Araki A Disappearing Language Of Vanuatu Alexandre Franois

Araki A Disappearing Language Of Vanuatu
Alexandre Franois download
https://ebookbell.com/product/araki-a-disappearing-language-of-
vanuatu-alexandre-franois-50510316
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Images For A Generation Doomed The Films And Career Of Gregg Araki
Kylopatrick R Hart Hart
https://ebookbell.com/product/images-for-a-generation-doomed-the-
films-and-career-of-gregg-araki-kylopatrick-r-hart-hart-23401980
Forest Environments In The Mekong River Basin 1st Edition Nick A
Chappell
https://ebookbell.com/product/forest-environments-in-the-mekong-river-
basin-1st-edition-nick-a-chappell-4287278
Inequivalent Representations Of Canonical Commutation And
Anticommutation Relations Arai A
https://ebookbell.com/product/inequivalent-representations-of-
canonical-commutation-and-anticommutation-relations-arai-a-12083008
Beshara And Ibn Arabi A Movement Of Sufi Spirituality In The Modern
World Suha Tajifarouki
https://ebookbell.com/product/beshara-and-ibn-arabi-a-movement-of-
sufi-spirituality-in-the-modern-world-suha-tajifarouki-1380070

Sayonara Slam A Mas Arai Mystery Naomi Hirahara
https://ebookbell.com/product/sayonara-slam-a-mas-arai-mystery-naomi-
hirahara-9300422
Linear Algebra A Course For Physicists And Engineers Arak M Mathai
Hans J Haubold
https://ebookbell.com/product/linear-algebra-a-course-for-physicists-
and-engineers-arak-m-mathai-hans-j-haubold-50338976
Fish Karyotypes A Check List 2011th Edition Arai Ryoichi
https://ebookbell.com/product/fish-karyotypes-a-check-list-2011th-
edition-arai-ryoichi-54965120
Probability And Statistics A Course For Physicists And Engineers Arak
M Mathai Hans J Haubold
https://ebookbell.com/product/probability-and-statistics-a-course-for-
physicists-and-engineers-arak-m-mathai-hans-j-haubold-50338744
Probability And Statistics A Course For Physicists And Engineers Arak
M Mathai Hans J Haubold
https://ebookbell.com/product/probability-and-statistics-a-course-for-
physicists-and-engineers-arak-m-mathai-hans-j-haubold-7315670

Araki
Ad~appearinglanguage
ofVanuatu

Also in Pacific Linguistics
Terry Crowley, 2000,An Erromangan (Sye) dictionary.
John Lynch, 2000,A grammar of Anejoiii.
John Bowden, 2001,Taba: Description of a South Halmahera Austronesian
language.
Catriona Hyslop, 2001,The Lolovoli dialect of the North-East Ambae language,
Vanuatu.
John Lynch, 2001,The linguistic history of Southern Vanuatu.
John Lynch and Terry Crowley, 2001,Languages of Vanuatu: A new survey and
bibliography.
Catharina Williams-van Klinken, John Hajek and Rachel Nordlinger, 2002,A
grammar of Tetun Dili.
Pacific Linguistics is a publisher specialising in grammars and linguistic
descriptions, dictionaries and other materials on languages of the Pacific, the
Philippines, Indonesia, Southeast and South Asia, and Australia.
Pacific Linguistics, established in 1963 through an initial grant from the Hunter
Douglas Fund, is associated with the Research School of Pacific and Asian Studies
at The Australian National University. The Editorial Board of Pacific Linguistics
is made up of the academic staff of the School's Department of Linguistics. The
authors and editors of Pacific Linguistics publications are drawn from a wide
range of institutions around the world. Publications are refereed by scholars with
relevant expertise who are usually not members of the editorial board.
The 470 publications before Publication 501 were numbered in four series, A, B, C
and D, but the series were merged from the beginning of the year 2000 because the
rationale for them had gradually disappeared.
FOUNDING EDITOR: Stephen A. Wurm
EDITORIAL BOARD: John Bowden, Malcolm D. Ross and Darrell T. Tryon
(Managing Editors, I Wayan Arka, Andrew Pawley,
Paul Sidwell.
Pacific Linguistics 522

\
Araki
A disappearing language
of Vanuatu
Alexander Fran~ois
Pacific Linguistics
Research School of Pacific and Asian Studies
The Australian National University

Published by Pacific Linguistics
Research School of Pacific and Asian Studies
The Australian National University
Canberra ACT 0200
Australia
Copyright@The author
First published 2002
National Library of Australia Cataloguing-in-Publication entry:
Bibliography.
ISBN 0 85883 493 6.
1. Araki language. 2. Vanuatu - Languages. I. Title.
1. The Australian National University.
Research School of Pacific and Asian Studies.
H. Title (Pacific Linguistics)
499.4
Cover design by Emily Brissenden
Typeset by Margaret Forster
Printed and bound by Union Offset Printers, Fyshwick, Canberra

to the late Lele Mali,
in memory of his kindness and knowledge
Om mece lapa, Lele, mara posim mo holoho
kamam kesi kam coiiliko roo

Contents overview
Table of contents
List of tables and maps
Foreword
1.Introduction
2.Phonology
3.Syntactic categories and their relations
4.Nouns and noun phrases
5.Verbs and verb phrases
6.Clause structure
7.Complex sentences
8.Texts from the oral tradition
9.Araki - English dictionary
10.English - Araki finderlist
References
List of abbreviations
Index

Table of contents
1. Introduction 1
1.1.The geographic and social context of Araki 1
1.1.1.Vanuatu 1
1.1.2.Araki 4
1.2.The sociolinguistic situation on Araki 5
1.2.1.Araki, a dying language 5
1.2.2.The influence of Tangoa 6
1.2.3.Language use on Araki: a polyglossic situation 8
1.3.Our research on the language of Araki 9
1.3.1. Existing documentation 9
1.3.2.Methodology 10
1.4. The present study 11
1.5.Typological overview 12
2. Phonology 14
2.1. Phonemes 14
2.1.1.Consonants 14
2.1.2.Vowels 19
2.2.Orthography 20
2.3. Stress 21
2.3.1.General rule for stress .assignment 21
2.3.2.The case of final high vowels 21
2.3.3.Stress-rules for consonant-ending words 23
2.3.4.Exceptional vowel-final words, and emergence
of a distinctive accent 24
2.3.5.Other processes of final deletion 25
2.4. Phonotactics 26
2.5.Morphophonemic rules 27
2.5.1.Lexical vowel assimilation 28
2.5.2.Morphological vowel assimilation 28
2.5.3.Morphology of reduplication 30

xGrammar of Araki
3. Syntactic categories and their relations
3.1. Word classes
3.1.1. Nouns
3.1.2. Adjectives
3.1.3. Verbs
3.1.4. Numerals
3.1.5. Adjuncts
3.1.6. Adverbs
3.1.7. Demonstratives
3.2. Reduplication and derivation
3.2.1. From noun to noun
3.2.2. From noun to verb or adjective
3.2.3. From verb to verb
3.2.4. From verb to noun
33
33
33
34
35
35
35
36
36'
37
37
38
38
40
4. Nouns and noun phrases 41
4.1. Pronouns and personal markers 41
4.1.1. Independent pronouns 42
4.1.2. Subject clitic personal markers 44
4.1.3. Object suffix markers 45
4.1.4. Possessive suffix markers 46
4.2. Nouns 47
4.2.1. Inalienable v. alienable nouns 47
4.2.2. Noun-modifying nouns and composition 48
4.2.3. Derivation patterns 50
4.3. Articles and reference-tracking devices 51
4.3.1. The pro-clitic va 'the' 51
4.3.2. The anaphoric post-clitic di 52
4.3.3. The personal nominaliser mada 53
4.3.4. The plural marker dai 54
4.3.5. The specific indefinite rno hese 54
4.3.6. The partitive-indefinite re 59
4.3.7. Reference-tracking devices: summary 68
4.4. Demonstratives 69
4.4.1. Paradigm of Demonstrative markers 69
4.4.2. Semantics of each Demonstrative 71
4.4.3. Syntactic issues 75
4.5. Number-marking and numerals in the Noun Phrase 78
4.5.1. Under-specified number and the context 78
4.5.2. Ambiguities and inconsistencies in number-assigning 79
4.5.3. Overt number-marking on NPs 79

Table of contentsxi
4.5.4. Numerals
4.5.5. Other quantifiers
4.6. Adjectives
4.6.1. Syntax of adjectives
4.6.2. The intensive suffix -ha
4.6.3. The resultative clitic ra - raha
4.6.4. Suffix able adjectives
4.7. Possession
4.7.1. Syntax of inalienable possession
4.7.2. Syntax of possessive classifiers inside NPs
4.7.3. Semantics of possessive classifiers
4.7.4. Syntactic functions of possessive classifiers
4.8. Basic NP structure
5. Verbs and verb phrases
5.1. Basic syntax of subject clitics
5.1.1. Subject clitics and parts of speech
5.1.2. Syntax of subject clitics
5.2. Modality and time
5.2.1. Modality in main clauses
5.2.2. Modality and interclausal relationships
5.3. Aspect
5.3.1. General presentation of aspect markers
5.3.2. The aspect clitic Ie 'again'
5.3.3. The aspect clitic fuisi 'still'
5.3.4. The aspect clitic pele 'Alternative'
5.3.5. The aspect clitic pa 'Sequential'
5.3.6. The aspect clitic re 'Perfect'
5.3.7. The aspect auxiliary iso 'Complete'
5.3.8. The aspect post-clitic ro 'Progressive'
5.4. Transitivity and object marking
5.4.1. Presentation of transitivity issues
5.4.2. Morphological allomorphisms
5.4.3. Syntactic influence on transitivity marking
5.4.4. Valency-changing processes
5.5. Verb serialisation
5.6. Basic VP structure
6. Clause structure
6.1. Verbless clauses
80
89
91
91
92
93
94
96
96
97
98
100
101
103
103
103
104
105
105
109
114
114
116
117
118
118
122
124
126
130
131
132
135
145
147
149
151
151

xiiGrammar of Araki
6.1.1. NP predicates
6.1.2. Other direct predicates
6.1.3. Parts of speech and direct predicativeness
6.2. Verbal clauses: peripheral complements
6.2.1. Adverbs and prepositional phrases
6.2.2. Oblique transitivity
6.2.3. Ditransitivity and three-argument verbs
6.3. Negation
6.3.1. Basic syntax of negation
6.3.2. Negative complex morphemes
6.3.3. Negative existential and grammaticisation
6.3.4. Independent negation
6.3.5. Negation and modality
6.4. Sentence types
6.4.1. General remarks
6.4.2. Imperative sentences
6.4.3. Interrogative sentences
151
153
155
156
156
160
161
162
162
163
164
165
166
168
168
168
169
7. Complex sentences 172
7.1. Coordination 172
7.2. Subordination 173
7.2.1. Relative clauses 173
7.2.2. Conditional systems 177
7.2.3. Time clauses 181
7.2.4. Sentential objects 183
7.2.5. The verb-conjunction de 184
7.3. Clause chaining 189
7.3.1. Definition of clause chaining 189
7.3.2. Typology of interclausal relations in clause chaining 190
7.3.3. Clause chaining and the building of discourse198
7.3.4. The architectural complexity of sentences 199
8. Texts from the oral tradition 201
8.1. Legends and true stories 202
8.1.1. Myth of Araki 202
8.1.2. How Pastor Sope released the spell of a Devil205
8.2. Tales of devils and animals 208
8.2.1. The Coconut Crab 208
8.2.2. The Rat and the Octopus 212
9. Araki - English dictionary 224

9.1. Foreword to the dictionary
9.1.1. The structure of lexical entries
9.1.2. Abbreviations and phonetics
9.1.3. Semantic field wordlists
9.1.4. A note on etymology
9.2. Kinship terms
9.3. Araki - English dictionary
10. English - Araki finderlist
Table of contentsXlll
224
224
226
228
228
229
234
320

List of tables and maps
Table1-1 Fluent speakers of Araki: official figures v. our estimate5
Table1-2 Language use on Araki island in 2000: a polyglossic situation 9
Table2-3 Consonants of Araki 14
Table2-4 Phonemic contrast between apico-Iabials and bilabials 15
Table2-5Phonemic contrast between apico-Iabials and apico-alveolars16
Table2-6 Lexical distribution ofbi-Iabial v. apico-Iabial v. apico-alveolar
consonants, according to following vowel 16
Table2-7 Allophones of phoneme cItsl 17
Table2-8 Phonemic contrast between affricateItsl
and close phonemesIt!, lsI 17
Table2-9 Phonemic contrast between glottal /hi and alveolarlsI 18
Table 2-10Phonemic contrast between trillIrl,flapIr!,and lateralIII 18
Table2-11 Phonemic contrast between velar nasal, velar stop, alveolar nasal 18
Table2-12 Vowels of Araki 19
Table2-13 Number of vowel clusters VV in our lexicon 19
Table2-14 The alphabet of Araki, with corresponding phonemes 20
Table2-15 Stress on the penultimate syllable with words ending with V 21
Table2-16 Suffixes and clitics are defined by their effects upon word-stress 21
Table2-17 Optional deletion of final high vowels 22
Table2-18 Deleted vowels reappear before a suffix 22
Table2-19 Stress on the final syllable with words ending with C 24
Table 2-20Stress-marked contrast betweenISGand3SGobject suffixes 25
Table2-21 Optional deletion of some non-high final vowels 25
Table2-22 Deletion of the whole final syllableI-CVI
for a few exceptional roots 26

List of tables and mapsxv
Table2-23 Emergence of word-internal closed syllables 27
Table2-24 Morphological vowel assimilation fromIa!to101 29
Table2-25 Irregular morphology oflo/-endingverbs for3SGobject 29
Table2-26 Transitivelo/-endingverbs taking azeroallomorph
for 3sG object 30
Table2-27 Reduplication through repetition of the whole root 30
Table2-28 Reduplication through repetition of the first syllable 31
Table2-29 Reduplication through repetition of the first two syllables31
Table4-30Independent pronouns 42
Table4-31 Subject clitic markers forREALISmood 44
Table4-32 Subject clitic markers forIRREALISmood 44
Table4-33 Object suffix markers 45
Table4-34 Possessive suffix markers 46
Table4-35 The three lexical categories of nouns, according to suffixation 47
Table4-36 Female kin terms using ve- derivative prefix 50
Table4-37 Syntactic uses of morpheme re: summary 68
Table4-38 Definiteness and specificity in the noun phrase: summary69
Table4-39 Paradigm of deictic forms: a possible classification 71
Table4-40Syntactic functions attested for Demonstratives:
according to prefixation and/or suffixation 76
Table4-41 Numerals 81
Table4-42 Ordinal numerals, and days of the week 81
Table5-43 Morphology of aspectual markers: example withhanhan'eat' 115
Table5-44 Transitivisation of some intransitive verb roots 131
Table5-45 Object suffix allomorphisms according to verb final vowel 132
Table5-46 Competing transitivity paradigms for verbs ending inleI 134
Table5-47 Syntactic rules for transitivity suffixation 136
Table6-48 Parts of speech and direct predicativeness: summary 155
Table7-49 Conditionals and modality: summary 180
Table 7-50Syntax of the verbde'say' used as a complementiser 185

xviGrammar of Araki
Table9-51 Kinship terms: consanguine relations 231
Table9-52 Kinship terms: close consanguinity and affines -Ego Male 232
Table9-53 Kinship terms: close consanguinity and affines -Ego Female 233
Map1 Location of Vanuatu inside the Pacific Ocean xx
Map2 The languages of Vanuatu 2
Map3 Araki and its mainland Santo 3

