Adversarial Reasoning Computational Approaches to Reading the Opponents Mind 1st Edition Alexander Kott

Adversarial Reasoning Computational Approaches to Reading the Opponents Mind 1st Edition Alexander Kott
Adversarial Reasoning Computational Approaches to Reading the Opponents Mind 1st Edition Alexander Kott
Adversarial Reasoning Computational Approaches to Reading the Opponents Mind 1st Edition Alexander Kott

1. Adversarial Reasoning Computational Approaches
to Reading the Opponents Mind 1st Edition
Alexander Kott download
https://ebookultra.com/download/adversarial-reasoning-
computational-approaches-to-reading-the-opponents-mind-1st-
edition-alexander-kott/
Explore and download more ebooks or textbooks
at ebookultra.com

2. Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at ebookultra.com
Developability of Biotherapeutics Computational Approaches
1st Edition Sandeep Kumar
https://ebookultra.com/download/developability-of-biotherapeutics-
computational-approaches-1st-edition-sandeep-kumar/
Process Approaches to Consciousness in Psychology
Neuroscience and Philosophy of Mind Michel Weber
https://ebookultra.com/download/process-approaches-to-consciousness-
in-psychology-neuroscience-and-philosophy-of-mind-michel-weber/
The Handbook of Computational Linguistics and Natural
Language Processing 1st Edition Alexander Clark
https://ebookultra.com/download/the-handbook-of-computational-
linguistics-and-natural-language-processing-1st-edition-alexander-
clark/
The Mind on Paper Reading Consciousness and Rationality
1st Edition David R. Olson
https://ebookultra.com/download/the-mind-on-paper-reading-
consciousness-and-rationality-1st-edition-david-r-olson/

3. Representation in Mind New Approaches to Mental
Representation Perspectives on Cognitive Science 1st
Edition Hugh Clapin
https://ebookultra.com/download/representation-in-mind-new-approaches-
to-mental-representation-perspectives-on-cognitive-science-1st-
edition-hugh-clapin/
Hans Christian Ørsted reading Nature s mind 1st Edition
Christensen
https://ebookultra.com/download/hans-christian-orsted-reading-nature-
s-mind-1st-edition-christensen/
Reading writing and reasoning a guide for students 3rd ed
Edition Gavin Fairbairn
https://ebookultra.com/download/reading-writing-and-reasoning-a-guide-
for-students-3rd-ed-edition-gavin-fairbairn/
Gene Regulation and Metabolism Post Genomic Computational
Approaches 1st Edition Julio Collado-Vides
https://ebookultra.com/download/gene-regulation-and-metabolism-post-
genomic-computational-approaches-1st-edition-julio-collado-vides/
Pattern Recognition in Computational Molecular Biology
Techniques and Approaches 1st Edition Mourad Elloumi
https://ebookultra.com/download/pattern-recognition-in-computational-
molecular-biology-techniques-and-approaches-1st-edition-mourad-
elloumi/

5. Adversarial Reasoning Computational Approaches to
Reading the Opponents Mind 1st Edition Alexander Kott
Digital Instant Download
Author(s): Alexander Kott, William M. McEneaney
ISBN(s): 9781584885887, 1584885882
Edition: 1
File Details: PDF, 6.83 MB
Year: 2006
Language: english

7. Adversarial Reasoning
Computational Approaches to
Reading the Opponent’s Mind

8. PUBLISHED TITLES
HANDBOOK OF SCHEDULING: ALGORITHMS, MODELS, AND PERFORMANCE ANALYSIS
Joseph Y.-T. Leung
THE PRACTICAL HANDBOOK OF INTERNET COMPUTING
Munindar P. Singh
HANDBOOK OF DATA STRUCTURES AND APPLICATIONS
Dinesh P. Mehta and Sartaj Sahni
DISTRIBUTED SENSOR NETWORKS
S. Sitharama Iyengar and Richard R. Brooks
SPECULATIVE EXECUTION IN HIGH PERFORMANCE COMPUTER ARCHITECTURES
David Kaeli and Pen-Chung Yew
SCALABLE AND SECURE INTERNET SERVICES AND ARCHITECTURE
Cheng-Zhong Xu
HANDBOOK OF BIOINSPIRED ALGORITHMS AND APPLICATIONS
Stephan Olariu and Albert Y. Zomaya
HANDBOOK OF ALGORITHMS FOR WIRELESS NETWORKING AND MOBILE COMPUTING
Azzedine Boukerche
HANDBOOK OF COMPUTATIONAL MOLECULAR BIOLOGY
Srinivas Aluru
FUNDEMENTALS OF NATURAL COMPUTING: BASIC CONCEPTS, ALGORITHMS, AND APPLICATIONS
Leandro Nunes de Castro
ADVERSARIAL REASONING: COMPUTATIONAL APPROACHES TO READING THE OPPONENT’S MIND
Alexander Kott and William M. McEneaney
CHAPMAN & HALL/CRC
COMPUTER and INFORMATION SCIENCE SERIES
Series Editor: Sartaj Sahni

9. Boca Raton London New York
Chapman & Hall/CRC is an imprint of the
Taylor & Francis Group, an informa business
Edited by
Alexander Kott
William M. McEneaney
Adversarial Reasoning
Computational Approaches to
Reading the Opponent’s Mind

10. Chapman & Hall/CRC
Taylor & Francis Group
6000 Broken Sound Parkway NW, Suite 300
Boca Raton, FL 33487-2742
© 2007 by Taylor & Francis Group, LLC
Chapman & Hall/CRC is an imprint of Taylor & Francis Group, an Informa business
No claim to original U.S. Government works
Printed in the United States of America on acid-free paper
10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
International Standard Book Number-10: 1-58488-588-2 (Hardcover)
International Standard Book Number-13: 978-1-58488-588-7 (Hardcover)
This book contains information obtained from authentic and highly regarded sources. Reprinted
material is quoted with permission, and sources are indicated. A wide variety of references are
listed. Reasonable efforts have been made to publish reliable data and information, but the author
and the publisher cannot assume responsibility for the validity of all materials or for the conse-
quences of their use.
No part of this book may be reprinted, reproduced, transmitted, or utilized in any form by any
electronic, mechanical, or other means, now known or hereafter invented, including photocopying,
microfilming, and recording, or in any information storage or retrieval system, without written
permission from the publishers.
For permission to photocopy or use material electronically from this work, please access www.
copyright.com (http://www.copyright.com/) or contact the Copyright Clearance Center, Inc. (CCC)
222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923, 978-750-8400. CCC is a not-for-profit organization that
provides licenses and registration for a variety of users. For organizations that have been granted a
photocopy license by the CCC, a separate system of payment has been arranged.
Trademark Notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks, and
are used only for identification and explanation without intent to infringe.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Kott, Alexander W.
Adversarial reasoning : computational approaches to reading the opponent’s
mind / Alexander Kott and William M. McEneaney.
p. cm.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 1-58488-588-2 (9781584885887 : alk. paper)
1. Psychology, Military. 2. Enemies (Persons)--Psychology. 3. Opponents--Psy-
chology. 4. Intention. 5. Game theory. I. McEneaney, William M. II. Title.
U22.3.K56 2006
355.4’8--dc22 2006003725
Visit the Taylor & Francis Web site at
http://www.taylorandfrancis.com
and the CRC Press Web site at
http://www.crcpress.com
T&F_LOC_A_Master.indd 1 6/13/06 2:11:15 PM

11. About the Authors
Sven A. Brueckner

Co-author of Chapter 1.3

Dr. Sven Brueckner received his Diploma (1997) and Dr.rer.nat (2001) degrees
in Computer Science at Humboldt University, Berlin. He is a senior systems
engineer in the Emerging Markets Group of New Vectors LLC in Ann Arbor,
Michigan, where he manages and leads projects in multi-agent systems and
swarm intelligence applied to domains as diverse as combat simulation,
industrial process design, and logistics analysis. Prior to his employment
with New Vectors LLC and its predecessor, the Altarum Institute, he was
a research scientist at DaimlerChrysler AG, Research and Technology, in
Berlin. He has authored or co-authored more than 30 technical articles and
reports and is the named inventor on five patents pending.

Gregory Calbert

Author of Chapter 3.4

Dr. Gregory Calbert completed a doctorate in Game Theory and Behavioral
Ecology at the University of Adelaide in 1998. That same year, he joined the
Australian Defence Science and Technology Organisation (DSTO) as a
research scientist. His work at DSTO focuses on modeling and simulation
research covering such topics as wargame representations, command-control,
and alliance modeling. His main research interest is in the application and
development of machine learning methods to agent-based wargaming.

Jacob Crossman

Co-author of Chapter 1.2

Jacob Crossman is a research engineer at Soar Technology. He researches,
designs, and develops agent technology, agents, and agent-based simula-
tions. Crossman’s recent projects include leading a team to design and build
a system to abduce adversarial intent in urban environments; designing a
next generation, high-level language for engineering cognitive agents; devel-
oping heuristic formalisms for user-level behavior specification and dia-
grammatic behavior specification; architecting an agent-based simulation
system for modeling country leadership; and intra-country diplomacy for
intelligence analysis. His research focuses on advanced design and program-
ming methodologies and technologies, user-programmable agent systems,
knowledge systems, and reusable software and knowledge. Crossman
earned a B.S. (1998) and M.S. (2000) degrees in Computer Science at the
University of Michigan (Dearborn).

C5882_C000.fm Page 5 Friday, June 9, 2006 7:44 PM

12. Christopher Elsaesser

Co-author of Chapter 2.1

Dr. Christopher Elsaesser is a principal engineer at the MITRE Corporation
in McLean, Virginia, where he has been applying plan recognition to counter-
terrorism indications and warnings problems. His prior research includes
work in counter-deception, adversarial planning, computer intrusion foren-
sics, and robotics. Dr. Elsaesser received an M.S. in Mathematics and an M.S.
in Industrial and Systems Engineering from Ohio University and his Ph.D.
in Engineering and Public Policy from Carnegie Mellon University.

Christopher Geib

Author of Chapter 1.4

Dr. Christopher Geib is a research fellow in the School of Informatics at the
University of Edinburgh in Scotland. He is the principal author of the Proba-
bilistic Hostile Agent Task Tracker (PHATT) software and theory. Dr. Geib’s
research interests also include artificial intelligence (AI) planning methods and
the handling of uncertainty in AI planning methods. His Ph.D. thesis work
concerned the use of hierarchical incremental planning for uncertain
domains. Since then, Dr. Geib has worked on a number of issues involving
action under uncertainty. He has also explored the issues presented by uncer-
tain domains using decision theoretic methods to extend hierarchical plan-
ning and general AI methods of abstraction. Dr. Geib earned his Ph.D. from
the University of Pennsylvania in 1995, held a post-doctoral fellowship at the
University of British Columbia until 1997, and was a principal research scientist
at Honeywell Labs from 1997 until 2006 when he joined the faculty at Edinburgh.

