Aspen Treatise for National Security Law 2nd Edition Geoffrey Corn

Aspen Treatise for National Security Law 2nd Edition Geoffrey Corn
Aspen Treatise for National Security Law 2nd Edition Geoffrey Corn
Aspen Treatise for National Security Law 2nd Edition Geoffrey Corn

1. Aspen Treatise for National Security Law 2nd
Edition Geoffrey Corn install download
https://ebookmeta.com/product/aspen-treatise-for-national-
security-law-2nd-edition-geoffrey-corn/
Download more ebook from https://ebookmeta.com

3. National Security Law

4. EDITORIAL ADVISORS
Rachel E. Barkow
Segal Family Professor of Regulatory Law and Policy
Faculty Director, Center on the Administration of Criminal Law
New York University School of Law
Erwin Chemerinsky
Dean and Jesse H. Choper Distinguished Professor of Law
University of California, Berkeley School of Law
Richard A. Epstein
Laurence A. Tisch Professor of Law
New York University School of Law
Peter and Kirsten Bedford Senior Fellow
The Hoover Institution
Senior Lecturer in Law
The University of Chicago
Ronald J. Gilson
Charles J. Meyers Professor of Law and Business
Stanford University
Marc and Eva Stern Professor of Law and Business
Columbia Law School
James E. Krier
Earl Warren DeLano Professor of Law
The University of Michigan Law School
Tracey L. Meares
Walton Hale Hamilton Professor of Law
Director, The Justice Collaboratory
Yale Law School
Richard K. Neumann, Jr.

5. Alexander Bickel Professor of Law
Maurice A. Deane School of Law at Hofstra University
Robert H. Sitkoff
John L. Gray Professor of Law
Harvard Law School
David Alan Sklansky
Stanley Morrison Professor of Law
Faculty Co-Director, Stanford Criminal Justice Center
Stanford Law School

6. ASPEN TREATISE SERIES
NATIONAL SECURITY LAW:
PRINCIPLES AND POLICY
Second Edition
GEOFFREY CORN
Vinson & Elkins Professor of Law
South Texas College of Law Houston
JIMMY GURULÉ
Professor of Law
Notre Dame Law School
ERIC TALBOT JENSEN
Professor of Law
Brigham Young University Law School

7. PETER MARGULIES
Professor of Law
Roger Williams University School of Law

8. Copyright © 2019 CCH Incorporated. All Rights Reserved.
Published by Wolters Kluwer in New York.
Wolters Kluwer Legal & Regulatory U.S. serves customers worldwide with CCH,
Aspen Publishers, and Kluwer Law International products. (www.WKLegaledu.com)
No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any
means, electronic or mechanical, including photocopy, recording, or utilized by any
information storage or retrieval system, without written permission from the
publisher. For information about permissions or to request permissions online, visit
us at www.WKLegaledu.com, or a written request may be faxed to our
permissions department at 212-771-0803.
Cover image: xtock/Shutterstock
To contact Customer Service, e-mail [email protected], call 1-
800-234-1660, fax [phone], or mail correspondence to:
Wolters Kluwer
Attn: Order Department
PO Box 990
Frederick, MD 21705
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Corn, Geoffrey S., author. | Gurulé, Jimmy, author. | Jensen, Eric Talbot,
author. | Margulies, Peter, author.
Title: National security law : principles and policy /Geoffrey Corn, Vinson & Elkins
Professor of Law, South Texas College of Law Houston; Jimmy Gurulé, Professor
of Law, Notre Dame Law School; Eric Jensen, Professor of Law, Brigham Young
University Law School; Peter Margulies, Professor of Law, Roger Williams
University School of Law.
Description: Second edition. | New York : Wolters Kluwer, [2019] | Series: Aspen
treatise series | Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2019014414 | eISBN: 978-1-5438-1346-3
Subjects: LCSH: National security—Law and legislation—United States. | Civil
rights—United States. | Terrorism—Prevention—Law and legislation—United
States. | War and emergency powers—United States. | Electronic surveillance—
Law and legislation—United States. | LCGFT: Textbooks.
Classification: LCC KF4850 .C67 2019 | DDC 343.73/01—dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2019014414

9. About Wolters Kluwer Legal &
Regulatory U.S.
Wolters Kluwer Legal & Regulatory U.S. delivers expert content and
solutions in the areas of law, corporate compliance, health
compliance, reimbursement, and legal education. Its practical
solutions help customers successfully navigate the demands of a
changing environment to drive their daily activities, enhance decision
quality and inspire confident outcomes.
Serving customers worldwide, its legal and regulatory portfolio
includes products under the Aspen Publishers, CCH Incorporated,
Kluwer Law International, ftwilliam.com, and MediRegs names. They
are regarded as exceptional and trusted resources for general legal
and practice-specific knowledge, compliance and risk management,
dynamic workflow solutions, and expert commentary.

10. vii
Summary of Contents
Contents
Preface
CHAPTER 1Separation of Powers and the Original Understanding
of the Constitution
CHAPTER 2Modern Separation of Powers: The Framework Cases
CHAPTER 3War Powers in U.S. History and Practice
CHAPTER 4National Security Law and the Use of Military Force
CHAPTER 5National Security Law and International Law
CHAPTER 6Criminal Process and National Security
CHAPTER 7Intelligence Exploitation
CHAPTER 8The Power to Detain: From the Framers to
Guantanamo
CHAPTER 9Military Commissions and the Constitution: From the
Revolutionary War to the Aftermath of September 11
CHAPTER
10
Classification and Protecting Vital National Security
Information
CHAPTER
11
Economic Sanctions and Terrorist Financing

11. CHAPTER
12
National Security Law and Emerging Technologies
CHAPTER
13
Law and Domestic Security Operations
Table of Cases
Index

12. ix
Contents
Preface
CHAPTER 1
Separation of Powers and the Original
Understanding of the Constitution
I.The Framers’ Concerns
II.The Constitution’s Text and Structure
III.The Original Understanding of the Roles of Congress and the
President
IV.Presidential Power to Rescue U.S. Citizens: Early History
V.Presidential Power and the Vesting Clause: A Bridge Too Far?
VI.Presidential Power and George Washington
VII.Individual Rights
VIII.Judicial Review
CHAPTER 2

13. Modern Separation of Powers: The Framework
Cases
I.Introduction
II.The Steel Seizure Case
III.Conjunction or Disjunction with Foreign Affairs Interests
A.Curtiss-Wright
x
B.Dames & Moore
IV.National Security Deference and Executive Action
V.Putting It All Together
CHAPTER 3
War Powers in U.S. History and Practice
I.Overlapping Powers of Congress and the President
II.Role of the Judiciary
A.Political Question
B.Ripeness
C.Standing
III.Authorizing War
A.Perfect and Imperfect War
B.Defensive or Responsive War
C.September 11 and Congress’s Authorization of Military Force
D.Rescue
E.“Twilight Zone” War
F.The War Powers Resolution
1.The Authority Provisions: What Does and Does Not Qualify
as War Powers Authorization

14. 2.The Consultation Provision
3.The Notification Provision
4.The 60-Day Clock
5.The Concurrent Resolution Termination Provision
6.“No Boots on the Ground”: War Powers Resolution
Gamesmanship?
7.The Future
8.Ending War
IV.Conclusion
CHAPTER 4
National Security Law and the Use of Military
Force
I.The Use of Military Force Paradigm
A.The Jus ad Bellum
1.Prohibition
a.Article 2
b.Security Council Role
xi
2.Exceptions
a.UNSC Authorization
b.Consent
c.Self-Defense
i.Article 51
ii.Anticipatory
iii.Interceptive
iv.Preemptive/Preventive
d.Protection of Nationals
e.Humanitarian Intervention/Responsibility to Protect
f.Emerging Technologies

15. B.The Jus in Bello
1.General Principles
2.History and Evolution of the LOAC
3.Hague
a.1899/1907 Hague Rules
b.Weapons Control Agreements
c.Limitation on Methods of Warfare
4.Geneva
a.1949 Conventions
b.1977 Protocols
5.Classifying an Armed Conflict as a NIAC
II.The Federal Government
III.The Federal and State Governments
A.Armed Forces
B.National Guard
C.Reserves
D.Limitations
E.Conclusion
IV.The Federal Government and Individuals
A.Intelligence Collection
B.Capture/Rendition
C.Use of Deadly Force
D.Conclusion
V.Conclusion
CHAPTER 5
National Security Law and International
Law
I.International Law
A.Treaties
B.Custom

16. xii
C.U.S. Approach
II.International Law Is Part of Our Law
III.The Federal Government
A.Friction over Recognizing Foreign Governments
B.International Agreements
1.Treaties
a.Treaty Priority List
b.Self-Execution
2.Executive and Other Agreements
a.Executive Agreements
b.Congressional-Executive Agreements
c.Sole Executive Agreements
3.Last-in-Time Rule
a.Treaties
b.Customary International Law
4.Charming Betsy Canon
5.Espionage
6.Covert Action
7.Foreign Sovereign Immunity
8.Act of State Doctrine
9.Conclusion
C.The Congress and the Courts
1.Invalidating Statutes
2.Standing and Ripeness
a.Standing
b.Ripeness
3.Conclusion
D.The Executive Branch
1.Case-Zablocki Act
2.Army Regulation 550-51
E.Conclusion
IV.The Federal and State Governments
A.International Agreements
1.Exclusivity

17. 2.Supremacy
B.Foreign Policy
C.Conclusion
V.The Federal Government and Individuals
A.Sovereignty
1.Sovereign Immunity
2.Act of State Doctrine
B.Human Rights
1.Alien Tort Statute
2.Torture Victims Protection Act
3.Extraterritoriality
4.Rendition
xiii
C.Conclusion
VI.Conclusion
CHAPTER 6
Criminal Process and National Security
I.Introduction
II.The Federal Material Support Statute
A.Prosecutions for Aiding Terrorist Activity Under § 2339A
B.Prosecutions for Aiding a Designated Foreign Terrorist
Organization
C.Material Support and Speech
III.Extending U.S. Criminal Jurisdiction Beyond U.S. Borders
IV.Constitutional Limits on Investigatory Powers
A.Overview of the Fourth Amendment
B.Who Does the Fourth Amendment Protect?
C.Who Does the Fourth Amendment Restrict?