Foreword
My encounter with the language of Araki was quite by chance. I had only spent
my first week in Vanuatu, and was heading to the Banks Is. to carry out linguistic
fieldwork on Mwotlap, when circumstances made me spend one more month in
the island of Espiritu Santo, the largest of the archipelago. A French ethnobotanist
asked me to carry out a questionnaire about plant names in some of the thirty
languages which are spoken on this island of Santo; and on that occasion, I heard
the people of Tangoa mention the existence of a 'small language' which had
survived on the island of Araki, with only a handful of elderly people still capable
of speaking it fluently.
This is how I first met Chief Lele Moli, who was about seventy seven years old
at that time. Being himself aware of how much his language was in danger, he
insisted that I record as much of it as I could before it was too late, which of course
I accepted without hesitation. Since at that moment he was staying in Luganville,
the second largest city of Vanuatu, I postponed my trip to the island itself; and
during the month of November 1997, I took the habit of visiting him almost every
day at his house, for an hour or so, to have long conversations about the language
of Araki. He welcomed me into his family, always ready to teach me more and
more; to all my questions he had the patience to answer carefully, together with his
son Graham, whom I thank for his assistance. The majority of the linguistic
information on which this book is based was given to me by Lele himself, to
whom this work is fully dedicated. Sadly, Lele Moli passed away in June 2000,
without seeing the fruit of our collaboration.
Although I was living mainly in the northern parts of Vanuatu, I was able to
spend some time, in April 1998, on the island of Araki. This gave me a better idea
of its geography and culture, and allowed me to appreciate the hospitality of
Arakians. Especially, I could meet and hear some of the last speakers of the
language;1my first thanks go to Ropo, to Sohe Moli, to Vari Tamaute, who shared
their stories with me - some of them are reproduced at the end of this book. I am
also indebted to Vevuti, Lele's daughter, who helped me transcribe my recordings;
1Although we did not meet him, we also know of the Pastor Varisipiti Livo, who was involved in
translation work, and was highly concerned with the survival of his language Araki (see
Varisipiti and Bogiri-Vari 1998). Unfortunately, he passed away in 1999, at the age of sixty
two.

xviiiGrammar of Araki
and to Hannah Bogiri-Vari (University of the South Pacific), for the precious
information she sent me about the sociolinguistic backgroung of her island.
My discovery of Araki was a personal detour in the context of a fieldwork
among the islands of Vanuatu, in 1997-1998, which was made possible with the
financial support of the Ecole Normale Superieure (paris) and of the Academie
Fran9aise. Moreover, it is a pleasure for me to recall howIwas helped in my
research, by my supervisor Alain Lemarechal (Universite de Paris-Sorbonne);
Darrell Tryon and his colleagues of the Research School of Pacific and Asian
Studies (A.N.D., Canberra); and Ralph Regenvanu, head of the Vanuatu Cultural
Centre (port-Vila).
During my writing of the present grammar in May-July 2000, I benefited from
the encouraging advice of Jean-Claude and Fran90ise Rivierre (LACITO-CNRS),
and of John Lynch (University of the South Pacific). Last but not least,Iwould
like to thank my family for their indispensable assistance: Brenda for making my
English accessible to English speakers, little Hugo for sparing my precious field
notebooks, and Sawako for her chocolate cakes.
Ham mece lajja kamim povi, nam opoi kamim vutiana,
pani nam kila ro ha pa lesia noku iieiiehina nene ha pa avulai nia.

Chief Lele Moli was one of the last speakers of Araki.
The generation of his children have adopted the language of neighbouring
Tangoa; as for his grandchildren who live in town, they are growing up
in a modern environment where the dominant language is pidgin Bislama.

Map 1 Location of Vanuatu inside the Pacific Ocean
The largest island of this archipelago is Santo I., to which Araki is closest.

1. Introduction
The present grammar is the fruit of a short linguistic survey, which we carried
out in November 1997 and April 1998 in Vanuatu. It represents what we have been
able to reconstruct from the grammar ofAraki,a disappearing language among the
many tongues of that South-Pacific country. As is often the case with the
languages of Melanesia, no other study has ever been previously published on
Araki; knowing the threat which hangs over it, it is likely that the present work
provides as much as is ever likely to be known about the grammar of this
language.
1.1. The geographic and social context of Araki
1.1.1. Vanuatu
Araki language is spoken in a small, round, rocky island officially called Araki
- that is, Daki ['raki] in the vernacular; it is just three miles off the southern shores
of Espiritu Santo, which is the largest island of the country. Vanuatu, formerly the
New Hebrides, is an independent Republic of the South Pacific (Map 1); it is
mainly populated by Melanesian people, who settled there about three thousand
years ago.
The archipelago of Vanuatu is famous for its linguistic density, one of the
highest in the world: more than a hundred distinct languages are spoken in its
eighty islands,2 for an overall population of less than 200 000 (Map 2). They all
belong to the Oceanic group of Austronesian languages, and are often designated
as 'Melanesian' languages, though this label corresponds to more than one genetic
subgroup. More precisely, Araki belongs to the set of languages which Clark
(1985) labelled 'North and Central Vanuatu'. Beside these vernacular languages,
all Ni-Vanuatu can speak the English-based pidgin Bislama; but thislingua franca
is mainly used in the two towns of the country, Port-Vila and Luganville, and
seldom in rural areas.
2See Tryon (1976, 1996)

2Chapter 1
Figures in parentheses refertothe estimated number of speakers
The languages of Vanuatu
l00km
112
~ FUTUNA
+
15 Central Maewo (350)
16 Saetora (550)
17 North-ea'l Amboe (5000)
18 Nduindui (4500)
19 Raga (7000)
20 Apma (4500)
21 50wa (25)
22 5eke (300)
23 Sa (1BOO)
24 North Ambrym (2850)
25 lonwolwol (GOO)
26 Oakaka (600)
27 Port Valo (750)
2B South-east Ambrym (1800)
29 Paama (5250)
30 Valpei (300)
31 Nokuku (IGO)
32 Vunapu (375)
33 Piamatsina (t50)
34 Totomako (450)
35 Ta,male (150)
36 Wu,1 (200)
37 Akei (650)
3B Malmarly (150)
39 Nayul (525)
40 lamelin (150)
41 Moroua, (150)
42 Rorla (150)
43 Fortsena' (150)
44 Amblong (150)
45 Wailapa (100)
46 Araki (100)
47 Tangoa (375)
4B Narango (160)
49 Malo (1500)
50 Aore (1)
51 Tutuba (150)
52 Tambolato (75)
53 Poionombauk (225)
54 Malea (70)
55 Shark Bay (225)
56 Bulma,. Tur (525)
51 Lorediakarkar (50)
58 sakao (1500)
59 Vao (1350)
d ANIWA
111
ANEfTYUM@
I
170"
1 Hlw(120)
2 Toga (315)
3 lehali (1 SO)
4 lehalurup (100)
5 Motlay (1275)
6 Mola (450)
7 Vatrata (600)
8 Masina (400)
9 Nume (450)
.•. 10 Wetamut (100)
11 Koro (100)
12 Lokona (300)
13 Merla. (1350)
14 Marino (180)
108~"
TANNA :
111no
F\,
s;)
ERROMANGO; .'.
+
I
168'
NGUNA..'D2
M05Q.". "'. 0EMAU
LELEPPA~: .•.. ; .
, .; .. "'10) .
,...,., EFATE
• MWERIG
"0
MERE LAVA
95 lewo (750)
96 Sierebo (450)
97 Baki (200)
98 Mail (100)
99 Bierla (170)
100 Namakur. (2B50)
101 Ema. (200)
102 North Elale (3000)
103 South Elale (3750)
104 Meie.Fila (2200)
105 Ura (10)
106 5ie (900)
107 North Tanna (2200)
108 lenakel (6500)
109 Whitesands (3500)
110 Kwamera (2500)
111 Soulh-west Tanna (2250)
112 Futuna-Aniwa (700)
113 Aneityum (GOO)
SHEPHERDIS
ii2"9\
~
'13UREPARAPARA..,
PMOTALAVA
A.
VANUA LAVA)Y?" 0MOTA
+
BANKS I'
GAUA
(Santa-Maria)
60 Alchin (1200)
61 Uripiv-Wala.Rano (6000)
62 lingarak (2' 0)
63 lit,litz (330)
64 Kalbol (450)
65 Unua (525)
66 Pangkumu (375)
67 Niolenien (Repanbitip) (90)
68 Aulua (300)
69 Vartabo (8anam Bay) (525)
70 Ni,yai (Vetbong) (20)
71 Port Sandwich (BOO)
72 Ma,keiyne, (1200)
73 Ma.ba.o (220)
74 A.amb (525)
75 Nasvang (140)
76 50wrian (4)
77 Natanggan (12)
78 Navwien (5)
79 Naha'ai (GOO)
80 Naha.a (5ine,ip) (400)
81 Naati (25)
82 Ninde (Mewun) (350)
83 Mbolkole (300)
84 Ayiaulian (Dixon) (60)
85 Na,arian (20)
86 Vinmavis(210)
87 lare.al (1 SO)
8B 8ig Nambo' (1800)
89 Malua Bay (300)
90 VOYO(130)
91 Mpotovoro (180)
92 Mae (750)
93 Maragu, (10)
94 lamenu (300)
I/IU~
TEGUAG TORRES I'
LOI/lij'
. TOGAO
20" -
16~-
18" -
14"-.
@Darrell Tryon 1996
Map2 The languages of Vanuatu
The Republic of Vanuatu consists of more than a hundred distinct languages, all belonging to the
Oceanic subgroup of the Austronesianfamily. Along with Araki(#46),the languages which are
mentioned in this study correspond, on this map, to#5,6,29,47,49,55, 71, 95,]02, ]05, 108.

Introduction3
•MlTananker
(784m)
Vanato
•
N
!
0 10 20km
!
PAelFIe
oC.E AN
Map3 Araki and its mainland Santo
Araki is a small island located south of Santo1.,in Vanuatu. A famous myth tells how Araki
movedfrom Hog Harbour to its current location, near Tangoa and Elia(see~8.1).Other
place names which are mentioned in this study include: Tangoa1.,Malo I., Luganville,
Shark Bay, Port Olry.

4Chapter 1
1.1.2. Araki
With an area of 2.5 square kilometers, Araki always had a low population.
Census records as early as 1897
3give 103 islanders, while they were 112 in 1989,
and 121 in 1999.4
Araki is sometimes considered to have one single village, located on the
northern flank of the island, facing the shores of Santo (Map 3). In reality, this
community is divided into five hamlets or villages, that is, from west to east:
Belinda (including Leilehina), Parili, Parili-Aru, Vinapahura, and Sope.5
These villages are basically homes to individual extended family clans; these
clans can be referred to as vapa (literally 'cave'). For example, the village of
Sope belongs to Lele Moli and his extended family, that is, his sons, their
wives and children. (Bogiri-Vari 2000)
In addition, a common area close to Sope is called the Mission (Misin):
The Mission is where the church, thenakamal(meeting house), the
cooperative, the aid post, the Chiefs house, the Pastor's house, the women's
club house are located. (Bogiri-Vari 2000)
As is often the case in rural areas of Vanuatu, most of the people are
subsistence farmers, exploiting the resources of land and sea for their own
consumption; they also breed pigs and poultry. At the same time, many Arakians
have developed various trade activities as sources of income:
- culture of copra and especially cocoa;
- local stores and bakery;
- selling crabs, coconut crabs, fish, and fruit, to the market of Luganville.
But for many Arakians, inland activities do not generate sufficient income:
therefore they prefer to cultivate larger land slots in the mainland Santo, or even
choose to live in the local capital Luganville. As a result, the official figure of a
hundred islanders does not reflect the population which really lives permanently
on Araki: several men, or even whole families, live between their island and the
mainland. The development of the modem town Luganville, especially after the
American presence in 1942, continues to attract people for socio-economical
3This figure appears in Miller (1990), who wrote a detailed history of how the Presbyterian
Church first settled among the islands of Vanuatu.
4For all these social and sociolinguistic data, I am most grateful to H. Bogiri-Vari for her
precious help; a great part of the present introduction will be based on her information (Bogiri-
Vari 2000).
5The history of Sope, as well as the origin of its name, appear in a holy legend which we give at
the end of this book (~8.1.2 p.205).

Introduction 5
reasons easy to understand. This situation exposes most Arakians - as well as their
children - to languages other than their own, that is, local South Santo vernaculars
(for example Wailapa, Narango, especially Tangoa) as well as pidgin Bislama.
1.2. The sociolinguistic situation on Araki
1.2.1. Araki, a dying language
Former figures recorded up toeighty(Tryon&Charpentier 1989) or evenone
hundred and five(Sn.. 1983) speakers of Araki; but they are evidently over-
estimated. An in-depth sociolinguistic survey of the island (Varisipite and Bogiri-
Vari 1998) showed that thoughthirty fourpeople claimed to speak Araki, the
majority of them are not fluent.
In reality, there appears to have been a steady decrease in the number of
speakers over the last three or four generations: as a consequence, there are
nowadays hardlyfifteen speakers,who can understand and speak Araki fluently.6
Most of them were born between the 1920s and the early 1960s, which means that
this language ceased to be used daily, in most families of the island, at least fifty
years ago.
Table1-1 Fluent speakers of Araki: official figures v. our estimate
islandspeakers, speakers,
source
populationofficial our estimate
year
Miller 1990 103 (103) (103) 1897
sn.. (105) 105 45 ? 1983
Tryon&Charp. 112 80 30 ? 1989
Bogiri -Vari 121 34 15 1999
As will be shown below, Araki is no longer used in public, but only in a
domestic context. This can explain why the language has survived in some
families more than in others: for example Lele Moli' s ten children, and even some
of his grandchildren who lived with him, can still speak the language fairly well;
but this extension to three generations is not usually found in other family clans.
While only 15 per cent of the Arakian population are fluent enough to use the
language in any situation, the rest have at least a passive knowledge of it, that is,
they can understand it, and even make whole phrases or sentences. Nevertheless,
they have already forgotten most of the vocabulary, the difficulties of syntax, and
even the most idiosyncratic phonemes of the language. For example, only the
6The name of some of them were mentioned in our Foreword. Future sociolinguistic survey
should provide more precise information about each speaker individually.

6 Chapter 1
fluent speakers can still distinguish between the flap [r] and the trill [r]; and only
them are still able to pronounce - or even tohearproperly - the apico-Iabial
consonants [P],[v], [m];the other 'passive' speakers, when they try and speak
Araki, will replace these sounds either with bilabials [p],[(3],[m] or with apico-
alveolars [t], [n].
As is common in such cases of language death,
7the vernacular disappears more
or less rapidly according to the personality of each individual, to the way of life of
each family, and to their sensitivity to foreign influence. As a result, it is difficult
to draw the boundary between those who do and those who do not 'speak Araki' ,
because everything is gradual and quite subjective. On the one hand, several
people overestimate their own linguistic competence, mainly for psychological
reasons, and this leads to exaggerated figures of thirty or forty fluent speakers; on
the other hand, a very strict conception of what a good knowledge of the language
should be, convinced Lele Moli that he was'thelast speaker' of Araki. The actual
size of the Araki-speaking population lies somewhere between these two extremes,
and the figure of fifteen seems reasonable.
1.2.2. The influence of Tangoa
In the present case, the language which is replacing Araki on the island is not -
or not only - the pidgin Bislama, as one could expect. For a couple of generations,
everybody on Araki has been switching to the language of the neighbouring island
Tangoa.The latter language is close enough to Araki, at least from the linguist's
point of view,S in such a way that it has been proposed to consider Araki and
Tangoa two dialects of the same language; nevertheless, native Tangoans usually
do not understand Araki, which suggests they are two distinct languages.
1.2.2.1. Inter-island marriages
Several reasons can be considered for the recent progress of Tangoa over
Araki.9 The explanation which is most often given, is the increase of inter-island
marriages between both islands: many men from Araki, during the last generation,
7See Wurm (1991) and Dixon (1991), among many other studies on this issue.
SIn fact, the grammar sketch which was written by Ray (1926) shows that the two languages are
quite distinct from each other, especially from the syntactic point of view. References to Tangoa
will be made throughout this study - see ourIndex,'other languages'. On the other hand, the
little documentation we have been able to find on neighbouring languages (e.g. Clark 2000)
suggests Araki is profoundly close to - or is even a dialect of - the language of Malo.
9The essential of this information is drawn from Varisipite and Bogiri-Vari (1998), Bogiri-Vari
(2000).

