Analysing Qualitative Data in Psychology 1st Edition Evanthia Lyons

Analysing Qualitative Data in Psychology 1st Edition Evanthia Lyons
Analysing Qualitative Data in Psychology 1st Edition Evanthia Lyons
Analysing Qualitative Data in Psychology 1st Edition Evanthia Lyons

1. Analysing Qualitative Data in Psychology 1st
Edition Evanthia Lyons download
https://ebookultra.com/download/analysing-qualitative-data-in-
psychology-1st-edition-evanthia-lyons/
Explore and download more ebooks or textbooks
at ebookultra.com

2. We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebookultra.com
for more options!.
Reworking Qualitative Data 1st Edition Ms Janet Heaton
https://ebookultra.com/download/reworking-qualitative-data-1st-
edition-ms-janet-heaton/
Smith Qualitative Psychology Third Edition Jonathan A
Smith
https://ebookultra.com/download/smith-qualitative-psychology-third-
edition-jonathan-a-smith/
Visual Methods in Psychology Using and Interpreting Images
in Qualitative Research 1st Edition Paula Reavey
https://ebookultra.com/download/visual-methods-in-psychology-using-
and-interpreting-images-in-qualitative-research-1st-edition-paula-
reavey/
Qualitative Data Analysis An Introduction 2nd Edition
Carol Grbich
https://ebookultra.com/download/qualitative-data-analysis-an-
introduction-2nd-edition-carol-grbich/

3. Qualitative Data Analysis With Atlas ti 2nd Edition
Susanne Friese
https://ebookultra.com/download/qualitative-data-analysis-with-atlas-
ti-2nd-edition-susanne-friese/
Qualitative Data Analysis with ATLAS ti 2nd Edition
Susanne Friese
https://ebookultra.com/download/qualitative-data-analysis-with-atlas-
ti-2nd-edition-susanne-friese-2/
Analysing Discourse 1st Edition Norman Fairclough
https://ebookultra.com/download/analysing-discourse-1st-edition-
norman-fairclough/
Analysing Social Work Communication Discourse in Practice
1st Edition Christopher Hall
https://ebookultra.com/download/analysing-social-work-communication-
discourse-in-practice-1st-edition-christopher-hall/
Introduction to Research Methods and Data Analysis in
Psychology 3rd Edition Darren Langdridge
https://ebookultra.com/download/introduction-to-research-methods-and-
data-analysis-in-psychology-3rd-edition-darren-langdridge/

5. Analysing Qualitative Data in Psychology 1st Edition
Evanthia Lyons Digital Instant Download
Author(s): Evanthia Lyons, Adrian Coyle
ISBN(s): 9781446207536, 1446207536
Edition: 1
File Details: PDF, 2.98 MB
Year: 2007
Language: english

6. Doing Qualitative Research: Initial
Questions
In: Analysing Qualitative Data in Psychology
By: Evanthia Lyons
Edited by: Evanthia Lyons & Adrian Coyle
Pub. Date: 2011
Access Date: December 4, 2019
Publishing Company: SAGE Publications, Ltd
City: London
Print ISBN: 9781412907835
Online ISBN: 9781446207536
DOI: https://dx.doi.org/10.4135/9781446207536
Print pages: 3-8
© 2007 SAGE Publications, Ltd All Rights Reserved.
This PDF has been generated from SAGE Research Methods. Please note that the pagination of the
online version will vary from the pagination of the print book.

7. Doing Qualitative Research: Initial Questions
EvanthiaLyons
This chapter will outline the aims of the book and provide an overview of the contents. It will describe the
main decisions and uncertainties that researchers face when conducting qualitative research at the different
stages of the research process and will raise some of the questions that you, as a reader, should bear in mind
when you attend to each chapter to enable you to make the most effective use of the book.
Key terms
descriptive
discourse analysis
epistemology
evaluation criteria
explanatory
grounded theory approach
interpretative phenomenological approach
meaning-making
narrative analysis
social critique
Background to the book
As a teacher and a researcher, I have often been faced with excited and anxious students and colleagues
who were either about to embark on or were in the midst of the process of conducting qualitative research. In
talking about their anxieties and excitement, they have often commented on the uncertainties associated with
making the decisions involved in the research process. Qualitative researchers soon realize that there are no
universally agreed right answers to questions such as the style of interviewing they should use to collect their
data or which approach to data analysis they should adopt or how they can identify a theme in their analysis
or the exact criteria they should use to evaluate their research.
This book aims to provide both relatively novice and more experienced researchers with the necessary
methodological tools and conceptual maps to navigate their way through the process of qualitative research. It
describes the uncertainties surrounding qualitative research and the many dilemmas faced by researchers. It
illustrates these by drawing on the experiences of researchers with varying degrees of expertise in qualitative
SAGE
2007 SAGE Publications, Ltd. All Rights Reserved.
SAGE Research Methods
Page 2 of 7
Doing Qualitative Research: Initial Questions

8. research. It also provides the readers with the necessary background knowledge and raises their awareness
of the questions they will need to address in order to make informed decisions about how to deal with such
uncertainties and dilemmas.
Conducting qualitative research: Quandaries and uncertainties
Qualitative research methods do not easily provide firm and incontestable answers to questions about the
research process and data interpretation. This in part results from their underlying philosophical assumptions
concerning how we should produce psychological knowledge. Although ‘qualitative research’ is a term that
covers a number of different methods, as a bare minimum, most of these methods share the assumption that
there is no ‘objective’ reality or universal truth. Rather they are underpinned by the belief that knowledge, and
the processes which lead to its production are context specific (Lyons, 2000; Willig, 2001). Furthermore, there
is the assumption that researchers and participants, together with other related individuals and groups of
individuals, ideologies and social structures, are integral and dynamic parts of the context of the phenomenon
under investigation (Dallos and Draper, 2000; Harré and Secord, 1972). Therefore there is no formulaic way,
no blueprint, of how qualitative research ought to be conceptualized and conducted as the choices and
decisions made throughout the research process are likely to define and influence what is researched, what
data are collected, how data are made sense of and the conclusions drawn.
However, it is important to emphasize that qualitative research is not a homogeneous domain: different
research approaches and methods are based on different philosophical assumptions concerning how we
should produce psychological knowledge and what can be known, and have different scientific goals and
guidelines for good practice (Denin and Lincoln, 2005a; Henwood and Pidgeon, 1994; Willig, 2001).
Furthermore, they are based on differing conceptualizations of the relationship between language, cognitions
and reality. These sets of assumptions are the focus of the domain of the philosophy of science which
is referred to as epistemology (Benton and Craib, 2001). Chapter 2 provides a fuller discussion of what
epistemology is and the various epistemological stances underlying the different research methods.
The assumption that the production of knowledge and how we make sense and talk about our social world
is context specific together with the wide rangeof methods available to those who want to conduct qualitative
research give rise to a number of questions at each stage of the research. For example, at the very beginning
of the research journey, one deals with the issue of whether one should use qualitative or quantitative
research methods to investigate a topic. If you do decide to conduct qualitative research, then you are faced
with the decision of which particular approach you should use.
At the research design stage, one has to make decisions about how to use existing theory and empirical
knowledge. Do we take this knowledge into account when we, for example, formulate our research questions
and/or design our interview schedule or choose what texts will form the data we plan to analyse? Do we
engage with existing knowledge before, during or after the interpretation stage and how do we ensure that
pre-existing ideas do not overly influence how we make sense of what the participants tell us or should we?
SAGE
2007 SAGE Publications, Ltd. All Rights Reserved.
SAGE Research Methods
Page 3 of 7
Doing Qualitative Research: Initial Questions

9. Should we give theory the same status as that we give to the accounts that the participants or other texts
provide us with? Furthermore, we need to reflect on how we conceptualize our role as a researcher. Do we
see the role of the researcher as being a mere perceiver of the participants’ meaning-making endeavours?
Do we see the researcher as a perceiver and interpreter of what participants express? Do we see our role
as being one of deconstructing and reconstructing textual accounts of a phenomenon, thus offering a social
critique of the status quo and opening up alternative ways of constructing our social world?
Both relatively novice and more experienced researchers feel a sense of excitement, perhaps bewilderment,
and quite often anxiety when they face the task of analysing pages and pages of qualitative data. They may
of course have a textbook, which outlines a step-by-step guide and techniques of how to analyse qualitative
data using their chosen analytic approach. But how does one apply these to one's own data? Qualitative
researchers quickly come to realize that this is not a straightforward process. Irrespective of which approach
to qualitative research is employed, identifying a ‘theme’ or a ‘category’ or a ‘discourse’ in the data is not
easy. However clearly the analytical steps are described in a textbook, applying them to a data set is not
a mechanical process. It is a meaning-making process. It requires the researcher to immerse themselves
in the data, make sense of the data and identify the ‘themes’, ‘codes’, ‘discourses’ which would provide a
recognizable and useful account of the data. However, what is recognizable and what is useful are to a great
extent subjective judgements. In this sense, no one interpretation is the ‘correct’ or ‘true’ one. This does not
mean any interpretation is a good interpretation. One could argue that a piece of qualitative research should
be evaluated along two main dimensions: first, its rigour and quality and second, its usefulness (see Chapter
2 and Chapter 11 for more on this). So how does a researcher know what themes, codes or discourses
are relevant and/or useful? Should their relevance and usefulness be determined by how good they are at
providing a descriptive or an explanatory account of the data? Or should their relevance and usefulness be
judged on how they engage with existing theoretical and empirical knowledgeor their relative applicability to
real life situations? In any case, should they be relevant and useful to those participating in the research or to
those who fund it or to other potential users of the research findings?
Furthermore, qualitative researchers also face the task of disseminating their findings in a way that is
recognized by the participants, colleagues and other interested audiences as making a useful contribution.
Given the diversity of the potential audience, how we present our findings orally or in a written form again
raises a lot of questions. For instance, how can we show the rigour and quality of our research so that
our academic peers accept the credibility and usefulness of our findings? How do we make our findings
accessible to the groups of people who participated in the research? How do we persuade policy makers
to take notice of the findings of a research study which is based on perhaps just a few individuals, as often
qualitative research involves small size samples? How can we ensure that our research has the desired
political and social implications and avoid others exploiting the research for purposes we do not agree with?
These are only a few of the many issues that qualitative researchers face and we as a research community
do not have precise and universally agreed answers. These issues are often resolved on the basis of the
questions researchers seek to address and their exact assumptions about what can be known, what are valid
SAGE
2007 SAGE Publications, Ltd. All Rights Reserved.
SAGE Research Methods
Page 4 of 7
Doing Qualitative Research: Initial Questions

