After The Fall Of The Wall Life Courses In The Transformation Of East Germany Martin Diewald Editor Anne Goedicke Editor Karl Ulrich Mayer Editor

After The Fall Of The Wall Life Courses In The Transformation Of East Germany Martin Diewald Editor Anne Goedicke Editor Karl Ulrich Mayer Editor
After The Fall Of The Wall Life Courses In The Transformation Of East Germany Martin Diewald Editor Anne Goedicke Editor Karl Ulrich Mayer Editor
After The Fall Of The Wall Life Courses In The Transformation Of East Germany Martin Diewald Editor Anne Goedicke Editor Karl Ulrich Mayer Editor

1. After The Fall Of The Wall Life Courses In The
Transformation Of East Germany Martin Diewald
Editor Anne Goedicke Editor Karl Ulrich Mayer
Editor download
https://ebookbell.com/product/after-the-fall-of-the-wall-life-
courses-in-the-transformation-of-east-germany-martin-diewald-
editor-anne-goedicke-editor-karl-ulrich-mayer-editor-51942450
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Rule Of Law In The Eu 30 Years After The Fall Of The Berlin Wall
Antonina Bakardjieva Engelbrekt Andreas Moberg Joakim Nergelius
Editors
https://ebookbell.com/product/rule-of-law-in-the-eu-30-years-after-
the-fall-of-the-berlin-wall-antonina-bakardjieva-engelbrekt-andreas-
moberg-joakim-nergelius-editors-50215328
Deserved Economic Memories After The Fall Of The Iron Curtain Till
Hilmar
https://ebookbell.com/product/deserved-economic-memories-after-the-
fall-of-the-iron-curtain-till-hilmar-51440134
Deserved Economic Memories After The Fall Of The Iron Curtain Till
Hilmar
https://ebookbell.com/product/deserved-economic-memories-after-the-
fall-of-the-iron-curtain-till-hilmar-51012852
20 Groundbreaking Directors Of Eastern Europe 30 Years After The Fall
Of The Iron Curtain 2nd Edition Kalina Stefanova
https://ebookbell.com/product/20-groundbreaking-directors-of-eastern-
europe-30-years-after-the-fall-of-the-iron-curtain-2nd-edition-kalina-
stefanova-54690482

3. Life After Google The Fall Of Big Data And The Rise Of The Blockchain
Economy George Gilder
https://ebookbell.com/product/life-after-google-the-fall-of-big-data-
and-the-rise-of-the-blockchain-economy-george-gilder-7116554
Life After Google The Fall Of Big Data And The Rise Of The Blockchain
Economy George Gilder
https://ebookbell.com/product/life-after-google-the-fall-of-big-data-
and-the-rise-of-the-blockchain-economy-george-gilder-232418882
Hegel And Marx After The Fall Of Communism David Macgregor
https://ebookbell.com/product/hegel-and-marx-after-the-fall-of-
communism-david-macgregor-5088826
The Rise And Fall Of The Mojahedin Khalq 19871997 Their Survival After
The Islamic Revolution And Resistance To The Islamic Republic Of Iran
Ronen Cohen
https://ebookbell.com/product/the-rise-and-fall-of-the-mojahedin-
khalq-19871997-their-survival-after-the-islamic-revolution-and-
resistance-to-the-islamic-republic-of-iran-ronen-cohen-11920792
Cold War Triumphalism The Misuse Of History After The Fall Of
Communism Ellen Schrecker
https://ebookbell.com/product/cold-war-triumphalism-the-misuse-of-
history-after-the-fall-of-communism-ellen-schrecker-15194652

5. after the fall of the wall

7. editors
David B. Grusky, stanford university
Paula England, stanford university
editorial board
Hans-Peter Blossfeld
Mary C. Brinton
Thomas DiPrete
Michael Hout
Andrew Walder
Mary Waters
STUDIES IN
SOCIAL
INEQUALITY

9. after the fall of the wall
Life Courses in the Transformation of East Germany
Edited by Martin Diewald, Anne Goedicke,
and Karl Ulrich Mayer
stanford university press
stanford, california
2006

10. Stanford University Press
Stanford, California
© 2006 by the Board of Trustees of the Leland Stanford
Junior University. All rights reserved.
No part of this book may be reproduced or transmitted
in any form or by any means, electronic or mechanical,
including photocopying and recording, or in any in-
formation storage or retrieval system without the prior
written permission of Stanford University Press.
Printed in the United States of America on acid-free,
archival-quality paper
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
After the fall of the wall : life courses in the transfor-
mation of East Germany / edited by Martin Diewald,
Anne Goedicke, and Karl Ulrich Mayer.
p. cm.
Includes bibliographical references and index.
ISBN-13: 978-0-8047-5208-4 (cloth : alk. paper)
1. Germany (East)—Social conditions. 2. Ger-
many (East)—Economic conditions. 3. Germany—
History—Unification, 1990. I. Diewald, Martin.
II. Goedicke, Anne. III. Mayer, Karl Ulrich.
HN460.5.A8A348 2006
306.0943≈109049 — dc22 2006009399
Typeset by
G&S Typesetters in 10/14 Sabon

11. contents
Contributors xi
List of Tables and Figures xiii
Preface xvii
chapter one
After the Fall of the Wall: Living Through the Post-Socialist
Transformation in East Germany 1
Karl Ulrich Mayer
chapter two
Society of Departure: The German Democratic Republic 29
Karl Ulrich Mayer
chapter three
A “Ready-Made State’’: The Mode of Institutional Transition
in East Germany After 1989 44
Anne Goedicke
chapter four
Old Assets, New Liabilities? How Did Individual Characteristics
Contribute to Labor Market Success or Failure After 1989? 65
Martin Diewald, Heike Solga, Anne Goedicke
chapter five
Firms and Fortune: The Consequences of Privatization
and Reorganization 89
Anne Goedicke
vii

12. chapter six
Lost in Transformation? Disparities of Gender and Age 116
Heike Trappe
chapter seven
The Rise of Meritocracy? Class Mobility in East Germany Before
and After 1989 140
Heike Solga
chapter eight
Family Formation in Times of Abrupt Social and Economic
Change 170
Johannes Huinink, Michaela Kreyenfeld
chapter nine
Community Lost or Freedom Gained? Changes of Social
Networks After 1989 191
Martin Diewald, Jörg Lüdicke
chapter ten
Spirals of Success and Failure? The Interplay of Control Beliefs
and Working Lives in the Transition from Planned to Market
Economy 214
Martin Diewald
chapter eleven
Comparing Paths of Transition: Employment Opportunities
and Earnings in East Germany and Poland During the First Ten
Years of the Transformation Process 237
Martin Diewald, Bogdan W. Mach
chapter twelve
The Quest for a Double Transformation: Trends of Flexibilization
in the Labor Markets of East and West Germany 269
Martin Diewald
viii Contents

13. chapter thirteen
Unusual Turbulences—Unexpected Continuities: Transformation
Life Courses in Retrospective 293
Martin Diewald, Anne Goedicke, Karl Ulrich Mayer
Appendix 319
Notes 325
References 339
Glossary 373
Index 377
Contents ix

15. xi
contributors
Martin Diewald
Anne Goedicke
Johannes Huinink
Michaela Kreyenfeld
Jörg Lüdicke
Bogdan Mach
Karl Ulrich Mayer
Heike Solga
Heike Trappe

17. tables and figures
Tables
4.1 Discrete-time logit models on career mobility in the first
period 80
4.2 Discrete-time logit models on career mobility in the second
period 82
5.1 Cox regressions on the effects of firm characteristics on direct firm
shifts and exits into nonemployment from the firm of December
1989 (the former GDR firm) 107
5.2 Discrete-time logit models on the effects of historical period, firm
size, and sector on direct firm shifts and exits from firms into
nonemployment 110
5.3 Cox regressions on the effects of gender and job level in different
sectors on direct firm shifts and exits into nonemployment from
the firm of December 1989 112
6.1 Predictions for employment opportunities after unification 125
6.2 Unemployment between 1990 and 1996 129
6.3 Transitions from employment to unemployment and vice
versa 130
6.4 Interaction between gender and cohort for transitions from
employment to unemployment and vice versa 132
6.5 Percentage of women and men in positions of authority at the end
of 1989 and in 1996 135
7.1 Class distribution in December 1989, EGP- and GDR-specific
class scheme 143
7.2 Adopted Wright class scheme for the GDR and class distribution
in December 1989 145
7.3 Mobility into the state-socialist upper service classes 148
7.4 Class structure by overt system loyalty 150
xiii

18. 7.5 Class positions and distribution in December 1989 and at time of
interview 154
7.6 Class mobility without job mobility 157
7.7 Reproduction and circulation in upper service class positions in
the transformation process 161
7.8 Social characteristics of upper service classes in 1996/1997 164
7.9 “Elite” reproduction and circulation in comparative
perspective 166
8.1 Rate regression of transition to first birth: relative risks 183
8.2 Rate regression of transition to first birth: relative risks, cohort
1971 185
9.1 Different kinds of social support before 1989 (GDR) 195
9.2 Changes in different types of relationships between the “Time
Before 1989” and 1993 202
9.3 Relations to child(ren)—binary logistic regressions— odds
ratios 205
9.4 Relations to siblings and other kin—multinomial logistic
regressions— odds ratios 207
9.5 Relations to friends and acquaintances—multinomial logistic
regressions— odds ratios 208
9.6 Relations to coworkers—binary and multinomial logistic
regressions, odds ratios 211
10.1 Determinants of internal and external control beliefs in
1991/92 224
10.2a Causality beliefs in the domain of gainful employment in
1993 225
10.2b Agency beliefs in the domain of gainful employment in
1993 226
10.3 Impact of career mobility between 1993 and 1996 on causality
and agency beliefs in the domain of gainful employment in
1996 230
10.4 Impact of perceived control on labor market mobility 234
11.1 Stability of occupational position between 1990/1995 and
1995/2000 in East Germany, and between 1988/1993 and
1993/1998 in Poland 248
11.2 Determinants of gross hourly earnings (Ln) in main job in the first,
fifth, and tenth year of the transformation 252
11.3 Overtime rank order correlations of gross hourly earnings (Ln)
xiv Tables and Figures

19. in East Germany (1990 –1995/1995–2000) and Poland (1988–
1993/1993–1998) 259
11.4a Determinants of individual change in gross hourly earnings (main
job) in East Germany and Poland 262
11.4b Determinants of individual change in gross hourly earnings (main
job) in East Germany and Poland 264
12.1 Characteristics of jobs in East and West Germany 277
12.2 Different types of job mobility in East and West Germany 280
12.3 Dynamics of unemployment and re-employment in East and West
Germany 282
12.4 Move into unemployment, moves into self-employment,
downward moves, and upward firm and within-firm shifts 286
12.5 Risk of unemployment, moves into self-employment, downward
moves, and upward firm and within-firm shifts 288
12.6 Move into unemployment, downward moves, and upward firm
shifts 290
Figures
3.1 Unemployment rates in East and West Germany by gender 55
3.2 Number of workers across sectors in East Germany 1989–
2003 56
3.3 Employment trend in East Germany after 1989 57
4.1 Average monthly rate of mobility occurring in the first and second
period 72
4.2 Comparison of mobility after unemployment and direct
shifts 73
4.3 Mobility competencies and network resources accumulated before
1990 75
5.1 Survival rates in the firm of December 1989 by sectors, December
1989–March 1996 105
5.2 Survival rates in the firm of December 1989 by size, December
1989–March 1996 106
6.1 Transition to first stable employment corresponding to level of
training 137
8.1 Transition to first birth, cohorts 1959–61 and 1971, Kaplan-
Meier survival curve 178
8.2 Transitions to the second child, Kaplan-Meier survival
curve 179
Tables and Figures xv

20. 8.3 Transition to first marriage and interrelation between first birth
and marriage, Kaplan-Meier survival curves 180
8.4 Reasons for not having any children yet, childless respondents of
the cohort 1971 187
9.1 (a) Advisors of respondents in personally difficult situations; pre-
transitional FRG (West Germany) compared to GDR; (b) Advisors
of respondents in personally difficult situations; pre-transitional
FRG (West Germany) compared to GDR 197
11.1 (a) Change of earnings (gross hourly wage) after first five years of
transformation; (b) Change of earnings (gross hourly wage) fifth
to tenth year of transformation 257
xvi Tables and Figures

21. preface
Why a book on the transformation of East Germany seventeen years after the
Berlin Wall crumbled in 1989 and sixteen years after German reunification?
There are scientific, historical, and biographical reasons why we publish
this book now. When the communist regimes of Central and Eastern Europe
imploded, the social sciences were—with very few exceptions—taken by
complete surprise. In contrast, the following transition processes were under
very close scientific scrutiny from the beginning. Often empirical studies
were, however, confined to the first years of transformation with a danger
of getting short of breath too early. They also concentrated overwhelmingly
on the former communist countries of Central and Eastern Europe without
looking at East Germany. In the post-communist countries, expectations
about the pace and the outcomes of the reforms differed widely, ranging
from swift market liberalization and rapid economic growth to resistant
mentalities and the holdover of communist power elites. For East Germany,
the situation seemed much clearer and the future much brighter: instant
inclusion into a well-functioning West German democracy and an affluent
and socially regulated market economy as well as a thoroughly pluralized
society.
As students of social structure and the life course, we were already very
skeptical about such expectations in the early 1990s. Although institutions
can be implemented quickly as legal rules, persons need time to adjust. They
must be reallocated in a reshaped social structure and realign their past lives
to a new institutional order. Meanwhile, it became indeed apparent that the
process of transformation and reunification would take at least a genera-
tion and not simply a few years, that the course of transformation was less
smooth and less predictable, and its outcomes were more ambivalent than
xvii

22. many hoped. The transfer of formal institutions from West to East Germany
turned out to be only a part of the story. Thus, the East German case got
more interesting for comparisons with other cases of post-socialist transfor-
mation. However, although much research on the East German transforma-
tion has been carried out, with few exceptions the results are published in
German only. For this reason, the East German case was excluded from
the attention of many relevant scholars, especially from those doing em-
pirical analyses. This book sets out to fill this gap for the English-speaking
audience.
At least in Germany, the attention for analyzing and discussing the trans-
formation and reunification is now in a third phase. During the first years,
interest was high in science as well as in politics and the general public.
When it became apparent that the process was more protracted and difficult
than assumed, the activities calmed down to a considerable extent in all of
these spheres. It was only a few years after the millennium that attention
increased again. More and more people seemed to notice that observations
in East Germany are of wider interest than for the region itself and that the
transformation process is not just a bit too slow. The awareness was growing
that the difficulties of reform in East Germany might tell us a lot about Ger-
man institutions and their ability to meet the demands of a changing world.
Similarly, the study of East German life courses adds to our general under-
standing of how individuals, institutions, and policies contribute to coping
with fast social change. Most of our knowledge stems from life course stud-
ies in rather stable societies. The pace of social change may have, however,
speeded up not only in transition countries but in all modern societies, thus
compelling collective and individual actors increasingly to deal with new
challenges. This makes it worthwhile to study the East German example of
dramatic social change.
Not least the production of this book has its biographical components.
If it is able to provide insights into the process of East German transforma-
tion, then this is especially due to the fact that from its start in 1990 the
East German Life History Project was a joint venture of both East and West
Germans. While for the West Germans among us, German unification was
mostly an academic challenge, for our colleagues Gaby Bendmann, Anne
Goedicke, Britta Matthes, Anja Rampolokeng, Karola Rockmann, Heike
Solga, and Heike Trappe it was an existential turning point. Without them
as native guides, we would have done much worse.
xviii Preface

23. In this book we examine the process of transformation of East Ger-
many after the fall of the Berlin Wall in 1989 through the lens of individual
life histories. In contrast to ethnographic approaches, we do not rely on a
handful of biographical case studies. Our empirical material consists of a
very large number of detailed, but quantifiable life histories for representa-
tive samples of the East German population. Thus, we cannot only look
at individual life course dynamics, but we can also clarify distributive and
structural mechanisms. The study is part of a longer and larger research
program—the German Life History Study (GLHS)—which was initiated
by Karl Ulrich Mayer in 1979. It has since produced nine surveys of a series
of birth cohorts and collected data from more than 12,000 respondents in
West and East Germany altogether. The East German Life History Study
(EGLHS) was started in 1991/92 with a study of 2,323 women and men of
the birth cohorts 1929–31, 1939– 41, 1951–53, and 1959–61 and supple-
mented by panel studies in 1993 and 1996/97 as well as the addition of the
1971 birth cohort in 1996/97.
Over the years, we have become indebted to many persons, to those closely
connected as well as others unconnected to the EGLHS, without whose help
and support we could have never brought this project to a successful comple-
tion. We owe special gratitude to our colleagues in the East German Life His-
tory Project: Johannes Huinink, Britta Matthes, Heike Solga, Annemette Sø-
rensen, Heike Trappe, and Sylvia Zühlke. The late Erika Brücker gave us not
only precious advice on matters of survey practice—without her we would
have hardly dared to carry through the momentous work of the GLHS. Ralf
Künster, Beate Lichtwardt, Maria Martin, Sonja Menning, Renate Minas,
Karola Rockmann, Petra Spengemann, Karin Visser, Sandra Wagner, and
Sigrid Wehner were responsible for data editing and data organization. We
also owe special thanks to a large number of student research assistants
who helped us in the data editing process. Doris Hess of INFAS (Bonn-Bad
Godesberg) had the courage to break away from survey routines and carried
out the data collections with her professional staff.
The collection of the data on which most of the analyses are based, and
a large part of the research time and research support, were financed by the
Max Planck Society for the Advancement of Science (MPG) through the
Center for the Study of Sociology and the Life Course at the Max Planck
Institute for Human Development in Berlin. We owe special thanks to Nina
Körner and her administrative staff, Wolfgang Assmann and his computing
xix
Preface xix

