AM GOV 2015-2016 1st Edition Losco Test Bank

AM GOV 2015-2016 1st Edition Losco Test Bank
AM GOV 2015-2016 1st Edition Losco Test Bank
AM GOV 2015-2016 1st Edition Losco Test Bank

1. Download the full version and explore a variety of test banks
or solution manuals at https://testbankdeal.com
AM GOV 2015-2016 1st Edition Losco Test Bank
_____ Tap the link below to start your download _____
https://testbankdeal.com/product/am-gov-2015-2016-1st-
edition-losco-test-bank/
Find test banks or solution manuals at testbankdeal.com today!

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankdeal.com
to discover even more!
AM GOV 2015-2016 1st Edition Losco Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/am-gov-2015-2016-1st-edition-losco-
solutions-manual/
AM GOV 2015 2016 4th Edition Losco Test Bank
https://testbankdeal.com/product/am-gov-2015-2016-4th-edition-losco-
test-bank/
TX GOV 1st Edition Maxwell Test Bank
https://testbankdeal.com/product/tx-gov-1st-edition-maxwell-test-bank/
EARTH 2 2nd Edition Hendrix Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/earth-2-2nd-edition-hendrix-
solutions-manual/

3. Social Inequality and Social Stratification in U.S.
Society 1st Edition Doob Test Bank
https://testbankdeal.com/product/social-inequality-and-social-
stratification-in-u-s-society-1st-edition-doob-test-bank/
Fundamentals of Corporate Finance 8th Edition Brealey
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/fundamentals-of-corporate-
finance-8th-edition-brealey-solutions-manual/
College Algebra 6th Edition Dugopolski Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/college-algebra-6th-edition-
dugopolski-solutions-manual/
Materials For Civil And Construction Engineers 3rd Edition
Mamlouk Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/materials-for-civil-and-construction-
engineers-3rd-edition-mamlouk-solutions-manual/
American Promise Value Volume 2 7th Edition Roark Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/american-promise-value-volume-2-7th-
edition-roark-test-bank/

4. Solid Waste Engineering A Global Perspective 3rd Edition
Worrell Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/solid-waste-engineering-a-global-
perspective-3rd-edition-worrell-solutions-manual/

5. Chapter 08 - Interest Groups in America
8-1
Copyright © 2015 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
Chapter 08
Interest Groups in America



Multiple Choice Questions

1. (p. 172) Which of the following groups has the MOST favorable view of the National Rifle
Association?
A. Democrats
B. Independents
C. Republicans
D. people with guns in the home
E. people with no guns in the home


Accessibility: Keyboard Navigation

2. (p. 173) In the wake of the December 2012 shootings at Sandy Hook Elementary School that
killed 26 people, President Obama put forth relatively modest gun control proposals. The
National Rifle Association
A. gave the proposals strong support.
B. gave the proposals lukewarm support.
C. took no position on the proposals.
D. expressed mild opposition to the proposals.
E. fought vehemently against the proposals.


Accessibility: Keyboard Navigation

6. Chapter 08 - Interest Groups in America
8-2
Copyright © 2015 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
3. (p. 173) A(n) ________ is any formally organized association that seeks to influence public
policy in a specific policy area.
A. political party
B. interest group
C. political movement
D. fraternity
E. None of these answers is correct.


Accessibility: Keyboard Navigation

4. (p. 173) Interest groups may include
A. corporations.
B. labor unions.
C. civil rights groups.
D. professional and trade associations.
E. All of these answers are correct.


Accessibility: Keyboard Navigation

5. (p. 173-174) In Federalist No. 10, James Madison argued that
A. the power of interest groups should be diluted by submerging their interests in a sea of
competing interests.
B. a system of government must encourage the participation of interest groups in order to give
each segment of society an equal voice.
C. interest groups were valuable as long as they were few and powerful.
D. interest groups threatened a free society and so should be made illegal to prevent them
from forming.
E. interest groups were a threat to democracy because the majority should rule in all matters.


Accessibility: Keyboard Navigation

7. Chapter 08 - Interest Groups in America
8-3
Copyright © 2015 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
6. (p. 174) The primary distinction between an interest group and a political movement is that
A. an interest group concerns itself with only a small segment of society, while a political
movement looks to improve everyone's condition.
B. interest groups are more focused on specific policy goals than political movements are.
C. interest groups have broader and more numerous support than political movements.
D. interest groups consist of formal organizations, whereas political movements consist solely
of spontaneous gatherings.
E. interest groups focus solely on influencing politicians, whereas political movements focus
solely on changing social norms.


Accessibility: Keyboard Navigation

7. (p. 174) Public interest groups are distinguished from other interest groups by
A. their large bases of support.
B. their narrow policy goals.
C. advocating positions they believe are for the good of all Americans.
D. their ideological bents.
E. the fact that they clearly speak for the majority of the American people.


Accessibility: Keyboard Navigation

8. (p. 174) Which of the following statements about interest groups is LEAST accurate?
A. While many interest groups pursue economic gains, a large number pursue more
ideological ends.
B. Some interest groups represent organizations rather than individual citizens.
C. Interest groups have declined in size and influence in conjunction with the general decline
in political participation.
D. The well-to-do and well-educated are better represented in interest groups than are the poor
and needy.
E. Membership in interest groups tends to compound the political power of already influential
groups rather than to give voice to the disenfranchised.


Accessibility: Keyboard Navigation

8. Chapter 08 - Interest Groups in America
8-4
Copyright © 2015 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
9. (p. 175) Which of the following statements about the history of interest groups in the United
States is LEAST accurate?
A. Although nineteenth-century women participated in campaigns for moral reform, they did
not pursue a greater political role.
B. Before the Civil War, abolitionists created societies intended to pressure the government
into adopting antislavery legislation.
C. The creation of a national railroad system went hand-in-hand with the emergence of
lobbyists seeking government perks and favorable legislation.
D. In the late nineteenth century, many farmers reacted against economic change by joining
interest groups such as the Grange.
E. The power and prominence of interest groups developed partly in response to the declining
organizational strength of traditional political parties.


Accessibility: Keyboard Navigation

10. (p. 175) The Bonus Army that marched on Washington to demand benefits from the federal
government consisted primarily of veterans of
A. the Civil War.
B. World War I.
C. World War II.
D. the Korean War.
E. the Vietnam War.


Accessibility: Keyboard Navigation

11. (p. 175) The 1950s and 1960s witnessed an explosion in
A. advocacy groups.
B. trade associations.
C. business groups.
D. education groups.
E. labor unions.


Accessibility: Keyboard Navigation

9. Chapter 08 - Interest Groups in America
8-5
Copyright © 2015 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
12. (p. 175-176) What is the primary distinction between advocacy groups and other interest
groups?
A. Advocacy groups are more focused on specific policy goals.
B. Advocacy groups are much more dependent on grass-roots mobilization.
C. Advocacy groups pursue broad policy goals but rely much less on local chapters and
formal membership, if they have them at all.
D. Advocacy groups give citizens far more opportunities to participate actively, beyond
simply writing a check to an interest group that they support.
E. Advocacy groups depend on broad participation to set agendas and formulate strategies.


Accessibility: Keyboard Navigation

13. (p. 177) What is the single largest sector of the interest group community?
A. education
B. labor
C. business associations
D. professional associations
E. single-issue groups


Accessibility: Keyboard Navigation

14. (p. 178) Which of the following types of interest groups currently spends the LEAST amount
of money on lobbying expenses?
A. business groups
B. trade associations
C. unions
D. citizens groups
E. professional associations


Accessibility: Keyboard Navigation

10. Chapter 08 - Interest Groups in America
8-6
Copyright © 2015 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
15. (p. 178) Which of the following types of interest groups currently has the greatest number of
direct lobbyists?
A. business groups
B. trade associations
C. unions
D. citizens groups
E. professional associations


Accessibility: Keyboard Navigation

16. (p. 178) Which of the following types of interest groups currently spends the greatest amount
of money on lobbying expenses?
A. business groups
B. trade associations
C. unions
D. citizens groups
E. professional associations


Accessibility: Keyboard Navigation

17. (p. 179) Persons who join an interest group because it promises to offer them discounts on
certain services are responding to
A. monetary incentives.
B. social incentives.
C. relegated incentives.
D. fixed incentives.
E. idealist incentives.


Accessibility: Keyboard Navigation

11. Chapter 08 - Interest Groups in America
8-7
Copyright © 2015 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
18. (p. 180) Persons who join an interest group out of a need for a sense of belonging are
responding to
A. monetary incentives.
B. social incentives.
C. relegated incentives.
D. fixed incentives.
E. idealist incentives.


Accessibility: Keyboard Navigation

19. (p. 180) Persons who join an interest group because they have an earnest desire to change the
world for the better are responding to
A. monetary incentives.
B. social incentives.
C. relegated incentives.
D. fixed incentives.
E. idealist incentives.


Accessibility: Keyboard Navigation

20. (p. 180) According to most interest-group leaders, which type of incentive draws in the
MOST members?
A. monetary
B. social
C. relegated
D. fixed
E. idealist


Accessibility: Keyboard Navigation

12. Chapter 08 - Interest Groups in America
8-8
Copyright © 2015 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
21. (p. 180) What is the primary difference between strategies and tactics?
A. Strategies focus solely on politics, while tactics embrace society as well.
B. Whereas strategies can be either inside or outside, tactics can only be inside.
C. Strategies are overall goals, and tactics are the means used to accomplish those goals.
D. Strategies are available to any movement, whereas only interest groups can employ tactics.
E. Strategies are employed by flexible pragmatists, whereas tactics are used by rigid
ideological groups.


Accessibility: Keyboard Navigation

22. (p. 180) Which of the following tactics is an inside strategy?
A. mailing flyers to a targeted segment of the local population
B. writing a letter to the editor of the local newspaper
C. orchestrating a protest outside a government building
D. meeting with a congressional staffer
E. organizing a sit-in inside a government building


Accessibility: Keyboard Navigation

23. (p. 181) Generally speaking, small interest groups have what kind of advantage over larger
ones?
A. intensity and cohesiveness
B. prestige
C. political clout
D. geographical distribution
E. financial resources


Accessibility: Keyboard Navigation

13. Chapter 08 - Interest Groups in America
8-9
Copyright © 2015 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
24. (p. 182) Of the following, which type of person is MOST likely to be successful as a
lobbyist?
A. A former government worker
B. An average citizen
C. A lawyer
D. A grassroots activist
E. A person with a lot of free time


Accessibility: Keyboard Navigation

25. (p. 182) Which interest group was MOST instrumental in defeating President Truman's
national health insurance proposal in the late 1940s?
A. National Rifle Association
B. American Medical Association
C. John Birch Society
D. National Association for the Advancement of Colored People
E. Americans for Democratic Action


Accessibility: Keyboard Navigation

26. (p. 182) Which of the following statements about lobbyists is LEAST accurate?
A. Increasingly, lobbyists are paid professionals who hire out their services.
B. For lobbyists, personal connections are extremely valuable.
C. Many congressional staffers leave their positions to become lobbyists.
D. There are no rules limiting former Congress-members' ability to lobby, as long as the
members have formally resigned their posts.
E. The relationship between the government and lobbying interest groups has been described
as a revolving door because of the interdependence that has developed between them.


