaan vaatisikin pidempätä kirjoitusta, niin panemma
mielellämme sen anomusta myöten Mehiläiseen, toivoen, että
usiampiaki löytyisi, jotka ilmoittaisivat ajatuksensa mainitusta uusien
virsien kokouksesta. Mitä Mehiläisessä löytyy tilaa, annamma
ainakin kernaastisemmoisiin tutkintoihin, koska tunnemma niiden
suuren arvon nykyaikana. Mitä tähän nykyiseen tutkintoon koskee,
niin olemma muutamin paikoin vähän eriajatuksesta tutkijan kanssa,
jonka vaan nimitämmä, hyvintieten, itsekullaki löytyvän omansa.
Mehiläisen toimittaja.
[1] Sana, Koto-maa, näyttää olevan paremmin Suomenkielen
luontonen kuin "Isän-maa", jota nimee on paikottain tässä kirjassa
pruukattu,esimerkiksi: Wirsiä "Isän-maan rakkaudesta" j.n.e.
[2] Liiaksi näyttää, kuitenkin, tässä kielessä olevan ne, ei
ainoastansa joka virressä vaan myös melkeen joka versyssä löytyvät
kertomus sanat (pronomina). Esimerkin otan ainoastansa yhdestä
virrestä: N:o 36 v. 1 "Sun kiitostas me aina veisaamme" v. 2. "Ja
uhrimme Me sulle kannamme." Jos näistä versyista jätettäisiin pois

38. kertomus sanat "Sun ja Me", niin olis kieli luonnikkaampi, ja saatasiin
niitten siaan sovittaa tarpeellisempia sanoja.
[3] Tämä näkyy Turun ruottalaisista Sanomista nimeltä Åbo
Tidningar N:o 19 ja 20 1838. Jollenka vastaukseksi seuraava on
kitjoiettu.
KAIKENLAISIA.
Pilvien suuruudesta.
Moni pilvi liiatenki syntyessänsä ei ole, kun muutaman kyynärän
suuruinen; toiset päälle penikuormanki ja välistä on koko näkyvä
taivas yltä pilvessä. Pilvien suuruus on helposti arvattava varjosta
(kuvasesta), jonka allansa maalla tekevät. Korkioilla vuorilla, joiden
kukkurat pistäksen ylemmäksi pilviä (katso: Mehil. Elokuulta 1837),
taitaan pilvien paksuuski mitata. Eräät ovat ohuita hennukoita, toiset
satoja ja tuhansiaki kyynäriä paksut.
Maanviljeliöille.
Usiassa paikassa Franskan maalla kylvetään alkukesässä toukoja,
joista sitte 2 ja 3:ki kertaa niitetään karjanruokaa ja ehästään sillä
keinon tähkään pääsemästä. Wasta seuraavana vuonna annetaan

39. saman touon rauhassa kasvaa, joka joutuu ja valmistuu tavallisena
aikana leikattavaksi. Tästä viljelyskeinosta oli edellisenä vuotena
saatu karjanruoka melkein sulaa voittoa. Mahtaisko Suomessaki niin
menestyä?
Sateen paljoudesta.
Ilmasta alasputoava vuotinen vedenpaljous on suurin maan
keskiseuduilla ja vähenee sitä myöten, kun siitä tullaan likemmä
maan pohjais- elieteläpäätä, s.t.s. lämpimämmillä maaseuduilla
alasputoaä vuosittain enempi vettä, kun kylmemmillä. Mutta peräti
vastahakaan on sade'päivienluku sitä suurempi, mitä kylmempi
maaseutu. Hispaniassa, Italiassa, Greikan maalla. Persiassa,
Arabiassa, Palestiinassa j.n.e. luetaan vuosittain keskikohtasesti 100
sade'päivää; Franskan maalla, Etelä-Saksassa, Hungariassa,
Pohjas-Turkissa j.n.e. 130 päivää; Englannissa, Pohjas-Saksassa,
Preusissa, Puolassa, Keski-Wenäjässä j.n.e. 160 päivää; Ruotsissa,
Suomessa, Pohjais-Wenäjässä, Lapissa j.n.e. vieläki usiampaa
sadepäivää. Ylisumman on kesäs-aikana alastulo suurempi, kun
talvis-aikana, vaikka luetaanki syys- ja talvis aikana enempi
sadepäiviä. Jos lumiki, mikä talvella sataa, sulattaisi vedeksi, niin
siitä kevät- ja syys-sadetten kanssa yhteenlukein ei kuitenkaan tulisi
paljo enempi vettä, kun mikä kesällä kolmena kuukautena (Kesä-,
Heinäja Elokuussa) yksinään sataa. Päiväs-aikana sataa aina paljo
enempi, kun yöllä, ja rakeita ei juuri muistella koskaan yöllä
sataneen. Muuten sataa vaaramailla (vuorisilla seuduilla) enempi,
kun tasasilla eli alhasilla mailla; ja jos yhdessä kohtiki asetetaan
yhtäsuuret astiat, toinen korkialle katolle, toinen pihalle, niin
kokoutuu katolla olevaan astiaan enempi vettä.

