Auditing and Assurance Services 7th Edition Louwers Solutions Manual

Auditing and Assurance Services 7th Edition Louwers Solutions Manual
Auditing and Assurance Services 7th Edition Louwers Solutions Manual
Auditing and Assurance Services 7th Edition Louwers Solutions Manual

1. Download the full version and explore a variety of test banks
or solution manuals at https://testbankbell.com
Auditing and Assurance Services 7th Edition
Louwers Solutions Manual
_____ Tap the link below to start your download _____
http://testbankbell.com/product/auditing-and-assurance-
services-7th-edition-louwers-solutions-manual/
Find test banks or solution manuals at testbankbell.com today!

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankbell.com
to discover even more!
Auditing and Assurance Services Louwers 6th Edition
Solutions Manual
http://testbankbell.com/product/auditing-and-assurance-services-
louwers-6th-edition-solutions-manual/
Auditing and Assurance Services Louwers 4th Edition
Solutions Manual
http://testbankbell.com/product/auditing-and-assurance-services-
louwers-4th-edition-solutions-manual/
Auditing and Assurance Services 7th Edition Louwers Test
Bank
http://testbankbell.com/product/auditing-and-assurance-services-7th-
edition-louwers-test-bank/
Solution Manual for American Constitutional Law, Volume I,
6th Edition
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-american-
constitutional-law-volume-i-6th-edition/

3. Corporate Finance 11th Edition Ross Solutions Manual
http://testbankbell.com/product/corporate-finance-11th-edition-ross-
solutions-manual/
Test Bank for Microbiology: An Introduction, 12th Edition,
Gerard J. Tortora, Berdell R. Funke Christine L. Case
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-microbiology-an-
introduction-12th-edition-gerard-j-tortora-berdell-r-funke-christine-
l-case/
Solution Manual for QuickBooks Pro 2013: A Complete
Course, 14/E 14th Edition : 0133023354
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-quickbooks-
pro-2013-a-complete-course-14-e-14th-edition-0133023354/
Test Bank for Cases and Concepts in Comparative Politics
An Integrated Approach, 1st Edition, Patrick H O’Neil,
Karl J Fields, Don Share
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-cases-and-concepts-in-
comparative-politics-an-integrated-approach-1st-edition-patrick-h-
oneil-karl-j-fields-don-share/
Test Bank for Diversity Consciousness: Opening our Minds
to People, Cultures and Opportunities 3rd Edition Richard
D. Bucher
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-diversity-consciousness-
opening-our-minds-to-people-cultures-and-opportunities-3rd-edition-
richard-d-bucher/

4. Principles of Managerial Finance 15th Edition Zutter
Solutions Manual
http://testbankbell.com/product/principles-of-managerial-finance-15th-
edition-zutter-solutions-manual/

5. © 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
Auditing and Assurance Services, Louwers et al., 7/e 2-1
© 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior
written consent of McGraw-Hill Education.
2-1 Solutions Manual






Review


Multiple


Exercises and
Checkpoints Choice Problems

1.

Understand the development and source
of generally accepted auditing standards.

1, 2, 3, 4

47, 48

52, 53

2.

Describe the fundamental principle of

5, 6, 7

27, 29, 35, 39,

54, 55, 56, 57,

relates to the characteristics and
qualifications of auditors.
67

3.

Describe the fundamental principle of

8, 9, 10, 11, 12,

26, 30, 31, 32,

58, 59, 60, 61,

performed in an audit. 17, 18 42, 43, 44, 45 67

4.

Understand the fundamental principle of

19, 20

41, 49, 50, 51

63, 64, 65, 66,
reporting and identify the basic contents
of the auditors’ report.
67

5.