Accessibility: Keyboard Navigation

14. Chapter 08 - Interest Groups in America
8-10
Copyright © 2015 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
27. (p. 182) In which of the following years was the number of people lobbying the national
government the highest?
A. 1998
B. 2002
C. 2007
D. 2011
E. 2013


Accessibility: Keyboard Navigation

28. (p. 183) Which of the following statements about the relationship between lobbyists and
members of Congress is LEAST accurate?
A. Lobbyists can provide lawmakers with valuable information about the lawmakers'
constituencies.
B. Lobbyists are likely to possess more technical expertise on a given issue than members of
Congress.
C. Since lawmakers rely so heavily on lobbyists, lobbyists have found it easy to lie to get their
way.
D. Lobbyists sometimes directly assist in drafting legislation.
E. Lobbyists can offer lawmakers electoral support in return for favorable consideration.


Accessibility: Keyboard Navigation

29. (p. 183) A skillful lobbyist would abide by all of the following guidelines EXCEPT
A. work primarily with one's allies.
B. recognize that measures are easier to defeat than to pass.
C. cultivate key committee members.
D. seek out and win over ideological opponents.
E. avoid conflicts on big issues and concentrate instead on writing the details to one's
advantage.


Accessibility: Keyboard Navigation

15. Chapter 08 - Interest Groups in America
8-11
Copyright © 2015 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
30. (p. 185) Which of the following statements about "iron triangles," such as the military-
industrial complex, is LEAST accurate?
A. In recent decades their influence has increased because the power of advocacy groups has
declined.
B. They typically consist of united private interests, executive agencies, and congressional
committees.
C. They help federal agencies get their proposed policies passed.
D. They make it easier for private interests to win lucrative government contracts.
E. They help members of Congress retain their seats.


Accessibility: Keyboard Navigation

31. (p. 185) Which of the following statements about issue networks is LEAST accurate?
A. They typically consist of private interests, members of Congress, and federal bureaucrats.
B. They place a significant degree of influence over legislation in the hands of nonelected
persons.
C. They create permanent alliances based on the exchange of mutual benefits.
D. They are linked by shared expertise in a given area.
E. It is fairly common in Washington today for issue networks to dominate policy in a given
area.


Accessibility: Keyboard Navigation

32. (p. 185-186) Which of the following statements about congressional reactions to contacts
between members of Congress and lobbyists is LEAST accurate?
A. Starting in 1946, lobbyists had to register with congressional officials.
B. In 2007, Congress passed an act effectively closing loopholes and leveling access to
members of Congress.
C. A rash of scandals in the early twenty-first century contributed to congressional efforts to
curb the influence of lobbyists.
D. Members of Congress can no longer accept outright gifts, meals, or trips from lobbyists.
E. Congress has imposed new rules that make it more difficult for members to insert earmarks
anonymously.


Accessibility: Keyboard Navigation

16. Chapter 08 - Interest Groups in America
8-12
Copyright © 2015 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
33. (p. 187) In the case of Buckley v. Valeo, interest groups argued that the rights to spend money
on political contributions and expenditures
A. were a protected form of free speech.
B. needed to be regulated to ensure a more level playing field.
C. would be more safely guaranteed if campaigns were funded through public monies.
D. posed a threat to the sanctity of a democracy if taken to excess.
E. were sanctioned by long political custom, even if they were not protected by the
Constitution.


Accessibility: Keyboard Navigation

34. (p. 187) Which of the following statements about PACs is LEAST accurate?
A. The primary function of PACs is to collect money for political candidates.
B. Interest-group members and lobbyists can contribute individually to a candidate and again
to PACs that support the candidate.
C. PACs are not the exclusive reserve of one type of interest, but are employed by a variety of
different groups.
D. PACs are not allowed to give money to other PACs.
E. The amount of money that PACs can give to candidates is strictly limited.


Accessibility: Keyboard Navigation

35. (p. 187) Of the following entities, which two are barred from making contributions to federal
candidates?
A. super PACs and 527s
B. traditional PACs and 501(c) entities
C. candidate committees and traditional PACs
D. party committees and super PACs
E. super PACs and traditional PACs


Accessibility: Keyboard Navigation

17. Chapter 08 - Interest Groups in America
8-13
Copyright © 2015 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
36. (p. 187) How much money can a traditional PAC contribute to a federal candidate, per
election?
A. $2,000
B. $5,000
C. $32,400
D. $100,000
E. unlimited


Accessibility: Keyboard Navigation

37. (p. 188) The combined result of the 2010 Citizens United and Speechnow.org decisions is
that super PACs
A. must be treated the exact same as traditional PACs.
B. are constitutional, but 527s are not.
C. can accept unlimited contributions and make unlimited expenditures in federal elections.
D. can accept unlimited contributions but can make only limited expenditures in federal
elections.
E. can accept contributions no higher than $2000 per candidate per election, but can spend as
much as they want on any federal race.


Accessibility: Keyboard Navigation

38. (p. 188) This candidate for the 2012 Republican presidential nomination had the greatest
reliance on megadonors:
A. Rick Perry.
B. Newt Gingrich.
C. Herman Cain.
D. Mitt Romney.
E. Jon Huntsman.


Accessibility: Keyboard Navigation

18. Chapter 08 - Interest Groups in America
8-14
Copyright © 2015 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
39. (p. 188) The 2010 Citizens United and Speechnow.org decisions had the GREATEST impact
on
A. candidates who want to spend their own money in their campaigns.
B. party committees.
C. candidate committees.
D. traditional PACs.
E. super PACs.


Accessibility: Keyboard Navigation

40. (p. 188-189) In its ability to spend vast sums of unregulated money, a super PAC has the
MOST in common with a
A. candidate committee.
B. party committee.
C. traditional PAC.
D. 501(c).
E. 527.


Accessibility: Keyboard Navigation

41. (p. 189) Which of the following statements about the partisan leanings of various PACs is
LEAST accurate?
A. Labor PACs tend to favor the Democratic Party.
B. Energy PACs tend to favor the Republican Party.
C. Pharmaceutical PACs tend to favor the Republican Party.
D. Trial lawyer PACs tend to favor the Democratic Party.
E. Most influential PACs court support by giving exclusively to one party.


Accessibility: Keyboard Navigation

19. Chapter 08 - Interest Groups in America
8-15
Copyright © 2015 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
42. (p. 189) Which of the following types of interest groups is more likely to give to the
Republican Party than to Democrats?
A. energy groups
B. communications and electronics groups
C. lawyers and lobbyists
D. labor groups
E. ideology and single interest groups


Accessibility: Keyboard Navigation

43. (p. 189) The MOST salient features distinguishing 527 groups from PACs is that the former
are
A. tax-exempt and largely unregulated.
B. ideological, not political.
C. formed by advocacy groups, not interest groups.
D. nonpartisan, and contribute funds equally to all candidates.
E. not allowed to engage in partisan advertising.


Accessibility: Keyboard Navigation

44. (p. 190) Which of the following examples BEST illustrates the principle of political
disadvantage theory?
A. Small interest groups cannot affect policy because they cannot gain direct access to
members of Congress.
B. Unpopular industries, unable to sway public opinion, try to win concessions through the
courts.
C. Although attacking lobbyists and interest groups makes for a good stump speech,
lawmakers who try to function without those groups find they can get little done.
D. As the power of a few interest groups increases, it will become increasingly difficult for
new interest groups to gain influence in Congress.
E. If interest groups contribute money to both parties, their influence with the winning side
declines, but if they contribute to only one party, their access might be closed completely.


Accessibility: Keyboard Navigation

20. Chapter 08 - Interest Groups in America
8-16
Copyright © 2015 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
45. (p. 190) Which of the following statements about interest group litigation is LEAST
accurate?
A. Litigation is a means by which groups with little public support can advance their interests.
B. Oftentimes, important cases do not arise spontaneously, but are rather test cases, brought
by interest groups trying to establish new precedents.
C. Litigation was an essential component of the early civil rights movement in the 1950s.
D. Litigation is relatively inexpensive, and so it is a favored tactic of small groups with few
resources.
E. Sometimes, instead of filing suit themselves, interest groups will issue amicus curiae briefs
in favor of another party engaged in a dispute.


Accessibility: Keyboard Navigation

46. (p. 190) What did a survey by the Congressional Management Foundation find about
individuals' contact with their House members or senators in the previous five years?
A. About half of those that contacted lawmakers had been prompted to do so by a third party.
B. The vast majority of those that contacted lawmakers had been prompted to do so by a third
party, mostly PACs, and through direct contact from major parties.
C. Only about a quarter of Americans had been in contact with their House members or
senators.
D. About half of those that contacted lawmakers did so through personal choice, without any
prompting.
E. The vast majority of those that contacted lawmakers had been prompted to do so by a third
party, mostly lobbying and advocacy groups.


Accessibility: Keyboard Navigation

21. Chapter 08 - Interest Groups in America
8-17
Copyright © 2015 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
47. (p. 190-191) Which of the following statements about grassroots mobilization is LEAST
accurate?
A. Interest groups have a vested interest in demonstrating that they represent a large,
widespread base.
B. Interest groups sometimes engage in astroturf lobbying, using deceitful practices to rally
widespread support behind policies that benefit only a small section of society.
C. Interest groups sometimes rely on mobilizing the grass tops, focusing on the most
influential members of a community.
D. Many interest groups build grassroots support by providing citizens with "scorecards"
outlining how candidates have voted on key issues in the past.
E. Grassroots mobilization helps an interest group create the illusion of public backing, but
this can rarely be translated into true political influence over elected officials.


Accessibility: Keyboard Navigation

48. (p. 190-191) If a public relations firm "mobilizes the grass tops," it is
A. conducting a particularly shallow grassroots campaign that focuses on the most politically
active citizens.
B. attempting to build up support only on the national level.
C. mining databases for high-status community leaders to contact legislators in key districts.
D. engaging in lobbying only for issues that are already widely popular on a national level.
E. attempting to influence only local races in hopes of effecting change that will "trickle up."


Accessibility: Keyboard Navigation

49. (p. 191) Which of the following is a characteristic of astroturf lobbying?
A. lobbying for a set of unidentified interests
B. intense transparency
C. lobbying exclusively for corporate interests
D. lobbying to executive officials instead of members of Congress
E. wide grassroots cultivation


Accessibility: Keyboard Navigation

22. Chapter 08 - Interest Groups in America
8-18
Copyright © 2015 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
50. (p. 192-193) Which of the following statements about interest group coalitions is LEAST
accurate?
A. Coalitions expand individual interest groups' access to resources.
B. Coalitions allow individual interest groups to enhance their visibility.
C. Because interest groups are driven purely by ideology, they never form coalitions with
groups whose views are not the same as their own.
D. Government officials often prefer to work with coalitions because they show the
possibilities for consensus on a given policy.
E. Entering into a coalition may require interest groups to abandon or deemphasize certain
parts of their agendas in order to retain the support of their coalition members.


Accessibility: Keyboard Navigation

51. (p. 193) Americans for Democratic Action (ADA) rates members of the House and Senate
based on their voting records and how they agree with the group's agenda. This rating system
is known as
A. "heroes and zeros."
B. "winners and losers."
C. "good and bad."
D. "up and down."
E. "angels and devils."