João Pedro Hespanha

Author of Chapter 2.3

Dr. João Hespanha received a Ph.D. degree in Electrical Engineering and
Applied Science from Yale University in 1998. He is currently on the faculty
of the Department of Electrical and Computer Engineering at the University
of California, Santa Barbara. Dr. Hespanha is the associate director for the
Center for Control, Dynamical Systems, and Computation. His research inter-
ests include hybrid and switched systems, distributed control over communi-
cation networks, the use of vision in feedback control, stochastic modeling in
biology, and game theory. He is the author of over 100 technical papers and
the principal investigator and co-principal investigator in several federally
funded projects. Dr. Hespanha is the recipient of Yale’s Henry Prentiss Becton
Graduate Prize for exceptional achievement in research in Engineering and
Applied Science, a National Science Foundation CAREER Award, the 2005
Automatica Theory/Methodology best paper prize, and the best paper award

C5882_C000.fm Page 6 Friday, June 9, 2006 7:44 PM

13. at the Second International Conference on Intelligent Sensing and Information
Processing. Since 2003, he has been an associate editor of the

IEEE Transactions
on Automatic Control

.

Pu Huang

Co-author of Chapter 3.5

Dr. Pu Huang is a research staff member at the IBM Thomas J. Watson
Research Center in Yorktown Heights, New York. His current research inter-
ests include stochastic optimization, machine learning, and games and their
applications to business. His research has led to several sense-and-respond
systems that intelligently monitor business situations and execute/recom-
mend corrective actions. Dr. Huang received the Ph.D. degree from Carnegie
Mellon University.

Randolph M. Jones

Co-author of Chapter 1.2

Dr. Randolph Jones is a senior scientist at Soar Technology and scientific
lead for intelligent systems projects. He has over 20 years of experience
researching agent architectures, machine and human learning, graphical user
interfaces, cognitive modeling, and related areas. Dr. Jones has held academic
positions at Colby College, the University of Michigan, the University of
Pittsburgh, and Carnegie Mellon University. His current research focuses on
architectures for knowledge-intensive intelligent agents, computational
models of human learning and problem solving, executable psychological
models, computer games, automated intelligent actors, and improved usabil-
ity and visualization in information systems. He received a B.S. degree (1984)
in Mathematics and Computer Science at UCLA and his M.S. (1987) and
Ph.D. (1989) degrees from the Department of Information and Computer
Science at the University of California, Irvine.

Alexander Kott

Co-editor

Dr. Alexander Kott earned his Ph.D. from the University of Pittsburgh, where
his research focused on applications of artificial intelligence for innovative
engineering design. Later he directed research and development organiza-
tions at technology companies including the Carnegie Group, Honeywell,
and BBN. Dr. Kott’s affiliation with the Defense Advanced Research Project
Agency (DARPA) included serving as the chief architect of DARPA’s Joint
Forces Air Component Commander (JFACC) program and managing the
Advanced ISR Management Program, as well as the Mixed Initiative Control of
Automa-Teams Program. He initiated the Real-Time Adversarial Intelligence

C5882_C000.fm Page 7 Friday, June 9, 2006 7:44 PM

14. and Decision-Making (RAID) program and also manages the DARPA program
called Multicell and Dismounted Command and Control. Dr. Kott’s research
interests include dynamic planning in resource-, time- and space-constrained
problems; in dynamically changing, uncertain, and adversarial environ-
ments; and dynamic, unstable, and “pathological” phenomena in distributed
decision-making systems. He has published over 60 technical papers and
served as the editor and co-author of several books.

William M. McEneaney

Co-editor and Co-author of Chapter 2.4

Dr. William McEneaney received his B.S. and M.S. in Mathematics from
Rensselaer Polytechnic Institute, Troy, New York, in 1982 and 1983, respec-
tively. He worked at PAR Technology and Jet Propulsion Laboratory, devel-
oping theory and algorithms for estimation and guidance applications. Dr.
McEneaney attended Brown University from 1989 through 1993, obtaining
his M.S. and Ph.D. in Applied Mathematics. His thesis research, conducted
under advisor Dr. W. H. Fleming, was on nonlinear risk-sensitive stochastic
control. Dr. McEneaney has since held positions at Carnegie Mellon Univer-
sity and North Carolina State University prior to his current appointment
at the University of California, San Diego. He is a full professor at UCSD
with an interdisciplinary position across mechanical and aerospace engineer-
ing and mathematics. His recent interests have been in risk-sensitive and
robust control and estimation, max-plus algebraic methods for Hamilton–
Jacobi–Bellman partial differential equations, and partially–observed stochastic
games.

Dana Nau

Co-author of Chapter 3.1

Dr. Dana Nau is a University of Maryland professor in the Department of
Computer Science and Institute for Systems Research, and director of the
University’s Laboratory for Computational Cultural Dynamics. He received
his Ph.D. from Duke University in 1979. He has received an NSF Graduate
Fellowship, NSF Presidential Young Investigator Award, Outstanding Fac-
ulty Award, and several “best paper” awards. He is a Fellow of the American
Association for Artificial Intelligence (AAAI). Dr. Nau’s research interests
include AI planning and searching, game theory, and computer-integrated
design and manufacturing. He has more than 250 publications, including

Automated Planning: Theory and Practice,

a textbook on automated planning.
He co-authored the version of Bridge Baron that won the 1997 world cham-
pionship of computer bridge. His SHOP2 program won one of the top four
prizes in the 2002 International Planning Competition and has been used in
hundreds of research projects worldwide.

C5882_C000.fm Page 8 Friday, June 9, 2006 7:44 PM

15. Paul E. Nielsen

Co-author of Chapter 1.2

Dr. Paul Nielsen has experience in academic, industrial, and research envi-
ronments, including artificial intelligence, cognitive modeling, intelligent
control, intelligent agents, qualitative physics, and machine learning. Dr.
Nielsen was a vice president and co-founder of Soar Technology, which was
spun off from the University of Michigan to expand work he had been
involved with while on the faculty there. Prior to joining the University of
Michigan, he was a staff member of the GE Corporate Research and Devel-
opment Center. Dr. Nielsen has over 40 publications in the areas of intelligent
simulation, intelligent control, knowledge fusion, and qualitative physics.
He has served on program and paper review committees and scientific
panels. Dr. Nielsen received his Ph.D. in Computer Science from the Uni-
versity of Illinois (1987).

Austin Parker

Co-author of Chapter 3.1

Austin Parker is a graduate student at the University of Maryland. He
studied mathematics and philosophy at Haverford College, where his thesis
work on the Hilbert Conjecture earned him honors. As an undergraduate
student, he participated in RoboCup 2000 and has contributed to the under-
standing of the physical structure of DNA. He is currently working on the
partial-information game, Kriegspiel, and is the author of a high-perfor-
mance computer program to play the entire game. As a member of the
University of Maryland’s Laboratory for Computational Cultural Dynamics,
his other interests include probabilistic databases, game theory, adversarial
reasoning, planning, machine learning, and the general subject of computer
science, from system administration to complexity theory.

H. Van Dyke Parunak

Co-author of Chapter 1.3

Dr. H. Van Dyke Parunak holds a B.A. in Physics from Princeton University
(1969), an M.S. in Computer and Communications Sciences from the Uni-
versity of Michigan (1982), and a Ph.D. in Near Eastern Languages and
Civilizations from Harvard University (1978). He is Chief Scientist at New
Vectors LLC in Ann Arbor, Michigan, and a corporate analyst in its Emerging
Markets Group. He has previously worked at Comshare, the University of
Michigan, and Harvard University. He is the author or co-author of more
than 75 technical articles and reports and holds four patents and nine patents
pending in the area of agent technology. His research focuses on applications
of agent-based and complex systems to distributed decentralized informa-
tion processing. Dr. Parunak is a member of the American Association for
Artificial Intelligence and the Association for Computing Machinery, and
serves on numerous editorial and conference boards.

C5882_C000.fm Page 9 Tuesday, June 13, 2006 10:08 AM

16. Eugene Santos Jr.

Co-author of Chapter 1.1

Dr. Eugene Santos is a professor of engineering at the Thayer School of
Engineering at Dartmouth and the director of the Distributed Information
and Intelligence Analysis Group (DI2AG). Dr. Santos received his B.S. (1985)
in Mathematics and Computer Science and his M.S. (1986) in Mathematics
(specializing in numerical analysis) from Youngstown State University, Ohio.
He received both his Sc.M. (1988) and Ph.D. (1992) degrees in Computer
Science from Brown University. Dr. Santos specializes in modern statistical
and probabilistic methods with applications to intelligent systems, uncertain
reasoning, and decision science. He has chaired or served on numerous major
conferences and professional society meetings and has over 100 refereed
technical publications. He is currently an associate editor for the

IEEE Trans-
actions on Systems, Man, and Cybernetics

and



the

International Journal of Image
and Graphics.

Rajdeep Singh

Co-author of Chapter 2.4

Rajdeep Singh received his Bachelor of Engineering with honors in Aero-
nautical Engineering from Punjab Engineering College, Chandigarh, India
(1999). He briefly worked for the Defense Research Development Organiza-
tion in India before joining the Department of Mechanical and Aerospace
Engineering at the University of California, San Diego, as a Ph.D. student
in 2001. He finished his Ph.D. in March 2006 and is currently working part-
time as a Senior Technology Consultant/Research Engineer with Orincon/
Lockheed Martin, San Diego. His current research focus is on partially
observed games and applications to UAV task allocation, non-linear control,
modeling and simulation, algorithm development, filtering and estimation.

Jason L. Speyer

Co-author of Chapter 3.2

Dr. Jason L. Speyer received his B.S. in Aeronautics and Astronautics from
the Massachusetts Institute of Technology in 1960 and his Ph.D. in Applied
Mathematics from Harvard University in 1968. His industrial experience
includes research at Boeing, Raytheon, and the Charles Stark Draper Labo-
ratory. He was the Harry H. Power Professor in Engineering Mechanics at
the University of Texas. He is currently a professor and past chairman in the
Mechanical, Aerospace, and Nuclear Engineering Department (now the
Mechanical and Aerospace Engineering Department) at the University of Cal-
ifornia, Los Angeles. Dr. Speyer has twice been an elected member of the
Board of Governors of the IEEE Control Systems Society and Chairman of
the Technical Committee on Aerospace Controls. He served as an associate

C5882_C000.fm Page 10 Friday, June 9, 2006 7:44 PM

17. editor for a number of journals including the

Journal of Optimization Theory
and Applications

, 1981 to the present. From 1987 to 1991 and from 1997 to
2001, he served as a member of the USAF Scientific Advisory Board.