Understand the role of a system of quality

21, 22, 23, 24,

28, 38, 46

52, 68, 69, 70
control and monitoring efforts in enabling
public accounting firms to meet
appropriate levels of professional quality.
25

Auditing and Assurance Services 7th Edition Louwers
Solutions Manual
full chapter at: https://testbankbell.com/product/auditing-and-assurance-
services-7th-edition-louwers-solutions-manual/
CHAPTER 2

Professional Standards

LEARNING OBJECTIVES













responsibilities and how this principle 40 62, 64, 65, 66,





performance and identify major activities 13, 14, 15, 16, 33, 34, 36, 37, 62, 64, 65, 66,

6. © 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
Auditing and Assurance Services, Louwers et al., 7/e 2-2
© 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior
written consent of McGraw-Hill Education.
2-2 Solutions Manual




SOLUTIONS FOR REVIEW CHECKPOINTS

2.1 Generally accepted auditing standards are auditing standards that identify necessary qualifications and
characteristics of auditors and guide the conduct of the audit examination.

The purpose of generally accepted auditing standards is to meet the following objectives of an audit
examination:

• To obtain reasonable assurance about whether the financial statements as a whole are free of
material misstatement, whether due to error or fraud.
• To issue a report on the financial statements

2.2 Currently, the PCAOB is responsible for developing standards for the audits of public entities, while the
AICPA is responsible for developing standards for the audits of nonpublic entities.

2.3 The AICPA (through the Auditing Standards Board) has responsibility for setting standards for the audits
of nonpublic entities. This is done through the issuance of Statements on Auditing Standards.

The PCAOB has responsibility for setting standards for the audits of public entities. This is done through
the PCAOB’s issuance of Auditing Standards.

While the SEC does not have responsibility for setting auditing standards per se, all PCAOB standards
must be approved by the SEC.

2.4 The three fundamental principles are:

1. Responsibilities, which involves having appropriate competence and capabilities, complying with
relevant ethical requirements, maintaining professional skepticism and exercising professional
judgment.

2. Performance, which requires auditors to obtain reasonable assurance about whether the financial
statements as a whole are free of material misstatement by: (1) planning the work and properly
supervising assistants; (2) determining and applying appropriate material levels; (3) identifying
and assessing the risk of material misstatement; and, (4) obtaining sufficient appropriate audit
evidence.

3. Reporting, which requires the auditor to express an opinion (or state that an opinion cannot be
expressed) as to whether the financial statements are presented fairly in accordance with the
applicable financial reporting framework.

2.5 Independence in fact represents auditors’ mental attitudes (do auditors truly act in an unbiased and
impartial fashion with respect to the client and fairness of its financial statements?). Independence in
appearance relates to financial statement users’ perceptions of auditors’ independence.

Auditors can be independent in fact but not perceived to be independent. For example, ownership of a small
interest in a public client would probably not influence auditors’ behavior with respect to the client.
However, it is likely that third-party users would not perceive auditors to be independent.

2.6 Due care reflects a level of performance that would be exercised by reasonable auditors in similar
circumstances. Auditors are expected to have the skills and knowledge of others in their profession (known
as that of a prudent auditor) and are not expected to be infallible.

7. © 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
Auditing and Assurance Services, Louwers et al., 7/e 2-3
© 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior
written consent of McGraw-Hill Education.
2-3 Solutions Manual



2.7 Professional skepticism is a state of mind that is characterized by appropriate questioning and a critical
assessment of audit evidence.

Professional judgment is the auditors’ application of relevant training, knowledge, and experience in
making informed decisions about appropriate courses of action during the audit engagement.

Auditors are required to demonstrate professional skepticism and professional judgment throughout the
entire audit process.

2.8 Reasonable assurance recognizes that a GAAS audit may not detect all material misstatements and
auditors are not “insurers” or “guarantors” regarding the fairness of the entity’s financial statements.

The audit team provides reasonable assurance by considering various risks relating to the likelihood of
material misstatements and performing audit procedures to control this risk to an acceptably low level.

2.9 An audit plan is a list of audit procedures that are performed to gather sufficient appropriate evidence on
which auditors base their opinion on the financial statements.

Audit plans are prepared during the planning stages of the audit.

2.10 The timing of the auditors’ appointment is important because auditors need time to properly plan the audit
and perform the necessary work without undue pressure from tight deadlines.

2.11 Materiality is the dollar amount that would influence the lending or investing decisions of users; this
concept recognizes that auditors should focus on matters that are important to financial statement users.
Materiality should be considered in planning the audit, performing the audit, and evaluating the effect of
misstatements on the entity’s financial statements.