Accessibility: Keyboard Navigation

23. Chapter 08 - Interest Groups in America
8-19
Copyright © 2015 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
52. (p. 193) Which of the following statements about political protests in the United States is
LEAST accurate?
A. Although it is protected by the First Amendment, many Americans view protests as outside
the political mainstream.
B. Political protests are generally used by groups who are largely shut out of the main centers
of powers.
C. Protests sometimes entail risks such as injury, loss of freedom, and potentially even loss of
life.
D. Since the wealthy and well-educated have other avenues of political participation,
involvement in political protests consists disproportionately of poor citizens with few other
options.
E. Protests usually arise in response to issues that arouse a great deal of emotion.


Accessibility: Keyboard Navigation

53. (p. 193-195) Which of the following trends is NOT visible in interest group activity today?
A. Interest groups rely on skilled professionals to make their case before government officials.
B. Many interest groups decide their agenda on a national level, and ask members only for
contributions.
C. Global issues are posing new threats that may change the nature of interest group activities.
D. Whereas interest groups were once controlled by the elite of society, the membership and
goals of interest groups has expanded to consist predominantly of lower-class citizens.
E. Interest groups provide citizens with an accessible means of political participation that
allows them to advance their views without great sacrifices of time.


Accessibility: Keyboard Navigation



Essay Questions

54. Discuss the role of interest groups in American politics. What are their defining
characteristics? What are the major types of interest groups? What purposes do they serve?
Whose interests do they best represent? Are they beneficial to American society, or do they
allow factions to pursue their own interests at the expense of the common good?
Answers will vary.

24. Chapter 08 - Interest Groups in America
8-20
Copyright © 2015 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
55. Discuss the history of voluntary associations in the United States. How widespread have
interest groups been? What events and developments have led to their formation? When has
their influence been strongest, and when has it waned? Are interest groups more or less
prevalent today than they have been in the past?
Answers will vary.

56. Explain why people join interest groups. What incentives encourage participation? Which
of these incentives are most important? Which interest groups have been able to wield these
incentives to elicit the most support, in either numbers or resources? Are the interest groups
with the most numbers also the ones with the most money, or is there a notable discrepancy
between these figures?
Answers will vary.

57. Describe lobbying as a political tactic. What resources must lobbyists wield to be
effective? How do they build and maintain access to government officials? How has Congress
tried to regulate lobbyists' activities, and how successful have those measures been? Do
lobbyists have too much influence over policy formation, or do they provide a necessary
function the government cannot do without?
Answers will vary.

58. Discuss how interest groups build support for favored candidates. What organizations are
they allowed to create in order to influence elections? What limits have Congress and the
courts placed on these organizations? Are these limits effective? Should there be limitations
on how much money individuals and groups can donate to a cause, or do such caps violate
First Amendment rights?
Answers will vary.

25. Chapter 08 - Interest Groups in America
8-21
Copyright © 2015 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
59. Why did the Citizens United and Speechnow.org decisions drastically change the nature of
expenditures to affect the outcomes of federal election campaigns? First address what the
decisions legalized. Then examine how the decisions led to the ascent of super PACs. Finally,
discuss the impact of super PAC spending in the 2012 presidential election and what the rise
of the super PAC means for democracy in the United States.
Answers will vary.

26. Other documents randomly have
different content

27. Kun päästiin tupiin, niin vaatteet riipaistiin nopeasti päältä ja
riennettiin peseytymään. Tosin määrää saksalainen sotilassääntö,
että marssin jälkeen on tupapojan suljettava ikkunat ja kaikkien
oltava sisällä täysissä pukimissa kunnes hikoileminen on lakannut.
Mutta siitä emme huolineet. Yläruumis paljaana kiiruhti jokainen
pumpun luo, joita oli runsaasti parakkien edustalla, kumartui torven
alle ja toinen pumppasi vettä niskaan. Se oli oikea jääkärin kylpy.
* * * * *
Tietysti meistä otettiin valokuvia moneen kertaan ja vihdoin
myöskin eläviä kuvia; toivottavasti ne kaikki vielä saadaan
kotimaassa nähdä. Sitten tuli majurin lämminhenkinen
kiertokirjelmä, jonka piti henkisesti sonnustaa meitä tulevaan
kamppailuun. Hän kehoitteli meitä rohkeuteen, sitkeyteen ja
valppauteen. Hän kuvaili meille matkan vaaroja ja vastuksia,
kärsimyksiä, janoa ja nälkää, mainiten, että meistä kenties monikin
oli niihin sortuva. Mutta samalla hän huomautti, että olimme
lähdössä sille taipaleelle, joka lopullisesti oli johtava kotimaahan,
vapauteen ja riemuun. — Luullakseni ei joukossamme ollut monta,
jotka odottivat lähtöä pimein mielin.
* * * * *
Pataljoonasta oli karsittu huono ja liian vähän harjoitellut aines ja
muodostettu siitä erityinen varajoukko, joka toistaiseksi jäi leirille
äkseeraamaan. Oli myöskin hommattu oma tykistö, uusine,
mainioine haupitsineen. Meille oli annettu uudet saksalaiset kiväärit
— olimme nimittäin harjoitelleet venäläisillä — ja ammuntaa
opetettiin ahkerasti. Viimemainitussa suhteessa meillä olikin hyvä
maine, konekiväärikomppania oli Saksan parhaita ja sai osakseen
kiittelyä, ja me toisetkin olimme saavuttaneet tuloksia, jotka

28. hämmästyttivät opettajiamme. — Oma komppaniani, jota
äkseeraukseen nähden pidettiin pataljoonan parhaana, oli kuin
rautaan valettu ja totteli johtajaansa kuin kone. Hauptmanni katseli
sitä tyytyväisenä, mutta vielä suurempaa iloa ilmaisivat hänen
rinnallaan seisovan oberzugführer A:n intelligentit, ilmeikkäät kasvot
ja säteilevät silmät. Itse olin lopullisesi joutunut ensimäiseen zugiin
(joukkueeseen), jota johtivat offizierstellvertreter Vick ja zugführer
H., lempeä, korkea-otsainen, runoilijalta näyttävä mies, jolla oli
heikko ääni, mutta joka muuten oli tavattoman tyyni ja asioissaan
varma ja säntillinen.

29. III.
MISSE-JOELLA.
1.
TITTELMÜNDEEN.
Toukokuun viimeisenä päivänä tapahtui lähtö. Parakkien oli oltava
huolellisesti siistittyinä ja puhtaina, sillä sellainen on kiitettävä
saksalainen tapa, että jälkeentuleville on aina valmistettava asunnot
hyvään kuntoon. Miehet kutsuttiin kokoon, pidettiin tarkastus,
olivatko kaikki mukana ja sääntöjen mukaan varustetut, sitten syötiin
ja syötiin hyvin, ja vihdoin lähdettiin marssimaan asemalle, suuren
saksalaisen soittokunnan saattamina, runsaslukuisen kylä-yleisön
katsellessa.
Kuinka junaan oli astuttava, kuinka siellä oltava, millä
torventoitotuksella tultava ulos, millä mentävä sisään, siitä oli meille
pidetty lukemattomia esitelmiä, aivankuin kansakoulupojille. Ei

30. sopinut suinkaan esiintyä sillätavoin kuin ryssät täällä, jotka
ensiluokan samettisohville nostavat lokaiset koipensa ja tartuttavat
saastaa haisevista vaatteistaan. — Saksalaisten junien vaunut eivät
yleensä ole läpikäytäviä, ne ovat jaetut pieniin osastoihin, joihin
noustaan sivulta. Jokainen komppania sai edeltäkäsin merkityt
vaununsa, marssi niiden kohdalle, eri ryhmät johtajineen asettuivat
kukin osastonsa eteen odottamaan sisäänastumiskäskyä.
Hauptmanni Bade oli tullut asemalle vielä kerran nähdäkseen
kasvattamansa komppanian. Soturin kädellä hän hyvästeli
vanhempia miehiä, toivottaen taisteluonnea ja kestävyyttä. Jotkut
saivat kukkia ystävättäriltään, ja vihdoin törähteli torvi: sisään.
Tilaa oli juuri senverran, että jokainen sopi istumaan ja kun matka
kesti kolme vuorokautta, on selvää millaiseksi elämä vähitellen
muuttui. Ilman lupaa ei kukaan saanut mennä ulos. Unesta ei
varsinkaan alussa ollut tietoa; vihdoin me kuitenkin keksimme
pingoittaa pari telttakangasta kattoon, ja niissä nukkui vuoron
perään pari miestä. Mutta mieli-ala oli reipas ja toivorikas. Laulettiin
sotaäänellä, meille oli toimitettu sitä varten pieni suomeksi painettu
kirjanenkin "Marssitoveri", joka sisälsi tunnetuimpia suomalaisia
lauluja. Ruokaa saatiin runsaasti suurissa, tätä tarkoitusta varten
erikoisesti rakennetuissa ruokaloissa, joita oli tuon tuostakin matkan
varrella ja joissa höyryävä soppa meitä odotti, kun astuimme
junasta. Toisin paikoin tarjottiin taas kahvia, makkaraa ja leipää, ja
jo ennemmin, muistaakseni Hampurissa, olivat siellä asuvat
suomalaiset tuoneet meille Suomen paperosseja sekä kukkia.
Niin kului matka. Sivuutimme kaupunkeja, maakyliä, saksalaisia
maisemia, joiden lakeus ja toivoton säännöllisyys eivät suomalaisen
silmää viihdytä. Metsätkin olivat ryhmäkolonnassa ja vettä näki

31. harvoin. Kiitäessämme ohi Tilsitin, jossa rikki-ammuttu silta oli
ensimäisiä sodan hävityksen merkkejä, muistui mieleeni, että juuri
tässä kaupungissa, tuon samaisen joen saarella, oli kerran ennen
maamme kohtalo ratkaistu, kun omavaltainen Napoleon antoi
Venäjän Aleksanterille luvan Suomen valloittamiseen. Oliko tämä
nuori joukko, joka nyt syöksyi silloisten valloittajien jälkeläisiä
vastaan, onnistuva aikeissaan, oliko sillä voimaa pelastaa maansa,
vai oliko se sortuva taistelun pyörteisiin? —
Raja sivuutettiin yöllä huumaavien hurraahuutojen kaikuessa ja
satojen jääkärilakkien liehuessa avonaisista vaununikkunoista. Sitten
alkoikin jo hävitettyjen seutujen outo runous tenhota mieltä. Siellä
täällä näkyi joku rikki-ammuttu talo, raunioksi luhistunut tehdas,
maatunut juoksuhauta. Asemilla oli sotilaita, radan varrella vahteja,
vakavia, rauhallisia Landsturm-ukkoja, jotka piippujaan tyynesti
poltellen seurasivat junamme kulkua. Eräässä paikassa kannettiin
haavoittuneita paareilla, toisessa kuljetettiin vankeja. —
Yhä enemmän ja enemmän alkoi kylien ja talojen malli muuttua
kotoisia oloja muistuttavaksi. Tiepuolessa humisi suuria metsiä,
naavaisia petäjäukkoja, ja maisemiin tuli väriä ja vaihtelua. Ja sitten,
vihdoinkin, saavuttiin Mitaun kaupunkiin. Sodan jälkiä, autioita
taloja, sotaväkeä ja aseiden helinää, joitakuita naisia, sangen
kevytjalkaisia näöltään, muuta tuskin ennätti huomata, sillä kauan ei
siellä viivytty. Tornisterit nakattiin selkään ja sitten eteenpäin
määräpaikkaa kohti.
Kuljimme halki ruohoittuneiden viljavainioiden, joilla käyskenteli
laihoja, sodan rääkkäämiä hevosia, kylkiluut vanteina kuultaen
nahan alta. Valkeita, autioita tehdasrakennuksia näkyi siellä täällä ja
niiden yksinäiset piiput törröttivät kuin ristit unhoittuneella