Introduction7
would marry women from Tangoa, in such a way that their children would have
mostly Tangoa as their 'mother tongue'. This situation can be observed typically
with our main informant Lele Moli, who married successively with two women
from Tangoa; as a consequence, his ten children did not have Araki as their first
language, but as a secondary tongue.
One could question this phenomenon, and wonder, for example, why the
reverse process did not occur - that is, Tangoa men marrying Araki women.
However, the theoretical sYmmetry of a women-exchanging system is of little
relevance here, when the communities are so small: among a population of a
hundred people, the number of nubile youngsters was too low to reach
mathematical equilibrium between genders - in other terms, it remains statistically
possible that Arakian boys were more numerous than girls for a certain period, and
this, combined with a couple of other factors, could result in a quick reshaping of
the sociolinguistic situation on the island. This observation suggests that the
historical disappearance of languages in these small Melanesian communities must
have occurred more often than what is usually believed.to
Another answer to the same question, is that the population of Tangoa being
four or five times as big as that of Araki, there are necessarily more Tangoan
women marrying to Araki than the reverse. Moreover, Arakian women marry to
other islands of Vanuatu - for example Santo, Pentecost, Efate - in such a way that
no Araki-speaking community can be formed outside their home island.
H. Bogiri-Vari shows that in 1998, out of 28 women aged twenty to forty who
had married and come to live on Araki, no less than 24 were born outside the
island, while only 4 were Arakian women married to Arakian men. Even if these
24 women do not all come from Tangoa, they have all adopted its dialect first as a
lingua franca,and eventually as the unique way to communicate.
1.2.2.2. Missionary and Church influence
The second main reason for the increasing influence of Tangoa language during
the last century, is the development of Christian missions. The first Presbyterian
missionaries settled on Tangoa as early as in 1887, and founded the TIl (Tangoa
Training Institute),11which had and still has a deep influence upon the social life of
the whole South Santo area.
10Interestingly, we observed a very similar situation in the northern area of Vanuatu, more
precisely in Vanua Lava (Banks Is). In the village of Mosina, the younger generations have
shifted to the use of Vtires, which is becoming the dominant language on the island, with about
400 sp.; the traditional language of Mosina, in turn, is dying out, with only eight speakers left.
Once again, the reason for this language death has nothing to do with colonisation or modern
creolisation, but is assigned to the dissymmetry of inter-community marriages across the last
generations (information provided by Chief Tevet of Mosina, June 1998).
11The name of this institute features as Titiai ('TT!'), in the holy story of the missionary Sope -

8Chapter 1
From 1892 to 1923, several parts of the Bible and hymn books were produced
in the area; they were all written in Tangoa language, which had been chosen as
the locallingua francafor missionary purposes. It was used not only in church, but
also in all forms of education
12and inter-island communication; on the island of
Araki, Tangoa began to be the normal idiom on many public occasions, at the
expense of the local vernacular. At the same time, Bislama became more and more
commonly used in the same activities:
Church services are usually carried out in Bislama or Tangoa, and only
occasionally in Araki language, if the service is carried out by such people as
Pastor Varisipiti or Elder Lele Moli. (Bogiri-Vari2000)
1.2.2.3. Other factors for language loss
The public (non-religious) school system is also decreasing the use of Araki.
First, because secondary school is officially held in French or English; second,
because the teachers usually come from different places of Vanuatu, and therefore
speak Bislama; third, because Araki island only has a Kindergarten and a primary
school, in such a way that children continue their schooling on the mainland:
The last two years of primary education are usually away from home, in a
boarding schoolon the mainland; there, children are exposed to other
languages such as Tangoa, Bislama and English. Others continue on to other
high schools, and because of lack of finance, hardly come home for holiday.
(Bogiri-Vari2000)
What is more, we have already mentioned the socio-economical attraction of
the neighbouring town, and its employment opportunities; as well as the need, for
many islanders, to cultivate copra or food crops on the mainland, which is more
fertile and extended than their inherited land on the island.
1.2.3. Language use on Araki: a polyglossic situation
To sum up, Table 1-2 shows how four distinct languages are being used today
on the island, depending on the social occasion. The low status of Araki is
obvious.13
see ~8.1.2 p.205.
12Education and church are not easy to separate in those central parts of Vanuatu held by
Presbyterians. As an illustration, the Araki word skul«BsI.skul<Englishschool)means
'church', or (as a verb) 'attend church, go for prayer' - see also Tryon and Charpentier (1989).
13Data from Bogiri-Vari (2000).

Introduction 9
Table1-2 Language use on Araki island in 2000: a polyglossic situation
social context Araki Tangoa Bislama English
Kindergarten - + + -
Primary school - - + +
Bible classes ('Youths')- + (+) -
Women's club - + + -
Church (+) + + -
between villagers - + - -
at home (+) + - -
1.3. Our research on the language of Araki
1.3.1. Existing documentation
To date, almost nothing is known about the language of Araki, apart from a
wordlist published in Tryon (1976), along with all the other languages of Vanuatu.
Not only the list for Araki (list #75), but also the general presentation given for all
the languages, provide important insights to most of the phonological features with
which we are concerned, especially the apico-Iabial consonants (1976:52). As for
the flap/trill distinction, although he does not mention it in the introduction (for
example 1976:29), it does appear occasionally - even if not systematically -
throughout the list, in the form of a contrast between [r] and[r]:for example
[pam-leu] 'head', [pillo-leu] 'navel',
On some occasions, Darrell Tryon's list shows forms which differ from what
we heard during our own field: for example we have [ripa] 'axe' when he has
[ripa]; [verali] 'banana' when he gives [13erale];[pepe] 'butterfly' corresponding to
his [pWepwe], and so on. The reasons for these discrepancies can be of two kind:
one possibility is an error in transcribing, either on his part
l4or on ours; the second
would be an actual difference in the way lexical items were given by the speakers.
This would mean that certain Araki consonants may have been subject to
variation,either historically, geographically, socially or individually; we believe
this might indeed have been the case at least for apico-Iabial consonants,15Deeper
research would be needed, if it is not too late, to check the scope of these
variations in Araki phonology.
14Tryon himself is aware of this possibility, as he points out in a footnote: 'Phonetic transcription
of lists [Tangoa] and [Araki] is uncertain' (1976:13),
ISOur own lexicon (Chapter 9 below) shows competing forms for such words as vapa - vapa
'cave',lepa -lepa 'earth',

10 Chapter1
1.3.2. Methodology
As we mentioned in the Foreword, the main bulk of our research on Araki
language was carned out as individual interviews with Lele Moli, at his house in
Luganville. As a result, what we lack most in our data is spontaneous speech
between native speakers, which we usually consider the best approach to language
description (Fran~ois 2000). However, given the sociolinguistic situation of Araki,
it is most likely that we would have enjoyed few opportunities to hear such casual
conversations, even if we had carried out this work on the island itself.
Our fieldwork on this language could only be done during the spare time left by
our main field study, that is, the linguistic description of Mwotlap (Banks Is).
During the four weeks we were able to dedicate to Araki, we did not acquire
enough fluency to have any deep intuition about its grammar. As a consequence,
the present study is entirely based on acorpus analysis,however frustrating this
method may be.
This corpus consists of two separate bunches of data:
- elicited sentences,which we aimed to be as natural as possible, with mainly
Lele Moli as our informant;
- oral literature,consisting of fifteen stories (about 40 minutes) recorded from
various fluent speakers, including Lele, Ropo, Vari, Sohe. Ten of these texts
were fully transcribed and translated, with the help of native speakers.
16
In the chapters of the present study, we will always privilege the second part of
this corpus, because of its spontaneity; and we will cite our isolated sentences only
when no equivalent is found in our texts. However, even the first part of our
fieldwork, that is, 'grammatical' elicitation, was deeply concerned with natural-
ness of the speech. For theoretical reasons which we shall not detail here, we
always refused to ask our informants whether a sentence was 'grammatical' or not,
and always preferred to ask if it would be the mostnaturalin a given context -
even a fictitious context.
Not only our methodology, but also the core of our scientific concerns and of
our linguistic reasonings, are based on the correlations between the speaker and his
anthropological, social, and pragmatic environment.
16The total size of our transcribed corpus is 3990 words (see fn.189 p.189). The reader will find a
more detailed presentation of our oral corpus, together with a selection of literary texts, in ~8
p.20!.

Introduction11
1.4. The present study
This book provides a grammar description of the language of Araki; it is as
comprehensive as was made possible by our limited corpus. After a presentation of
the Araki sound system (Chapter 2), the reader will find an overview of the major
parts of speech defined on distributional ground (Chapter 3). Then we provide a
detailed study of the internal organisation of noun phrases (Chapter 4) and verb
phrases (Chapter 5), with a discussion on the relevant linguistic issues which are
raised by these syntactic rules: for example issues on referentiality, number-
marking and possession for NPs; questions on modality, aspect and transitivity for
VPs. Chapter 6 presents the internal syntax of whole clauses, with a reflection on
the predicativeness of each part of speech, as well as the informational hierarchy
between constituents; and we eventually (Chapter 7) examine how these clauses
organise together to build whole sentences and paragraphs. The next part of this
book (Chapter 8) breathes life into this grammar sketch, by offering a selection of
texts from the oral tradition of Araki; and finally the last two chapters provide a
shortAraki-English-Araki dictionary,as detailed as was made possible with our
limited corpus.
The functional approach to language we mentioned earlier, together with a
focus on the pragmatics of discourse, turned out to be extremely fertile when
trying to have a clear understanding - or even just trying to give an accurate
description - of how a language like this really works. At the same time as it
describes the syntax of Araki, our study aims at emphasising the paramount
importance, for the interpretation of these syntactic structures, of the functional
parameters involved in any speech situation. Grammar is not just a set of formal,
arbitrary rules that one has to obey, but rather a sophisticated arsenal geared to
resist, adapt and reply to the never-ending modifications of the speaker's
environment. The speaker permanently shapes and reshapes his verbal strategies,
eager to reconcile his immediate communicative intents with the heavy structural,
cognitive and pragmatic constraints hanging over the success of his speech acts.
These theoretical issues appear throughout the following chapters, together with
questions belonging more specifically to the studies on Oceanic languages. We
sincerely hope that this grammar of Araki, however sketchy it may appear, be of
some help to linguists at large, whatever their speciality. On the one hand,
Oceanists will find several diachronic and areal reflections on the linguistic
situation of Araki, as well as the more specific data they need; on the other hand,
typologists should be able to discover the interest of such a language for language
theory. A detailed index at the end of this book, as well as several footnotes
dealing with cross-linguistic differences and universal trends, will help the reader
figure out the linguistic identity of Araki among the languages of the world.

12Chapter 1
1.5. Typological overview
We will end this introduction with a typological overview of the language of
Araki. This can also be read as an abstract to the present grammar; all the notions
mentioned here will easily be found in our index (p.343-353).
Phonologically speaking, Araki belongs to a very small set of languages, found
only in Vanuatu, which have created and maintained a series of apico-Iabial
consonants. Another unusual feature is the phonemic opposition between a trill, a
flap and a liquid, on the same point of articulation. The diachronic effects of word
stress result in the irregular loss of some syllables, and the creation of new
phonotactic patterns - that is,eve, ecv,which is rare in the area; another
consequence of this stress is the emergence of a distinctive accent, following a
spectacular - though typologically well-known - path of evolution.
Araki follows many Oceanic languages, in contrasting different patterns for the
coding of possession: in addition to the alienability opposition - which appears to
be particularly free in this language - five possessive classifiers are used to
distinguish between different semantic relations.
Number categories were reduced to a binary contrast between singular and
plural, with only vestigial forms of dual; the former trial has been reinterpreted
with a globalising effect ('all together'), which is slightly different from a paucal.
What is more, even the singular/plural opposition is far from being universal: non-
human referents most often neutralise this semantic category, and are coded as
singular whatever the actual number of the referent.
Rather than animacy, the criterion of humanhood appears to be more relevant to
describe Araki syntactic categorisations: in particular, the use of the construct
suffix in genitive structures is normally a privilege of human possessors; and the
strategies for cross-referencing the object also mark a clear boundary between
human and non-human individuals. The only exception to these rather strict rules,
are for proper place names, which are always treated as humans.
As far as reference-tracking strategies are concerned, the pivotal linguistic
category in Araki is not so much definiteness - which is not necessarily coded for
- but ratherspecificityof the referent. In a most original way, this semantic
parameter appears to be essential throughout the syntax of this language. Not only
articles distinguish between specific and non-specific noun phrases, but this
feature also splits up existential predicates, and plays a crucial role in the coding
for transitivity. Indeed, only referential objects are given an autonomous status in
the clause, whereas non-referential NPs are systematically incorporated into the
nuclear verb phrase.
Most interestingly, the referentiality contrast strongly correlates with the
pragmatic and modal status of the clause: specific nouns are typically associated to
realis assertions, whereas most other sentence types - negation, interrogation,
irrealis assertion - regularly code their arguments as being non-specific, unless

Introduction13
they are definite. In this regard, pragmatic or cognitive referentiality are often
more relevant than semantic referentiality.
Furthermore, the notion of referentiality does not only apply to nouns and to the
representation of objects: even verbs appear to obey a similar division, since their
mood marking between realis and irrealis mood can reasonably be described in
terms of referentiality v. non-referentiality of the event. Again, Araki is quite
original in having grammaticised a strictly binary opposition between these two
moods: not only all verb phrases, but also adjectival or numeral predicates,
necessarily take either realis or irrealis marker, with absolutely no other
alternative. Not only are all modal categories reduced to this binary opposition, but
there is no other device for coding tense: as a result, the sentences of Araki look
like a string of clauses switching back and forth from realis to irrealis modality.
The only other notion to which verbs are sensitive is aspect, with a handful of
optional markers.
To be precise, these semantic features of aspect and modality define only one
kind of predicate, whose head is a verb, an adjective or a numeral- seldom a noun.
Conversely, other parts of speech (nouns, demonstratives, adverbs) are directly
predicative: they basically form equational predicates, which are normally
sensitive neither to time nor to pragmatic variations. The constituent order is
strictly SVO, with a clear formal boundary between the direct object - always
internal to the predicate phrase, whether incorporated or not - and the oblique
arguments: adverbs, prepositional phrases and indirect objects always appear
outside the VP.
Finally, the last major original feature of Araki, is the overwhelming
development of clause chaining. More frequent than verb serialisation, this
strategy is exploited in almost all sentences, as a powerful device for analysing a
complex situation into several events, or a complex event into several of its facets.
The interclausal relations involved in a clause-chaining string correspond either to
cognitive iconicity, or to functional constraints such as the hierarchy of
information. This grammatical device has even supplanted most subordination
patterns, in such a way that any sample of normal speech in Araki often resembles
a never-ending chain of clauses, following each other in Indian file. And indeed, if
there is a structural hierarchy between these clauses, it is seldom coded by any
formal, unambiguous marker, but has to be inferred through a complex semantic
and pragmatic analysis.

2. Phonology
From a general point of view, Araki phonology is quite conservative of the
Proto Oceanic system, especially because it has retained the five vowels of its
ancestor, with little innovations. But consonants have undergone a few changes,
with the creation of apico-Iabials, and a high degree of phonemic distinctions at
the alveolar point of articulation (stop, affricate, fricative, nasal, lateral, flap and
trill).
More significant are the modifications of syllable structure, due to the effects of
stress, both diachronically and synchronically: out of a strictly open-syllable (CV)
language, Araki has created richer patterns likeevcor CCV syllables, with many
word-final consonants. Some effects of this stress also involve vowels, either
through deletion or assimilation; as a result of this, a word accent is emerging,
which can be morphologically distinctive.
2.1. Phonemes
2.1.1. Consonants
The phonological inventory of Araki contains 16 consonant phonemes;
presented in Table 2-3. These consonants generally appear at the beginning of a
syllable, although word-final Cs and consonant clusters will be discussed below
(~2.4).
Table2-3Consonants of Araki
bilabial apicolabial alveolar velarglottal
voiceless stop p p t k
voiceless affricate ts
voiceless fricative s h
voiced fricative13 v
nasal m m n IJ
lateral I
flap r
trill r

Phonology 15
The main features of this system, which differs from other neighbouring
languages, are the following :
- existence of an apico-Iabial series;
- lack of a row of voiced/prenasalised stops;
- high number of phonemic differentiation on the apico-alveolar
point of articulation.
2.1.1.1. Apico-labials
Apico-labialphonemes form an areal feature of Central Vanuatu languages,
being found mainly on Santo and Malekula islands, and in very few other places in
the world (Maddieson 1989). Also known as 'linguo-Iabials', they are pronounced
with the tip of the tongue touching the middle of the upper lip. In Araki, this
involves either complete blocking of the air followed by exploding - thus forming
the voiceless obstruentIpl -or a constriction at this same point - to form the
voicedIV! -or a complete obstruction, correlated with nasality - which defines the
nasal consonantliil/.These three phonemes may be opposed one-to-one to their
bilabial correspondents, either with minimal or semi-minimal pairs:
Table2-4 Phonemic contrast between apico-Iabials and bilabials
Irapalal'friend' Irapalal 'Grouper (fish)'
Ipirinal'its seed' Ipilinal 'his shoulder'
/Val 'go' 113a1 Definite
/Vahal Multiplicative l13ahal'lightning'
Imatsi/'fish/bird' Imatsi/'leg's calf
Imaral 'because'; 'eye'Imaral 'snake'
It has been often observed, in other languages of Santo or Malekula,17 the
diachronic shift from a bilabial to an apico-alveolar or dental consonant, via
precisely an apico-Iabial stage: thus*p>*jj>t,or*m>*rii>n.In this
perspective, it is of interest to point out that Araki has retained the three series of
consonants, as is shown through the following pairs contrasting apico-IabialIpl
andliil/with the phonetically close apico-alveolar soundsIt!andIn!respectively.
17See Tryon (1976:52).