2.12 Auditors obtain an understanding of a client, including its internal control, as a part of the control risk
assessment process primarily in order to plan the nature, timing and extent of further audit procedures. A
secondary purpose is because of auditors’ responsibilities for reporting on client’s internal controls.

2.13 As the client’s internal control is more effective (a lower level of control risk), auditors may use less
effective substantive procedures (a higher level of detection risk). Conversely, when the client’s internal
control is less effective (a higher level of control risk), auditors must use more effective substantive
procedures (a lower level of detection risk).

2.14 Audit evidence is defined as the information used by auditors in arriving at the conclusion on which the
audit opinion is based.

2.15 External documentary evidence is audit evidence obtained from another party to an arm’s-length transaction
or from outside independent agencies. External evidence is received directly by auditors and is not
processed through the client’s information processing system.

External-internal documentary evidence is documentary material that originates outside the bounds of the
client’s information processing system but which has been received and processed by the client.

Internal documentary evidence consists of documentary material that is produced, circulates, and is finally
stored within the client’s information processing system. Such evidence is either not circulated to outside
parties at all or is several steps removed from third-party attention.

8. © 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
Auditing and Assurance Services, Louwers et al., 7/e 2-4
© 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior
written consent of McGraw-Hill Education.
2-4 Solutions Manual



2.16 Relevance refers to the nature of information provided by the audit evidence; that is, what assertion(s)
related to the account balance or class of transactions does the evidence support? Reliability refers to the
extent of trust that auditors can place in evidence and is primarily influenced by the source of the evidence.

The appropriateness of audit evidence is related to both relevance and reliability; that is, as evidence is
more relevant and reliable, it is considered to have a higher level of appropriateness.

2.17 The source of evidence affects its reliability as follows (from most to least reliable): (1) evidence directly
obtained by auditors, (2) evidence obtained from external sources, and (3) evidence obtained from internal
sources.

2.18 As auditors need to achieve lower levels of detection risk, more appropriate evidence needs to be obtained.
Thus, auditors should gather higher quality evidence (more reliable evidence). For example, auditors may
choose to obtain evidence from external sources rather than internal sources.

In addition, for lower levels of detection risk, auditors need to gather more sufficient evidence. Because
sufficiency relates to the quantity of evidence, more transactions or components of an account balance
should be examined.

2.19 A financial reporting framework is a set of criteria used to determine the measurement, recognition,
presentation, and disclosure of material items in the financial statements. The financial reporting
framework is related to auditors’ reporting responsibilities because this framework serves as the basis
against which the financial statements are evaluated and the auditors’ opinion on the financial statements is
expressed.
2.20 Four types of opinions and their conclusions:
Type Conclusion

Unmodified opinion Financial statements are presented in conformity with GAAP.
Adverse opinion Financial statements are not presented in conformity with GAAP.
Qualified opinion Financial statements are presented in conformity with GAAP,
except for one or more departures or issues of concern.

Disclaimer of opinion An opinion cannot be issued on the financial statements.


2.21 A system of quality control provides firms with reasonable assurance that the firm and its personnel (1)
comply with professional standards and applicable regulatory and legal requirements and (2) issue reports
that are appropriate in the circumstances.

The six elements of a system of quality control are:

1. Leadership responsibilities for quality within the firm (“tone at the top”)
2. Relevant ethical requirements
3. Acceptance and continuance of client relationships and specific engagements
4. Human resources
5. Engagement performance
6. Monitoring

9. © 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
Auditing and Assurance Services, Louwers et al., 7/e 2-5
© 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior
written consent of McGraw-Hill Education.
2-5 Solutions Manual



2.26 a. Correct Gathering audit evidence is a component of the performance principle.




qualifications of auditors.

a. Incorrect Due care is related to the ethical requirements of auditors.





related to the ethical requirements of auditors.

2.22 In deciding whether to accept or continue an engagement with a client, firms should consider:

• The integrity of the client and the identity and business reputation of its owners, key management,
related parties, and those charged with governance.
• Whether the firm possesses the competency, capability, and resources to perform the engagement.
• Whether the firm can comply with the necessary legal and ethical requirements.

If firms decide to withdraw from an engagement, the firm should document significant issues,
consultations, conclusions, and the basis for any conclusions related to the decision to withdraw.