18. D.What Type of Surveillance Falls Within the Scope of the
Fourth Amendment?
E.Complying with the Fourth Amendment
V.National Security Surveillance and the Warrant
Requirement
VI.Border Searches and Special Needs Checkpoints
VII.FISA
VIII.Constitutional Limits on Interrogations
A.Due Process
B.Miranda and the Public Safety Exception
C.Interrogation by Foreign Agents
IX.Jurisdiction and Public Trial
X.Limiting the Right to Public Trial
XI.Conclusion
CHAPTER 7
Intelligence Exploitation
I.Foreign Intelligence Surveillance Act, 50 U.S.C. §§ 1801 et
seq.
A.Statutory Framework
1.General Overview
2.The FISA Court
xiv
3.FISA’s Scope and Application
a.A “Significant Purpose” to Obtain “Foreign
Intelligence Information”
b.Foreign Power or Agent of a Foreign Power
4.Application for Court Orders, 50 U.S.C. § 1804
5.Issuance of FISA Electronic Surveillance and Physical
Search Orders

19. 6.Access to “Tangible Things,” 50 U.S.C. §§ 1861-62
7.Nondisclosure Orders
8.Electronic Surveillance Without a Court Order
9.Targeting Non-U.S. Persons Outside the United
States
a.The Application Process
b.Issuance of an Order
B.Legal Challenges to FISA
1.Standing
2.Fourth Amendment Challenges
3.Suppression of FISA Evidence in Criminal
Prosecutions
C.National Security Letters
1.NSL Statutes
2.Statutory Framework
3.Legal Challenges
II.The Terrorist Financing Tracking Program
A.Society for Worldwide Interbank Financial
Telecommunication
1.SWIFT Overview
2.TFTP
B.Legality of the TFTP
1.Legal Challenges in the United States
2.Legal Problems with Europe
CHAPTER 8
The Power to Detain: From the Framers to
Guantanamo
I.Detention in the American Experience
II.Celebrating the Great Writ of Habeas Corpus: What Does
Habeas Corpus Mean, Anyway?

20. A.The Civil War and Habeas Corpus
1.Suspending Habeas in the War’s Early Days
2.The 1863 Habeas Corpus Act
3.Explaining Ex parte Milligan
B.Detention, Due Process, and Equal Protection: The World
War II Experience
xv
1.Separation of Powers and the Japanese-American
Internment
2.Suspension and Internment
C.Equal Protection and Due Process
1.Equal Protection Did Not Bar the Internment
2.Due Process Helped Limit the Internment’s Duration
III.Detention After September 11
A.Detaining Suspected Terrorists Arrested in the United States
and U.S. Citizens Seized Anywhere
1.Hamdi and the Suspension Clause
2.Due Process and Hamdi’s Detention
3.Subsequent Cases on Due Process and Post-9/11
Detentionof U.S. Citizens and Persons Captured in the
United States
a.Padilla v. Rumsfeld
b.Al-Marri v. Pucciarelli
B.Detentions at Guantanamo
1.Establishing Guantanamo Detainees’ Access to Habeas:
Boumediene v. Bush
2.Post-Boumediene Developments: Substantive Standards
for Guantanamo Detention
3.Detention and the “Forever War”
4.Congressional Restrictions on Release of Detainees
IV.Interrogation of Detainees and Other Conditions of
Confinement
A.Interrogation Practices After 9/11
B.Remedies for Abusive Conditions of Confinement

21. V.Extraordinary Rendition
VI.Material Witnesses
VII.Immigration After September 11
VIII.Suits for Damages Based on Unlawful Detention
IX.Conclusion
CHAPTER 9
Military Commissions and the Constitution:
From the Revolutionary War to the Aftermath
of September 11
I.Military Commissions and the Separation of Powers
II.Commissions Trying U.S. Citizens: Managing the Threat to
Individual Rights
III.When Does an Armed Conflict Start?
IV.War Crimes and Military Commission Jurisdiction
A.The Constitutional Objectives and International Law Origins
of the Ex Post Facto Clause
xvi
B.The Ex Post Facto Clause and Material Support of Terrorism
C.Conspiracy and the Law of War
1.International Tribunals on Conspiracy as a Form of
Liability
2.Conspiracy and al Bahlul v. United States
D.Conspiracy and Article III
E.Prospective Efforts to Establish Military Commission
Jurisdiction
V.Military Justice: Courts-Martial and Civilian Defendants
VI.Conclusion

22. CHAPTER 10
Classification and Protecting Vital National
Security Information
I.Introduction
II.The U.S. Government Classification System
A. Executive Order 13526
B.Declassification
C.FOIA and Access to Government Information
D.Safeguarding Classified Information
1.Oversight of Classified Information Policies
a.Information Security Oversight Office
b.Interagency Security Classification Appeals Panel
c.Public Interest Declassification Board
d.National Declassification Center
III.Criminal Prohibitions on the Disclosure of Classified Information
A.The Espionage Act
B.Intelligence Identities Protection Act
C.Other Statutes Prohibiting the Disclosure of Classified
Information
D.The First Amendment and Media Disclosure of National
Security Information
IV.Preventing the Disclosure of National Security Informationin
Litigation
A.Preventing Disclosure in Civil Litigation
B.Preventing Disclosure in Criminal Litigation
1.Classified Information Procedures Act
a.Discovery of Classified Information
b.Use of Classified Information During Pretrial or Trial
Proceedings
xvii

23. CHAPTER 11
Economic Sanctions and Terrorist Financing
I.International Emergency Economic Powers Act
II.Economic Sanctions Against Nation-States
A.Iranian Sanctions
1.Early Executive Orders
2.Iran and Libya Sanctions Act of 1996
3.Comprehensive Iran Sanctions, Accountability, and
Divestment Act of 2010
4.Iran Threat Reduction and Syria Human Rights Act of
2012
B.Sanctions to Prevent the Development of Weapons of Mass
Destruction
1.Executive Orders Under the Bush Administration
2.Executive Orders Under the Obama Administration
3.Revoking and Reinstating Iranian Sanctions
4.Legislative Efforts
5.International Regulations
C.Russia Sanctions
1.The Situation in Ukraine
2.Interference in the 2016 Presidential Election and
Destructive Cyber-Attacks
3.Human Rights
D.Enforcement of Sanctions
1.Financial Institutions
2.Individuals
3.Legal Challenges
E.State Sponsors of Terrorism
III.Economic Sanctions Against Suspected Terrorists
A.Specially Designated Global Terrorists
1.Executive Order 13224
2.Licensing

24. 3.Delisting Process
B.Legal Challenges to Designation
1.Administrative Procedure Act
2.First Amendment Claims
3.Fourth Amendment Claims
4.Fifth Amendment Due Process Challenges
a.Notice and Opportunity to Respond
b.OFAC’s Use of Classified Information
c.Unconstitutional Vagueness
5.Fifth Amendment Takings Claim
C.Utilizing Secondary Sanctions
xviii
D.International Asset Freeze
IV.Foreign Terrorist Organizations
V.Conclusion
CHAPTER 12
National Security Law and Emerging
Technologies
I.Encouragement and Regulation
A.Encouraging the Defense Industry
B.Regulating the Defense Industry
C.Arms Export Controls
II.The Emerging Threat
A.Technologies
1.Cyber
2.Drones
3.Robots
4.Autonomous Systems
5.Artificial Intelligence

25. 6.Virology and Genomics
7.Miniaturization and Nanotechnology
B.Actors
1.Fighters
2.Civilians
a.Transnational Communities of Interest
b.“Arms” Dealers
III.Protections
A.Government Initiatives
1.Critical Infrastructure Protection
2.Defense Industrial Base
B.Public Private Partnership
1.Carrots and Sticks
2.Information Protection
C.Government Sector
D.Other Emerging Technologies
IV.Offensive Actions
A.Encouraging Weapons Development
B.Offensive Use of Emerging Technologies
1.Cyber Weapons
2.Drones
3.Robots
4.Autonomous Systems
5.Artificial Intelligence
xix
C.Constraints
1.Weapons Reviews
2.War Powers Resolution
V.Conclusion
CHAPTER 13
Law and Domestic Security Operations

26. I.Overview
II.Local and State Police Authority and First Response
III.Support from State Military: National Guard Authority
IV.Federal Emergency Response Support
A.The Federal Emergency Management Agency
B.CBRNE Response
V.Posse Comitatus and the General Prohibition Against Federal
Military Intervention in Domestic Affairs
VI.Federal Military Humanitarian Support and the Stafford Act
VII.Federal Military Law Enforcement Support and the Insurrection
Act
VIII.Other Emergency Response Authorities
A.Martial Law
B.A Military Commander’s Immediate Response Authority
C.Public Health Emergencies
IX.Conclusion
Table of Cases
Index

27. xxi
Preface
The study of national security law is both rewarding and
complex. Interest in this field has grown tremendously in the past
three decades, reflected in the increasing popularity of the course in
law schools and other courses of study throughout the nation. All
law disciplines involve both complexity and diversity of pedagogical
treatment, as no two texts or professors are the same. However, in
this field, there tends to be greater diversity in the primary text used
by students and the prioritization and treatment of materials by the
professor than is commonly experienced in other disciplines of the
law.
This treatise was developed with a very clear objective: provide
students with a resource to aid them in understanding what we
consider the essential topics in any national security law course. We
did not endeavor to produce a comprehensive national security law
treatise, nor a textbook in the guise of a supplemental resource.
Instead, we focused on key topics of national security law, and
within each topic what we believe are the most important sources
and authorities. In so doing, our goal was to provide a resource that,
while certainly not perfectly synchronized with every national
security law curriculum in the nation (something that is probably
impossible to achieve), strikes a student-centric balance between the
scope of coverage and feasibility of use to enhance the learning
experience.