Frank J. Stech

Co-author of Chapter 2.1

Dr. Frank Stech is a principal engineer at the MITRE Corporation in McLean,
Virginia, where he supports national intelligence agencies and combatant
commands with deception support and counter-deception analysis. Dr. Stech
received his B.A. from Dartmouth College in Psychology and Economics and
his M.A. and Ph.D. in Psychology from the University of California, Santa
Barbara. Dr. Stech has taught or lectured at the Joint Military Intelligence
College, CIA University, the Naval Postgraduate School, Carnegie Mellon
University, University of California, and Chaminade College, Honolulu. A
retired army colonel, he served as both a deception planner in psychological
and special operations and a deception analyst in military intelligence. As a
cognitive-social psychologist, he has studied the effects of deception on
intelligence analysis for over 30 years.

Boris Stilman

Co-author of Chapter 3.3

Dr. Boris Stilman received M.S. in Mathematics from Moscow State Univer-
sity in 1972 and a Ph.D. in Computer Science and a Ph.D. in Electrical
Engineering from the National Research Institute for Electrical Engineering,
Moscow, in 1984. From 1972 through 1988, Dr. Stilman was involved in the
research project PIONEER in Moscow led by a former World Chess Cham-
pion, Dr. Mikhail Botvinnik. The goal of the project was to discover and
formalize an approach utilized by chess experts in solving chess problems
almost without a search. In 1991, while at McGill University, Montreal,
employing results of the PIONEER project, Dr. Stilman originated linguistic
geometry (LG), a theory for solving abstract board games. Since 1991, he
has been developing the theory and applications of LG at the University
of Colorado at Denver as professor of Computer Science and, simulta-
neously, since 1999, at STILMAN Advanced Strategies as chairman and
CEO. He has published several books and contributed to books as well as
over 180 research papers.

V. S. Subrahmanian

Co-author of Chapter 3.1

Dr. V. S. Subrahmanian is a professor in the Department of Computer Science,
Institute for Advanced Computer Studies and Institute for Systems Research

C5882_C000.fm Page 11 Friday, June 9, 2006 7:44 PM

18. at the University of Maryland, College Park. He is Director of the Institute
for Advanced Computer Studies (UMIACS). He received the NSF National
Young Investigator Award in 1993 and the Distinguished Young Scientist
Award from the Maryland Science Center/Maryland Academy of Science in
1997. His primary area of research is in databases and artificial intelligence.
His work in AI spans rule-based expert systems and logic programs, non-
monotonic reasoning, probabilistic reasoning, temporal reasoning, hybrid
reasoning, and software agents. His work in databases focuses on heteroge-
neous database integration and interoperability, logic databases, probabilis-
tic databases, and multimedia databases. He has also worked extensively on
multimedia systems.

Ashitosh Swarup

Co-author of Chapter 3.2

Dr. Ashitosh Swarup received his B.E. in Electronics Engineering from the
University of Bombay in 1997 and his M.S. and Ph.D. in Electrical Engineer-
ing from the University of California, Los Angeles, in 2000 and 2004, respec-
tively. Dr. Ashitosh has worked as a Systems Engineer at BAE Systems and
is currently a Senior Engineer at SySense in Burbank, California.

Katia Sycara

Co-author of Chapter 3.5

Dr. Katia Sycara is a professor in the School of Computer Science at Carnegie
Mellon University and holds the Sixth Century Chair (part-time) in Com-
puting Science at the University of Aberdeen. She is also the Director of the
Laboratory for Agents Technology and Semantic Web Technologies at Car-
negie Mellon. She holds a B.S. in Applied Mathematics from Brown Univer-
sity, an M.S. in Electrical Engineering from the University of Wisconsin, and
a Ph.D. in Computer Science from the Georgia Institute of Technology. Dr.
Sycara is a Fellow of the American Association for Artificial Intelligence
(AAAI), a Fellow of the Institute of Electronic and Electrical Engineers (IEEE)
and the recipient of the ACM/SIGART Autonomous Agents Research
Award. She has given numerous invited talks and has authored or co-
authored more than 300 technical papers dealing with multiagent systems,
multiagent learning, web services, the semantic web, human-agent interac-
tion, negotiation, case-based reasoning, and the application of these tech-
niques to various domains. Dr. Sycara’s group has developed the widely
used RETSINA multiagent infrastructure, a toolkit that enables the develop-
ment of heterogeneous software agents that can dynamically coordinate in
open-information environments.

C5882_C000.fm Page 12 Friday, June 9, 2006 7:44 PM

19. Paul Thompson

Author of Chapter 2.2

Dr. Paul Thompson received his Ph.D. from the University of California,
Berkeley, in 1986. He is currently a research professor in Dartmouth College’s
Computer Science Department. His graduate research was on probabilistic
information retrieval. From 1986 through 1988, he was an assistant professor
at Drexel University’s College of Information Studies. Subsequently, from
1988 to 1993, he was a member of PRC’s Artificial Intelligence Development
group, where he conducted research in natural language understanding and
information retrieval. From 1993 until 2001, he worked for West Publishing
Company, later West Group, where his research involved natural language
understanding, information retrieval, and machine learning/text categori-
zation. Since joining Dartmouth College’s Institute for Security Technology
Studies in 2001, he has continued his earlier research and is also working in
the areas of semantic attacks, robust parsing, and adversarial reasoning.

Oleg Umanskiy

Co-author of Chapter 3.3

Oleg Umanskiy received an M.S. in Computer Science and Engineering from
the University of Colorado at Denver in 2001. Currently, he is a Ph.D. student
in Computer Science at UCD under Dr. Boris Stilman’s supervision. While
doing research and developing applications of linguistic geometry, he was
a recipient of a number of top student awards at UCD and has published
13 research papers. In 1996 through 1998, Umanskiy worked at Maxtor and
from 1998 to 2000, he ran the software development division for another
company, STS, before committing to STILMAN Advanced Strategies full-
time in 2000, where he currently is the chief software architect. Umanskiy
has been the lead developer of a number of systems for government agencies
and defense contractors.

Vladimir Yakhnis

Co-author of Chapter 3.3

Dr. Vladimir Yakhnis received an M.S. in Mathematics from Moscow State
University in 1975 and a Ph.D. in Mathematics/Computer Science from
Cornell University in 1990. His mentor was Dr. Anil Nerode. Dr. Yakhnis co-
developed a new algorithm for generating finite memory winning strategies
for a large class of infinite games. Since 1991, he has worked as a research
scientist at IBM, Sandia National Laboratories, and at the Rockwell Science
Center. Since 2002, he has been the chief scientist at STILMAN Advanced
Strategies. His work is focused on representing applied problems, including
military, with formal game-board models. Dr. Yakhnis contributed to

C5882_C000.fm Page 13 Friday, June 9, 2006 7:44 PM

20. foundations and applications of linguistic geometry, gaming algorithms,
formal methods for object-oriented software development, program correct-
ness, and validation of software requirements. He has published 42 research
papers.

Qunhua Zhao

Co-author of Chapter 1.1

Dr. Qunhua Zhao received his B.S. (1990) in Botany from Nanjing University
and his Ph.D. (2001) in Plant Science from the University of Connecticut. He
received his Sc.M (2003) in Computer Science from the University of Con-
necticut. Dr. Zhao is currently working as a Research Associate at the Thayer
School of Engineering at Dartmouth College. His research interests include
knowledge engineering, user modeling, intelligent information retrieval,
automatic document summarization, and biosystem modeling.

C5882_C000.fm Page 14 Friday, June 9, 2006 7:44 PM

21. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

22. IKÄVÄ.
Seuraavana päivänä palasi Erland kukkulalle puron luona. Jousi oli
hänellä kädessään, ja Hurtta seurasi häntä, mutta metsästystä hän
ei ajatellut. Hän ajatteli Singoallaa, tuota ruskeata tyttöä. Hän oli
yöllä nähnyt unta Singoallasta, että tämä tarttui hänen käteensä ja
puristi sitä, että hän vuorostaan puristi tytön kättä, että he katsoivat
syvälle toistensa silmiin ja tunsivat olonsa omituisen onnelliseksi.
Sellaista unta ei Erland ollut nähnyt koskaan ennen; ennen uneksi
hän vain taisteluita metsän karvaisten asukkaitten kanssa, uneksi
urosten otteluita ja halaistuja saraseenien turbaaneja.
Hän tuli purolle, mutta Singoalla ei ollut siellä. Ehkä hän tulee,
ajatteli Erland ja istuutui nurmelle, jossa tyttö oli ennen istunut, ja
kuunteli kauan puron lorinaa. Mutta Singoalla ei tullut. Silloin
ikäänkuin puro olisi kuiskannut hänelle: etsi tuolta metsästä, sieltä,
mistä minä tulen. Ja Erland nousi ylös ja lähti seuraamaan puroa
metsään. Hän vaelsi kuusien siimeksessä, kiipeili kivien ja kallioiden
yli ja tuli lopulta paikkaan, jonka metsänhakkaajan kirves oli
raivannut, mutta joka vielä oli asumaton. Ainoastaan hiilenpolttajain
risumaja oli siinä vanhan hiilihaudan luona; kanervia, sieniä ja
kuolleenkouria kasvoi sen ympärillä. Oli isketty seipäitä maahan, ja
kun hän ihmetteli, mitä varten ne siinä olivat, tuli Rasmus metsästäjä

23. tietä pitkin astellen ja kertoi nuorelle herralle, että joukko outoja
ihmisiä, miehiä, naisia ja lapsia, jotka olivat kummasti puetut ja jotka
oudosti puhuivat, joiden iho oli ruskea ja hiukset ja silmät mustat,
joilla oli hevosia, vaunuja ja paljon kuormastoa, oli tehnyt aholle
majansa, viipynyt siinä päivän ja sitten matkaansa jatkanut
pohjoiseen päin. Enempää ei tiennyt Rasmus kertoa, mutta hän
näytti, mistä vaunut olivat kulkeneet mutkitellen puiden lomitse. Ja
kun Erland katseli pyöräin jälkiä ja ajatteli, että varmaankin oli
Singoalla yksi noista ihmisistä, löysi hän maasta punaisen helmen,
samanlaisen kuin ne, jotka olivat tytön käsivarsia ja nilkkoja
koristaneet. Hän otti helmen ja kätki sen sydämelleen, joka kuiskasi:
hän on poissa, et koskaan enää saa häntä nähdä. Silloin virkkoi
Rasmus, joka huomasi, että Erland oli synkkä: "Näin juuri äsken
miehen, joka vei Hallin kaulanauhaa Eköhön. Halli on metsässä,
puoleksi susien raatelemana. Suretteko hyvää metsäkoiraanne?"
Rasmus puhui totta. Sudet olivat yöllä löytäneet Hallin ruumiin
puron varrelta, kulettaneet sen kauaksi metsään ja ilolla nauttineet
vanhan vihamiehensä lihaa.
Erland vastasi lyhyesti Rasmuksen kysymykseen, että metsäkoiria
on paljon, mutta harvassa niin hyviä kuin Halli. Hän sanoi hyvästi
Rasmukselle, joka lähti matkaansa jatkamaan; itse palasi hän
linnaan.
Joka päivä palasi hän kukkulalle puron luona. Luuliko hän, että
Singoalla palaisi? Mutta kesä kului; syksy tuli; puronvarren punaiset,
siniset ja valkeat kukkaset kuihtuivat, niinkuin kuihtui Erlandin raju
mieli; tammet, joita kasvoi siellä täällä kuusien keskessä, kellastuivat
ja varistelivat terhonsa maahan; päivä lyheni ja taivas synkkeni;
muuttolinnut lensivät etelään; vettä satoi kaatamalla; puro tulvehti