24. support group, Ursula Flitner and her librarians, Gaby Bendmann, Helena
Maravilla, and Anja Rampolokeng for their administrative assistance.
Anja Rampolokeng edited the manuscripts, the bibliography, and the
registers, and prepared them for the publisher. We owe her special thanks
for putting up with our delays. Fran McGinnity, Helena Maravilla, Michael
Bailey, and Daniel Koffler helped in transforming German sentences into
intelligible English. Cheryl Hauser, Judith Hibbard, Kirsten Oster, and Kate
Wahl from Stanford University Press stood by the book project with deter-
mination and professional support.
Yale University granted Karl Ulrich Mayer an early sabbatical and thus
contributed to the conclusion of the project.
We dedicate this book to our families who provided a healthy balance of
support and obstruction during the long period of its gestation: to Margret,
Laura, Hannah, and Elias, to Martin and Maika, and to Martha, Antonia,
Uljana, Roman, Stephen, and Jonathan.
June 2005
Martin Diewald, Bielefeld
Anne Goedicke, Duisburg-Essen
Karl Ulrich Mayer, Berlin and New Haven
xx Preface

25. after the fall of the wall

27. 1
chapter one
After the Fall of the Wall: Living Through the
Post-Socialist Transformation in East Germany
Karl Ulrich Mayer
1 introduction
The years of 1989 and 1990 were memorable for millions of people in
East Europe. The communist parties that ruled these countries for decades,
closely supervised by the leadership of the Soviet Union, lost power or had
to share it with civil rights movements and newly founded political parties.
Against fears in the East and West, nearly all of these regime breakdowns
were peaceful, whereas some decades or even years before the same regimes
did not hesitate to bring their armies and secret police into action against
their own citizens. Political turbulence, economic restructuring, and ethnic
conflict in some countries characterized the years following the political
events of 1989 and 1990. Long-held beliefs and orientations had to be re-
considered. Traditional ways of living lost credibility. Hardly any aspect of
life remained untouched by the force of events. It is this breadth and speed
of changes that poses a challenge not only to historians but also to social
scientists—especially those interested in institutions and their development,
in stratification, and in the life course.
In this book we are taking up the challenge. The fall of the Wall in Ger-
many in 1989 signifies in many respects an exceptional case of an abrupt
social change. We examine this transformation of the society of the former
German Democratic Republic (GDR) through a particular lens, namely by
tracing the life trajectories of East German women and men.
The incorporation of former socialist East Germany into the Federal
Republic of Germany (FRG) can be seen as just one of the cases of transition
from socialist societies in Eastern Europe and beyond. Seen in this manner, it

28. 2 Mayer
was a transition from a centrally planned command economy to an economy
with a large private sector governed by market forces, from a one-party
authoritarian rule to pluralistic democratic government, from a paternal-
istic welfare state with full employment to a society with much higher real
incomes but also a higher risk of unemployment and unequal life chances.
In regard to all of these transitions three questions can be raised. First, how
did the former socialist society work not only in theory, but also in practice.
Thus, what does the transformation experience tell us about the character-
istics of the former GDR society? The second question addresses the process
of transformation itself, its initial conditions, timing, and particular direc-
tion. Is there, for instance, a universal logic of “market penetration” (Nee
1989), of modernization, meritocracy, and accentuation of social inequali-
ties, or did specific national conditions lead to country-specific pathways
and results of transition? Do we observe a more or less continuous develop-
ment over time or can we distinguish different phases and paces of develop-
ment? Third, we look at the society of destination: Which society evolved in
the course of the transformation, and how have the initial conditions and the
course of the transition shaped the outcome?
Although the East German transformation is just one case among several
post-socialist transitions, it is also unique. Not only was the former GDR
part of a larger Germany until 1949, but East Germans were also already
before 1989 strongly oriented toward West Germany in regard to language,
sense of belonging, media exposure, and family relationships. In 1989 and
1990 it became clear very rapidly that the reunification with and incorpora-
tion into the Federal Republic of Germany would be the only option to deal
with the challenges of the transition. It was an option, because after some
hesitation the United Kingdom, France, and the United States supported it
and the dissolving Soviet Union was too weak to prohibit it. It was the only
feasible option to accommodate the political will of both East and West
Germans as well as to ease the threat of mass migration from the GDR to
the FRG. The institutional blueprint for the future of East Germany was
ready-made and very purposively imposed by West German decision mak-
ers. The particular form of the transformation was massively influenced by
the liberal economic convictions of the Conservative-Liberal West German
coalition government, the inclusion of the East Germans into the West Ger-
man welfare state, and by many billion Euros transferred from the West Ger-
man taxpayers. The expectations were high, because the East Germans did

29. Living Through the Post-Socialist Transformation in East Germany 3
not only have their own past as a benchmark for assessing their new fortunes
but also and increasingly their West German neighbors. The East German
path of transition from a planned to a market economy, from a communist
party state to a parliamentary democracy differed, therefore, remarkably
from the trajectories of transition in other post-communist countries in Eu-
rope. Backed by substantial financial support, the integration of the former
GDR into the West German system of institutions that accompanied Ger-
man unification was quick and thorough with tremendous consequences for
the lives of East Germans. These consequences give rise to several questions:
Is the result of the East German path of transition a catastrophe, or is it a
success? And in which respects do we have one German society, or still two
different German societies: a Western and an Eastern one? Did the transition
of East Germany from a communist state to a part of the Federal Republic
of Germany simply create a clone of West Germany, because all old institu-
tions got abolished and the former West German institutions got imported?
Or was a new society of its own formed, distinct from the old GDR and also
from West Germany? What role did the West German institutions play for
the outcomes we observe, and what role did the legacies of the GDR, incor-
porated in the life courses of the East Germans, play?
The other thematic focus of this book is on the life course. We want to
use the case of East Germany to unravel the complex linkages between the
macro worlds of structural and institutional change and the micro worlds
of individual life histories. General life course theory provides a systematic
schema to link individual lives with institutional configurations and social
structures in a diachronic fashion. Life courses interconnect historical time,
individual age, and process time. The aggregation of the life courses of whole
birth cohorts allows us to represent both the social structures of a given
society at various historical points in time and the processes by which their
change is mediated. In this sense, the observed life trajectories, on the one
hand, reflect structural and institutional changes; on the other hand, they
represent one of the causal mechanism of the transformation. Life courses
do then serve both as an object and as an instrument here. By observing life
course dynamics and outcomes as an object, we can describe the distribution
of life chances and their changes during the post-socialist transformation. By
using data on life histories as an instrument we can reconstruct institutional
and system changes.
Finally, in this book we are not just looking at the universal interweav-

30. 4 Mayer
ing of individual lives and social change, but on the impact of a very sudden
and very radical system change on life trajectories. One could expect that
by restructuring the whole fabric of society the post-socialist transformation
might have affected lives in an even more pronounced manner than has been
demonstrated for the “Children of the Great Depression” (Elder 1974) or
the “Children of the Chinese Cultural Revolution” (Zhou and Hou 1999).
What degree of continuity and stability could East Germans maintain under
the conditions of the “shock therapy” applied? Were the skills and compe-
tencies developed under conditions of scarcity and repression of any help in
the renegotiation and reconstruction of their lives? How specific was East
Germany among the former socialist countries, and how specific were the
impacts of its specific way of transformation on the individual life courses?
The analysis of life courses is particularly well suited for the study of
post-socialist transformation because individual biographies link the society
of origin and the society of destination. Individuals bring their biographical
past as resources and constraints into the transition process. There are sev-
eral other ways to study transformation processes, such as the post-socialist
transition of the former GDR (Schluchter and Quint 2001), for example, by
describing the change in institutional rules (Czada and Lehmbruch 1998,
Wiesenthal 1996), the transmission of property rights (Stark 1996, Stark
and Bruszt 1998), changes in mentalities and attitudes (Meulemann 1996,
Trommsdorff and Kornadt 2001), or the shifts in the power structure (Stan-
iszkis 1999, Szelényi and Szelényi 1994, Welzel 1997). In this book when
we employ the lens of individual life trajectories to describe and analyze the
processes and outcomes of the transformation in East Germany, we do not
believe that this approach can replace the other aforementioned modes of
analysis. Yet we believe that we can ask questions and add insights that are
not possible otherwise.
But, in turn, the study of life courses can also significantly profit from
studying such a sudden system change. Most of the knowledge we have
about the mechanisms underlying the linkage between life course transitions
and historical change stems from the evidence of stable systems and gradual
social change. This is due to the fact that, with some notable exceptions
(Elder 1974, Elder and Conger 2000), almost all life courses systematically
studied unfolded in the relatively stable times after World War II. Life course
patterns and mechanisms regularly found in these studies easily get a status
of law-like assumptions, and their embedding within these specific historical

31. Living Through the Post-Socialist Transformation in East Germany 5
circumstances falls into oblivion. The post-socialist transition offers a natu-
ral experiment to address the general questions of how institutional configu-
rations and structural conditions constrain and facilitate life trajectories,
and how earlier experiences and conditions affect later outcomes, because
contexts changed suddenly while the persons involved remained the same.
Analyzing life courses under the extreme conditions of system disrup-
tion should also allow us to come closer to answering questions about the
role of agency in life courses. Are persons largely subject to forces outside
their influence and control or do their personal assets, frames of decision
making, mentalities, and motives significantly contribute to the directions
their lives take? Sudden change should accentuate rather than diminish the
effects of personal characteristics, abilities, and dispositions (Caspi and Mof-
fitt 1993), and should therefore provide a good laboratory to assess the role
of personality and agency.
Thus we tie together four different but interrelated threads. We look at
post-socialist transition in general and at the specific case of East Germany.
We have in mind how large-scale social change is related to individual life
courses in general, and we study the particular processes that link life courses
to sudden system disruptions. We think, and we will hopefully demonstrate,
that these multiple perspectives are fruitful for both transition research and
life course research.
2 transition and transformation
So far we have used the terms transition and transformation interchangeably
in regard to their impacts on life courses. If these two processes were in fact
identical, this would result in a straightforward implicit research design.
One would just compare differences between East German life courses be-
fore and after the short transition period from 1989 to 1990 as effects that
could be attributed to the socialist and post-socialist society moderated by
the continuities embedded in individual biographies. Unfortunately, such a
research design would be far too simplistic. Besides system differences, we
also have to allow for (temporary or lasting) effects that have to be attributed
to the prolonged transformation process itself. In other words, it would be
highly misleading to conceive of the transition from communism to Western
democracy, from redistribution to market, simply as a quasi-linear process
with different paces of change or as a short, conclusive transition (see also

32. 6 Mayer
Burawoy and Verdery 1999: 16). Therefore, in this study, we take special
care not to restrict ourselves to a static comparison before and after the
transition but to pay special attention to changes people experienced during
the most important years of the transformation. We find at least two histori-
cal periods (before and after mid-1992) with very different institutional and
organizational conditions resulting in particular patterns of social mobility.
Quantitative life history analysis is especially useful for capturing impacts
that vary during the transformation process, because it traces the probability
of life events along a continuous time axis since the transition. However,
only comparative research allows us to separate specific consequences of po-
litical and economic transitions from other processes of social change. We,
therefore, employ a comparison with Poland to observe systematic variation
in the way and the timetable the transformation was engineered as well as a
comparison with West Germany to be able to differentiate “transformation
change” from a more common pace of social change.
In the remainder of this introductory chapter we make a first pass at
each of our four major themes—transition from communism, the East Ger-
man case of transformation, life courses and social change, and life courses
under conditions of sudden system disruption. In addition, we provide basic
information of the East German Life History Study (EGLHS) and give an
overview of the chapters of the book.
3 post-socialist transitions
In this book we are interested in the macro level of the post-socialist trans-
formation in a twofold manner. Looking in a deductive manner from the top
down, we ask what influences the properties of pre- and post-transformation
societies exerted on the working as well as private lives of East Germans.
Looking in an inductive manner from the bottom to the top we ask what
our observations about life courses tell us about the characteristics of the
origin and destination societies. The answers to the first question do greatly
depend on the way the transition is conceptualized and analyzed. Claus Offe
(1991, 1994) viewed the transformation as a triple transition: from a bu-
reaucratic one-party state to democratic forms of political decision making
(“glasnost”), from a planned economy to capitalism (“perestroika”), and
from statehoods defined by Soviet hegemonic rule to redesigned population

33. Living Through the Post-Socialist Transformation in East Germany 7
and territories (“European common house”). Detlev Pollack (1990) saw the
main deficiency of former socialism in its reduced form of functional dif-
ferentiation incapable to respond flexibly enough to economic, political,
and social demands. Thus, the transition was to lead to higher degrees of
flexibility and pluralistic differentiation. Eyal and his coauthors (1998)
paint the transition as a project of the Central European Bildungsbürger-
tum composed of former nomenklatura technocrats and intellectual dissi-
dents. In their book, Making Capitalism without Capitalists, they view the
transformation primarily as a change in the dominant form of power (from
sociopolitical to cultural capital) and a transfer of power between elites and
thus a process of class formation. Mayer (1996a) frames the transition as
a breakdown of discipline, conviction, and repression as dominant modes
of control and action coordination and a changeover to material incentives
as prevalent basis of action. Stark and Bruszt (1998) focus on the changes
in the definition of property rights and thus on the process of privatization
of firms and the rise of new hybrid forms of public and private ownership.
Kornai (1992) sees the hoarding of inefficient labor forces with too egalitar-
ian reward structures as a major shortcoming of the prior systems and thus
the shedding of excess labor power as a main dimension of the transition.
The integration of many socialist economies in a division of labor in produc-
tion dominated by the Soviet Union and their dependency on Soviet provi-
sion of oil greatly determined not only the economic implosion of the eight-
ies but also imposed a large-scale downsizing, restructuring of production,
and loss of markets for manufacturing goods. Finally, the former socialist
societies were paternalistic welfare states (Lepsius 1997), which could not
survive—among other reasons—because despite the relatively low level of
living standards they could not afford the many subsidies they granted to
their citizens for political reasons, for example, guaranteed employment,
housing, and family allowances.
4 (east) german uniqueness
East Germany reached statehood as the German Democratic Republic in
1949 as a consequence of the defeat of Nazi Germany in World War II and
the establishment of occupation zones by the four Allied Powers. Reduced in
territory by the Oder-Neisse line and its new Eastern border to Poland, East

34. 8 Mayer
Germany covered less than one-third of the geographical area and about
one-fourth of the population of postwar Germany.
1
The Soviet Union quickly
dispossessed the large estate owners, industrialists, and persons prominent
in the Nazi regime in its military zone after 1945. It also dismantled and
exported large parts of the manufacturing infrastructure of its military zone
to the Soviet Union and established communist rule by enforcing a united
party formed by Communists and Social Democrats. Until the construc-
tion of the Berlin Wall in 1961, about 3 million East Germans fled to West
Germany. They were mostly very qualified and belonged often to younger
groups of the former Bürgertum. This resulted not only in massive upward
social mobility for persons from farm and working class backgrounds, en-
hancing some degree of political legitimacy to the system, but also resulted
in a relatively homogeneous and egalitarian social structure. It also induced
a lack of and yearning for bourgeois culture, a deficit in cultural distinctions
that later was blamed for the low degree of attraction this socialist society
could inspire (Engler 1992).
Fostered by the increasing East-West confrontation, a huge Soviet mili-
tary presence, and exposed to permanent propaganda from West Germany,
the Communist SED party exerted tight control in all political, economic,
and cultural affairs. The secret police of the Staatssicherheit employed about
91,000 full-time functionaries and more than 100,000 informants penetrat-
ing all walks of life. On the other hand, after the workers’ revolt of 1953,
the SED was hesitant to exert too much pressure on workers. Many East
Germans had family ties to the West and received myriad parcels of food
and consumer goods in a situation of widespread shortages. This, together
with the almost total prohibition of travel to the West and the uncontrollable
exposure to West German radio and television in nearly all Eastern regions,
created a constant sense of economic and cultural relative deprivation.
A relatively stable period followed the building of the Berlin Wall, which
blocked the last escape route to the West. In the early 1970s even the West
German government under Chancellor Willy Brandt accepted the existence of
the GDR, established diplomatic relations, and provided financial payments
and credits in exchange for secure transit to West Berlin, travel permits for
West Berliners to East Berlin, and exit permits for East Germans to the West.
In the early 1970s, the SED massively extended the paternalistic welfare state
in the GDR with work premiums and a multitude of family allowances and

35. Living Through the Post-Socialist Transformation in East Germany 9
housing subsidies. From the early 1980s the economic position of the social-
ist system and its popular support gradually declined. East Germany sold off
many of its tangible assets in order to raise badly needed foreign currency
to compensate for manufacturing and consumer shortages. Ever more East
Germans applied for exit visas. Unable and unwilling to allow for economic
and political reforms, the German Democratic Republic “imploded” in the
summer and fall of 1989 when it became apparent that the Soviet Union
would not back the use of force against demonstrators. Mass exits via Hun-
gary and Czechoslovakia and mass demonstrations forced the breakdown of
the Honecker regime and led to the rise of new political parties. Government
by “roundtables” and a pro-unification outcome of the March parliamen-
tary election made any continuation of an independent, reform communist
GDR impossible. Under extreme time pressure representatives of the East
and West German governments negotiated the unification treaty basically on
West German terms. The economic and monetary unions and the political
union were put in place by July 1, 1990, and October 3, 1990, respectively
(Jarausch 1995, Maier 2000). East Germany was to be “incorporated” into
West Germany politically, socially, and culturally. The East German state,
party apparatus, and military were dissolved. Only the establishment of the
five East German Federal States (Mecklenburg Western Pomerania, Bran-
denburg, Saxony-Anhalt, Saxony, and Thuringia), the reconstruction of the
former communist party into the Reform socialist PDS, and the inclusion of
East Germans into the German parliament gave the East Germans their own
voice. But given the dismal economic situation and the transfer of West Ger-
man administrative, judiciary, entrepreneurial, and higher education elites,
this voice was weak. And the popular call for unification soon gave way to
widespread feelings of resentment to the imposed incorporation. The “shock
therapy” of rapid privatization of the economy, the favorable terms of cur-
rency exchange, and the premature rise of wages that reduced the labor force
by more than a third, was moderated economically but not psychologically
by programs of early retirement and generous social wages.
It also belongs to the uniqueness of the East German way of post-
socialist transformation that its destination was not a mixture between the
pre-socialist phase and a future to be defined as in most of the other tran-
sition cases. The destination was the West German institutional blueprint
of the Soziale Marktwirtschaft, the Rhenisch model of capitalism (Streeck