28. The diversity of the many sub-topics falling under the broad
umbrella of national security law suggests to us that there is no
uniform syllabus for this broad topic. However, we do believe there
are common foundational topics that will almost inevitably be
addressed in a national security law course. Accordingly, our text
begins by addressing general national security law foundational
issues, and then progresses to more specific topical issues. Each
chapter, while linked by very broad themes that permeate the
subject generally, is intended to stand on its own. We believe this
will facilitate the utility of the text for students who, where
appropriate, may selectively utilize topical chapters. This has also led
us to tailor the scope and density of each chapter to what we believe
is student need, which we prioritized over any effort to provide a
consistent tone through the chapters. Ultimately, our mission unifies
our chapters: provide a useful resource for students.
xxii
We hope those who use our book feel that we have accomplished
our mission! More importantly, we hope students will value the
contribution our book makes to their journey through the
complexities of national security law.
We are especially grateful to colleagues and students who helped
us in taking our mission from inception to completion, most notably
James Schoettler and Dru Brenner-Beck, both of whom offered
outstanding editorial assistance for our first edition, and the
following Research Assistants who contributed throughout the
development process:
For Professor Corn: Cynthia Roholt, James “Dennis” Kan, Raychel
Johnson, and John Wooldridge.
For Professor Gurulé: Sabina Danek, Michael Krzywicki, and Mitch
Moximchalk. I would like to express my sincere appreciation to Mary-
Kathryn Takeuchi for her outstanding research, editing, and other
valuable assistance to the second edition.
For Professor Jensen: Grant Hodgson, Caroline Lamb, Court
Roper, Aaron Worthen (first edition), and Kyle Watkins.

29. Professor Margulies acknowledges the expert assistance of Roger
Williams reference librarians Nan Balliot, Emilie Benoit, and Lucinda
Harrison-Cox.
Most importantly, we thank our families and loved ones for their
kindness, patience, and support.
Geoffrey Corn
Jimmy Gurulé
Eric Talbot Jensen
Peter Margulies
April 2019

30. 1
CHAPTER 1
Separation of Powers and the
Original Understanding of the
Constitution
I.The Framers’ Concerns
II.The Constitution’s Text and Structure
III.The Original Understanding of the Roles of Congress and
the President
IV.Presidential Power to Rescue U.S. Citizens: Early History
V.Presidential Power and the Vesting Clause: A Bridge Too
Far?
VI.Presidential Power and George Washington
VII.Individual Rights
VIII.Judicial Review
The Constitution’s allocation of powers of war and peace sets up
a collaboration between the executive and legislative branches. This
collaborative view is not the only one. Some have argued that the
President has virtually complete power. Others have stressed
Congress’s authority. The collaborative view, however, best fits the
text of the Constitution, as well as the views of the Framers and the

31. lessons of the Founding Era immediately following the Constitution’s
enactment.
I. THE FRAMERS’ CONCERNS
The collaborative model stems from two main concerns of the
Framers. First, the Framers were deeply wary of abuses that could
occur through placing too much power in a single individual. The
Framers viewed King George III of Britain as being in large part
responsible for the oppression that the colonists
2
endured before the American Revolution, and for the failure to
negotiate in good faith with the colonists regarding their demands
for relief from those abuses. Chief among those abuses was the
imposition of taxes on the colonists without providing the colonists
representation in the British Parliament. “No taxation without
representation,” patriots like Samuel Adams declared. Indeed, the
Declaration of Independence, as written by Thomas Jefferson, was a
kind of lawyer’s brief proving the stubbornness of the king and the
colonists’ need to take extraordinary measures to safeguard their
liberties. Between the issuance of the Declaration of Independence
and the enactment of the Constitution, the United States had a
Congress of representatives, but no head of state — no king, queen,
or prime minister. This was no accident. While the privileges of
monarchy were especially abhorrent to the leaders of the new
republic, they also regarded any concentration of power in a single
individual as unhealthy and unwise.
The Framers who met in Philadelphia in 1787 to draft a new
constitution had another concern, however. Entrusting power to the
Continental Congress had not been a successful experiment. The
federal government under the Articles of Confederation, which
guided the new republic before the Constitution’s enactment, was

32. weak. It had no power to require the states to obey international
law, including basic international rules like the protection of
diplomatic immunity. In addition, the Congress had proven
ineffectual in making decisions. Many of the Framers who gathered
in Philadelphia, including Alexander Hamilton, pined for the “energy’’
and decisiveness that a single individual wielding executive power
could provide.
1
Congress would often be tempted to defer decisions,
confident that the people would not be able to hold all members
accountable for their failure to take action. In contrast, a single
Executive would be immediately accountable for failures, whether
those failures involved improvident actions or failures to act.
Moreover, the Framers, including Virginia’s James Madison, were
wary of granting the new Congress too much power. They were
concerned that Congress would run roughshod over any single
Executive and over the interests of minorities.
2
The British
Parliament, which had in many ways been an equal player in the
oppression of the colonists through the imposition of steep taxes,
was a case in point. The abuses committed during the “Long
Parliament” of seventeenth-century Britain, after the execution of
King Charles I, were a reminder that legislative rule could be just as
tyrannical as rule by one individual. The task, then, as Madison
wisely observed in Federalist No. 51, was to make “ambition
counteract ambition” — ​to construct the federal government so that
the executive, legislative, and judicial branches had overlapping
responsibilities that required accommodation but not domination by
any single branch.
3
II. THE CONSTITUTION’S TEXT AND
STRUCTURE

33. Engineering the interaction and occasional competition of the
three branches was Madison’s primary task. To match the legislative
branch to the Framers’ specifications, further overlapping and
division of power was required. This resulted in the Framers’ decision
to create two houses of Congress — ​one, the “people’s House,” a
House of Representatives to be elected every two years, and the
other, a Senate, designed to be more deliberative and reflective, and
therefore elected less frequently: every six years. As we shall see,
that deliberative quality in the Senate also encouraged the Framers
to lodge within it the power to finalize treaties with other nations
that would bind the new republic in the global arena. However, the
House of Representatives was not entirely shut out of the lawmaking
surrounding treaties. The House would help pass legislation that was
sometimes necessary to implement the new republic’s treaty
obligations.
The Constitution’s text tracks the collaborative view, giving
Congress substantial power while also granting power to the
President.
3
Congress has the power to “declare” war.
4
It also has the
power to issue “letters of marque and reprisal,” which authorized
hostilities short of outright war, legislate regarding “captures,”
5
appropriate funds for war-fighting,
6
and “make Rules for the
Government and Regulation of the land and naval forces.”
7
Congress
can also “define and punish . . . Offences against the Law of
Nations.”
8
Further, Congress may enact “all Laws which shall be
necessary and proper” for executing these powers.
9
In contrast, the President’s only textually enumerated role in war
is Article II’s designation of the President as “Commander in Chief.”
10
In other words, the Constitution expressly grants more powers
regarding war to Congress than it does to the President. The best
inference from the text is that control over the decision to start a
war lies with Congress, while control over the actual conduct of war
lies with the President as Commander in Chief, subject to Congress’s
power over appropriations and whatever power Congress has to
withdraw authority it has previously provided to go to war.

34. 4
III. THE ORIGINAL UNDERSTANDING OF
THE ROLES OF CONGRESS AND THE
PRESIDENT
The Constitution’s text raises questions about the precise
distribution of powers among the branches of government. One
question concerns the President’s authority to deal with sudden
attacks on the United States.
11
Another question is the practical
meaning of Congress’s power to “declare” war. Indeed, because the
text of the Constitution is not perfectly clear, the collaborative
account has been challenged on both sides. Some scholars believe
that the President’s power over both war and foreign affairs is
virtually complete, except for exceptions that we should read very
narrowly. Other scholars believe that Congress is supreme, leaving
the President only a modest residue of authority. These two sides
also clash on the meaning of developments after the Constitution’s
enactment, including evidence from the so-called Founding Era that
includes the presidency of George Washington. The remainder of
this chapter will address each of these questions, followed by a
review of the war and foreign affairs power in the Founding Era. The
chapter will also briefly note the importance of individual rights as
checks on government power in both the original Constitution
drafted in Philadelphia in 1787, and the Bill of Rights drafted and
enacted shortly afterward.
To consider exactly what the Framers intended by the phrase
“declare war,” and what residual powers the President might
possess, we look first at the debates at the Constitutional
Convention in Philadelphia in 1787, and then at ratifying
conventions, where the Framers and others dispersed to individual
states to argue about the document that the Philadelphia Convention
had drafted.

35. The Constitutional Convention in Philadelphia received a draft
document that granted “Executive Power” to a “President.”
12
However, the draft did not specify the scope of the President’s
power, if any, over the decision to go to war. In an important
foreshadowing of Congress’s authority, the draft granted Congress
the power to “make war” and approve taxes for the support of U.S.
forces in armed conflicts.
13
Because the struggle for control over taxation drove the colonists’
break with Britain, debates at the Philadelphia Constitutional
Convention about taxes clarify the Framers’ view of war powers.
Virginia governor Edmund Randolph, who had helped write the draft
the delegates considered, expressly linked the taxing power with
congressional input in the decision to go to war. Understanding that
the ability to wage war depended on revenue to support the military,
Randolph urged that spending bills originate in the “people’s House”
— ​the House of Representatives.
14
Randolph argued that the
President would likely have more influence over the Senate, since
Senators served six-year terms and might owe the President because
5
of favors that the President might provide during that time. The
House would owe more to the people, Randolph declared, and
therefore was less susceptible to presidential influence. The
Convention accordingly adopted Randolph’s recommendation that all
revenue bills, including those on “the means of war,”
15
should
originate in the House of Representatives.
Once the allocation of power over taxation was settled, the
delegates returned to the decision to go to war. The delegates on a
recommendation by Madison and Elbridge Gerry of Massachusetts
changed the draft Constitution’s grant of power to Congress to
“make war” to the power to “declare war.”
16
Madison and Gerry
stated that they wished to leave the President the “power to repel
sudden attacks.”
17
However, where the situation did not require
immediate action, the delegates agreed that Congress had to

36. authorize the use of military force. Oliver Ellsworth argued that the
decision to go to war was a solemn one that should require
participation by the legislative branch.
18
George Mason of Virginia,
who later played a pivotal role in enacting the Bill of Rights, stated
straightforwardly that he was for “clogging rather than facilitating
war.”
19
The delegates changed “make war” to “declare war” not to
take Congress out of the decision-making process, but because they
agreed with Rufus King of Massachusetts that the power to “make”
war might be confused with the ability to “conduct” a war once it
had started — ​a task that King described as a narrower tactical task
and hence an “Executive function.”
20
In sum, the proceedings of the
Convention demonstrate that the Framers intended a collaborative
model in which decisions to go to war and pay for it were made by
Congress and tactical decisions about when to attack the enemy
were generally the responsibility of the President as Commander in
Chief. Highlighting the collaborative nature of war powers, Congress
might be able to condition its consent to go to war on the President’s
use of limited means, especially when the conflict did not involve
immediate self-defense.
The collaborative approach is also evident in remarks at the
Pennsylvania convention by James Wilson, who later served as a
Justice of the U.S. Supreme Court. Wilson noted the importance of
avoiding European entanglements for the new republic, and
reassured his colleagues that the proposed Constitution would not
“hurry us into war.”
21
Rather than that decision resting within a
single individual’s power, Wilson advised, “the important power of
declaring war is vested in the legislature at large,” including the
house of Congress most representative of the people, the House of
Representatives. According to Wilson, lodging that power in the
legislature would ensure that the decision to go to war emerged not
from
6
one person’s whim or quest for glory, but instead only from the
gravest reasons of “national interest.”