32. hautausmaalla. Vallatun seudun painostava erikoisleima oli kaikkialla
havaittavissa, ilmassa tuntui kaamea hiljaisuus, kuten ukkossäällä
jylinäin välillä. —
Meidän komppaniamme määräpaikkana oli Aa-joen varrella
sijaitseva kartano nimeltään Tittelmünde. Seutu oli ihana. Suuret
vaahterat ja varjoiset lehmukset loivat leppoisan siimeensä yli
puutarhan hiekkateiden. Kaikkialla loisti kukkia, upeili tuuheita
pensaita; olihan kesän kaunein aika, ja muutaman askeleen päässä
vyörytteli Aa-joki vilpoisia laineitaan, joiden huuhdeltavaksi oli
suloista heittäytyä.
Jo aikaisemmin oli Lockstedtista lähetetty joitakuita miehiä
valmistamaan majapaikkoja, niinikään oli sotamarsalkka
Hindenburgin luona käynyt muutamia jääkäreitä, näyttämässä tälle
nerokkaalle päällikölle, jolla siihen aikaan oli itäinen rintama
hallussaan, minkäkaltaisia poikia me olimme. Hän lienee ollut sangen
tyytyväinen ja vakuutellut, että aikeemme Suomen suhteen kyllä
onnistuvat.
Toisin oli kortteerimestarien laita. Ainakin meikäläinen hauptmanni
haukkui heitä minkä suinkin taisi, sillä he olivat leväperäisesti
järjestäneet asuntomme. Olihan tosin permannolle kyhätty
eräänlaisia vuoteita, s.o. laudoilla ympäröityyn aitaukseen oli pantu
vähän höylänlastuja, mutta siinä olikin kaikki. Kaikesta huolimatta
olimme sangen tyytyväisiä päästyämme rasittavan matkan jälkeen
levähtämään.
Tittelmünde, joka sijaitsi noin 25 kilometrin päässä varsinaisesta
etulinjasta, oli tarkoitettu lepopaikaksi, jossa meidän tuli jonkun
aikaa koota voimia ennen rintamalle lähtöä. Aivan joen partaalla
olevaan päärakennukseen oli saksalainen upseeristo asettunut,

33. suomalaiset zugführerit ja ryhmänjohtajat asuivat sitävastoin
miehistön yhteydessä ja söivät samaa ruokaa kuin sekin. Elämämme
oli vapaata ja ihanaa. Harjoiteltiin vain pari tuntia päivässä, seisten
jollakin varjoisalla paikalla tai marssien kukkien kirjavoimia niittyjä
pitkin. Ja kun hiki tuli, niin uimaan! Tämä oli toista kuin Lockstedtin
polttavat nummet ja vedettömät vainiot. — Ennen pitkää olivat pojat
jokivarrelta keksineet saunan, joka viipymättä laitettiin
supisuomalaiseen kuntoon ja jossa tietenkin alituisesti kävi metakka
ja vihdanläiske.
Mutta sangen pian alkoi nälkä meitä vaivata. Tosin oli leipä täällä
paljoa parempaa kuin leirillä, sillä siihen ei ollut sekoitettu perunaa,
mutta soppa oli sitä huonompaa ja annokset olivat kovin pieniä. Ei
saanut mistään lisäkettä, kun ei täällä ollut saksalaisia kanttiineja,
joista Lockstedtissa oli kerjätty. Mitauhun lähetettiin kyllä silloin
tällöin ostomiehiä, jotka toivat keksiä, suklaata, marmelaadia ynnä
muita herkkuja, mutta tavara oli kallista, ja vaikka nyt mobilisoituina
saimmekin 53 penniä päivässä, ei varoja sittenkään ollut liikaa.
Ensimäisen avun toi tuulimylly, joka seistä törrötti autiona vähän
sivummalla; sen permannolta ja komeroista kaapivat pojat jauhoja,
joista keitettiin oivaa velliä. Sitten keksittiin perunamaa, josta
uutterasti kaivettiin ylivuotisia perunoita. Huonosti niitä löytyi ja
paljon niissä oli aivan kelvottomia, mutta kun ne kuori, pisti
keittoastiaan kiehumaan, sekoitti vahvasti suolaa ja rasvaa, mikäli
sitä oli, syntyi siitä rokka, joka jääkärille kyllä veteli. Olihan se
huvittava näky, kun vihreämekkoja hääräili tusinoittain pellolla
tonkien ja etsien, toisten istuessa paperossi hampaissa pienten tulien
ääressä, joita vilkutti kaikkialla, vesi suussa odotellen kalliin ja
vaivantakaisen herkun kypsymistä.

34. Iltasin istuskeltiin puistossa, sääskiverkot kasvoilla, sillä itikoita
ynisi täällä myriaadittain, tai käveltiin joen varrella suurten puiden
pimennossa. Toiset juttelivat kotimaasta, toiset pelasivat korttia,
muutamat taas lauloivat hiljaa ja uneksien, niin että sävel värjyi kuin
kesä-illan kevyt auer, jonka laskeva aurinko suuteli purppuraan.
Silloin tällöin jymähti kaukainen tykki tai hiipi korvaan etäisen
lentokoneen surina kuin yökehrääjän viihdyttävä ääni rakkaan
kotimaan metsistä.
* * * * *
Tittelmündessä olomme aikana teimme kaksi paraatia. Ensin
tarkasti meitä rykmenttimme eversti, sitten kahdeksannen armeijan
komentaja, kenraali von Below. Tämä iäkäs, harmaantunut soturi
kulki rivi riviltä koko pataljoonan läpi, suunnaten jokaiseen mieheen
erikseen tutkivan, kaikki huomaavan katseensa. Sitten piti hän meille
puheen. Kokeneena sotilaana väitti hän jo silmistä näkevänsä, mihin
kukin oli kykenevä ja sanoi uskovansa, että me kunnialla voimme
suorittaa sen tehtävän, mikä meille oli uskottu. Saksalaiset eivät
tahtoneet hukuttaa meidän pientä joukkoamme, siksi oli meille
määrätty rintama-osa, joka oli sopimaton venäläisten
hyökkäystarkoituksiin ja jolla palvellen tappiomme siis supistuisivat
mahdollisimman pieniksi. — Senjälkeen riensimme kaunomarssissa
hänen ohitseen. Kaikki onnistui erinomaisesti ja kiitoksillaan teki
ylhäinen kenraali innostuvan majurimme perin iloiseksi.
Mieleeni on painunut, että juuri tässä tilaisuudessa näin ensi
kerran lentokonetta ammuttavan. Se liiteli kuin hätääntynyt haukka
taivaalla ja kaikkialla, joka puolella pöllähteli valkeita savuja kuin
paperosseista. Shrapnellit ne olivat, jotka siellä korkeudessa sylkivät
surmaansa, mutta pamahdukset kuuluivat tänne alas hiljaisina ja

35. kovin kauan viipyen; sensijaan tulla hurisi joitakuita siruja aivan
lähettyville.
2.
MARSSI RINTAMALLE.
Kesäkuun 12 päivänä, varhain aamulla tapahtui lähtö. Vallitsi
tavaton helle. Vaikka matkaa oli vain noin 25 kilometriä, oli tie niin
pehmeä ja pölyinen ja kuumuus niin sietämätön, etten vielä koskaan
ollut nähnyt komppaniamme niin uupuvan. Parhaatkin marssijat
horjuivat ja tuon tuostakin oli pysähdyttävä tiepuoleen lepäämään.
Äänettömänä, päät kuukassa laahusti joukko eteenpäin, oudon
punaisena, hien valuessa virtoina kasvoja pitkin.
Saavuimme vihdoin metsikköön, joka sijaitsi noin kolmen
kilometrin päässä varsinaisesta etulinjasta, ja jossa meidän oli määrä
yöpyä. Teltat tehtiin ja asetuttiin lepoon. Alussa tahtoi jano ahdistaa,
sillä ankarasti oli kielletty juomasta mistään lähteistä tai lätäköistä.
Näiden soisten seutujen vesi sisälsi nimittäin runsaasti taudin
siemeniä, joten sitä ei saanut käyttää ennenkuin lääkäri oli sen
tarkastanut. Ennen pitkää annettiin kuitenkin kenttäkeittiöstä teetä
ja kiehutettua vettä pulloihin.
Jo tulla lennähti joku granaatti, vaikka tosin etäälle. Sitä
tervehdittiin kuin uutta ystävää ainakin. Sitten alkoi vähitellen
hämärtää. Vahdit asetettiin ja väsynyt miehistö vetäytyi telttoihin
nukkumaan.

36. En saanut unta. Sijaltani saatoin nähdä nuotion, jonka
levottomassa kajastuksessa vahtimiehen piirteet omituisesti
synkkenivät ja kirkastuivat. Kummallista, viime vuonna olin
helluntaina soudellut Annan kanssa tyynellä lammella, jonka rannalta
kuului hanurin soitto ja ruisrääkän ääni, nyt makasin täällä vieraalla
maalla jääkärin univormu päälläni, matkalla taisteluun… Zugführer H.
asteli hitaasti nuotion ääreen, vaihtoi jonkun sanan vartion kera ja
painui sitten pölkylle istumaan miettiväisenä tuleen tuijotellen. Ehkei
hänkään voinut nukkua?… Mitä mahtoi ajatella korkeaotsainen mies?
—
Aamulla pyyhälsi ensimäinen komppania ohitsemme peräti
uupuneena ja hikisenä. Heidän johtajansa, hauptmanni Knaths oli
arvatenkin humalapäissään lyönyt vedon marssittavansa komppanian
jossain minimi-ajassa rintamalle. — Ja kun miehet nääntyneinä
pääsivät perille, niin tämä arvon herra, huolimatta siitä, että hän
ilmeisesti oli voitostaan hyvillään, haukkui pojat pahanpäiväisesti,
koska nämä kehtasivat olla väsyksissä moisesta kävelymatkasta,
kääntyi sitten poispäin ja nauroi salavihkaa.
Pian lähdimme mekin jälleen eteenpäin. Saavuttiin kapearaiteiselle
kenttäradalle, jonka alkukohdasta oli enää parisen kilometriä
etulinjaan. Vihdoin avartui eteemme toivoton, pensaita ja pieniä
koivuja kasvava suo. Se oli niin vetinen, että kulku tapahtui erityisiä
puupolkuja pitkin, jotka oli rakennettu siten, että kahden riu'un
päälle oli poikittain naulattu pyöreitä puupalikoita ja nämä "tikapuut"
kaadettu pukkien varaan. Kävipä aika kopina, kun raudoitetuilla
saappailla asteli tällaisia teitä myöten.
Jo näkyi rintasuojus, valli. Juoksuhauta ei suolla tietenkään voinut
tulla kysymykseen, oli vain kyhätty hirsistä seinämä, jonka vihollista