10. ways of producing knowledge and the relationship between language, cognition and ‘reality’.
The structure of the book
The contents of the book are organized in a way that reflects the three main objectives that Adrian Coyle and
I had when we initially conceptualized this book. Our first objective was to provide readers with the necessary
background knowledge and an awareness of the questions they will need to address in order to make
informed decisions about whether to conduct qualitative rather than quantitative research and, if they decide
to follow a qualitative path, which particular qualitative approach(es) would best suit their research goals. Our
second objective was to equip readers with the basic tools to carry out their analysis by providing detailed,
contextualized coverage of the practicalities of each of the following four qualitative methods/approaches:
interpretative phenomenological analysis (Smith, 1996, 2004), grounded theory (Glaser and Strauss, 1967;
Strauss and Corbin, 1990, 1998), discourse analysis (Parker, 1992; Potter and Wetherell, 1987) and narrative
analysis (Crossley, 2000a). In addition, the book includes accounts of an actual analysis of a specific data
set in a step-by-step manner using the four approaches.
1
Our third objective was to provide the reader with
guidance as to how to write up qualitative research in general and how to report studies employing each of
the four approaches in particular.
Thus, in addition to this chapter, Section 1 includes a chapter by Adrian Coyle which gives an account of
the historical development of qualitativeresearch methods in Britain and discusses in some detail some of
the central issues underlying qualitative research. The chapter aims to sensitize the reader to issues such as
the value of qualitative research in psychology, the relationship between epistemology and method and how
qualitative research might be evaluated. The chapter provides a general background to qualitative research
and raises questions that the reader may want to bear in mind when reading the theoretical and analytic
chapters included in Section 2 in order to note how each of the four approaches deals with them.
Section 2 includes four chapters (Chapters 3, 5, 7 and 9) outlining the theoretical underpinnings and
methodological issues involved in employing each of the four approaches to qualitative research that are
focused on in this volume. These chapters contextualize the discussion of these issues by giving ample
examples of the main issues faced by researchers who employ each of the analytical approaches and
examples of how these issues were dealt with in particular projects.
Each theoretical chapter is followed by a chapter describing the reflections of a member of a group that
analysed a specific data set using the approach described in the theoretical chapter. The main aim of these
chapters are twofold. First, they reflect on the experiences of relatively novice researchers who used each
method and second, they provide a comparative context within which the reader can explore the similarities
and differences amongst the four approaches. The data set used in this exercise can be found in Appendix 1.
The final chapter in Section 2 (Chapter 11) offers some reflections on the similarities and differences between
the four focal analytic approaches. It extends the discussion on some of the issues raised in both the
SAGE
2007 SAGE Publications, Ltd. All Rights Reserved.
SAGE Research Methods
Page 5 of 7
Doing Qualitative Research: Initial Questions

11. introductory chapters as well as the subsequent theoretical and analytic chapters. In that chapter, I summarize
and compare the position each approach takes on these issues. Also, I consider the political implications of
the choices we make in the research process, especially in relation to how we conceptualize the relationship
between ourselves, as the researchers, and the participants.
Finally, Appendix 2 includes examples of published work by researchers who used each of the research
methods, with commentaries on the writing-up process. These reports provide the reader with useful
examples of and tips on how to write up qualitative research, thus completing the research process.
Doing qualitative research is certainly an exciting and challenging process. Its appeal is partly due to the
rich data it produces and the opportunities it opens up for exploring the complex, ambivalent and often
contradictory ways we make sense of and construct our social worlds. Reading this volume will, we hope,
make it easier to explore issues which are important not only in a social and political sense but to you
personally. However, it does not promise to answer all your questions as there are many that remain
unanswered by the research communities and there are others that are specific to particular research
methods and that could not be covered in the space available in this book.
Summary
This chapter has emphasized the diversity of the research methods covered under the umbrella of qualitative
research and has described some of the common assumptions these methods share. It argued that
assumptions regarding meaning-making processes and processes involved in how we produce knowledge
as context specific make researchers feel uncertain about how to conduct research and present their analytic
accounts. The chapter has raised some of the questions that qualitative researchers often grapple with and
has outlined the structure of the book.
Further reading
A volume which covers many approaches to qualitative research and deals with debates and tensions within
the qualitative research paradigm is Norman Denin and Yvonna Lincoln's (2005b), The SAGE Handbook
of Qualitative Research. Carla Willig's (2001) Introducing Qualitative Research in Psychology: Adventures
in Theory and Method and Jonathan Smith's (2003), Qualitative Psychology: A Practical Guide to Research
Methods provide very clear and rigorous accounts of some widely used qualitative research methods and of
the methodological debates within the field of qualitative research.
Note
1 The data set in question (see Appendix 1) was analysed by three groups of postgraduate students
using interpretative phenomenological analysis, discourse analysis and narrative analysis under the
SAGE
2007 SAGE Publications, Ltd. All Rights Reserved.
SAGE Research Methods
Page 6 of 7
Doing Qualitative Research: Initial Questions

12. guidance of expert facilitators at an Economic and Social Research Council (ESRC) ‘Advanced Training in
Social Psychological Research Methods’ workshop which was organized by the editors in July 2002. The
same data set was also analysed by a group of postgraduates using grounded theory in 2002, again working
under the guidance of an expert facilitator. Three of the group facilitators have authored the chapters on their
specific research methods in this book (Jonathan A. Smith, Sheila Payne and Michele Crossley). The fourth
facilitator was Carla Willig, who guided the discourse analytic group.
http://dx.doi.org/10.4135/9781446207536.d6
SAGE
2007 SAGE Publications, Ltd. All Rights Reserved.
SAGE Research Methods
Page 7 of 7
Doing Qualitative Research: Initial Questions

13. Introduction to Qualitative Psychological
Research
In: Analysing Qualitative Data in Psychology
By: Adrian Coyle
Edited by: Evanthia Lyons & Adrian Coyle
Pub. Date: 2011
Access Date: December 4, 2019
Publishing Company: SAGE Publications, Ltd
City: London
Print ISBN: 9781412907835
Online ISBN: 9781446207536
DOI: https://dx.doi.org/10.4135/9781446207536
Print pages: 9-30
© 2007 SAGE Publications, Ltd All Rights Reserved.
This PDF has been generated from SAGE Research Methods. Please note that the pagination of the
online version will vary from the pagination of the print book.

14. Introduction to Qualitative Psychological Research
AdrianCoyle
This chapter introduces the reader to some key issues in qualitative psychological research. It begins by
reviewing the assumptions made by the standard ‘scientific method’ within psychology concerning how
we can know and what we can know. These are contrasted with the assumptions that underpin different
qualitative methods. This discussion includes an outline historical account of the development and use of
qualitative research in psychology. Attention then turns to some of the relative benefits of qualitative methods
and also the potential danger of becoming too focused on methods rather than research questions. The issue
of how qualitative work might be evaluated is examined. Finally, some areas of qualitative inquiry that require
further development are considered.
Key terms
coherence
commitment
context
empiricism
epistemology
hypothetico-deductivism
idiographic
impact and importance
integration of qualitative and
qualitative research methods
longitudinal qualitative research
methodolatry
nomothetic
phenomenological
positivism
rigour
scientific method
sensitivity to context
social constructionism
speaking position
transparency
SAGE
2007 SAGE Publications, Ltd. All Rights Reserved.
SAGE Research Methods
Page 2 of 20
Introduction to Qualitative Psychological Research

15. Introduction
The methodological repertoire of psychological research has undergone a remarkable transformation over the
last couple of decades. I recall that when I was an undergraduate in the mid-1980s, we received a very clear
message from our lecturers that acceptable psychological research involved, among other things, the careful
measurement of variables, the control of other variables and the appropriate statistical analysis of quantitative
data. The possibility of conducting psychological research using qualitative methods was never entertained.
Indeed, I remember thinking that qualitative work was something done by some of my unfortunate peers in
sociology, who, I thought, did not seem to realize that their research could never be properly ‘scientific’. How
times have changed and how quickly.
My own moment of transformation came after completing a PhD based upon a lengthy structured
questionnaire, with the data analysed through factor analysis and multiple regression. At that time, I heard
about a workshop on qualitative methods for psychologists and this aroused my interest because of some
experiences I had had during my PhD. As my doctoral research progressed, I had become increasingly
uneasy about the way in which the response categories of my questionnaire often seemed too limiting for
my participants, despite extensive preparative work and piloting. They would often scribble caveats and
qualifiers beside ratings they had given and responses they had ticked. Of course, I then ignored these in my
analysis because I could not find a way of meaningfully accommodating them. Even when participants took
the trouble to write their own understandings of their experiences in the ‘Other’ category that was provided at
the end of each question's response categories, these data were coded and quantified and then disappeared
in the analysis because there were few instances of each coded category. These considerations made me
wonder at the credibility of the findings I had obtained. My findings seemed to represent gross commonalities
but without the complexity and nuances of individual stories that would reveal the range of ways in which
these common features operated in lived experience. The workshop on qualitative methods provided some
welcome answers to my questions about how the complexity and nuances of lived experience might be
brought centre stage in psychological research. The result of this was that I became a committed advocate
of qualitative methods thereafter (although my understanding of the relationship between qualitative data and
‘lived experience’ has become less straightforward since then).
Of course, I may not have pursued my interest in qualitative psychological work with such vigour had I not
received institutional support and I may not have received that support had British psychology not developed
a much greater openness to qualitative work in recent years. This can be seen, for example, in the frequency
with which psychology conference papers and symposia feature qualitative work without methodology being
a focal issue, the increasing number of qualitative articles in many peer-reviewed psychology journals,
the plethora of books on the use of qualitative methods in psychology and the establishment of modules
within psychology degree programmes and entire courses devoted to qualitative methods. Qualitative work
hasbecome a standard feature of many branches of psychology, especially in social psychology, health
psychology, feminist psychology, psychotherapeutic and counselling psychology, clinical psychology and
SAGE
2007 SAGE Publications, Ltd. All Rights Reserved.
SAGE Research Methods
Page 3 of 20
Introduction to Qualitative Psychological Research