36. 10 Mayer
1997). Ironically, it was already in the 1980s that this model demonstrated
the positive sides of West German federalist and corporatist consensus and
coordination for the last time. It is characterized by coalition governments
based on rules of proportional rather than majoritarian voting system, by
power sharing between state and national governments, high skills and high
wages, economic competitiveness not least in the export sector, an indepen-
dent Federal Bank and a strong currency, sector-wide collective agreements,
trade union codetermination and low rates of industrial conflict, and by
high qualification levels due to the dual system of vocational training. This
model also meant corporatist autonomy in research, health, and welfare
institutions; a tightly woven net of social insurance such as unemployment
insurance; sick leave and health insurance; pensions and early retirement
schemes; free education, but also lower levels of women’s employment; a
highly selective system of secondary and higher education. Toward the end
of the 1980s it was already apparent that this West “German model” had
outlived its competitive advantages and financial soundness (e.g., in regard
to collective agreements, the uneven size of federalist states, the coupling
of social contributions and benefits to earnings, the generosity of welfare
payments, universities unfit for either mass or elite higher education, and
so on). The unification process, therefore, should have been a welcomed
opportunity to engage in institutional reforms. In contrast, governmental
and nongovernmental decision makers insisted on an almost wholesale ex-
tension of West German laws, rules, and institutions irrespective of whether
they were still worthwhile to be applied or especially helpful in the transfor-
mation process. As to the former, they consciously defended the status quo
especially out of fear of the diffusion of socialist practices (like public health
care centers, full women’s employment, daycare). And of the latter they were
truly convinced. In the end, the very high time pressure for unification—just
a couple of months—probably did not leave much scope for joint institu-
tional reform (Schäuble 1991).
To identify particularities of the East German path of societal transition
and to judge results of the economic and institutional reform, our book in-
cludes comparisons with West Germany and Poland. Poland provides a ref-
erence point to assess the specific pros and cons of the East German path of
transition. The case of East Germany has often been regarded as too special
to be included into the lively debates on transition in Eastern and Central

37. Living Through the Post-Socialist Transformation in East Germany 11
Europe. And in much other comparative research, which includes Germany
as a whole, East Germany is left out.
5 life courses and social change
In this section we want to introduce some of the fundamental concepts of
general life course theory. By the term life course sociologists denote the
sequence of activities or states and events in various life domains spanning
from birth to death. The life course is thus seen as the embedding of indi-
vidual lives into social structures primarily and institutional settings in the
form of their partaking in social positions and roles, that is, in regard to
their membership in institutional orders. The sociological study of the life
course, therefore, aims at mapping, describing, and explaining the distribu-
tion of persons into social positions across the lifetime. One major aspect of
life courses is their internal temporal ordering, that is, the age distributions
at various events or transitions, the relative duration times in given states
(activities) as well as the sequencing of events and states.
How do order and regularities in life courses come about? Sociologists
primarily look for three mechanisms to account for the form and outcomes
of life courses. The first mechanism is the degree and kind to which societies
are internally differentiated into subsystems or institutional fields (Mayer
and Müller 1986). This is often taken to be the most obvious and important
mechanism. The second mechanism lies in the internal dynamic of individual
lives in group contexts. Here, one searches for conditions of behavioral out-
comes in the prior life history or in norm-guided or rationally purposive
action. The third mechanism derives from the basic fact that it is not simply
society on the one hand and the individual on the other that are related to
each other, but aggregates of individuals in the form of populations such as
birth cohorts or labor market entry cohorts (Mayer and Huinink 1990).
Let us illustrate each of these three life course mechanisms in turn. How
do institutions corresponding to various subsystems shape life courses? The
educational system defines and regulates educational careers by its age-
graded and time-scheduled sequences of classes, its school types and tracks,
its institutions of vocational and professional training, and higher learning
with its hierarchical and time-related sequence of courses and certificates.
Labor law defines who is gainfully employed and who is unemployed or

38. 12 Mayer
out of the labor force and, thus, employment trajectories. The occupational
structure defines careers by conventional or institutionalized occupational
activities, employment statuses and qualification groups, segmentation, and
segregation. The supply of labor determines the opportunity structure and,
thus, the likelihood of gaining entry into an occupational group or of change
between occupations and industrial sectors. Firms provide career ladders
and the boundaries for job shifts between firms and enterprises by their
internal functional and hierarchical division of labor. In a similar manner,
the institutions of social insurance and public welfare define the status of
being ill, the duration of maternity leave, the age or employment duration
until retirement, and so on. Family laws define the boundaries between being
single, living in consensual unions, being married, or divorced.
The second mechanism for shaping life courses focuses on life trajec-
tories and their precedents. Descriptively, research tends to concentrate on
transition or hazard rates, that is, the instantaneous rates at which a well-
defined population at risk makes certain transitions, for example, into first
employment, first motherhood, retirement, and so on, within given time
intervals. The explanatory question for life course research then is whether
certain life course outcomes are shaped not only by situational, personal,
or contextual conditions, but also by experiences and resources acquired
at earlier stages of the biography such as incomplete families in childhood
(Grundmann 1992), prior job shifts (Mayer et al. 1999), prior episodes of
unemployment (Bender et al. 2000), educational careers (Henz 1996), or
vocational training and early career patterns (Hillmert 2001a, Konietzka
1999, Solga 2005).
The third mechanism that one can look for in unraveling patterns in life
courses has to do with the fact that it is not single individuals but popula-
tions that are allocated to, and streamlined through, the institutional fabric
of society across the lifetime—for example the size of one’s cohort, as well
as the preceding and succeeding cohorts, influences individuals’ opportuni-
ties way beyond individual or situational conditions (Hillmert 2001b, Ry-
der 1965, 1980). Similarly, the dynamics of union formation and marriage
through which one’s own chances to find a partner are shaped change over
time depending on the behavior of others searching at the same time (Hernes
1972, 1976).
From the perspective of sociology, then, life courses are not considered

39. Living Through the Post-Socialist Transformation in East Germany 13
as life histories of persons as individuals, but as patterned dynamic expres-
sions of social structure. These dynamics operate in populations or subsets
of populations, are governed intentionally or unintentionally by institutions,
and are the intentional or unintentional outcomes of the behavior of ac-
tors. Patterns of life courses are, however, not only products of societies
and a part and parcel of social structure but also important mechanisms
for generating social structures as the aggregate outcome of individual steps
throughout the life course. One transparent example of these processes is
evident in the fact that the age and cohort structure of a population is the
highly consequential result of a multitude of fertility behaviors and deci-
sions. Likewise, the employment structure is the outcome of a multitude of
individual employment trajectories.
The relation to historical time is crucial for the sociological study of life
courses because life courses are embedded in definite strands of historical
periods as well as in the collective life history of families and birth cohorts.
Life courses are subject not only to historical circumstances at any time
but also to the cumulative or delayed effects of earlier historical times on
the individual life history or the collective life history of birth cohorts (or
marriage cohorts or employment entry cohorts). Social change impacts life
courses in several ways. First of all, individuals are at any time in their lives
exposed to forces from the larger socioeconomic context such as business
cycles, legal rules and policies, and cultural climates. Technically such im-
pacts are measured as period effects. Second, historical impacts in certain
life phases are often especially consequential for later life. For instance, ad-
verse conditions at the time when crucial decisions have to be made in regard
to schooling, training, labor market entry, and family formation can impair
life trajectories in the long term (Brückner and Mayer 1995, Hillmert and
Mayer 2004). Such impacts can be captured as age effects when they occur
relatively uniformly across historical time or as cohort effects when they dif-
fer across historical time.
Finally, besides age and historical time, process time is an important
element for life course outcomes. Duration of exposure to risk or opportuni-
ties can lead to cumulative advantages and disadvantages. Age can operate
either as a liability or as an asset. In our context process time is of special
interest in several ways. The transformation threatened the accumulation of
experiences, skills, and entitlements earned during the socialist past and, as

40. 14 Mayer
an opportunity, it started the clocks anew for occupational careers. Also, the
transformation started a process time by itself with exposure to new risks
and opportunities.
Under normal conditions life courses are subject to social and economic
change primarily through the prevalent institutional rules that constrain and
facilitate individual decisions throughout life and through the opportunities
that individuals face at important life junctions. As members of given birth
cohorts, persons are exposed to positive and negative risks particular to
specific historical periods. Their life chances depend on the economic cir-
cumstances of their parental families during childhood and adolescence, the
opportunities for education and training, and, crucially, on the labor market
situation when they enter employment and start their occupational careers.
That adverse economic conditions in early adulthood can be consequential
for the whole of adult life despite booming economic growth in later years
(Brückner and Mayer 1987, Elder 1974) leads to the assumption that there
are “sensible phases” (Blossfeld 1988) in the life course when external con-
ditions are especially consequential. Also being a member of a very big or a
very small cohort can have massive impacts on the collective later life history
(Easterlin 1980, Hillmert and Mayer 2004).
Applied to our case, what are the central questions suggested by life
course theory? First of all, how does the historical context shape life courses,
that is, how did the transformation period affect the lives of East German
women and men? To what degree could they continue their prior life pat-
terns and to what extent were their lives disrupted and steered into new
directions? Second, how do institutional configurations and structural con-
ditions constrain and facilitate life trajectories? The post-socialist transition
is a “crucial experiment” in this regard because the institutional context
changed suddenly while the persons involved remained the same. Third, how
do experiences and conditions early in life affect later outcomes, that is, how
did the experiences East German women and men had in the former GDR
shape their trajectories through the transformation? To what extent could
they retain the value of their economic, cultural, political, and social capital?
To what extent could they convert resources accumulated in the GDR for
their new starts after 1989? Who were the winners and who were the losers
of the transformation? Fourth, did the transformation impact members of
different generations and age groups similarly or differently? How did birth

41. Living Through the Post-Socialist Transformation in East Germany 15
cohorts differ in their vulnerabilities during the transformation and in the
opportunities they could make use of? Fifth, what impacts did experiences in
the earlier phase of the transformation have on later outcomes? How did the
transformation process itself channel the life trajectories and influence the
life chances of East Germans? Sixth, how do the life courses of East Germans
differ from those of West Germans who were also exposed to accelerated
socioeconomic change in the 1990s? Seventh, how similar or different have
the transformation experiences in the lives of women and men been? Can
we identify trends toward increasing equality of opportunity, or has gender
inequality remained constant or even increased?
6 life courses under conditions
of sudden system change
Life courses are in many ways shaped by the institutional configuration of
given societies. Cross-national differences of life course patterns suggest
strong institutional effects that are, however, hard to prove (Mayer 1997,
2001, forthcoming). The transformations of former socialist societies entail
a sudden and almost total change of the institutional setting and should
therefore provide a crucial natural experiment for testing the strength of
institutional mechanisms. But as we argued above, life courses are not just
products of each short historical period. They are also and probably even
more cumulatively shaped across age and later outcomes are contingent on
earlier conditions, experiences, identities, and decisions. Persons enter peri-
ods of upheaval with their past biographies and might be increasingly resil-
ient to change the older they are. Thus, the former “socialist lives” must be
assumed to act as specific constraints and resources for the challenges im-
posed by the transformation. In times of a disrupting system change, people
may have a special need to cling to some degree of continuity in some areas
of life while they are forced to change in others.
Life course theory suggests that the initial endowment with resources
may be especially consequential in times of major and sudden disruptions.
Glen Elder (1974) has shown in his study of the “Children of the Great
Depression” how differential family assets led to a pronounced divergence
in later life pathways via a mechanism of accentuation. Caspi and Moffitt
(1993) argue that personality characteristics show most salience in times of

42. 16 Mayer
sudden change and turbulence but are also more vulnerable to modification.
Because the transition to post-communism in itself implies a change from a
more egalitarian and homogeneous society to a more differentiated society
with a larger degree of socioeconomic inequalities, tendencies toward inter-
individual differences should have been even more acerbated.
The breakdown of the socialist systems interrupted the daily lives of
their citizens in manifold ways. They had to deal with an unfathomable tax
system, a stratified school system, and different postal codes. They had to
adapt to a new legal system not only in regard to opportunities of property
ownership and self-employment, but also in the realm of family law. They
had to become familiar with a different set of rules for social insurance and
welfare entitlements, for example, in regard to health care, housing subsi-
dies, unemployment benefits, and pension rights. They especially valued the
abolition of restrictions on choices of places of residence, occupation, places
of work, and travel.
But the major disruptions resulted from the breakdown of the socialist
state apparatus and the command economy. In East Germany, large groups
lost their employment and status as functionaries of the party, the national
state apparatus, the mass organizations, and as soldiers of the border troops
and (partially) of the military. The career advantages enjoyed by party
members were endangered. The loss of economic integration within the
COMECON division of labor in industrial production and the rapid in-
clusion into the West German economy exposed the low productivity of
East German firms, their lacking supplier and customer networks outside
the COMECON and their difficulties to suddenly adapt to different mar-
kets. This led to a massive shrinking of the labor force in agriculture and
manufacturing. As a consequence, all workers faced a devaluation of their
skills and many of their former status entitlements. To maintain their posi-
tion or line of work, retraining became mandatory even for older workers.
Suddenly, a rigidly regulated labor market with high levels of employment
and employment stability was transformed into a labor market with much
lower levels of protection. The rapid privatization of firms meant the loss of
privileges of seniority, firm-internal positions of authority, and in many cases
the immediate or delayed loss of employment. Early retirement programs
allowed workers above the age of 54 to retire and to claim pensions. We
can therefore expect that the impacts of the transformation on life courses

43. Living Through the Post-Socialist Transformation in East Germany 17
were most pronounced in the disruption and termination of employment
trajectories, occupational careers, class position, and level of social status.
Accordingly most of the analyses in this book concentrate on these areas.
When we ask for potential elements of continuity and stability in the
area of work lives, then two aspects are likely candidates: occupational cre-
dentials and private bonds. One aspect is the educational and vocational or
professional credentials East Germans had acquired before the transition.
Because firm-specific skills were likely to be devalued, formal credentials
were likely to gain special significance in the renegotiation of employment
conditions both within existing firms to be restructured and in the case of
attempts to find employment with new employers. In the case of the East
German transformation, the role of credentials was strengthened by the pro-
vision of the Unification Treaty of July 1990, which formally acknowledged
the continuing validity of credentials acquired in the GDR. East German
society was similar to West German society in the high degree to which the
training system and labor markets were occupationally structured. There-
fore, we can expect that occupational and professional identities remained
an important source for maintaining a sense of continuity and self-worth.
Private lives were also affected but in more indirect ways. The web of
social relationships underwent a massive transformation. The massive con-
trol imposed by state and party was counteracted by relatively closely knit
family ties during socialist times. Would they endure or weaken under the
new competitive pressures of work and consumption? Also, under the for-
mer severe conditions of scarcity social relations were an important resource
in the access to goods and services. Would they be maintained after this
function became much less important? Because the private sphere of family
networks and friendship relationships were much less subject to institutional
disjuncture, one can expect that they would be relied on in the turbulence
brought about by the transformation.
As we argued above, the impacts of socioeconomic change on life
courses should systematically vary with age and position in the labor force.
Comparably younger persons still had a long working life before them at the
time of transition and were therefore more likely to invest in job changes and
retraining. They can also be expected as having been more attractive for new
employers and therefore better able to make use of newly arising opportuni-
ties in contrast to older workers.

44. 18 Mayer
7 the east german life history study
Our book is also a monograph presenting the major results of the East Ger-
man Life History Study. The East German Life History Study is part of the
bigger research program of the German Life History Study started in the
early 1980s in West Germany. To complement this study after German re-
unification, we conducted the East German study between 1991 and 1992
as a survey of retrospective and life course interviews with East German men
and women belonging to five different birth cohorts (1929–31, 1939– 41,
1951–52, 1959–61, and 1971), supplemented by two panel waves in 1993
as well as in 1996/97. In the appendix we provide essential methodological
information. This information base is supplemented by other longitudinal
data from the German Socio-Economic Panel (SOEP) for the East German–
West German comparison, and by data of the Polish Social Structure and
Social Mobility Panel and the Polish 1971 Cohort Study for a comparison
with Poland.
8 overview of the chapters
In the following section we provide a short overview of the chapters in this
book. Altogether it is structured into three parts. Chapters 2 and 3 provide
institutional and historical background information on the former GDR and
the unification process. Chapters 4 to 8 contain empirical analyses to vari-
ous aspects of life courses and specific groups in the transformation: indi-
vidual characteristics, the context of firms, women, elites, and class mobility
as well as changes in family formation. Chapters 9 and 10 look at “softer”
areas: social networks and personality dispositions—how they affected the
transformation and were affected by it. Chapters 11 and 12 draw system-
atic empirical comparisons to West Germany and Poland, and Chapter 13
highlights a number of controversial issues and how the book helps solving
or clarifying them.
In Chapter 2, “Society of Departure: The German Democratic Repub-
lic,” we address the question from which kind of society the East Germans
entered the process of reunification. We ask for those characteristics of the
former society of the German Democratic Republic that can be assumed
to have been most salient for the process of transformation and the way it
was experienced. As a socialist state, the GDR was widely assumed to be

45. Living Through the Post-Socialist Transformation in East Germany 19
a repressive, authoritarian system where politics pervaded both public and
private lives. As a centrally planned command economy it was assumed to
have rigidly controlled working lives and economic processes. As a paternal-
istic welfare state it was committed to gender equity, employment friendly
family policies, and fairly homogeneous standards of living. On the basis of
our own prior studies of life histories of GDR citizens, we check such claims
and cast some doubts, among else, on the degree to which the GDR actu-
ally succeeded to control and regulate the lives of its citizens, to effectively
equalize the opportunities between men and women, or to do away with
invidious status distinctions. Although the GDR regime was less repressive
than it appeared and aspired to and often even triggered individualistic re-
sponses as flexible adaptation to control and material shortages, the chapter
nonetheless concludes that the biographical baggage East Germans carried
over from their GDR past might have proven more as a liability than an asset
in the transformation.
Chapter 3, “A ‘Ready-Made State’: The Mode of Institutional Transition
in East Germany After 1989,” provides a condensed history of the political
and institutional aspects of East German transformation. Four characteris-
tics make the East German transition path unique in comparison with other
cases of post-socialist transitions. First, by push from the West and pull from
the former GDR, Germany was quickly united with the Federal Republic of
Germany and, with many consequences, by accession rather than merger.
Second, by pressure of time, but also by conscious political intent, almost
all West German institutions were introduced in or, as many Easterners saw
it, imposed on the former GDR. Third, East Germany was the first social-
ist country to be exposed to the shock therapy of a very rapid and—in
comparison—extensive process of privatization. The selling and restructur-
ing of firms resulted in a labor force more than a third smaller and 230 bil-
lion Euros in debt. Fourth, the introduction of private ownership and free
markets was complemented by massive transfer of financial supports from
West to the East in the form of direct subsidies (between 80 and 150 billion
Euros annually) and shared social insurance funds. As a result, East Ger-
mans enjoy higher real incomes, but also suffer from lower rates of growth
and higher degrees of deprivation and alienation than their former socialist
neighbors.
Chapter 4, “Old Assets, New Liabilities? How Did Individual Char-
acteristics Contribute to Labor Market Success or Failure After 1989?,” is