37. kohti oleva puoli oli loivasti vahvistettu savella ja turpeilla. Pitkin
matkaa kohosivat hiukan vallia korkeammalla asuinhuoneiden,
"kämppien", nurmipeitteiset katot. Ja etäämpää, noin kilometrin
päästä, häämötti ryssäin varustus.
Kämpät oli rakennettu hirsistä, joita katolla oli kaksi tai kolmekin
kerrosta päällekkäin, multaa ja savea välissä. Ne olivat ahtaita ja
matalia ja meidän tullessamme kovin kurjassa kunnossa. Kun seinille
ja katolle oli pantu paljon turpeita, oli ilma sisällä ummehtunutta ja
kosteaa, ja kun sekä oven että ikkunan täytyi sopia samalle seinälle,
ei valoa tullut riittävästi.
Se kämppä, jonne minä jouduin, oli siinä suhteessa
poikkeusasemassa, että se sijaitsi noin 300 metriä varsinaisen
suojavallin takana. Se oli suuri ja tilava, kuorimattomista koivuista
kyhätty ja niin hatara, että päivä näkyi läpi seinäin, eikä katto pitänyt
edes vettä. Minkäänlaista suojaa tykkitulta vastaan ei se tarjonnut, ja
kun olin lukenut, kuinka vahvoja suojakammioita esim. Ranskan
rintamalla oli rakennettu, tunsin aluksi melkoista pettymystä ja
hämmästystä. Sisällä oli kenttäkamina ja ristikkojalkainen pieni
pöytä. Vuoteena oli lava, joka saunan pattaan kaltaisena kiersi
kämppää; sen päälle oli asetettu havuja tai höylänlastuja. Mutta näin
kesä-asunnoksi se kyllä kelpasi; varsinkin sen edessä oleva veranta
suurine pöytineen, valkoisine koivukaiteineen ja pyöreistä puista
tehtyine penkkeineen oli sangen hauska ja kodikas.
Tähän majaan asettui meitä kaksi ryhmää johtajineen. Sen
nimeksi pantiin Jukola, sillä yleisenä tapana on, että sotilaat
kiinnittävät kämppiensä ovien yläpuolelle nimikilpiä, joissa on
hyvinkin leppeitä sanoja, kuten "Huvila Rauha", "Lepola" j.n.e.
Tietenkin ensinnä pidettiin kotitarkastus. Hyllyt, purtilot ja rasiat

38. tutkittiin ja löysimmekin kelpo pussillisen kaakaojauhoja sekä
marmelaadia, joka kohta pistettiin parempiin suihin. Sitten
valmistettiin vuoteet; tornisterit pantiin päänaluisiksi ja havuille
levitettiin ensin telttakankaat ja niiden päälle filtit.
Verannan vieressä, suolla, maata kelletti 15 cm. granaatti n.s.
"blindgänger", laukeamaton, joka ties mistä syystä oli jäänyt
räjähtämättä. Kun sitä paraikaa kaikella kunnioituksella ja
arvonannolla tarkastelimme, löysi muudan pojista lompakon, joka,
paitsi kirjeitä ja valokuvia, sisälsi kolmisenkymmentä markkaa rahaa.
Mainitsen tämän vain siitä syystä, että kun hän vei lompakon
hauptmannille, palautettavaksi oikealle omistajalleen, niin tämä
ällistyi, tuli liikutetuksi, antoi nuorukaiselle kaksi markkaa ja
kehuskeli tekoa upseeritovereilleen — joista muuan väitti
rehellisyyden johtuneen tyhmyydestä.
Vihdoin oli mentävä etulinjaan. Täällä määrättiin kullekin ryhmälle
ja kullekin miehelle oma paikkansa, johon hälyytyksen kuuluessa oli
riennettävä. Kovin oli ensin outoa kohottaa päätään vallin reunan yli,
huolimatta siitä, että ryssät olivat noin kilometrin päässä. Rintamain
välissä, puolueettomalla alueella virtasi kiemurteleva, monihaarainen
Misse-joki. Sorsat ääntelivät sen ruohistossa kaikessa rauhassa,
viettävällä niityllä kasvoi paksu kylvöheinä ja pikkulinnut tirskuivat
iloisina kuten ainakin. Ei kuulunut laukaustakaan, missään ei näkynyt
vihollista, ainoastaan ryssien kämpät turvekattoineen kohousivat
kuin pyöreät kummut vähäsen vallia ylemmäs, kuvastuen selkeinä
taampana kasvavaa metsää vasten. Meille selitettiin asema.
Äärimäisenä oikealla majaili ensimäinen, vasemmalla neljäs
komppania. Suuri, yksinään jokirannassa kasvava petäjä oli
komppaniamme alueen rajapyykki vasemmalla, oikealla oli muita
merkkejä. Meitä vastapäätä, ryssäin puolella oli Olain kylä.

39. Vallitsi hiljaisuus. Sodasta emme vielä tienneet mitään, eikä uusi
asemamme synnyttänyt meissä minkäänlaista levottomuutta. Paljoa
enemmän ahdisti suon hikinen ilma, löyhkäävät höyryt ja inhoittava
keltainen vesi, jota kiellettiin juomasta ilman keittämistä. Siellä täällä
oli kuitenkin syviä kuoppia, joiden pohjalla musta suovesi kiilsi ja
jotka kertoivat granaateista. Ja ennen pitkää saimme kyllä nähdä,
kuinka nopeasti tällainen rauhaisa äänettömyys saattoi muuttua
sodan hornamaiseksi pauhuksi. —
Lukuunottamatta niitä, jotka joutuivat vahtiin, oli vielä samana
yönä muutamien ryhdyttävä töihin. Neljä tuntia irrotettiin suosta
turpeita, kuljetettiin niitä "kottikärryillä" kämppien luo, josta ne sitten
nakeltiin katolle vahvikkeeksi tai ladottiin seinien viereen. Etäämpänä
jymähteli silloin tällöin tykki, mutta meidän kohdallamme vallitsi
kesäyön tyyni rauha.
Vihdoin koitti kuitenkin levolle menon aika. Täysissä tamineissa,
saappaat jalassa, vyö ympärillä, vaikka tosin avoimin soijin, ja
kivääri, sotamiehen morsian, ulottuvilla, oli täällä käytävä vuoteelle.
Outo ei tietenkään saanut unta silmiinsä, mutta ei täällä valvominen
suinkaan ollut kiellettyä. Ellei jotakuta nukuttanut, niin sopi olla
pystyssä, parin päivän päästä maistui se sitä paremmalta.
Vääntelehdin vuoteella uupuneena ja raukein jäsenin. Kului hetkiä.
Taisi tulla turhia mietiskeltyä, muisteltua kaukaisia. Olin vaipumassa
unenhorrokseen, kun heräsin outoon poltteeseen. Täi, hiljainen ja
rauhallinen täi se oli, joka oli kömpinyt aterialleen maistamaan
pohjolan vierasta poikaa. Aluksi tuotti se minulle inhonsekaista
tuskaa, tämä pieni eläin, joka rintamalla-olijaa niin uskollisesti ja
välttämättömästi seuraa. Sitten ummistin silmäni, tyyntyneenä
hokien suomalaista sananpartta: täi miehessä, kirppu koirassa.

40. 3.
HYÖKKÄYS.
Jo toinen päivä vaati uhrin: suomalainen Viljo Hyytinen
ensimäisestä komppaniasta kaatui.
Oli ruuanhaku-aika. Rigalaiset patterit, jotka kyllä sijaitsivat
kaukana — itse kaupunkiin oli kai noin kahden ja puolen
peninkulman matka — singauttelivat joitakuita 21 sentimetrin
granaattejaan kämppiämme kohti. Niiden tulon kuuli jo kaukaa, sillä
ne putosivat korkealta. Ilma humisi kuin olisi juna kiitänyt etäällä,
sitten kuului äkkinäinen hupsahdus, kun projektiili syöksyi suohon,
sitten huumaava räjähdys, joka pani maan vapisemaan.
Täysinäinen astia kädessään palasi Hyytinen soppaa noutamasta,
kun jälleen kuului lähestyvän hirviön tuttu humu.
— Maahan, Hyytinen, nyt tulee! kehoitti muuan sivummalla
seisova ryhmänjohtaja, heittäytyen pitkäkseen.
Mutta H. ajatteli kai enemmän soppaansa, joka olisi saattanut
kaatua ja jatkoi rauhallisena matkaansa. Jutkahti, räjähti, eikä aivan
lähelläkään… H. vaipui tantereelle… Granaatin siru oli pyyhkäissyt
pois toisen-olkapään.
— P—n ryssät, sammalsi hän vielä. Ja merkillistä, hän oli kaatunut
niin, että soppa-astia yhä oli pystyssä. Sen huomattuaan kysyivät
toverit, jotka tuota pikaa olivat kiiruhtaneet hänen ympärilleen.
— No, saiko Hyytinen soppaa?

41. Ei kysymyksessä ollut leikkiä, vaikka saattaa siltä kuulostaa.
Pikemmin siinä piili kömpelö ja arkaileva myötätunnon ilmaus,
kenties myöskin halu tietää, kykenikö haavoittunut enää puhumaan.
— No ei kun sai, kuului juro vastaus. Sitten H. nähtäväsi taintui.
Mutta vielä paareilla, kun häntä kannettiin pois, sammalsi hän:
— Pankaa se käsi paikoilleen.
Siellä hän nyt nukkuu vieraan nurmen alla, kuten moni muukin
jääkäri, rinnallaan vaatimaton risti, joka pian on lahoava. Mutta
vaikka hautakumpu unhoittuu ja aineelliset muistomerkit häviävät,
niin nimi elää ja Suomen kansa ja ennenkaikkea jääkäritoverit
toistavat ristin yksinkertaiset sanat:
"Hän kaatui isänmaansa puolesta."
* * * * *
Aivan ensimäisinä rintamalla-olomme päivinä sattui myöskin, että
muuan saksalainen joukko-osasto teki hyökkäyksen jossakin kaukana
meidän alueemme eteläpuolella. Pitääkseen varsinaisen
ryntäyskohdan salassa, oli ylipäällystö antanut määräyksen, että
kaikkialla, Riianlahteen saakka, tuli tykistön pommittaa venäläisiä
asemia, jonka jälkeen jalkaväen oli avattava kiväärituli. Tämä kaikki
selvisi meille vasta jälestäpäin; silloin komennettiin vain, että
hätyytettäessä oli joka miehen viipymättä riennettävä paikalleen ja
ammuttava 20-30 laukausta vihollista kohti.
Tykistö aloitti tulen ja meidät komennettiin aluksi vahvimpiin
kämppiin, joista ei kukaan saanut poistua ennenkuin käskyn tultua.
Oli omituista kuunnella, kuinka omat granaatit suhisivat kuin