37. Further confirmation of the collaborative approach lies in the
meaning of the other powers Congress possesses, including the
power to issue “letters of marque and reprisal.”
22
This power, which
seems almost quaint today, originated in the ability of states of that
period to authorize private individuals to attack the shipping of
another nation to counter injuries to the vessels owned by their own
nationals. Letters of marque and reprisal were designed to give
injured parties the ability to obtain redress for such injuries.
However, nations’ use of such letters to aid private parties had fallen
out of favor well before the Constitution’s drafting. The Framers
more likely wished to permit Congress to authorize military action
short of outright war to deter threats by other states. The Framers’
grant of this secondary power to Congress reinforces that the
Framers intended that Congress be required to approve resort to
outright war, should more limited measures prove ineffective.
Some have suggested that any exercise of the congressional
power to “declare” war always requires the specific phrase “declare
war.”
23
However, the Framers almost certainly had a more pragmatic
approach in mind that did not insist on particular words such as
“declare.” The Framers would surely have accepted language such
as, “The Congress of the United States hereby authorizes the use of
military force.” Indeed, the custom of European nations, which the
Framers knew well, had shifted away from formal declarations
during the eighteenth century. The French and Indian War of the
1750s and 1760s had started in 1754 with regular and substantial
uses of force in North America by both Britain and France, yet no
formal declaration issued until 1756. Similarly, Britain and France did
not declare war on each other as they participated on opposing sides
in the American Revolution of 1775-1783. Moreover, international
law scholars, such as Emmerich de Vattel, who had profoundly
influenced the Framers’ thought, did not believe that nations
initiating armed conflict had to observe formalities.
24
Vattel took a
functional view, observing that international law required only that
one nation’s decision to use force “be known to the state against
whom it is made.”
25

38. IV. PRESIDENTIAL POWER TO RESCUE U.S.
CITIZENS: EARLY HISTORY
A narrow majority of sources believe that congressional
authorization is unnecessary when the President acts to protect
American persons or property. Jefferson
7
sent war ships to the Mediterranean to defend American commercial
vessels from seizure by the Barbary States.
26
However, Jefferson
conceded that a larger offensive effort against the Barbary States
required congressional authorization. In the mid-nineteenth century,
a federal appellate court held that the President could act on his own
to retaliate against an attack on an American diplomat stationed in
Nicaragua.
27
The President, according to the court, had the power to
protect the “lives [and] property” of American citizens. The President
also has claimed the power to intervene in other situations involving
peril to American nationals; indeed, a few years shortly before the
Nicaragua episode, President Franklin Pierce used American naval
power abroad to rescue Martin Koszta, a subject of Austro-
Hungarian Empire, who had merely declared an intention of
becoming a U.S. citizen.
28
V. PRESIDENTIAL POWER AND THE VESTING
CLAUSE: A BRIDGE TOO FAR?
Some scholars have gone further, arguing that the designation of
the President as Commander in Chief and the Vesting Clause in
Article II, which vests “executive power” in the President, confer vast
power subject to only limited challenge from Congress and the

39. courts.
29
One can read arguments by Alexander Hamilton as making
this point, although Hamilton’s arguments also lend themselves to a
narrower reading that authorizes the President to act to preserve
Congress’s options. The Vesting Clause argument stems in part from
John Locke’s Second Treatise on Government, which refers to the
Executive’s “prerogative power.”
30
According to Locke, the Executive
has discretion to act for the good of the people, when the laws
passed by the legislature are not clear or even when those laws
forbid an act that is clearly in the public interest. In such situations,
according to Locke, the wise Executive acts in the reasonable belief
that the people will eventually ratify the Executive’s choice. Locke’s
example is a decision to raze a building next to one consumed by
fire to prevent the fire’s spread.
8
VI. PRESIDENTIAL POWER AND GEORGE
WASHINGTON
The Founding Era tracks a more modest view of the President’s
power, in which the President uses the dispatch and energy that are
assets of the office to preserve the status quo and Congress’s ability
to decide matters of war and peace. One can view Washington’s
Neutrality Proclamation of 1793 in this light.
31
The Neutrality Crisis arose because the conflict between France
and Britain in the early 1790’s threatened Washington’s goal of
keeping the United States out of European conflicts. The French
Minister to the United States, Edmond Genet, argued as a legal
matter that the U.S. government was obligated by its treaty of
assistance with France to act as France’s military ally in the struggle
against Britain. Moreover, Genet tried to get U.S. citizens to flock to
France’s side in the conflict. Washington and his close advisor and
Secretary of the Treasury, Alexander Hamilton, viewed both

40. propositions as dangerous, since war with Britain could be ruinous
for the new republic. Washington, with Hamilton’s advice, issued a
Neutrality Proclamation that declared that the United States was
neutral in the war between Britain and France and prohibited U.S.
nationals from aiding France.
Hamilton, making legal arguments for Washington, cited three
provisions of the Constitution in support of the President’s power to
interpret treaties. First, Hamilton cited the Constitution’s Take Care
Clause,
32
which requires the President to take care that all the
“laws,” including the Constitution, statutes, and treaties, are
faithfully executed. Second, Hamilton cited the President’s power to
receive ambassadors,
33
which arguably implied some presidential
role in the formation of foreign policy, although it referred expressly
only to the President’s ability to welcome ambassadors from other
countries or decline to receive them if the President felt it would
injure U.S. foreign policy to do so.
34
Third, Hamilton cited the
Vesting Clause,
35
which vests executive power in the President. The
first two arguments are relatively narrow, providing support for the
collaborative view of the President and Congress as working
together. The third argument is potentially far broader, but was not
necessary for justifying Washington’s decision.
On Hamilton’s view of the Take Care Clause, the President had to
balance treaties, including the treaty with France, statutes, and the
Constitution itself — ​all
9
“laws” that the President must take care to ensure are faithfully
executed. To execute a treaty, Hamilton reasoned, a President had to
have some discretion in interpreting the treaty’s terms. No terms are
completely clear, and some U.S. official had to have the power to
read the terms and say how they translated into policy. The Senate
was too unwieldy a body to accomplish that task, Hamilton implied,
while the President could interpret the treaty in an efficient manner
that served U.S. foreign policy.
36
Hamilton’s Vesting Clause

41. argument could be read broadly as asserting a sweeping presidential
power to read laws as the President wished,
37
or could be read more
narrowly, as merely reflecting the same measure of discretion
discussed above. Hamilton gained additional support for this position
from the President’s power to receive ambassadors,
38
which implies,
but never states directly, that the President can refuse to receive
ambassadors to express his opposition to a country’s foreign policy.
That power, Hamilton suggested, must also include some authority
to construe the terms of treaties, and ensure that a treaty
interpretation is consistent with U.S. foreign policy. Moreover, as we
shall see, Hamilton asserted that Washington’s reading of the treaty
as not requiring U.S. military help to France also preserved
Congress’s constitutional prerogative to declare war.
39
Based on these arguments, Hamilton turned to interpreting the
treaty itself. He asserted that the President had the power to
interpret the treaty with France to not require military help to France
in the conflict with Britain. On its face, this interpretation was
farfetched. The treaty required that the United States help France
militarily upon the latter’s request. The ever-creative Hamilton
argued that the United States’ duty to help varied according to the
new republic’s military might. Because the U.S. military at that time
was weak, Hamilton asserted that the United States could not
“assist” France in any real sense.
40
According to Hamilton, the
United States’ duty to help did not commit it to futile gestures that
would embroil the country in European wars.
Hamilton argued that President Washington’s treaty interpretation
respected Congress’s constitutional prerogative to declare war.
Congress could still decide to enter the European war, Hamilton
conceded. Washington’s treaty interpretation permitted Congress to
authorize war, if it chose. Reading the treaty to require military help
to France would have bypassed Congress, Hamilton asserted,
pushing the United States into war without congressional
authorization.
41
Read in this way, Hamilton’s argument for the
Neutrality Proclamation actually confirms the collaborative view of
congressional and executive power.