40. Tuulten kulusta.
Kevyt, vaivon havattava tuuli, kulkee tiimassa puolentoista
Wenäjän virstan paikoilla; kohtalainen tuuli penikuorman; rajutuuli
kolmesta niin kuuteenki penikuormaan; myrsky kahdeksan
penikuormaa, jatuulispää, semmoinen, joka kukistaa huoneita ja
tempaa maasta puita juurineen matkaansa, kulkee kaksitoista
penikuormaa tiimassa. Ilmalaivoilla kulkiat ovat havanneet, että
korkiammalla ilmassa useinki tuuli puhaltaa vastoin sitä tuulta, joka
alempana käypi. Jäämerellä ajelehtii halki kesän suuria
suunnattomia jäätönkäleitä ja purjehtiat kertovat niistäki moniaiden
kiireesti vaston tuulta kulkevan, koska toiset liikkuvat tuulen mukaan.
Syy tähän kummitukseen sanotaan olevan se, että kun
vedenpinnassa aalto käypi tuulta myöten, syvemmässä vesi taas
virtoisi jälelleen vaston tuulta täyttämään sitä lomaa vedessä, jonka
poisaaltoava vesi jälkeensä jätti. Tämä syvemmässä käyvä virta
kuljettaisi myötänsä ja vaston tuulta niitä jäätönkäleitä elijäävuoria,
jotka painonsa suhteen ovat syvemmässä ja toiset, jotka eivät painu
niin syvään, menisivät tuulen mukaan. Tätä oppineilta mietittyä
selityslaatua emme kuitenkaan pidä tyydyttäväisenä. Sillä kun tuuli
kuljettaisi muutamia, alusvirta toisia jäävuoria, niin pitäisi
välttämättömästi niiden välillä löytyä eräitä, jotka pyörisivätympärite
paikaltaan liikkumatta. Mutta onko semmoisia? — Myös pitäisi
samaa selityslaatua myöten pienempien jäävuorien kulkea tuulen
mukaan, suurempien vaston tuulta; mutta tapahtuuko sillä tavalla?
— Kaikissa virroissa erotetaan pääväylää alasjuokseva ukonvirta
sen vieriltä ylösjuoksevasta ämmänvirrasta. Eikö liene sama syy
jäävuorienki kahtalaiseen kulkuun Jäämerellä, kun vedenki virroissa
kahtalaiseen, toinen toistansa vastahakaseen juoksentaan? — Ja
olkoonpa kuinka tahansa, niin ainaki sanovat olevan hyvin oudon ja
kummittavaisen Jäämerellä katsella, kuinka jäävuorista yhdet