16. educational psychology. As a result, it is fair to say that psychology students in British universities today
have a rather different methodological socialization compared to the one I experienced as an undergraduate,
although coverage of qualitative methods can sometimes be tokenistic and there are some outposts where
qualitative methods are still resisted.
This chapter examines this upsurge of psychological interest in qualitative methods in historical context,
looking at the benefits that psychology gains from qualitative research at present and also what additional
benefits might come from potential future developments in qualitative methods. First, we will consider a vitally
important matter that cannot be overlooked in any consideration of qualitative research epistemology.
Epistemology and the ‘scientific method’
At its most basic, qualitative psychological research may be regarded as involving the collection and
analysis of non-numerical data through a psychological lens (however we define that) in order to provide
rich descriptions and possible explanations of people's meaning-making how they make sense of the world
and how they experience particular events. As Carla Willig (2001: 9) notes, qualitative researchers ‘aim to
understand “what it is like” to experience particular conditions (e.g. what it means and how it feels to live with
chronic illness or to be unemployed) and how people manage certain conditions (e.g. how people negotiate
family life or relations with work colleagues)’ the chapters outlining the principles and practicalities of the
four focal methods in this volume specify the kinds of research questions that each method most readily
addresses. However, qualitative psychological research involves more than this.
Qualitative research is bound up with particular sets of assumptions about the bases or possibilities for
knowledge, in other words, epistemology. The term ‘epistemology’ refers to a branch of philosophy that is
concerned with the theory of knowledge and that tries to answer questions about how we can know and what
we can know. The epistemological position adopted by a research study specifies what kinds of things that
study can find out. Different research approaches and methods are associated with different epistemologies.
It is important to bear this in mind because otherwise it is easy to assume that we are talking about a
homogenous domain when we refer to ‘qualitative research’. Instead, the term ‘qualitative research’ covers a
variety of methods with a range of epistemologies, resulting in a domain that is characterized by (potentially
creative) difference and tension (Denzin and Lincoln, 2005a). In this section and the next, we shall examine
the main epistemologies associated with both quantitative and qualitative research.
The epistemology adopted by a particular study can be determined by a number of factors. Researchers
may have a favoured epistemological position and may locate their research within this, choosing methods
that accord with that position (or that can be made to accord with it). Alternatively, the researchers may
be keen to use a particular qualitative method in their research and so they frame their study according to
the epistemology that is usually associated with that method (although note that many qualitative methods
have some degree of epistemological flexibility). Whatever epistemological position is adopted in a study, it
is usually desirable to ensure that this position (with its assumptions about the sort of knowledge that the
SAGE
2007 SAGE Publications, Ltd. All Rights Reserved.
SAGE Research Methods
Page 4 of 20
Introduction to Qualitative Psychological Research

17. research is producing) is maintained consistently throughout the write-up in order to help produce a coherent
research report. Sometimes, however, a more flexible position on this is needed for example, when using
methods with different epistemologies within the same study. We shall return to this issue later.
Researchers and students who come to qualitative research methods for the first time sometimes think that
this concern with epistemology is something that unnecessarily complicates the qualitative research process.
If they have been using experimental approaches to research or other research designs in which they have
been gathering and analysing quantitative data, they may not have encountered major discussion about
epistemology. This does not mean that those types of research have no epistemological position. It just
means that those research approaches adopt an epistemology that is often taken for granted both in research
and in life more generally. That epistemology can be referred to as positivist-empiricist and hypothetico-
deductive, although, strictly speaking, positivism and empiricism are slightly different.
Positivism holds that the relationship between the world (i.e., events, objects and other phenomena) and
our sense of perception of the world is straightforward: there is a direct correspondence between things in
the world and our perception of them, provided that our perception is not skewed by factors which might
damage that correspondence, such as our vested interests in the things we are perceiving. Thus, it is thought
possible to obtain accurate knowledge of things in the world, provided we can adopt an impartial, unbiased
and objective viewpoint. The related domain of empiricism holds that our knowledge of the world must arise
from the collection and categorization of our sense perceptions/observations of the world. This categorization
allows us to develop more complex knowledge of the world and to develop theories to explain it.
Few scientists today adopt an unqualified positivist or empiricist outlook because it is generally recognized
that our observations and perceptions do not provide pure and direct ‘facts’ about the world. These processes
are never wholly objective: in our observation and perception, we are always selective, attending to some
aspects of whatever we are looking at more than others. The point of debate concerns the extent to which we
can move towards objective knowledge or truth about the world. Yet one fundamental claim remains central
for empiricists, namely the idea that the development of knowledgerequires the collection and analysis of
data. This is something shared by qualitative researchers, although, compared with empiricists, we have very
different ideas about what constitutes appropriate data and about how those data should be collected and
analysed.
Researchers and students who have been exposed to a traditional methodological socialization within
psychology (especially experimental psychology) will be very familiar with the theory of knowledge that
developed in response to the shortcomings of positivism and empiricism hypothetico-deductivism. The
figure most closely associated with the development of hypothetico-deductivism, Karl Popper (1969), believed
that no scientific theory could be definitively verified. Hence, the aim is not to obtain evidence that supports
a theory but rather to identify theoretical claims (hypotheses) that are false (involving a process of deduction)
and ultimately theories that are false. Research which adopts a hypothetico-deductive stance therefore
operates by developing hypotheses from theories and testing these hypotheses. The assumption is that by
identifying false claims, we can develop a clearer sense of the truth.
SAGE
2007 SAGE Publications, Ltd. All Rights Reserved.
SAGE Research Methods
Page 5 of 20
Introduction to Qualitative Psychological Research

18. As psychology developed as a discipline, it became identified with the assumptions of positivism, empiricism
and hypothetico-deductivism in short, the ‘scientific method’. This was characterized by a striving for
objectivity and neutrality and for precise measurement in hypothesis-testing, with the assumption that this
would enable the researcher to obtain accurate, unclouded information about the psychological and social
worlds. It was believed that objectivity and neutrality could be attained by having researchers remain
detached from their research so that they would not contaminate the research process with whatever personal
investments they may have had in the research topic. So, for example, contact between researchers and
participants was either minimized or standardized so that each participant received the same instructions.
In writing up research reports, the researcher was usually erased from the research process by the use of
the passive voice rather than personal pronouns. Hence, rather than saying ‘I developed a questionnaire’,
researchers would write ‘A questionnaire was developed’, erasing the agent in the process and creating
the impression that the work was ‘untainted’ by human involvement on the researcher's side. Precision
in measurement was assumed to be possible for any psychological dimension that existed. As Anne
Constantinople (1973: 389) pointed out, ‘Students in psychology often learn a famous dictum that expresses
a fundamental axiom in psychological measurement: “Everything that exists, exists in some quantity, and if it
exists in some quantity, it can be measured.” ‘ It was assumed that, through the development of progressively
refined tests and measures, it was possible to measure any psychological dimension with precision. If
something appeared to be impossible to measure in a satisfactory way, its very existence could be contested.
Where qualitative work was undertaken within the ‘scientific method’, this was very much as a preliminary
step before the ‘real’ research. For example, when researching an area that had not been researched before
or that had beenminimally researched, qualitative work might be conducted to identify the key elements in that
area which could then form the basis of measurement instruments such as questionnaires. However, a few
qualitative research methods embraced the ‘scientific method’ and all its apparatus. One example is Klaus
Krippendorf's (2004) structured form of content analysis, although it is debatable whether this constitutes
a truly qualitative method because it categorizes and quantifies qualitative data very systematically and is
concerned with reliability in a way that is not shared by other qualitative methods. We shall return to this later.
Resistance to the ‘scientific method’: Alternative epistemologies
The positivist-empiricist, hypothetico-deductive approach to psychological research has been resisted in
some branches of the discipline. For example, in versions of psychotherapeutic psychology, from its early
days emphasis was placed on qualitative case studies as a means to knowledge development (e.g., Freud,
1909/1955). However, the truly ‘scientific’ status of these domains was constructed as dubious by the arbiters
of scientific practice and they remained the methodological exception rather than the rule. Beginning in the
1960s and 1970s but becoming more evident in the latter part of the 1980s and the 1990s, there was an
incremental but discernible shift in British psychology as the discipline moved towards acceptance of at least
some versions of qualitative research. This was the culmination of a long history of debate about what sort of
knowledge psychologists can and should aim for in research (in other words, epistemological debate), even
SAGE
2007 SAGE Publications, Ltd. All Rights Reserved.
SAGE Research Methods
Page 6 of 20
Introduction to Qualitative Psychological Research