46. 20 Mayer
the empirical centerpiece of the book. It examines, in a number of arenas,
the role that resources and experiences acquired in the former GDR played
as conditions for success and failure in the new labor market. This involves
several aspects. One is the issue of whether differences in skills remained im-
portant or became even more significant after the transition or whether the
arbitrariness of structural location in regions, firms, or sectors outweighed
individual characteristics. The second issue is whether educational and oc-
cupational achievements or acquired political capital helped more for main-
taining or improving one’s job situation. The third issue is whether specific
biographical experiences like prior occupational mobility proved to be assets
under the new circumstances. In answering these questions, at the same time
the chapter informs about the relative fortunes of women in comparison to
men and unravels how various labor market processes varied in intensity
across the stages of the transition. Thus, we get a glimpse at open and closed
“Windows of Opportunity” as well as their beneficiaries and victims. Sev-
eral findings stand out: Prior credentials and qualifications, age, and gender
proved to be most fateful for fortunes in the transformation labor market.
High skilled, younger males did better than less skilled, older women (among
the latter with the exception of semi-professionals and professionals). Prior
experiences of occupational and employment shifts were surprisingly more
a liability than an asset. The findings also demonstrate marked phases in the
transformation process. The phase until mid-1992 was a period of very high
labor turnover, but also of the opening of new opportunities, while in the
period thereafter job exits were still frequent while chances for reentry were
very dim. Overall, the system rupture, albeit a collective experience, still
led to diverse outcomes between groups and increased rather than leveled
socioeconomic inequalities.
While Chapter 4 looks at the aggregate outcomes and processes, Chap-
ter 5, “Firms and Fortune: The Consequences of Privatization and Reor-
ganization,” focuses on one of the most important mechanisms of change,
that is, the closings, privatization, and restructuring of firms. Most of what
happened to East Germans after 1989 happened as a consequence of the
fortunes of their work organizations and of new personnel strategies of em-
ployers. And, conversely, most of the restructuring of the East Germany
economy was achieved by reconfiguring working lives, predominantly by
involuntary shifts between firms and job loss. Until 1996 more than four out
of ten had experienced a spell of unemployment and almost three-fourths

47. Living Through the Post-Socialist Transformation in East Germany 21
of our respondents had left the place where they had worked in 1989. This
applied to four out of five in agriculture but only one out of two in the
public sector. Early privatization helped the remaining workers in the firms
concerned to keep their employment in contrast to employees of firms that
were privatized later. This kind of selection of risks also manifests itself in
the fact that job loss was lower under new West German owners than under
East German ones. Those East Germans who could hold onto their firms
were also much more likely to be able to stay in their former occupations,
while firm shifts were often accompanied by occupational changes as well.
Thus, the German labor market model of occupational segmentation did not
work well in the context of transformation. Under the perspective of firm-
bound labor markets, the East German transformation led to cumulative
processes of exclusion brought about by reshuffling and shedding of labor.
In regard to the periodization of the transformation the chapter corroborates
the distinction between an early phase until mid-1992 with predominantly
collective risks and strong sectoral dynamics, and a period after mid-1992
where labor market fortunes diverged on the one hand between those who
were pushed out and those who remained, but also within the group of those
still in work because the economic situation of firms and their personnel
strategies diversified.
Chapter 6, “Lost in Transformation? Disparities of Gender and Age,”
focuses on the relative fortunes of women in the transformation: How are
gender and life course stage interlinked with respect to employment out-
comes during the transformation of East Germany? Was there a generation
of women who were able to realize employment outcomes comparable to
men? If so, why was this the case for a particular generation but not for
others? These questions touch on the issue of the significance of age for
employment prospects in a rapidly changing occupational structure. Age
commonly signals employment experience, but it might turn into a liability
if the related knowledge is devalued as a result of changing economic condi-
tions. Two employment outcomes are investigated, one of defeat and one of
success: becoming and remaining unemployed and obtaining and sustaining
positions of authority or stable employment positions. Over the course of
the 1990s a shift occurred in the gender regime in East Germany and thus
a partial convergence toward the gendered arrangement prevalent in West
Germany, with some evidence of continuing differences between both parts
of the country. This shift involved a move from a dual-earner/state-carer

48. 22 Mayer
society toward a dual-earner/female part-time homemaker arrangement, in
which men are employed full time while their partners hold part-time jobs
and retain the majority of care-giving responsibilities. This shift resulted
primarily from some voluntary reduction in East German women’s labor
supply, compounded by severe demand-side constraints that hit women es-
pecially hard. However, in this macro-level account of social change, the
degree to which different generations contributed to that development re-
mains hidden. Was there a change across cohorts toward a more traditional
division of paid and unpaid work within families? Were women with poor
employment prospects in each cohort affected to a similar extent, resulting
in an overall employment disadvantage for women? Or did both younger
and older women bear a disproportionate disadvantage?
With respect to transitions to unemployment, only men of the middle
cohorts were in a better position compared to older and younger men and
to women of all cohorts. In the process of downsizing and firm closures,
“middle-aged” men were preferred by employers. This refers particularly
to men with family responsibilities, whereas those commitments had the
opposite impact on women’s employment prospects. In this regard, gender
inequality was even greater for the “middle generation” than for the others.
Although unemployment rates were highest among members of the youngest
and the oldest cohorts, gender differences were less noticeable. Among men,
reentering employment after periods of unemployment was hardly affected
by their age but among women, leaving unemployment was more likely and
thus unemployment episodes were shorter the younger they were. Reenter-
ing employment after periods of unemployment depends to a much greater
extent on age for women than for men. Therefore, the relative chances of
women to escape unemployment were worse in the oldest cohort, followed
by the “middle generation,” and best in the youngest cohort. In that sense,
the restructuring of the East German labor market is a good illustration of
a situation where age and gender inequality (and possibly age and gender
discrimination) are not simply additive but tend to be mutually reinforcing.
With respect to holding and keeping positions of authority, evidence shows
that women born around 1952 were somewhat more successful than older
or younger women compared to men of their age. Women of the youngest
cohort needed slightly more time than men to find a stable job that corre-
sponded to the level of their qualifications. Overall, success and failure did
not universally follow the same gendered pattern across cohorts. Neverthe-

49. Living Through the Post-Socialist Transformation in East Germany 23
less, it is safe to say that women of the oldest cohort were particularly disad-
vantaged as indicated by their exceptionally long unemployment episodes,
their high incidence in employment positions in the secondary labor market,
and their low presence in middle-level leading positions. This is even more
remarkable because men of this cohort lost employment opportunities and
positions of power and prestige disproportionately as well.
Chapter 7, “The Rise of Meritocracy? Class Mobility in East Germany
Before and After 1989,” examines the class structure and class mobility in
East Germany before and after 1989, paying special attention to the chang-
ing role of political capital. Two analytical perspectives are followed: so-
cial mobility as a process of transformation of the class structure and the
life course as a process of continuity or discontinuity in class membership.
The GDR started with some opening of the class structure and ended with
a quite closed mobility regime. The gap between the top and the bottom
increased over the generations as the social structure became politically en-
trenched. Mobility chances were not only a matter of origin, but also a
matter of a second selection criterion “political loyalty.” Access to the upper
service class was increasingly restricted to university graduates and educa-
tional opportunities in general were differentially distributed according to
social origin and political loyalty. In this sense, meritocratic allocation in the
GDR was ideology, but not practice. For the time after 1989 our empirical
findings show that the rate of class reproduction stayed rather high. Class
restructuring was mainly brought about by massive early retirement, and an
enormous extent of unemployment (stratified by age, gender, and class posi-
tion in 1989), as well as an increasing gender difference in terms of access to
privileged class positions. These are all well-known patterns of job competi-
tion in market societies. What is special in the East German context is their
astounding extent. The answer to the question raised in the chapter title
“The Rise of the Meritocracy?” is affirmative. Political loyalty lost its advan-
tage. The political segmentation of the class structure was replaced by more
meritocratic recruitment patterns. This rise of meritocracy has, however, the
slightly bitter taste that—among else—it “transferred” the blocked access
to upper service class positions for the younger generation before 1990 into
handicaps for the job competition after unification.
While disruptions in working lives is indisputably the life domain where
the system transformation created the biggest turbulences, impacts on fam-
ily lives were also considerable. The consequences for marriage and fertility

50. 24 Mayer
behavior in East Germany after unification were drastic and encompassing.
Age-specific marriage and fertility rates dropped at all ages in 1991 and
the mean age at marriage and family formation rose. This resulted in an
unprecedented decline in total fertility and marriage rates. They have only
very gradually recuperated since. Chapter 8, “Family Formation in Times
of Abrupt Social and Economic Change,” compares the fertility patterns
of East German women born in 1971 with those born 1959–61. It pro-
vides descriptive statistics on first birth, second birth, and first marriage.
To highlight just one finding, at age 26 only about 40 percent of the post-
unification cohort (the 1971 cohort) had a first child, while for the pre-
unification cohorts (1959–61 cohorts) this applied to roughly 85 percent
then. This shows how drastically changes on the macro level manifest them-
selves in individual life course patterns. Beyond that, the chapter investigates
the extent to which the employment characteristics of both women and their
partners influenced first births in East Germany. Two potential explanations
for the postponement of fertility are tested: “women’s work commitments”
and “economic uncertainties.” Being faced with a more competitive labor
market and greater career options, particularly highly educated women
should have been inclined to postpone parenthood. Unemployment and other
forms of employment uncertainty should lead to a postponement of family
formation. Two major results stand out. First, the increase in educational
participation and the stronger incompatibility of child rearing and education
explains a good part of the postponement of first birth after unification.
Second, against expectations, employment uncertainties do not under all
circumstances contribute to delayed fertility. On the contrary, unemployed
women display significantly higher first birth risks than employed women.
A further question is how the East German behavior can be understood in
the context of fertility in transition countries. The unprecedented drop in
annual birth rates dominated the popular debate. Almost fifteen years after
unification, it is clear that this fertility decline was primarily due to the post-
ponement of first birth to higher ages. However, a high age at first birth is
not necessarily an indication of a particular crisis-related behavior. East Ger-
mans are still younger at first parenthood compared to their counterparts in
West Germany. In 2002, roughly 75 percent of the East but only 60 percent
of the West German women of the 1971 cohort had a first child.
There are widespread beliefs that social networks in the GDR networks
were built less on choice and achievement and more on close-knit commu-

51. Living Through the Post-Socialist Transformation in East Germany 25
nities in family and the workplace. Moreover, social relations in a socialist
society may have been precious as a resource to obtain scarce goods and
services and as attempts to maintain some degree of uncontrolled private
sphere. If so, the East German transformation should have led to extraor-
dinary changes in the density and character of such networks. Chapter 9,
“Community Lost or Freedom Gained? Changes of Social Networks After
1989,” investigates the patterns of social networks before 1989 and after the
first periods of transformation in order to assess the impacts of both system
change and transformation. The core family especially proved to be a haven
of stability in an unstable environment and, moreover, a most reliable buffer
against individual strains and losses. In contrast, the formerly close social
networks centered on the workplace did not survive.
In most of this book individuals enter the process of transformation as
a bundle of both biographical and concurrent characteristics as well as as
members of social categories and networks. Yet, as agents and purposive
makers of their fortunes in challenging times, they do not come to surface
directly. In Chapter 10, “Spirals of Success and Failure? The Interplay of
Control Beliefs and Working Lives in the Transition from Planned to Mar-
ket Economy,” we are taking up this alternative perspective. The specific
question addressed here is whether the situation after 1989 opened up new
avenues for creating and mobilizing effort and self-initiative. The chapter
introduces the concept of control beliefs in the contexts of working lives and
abrupt system change and investigates on the basis of three waves of longi-
tudinal data whether personality dispositions such as control and efficacy
beliefs differentiated actors in their coping with new and adverse conditions
and whether massive changes in social context and one’s individual life in-
versely changed personality dispositions. The results presented show that
the most frequent working life transitions—moves into unemployment and
downward mobility—were not driven through perceived control during the
whole period under observation from the very beginning of the transforma-
tion until 1996. However, to achieve the comparatively infrequent upward
moves, East Germans could profit from internal control beliefs. This only
limited impact of control beliefs is quite astonishing and against all expecta-
tions for a situation of abrupt social change. Structural forces seem to have
been overwhelming for the fate of most East German employees. Inversely,
perceived control was strongly influenced by positive and negative employ-
ment and work experiences. Thus, the notion of a “mutual interplay” of

52. 26 Mayer
individual development and the life course may be true, but not necessarily
and always in the sense of reciprocal relationships. Influences of the life
course on personality were stronger than the reverse. And, at least in our
case, the effects of personality were not amplified and accentuated under
conditions of massive external change but rather even institutions under
stress and in transformation could through the conditioning of life course
outcomes shape personalities. Accentuation occurred, that is, but rather as
an outcome than as a cause.
In the case of Germany, the result of either transition or transformation
seemed to be highly fixed by political assent of the East Germans, the joint
unification treaty, the political will of the Kohl government and massive
financial transfers (Chapter 3) as well as a superimposition of West German
cadres (Chapter 7). However, such a view neglects that in the late 1980s
and 1990s the West German economy and society were a far cry from being
in stable equilibriums. Like in other advanced countries, pressures to adapt
to new European and global competitive conditions, declining revenues to
finance the welfare state, and challenges by the new information and bio-
medical technologies had been building up for some time. Unification could
have been a welcome opportunity to upgrade the institutional framework in
West and East Germany at the same time, and also to transfer more modern
institutions, like the organization of community medicine, health insurance,
childcare, and the employment participation of women from the East to
the West. This opportunity was not realized, and it seems that unification
slowed down rather than accelerated the reforms necessary for economic
competitiveness and viable social insurance. In such a situation there was
even the chance that East Germany would, through radical privatization,
labor shedding, and renewal of production, infrastructure, and services, sur-
pass West Germany and become the more modern part of Germany.
The metaphor of transition suggests a path from a socialist economy,
polity, and society to a fixed and known destination: capitalism, democ-
racy, and stratified pluralism. The metaphor of transformation leaves open
whether there is one or multiple destinations and whether the character
of the transformation system itself will affect the outcome (Burawoy and
Verdery 1999: Fn. 1). In Chapter 11, “Comparing Paths of Transition: Em-
ployment Opportunities and Earnings in East Germany and Poland During
the First Ten Years of the Transformation Process,” we use comparisons
to Poland for three purposes: to document how exceptional the East Ger-

53. Living Through the Post-Socialist Transformation in East Germany 27
man rules of transformation were in comparison to other countries in East
Central Europe, to show whether these exceptional rules led to exceptional
results, and in doing this, to pinpoint the specific successes and failures of
the East German case. The development of earnings is at the heart of how
countries move away from state-controlled redistribution toward market-
type exchange, because the remuneration rules address questions of market
autonomy, bargaining power of old and new interest groups, and labor mar-
ket institutions generating different patterns of social inequalities. We find
some striking commonalities between the two cases despite diverging insti-
tutional preconditions and strategies of transition. In both East Germany
and Poland, education and training emerge as predominant determinants
of individual earnings. Labor force experience based on specific rather than
general skills was devalued in both countries. Furthermore, the earnings
distance between jobs with high skill levels (managers and professionals in
East Germany, managers in Poland) and skilled work widens. Third, con-
trary to the market transition theory put forth by Nee (1989), we found
very severe relative losses of earnings opportunities for entrepreneurs and
the self-employed in both countries over the first transition years. Besides
these commonalities, important differences between the two countries come
to surface. First, in Poland a successful “owner capitalism” evolved to some
degree during the second five-year period under observation, while East Ger-
man entrepreneurs even lost ground against strong competition from West
German trade, services, and industrial “conquerors.” Second, in East Ger-
many education and training only pay off in jobs with matching high skills,
whereas in Poland education and training seem to pay off across the whole
range of the occupational structure. Which of the two pathways was more
successful or more painful? Seen from the angle of individual welfare, both
pathways brought about mixed blessings. In East Germany the reunifica-
tion provided a level of material improvements unknown in Poland and in
any other transition country. However, the first years of transformation led
to an amount of discontinuities in employment careers and even exclusion
from the labor market, which not only considerably exceeded those found in
Poland, but also tended to have become stable rather than temporary. In Po-
land the transition shock consisted of a highly increased risk of considerable
real earnings losses in the first phase of transformation. At the same time, oc-
cupational stability was higher there. For later years, the Polish development
toward market economy can be considered a success story. Backed by solid

54. 28 Mayer
economic growth, unemployment risks were reduced, broad segments of the
population experienced substantial upward mobility in terms of real wages,
and general opportunities for successful self-employment improved.
Chapter 12, “The Quest for a Double Transformation: Trends of Flexi-
bilization in the Labor Markets of East and West Germany,” takes up the
crucial area of labor market regulation and labor market dynamics to ad-
dress the question whether the two parts of Germany were developing into
the same direction and with the same pace of change during the 1990s. In
particular, the empirical analyses focus on job shift patterns, unemployment,
and the implementation of internal as well as external flexibility measures.
As to the major findings, the results rather support the view of a simple ex-
port of outdated West German regulations to the East, leading in both East
and West Germany to low dynamics, and a sharp division between insiders
and outsiders in the labor market. In the years observed, between 1993
and 2002, West Germany exhibited more downward moves—an erosion of
within-firm promotion entitlements and of seniority rules. However, this rise
in external flexibility was rewarded neither by more upward mobility within
the firm, nor by opening up job shifts between firms or creating new jobs.
Thus, East Germany does not seem to follow a road different than that of
West Germany. The pace of flexibilization is about the same in most respects
in both parts of Germany, but due to the more severe initial situation in East
Germany, the signs of a labor market catastrophe are more visible there, as
exemplified in the double amount of unemployment. More important, there
is no trend to show that East Germany will reach, at least, the still problem-
atic West German level of growth and employment. Rather, the gap even
widens. In other words: the somewhat lesser regulation in the East does not
help to avoid unemployment, and there is also no trend of improving the
low upward mobility.

55. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

56. mukanasi enkä tahtoisi jäädä jälelle." Dareios ihastui suuresti
ehdoituksesta ja vastasi hänelle näin: "Lesbolainen vieras, jahka olen
terveenä palannut kotiini, niin ilmesty kaikin mokomin luokseni,
hyvillä töillä palkitakseni sinua hyvästä neuvostasi."
98. Näin lausuttuaan ja tehtyään kuusikymmentä solmua hihnaan,
hän kutsui puheilleen ioonilaisten itsevaltiaat ja lausui näin: "Ioonian
miehet, aikaisemmin sillasta lausumani päätös jääköön sikseen.
Mutta pitäkää tämä hihna ja tehkää näin. Heti senjälkeen kuin olette
nähneet minun matkaavan skyytejä vastaan, purkakaa siitä ajasta
lukien yksi solmu kunakin päivänä. Mutta jos minä tässä ajassa en
tule saapuville, vaan solmujen päivät kuluvat teiltä loppuun, niin
purjehtikaa pois omaan maahanne. Mutta siihen saakka, koska nyt
kerran olen siten muuttanut päätökseni, vartioikaa laivasiltaa ja
harrastakaa kaikin voimin sen suojelemista ja vartioimista. Jos niin
teette, teette suuresti minulle mieliksi." Näin lausuttuaan hän kiiruhti
eteenpäin.
99. Traakia pistäytyy Skyytianmaata edemmäksi mereen. Mutta
siinä, missä ensinmainitun maan ranta vetäytyy poukamaksi, alkaa
Skyytia ja siinä laskee Istros, jonka suu on kääntynyt itäiseen
ilmansuuntaan. Mutta nyt minä, määritelläkseni itse Skyytian
suuruutta, aion kuvata sitä osaa siitä, joka alkaa Istroksesta ja on
meren luona. Tämä alkuperäinen Skyytia alkaa Istroksesta, antaen
kaakkoon päin, niinsanottuun Karkinitis-kaupunkiin asti. Siitä
alkavassa maassa pitkin saman meren äärtä, asuu taurilaiskansa
niinsanottuun "karuun niemimaahan" saakka. Viimemainittu ulottuu
itään päin olevaan mereen. Kahdelta puolen Skyytia tapaa mereen,
nimittäin sekä eteläiseen että itäiseen mereen, niinkuin on laita
Attikankin maan; ja melkein samalla lailla kuin on laita
viimemainitun, niin taurilaisetkin asuvat Skyytiassa, ikäänkuin jos

57. toinen kansa eivätkä atenalaiset asuisi Sunionin niemekkeellä
Thorikoksen kunnasta Anaflystokseen saakka, edellyttämällä, että se
pistäisi kauemmas mereen. Minä puhun nimittäin, mikäli voipi
verrata näitä niin vähäisiä seikkoja suuriin. Semmoinen on Tauria.
Mutta sille, joka ei ole purjehtinut näiden Attikan paikkojen ohi,
tahdon toisella lailla tehdä asian selväksi. On ikäänkuin jos
Iapygiassa toinen kansa, eivätkä iapygit, olisi anastanut Brentesionin
sataman ja Taras-kaupungin välisen maan ja siinä niemessä asuisi.
Ja mainitsemalla näitä kahta esimerkkiä olen samalla maininnut
monta muuta samanlaista, joiden näköinen Tauria on.
100. Tauriasta alkaen, taurilaisten takana ja itäisen meren
viereisissä maissa, nimittäin kimmeriläisen Bosporoksen ja Maietis-
järven länsipuolella, aina Tanais-jokeen saakka, joka laskee tämän
järven sopukkaan, asuu jo skyytejä. Ylös sisämaahan ulottuvia
seutuja taas rajoittavat Istroksesta lukien ensiksi agathyrsit,
senjälkeen neurit, sitten androfagit ja viimeksi melankhlainit.
101. Kaksi sivua Skyytiasta, joka on ikäänkuin neliönmuotoinen,
rajoittuu mereen, ja se osa rajaa, joka kulkee sisämaassa, ja meren
luona oleva ovat aivan yhtä pitkät. Istroksesta Borystheneeseen on
nimittäin kymmenen päivänmatkaa, Borystheneestä Maietis-järvelle
toiset kymmenen. Ja merestä sisämaahan melankhlainien luo, jotka
asuvat skyytien takana, on kaksikymmentä päivänmatkaa. Ja
päivämatkan minä lasken kahdeksisadaksi stadioniksi. Siten olisi
Skyytia poikinpäin neljätuhatta stadionia ja pitkinpäin, sisämaahan,
yhtä monta stadionia. Se siis on tämän maan suuruus.
102. Mutta itsekseen punnitessaan, etteivät yksin kykenisi
avonaisessa taistelussa torjumaan Dareioksen sotajoukkoa, skyytit
lähettivät sanansaattajia naapureilleen. Niinpä heidän kuninkaansa

58. tulivatkin kokoon ja neuvottelivat, mitä olisi tehtävä, kun suuri
sotajoukko marssi heitä vastaan. Ja ne, jotka tulivat kokoon, olivat
taurilaisten, agathyrsien, neurien, androfagien, melankhlainien,
gelonien, budinien ja sauromatien kuninkaat.
103. Näistä noudattavat taurilaiset seuraavia tapoja. He uhraavat
"Neidolle" kaikki haaksirikkoiset ja yleensä kaikki helleenit, joita he
ottavat kiinni purjehtimalla ulapalle, tällaisilla menoilla. He alkavat
toimituksen lyömällä uhrattavia nuijalla päähän. Toiset kertovat
heidän työntävän ruumiin jyrkänteeltä alas — pyhättö on nimittäin
jyrkänteelle perustettu —, mutta seivästävän pään. Toiset taas
pitävät edellisten kanssa yhtä päähän nähden, mutta kertovat,
etteivät he työnnä ruumista alas jyrkänteeltä, vaan että he kätkevät
sen maahan. Sen jumaluuden, jolle taurilaiset uhraavat, sanovat he
itse olevan Ifgeneian, Agamemnonin tyttären. Mutta niille vihollisille,
joita he saavat käsiinsä, he tekevät näin. Kukin leikkaa poikki pään ja
tuo sen kotiinsa; sitten hän pistää sen pitkän salon nenään ja
pystyttää sen, niin että se kohoaa paljon yli rakennuksen, aivan
savureijän kohdalta. Ja he väittävät, että ne riippuvat siellä ilmassa
koko talon vartijoina. Mutta he elävät ryöstösaaliista ja sodasta.
104. Agathyrsit ovat mitä ylellisintä kansaa ja kantavat päällään
erittäin paljon kultaa; vaimot he ovat tehneet miesten
yhteisomaisuudeksi, jotta olisivat toistensa veljiä ja, ollen kaikki
keskenään heimolaisia, eivät olisi kateellisia ja vihamielisiä toisilleen.
Mutta mitä muihin tapoihin tulee, niin he lähentelevät traakialaisia.
105. Neurit noudattavat skyytiläisiä tapoja. Mutta yhtä miespolvea
ennen Dareioksen sotaretkeä sattui, että heidän täytyi jättää koko
maansa käärmeiden vuoksi. Heidän maahansa ilmaantui näet paljon
käärmeitä, mutta vielä enemmän tunki niitä sinne takaisista

59. erämaista, kunnes he ahdingossaan jättivät oman maansa ja
asettuivat asumaan budinien keskuuteen. Ja neurien luullaan olevan
noitia. Skyytit ja Skyytiassa asuvat helleenit kertovat näet, että kukin
neuri kerran kunakin vuotena muuttuu sudeksi ja sitten muutaman
päivän kuluttua jälleen palaa entiselleen. Minua tosin he eivät saa
uskomaan tätä kertomustaan, mutta he kertovat yhtäkaikki, vieläpä
kertoessaan vannovatkin niin olevan.
106. Androfageilla on kaikista ihmisistä raaimmat tavat; he eivät
harjoita oikeutta eivätkä käytä mitään lakia. He ovat paimentolaisia
ja kantavat vaatepartta, joka on samanlainen kuin skyytien, mutta
heillä on oma kielensä. Ja he ovat ainoat näiden joukossa, jotka
syövät ihmisiä.
107. Melankhlaineilla on kaikilla mustat vaatteet, joista he ovat
liikanimensäkin saaneet, ja he noudattavat skyytiläisiä tapoja.
108. Budinit, joka on suuri ja laaja kansa, ovat järjestänsä vallan
vaaleasilmäisiä ja punakoita. Heidän maassaan on rakennettuna
puinen kaupunki, ja nimenä sillä kaupungilla on Gelonos. Muurin
joka sivu on kolmenkymmenen stadionin pituinen, se on korkea ja
kokonaan puusta. Myös heidän talonsa ovat puusta, samoinkuin
heidän pyhättönsä. Siellä on näet helleeniläisten jumalien pyhättöjä,
jotka ovat laaditut helleeniläiseen tapaan jumalankuvineen,
alttareineen ja puisine temppeleineen, ja Dionysoksen kunniaksi he
viettävät kolmivuotis-juhlia ja Bakkhos-juhlia. Gelonit ovat nimittäin
alkujaan helleenejä, jotka siirtyivät pois kauppapaikoilta ja asettuivat
asumaan budinien maahan. Ja he käyttävät kieltä, joka on osaksi
skyytiläistä, osaksi helleeniläistä. Mutta budinit eivät käytä samaa
kieltä kuin gelonit, eikä heillä ole sama elintapa.

60. 109. Sillä budinit, jotka ovat alkuasukkaita, ovat paimentolaisia ja
ovat ainoat täkäläisistä kansoista, jotka syövät kuusenkäpyjä. Gelonit
sitävastoin muokkaavat maata, syövät viljaa ja omistavat puutarhoja,
eivätkä ollenkaan ole ensinmainittujen kaltaisia ulkomuodoltaan eikä
ihonväriltään. Helleenit kuitenkin kutsuvat budinejakin geloneiksi,
mutta nimitys ei ole oikea. Heidän maassaan on taajassa
kaikenmoisia puita kasvavia metsiä; ja laajimmassa on suuri ja syvä
järvi, ja sen ympärillä suo sekä kaislikko. Siitä pyydystetään saukkoja
ja majavia sekä eräänlaisia muita eläimiä, joilla on neliskulmaiset
kasvot; niiden nahkoja he ompelevat päärmeeksi turkkeihinsa ja
niiden kiveksiä käytetään parantamaan emätautia.
110. Sauromateista taas kerrotaan seuraavaa. Silloin kun helleenit
taistelivat amazoneja vastaan — amazoneja kutsuvat skyytit nimellä
"Oiorpata," ja se nimi merkitsee Hellaan kielellä "miessurmaajia";
mies on nimittäin heidän kielellään "oior" ja surmata "pata" — silloin
tarinan mukaan helleenit, voitettuaan Thermodonin taistelussa,
purjehtivat pois vieden myötänsä kolmessa laivassaan kaikki
amazonit, jotka vain olivat saaneet vangiksi; mutta nämä karkasivat
ulapalla miesten kimppuun ja tekivät heistä lopun. Mutta naiset eivät
tunteneet laivoja eivätkä osanneet käyttää peräsintä eikä purjeita
eivätkä soutaakaan. Siksi he, tuhottuansa miehet, ajelehtivat
aaltojen ja tuulen varassa ja saapuivat Kremnoihin Maietis-järven
luo. Ja Kremnoi on vapaiden skyytien alueella. Siellä amazonit
astuivat laivoista maihin ja alkoivat vaeltaa asuttuihin seutuihin. Ja
ensimäisen hevoslauman kohdattuaan he anastivat sen sekä
ryöstelivät ratsain skyytien omaisuutta.
111. Mutta skyytit eivät osanneet arvata asianlaitaa. He eivät näet
tunteneet amazonien puhetta, ei vaatepartta eikä kansaa itseään,
vaan kummastelivat, mistä he olivat tulleet. He luulivat heidän

61. olevan miehiä varhaisimmassa iässään ja ryhtyivät taisteluun heitä
vastaan. Taistelussa skyytit saivat valtaansa muutamia kuolleita ja
siten he huomasivat heidän olevankin naisia. He neuvottelivat siis
keskenään ja päättivät, etteivät enää millään muotoa heitä tappaisi,
vaan että he lähettäisivät heidän luokseen nuorimmat joukostaan,
arvioltaan yhtä monta kuin oli naisiakin; ja niiden piti asettua leiriin
likelle amazoneja ja tehdä samalla lailla kuin nämäkin tekivät. Mutta
jos viimemainitut ajaisivat heitä takaa, ei heidän pitänyt taistella,
vaan paeta heidän edestään. Vaan aina milloin he herkeäisivät, tulisi
nuorukaisten jälleen leiriytyä heidän läheisyyteensä. Niin skyytit
päättivät tehdä, koska tahtoivat heistä saada lapsia.
112. Nuorukaiset lähetettiin matkaan ja tekivät niinkuin oli
käsketty. Mutta kun amazonit huomasivat, etteivät he olleet
ensinkään tulleet vahinkoa tekemään, niin he jättivät heidät rauhaan.
Ja päivä päivältä leirit likenivät likenemistään toisiaan. Nuorukaiset
eivät enemmän kuin amazonitkaan omistaneet mitään muuta kuin
aseensa ja hevosensa, vaan he hankkivat elatuksensa samalla tavoin
kuin nekin, nimittäin metsästämällä ja ryöstelemällä.
113. Mutta amazoneilla oli tapana puolipäivän aikaan tehdä näin.
He hajaantuivat yksitellen tai kaksitellen poistuen edemmäs
toisistaan toimittaakseen tarpeensa. Huomattuaan sen skyytitkin
tekivät samalla tavalla. Ja yksi heistä lähenteli erästä yksikseen
jäänyttä amazonia, eikä tämä työntänyt häntä luotaan, vaan salli
hänen seurustella kanssaan. Ja vaikka nainen ei osannut puhua —
he näet eivät ymmärtäneet toistensa kieltä — niin hän kädellään
viittasi, että nuorukainen seuraavaksi päiväksi tulisi samaan
paikkaan, muassaan toinen, osoittaen, että heitä tuli olla kaksi, ja
itse tulisi hän tuomaan muassaan toisen. Nuorukainen meni pois ja
kertoi sen muille. Seuraavana päivänä hän tuli itse samaan paikkaan,

62. muassaan toinen, ja tapasi amazonin toisen keralla odottamassa.
Niin pian kuin nuorukaisten toverit kuulivat sen, kesyttivät hekin
muut amazonit.
114. Sitten he liittivät leirinsä yhteen ja asuivat yhdessä, kullakin
vaimonaan se, jonka kanssa ensin oli pitänyt yhteyttä. Mutta miehet
eivät saattaneet oppia vaimojensa kieltä, jota vastoin vaimot
omaksuivat miestensä kielen. Ja sittenkuin he olivat alkaneet
käsittää toisiaan, lausuivat miehet amazoneille näin: "Meillä on
vanhemmat, meillä on omaisuutta. Älkäämme siis enää kauemmin
viettäkö tällaista elämää, vaan menkäämme pois kansamme luo ja
eläkäämme siellä. Mutta teitä me tulemme pitämään vaimoinamme,
emmekä ketään muita." Siihen virkkoivat naiset näin: "Me emme
voisi asua yhdessä teidän naistenne kanssa, sillä meillä ei ole samoja
tapoja kuin heillä. Me ammumme jousella, heitämme keihästä ja
ratsastamme, mutta emme ole oppineet naisten töitä. Teidän
naisenne taas eivät tee mitään sellaista, mitä me olemme
maininneet, vaan harjoittavat naisaskareitaan pysytellen
vankkureissaan menemättä metsästämään tai mihinkään
muuallekaan. Emme me siis heidän kanssaan voisi elää sovussa.
Mutta jos tahdotte pitää meitä vaimoinanne ja käydä oikeamielisistä,
niin menkää vanhempienne tykö, arpokaa itsellenne teille tuleva
osuus omaisuudesta, ja menkäämme sitten asumaan itseksemme."
115. Nuorukaiset tottelivat ja tekivätkin niin. Mutta sittenkuin he
arpomalla olivat saaneet osuutensa ja olivat tulleet takaisin
amazonien tykö, virkkoivat naiset heille näin: "Meidät valtaa pelko ja
kauhu ajatellessamme, miten meidän tulee asua tässä maassa,
osaksi sentähden että olemme riistäneet teidät isienne luota, osaksi
koska olemme paljon havitelleet teidän maatanne. Mutta koska
tahdotte pitää meitä vaimoinanne, niin tehkää yhdessä meidän

63. kanssamme näin. Lähtekäämme tästä maasta ja kulkekaamme
Tanais-joen yli ja sinne asettukaamme asumaan."
116. Nuorukaiset tottelivat siinäkin, ja mentyään Tanaan yli he
vaelsivat kolmen päivän matkan Tanaiista itään päin sekä kolmen
päivän matkan Maietis-järvestä pohjoiseen päin. Ja saavuttuaan
siihen maahan, jossa nyt asuvat, he asettuivat sinne. Ja siitä pitäen
noudattavat sauromatien vaimot vanhaa elintapaansa, kulkevat
ratsain metsästämässä sekä yhdessä miesten kanssa että erikseen,
käyvät sotia ja kantavat samaa pukua kuin miehetkin.
117. Sauromatit käyttävät skyytin kieltä, mutta vääntelevät sitä
vanhoista ajoista saakka, koska amazonit eivät sitä oppineet
kunnolleen. Avioliittoon nähden on heillä näin säädetty. Neito ei
pääse naimisiin, ennenkuin hän on tappanut yhden vihollisen.
Siksipä jotkut heistä kuolevatkin vanhoina joutumatta naimisiin,
koska eivät ole voineet lakia täyttää.
118. Näiden lueteltujen kansojen kokoontuneitten kuningasten
tykö saapuivat skyytien sanansaattajat ja ilmoittivat, että sittenkuin
persialainen oli laskenut valtansa alaiseksi koko toisen mantereen,
hän oli rakentanut sillan Bosporoksen niskan yli, astunut tälle
mantereelle ja mentyään yli sekä kukistettuaan traakialaiset
parhaillaan teetti siltaa Istros-joen poikki, saattaakseen kaikki
nämäkin maat valtaansa. "Älkää siis millään muotoa syrjästä
katsojina salliko meidän joutua turmioon, vaan käykäämme
yksimielisesti hyökkääjiä vastaan. Jos te ette tee näin, niin me,
vihollisen ahdistamat, joko jätämme maamme tai pysyen
paikoillamme teemme sovinnon hänen kanssaan. Sillä kuinka meidän
käy, jos te ette tahdo meitä puoltaa? Teidän ei senjälkeen tule
olemaan helpompi. Onhan persialainen tullut yhtäpaljon teitä kuin

64. meitäkin vastaan, eikä hän ole tyytyvä siihen, että on karkoittanut
meidät ja pysyy teistä erillään. Tähän väitteeseemme on meillä
vahva todistus. Sillä jos persialainen olisi lähtenyt sotaretkelle
ainoastaan meitä vastaan kostaaksensa entisen orjuutensa, olisi
hänen pitänyt pidättyä kaikista muista ja siten käydä meidän
maatamme vastaan sekä selittää kaikille marssivansa skyytejä, eikä
muita vastaan. Mutta nyt hän, heti kun on astunut tälle mantereelle,
kukistaa kaikki, jotka vaan hänen tielleen joutuvat. Niinpä hän jo
vallitsee kaikkia traakialaisia ja näiden ohella myös naapureitamme
getejä."
119. Skyytien ilmoitettua tämän neuvottelivat kansojen luota
tulleet kuninkaat keskenään, ja heidän mielipiteensä kävivät eri
tahoille. Niinpä gelonien, budinien ja sauromatien kuninkaat pitivät
yhtä ja lupasivat auttaa skyytejä, mutta agathyrsi, neuri, androfagi ja
melankhlainien sekä taurilaisten edustajat vastasivat skyyteille näin:
"Jollette te ensiksi olisi loukanneet persialaisia, ja alottaneet sotaa,
niin te ilmeisesti meidän mielestämme puhuisitte oikein
pyytäessänne sitä, mitä nyt pyydätte, ja me noudattaisimme
mieltänne ja toimisimme yksissä neuvoin teidän kanssanne. Mutta
nytpä te ilman meitä olette hyökänneet persialaisten maahan ja
vallinneet heitä, niin kauan kuin jumala sen salli, ja nyt he kostavat
teille samalla mitalla, sittenkuin sama jumala on heitä kohottanut.
Me sitävastoin emme silloin ole mitenkään loukanneet näitä miehiä
emmekä nyt koeta ensin heitä loukata. Jos kuitenkin persialainen
hyökkää meidän maatamme vastaan ja alkaa sitä loukata, emme
mekään tule virumaan toimettomina. Mutta siksi, kunnes me tämän
näemme, jäämme kotiimme. Sillä me luulemme, että persialainen ei
ole tullut meitä, vaan niitä vastaan, jotka ovat syypäitä
loukkaukseen."