41. juoksevat peräsukaa sinne, toiset rientävät tänne aivan vastahakaan
niiden vieressäkulkevien suuntaa ja retkeä.
Liikkuvista pyhistä vuodessa.
Uusissa almanakoissa katsotaan ainaki ensimmäiseksi, mihen
aikaan neliikkuvat pyhät, Laskiainen, Pääsiäinen ja Heluntai
lankeavat. Kunkellä ei ole almanakkaa, niin useinki täytyy mennä
muilta kysymään näiden pyhien aikaa ja tulevista vuosista on työläs
kysymälläkään tietoa saada. Waan kun yhdenkään näistä liikkuvista
pyhistä tietää, niin huokiasti saa niistä toisistaki tiedon, koska niin
Laskiaisen ja Pääsiäisen, kun Pääsiäisen ja Heluntain väliä on täysi
seitsemän viikkoa. — Joksiki hyväksi lukioillemme panemma tähän
kahdenkymmenen seuraavan vuoden Pääsiäiset. Tänä vuonna
(1840) on Pääsiäispäivä 19päivä Huhtik. ja siitä lähtein:
1841 se 11 Huhtikuussa. 1842 — 27 Maaliskuussa. 1843 — 16
Huhtikuussa. 1844 — 7 Huhtikuussa. 1845 — 23 Maaliskuussa.
1846 — 12 Huhtikuussa. 1847 — 4 Huhtikuussa. 1848 — 23
Huhtikuussa. 1849 — 8 Huhtikuussi. 1850 — 31 Maaliskuussa.
1851 — 20 Huhtikuussa. 1852 — 1l Huhtikuussa. 1853 — 27
Maaliskuussa. 1854 — 16 Huhtikuussa. 1855 — 8 Huhtikuussa.
1856 — 23 Maaliskuussa. 1857 — 12 Huhtikuussa. 1858 — 4
Huhtikuussa. 1859 — 24 Huhtikuussa. 1860 — 8 Huhtikuussa.
Niillen, jotka halunnevat tietää minkä vuoden Pääsiäisen tahansa
ja osaavat ne neljä tavallisinta laskukeinoa (k. Mehil. m.v.
Maaliskuulta), saamma neuoksi antaa, että Pääsiäispäivä kunaki
vuonna helposti löytään seuraavalla tavalla: ala jakaa itse saman
vuoden

42.    Wuosiluku jakimella 19, merki viimeksi ylijääpä a.
   Sama luku — 4, — — — b.
   Sama luku — 7, — — — c.
   19 x a + M — 30, — — — d.
  2xb+4xc+6xd+N — 7, — — — e.
Niin on Pääsiäispäivä sinä päivänä Maaliskuussa, joka saadaan,
kun ne luvut, mitä d ja e merkitsivät, ja luku 22 luotetaan yhteen.
Mutta jos Summa näistä Luotoksista kasvaa suuremmaksi, kun 31,
niin otetaan Summasta pois 3l ja Jääpä merkitsee, minä päivävä
Huhtikuussa Pääsiäisväivä tulee. Muistettava on, että tässä laskussa
M ja Nmerkitsevät lukuja, joilla on seuraava arvo: kaikissa
vuosiluvuissasiitä ajasta asti, jona Uusi Luku keksittiin, taikka
Alkain 1582 lopettain 1699 merkitsee M 22, N 3.— 1700 —
1799 — M 23, N 3.— 1800 — 1899 — M 23, N 4.— 1900 —
1999 — M 24, N 5. — 2000 — 2099 — M 24, N 5.
Myös on muistettava, että jos Pääsiäinen tätä laskua myöten tulisi
olemaan sinä 25 eli 26 päivänä Huhtikuuta, niin muuttuu se 7 päivää
ylemmäksi, taikka siksi 18 ja 19 päiväksi samaa kuuta. Wielä seki on
muistettava, että Ruotsissa ja Suomessa vastoin tätä muussa Uuden
Luvun seuraajassa Euroopassa tavallista laskua. Pääsiäinen
vuosina 1845,1869, 1900 tulee yhtä viikkoa myöhemmin
vietettäväksi, taikka se 30Maalisk., 4 Huhtik., 22 Huhtik. sen siaan,
kun muualla se 23 Maalisk.,28 Maalisk. ja 15 Huhtikuuta.
Jos nyt tahdot tietää Pääsiäispäivän v. 1840, niin jakaa
  esinnä 1840 jakimella 19 ja kirjota jääpä a s.o. 16.
    — 1840 — 4 — — — b — 0.
    — 1840 — 7 — — — c — 6.

43.   19x16+23 s.o. 327 30 — — — d — 27.
  2x0+4x6+6x27+4 190 7 — — — e — 1.
Sitte luota yhteen d + e 22 s.o. 27 + 1 + 22, josta saat Summan
50,josta 3l pitää pois ottaa, että jääpi 19, joka merkitsee Pääsiäisen
lankeavaksi sinä 19 p. Huhtikuuta. Jos summa 50:nen siasta olisi
tullut 31 eli joku vähempi luku, niin olisi se suorastaan Maaliskuun
päivänmerkinnyt, jona Pääsiäinen siinä tilassa olisi ollut vietettävä.
Wenäjän ja muun vanhan luvun seuraaja Pääsiäinen saadaan
samalla tavalla tietä, kuu vaan muistetaan, että siinä M aina
merkitsee 15 jaN aina 6. Muut pyhät niinkun Joulu, Uusivuosi,
Maaria, Juhannus j.n.e. ovat seisovia, ettemme niistä huoli mitään
kirjottaa.

