Auditing and Assurance Services 16th Edition Arens Solutions Manual

Auditing and Assurance Services 16th Edition Arens Solutions Manual
Auditing and Assurance Services 16th Edition Arens Solutions Manual
Auditing and Assurance Services 16th Edition Arens Solutions Manual

1. Download the full version and explore a variety of test banks
or solution manuals at https://testbankbell.com
Auditing and Assurance Services 16th Edition Arens
Solutions Manual
_____ Tap the link below to start your download _____
http://testbankbell.com/product/auditing-and-assurance-
services-16th-edition-arens-solutions-manual/
Find test banks or solution manuals at testbankbell.com today!

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankbell.com
to discover even more!
Auditing and Assurance Services 16th Edition Arens Test
Bank
http://testbankbell.com/product/auditing-and-assurance-services-16th-
edition-arens-test-bank/
Auditing And Assurance Services Global 16th Edition Arens
Test Bank
http://testbankbell.com/product/auditing-and-assurance-services-
global-16th-edition-arens-test-bank/
Auditing And Assurance Services An Integrated Approach
15th Edition Arens Solutions Manual
http://testbankbell.com/product/auditing-and-assurance-services-an-
integrated-approach-15th-edition-arens-solutions-manual/
Biology Concepts and Connections Campbell 6th Edition Test
Bank
http://testbankbell.com/product/biology-concepts-and-connections-
campbell-6th-edition-test-bank/

3. Test Bank for Principles of Chemistry A Molecular
Approach, 1st Edition: Tro
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-principles-of-chemistry-
a-molecular-approach-1st-edition-tro/
Solution manual for Applying International Financial
Reporting Standards Picker Leo Loftus Wise Clark Alfredson
3rd Edition
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-applying-
international-financial-reporting-standards-picker-leo-loftus-wise-
clark-alfredson-3rd-edition/
Test Bank for Persuasion Social Influence and Compliance
Gaining 5th Edition Robert H Gass Download
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-persuasion-social-
influence-and-compliance-gaining-5th-edition-robert-h-gass-download/
2015 Gerontologic Nursing, 5e Test Bank
http://testbankbell.com/product/2015-gerontologic-nursing-5e-test-
bank/
Advanced Engineering Mathematics 8th Edition ONeil
Solutions Manual
http://testbankbell.com/product/advanced-engineering-mathematics-8th-
edition-oneil-solutions-manual/

4. Test Bank for Social Psychology 7th Canadian by Myers
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-social-psychology-7th-
canadian-by-myers/

5. 2-1
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.


Chapter 2
The CPA Profession
Auditing and Assurance Services 16th
Edition Arens Solutions Manual
full chapter at: https://testbankbell.com/product/auditing-and-
assurance-services-16th-edition-arens-solutions-manual/

 Concept Checks

P. 28

1. The four major services that CPAs provide are:

a. Audit and assurance services Assurance services are independent
professional services that improve the quality of information for decision
makers. Assurance services include attestation services, which are any
services in which the CPA firm issues a report that expresses a
conclusion about the reliability of an assertion that is the responsibility
of another party. The four categories of attestation services are audits
of historical financial statements, attestation on the effectiveness of
internal control over financial reporting, reviews of historical financial
statements, and other attestation services.
b. Accounting and bookkeeping services Accounting services involve
preparing the client’s financial statements from the client’s records.
Bookkeeping services include the preparation of the client’s journals and
ledgers as well as financial statements.
c. Tax services Tax services include preparation of corporate, individual,
and estate returns as well as tax-planning assistance.
d. Management consulting and risk advisory services These services
range from suggestions to improve the client’s accounting system to
advice on risk management or on computer installations.

2. The six organizational structures available to CPA firms are proprietorship,
general partnership, general corporation, professional corporation, limited
liability company, and limited liability partnership. CPA firms are typically not
organized as a general partnership because a general partnership offers less
protection from legal liability relative to other structures such as a limited liability
partnership.


P. 38

6. 2-2
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.

1. The Public Company Accounting Oversight Board provides oversight for
auditors of public companies, including establishing auditing and quality control
standards for public company audits, and performing inspections of the
quality controls at audit firms performing those audits.

7. 2-3
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.

Concept Checks (continued)

2. The AICPA is the organization that sets professional requirements for CPAs.
The AICPA also conducts research and publishes materials on many
different subjects related to accounting, auditing, management consulting and
advisory services, and taxes. The organization also prepares and grades the
CPA examinations, provides continuing education to its members, and
develops specialty designations to help market and assure the quality of
services in specialized practice areas.

3. International Standards on Auditing (ISAs) are issued by the International
Auditing and Assurance Standards Board (IAASB) of the International
Federation of Accountants (IFAC) and are designed to improve the uniformity
of auditing practices and related services throughout the world. AICPA
Statements on Auditing Standards (SASs) are established by the Auditing
Standards Board of the AICPA, and are applicable to private entities within the
United States. As a result of efforts by the Auditing Standards Board of the
AICPA to converge U.S. standards with international standards, AICPA
auditing standards and International Standards on Auditing are similar in most
respects. PCAOB Auditing Standards apply only to U.S. publicly traded
companies and other SEC registrants, including broker- dealers. However,
given that the PCAOB initially adopted existing standards established by the
Auditing Standards Board as interim auditing standards, standards for audits of
U.S. public and private companies are mostly similar.

 Review Questions

2-1 The major characteristics of CPA firms that permit them to fulfill their social
function competently and independently are:

1. Organizational form A CPA firm exists as a separate entity to avoid
an employer-employee relationship with its clients. The CPA firm
employs a professional staff of sufficient size to prevent one client
from constituting a significant portion of total income and thereby
endangering the firm’s independence.
2. Conduct A CPA firm employs a professional staff of sufficient size to
provide a broad range of expertise, continuing education, and
promotion of a professional independent attitude and competence.
3. Peer review This practice evaluates the performance of CPA firms
in an attempt to keep competence high.

2-2 The Public Company Accounting Oversight Board (PCAOB) was
established by the Sarbanes-Oxley Act of 2002 in the wake of multiple accounting
scandals and alleged audit failures, including those of Enron and WorldCom. The
PCAOB provides oversight for auditors of public companies, including establishing
auditing and quality control standards for public company audits, and performing
inspections of the quality controls at audit firms performing those audits.

8. 2-4
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.

2-3 The purpose of the Securities and Exchange Commission is to assist in
providing investors with reliable information upon which to make investment
decisions. Since most reasonably large CPA firms have clients that must file
reports with the SEC each year (all companies filing registration statements
under the securities acts of 1933 and 1934 must file audited financial statements
and other reports with the SEC at least once each year), the profession is highly
involved with the SEC requirements.
The SEC has considerable influence in setting generally accepted
accounting principles and disclosure requirements for financial statements
because of its authority for specifying reporting requirements considered
necessary for fair disclosure to investors. In addition, the SEC has power to
establish rules for any CPA associated with audited financial statements submitted
to the Commission.

2-4 Statements on Standards for Attestation Engagements provide a framework
for attest engagements, including detailed standards for specific types of
attestation engagements.

2-5 The PCAOB has responsibility for establishing auditing standards for U.S.
public companies, while the Auditing Standards Board (ASB) of the AICPA
establishes auditing standards for U.S. private companies. Prior to the creation of
the PCAOB, the ASB had responsibility for establishing auditing standards for both
public and private companies. Because existing auditing standards were adopted
by the PCAOB as interim auditing standards for public company audits, there is
considerable overlap in the two sets of auditing standards.

2-6 International Standards on Auditing (ISAs) are issued by the International
Auditing and Assurance Standards Board (IAASB) of the International Federation
of Accountants (IFAC) and are designed to improve the uniformity of auditing
practices and related services throughout the world. The IAASB issues
pronouncements on a variety of audit and attest functions and promotes their
acceptance worldwide. As a result of efforts by the Auditing Standards Board to
converge U.S. GAAS with international standards, AICPA auditing standards and
International Standards on Auditing are similar in most respects.

2-7 Auditing standards represent the combination of the four principles and all
the Statements on Auditing Standards (SASs) that are codified in the AU-­‐C sections.
The principles outlined in Figure 2-‐‐2 provide a framework for the auditing
standards. Examples of auditing standards include any of the SASs (e.g., SAS No. 125),
covering topics such as audit planning or assessing the risk of material misstatement.
Generally accepted accounting principles are specific rules for accounting
for transactions occurring in a business enterprise. Examples may be any of the
opinions of the FASB, such as accounting for leases, pensions, or fair value assets.

9. 2-5
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.

2-8 Auditors develop their competency and capabilities for performing an audit
through formal education in auditing and accounting, adequate practical
experience, and continuing professional education. Auditors can demonstrate their
proficiency by becoming licensed to practice as CPAs, which requires successful
completion of the Uniform CPA Examination. The specific requirements for licensure
vary from state to state.
2-9 For the most part, auditing standards, including SASs, are general rather
than specific. Many practitioners along with critics of the profession believe the
standards should provide more clearly defined guidelines as an aid in determining
the extent of evidence to be accumulated. This would eliminate some of the difficult
audit decisions and provide a source of defense if the CPA is charged with
conducting an inadequate audit. On the other hand, highly specific requirements
could turn auditing into mechanical evidence gathering, void of professional
judgment. From the point of view of both the profession and the users of auditing
services, there is probably a greater harm from defining authoritative guidelines
too specifically than too broadly.
2-10 Quality controls are the procedures used by a CPA firm that help it meet its
professional responsibilities to clients. Quality controls are therefore established
for the entire CPA firm as opposed to individual engagements.
2-11 The element of quality control is personnel management. The purpose of
the requirement is to help assure CPA firms that all new personnel are qualified
to perform their work competently. A CPA firm must have competent employees
conducting the audits if quality audits are to occur.
2-12 A peer review is a review, by CPAs, of a CPA firm’s compliance with its
quality control system. A mandatory peer review means that such a review is
required periodically. AICPA member firms are required to have a peer review
every three years. Registered firms with the PCAOB are subject to quality
inspections. These are different than peer reviews because they are performed
by independent inspection teams rather than another CPA firm.
Peer reviews can be beneficial to the profession and to individual firms. By
helping firms meet quality control standards, the profession gains if reviews result
in practitioners doing higher quality audits. A firm having a peer review can also
gain if it improves the firm’s practices and thereby enhances its reputation and
effectiveness, and reduces the likelihood of lawsuits. Of course, peer reviews are
costly. There is always a trade-off between cost and benefits.

 Multiple Choice Questions From CPA Examinations

2-13 a. (2) b. (3) c. (3)
2-14 a. (1) b. (2) c. (1)

 Multiple Choice Questions From Becker CPA Exam Review

2-15 a. (1) b. (4) c. (3)

10. 2-6
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.