65. 120. Niin pian kuin skyytit olivat saaneet tiedon tästä, päättivät he
olla julkisesti ryhtymättä mihinkään avonaiseen taisteluun, koska
yllämainitut kansat eivät olleet heihin liittyneet, vaan, kulkien ja
ratsastaen aina tieltä pois, itse luoda umpeen kaivot ja lähteet,
joiden ohi kulkivat, nyhtää ruohon maasta ja jakaantua kahteen
osastoon, joista sauromatien tuli yhtyä toiseen, nimittäin siihen,
jonka kuninkaana oli Skopasis. Näiden tuli vähitellen vetäytyä edestä
pois, jos persialainen kääntyisi sille taholle, ja verkalleen pitkin
Maietis-järven rantaa paeta suoraan Tanais-jokea kohti, mutta
persialaisten marssiessa pois ajaa takaa hyökkääjiä. Tämä oli
kuninkaallisten skyytien yksi osasto, joka oli määrätty kulkemaan sitä
tietä, mikä juuri mainittiin. Mutta kahden muun osan kuninkaallisia
skyytejä, sekä sen suuren, jota hallitsi Idanthyrsos, että kolmannen,
jonka kuninkaana oli Taxakis, tuli kokoontua samaan paikkaan. Ja
gelonien sekä budinien liityttyä heihin tuli heidänkin aina kulkea
yhden päivämatkan verran persialaisten edellä väistyen tieltä pois ja
tehden niinkuin oli päätetty. Heidän tuli nyt ensin vetäytyä suoraa
päätä niiden maihin, jotka olivat kieltäytyneet rupeamasta skyytien
liittolaisiksi, siten sekoittaakseen nekin sotaan. Sillä joskaan nämä
eivät vapaaehtoisesti olleet antautuneet sotaan persialaisia vastaan,
tulisivat he kuitenkin vasten tahtoaan siihen kiedotuiksi. Senjälkeen
tuli heidän kääntyä omaan maahansa ja käydä vihollisten kimppuun,
jos nimittäin neuvotellessaan sen hyväksi näkisivät.
121. Niin päätettyään skyytit menivät Dareioksen sotajoukkoa
vastaan, lähetettyään sitä ennen etujoukkona parhaimmat
ratsumiehensä. Mutta kaikki vankkurit, joissa heidän lapsensa ja
vaimonsa elelivät, he lähettivät edelleen ja vankkurien keralla kaikki
elukat, paitsi mitä tarvitsivat elatuksekseen ja minkä he pidättivät
itselleen, käskien aina ajamaan pohjoista kohti.

66. 122. Nämä lähetettiin siis edeltä. Mutta niin pian kuin skyytien
etujoukko tapasi persialaiset noin kolmen päivän matkan päässä
Istroksesta, niin he, ollen päivän matkan verran edellä, asettuivat
leiriin ja hävittivät kaiken, mitä maasta kasvoi. Ja kun persialaiset
näkivät skyytien ratsuväen ilmaantuvan, niin he seurasivat näiden
jälkiä, samalla kuin nämä alati vetäytyivät tieltä pois. Ja näin
persialaiset, suuntautuen tuota yhtä osaa vastaan, ajoivat heitä
takaa itään päin ja suoraan Tanaista kohti. Ja heidän mentyään
Tanais-joen yli menivät persialaisetkin heti jälestä yli ja ajoivat heitä
takaa, kunnes he tultuaan sauromatien maan läpi saapuivat budinien
alueelle.
123. Niin kauan kuin nyt persialaiset kulkivat Skyytian ja
Sauromatian maan läpi, ei heillä ollut mitään ryöstettävänään, koska
maa oli autiota. Mutta hyökättyään budinien maahan he tapasivat
puisen kaupungin, jonka budinit sitä ennen olivat hyljänneet ja
jättäneet aivan tyhjilleen, sekä sytyttivät sen tuleen. Sen tehtyään he
kulkivat eteenpäin seuraten aina jälkiä, kunnes kuljettuaan sen maan
läpi saapuivat ylempänä mainittuun erämaahan [vrt. luku 22]. Tässä
erämaassa ei asu ketään ihmistä, se sijaitsee budinien maan
tuollapuolen ja on seitsemän päivämatkan laajuinen. Erämaan
tuollapuolen asuvat thyssagetit, ja heidän maastaan virtaa neljä
suurta jokea, jotka laskevat maietien alueen läpi niinkutsuttuun
Maietis-järveen; niiden nimet ovat Lykos, Oaros, Tanais ja Syrgis.
124. Kun Dareios siis oli tullut erämaahan, niin hän lakkasi
pikamarssistaan ja sijoitti sotajoukon Oaros-joen luo. Sen tehtyään
hän rakensi kahdeksan suurta linnoitusta, yhtä pitkän matkan
päähän toisistaan, nimittäin noin kuudenkymmenen stadionin. Ja
niiden jäännökset ovat säilyneet minun aikoihini saakka. Mutta sillä
välin kun Dareioksen huomio oli kääntynyt tähän, kiersivät takaa-

67. ajetut skyytit taampana olevien maiden kautta ja palasivat
Skyytiaan. Kun he täten olivat kadonneet jäljettömiin eivätkä enää
näyttäytyneet persialaisille, niin Dareios heitti linnoitukset
keskeneräisiksi ja palasi itse kulkien länteen päin, siinä luulossa, että
siinä olivatkin kaikki skyytit ja että he pakenivat länteen päin.
125. Niin pian kuin Dareios suorinta tietä marsittaen
sotajoukkoaan oli saapunut Skyytiaan, tapasi hän skyytien
molemmat osastot, ja kohdattuaan heidät hän ajoi heitä takaa,
jolloin he väistyivät, aina pysytellen päivämatkan päässä. Ja koska
hän ei tauonnut ahdistamasta, pakenivat skyytit päätöksensä
mukaan niiden luo, jotka olivat kieltäytyneet rupeamasta heidän
liittolaisikseen, ja ensiksi melankhlainien maahan. Ja niin pian kuin
skyytit ja persialaiset hyökkäämällä heidän maahansa olivat
saattaneet heidät liikkeelle, johdattivat skyytit takaa-ajajansa
androfagien alueelle. Kun nämätkin oli saatu liikkeelle, niin he veivät
persialaiset neurien maahan. Ja kun nämäkin saatiin liikkeelle,
pakenivat skyytit edelleen ja menivät agathyrsien tykö. Mutta
nähdessään naapuriensakin pakenevan skyytien edestä näiden
liikkeelle ajamina, lähettivät agathyrsit, ennenkuin skyytit olivat
heidän maahansa tunkeutuneet, kuuluttajan ja kielsivät skyytejä
astumasta heidän rajojensa yli sekä julistivat ennakolta, että jos he
yrittäisivät tunkeutua maahan, niin agathyrsit aikoivat ensiksi otella
heidän kanssaan. Näin siis selittäen agathyrsit riensivät
puolustamaan rajojaan, torjuakseen päällekarkaajat. Mutta silloin
kun persialaiset ynnä skyytit olivat hyökänneet maahan, eivät
melankhlainit, androfagit eivätkä neurit asettuneet vastarintaan,
vaan unohtaen uhkauksensa he pakenivat hämmennyksissään
erämaahan pohjoista kohti. Mutta skyytit eivät enää saapuneet
agathyrsien maahan, koska nämä olivat sen kieltäneet, vaan neurien
maasta he johdattivat persialaiset omaan maahansa.

68. 126. Mutta kun tätä oli kauan jatkunut eikä siihen loppua tullut,
niin Dareios lähetti ratsumiehen skyytien kuninkaan Idanthyrsoksen
tykö näin sanoen: "Kummallinen mies, miksi aina pakenet, vaikka
sinulla on tilaisuus tehdä näistä kahdesta jompikumpi? Jos näet
luulet olevasi kyllin voimakas tekemään minun mahdilleni
vastarintaa, niin pysähdy, lakkaa harhamatkoistasi ja taistele. Jos
taas myönnät olevasi heikompi, niin lakkaa siinäkin tapauksessa
juoksustasi ja tule puheilleni tuoden herrallesi lahjoina maata ja
vettä."
127. Siihen vastasi skyytien kuningas Idanthyrsos sanoen: "Näin
on minun laitani, oi persialainen. Minä en ole vielä ennen pelosta
ketään ihmistä paennut enkä nytkään sinua pakene; enkä minä nyt
tee mitään outoa, vaan samaa, mitä olen rauhan aikana tottunut
tekemään. Mutta tahdon ilmoittaa senkin, minkä vuoksi en heti
paikalla kanssasi taistele. Meillä ei ole kaupunkeja eikä viljeltyä
maata, joitten valloittamisen ja hävittämisen pelosta meidän tarvitsisi
nopeammin ruveta teidän kanssanne taisteluun. Mutta jos kaikin
mokomin täytyy pian niiksi tulla, onhan meillä esi-isiemme haudat.
Niinpä siis, etsikää ne ilmi ja koettakaa niitä turmella: silloin saatte
kyllä tuntea, tulemmeko hautojen puolesta kanssanne taistelemaan
vai emme. Mutta sitä ennen, taikka jollemme niin hyväksi näe,
emme aio ryhtyä otteluun. Sen verran olkoon taistelusta sanottuna,
mutta herroikseni tunnustan ainoastaan esi-isääni Zeusta ja Hestiaa,
skyytien kuningatarta. Mutta maan ja veden sijasta aion lähettää
sinulle semmoisia lahjoja, kuin sinulle sopiikin tulla, ja siitä että väitit
olevasi minun herrani, sanon että olet itkevä."
128. Kuuluttajapa läksi matkaan ilmoittamaan tämän Dareiokselle.
Mutta kuultuaan sanan "orjuus" skyytien kuninkaat suuttuivat
silmittömästi. Niinpä he lähettivät sen osaston, joka oli määrätty

69. menemään sauromatien kanssa, ja jota Skopasis johti, niitten
ioonilaisten puheille, jotka vartioivat Istrosta ynnä siltaa. Ne taas
heistä, jotka olivat jääneet jälelle, katsoivat parhaaksi olla enää
viemättä persialaisia harhaan ja käydä heidän kimppuunsa, aina kun
nämä keräsivät elintarpeita. Siispä he, milloin vain havaitsivat
Dareioksen väen keräävän elintarpeita, tekivät niinkuin oli päätetty.
Ja skyytien ratsuväki käänsi aina pakosalle persialaisten ratsuväen,
mutta näiden ratsumiehet pakenivat ja syöksyivät jalkaväen sekaan,
joka silloin tuli auttamaan. Mutta ajettuaan ratsuväen pakosalle
skyytit palasivat, koska pelkäsivät jalkaväkeä, öisinkin skyytit tekivät
samanlaisia päällekarkauksia.
129. Mutta minä tahdon mainita mitä suurimman ihmeen, mikä oli
edullinen persialaisille, mutta haitaksi skyyteille. Monasti kun kesken
hyökkäystä persialaisia vastaan hevoset kuulivat aasien äänen, niin
ne hämmentyivät ja kääntyivät ihmeissään takaisin, korviaan
heristäen, koska eivät olleet ennen semmoista ääntä kuulleet eivätkä
semmoista ulkomuotoa nähneet. Sillä Skyytianmaa ei tuota aasia
eikä muulia, niinkuin ennenkin olen osoittanut, eikä ylimalkaan koko
Skyytianmaassa ole pakkasten vuoksi ollenkaan aaseja eikä muuleja.
Siten aasit riuhtomisellaan saattoivat skyytien ratsuväen
hämmennyksiin.
130. Tämä oli se etu, jonka persialaiset vähäksi aikaa saivat
sodassa. Mutta aina milloin skyytit näkivät persialaisten
hämmentyneen, he tekivät seuraavalla tavalla, jotta persialaiset
jäisivät pitemmäksi aikaa Skyytianmaahan ja siellä viipyessään
joutuisivat ahdinkoon, kaiken puutteessa kun olivat. He jättivät näet
jälkeensä osan karjaansa paimenineen, ja aina milloin niin tekivät,
he lähtivät pois toiseen paikkaan. Mutta persialaiset hyökkäsivät

70. karjan kimppuun, ottivat aina elukat ja sen tehtyään ylvästelivät
teostaan.
131. Kun tämä monasti uudistui, ei Dareios viimein tietänyt mitä
tehdä. Ja huomattuaan sen skyytien kuninkaat lähettivät kuuluttajan,
joka toi Dareiokselle lahjaksi linnun, hiiren, sammakon ja viisi nuolta.
Persialaiset kysyivät lahjojen tuojalta, mitä antimet merkitsivät.
Mutta hän sanoi, ettei ollut muuta toimekseen saanut kuin antaa ne
ja sitten heti mennä matkoihinsa. Vaan persialaisia itseään hän käski,
jos olivat viisaita, harkitsemaan, mitä lahjat tiesivät. Ja sen
kuultuaan persialaiset neuvottelivat.
132. Dareioksen mielipide oli tällöin, että skyytit antoivat sekä
itsensä että maata ja vettä, ja sen hän arvasi siitä, että hiiri elää
maassa ja syö samaa viljaa kuin ihminenkin, mutta sammakko
vedessä; lintu taas näyttää enimmin hevoselta, ja nuolet muka
tiesivät, että he jättivät pois puolustusaseensa. Tämän mielipiteen
esitti Dareios, mutta sitä vastaan soti Gobryaan mielipide, hänen,
joka oli yksi niistä seitsemästä miehestä, jotka surmasivat maagin.
Hän nimittäin arvasi, että lahjat tiesivät tämän: "Jollette te, oi
persialaiset, lintuina taivaalle lennä tai hiirinä maan alle pujahda tai
sammakkoina lätäkköihin sukella, niin ette palaja, vaan näillä
vasamoilla teidät ammutaan."
133. Sitenpä persialaiset arvailivat lahjoja. Mutta se skyytien
osasto, joka aikaisemmin oli määrätty vartioimaan Maietis-järven
luona, vaan nyt oli saanut käskyn mennä Istrokselle ioonilaisten
puheille, puhui sillalle saavuttuaan näin: "Ioonian miehet, me
olemme tulleet tuomaan teille vapauden, jos nimittäin tahdotte
meitä kuunnella. Tietoomme on tullut, että Dareios on antanut
toimeksenne ainoastaan kuusikymmentä päivää vartioida siltaa, ja

71. jollei hän tämän ajan kuluttua tule saapuville, saatte lähteä
matkoihinne omaan maahanne. Niinmuodoin, jos te tämän teette,
tulette hänen silmissään olemaan syyttömiä ja syyttömiä myös
meidän silmissämme. Viipykää siis säädetyt päivät ja lähtekää niiden
kuluttua tiehenne!" Kun nyt ioonilaiset lupasivat tehdä näin,
kiiruhtivat skyytit pikimmiten takaisin.
134. Sen jälkeen kuin lahjat olivat tulleet Dareiokselle, järjestyivät
paikoilleen jääneet skyytit persialaisia vastaan, jalka- ja ratsuväellään
iskeäkseen heidän kanssaan yhteen. Mutta skyytien jo ollessa
järjestyneinä, kiiti jänis rivien keskitse. Ja aina sitä myöten kuin
kukin heistä sen näki, he alkoivat ajaa jänistä takaa. Kun skyytit
olivat joutuneet epäjärjestykseen ja huutelivat, kysyi Dareios syytä
vihollisten meluun. Saatuaan tietää heidän ajavan takaa jänistä,
lausui hän niille, joille hänen oli tapana muutenkin puhua: "Nämä
miehet halveksivat meitä paljon, ja nyt näyttää minusta Gobryas
ilmeisesti puhuneen oikein mitä skyytien lahjoihin tulee. Koska
niinmuodoin minä itsekin jo olen sitä mieltä, on tarvis hyvää neuvoa,
jotta paluumatkamme voisi turvassa tapahtua." Siihen virkkoi
Gobryas: "Oi kuningas, jo kertomuksesta minä jotakuinkin ymmärsin,
että näiden miesten kimppuun on mahdoton päästä, mutta tänne
tultuani olen minä vielä täydellisemmin sen huomannut, nähdessäni,
miten he meitä pitävät pilkkanaan. Minusta näyttää nyt siis
parhaalta, heti kun on tullut yö, sytyttää nuotiotulet, niinkuin meillä
on tapana muulloinkin tehdä, viekoitella niitä sotamiehiä, jotka ovat
heikoimmat rasituksia kestämään, jäämään tänne sekä kytkeä kiinni
kaikki aasit ja sitten lähteä tiehemme, ennenkuin skyytit suuntaavat
kulkunsa Istrostakin kohti hajoittaakseen sillan, taikka myös
ioonilaiset tekevät jonkun päätöksen, joka on omiaan tekemään
meistä lopun."