2.23 Procedures used by firms to monitor their quality control standards include:

• Reviews of selected administrative and personnel records.
• Reviews of engagement documentation, reports, and the client’s financial statements.
• Discussions with firm personnel
• Assessments of the (1) appropriateness of the firm’s guidance materials and professional aids, (2)
compliance with policies and procedures on independence, (3) effectiveness of continuing
professional education, and (4) decisions regarding the acceptance and continuance of client
relationships and specific engagements.

2.24 The PCAOB’s monitoring role for firms providing auditing services to public entities includes registering
public accounting firms and conducting inspections of registered public accounting firms.

2.25 The frequency of PCAOB inspections depends upon the number of audits conducted by member firms. For
firms performing audits for more than 100 public entities, inspections are required on an annual basis. For
those performing audits for 100 or fewer public entities, inspections are conducted every three years.


SOLUTIONS FOR MULTIPLE-CHOICE QUESTIONS


b. Incorrect While reasonable assurance is related to gathering audit evidence, this is not one
of the categories of principles
c. Incorrect The reporting principle relates to the contents of the auditors’ report
d. Incorrect The responsibilities principle relates to the personal integrity and professional


2.27 NOTE TO INSTRUCTOR: Since this question asks students to identify the concept that is not related to
the ethical requirements of auditors, the response labeled “correct” is not related to the ethical
requirement of auditors and those labeled “incorrect” are related to the ethical requirements of auditors.


b. Incorrect Both independence in fact and independence in appearance are related to the
ethical requirements of auditors.
c. Incorrect Both independence in fact and independence in appearance are related to the
ethical requirements of auditors.
d. Correct While professional judgment is part of the responsibilities principle, it is not

10. © 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
Auditing and Assurance Services, Louwers et al., 7/e 2-6
© 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior
written consent of McGraw-Hill Education.
2-6 Solutions Manual




2.28 a.
b.
c.
d.
Incorrect
Correct
Incorrect
Incorrect
GAAS relates to the conduct of audit engagements and not overall professional
services.
Standards within a system of quality control are firm- (rather than auditor-)
related.
Generally accepted accounting principles are not an element related to
professional services.
International auditing standards govern the conduct of audits conducted across
international borders.

2.29

a.
b.
c.
d.

Incorrect
Incorrect
Correct
Incorrect

Relying more extensively on external evidence is related to the appropriateness
(or quality) of evidence.
Focusing on items with more significant financial effects on the financial
statements is related to materiality.
Professional skepticism is characterized by appropriate questioning and a critical
assessment of audit evidence.
Financial interests are most closely related to auditors’ independence.

2.30

a.

b.

Correct

Incorrect

Auditors study internal control to determine the nature, timing, and extent of
further audit procedures.
Consulting suggestions are secondary objectives in an audit.
c.

d.
Incorrect

Incorrect
Information about the entity’s internal control is, at best, indirect evidence about
assertions in the financial statements.
Information about the entity’s internal control provides auditors with little
opportunity to learn about changes in accounting principles.

2.31

a.
b.
c.
d.

Incorrect
Correct
Incorrect
Incorrect

External evidence is considered to be more reliable than the inquiry of
management in choice (b).
Inquiry of management is a form of internal evidence, which is the least reliable
form of evidence.
Auditor-prepared evidence is considered to be the most reliable form of
evidence.
Because the entity’s legal counsel is an external party, this form of evidence is
more reliable than the inquiry of management in choice (b).

2.32

a.
b.

c.
d.

Incorrect
Incorrect
Incorrect
Correct

Inquiry of management is the least reliable form of evidence.
Although external evidence is considered to be highly reliable, auditors’
personal knowledge (choice d) provides the most reliable form of evidence
While auditor evaluation of client procedures is a reliable form of evidence, this
would not be relevant to verifying the existence of newly-acquired equipment.
Auditors’ personal knowledge through physical observation provides the most
reliable form of evidence; in addition, unlike evaluation of client procedures
(choice c), this relates directly to verifying the existence of newly-acquired
equipment.

2.33

a.
b.
c.
d.