 Discussion Questions And Problems

2-16 a. The main objective of an audit of financial statements is to obtain
reasonable assurance about whether the financial statements as a
whole are free from material misstatement, whether due to fraud or
error, thereby enabling the auditor to express an opinion in a written
report on whether the financial statements are presented fairly, in
all material respects, in accordance with an applicable financial
reporting framework.
b. No. In an audit of the financial statements, the auditor performs audit
procedures to obtain reasonable assurance about whether the
financial statements contain material misstatements. While a high
level of assurance, reasonable assurance is less than a guarantee―
which implies absolute (100%) assurance. In an audit, the auditor
issues an opinion on whether the financial statements are presented
fairly, but the auditor is not guaranteeing that the financial statements
are accurate with certainty.
c. No. Fraud is a broad legal concept that describes any intentional
deceit meant to deprive another person or party of their property or
rights. The auditor does not take responsibility for detecting all types
of fraud, given many types of fraud do not impact the financial
statements. Instead, the auditor performs auditing procedures to
obtain reasonable assurance that the financial statements do not
contain material misstatements, whether due to fraud or error. Thus,
the auditor is concerned with detecting fraud that leads to a material
misstatement. The auditor is not responsible for detecting fraud that
does not lead to a material misstatement.
d. Each entity faces a number of risks unique to the nature of its
business and industry. The types of operations, the extent of
regulation, how the organization obtains capital to fund its business
model, and the nature of accounts in the financial statements, among
other factors, each trigger different types of risks that could lead to
material misstatements. In addition, there are unique accounting
standards for certain industries that impact how transactions,
accounts, and disclosures are reported in financial statements. Thus,
a thorough understanding of the client’s business
e. is critical to assessing the risk of material misstatements in the
financial statements when planning the audit.The auditor is
responsible for obtaining sufficient appropriate audit evidence about
whether the financial statements are free of material misstatements.
In addition to understanding whether the amounts reported in the
financial statements are mathematically accurate, the auditor
obtains other types of information to determine that the amounts
reported represent valid transactions and accounts and that all valid
transactions and accounts are included in those statements.
Evidence is also gathered to determine that the entity has the rights
to assets and has the obligation to repay liabilities

11. 2-7
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.

2-16 (continued)

reflected in those financial statements and whether the correct
disclosures are included in the financial statements as required by
accounting standards.

2-17 a. Engagement performance
b. Leadership responsibilities
c. Monitoring
d. Engagement performance
e. Engagement performance
f. Relevant ethical requirement
g. Human resources
h. Human resources
i. Acceptance and continuation of clients and engagements
j. Engagement performance

2-18 a. The AICPA Auditing Standards Board (ASB) is responsible for issuing
standards in the U.S. to be used by auditors when auditing the
financial statements of all entities other than U.S. publicly traded
companies. The Public Company Accounting Oversight Board
(PCAOB) is responsible for issuing standards to be used by auditors
when auditing a U.S. public company or other entities registered with
the SEC (e.g., broker-dealers).
b. The International Auditing and Assurance Standards Board (IAASB)
of the International Federation of Accountants (IFAC) is responsible
for issuing International Standards on Auditing (ISAs). The ISAs do
not override a specific country’s regulations governing the audit of
financial statements.
c. The ASB has revised most of its standards to converge them with
the international standards. As a result, U.S. standards are mostly
consistent with international standards, except for certain requirements
that reflect unique characteristics of the U.S. environment.
d. When developing a new SAS, the ASB uses the ISAs as the base
standard and then modifies that base standard only when
appropriate for the U.S. environment.
e. The PCAOB develops and issues its standards. While the PCAOB
considers existing international standards, it does not start with the
ISA standard as the base.
f. When conducting an audit of a client that is listed on both a foreign
stock exchange and a U.S. stock exchange, the auditor would have
to satisfy both the relevant international auditing standards as well
as the PCAOB auditing standards. This does not mean the auditor
conducts two separate audits, but rather their procedures must
satisfy both sets of standards, which will be similar in many ways
but may also require the auditor to perform additional procedures
required by one, but not the other, set of standards.

12. 2-8
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.

2-19 a. AICPA auditing standards.
b. International auditing standards.
c. PCAOB auditing standards.
d. PCAOB auditing standards (reporting in the U.K. will be under
international auditing standards).
e. AICPA auditing standards.
f. AICPA auditing standards.
g. PCAOB auditing standards.
h. International auditing standards.

2-20

BRIEF DESCRIPTION
OF PRINCIPLE
HOLMES’ ACTIONS RESULTING IN
FAILURE TO COMPLY WITH PRINCIPLE
RESPONSIBILITIES
PRINCIPLES

The auditor must possess the
competency and capabilities
to perform the audit.
It was inappropriate for Holmes to hire the two
students to conduct the audit. The audit must
be conducted by persons with proper
education and experience in the field of
auditing. Although a junior assistant has not
completed his formal education, he may help in
the conduct of the audit as long as there is
proper supervision and review.
The auditor must comply
with ethical requirements, which
include maintaining
independence in mental attitude
in all matters relating to the
audit.
To satisfy this principle, Holmes must be without
bias with respect to the client under audit.
Holmes has an obligation for fairness to the
owners, management, and creditors who may
rely on the report. Because of the financial
interest in whether the bank loan is granted to
Ray, Holmes is independent in neither fact nor
appearance with respect to the assignment
undertaken.
The auditor must maintain
professional skepticism and
exercise professional judgment
in the performance of the audit
and the preparation of the
report.
This principle requires Holmes to perform the
audit with due care, which imposes on Holmes
and everyone in Holmes’ organization a
responsibility to observe the principles of
performance and reporting. Maintaining
professional skepticism and exercising
professional judgment require critical review at
every level of supervision of the work done and
the judgments exercised by those assisting in
the audit. Holmes did not review the work or
the judgments of the assistants and clearly
failed to adhere to this standard.

13. 2-9
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.

2-20 (continued)

BRIEF DESCRIPTION
OF PRINCIPLE
HOLMES’ ACTIONS RESULTING IN
FAILURE TO COMPLY WITH PRINCIPLE
PERFORMANCE
PRINCIPLES

The auditor must adequately plan
the work and must properly
supervise any assistants.
This principle recognizes that early appointment
of the auditor has advantages for the auditor
and the client. Holmes accepted the
engagement without considering the
availability of competent staff. In addition,
Holmes failed to supervise the assistants. The
work performed was not adequately planned.
The auditor must identify and
assess the risks of material
misstatement based on a
sufficient understanding of the
entity and its environment,
including its internal control, to
design the nature, timing, and
extent of further audit
procedures.
Holmes did not obtain an understanding of the
entity or its internal control, nor did the
assistants obtain such an understanding.
There appears to have been no audit at all.
The work performed was more an accounting
service than it was an auditing service.
The auditor must obtain sufficient
appropriate audit evidence by
performing audit procedures to
afford a reasonable basis for an
opinion regarding the financial
statements under audit.
Holmes acquired no evidence that would
support the financial statements. Holmes
merely checked the mathematical accuracy of
the records and summarized the accounts.
Standard audit procedures and techniques
were not performed.

14. 2-10
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.

2-20 (continued)

BRIEF DESCRIPTION
OF PRINCIPLE
HOLMES’ ACTIONS RESULTING IN
FAILURE TO COMPLY WITH PRINCIPLE
REPORTING
PRINCIPLES

The auditor must express an
opinion in a written report about
whether the financial statements
are presented in accordance
with the applicable financial
reporting framework.
The auditor must either express
an opinion regarding the
financial statements, taken as a
whole, or state that an opinion
cannot be expressed in the
auditor’s report. When the
auditor cannot express an
overall opinion, the auditor
should state the reasons
therefor in the auditor’s report.
In all cases where an auditor’s
name is associated with
financial statements, the auditor
should clearly indicate the
character of the auditor’s work,
if any, and the degree of
responsibility the auditor is
taking, in the auditor’s report.
Holmes’ report made no reference to generally
accepted accounting principles. Because
Holmes did not conduct a proper audit, the
report should state that no opinion can be
expressed as to the fair presentation of the
financial statements in accordance with
generally accepted accounting principles.
Although Holmes’ report contains an expression
of opinion, such opinion is not based on the
results of a proper audit. Holmes should
disclaim an opinion because he failed to
conduct an audit in accordance with auditing
standards.
The auditor must assess whether
the financial statements are
presented in accordance with
the financial reporting
framework.
Holmes’ improper audit would not enable him to
determine whether generally accepted
accounting principles were consistently
applied. Holmes’ report should make no
reference to the consistent application of
accounting principles.
Management is primarily responsible for
adequate disclosures in the financial
statements, but when the statements do
not contain adequate disclosures the auditor
should make such disclosures in
the auditor’s report. In this case both the
statements and the auditor’s report lack
adequate disclosures.

15. 2-11
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.

2-21 a. The objective of the IAASB is to serve the public interest by setting high-
quality auditing and assurance standards and by facilitating the
convergence of international and national standards, thereby
enhancing the quality and uniformity of practice throughout the world
and strengthening public confidence in the global auditing and
assurance profession. International Standards on Auditing (ISA) are
used by auditors in countries that have adopted ISAs as their auditing
standards

b. The IAASB follows a due process in setting standards.

 The standards-setting Public Interest Activity Committees (PIAC)
identify new projects based on review of international developments
and consultation with the Public Interest Oversight Board. PIAC
meetings are open to the public and written materials are prepared
in English.
 The PIAC is responsible for consulting with the PIAC Consultative
Advisory Group (CAG) on the identification and prioritization of
projects to be undertaken by the PIAC.
 The project may be assigned to a task force, which considers
whether to hold a public forum or roundtable.
 When the Project Task Force is satisfied that it has a proposed
draft pronouncement that is ready for exposure, it presents the
draft to the PIAC for approval. The PIAC votes on the approval
of the exposure draft.
 Draft pronouncements are exposed for a minimum of 90 days.
 The task force considers all comments and whether re-exposure
is needed.
 When the Project Task Force is satisfied that it has a proposed
final pronouncement ready for approval, it presents the revised
content of the exposed standard to the PIAC for approval.
 The PIAC votes on the approval or withdrawal of the
pronouncement.

c. The IAASB is committed to transparency. Where practicable, meetings
are broadcast over the Internet or recorded. Meeting agendas and
minutes are published on the International Federation of Accountants
(IFAC) Web site. All exposure drafts are subject to public exposure
for a minimum of 90 days. Meetings of the PIAC are open to the
public.

16. 2-1
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.

Chapter 2
The CPA Profession

In Chapter 1, students learned about the demand for assurance services and the
different types of audits. Chapter 2 describes the CPA profession, and the standards
that govern audit performance.

Chapter Opening Vignette — “Good Auditing Includes Good Client Service”

This vignette demonstrates that auditors are expected to provide value-added
services to clients. The vignette also challenges preconceived notions about the role
of auditors, and illustrates that students will be in a position to assist clients immediately
upon entering the profession. We use this as an opportunity to discuss the performance
expected of new auditors, and that students need to be familiar with real-world
activities by reading such sources as the Journal of Accountancy and The Wall Street
Journal.

Certified Public Accounting Firms and their Activities (page 25, page 26)

Many students will be familiar with the “Big 4” and the activities of these firms,
but many will not. Most students will have little knowledge of other CPA firms. In a brief
class discussion, we highlight for students:
◼ The three categories of CPA firms
◼ The names of the Big 4, plus several major firms in the other categories
that recruit at our universities
◼ Changes occurring in each category of firms
We then ask students for their perceptions about why there have been changes
among the Big 4 and National/Regional firms. We use this as an opportunity to discuss
the forces affecting the profession. We are careful not to offer opinions about the
desirability of these changes, or preferences for one firm or category of firm versus
another.
We briefly mention the major activities of the firms (audit and assurance services,
taxes, and management consulting and risk advisory services). We also note that
management consulting and other advisory services are once again growing in
importance at the Big 4, although they are restricted from providing many services
to public company audit clients. Table 2-1 (page 25) is helpful in describing the relative
size of firms in each category, and the relative importance of each activity. We
encourage students to learn more about the major CPA firms by visiting their web sites.
(See Table 2-1; shown on Slide 2-4)

17. 2-2
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.