44. TYTTÖIN LAULUJA.
Inka.
      Ei oo sia surunen meiän majassamme;
    Päivät kuluu kunnialla, illat aitassamme.
      Pojat käyvät kulkemahan illan pimiällä.
    Laulellen ja rallatellen ilovirsiänsä.
      Illan tullen näille maille pojat kylihin kulkee;
    Likat menee aittahansa, oven kiini sulkee.
      Käykää pojat kylissä, vaan elkää menkö saunaan;
    Pienet piiat pirtissä paljo teille nauraa.
Elsa.
      Puhun minä poikasille, eipä houkutella
    Nuoria likkoja tarvitseisi, eikä viekotella.
      Leskiä saapi liikutella, ei se haittaa mitään;
    Ei saa tyttöhin koskea; hävetä poikiin pitää.
      Eipä tämä tyttö lähe hylkypojan viereen;
    Hylkypoika viettelee ja saattaa mierontielle.
      Poika rahat menettävi olvehen ja viinaan,
    Tytöt ei pane rahojaan, kun silkkihin ja liinaan.

45.       Kyllä sinäki tyttöjä saisit, saisit vaika kenen,
    Kun olis viina loppunut jo viittä vuotta ennen.
Kaisa.
      Laulaisinpa taitaisinpa kun palkka maksettaisi;
    Emmä paljo pyytäiskään, kun markan sanasta saisin.
      Ei ole tyttöin ikävä pimeillä öillä.
    Pojat käyvät kyliä myöten tyttöin tinkitöillä.
      Tuli poltti Turun linnan, vesi vei sen sillan.
    Pojat itkee ikävissään päivän sekä illan.
      Likka käypi kankahalla, niinkun kaunis kukka,
    Poika juoksee jälestä, niinkun vanha hukka.
      Likka astuu ahoa pitkin, pumpuliliivit liuhkaa,
    Poika ryömii jälessä, tuohivirsut viuhkaa.
      Likka istuu linnassansa, kulta rippuu rinnassa;
    Tänä vuonn' on huonot pojat huokiassa hinnassa.
Anni.
      W oi minä polo likka, kun ma olen yksin!
    Olen tullut kaikilta hyljätyksi.
      Muut tytöt toimittivat asiansa ennen,
    Minä olen heitetty ikävihin tänne.
      Enkä tieä miten minä hylyksi nyt tulin,
    Joka ennen kaikkien kukkana kulin.
      Olin minä ennen, kun enkeliskukka
    Kehnojen päällen en katsonu'kaan.
      Parahinten parvessa kävin minä kirkkoon,
    Jo nyt olen joutunut koiarien joukkoon.

46.       W aan mitä entisistä ajoistani huolin? —
    Noitapa muistaissa syämeni kuoli.
      Syän ompi kylmä kun syksyinen jää,
    Ei sitä rakkauskaan lämmitä.
Leena.
      Minä olen kainu, kun syvän salmen siika,
    Murehella täytetty pienonen piika.
      En vielä muistane kovin monta vuotta,
    Walitella täytyy jo kuitenki totta.
      Maailman meri se on vaarallinen aivan,
    Pian myrsky särkevi pienosen laivan.
      Ei aina käynti ole kukkien päällä,
    Toisin ajoin ompi orjantappuria tiellä.
      Wälistä se näyttää, kun ilonen ois' olla,
    Usiammin taitavi mure'pilvi tulla.
      Niin on koko elomme ja koko olo täällä,
    Lehenkanta katkeava syksysellä säällä.
      Omp' on elo ihmisten, kun aaltosien veellä,
    Yksi tulee jälessä ja toinen meni eellä.
      Nuoruuteni aika ja ilopäivä kulkee
    Jopa noista vaivoista väsymyski tullee.
      W aan kun olen nuori ja ruumihilta raitis,
    Mahan olla luojoani kiittämähän valmis.
      Luojoansa kiittävi varpusetki pienet;
    Enkö toki varpusia parempi mä liene.
Sanna.

47. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookfinal.com