Incorrect
Incorrect
Incorrect
Correct

Inquiry of client personnel is internal evidence, which is the least reliable form
of evidence.
Prenumbered client purchase orders are an internal form of evidence, which is
the least reliable form of evidence
While sales invoices are documents created by external parties, the fact that
these documents were received from client personnel reduces their reliability.
Because the statements were received directly from outside parties, this is a
more reliable form of evidence than internal forms of evidence (choices a and b)
or external evidence received indirectly by the auditor (choice c).

11. © 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
Auditing and Assurance Services, Louwers et al., 7/e 2-7
© 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior
written consent of McGraw-Hill Education.
2-7 Solutions Manual



2.34 a. Incorrect Documentation of this nature would not be related to independence.







choice (c) is more closely related to planning and supervision



b. Incorrect While the quality of the documentation and the conclusions included in the
documentation might provide information about competence and capabilities,
choice (c) is more closely related to planning and supervision.
c. Correct Initials of the preparer and reviewer provide evidence that the documentation
was reviewed, which relates to planning and supervision.
d. Incorrect While the quality of the documentation and the conclusions included in the
documentation might provide information about sufficient appropriate evidence,


2.35 NOTE TO INSTRUCTOR: Since this question asks students to identify the concept that is least related to
due care, the response labeled “correct” is least related to due care and those labeled “incorrect” are
more related to due care.


a.
b.
c.
d.
Incorrect

Incorrect

Incorrect
Correct
Due care requires the level of skills and knowledge of others in the auditors’
profession, which would include independence in fact.
Due care requires the skills and knowledge of others in the auditors’ profession,
which would include professional skepticism.
Due care refers to the performance of a “prudent” auditor.
Reasonable assurance is related to the auditors’ responsibility for detecting
misstatements and procedures performed during the examination, not the
concept of due care.

2.36

a.
b.
c.
d.

Incorrect
Incorrect

Incorrect

Correct

Internal documents are a relatively low quality of evidence.
Because these representations were received from an internal source (the
president of the entity), they are a relatively low quality of evidence.
While external evidence is of reasonable quality, it is of lower quality than direct
personal knowledge of the auditor (choice d).
Direct, personal knowledge of auditors is the most appropriate form of evidence.

2.37

a.


b.
c.
d.

Incorrect


Incorrect
Incorrect
Correct

While it may increase auditors’ knowledge about the client, obtaining an
understanding of a client’s internal control does not directly influence auditors’
competence and capabilities.
Obtaining an understanding of a client’s internal control does not directly
influence auditors’ independence.
Obtaining an understanding of a client’s internal control does not directly help
satisfy the quality control standard about audit staff professional development.
The primary purpose of obtaining an understanding of a client’s internal control
is to plan the nature, timing, and extent of further audit procedures on an
engagement.

2.38

a.

b.
c.

Incorrect


Incorrect

Incorrect

While receiving independence confirmations with respect to clients would be
important in deciding to accept or continue clients, this element is more closely
related to relevant ethical requirements (choice d).
Receiving independence confirmations is not related to engagement
performance.
Receiving independence confirmations is not related to monitoring.
d. Correct Independence confirmations would ensure that all firm personnel are
independent with respect to that firm’s clients, which is related to the “Relevant
Ethical Requirements” element of a system of quality control. It would not relate
to acceptance and continuance of client relationships and specific engagements
(a), engagement performance (b), or monitoring (c).

12. © 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
Auditing and Assurance Services, Louwers et al., 7/e 2-8
© 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior
written consent of McGraw-Hill Education.
2-8 Solutions Manual




2.39 a.
b.

c.
d.
Incorrect
Incorrect
Correct
Incorrect
The responsibility to issue a report is related to the reporting principle.
The requirement to gather sufficient, appropriate evidence is related to the
performance principle.
The auditors’ compliance with independence and due care is related to the
responsibilities principle.
The responsibility to plan an audit and properly supervise assistants is related to
the performance principle.

2.40

a.
b.
c.
d.

Correct
Incorrect
Incorrect
Incorrect

Consultation with an appraiser demonstrates due care if auditors do not have
expertise in the area in question.
Auditors are experts in financial matters, not areas of art (and other collectibles)
valuation.
GAAS applies to all audit engagements, including audit engagements for not-
for-profit organizations.
Because consulting an appraiser is consistent with exercising due care (choice
a), this cannot be correct.