Structure of CPA Firms (page 27)
We briefly describe the six organizational structures of CPA firms. We emphasize
the use of limited liability corporations and partnerships. We ask students to evaluate
the desirability of these organizational forms as a potential new entrant into the
profession, from the perspective of a partner, and the perspective of an investor.
We use Table 2-2 (page 28) to describe the typical positions in a CPA firm, the
responsibilities of the position, and how long a person stays in each category. We
emphasize that technology has increased the responsibility given new staff, and that
advancement is fairly rapid.
(See Table 2-2; shown on Slide 2-9)

Sarbanes–Oxley Act and PCAOB (page 29)
We discuss the origins of the Sarbanes–Oxley Act and the significant changes
it has brought to financial reporting and the accounting profession. We then discuss
the role of the PCAOB in establishing auditing and quality control standards for
registered firms with public company audit clients. We clarify that the PCAOB oversight
is limited to public company audits and audits of brokers and dealers registered with
the SEC. We also discuss the importance of the PCAOB inspections process.

Securities and Exchange Commission (SEC) (page 30)
The four most important things to explain to students about the SEC are:
1. Role of the SEC in general and as it relates to auditors.
2. What companies are required to report to the SEC.
3. Differences between the AICPA and SEC and relation between the PCAOB
and SEC.
4. How the SEC influences auditing.

AICPA (page 31)
We talk briefly of the role of the AICPA, with emphasis on its responsibility for
the CPA exam and establishing standards and rules. We briefly explain the role of
Statements on Auditing Standards in this section, but discuss in more detail in the
following section. We encourage students to consider joining the AICPA as a student
affiliate member, which is explained more fully on the AICPA website.

18. 2-3
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.

International and U.S. Auditing Standards (page 32)
We discuss the role of auditing standards and introduce the International Auditing
and Assurance Standards Board. We note that globalization has increased the need
for uniform international accounting and auditing standards. We discuss how the
AICPA Auditing Standards Board (ASB) has revised most of its standards to converge
with the international standards and how the PCAOB considers existing international
standards as it develops PCAOB standards. The vignette at the top of page 33
provides an overview of the approach the ASB is using to converge their standards
with international standards.
We use Figure 2-1 (page 33) to indicate when international, AICPA (U.S. GAAS),
and PCAOB standards apply. Homework problems 2-18 and 2-19 are also useful
to cover this concept. We emphasize the similarity of the standards.
(See Figure 2-1; shown on Slide 2-26)

Organization of U.S. Auditing Standards (page 34)

First, we describe the Clarity Project and introduce the Principles that provide
the framework for generally accepted auditing standards. We review each of these
Principles as described on pages 34 through 37 and briefly mention how each of the
Principles in the AICPA auditing standards relate to the ten GAAS standards originally
included in the PCAOB interim standards. We also note the PCAOB has now
reorganized their standards and the 10 GAAS standards no longer apply. Figure
2-2 (page 35) provides a summary of the AICPA Principles. Similarly, a summary
is provided on OH-2-1.
(See Figure 2-2; shown on Slide 2-30)
(See OH-2-1)
In this section, we also distinguish the principles from the standards and discuss
the classification of AICPA and PCAOB standards. We note that the ASB Clarity
Project has resulted in a new AU-C numbering system for the Codification of
Statements on Auditing Standards that aligns the organizational structure of AICPA
auditing standards with the structure used for international standards.
Review Questions 2-7 and 2-8 can be helpful for class discussion. Students
are told they are required to know the core elements of the Principles, but that they do
not need to memorize them word for word. Problem 2-20 is a good one to help students
understand the application of the Principles that provide the framework for GAAS to
practice.

19. 2-4
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.

Quality Control (page 38)
With the increased emphasis on quality control in the profession, we discuss
both quality control and peer review briefly. We emphasize the purposes, benefits, and
costs of both. Problem 2-17 is useful for defining the elements of quality control.
Students often have difficulty understanding the relation between quality control
and peer review. A useful analogy is to describe peer review as an audit of the
firm’s quality control system. Figure 2-3 (page 40) is helpful in describing the relation
between audit standards, quality control, peer review, and the AICPA practice and
quality centers. We clarify that PCAOB inspections relate to public company audits,
and peer review relates to other areas of a firm’s assurance practice.
(See Figure 2-3; shown on Slide 2-40)

Summary

After covering Chapters 1 and 2, students have an understanding of the value of
audit and assurance services, and some of the factors that affect auditor performance.
Figure 2-4 (page 41) provides a useful summary of these factors, and can be used to
introduce the concepts of professional ethics and legal liability covered in Chapters 4
and 5.
(See Figure 2-4; shown on Slide 2-41)

20. Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

21. "Oikke Jumalan ihme, ett' mie näke teidät viel' elävänä! Monest
mie jo tiedustin teit' Schröterin konttorisi', mut en koskaan saanut
tietää minne te olitte mennyt. Aina mie teki mielellän kauppoj' teidän
kanssa, ja monta kaunist' kauppaa me ollaankin tehty yhdess'."
"Ja joskus käyneet sotaakin keskenämme, Tinkeles", huomautti
Anton väliin.
"Ei nyt puhuta siit', se oli huono kauppa", sanoi Tinkeles vältellen;
"ja huonost' on nyt kaiken kaupan kanssa, ruoho kasvaa pitkin
maanteitä. Paha aika on ollut koko maass'. Paraskin mies ei tiedä
maata panness', vieläkö jalat kestää huomenna ylösnousta."
"Olettepa te sentään jaksanut pysyä jaloillanne, Tinkeles, enkä
luule että ajat ovat teille olleet kovinkaan huonot. Istukaahan,
minulla on vähän puhumista teille."
"Miksi istumas'?" kysäsi juutalainen epäluuloisesti, kun näki
Antonin menevän ovelle ja panevan sen säppiin. "Ei liikeasioiss' oo
aikaa istua. Anteeks', miks' te telkemäs ovi? Ei tarvis mitä telki kun
kauppoj' tekemäs, ei meit' kukaan tääll' häiri."
"Tahdon puhua kanssanne kahdenkesken ja luottamuksessa",
vastasi Anton ja astui juutalaisen eteen; "eikä se ole suinkaan teidän
vahingoksenne."
"No, puhukaa sitt'", sanoi Tinkeles, "mut avamas ensin ovi."
"Kuulkaa nyt tarkoin mitä sanon", Anton aloitti. "Muistanette vielä
viime keskustelumme, silloin kuin matkalla tapasimme toisemme."
"En mie muista yhtä mittä", tokasi reppuri päätään pudistellen ja
katseli karsaasti ovelle päin.

22. "Te annoitte minulle silloin hyvän neuvon, ja kun tahdoin kuulla
teiltä enemmän asiasta, olitte jo kadonnut koko kaupungista."
"Ne on kaikki vanhoj' juttuj'", vastasi Tinkeles yhä karsaammin.
"En mie enää muista yhtä mittä, mull' on tääll' markkinoill'
muutenkin niin paljon tekemist'. Mie luulin teidän meinaavan jotain
kaupantekoa."
"Kaupanteosta nyt onkin kysymys, ja siitä voi teille tulla hyväkin
kauppa", sanoi Anton merkitsevästi. Hän kävi kirjoituspöytänsä luo ja
otti sen laatikosta rahakäärön, jonka laski pöydälle Tinkeleksen
eteen. "Nämä sata taaleria kuuluvat sille miehelle, joka voi antaa
minulle tarvitsemani tiedon."
Tinkeles vilkaisi syrjäkarin kääreeseen ja vastasi: "Sata
taalerinrahaa on kaunis summa, mut mie en voi antaa mittä tietoj',
mie en tiedä yhtä mittä, en mie jaksa muistaa, en ajatella mittä. —
Joka kerta kuin teidät tapaan, te rupia puhumaan pelkist' kiusallisist'
asjoist'", äyskähti hän ärtyneesti; "ei ole miull' mikkä onni sattua
yhteen teidän kanss', aina mie perin siit' pelkät harmit ja murehet."
Anton palasi vaieten pöydän luo ja otti toisen rahakäärön, jonka
laski edellisen viereen. "Kaksisataa taaleria", hän sanoi ja piirsi
liidulla pöydänlevyyn neliön molempain rahakääröjen ympärille.
"Noin paljon te saatte, jos voitte antaa minulle haluamani tiedon."
Galizialaisen silmät paloivat haikeasti neliön puoleen. Anton seisoi
vieressä ja osotti vaieten sormellaan ruutua. Reppuri kävi kovaa
sisällistä kamppailua, katsahti varkain Antonia silmiin ja veti
naamansa viattomaan irveeseen; sitten hän koetti teeskennellä
välinpitämättömyyttä ja silmäili näköjään huolettomasti ympäri
huonetta; mutta alati palasi hänen katseensa Antonin ojennettuun

23. etusormeen ja valkoiseen ruutuun. Kumpikaan ei virkkanut
sanaakaan, ja sittekin kävi molempain miesten kesken sangen
kaunopuheinen ja kiihkeä ajatustenvaihto. Yhä kirkkaammin
välkkyivät galizialaisen silmät, yhä hermostuneemmaksi kävi hänen
viittilöimisensä; hän nyki olkapäitään, kohotteli kulmakarvojaan ja
koetti kaikin voimin päästä eroon rahojen lumouksesta, joka kahlehti
hänet pöydän viereen. Vihdoin hän yritti naamaista rahat pöydältä.
"Ensin puhutaan", sanoi Anton ja peitti rahat kädellään.
"Miks' te olette niin kova minua kohtaan!" valitti Tinkeles.
"Kuulkaa nyt, Tinkeles", sanoi Anton. "Minä en vaadi teiltä mitään
väärää asiaa, en mitään sellaista, jota rehellinen mies voisi kieltäytyä
antamasta toiselle. Tosin ehkä voisin haastattaa teidät oikeuteen
kuulusteltavaksi ja saada varmat todisteet ilman mitään kuluja;
mutta vanhastaan tunnen teidän vastenmielisyytenne kaikkea
oikeudenkäyntiä kohtaan, ja senvuoksi tarjoan teille rahaa. Jos te
ymmärtäisitte toisenlaista, puhetta, niin ehkä itsestännekin
kertoisitte minulle mitä tiedätte, kun sanon teille että muuan perhe
on sortunut onnettomuuteen sentakia, että te ette aikaisemmin
kertonut minulle kaikkea. Mutta sellaista puhetta ei teille hyödyttäisi
pitää."
"Ei, ei se hyödytä mittä", myönsi Tinkeles rehellisesti. "Anta mie
katton ensin rahoj', jotka te miull' lupaatte. Onkos siin' ihan varmast'
kakssata taalerii?" hän jatkoi tuijotellen rahakääröihin. "Hyv' on, mie
näke ett' siin' on oikke. Kysykää nyt, mitä te tahto tietää?"
"Te kerroitte minulle aikanaan", aloitti Anton, "että Itzigin,
Ehrenthalin entisen kirjanpitäjän, nimenomaisena aikomuksena oli
saattaa vapaaherra von Rothsattel perikatoon."

24. "Eikös niin käynyt kuin mie sanoin?" kysyi Tinkeles. "Minulla on
syytä otaksua, että te ennustitte oikein. Te mainitsitte silloin
kahdestakin miehestä, jotka olivat tuon juonen takana; kuka se
toinen on?"
Reppuri epäröi ja joutui tuskaan; Anton kävi jälleen käsiksi
rahakääröihin.
"Antakaa olla, älkää koskeko", hätäili Tinkeles ja nosti syrjään
Antonin käden. "Sen toisen nimi on Hippus, kuten mie oon kuullut.
Se on vanha mies ja asunut kauan Löbel Pinkuksen luona."
"Onko hänkin liikemies?" kysyi Anton.
"Ei hän meidän kansaa oo, eikä mikä liikemies; hän on kristitty ja
ollut ennen asianajaja."
"Oletteko te ollut missään liikeasioissa Itzigin kanssa?" kyseli
Anton edelleen.
"Vanhurskas Jumala varjelkoon mua joutumast' tekemisiin sen
miehen kanss'!" huusi Tinkeles. "Jo ensi päivänä kuin hän tuli
kaupunkiin, hän yritti murtautua miun kaappiin, joss' oli kaikki miun
tavarat. Miull' oli tuska ja vaiva estää sitä miestä ottamast' miun
vaatteit'. Hän kiskoo vaatteet elävän ihmisen päältä. En mie tahto
olla missä tekemisiss' semmottisen miehen kanss'!"
"Sen parempi itsellenne", sanoi Anton. "Ja nyt kuunnelkaa minua
tarkasti. Vapaaherralta on varastettu lipas, jossa säilytettiin tärkeitä
asiapapereita. Varkaus tapahtui Ehrenthalin konttorissa. Oletteko te
ehkä sattumoisin kuullut puhuttavan tuosta varkaudesta, tai onko
teillä ehkä epäluuloja, ken varas saattaisi olla?"