42. 10
The evolution of neutrality policy also demonstrated the
importance of collaboration in another way. A number of the Framers
of The Federalist who favored presidential power, including John Jay
and James Wilson, believed that the United States could base
criminal prosecutions of Americans who sought to help France solely
on violation of the Proclamation or international law,
42
without
Congress enacting a statute expressly prohibiting such conduct. This
would have posed problems both for the separation of powers and
for individual rights, since neither a presidential policy declaration
nor international law provide the fair warning that a statute offers.
However, after a jury acquitted a defendant who had helped France,
the administration quickly pivoted toward a partnership with
Congress.
43
Washington worked with Congress to enact a statute
that codified the Proclamation’s bar on assistance to the warring
European powers.
44
While the Founding Era illustrated the limits of the President’s
ability to act in defiance of Congress, it also showed the power that
the political branches could summon when they collaborated. The
Louisiana Purchase, which greatly expanded the area of the United
States, was a product of just such a collaboration. The Constitution
did not expressly give Congress the power to enlarge the United
States. Jefferson observed later that because the French offer was
so advantageous to the United States and the time to take
advantage of the offer so short, the President and Congress had no
alternative but to complete a deal with the French and throw
themselves on the people’s mercy.
45
However, Jefferson did not
suggest that the Louisiana Purchase could have been completed
solely on the President’s say-so. The episode confirmed the need for
an executive-legislative partnership on matters of policy.
VII. INDIVIDUAL RIGHTS

43. We also know that the Framers conceived of individual rights as a
way of keeping any branch of government from becoming too
powerful. Individual rights constrain government’s ability to silence
political opponents. They supplement the restraint that the Framers
built into the separation of powers.
Consider the three rights built into the original Constitution,
before enactment of the Bill of Rights. The Framers in Article I, § 9
of the Constitution, right
11
after the extensive powers granted to Congress in § 8, restrained the
government in two key respects that we will discuss in greater depth
in the chapters on detention and military commissions. First, the
Framers protected access to the “Great Writ” of habeas corpus,
which since the days of England’s Magna Carta of 1215 had allowed
individuals to go to court to seek release from unjust confinement.
46
Second, the Framers included the Ex Post Facto Clause,
47
which
requires that government provide fair warning of acts that it regards
as criminal. Because of the Ex Post Facto Clause, individuals must be
placed on notice of conduct that can land them in jail. That clear
notice gives people a fair opportunity to stay on the right side of the
law. By requiring fair warning, the Framers ensured that the United
States would not copy England’s practice of targeting unpopular
groups by passing laws to punish conduct that had already occurred.
Third, the Framers in Article III preserved the right to a jury trial,
48
ensuring that individuals accused of a crime would have access to
judgment by their peers, not by government bureaucrats.
The amendments to the Constitution in the Bill of Rights added
even more restraints on government. The First Amendment
protected speech, giving critics of government a safe haven. The
Fourth Amendment barred unreasonable searches and seizures,
limiting government’s ability to inspect people’s homes and private
effects. The Fifth Amendment barred the use of coercion in
interrogation, requiring the government to find evidence to support
a criminal charge. The Sixth Amendment required a fair trial, and

44. was eventually read by the Supreme Court to require access to a
lawyer in criminal cases. In short, these rights constrained
government, deterring officials who might otherwise have used the
law to target political foes. These rights are particularly important in
national security cases, where popular support for military efforts
might otherwise trample on individual rights.
VIII. JUDICIAL REVIEW
Individual rights would mean little without judicial enforcement,
which is another vital aspect of the separation of powers. Alexander
Hamilton, in Federalist No. 78, praised the judiciary as a guardian of
individual rights, with the long-term perspective to temper the
political branches’ tendency to sacrifice enduring values for short-
term gain. The Framers took this to heart, and provided for the
judicial power of the United States in Article III of the Constitution,
which established a Supreme Court and required lifetime tenure for
federal judges.
49
According to Article III, § 2, cl. 1, federal courts’
power reaches “all Cases . . . arising under this Constitution.” In the
landmark case of Marbury v. Madison,
50
the Supreme Court
12
decided that the Constitution granted federal courts the power to
determine that an Act of Congress was unconstitutional.
Chief Justice Marshall, writing for the Court in Marbury, asserted
that judicial review was necessary to ensure that the government
envisioned by the Framers remained “a government of laws, and not
of men.”
51
According to Marshall, the Constitution was a set of
“fundamental principles” that would not change with the direction of
the political winds of the day.
52
To ensure that the Constitution’s
principles endured, Chief Justice Marshall proclaimed that it is the
“province and duty of the judicial department to say what the law

45. is.”
53
The political branches might be tempted, as Hamilton had
speculated, to sacrifice constitutional principles. Federal judges, in
contrast, were insulated from political pressures because of their
lifetime appointments. They were thus situated ideally to engage in
the independent review that Hamilton had urged in Federalist No.
78. Both individual rights guaranteed in the Constitution and the
entire scheme of separation of powers required the check supplied
by the judiciary’s independent review. Although, as we shall see, the
courts lend a measure of deference to the political branches, and
also use various procedural doctrines such as standing to limit their
intrusion into the political branches’ prerogatives, judicial review is a
central aspect in the Framers’ plan. As the following chapters reveal,
it plays a vital role in national security law.
1
THE FEDERALIST No. 70, at 424 (Alexander Hamilton) (Clinton Rossiter ed.,
1961).
2
See JACK N. RAKOVE, ORIGINAL MEANINGS: POLITICS AND IDEAS IN THE
MAKING OF THE CONSTITUTION 309 (1996).
3
HAROLD HONGJU KOH, THE NATIONAL SECURITY CONSTITUTION: SHARING
POWER AFTER THE IRAN-CONTRA AFFAIR (1990).
4
U.S. CONST. art. I, § 8, cl. 11.
5
Id.
6
Id., cl. 12.
7
Id., cl. 14.
8
Id., cl. 10.
9
Id., cl. 18.
10
U.S. CONST. art. II, § 2, cl. 1.
11
See Charles A. Lofgren, War-Making Under the Constitution: The Original
Understanding, 81 YALE L.J. 672 (1972).
12
RAKOVE, supra note 2, at 257.
13
2 RECORDS OF THE FEDERAL CONVENTION OF 1787, at 167-72 (Max Farrand
ed., rev. ed. 1966).
14
Id. at 279.
15
Id.
16
Id. at 318-19.
17
Id. at 318.

46. 18
Id. at 319.
19
Id.
20
Id.
21
2 THE DEBATES IN THE SEVERAL STATE CONVENTIONS ON THE ADOPTION OF
THE FEDERAL CONSTITUTION 528 (Jonathan Elliot ed., 1836).
22
U.S. CONST. art. I, § 8, cl. 11; cf. Lofgren, supra note 11.
23
See JOHN HART ELY, WAR AND RESPONSIBILITY: CONSTITUTIONAL LESSONS OF
VIETNAM AND ITS AFTERMATH (1993).
24
See Lofgren, supra note 11.
25
3 EMMERICH DE VATTEL, THE LAW OF NATIONS OR THE PRINCIPLES OF
NATURAL LAW ch. 4, § 55 (1758).
26
Youngstown Sheet & Tube Co. v. Sawyer, 343 U.S. 579, 642 n.10 (1952)
(Jackson, J., concurring).
27
Durand v. Hollins, 8 F. Cas. 111, 112 (Cir. Ct. S.D.N.Y. 1860).
28
In re Neagle, 135 U.S. 1, 64 (1890); Peter Margulies, Taking Care of
Immigration Law: Presidential Stewardship, Prosecutorial Discretion, and the
Separation of Powers, 94 B.U. L. REV. 105, 139-41 (2014).
29
See John C. Yoo, The Continuation of Politics by Other Means: The Original
Understanding of War Powers, 84 CALIF. L. REV. 167 (1996).
30
See JOHN LOCKE, TWO TREATISES OF GOVERNMENT 393 (Peter Laslett ed.,
Cambridge Univ. Press 2d ed. 1970) (1690); see also Clement Fatovic, Blurring the
Lines: The Continuities Between Executive Power and Prerogative, 73 Md. L. REV.
15 (2013) (discussing prerogative power).
31
See STANLEY ELKINS & ERIC MCKITRICK, THE AGE OF FEDERALISM 332-53
(1993); MICHAEL D. RAMSEY, THE CONSTITUTION’S TEXT IN FOREIGN AFFAIRS 78-80
(2007); Martin S. Flaherty, The Story of the Neutrality Controversy: Struggling
Over Presidential Power Outside the Courts, in PRESIDENTIAL POWER STORIES 21,
44 (Christopher H. Schroeder & Curtis A. Bradley eds., 2009) (tracing history of
controversy over Proclamation); cf. Curtis A. Bradley & Martin S. Flaherty,
Executive Power Essentialism and Foreign Affairs, 102 MICH. L. REV. 545 (2004)
(arguing against more sweeping thesis that Vesting Clause, U.S. Const. art. II, § 1,
cl. 1, grants President broad residual authority over foreign affairs).
32
U.S. CONST. art. II, § 3.
33
Id.
34
President Obama wielded this Article II power in December 2014 in
declaring his intention to resume normal diplomatic relations with Cuba, including
sending a U.S. ambassador to Havana and receiving a Cuban ambassador to the
United States.
35
U.S. CONST. art. II, § 1, cl. 1.

47. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

51. The Project Gutenberg eBook of Hyvä naapuri

52. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Hyvä naapuri
Author: Anonymous
Release date: May 6, 2019 [eBook #59445]
Language: Finnish
Credits: E-text prepared by Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HYVÄ NAAPURI
***

53. E-text prepared by Tapio Riikonen
HYVÄ NAAPURI
Täti kertoo XIII
Suomennos
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1913.
Ensimäinen luku.
Syyskuu oli vasta alullaan, mutta ilma oli koloa, joten
lämmitteleminen takkavalkean ääressä ei suinkaan ollut tarpeetonta.
Kotka nimisen ravintolan emäntä ei kuitenkaan tahtonut ottaa
paperikukilla koristettua närettä vierashuoneen takasta, sillä vaikka
olikin kylmä, tiesi hän entisestään, ettei talvi vielä ollut tulossa; ja

54. näyttiväthän nuo matkustavaiset olevan alhaista säätyä ja ehkä
tyytyvät viettämään yönsä arkihuoneessa.
Muuttava perhe on aivan tavallinen näky Uudessa Englannissa,
eivätkä nämäkään, jotka nyt saapuivat ravintolaan, herättäneet
paljoa huomiota. Ei heillä ollut aasia, ei kamelia. Neljä lihavaa härkää
veti heidän isoja vankkurejaan, jotka olivat täpösen täynnä kestäviä,
siistinnäköisiä huonekaluja. Härät olivat hyvänsävyisen ja tyytyväisen
näköisiä, ikäänkuin olisivat olleet hyvässä sovussa koko maailman
kanssa. Ajajalla näkyi olevan veljenrakkaus heihin, ja vaikka hänellä
oli kädessään pitkä ruoska, oli se nähtävästi vain jonkunlaisena viran
merkkinä, eikä kidutusaseena. Perheen muut jäsenet istuivat isoilla
nelipyöräisillä rattailla, puhtaan palttinaisen suojakatoksen alla.
Rattaiden eteen oli valjastettu kaksi vankkaa hevosta, yhtä säyseitä
kuin härätkin.
Palttinasuojuksen alta tuli näkyviin niin monta henkilöä, että
ravintolan emäntä ihmeissään virkkoi: "Voi poloisia, joilla on
tuommoinen lapsilauma!" Hän ei ymmärtänyt että taivaallinen
isämme parhaiten tietää mikä virvoitus lapset ovat isän ja äidin
sydämelle. Kiitos Jumalalle pienokaisista, samoin kuin kukkasistakin,
vaikka eivät tee työtä eivätkä kehrää! Näin isä ja äiti ajattelivat
tyytyväisinä seisoessaan vaunujen vieressä, kunnes kaikki lapset
olivat laskeutuneet maahan.
Kun äiti huomasi, että emäntä oli vastahakoinen ottamaan närettä
vierashuoneen takasta, ehdotti hän ystävällisesti, että lapset
viettäisivät illan arkituvassa. Siihen emäntä heti suostui, mutta
samassa hän kuiskasi palvelijalle, etteivät nuo ihmiset taitaneet olla
suurtakaan sukua, koska olivat niin nöyriä.