2.41 NOTE TO INSTRUCTOR: Since this question asks students to identify the topic that is not been addressed
in the auditors’ report, the response labeled “correct” is not addressed in the auditors’ report and those
labeled “incorrect” are addressed in the auditors’ report.


a.
b.
c.
d.
Incorrect
Correct
Incorrect
Incorrect
The responsibilities of the auditor and management are provided in the
introductory paragraph.
Auditors provide reasonable (but not absolute) assurance in an audit engagement
(this is noted in the scope paragraph of the auditors’ report).
A description of the audit engagement is provided in the scope paragraph of the
auditors’ report.
The auditors’ opinion on internal control over financial reporting is provided in
the internal control paragraph of the auditors’ report.

2.42

a.
b.

c.



d.

Incorrect

Incorrect


Incorrect



Correct

The concept of absolute assurance requires auditors to identify and detect all
material misstatements.
Professional judgment relates to the application of training, knowledge, and
experience in making informed decisions. It does not specifically relate to
detecting material misstatements.
The reliability of audit evidence relates to the sufficiency and appropriateness of
evidence. While more reliable evidence will reduce the likelihood that material
misstatements will not be detected, it does not, in itself, ensure that a GAAS
audit will detect all material misstatements.
Reasonable assurance recognizes that an audit conducted under GAAS may fail
to detect all material misstatements.

2.43

a.
b.


c.
d.

Incorrect

Incorrect



Correct

Incorrect

The fact that the source of the evidence is internal would result in evidence
being less reliable than external evidence (choice c).
The fact that the source of the evidence is internal and evidence is developed
under less effective internal control would result in evidence being less reliable
than external evidence and environments with more effective internal control
(choice c).
Evidence is most reliable when the source of the evidence is external and when
the evidence is developed under more effective internal control.
The fact that the evidence is developed under less effective internal control
would result in evidence being less reliable than when developed under more
effective internal controls (choice c).

13. © 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
Auditing and Assurance Services, Louwers et al., 7/e 2-9
© 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior
written consent of McGraw-Hill Education.
2-9 Solutions Manual



2.44 a. Incorrect The decision to physically inspect investment securities rather than obtain an









relevance and reliability).



external confirmation relates to the source of evidence, which affects the
reliability of evidence.
b. Correct The aging of accounts receivable will evaluate valuation, which is not directly
evaluated through confirmation. Therefore, aging provides relevant evidence
with respect to the valuation assertion.
c. Incorrect The number of accounts confirmed by the auditor is related to the sufficiency of
evidence, not the appropriateness of evidence (or relevance and reliability).
d. Incorrect The decision to confirm a larger number of accounts following year-end relates
to the timing of audit procedures, not the appropriateness of evidence (or


2.45 NOTE TO INSTRUCTOR: Since this question asks students to identify the statement that is not true with
respect to the performance principle, the response labeled “correct” is not true and those labeled
“incorrect” are true.


a.
b.
c.
d.
Correct
Incorrect

Incorrect

Incorrect
Written audit plans are required in both initial and continuing audits.
Materiality should be considered in planning the audit, performing the audit, and
evaluating the effects of misstatements on the entity’s financial statements.
The effectiveness of the entity’s internal control is an important consideration in
the audit team’s assessment of the risk of material misstatement.
In order to be appropriate, evidence must be both relevant and reliable.

2.46

a.
b.
c.


d.

Incorrect
Correct
Incorrect


Incorrect

Annual inspections are only required for audit firms that audit more than 100
public entities.
In a PCAOB inspection, a sample of audits as well as the firm’s system of
quality control are reviewed by the inspection team.
While the deficiencies noted in sampled audit engagements are publicly
disclosed, information regarding deficiencies in the firm’s quality control are not
publicly disclosed unless the firm fails to address those deficiencies within one
year.
All firms auditing public entities must have a PCAOB inspection. If a firm
audits 100 or fewer public entities, it has an inspection every three years rather
than every year.

2.47

a.
b.
c.
d.