25. Galizialainen vilkuili rauhattomasti ympäri huonetta ja sitten
Antoniin ja rahakääröihin; viimein hän sanoi päättäväisesti ja
ummistaen silmänsä: "En mie tiedä mittä."
"Ja juuri tätä asiaa minä tahdon teiltä tietää; ja nämä rahat ovat
sitä miestä varten, joka voi antaa minulle tietoa siitä."
"No, jos miun pittä puhua", sanoi reppuri, "niin puhumas pittä. Mie
kuulin kerta kun se ihminen, jonka nimi on Hippus, kovasti
juovuksiss' huusi ja mekasti, ja silloin se sanoi: 'nyt meill' on se
punahäntä kiikiss', hän on hukass', paperitten takia hän on hukass'".
"Ja muuta ette tiedä?" kysyi Anton tuskallisen jännityksen
valtaamana
"Ei sitt' niin yhtä mittä muuta", vakuutti galizialainen innokkaasti.
"Siit' on jo pitkä aika sitt', ja mie voin silloin vain perin vähän
ymmärtää, mitä ne haasteli keskenäns'."
"Te ette ole kyennyt ansaitsemaan rahoja, jotka ovat tässä
pöydällä", Anton virkkoi hetken vaiti oltuaan; "mitä te tiesitte minulle
kertoa, oli tuiki vähän. Mutta jotta näette, kuinka tärkeätä minun on
saada teidän kauttanne tietoja, annan nyt teille nämä sata taaleria;
toiset sata saatte kohta kuin voitte johdattaa minut varastetun
lippaan jäljille tahi hankkia takaisin siinä olleet paperit. Ehkä se ei ole
teille aivan mahdotonta."
"Ei se ole mahdollist'", sanoi galizialainen jyrkästi, punniten
saamaansa rahakääröä kädessään ja vilkuillen toiseen pöydälle
jääneeseen. "Mihin Itzig ryhtyy, sen hän tekee niin, ettei kukaan
pääse hänen jäljillens'; ja miehän oon tääll' vain muukalainen enkä
tee koskaan asjoit' veijaritten kanss'."

26. "Koettakaa kuitenkin päästä edes joillekin jäljille", pyysi Anton.
"Kohta kuin saatte jotain vainuunne, niin tulkaa kertomaan minulle;
minä säilytän nämä rahat teitä varten. Eikä minun tarvinne kehoittaa
teitä olemaan hyvin varovainen ja kaikin mokomin välttämään, ettei
Itzig eikä hänen apurinsa saa aihetta epäluuloihin. Älkää edes
kertoko kellekään että tunnette minut."
"En mie ole mikä pikku laps'", vastasi Tinkeles päätään
nyykäyttäen; "mut mie pelkään vain, etten mie voi enää auttaa teitä
täss' asjass'."
Galizialainen lähti tiehensä, työnnettyään rahakäärön kauhtanansa
takataskuun.
Anton oli kuitenkin saanut kuulla sen miehen nimen, joka kenties
oli syyllinen itse varkauteen. Hänelle kävi mahdolliseksi jatkaa
tutkisteluja tähän nimeen nojautuen. Mutta yhä vaikeammaksi kävi
samalla saada puuttuvat asiakirjat takaisin ilman viranomaisten
apua. Tässä pulassa hän teki päätöksen, joka ennemminkin pisti
kauppiaan päähän kuin virkamiehen. Se oli rohkea askel, mutta
suotuisessa tapauksessa sen kautta kukaties voi mahdollisimman
pian ja huomiota herättämättä palauttaa paperit paroonin käsiin.
Hän tahtoi päästä tekemisiin Itzigin itsensä kanssa, ja käyttäen
hyväkseen sitä vähää tietoa, jonka hän juuri oli saanut galizialaiselta
reppurilta, koettaa pakottaa tuon kavalan ja tunnottoman miehen
antamaan perään. Tosin hän hyvin tiesi, kuinka epävarma se askel
oli, ja että häntä perillä odotti kova ottelu Itzigin kanssa. Jos hän
olisi arvannut, mitä kaikkea tuolla yritteliäällä liikemiehellä juuri
nykyisin oli mielessä, niin olisi hän arvellut vielä kauemmin,
ennenkuin lähti ottamaan sen askeleen.

27. * * * * *
Itzigin luihunaamainen konttorinulikka avasi oven. Anton seisoi
vastatusten muinaisen koulutoverinsa kanssa. Itzigillä oli jo tiedossa
että Anton oli palannut kaupunkiin Rosminin läheiseltä tilalta, ja hän
oli varustautunut tähän vieraskäyntiin.
Kotvan aikaa molemmat miehet katselivat toisiaan, kumpikin
koettaen lukea vastustajansa kasvonilmeistä ja ryhdistä toisen
ajatukset ja varustautua alkavaan kamppailuun. Molemmille oli
monivuotinen varovainen seurustelu ihmisten kanssa ja liikeasiain
varteenottaminen antanut hiukan samanlaista ryhtiä. Molemmat
olivat tottuneet säilyttämään näennäisen kylmäverisen
levollisuutensa kiusallisissakin tilanteissa ja salaamaan päämäärän,
johon pyrkivät; molemmat olivat tottuneet punnitsemaan nopeasti,
puhumaan varoen ja päättämään ripeästi; molemmilla oli yksin
puheessaan ja eleissäänkin sitä sävyä, jonka kauppiasmainen
seurustelu kauppiaitten kanssa lyö jokaiseen liikemieheen; ja
molemmat olivat tänään ankaran sisällisen jännityksen vallassa, joka
nosti veret Antonin poskille ja antoi hiukan väriä Veitelinkin kelmeille
poskipäille.
Mutta Antonin kirkkaan katseen kohtasi vastustajan silmä
levottomana ja luimistellen, hänen karskia vakavuuttaan vastasi
toisen ryhdissä merkillinen sekoitus uhkamielisyyttä ja
nöyristeleväisyyttä; molemmat tajusivat jo ensi silmäyksellä, että
edessä oli vaarallinen vastustaja, jota oli vaikea voittaa, ja siksi
kumpikin kokosi kaiken voimansa.
Taistelu alkoi. Itzig aloitti sen hänelle ominaisella tavalla. "Onpa
oikein hupaista nähdä teidät kerran luonani, herra Wohlfart", hän
sanoi väkinäisen ystävällisesti; "siitä onkin jo sangen kauan sitten

28. kuin minulla viimeksi oli ilo tavata teidät. Minä olen kumminkin aina
suurella mielenkiinnolla seurannut teidän vaiheitanne. Yhdessähän
me kävimme kouluakin, samana päivänä saavuimme tänne, ja
molemmat olemme päässeet eteenpäin maailmassa. Olin jo kuullut
että te olitte lähtenyt Amerikkaan. Ihmiset lörpöttelevät niin paljon
perätöntä. Toivon että nyt jäätte pysyväisesti tänne pääkaupunkiin.
Ehkä te jälleen liitytte herra Schröterin liikkeeseen; hänen sanotaan
kovasti pahoitelleen teidän poislähtöänne." — Sanat juoksivat
virtanaan hänen huuliltaan, mutta hänen katseensa koetti joka
taholta puhkaista Antonin jäykkää ulkokuorta päästäkseen
näkemään, missä asioissa hänen vieraansa oli tullut.
Hän oli kuitenkin paljastanut erään heikon kohdan omassa
panssarissaan, kun hän teeskenteli tietämättömyyttä siitä, missä
Anton oli viime aikoina oleskellut. Se seikka, että hän tyystin vältti
mainitsemasta Rothsattelin nimeä, vahvisti Antonin vakaumusta siitä,
että tuolla miehellä oli jotain aihetta sellaiseen tavattomaan
varovaisuuteen juuri tämän nimen mainintaan nähden.
Käyttäen tätä Veitelin erehdystä hyväkseen Anton aloitti puhua
niin kylmästi, kuin olisi toinen äsken haastellut pelkille seinille: "Minä
tulin, herra Itzig, puhumaan kanssanne eräästä liikeasiasta. Teillä on
tiedossanne parooni von Rothsattelin sukutilaa koskevat asiat, joka
tila kohdakkoin pitäisi myytämän julkisella pakkohuutokaupalla."
"Tunnen vain ylimalkaisesti noita asioita", vastasi Itzig ja painautui
päättäväisesti sohvan nurkkaan, "kuten yleensä tunnen senlaisia
asioita. Olen kuullut niistä tosiaan yhtä toista."
"Te olette Ehrenthalin konttorissa vuosikausia johtanut hänen
liikeasioitaan paroonin kanssa, jotka kaikki koskivat tilan
velkarasituksia, joten teillä täytyy olettaa olevan niistä tarkat tiedot.

29. Kun Ehrenthalin sairaus tätänykyä tekee mahdottomaksi asettua
mihinkään liikeyhteyteen hänen kanssaan, niin pyydän teiltä joitakin
tarvitsemiani tietoja."
"Mitä minä ehkä olen kirjanpitäjänä Ehrenthalin konttorissa saanut
tietooni", sanoi Itzig venytellen, "niin se on uskottu minulle
luottamuksessa, joten en voi siitä kertoa syrjäisille. Ihmeekseni käy,
että te sellaista minulta vaadittekaan", hän lisäsi, muljauttaen ilkeästi
vastustajaansa. Anton vastasi kylmäverisesti: "Minä en vaadi teiltä
mitään, mikä voisi loukata velvollisuudentuntoanne, josta mainitsitte.
Minun on vain tärkeää tietää, kenen käsissä ne kiinnitykset nykyään
ovat, jotka tilaa rasittavat."
"Sen te olisitte voinut saada helposti tietoonne pyytämällä otteen
hypoteekkiluettelosta", sanoi Veitel, teeskennellen mainiosti
välinpitämätöntä sävyä.
"Olette ehkä kuullut", jatkoi Anton järkkymättä, "että jotkut noista
kiinnityksistä ovat viime kuukausien kuluessa kierrelleet tässä
kaupungissa kädestä käteen; joka tapauksessa ei niiden nykyisiä
haltijoita ole merkitty hypoteekkiluetteloon. Voi olettaa, että
kiinnekirjat on ostettu siinä mielessä, että sen kautta joko
helpotetaan tai ehkä myöskin vaikeutetaan ostonhaluisia tekemästä
tarjouksiaan pakkomyyntitilaisuudessa."
Tähän saakka oli keskustelu ollut jokapäiväistä varustautumista
vakavaan kamppailuun, jokseenkin samantapaista kuin ensimmäiset
shakkisiirrot tai kilpa-ajojen alkuvauhti. Itzigin kärsimättömyys
joudutti sitten asiainmenoa hyvän askeleen eteenpäin.
"Oletteko te saanut asiaksenne ostaa tuon tilan?" hän kysyi äkkiä.