16 Chapter 2
Table2-5 Phonemic contrast between apico-Iabials and apico-alveolars
Ipaheu/ 'shark' Itaha13u!'cover'
Ipepel 'butterfly' Itetei/'father's sister'
Ipilahel'Rail (bird)' Itila13onol'poor, deprived'
Imarua/ 'righthand' Inarunal'his child'
Imemel 'tongue' Inenel 'here'
Despite the lack of perfect minimal pairs, this evidence should suffice to prove the
existence of three series of consonants opposed by their point of articulation,
namely bilabial v. apico-Iabial v. apico-alveolar consonants.
However, it should be noticed that the distribution of these apicolabial v.
bilabial consonants throughout the lexicon, depends largely on the following
vowel. Table 2-6 shows the distribution of apico- v. bi-Iabial consonants according
to the vowel following, throughout the lexical entries of our lexicon: the figures
indicate the number of such -CV- syllables, whatever their position within the
word.
Table2-6 Lexical distribution of bi-Iabial v. apico-Iabial v. apico-alveolar
consonants, according to following vowel
i e a 0 u
p 5153118 17
v60 15 35 24 41
m 3 6 26 8 3
P6 824 - -
v- 8 22 - -
m5 5 61 - -
t7 526 10 7
n23 5 28 22 9
This table shows not only that. some vowels are generally more common than
others - which is not surprising - but more specifically that apico-Iabials are
incompatible with both rounded vowels10/,lui.The absence ofvisyllables could
be due to insufficient data, but the contrast with the number ofvisyllables suggests
that/VImight well be incompatible with the high front vowel/iI,too.
2.1.1.2. i\jfricate
Araki contrasts with its immediate neighbouring language Tangoa, in having a
(voiceless) alveolar affricateIts/.
18To be precise, this phoneme is generally
18ArakiItslhas merged two distinct POc phonemes,*nd(e.g. Itsai/<*ndaRaq'blood') and at

Phonology 17
realised phonetically as:
- [ts] or [t~] beforeIiI.
- [t~] or[tS]beforeIa!andleI,
- [tS]before rounded vowels101andlui,
As a consequence, [ts], [t~] and[tS]are no more than three allophones of the same
phonemeIts/;in the orthography, it will be spelt c. We therefore find such words
as:
Table2-7 Allophones of phoneme cItsl
ciha[tsifia] 'disappear' maci [matsi] 'bird/fish'
ceu[t~eu] - [tJeu]'surpass' mece [met¥e] - [-tJe]'thanks'
cam[t~am] - [tSam]'yam' daca [rat¥a] - [-tJa]'rib'
coco[tJotSo] 'dark, night'meco [metJo] 'cooked'
CllVUt u u
,
ass' racu rat u 'man'
The affricate phonemeItslcan be distinguished from other phonetically close
phonemesIt!, lsIthrough the following evidence:
Table2.8Phonemic contrast between affricateItsland close phonemesIt!, lsI
Itsol3sg (Irrealis) Itol 'hen,' chicken'
Itsul 'nice, handsome' ltu/ 'son!daughter'
Itsofol'it's all right' Isofol'blow, talk'
liilatsa!'wooden club' liilasa/'mushroom'
2.1.1.3. Fricative
The glottal fricative phoneme/hi,at least in the idiolect of our main informant
Lele Moli, has two allophones, which are partly predictable, and partly randomly
represented in our corpus: it is generally voiceless [h] everywhere, especially at the
beginning of a word; and it optionally takes the voiced variants [fi] -[y],mostly
between vowels within a word. Yet, there is no minimal pair contrasting these
sounds, suggesting that they are all free/context-sensitive variants standing for the
same phoneme/hi.
Some pairs contrasting the two voiceless fricative phonemes/hi, lsiinclude the
following:
least some examples of*s(e.g./tsamal<*saman'outrigger') .

18Chapter 2
Table2-9Phonemic contrast between glottallh/ and alveolarlsi
/horol
/lahol
'root'
'trunk'
Isorol
/lasol
'blow, talk'
'testicles'
2.1.1.4. Trill, flap, lateral
Finally, one of the difficulties of Araki, is to hear the difference between three
very close phonemes, that is, the lateralIll,the flapIrI,and the trillIr/.Since these
distinctions do not exist in Tangoa or in the neighbouring languages,19they
typically disappear after the last generation of fluent speakers of Araki: though
younger people can often understand or repeat many words, they will very often
skip the contrast betweenIrlandIr/.
20
Nevertheless, the following evidence shows these three phonemes to be distinct
in Araki:
Table 2-10Phonemic contrast between trillIrl,flapIrI,and lateralIII
Imara/'eye'; 'because'Imara/'breadfruit biscuit'Imala/'hawk'; 'chief'
Imara/'snake' Imara/ Personal Article Imala/ Megapodius
IrelPartitiye Irel'say'; 'that'/lei'again'
- lerel'open' lelel'seek'
- /horol'root' /holol'coconut'
Ireonol'its nest' - /leonol'his/her voice'
Unlike with apicolabials, there appears to be no particular restrictions on the
distribution of these three consonants, which are all very common in Araki.
2.1.1.5. Other contrasts
Among the other phonemic contrasts which have not yet been illustrated, we
may mention the ones involvingITJI :
Table2-11Phonemic contrast between velar nasal, velar stop, alveolar nasal
/kaka/
Ion!
'reach'
'smell'
19Phonetic correspondences are almost systematic betweenTGOIt!andARKIrl«*t),on the one
hand, andTGOIrlandARKIf I«*r),on the other hand; e.g.TOOlturu/=ARKlrorul'stand'.
20The sociolinguistic background of this sort of phonological simplification was described in
91.2.1 p.5.

Phonology 19
2.1.2. Vowels
The phonology of Araki is quite straightforward regarding vowels, with five
elements organised in a symmetrical system.
Table2-12 Vowels of Araki
frontcentral back
high 1 u
mid e 0
low a
There are no phonetic or phonemic long vowels, each vowel being normally short.
From the historical point of view, notice that these five vowels almost
systematically reflect the five vowels of Proto Oceanic etyma, with very few cases
of change in quality; for example POc*tasik>rasi 'sea',*tolu>rolu 'three'.
Nothing in this language makes it necessary to consider diphthongs on the
phonemic level. However, vowels do meet in many lexical items, as shown in
Table2-13. It is not even rare to hear sequences of three or four consecutive
vowels, as in Nam poe-i-a 'I like him'.
Table2-13 Number of vowel clusters VV in our lexicon
-i -e-a -0 -u
i-- -10 5 2
e- 2 1 2 2 2
a-26 3 - 519
0- - 2 - - 3
u- 4 10 22 1 -
A sequence<high V+low V>may indeed be phonetically pronounced with a
glide sound: ua-ku 'my neck' is pronounced [u'aku] or ['waku]; yet there is never
any contrast with such phonetic pairs, and both allophonic pronunciations are
possible.
21What is more, VV clusters normally behave as two separate syllables on
phonotactic criteria. For example, while the stress-assignment rule (see~2.3.1)
selects the penultimate syllable, a word ending with a -VV sequence will always
21From the historical point of view, Araki has generally lost POc glides(*waiR>ai 'water';
*kayu>ha 'tree'); conversely, what may be heard as a phonetic glide, and which we claim to
be phonemically a cluster of two vowels, corresponds historically to sequences of different
syllables, sometimes through loss of certain consonants: ua<*Ruqa'neck', sui<*suRi'bone',
leo<*leqo'voice'.

20 Chapter 2
place its stress on the first of these two vowels: henceruai[ru'ai] 'before' has
three syllables, andavulai[a(3u
'lai] 'glad' has four.22
2.2. Orthography
The orthography we are using aims at both simplicity and accuracy, since it has
to be transparent to both linguists - including non-Oceanists - and non-linguists -
including native speakers of Araki. The basic conventions of neighbouring
Vanuatu languages have been followed, such as usingIgifor the nasal velarIrj/;
digraphs have been avoided.
Spelling conventions which need no comment concern the five vowels a eiou,
and the consonants ptk v s m n l. The three apicolabials are written either with
the IPA double-dot aboveIpv rnJwhenever this is possible; or instead with a small
circle after them:poVOmO.As mentioned above, g codes for the velar nasalIrj/.
Although the phoneme /hi is transcribed, in the neighbouring (and predominant)
language Tangoa, with ac,we have rejected this choice in Araki, for two reasons:
first, h is a much better and simpler choice for everybody, including Tangoa-
writers who know this use for Bislama or English; second, a letter like c fits better
to code for the affricate alveolarIts/,following widespread usage among linguists.
Finally, Araki makes it necessary to code for a distinction which does not exist
in surrounding languages, between the alveolar trillIrland flapIri.Although
speakers would spontaneously write them both withr,it has already been shown
how essential it is to distinguish them. WhileIrlmay be indeed written r following
common usage, the rarer flap will be speltd,for two reasons: first, this letter is
available through lack of voiced alveolar stop in the phonemic inventory; second,
knowing that I is excluded, d is the letter closest to the flap sound.23
The alphabet for Araki language - regardless of loanwords - is as follows:
Table2-14 The alphabet of Araki, with corresponding phonemes
acdeghikImIii
a tsreIJh 1kImm
n 0pjjr s tuvv
n 0ppr s t u13v
22On the other hand, some sequences of three vowels like -aia-, normally stressed onIii,were
sometimes heard as two syllables ['aja], with a stress apparently moving to preceding low
vowel; this point needs checking.
23This convention recalls certain (American) dialects of English, e.g.ladderpronounced I'lrer.:u/.

Phonology 21
Other minor orthographic conventions include:
- use of a diacritic (acute accent) to mark irregularly stressed vowels, like
a:t:a; this will be discussed in ~2.3.4.
- use of a hyphen to mark morpheme boundary.
From now on, this study will use these orthographic conventions.
2.3. Stress
2.3.1. General rule for stress assignment
Word stress in Araki normally strikes thepenultimatesyllable, at least when the
last syllable of the word is of the form -(C)V. A secondary stress may be heard on
every second syllable towards the left of the word.
Table2-15 Stress on the penultimate syllable with words ending with V
haipiru Lhai'piru] 'seven' ruai [ru'ai] 'before'
paliha [pa'lifia] 'in-law' paliha-ku Lpali'fiaku] 'my in-law'
ecene elt~ene 'sell' ecen-i-a et~e'nia 'sell it'
As is clear inTable2-15, stress is not assigned to a fixed syllable in the lexicon,
but instead may change its position when a suffix is added. Another way to say
this, is to consider that stress is assigned only after the lexeme has received all its
affixes to form the whole phonological word.
This stress-mobility property is precisely what helps distinguish suffixes from
clitics: though the latter have no proper stress either, they do not affect the way the
preceding word is being accented. Thus inTable2-16, -ho ('very') is a suffix,
whereas ro ('Progressive aspect') is a clitic:
Table2-16 Suffixes and clitics are defined by their effects upon word-stress
roo holo[mo'fiolo] roo holo-hoLmofio'lofio]
roo rohomo'rofio roo roho romo'rofioro
The two different statuses are typographically coded through use of hyphenation v.
word boundary.
2.3.2. The case of final high vowels
A characteristic of Araki phonology, which seems to be shared with other
Vanuatu languages such as Mota, is the weakness of (unstressed) final high vowels

22Chapter 2
Iiiandlui.The majority of words (that is, root+affixes) ending with either of
these two vowels may be heard with or without it: the consequence is a numerous
set of lexical/-Cil orI-Cuiroots having regularly a consonant-final variant:
Table2-17 Optional deletion of final high vowels
rasi
hadivi
Daki
lesi
'sea'
'rat'
'Araki'
mapu
rudu
paheu
ugu
nunu-ku
- map
- rud
- pahe
-ug
- nunu-k
'breathe'
'stand'
'shark'
'(to) light'
'm shadow'
Two important comments are needed here. First, evidence likeragis-i - ragis
shows that this deletion rule does not only concern the final vowel of the lexeme,
but may also affect a separate morpheme like the Transitiviser suffix -i; this point
will cause difficulty for syntactic analysis, when trying to know whether a surface
form without-iactually has it or not in its underlying structure.
24
The second comment is that the final high vowel, though likely to disappear
when it is in post-tonic position, will always appear again when an extra suffix is
added, showing that it is still there:
asi
cai
dani
ragis-i
mapu
"isu
Table2-18 Deleted vowels reappear before a suffix
- as 'rope' [alsina] 'its ropes (canoe)'
- ca 'blood' [tJa'ina] 'hislher blood'
- dan'day' [ra'nina] 'the date of it'
- ragis'cry for' [raIJi'sira] 'cry for them'
- map'blow, breath' [malpuna] 'his breath'
- "is 'fin er' "i'suku 'm fin er'
Although the optional deletion is very widespread in the lexicon of Araki, it
seems that some roots. are more affected than others. The reasons for such
inconsistencies still need further research, but may be related to:
(a) the quality of the final vowel itself:Iiiseems to delete more easily thanlui,
and both much more easily than other vowels (see g2.3.5);
(b) the quality of the preceding consonant: for example a word ending inI-mut
will lose its final vowel more easily than one ending inI-rul;
24The example chosen here is nevertheless non-ambiguous. sinceragisis the allomorphic form of
ragi - rag'cry', appearing only when combined with the.isuffix to form a transitive form (see
pp.131, 134). Other verbs may be less clear.