19. if this debate did not occur in the foreground of mainstream psychology.
In their historical account of the development of qualitative psychology, Karen Henwood and Nick Pidgeon
(1994) trace this debate back to the work of Wilhelm Dilthey in 1894 who argued that the human sciences
should aim to establish understanding rather than causal explanation (see also Norman Denzin and Yvonna
Lincoln's (2005a) review of the history of qualitative research across disciplines). This challenge proved
persistent and it can be heard echoed in the nomothetic-idiographic debate of the 1950s and 1960s. This
debate concerned the relative merits of nomothetic research approaches which seek generalizable findings
that uncover laws to explain objective phenomena and idiographic approaches which seek to examine
individual cases in detail to understand an outcome. Researchers such as Gordon Allport (1962) argued
that we cannot capture the uniqueness of an individual's personality simply by abstracting dimensions from
aggregate statistical scores. These themes are also readily discerned within some influential early texts
that advocated a shift towards qualitative methods within psychology. For example, in their 1972 text, The
Explanation of Social Behaviour, Rom Harré and Paul Secord expressedconcern about the reductionism
that was implicit in the manipulation of variables and the dominance of quantification within psychological
research. They saw this as reflecting a limited, mechanistic model of human beings. In their classic 1981 text,
Human Inquiry, Peter Reason and John Rowan drew upon these and other ideas to advocate what they called
a ‘new paradigm’ for psychology and especially a co-operative, participative, action-focused approach to
inquiry. Similarly, in their 1985 text, Yvonna Lincoln and Egon Guba called for a ‘naturalistic’ paradigm based
upon the search for detailed description, aiming to represent reality through the eyes of research participants
and being attentive to the complexities of behaviour and meaning in context.
These concerns were also characteristic of psychological research informed by second-wave feminism in
the 1960s and 1970s. One of the chief aims of feminist psychology is to reveal and challenge the ways in
which male power has operated within psychology and the ways in which it has overlooked or misrepresented
women's experiences. For example, psychology has long evaluated women's experiences in terms of male
norms and, unsurprisingly, has found that women ‘fall short’. It has also looked for ‘sex differences’ in
various domains and has turned up differences that construct women as inferior to men, except when those
differences are in domains that allow women to excel in their ‘natural’ roles as wives and mothers (Wilkinson,
1996). In a desire to explore women's experiences on their own terms and to allow women's voices to
be presented without imposing pre-existent, ill-fitting frameworks of meaning, many feminist psychologists
turned to qualitative methods that had a phenomenological emphasis. Such methods focus on obtaining
detailed descriptions of experience as understood by those who have that experience in order to discern
its essence. These methods are not concerned with producing an objective statement of an experience but
rather with obtaining an individual's personal perception or account of the experience. For example, one
explicitly feminist qualitative method that was developed was the voice relational method, which has as one of
its aims as the hearing of voices that have often been suppressed and silenced such as those of adolescent
girls (McLean Taylor et al., 1996). It does this through a careful, guided ‘listening’ to interview transcripts.
Some of the research methods focused on in the present volume can be seen as practical responses to
SAGE
2007 SAGE Publications, Ltd. All Rights Reserved.
SAGE Research Methods
Page 7 of 20
Introduction to Qualitative Psychological Research

20. the concerns raised by these critics of the use of the ‘scientific method’ within psychology. For example,
interpretative phenomenological analysis (IPA) has an explicitly phenomenological commitment to discerning
individual meaning-making within qualitative data and has a clear idiographic emphasis (see Chapter 3).
However, feminist and other psychological researchers also sought approaches which allowed not just a
phenomenological understanding of experience but also a critical understanding of the social and economic
factors which determined experience. Both the voice-relational method and IPA permit this but the major focus
for those who wished to undertake thoroughly critical work was research methods that were located within a
radically different epistemology social constructionism.
The milestone in the popularization of a social constructionist approach to psychological research was the
publication of Jonathan Potter and Margaret Wetherell's book Discourse and Social Psychology: Beyond
Attitudes and Behaviour in 1987. This was to have a profound and unsettling influence on social psychology
and sparked much debate and controversy not only within this but in other branches of the discipline too,
as it challenged the very foundations of what was regarded as legitimate psychological research. In broad
terms, the social constructionist perspective adopts a critical stance towards the taken-for-granted ways in
which we understand the world and ourselves, such as the assumption that the categories we use to interpret
the world correspond to ‘real’, ‘objective’ entities (Burr, 2003). From a social constructionist perspective, the
ways in which we understand the world and ourselves are built up through social processes, especially
through linguistic interactions, and so there is nothing fixed or necessary about them: they are the products
of particular cultural and historical contexts. Research conducted within a social constructionist framework
focuses on examining the ways of constructing social reality that are available within a particular cultural and
historical context, the conditions within which these ways of constructing are used and the implications they
hold for human experience and social practice (Willig, 2001).
To this extent, social constructionism contrasts with the epistemology of other approaches to qualitative
research which tend to assume that there is some relationship between the outcome of the analysis of
research data and the actualities of which the analysis speaks. So, for example, if I were to analyse qualitative
data from men on their experiences of expressing emotion, many analytic approaches would assume that
the resultant analysis reflects some sort of underlying ‘truth’ or ‘reality’ about these experiences. Many
approaches may see the correspondence between the analysis and those experiences as not being an
exact one because the men may have forgotten some of the details of what they described or because
they engaged in particular self-presentations or because the analysis is seen as representing an interaction
between the data and the interpretative framework (consisting of both personal and professional investments)
that the researcher brought to bear on the data. Nevertheless, some relationship is usually assumed between
the analysis and ‘truth’ or ‘reality’. Social constructionism views things rather differently. Some qualitative
methods that adopt a social constructionist epistemology hold on to the idea of data representing things that
have an existence outside the data; others are largely disinterested in whether there is a reality existing ‘out
there’ to which qualitative data correspond because of the difficulties in ascertaining this. So, to return to
our example, data on emotions are not seen as reflecting some reality about emotions but as representing
accounts that construct emotions in particular ways and that use ‘emotion talk’ to perform particular social
SAGE
2007 SAGE Publications, Ltd. All Rights Reserved.
SAGE Research Methods
Page 8 of 20
Introduction to Qualitative Psychological Research

21. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

22. — Juuri niin, minun lippaani. Mitä, te olette sen avannut! Kyllä te
olette häikäilemätön!
— Mutta, madame…
— Oh, se on somaa, kyllä sitä ajattelinkin… Minulta oli varastettu
lippaani, ja silloin tuumin: "Pitää mennä Sartines'n puheille, hän kyllä
hankkii sen minulle takaisin." Te olettekin löytänyt sen jo edeltäpäin,
kiitos.
— Ja niinkuin näette, — virkkoi Balsamo, — herra poliisiministeri
on sen avannutkin.
— Niin, tosiaan!… Kuka olisi sellaista uskonut? Sehän on
hävytöntä, Sartines.
— Madame, kaikella kunnioituksella, jota tunnen teitä kohtaan, —
vastasi poliisiministeri, — pelkään, että annatte pettää itseänne.
— Pettää, monsieur! — huudahti Balsamo. — Tarkoitatteko ehkä
sillä sanalla minua?
— Minä tiedän, mitä tiedän, — tivasi hra de Sartines.
— Ja minä en tiedä mitään, — kuiskasi rouva Dubarry Balsamolle.
— No, mistä on kysymys, rakas kreivi? Olette vaatinut minulta sen
lupauksen täyttämistä, jolla vakuutin teille suostuvani ensimäiseen
pyyntöönne. Minä pidän sanani yhtä varmasti kuin mies; tässä olen.
Kuulkaahan, mitä minulta tahdotte?
— Madame, — vastasi Balsamo ääneensä, — muutamia päiviä
sitten uskoitte minulle tämän lippaan kaikkine sisällyksineen.

23. — Se on totta, — virkkoi rouva Dubarry, vastaten katseellaan
kreivin katseeseen.
— Tottako! — huudahti hra de Sartines. — Sanotte, että se on
totta, madame?
— Niin, ja kreivitär lausui nuo sanat kyllin äänekkäästi
voidaksenne ne kuulla.
— Lipas, joka kenties sisältää kymmenen salaliittoa!
— Voi, hra de Sartines, tiedätte hyvin, että se sana ei tuo teille
onnea; älkää sitä siis toistelko. Kreivitär pyytää teiltä lipastaan
takaisin; antakaa se hänelle, siinä kaikki.
— Vaaditteko sitä minulta, madame? — kysyi hra de Sartines
vihasta vavisten.
— Kyllä, paras poliisiministeri.
— Mutta tietäkää toki…
Balsamo katsahti kreivittäreen.
— Minun ei ole tarvis tietää enempää kuin mitä tiedän, — kiivastui
rouva Dubarry; — antakaa minulle lipas takaisin; en suinkaan ole
ilman aikojani tänne vaivautunut, käsitättekö?
— Elävän Jumalan, hänen majesteettinsa turvallisuuden nimessä,
madame…
Balsamo teki kärsimättömän liikkeen.

24. — Annatteko lippaan, monsieur? — sanoi kreivitär ärtyneesti. —
Saanko sen vai enkö? Miettikää ennenkuin kiellätte.
— Niinkuin käskette, madame, — taipui hra de Sartines nöyrästi.
Ja hän ojensi kreivittärelle lippaan, johon Balsamo oli jo pannut
takaisin kaikki pöydälle siroitellut paperit.
Madame Dubarry kääntyi viimemainitun puoleen viehkeästi
hymyillen.
— Kreivi, — sanoi hän, — tahdotteko olla niin ystävällinen ja
kantaa tämän lippaan vaunuihini ja tarjota minulle käsivartenne,
jotta minun ei tarvitse yksin kulkea kaikkien noiden etuhuoneiden
lävitse, joissa niin häijyjä naamoja väijyy? Kiitos, Sartines!
Ja Balsamo kääntyi jo ovelle päin suojelijattarensa seurassa, kun
hän huomasi hra de Sartines'n kuroittavan kätensä kellonnuoraan.
— Rouva kreivitär, — virkkoi Balsamo, pysähdyttäen vihollisensa
katseellaan, — olkaahan hyvä ja sanokaa hra de Sartines'lle, joka on
minulle hirveästi suutuksissaan, kun tiukkasin häneltä lippaanne,
olkaa hyvä ja sanokaa hänelle, miten pahoillanne olisitte, jos
poliisiministerin toimesta minulle jotakin onnettomuutta sattuisi, ja
miten vihainen hänelle siitä olisitte.
Kreivitär hymyili Balsamolle.
— Kuuletteko, mitä hra kreivi sanoo, paras poliisiministerini. Niin,
se on silkkaa totta; herra kreivi on erittäin hyvä ystäväni ja minä
suuttuisin teille armottomasti jos pahoittaisitte häntä tavalla millä
tahansa. Hyvästi, Sartines!