24. sen paikan yli, jossa Singoalla kerran oli istunut ja Erland niin monta
kertaa hänen jälkeensä.
Mutta vielä sittenkin kun lumi peitti kukkulan, tuli Erland Hurtan
seuraamana purolle, ei kuitenkaan niin usein kuin ennen. Ei hän
enää odottanut Singoallaa tapaavansa, mutta hän rakasti tuota
paikkaa, ja hän lauloi omia laulujaan ja kuunteli niiden kaikua, sillä
Singoallan nimeä hän lauloi.
Ritari Pentti ihmetteli pojan vaihtelevaa mieltä ja kysyi monta
kertaa, joko kaikki sudet ja ketut olivat tapetut metsistä ja joko
kaikki petolinnut olivat vieraille maille menneet, koskapa Erland ei
tuonut mitään riistaa kotiin. Toista tietävät kuitenkin paimeneni,
sanoi hän, sillä usein kertovat he, että karvaiset ryövärit ovat
hävittäneet karjaani. Sellaisiin puheisiin ei Erland paljoa vastannut.
Mutta Elfrida rouva iloitsi poikansa käytöksestä, joka oli nyt
lempeämpää kuin ennen; toisinaan luuli hän kuitenkin huomaavansa
raskasmielisyyttä ja kyseli painoiko mikä hänen mieltään. Mutta
Erland vastasi, ettei hänen mieltään mikään painanut ja katseli ulos
salin ikkunasta tuota korkeata kuusta, joka kukkulalla kasvoi.
Talvella oli Erland ahkerammin isä Henrikin opissa kuin muulloin.
Joka päivä ohjasi hän askeleensa luostariin. Portinvartija, veli
Johannes, joka tunsi hänen soittonsa, pisti silloin sileäksi ajellun
päänsä portin luukusta, tervehti nuorta herraa ja avasi hänelle
portin. Munkkien kammioiden välitse vievän käytävän läpi kulki
Erland kirjastoon, missä priori tavallisesti oleskeli. Se oli
keskikokoinen huone, katto oli kupera ja ikkuna korkea ja
suippokaarinen. Ikkunaruudut olivat pienet ja lyijypuitteiset, ja
aurinko oli polttanut ne niin, että ulkona olevat koivut näyttivät
tuulessa heiluessaan vihreiltä varjoilta. Seinät olivat kuvakoristeisia

25. kirjakaappeja täynnä; vasikannahkaisiin kansiin sidotut kirjat olivat
ketjuilla ja lukoilla seiniin kytketyt. Lukkojen avaimet olivat priorin
tallessa. Varokeinolla oli kahdenlainen tarkoitus: suojella kalliita
aarteita rosvoilta, mutta myöskin estää munkkeja ottamasta alas ja
lukemasta kirjoja priorin tietämättä, sillä monet näistä kirjoista olivat,
niinkuin hän sanoi, roomalaisten pakanain kirjoittamia ja saattoivat
olla vaarallisia kokemattomien lukea.
Oppilas sai päivä päivältä yhä suurempaa suosiota opettajaltaan.
Ja niin tapahtui eräänä talvi-iltana, kun Erland istui hänen vieressään
kirjastossa, että priori paiskasi kiinni sen "kirkkoisän", jota oli
lukenut, ja merkitsevä ilme kasvoillaan meni kirjahyllylle, vapautti
erään toisen kirjan vankeudestaan ja asetti sen oppilaansa eteen.
Hän ei ole enää lapsi, sanoi priori itsekseen; hänen
ymmärryksensä kehittyy huomattavasti; en epäile antaa hänen lukea
tätä kirjaa johdollani. Se on vaarallinen. Ja se on juuri tämä vaara,
joka uhkaa hänen ikäisiään, mutta vanhemman ystävän opastamana
on siihen tutustuminen vaarattomampaa.
Se oli Ovidiuksen teos "Muuntumiset." Huolellisesti valitsi priori ne
paikat, jotka katsoi hyödyllisiksi lukea.
Ja niin lukivat he Heron ja Leanderin rakkaudesta, ja Erland antoi
mielessään Herolle Singoallan kasvot; he lukivat Pyramuksen ja
Tisben rakkaudesta ja Erland antoi mielessään Tisbelle Singoallan
säteilevät silmät, ruskean ihon ja punahuulet.
Hän luki heidän rakkaudestaan, ei, heidän rakkaudestaan hän ei
lukenut, vaan heidän onnettomasta kohtalostaan, ja tarina oli vähällä
saada hänen silmänsä kyyneltymään.

26. Samoin kuin rouva Elfrida iloitsi isä Henrikkikin Erlandin
muuttuneesta mielestä. Usein istui hän pojan kädet omiinsa
suljettuina ja kertoi jotain oman elämänsä runsaista kokemuksista.
Usein ajoivat muistot pilven hänen otsalleen, ja hän katseli
tarkkaavasti Erlandia. Oli kuin olisi hän mielellään tahtonut jotain
tälle virkkaa, mutta ei kuitenkaan virkkanut. Suuria ajatuksia liikkui
isän aivoissa, mutta hän pelkäsi, ettei Erlandin mieli vielä ollut
tarpeeksi valmistunut ottamaan vastaan niitä siemeniä, joita hän
tahtoi kylvää.
Eräänä iltana kevättalvesta tapahtui, sittenkun opettaja ja oppilas
olivat yhdessä lukeneet, että vanhus laski kätensä nuorukaisen
olkapäille, ja hänen silmänsä säihkyivät innostuksen tulta. Puoleksi
kuiskaavalla äänellä, joka kuului juhlalliselta ja salaperäiseltä lampun
laimeasti valaisemassa holvissa, puhui hän siitä, miten henki aineen
voittaa, miten näkymätön sana hallitsee jäntevät kädet ja uhkaavat
mielet, ruhtinaat ja herrat ja kaiken maailman sotajoukot, vaikka ne
olisivat niin lukuisat kuin meren hiekka. Rakennetaan suuri rakennus,
jonka perustus on maassa ja jonka torni taivasta tavoittelee (niin
puhui hän), ja kun se valmistuu, silloin ei maa ole enää maa, vaan
maallinen taivas, taivaallisen taivaan heijastus; perustus on jo pantu,
pylväät pystytetyt, jotkut niistä kohoavat jo pilviin; mutta pahat
jättiläiset, jotka aavistavat, että tuosta rakennuksesta on tuleva
vankila johon heidät timanttikahleilla ikuiseksi kytketään, ovat
tarttuneet pilareihin kukistaaksensa ne; mutta työ on valmistuva,
sillä hyvän voima on suurempi kuin pahan, koska Jumala on
suurempi kuin perkele. Mutta ajassa ajallisessa elää Jumala vain
puhtaissa ihmissydämissä, ja jokainen sydän, joka hänelle aukenee,
antaa tukea hänen vallalleen täällä maan päällä. Tahdotko sinä (niin
puhui ukko pojalle) tulla Jumalan liittolaiseksi? Tahdotko kantaa
kivesi tähän rakennukseen? Se ei ole helppoa, sillä miehen voima ei

27. siihen riitä eikä miehen rohkeus; siihen vaaditaan kieltäymystä
kaikesta maallisesta. Onko sinulla voimaa uhrata elämäsi ruusu
Jumalalle ja pitää elämän orjantappura itseäsi varten? Enempää en
nyt voi sanoa.
Niin puhui isä Henrikki, ja Erland, joka tosin ei oikein hänen
sanojansa ymmärtänyt, tunsi ne kuitenkin sydämessään ja sanoi
tahtovansa olla Jumalan liittolainen. Silloin asetti vanhus kätensä
siunaten hänen päänsä päälle.

28. MUUKALAISET EGYPTIN MAALTA
Kevät on tullut, järvellä uiskennelleet jäälohkareet ovat sulaneet
auringon paisteessa, puut tekevät urpuja ja metsä tuoksuu.
Näetkö, Erland, nuo muuttolintuparvet, jotka ylhäisissä ilmoissa
liitelevät? Ne palaavat etelästä. Tunnetko raikkaat tuulahdukset,
jotka käyvät avoimista ikkunoista läpi ritarisalin? Ne tuovat
tervehdyksiä kaukaisilta mailta. Eikö nyt palaa hänkin, hän, jonka
muistoa talvi ei ole saanut unhon nietoksiin upotetuksi. Kuule!
Metsistä kuuluu ihmisten ääniä, kavioiden kopsetta, vaunujen
pyörien kolinaa ja piiskojen läiskettä. Kuuluu kuin olisi suuri seurue
tulossa. Ja metsän reunasta tulee esille kirjava joukko: miehiä
pitkissä kauhtanoissa, naisia kirjavissa hameissa, puolialastomia
lapsia, jotka meluavat, nauravat ja itkevät, hevosia, vaunuja ja
koiria. He lähestyvät linnaa. Kaikki rientävät ikkunoihin, palvelijat,
jotka pihamaalla työskentelevät, levähtävät ja katselevat ihmetellen
tulevia; vartija katselee kysyvästi ritaria ja tämä antaa merkin sillan
laskemiseen. Muukalaiset kulkevat sillan poikki, mutta jättävät
hevosensa ja vaununsa ulkopuolelle. He järjestyvät puoliympyrään;
miehet ottavat viittansa alta esille huiluja ja harppuja;
mustasilmäiset ja mustatukkaiset nuoret tytöt, joiden paljailla
käsivarsilla helmiä hohtaa ja tummien ja punaisten hameiden