Phonology 23
(c) the frequency of the word: high frequency of use seems to correlate with a
higher probability of vowel deletion;
(d) the position of the word in the sentence, or in the prosodic phrase.
These hypotheses are only tentative, and need to be developed.
25Until exact rules
are determined, this vowel deletion process seems to be fairly arbitrary. Our
lexicon of Araki(Chapter9) will always mention, for a given root ending inIiior
lui,whether it is also attested without it.
As would be expected, our corpus shows three kinds of roots:
I. roots which are only attested with their final vowel, and are never reported
to lose it: for example hosu 'this/here', rolu 'three', vi-nini 'palm-tree';
II. roots which are attested with both complete and incomplete forms (see
samples inTable 2-17);
m.roots which are attested with only their incomplete form - that is, ending
with a single consonant (-C) - but which are known to have, or to have had
in the past, a final high vowel: for examplecam'yam'<*ndamu,hanhan
'food'<*kanikani.The same applies for certain suffixes, which never
surface with a final vowel: for example -m 'your (2sG possessive)'<*-mu,
as inrama-m'your father'; opp.1SGrama-ku - -k'my father' .
The third category is more problematic, since there is no synchronic evidence, at
least within our limited corpus, to pretend that these forms are indeed (variants of)
vowel-final roots. As a consequence, they will be referred to using a consonant-
final form in our lexicon of Araki:cam, hanhan, -m,and so on. Obviously, this
leads to the definition of a set of consonant-ending lexical items, which is a pho-
notactic innovation26 more or less shared throughout North and Central Vanuatu.
2.3.3. Stress-rules for consonant-ending words
As far as stress-rules are concerned, final-vowel deletion does not affect the
position of the former stress, previously defined inTable2-15. Therefore the word
for 'rat' will be pronounced either [ha'ri(3i] or [ha'ri13], with no displacement of the
stress to the preceding syllable *[lhari13]. Another way to say this, is to consider
that the rule (if any) for final-vowel deletion only appliesafterthe stress has been
assigned its position.
25For a similar explanation of final-vowel deletion in Paama, another language from Vanuatu, see
Crowley (1982:19); but Araki facts are not necessarily the same as in Paama.
26Proto Oceanic also had final consonants, but these have subsequently been lost, in such a way
that alllexemes ended in vowel, e.g.*kamaliR'men's house'>*kamali(Ross 1998:17). The
innovation we are mentioning here takes place after this stage, with a form likeARKhamal.

nredan
com com
naru-m
24Chapter2
Anyway, the latter statement may account for the set of items numberednin
the last paragraph, but has to be reformulated to fit group ill, in which all items
end with a consonant. The simplest way is to say that words ending with a
consonant, contrary to vowel-final words, normally receive their primary stress on
theirfinalsyllable.
27
Table2-19 Stress on the final syllable with words ending with C
[nrelran] 'sometimes' malum [ma'lum] 'quiet'
[tSomltSom] 'think'; 'idea'ravur [ra'13ur] 'get up'
na'rum ' our child' hosu-n ho'sun 'this/here'
The last row ofTable2-19 stands for all the words which receive a -C suffix, such
as -m 'your' or-ni - -n -the latter being either a Construct suffix (see~4.7.1),or
a Demonstrative particle compatible with all deictics(~4.4.3.2).
2.3.4. Exceptional vowel-final words, and emergence of a distinctive accent
The situation drawn so far is quite straightforward, contrasting vowel- and
consonant-ending words. As a matter of fact,Table2-17suggests there can be a
special case of -V# words to be analysed, namely formerI-Viior1-Vul roots which
have lost their final high vowel. In this case, the new finalvowell-VImaintains its
stress, following~2.3.3:for example 'shark' ispaheu[pa'fieu] -pahe[pa'fie],
with a stress on the final syllable. Another example issadai[sa'rai] -sada[sa1ra]
'sit' .
An even more complex case occurs when the high vowel in formerI-Viior
I-Vulsequences has totally disappeared in synchrony, in accordance with group ill
defined in~2.3.2.In this case, we are dealing with vowel-ending words which are
stressed on their final syllable, in violation of the rule inTable2-15. One instance
of such exceptions is the noun for 'coconut crab', cau, stressed on the last
syllable28 [tSa1u]- opp. the word for 'blood' cai ['tSai]. An exact orthographic
convention would require that such exceptions to stress-rules be specified by
means of a diacritic, following Italian or Spanish usage - for example cau
27From a typological point of view, the word-stress situation in Araki resembles pretty much the
one in Spanish, both synchronically and diachronically:-vwords are usually stressed on the
penultimate syllable (Sp.mfsa'table'), while most -C words, which often originate in the loss
of a former final vowel, bear stress on their final vowel (Sp.senti.r<Lat.sentire'fee!').
28With the help of Mwotlapna-diy'coconut crab', we can attempt to reconstruct a (pOc-level)
root**ndauRu>(pre-Araki)*tsa'uu>/tsa'u/;indeed, Ross Clark (2000) proposes*daweRufor
PNCV.Of course, the finalluiof cau, since it is stressed, is not concerned by final-vowel
deletion.

Phonology 25
'coconut crab', pua 'mother', bin a 'thing', bot6 'hermit crab'. However, since we
remarked and noted this stress only when it was semantically relevant, we will use
this diacritic exclusively in cases where this distinction is necessary. Further
research will help correct our lexical items.
As a matter of fact, we have encountered only one such case of distinctive
stress, but it is frequent and important enough to be recorded here. Amongst the
paradigm of personal object suffixes,29 the pre-Araki system most probably
resembled nowadays Tangoa language (Ray 1926:359), in contrasting First
singular object suffixI-aulwith Third singularI-a!:thus we have TGO
Irna tapa-i-aul[motapail£J,u]'he found me' v.Irna tapa-i-al[motapa'ia] 'he found
her'.
Nowadays Araki language has somewhat modified this*-au/-acontrast, since it
has dropped the finalluiin the First singular suffix. As a consequence, ISG and
3sG object suffixes have homophonous formsI-al,except that ISG exceptionally
bears stress on its final vowel:*-i-tlu>I-i-a!,while 3sG is more regularly stressed
I-i-al.The result of this is a general stress-contrast between IsG-object and
3sG-object verb forms, as shown inTable 2-20.To make it clear, the ISG suffix
will always be written with a diacritic:
Table 2-20Stress-marked contrast between IsG and 3sG object suffixes
Mo tapa-i-a. [mota.pailgJ 'He found me.'
Mo tapa-i-a. [mo.tapa1ta] 'He found him/her.'
osovi-a ro! [o,so13i
'gro] 'Wait for me!'
osovi-a ro! oso' iaro 'Wait for him/her!'
2.3.5. Other processes of final deletion
What we have stated about final high vowels, from ~2.3.2 on, is also true of
some other vowels, yet in much lower proportions. For instance, the root for 'die',
normally mare, has also been recorded without its final vowel ['mare] - [mar].
Table2-21 collects most of the items in which such a deletion has been found
possible - though always optional - for non-high vowels.
Table2-21 Optional deletion of some non-high final vowels
'die'
'laugh'
'chief, lord'
29This will be discussed later, in ~4.1.3 pA5.

26Chapter2
pona - pon
raholo - rahol
vavono - vavon
'smell'
'straight'
'other'
Finally, there is another pattern of deletion concerning a small number of
words: instead of (or together with) losing their last vowel, they show a variant
form in which the whole final unstressed syllable /-CV/ has totally disappeared.
Table2-22 lists all the words - less than ten - which are concerned by this last
deletion rule. Most of them are very common words, or highly grammaticised
items, such as verbs of movement, some conjunctions, and so on.
Table2-22 Deletion of the whole final syllable /-CV/ for a few exceptional roots
maudu -mau 'live, grow'
vadidi - vadi'small; children'
sohe - so 'like, as'
rodo - ro 'do what'
raha - ra 'become, be'
roho - ro 'stay'
vano -va 'go, walk'
saha - sa '(go) up'
sivo- siv - si '(go) down'
povi -pov -po 'all, every'
voni -von -vo 'or'
As far as stress is concerned, there is no change of position along these processes:
vadidi L(3a
'riri]- vadi L(3a'ri].Anyway, the output is generally a monosyllabic
word, which has only one possible position for the stress - unless it becomes a
clitic, like ro 'Progressive marker'«roho 'remain').
2.4. Phonotactics
The basic syllabic structure of Proto Oceanic/pre-Araki, which was dominantly
ICVI,still prevails in modem Araki:10nahodani 'in the morning', radami-na 'its
meaning', malokoloko 'exhausted', all follow the same basicICVICVIpattern.
However, several vowel deletion processes have recently led to the constitution of
closedIcvqsyllables. We have already discussed, through~2.3,the origin and
properties of such syllables in word-final position: seeTable2-17,Table 2-19,
Table2-21. Our corpus shows virtually all consonants in word-final position,
except for h,pand v.
OtherIcvqsyllables may be encountered within the word, after an internal
pretonic high vowel Ii/ or/ulhas been lost. Thus sovusoho [so(3u'sofio]'grey' is

Phonology 27
occasionally realisedsovsoho,with an initialCVCsyllable. Most of our examples
are included inTable2-23.The resulting internalICCIclusters which are found
throughout our lexicon are:gg, II, Is, It, ml, pd, rk, rn, sm, sr,VC,vs, vt.
Table2-23Emergence of word-internal closed syllables
sovusoho
mavusa-ku
tavutavu
- sovsoho
- mavsa-ku
- tavtavu
levsei
rarna-ku
vuggo-ku
Tasrihi
'grey'
'my entrails'
'rich'
'know'
'my mother'
'my sister-in-law'
'Tasiriki lace'
The process above described is quite limited, since it involves words having at
least four syllables, the second of which contains a high vowel, following a pattern
ICVIC(i/u)ICVICVI.More original is the case of words in which the unstressed high
vowel was in their first syllable: the consequence of the deletion process has been
to create syllables beginning with two consonantsICCV-I,thus violating former
phonotactic rules. For example,pula-ku[pu'laku] 'my (possessive classifier for
valuables)', which may still be heard in Araki, is often replaced bypla-ku,with a
consonant cluster beginning the syllable. The same process accounts for the word
nredan'sometimes', morphologicallyni-(preposition)+re(partitive)+dani
('day'): a four-syllable form like *[nire'rani] lost its first and last high vowels, to
become a two-syllable wordnredan[nre1ran].
SimilarI#CC-Iclusters appearing in our lexical data arekl, Ie, Ip, ml, nd, nk,
nr, pd, pi, rk, sl, sn,VC,vs:for examplerkel[rkel] 'reach',Iceg[lt~eIJ] 'strike',
vcan[13t~an]'hurt',sna[sna] 'come',(nida -) nda[nra] 'they'. This set of native
I#CC-Iwords also receives loanwords from Bislama, with the same phonotactic
structure:smat«smart)'handsome',store'story; narrate',skul«school)
'church; attend church'.
Although a cluster of more than two consonants is impossible within a word,
linguistic sequences sometimes put together three C, in phrases like
Nam !£an-i-ko. 'Iam beating you'. No specific samdhi process is involved in this
case, which anyway is rare.
2.5. Morphophonemic rules
After this detailed presentation of vowel deletion in Araki, this chapter will
present other rules of its phonology and morphology.

28Chapter 2
2.5.1. Lexical vowel assimilation
While belonging to the phonological consequences of the stress, a process of
vowel assimilation
30has been observed in several lexical items of Araki, without
being very productive. Instead of having their post-tonic (final) vowel simply drop
-as was analysed in ~2.3 - a few itemsassimilateit to the preceding stressed
vowel: for example 'liar' is kodekode - kod,2kod,2. Besides the assimilated form,
the basic non-assimilated form may be known in different ways:
- the original form is still in use, like in the case of kodekode;
- the original vowel appears in derived or suffixed forms of the same root: for
example vuruvuru 'hill', but vurivuria-ba 'steep, high', suggesting the
original form for 'hill' to be*vunvuri;
- both of these two cases may concur: for example 'live; life' is often maudu
[ma1uru], but it is sometimes heard maudi (- mau), and the possessed form
is maudi-da 'their lives', with anIii(seeTable 2-18);
- sometimes, the process of assimilation is only suggested by knowledge of
neighbouring languages or etyma: for example saba 'go up'<*sake;rap ala
'Grouper fish'<*tabW al~(Motataqale);mar!,sala 'door'<*mat~-sala
'way'.
The latter case is a matter of historical changes, and does not represent on-going
phonological changes in Araki.
2.5.2. Morphological vowel assimilation
2.5.2.1. Suffixes I-Cal
A subcase of this kind of post-tonic vowel assimilation process is now a
productive morphological rule. A number of suffixes of the formI-Calchange
their vowel to101when preceded by a stressed vowel101on the radical:
e.g. reo 'nest'+-Da '3sG poss.'--7reO-D,2(not*reo-na)'its nest'
The suffixes concerned by this rule are
- personal possessive markers, suffixed to nouns and to possessive classifiers:
-Da 3sG, -ca IPL:INC,-da 3PL;
- personal object markers, suffixed to verbs: -ca IPL:INC,-da 3PL;
- an intensive suffix -ba, found on some adjectives.
30This is more accurate than to speak aboutvowel harmony,since what is being propagated is not
just a phonological feature (rounding, etc.), but the vowel itself; and because it involves no
more than one syllable each time, not the whole word.

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

— Voi, kuinka minusta olisi hauskaa lähteä sinne ja asua heidän
kanssaan, Jan huokasi verratessaan arkipäiväistä osaansa kaikkeen
tähän romanttiseen loistoon.
— Etköhän sinä siihen pian kyllästyisi? Niin ainakin minä tein,
vastasi Kaleb. — Aina vain ampua ja tappaa, ei milloinkaan rauhaa,
ei koskaan kolmea ateriaa edellä nälänhädästä ja yhtä usein kolme
ateriaa jäljessä siitä. Ei, hyvä herra, ei ainakaan minulle enää sitä
lajia.
— Tahtoisinpa nähdä sinun näillä paikoin rupeavan hevosia
varastamaan kunniamerkkejä saadaksesi, huomautti Sam, vaikka
kyllä minä tiedän, kuka sulat saisi, jos olisi kanan varkaudesta
kysymys.
— Kuulkaas Kaleb, sanoi Gui, joka ystävänä ja paikkakuntalaisena
ei yrittänytkään sanoa ukkoa "herra Clarkiksi", eikö hyvästä hirven
metsästyksestä annettu sulkia. Vetoa minä lyön, että voittaisin joka
miehen, jos minulla olisi pyssy.
— Etkö sinä kuullut minun heti ensimmäiseksi sanovan, että Jan
olisi tuosta laukauksestaan saanut grand coup'n niin kuin ei mitään?
— Pihkoja! Minä voitan Janin koska tahansa; se oli sattuma.
Vannon, että jos annatte hirven ajosta sulkia, niin minä voitan ne
kaikki.
— Otetaan kiinni noista puheista, sanoi vanhin päällikkö, mutta
toinen järjestyksessä keskeytti:
— Kuulkaas pojat, leikitään intiaania niin kuin pitääkin. Pyydetään
herra Clarkia näyttämään meille, kuinka oikea intiaanin sotalakki

tehdään. Sitten pidämme vain sellaisia höyheniä, mitä voitamme.
— Sinä tarkoitat valkoisia tappamalla ja hevosia varastamalla?
— Eihän toki; paljon muutakin voimme tehdä — kuka on paras
juoksemaan, kuka paras hirven ajossa, paras uimaan, paras jousella
ja nuolilla ampumaan.
Kaikki suostuivat tuumaan. He rupesivat Kalebilta kyselemään, ja
tämä näytti tuota pikaa, kuinka sotalakki tehdään. Janin epäilyksistä
huolimatta hän käytti runkona vanhaa huopahatun koppaa ja
kotkansulkien asemesta valkoisia hanhensulkia, joiden reunat
leikattiin ja kärjet värjättiin mustiksi. Mutta kun oli päätettävä, mitä
tekoja palkittaisiin, niin syntyi erimielisyyttä.
— Jos Mäihä menee puutarhaan ja poimii kirsikkarypäleen niin,
ettei vanha Cap saa häntä kiinni, annan hänelle sulan, jossa on
vaikka minkälaisia merkkejä, ehdotti Sam.
— Ja minä lyön vetoa, ettet sinä vie meidän navetastamme kanaa
niin, ettei meidän koiramme saa sinua kiinni, herra viisastelija.
— Pyh! Olenko minä kanavaras? Pidätkö sinä minua neekerinä?
Jalo punanahka minä olen ja vielä ylipäällikkökin, se sinun pitää
tietää, ja vielä minä nyhtäisen tuon kurjan päänahkasi. Sinä kai
tiedät, että se on minun ja Janin omaisuutta. Ja Sam lähenteli
kylkimyyryä Guita silmiään pyöritellen ja kierrellen sormiaan sillä
tavalla, että Gui kadotti kaiken malttinsa. — Ja minä sanon sinulle,
että nuorukaisen, joka seisoo toinen jalka haudassa, pitäisi ajatella
vakavampia asioita kuin kanan varkautta. Tuo sairaalloinen kiihkoilun
himo se aivan turmelee kaikki nuorukaiset meidän aikanamme.