25. Ja tällä kertaa rouva Dubarry, nojaten lipasta kantavaan
Balsamoon, lähti poliisiministerin työhuoneesta. Hra de Sartines
katseli heidän jälkeensä osoittamatta sitä raivoa, johon Balsamo oli
odottanut hänen puhkeavan.
— Mene, — jupisi nolattu virkamies; — mene; sinulla on lipas;
mutta minulla on nainen!
Ja korvatakseen vahingon hän soitti nyt niin hurjasti että olisi
voinut särkeä kaikki kellot.
25.
Herra de Sartines alkaa uskoa, että Balsamo on velho.
Poliisiministerin kiihkeän soiton kutsumana riensi vahtimestari
huoneeseen.
— No, miten on sen naisen laita? — kysyi virkamies.
— Minkä naisen, monseigneur?
— Naisen, joka täällä pyörtyi ja jonka uskoin teidän hoivaanne.
— Monseigneur, hän voi erinomaisesti, — vastasi vahtimestari
— Hyvä on; tuokaa hänet tänne.
— Mistä on minun mentävä häntä noutamaan, monseigneur?
— Mistäkö? Tuosta viereisestä huoneesta tietenkin!

26. — Hän ei ole siellä enää, monseigneur.
— Ei ole siellä enää! Missä hän sitten on?
— Sitä en tiedä.
— Onko hän siis lähtenyt täältä?
— On.
— Yksinäänkö?
— Niin.
Mutta hänhän ei pysynyt pystyssä
Monseigneur, totta kyllä, että hän makasi muutamia
silmänräpäyksiä tainnuksissa; mutta viisi minuuttia senjälkeen kun
hra de Fenix oli osoitettu monseigneurin työhuoneeseen hän heräsi
tuosta omituisesta tilastaan, jossa eivät esanssit eivätkä hajusuolat
mitään auttaneet. Sitten hän avasi silmänsä, nousi meidän kaikkien
nähden ja hengähti tyytyväisesti.
— Ja sitten?
— Sitten hän kääntyi oveen päin; ja kun monseigneur ei ollut
käskenyt häntä pidättää, hän läksi.
— Läksi? — huudahti hra de Sartines. — Voi teitä lurjuksia! Minä
lähetän teidät kaikki Bicêtreen nääntymään. Rientäkää, rientäkää,
kutsukaa tänne ensimäinen konstaapelini!
Vahtimestari riensi tottelemaan saamaansa määräystä.

27. — Se roisto on velho, — jupisi onneton virkamies. — Minä olen
kuninkaan poliisikunnan päämies; hän on paholaisen poliisien
päällikkö.
Lukija on jo epäilemättä käsittänyt sen, mitä hra Sartines ei voinut
selittää. Heti pistoolikohtauksen jälkeen ja sillävälin kun
poliisiministeri koetti toipua, Balsamo oli käyttäen hyväkseen tätä
hengähdysaikaa selvittänyt itselleen aseman ja kääntyen vuoronsa
jälkeen kaikille neljälle ilmansuunnalle, varmana että jollakin niistä
tapaisi Lorenzan, kehoittanut nuorta naista nousemaan, lähtemään
ulos sekä palaamaan Saint Clauden kadulle samaa tietä kuin oli
tullutkin.
Heti kun Balsamo oli sielussaan hahmoittanut tahtonsa, oli
muodostunut magneettinen virta hänen ja nuoren naisen välille, ja
totellen sisällisellä havainnolla saamaansa käskyä tämä oli noussut ja
poistunut, kenenkään estämättä hänen lähtöään.
Samana iltana hra de Sartines'n täytyi laskeutua vuoteelle ja
iskettää suonta; hermojärkytys oli ollut liian voimakas, jotta hän olisi
kyennyt sen vahingotta kestämään, ja lääkäri vakuuttikin, että
neljännestunnin viivytys olisi tuottanut hänelle kuolettavan
halvauskohtauksen.
Tällävälin Balsamo oli vienyt kreivittären vaunuihin ja yrittänyt
sanoa hänelle hyvästi; mutta rouva ei ollut niitä naisia, jotka olisivat
eronneet hänestä tietämättä tai edes tiedustelematta syytä silmiensä
edessä sattuneeseen merkilliseen tapahtumaan. Hän pyysi siis
kreiviä istumaan viereensä vaunuihin tämä totteli, ja ratsaspalvelija
kuljetti Djeridiä suitsista.

28. — Näette, kreivi, että olen luotettava, — virkkoi hän, — ja että
nimittäessäni jotakuta ystäväkseni lausun sanan sydämelläni, enkä
vain suullani. Olin palaamassa Luciennesiin, jonne kuningas oli
luvannut huomenaamulla tulla minua tapaamaan; mutta sitten
saapui teidän kirjeenne, ja minä jätin kaiken teidän tähtenne. Monet
olisivat säikähtäneet noista sanoista "salaliitot" ja "salaliittolaiset",
jotka hra de Sartines viskasi meille vasten silmiä; mutta minä tutkin
teidän kasvonilmeitänne, ennenkuin toimin, ja menettelin
toivomuksenne mukaan.
— Madame, — vastasi Balsamo, — te olette runsaasti palkinnut
sen pienen palveluksen, joka minulla oli tilaisuus teille tehdä; mutta
minulle osoitettu ystävyys ei koskaan ole hukkaan heitettyä; minä
osaan olla kiitollinen, sen saatte nähdä. Älkää sentään luulko, että
olen rikollinen tai kapinoitsija, kuten hra de Sartines sanoi. Se
arvoisa virkamies oli saanut jonkun minut kavaltaneen henkilön
käsistä tämän pieniä kemiallisia salaisuuksia sisältävän lippaan.
Nämä salaisuudet, rouva kreivitär, tahdon teille ilmaista, jotta
säilyttäisitte aina tuon kuolemattoman, loistavan kauneutenne, tuon
häikäisevän nuoruutenne. Kun kunnon hra de Sartines nyt näki
kaavojeni salakirjoitukset, hän kutsui avukseen kansliahenkilönsä,
jotka tahtomatta näyttää taitamattomilta tulkitsivat
merkkikirjoitukseni omalla tavallaan. Muistelen teille kerran
sanoneeni, madame, että ammattini ei vielä ole vapautunut kaikista
vaaroista, jotka sitä keskiajalla uhkasivat; sitä suosivat vain
teidänlaisenne valistuneet ja nuorekkaat sielut. Sanalla sanoen,
madame, te olette päästänyt minut pahasta pälkäästä; siitä
vakuutan teille kiitollisuuttani, jonka myöhemmin teossa osoitan.
— Mutta mitä hän olisi teille tehnyt, ellen olisi rientänyt
avuksenne?

29. — Hän olisi tehdäkseen kepposen kuningas Fredrikille, jota hänen
majesteettinsa inhoo, sulkenut minut Vincennesiin tai Bastiljiin.
Tiedän hyvin, että olisin sieltä paennut, koska tunnen keinon, miten
sulatan kiven hengitykselläni; mutta siinä jupakassa olisin
menettänyt lippaani, ja kuten minulla oli kunnia teille mainita, se
sisältää paljon harvinaisia ja rahalla korvaamattomia kaavoja, mitkä
tiede onnellisella sattumalla on riuhtaissut ikuisen pimeyden yöstä.
— Ah, kreivi, samalla te sekä rauhoitatte että hurmaatte minua! Te
lupaatte siis antaa minulle nuorentavan juoman?
— Niin.
— Ja milloin sen minulle annatte?
— Oh, eihän ole kiirettä. Voitte pyytää sitä minulta
kahdenkymmenen vuoden päästä kaunis kreivitär. Nykyisin en luule,
että tahtoisitte tulla lapseksi jälleen.
— Te olette todellakin herttainen mies; mutta vielä yksi kysymys,
ja minä päästän teidät, sillä teillä näkyy olevan kova kiire.
— Puhukaa, kreivitär.
— Sanoitte, että joku oli teidät pettänyt: onko se mies vai nainen?
— Nainen.
— Ahaa, kreivi: siis rakkausasia!
— Niin, valitettavasti, ja sen yhteydessä raivoksi kiihtynyttä
mustasukkaisuutta, joka aiheuttaa sellaisia kauniita tekosia kuin
olette nähnyt. Hän on nainen, joka uskaltamatta antaa minulle

30. veitseniskua, koska hän tietää, että minua ei voi tappaa, on tahtonut
haudattaa minut vankilaan eli saattaa minut turmioon.
— Mitä, saattaa teidät turmioon?
— Niin hän ainakin luuli.
— Kreivi, minä annan pysähdyttää vaunut, — virkkoi kreivitär
nauraen. — Elohopeatako suonissanne teidän on kiitettävä siitä
kuolemattomuudesta, josta aiheutuu, että surmaamisen asemesta
teidät annetaan ilmi? Tahdotteko tässä astua vaunuista vai vienkö
teidät kotiinne?
— Ei, madame; olisi liikaa ystävällisyyttä teidän puoleltanne minun
tähteni poiketa tieltänne. Onhan minulla hevoseni Djerid.
— Oi, se oivallinen eläin, jonka sanotaan voittavan tuulen
nopeudessa!
— Näen, että se miellyttää teitä, madame.
— Se on todellakin uljas ratsu.
— Sallikaa minun tarjota se teille sillä ehdolla, että vain sillä
ratsastatte.
— Ei, ei, kiitos! Minä en ratsasta tai ratsastan ainakin hyvin
arkaillen. Teidän tarjouksenne on minulle siis itse lahjan arvoinen.
Hyvästi, rakas kreivi, älkääkä unohtako toimittaa minulle
nuorennusjuomaani kymmenen vuoden kuluttua.
— Minä puhuin kahdestakymmenestä vuodesta.