42. rajutuuli matalalta ylitsemme. Ensin kuului heikko lähtöpamaus,
sitten huminaa, vähän ajan perästä kohosi valtava, tumma savupilvi
vihollisen puolelta, sitä seurasi ankara räjähdys. Vaikka vaaraa ei
tietenkään ollut, pyrki moni hiukan kumartamaan niskaansa, kun
suhiseva pommi kiiti hipaisevan läheltä yli.
Jo alkoi tulla vastaan. Ulvoen ja vonkuen lentää huristivat
vihollisen projektiilit, useimmat onneksi yli. Jännittyneinä me
kuuntelimme tätä outoa leikkiä, tirkistellen ovenraosta, kuinka
suomulta räiskyi sateena ympäri. Granaatin kappaleet hurisivat,
shrapnellit pihisivät ja sylkivät kuuliaan kuin vihainen ilves.
Vihdoin kuului komento: paikoilleen. Nopeasti riensimme kämpistä
vallin turviin edeltäkäsin määrättyihin asemiin, ja kun käsky tuli, alkoi
joka mies ampua. Vihollista tosin ei ollut missään, sai vain
umpimähkää tähdätä ryssän vallia kohti, mutta selvästi saattoi
sentään huomata, kellä pyrki jänikset housuihin. Monta ei heitä ollut
ja nekin harvat olivat etupäässä balttilaisia, mutta sitä hauskempaa
oli heitä tarkata: he eivät uskaltaneet nostaa päätään riittävän
korkealle, voidakseen kunnollisesti ampua, vaan tähtäsivät miltei
suoraan taivasta kohti ja vetivät liipaisimesta silmät kyynyssä.
Oli varsin luonnollista, että saksalaiset uteliaina seurasivat, millä
lailla napamaan miehet suhtautuivat tuleen. Useimmat Suomen pojat
seisoivat laiskannäköisinä tähdäten perin tarkkaan, mutta tuskin
viitsien suotta ammuskella, mieluummin he kurkistelivat vallin yli,
minkä vaikutuksen granaattimme tekivät ryssän kämppiin. Kun joku
vihollisen pommi lentää tupsahti liian lähelle, niin ei siinä hätäilty,
eikä heittäydytty pitkäkseen, kuten saksalaisten omat aliupseerit
tekivät. Yhtä hitaasti kuin muulloinkin kääntyi pää, samat levolliset
silmät vilkaisivat vähän syrjään, nähdäkseen tulilinnun tuhotyöt.

43. Luulen, että saksalaiset tämän jälkeen ja varsinkin myöhemmin
oppivat pitämään hitauttamme ja luontaista tyyneyttämme kokonaan
toisessa arvossa. Heille selvisi, että se oli jotakin, mitä ei
ankarinkaan sotakuri voinut poistaa, mutta joka ei myöskään jättänyt
meitä suurimmankaan vaaran hetkellä. Se oli meidän
kansallishyveemme, jota he äkseeratessa sanoivat laiskuudeksi,
tykkitulessa tyhmyydeksi, mutta jota he siitä huolimatta alkoivat
ihmetellä ja kunnioittaa.
Ammuttuamme määrälaukaukset jäimme paikoillemme
ällistelemään vihollisen meininkiä. Oma tykistömme lopetti tulensa ja
vihdoin ryssäkin äkkäsi, ettei tässä tainnut ihmeitä ollakaan tulossa
ja vaikeni sekin puolestaan. Vetäysimme kaikessa rauhassa
kämppiimme kiihkeästi väitellen "taistelun" aikana sattuneista
tapauksista. Toiset inttivät, että vihollinenkin oli ampunut kivääreillä,
olivatpa useat muka kuulleet sen vihellyksen, jonka ohikiitävä luoti
synnyttää, tai naksauksen, kun se oli sattunut seinään. Omasta
puolestani en sitä usko. Luulen, että ryssät vain odottivat kunnes
tulisimme näkyviin, sillä tietenkin he olettivat meidän hyökkäävän.
He antoivat vain tykkiensä jyristä.
Sellainen oli ensimäinen "hyökkäyksemme". Mutta kaikesta
huolimatta oli jo moni saanut tuntea kuoleman kammoa
sydämessään, sillä pommeja oli satanut melko tiheään. Muiden
muassa minunkin korvani ohi lensi aivan läheltä huriseva granaatin
siru, paiskautuen syvälle kämpän seinään. Onnettomuuksia ei
kuitenkaan sattunut.
Venäläisessä raportissa, jonka jälestäpäin saimme käsiimme,
ilmoitettiin, että vihollinen oli mitä ankarimman tykkivalmistuksen
jälkeen ryhtynyt suureen hyökkäykseen. Rajulla voimalla olivat

44. saksalaiset syöksyneet haudoistaan, mutta hyvin tähdätty sulkutuli
oli tuhonnut heidän ensimäiset rivinsä, pakoittaen loput raskain
tappioin peräytymään.
4.
TYÖTÄ JA NÄLKÄÄ.
Sattui meidän komppaniamme osaksi joutua rintama-alueemme
kurjimmalle paikalle.
Suo oli vetelää, miltei kokonaan keltavetisten lammikoiden
peittämää; suuria puita ei ollut lainkaan, ainoastaan tiheää viidakkoa
kasvoi kuivemmilla paikoilla.
Asunnot olivat niinikään perin kehnot ja heikot. Ainoastaan
hauptmannin erikoiskämppä oli hiukan parempi; ja suomalaisten
zugführerienkin majat olivat kenties kodikkaammat kuin meidän
muiden kuolevaisten. — Näitä asuntoja me viipymättä ryhdyimme
korjailemaan. Työtä tehtiin ankarasti nelituntisissa vuoroissa. Norjista
koivunvesoista punottiin ensin kämppien ympärille korkea, häkkiä
muistuttava aitaus, se täytettiin mullalla ja turpeilla, joita suurella
vaivalla suosta kiskottiin, ja niin muodostui seinämille noin puolitoista
metriä paksu maavalli, joka mitenkuten suojeli granaateilta. Katoille
asetettiin hirsiä monta kerrosta, väliin ajettiin savea ja turpeita,
sitten jälleen hirsiä, ja vihdoin peitettiin koko rakennus kauniisti
nurmiturpeilla, jotka kätkivät sen vihollisen silmiltä. Juuri hirsien
hankkiminen oli kaikista vaikeinta. Niitä noudettiin metsästä, noin
parin kilometrin päästä ja kun siitä paikasta, mihin kenttärata loppui,

45. oli etulinjaan ainakin kilometrin matka, kysyi suuria ponnistuksia,
ennenkuin raskaat puut saatiin kantaen perille. Ei tosin ollut miesten
puutetta, mutta kun pulikkapolku oli epätasaista, siirtyi hirren paino
suurimmaksi osaksi sen olalle, joka sattui olemaan kohopaikalla ja oli
rutistaa luut kasaan. Eikä siinä auttanut antaa perään, sillä silloin
saattoi koko kantajajoukko horjahtaa kapealta tieltä suohon. Moni
tässä raadannassa sairastuikin, sai poltteita sydänalaan, pistoa
rintaan, yleensä vikoja, jotka kenties säilyvät ikuisena muistona.
Oli selvää, että työn ykstoikkoisuus meitä ikävystytti. Eikä siitä
näyttänyt olevan vastaavaa hyötyäkään. Kämpät eivät kuitenkaan
tulleet siihen kuntoon, että niissä olisi voinut olla turvassa
granaateilta, mutta epämukaviksi asua ne kyllä kävivät. Sillä kun
kosteat suoturpeet joutuivat katoilla kovan paineen alaisiksi, alkoi
niistä tihkua vettä makuusijoille ja ilma sisällä kävi kosteaksi ja perin
ummehtuneeksi, kun ei se enää päässyt seinien läpi vaihtumaan.
Tämä kaikki aiheutti sen, että työtä tehtiin vastenmielisesti ja
veltosti, kuten pakosta ainakin. — Sitäpaitsi, vaikka oli päivän
raatanut, saattoi joutua vahtiin yöksi.
Kaiken lisäksi tuli vielä nälkä.
Jostakin tuntemattomasta syystä — ellei se ollut pelkkää
leväperäisyyttä — oli muonavarain kuljetus rintamalle perin
epäsäännöllistä, keskeytyen tuon tuostakin aivan kokonaan. Moneen
päivään ei saatu leipää ja soppa oli vallan kauheata. Se oli jotakin
suolaista lientä, jossa uiskenteli rasvanmuruja, muutamia vihreitä
ruohonkorsia tai siekaleita, jotka saattoi arvata juurikasveista
leikatuiksi. Pikemmin se muistutti astianpesuvettä kuin sotilaan
päivälliskeittoa. Parissa viikossa komppania valahti laihaksi ja
kalpeaksi. Miehet kulkivat alakuloisina, miltei hoippuen raskaassa

46. työssään, silmissä tuo outo loiste, joka nälkäiselle on niin ominainen.
Arvaa sen, miltä tuntui tällaisessa kunnossa kantaa hirsiä, varsinkin
kun jo Tittelmündessä oli saatu kärsiä nälkää.
Koko kevätkesän oli ilmakin aivan surkea. Aina satoi. Ei ollut
suinkaan mikään ilahuttava näky katsella nuorta suomalaista
jääkärijoukkoa, joka kalpein kasvoin värjötteli suolla multaa
kaivamassa, tai palasi uupuneena metsästä sateen likomäräksi
pieksämänä. Mutta työtä vaadittiin paljon, ja kun huomattiin, että
yhä täydellisempi velttous alkoi päästä vallalle, ruvettiin antamaan
urakoita.
Herrat olivat turvautuneet ryypiskelyyn, kai ikäväänsä
haihduttaakseen. Hyvä hauptmannimme, joka aina oli ystävällinen,
ärhenteli humalapäissään kuin mieletön. Kerran hän ryhtyi
syyttämään yövuorossa olevaa ryhmänjohtajaa — ehdotonta
raittiusmiestä muuten — siitä, että tämä muka oli humalassa; toisen
kerran kompuroi vääpeli etuvartioiden luo ja alkoi pähkiä
revolverillaan umpimähkään, ollen vähällä surmata patrullimme.
Se oli synkkää aikaa, ja Jukolassa, kuten muuallakin, oli mieliala
painuksissa. Kyllähän sitä laulettiin ja vitsailtiin kuten ennenkin,
mutta kaikella oli pakotettu luonne ja nälkä kuulsi naurunkin takaa.
Leipä maksoi 8-10 markkaan, milloin joku, ties kuinka, saksalaisilta
tai rintaman takaa, oli saanut sen hankituksi. Ja hintaa arvostellessa
täytyy ottaa huomioon, minkälaista huikeaa summaa 10 mk. meillä
edusti. Tätä kallista leipää ei enää raskittu syödä semmoisenaan:
siitä tehtiin jänkkiä. Vedessä kiehutettiin leivänmuruja ja suolaa,
kunnes oli syntynyt eräänlainen velli. Ja tätä keittoa ei nälkäinenkään
kovin paljon yhtäpäätä pistellyt. Toiset leikkelivät leipänsä ohuiksi
siekaleiksi, jotka kamiinan päällä kuivasivat korpuiksi ja joita sitten