72. 135. Sen neuvon antoi Gobryas. Sitten tuli yö, ja Dareios noudatti
tätä neuvoa. Raihnaat miehistön joukosta ja ne, joiden hukkumisesta
oli vähimmin väliä, sekä kaikki kiinni kytkettämänsä aasit hän jätti
siihen paikkaan leiriin. Ja hän jätti sinne aasit sekä sotaväen heikot
sitä varten, että aasit kirkuisivat; ihmiset taas jätettiin sinne
heikkoutensa vuoksi, mutta syyksi ilmoitettiin, että Dareios itse muka
taistelukuntoisella osalla sotajoukkoaan aikoi käydä skyytien
kimppuun, ja sill'aikaa tuli heidän suojella leiriä. Ilmoitettuaan sen
paikoilleen jääneille Dareios sytytti nuotiotulet ja kiiruhti pikimmiten
Istrokselle. Mutta väkijoukosta yksikseen jääneet aasit päästivät nyt
vielä paljoa enemmän ääntä. Ja kuultuaan aasien kiljunnan uskoivat
skyytit vallan varmasti persialaisten olevan paikoillaan.
136. Niin pian kuin päivän tultua leiriin jätetyt huomasivat, että
Dareios oli kavaltanut heidät, kurottivat he käsiään skyytejä kohti ja
kertoivat, missä tilassa olivat. Sen kuultuaan nämä pikimmiten
vetäytyivät yhteen, sekä skyytien molemmat muut osastot että
yksinäinen osasto, ynnä sauromatit, budinit, gelonit ja ajoivat takaa
persialaisia suoraan Istrosta kohti. Mutta koska persialainen
sotajoukko enimmäkseen oli jalkaväkeä eikä tuntenut teitä, kun ei
ollut mitään raivattuja teitä, mutta skyytiläinen taas oli ratsuväkeä ja
tunsi lyhyimmän tien, niin he eivät tavanneetkaan toisiaan, vaan
skyytit ennättivät paljon ennen persialaisia sillalle. Huomattuaan,
että persialaiset eivät vielä olleet saapuneet, he lausuivat laivoissaan
oleville ioonilaisille: "Ioonian miehet, päivien luku on kulunut
umpeen, ettekä te tee oikein enää viipyessänne täällä. Mutia jos te
aikaisemmin olette pelosta viipyneet, niin purkakaa nyt silta ja
lähtekää pikimmiten kaikessa rauhassa, vapaina, kiittäen jumalia ja
skyytejä. Mutta hänet, joka ennen oli teidän herranne, me tulemme
masentamaan niin, ettei hän enää lähde sotaretkelle keitään ihmisiä
vastaan."

73. 137. Tämän johdosta ioonilaiset neuvottelivat keskenään. Niinpä
oli atenalainen Miltiades, joka hoiti sotapäällikön virkaa sekä oli
Hellespontoksen khersonesolaisten itsevaltiaana, sitä mieltä, että tuli
totella skyytejä ja vapauttaa Ioonia. Mutta miletolaisen Histiaioksen
mielipide oli vastainen tälle; hän näet sanoi, että nyt kukin heistä
Dareioksen avulla oli kaupungissaan itsevaltiaana, mutta jos
Dareioksen mahti kukistuisi, ei hän kykenisi hallitsemaan miletolaisia
eikä kukaan muukaan keitään muita. Sillä jokainen kaupunki tulisi
mieluummin haluamaan kansanvaltaista kuin itsevaltaista hallitusta.
Kun Histiaios esitti tämän mielipiteen, kääntyivät kaikki heti paikalla
sen puoleen, vaikka aikaisemmin olivat omaksuneet Miltiadeen
kannan.
138. Ja ne, jotka ottivat osaa äänestykseen ja nauttivat arvoa
kuninkaan puolelta, olivat hellespontolaisten itsevaltiaat, nimittäin
abydolainen Dafnis, lampsakolainen Hippoklos, parionilainen
Herofantos, prokonnesolainen Metrodoros, kyzikolainen Aristagoras
ja byzantionilainen Ariston. Nämä olivat Hellespontoksesta tulleet.
Iooniasta olivat khiolainen Strattis, samolainen Aiakes, fokaialainen
Laodamas ja miletolainen Histiaios, jonka mielipide oli vastakkainen
Miltiadeen esittämälle. Aiolilaisten joukosta oli läsnä ainoastaan yksi
huomattava mies, kymeläinen Aristagoras.
139. Omaksuttuaan Histiaioksen neuvon he katsoivat hyväksi
siihen liittää seuraavat teot ja sanat: he päättivät nimittäin purkaa
skyytien puoleisen osan siltaa, ja purkaa sen jousen kantomatkan
verran, jotta he myös näyttäisivät jotakin tekevän, vaikk'eivät mitään
tehneet, ja jott'eivät skyytit yrittäisi väkivaltaa; ja purkaessaan
Skyytiaan vievän sillan he aikoivat sanoa tulevansa tekemään kaiken,
mikä skyyteille oli mieleen. Sen he lisäsivät ehdoitukseen. Sitten
vastasi kaikkien puolesta Histiaios näillä sanoin: "Skyytian miehet,

74. oivallisia neuvoja olette tullessanne tuoneet ja otolliseen aikaan te
pidätte kiirettä. Te olette meitä oivallisesti opastaneet, ja me
täytämme huolellisesti palveluksemme teitä kohtaan. Sillä, niinkuin
te näette, me sekä puramme sillan että tulemme osoittamaan
kaikkea alttiutta, koska tahdomme olla vapaita. Mutta sillävälin kuin
me tämän hajoitamme, on teillä otollinen tilaisuus etsiä persialaisia,
ja heidät löydettyänne sekä meidän että omasta puolestanne kostaa
heille ansion mukaan."
140. Skyytit puolestaan uskoivat nyt toisen kerran, että ioonilaiset
puhuivat totta, kääntyivät takaisin etsiäkseen persialaisia, mutta
hairahtuivat kokonaan näiden kulkusuunnasta. Ja syypäinä siihen
olivat skyytit itse, he kun olivat turmelleet sikäläiset hevoslaitumet ja
luoneet vedet umpeen. Jos he näet eivät olisi tätä tehneet, olisi
heidän, jos olisivat tahtoneet, ollut mahdollista huokeasti löytää
persialaiset. Mutta nyt heidän hankkeensa jäi epäonnistuneeksi juuri
sen tuuman takia, joka heistä oli näyttänyt parhaimmalta. Skyytit
kulkivat nimittäin siltä kohtaa omaa maataan, missä oli rehua
hevosille sekä vettä, ja etsivät sieltä vihollisiaan, koska luulivat
heidänkin samojen seutujen läpi peräytyvän. Mutta persialaiset
kulkivatkin noudattaen entisiä jälkiään ja löysivät siten vaivalla
ylimenopaikan. Vaan koska he saapuivat yöllä ja tapasivat sillan
purettuna, niin he joutuivat mitä suurimpaan pelkoon, että ioonilaiset
olivat heidät hyljänneet.
141. Dareioksen ympäristössä oli muuan egyptiläinen mies, jolla
oli vahvin ääni maailmassa. Tämän miehen Dareios käski asettua
Istroksen äyräälle ja kutsua miletolaista Histiaiosta. Hän tekikin niin,
ja Histiaios, joka ensimäisestä huudosta kuuli, toimitti saapuville
kaikki laivat sotajoukon kuljettamiseksi ylitse ja laittoi sillan eheäksi.

75. 142. Siten siis persialaiset pääsivät pakoon, mutta skyytit,
etsiessään persialaisia, jäivät toistamiseen heitä tapaamatta. Ja
ioonilaisista skyytit lausuivat sen arvostelun, että he, ollakseen
vapaita, olivat pelkurimaisimmat kaikista ihmisistä, mutta, orjina
heistä puhuen, mitä suurimmassa määrin herroillensa uskollisia ja
heihin kiintyneitä. Tämän moitteen ovat skyytit ioonilaisia vastaan
syytäneet.
143. Matkatessaan Traakian kautta Dareios saapui Khersonesos-
niemelle Sestokseen. Sieltä hän itse meni laivoillaan Aasian puolelle,
mutta jätti päälliköksi Megabazoksen, erään persialaisen miehen,
jolle Dareios kerran Persiassa oli osoittanut suurta kunniaa,
lausuessaan seuraavaa. Kun Dareios näet kerran ryhtyi syömään
kranaattiomenia ja juuri ikään oli avannut ensimäisen omenan, kysyi
hänen veljensä Artabanos häneltä, mitä hän soisi saavansa yhtä
suuren paljouden kuin oli kranaattiomenassa kiviä. Siihen Dareios
virkkoi haluavansa saada yhtä monta Megabazosta mieluummin kuin
Hellaan käskynalaisekseen. Sillä lausumallaan hän kunnioitti
Megabazosta Persiassa, mutta nyt hän jätti hänet päällikkönä
komentamaan kahdeksaakymmentätuhatta miestä sotajoukostaan.
144. Tämä Megabazos jätti jälkeensä kuolemattoman muiston
hellespontolaisten kesken lausumalla seuraavan sanan. Kun hän näet
Byzantionissa ollessaan oli saanut kuulla kalkhedonilaisten
asettuneen tähän seutuun seitsemäätoista vuotta ennen
byzantionilaisia, niin hän väitti kalkhedonilaisten siihen aikaan olleen
sokeita. Sillä eivät he olisi valinneet rumempaa paikkaa, kun heidän
oli tilaisuus asettua kauniimpaan, elleivät olisi olleet sokeita. Mainittu
Megabazos jätettiin siis ylipäälliköksi hellespontolaisten maahan ja
laski valtansa alle ne, jotka eivät pitäneet meedialaisten puolta.
Tämän hän nyt toimitti.

76. 145. Tähän samaan aikaan tehtiin Libyaa vastaan toinen suuri
sotaretki syystä, jonka tulen kertomaan, sitä ennen kerrottuani
toisen seikan. Niiden pelasgien Lemnoksesta karkoittamina, jotka
Brauronista olivat ryöstäneet itselleen atenalaisten naisia, olivat
Argo-laivassa kulkijain jälkeläiset purjehtineet matkoihinsa
Lakedaimoniin ja asettuneet Taygetos-vuorelle sekä siellä tehneet
tulen. Sen nähtyään lakedaimonilaiset lähettivät sanansaattajan
tiedustelemaan, keitä ja mistä he olivat. Sanansaattajan
kysymykseen he sanoivat olevansa minyejä ja Argo-laivassa
purjehtineitten sankarien lapsia; nämä olivat näet laskeneet maihin
Lemnoksessa ja siittäneet heidät. Kuultuaan jutun heidän
syntyperästään lakedaimonilaiset lähettivät uudestaan kysymään,
missä aikomuksessa he olivat tulleet maahan ja sytyttäneet tulen. He
väittivät pelasgien karkoittamina tulleensa isiensä tykö, ja olihan
vallan oikein, että näin tapahtui. Ja he pyysivät lupaa asua yhdessä
heidän kanssaan sekä saada osaa heidän kunniaviroistaan ynnä
maapalstoja. Lakedaimonilaiset suostuivatkin ottamaan vastaan
minyit niillä ehdoilla, millä nämä itse pyrkivät. Ja varsinkin saattoi
heidät tekemään näin se seikka, että tyndaridit olivat olleet mukana
Argon matkalla. He ottivat vastaan minyit ja antoivat heille maata
sekä jakoivat heidät heimopiiriensä kesken. Minyit taas solmivat heti
avioliittoja, mutta antoivat muille ne vaimot, jotka olivat
Lemnoksesta mukanaan tuoneet.
146. Kohta jonkun ajan kuluttua minyit alkoivat käyttäytyä
röyhkeästi vaatien osallisuutta kuninkuuteen ja tehden muitakin
häijyyksiä. Lakedaimonilaiset päättivät niinmuodoin tappaa heidät;
niinpä he ottivat heidät kiinni ja heittivät vankilaan. Ja
lakedaimonilaiset tappavat yöllä ne, jotka he tappavat, mutta
päivällä ei ketään. Mutta kun he siis aikoivat ottaa minyit hengiltä,
pyysivät näiden vaimot, jotka olivat vapaasyntyisiä ja etevinten

77. spartalaisten tyttäriä, saada mennä sisälle vankilaan ja päästä kukin
oman miehensä puheille. Spartalaiset antoivat heidän tehdä niin,
mitään vilppiä heidän puoleltaan aavistamatta. Mutta sittenkuin
vaimot olivat tulleet sisälle, niin he tekivät näin. He antoivat
miehilleen kaikki vaatteet, mitkä heillä oli yllään, ja ottivat itse
miestensä vaatteet. Ja minyit, puettuina naisten vaatteisiin, läksivät
ulos kuten naiset ainakin, ja päästyään sillä tavoin pakoon he jälleen
asettuivat Taygetos-vuorelle.
147. Samaan aikaan hankki Theras, Autesionin poika,
Teisamenoksen pojanpoika, Thersandroksen pojanpojanpoika ja
Polyneikeen pojanpojanpojanpoika, lähtöä Lakedaimonista pois.
Tämä Theras, joka sukuperältään oli kadmolainen, oli
Aristodemoksen lasten, Eurystheneen ja Prokleen, eno. Näiden
alaikäisyyden aikana Theras hoiti holhous-kuninkuutta Spartassa.
Mutta sisarenpoikien vartuttua ja otettua vastaan hallituksen Theras
piti ikävänä joutua muiden hallittavaksi kerran päästyään hallituksen
makuun eikä sanonut enää aikovansa jäädä Lakedaimoniin, vaan
purjehtivansa pois heimolaistensa tykö. Nykyisessä Theran saaressa,
jonka nimi aikaisemmin oli Kalliste, oli näet erään foinikialaisen
Membliaroksen, Poikileen pojan, jälkeläisiä. Etsiessään Europaa oli
näet Kadmos, Agenorin poika, laskenut maihin Therassa, niinkuin
sen nykyinen nimi on. Ja hänen laskettuaan sinne maihin, joko maa
häntä miellytti tai hän jostakin muusta syystä tahtoi tehdä näin. Hän
jätti näet tähän saareen useita foinikialaisia, niiden muassa oman
sukulaisensa Membliaroksen. Nämä asuivat tässä niinsanotussa
Kallistessa kahdeksan miespolvea, ennenkuin Theras tuli
Lakedaimonista.
148. Näiden luokse siis Theras hankkiutui lähtemään mukanaan
muita heimopiirien jäseniä, asuakseen yhdessä heidän kanssaan eikä

78. suinkaan ajaakseen heitä pois, vaan lukien heidät varsin läheisiksi
ystävikseen. Ja kun myös minyit vankilasta karattuaan olivat
asettuneet Taygetokseen, ja lakedaimonilaiset tahtoivat tuhota
heidät, pyysi Theras, ettei heitä surmattaisi, vaan lupasi itse viedä
heidät maasta pois. Lakedaimonilaisten suostuttua ehdoitukseen hän
purjehti kolmella kolmikymmensoudulla Membliaroksen jälkeläisten
luo, viemättä kuitenkaan muassaan kaikkia minyejä, vaan ainoastaan
muutamia harvoja. Sillä useimmat heistä kääntyivät parorealaisten ja
kaukonien puoleen, ajoivat heidät maasta pois, jakoivat itsensä
kuuteen osaan ja perustivat sitten alueelleen seuraavat kaupungit:
Lepreon, Makistos, Frixai, Pyrgos, Epion ja Nudion. Useimmat näistä
ovat elis-maalaiset minun aikanani hävittäneet. Mutta saari sai
asuttajansa mukaan nimen "Thera".
149. Mutta Theraan poika ei mielinyt purjehtia hänen mukanaan,
jonka vuoksi isä sanoi jättävänsä hänet lampaaksi susien keskelle.
Tästä sanasta sai nuorukainen nimen Oiolykos [s.o. Lammassusi], ja
jostakin syystä se nimi pääsi voimaan. Oiolykoksen poika oli Aigeus,
jonka mukaan aigeidien suuri heimo Spartassa on saanut nimensä.
Koska mainitun heimon miesten lapset eivät jääneet eloon, niin he
oraakelin neuvosta perustivat pyhätön Laioksen ja Oidipuksen
Kostottarille; ja tämän jälkeen he jäivät eloon. Ja sittemmin tapahtui,
että näiden miesten jälkeläiset Therassakaan eivät jääneet eloon.
150. Aina tähän kohtaan saakka kertomusta pitävät
lakedaimonilaiset yhtä theralaisten kanssa, mutta tästä alkaen
kertovat ainoastaan theralaiset; ja he kertovat näin. Grinnos,
Aisanioksen poika, joka oli yllämainitun Theraan jälkeläinen ja hallitsi
Theran saarta, saapui Delfoihin, tuoden mukanaan hekatombin
kaupungistaan. Muiden kansalaisten muassa, jotka häntä seurasivat,
oli myös Battos, Polymnestoksen poika, joka polveutui Eufemos