30. "Otaksukaa että olisin saanut sen tehtävän", Anton vastasi, "ja
että haluaisin sitä varten teidän myötävaikutustanne. Voitteko te
mahdollisimman pian hankkia minulle tuon tarvitsemani tiedon? Ja
tahdotteko ryhtyä tarvittaviin neuvotteluihin lunastamista varten?"
Itzig punnitsi tilannetta. Voihan olla mahdollista, että Anton tuli
vain senvuoksi, että saisi pakkohuutokaupassa varatuksi tilan joko
paroonille tai ystävälleen Finkille. Siinä tapauksessa uhkasi häntä
itseään se vaara, että hänen pitkän salaisen työnsä ja hirveän
uhkayrityksensä kallis hedelmä yht'äkkiä riistettäisiin hänen
käsistään. Jos Fink kattoi omaisuudellaan vapaaherran velat, niin
Itzig menetti tilan. Silloin hänen täytyi ryhtyä toisiin keinoihin
kiristääkseen paroonilta rahoja. Pohtiessaan tätä pulmaa kovan
sisällisen kiihotuksen vallassa hän huomasi Antonin katselevan häntä
hyvin tutkivasti. Siitä hänen pahan omantuntonsa terävänäköisyys
teki nopeasti sen johtopäätöksen, että Anton oli päässyt jonkin
verran hänen juoniensa perille ja että tämä vielä tahtoi jotain
muutakin häneltä. Todennäköisesti koko tarjous oli tehty vain
silmäinlumoksi. Hän kiiruhti senvuoksi mitä alttiimmin lupaamaan
myötävaikutustaan ja lausui toivovansa, että hänen ehkä hyvinkin
onnistuisi saada oikeaan aikaan selville kiinnitysten nykyiset haltijat.
Anton ymmärsi, että tuo konna oli arvannut hänen aikeensa ja oli
nyt varuillaan. Hän vaihtoi hyökkäysmenetelmäänsä.
"Tunnetteko te erään Hippuksen?" hän kysyi yht'äkkiä ja katsoi
terävästi vastustajaa silmiin.
Haihtuvan hetkisen värähtivät Itzigin silmänluomet, ja valju puna
kohosi jälleen hänen poskipäilleen. Vitkastellen, kuin koettaisi etsiä
muististaan tuota nimeä, hän viimein vastasi: "Kyllä minä tunnen
hänet. Hän on rappiolle joutunut ja aivan mitätön mies."

31. Anton huomasi satuttaneensa oikeaan kohtaan. "Ehkä
muistanette, että puolitoista vuotta sitten Ehrenthalin konttorista
varastettiin vapaaherralle kuuluva asiakirjalipas, jonka sisällys oli
sangen tärkeäarvoinen lippaan omistajalle?"
Itzig istui levollisena; ainoastaan hänen silmänsä pälyilivät
hermostuneesti ympäri huonetta. Kukaan häntä tuntematon ei olisi
tuota katsetta arvannut pahan omantunnon merkiksi, mutta Anton
näki muuttuneessa ilmeessä ilmi elävästi vanhan ostraulaisen
koulutoverin kierot kasvot — saman naaman, jota Veitel nulikka oli
näyttänyt joutuessaan pinteeseen kynän tai paperiarkin
näpistyksestä. Itzig siis tiesi kadonneista asiakirjoista; hän tiesi
niiden varkaudestakin.
Vihdoin liikemies vastasi välinpitämättömästi: "Kuulinhan minä
tuosta lippaasta, se tapahtui vähän ennen kuin erosin Ehrenthalin
liikkeestä."
"No niin", jatkoi Anton, "varastetuilla papereilla ei voinut olla
varkaalle itselleen minkäänlaista arvoa. Mutta on syytä otaksua, että
ne ovat jollain tavalla joutuneet jonkin kolmannen tällä
paikkakunnalla asuvan henkilön käsiin."
"Sekään ei ole mahdotonta", sanoi Itzig; "mutta en pidä
todennäköisenä, että kukaan säilyttää arvottomia papereita niin
kauan hallussaan."
"Mutta minä tiedän", lausui Anton painokkaasti, "että paperit ovat
edelleen vielä olemassa, ja tiedänpä senkin, että niitä aiotaan
käyttää kiristääkseen paroonilta jollain tapaa rahallista etua."

32. Itzig liikehti levottomasti sohvassaan; hän katseli jäykästi eteensä,
ja punainen pilkku hänen poskipäillään kävi yhä tummemmaksi;
mutta hän vaikeni itsepäisesti, eikä Antonkaan hiiskunut sanaakaan.
Viimein kävi vaikeneminen kumminkin Itzigille sietämättömäksi; hän
teki ripeän päätöksen, oikaisi selkänsä ja pakottautuen katselemaan
vastustajaansa kasvoihin hän kysyi käheällä äänellä: "Miksi tuota
asiaa minulle mainitsette?"
"Teidän ei pidä jäädä epätietoisuuteen minun tarkoituksestani",
Anton vastasi. "Minä tiedän että paperit ovat täällä, ja minulla on
syytä otaksua, että teidän taitavuutenne onnistuu saada selvää
niiden säilyttäjästä; voittehan juuri tuon Hippuksen kautta hankkia
itsellenne kaikki tarvitsemanne tiedot, jotka teiltä vielä puuttuvat."
"Miksi juuri hänen kauttaan?" kysyi Veitel nopeasti.
"Hän on todistajain läsnäollessa lausunut sanoja, joiden
perusteella voi varmasti otaksua, että hän tarkoin tuntee noiden
paperien sisällyksen."
Itzig puri hampaansa yhteen, ja niiden välistä kuului käheä
murahdus, joka sanoiksi vahvennettuna olisi kuulunut likipitäen: "Se
juoppo sika!"
Anton jatkoi levollisesti: "Vapaaherra on jo lunastanut itselleen
takaisin ne oikeudet, jotka Ehrenthalilla on ollut varastettuihin
velkakirjoihin, tallettamalla vastaavan rahamäärän tuomioistuimen
huostaan. Lipas ja sen sisällys ovat siis vapaaherran omaisuutta. Jos
paperit voidaan hankkia takaisin teidän avullanne ja jättää
vapaaherran tai hänen valtuutettunsa käsiin, niin olisi vapaaherra,
jolle varkaan kiinnisaaminen on vähemmän tärkeää kuin paperien

33. takaisinperiminen, halukas maksamaan avustajalle sopivan
palkkion."
Tässä tarjouksessa oli Itzigille kylläkin paljon houkuttelevaa; olihan
hän itse koko ajan tuntenut ahdistavaa painostusta rikoksensa takia,
ja yhä yltyvällä vastenmielisyydellä hän oli sietänyt alati humalaisen
Hippuksen röyhkeää toveruutta. Jos vierasta rahaa tuli paroonin
avuksi, jos hänen itsensä täytyi luopua toivosta nähdä maatila
koskaan omanaan, niin nyt oli hetki käsissä, jolloin hän voi hyvää
korvausta vastaan luovuttaa nuo kohtalokkaat paperit vapaaherran
käsiin. Mutta olipa tarjouksella vaaransakin, jos Anton saatuaan
paperit haltuunsa vielä aikoi jatkaa varkaan takaa-ajoa. Sen vuoksi
Itzig kysyi: "Koska paroonille näyttää olevan niin tärkeää saada
lippaansa takaisin, niin minkävuoksi sen katoaminen aiheutti niin
vähän melua paroonin itsensä ja Ehrenthalin puolelta? En ole kuullut
siitä edes ilmoitetun poliisillekaan, eikä perästäpäinkään ole mitään
tutkisteluja toimitettu."
Tuo röyhkeys suututti Antonia. Ärtyneenä hän vastasi: "Varkauteen
liittyi seikkoja, joiden penkominen teki tutkistelut Ehrenthalille
kiusallisiksi; lipashan katosi hänen lukitusta konttoristaan, ja ehkäpä
siitä syystä luovuttiin kaikesta virallisesta tutkimuksesta."
Tähän Itzig huomautti: "Jollen väärin muista, väitti Ehrenthal
siihen aikaan tuttavilleen, että tutkisteluista luovuttiin paroonin
takia."
Anton tunsi syvästi tuon konnan viime iskun. Hän ajatteli Lenorea,
muisteli mitä monia hirveitä nöyryytyksiä onneton perhe oli viime
vuosina saanut kokea; ja töintuskin onnistuen säilyttämään
näennäisen levollisuutensa hän vastasi: "Ehkä paroonilla oli siihen
aikaan muitakin, syitä jättää asia lepäämään."

34. Nyt tunsi Veitel olonsa turvalliseksi. Antonin vaivoin hillitystä
ärtyisyydestä hän heti huomasi, kuinka innokkaasti tämä pyrki
suojelemaan vapaaherraa; hänen äskeinen tarjouksensa oli tehty
täydellä todella: parooni pelkäsi varasta. Ja tästä silmänräpäyksestä
lähtien hän saavutti jälleen täyden levollisuutensa, hänen ryhtinsä ja
sävynsä muuttui niin kylmäksi ja varmaksi, että Anton tajusi
joutuneensa alakynteen ja että hänen liukas vastustajansa
luiskahtaisi tyyten hänen käsistään.
Siitä vakuutti häntä jo Itzigin seuraava lausunto: "Mikäli minä
Hippusta tunnen, on hän epäluotettava ihminen, joka usein juo
itsensä päihdyksiin. Jos hän humalapäissään on sanonut jotain, niin
pelkäänpä ettei se meitä paljonkaan auta paperien
takaisinhankkimisessa. Onko hän edes antanut teille joitakin varmoja
ilmoituksia, joiden perusteella voisimme tehdä hänelle rahallisia
tarjoomuksia?"
Nyt oli Antonilla vuorostaan syytä olla varuillaan. "Hän on
todistajain kuullen lausunut viittailuja, joista varmasti voi päätellä
hänen hyvin tuntevan nuo paperit, että hän tietää niiden nykyisen
säilytyspaikan ja että hän aikoo käyttää niitä johonkin määrättyyn
tarkoitukseen."
"Ehkä siinä on tarpeeksi aihetta lakimiehelle, mutta ei
liikemiehelle, jotta sen perusteella kannattaisi käydä neuvottelemaan
hänen kanssaan", virkkoi Veitel; "tiedättekö te varmasti, mitä hän on
oikein sanonut?"
Anton väisti iskun ja antoi viholliselle vastaiskun sanoessaan:
"Hänen lausuntonsa ovat minun ja monien muiden henkilöiden
tarkkana tietona; ja ne ovatkin aiheena, että olen saapunut teidän
puheillenne."