Correct
Incorrect
Incorrect
Incorrect

Audit procedures are particular and specialized actions that auditors take to
obtain evidence during a specific engagement.
Auditing standards do not apply to specific engagements, but are quality guides
that apply to all audits.
Interpretive publications provide guidance to auditors on the application of
generally accepted auditing standards in specific situation.
Statements on Auditing Standards are pronouncements issued by the Auditing
Standards Board that apply to all audits of nonpublic entities.

2.48

a.

b.

Incorrect

Correct

The PCAOB does develop Auditing Standards, but these relate to the audit of
public entities.
The PCAOB develops Auditing Standards for the audit of public entities.
c.
d.
Incorrect
Incorrect
The Auditing Standards Board develops Statements on Auditing Standards.
The Auditing Standards Board develops Statements on Auditing Standards.

14. © 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
Auditing and Assurance Services, Louwers et al., 7/e 2-
10
© 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior
written consent of McGraw-Hill Education.
2-
10
Solutions Manual




2.49

a.
b.
c.

d.

Incorrect
Incorrect
Correct

Incorrect

This statement is related to the scope paragraph.
This statement is related to the opinion paragraph.
The responsibility of auditors and management in the financial reporting process
is described in the introductory paragraph.
This statement is related to the internal control paragraph.

15. © 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior
written consent of McGraw-Hill Education.
2-10 Solutions Manual
© 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
Auditing and Assurance Services, Louwers et al., 7/e 2-10




2.50 a.
b.


c.
d.
Correct
Incorrect


Incorrect

Incorrect
An adverse opinion is issued for material and pervasive departures from GAAP.
A disclaimer of opinion would be issued only when auditors felt they were
unable to reach a conclusion with respect to the fairness of the entity’s financial
statements.
A qualified opinion concludes that, with the exception of a specific matter, the
entity’s financial statements are presented according to GAAP.
An unmodified opinion concludes that the entity’s financial statements are
presented according to GAAP.

2.51

a.
b.
c.


d.

Incorrect
Incorrect
Correct


Incorrect

The communication principle is not one of the fundamental principles.
The performance principle relates to the conduct of the audit examination.
The reporting principle is related to the contents of the auditors’ report, which
expresses an opinion on the entity’s financial statements (or indicates that an
opinion cannot be expressed).
The responsibilities principle relates to the characteristics and qualifications of
the auditors.

16. © 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior
written consent of McGraw-Hill Education.
2-11 Solutions Manual
© 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
Auditing and Assurance Services, Louwers et al., 7/e 2-11



SOLUTIONS FOR EXERCISES AND PROBLEMS

2.52 AICPA and PCAOB Responsibilities

a. The AICPA (through the Auditing Standards Board) has responsibility for setting standards for the
audits of nonpublic entities. This is done through the issuance of Statements on Auditing
Standards.

The PCAOB has responsibility for setting standards for the audits of public entities. This is done
through the PCAOB’s issuance of Auditing Standards.

While the SEC does not have responsibility for setting auditing standards per se, all PCAOB
standards must be approved by the SEC.

b. The audits of public entities are governed by Auditing Standards issued by the PCAOB that have
been approved by the SEC.

The audits of nonpublic entities are governed by Statements on Auditing Standards issued by the
AICPA.

c. The AICPA (for nonpublic entities) and PCAOB (for public entities) examine documentation
related to previous audit engagements and evaluate the audit firms’ systems of quality control.
These evaluations are referred to as peer reviews (AICPA) and inspections (PCAOB)


2.53 Professional Guidance

Statements on Auditing Standards are issued by the Auditing Standards Board and apply to the audits of
nonpublic entities.

Auditing Standards are issued by the PCAOB and apply to the audits of public entities.

17. © 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior
written consent of McGraw-Hill Education.
2-12 Solutions Manual
© 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
Auditing and Assurance Services, Louwers et al., 7/e 2-12



2.54 Independence

a. Auditors should not follow clients’ suggestions about the conduct of an audit unless the
suggestions clearly do not conflict with their professional competence, judgment, honesty,
independence, or ethical standards. Where there is no disagreement about the results to be
accomplished and the client’s suggestions represent good ideas, auditors can consider these
suggestions. Within professional bounds, mutual agreement with the client is acceptable. Auditors
must never agree to any arrangement that violates generally accepted auditing standards or the
AICPA’s Code of Professional Conduct.

b. The reasons that would not support dividing the assignment of audit work solely according to
assets, liabilities and income and expenses include the following:

1. Work should be assigned to staff members by considering the degree of difficulty in
relation to the technical competence and experience of individual staff members.