55. Lapset asettuivat istumaan riviin pitkälle penkille lähelle
loimuavata roihua. Siinä he keskenään puhelivat ja naureskelivat,
kunnes nuorin, "Poju", hetkeksi häiritsi heidän iloansa.
Poju oli pieni poikanen, vasta toisella vuodellaan. Kun äiti lähti ulos
noutamaan jotakin vaunuista, tuijotti Poju ensin vähän aikaa oveen,
ja tultuaan siihen vakaumukseen, ettei äiti enää koskaan palajaisi,
kävivät hänen pienet kasvonsa aivan tulipunaisiksi ja hän alkoi
huutaa täyttä kurkkua. Sisaret koettivat lohdutella häntä, ja veljet
vetivät esiin linkkuveitsiään ja muita aarteita taskuistaan, mutta Poju
vain parkui yhä surkeammasti.
"Vait!" torui emäntä — "olisitpa vain kolmeakaan minuuttia minun
poikani."
"Suu kiinni!" tokasi palvelijatar.
Samassa äiti tuli sisään. Poju kurkotti pienet kätensä häntä kohti ja
huusi: "Ota tyliin, ota tyliin!"
"Pieni selkäsauna olisi tarpeen tuolle nuorimmalle", ehdotti
emäntä. Mutta äiti, joka tiesi että ruoka ja lepo olivat
tarpeellisemmat, tilasi maitoa. Sulkien väsyneen lapsen syliinsä hän
istui takan ääressä odottaen, kunnes maito tuotiin, ja Pojuparka
nukahti niellessään viimeistä pisaraa.
Toinen lapsista, Nelly tyttönen, toi sitten vaunuista sisään Mirrinsä,
sievän mustankirjavan kissan, jolla oli punainen nauha kaulassa.
Mirri oli aikonut lähteä maailmalle oman onnensa nojaan, ja
sentähden Nellyn täytyi pitää sitä vankina. Mutta harvalla vangilla on
niin hyvät päivät kuin Mirrillä oli. Monesta talosta tienvarrella oli sille
ostettu maitoa, ja nyt se koristaan noustessaan näytti niin

56. katuvaiselta, että Nellyn täytyi moneen kertaan hyväillä sitä. Mutia
Nellykin ja hänen siskonsa olivat väsyneet, Toimellinen äiti valmisti
heille iltasen, ja sitten he kalkki seurasivat Pojua höyhensaariin. Kun
lapset olivat levolla, rupesivat isä ja äiti talonväen kanssa iltaselle.
"Te olette siis Connecticutista", sanoi isäntä. "Aiotteko muuttaa
asumaan näille tienoille?"
"Uuteen asuinpaikkaamme on tästä kolme peninkulmaa."
"No tekö olette ostaneet Julionahon?" kysyi emäntä.
Vieras nyökäytti päätään myöntävästi.
"Vai niin", virkkoi isäntä, "sitä paikkaa ei yksikään mies tältäpuolen
Connecticut-virtaa olisi ottanut ilmaiseksikaan."
"Miksei?" kysyi vieras.
"Ei minkään muun vuoksi, minun tietääkseni, kuin lähimmän
naapurin tähden", vastasi isäntä.
Vieras katsahti hymysuin vaimoonsa. Sen johdosta emäntä kysyi
tunsivatko he Wispin perhettä ja tiesivätkö mihinkä kyykäärmeen
pesään olivat menossa.
Vaimo sanoi kuulleensa heistä, mutta toivoi kuitenkin voivansa
elää sovinnossa heidän kanssaan.
"Jos sen voitte", sanoi isäntä, "en eläissäni enää rupea
ennustamaan mitään. Minä olin Wispin naapurina kuusi kuukautta ja
viikon, ja se oli seitsemän päivää kauemmin kuin kukaan muu tähän
asti on siellä kestänyt. Me riitelimme jok'ainoa päivä, yksin

57. sunnuntaitkin. Samoin tekivät Jaakko herran ja Rovenerin perheet ja
Morelyn leski. He ovat kaikki mitä rauhallisimpia ihmisiä, mutta
vaikka olisivat jumalisiakin, eivät sittenkään voisi menestyä siellä.
Pastori Page osti paikan ja päätti koettaa mitä kärsivällisyys
vaikuttaisi."
"Se kai vaikutti hyvää", arveli vaimo.
"Mitä vielä!" vastasi isäntä. "Pastori vakuutti, ettei Jobinkaan
kärsivällisyys olisi kestänyt siellä kauempaa kuin kuusi kuukautta.
Siitä syystä minä sanoin, ettei kukaan tämän puolen mies ostaisi sitä
paikkaa, ja teinä minä möisin sen ensimäiselle Connecticutin
miehelle, jonka vain saisin käsiini. Te kyllä piankin muutatte pois
sieltä. Ette jaksa sitä kärsiä."
"Ette voi sitä kärsiä", jatkoi emäntä, — "he tappavat teidät
ennenkuin vuosi on kulunut umpeen."
Tähän vieras vastasi: "Entäpä jos me tapamme heidät ja
pelastamme oman henkemme."
Isäntä vilkasi hämmästyneenä ensin mieheen, sitten hänen
vaimoonsa, mutta kun ei kummankaan katse ilmaissut minkäänlaisia
murhan aikeita, piti hän vieraan sanoja leikkipuheena. Mutta
palvelijatar käsitti ne toisin ja kertoi heti rengille, että vieras oli
uhannut heti perille päästyänsä tappaa Wispin ja koko hänen
perheensä. Ja tuskin viikon kuluttua sai Wisp kuulla, että hänen uusi
naapurinsa oli vannonut tappavansa hänet.
"H.H. Liscome" oli merkitty matkustajain kapineihin, ja heidän
levolle mentyä lausui isäntä vaimolleen, että he luultavasti kuuluivat

58. sen nimiseen perhekuntaan, joka asui rauhassa intiaanien keskellä,
vaikka nämä hätyyttivät kaikkia muita asukkaita niillä seuduin.
Toinen luku.
Seuraavana aamuna lähtivät matkustajat taas levähtäneinä ja
reippaina liikkeelle matkansa päämäärää kohti. Iltapäivällä kävi
metsä, jonka läpi tie kulki, yhä harvemmaksi, ja puiden välistä
pilkotti hauskasti heidän uusi kotinsa mäen rinteellä. Mutta
ennenkuin he sinne saapuivat, täytyi heidän ajaa toisen talon sivu,
joka oli aivan kiusallisen lähellä heidän omaansa. Se oli aivan
ränsistynyt ja kaikin puolin hoidon puutteessa. Useat ikkunaruudut
olivat rikki ja joko päreillä paikatut tai rääsyillä tukitut. Koko piha oli
roskien vallassa, ja sen ulkoreunassa kasvavat puut painuivat väärinä
ulospäin ikäänkuin välttääkseen pahoinpitelyä. Laiha takkukarva
koira tuli haukkuen matkustavia vastaan ja alkoi näykkiä Rubenin
"Jowleria", joka rauhallisesti kulki vaunujen perässä. Ensin Jowler ei
ollut siitä millänsäkään, mutta kun koira ei jättänyt sitä rauhaan,
pysähtyi se viimein häätääksensä sen hävyttömyyttä. "Jowler,
Jowler!" huusi Ruben, "etkös halli häpeä; tuo koira on sinua
pienempi." Jowler luppasi korvansa, pahoillaan siitä, ettei niin
selvästä asiasta pidetty sen enempää väliä, sitten se käveli
levollisena eteenpäin. Kaksi poikaa kiipesi aidalle ja alkoi kivittää
tulijoiden hevosia ja härkiä. Pieni pörröpää tyttö, pitkä, resuinen
hame yllään, kiikkui edestakaisin veräjässä. Laiha kissa tuli näkyviin,
ja tyttö litisti sen hännän veräjän ja pielen väliin niin että se
tuskissaan riuhtoili ja rääkyi. Sen nähdessään Nelly painoi päänsä
käsiinsä ja muut lapset vaunuissa katsoivat toisaalle. Pihassa

59. tallusteli Pojun kokoinen poika pistellen kanoja pitkällä kepillä ja
uhaten nykkiä niistä kaikki höyhenet. Lapset katsoivat vanhempiinsa.
"Isä kulta", sanoi Nelly, "nuo lapset eivät ole kilttejä."
"Huomaatko nyt mitävarten Jumala lähetti sinut tänne?" kysyi isä.
"Kun lapset ovat oppineet olemaan hyviä ja ystävällisiä, tulee heidän
kehottaa muitakin olemaan samoin. Sillä tavalla ovat pienet pojat ja
tytöt hyödyksi maailmassa ja saavat siunauksen Jumalalta."
Kolmas luku.
Oli ensimäiuen ilta uudessa kodissa. Aurinko oli laskenut, ja kuu
valaisi heleästi kellahtavassa syyspuvussaan olevia puita. Isä ja Niko-
renki olivat vielä hevosia ja härkiä ruokkimassa. Äidillä oli kyllä paljon
tekemistä, mutta ensi työkseen hän kuitenkin antoi pienokaisille
heidän illallisensa ja laittoi heidät nukkumaan ennenkuin nälkä ja
väsymys olisivat saattaneet heidät levottomiksi. Jokainen lapsi luki
iltarukouksen ja äiti rukoili kaikkein puolesta yhteisesti. Eipä
ihmekään että he sitten nukkuivat niin rauhallisesti. Sillä tiesiväthän
he, että heidän rukoiltuaan: "Sun haltuus', rakas Isäni, mä aina
annan itseni", lähetti Jumala enkelinsä heitä vartioimaan ja heidän
kotiansa suojaamaan.
"En huoli väsyttää itseäni liiaksi tänä iltana, etten näyttäisi
rasittuneelta", ajatteli äiti. Hän istui tuolille avonaisen oven suuhun
ja alkoi vertailla nykyistä kotia siihen kotiin, mistä hän oli lähtenyt.
Täällä kartanolla kasvoi kaksi korkeata jalavaa, niinkuin entisessäkin
kodissa. Niistä hän oli kiitollinen. Muuta yhdenkaltaisuutta hän ei