31. — Kreivi, tunnette sananlaskun: "Parempi pyy pivosi kuin…" Ja jos
voisitte antaa sen minulle jo viidenkin vuoden päästä… Ei koskaan
tiedä, mitä tapahtuu.
— Milloin haluatte, kreivitär. Ettekö tiedä, että olen kokonaan
käytettävissänne?
— Vielä sana, kreivi.
— Minä kuuntelen, madame.
— Minulla täytyy olla hyvin suuri luottamus teihin puhuakseni siitä.
Balsamo, joka oli jo astunut maahan, hillitsi kärsimättömyytensä ja
lähestyi kreivitärtä.
— Kerrotaan kaikkialla, — jatkoi rouva Dubarry, — että kuningas
on mieltynyt pikku Taverney-neitiin.
— Oi, madame, — sanoi Balsamo, — onko se mahdollista?
— On, ja hyvin hullaantunut hänen väitetään olevankin. Teidän
täytyy sanoa minulle, onko asiassa perää, kreivi. Älkää säästäkö
minua, kohdelkaa minua ystävänä, rukoilen, ja sanokaa minulle
totuus.
— Hyvä kreivitär, — vastasi Balsamo, — minä teen enemmänkin;
minä menen takuuseen siitä, että neiti Andréesta ei koskaan tule
kuninkaan rakastajatarta.
— Ja miksei, kreivi? — huudahti rouva Dubarry.
— Siksi, että minä en sitä tahdo, — vastasi Balsamo

32. — Hm, — virkahti rouva Dubarry epäuskoisena.
— Te epäilette?
— Eikö se ole sallittua?
— Älkää koskaan epäilkö tiedettä, madame. Te uskoitte minua,
kun sanoin: kyllä. Uskokaa minua myöskin sanoessani: ei.
— Mutta onko teillä sitten keinoja…?
Hän vaikeni hymyillen.
— Jatkakaa.
— Keinoja, joilla voitte tehdä tyhjäksi kuninkaan tahdon tai
vastustaa hänen oikkujaan?
Balsamo hymyili.
— Minä luon myötätuntoja, — sanoi hän.
— Minä tiedän sen.
— Te uskottekin sen.
— Minä uskon.
— No niin, samoin kykenen luomaan vastenmielisyyksiä ja
tarvittaessa mahdottomuuksia. Olkaa siis levollinen, kreivitär, minä
valvon.
Balsamo siroitteli näitä lausepätkiään hajamielisesti ja sekavasti,
mutta rouva Dubarry, joka ei tiennyt, miten kuumeisen kiihkeästi

33. kreivi ikävöitsi mahdollisimman pian päästä Lorenzaa tapaamaan,
arveli sen johtuvan tietäjän haltioitumisesta.
— Kah, — virkkoi hän, — toden totta, kreivi, ette ole ainoastaan
onnenprofeettani, vaan myöskin suojelusenkelini. Paras kreivi,
tarkatkaa sanojani; minä puolustan teitä, puolustakaa te minua.
Liitto, liitto!
— Se on solmittu, madame, — vastasi Balsamo.
Ja hän suuteli vielä kerran kreivittären kättä. Sitten hän sulki oven
vaunuihin, jotka kreivitär oli pysähdyttänyt Elysée-kentälle, nousi
ilosta hirnahtavan ratsunsa selkään ja katosi pian yön hämärään.
— Luciennesiin! — huudahti rouva Dubarry lohdutettuna.
Tällä kertaa Balsamo päästi hiljaisen vihellyksen, puristi polvillaan
keveästi hevosen kylkiä ja antoi Djeridin karahtaa täyteen neliin.
Viittä minuuttia myöhemmin hän oli eteisessä Saint-Claude-kadun
varrella, katsellen Fritziä.
— No? — kysyi hän levottomasti.
— Kyllä, mestari, — vastasi palvelija, joka oli tottunut lukemaan
herransa ajatukset tämän katseesta.
— Hän on palannut?
— Hän on tuolla ylhäällä.
— Missä huoneessa?
— Siinä, jossa on taljat.

34. — Millaisessa tilassa?
— Kovin väsyneenä. Hän juoksi niin nopeasti, että minä, joka
vuotellessani hänen tuloaan näin hänet etäältä, en edes ehtinyt
rientää häntä vastaan.
— Vai niin!
— Ihan minä säikähdin; hän tuoksahti sisälle kuin myrskytuuli,
hengähtämättä hän nousi portaat ja huoneeseen päästyänsä hän
kaatui äkkiä mustan leijonantaljan päälle. Sieltä hänet löydätte.
Balsamo riensi nopeasti ylös ja tapasi todellakin Lorenzan, joka
taisteli voimattomana hermokohtauksen ensimäisiä kouristuksia
vastaan. Magneettinen aines oli liian kauan painanut häntä ja
pakoitti häntä rajuihin purkauksiin. Hän kärsi, hän voihki; olisi luullut
vuoren lepäävän raskaana hänen rinnallaan ja hänen yrittävän
molemmin käsin työntää sitä pois.
Balsamo katseli häntä hetkisen kiukusta säihkyvin silmin ja
nostaen hänet käsivarsilleen vei hänet kammioon, jonka
salaperäinen ovi sulkeutui hänen jälkeensä.
26.
Elämäneliksiiri.
Tiedämme, missä mielentilassa Balsamo palasi Lorenzan
huoneeseen.

35. Hän valmistausi siis herättämään hänet lausuakseen hänelle ne
moitteet, joita hän vihapäissään hautoi sielussaan, ja hän oli lujasti
päättänyt rangaista häntä kiukkunsa mielijohteiden mukaan, mutta
silloin hän kuuli kolmikertaisen kolkutuksen laipiosta. Se ilmaisi
hänelle, että Althotas oli vaaninut hänen paluutaan ja tahtoi häntä
puhutella.
Kuitenkin viipyi Balsamo vielä hetkisen; hän toivoi erehtyneensä,
otaksuen, että merkki oli vain satunnainen. Mutta kärsimätön vanhus
toisti kutsunsa yhä uudistuvilla iskuilla. Ja Balsamo, joka epäilemättä
pelkäsi, että vanhus laskeutuisi alas, kuten joskus oli tapahtunut, tai
että Lorenza heräisi jostakin hänen omalleen vastakkaisesta
vaikutuksesta ja saisi tietoonsa joitakin uusia seikkoja, yhtä
vaarallisia hänelle itselleen kuin hänen valtiollisille salaisuuksillensa,
niin sanoaksemme vuodatti Lorenzan yli uuden magneettisen virran
ja lähti huoneestaan mennäkseen Althotaan luo.
Olikin jo aika; laskuluukku oli jo puolitiessä laesta. Althotas oli
jättänyt pyörillä kulkevan nojatuolinsa ja kyyrötti sillä liikkuvalla
lattianosalla, joka nousi ja laskeutui.
Hän näki Balsamon tulevan ulos Lorenzan huoneesta.
Näin kyykistyneenä vanhus oli samalla kertaa sekä kauhea että
inhoittava nähdä. Hänen kalpeat kasvonsa tai pikemminkin jotkut
vielä eloa ilmaisevat osat noista kasvoista olivat vihan tulen
purppuroimat; hänen kätensä, laihat ja nikamaiset kuin luurangon,
vapisivat ja nauskuivat; hänen kuoppaiset silmänsä näkyivät
pyörivän syvissä onkaloissaan, ja kielellä, joka oli tuntematon hänen
oppilaallensakin, hän syyti mitä kiihkeimpiä herjauksia häntä
vastaan. Poistuttuaan nojatuolistansa pannakseen laskuoven
käymään hän näkyi elävän ja liikkuvan vain pitkien, ohuiden ja

36. hämähäkin koipien tavoin käyristyneiden käsivarsiensa avulla; ja
lähdettyään, kuten sanoimme, huoneestaan, johon ainoastaan
Balsamolle oli pääsy sallittu, oli hän nyt kuljettamassa itseään
alempaan suojaan.
Kun tämä heikko ja hidas vanhus oli jättänyt pyörätuolinsa, tuon
nerokkaan kojeen, joka säästi häneltä kaiken vaivan; kun hän oli
viitsinyt tehdä sellaisen muutoksen tavoissaan, oli välttämätöntä,
että joku tavaton kiihoitus oli havahduttanut hänet mietiskelevästä
elämästään ja pakoittanut siirtymään todelliseen.
Balsamo, joka ikäänkuin yllätettiin vereksestä teosta, osoitti ensin
kummastusta, sitten levottomuutta.
— Haa, — huudahti Althotas, — siinäkö olet, tyhjäntoimittaja!
Kunnoton olento, joka hylkäät mestarisi!
Vanhukselle puhuessaan Balsamo tapansa mukaan kutsui kaiken
kärsivällisyytensä avukseen.
— Mutta, — vastasi hän aivan säyseästi, — minusta tuntuu,
ystäväni, että juuri vasta kutsuitte minua.
— Ystäväsi, — huudahti Althotas, — ystäväsikö, sinä kurja
luontokappale! Luulen, että puhut minulle kuten vertaisillesi, Sinun
ystäväsi, sen kyllä uskon! Enemmän kuin ystävä, olen isä, joka sinut
on ruokkinut, kasvattanut, opettanut, rikastuttanut. Mutta sinäkö
olisit minun ystäväni, ehei, sinä, joka olet minut hyljännyt, näännytät
minut nälkään, murhaat minut!
— No, no, mestari; te kiihoitatte sappenne, te saatatte verenne
kuohuntaan, teette itsenne sairaaksi.