47. teen tai kahvin kera varovasti nakertelivat. — Myöhemmin,
rikkaampina aikoina, siveltiin näitä korppuja paistettaessa rasvaa
niiden päälle, panipa joku marmelaadiakin lisäksi; silloin niistä syntyi
herkkua, jota rauhan päivinäkin sopisi maistella.
Jukolaan, jonka sekä seinät että katto olivat perin hatarat, tihkui
alinomaa vettä. Filtit kastuivat makuupaikoilla, mutta kun kämppä oli
niin suuri ja sijaitsi varsinaisen etulinjan takana, ei sitä ennätetty
korjata, rintavarustuksen luona näet oli tärkeämpää tehtävää. Milloin
päivä pilkistihe harmaitten pilvien lomasta, levitettiin heti vaatteet
kuivamaan verannalle, ja varsinkin aamuisin, jos sattui olemaan
sees, tapahtui samaisella verannalla hyvin omalaatuinen toimitus.
Toinen toisensa jälkeen kömpivät kämpän asukkaat ulos, riisuutuivat,
sieppasivat kuin käskystä paidan päältään, istuivat kaiteelle ja
alkoivat poimia jotakin, lintujen liverrellessä kevään autuudesta. Täi-
apelli!
Muuten oli hiljaista. Silloin tällöin lentää pöllähti joku granaatti tai
sähähtelevä shrapnelli työpaikallemme, kun ryssät olivat
tähystystelineiltään meidät äkänneet. Toisinaan taas meidän
tykistömme pommitteli ryssän kämppiä ilmaan. Mutta yleensä, pieniä
patrullikahakoita lukuun ottamatta, ei sodasta suuria tiennyt, sama
harmaus ja nälän painostava kiusa jatkui päivästä päivään.
Vihdoin alkoi syntyä napinaa. Monet söivät rautaisen annoksensa,
huolimatta siitä, että se oli mitä ankarimmin kielletty. (Sivumennen
mainiten tekevät sen useat saksalaiset sotilaat heti ruokavarat
saatuaan.) Kun tämä tuli päällystön tietoon, herätti se tietysti yleistä
paheksumista. Meitä soimattiin, viitattiin siihen, että historia oli aina
kuvannut suomalaiset sitkeäksi ja perin kärsivälliseksi kansaksi,
mutta nyt me muka kokonaan kumosimme tuon väitteen. Me olimme

48. huonoja sotilaita, jotka pienimmänkin vastoinkäymisen sattuessa heti
napisimme, emmekä kyenneet mitään kestämään. Mutta niin ei ollut
asianlaita. Tiedän varmaan, että olisimme saattaneet kärsiä paljon
ankarampaakin puutetta, jos vain olisimme käsittäneet, mistä se
johtui, miksi se oli välttämätöntä. Ei suomalainen soturi usko pelkkää
sanaa, kuten saksalainen, sanoipa sen kuinka korkea herra tahansa;
hänelle pitää selittää, sitten hän kyllä mukautuu vaikka mihin ja
pystyy mukautumaan. Nytkin tiesimme olevamme vanhalla rintama-
osalla, jonne tiet olivat kunnossa ja liikenneyhteys hyvin järjestetty.
Muonankuljetus sinne oli varsin helppoa ja vaaratonta ja hätämme
johtui — se oli ainakin meidän mielipiteemme - yksinomaan
huolimattomuudesta. Ja juuri tämä meitä tuskastutti. Jos olisimme
olleet esim. liikuntosodassa, niin olisi luullakseni jokainen nurkumatta
tyytynyt kohtaloonsa.
* * * * *
Sitten, yhtäkkiä olot huomattavasti paranivat.
Ensinnäkin avattiin kanttiini, rintamamyymälä, runsaine
varastoineen. Sieltä sai ostaa jos jonkinlaista hyvää, keltä vain rahaa
liikeni: oli häränkieltä, vasikanlihaa, sardiineja, sieniä, hedelmiä,
suklaata, hunajaa, marmelaadia, keksejä, siirappikakkuja j.n.e. Kellä
säästöjä vielä oli, pani ne nyt menemään. Varasto hävisi kuin
kuumille kiville, ja liikkuipa missä tahansa, niin aina poikien suu kävi
ja naama säteili.
Samaan aikaan järjestyi muonantuontikin. Leipää saatiin joka
päivä ja annoksia lisättiin. Soppa parani huomattavasti. Ja kolmeksi
päiväksi kerrallaan jaettiin vähän marmelaadia tai "schmalzia",
eräänlaista rasvaa, joka korvasi voin. Toisinaan annettiin sokeriakin
hiukan ja sitäpaitsi sikaari sekä kaksi paperossia päivää kohti.

49. Oli käynyt selville, että meille kuuluvia ruokavaroja oli hävitetty,
jopa suorastaan varastettu ja myötykin. Päämestari sai siitä ansaitun
rangaistuksensa, joutuen tiilinpäitä lukemaan. Ja, mikä
onnellisempaa, keittiöön, joka kokonaan oli saksalaisten aliupseerien
hallussa, saatiin nyt lähettää suomalainen peräänkatsoja valvomaan
ruuanlaittoa.
Kelpasi taas elellä. Rautaisten annosten syönti oli kyllä
eräänlaisena tahrapilkkuna maineemme kirkkaassa kilvessä. Mutta
sekin alkoi jo unohtua ja oli kai korkeudessa tullut ymmärretyksi,
koska minkäänlaisiin rankaisutoimenpiteisiin ei ryhdytty — kunnes
yhtäkkiä uusi suru, uusi masentava häpeä painoi päät alas: jääkärit
Vickström ja Tuominen karkasivat, hiipivät ryssän puolelle. En tahdo
yksityiskohtaisesti kertoa näiden petturien teosta. Riittää, kun
mainitsen, että se löi meidät maahan kuin ruttotauti. Synkeinä me
uumoilimme toisiamme, mielessä salainen epäilys. Mistä enää voi
tietää, kuka oli kavaltaja, santarmikätyri? Olitko sinä sellainen, tai
sinä? Epäluulo myrkytti oivallisen toverihenkemme, sillä me
aavistimme, etteivät nämä kaksi olleet ainoita. Mustia miehiä, ryssien
rahoilla palkatuita, saattoi vilistä joukossamme. —
Ja juhannus oli juuri ovella.
5.
RUMPUTULESSA.
Oli leppeä, ihana ilta; ja juhannus.

50. Palasin juuri työmaalta ylioppilas M:n kanssa — häntä sanottiin
tavallisesti Tekijä-Eekaksi [myöhemmin kaatunut Suomen
vapaustaistelussa. Tekijän huom.], ehkei vähimmin loistavan
kortinpeluu-taitonsa vuoksi — vilkkaasti jutellen kotimaasta.
Muistelimme ihania kotoisia juhannusöitä, kokkoja, tervatynnyreitä,
haitarin säveliä lahdelmilta, lehtimajoja, niin, kaikkea, kun kuulin
zugführer H:n huutavan nimeäni. Riensin hänen luokseen jääden
asennossa odottamaan.
— Te menette suutariin viemään joukkueen rikkinäiset saappaat
korjattaviksi. Ne on koottu Jukolan verannalle. Valmiiksi paikatut
tuotte tullessanne.
— Kuten käskette, herra zugführer.
Haukattuamme palan leipää ja tietenkin ensin korteilla
katsottuamme, kuka saappaat kantaisi, lähdimme matkalle, taakka
minun olkapäälläni. Kun suutari asui rintaman takana, samassa
paikassa, missä keittiömiehet ja vääpelikin, kertyi taivalta noin
kolmisen kilometriä. Tie kulki aluksi kenttärataa pitkin, ohi kanttiinin,
ja painui sitten miltei rintaman suuntaisena komeaan hongikkoon.
Suutari, saksalainen jätkä, lihava ja pyöreänaamainen, oli laiskin
nahjus, minkä ikinä olen tavannut. Tyhmässä ylpeydessään piti hän
itseäänkin osallisena niihin loistaviin voittoihin, joita Saksa oli
saavuttanut, "sotilasura" oli noussut hänelle päähän eikä hänen
pöyhkeilyllään ollut rajoja. Meitä suomalaisia hän syvästi halveksi,
pitäen meitä raakalaisina ja muunmuassa väittäen, että
hauptzugführer J:n sivistystaso tuskin kohosi yhtä korkealle kuin
hänen, piki-oravan. — Tietenkään ei hän ollut paikannut saappaita,
vaikka ne olivat maanneet täällä jo pari viikkoa, ja pahantuulisena

51. heitti hän huolimattomasti nurkkaan sen kimpun, jonka nyt toimme.
Kun tiukkasin, milloin entiset tulevat valmiiksi, vastasi hän yli olan:
— Lass mal sehen. (Saa nyt nähdä).
Selitin kuitenkin jyrkästi, että olin lähetetty tänne niitä noutamaan
ja että minun oli vietävä herra zugführerille täsmällinen vastaus.
— Vai niin. Zugführer, herra zugführer kysyy, vastasi hän ivallisesti.
— Herra zugführer käskee! tiuskasin suuttuneena.
— No. Joskus perjantaina, ehkä.
— Minä perjantaina? Tulevanako vai vasta vuoden päästä?
Suutari sytytti rauhallisesti savukkeen.
— Teillähän on riittävästi aikaa juosta katsomassa minä
perjantaina ne ovat valmiit, kuului hävytön vastaus.
Vai niin, ajattelin, herra piki-orava pöyhkeilee. Katsotaanpas, mitä
vääpeli arvelee hänen ahkeruudestaan.
Vääpeli Steinmüller istui asuntonsa edessä puistikossa tyytyväisen
ja velton näköisenä, sikari lerpallaan olevien huulten välissä, jotakin
sanomalehteä lukien. Pöydällä hänen vieressään oli tarjotin
teelaseineen, sokeri-astioineen, kekseineen, marmelaadineen. Oh,
oh, olipa sillä pojalla päivät! Pienessä tuulessa näkyi olevan, koska
kasvot niin punertivat, tämä arvoisa herra, joka ensimäisenä oli
saanut rautaristin, mutta joka kuitenkaan ei käynyt kuin kerran
kymmenessä päivässä rintamalla maksamassa meille tiliä, ja