35. Itzigin täytyi jo välttää tätä vaarallista puheenaihetta. "Entä minkä
summan parooni tahtoo uhrata saadakseen paperinsa takaisin?
Tarkoitan kysyä", hän korjasi sanontansa, "että onko se sellainen
liikeasia, johon toisen kannattaa tuhlata aikaa ja vaivaa? Minulla on
tätänykyä paljon muutakin tekemistä. Ettehän voi vaatia, että minä
parin kultarahan vuoksi kulutan aikaani nuuskimalla sellaista, millä
itsessään on niin vähän arvoa, mutta jota on kuitenkin niin vaikea
tavoittaa — tarkoitan jonkun tahallaan piilottamia papereita."
Monta vuotta takaperin, kun molemmat miehet, jotka nyt seisoivat
vastatusten vihollisina, yhdessä matkasivat pääkaupunkiin, oli
juutalaispojan sydämenaivoituksena ollut saada käsiinsä joitakin
papereita, joiden hän lapsellisessa hupsuudessaan uskoi perustavan
hänen tulevaisen onnensa. Silloin hän oli ollut halukas ostamaan
Antonille vapaaherran tilan. Ja nyt oli toinen heistä vuorostaan
lähtenyt etsimään salaperäisiä papereita, toinen riiteli nyt
vapaaherran tilaa itselleen, ja hänestä itsestään oli jo tullut
salatietoinen mies. Hän oli löytänyt tuon loihtuvoimaisen resehdin,
hän piteli riidanalaista tilaa lujasti kädessään, ja hänen kohtalonsa
läheni täyttymystään. Molemmat miehet ajattelivat tänä tuokiona
muinaista yhteistä kaupunkimatkaansa.
"Minä olen valtuutettu sopimaan kanssanne tuon rahasumman
suuruudesta", vastasi Anton; "mutta minun täytyy huomauttaa, että
asialla on kiire. Senvuoksi pyydän teitä ennen kaikkea ilmoittamaan,
oletteko halukas hankkimaan huostaamme parooni von Rothsattelin
asiakirjat ja avustamaan meitä kiinnityskirjojen lunastamisessa."
"Minä hankin itselleni tarvittavia tietoja ja punnitsen niiden
perusteella, voinko teitä palvella", vastasi Veitel kylmästi. "Paljonko

36. aikaa tarvitsette ratkaisuanne varten?" kysyi Anton samaan sävyyn.
"Kolme päivää."
"Minä voin myöntää teille ainoastaan neljäkolmatta tuntia", lausui
Anton päättävästi, "Jollen niiden kuluessa saa teiltä suostumusta,
niin tulen vapaaherran edun vuoksi käyttämään kaikkia keinoja,
yksin äärimmäisiäkin, saadakseni paperit käsiini tahi
vakuuttautuakseni siitä, että ne ovat täydellisesti hukassa. Ja
kaikesta, mitä tiedän niiden nykyisestä kätköpaikasta ja niiden
aiotusta käyttämisestä, otan mahdollisinta hyötyä saadakseni selville
rikoksen tekijät." Hän otti kellonsa esiin ja näytti sen numerotaulua:
"Huomenna tähän aikaan tulen saamaan vastauksenne."
Siten päättyi kohtalokas keskustelu. Kun Anton oli painanut oven
kiinni jälestään, oli Itzigillä päätöksensä selvänä. Hän katsahti vielä
kerran karsaasti poistuvan perään, mielessä kiehuvaa vihaa ja
pelkoa. Hänen vanhasta koulutoveristaan oli tullut hänen vaarallisin
vihollisensa. Nyt hän tiesi, kuinka pitkälle Anton aikoi mennä
vapaaherran etuja puolustaessaan. Hänellä oli hämärä aavistus, että
Antonin suhde paroonin perheeseen oli alkanut tuona päivänä,
jolloin aatelismiehen kaunoinen tytär oli soutanut hänet lammikon yli
ja hän itse oli sitä maantieltä katsellut. Hän oli taipuvainen
otaksumaan, että Anton pyrki saman tilan omistajaksi käyttämällä
vallan toisia teitä kuin hän itse.
Mutta kaikki hänen itsekkäässä sydämessään asuva uhkamielisyys
kohotti jälleen harjaansa ja teki hänen mielensä lujaksi. "Vielä on
viikon päivät kihlaukseeni Rosalien kanssa", hän mutisi. "Ja
seuraavana päivänä minä keksin kuin sattumoilta velkakirjat jostakin
Ehrenthalin konttorin sopesta. Silloin saavat Rothsattel ja hänen
ystävänsä tyytyä pakkosopimukseen, jonka ehdot minä heille

37. sanelen. Pelkästään uhkaamalla, että jätän riidan tuomioistuimen
ratkaistavaksi ja saatan paroonin menettelyn kaikkien liikemiesten
tietoon, pakotan tuon pahuksen Wohlfartin alistumaan tahtooni. Vain
viikon päivät enää! Niin kauan voin häntä kyllä pidätellä, ja sitten on
voitto minun!"
* * * * *
Kun Anton neljäkolmatta tuntia myöhemmin saapui Itzigin
asuntoon, tapasi hän oven lukittuna. Hän palasi sinne vielä kahdesti
samana iltana, mutta ketään ei ollut kotona. Seuraavana aamuna
hänet otti vastaan tuo luihunaamainen nulikka ja vastasi Antonin
kysymykseen: Herra Itzig oli lähtenyt matkoille; mahdollista oli, että
hän palaisi aivan pian, mutta yhtä mahdollisesti vasta moniaiden
päiväin päästä.
Tuosta tarinasta Anton ymmärsi pojalle annetun sanat suuhun.
Itzigin ovelta Anton lähti erään virkamiehen luo, jota pidettiin
etsivän poliisin kaikkein toimekkaimpana jäsenenä. Hän kertoi tälle
varovaisin sanoin lippaan varkaudesta ja sen sisältämistä papereista
ja pyysi virkamieheltä neuvoa. Hän sanoi epäilevänsä, että
varkauden oli tehnyt entinen asianajaja Hippus raha-asioitsija Itzigin
tieten, eikä hän salannut myöskään arvoisalta Tinkelekseltä
saamiaan vajavaisia varoituksia.
Virkamies kuunteli tarkasti Antonin kertomusta ja lausui viimein:
"Siitä riittämättömästä ainehistosta, jonka olette voinut minulle
antaa, on Hippuksen nimi minulle mielenkiintoisin. Hän on perin
vaarallinen olio, jota en kuitenkaan ole vielä tähän asti saanut oikein
kiikkiin. Huijauksistaan ja pikku petoksistaan häntä on jo monesti
rangaistu, ja edelleenkin hän on poliisivalvonnan alaisena. Toiseen

38. mainitsemaanne henkilöön nähden ei minulla tosin ole samoja
oikeuksia kuin tuohon vintiöön. Muuten ovat teidän antamanne
viitteet niin mitättömät, että niiden perusteella tuskin voidaan ryhtyä
viralliseen tutkimukseen. Eihän edes itse varkauttakaan ole vielä
ilmoitettu viranomaisille, vaikka siitä on jo kulunut yli vuosikauden."
"Neuvotteko te siis minua", kysyi Anton, "kaiken sen jälkeen mitä
tiedätte tuosta Hippuksesta, kääntymään hänen puoleensa ja
koettamaan ehkä sovinnollisesti saada takaisin kadonneet
asiakirjat?"
Virkamies kohautti hartioitaan vastatessaan: "Omalta kannaltani
en voi tuollaista neuvoa antaa, ja pelkään myöskin ettei sellaisesta
askeleesta ole mitään hyötyä. Sillä jos epäluulonalainen mies on
anastanut paperit jonkun toisen käytettäväksi, niin ne eivät enää ole
hänen hallussaan. Ja tuskinpa ainakaan toistaiseksi voi otaksua, että
hän kävisi kavaltamaan rikostoveriansakaan."
"Onko teidän siis aivan mahdoton nykyisissä olosuhteissa antaa
minulle apuanne paperien takaisinhankkimisessa?" kysyi Anton
allapäin.
"Koska ensimmäisenä edellytyksenä minun toimeenryhtymiselleni
täytyy olla, että varkaudesta on tehty virallinen ilmoitus ja siinä
lueteltu mahdollisimman tarkoin varastettujen esineiden laatu ja
tunnusmerkit, niin en vielä tätänykyä voi antaa teille etsiskelyissänne
mitään suoranaista apua. Mutta kun te olette valinnut vainoomisenne
esineeksi juuri tuon Hippus herran, jota kohtaan minulla on
persoonallista mielenkiintoa, niin tahdon tehdä kaiken minkä voin.
Minä toimitan vielä tänään kotitarkastuksen hänen luonaan. Sanon
teille jo ennakolta, ettemme tule sieltä löytämään yhtään mitään.
Edelleen olen valmis uudistamaan saman tempun muutaman päivän

39. päästä, vaikkakin maineeni taitavana nuuskijana sen kautta joutunee
naurunalaiseksi kunnon Hippuksen silmissä. Sillä temppu pelottaa
varkaita pintapuolisilla kotitarkastuksilla tehoaa tosin vast'alkajiin,
mutta tuollaiseen vanhaan veijariin se ei enää vaikuta muuta, kuin
että hän mahdollisesti rupeaa halveksimaan minua ja menetelmiäni.
Ja aivan varmaa on, ettemme toisessakaan tarkastuksessa keksi
mitään."
"Mitä hyötyä tuollaisesta toimenpiteestä sitten voisi olla minulle?"
kysyi Anton masentuneena.
"Paljon enemmän kuin luulettekaan. Koska te olette jo käynyt
neuvottelemaan asioitsija Itzigin kanssa, niin juttu voi meidän
asiaanryhtymisemme johdosta käydä teille helpommaksi. Sillä
kotitarkastuksesta on yleensä se seuraus, että asianomainen
hätäytyy. Ja vaikkakaan en osaa varmasti arvailla, miltä kannalta
Hippus itse tulee sellaisen koetuksen ottamaan, niin uskonpa
kuitenkin hänen rupeavan tuntemaan asemansa jossain määrin
tukalaksi. Siitä voi olla hyötyä teidän ponnistuksillenne. Pidänpä
hyvää huolta siitä, että ensimmäinen kotitarkastus toimitetaan
mahdollisimman taitamattomasti ja suurella melulla. Onneksi on
hänellä jälleen vakituinen asunto, jossa hän on saanut jonkun aikaa
olla meiltä rauhassa, joten hän tuntee olonsa turvalliseksi. Myöskin
olen kuullut hänen paljon vanhentuneen ja käyneen kivuloiseksi,
jotka seikat voivat olla teille eduksi pyydystäessänne miestä
paulaanne."
Siihen tietoon ja lupaukseen sai Anton tyytyä.
4.

40. Oli kolkko marraskuun ilta; sumu lainehti yli koko kaupungin, täytti
kaikki vanhat kadut ja torit ja tunkeutui avoimista ovista sisään
huoneisiin. Se takertui katulyhtyjen ympärille, joiden liekit
lepattelivat punertavan usvapallon keskellä eivätkä kyenneet
valaisemaan kolmea askelta ympärilleen. Se leijui virran yllä ja tanssi
tiheinä pilvirykelminä, jotka törmäilivät toisiaan vastaan. Pitkä sarja
harmaita usvahaamuja veteli pitkiä laahuksiaan mustan veden
pinnalla, yli vanhojen rantapaalujen, ali siltain kumaraisten holvien —
oikea aavesaattue myrkyllisiä usmia! Ne vyöryivät vesiportaita ylös,
tarrautuivat parvekkeiden hirsikannattimiin ja pitivät ahkeraa
häärinää keskenään. Silloin tällöin voi nähdä läikän mustaa vettä,
joka vyöryi ihmisasumusten ohi kuin mikäkin maanalainen tuhovirta.
Kadut olivat tyhjinä; vain harvoin näki jonkin haamun sukeltuvan
näkyviin katulyhdyn valokehässä ja sitten jälleen uppoavan
hämärään. Tällainen haamu oli myös muuan pikkuinen,
kokoonkyyristynyt miespahanen, joka hoiperrellen pyrki eteenpäin ja
aina tultuaan lyhtyjen valopiiriin koetti harpata tavallista pitempiä
askeleita, sikäli kuin epävakaiset jalkansa antoivat myöten. Eräästä
porttikäytävästä hän solahti pihaan, jonka varrella Itzigin konttori oli,
ja katseli ylös tuttavansa akkunoihin. Niiden verhot olivat lasketut
alas, mutta raoista vilkkui valoa. Pikku mies koetti pysytellä tanakasti
pystyssä, tuijotti jäykästi akkunoihin ja kirouksia mutisten heristi
nyrkkiään niitä kohti. Sitten hän haparoi portaita ylös ja käytävään
päästyään helisti kiivaasti soittokelloa, kerran, kahdesti, kolmasti.
Vihdoin kuului sisältä hiipiviä askeleita, ovi avautui ja pikku mies
sujahti sisään ja juoksi yhtä vauhtia etuhuoneeseen, jonka oven Itzig
sulki hänen perästään. Hippus ei ollut koskaan ollut mikään miehisen
kauneuden ihanne, mutta tänään hän näytti kerrassaan kamalalta.
Hänen poskensa olivat painuneet syville kuopille, rumat piirteet