37. — Sairaaksi! Julkeaa ivaa! Olenko minä koskaan sairas, paitsi
milloin sinä vastoin tahtoani pakoitat minut osalliseksi alhaisen
ihmiselämän kurjuuteen? Sairaaksi! Oletko unohtanut, että minä
parannan muita?
— No, mestari, — huomautti Balsamo kylmästi, — tässähän olen;
älkäämme turhaan kuluttako aikaa.
— Niin, siitä sinun pitääkin minua muistuttaa, sinun, joka pakoitat
minut säästelemään aikaa, vaikka tuolla jokaiselle luodulle mitaten
määrätyllä aineksella ei minuun nähden saisi olla loppua eikä rajaa.
Niin, aikani kuluu, aikani menee hukkaan, minun aikani häviää
minuutti minuutilta iäisyyteen niinkuin muidenkin, vaikka sen pitäisi
olla itse iäisyys!
— Kuulkaa, mestari, — sanoi Balsamo järkkymättömän
kärsivällisesti, samalla kun hän laski luukun maahan asti ja asettuen
vanhuksen viereen ja pannen pontimen liikkeeseen kohotutti tämän
jälleen huoneeseensa, — kuulkaa, mitä teiltä puuttuu? Puhukaa.
Sanotte, että näännytän teidät nälkään; mutta eikö nyt ole teidän
nelikymmenpäiväinen ankara paastokautenne?
— On, on kyllä; nuorentumistyö alkoi kolmekymmentäkaksi päivää
sitten.
— No, sanokaahan siis, mistä syystä te valittelette? Näen tuossa
pari kolme sadevedellä täytettyä karahvia, ja vain sellaista vettähän
te juotte.
— Totta kyllä; mutta luulotteletko minua silkkimadoksi, voidakseni
muka yksin toimeenpanna tämän suuren nuorentamis- ja
muuntamistyön? Luulotteletko, että nyt voimattomana kykenisin

38. yksinäni valmistamaan elämännesteeni? Luulotteletko, että minä
kyljelläni maaten ja heikontuneena noista virvoitusjuomista, jotka
ovat ainoa ravintoni, auttamattasi olisin kyllin selväjärkinen omin
neuvoini tekemään tämän tavatonta huomion tarkkuutta kysyvän
nuorentumiseni työn, jossa tarvitsen jonkun ystävän apua ja tukea,
kuten kyllä tiedät, lurjus?
— Olenhan saapuvilla, mestari, olenhan saapuvilla, antakaahan
kuulla, vastatkaa, — tyynnytteli Balsamo, hoivaillessaan vanhuksen
melkein vastoin tämän tahtoa jälleen nojatuoliin kuin pahankurisen
lapsen; — antakaahan kuulla, vastatkaa. Teiltä ei puutu suodatettua
vettä, koska näen kolme täytettyä karahvia, niinkuin jo sanoin.
Tiedätte, että se vesi on kerätty toukokuussa. Ja tuossa on ohra- ja
seesamijauhoista leivotut korppunne, ja itse olen teille antanut
määräämänne valkoiset pisarat.
— Niin, mutta eliksiiri, eliksiiri ei ole vielä valmis! Sinä et muista
sitä, sinä et ollut saapuvilla; se oli isäsi, isäsi, muuten paljoa
uskollisempi sinua. Mutta viime viisikymmenkauteni lopulla minä
laadin eliksiirini kuukautta aikaisemmin. Olin vetäytynyt Araratin
vuorelle. Eräs juutalainen hankki minulle sen painosta hopeaa
kristityn lapsen, joka vielä imi äitinsä rintoja; minä iskin ohjeneuvon
mukaisesti sen suonta, otin viimeiset kolme pisaraa verta sen
valtimosta, ja tunnin päästä eliksiirini, josta enää puuttui tämä aines,
oli valmis. Niinpä uuden viisikymmenkauteni alkunuorennus kävikin
mainiosti; hiukseni ja hampaani putosivat tuon onneatuottavan
eliksiirin aiheuttamissa kouristuksissa, mutta ne kasvoivat uudestaan,
hampaat tosin huononlaisesti, koska olin laiminlyönyt varokeinon
vuodattaa neste kurkkuuni kultaputkella. Hiukseni ja kynteni
sensijaan kasvoivat mainiosti tässä toisessa nuoruudessani, ja minä
sain uutta elinvoimaa aivan kuin olisin ollut viidentoista vuotias…

39. Mutta nyt olen jälleen vanhentunut, ja kas, ellei eliksiirini tule
valmiiksi, ellei sitä suljeta tähän pulloon, ellen omista kaikkea
huomiotani tähän työhön, niin vuosisatainen tiede häviää minun
kanssani, ja ihminen, joka minussa ja minun kauttani koskettaa
jumaluutta, kadottaa ylevän salaisuuden, mikä minulla on! Oi, jos
siinä jotakin laiminlyön, jos erehdyn, jos väsyn tielle, niin sinä,
Akharat, olet siihen syypää; ja varo itseäsi, minun vihani on oleva
kauhea, kauhea!
Ja hänen lausuessaan nämä viimeiset sanat, jotka singahduttivat
ikäänkuin sinervän kipunan hänen raukeavista silmistään, vanhuksen
valtasi lievä kouristus, jota seurasi ankara yskänpuuska.
Balsamo kiirehti hoivaamaan häntä mitä huolellisimmin. Vanhus
toipui; hänen kalpeutensa oli vaihtunut kalmanväriksi. Tuo vähäinen
kohtaus oli uuvuttanut hänen voimansa siihen määrin, että olisi
luullut hänen olevan kuolemaisillaan.
— Antakaa kuulla, mestari, — sanoi hänelle silloin Balsamo, —
lausukaa selvästi, mitä tahdotte.
— Mitäkö tahdon… — virkkoi hän tuijottaen Balsamoon.
— Niin…
— Minä tahdon…
— Puhukaa, minä kuuntelen ja tottelen teitä, jos toivomuksenne
tyydyttäminen on mahdollista.
— Mahdollista… mahdollista! — jupisi vanhus halveksivasti. —
Kaikki on mahdollista, sen hyvin tiedät.

40. — Niin, epäilemättä, ajan ja tieteen avulla.
— Tieteen omistan minä; ajan olen voittamaisillani; seokseni on
onnistunut. Voimani ovat melkein kokonaan haihtuneet, valkoiset
tipat ovat karkoittaneet vanhentuneen luonnon jäännökset. Puiden
keväisen mahlan lailla nuoruus uhkuu vanhan kuoren alla ja
ikäänkuin työntää edeltään kuivuneet säikeet. Voit huomata,
Akharat, että oireet ovat erinomaiset: ääneni on heikontunut, näköni
on hämärtynyt kolmella neljänneksellä, ajoittain huomaan järkeni
harhailevan, enää en tunne lämpimän ja kylmän vaihdetta. Minulle
on siis tärkeätä saada eliksiirini valmiiksi, jotta toisen viisikymmen-
vuotiskauteni viimeisenä päivänä heti voin siirtyä satavuotiaasta
kahdenkymmenen vuoden ikään. Ainekseni tätä elämännestettä
varten ovat varatut, putki on valmis; minulta puuttuu enää vain ne
mainitsemani kolme veripisaraa.
Balsamo teki inhoavan liikkeen.
— Hyvä sitten, — jatkoi Althotas, — luopukaamme lapsesta, koska
sinä mieluummin sulkeudut rakastajattaresi pariin kuin menet
hankkimaan minulle sellaisen.
— Tiedätte hyvin, mestari, että Lorenza ei ole rakastajattareni, —
vastasi Balsamo.
— Ohohoo, — äännähti Althotas, — niin sinä sanot! Luulet voivasi
uskotella minulle samaa kuin uskottelet kansanjoukolle. Tahdot
saada minut uskomaan tahrattomaan olentoon, ja kuitenkin olet
mies!
— Vannon teille, mestari, että Lorenza on puhdas kuin Jumalan
pyhä äiti. Vannon teille, että rakkauden, lihalliset himot, maallisen

41. hekuman, kaiken olen uhrannut sielulleni, sillä minullakin on
uudistustyöni tehtävänä; mutta sen sijaan että kohdistaisin sen
ainoastaan itseeni, kohdistuu se koko maailmaan.
— Mieletön, mieletön raukka! — huudahti Althotas. — Luulenpa,
että hän jälleen lörpöttelee minulle maan matosten tekemistä
mullistuksista, muurahaistensa vallankumouksista, minun
haastaessani hänelle ikuisesta elämästä, ikuisesta nuoruudesta.
— Jonka voi saavuttaa ainoastaan kauhistuttavan rikoksen
hinnalla, ja kuitenkin…
— Sinä epäilet, sinä näyt epäilevän, onneton!
— En suinkaan, mestari; mutta koska te vihdoinkin luovutte
lapsiuhrista, niin sanokaahan, mitä haluatte.
— Minä tarvitsen ensimäisen viattoman olennon, jonka voit saada
käsiisi, miehen tai naisen, saman tekevä. Kuitenkin olisi nainen
parempi; olen saanut sen selville tutkiessani sukupuolten keskinäisiä
suhteita. Riennä siis hankkimaan se minulle, sillä minulla on enää
vain kahdeksan päivää aikaa.
— Hyvä on, mestari, — sanoi Balsamo, — minä yritän, minä etsin.
Uusi salama, edellistä peloittavampi, leimahti vanhuksen silmistä.
— Sinä yrität, — sinä etsit, — huudahti hän, — vai siinä on
vastauksesi! Sitä minä odotinkin, enkä tiedä, miksi sitä ihmettelen.
Ja mistä asti, kurja toukka, luotu puhuu tuolla tavoin luojalleen?
Haa, sinä näet minut voimatonna, näet minut maahan painuneena,
kuulet minun rukoilevan ja olet kyllin hupsu luulemaan, että olen
jätettynä sinun armoillesi! Totteletko vai etkö, Akharat? Älkööt