60. löytänyt. Täällä oli kaikki kolkkoa. — Yksin puissakin näkyi rakkauden
puute: ne kasvoivat vinossa ja väärinä, ikäänkuin katsoisivat
karsaasti toisiinsa. Köynnöskasvit potivat pahempaa vikaa kuin
aikaisen hallan tuhoa. Revittyinä ja taittuneina ne itsekkäästi
loikoivat toistensa tiellä katsoen jokainen vain omaa hyötyänsä.
Tämä ei ollut entisen kodin kaltaista. Rouva Liscome oli kasvanut
rakkaassa kodissa, missä kaikin tavoin tehtiin olo hauskaksi ja
mieluisaksi. Puhtaan sydämen rakkaus ei rajoitu yksin ihmisiin. Me
pidämme sitä jalona ihmisenä, joka rakastaa lähimäistään niinkuin
itseänsä, ja monen mielestä tämä on kylliksi. Mutta sydämen
rakkauden lähteestä virtaa monta hyvän tahdon puroa, jotka
tarjoavat virvoitusta kaikille — eläimillekin tuhansilla laitumilla ja
lukemattomille kedon kukkasille. Siitä sydän rikastuu; se ikäänkuin
uhkuaa lempeyttä, niin että halvimmatkin luodut saavat siitä osansa.
Rakkaus vaatii meitä säälimään ja auttamaan köyhää, kärsivää
lähimäistämme, mutta se ei tyydy tähänkään. Pieni lintu, hieno
hyönteinen, tallattu kukka ja taittunut köynnös herättävät sääliämme
ja vaativat rientämään apuun. — Tällaisia neuvoja oli rouva Liscome
saanut kodissaan, ja onnellinen on koti, jossa näin opetetaan ja
eletään.
Mutta nyt hän oli kaukana tästä kodista. Hän oli ikäänkuin
lämpöisestä, pehmeästä pesästään lähtenyt lintu. Hän hymyili
kuitenkin näille aatoksilleen ja sanoi itsekseen: "Ovathan puolisoni ja
lapseni täällä ja vielä suurempi ilo: Jumala on kanssamme. Rakkaus
tekee tämänkin pesämme suloiseksi ja lämpöiseksi." — Sitten hän
sytytti kirkkaan roihun vanhaan isoon takkaan ja rupesi
valmistamaan illallista.
Näissä toimissa ollessaan huomasi hän, että seiväs ulkoapäin
työnnettiin rikkinäisen ruudun läpi akkunalaudalla olevaan kauniiseen

61. kasviin. Hän meni ovelle ja näki pojan pujahtavan aidan aukosta
Wispin puolelle, josta sitten alkoi kuulua naurun kikerrystä.
Rouva Liscome muutti kasvin toiseen paikkaan, sulki oven ja pani
ruuan pöytään. Seipäästä ja kasvista hän ei puhunut sanaakaan, kun
miehet tulivat ruualle. Syötyään he tapansa mukaan pitivät
iltarukouksen. Siinä ei unhotettu Wispin perhettäkään, ja sekä rouva
Liscome että Niko liittivät hartaasti amenensa tähän esirukoukseen.
Päivien ja viikkojen kuluessa tehtiin uusille asukkaille usein
kaikellaista häiriötä, mutta siitä ei paljoa välitetty. Lasten ei sallittu
puhua niistä keskenänsä, ja kun vihdoin talvi tuli lumineen, eivät
Wispin lapset tarjenneet olla paljon ulkona vähissä vaatteissaan, ja
heidän kujeensa jäivät melkein unohduksiin.
Neljäs luku.
"Jos me aina jaksamme olla ystävälliset Wispin lapsille ja sallimme
heidän tehdä meille, mitä he ikänä tahtovat — sekö on oikein, sekö
on hyvä vai kuinka isä?" Näin kysyi pieni Alice, Nellyn sisar.
Alice oli erilainen kuin hänen muut siskonsa. Jumala oli kyllä
antanut hänelle selvän järjen, ja hän tiesi paremmin kuin moni muu
hänen ikäisensä lapsi mikä oli oikein tai väärin. Mutta hän ei aina
hillinnyt luontoaan, vaan kiivastui pikemmin kuin Nelly, Lotty, tai
Ruben, tai Jowlerkin, Rubenin koira. Ei Alice silti ollut suurempi
syntinen kuin muutkaan lapset yleensä. Hän tahtoi olla hyvä ja olikin
niille, jotka eivät kiusanneet häntä eivätkä vastustaneet hänen
aikeitaan. Taivaallinen Isämme on laupias pahoillekin ja

62. kiittämättömille, ja se, joka tahtoo olla hyvä, olkoon hänen
kaltaisensa. Alicen vanhemmat olivat monesti muistuttaneet ja
neuvoneet häntä, mutta hän ei vielä ollut oppinut tekemään hyvää
niille, jotka häntä vihasivat, ja rukoilemaan niitten puolesta, jotka
häntä vainosivat ja vahingoittivat.
Kevät tuli, lumi suli maasta, ja tyttöset tekivät itsellensä pieniä
kukkasarkoja kosteaan maahan. Pienimmät veljekset, Yrjö ja Antti,
joiden nimeä emme vielä ole maininneet, olivat lapioineen ja
kuokkineen innokkaasti auttamassa tyttöjä.
"Tähän sopii istuttaa lemmikkejä, ja tuolle puolelle kieloja", ehdotti
Nelly, — "mutta mikähän sopisi tuonne Wispin aitaviereen?"
"Siihen sopii ruusut", kuiskasi Alice. "Ne kasvavat tiheäksi
pensaikoksi ja varjelevat muita kukkiamme Wispin lasten kujeilta."
"Mutta kuulkaapas, sanoi Antti, jos Wispin lapset oppivat pitämään
kukista, tulevat he varmaankin kilteiksi. Minusta olisi parempi istuttaa
heidän aitaviereensä semmoisia kukkia, jotka kasvavat korkeiksi ja
näkyvät heidän pihaansa". Siihen Lotty ja Nelly heti suostuivat ja
ryhtyivät innokkaasti työhön.
Wispin aidassa oli iso aukko. Iltasella sanoi Niko: "Parasta on ensi
työksemme korjata tuo aita." "Niin onkin", virkkoi herra Liscome,
"voivathan naapurit kulkea kaivolla yhtä hyvin oman porttinsa kuin
meidän kukkatarhamme kautta." Mutta rouva Liscome arveli tietä
kukkatarhan kautta hiukan lyhyemmäksi.
Niko veti suunsa nauruun ja sanoi että vaikka se olisi puolta
lyhyempi, olisi herra Liscomella oikeus korjata aita, eikä kukaan

63. pystyisi moittimaan häntä siitä. Mutta herra Liscome vastasi vain:
"Eipä heidän kulkemisestaan ole meille suurta haittaa."
"Ei ole", sanoi hänen vaimonsa, "ja ehkäpä siitä on heille hyötyä."
Aukko jäi tukkimatta, ja Wispin lapset kulkivat kaivolle
kukkatarhan kautta, väistämättä kukkasarkoja, joista jo alkoi nousta
kauniita taimia. Ihmeteltävän paljo vettä he tarvitsivatkin, vaikka sitä
ei koskaan käytetty likaisten kasvojen ja vaatteiden pesemiseen.
Kaikilla Liscomen lapsilla, paitsi Alicella oli sama mieli kuin heidän
vanhemmillaan: he olivat päättäneet voittaa Wispin perheen
hyvyydellä. Alice yksin oli eri mieltä. Hänen oli kovin vaikea hillitä
luontoaan nähdessään kukkiansa tallattavan. Äiti oli neuvonut häntä
olemaan katsomatta Wispin lapsiin, mutta se oli hänelle mahdotonta.
Hän ei malttanut olla kurkistamatta oven raosta tahi ikkunasta,
nähdäkseen mitä he milloinkin tekivät, ja hän kävi yhä
katkerammaksi tylyjä naapureitansa kohtaan. Kun hän näki Wispin
Maryn tahallaan tallaavan hänen rakkaita taimiansa, olisi hän
mielellään temmannut ryysyisen nutun Maryn hartioilta ja työntänyt
hänet päistikkaa ulos aukosta.
Eräänä aamuna, kun Alice oli kukkiansa kastelemassa, tuli Mary
sinne ja näkyi ihastuvan nähdessään Alicen olevan yksin. Mary oli
kaikin tavoin yrittänyt päästä riitaan naapurin lasten kanssa, mutta
turhaan. Alice oli ainoa, josta hänellä vielä oli toivoa. Alice ei tosin
vielä ollut sanonut mitään, mutta Mary oli hänen silmissään
huomannut kiukkua, joka tyrehdytti rakkauden lähdettä hänen
sydämestään. Siitä syystä hän ihastui nähdessään Alicen yksinään
kukkatarhassa ja useat kerrat hän poikkesi tieltään penkomaan
jalallaan Alicen taimimaata.