29. saumoissa tekokultaa kimmeltää, astuvat esiin naisten joukosta;
huilut ja harput äännähtelevät, ja tytöt tanssivat outoja tansseja.
Hurjina kuin räiskyvän tulen kipinät, keveinä kuin tuulonen vihreällä
niityllä pyörivät he toistensa ympärillä kimakan soiton sävelien
mukaan, kunnes huilut ja harput vaikenevat, tanssi taukoo ja tytöt
kiiruhtavat takaisin vanhempien naisten luo. Silloin ilmaantuu isä
Henrikki nostosillalle; hän tulee luostarista, jossa muukalaiset äsken
olivat olleet. Ja muukalaisista muuan, roteva mies, kaikkia muita
komeammin puettu, astuu häntä vastaan ja syvään kumartaa. Isä
viittaa häntä itseään seuraamaan. He lähestyvät linnan rappuja,
jonne ritari Pentti on laskeutunut kuullakseen, keitä vieraat ovat ja
mitä he tahtovat.
Tuo roteva mies kumartaa nöyrästi Ekön herran edessä ja panee
molemmat kätensä otsalleen. Musta on hänen pitkä tukkansa,
sinisen musta tuo kähärä parta hänen huuliensa ympärillä, musta,
ylpeä ja kuitenkin arka se katse, jonka hän ritariin luo.
Hän vaikenee, mutta isä Henrikki puhuu hänen puolestaan:
"Nämä ihmiset pyytävät armoanne, jalo herra, ja lupaa
saadakseen asettaa majansa metsäänne, sillä he aikovat viipyä täällä
muutamia päiviä, jonka jälkeen taas jatkavat matkaansa. Sillä
tietäkää, jalo herra, että nämä ihmiset ovat kansaa, jolta Jumala
kieltää levon ja rauhan, tuomittuaan heidät polvi polvelta vaeltamaan
maasta maahan. Merkillinen on heidän kohtalonsa, ja otollista on sitä
ajatella, sillä se todistaa Jumalan kaikkivaltiutta ja ankaraa
vanhurskautta ja meidän pyhän oppimme ijäti pysyvää totuutta.
"Näiden kierteleväin ihmisten esi-isät asuivat, niinkuin tämä mies,
joka on heidän päällikkönsä, minulle on sanonut, tuhatta kolme
sataa ja enempi kuin neljäkymmentä vuotta sitten Egyptin maassa.

30. He olivat arvossa pidetty kansa, Ismaelin, Abrahamin ja Hagarin
pojan heimoa, ja heillä oli omat asuinsijansa siunatuissa seuduissa,
jotka olivat yhtä hedelmälliset kuin Gosenin maa. Silloin saapui
eräänä päivänä heidän maansa ääriin matkamies, naisen
seuraamana ja käsivarrellaan pienoinen lapsi. Itsellensä ja
perheellensä pyysi matkamies yön ja raju-ilman suojaa heidän
kattonsa alla. Kaikkialla kieltäydyttiin sitä antamasta ja osoitettiin
heitä talosta toiseen. Mutta matkamiehet, jotka he oveltansa
käännyttivät, olivat pyhä Jooseppi, taivaallinen kuningatar Maria ja
maailman vapahtaja. Ja rangaistukseksi tästä synnistä tuomitsi
Jumala heidät ja heidän lapsensa kaksi tuhatta vuotta kodittomina
harhailemaan, ilman muuta toivoa henkensä elättämiseksi kuin
minkä ihmiset armostansa antaisivat. Enempi kuin puolet heidän
vaivaloisesta matkastaan on jo päättynyt, mutta vielä tulee 23
sukupolvea, kolmen vuosisadan aikana, kuolemaan sille tielle, joka
on heidän kuljettavanaan, ennenkuin he ovat päässeet siihen
päämäärään, mihin pyrkivät: isänmaahan ja sovintoon Jumalan
kanssa. Jalo herra, tämä kansa, joka pyytää vierasvaraisuuttanne
muutamiksi päiviksi, on harhaillut monissa maissa, eikä ole turhaan
anonut tätä samaa armoa ruhtinailtakaan. Katuvina pyhiinvaeltajina
on heitä pidettävä; pilkatuita, ylenkatsotuita, pois sysätyitä ja
vainotuita ovat he monin paikoin, sillä kärsimyksen malja on heidän
käteensä pantu, mutta Rooman valtakunnan keisari on heille
kuitenkin suojeluskirjan antanut ja ovat he myöskin saaneet armon
esiintyä pyhän isämme edessä Roomassa."
Kun isä Henrikki oli näin puhunut, otti päällikkö viittansa taskusta
moniin nauhoihin käärityn pergamentin, kiersi sen auki ja jätti sen
uudella kumarruksella ritari Pentille.

31. Ritarin olisi ollut vaikea lukea sanoja mitkä olivat pergamentille
kirjoitetut, mutta sen alla olevasta suuresta sinetistä, jossa oli
Rooman valtakunnan vaakuna, ymmärsi hän, että tämä oli se
suojeluskirje, josta isä Henrikki oli puhunut. Ritari silmäili
kunnioittavasti pergamenttia, jätti sen takaisin päällikölle ja virkkoi
hänelle, keskeyttäen priorin, joka aikoi puhettansa jatkaa:
"Ylen merkillistä on se, mitä olen teistä kuullut, ja minusta
näyttää, että tekisin synnin, samanlaisen kuin se, mistä itse
rangaistusta kärsitte, ellen sallisi teidän muutamia päiviä viipyä
maallani. Ruokaa ja juomaa ei ole teiltä sillä aikaa puuttuva, ja mitä
teihin tulee, päällikkö, kutsun teidät kattoni alle vierailemaan."
Päällikkö kiitti nöyrin sanoin, mutta selitti, että esi-isiltä peritty
lupaus kielsi häntä samoinkuin hänen heimoaan hakemasta yösijaa
huoneessa, olkoon se sitten kivestä tai puusta, ennenkuin heidän
rangaistuksensa on loppuun kulunut. Vielä sanoi hän syyksi siihen,
että oli muutamain päiväin vierasvaraisuutta pyytänyt, sen, että
hänen täällä piti tavata heimolaisjoukko, joka joksikin ajaksi oli
hänestä eronnut muita seutuja kulkeakseen, mutta joka nyt taas
tulisi häneen yhtymään.
Kun ritari Pentti ja kiertolaisten päällikkö vielä olivat vaihtaneet
muutamia lauseita, poistuivat vieraat sille aukealle metsään, mihin
kerran ennenkin olivat majansa pystyttäneet. Sinne antoi ritari Pentti
viedä ruokaa ja juomaa yltäkyllin, niin että heillä oli runsaasti
ravintoa kokonaiseksi viikoksi.
Mutta mustatukkaisten tyttöjen joukossa, jotka olivat kartanolla
tanssineet huilujen ja kielisoittimien tahdissa, oli Erland tuntenut
Singoallan. Hän se oli tanssia johtanut, sillä hän oli päällikön tytär ja
kaikista kaunein.

32. Isä Henrikki viipyi linnassa sen illan, keskustellakseen ritari Pentin
kanssa noista merkillisistä vieraista ja antaakseen hänelle niitä
lisätietoja, joita oli saanut päälliköltä kuulla, kun tämä äsken oli
käynyt hänen puheillaan luostarissa ja pyytänyt häneltä
puoltolausetta ritarin luo mennäkseen.

33. ERLAND JA SINGOALLA.
Erland oli alussa kuunnellut isä Henrikin kertomusta, joka tuntui
hänestä kummalliselta ja koski sitä kansaa, johon Singoalla kuului;
mutta kohta ajoi levottomuutensa hänet salista pois: hän vaelsi
huoneesta huoneeseen, juoksi kiertoportaita myöten ylös
korkeimpaan tornikammioon, katseli yli metsän ja järven ja kuunteli
vierasten hevosten tiukujen kilinää, kiiruhti taas rappuja alas linnan
puutarhaan, joka oli hyvin hoidettu, mutta pieni ja muurien
ympäröimä, ja sijaitsi linnan eteläisellä puolella, missä ilta-aurinko
nyt valoi punaisen keltaista valoaan yli Elfrida rouvan kukkasten ja
ruokakasvien. Mutta sielläkään ei hän viipynyt kauaa, vaan riensi
neitosten kammioon, jossa hän muutoin kävi harvoin. Täällä säilytti
Elfrida rouva kiilloitetussa kaapissa poikansa juhlavaatteita, ja täällä
oli kuvastin hiotusta teräksestä, jossa neitoset kernaasti kasvojaan
katselivat. Erland avasi kaapin, otti esille kallisarvoisen
ulkomaalaisesta kankaasta tehdyn ja koreilla hopeahakasilla
varustetun puvun, ja pukeutui siihen. Hän suki vaaleanruskean
tukkansa niin, että kiharat levisivät pitkin lainein hänen hartioittensa
yli. Ketä varten hän koristelihe, sen tiesi hän, mutta ei kukaan muu.
Kun hän oli valmiiksi puettu, heitti hän jousen olalleen, vihelsi
mukaansa Hurtan, satuloi hevosensa ja ratsasti pois yli nostosillan
metsään päin. Elfrida rouvan ja neitosten silmät seurasivat häntä,

34. sillä hän oli kaunis katsella ajaessaan keikailevan heponsa selässä,
jota kaunisti korea loimi. Mutta Elfrida rouva meni saliin ja ilmoitti
ritarille, että Erland oli ratsastanut pois eikä luultavasti palaisi ennen
kuin seuraavana päivänä; aivan varmaan oli hän Ulfåsaan ajanut,
Gudmund Ulfsax'in taloon, sillä minkä vuoksi olisi hän itsensä
koristanut noin, ellei ihanan Helena neidon, tulevan morsiamensa
vuoksi.
Mutta kaikkein vähimmin ajatteli Erland Helena Ulfsaxia, vaikkei
ollutkaan hienompaa hipiää eikä kirkkaampia sinisiä silmiä
kenelläkään koko Virdalannissa. Se hipiä, jota Erland ajatteli, oli
ruskea; silmät, jotka hänen mielessään loistivat, olivat
tummanruskeat, ja tyttö, jota varten hän oli koristautunut, ei ollut
nimeltään Helena, vaan Singoalla.
Elfrida rouvan aavistus ei toteutunut, sillä vähää ennen auringon
laskua nähtiin Erlandin ajavan takaisin yli nostosillan. Hän oli
harhaillut metsässä ja ollut ahon läheisyydessä ja puitten välitse
nähnyt vieraiden majojaan pystyttävän, hevosiaan ruokkivan ja
ruokaansa keittävän. Mutta esille hän ei ollut ratsastanut. Singoallaa
ajatellen oli hän sinne tullut, mutta nyt pelkäsi hän häntä nähdä.
Siitä syystä käänsi hän kauan epäröityään ratsunsa kotiin päin. Mutta
Hurtta, joka ei epäröimisistä mitään tiennyt, oli juossut leiriin, ehkä
haluten tutustua niihin heimolaisiinsa, jotka seurasivat muukalaisia,
ehkä myöskin tulessa paistuvain lihain houkuttelemana. Ja kun
Erland linnan pihalla hyppäsi alas satulasta, tuli Hurtta metsästä ja
hyppäsi isäntäänsä vasten, ikäänkuin olisi hänellä ollut tälle
tervehdys noilta oudoilta vierailta. Niin saattoi ollakin, sillä hänen
pörröisen kaulansa ympärillä riippui seppele metsän kukkia.
Oudoissa ajatuksissa loistivat Erlandin silmät, kun hän seppeleen
keksi; ehkä se oli Singoallalta, ajatteli hän. Hän irroitti sen Hurtan