42. silmäsi ilmaisko hämmennystä tai valhetta: sillä minä näen
sydämeesi ja luen sen aivoitukset, minä tuomitsen sinut ja vainoon
sinua.
— Mestari, — vastasi Balsamo, — olkaa varuillanne;
vihastumisenne voi teitä vahingoittaa.
— Vastaa, vastaa!
— En voi sanoa mestarilleni muuta kuin mikä on totta; minä
koetan hankkia teille, mitä haluatte, jos voin tehdä sen tarvitsematta
meitä molempia vahingoittaa, kenties syöstä turmioon. Minä etsin
henkilöä, joka myy teille tarvitsemanne olennon; mutta minä en ota
rikosta päälleni. Siinä on kaikki, minkä voin teille sanoa.
Hyvin tunnontarkkaa, — vastasi Althotas katkerasti nauraen.
— Niin on asia, mestari, — sanoi Balsamo.
Althotas teki niin voimakkaan ponnistuksen, että hän tukemalla
käsivarsiaan tuolinsa sivunojiin nousi aivan pystyyn.
— Totteletko vai etkö? — tivasi hän.
— Kyllä, mestari, jos sellaisen tapaan; jos en, niin en.
— Siis sinä saatat minut kuolemalle alttiiksi, kurja. Sinä säästät
kolme pisaraa sellaisen likaisen ja mitättömän eläimen verta, jonka
minä tarvitsen, syöstäksesi minunlaiseni täydellisen olennon
iäisyyden pohjattomaan kuiluun. Kuule, Akharat, minä en pyydä
sinulta enää mitään, — virkkoi vanhus hirvittävästi hymyillen. — Ei,
minä en pyydä sinulta yhtään mitään; minä odotan. Mutta ellet

43. minua tottele, toimitan asiani itse; jos sinä jätät minut, autan itse
itseäni. Olet kuullut sanani, eikö totta? Mene nyt!
Vastaamatta mitään tähän uhkaukseen Balsamo järjesti
vanhukselle kaiken, mitä hän tarvitsi, asetti hänen ulottuvilleen
juomaveden ja ruuan, sanalla sanoen huolehti kaikesta niinkuin
valpas palvelija olisi huolehtinut isäntänsä, harras poika isänsä
mukavuudesta Sitten hän syventyen toisellaiseen ajatukseen kuin se,
mikä Althotasta kiusasi, päästi laskuoven mennäkseen alas, eikä
huomannut, miten vanhuksen pilkallinen katse seurasi häntä melkein
yhtä kauaksi kuin hänen ajatuksensa ja sydämensä riensi.
Althotas hymyili yhä häijysti kuin paholainen, kun Balsamo jälleen
seisoi Lorenzan edessä, joka vielä nukkui.
27.
Taistelu.
Täällä pysähtyi Balsamo, sydän tuskallisten mietteiden
täyttämänä.
Sanomme tuskallisten, emmekä enää rajujen.
Kohtaus, joka hänellä oli ollut Althotaan kanssa, oli ehkä
osoittamalla hänelle kaiken inhimillisen katoavaisuuden kokonaan
karkoittanut hänen vihansa. Hän johti tässä mieleensä sen filosofin
menettelytavan, joka itsekseen luki koko kreikkalaisen kirjaimiston
ennenkuin kuunteli synkän jumaluusolennon ääntä, joka oli ollut
Akhilleen neuvonantaja.

44. Seisottuaan hetkisen kylmänä ja mykkänä sohvan edessä, jolla
Lorenza lepäsi, hän virkkoi itsekseen:
"Tässä olen murheellisena, mutta päättäväisenä ja selvään
katsellen tilannetta. Lorenza vihaa minua, Lorenza on uhannut minut
kavaltaa, on minut jo kavaltanutkin; salaisuuteni ei enää kuulu
minulle, olen jättänyt sen tuon naisen käsiin, joka siroittelee sen
taivaan tuulille. Minä muistutan kettua, joka pyydyksen teräsleuoista
on pelastanut ainoastaan säärensä luunikamat, mutta jättänyt
jälkeensä lihan ja nahan, joten metsästäjä huomenna voi sanoa:
'Kettu on tarttunut rautoihin, elävänä tai kuolleena tunnen sen
jälleen.'
"Ja tähän äärettömään onnettomuuteeni, onnettomuuteen, jota
Althotas ei voi käsittää ja jota siitä syystä en ole hänelle
kertonutkaan, tähän onnettomuuteeni, joka särkee kaikki toiveeni
onnesta tässä maassa ja siis myöskin tässä maailmassa, sillä
maailman sieluna on Ranska, — tähän onnettomuuteeni on syynä
tuo nukkuva olento, tuo kaunis kuvapatsas, joka niin hellästi
hymyilee. Tätä synkkää enkeliä saan kiittää häpeästä ja häviöstä,
kunnes hän vielä aiheuttaa minulle vankeuden, karkoituksen ja
kuoleman.
"Siis", jatkoi hän kiihtyen, "pahan summa on kohonnut hyvän
summaa suuremmaksi, ja Lorenza on minulle vahingollinen.
"Oi, käärme viehättävine renkainesi, jotka tukahduttavat; sinun
kultainen kaulasi on täynnä myrkkyä! Nuku siis, sillä herättyäsi
minun täytyy sinut tappaa!"
Ja kaameasti hymyillen Balsamo lähestyi verkalleen nuorta naista,
jonka raukeat silmät kohosivat hänen puoleensa sitä mukaa kuin hän

45. tuli lähemmäksi, niinkuin auringonkukkasten; ja kiertojen terät
avautuvat nousevan päivän ensi säteistä.
"Oi", sanoi Balsamo, "minun täytyy kuitenkin iäksi sulkea; nuo
silmät, jotka tällä hetkellä katselevat minua niin hellästi, nuo kauniit
silmät, jotka välähtelevät vihan salamoista heti kun ne eivät enää
uhu rakkautta".
Lorenza hymyili lempeästi, näyttäen kaksi riviä siroja, valkoisia,
helmenhohtavia hampaita.
"Mutta surmatessani sen, joka minua vihaa", jatkoi Balsamo
väännellen käsiään, "surmaan myöskin sen, joka minua rakastaa!"
Ja hänen sydämensä täytti syvä suru, johon omituisesti yhdistyi
epämääräinen halu.
"Ei", mutisi hän, "ei; olen vannonut turhaan. Olen turhaan
uhannut, minulla ei koskaan olisi rohkeutta häntä tappaa; ei, hän
saapi elää, mutta hän elää enää milloinkaan heräämättä; hän elää
sitä keinotekoista elämää, joka on hänen onnensa, kun sitävastoin
todellinen elämä syöksee hänet epätoivoon. Jospa voisin tehdä
hänet onnelliseksi! Mitäpä muusta väliä… hänellä pitää tästälähin
oleman vain yksi olotila, se jonka minä hänelle luon, se jonka aikana
hän minua rakastaa, se jossa hän tällä hetkellä elää."
Ja hän vastaanotti hellin katsein Lorenzan lemmekkään
silmäyksen, samalla kun hän verkalleen laski kätensä hänen päänsä
päälle.
Tällä hetkellä Lorenza, joka näkyi lukevan Balsamon ajatukset kuin
avoimesta kirjasta, huokasi pitkään, nousi hiljaa ja tuli unen

46. viehättävällä verkallisuudella kietomaan valkoiset, pehmeät
käsivartensa Balsamon kaulaan, niin että hänen tuoksuva
hengityksensä hipaisi kahden sormen leveyden päästä tämän huulia.
"Oi ei, ei!" huudahti Balsamo laskien kätensä polttavalle otsalleen
ja häikäistyneille silmilleen. "Ei, tämä päihdyttävä elämä tekisi minut
mielipuoleksi; minä en voisi aina vastustaa, ja tämän kiusaavan
demoonin, tämän viettelevän sireenin tähden kunnia, voima ja
kuolemattomuus pääsisivät käsistäni. Ei, ei, hän herää, minä tahdon
niin, se on välttämätöntä."
Suunniltaan hurmaantuneena työnsi Balsamo kiivaasti takaisin
Lorenzan, joka irroittui hänestä ja liehuvan hunnun lailla, kuin varjo,
kuin kevyt lumihahtuva putosi sohvalle. Taitavinkaan keimailijatar ei
olisi voinut valita hurmaavampaa asentoa rakastajansa silmille
tarjotakseen.
Balsamolla oli vielä voimaa peräytyä jokunen askel; mutta
Orfeuksen tavoin hän palasi, Orfeuksen tavoin hän oli hukassa!
"Jos hänet herätän", ajatteli hän, "kamppailu alkaa uudestaan; jos
hänet herätän, hän surmaa itsensä tai surmaa minut tai pakoittaa
minut hänet surmaamaan. Ylipääsemätön kuilu, kuilu!
"Niin, tämän naisen kohtalo on määrätty, olen lukevinani sen
tulikirjaimilla piirrettynä: kuolema, rakkaus!… — Lorenza,
Lorenza, sinut on sallimus määrännyt rakastamaan ja kuolemaan!
Lorenza, Lorenza, minun käsissäni on elämäsi ja rakkautesi!"
Vastauksen asemesta hurmaajatar nousi, astui suoraan Balsamon
luo, lankesi hänen jalkojensa juureen ja katseli häntä unen ja

47. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com