64. Alice oli jo koko aamun tuskitellut vääryyttä, jota hänen muka
täytyi kärsiä, ja melkein toivonut, että hänen isänsä ja äitinsä
hetkenkään olisivat Wispien kaltaiset, jotta hän oikein kyllikseen saisi
torua ja kynsiä ja tukistaa. Tätä juuri miettiessään huomasi hän
Maryn hävyttömyyden ja vihaisesti käski hänen mennä tiehensä.
"Enpä menekään", tiuskasi Mary, "enkä piittaa sinusta vähääkään.
Ei isäkään pidä teitä kuivan pesimenkään arvoisina, vaikka sinun isäsi
on uhannut tappaa hänet."
Mary juoksi kaivolle. Palatessaan hän laski kiulunsa maahan ja
rupesi taas kiusantekoon. Alice joutui vihan vimmaan, tempasi kiulun
käteensä ja heitti siitä veden Maryn silmille. Mary raivostuneena
karkasi hänen kimppuunsa ja paiskasi hänet maahan, ja nyt he
tapellen vierivät mullassa. Herra Liscome, joka ladon ovelta oli
nähnyt koko tapauksen, riensi paikalle, nosti Alicen maasta ja käski
hänen mennä noutamaan uutta vettä kiuluun. Kun Alice näki isänsä,
purskahti hän itkuun, ja Mary pyrki säikähtyneenä pakoon; mutta
herra Liscome tarttui hänen käsivarteensa ja käski hänen odottaa,
kunnes Alice toisi veden. Hän pyyhki Maryn kasvot nenäliinallaan ja
puheli hänelle ystävällisesti: "Jos lapset eivät koskaan ole saaneet
tietää, että riita ja toruminen ovat syntiä, ei heitä sovi rangaistakaan
siitä. Alice tietää, että on väärin olla vihassa kenellekään, ja jos äitisi
joskus lupaa sinun tulla meille, saat sinäkin oppia sitä, ja sitten et
sinäkään enää tahdo riidellä etkä tapella."
Nyt Alice toi veden, mutta oli niin häpeissään, ettei voinut katsoa
isäänsä silmiin. Isä ei nuhdellut häntä, käski hänen vain mennä
ullakkokamariinsa ja olla siellä siksi kun hänet kutsuttaisiin alas.

65. Viides luku.
Puolipäivän aika läheni. Pieni Alice oli yksin — aivan yksin. Hän
istui kamarinsa ainoan akkunan ääressä. Ruben oli pellolla isän ja
Nikon kanssa. Yrjö ja Antti työskentelivät puutarhassa, ja Poju oli
heitä muka auttamassa. Nelly ja Lotty auttoivat äitiä kotiaskareissa.
Alice ei tehnyt mitään. Eikö ihan mitään? Hän tosin itki, mutta se ei
ollut hyvää itkua. Kyyneleet ovat toisinaan virkistäviä. Kun me
kadumme ja suremme syntejämme, tuottavat ne sydämelle
huojennuksen. Monesti on hyvä itkeä muidenkin ihmisten suruja ja
syntejä.
Mutta eivät kaikki kyyneleet ole virkistäviä. Ne ovat silloin
verrattavat tulivuoresta virtaavaan laavaan, joka kuumuudellaan
turmelee viheriät nurmikot. Ne ovat katkeria, syntisiä kyyneleitä.
Pieni Alice parka! Isä oli lähettänyt hänet yksinäisyyteen
ajattelemaan. Hän toivoi että Alicen mieleen johtuisi kuinka
itsepäinen, kiittämätön ja tyytymätön hän oli, ja miten kärsivällinen
hänen taivaallinen Isänsä aina oli ollut, kun Hän oli antanut hänelle
hyvän kodin ja rakkaat vanhemmat ja siskot.
Mutta mitä Alice ajatteli? Ensin hän mietti, että oli hirveän ikävä
istua näin yksinään. Sitten tuli hänen mieleensä että isä oli armoton
mies, ettei hän enää eläissään pitäisi häntä isäkultanaan, ja ettei
monellakaan tytöllä ollut niin kovia päiviä kuin hänellä, ja että Lottya
ja Nellyä pidettiin häntä parempina. Sitten hän katsoi ulos ikkunasta
kauniiseen kukkamaahansa, jonka Mary oli tallannut, ja kuumat
vihan kyyneleet nousivat uudelleen hänen silmiinsä.

66. Minä en voinut olla viskaamatta vettä Maryn päälle, ajatteli hän, —
eikä isän olisi tarvinnut teljetä minua tänne sen tähden, että tein
mitä minun täytyi tehdä.
Nyt hän näki isän tulevan päivälliselle, ja hän päätti itsekseen,
ettei hän koko aterian aikana vilkaisisikaan isäänsä eikä puhuisi
hänelle sanaakaan. Hän odotti hetken aikaa, mutta kun ei kukaan
tullut kutsumaan häntä syömään, rupesi hän pelkäämään jäävänsä
ilman ruokaa. Viimein kuuli hän liikettä rappusista. Nyt tulee kai
Lotty tai Nelly, ajatteli hän, asetti muotonsa nyrpeäksi eikä aikonut
ensi kutsusta lähteäkään. Mutta tulija olikin hänen isänsä. Silloin hän
koetti äkkiä muuttaa ilmeensä kärsiväksi ja loukatuksi. Mutta kun
hän katsoi isäänsä, kuiskasi omatunto, että juuri hän itse äsken oli
loukannut isäänsä ja tehnyt hänet murheelliseksi.
"Oletko istunut täällä koko aamupäivän?" kysyi isä.
"Olen", vastasi Alice vesissä silmin,
"No, mitä olet miettinyt?"
Tyttönen ei aikonut vastata, mutta isä istuutui hänen viereensä ja
sanoi: "Sinun täytyy kertoa minulle mitä tänä aamupäivänä olet
miettinyt ja mitä nyt arvelet äskeisestä käytöksestäsi."
Alice tiesi, että hänen täytyi totella, ja kaikkine virheineen oli hän
kuitenkin vilpitön lapsi. Hän ei enää kauempaa vitkastellut, vaan
sanoi: "Minä olen miettinyt, että isä on liian ankara, kun panee minut
tänne istumaan koko aamupäiväksi siitä syystä että viskasin vettä
Maryn päälle."

67. "Onko mielestäsi mitätön asia, että olet hautonut vihaa
sydämessäsi, kunnes se on purkautunut uhkaaviin sanoihin ja
sopimattomaan tekoon?"
"Ei", vastasi Alice, "mutta Mary — —" Isä keskeytti hänet: "Sinä
kyllä tiedät, ettei Maryn käytös tee sinun virhettäsi pienemmäksi,
vaan päinvastoin suuremmaksi. Minun tulee sinua sääli, kun olet
turhaan viettänyt koko pitkän aamupäivän, mutta toivon kuitenkin,
että Jumala armosta suo sinulle aikaa katumiseen. Rakas lapseni,
käytä tämä iltapäivä oikein." Näin sanoen lahti isä huoneesta, ja
uudelleen hyrähtäen itkuun heittäysi Alice vuoteellensa.
Nelly toi hänelle ruokaa, "En tahdo syödä", nyyhkytti Alice, "en
maistakaan!"
"Syö nyt sentään", pyysi Nelly; "nouse ylös pesemään silmäsi, ne
ovat aivan tulipunaiset. Vala ne kylmällä vedellä ja syö sitten. Isä
päästää sinut pois täältä heti kun vain tulet kiltiksi."
"Siinähän se on", sanoi Alice. "Isä tahtoo minua katumaan sitä,
että viskasin vettä Maryn päälle, mutta sitä en kadu vähääkään,
enkä aio sitä koskaan katuakaan. Minusta on hyvä, että viskaan
vettä semmoisten päälle, jotka ovat niin likaiset." Ja hän purskahti
niin hillittömään nauruun, että Nelly pelkäsi sen kuuluvan alas asti.
Hän sanoi: "En uskalla viipyä täällä enää. Minäkin voisin ruveta
nauramaan sinun kanssasi, ja sinä tiedät, että on väärin nauraa sille,
mitä Jumala vihaa."
Nellyn mentyä makasi Alice kauan vuoteellansa. Naurusta ei enää
ollut jälkeäkään, ja kyyneleetkin olivat kuivuneet. Hänen sydämensä
tuntui raskaalta kuin kivi; mutta silloin kuiskasi ääni, jota hän ei
mielellään kuunnellut. Se oli omantunnon ääni. Se oli odottanut siksi,

68. kunnes raivon myrsky tyveni. Nyt se alkoi puhua. Mutta Alice ei
tahtonut kuunnella sen nuhdetta, vaan alkoi kävellä edestakaisin
huoneessa. Silloin hän huomasi Mirrin, joka oli Nellyn mukana tullut
huoneeseen, makaamassa nukuksissaan lattialla. "Voi iloa!" huudahti
Alice, "nyt ei ole hätääkään." Hän otti pienen luupallon laatikosta ja
vieritteli sitä lattialla. Mirri nosti päätänsä ja oikoili jäseniään. Alice
vieritteli pallon sen käpälille, Mirri alkoi leikkiä ja siitäkös syntyi aika
melu. Äiti avasi oven, ja samassa Mirri juoksi ulos.
"Voi äiti, nyt Mirri pääsi ulos, ja minä leikkisin niin mielelläni sen
kanssa", valitti Alice.
"Tekeekö sinun nyt mielesi leikkiä?" kysyi äiti.
Alice ymmärsi mitä äiti tarkoitti, mutta hän vastasi vain: "Minusta
tämä on liian kova rangaistus siitä, että viskasin vettä Maryn päälle."
Äidin ääni oli murheellinen hänen sanoessaan:
"Minä huomaan, että päivätyösi on vielä alkamatta, ja päivä on
kohta lopussa. Minun täytyy jättää sinut yksin, rakas lapseni!" Äiti
meni pois ja sulki oven.
"Minkähän tähden minun täytyy ajatella, vaikka en tahdo? Jota
enemmän ajattelen, sitä ikävämmäksi aika käy." Näin miettien
laskeusi Alice vuoteelleen ja nukahti. Hänen herätessään oli jo
iltahämärä, ja hän näki ikkunasta Antin ajavan lehmiä laitumelta
kotiin. Alakuloisena hän istuutui tuolille lähellä ikkunaa.
Jumala puhui Aatamille ja Eevalle "kun päivä viileäksi tuli".
Viattomuuden tilassa tämä oli heille autuas hetki, mutta
syntiinlankeemuksen jälkeen he piiloutuivat, sillä he pelkäsivät.