35. kaulasta ja pani sen päänaluisensa alle vuoteeseensa. Silloin saisi
hän ehkä nähdä unta hänestä, joka oli kukkaset sitonut.
Epävarmaa on, toteutuiko tämä toive; mutta seuraavana aamuna
pukeutui Erland taas juhlapukuunsa, kiinnitti takkinsa ympärille
komean vyön, jossa riippui metsästyspuukko tuppineen, ja meni
metsään, kukkulalle puron luo. Kaunista ja yksinäistä oli siellä
rannalla kukkulan juurella. Kuuset kuiskailivat, puro lirisi, vuokot ja
orvokit pilkistivät esille vihreästä nurmesta. Erland istuutui tavalliselle
paikalleen puron reunalle; Hurtta laski päänsä hänen polvelleen.
Silloin näkyi toisella rannalla — ihan kuin olisivat he keskenään
sopineet yht'aikaa tänne tulevansa — Singoalla. Tuuli heilutteli hänen
lyhyen hameensa poimuja. Hänen käyntinsä oli kevyttä, eikä hän
pysähtynyt, nähdessään komeasti puetun nuorukaisen. Ei, hän
hymyili tuttavallisesti, nyökäytti päätänsä iloisesti, nosti ensin toisen
jalkansa ja sitten toisen, kenkiänsä riisuakseen, ja kahlasi yli puron
suoraan Erlandin luo. Puro oli matala, ja ainoastaan muutamia
hopeankirkkaita pisaroita pärskyi punaisille helmille, jotka olivat
kiedotut tytön nilkkojen ympäri. Ei Erlandkaan ollut hämillään, vaan
oli iloinen. Se oli raitis tunne, vaikkei juuri juhlallinen, sillä ei hän
edes noussut seisoalleen Singoallaa tervehtimään, niinkuin oli
oppinut muita tyttöjä tervehtimään. Mutta hän hymyili sydämensä
pohjasta, kun Singoalla tultuaan toiselle rannalle, laski kätensä
hänen olkapäilleen ja virkkoi:
"Näetkö, etten ennustanutkaan oikein. Me tapaamme taas. Sinulla
on hyvä isä, joka osoittaa minun isälleni vieraanvaraisuutta.
Sentähden olkaamme mekin ystäviä."
"Olkaamme. Tiedätkö, Singoalla, että olen sinua ikävöinyt aina
siitä päivästä jona ensi kerran täällä näimme toisemme. Olen sinusta

36. monta kertaa untakin nähnyt, ja jos unet totta puhuvat, ei ole
mielesi minua kohtaan ynseä."
"Ei ole", vastasi Singoalla ja istuutui rannalle Erlandin viereen;
"kun erosin sinusta, en ollut enää sinulle vihainen; ajattelin
päinvastoin, että sinä olit kaunein poika maailmassa; ei edes
vihasikaan sinua rumentanut. Ei koko meidän joukossamme ole
ainoatakaan, joka olisi niin kaunis kuin sinä olet. Assimia, joka sanoo
tahtovansa minut vaimokseen, ei voi verratakaan sinuun."
"Kuka on Assim?"
"Hän on sen miehen poika, joka oli päällikkönä ennen isääni…"
"Ja Assim tahtoo ottaa sinut vaimokseen?"
"Tahtoo, mutta älkäämme enää puhuko Assimista. Sanoit nähneesi
minusta unta; minä olen uneksinut tapaavani sinut täällä. Sentähden
tulin tänne. Uneni ovat varmemmat kuin ennustukset, joka on
harmillista, sillä oikein ennustaminen on kunniaksi meille naisille.
Mutta oikea ennustustaito tulee vasta vanhoilla päivillä. Annahan
minun kuitenkin tarkastaa kätesi poimuja… tai ei, en tahdo nähdä
niitä… jos tulisit onnettomaksi, surettaisi se minua. Oi, kuinka tukkasi
on kaunis" — Singoalla hiveli kädellään Erlandin kiharoita — "se ei
ole musta niinkuin minun heimolaisillani."
Niin hän puhui ja hänen puheensa lensi yhdestä toiseen. Hän
puhui kansansa retkistä, ja kuinka iloinen hän oli, kun hänen isänsä
ja hänen heimonsa miehet olivat sopineet siitä että tapaisivat
Erlandin isän tiluksilla ne, jotka olivat heistä eronneet. Oikeastaan oli
se Assim, joka oli tätä miesten neuvostossa ehdottanut, ja tehnyt
sen Singoallan kehoituksesta. Ei hän kuitenkaan aavistanut, että

37. Singoalla tahtoi tänne Erlandin vuoksi; muuten ei Assim
varmaankaan olisi Singoallan pyyntöön suostunut. Ja tätä
kertoessaan hyväili tyttö Hurttaa, joka oli ystävällinen, sillä iltaa
ennen oli se saanut syödäkseen Singoallan ateriasta, ja Singoallahan
oli pistänyt sen kaulaan seppeleen, vaikkei se suinkaan ollut osannut
antaa arvoa koristeelle.
Erland näytti nyt Singoallalle punaisen pienen helmen ja
kuihtuneen kukkasen, toisen sanoi hän löytäneensä aholta, jossa
hänen kansansa nytkin majaili; toisen sanoi hän ottaneensa purosta,
joka oli saanut sen Singoallalta.
Mutta tyttö tempasi kuihtuneen kukkasen hänen kädestään ja
heitti sen takaisin puroon.
"Minä tahdon antaa sinulle tuoreita kukkia", sanoi hän,
"poimikaamme kilpaa!"
Erland suostui leikkiin ja kilpaillen poimivat he kukkasia puron
rannalta. Sitten vertailivat he niitä nähdäkseen, kuka oli enemmän
poiminut, ja Erlandin kimppu oli suurempi, sillä hän oli riipinyt
molemmin käsin, valikoimatta, mutta Singoallan kukat olivat
kauniimmat.
He istuutuivat kukkulan rinteelle järjestääkseen ja taipuvilla
ruohoilla kiinni sitoakseen kukkaset kimpuiksi. Erland sitoi huonosti
ja hitaasti, mutta Singoallalla oli oma tapansa sitoa kukkasia, niin
että niiden eri värit kauniisti sointuivat. Sitä taitoa ei ollut kukaan
hänelle opettanut, mutta hän taisi sen kuitenkin. Kun kukkaskimput
olivat valmiit, vaihtoivat Erland ja Singoalla niitä, ja tyttö ei ollut
tyytymätön Erlandin kimppuun, vaikka se oli epätasainen, resuinen
ja huonosti tehty. Viimein sanoi Singoalla palaavansa leiriin, sillä

38. muutoin alkaisivat hänen isänsä, Assim ja naiset ihmetellä, minne
hän oli joutunut, ja etsiä häntä. Sitä hän ei tahtoisi.
Silloin sanoi Erland:
"Mene vaan Singoalla, mutta minä tahdon, että joka päivä tulet
tänne, niin että saan sinut nähdä."
Singoalla mietti hetkisen ja vastasi:
"Tavatkaamme vaan joka päivä; mutta parasta on, että tapaamme
vasta auringon laskettua. Meidän kansallamme on tapa semmoinen,
että nuoret tytöt vaeltavat yksikseen illoilla hetkisen, sillä siitä saavat
he ennustustaidon. Sanon isälleni huomenna: tahdon mennä
metsään tulevaisuuden näkyjä oppimaan. Silloin sanoo hän: mene…
ja minä hiivin tänne. Näetkö hämärä on hyvä senkin vuoksi, että jos
Assim tai naiset ovat läheisyydessä, he eivät meitä näe. Assim tahtoo
kernaasti minua seurailla."
"Onko Assim suuri ja voimakas?" kysyi Erland.
"On hän suurempi kuin sinä ja on hänellä parta, jota sinulla ei ole,
ja hän on notkein nuorista miehistämme. Hän on useimmittain
säyseä luonnoltaan, mutta helposti pikaistuva, ja jos hän suuttuu,
niin karttavat häntä kaikki. Verta on usein hänen veitsestään
vuotanut."
"Jos Assim tulee tänne, opetan minä häntä jälkiäsi karttamaan.
Katso käsivarsiani, Singoalla", sanoi Erland ja kääri hihansa; "olen
vain seitsentoistavuotias, mutta etkö luule, että syleilyni rutistaisi
Assimin? Tulkoon hän vaan? Minä heitän hänet maahan ja painan
kantapääni hänen rintaansa."

39. "Sitä älä tee. Miksi puhut noin ankarasti Assimista? Mitä pahaa hän
on sinulle tehnyt? Jos uhkaat häntä noin, en tahdo koskaan tulla
tänne."
"En siedä häntä. Toivon kuitenkin, ettei hän tule tänne silloin kun
me olemme täällä. Paikka on loitolla ja metsä on suuri. Miksi tulisi
hän juuri tänne? Minä lupaan sinulle, Singoalla, etten taistele
Assimin kanssa enkä sano hänelle edes pahaa sanaa, jollei hän
ärsytä minua. Oletko tyytyväinen nyt, ja lupaatko tulla tänne
huomenna, sittenkun aurinko on laskenut järven rantakallioiden
taa?"
"Sen lupaan, sillä sinä et tiedä, kuinka minä rakastan katsella
kasvojasi. Illallahan voit tulla leiriämme katsomaan. Isäni odottaa,
että ritarin poika on tuleva hänen luokseen, joskaan ei hyvyydestä,
niin ainakin uteliaisuudesta."
"Minä tulen, mutta parasta on tavata sinut yksin, Singoalla."
Nyt ojensi Singoalla kätensä Erlandille ja heitti hänelle hyvästit
huomiseksi. He puristivat kauan toistensa käsiä ja katselivat toisiaan
silmiin; se miellytti heitä. Mutta vihdoin huudahtivat he: huomenna!
— niin, huomenna! ja nyökäyttivät iloisesti päätään toisilleen. Mutta
ennenkuin Erland oli ehtinyt kukkulalle ja Singoalla metsään
kadonnut, kääntyivät he molemmat taakseen katsomaan ja
heiluttivat toisilleen vielä viimeiset hyvästit.