Jan sattui vilkaisemaan Kalebiin. Tämä katsoi avaruuteen, mutta
hänen silmissään oli leikkisä ilme, jota Jan ei ollut koskaan ennen
huomannut.
— Mennään tiipiihin. Täällä on liian kuuma. Tulkaa sisään, herra
Clark, olkaa hyvä.
— Hm. Ei täällä sisällä ole paljoa viileämpi, vaikka onkin varjoa,
huomautti vanha erämies. Teidän pitäisi kohottaa vaatteen toista
reunaa, että sisään pääsisi raitista ilmaa.
— Niinkö, tekevätkö intiaanitkin niin?
— Eivätköhän vain tehne. He kääntelevät ja vääntelevät tiipiitään
sinne ja tänne saadakseen sen mukavammaksi. Sen vuoksi se sitten
onkin niin hyvä joka säällä. Siinä voi asua neljänkymmenen asteen
pakkasessa ja toisaalta niin kuumassakin, että muualla on tukehtua,
ja kuitenkin siinä on hyvä olla. Ei ole ainoatakaan toista ulkoilma-
asumusta, jota voisi niin monella tavalla muodostella. Oikein
kuumalla ilmalla se on kuin hämähäkki, jolla on hameet päällä ja
joka sitten nostelee helmojaan, mutta tiipiissä täytyy tietää,
minkälainen sää on tulossa. Monena kuumana yönä olen herännyt,
kun joka puolelta ympäriltä on kuulunut täpp-täpp-täppiä yön
pimeydessä, ja ihmetellyt, miksi skuoot ovat työhön nousseet, mutta
he vain ovatkin nousseet laskemaan tiipiin liepeitä ja lyömään kaikkia
nappuloita syvempään, ja joka kerta on vähintään tunnin päästä
tullut kamala myrsky. Mistä he sen tiesivät, siitä minä en koskaan
saanut selkoa. Eräs vanha akka väitti suden siitä ilmoittaneen, ja se
saattoikin olla totta, sillä ne vähän muuttavat laulun laatuaan, kun
on paha ilma tulossa. Toinen sanoi, että kukat näyttivät niin
kummallisilta auringonlaskussa, ja eräällä oli ollut paha uni. Ehkä he

olivat kaikkikin oikeassa; pienten seikkojen tarkastelemisesta sen voi
huomata.
— Eivätkö intiaanit koskaan erehdy? kysyi Pikku Majava.
— Joskus kyllä, mutta eivät likimainkaan niin usein kuin valkoinen.
— Minä muistan erään taiteilijan taikka valokuvaajan. Hän tuli
kylään masiinoineen ja otti kuvan muutamasta pienistä tiipiistä. Minä
silloin sanoin: "Miksette pyydä Sonni-vasikan skuoota panemaan
pystyyn heidän isoa tiipiitään? Se vasta olisi katsomisen arvoinen."
Hän saikin vähän aikaa tinkailtuaan skuoon pystyttämään sen
kolmesta dollarista. Saatte uskoa, että se oli komea — aivan
punaiseksi maalattu ja viheriäisiä ja keltaisia eläimiä ja lintuja ja
päänahkoja aivan täynnä. Valokuvaaja sitä katseli silmät pystyssä.
Hän otti siitä ensin muutamia kuvia ja rupesi sitten yhtä kädellä
tekemään, jotta saisi väritkin, ja siinä hänellä olisikin ollut täysi työ,
se on varmaa, mutta juuri kun hän oli alkuun päässyt, se vanha
skuoo hyppäsi purkamaan tiipiitä. Taiteilija huutamaan, että
antaisivat sen olla, sanoi maksaneensa, että se olisi pystyssä ja että
kauppa kuin kauppa. Mutta vanha skuoo vain soitti suutaan ja hosui
länttä kohti. Yhtäkkiä he saivatkin koko komeuden puretuksi ja
kokoon käärityksi, vaikka taiteilija kiroili kuin lehmipainen. Oli hyvin
kaunis päivä, vaikka kamalan kuuma, mutta ennen kuin oli viisi
minuuttia kulunut, nousi läntiselle taivaalle pieni pilvi, ja kymmenen
minuutin kuluttua tuli kiljuen oikein pyörremyrsky, joka kulki koko
kylän läpi ja repi jokaisen vähänkin suuremman tiipiin. Se
punainenkin olisi varmaan ollut tuhon oma, ellei vanha skuoo olisi
ollut niin viisas.

Kalebin vihjeiden mukaan kohotettiin vaatteen lievettä hieman
tuulen puolelta ja suojan puolelta paljon enemmän. Tämä muutti
tiipiin tukahduttavasta saunasta viileäksi asumukseksi.
— Ja jos tahdotte tietää, mistä tuulee, kun tuulta on vähän, niin
kastakaa näin sormenne ja nostakaa se ilmaan. Tuulen puoli tuntuu
heti viileämmältä, ja sen mukaan voitte sitten sovittaa savulappunne.
— Minä tahtoisin saada enemmän tietoa sotalakeista, sanoi Jan. —
Minä tarkoitan, mitä pitäisi tehdä, jotta saisi sulkia — nimittäin
sellaisia urotöitä, joita me voisimme tehdä.
— Te voitte juosta kilpaa, uida, ampua jousella ja nuolilla. Jos
voitte ampua nuolenne kahdensadan askelen päähän, niin minä
luulen, että parinkymmenen jalan päästä saisitte puhvelin
kaadetuksi. Se minusta olisi jo hyvä saavutus. Niin, kyllä se olisi sen
arvoinen teko.
— Mitä — grand coup'nko arvoinen?
— Niin, kyllä minun mielestäni. Ja jos nuoli lentää viisikymmentä
askelta lyhyemmän matkan, niin se kaataisi hirven, ja sen laskemme
yhdeksi coup'ksi. Jos, jatkoi Kaleb, — viidenkymmenen askelen
päästä osutte tuohon vanhaan heinäsäkki-hirveen suoraan sydämeen
ensi laukauksella, olisi se minun mielestäni jo vallan arvokas osuma;
ja jos osaatte sydämeen seitsemänkymmenen viiden askelen päästä
kerran miten monesta nuolesta tahansa, olette mestariampujia. Jos
osutte kaksi nuolta kolmesta yhdeksän tuuman mustaan
neljänkymmenen askelen päästä milloin tahansa, niin olette yhtä
hyviä ampumaan kuin intiaanitkin, vaikkeivät he paljon ammukaan
pilkkaan, se minun täytyy sanoa! Enimmäkseen he vain ampuvat
kaikenlaista, mitä metsässä näkevät. Minä olen nähnyt pienten

kuparinahkaisten poikapipanain ammuskelevan perhosiakin. Sitten
niillä on kilpailuja — yritetään sitä, kuka saa enimmän nuolia
lentämään samalla haavaa ilmassa. Jos viisi nuolta on yhtä aikaa
ilmassa, pidetään sitä jo hyvänä. Silloin täytyy ampua kovin
sukkelaan ja nuolien täytyy lentää kauas. Vasemmassa kädessä
pidetään nuolet. Suurin määrä, minkä minä olen nähnyt yhtä aikaa
lentävän, oli kahdeksan. Sitä pidettiin "Suurena taikana", ja jokainen,
joka saa seitsemän lentämään yhtaikaa, on miesten parhaita.
— Tiedättekö mitään muuta kuin jouset ja nuolet, jotka
kelpaisivat?
— Minun mielestäni pitäisi tulen hierominenkin ottaa lukuun,
keskeytti Sam. — Tahtoisin sen siitä syystä, ettei Gui osaa sitä
temppua. Jokainen, joka sen osaa, saa sulan, ja jokainen, joka tekee
sen minuutissa, saa hakasulan, vai miksi sitä sanotaan; tämä sopii
vallan mainiosti Janille ja minulle, mutta Gui taitaa jäädä puille
paljaille.
— Mutta minäpä lyön vetoa, että osaan hirvenmetsästystä teidän
kummankin puolesta.
— Tuki nyt jo suusi, Mäihä; emme me jaksa enää kuulla sinun
hirvenmetsästyksistäsi. Luovumme kokonaan siitä leikistä. Sitten
Sam jatkoi Kalebin puoleen kääntyen: — Tiedättekö te mitään
intiaanien leikkejä?
Mutta Kaleb ei ollut kuulevinaankaan.
Varovaisesti Jan kysyi vähän ajan kuluttua: — Eikö intiaaneilla ole
mitään leikkejä, herra Clark?

— Voin opettaa teille kaksi leikkiä, jotka vaativat tarkkaa näköä.
— Vannon voittavani niissä jokaisen, kiiruhti Gui sanomaan.
Näinhän minä hirvenkin, ennen kuin Jan ennätti —
— Tuki nyt suusi, Gui, huudahti Jan. Omituinen ääni — vuit — uiit
— uiit — sai Mäihän kääntymään ympäri. Hän näki Samin kädessä
valtavan veitsen, jota tämä voimallisesti hioi luoden vähän väliä
nälkäisen kalan saaliinhimoisen katseen Guin keltaisiin niskavilloihin.
— Aika on tullut, hän sanoi.
— Anna minun olla, tiuskasi Gui, sillä tuo kamala "uiit — uiit" vihloi
hänen hermojaan. Hän katsoi Janiin ja huomatessaan tämän
kasvoissa jotakin hymyn tapaista tunsi vähän lohdutusta, mutta taas
Samiin vilkaistessaan levottomuutta; Tikan kasvot olivat aivan
tutkimattomat ja kerrassaan pirulliset maalauksineen.
— Miksei Pikku Majava hio? Eikö hän tahdo osaansa? sihautti
ylipäällikkö hampaittensa välistä.
— Äänestän, että annamme hänen pitää päänahkansa, kunnes
taas erehtyy kerskailemaan hirvenajostaan. Mutta sitten se lähteekin
aivan luuta myöten, vastasi Pikku Majava. — Kertokaa meille, herra
Clark, niistä intiaanileikeistä.
— Olen tainnut melkein unohtaa ne, mutta annas kun yritän.
Maahan tai kahteen nahkaan tehdään kaksi neliötä; kumpikin neliö
jaetaan suorilla viivoilla viiteenkolmatta pienempään ruutuun. Tällä
tavalla. Sitten tarvitaan esim. kymmenen rengasta ja kymmenen
pähkinää tai pientä kiveä. Toinen pelaaja ottaa viisi rengasta ja viisi
pähkinää ja latoo ne toisen neliön ruuduille, niin ettei toinen näe,

ennen kuin ovat paikoillaan. Sitten toinen kääntyy ja katselee niitä
sen aikaa, kun joku syrjäinen laulaa pientä laulua, jonka yksi pojista
sanoi kuuluvan tähän tapaan:
    — Oletkos olevinas sukkela?
    'Ki ji jii — ki ji jaa,
    Luuletkos hyvinkin näkeväs?
    Minä se vasta olen vikkelä.
    Ki ji jii — ki ji jaa.'
— Sitten ensimmäinen neliö peitetään korilla tai millä muulla
tahansa, ja toisen pelaajan tulee muististaan peittää ruutunsa
samalla tavalla, kuin se oli peitetty. Jokaisesta merkistä, jonka hän
osaa oikealle ruudulle, hän saa yhden pisteen, ja jokaisesta, jonka
väärälle ruudulle asettaa, menettää yhden pisteen.
— Lyön vetoa, että minä —, alkoi Gui, mutta Samin käsi tarttui
hänen niskakarvoihinsa.
— Anna minun olla. Enhän minä kerskaile. Minä vain kerron
yksinkertaisen totuuden.
— Ugh! Parempi on sanoa muutamia yksinkertaisia valheita. Tulet
itsekin huomaamaan, että se on paljon turvallisempaa, sanoi Suuri
Tikka tyynesti ja kammottavan varmalla äänellä. — Jos minä
kerrankin nostan tuota päänahkaa, niin sinä kylmetyt ja kuolet,
ymmärrätkös?
Taas Jan huomasi, että Kalebin täytyi katsoa jonnekin
kaukaisuuteen hymyään peittääkseen.

— On toinenkin leikki. Minä en tiedä, onko se intiaanien keksimä,
mutta se on sen tapainen, jossa intiaani voisi helposti voittaa. Tehtiin
valkoisesta puusta tai pahvista kaksi kuuden tuuman neliötä ja sitten
tehtiin kumpaankin samanlaiset renkaat kuin maalitauluun taikka
samanlaiset ruudut kuin tuohon edelliseenkin leikkiin taikka kaksi
samanlaista jänistä. Toinen pelaajista ottaa kuusi mustaa, puolen
tuuman levyistä pyörylää ja pistää ne toisen kuvan päälle hajotellen
miten sattuu, ja asettaa sitten kuvan pystyyn sadan askelen päähän.
Toinen pelaaja ottaa saman verran pyörylöitä ja toisen jäniksen
kuvan. Hän kulkee sen verran lähemmäksi, että näkee samalla
tavalla merkitä oman jäniksenkuvansa. Jos hän näkee tehdä sen
seitsemänkymmenen viiden askelen päästä, hän on maan parhaita.
Jos hän voi tehdä sen kuudenkymmenen askelen päästä, hän on
vieläkin tavallisia parempi, mutta alle viidenkymmenen alkaa jo olla
huononpuoleista. Minä olen nähnyt pojilla olevan hyvin hauskaa
heidän näin leikkiessään. Tässä leikissä koetetaan narrata toista niin
paljon kuin mahdollista pistämällä yksi pyörylä toisen päälle tai
jättämällä joku pois. Se on kylläkin hyvä näönkoetus.
— Lyön vet —, alkoi Mäihä taas, mutta Sam päästi äänekkään
vihaisen "hrrr", hän kun mainiosti tiesi, mitä jatkoksi tulisi, ja teki
äkkilopun vedon lyönnistä, mitä se sitten lieneekin tarkoittanut.
— Muistan nyt vielä kaksi muutakin intiaanien näkökoetta. Joku
vanha ukko näyttää poikasille Seulasia — niitä pieniä tähtiä, joita
intiaanit sanovat Rypäleiksi, ja kysyy, "kuinka monta sinä erotat?"
Jotkut varmasti näkevät viisi tai kuusi, jopa seitsemänkin. Nyt ette
Seulasia näe — ne saattaa erottaa vain talviöinä; mutta Otavan, joka
kiertää Pohjantähteä, voitte nähdä vuoden umpeensa. Intiaanit
sanovat sitä "Katkenneeksi seläksi", ja olen kuullut vanhain miesten
kysyvän pojilta: "Näettekö sen vanhan skuoon — se on toinen tähti

päästä lukien, se joka on kahvan taipeessa — sen niin, sillä on
papuusi selässä. Voitteko erottaa papuusin?" ja tosiaan, kun silmäni
olivat parhaimmillaan, näin minäkin, että siinä oli pieni tähti niin kuin
pieni lapsi akan selässä. Se on kovin hyvien silmien merkki, jos sen
näkee.
— Mi —, alkoi Gui.
Mutta Samin "hrrrrrrr" sai hänet ajoissa vaikenemaan. Taas
Kalebin silmät suuntautuivat etäisyyteen. Sitten hän astui tiipiistä
ulos, ja Jan kuuli hänen mutisevan: — Tuo vietävän nulikka saa
minut nauramaan tahtomattanikin. Hän astui vähän matkaa metsään
ja huusi sieltä vähän päästä — Jan! Gui! Tulkaa tänne. Kaikki kolme
juoksivat ulos. — Kun on silmistä puhe, niin mikäs tuo on? Puiden
välissä oli aukko, ja siitä näkyi pieni kaistale Burnsin etäistä
apilamaata. — Melkein kuin pieni karhu.
— Murmeli! Se on meidän murmelimme! Se on se vanha
syntipukki, joka paiskasi ukon niittokoneen päältä. Missä on jouseni
ja nuoleni? Gui juoksi vilkkelästi aseitaan hakemaan.
Pojat juoksivat apilamaan aidalle kulkien sitä varovammin mitä
lähemmäksi tulivat. Vanha murmeli kuuli kuitenkin jotakin ja nousi
takakintuilleen istumaan. Se oli kerrassaan kammottavan suuri
murmeliksi, ja tasaisella apilamaalla se näytti tosiaan pieneltä
karhulta. Rinta oli kastanjanruskea, selkä ja pää taas tavallisuudesta
poiketen omituisen harmaat.
— Meidän äijä sanoo, että synnit ne ovat sen pään harmaaksi
tehneet. Se on harmaapäinen syntipukki, eikä se vielä ole
ainoatakaan pahaa tekoaan katunut, mutta nyt olenkin minä sen
kimpussa.

— Odota vähän! Kaikki yhtaikaa! huusi Sam huomatessaan, Guin
varustautuvan ampumaan.
Kaikki siis jännittivät jousensa yhtaikaa, rivissä seisoen kuten
eräässä vanhassa Crecyn taistelun kuvassa. Nuolet suhahtelivat joka
puolelta murmelin korvien ohi. Suuri osa lensi aivan liian kauaksi, ei
ainoakaan lähelle, sillä murmeli olikin paljon lähempänä kuin he
osasivat aavistaa. Mutta se loikki tietenkin nopeasti reikäänsä
epäilemättä hautomaan uutta juonta niittomiehen varalle.