41. ilmaisivat merkillistä hätäytymisen ja uhkamielisyyden sekoitusta, ja
veristyneet tihrusilmät luimistelivat usvan himmentämien rillien yli
salakavalasti entiseen oppilaaseen. Varmasti hän oli juovuksissakin,
mutta kuumeinen pelko ja hätä oli piristänyt hänen kohmeloisia
ajatuksiaan ja tuokioksi työntänyt syrjään viinanmyrtymyksen.
"Nyt ne ovat minun niskassani!" hän huusi ja hypisteli sormiaan
avuttomasti ilmassa. "Ne haeskelevat minua!"
"Kuka teitä haeskelisi?" kysyi Itzig rauhallisesti, vaikka hyvin tiesi
keitä hakijat olivat.
"Poliisit, senkin roisto!" äyskäsi pikku vanhus. "Sinun takiasi istun
nyt kiikissä. En uskalla enää mennä kotia, sinun pitää piilottaa
minut."
"Niin pitkällä ei sentään vielä olla", vastasi Itzig niin kylmäverisesti
kuin taisi. "Mistä te tiedätte että poliisipalvelijat ovat kintereillänne?"
"Lapset kadulla juttelivat siitä keskenänsä", huusi Hippus; "kadulla
minä sen kuulin, kun yritin ryömiä luolaani. Ihan onnenkauppaa oli
etten ollut vielä kerinnyt kotiin. Niitä seisoo kadulla talon edustalla,
niitä seisoo portailla, ja ne odottavat että tulen kotia. Sinun pitää
piilottaa minut, kuuletkos; ja rahaa sinun pitää antaa minulle ja
auttaa minut rajan yli. Tänne minun ei auta enää jäädä, koeta
toimittaa minut näkymättömiin!"
"Näkymättömiin?" toisti Veitel synkästi. "Ja minne sitten?"
"Minne poliisi ei vain pääse perässäni; rajan yli, Amerikkaan!"
"Entäpä jollen tahdo auttaa", murahti Itzig äreästi ja mietiskellen
uutterasti itsekseen.

42. "Kyllä saat tahtoa, mörökölli! Oletko sinä vielä semmoinen tölliskö
ettet tiedä, mitä minä tulen tekemään, jollet auta minua tästä
kiikistä, sen tuhattäytinen? Kyllä ne rikosoikeudessa ottavat tarkkaan
korvaan kaiken, mitä minä sinusta tiedän."
"Ettehän toki ole niin kehno, että menette kavaltamaan vanhan
ystävän", sanoi Itzig sävyyn, jota hän turhaan koetti saada
tunteelliseksi. "Katselkaahan nyt vähän tyynemmin asiaintilaa;
mitäpä vaaraa siinä nyt muuten onkaan, vaikka ne teidät
pidättäisivätkin? Kuka kykenee todistamaan mitään teitä vastaan?
Niiden on pakko laskea teidät jälleen vapaaksi. Tunnenhan minäkin
lain yhtä hyvin kuin joku noista lakituvan herroista."
"Soo!" karjasi vanha mies myrkyllisesti; "vai sinä arvelet että
minun pitäisi ryömiä vankityrmään sinun takiasi, mokomankin narrin
ja ilvehtijän takia? Että minun pitäisi istua vedellä ja leivällä, sill'aikaa
kuin sinä täällä lapat maaruusi hanhipaistia ja nauraa hohotat
aasimaiselle Hippus ukolle? Ei siitä tule mitään, munsyöri; minä
tahdon pimitä täältä, ja siihen asti kunnes pääsen pimiämään, saat
piilotella minua."
"Mutta ettehän voi tännekään jäädä", vastasi Veitel nyreästi.
"Täällä ei ole varmuutta teille eikä minullekaan; Jakob tuolla
eteisessä antaa teidät ilmi, ja talonväki piankin keksii että lymyilette
täällä minun luonani."
"Sinun huolesi on, minne saat minut kätketyksi", ärähti vanhus;
"mutta sen vaadin sinulta, että autat minut selville vesille tästä
kiipelistä taikka…"
"Tukitkaa suunne", huusi Itzig, "ja kuulkaa mitä sanon. Vaikka
minä antaisinkin teille rahaa ja pitäisin huolta, että pääsette junalla

43. Hampuriin ja sieltä merelle, niin se ei käy kädenkäänteessä enkä
minä voi siihen mieskohtaisesti sekautua. Teidät pitää saattaa yötä
myöten jollekin parin peninkulman päässä olevalle pikku asemalle:
myötyrihevosta en uskalla teille hankkia, koska sen kautta pakonne
tulisi kohta ihmisten tietoon, ja tuommoinen kurja raukka kuin te
olette ei jaksaisi sitä matkaa jalankaan tehdä. Minun on koetettava
saada teidät tielle jollain toisella keinolla, mutta sellainen on minun
ensin saatava tietooni. Siksi aikaa minun täytyy saada teidät
johonkin toiseen kätköön, jossa poliisi ei keksi minua kun teitä sinne
seuraan, sillä pelkään että ne haeskelevat teitä minun lähetty viitani.
Jollette nyt saavu kotianne, niin ne tulevat etsimään teitä minun
luotani, ehkä jo tänä yönä. Minä lähden katselemaan, mitä tietä
teidät saisin matkaan, ynnä paikan, jonne teidät siksi aikaa voi
piilottaa. Sillävälin pysytelkää täällä perähuoneessa, kunnes palaan
takaisin."
Hän avasi perähuoneen oven, ja herra Hippus livahti siitä kuin
säikähtynyt yölepakko. Veitel tahtoi teljetä oven ulkopuolelta, mutta
tuo vanha rähjys likisti ruumiinsa väliin ja parkui täyttä kurkkua: "En
tahdo olla täällä pimeässä kuin nakkiin käynyt rotta, toimita valoa
tänne. Valoa minä tahdon, kuuletkos, sinä saatana!" hän karjui.
"Mutta alhaalta pihalta näkee, että kamarissa on valoa; siten
joudumme ilmi."
"Mutta minä en tahdo istua pimeässä!" vaikeroi vanhus.
Kiroten sieppasi Veitel lampun etuhuoneen pöydältä ja vei sen
vieraalleen. Sitten hän sulki oven ja kiiruhti ulos kadulle.
Varovaisesti hän lähestyi Löbel Pinkuksen taloa. Siellä oli kaikki
aivan rauhallista; porttikäytävässä hän katsahti kapakkahuoneen

44. pienestä luukkuakkunasta sisään, missä Pinkus ja pari vierasta istui
viinapullon ympärillä hyvän omantunnon turvallisuudessa. Veitel hiipi
hiljaa portaita ylös entiseen asuinhuoneeseensa, etsi jostakin
salakolosta käsiinsä kimpun ruostuneita avaimia, kurkisti sitten
vierastupaan ja näki ilokseen, että se oli pimeä ja tyhjä. Hän kulki
varpaisillaan ulkoparvekkeelle. Siellä hän jäi tuokioksi seisomaan ja
katselemaan vyöryviä usvapalleroita ja mustaa virtaa. Hetki oli
hänelle suotuisa, ja hänen piti käydä kiireesti käyttämään sitä
hyväkseen, sillä yötaivaalla näkyi jo levotonta liikehtimistä, usvapilvet
hajoilivat ja lentelivät kuin repaleiset vaaterääsyt virran pintaa pitkin;
kohta hajoittaisi tuuli ne kokonaan ja paljastaisi näkyviin virrankin,
talojen hahmopiirteet ja katulyhdyt, jotka nyt vilkkuivat punaisina
pilkkuina katujen kulmissa.
Itzig riensi parvekkeen toiseen päähän ja työnsi yhden ruosteisista
avaimista sen oven lukkoon, joka salasi pääsytien vesiportaille.
Naristen ovi lennähti auki, hän laskeusi aivan vedenrajaan ja
tarkasteli nousuveden korkeutta. Kumeasti kurlutti virta portaiden
alla ja huuhteli sen alimmaisia portaita. Se oli peittänyt allensa
jalkapolun, joka muuten oli miltei läpi vuoden näkyvissä talorivin
juurella virran matalassa rantahiekassa. Vain muutamia askeleita
täytyi kahlata vedessä päästäkseen näiltä portailta naapuritalon
vastaaville portaille. Veitel tuijotti virtaan kuin kivettyneenä; sitten
hän työnsi jalkansa sen jääkylmään veteen koetellakseen, kuinka
syvälle piti työntää pohjaan ylettyäkseen. Niin tarkkaa huolta hän piti
vanhan miehen pelastamisesta, ettei hän edes tuntenut
säärtänsäkään kylmäävän, vaikka vesi ulottui polveen saakka. Vielä
viimeisen kerran hän silmäsi lähitaloihin. Kaikkialla oli pimeätä,
haudanhiljaista; ainoastaan virta ja tuuli uikuttivat valittavasti.
* * * * *

45. Sillävälin koetteli Hippus lukon taakse jäätyään kaikin keinoin
laittaa oloaan niin viihtyisäksi kuin voi. Siunattuaan poislähtevää
Veiteliä hänen matkalleen kamalilla kirouksilla ja nyrkkiään
heristellen hän kävi tutkistelemaan vapaaehtoista
vankeuspaikkaansa. Hän hoiperteli matalalle seinäkaapille, väänsi
lukossa istuvaa avainta ja etsi virkistävää pisaraa, joka palauttaisi
hänelle vaipuvaa rohkeutta ja viillyttäisi kuivaa kurkkua. Hän löysi
rommipullon, tyhjensi sen sisällyksen olutlasiin ja hörppäsi juoman
suuhunsa niin nopeaan kuin tuima myrkky salli. Kylmä hiki kihosi
oitis miespoloisen otsalle; hän haami taskustaan risaisen nenäliinan
ja pyyhkieli innokkaasti naamaansa. Sitten hän asteli hajasäärin
juopuneen askelin pitkin lattiaa, ja tuntien rohkeutensa jälleen
kohoavan hän alkoi lallatella kovaan ääneen.
"Lurjus ja konna hän on, haiseva ja pelkuri jänis, kurja kitupiikki
koko mies; jos minä tahdon myydä hänelle tämän nenäliinarisan, niin
hänen on pakko ostaa se, se kuuluu hänen luontoonsa, ei hän siitä
mihinkään pääse; surkea kuvatus ja ihmisten hylkiö hän on! Ja
minuako se raukka uskaltaa uhitella, minut muka työntää tyrmään,
ja itse kellotella tällä sohvalla ja ryypätä rommia, se kelmi!"
Hän sieppasi tyhjän rommipullon ja viskasi sen sohvaan, niin että
se helähti pirstaleiksi puista käsinojaa vastaan. "Mikä hän alkuaan
olikaan?" hän jatkoi yksinpuheluaan yhä kiukkuisemmin. "Reppua
kantava narri! Minun avullani hän on päässyt siksi mikä nyt on; minä
sen hölmön opetin pilliä puhaltamaan. Ja kun minä puhallan pilliini,
täytyy hänen tanssia; minä olen linnustaja, hän vain minun syöttini.
Minä olen sinun herrasi ja mestarisi, kumarra minua, mokoma
ränsistynyt linnunpelätin!" — Äijä koetti viheltää säveltä: "Iloitkaat
elämästä", nosteli jalkojaan ja yritti hypähdellä hiprakkaa. Mutta