40. HÄMYHETKI METSÄPURON
RANNALLA.
Aurinko laskee järven rantakallioiden taa; puitten latvat hohtavat
illan ruskossa; linnut asettuvat levolle; luostarin kello, joka kutsuu
munkit iltarukoukseen, soi yli seudun; Erland lähtee linnasta ja
kiiruhtaa yhtymäpaikkaan.
Niin tapaa hän Singoallan joka ilta tuon suuren kuusen alla
kukkulan laella, kun hämärä hiipii puitten runkojen välitse. He
puhelevat alussa paljon ja leikkivät kuin lapset viheriällä rannalla; "ei
ole toista niin kaunista tyttöä kuin sinä", sanoo Erland Singoallalle, ja
tämä vastaa iloisesti: "oi niinkö luulet? Ennenkuin tulin tänne,
katsoin kuvaani lähteestä, nähdäkseni, pitäisitkö minua kauniina."
Mutta vähitellen vaikenevat he molemmat; kernaammin kuin
puhuvat, he toisiaan silmiin katselevat, ja he voivat tehdä sen
hämärästä huolimatta, sillä he ovat toisiaan lähellä ja kietovat
kätensä toinen toisensa kaulaan. Kun katseensa noin yhtyvät,
ikävöivät myöskin huulet huulia, ja pian vaihtavat he pitkiä
suuteloita, jotka samalla lämmittävät ja jäähdyttävät — jotka samalla
sammuttavat ja sytyttävät kainoja haluja.

41. Joka kerta kun Erland kukkulalle kulkee, soipi hänen sielussaan
laulu, johon hänen huulensa eivät osaa luoda säveliä. Laulu on
tämä:
"Suloista on neitoansa kohdata, suloisinta silloin kun hämärä maita
peittää. Lähestyn kukkulaa, jossa illan tuuli kuusessa kuiskailee.
Oletko siellä, Singoalla? En sinua näe, mutta minä aavistan, että sinä
olet siellä, sillä tuuli tuoksuu kukkasia, sillä metsässä on
hiiskumattoman hiljaista, sillä rinnassani asuu niin outo mieli. Tuolla
liikkuu joku kukkulan laella; onko se kuusi, joka mustia oksiaan
heiluttaa? Onko se ruusupensas, joka taipuu, kun tuuli noukkii sen
vaaleanpunaisia kukkia? Vai onko se Singoallan hame, joka liehuu
tuulessa, kun hän rakkaintansa vartoo? En tiedä, mutta minä
aavistelen ja olen onnellinen. Suloista on neitoansa kohdata,
suloisinta silloin, kun hämärä peittää maita." —
Muukalaiset viipyivät aholla kauemmin kuin heidän päällikkönsä
alussa oli aikonut, sillä se joukko, jota hän odotti, viipyi. Mutta ei
Erland eroa ajatellut, eikä sitä ajatellut Singoalla. Heistä oli kuin he
aina saisivat olla yhdessä.
Kahdeksan päivää kului; kahdeksan kertaa oli Singoalla sanonut
isälleen: minä tahdon mennä tulevaisuuden näkyjä yksinäisyydessä
oppimaan, ja isä oli vastannut: mene! Ja hän oli tehnyt pitkän
eksyttävän kierroksen metsään, haihduttaakseen Assimia ja
saattaakseen hänet harhaan kukkulalta puron luona, jos hän
Singoallan askelia väijyisi. Kahdeksan kertaa olivat Erland ja
Singoalla tavanneet toisensa kukkulalla, jossa ei kukaan muu paitse
uskollinen Hurtta saanut heidän onneaan nähdä, sillä harvoin
eksyivät tänne metsästäjät, ei ainakaan hämärän aikana, ja

42. muukalaisten vaimot kantoivat veden ja kylvettivät lapsensa kaukana
täältä, missä puro juoksi lähempänä ahoa.
Mutta yhä enemmän muuttui Singoalla näinä päivinä. Hän vapisi
yhtymäpaikkaan hiipiessään, mutta ei kuitenkaan voinut pysyä sieltä
poissa, sillä hänen sydäntään kirveli, milloin hän ei saanut ritarin
uljasta poikaa nähdä, yöllä hän näki hänestä unta, päivällä häntä
ajatteli, ja oikein onnellinen ei hän ollut, ellei tuntenut solakan pojan
käsivartta vyötäistensä ympärillä. Ja kuitenkin oli hän arka tietämättä
miksi, kuitenkin kaikui hänen rinnassaan äänettömiä hätähuutoja,
kun nuorukainen häntä läheni. Tuskin voi hän puhua, kun he
vierekkäin istuivat, sillä pelko ja toivo pusertivat vuorotellen
huokauksia hänen rinnastaan; ei voinut hän enää Erlandia silmiin
katsoa, sillä Erlandin silmät ikäänkuin polttivat häntä; hän loi
silmänsä, joita pitkät ripset varjostivat, puron lorisevaan veteen, tai
kohotti ne äänettöminä vaeltaviin tähtösiin, Silläaikaa kun Erland
häntä vain katselemistaan katseli. Ja kuitenkin tunsi hän hänen
katseensa, voimatta niitä kohdata, niinkuin suloisen kivun sielunsa
syvyydessä.
Silloin sanoi Erland eräänä iltana, kun he istuivat poski vasten
poskea, niin että toisen vaalean ruskeat hiukset sekaantuivat toisen
mustiin kihariin:
"Laula Singoalla! Laula joku kansasi lauluista!"
Mutta Singoalla vastasi tuskin kuuluvasti:
"En voi enää laulaa."
"Mutta kuulinhan sinun laulavan silloin kun ensi kerran toisemme
tapasimme, kun Halli tahtoi sinua purra, ja minä olin sinulle ilkeä.

43. Miksi et enää tahdo laulaa? Onko mielesi murheinen?"
"On."
"Miksi on mielesi murheinen? Olenko sinua pahoittanut?"
"Sinäkö! Et, Erland! En tiedä miksi mieleni on murheinen… Ehkä se
on siksi että meidän kerran täytyy erota."..
"Erota!" huudahti Erland kalveten. "Etkö tahdo ainiaaksi jäädä
tänne?"
"Tahtoisin aina olla luonasi, mutta minun täytyy seurata isääni.
Kun sitä ajattelen… katsos, en ole sitä ennen ajatellut… mutta nyt
luulen minä, että minä kuolen kun sinusta eroan. Minä vaellan
kauas, kauas pois, yhä kauemmaksi sinun luotasi, Erland. Kun sinä
tulet tänne iltasilla, ei Singoalla enää olekaan täällä; mutta hän
ikävöi tänne ja on ikäväänsä kuoleva. Ehkä itket, Erland, ja nimeäni
huudat, enkä minä voi sittenkään tulla…"
Singoallan silmät täyttyivät kyynelillä, ja nyyhkytykset repivät
hänen rintaansa.
Erland oli kalpea ja vaikeni. Hän ei ollut ennen ajatellut eron
mahdollisuutta. Hän päästi Singoallan käden ja kyyneleet vuotivat
hänen silmistään, sillä salaperäinen rakkaus oli heidän sydämensä
yhdistänyt niin, että ilo ja suru ja valtimon liike oli molemmilla sama.
Mutta kun Singoalla näki Erlandin silmien kosteina kiiluvan, tahtoi
hän hymyillä, ilahuttaakseen hänen mieltään, ja virkkoi:
"Elä ole pahoillasi! Kun Singoalla on poissa, unohdat sinä hänet
pian ja olet taas onnellinen."

44. "Unohtaisinko sinut!" virkkoi Erland ja nousi ylös. "Ei, minä en
sinua koskaan unohda, en sinusta koskaan eroa, vaan seuraan sinua
minne ikinä menetkin."
"Teetkö sen?" huudahti Singoalla säteilevin silmin. "Tahdotko erota
isästäsi ja äidistäsi ja kauniista linnastasi ja kaikesta muusta mitä
rakastat, ja seurata minua?"
"Tahdon", vastasi poika.
"Silloin olemme me mies ja vaimo; sinä olet oleva herrani ja minä
sinun orjattaresi, matkoillamme kannan minä sinun kuormasi, illoilla
jäähdyttelen sinun jalkojasi kylmällä vedellä, levätessämme paistan
minä riistan, ojennan sinulle maljasi, kun janoat, laulan sinulle, kun
mielesi on raskas, ja kärsin kaikki mitä sinäkin kärsit. Sen teen minä
mielelläni, sillä minä tiedän, että sinä minua rakastat."
"Ei", sanoi Erland, "niin ei saa olla, vaan minä kannan sinun
kuormasi, sillä hartiani ovat voimakkaammat kuin sinun; minä
ammun sen riistan ja poimin ne marjat, jotka sinulle parhaiten
maistavat; sinä et saa olla orjattareni, sillä sitä en minä tahdo, eikä
se käy päinsä. Mutta olkaamme mies ja vaimo."
"Etkö tahdo heti olla mieheni?" sanoi Singoalla. "Tahdon tehdä
sinut siksi siten, kuin kansallani on tapana."
Ja Singoalla otti esille pienen litteän kiven, jota käätyihin
kiinnitettynä kaulassaan kantoi. Kiveen oli piirretty kuun sirppi —
vertauskuvaksi hänen kansansa Jumalasta Alakosta.
Tämän kiven painoi hän Erlandin oikeaan käteen ja kysyi, tahtoiko
hän rakastaa häntä ainoana naisenaan kuolemaansa saakka ja