52. muulloin pysyttelihe visusti suojaisessa asunnossaan. Armollisesti
käänsi hän päätään meihin päin ja kysäisi unisesti lehtensä takaa.
— Nu?
Selitin, että miesten on pakko rämpiä nauhakengät jaloissa suolla,
kun saappaat viipyvät viikkokausia suutarissa, joka ei tee niille
mitään. Joukkueen työkyky kärsi sellaisesta huolimattomuudesta.
Vääpeli muutti sikarin toisesta suupielestä toiseen ja vastasi:
— Wenn die Stiefel nicht fertig sind, so sind sie nicht fertig. Weg!
(Kun eivät saappaat ole valmiit, niin ne eivät ole valmiit. Tiehenne!)
Mutta annapas, että olisi suomalainen mies ollut suutarina, kyllä
olisi silloin noussut eri mökä mökissä.
* * * * *
Tekijä-Eeka oli siksi hyvällä tuulella, että paluumatka, jonka varsin
äreänä alotin, ennen pitkää kääntyi sangen rattoisaksi. Ja mitäpäs
sitä turhista innostua, velvollisuutensa täyttänyt sotilas. Paras olla
vain vapaana, ihanan illan lumoissa… Kahden iloluontoisen
nuorenmiehen laulupa alkoi komeasti kajahdella metsässä.
Mutta se katkesi äkkiä, ankaraan, tiuhaan tykinjyskeeseen. Kun
emme olleet milloinkaan kuulleet läheltä kanuunalla ammuttavan,
luulimme aluksi, että oma tykistö, joka sijaitsi aivan vieressämme
tien varrella, metsän suojaan kätkettynä, oli avannut tulen. Mutta ei.
Erotimmehan selvästi granaattien räjähdykset, shrapnellien sähinän,
ja ennen pitkää alkoi niitä sataa lähettyvillekin. Ne vonkuivat ja
ulvoivat mennessään, taittoivat puita, joiden latvat rymisten
putosivat maahan, nakkelivat niitä korkealle kuin tikkuja ja kylvivät

53. yltympäri kaarnaa ja oksanpalasia. Hurisevat sirpaleet iskivät hongan
kylkeen kuin kiukkuinen karhu kämmenillään ja suuret Riigan
patterien projektiilit humisivat kuin koski.
Tietysti se veti naamataulut vähän totisiksi ja pani kiiruhtamaan
askeleita. Vinhaa vauhtia riensi luutnantti Haase vastaamme,
arvatenkin matkalla hauptmanni Knahtsin luo, jonka johdon alaisena
pataljoona nyt toimi, majurin ollessa asiamatkoilla. Tästä
päättelimme, että jotakin tärkeätä oli tekeillä.
Yhä kiihtyi ammunta. Bum-bum-bum-bum! Laukaukset seurasivat
niin nopeasti toisiaan, että niitä tuskin erotti; kaikki sulautui
yhtenäiseksi, helvetilliseksi jylinäksi. Ja joka haaralla räiski, hurisi ja
ulvoi. Tämä oli nyt siis rumputulta, josta sanomalehdissä aina
hälistiin… Arvatenkin oli ryssillä hyökkäys mielessä ja me poloiset
olimme täällä kaukana, päälle päätteeksi aseettomina.
Aivan lähellä sitä paikkaa, mistä kenttärata alkoi, oli kolmannen
komppanian keittiö. Sen luona tapasimme erään ryhmänjohtajan,
joka vastikään oli tullut rintamalta käsin ja hengähti helpoituksesta
päästyään tähän suojaiseen paikkaan.
— Älkää hyvät miehet yrittäkö edemmäs, puhui hän hikeä
pyyhkien, ei siellä nyt elä ihminen kulkea.
Selvästi saattoi huomata, että hän oli kiihoittunut, kuten
luonnollista, mutta kieltämättä oli hänen varoituksessaan
punnitsemisen aihetta. Meillä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista lupaa
jäädä tänne etulinjan taakse majailemaan. Tietenkin komppania oli
nyt hälyytetty ja odotteli kiväärit valmiina vihollista. Millä tavoin me
olisimme voineet puolustautua sitten jäjestäpäin, hiipiessämme
toverien joukkoon kuin ainakin perunakuopassa piileskelleet? Meille

54. naurettaisiin ja meitä voitaisiin sen lisäksi rangaista. — Tämän
sanoimme ryhmänjohtajalle ja lähdimme vilkkaasti liikkeelle.
— Jumala kanssanne, kuului takaamme vakavasti.
Rivakoin askelin teimme taivalta. Jo saavutimme kenttäradan,
mutta sen lähettyville pommeja vasta oikein satoikin. Nähtävästi
koettivat ryssät saada rikki tätä meille niin tärkeätä tietä ja
suuntasivat siihen suuren osan tykeistään. Eteen ja taakse, oikealle
ja vasemmalle putoili granaatteja, mutta ei vain kohdalle. Niskamme
painui väkisinkin kyyryyn ja vaikka ilma oli viileä, tuli meidän
tavattomasti hiki, ikäänkuin olisimme juosseet. Jonkun kerran täytyi
meidän heittäytyä radalle pitkäkseen, kun riigalaisia hirviöitä tulla
humahti aivan viereen.
Radan puolessa välissä tuli vastaamme neljä pionieriä, likomärkinä
ja kiihdyksissä.
— Kääntykää, kääntykää hyvät veljet. Siellä tulee loppu eteenne,
sanoivat he.
He olivat olleet metsässä töissä, kun leikki alkoi. Lähempänä
etulinjaa väittivät he satavan pommeja vieläkin tiuhempaan ja
kertoivat kuin ihmeen kautta pelastuneensa ehjin nahoin tänne asti.
Ymmärsimme, millä tavoin he olivat kastuneet. Radan kummallakin
puolin kulki nimittäin syvä ojat, jotka olivat vettä täynnä ja kun
räjähtäviä granaatteja oli täytynyt väistää, ei auttanut muu kuin
painua arvelematta ojaan.
Epäröimme, katsahdimme ehkä toisiimme, mutta emme enää
toisiltammekaan kehdanneet kääntyä ympäri. Ja olihan meidän
velvollisuutemme palata komppaniaan. Akka tieltä kääntyköhön,

55. sanoivat vanhat suomalaiset ja heidän periaatettaan seuraten
tuumailimme mekin yksikantaan:
— Kyllä meidän vaan on mentävä.
— Herran haltuun sitten, kuului jälleen tyyni hyvästijättö.
Ja totta olivat pojat kyllä puhuneet. Sillä mitä lähemmäs etulinjaa
tultiin, sitä rankemmaksi kävi pommisade. Tuontuostakin täytyi
meidän heittäytyä maahan, mutta pidimme ikäänkuin kunnianasiana
olla sukeltamatta ojaan. Tekijä-Eeka nauroi pahaa, omituista,
hermostunutta naurua, josta luonnollisuus oli kaukana, eikä hän,
vanha hoidon pelaaja, malttanut olla huomauttamatta.
— Tämä on ihan kuin kaheksaantoista vielä heivaisi.
Minä taas puolestani kieltelin häntä liikaa kiiruhtamasta, selittäen,
ettei sitä voinut tietää, milloin juoksisi päänsä suoraan pahki
pommiin, joka muuten olisi saattanut lentää ohi.
Kanttiinin ovet olivat selkoselällään. Vääpeli Freude, joka sitä
hoiteli (hän oli tullut ensimäiseen komppaniaan siirretyn
Höfelmeyerin tilalle), oli nähtävästi rientänyt lauhkeampiin
ilmanaloihin, muistamatta sulkea herkkujaan lukkojen taa, vaikka
hän tavallisesti kylläkin oli varuillaan meidän suhteemme. Mutta ei
ollut meilläkään halua poiketa sisälle, eteenpäin vain teki mieli.
Joistakuista paikoin oli rata särkynyt ja shrapnellin luotien jälkiä
näkyi kaikkialla. Jukola tuntui olevan ihan pommituksen
keskipisteenä ja olimme aivan varmoja, ettei siitä enää ollut
jälkeäkään jäljellä. Mutta kun vihdoinkin, hirveän shrapnellisateen
läpi pääsimme ehjin nahoin rakkaaseen kämppäämme, jonne meidän
välttämättä piti mennä noutamaan kiväärit, huomasimme suureksi

56. iloksemme, että se oli aivan eheänä kaikessa
vaatimattomuudessaan. Sisällä oli kyllä sekamelskaa, penkit nurin,
patruunalaatikoita huiskin haiskin, mikä todisti toverien lähtökiireen,
mutta mitään vahinkoa ei ollut tullut. Pistimme tupakaksi — muistan,
kuinka ahnaasti kiskoimme sauhuja, hien valuessa virtanaan — sitten
sieppasimme kiväärimme ja ryntäsimme ulos. Oli nimittäin vielä
syöstävä granaattikuuron läpi etulinjaan.
Pojat olivat tietenkin kämpissä, mutta niiden edustalla käveli
zugführer H. levollisena tarkastellen, mitä ulkona tapahtui. Varsin
pitkään katseli hän tuloamme. Pysähdyimme asentoon hänen
eteensä ja minä ilmoitin niin tyynesti kuin suinkin osasin:
— Saappaat eivät vielä olleet valmiit, herra zugführer.
Hetken aikaa tuijotti hän meihin ihmeissään, näytti vihdoin
muistavan, naurahti, löi kädellä olalle ja sanoi:
— Vai niin. Sieltäkö nyt tulette? Menkää sisään lepäämään.
Kun avasimme edessämme olevan kämpän oven, oli siellä miestä
kuin helluntain epistolassa ja sauhua niin, ettei tahtonut
kämmentään nähdä. Ja Eetu [kaatunut Suomen vapaustaistelussa.
Tekijän huom.] verraton filosoofimme, veti pehmeällä, miellyttävällä
äänellään ja aivan omalaatuisella taidollaan sydämensä pohjasta ja
toisten hartaina kuunnellessa:
Herra Petteri istui kamarissaan ja peilaili hiuksiaan; kysyi
vanhalta elatusmuoriltaan: "minkä kuoleman minä saan?"
* * * * *

57. Tätä kiivasta tulta kesti noin tunnin ajan. Sitten syntyi täydellinen
hiljaisuus ja kesäyön tyyni rauha lepäsi yli rintaman. Mitään
hyökkäystä ei tullut, vaikka sitä turhaan odotimme.
Ilmeisesti oli koko pommitus johtunut Tuomisen ja Vickströmin
ylimenosta. Kun ryssät olivat saaneet tietää, keitä heillä oli
vastassaan, ja sen lisäksi nyt tarkasti tunsivat asemamme, olivat he
todennäköisesti päättäneet kostaa. Mutta huonosti heitä onnesti.
Sillä vaikka ammunta oli niin kiihkeää, etteivät Ranskan
rintamallakaan olleet upseerit omien sanojensa mukaan olleet
mokomaa leikkiä kokeneet, ei se aiheuttanut juuri minkäänlaista
vahinkoa. Kukaan ei kuollut, ainoastaan pari miestä haavoittui.
Jukolan sakki oli tässä rytäkässä ollut erikoisen lujilla. Sillä paitsi
meitä kahta, jotka koko ajan olimme taivaltaneet pommisateessa, oli
toistenkin täytynyt juosta läpi granaattitulen etulinjasta Jukolaan ja
sitten takaisin. Ammunnan alkaessa olivat he nimittäin olleet
rintamavarustuksen luona työssä ja kun komppania hätyytettiin oli
kiväärit pitänyt noutaa. — Nyt palattiin iloisina ja remuten takaisin
kämppään, ainoastaan kaksinkertainen vartio oli jätetty pitämään
silmällä ryssien mahdollisia aikeita. —
Juhannuksen kesäinen lumous vallitsi kaikkialla. Ei enää pauketta,
ei minkäänkaltaista melua. Yön valkeassa hohteessa vaelteli
patrullimme Misse-joen rantaa. Ja silloin, yön pyhässä hiljaisuudessa,
kuului vihollisen puolelta teatralisen kolkko ääni:
— Maanne ei tule koskaan vapaaksi, kavaltajat.
6.

58. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com