79. nimisestä minyistä. Kun theralaisten kuningas Grinnos kyseli
oraakelilta muita asioita, neuvoi Pytia häntä perustamaan kaupungin
Libyaan. Mutta hän vastasi sanoen: "Minä puolestani, oi valtias, olen
jo liian vanha ja ikäloppu lähteäkseni liikkeelle. Vaan käske sinä
jotakuta näistä nuoremmista niin tekemään." Ja niin sanoessaan hän
viittasi Battokseen. Sen verran tapahtui silloin. Mutta sittemmin he
kotiin tultuaan eivät välittäneet oraakelilauseesta, syystä etteivät
tietäneet, missä päin maailmaa Libya oli, eivätkä uskaltaneet
lähettää siirtokuntaa tuiki tuntemattomiin seutuihin.
151. Seitsemään vuoteen senjälkeen ei Therassa satanut, ja niiden
kuluessa heiltä kuivi kaikki saaressa olevat puut, paitsi yhtä. Kun
theralaiset kysyivät neuvoa oraakelilta, nuhteli Pytia heitä siitä,
etteivät olleet perustaneet siirtokuntaa Libyaan. Koska heillä nyt ei
ollut mitään keinoa päästä onnettomuudesta, niin he laittoivat
lähettiläitä Kreetaan tutkistelemaan, oliko joku kreetalaisista tai
heidän keskuudessaan asuvista muukalaisista saapunut Libyaan.
Harhaillessaan ympäri saarta lähettiläät saapuivat myös Itanoksen
kaupunkiin, ja siellä he tapasivat Korobios nimisen
purppurasimpukan-pyydystäjän, joka väitti tuulten ajelemana
saapuneensa Libyaan ja siellä Platean saareen. Hänet he palkkaa
vastaan taivuttivat ja veivät Theraan. Therasta purjehti sitten miehiä
vakoilemaan, aluksi ei varsin monta. Kun nyt Korobios oli johdattanut
heidät mainittuun Platean saareen, niin he jättivät Korobioksen sinne
annettuaan hänelle ruokavaroja muutamaksi kuukaudeksi, mutta
purjehtivat itse pikimmiten tuomaan theralaisille tietoja saaresta.
152. Kun nämä viipyivät poissa kauemman aikaa kuin sovittu oli,
loppui Korobiokselta kaikki. Sittemmin ajautui mainittuun Plateaan
samolainen laiva, jonka isäntänä oli Kolaios ja joka oli matkalla
Egyptiä kohti. Saatuaan Korobiokselta tietää koko asianlaidan

80. samolaiset jättivät hänelle ruokavaroja vuodeksi. Itse he lähtivät
saaresta merelle pyrkien Egyptiä kohti, mutta joutuivat itätuulen
ajamina pois suunnastaan. Ja kun tuuli ei hellittänyt, niin he kulkivat
Herakleen patsasten sivu ja saapuivat jumalallisesta sallimasta
Tartessokseen. Tämä kauppapaikka oli siihen aikaan koskematon,
niin että he palattuaan takaisin saivat tavaroistaan suurimman voiton
kaikista helleeneistä, mikäli me varmuudella tiedämme, nimittäin
aiginalaisen Sostratoksen, Laodamaan pojan, jälkeen; sillä tämän
kanssa ei pysty toinen kilpailemaan. Mutta ottamalla voitostaan pois
kymmenyksenä kuusi talenttia samolaiset teettivät niistä vaskiastian
argolilaisen sekoitusmaljan malliin, ja yltympäri sen reunaa kohoaa
aarnikotkanpäitä. Sen he vihkivät Heraioniin ja asettivat sen alle
kolme seitsemän kyynärän korkuista polvistuvaa vaskista
jättiläiskuvaa. Mutta yllämainitun tapauksen johdosta tuli
kyreneläisten ja theralaisten ensimäinen läheinen ystävyys solmituksi
samolaisten kanssa.
153. Sittenkuin theralaiset, jätettyään Korobioksen saareen, olivat
saapuneet Theraan, niin he ilmoittivat asuttaneensa saaren Libyan
luona. Theralaiset katsoivat silloin hyväksi lähettää aina kahdesta
veljestä arvan nojalla toisen sekä kaikista maalaiskunnista, joita oli
seitsemän, joukon miehiä; ja heidän sekä johtajanaan että
kuninkaanaan oli oleva Battos. Siten he laittoivat kaksi
viisikymmensoutua Plateaan.
154. Näin kertovat theralaiset, ja kertomuksen loppuosassa
theralaiset pitävät yhtä kyreneläisten kanssa. Sillä mitä Battokseen
tulee, eivät jälkimäiset suinkaan ole samaa mieltä kuin theralaiset.
He näet kertovat täten. Kreetassa on Oaxos-kaupunki, jossa oli
kuninkaana Etearkhos. Hänellä oli Fronime niminen äiditön tytär,
mutta hän nai vielä toisen vaimon. Taloon tultuaan tämä tahtoi

81. tositeossakin olla äitipuolena Fronimelle; niinpä hän tuotti hänelle
pahaa ja keksi hänen varalleen kaikkea kiusaa. Ja vihdoin hän
syyttäen Fronimea hekumallisuudesta sai miehensä uskomaan, että
niin oli laita. Niinpä tämä vaimonsa suostuttamana mietti
jumalattoman teon tyttärensä pään varalle. Oaxoksessa oleskeli näet
muuan theralainen kauppamies Themison. Hänet kutsui Etearkhos
vieraakseen ja vannotti häntä lupaamaan panna täytäntöön mitä
ikänä Etearkhos pyytäisi. Hänen siis vannottuaan toi Etearkhos
tyttärensä, antoi tämän hänen käsiinsä ja käski hänen viedä pois
sekä upottaa hänet mereen. Mutta vimmastuneena valasta, johon
hänet oli viekoiteltu, Themison purkaa kestiystävyyden ja tekee näin.
Hän otti vastaan tytön ja purjehti pois. Vaan ulapalle päästyään hän
täytti Etearkhokselle antamansa lupauksen siten, että sitoi tytön
köysiin ja laski hänet mereen, mutta vedätti hänet heti ylös. Ja sitten
hän saapui Theraan.
155. Sitten otti Fronimen vastaan muuan theralaisten kesken
arvossapidetty mies, Theraion, joka piti häntä jalkavaimonaan. Ajan
vierittyä hänelle syntyi poika, joka änkytti ja sammalsi ja jonka
nimeksi pantiin Battos, kuten theralaiset ja kyreneläiset kertovat,
mutta, niinkuin minä kuitenkin luulen, joku muu. Vaan Battokseksi
muutettiin nimi, senjälkeen kuin hän oli saapunut Libyaan, ja sen
nimen hän sai Delfoissa annetun oraakelivastauksen johdosta sekä
siitä arvosta, jonka hän sai. Libyalaiset kutsuvat nimittäin kuningasta
nimellä "battos", ja luulen Pytian ennustaessaan kutsuneen häntä
libyankielellä siitä syystä, että hänestä oli tuleva Libyan kuningas.
Sillä senjälkeen kuin tämä oli mieheksi varttunut, niin hän tuli
Delfoihin kysyäkseen neuvoa äänestään. Hänen kysymykseensä
antoi Pytia tällaisen vastauksen:

82. "Battos, ääntäsi käyt, vaan ruhtinas Foibos Apollon
lammashyötysän Libyan viljelemään sinut laittaa",
ikäänkuin olisi sanonut meidän kieltä käyttämällä: "Oi kuningas,
sinä ääntäsi käyt." Mutta Battos vastasi näin: "Oi ruhtinas, minä olen
tullut kysymään sinulta neuvoa äänestäni, mutta sinä neuvot minulle
muuta, mahdottomuuksia, kun käsket minua asuttamaan Libyaa —
mutta millä väellä ja millä miesvoimalla?" Näillä sanoillaan hän ei
kuitenkaan voinut taivuttaa jumalaa antamaan hänelle toista
vastausta. Ja kun jumala antoi Battokselle saman vastauksen kuin
ennenkin, niin tämä jätti Pytian kesken hänen puhettaan ja meni
Theraan.
156. Senjälkeen kävi niin hyvin hänelle itselleen kuin muillekin
theralaisille uudestaan huonosti. Mutta kun theralaiset eivät
tunteneet syytä onnettomuuksiinsa, niin he lähettivät Delfoihin
kysymään neuvoa siihen kurjaan tilaan, jossa parhaillaan olivat. Pytia
antoi heille sen vastauksen, että jos yhdessä Battoksen kanssa
rakentaisivat Kyrenen Libyassa, tulisi heidän käymään paremmin.
Senjälkeen theralaiset lähettivät Battoksen pois, mukanaan kaksi
viisikymmensoutua. Nämä purjehtivat Libyaan, mutta kun eivät
voineet mitään muuta tehdä, läksivät he taas kotia Theraan. Mutta
kun he saapuivat sinne, niin theralaiset ampuivat näitä eivätkä
sallineet heidän laskea rantaan, vaan käskivät heidän purjehtia
takaisin. Pakosta nämä purjehtivat pois ja tekivät asutuksi Libyan
luona sijaitsevan saaren, jonka nimi, kuten ennenkin on mainittu, on
Platea. Ja saaren kerrotaan olevan yhtä suuri kuin nykyinen
kyreneläisten kaupunki.
157. Siinä he asuivat kaksi vuotta, mutta kun ei mikään heillä
menestynyt, niin, jätettyään yhden joukostaan jälkeensä, muut

83. kaikki purjehtivat pois Delfoihin. Ja oraakeliin saavuttuaan he
kysyivät neuvoa sanoen, että asuivat Libyassa, mutta ettei heidän
siltä yhtään käynyt paremmin. Siihen vastasi heille Pytia näin:
"Lammashyötysän Libyan jos tuta, käymätön, voisit kuin
minä, käynyt, niin ylen viisaaks' sun ylistäisin."
Sen kuultuaan Battos seuralaisineen purjehti takaisin. Sillä jumala
ei hellittänyt vaatimasta heitä perustamaan siirtolaa, ennenkuin
olivat saapuneet itse Libyaan. Saavuttuaan saareen ja otettuaan
mukaansa hänet, jonka olivat jättäneet, he asuttivat erään itse
Libyassa, vastapäätä saarta sijaitsevan paikan, jonka nimi oli Aziris;
sitä ympäröivät kahden puolen mitä kauniimmat notkot ja yhdeltä
puolen sen sivu virtaa joki.
158. Siinä paikassa he asuivat kuusi vuotta. Mutta seitsemäntenä
vuotena libyalaiset pyysivät saada viedä heidät parempaan paikkaan
ja taivuttivat heidät siten jättämään sen. Saatuaan heidät liikkeelle
libyalaiset veivät heidät sieltä länttä kohti, ja, jotteivät helleenit
kulkiessaan kauniimman paikan ohi, sitä näkisi, niin he sovittivat
päivän ajan siten, että veivät heidät yöllä siitä ohi. Mainitun paikan
nimi on Irasa. Ja he veivät helleenit lähteelle, jonka sanotaan olevan
Apollonin oma, sekä lausuivat: "Hellaan miehet, tässä on teidän
mukava asua. Sillä täällä on taivas puhki."
159. Battos perustajan eläessä, joka hallitsi neljäkymmentä
vuotta, ja hänen poikansa Arkesilaoksen aikana, joka hallitsi
kuusitoista vuotta, asuivat siinä kyreneläiset, ollen heitä vain niin
suuri joukko kuin mitä heitä alun pitäen oli lähtiessään siirtolaan.
Mutta kolmannen hallitsijan, niinsanotun "onnellisen" Battoksen
aikana sai Pytia oraakelilauseellaan helleenejä kaikista heimoista
lähtemään Libyaan ja asuttamaan sitä yhdessä kyreneläisten kanssa.

84. Kyreneläiset kutsuivat näet heitä maanjaolle. Mutta Pytian lause
kuului näin:
"Sen, joka saapuva lie ylen armaan Libyan maille, kun jako
niist' on tehty jo, kerran käy katumoiksi."
Kun nyt suuri väkijoukko kerääntyi kokoon Kyreneen, hupeni
ympärillä asuvien libyalaisten ja heidän Adikran nimisen kuninkaansa
alue melkoisesti. Koska jälkimäisiltä näin riistettiin maata, ja
kyreneläiset heitä kohtelivat röyhkeästi, niin he lähettivät sanan
Egyptiin ja antautuivat Egyptin kuninkaan Aprieen valtaan. Tämä
kokosi suuren sotajoukon egyptiläisiä ja lähetti sen Kyreneä vastaan.
Mutta kyreneläiset lähtivät sotaan yllämainittuun Irasa nimiseen
paikkaan sekä Theste-lähteelle, iskivät yhteen egyptiläisten kanssa ja
voittivat taistelussa. Sillä koska egyptiläiset eivät olleet aikaisemmin
koetelleet helleenejä ja ylenkatsoivat heitä, joutuivat he niin
perinpohjaiseen häviöön, että vain aniharvat palasivat kotiinsa
Egyptiin. Tämän tappion tähden ja koska syyttivät Apriesta siitä,
luopuivat egyptiläiset hänestä.
160. Tämän Battoksen poika oli Arkesilaos. Kuninkaaksi tultuaan
hän riitaantui ensiksi omien veljiensä kanssa, niin että he jättivät
hänet ja läksivät muuanne Libyaan sekä perustivat itselleen sen
kaupungin, jota silloin ja vielä nytkin kutsutaan Barkaksi. Ja samalla
kun he sen perustivat, saattoivat he libyalaiset luopumaan
kyreneläisistä. Sittemmin läksi Arkesilaos sotaretkelle niitä libyalaisia
vastaan, jotka olivat ottaneet turviinsa hänen veljensä ja itsekin
luopuneet. Peläten häntä libyalaiset läksivät pakoon itäisten
libyalaisten tykö. Mutta Arkesilaos seurasi pakenevia, kunnes takaa
ajaessaan joutui Leukoniin Libyassa, missä libyalaiset päättivät käydä
hänen kimppuunsa. Ja taistelussa he saivat kyreneläisistä sellaisen

85. voiton, että seitsemäntuhatta raskasaseista kyreneläistä siinä kaatui.
Tämän tappion jälkeen Arkesilaos sairastui, ja kun hän tällöin oli
nauttinut lääkettä, kuristi hänet hänen veljensä Haliarkhos.
Haliarkhoksen taas tappoi vilpillä Arkesilaoksen vaimo, jonka nimi oli
Eryxo.
161. Kuninkuuden peri nyt Arkesilaoksen poika Battos, joka ontui
ja oli huonojalkainen. Mutta kohdanneeseen tapaturmaan nähden
kyreneläiset lähettivät Delfoihin sanansaattajan kysymään, millä
tavoin heidän tuli parhaiten järjestää olonsa ja elonsa. Silloin Pytia
käski heidän Arkadian Mantineiasta tuottamaan itselleen
sovintotuomarin. Kyreneläiset niinmuodoin pyysivät semmoista, ja
mantineialaiset antoivat suurinta arvoa nauttivien kansalaistensa
joukosta erään miehen, jonka nimi oli Demonax. Tämä mies saapui
Kyreneen ja saatuaan tietää kaikki asianhaarat hän ensiksi jakoi
heidät kolmeen heimopiiriin, järjestäen jaon seuraavalla tavoin.
Theralaisista ja ympärillä asuvista hän muodosti ensimäisen piirin,
toisen peloponnesolaisista ja kreetalaisista ja kolmannen kaikista
saarelaisista. Sitten hän eroitti Battos kuninkaalle tiluksia ja
pappisvirkoja, mutta kaikki muut etuudet, mitä kuninkailla
aikaisemmin oli ollut, hän laski kansan käsiin.
162. Mainitun Battoksen ajan kesti tätä tilaa. Mutta hänen
poikansa Arkesilaoksen aikana syntyi paljon levottomuutta kunnia-
etuuksista. Battos "ontuvan" ja Feretimen poika Arkesilaos selitti
nimittäin, ettei hän tulisi suostumaan siihen järjestykseen, jonka
mantineialainen Demonax oli laatinut, vaan vaati esi-isiensä
etuoikeuksia. Sitten hän nosti sisällisen sodan, mutta joutui tappiolle
ja pakeni Samokseen; hänen äitinsä taas pakeni Kyproksen
Salamiiseen. Salamiissa vallitsi siihen aikaan Euelthon, joka vihki sen
katsomista ansaitsevan suitsutusastian, joka on Delfoissa

86. korintolaisten aarrekammiossa. Hänen luoksensa saavuttuaan
Feretime häneltä pyysi sotajoukkoa, joka toisi heidät takaisin
Kyreneen. Mutta Euelthon antoi kaikkea muuta hänelle mieluummin
kuin sotajoukon. Nainen otti vastaan mitä annettiin ja sanoi, että
kyllä sekin oli kaunis, mutta kauniimpaa olisi, jos kuningas antaisi
hänelle hänen pyytäessään sotajoukon. Niin hän sanoi joka lahjaa
annettaessa. Lopuksi Euelthon lähetti hänelle lahjaksi kultaisen rukin
ynnä värttinän, ja oli siinä myös villoja. Kun Feretime taas lausui
samat sanat, niin Euelthon virkkoi, että semmoisia lahjoja naisille
annetaan, vaan ei sotajoukkoa.
163. Siihen aikaan Arkesilaos oleskeli Samoksessa ja keräsi joka
miehen kokoon maanjaolle. Kun suuri sotajoukko oli koossa, läksi
Arkesilaos Delfoihin kysymään oraakelilta, kuinka hänen
jälleenpalaamisensa oli onnistuva. Ja Pytia vastasi hänelle näin:
"Neljän Battoksen ja neljän Arkesilaoksen ajan eli kahdeksan
miespolvea antaa Loxias teidän hallita Kyreneä; mutta sen
kauemmin hän ei neuvo edes koettamaankaan hallita. Palaja sinä
kuitenkin omaan maahasi ja ole levollinen. Mutta jos löydät uunin
täynnä ruukkuja, niin älä polta ruukkuja, vaan lähetä ne
vahingoittamatta matkaansa. Vaan jos sinä poltat ne, niin älä mene
merenhuuhtomaan paikkaan; jos sen teet, olet kuoleva sekä itse että
kaunihin härkä." Sen vastauksen julisti Pytia Arkesilaokselle.
164. Viimemainittu otti myötään väkensä Samoksesta ja palasi
Kyreneen. Mutta saatuaan hallinnon käsiinsä hän ei muistanut
ennustusta, vaan kosti vastustajilleen kärsimänsä maanpaon. Niistä
muutamat läksivät kokonaan maasta pois, muutamat, jotka
Arkesilaos sai käsiinsä, hän lähetti Kyprokseen tuhottaviksi. Mutta
heidät pelastivat knidolaiset, joiden maahan he olivat ajautuneet, ja
lähettivät heidät Theraan. Muutamat muut kyreneläiset, jotka olivat

87. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com