45. vannoa hänelle uskollisuutta, jota vastaan tehty pieninkin rikos
oikeuttaisi hänen ottamaan hänen maallisen elämänsä ja sulkemaan
häneltä rukouksillaan taivaankin oven. Tähän vastasi Erland
myöntyvästi. Silloin pani Singoalla saman kiven oikeaan käteensä
teki saman valan ja lisäsi kansansa tavan mukaisesti, että hän
tahtoisi olla uskollisen miehensä uskollinen orjatar ja kärsiä kaikki
hänen vihansa, mutta ei vähääkään hänen uskottomuuttaan.
Tämän tehtyään sanoi Singoalla: "Nyt olet sinä mieheni, Erland, ja
minä olen kaikessa tahdollesi kuuliainen." Ja kun hän oli sen
sanonut, heittihe hän polvilleen nurmikolle, kohotti kätensä kuuta
kohden ja puhui sanoja kielellä, jota Erland ei ymmärtänyt:
"Hän on mieheni, se ainoa jota rakastan! Tietäkää se naiset kaikki,
älkääkä häntä katselko, sillä hän on minun ja ylenkatsoo teitä muita,
kiitos sinulle, hyvä Alako taivaassa, sillä hän on minun, ainoa, jota
rakastan!"
Toisissa oloissa olisi Erland ihmetellyt, että Singoalla kutsui häntä
nyt miehekseen, vaikkei sormuksia oltu vaihdettu, ei häitä tavalliseen
tapaan pidetty eikä mitään siunausta heille Herran palvelija antanut.
Mutta nyt ei hän mitään sellaista ajatellut; ei tuntunut hänestä
vaikealta pitää sitä valaa, jonka hän oli vannonut, sillä Singoallaa
yksin hänen mielensä halusi; hän ajatteli vain miten suudella
Singoallan suuta, miten levätä hänen rinnoillaan ja seurata häntä
maailman ääriin.
"Istuhan vierelleni", sanoi tyttö, "ja kuuntele tarinaa, jota isäni
kansan keskuudessa kerrotaan. Ne sanovat, että se mies ja se
nainen, jotka ovat toistensa verta juoneet, tuntevat elämän surut ja
ilot, taudit ja terveyden samalla aikaa ja samalla tavalla; että he
voivat toisilleen ajatustensa kautta puhella, vaikka ovatkin kaukana

46. toisistaan, ja että heidän sydämensä eivät koskaan erkane. Uskotko
sen?"
"En tiedä, mutta minä olen kuullut, että ystävät, jotka tahtovat
ikuisen liiton rakentaa, sekoittavat verensä. Singoalla", jatkoi Erland,
"minä tahdon juoda vertasi; tahdotko sinä juoda minun vertani?"
"Tahdon, vielä kernaammin kuin vettä erämaan lähteestä", vastasi
Singoalla.
Erland paljasti vasemman käsivartensa, sillä vasen käsi oli
lähempänä sydäntä; mutta kun hän veti puukkonsa haavoittaaksensa
ihoansa, pyysi Singoalla saadaksensa sen tehdä. Siihen suostui
Erland. Tyttö veti tikarinsa, pisti sen hienon kärjen rakastettunsa
käsivarteen ja imasi huulillaan sen pienen verihelmen, joka
nuorukaisen ihosta kihosi.
Sen jälkeen paljasti hän itse vasemman kätensä. Tikarin kärellä
loihti hän esille pisaran suontensa mehua, jonka Erland innokkaasti
siitä suuteli pois; niin, hän peitti käsivarren loppumattomilla
suuteloilla ja kietoi sen sitten kaulansa ympärille.

47. KAKSINTAISTELU.
Mutta mikä on se haamu, joka tulee esiin kalpeassa kuutamossa ja
aavemaisella läsnäolollaan uhkaa rakastavien rauhaa?
Singoalla säpsähtää ja huutaa: "Assim!"
Synkkä tuskallinen nauru vastaa hänen huutoonsa.
Erland hyppäsi ylös ja paljasti metsästyspuukkonsa mennäkseen
tulijaa vastaan. Singoalla tarttui hänen käteensä, mutta hän
riuhtaisihe irti. Musta Assim näki veitsen kimmeltävän kuutamossa;
hän heitti pois viittansa, hypähti taapäin samalla kun kouransa haki
vyössä riippuvan tikarin kahvaa, ja virkkoi:
"Päällikön tytär ja linnan herran poika! Singoalla parka! Naiset
tulevat sinua aina pilkkaamaan ja miehet sinua ylenkatsomaan!"
Ja näin puhuessaan heitti hän tikarinsa Erlandin päätä kohti. Mutta
Assimin heitto ei sattunut; kiukku ja hämärä saattoivat taitavan
tikarin heittäjän häpeään. Erland astui häntä vastaan veitsi kohona.
Assim teki hyppäyksen taaksepäin, vikkelän hyppäyksen: hän ojensi
kätensä, hänen mustat silmänsä seurasivat uhkaavan aseen liikkeitä,
sormet aukenivat tarttuakseen sopivana hetkenä Erlandin ranteeseen

48. ja tuo notkea ruumis kumartui väistääkseen odottamattomalla
syrjähyppäyksellä iskua, jos ei käsi voisi sitä torjua.
"Assim on aseeton, armoa Assimille!" huusi Singoalla ja repi
raivoisasti tukkaansa.
"Oletko aseeton?" kysyi Erland ja laski kätensä.
"Olen", vastasi Assim, "mutta minä olen mies."
Erland heitti metsästyspuukkonsa nurmikolle, taistellakseen
pohjoismaalaisten tavoin aseetonna aseetonta vastaan.
Erland, vaalea gootti, oli seitsentoistavuotias, parraton ja
keskenkasvuinen vielä; Assim, Ganges virran kansan musta
jälkeläinen, oli vaeltanut kuusikolmatta kesää, lukuunottamatta niitä
kahta, jotka hänen äitinsä oli häntä selässään kantanut.
He käyvät toisiansa vastaan, levittävät kätensä, painavat rinnan
vasten rintaa; heidän suonensa paisuvat, heidän jänteensä
ojentuvat, heidän lihaksensa jännittyvät kiireestä kantapäähän.
Mutta nyt on voitto ratkaistu. Vaalea gootti on heittänyt mustan
muukalaisen maahan; hänen polvensa painaa kovasti kaatuneen
rintaa, ja käsi tarttuu hänen kurkkuunsa.
Silloin rientää tyttö taistelevien luo, voittajaa hellyttääkseen,
rukoillakseen voitetun puolesta. Erland kuuntelee, päästää
vastustajansa ja nousee ylös.
Assim nousee ylös hänkin, mutta maahan hän tuijottaa. Hän ottaa
viittansa, kääriytyy siihen ja hiipii pois.

49. "Voi minua!" huutaa Singoalla. "Hän on kertova leirissä kaikki.
Isäni on minua lyövä, miehet ylenkatsovat minua ja naiset minua
piikkaavat."
"Ei", sanoi Erland, "niin ei ole käyvä."
"Ei", huudahti Singoalla, "niin ei saa käydä, sillä me olemme mies
ja vaimo."
"Tule", sanoi Erland, "minä seuraan sinua leiriin, puhuakseni isäsi
kanssa. Kun minä olen vierelläsi, ei Singoallan tarvitse mitään
pelätä."
"Mieheni", sanoi tyttö.
"Vaimoni!" virkkoi poika, nosti hänet syliinsä, kantoi hänet puron
yli ja katosi hänen kanssaan metsän peittoon.

50. LEIRI.
Metsä, joka ympäröi ahoa, oli pimeässä kuin läpipääsemätön musta
muuri, jonka päällä taivaan tähditetty kansi lepäsi. Avonaisella
kentällä leimusi nuotioita, joiden valossa liikkui varjoja ja sieltä täältä
erotti jonkun teltankin. Siellä vilisi ihmisiä ja eläimiä, miehiä ja naisia,
lapsia, hevosia ja koiria; siellä oli äänen sorinaa korkeimmasta
bassosta kimakimpaan diskanttiin, oli laulua, soittoa, vihellyspillin
teräviä ääniä, rumpujen pärinää, koirain haukuntaa, lasten huutoja,
tyynesti keskustelevien miesten ääniä, riiteleviä kimeitä haisten
ääniä, vasarain pauketta, jotka takoivat jotain haljennutta
kuparikattilaa tai muovailivat hehkuvista rautapalasista hevosen
kenkiä ja nuolenkärkiä — kaikki tämä sekaantui korvia särkeväksi,
huumaavaksi epäsoinnuksi. Singoalla oppaanaan ja pitäen häntä
kädestä kiinni, astui Erland läpi väkijoukon, jossa miehet söivät,
joivat, heittivät arpaa, teroittivat veitsiä ja miekkoja — jossa naiset
patoja hämmentivät, ruokkivat lapsia, paikkasivat vaatteita, puhelivat
ja riitelivät, — jossa leikki alastomia poikia ja puolialastomia tyttöjä,
toisiaan korville lyöden ja raapien, nauraen ja itkien, — jossa oli
hevosia, vaunuja, tynnöreitä, huonekaluja ja työaseita — kaikkien
ohi astui hän, uteliaiden katseiden seuraamana ja kuullen puhetta ja
huomautuksia kielellä, jota hän ei ymmärtänyt, päällikön, Singoallan
isän, majaa kohden.

51. Samana iltana, jolloin Singoalla oli Erlandin luona, oli odotettu
seurue saapunut leiriin ja päällikkö oli ilmoittanut, että liikkeelle lähtö
olisi tapahtuva toisen päivän aamuna tästä aamusta lukien.
Päällikön maja oli etelään päin lähellä metsän rantaa. Täällä ei
ollut melu eikä tungoskaan niin suuri kuin muualla. Heimon
vanhimmat ja paraimmat miehet olivat tänne kokoontuneet; myöskin
oli täällä muutamia naisia, jotka hiljaa, mutta innokkaasti puhelivat
keskenään, kun Erland ja Singoalla lähestyivät. Nämä naiset olivat
Assimin äiti, sisaret ja heimolaiset; kaikki katsoivat he päällikön
tytärtä, kun hän Erlandin vierellä kulki heidän ohitsensa. Assimin äiti,
vanha eukko, oli tulen valossa, ja ehkäpä myöskin päivän valossa,
ilkeän noidan näköinen. Hänen pitkä, koukkuinen nenänsä näytti
kasvaneen kasvoista esiin kuin kiusaksi syville silmäkuopille ja
ontoille poskille… aivan niinkuin maan järistyksessä vuoret kohoavat
ja maa niiden ympärillä uppoaa… hänen punaiset silmänsä
säihkyivät, ja huulet, jotka mehuttomina ja voimattomina riippuivat
hampaattoman kidan ympärillä, irvistivät inhottavasti. Akan kamala
naama ilmaisi kiukkua ja kostonhimoa, sillä Assim oli jo kertonut,
mitä puron varrella oli tapahtunut; mutta se ilmaisi myöskin
ihmetystä, kun hän näki ritarin pojan kulkevan Singoallan sivulla.
Erlandin saapuessa nousivat heimon vanhimmat ylös ja kumarsivat
hänelle. Majan aukossa seisoi päällikkö itse, Assimin kanssa
puhellen. Molemmat näyttivät hämmästyvän vaalean nuorukaisen
tuloa. Assim hiipi syrjään, heittäen synkän syrjäsilmäyksen
Singoallaan. Päällikkö vei kätensä otsalleen ja kumartui Erlandin
edessä, mutta hänen puoleksi maahan luoduista silmistään välähti
kuitenkin mustien ripsien välitse kimmeltävä katse tyttären puoleen.

52. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com