VII
LEIRITIETOA
— Kuinkas nukuit, Sam?
— En saanut vähääkään unta.
— Enkä minä. Värisin koko yön. Nousin ylös ja otin vielä
lisäpeitonkin, muttei siitä ollut mitään apua.
— Mahtoiko olla vilutautisumua tai jotakin muuta sen tapaista?
— Miten sinä jaksat, Mäihä?
— Paksusti.
— Eikö nokkaasi tuntunut sumun käryä?
— Ei vähääkään.
Seuraavana yönä asian laita oli vielä hullummin. Gui nukkui
rauhallisesti, vaikkapa ei aivan ääntelemättä, mutta Sam ja Jan
vääntelivät vuoteessaan tuntikausia. Aamulla Sam auringon nousun
aikaan nousi istumaan.

— Kuulkaas nyt, ei tämä ole lystiä. Lysti on lystiä, mutta jos minun
pitää joka yö väristä, niin lähden kotiin niin kauan kuin kykenen.
Jan ei sanonut mitään. Hän oli alakuloinen, mutta ei halunnut yhtä
vähällä luopua ulkona asumisesta.
Heidän huolensa melkein haihtuivat, kun lämmin aurinko nousi
taivaalle, mutta siitä huolimatta he pelkäsivät tulevaa yötä.
— Mitä kummaa se mahtaa olla, tuumi Pikku Majava.
— Tuntuu minusta kovasti vilutaudin kaltaiselta, muttei taas
toisaalta aivan siltäkään. Ehkä juomme liian paljon suovettä.
Pelkään, että Gui on meidät ruoillaan myrkyttänyt.
— Luultavampaa on, että saamme keripukin liiasta lihan syönnistä.
Kysytään Kalebilta.
Kaleb kävi leirillä iltapäivällä, muutoin pojat olisivatkin lähteneet
hänen luokseen. Hän kuunteli ääneti Janin juttua ja kysyi sitten: —
Oletteko tuulettaneet peitteitänne?
— Emme, vastasivat pojat.
Kaleb meni tiipiihin, tunnusteli peittoja, murahti sitten: — H-m!
Arvasinhan. Ovat niin kosteita, että vaikka vettä voisi vääntää.
Nukutte yön toisensa jälkeen ja hikoilette noihin peittoihin ja sitten
vielä ihmettelette, miksi ne ovat kosteita. Ettekö ole nähneet äitinne
joka päivä kotona peittoja tuulettavan? Jokainen intiaaniskuoo tietää
sen verran ja ainakin joka toinen päivä hän antaa peittojen
päiväsydännä paistua ainakin kolme tuntia auringon paisteessa
taikka kuivaa ne tulen ääressä, ellei päivä paista. Kuivatkaa
peittonne, niin ei tarvitse enää palella.

Pojat ryhtyivät paikalla toimeen, ja sinä yönä he jälleen saivat
nukkua nuoruuden suloista lämmintä unta.
Vielä toisenkin leiritietoon kuuluvan tärkeän tempun he saivat
oppia. Sääskistä oli aina vastusta, milloin enemmän milloin
vähemmän. Yöllä ne tunkeutuivat poikain kimppuun tiipiihin, mutta
pian nämä oppivat tukehduttamaan ne heittämällä kuuman tulen
päälle tukon vihantaa ruohoa. Ruohon he heittivät tuleen
auringonlaskun aikaan, menivät sitten ulkopuolelle, sulkivat tiipiin
tarkkaan ja söivät illallista keittotulen ympärillä. Kun illallinen oli
syöty, he varovasti avasivat tiipiin, jolloin kaikki ruoho oli palanut ja
tuli hiiltynyt; tiipiin yläosassa oli vielä sankka savupilvi, mutta sen
alla raikasta ilmaa. Sitten he harjasivat pois vuoteeseen pudonneet
sääsket, kömpivät joka mies sisään ja sulkivat oven tarkkaan. Ei
ainoakaan sääski säästynyt kuolemalta, ja savureiässä väikkyvä savu
esti niitä pääsemästä ulkoakaan sisään. Siten poikaset saivat nukkua
yönsä rauhassa. He voittivat täten metsän pahimman kiusan. Mutta
oli vielä toinenkin viihtymyksen vihollinen, joka teki tuhojaan
päivällä, nimittäin sininen lihakärpänen. Näitä näytti ilmaantuvan sitä
enemmän, mitä pitemmälle aika kului, ja ne munivat kellertäviä
muniaan kaikkeen, mikä vähänkin tuoksahti lihalle ja lialle. Niitä
hyöri pöydän ympärillä ja sotkeutui ruokiin; niiden kuolleet,
uponneet ja ränstyneet raadot saastuttivat kaikki ruoat, kunnes
Kaleb, jonka askelet johtivat leirille yhä useammin, kerran
huomautti: — Se on teidän oma vikanne. Kas kuinka paljon törkyä
olette jättäneet joka puolelle.
Se olikin totta. Tiipiin ympärystä oli leveältä alalta täynnä
paperipaloja, peltiastioita ja ruoan tähteitä. Yhdellä taholla oli jos
kuinka paljon perunankuoria, luita, kalansuomuja ja likaa, ja joka
puolella höriseviä kärpäsiä, joista oli vaivaa aamusta iltaan, kunnes

auringonlaskun jälkeen sääsket tulivat ja ryhtyivät kidutustyön
yövuorolle.
- Mitä intiaanit tekevät tällaisissa tapauksissa, tiedusteli pikku
Majava, — eli siis mitä meidän olisi parasta tehdä?
- Ensinnäkin voisitte muuttaa leirinne toiseen paikkaan; toiseksi
voisitte siivota tämän.
Kun ei ollut toista soveliasta leiripaikkaa, ei valitsemisen varaa
ollut. Niinpä Jan sanoi pontevasti: — Pojat, meidän täytyy siivota
tämä ja sitten pitää se myös siistinä. Kaivamme kuopan ja
nakkaamme siihen kaiken, mikä ei pala.
Jan tarttui lapioon ja alkoi kaivaa pensaiden takana tiipiin
lähettyvillä. Vähitellen Sam ja Gui ryhtyivät myös työhön. He alkoivat
koota roskia ja kantaa niitä kuoppaan. Kun he nakkasivat siihen luita,
peltitölkkejä ja leivänpaloja, sanoi Sam: — Se ei ole minusta oikein,
kun on niin paljon eläviä olentoja, jotka mielellään sen söisivät.
Kaleb, joka istui pölkyllä rauhallisesti poltellen, sanoi tämän
kuullessaan: — No, jos tahdotte menetellä oikein kuten intiaanit, niin
kerätkää kaikki syötävä, mitä ette tarvitse — liha, leipä, kaikki tyynni,
ja pankaa se joka päivä jollekin korkealle paikalle. Intiaaneilla
tavallisesti on jokin kallio — he sanovat sitä wakan'iksi, se merkitsee
pyhää taikaa — ja sille he kantavat ruoan tähteet hyvien henkien
mieliksi. Linnut ja oravat tietenkin korjaavat suuhunsa kaiken; mutta
intiaani on tyytyväinen siitä huolimatta. Jos heidän kanssaan
väittelee, että linnuthan se saavat eikä henget, he sanovat: "Mitä
väliä sillä on. Linnut eivät olisi sitä saaneet, elleivät henget olisi
tahtoneet antaa", taikka että linnut ovat ottaneet sen hengiltä
kantaakseen!

Suuri neuvosto lähti sitten liikkeelle joka mies wakan-kalliota
etsimään. He löysivätkin metsästä tähän tarkoitukseen sopivan
paikan, ja yksi oli joka päivä velvollinen kantamaan kalliolle ruoan
tähteet. Ne eivät luultavasti olleet metsän eläimille yhtä haluttua
tavaraa kuin olisivat olleet puoli vuotta myöhemmin, mutta pian he
saivat nähdä, että oli monta lintua, jotka mielihyvin kävivät
wakanillla ruokailemassa; ja purolta kulki pian sinne polku — matkaa
oli vain viisikolmatta askelta — joka kertoi nelijalkaisten käyvän
hyväin henkien vieraanvaraisuutta nauttimassa.
Kolme päivää tämän jälkeen, lihakärpäsrutosta oli päästy ja pojille
selvisi, että leirin likaisena pitäminen on suorastaan rikos.
Erääseen toiseenkin asiaan Kaleb iski kiinni: — Jan, hän sanoi,
teidän ei nyt pitäisi juoda joen vettä, sehän on melkein alallaan.
Aurinko lämmittää sitä niin kovasti, ja siinä alkaa olla liian paljon
kaikenlaisia eläviä. Sitä ei voi pitää terveellisenä.
— Niin, mutta mitäs me sille voimme? sanoi Sam, vaikka hän olisi
yhtä hyvin voinut puhua purolle itselleen.
— Mitä me voimme tehdä, herra Clark? kysyi Jan.
— Kaivakaa kaivo!
— Hohoh! Lystäilemässä me täällä olemme! vastasi Sam.
— Kaivakaa intiaanien tapaan, sanoi Kaleb. — Puolessa tunnissa
se on tehty. Kas näin, minä näytän.
Hän otti lapion, etsi kuivan paikan, joka oli noin kolmen sylen
päässä lammen yläpäästä, ja kaivoi kuopan. Kun hän oli saanut
kuopan metrin syvyiseksi, alkoi siihen nopeasti vuotaa vettä. Hän

kaivoi vielä vähän, mutta sitten hänen täytyi lopettaa, sillä siihen
vuoti niin nopeasti vettä. Kaleb otti sangon ja ammensi kuraveden
pois pohjaa myöten, antoi sitten kuopan uudelleen täyttyä ja
ammensi jälleen pois. Kolmen tyhjennyksen jälkeen kuoppaan
virtaava vesi oli kylmää, hyvän makuista ja puhdasta kuin kristalli.
— Kas siinä, hän sanoi, — tuo vesi on teidän lammestanne, mutta
sen on siivilöinyt kolme syltä vahva hiekkakerros. Tällä tavalla
kuraisimmastakin rämeestä saa raikasta ja puhdasta vettä. Se on nyt
intiaanin kaivo.

INTIAANIN RUMPU
VIII
"Voi että hevosen jouhella ja lampaan nahalla on semmoinen
voima ihmissielua liikuttaa!"
— Jos te olisitte oikeita intiaaneja, niin tekisitte tuosta rummun,
sanoi Kaleb Janille, kun he tapasivat niinipuun, jonka myrsky oli
hiljakkoin kaatanut ja jonka viat nyt hyvin näkyivät, sillä se oli aivan
ontto, pintapuu vain oli jäljellä.
— Kuinka se tehdään? Mielelläni oppisin sellaisen valmistamaan.
— Tuopa kirves tänne.
Jan juoksi kirvestä hakemaan. Kaleb katkaisi kyynärän pituisen
suoran pölkyn, jossa ei ollut halkeamaa. Tämä kannettiin leiriin.
— Tiedätte toki, ettei rumpua voi tehdä, ellei ole päihin nahkaa.
— Mitä nahkaa sen pitäisi olla?

— Hevosen, lehmän, vasikan — melkein vaikka minkä eläimen,
kunhan vain on riittävän lujaa.
— Meidän aitassamme on vasikannahka ja vajassa on toinen, alkoi
Gui, — mutta se on aivan rotan syömä. Ne ovat minun. Minä tapoin
vasikat. Äijä antaa minulle vuodat, kun tapan ja nyljen eläimet. Jaa,
näkisittepäs minun tappavan vasikoita —
Gui oli jälleen hairahtumaisillaan itsensä ylistelyyn, mutta Sam,
jonka arkaan paikkaan tämä koski, kiljaisi "uhuup!" ja kouraisi poikaa
niskakarvoista niin äkkinäisellä otteella, että kolmas sotapäällikkö
lensi selälleen tallukat taivasta kohti ja kerskaileminen päättyi
tavalliseen ruikutukseen.
— Anna olla, Sam, sanoi Pikku Majava moittien. — Ethän sinä voi
estää koiraa haukkumasta. Katsos, Gui on nyt yksinkertaisesti
sellainen kuin on. Sitten Jan virkkoi Guille: — Älä välitä, eihän sinuun
sattunut. Lyön vetoa, että voitat Samin hirven ajossa ja näet kahta
vertaa kauemmaksi kuin hän.
— Niin teenkin; sen vuoksi hän onkin niin vihainen. Lyön vetoa,
että näen kolmekin kerta niin kauas — ehkä viisikin kertaa, vastasi
Gui loukkaantuneella äänellä.
— Mene nyt hakemaan nahat — jos nimittäin tahdot, että saamme
rummun sotatanssiimme. Sinä olet ainoa koko joukossa, jossa on
miestä nahkoja hankkimaan. Tästä imartelusta innostuneena Gui
kiiruhti matkaan.
Kaleb muotoili sillä välin onttoa pölkkyä. Hän kuori sen ensin ja
poisti sitten tapparalla sisältä kaiken lahon ja säröt. Hän käänsi
rumpupölkyn pystyyn ja teki maahan tulen ontelon kohdalle

kohottaen sitten pölkkyä aina jonkin ajan kuluttua ja veistäen pois
kaiken hiiltyneen puun. Sitten hän vielä koversi ja silitteli, kunnes
pölkky oli ohut ja sileä sekä sisältä että päältä. Heidän korviinsa
kantautui Guin kimakka huuto pian sen jälkeen, kun poika oli
matkaan lähtenyt. He luulivat hänen olevan lähellä, mutta häntä ei
kuulunutkaan. Rumpupölkyn muovailuun kului pari tuntia, mutta
Guita ei vain kuulunut. Kaleb huomautti, että rummusta puuttui nyt
enää vain nahka ja että ukko Burns oli varmaankin saanut pojan
käsiinsä ja pannut hänet puutarhaan rikkaruohoja kitkemään.
Eiköhän Gui vain selkäsaunan saatuaan ollut päästänyt tuota
ulvahdusta.
Ukko Burns oli köyhä saamaton mies, laiha ja luisuhartiainen. Hän
oli vasta kolmenkymmenen viiden ikäinen, mutta kun hän oli
naimisissa, oli hän siitä huolimatta "ukkomiesten kirjoissa".
Sangerissa oli tapana, että jos mies kahdeksankymmenvuotiaana
vielä oli naimaton, hän oli "poikamiehiä", mutta jos hän meni
kahdenkymmenen ikäisenä naimisiin, hän oli heti "ukko".
Rouva Burns oli saanut tuon tavanmukaisen helminauhan
pellavapäitä, mutta useat olivat kuolleet. Vanhemmista oli eloon
jäänyt vain Gui, joka oli äitinsä lellipoika, ja vasta suuren aukon
päästä seurasi neljä pientä tyttöä, jotka olivat neljän, kolmen,
kahden ja yhden vuoden ikäiset. Rouva Burns oli lihavahko ja
hyväntahtoinen ihminen, mutta hän tunsi yleistä vastaansanomisen
halua miestään kohtaan, joka tietysti oli lasten luonnollinen
vihollinen. Jim Burnsin ihanteita oli, että poika oli kunnolla
kasvatettava — toisin sanoen hänestä piti saataman niin paljon työtä
kuin suinkin irti lähti — ja Gui taas tarrasi kiinni omaan
ihanteeseensa, hän tahtoi päästä niin vähällä kuin suinkin. Tässä
ihanteiden ristiriidassa äiti oli Guin varma, vaikka enimmäkseen