46. jälleen kihosi kylmä hiki hänen otsalleen, jälleen hän veti risan
taskustaan ja hankasi puolittain tiedottomasti kasvojaan.
"Ei se enää palaakaan tänne!" hän parkasi äkkiä; "antaa minun
vain istua täällä satimessa, ja kohta tulevat nuuskijat ja löytävät
minut." Hän hoipperoi ovelle ja rämisytti sitä ankarasti. "Teljennyt se
paholainen on minut tänne salpojen taa, senkin kapinen
juutalaiskoira!" hän älähti valittavasti. "Minun täytyy isota ja janota
tässä tyrmässä. Oh, oh, oh! Kehnosti hän on minua kohdellut,
huonosti palkinnut hyväntekijäänsä, se kiittämätön korpinpoika." Ja
hän pillahti itkemään. "Minä häntä hoitelin, kun se lurjus oli kipeänä,
minä hänelle temput opetin ja tein hänestä miehen, ja tällä lailla hän
kostaa vanhan miehen vaivat." Äijä itki ääneen ja väänteli käsiään.
Mutta äkkiä hän jäi seisomaan peilin eteen, jonka pinnalle lampusta
lankesi kirkas valo, ja säikähtyneenä hän tuijotti eteensä
kuvastuvaan kurjaan mieshahmoon.
Yhä vihaisemmaksi kävi hänen katseensa, yhä syvemmäksi otsan
rypyt, kun hän peilinlasista silmäsi kullattuun kehykseen. Hän työnsi
kakkulat kohdalleen ja kuljetti päätänsä alaspäin tarkastellen
kehystä. Peili tuntui hänestä tutulta. Oliko sattuma vienyt tämän
hänen muinaisen loistavan elämänsä todistajan Pinkuksen salaiseen
romusäiliöön ja sieltä Itzigin asuntoon, vai pettikö humalaista vain
satunnainen samannäköisyys. Joka tapauksessa tuo hänen
menneisyytensä muisto sai hänet vihan vimmoihin. "Sehän on minun
peilini", hän ulvahti, "minun oma peilinihän se on, jonka tuo roisto
on raahannut tänne varkaanpesäänsä!" Aivan hullautuneena hän
tanssi ympäri huonetta, sai käsiinsä tuolin ja lennätti sen hirmuisella
voimalla peiliä vastaan. Kilahtaen särkyi lasilevy pirstoiksi, mutta siitä
välittämättä sieppasi humalainen vanhus jälleen tuolin ja paukutteli
sillä peilin takalautaa, huudellen kuin raivohullu: "Minun salissani se

47. ennen riippui, tuo kirottu konna on varastanut minun peilini, kaiken
onnen hän on vienyt minulta — alimmaiseen helvettiin hänen pitää
joutua kärvennettäväksi!"
Samassa törmäsi Veitelkin sisään. Jo etuhuoneeseen hän oli
kuullut hurjaa melua ja pelkäsi pahinta. Kun äijä näki isäntänsä,
harppasi hän tuoli koholla tätä vastaan ja karjui: "Sinä olet syössyt
minut kurjuuteen, nyt saat maksaa kestit!" Ja hän koetti iskeä tuolilla
Itzigiä päähän. Tämä sai tuolista kiinni, viskasi sen lattialle ja kävi
sitten paljon vahvemmilla voimilla vanhuksen kimppuun. Hippus
rimpuili ja reuhtoi hänen käsissään kuin villi metsäkissa ja sinkautti
kaikki osaamansa kiroukset vangitsijaansa vastaan. Veitel painoi
hänet väkisin sohvannurkkaan ja yhä pidellen hänestä kiinni sähisi
hänen korvaansa: "Jollette tule järkiinne, vanha aasi, niin on
loppunne käsissä!" Vanhus näki Itzigin kamalasti tuijottavista
silmistä, että hänellä oli syytä peljätä pahinta suuttuneen puolelta;
hänen raivokohtauksensa meni ohi, hän lysähti hervotonna kokoon
ja uikutti hiljaa, koko ruumiissaan vapisten: "Nyt se tappaa minut,
nyt se lopultakin tappaa minut!"
"Sitä en tee, te juopunut narri, jos pysytte siivolla. Mikä piru teidät
sai tällä tapaa mellastamaan minun huoneessani?"
"Se tappaa minut", ähki vanha herra, "kun löysin peilini hänen
huoneestaan."
"Oletteko te ihan pyörällä?" huusi Veitel ja pudisteli äijän rähjää
kiivaasti; "tulkaa nyt viimeinkin tolkuillenne. Tänne te ette saa jäädä,
teidän täytyy paikalla lähteä pois; minä olen jo löytänyt teille hyvän
piilopaikan."

48. "En minä lähde sinun mukaasi", penäsi vanhus, "sinä otat
kuitenkin minut hengiltä."
Veitel päästi kauhean kirouksen, painoi Hippuksen hatturisan
tämän päähän, tarttui häntä niskaan ja huusi: "Nyt teidän täytyy
lähteä tai olette hukassa. Poliisi tulee hakemaan teitä täältä ja saa
teidät kynsiinsä, jos vielä vikuroitte vastaan. Paikalla matkaan, tahi
täytyy minun nujertaa niskanne!"
Humalaisen äijän vastustusvoima oli murtunut, hän hoiperteli
seisaalleen, Veitel tarttui häntä kainaloon ja laahasi
vastaanpanematonta miestä mukanaan. Hän kuljetti tätä portaita
alas pihalle ja tähysteli hätäisesti ympärilleen, ettei vain kukaan heitä
huomaisi. Mutta ulkona oli aivan hiljaista. Kylmä ilma palautti vähän
tietoisuutta Hippuksen sumuisiin aivoihin ja hän rupesi reuhtomaan
käsivarttaan irti, mutta Veitel sähisi hänen korvaansa: "Pysykää aivan
hiljaa ja seuratkaa mukaani, minä vien teidät korjuuseen."
"Hän vie minut korjuuseen", sammalteli äijä ja alkoi harppailla
kumppaninsa vierellä. Kun he tulivat lähemmäksi majataloa, hiljensi
Veitel askeleitaan, veti saatettavansa pimeään porttiholviin ja
kuiskutti hänelle: "Tarttukaa käteeni ja nouskaa hiljaa perässäni
portaita ylös." Sitten he pääsivät isoon vierastupaan, jonka he
tapasivat yhtä tyhjänä kuin Veitelin äsken siellä käydessä.
Helpotuksesta huoahtaen sanoi Veitel: "Viereisessä talossa on hyvä
piilopaikka, sinne teidän täytyy mennä."
"Sinne minun täytyy mennä", toisti vanhus hänen sanojaan.
"Seuratkaa minua!" huudahti Veitel ja veti vanhusta perässään
parvekkeelle ja siitä katettua porraskäytävää alaspäin.

49. Hippus hoipperoi epävakaisesti portaita alas ja takertui lujasti
saattajansa päällystakkiin, niin että Veitelin oli puolittain kannettava
hänet alas. Siten he laskeusivat porras portaalta, kunnes tulivat
alimmalle, jota nousuvesi vielä huuhteli. Veitel kävi siekailematta
edeltä veteen, kunnes se ylettyi hänelle polviin saakka, ja kiskoi
vanhusta mukaansa.
Tuntiessaan veden nousevan saapasvarsistaan sisään Hippus
seisahtui kuin naulattu ja parkasi: "Vettä!"
"Olkaa hiljaa!" sähisi Itzig kiukkuisesti, "ei sanaakaan, muuten
olette hukassa!"
"Vettä!" parkui vanhus edelleen. "Apuun, se tahtoo hukuttaa
minut!"
Veitel iski parkujaan kiinni ja pani kätensä hänen suulleen; mutta
kuolemankauhu oli vielä kerran herättänyt elonkipinän vanhassa
juopporatissa; hän sai jalkansa alimmalle porraslaudalle ja takertui
kaikista voimistaan kiinni kaidepuuhun ulvoen koko ajan
hengenhädässä: "Apuun, hyvät ihmiset, joutukaa apuun!"
"Kirottu konna!" kirskui Veitel, jonka toisen sitkeä vastustus oli
saanut aivan suunniltaan; hän iski vanhusta päähän, niin että
hattunsa valahti syvälle silmien yli, tarttui häntä sitten kaulukseen ja
viskasi äijän kaikella voimallaan virtaan. Vesi räiskähti korkealle,
kuului putoavan kappaleen kohahdus ja kumeata kurinaa; sitten oli
jälleen aivan hiljaista.
Lyijynharmaista usvaröykkiöistä, jotka pitkin laahuksin pyyhkivät
vedenpintaa, pisti vielä kerran näkyviin tumma, kiinteä hahmo, jota
virta kuljetti alaspäin. Kohta oli se jälleen kadonnut. Sumupeikot

50. peittivät sen liepeisiinsä, virta painoi sen upoksiin. Laineet iskivät
valittaen päänsä murskaksi rantapaaluihin, ja ylhäällä ulisi yötuuli
yksitoikkoista joiuntaansa.
Murhamies seisoi hetkisen pimeässä kuin halvattuna, takertuen
kaidepuuhun. Sitten hän kiipesi verkalleen portaita ylös. Noustessaan
hän tunnusteli vaatteitaan, nähdäkseen kuinka korkealle hän oli
kastunut. Hän ajatteli tunnustellessaan, että hänen täytyi kuivata
vaatteitaan uunivalkean ääressä, vielä tänä yönä; hän näki valkean
rattoisasti räiskivän huoneessaan ja itsensä istuvan yötakissaan sen
edessä, kuten hänen tapansa oli liikeasioitaan miettiessään. Hän
tunsi selvästi, kuinka väsyksissä hän nyt oli, ja kuinka ihanata oli
päästä nukahtamaan lämpöisen uunin edessä lojuen. Näissä
hämäräunelmissaan hän jäi hetkiseksi seisomaan ja tunsi silloin
outoa, tympäisevää painetta jossain sisässään, jonkinlaista kipua,
joka ahdisti henkeä ja kiristi hänen rintaansa kuin rautavanteisiin.
Silloin hän muisteli tuota surkeaa kääröä, jonka hän äsken oli
nakannut virtaan, näki sen sukeltuvan pinnan alle ja kuuli veden
räiskähtävän korkealle; ja silloin hän muisti, että viimeinen näky
hukkuvasta miehestä oli ollut hänen hatturisansa, jonka murhaaja oli
iskenyt kasvojen yli; vallan merkillinen, pyöreä kapine. Hän näki
hatun vielä selvästi silmiensä edessä, lieri riipotti siitä puoleksi
irrallaan, ja kuvussa oli ollut kaksi vanhaa rasvatahraa. Kurja hattu
kerrassaan! Tätä muistellessaan Veitel huomasi, että hän voisi vielä
nauraakin jos vain tahtoisi. Mutta häntä ei naurattanut. Sillä aikaa
kuin hänen sielunsa puolittain horroksessa vielä viipyi murhapaikalla,
josta se ei mitenkään olisi tahtonut luopua, olivat hänen jalkansa
kantaneet hänet yläkertaan. Kun hän sulki porraskäytävän oven
perästään, vilkasi hän vielä kerran portaiden mustaan kuiluun, josta
tuonaan kaksi miestä oli laskeutunut alas veteen, mutta nyt vain yksi

51. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankbell.com