salainen auttaja. Hänen silmissään poika oli moitteeton: kaikki mitä
hän teki oli oikein. Pojan teerenpisamaisia kasvoja ja tylppiä piirteitä
hän piti jalon kauneuden perikuvina. Ja Guin etevyydestä Margat
Burns oli aivan varma.
Burnsissa oli koko joukko luontaista tunnetta, mutta häneltä
puuttui tasaisuutta; toisinaan hän pieksi Guita armottomasti tyhjän
takia, toisinaan taas nauroi arveluttavillekin erehdyksille, niin ettei
poika koskaan tarkoin tiennyt, mitä odottaa piti, ja huomasi sen
tähden viisaimmaksi karttaa "äijää" niin paljon kuin suinkin. Hänen
leirissä käyntinsä isä tuomitsi kerrassaan, osaksi sen vuoksi, että Gui
sen johdosta laiminlöi askareensa. Burns oli kerran tai pari
kerrassaan raivostunut, mutta rouva Burnsissa oli aimo annos
itsepäisyyttä, ja sen avulla hän peri voiton samoin kuin taitavan
onkijan hennon siiman herkeämätön jännitys lopulta voittaa
väkevimmänkin taimenen umpimähkäiset riuhtomiset. Hän oli siis
saanut aikaan, että Gui sai mennä intiaanileiriin, ja iloitsi poikansa
häpeämättömän liioitelluista kuvauksista, kuinka hän muka voitti
toiset kaikessa, "vaikka hänen toverinsa olivat niin paljon vanhempia
ja suurempia".
Mutta tänä päivänä pojalle sattui huono onni. Isä näki hänen
tulevan, tuli "tutkaimen" keralla vastaan ja pieksi häntä vimmatusti.
Tietäen sangen hyvin, ettei piiskaaminen päättyisi, ennen kuin se oli
saanut aikaan asian vaatiman vaikutuksen, jonka syntyneen äänen
suuruus ilmaisi, Gui kiljui minkä luukusta ääntä lähti. Tämä oli se
meteli, jonka pojat kuulivat.
— Kuules nyt, laiska jäniksen poikanen! Kyllä minä opetan sinua
juoksemaan kyliä ja jättämään veräjät auki. Työhösi ja paikalla! Gui
ei siis suinkaan astua patsastellut takaisin kunnialla ja

vasikannahkoja kantaen, vaan lähetettiin häpeällisesti intiaanille tuiki
sopimattomaan työhön puutarhaan.
Pian hän kuuli äitinsä huutelevan: — Gui poikani, Gui poikani. Hän
heitti kuokan maahan ja lähti keittiöön.
— Minne sinä menet? karjui isä. Painu takaisin työhösi.
— Äidillä on asiaa. Hän kutsui minua.
— Tee työsi. Älä mene sinne, jos henkesi on sinulle kallis.
Mutta Gui ei ollut kuulevinaan, vaan käveli äitinsä luo. Hän tiesi,
että isä tällä selkäsaunan jälkeisellä vihansa asteella kyllä haukkui,
mutta oli muutoin vaaraton, ja pian häntä ylen määrin lohdutteli
suunnaton leivänpala ja hedelmähillo.
— Voi poika parka, kuinka sinun mahtaa olla nälkä, ja kuinka häijy
sinun isäsi onkaan! Kas tässä, älä nyt itke. Guilta pääsi nimittäin taas
poru, kun hän alkoi muistella kärsimäänsä vääryyttä. Sitten äiti
kuiskasi hänelle: — Isä lähtee iltapäivällä Downeyhin, ja heti kun hän
on lähtenyt, saat mennä. Jos sitä ennen teet ahkerasti työtä, hän ei
ole niin kamalan häijy. Mutta katso tarkkaan, ettet jätä veräjää auki,
sillä muutoin siat pääsevät Raftenin metsään, ja sitten tapahtuu
vaikka mitä.
Tässä oli syy Guin viipymiseen. Hän ei palannut leiriin ennen kuin
myöhään iltapäivällä. Heti kun hän oli lähtenyt, hänen hupakko ja
hellämielinen äitinsä heitti talousaskareet sikseen ja multasi kaksi tai
kolme kaalipenkkiä lisää, että isä kotiin tullessaan näkisi, kuinka
ahkera hänen poikansa oli ollut.

Vasikannahat olivat kovia kuin rautapelti ja tietysti niissä oli karva
kiinni.
Kaleb huomautti: — Kuluu pari kolme päivää ennen kuin ne
pehmiävät.
Sitten hän pisti ne kuraiseen suon silmäkkeeseen likoamaan sanoen:
—
Kuta lämpimämpi sitä parempi.
Kolmen päivän kuluttua hän kiskoi nahat suosta ylös. Nyt ne eivät
enää olleet kovia, vaan pehmeitä, paksuja ja tiheäkarvaisia. Karva
lähti helposti kaapien, minkä jälkeen molemmat nahat huomattiin
kelvollisiksi rummun tekoon.
Kaleb pesi ne kauttaaltaan lämpimässä vedessä saippualla
saadakseen rasvan lähtemään. Sitten hän kaapi kummankin puolen
tylsällä veitsellä, venytti suuremman ulkoreunaa ja leikkasi siitä
yltympäriinsä ohutta nauhaa, kunnes hänellä oli kymmenisen syltä
parkitsematonta, noin kolmenneljännestuuman vahvuista
nahkanauhaa. Tätä hän pyöritteli, kierteli ja venytteli, kunnes se oli
melkein pyöreätä. Sitten hän lopusta leikkasi pyöreän,
seitsemänkymmentä viisi senttimetriä leveän kappaleen ja toisen
samanlaisen toisen nahan ehjästä kohdasta. Hän asetti ne
päällekkäin ja teki puukkonsa nirkolla kumpaankin rivin reikiä
tuuman päähän reunasta ja kahden tuuman päähän toisistaan.
Sitten hän pani toisen nahan maahan, rumpupölkyn sen päälle, ja
toisen nahan pölkyn päähän ja sitoi nahkain reunat yhteen pitkällä
nauhalla pujotellen sen ylemmän nahan ensimmäisestä reiästä
alemman toiseen, sitten ylemmän kolmanteen ja alemman
neljänteen ja siihen tapaan kahdesti ympäri, kunnes joka reiässä oli
nauha ja nauhasta oli muodostunut rummun ympäri soma ristikaava.

Ensin tämä side oli löyhällä, mutta kun se oli saatu paikalleen, sitä
vähitellen kiristettiin, ja lopulta molemmat rumpunahat pingotettiin
kireälle. Rummun valmistuttua Gui kaikkien hämmästykseksi heti
anasti sen. — Nahat ovat minun, hän selitti, ja tottahan se olikin.
Kaleb sanoi silmää iskien: — Puuaines näyttää sitten tulevan
kaupanpäällisiksi.
Puusta tehtiin rumpukapula ja sen päähän sidottiin säkinriepua,
jotta se olisi pehmeämpi. Gui oli kuitenkin pahoillaan, kun siitä lähti
niin vähän ääntä.
— Melkein kuin takoisi karvalakkia lampaan hännällä, tuumaili
Sam.
— Nostetaanpa se varjoon kuivumaan, niin eikö se muuttane
tapojaan, sanoi erämies.
Oli aivan kummallista kuulla, kuinka se muutti luontoaan ajan
kuluessa. Rumpu näytti voihkivan ja tuskittelevan kuin epätoivoisissa
ponnistuksissa, ja silloin tällöin siitä kuului pientä äännähtelyä. Kun
se oli aivan kuiva, niin parkitsematon nahka jälleen muuttui yhtä
läpikuultavaksi kuin ennenkin, ja se oli saanut tuon äänen, joka niin
herkästi sykäyttelee punaisen miehen sydäntä.
Kaleb opetti heille pienen intiaanien sotalaulun, ja he karkeloivat
piiriä hänen rummutellessaan ja laulaessaan, kunnes hurja luonto
alkoi heissä elpyä. Mutta varsinkin Janiin tämä kaikki vaikutti
suuresti. Kun hän hyppi ympäri tahtia noudattaen, hänen koko
olemuksensa näytti sulavan rytmiin, hän tunsi olevansa kuin osa
karkeloa. Se oli hänessä itsessään; se väreili joka suonessa ja sai
hänen verensä kuohahtelemaan. Hän olisi mielellään luopunut

kaikista valkoisen miehen "suurenmoisista saavutuksista" elääkseen
niissä tunteissa, joita tämä intiaanirumpu hänessä herätti.

IX
KISSA JA SKUNKKI
Sam oli "verilöylymatkalla" vähän leipää hankkiakseen. Gui oli
mennyt luonnollisen vihamiehensä ansaan ja oli paraillaan
puutarhassa ankaraan pakkotyöhön tuomittuna. Jan oli yksin leirissä.
Hän kiersi multa-albuminsa, mutta ei keksinyt mitään uutta. Jälkiä
alkoi kuitenkin ilmaantua yhä enemmän ja enemmän. Isojen jälkien
seassa oli nyt pieniäkin skunkin ja minkin käpälän painalluksia. Kun
hän tuli rastitun tien päähän pensasaidalle, hän näki soman pienen
keltalivertäjän, joka ruokki isoa kömpelöä lehmälintua; se oli tämän
ilmeisestikin munasta hautonut. Hän oli usein kuullut, että lehmälintu
munii käen tapaan munansa toisten lintujen pesään, mutta tämä oli
ensimmäinen kerta, kun hän itse saattoi asian todeta. Nähdessään
kömpelön mullankarvaisen lehmälinnun räpisyttelevän puolikasvuisia
siipiään ja pyytävän kirkasväriseltä puolta pienemmältä laululinnulta
apua Jan tuumiskeli, oliko tämä hellä kasvattiäiti todella niin hupsu,
että luuli tuota rumilusta omaksi poikasekseen, vai tunsiko vain
sääliä kasvattiaan kohtaan.
Hän lähti nyt myötävirtaan alemmalle multa-albumille ja siellä hän
kummakseen näki uudet jäljet. Hän piirsi ne, mutta ennen

piirustuksen lopullista valmistumista hänelle jo selvisi, että ne
saattoivat olla liejukilpikonnan poikasen jättämät. Hän näki sitä paitsi
joukon sangen tavallisia jälkiä, joista melkoinen osa oli kissan, ja hän
ihmetteli, kuinka jälkiä oli niin paljon, vaikka eläimiä näki niin
harvoin. Tietenkin eläimet enimmäkseen liikkuivat yön aikaan, mutta
yölintujahan olivat pojatkin osaksi ja liikkuivat aina samoilla mailla,
niin ettei tämäkään selitys tuntunut tyydyttävältä. Jan kävi joen
partaalle suulleen. Joki oli tällä kohdalla uurtanut savikkoon syvän
uoman, jonka korkeat, jyrkät savitörmät olivat kolmen sylen päässä
toisistaan. Joki oli nyt sangen pieni — ei muuta kuin ohut vesinauha,
joka kiemurteli kanjonin pohjalla — "kanjoniksi" Jan oli tämän paikan
nimittänyt. Veden kahden puolen oli leveä liejureunus, joka erittäin
herkästi vastaanotti kaikkien vaeltavien nelijalkaisten
jalanpainallukset, ja tässä olikin vaikka kuinka runsaasti sekä
vanhempia että uudempia jälkiä.
Törmillä kasvoi sangen rehevä ruohikko, joka oli täynnä
heinäsirkkoja. Toisella puolella kasvoi sankkoja häpykannus-
tiheikköjä, joukossa ihmeen kauniita kardinaalikukkia, erästä lobelia-
lajia. Jan katseli kaikkea tätä ihmeellistä mielihyvää tuntien. Hän tiesi
nyt niiden nimet, ja siten ne olivat menettäneet kiusoittelevan
salaperäisyytensä ja muuttuneet viehättäviksi ystäviksi. Siinä
suullaan maatessaan hän muisteli menneitä aikoja, jolloin hän ei
ollut tiennyt kukkien eikä lintujen nimiä. Ne kaikki olivat olleet
hänelle outoja, ja hän oli vain halunnut oppia ne tuntemaan.
Bonnerton muistui omituisen voimakkaasti hänen mieleensä. Isä ja
äiti, veljet ja koulutoverit. Se elämä tuntui kuin olleelta ja menneeltä,
vaikka hän oli ollut vasta kaksi kuukautta sieltä poissa. Hän oli
kirjoittanut äidilleen ja ilmoittanut matkan onnistumisesta. Kerran
myöhemminkin hän oli lähettänyt kirjeen kertoen voivansa hyvin.
Hän oli saanut äidiltään herttaisen kirjeen ja raamatunlauseen tai

pari ja isältään jälkikirjoituksen, joka sisälsi monia järkeviä neuvoja
ja lisää raamatunlauseita. Jan ei voinut ymmärtää, kuinka hän oli
voinut niin kokonaan heistä vieraantua.
Hänen siinä maatessaan kiinnitti vähäinen liike puron varrella
hänen huomiotaan. Iso lehmus oli kaatunut nurin. Se oli ontto, niin
kuin ne tavallisesti ovat. Runko oli peittynyt kaikenlaiseen rehevään
kesäkasvullisuuteen, mutta yksi oksa oli lohjennut pois ja jättänyt
päärunkoon kolon. Sysimustaan koloon ilmestyi pää, josta välkkyivät
hohtavat vihreät silmät, ja rungolle hiipi tavallinen harmaa kissa. Se
istui siinä auringonpaisteessa, nuoli käpäliään, suori karvojaan, oikoi
kynsiään ja koipiaan sukunsa tavan mukaan, asteli sitten hirren
päähän ja loivaa rinnettä kanjonin pohjalle. Siellä se joi, ravisteli
sirosti veden käpälistään ja suori karvansa yhdellä pyyhkäisyllä.
Sitten se tutki kaikki jäljet melkein yhtä tarkkaan kuin hänkin, vaikka
se ilmeisesti arvostelikin nenällään eikä silmillään. Jania sen
puuhailun seuraaminen kovasti huvitti. Se käveli myötävirtaan
jättäen saveen muutamia sangen siroja jälkiä, jotka Jan itsekseen
päätti hyvin pian piirtää muistikirjaansa. Äkkiä se pysähtyi, katseli
ylöspäin ja ympärilleen, sirouden, notkeuden ja somuuden
perikuvana, silmissä vihreä tuli, hyppäsi sitten päättävästi puron
uomasta tiheikköön ja katosi.
Tämähän näytti sangen tavalliselta tapaukselta, mutta se seikka,
että kotikissa oli muuttanut metsään asumaan, teki sen kuitenkin
tavallista mielenkiintoisemmaksi, ja Jan tunsi kummallisten väreiden
kulkevan lävitseen, ikään kuin mirri olisikin ollut todellinen villieläin.
Hän oli jo edistynyt taiteilijana niin pitkälle, että kissan sulavat
liikkeet tuottivat hänelle suurta iloa.

Hän makasi siinä muutaman minuutin odottaen kissan ilmestyvän
uudelleen; sitten hän kuuli kaukaa vastavirran puolesta hiljaista
soran rahinaa. Hän kääntyi sinnepäin ja näki, ei kissaa, vaan aivan
toisenlaisen ja vähän isomman eläimen. Se oli matala, paksuhko,
pikimusta ja valkojuovainen. Häntä oli mahdottoman suuri ja
pörröinen. Jan tunsi sen heti skunkiksi, vaikkei ollut koskaan ennen
tavannut sitä metsässä eikä päivänvalossa. Se lähestyi päättävästi
tallustellen ja puoleen ja toiseen haistellen. Se kaartoi mutkan
ympäri ja oli melkein Janin kohdalla, kun emon perässä tulla
töpsytteli kolme pientä skunkkia.
Emo tutki jälkiä samaan tapaan kuin kissakin, ja Jan tunsi
ihmeellistä veljeyden tunnetta katsellessaan metsän eläimiä näin
omalla havaintopaikallaan.
Vanha skunkki sattui sitten kissan vereksille jäljille ja pysähtyi sen
verran niitä haistelemaan, että penikatkin siihen joutuivat ja yhtyivät
tutkisteluihin. Yksi poikasista meni äyräälle siihen paikkaan, josta
kissa oli tullut alas. Sen pienellä kuonollaan nuuskiessa tätä verestä
hajua emoskunkkikin tallusteli paikalle, alkoi haistella suurella
mielenkiinnolla ja kiipesi sitten äyräälle. Pienokaiset seurasivat
perässä minkäänlaista järjestystä noudattamatta yhden vaihteeksi
mukeltaessa takaperin jyrkältä polulta.
Emoskunkki pääsi äyräälle, nousi sitten puun rungolle ja
erehtymättä seurasi kissan jälkiä takaisin kololle päin. Se kurkisti
koloon, haisteli ja meni sitten sisään niin ettei siitä näkynyt muuta
kuin häntä. Jan kuuli nyt puun sisästä äänekästä kimakkaa
naukumista miau, miau, m-i-a-uu, m-ia-uu, ja emoskunkki peräytyi
ulos takaperin pieni harmaa kissanpoika suussaan.

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com

Araki A Disappearing Language Of Vanuatu Alexandre Franois

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Araki A Disappearing Language Of Vanuatu Alexandre Franois

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 6

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Slide 65

Slide 66

Slide 67

Slide 68

Slide 69

Slide 70

Slide 71

Slide 72

Slide 73

Slide 74

Slide 75

Slide 76

Slide 77

Slide 78

Slide 79