2. Sequence of work performed on an examination should be in accordance with an overall
audit plan.

3. It is impossible to segregate work areas by major captions because often a close
relationship exists among a number of accounts in more than one category. For example,
interest and dividend income are normally based on an asset (investments) and interest
expense is normally based on a liability (long-term debt).

4. Often a single form of audit documentation is desirable to provide evidence with respect
to balances in accounts of various types, such as an insurance analysis supporting
premium disbursements, the insurance expense portion, and the prepaid insurance
balance.

5. Duplication of staff effort would be more likely to occur if assignments were made on
such a basis.

6. Frequently, the scope of work regarding a single account requires simultaneous
participation by the staff, such as in the observation of inventories.

Many audit operations are not susceptible to division by category, as for example studying and
evaluating internal control, testing transactions, and preparing the report.

c. The audit staff member whose uncle owns the advertising agency should not be assigned to
examine the client’s advertising account. The firm is responsible for avoiding relationships which
might suggest a conflict of interest. Regardless of whether this staff member could be independent
and unbiased in such a situation (independence in fact), external parties will likely be influenced in
their thinking by the fact that the uncle is the owner of the advertising agency (the staff member
would not have independence in appearance). Even if a problem of ethics were not involved, it
would be unwise for the firm to assign this staff member because the client’s attitude could change
significantly and the firm’s position would be jeopardized if difficulties later arose in connection
with the contract. Any situation in which bias exists or might arise should be avoided.

18. © 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior
written consent of McGraw-Hill Education.
2-13 Solutions Manual
© 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
Auditing and Assurance Services, Louwers et al., 7/e 2-13



2.55 Independence

a. Independence in fact relates to the auditors’ “state of mind” and reflects an unbiased and
impartial perspective with respect to the financial statements and other information they audit.
Independence in appearance relates to others’ (particularly financial statement users’)
perceptions of the auditors’ independence.

b. The two general types of relationships that compromise auditors’ independence are financial
relationships (owning shares of stock or having an outstanding loan to or from a client) and
managerial relationships (acting in a decision-making capacity on behalf of a client or providing
advice on systems or information that will be audited).

c. 1. While auditors might still be independent in fact with respect to the audit of the client, the
large revenues resulting from these services create a financial interest that many users
would find to be troubling. For example, consider the possibility that clients might use
the revenues from these services as a bargaining tool with auditors if an issue arises
during the audit engagement. Currently, no prohibitions exist on the extent of consulting
services or revenues, other than the prohibition of certain types of services and the
required approval of nonaudit services by the client’s audit committee.


2.

This would clearly pose a compromise to auditors’ independence and would not be
permitted under current guidelines. The issues in this case are (1) the fact that the auditor
is directly involved with the engagement and (2) the executive-level position occupied by
his or her spouse with a client.


3.

This introduces a similar issue to (2), but would be less likely to compromise the
auditors’ independence. The major differences in this scenario are (1) the auditor is not
directly involved with the engagement, (2) the level of position held by the auditor’s
relative is not at the executive level, and (3) the relationship between the auditor and
other individual is not as close. Professional standards would likely not conclude that this
situation would compromise the auditor’s independence.


4.

This represents a direct financial interest in a client. The issue is whether the fact that the
staff member is not a part of the engagement team compromises his or her independence.
While professional guidelines would not conclude that this situation compromises the
independence of the staff member, many firms have adopted the practice of not
permitting any of their professional staff to hold financial interests in their audit clients.

19. © 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior
written consent of McGraw-Hill Education.
2-14 Solutions Manual
© 2018 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
Auditing and Assurance Services, Louwers et al., 7/e 2-14



2.56 Professional Skepticism

a. Professional skepticism refers to a state of mind that is characterized by appropriate questioning
and a critical assessment of audit evidence.

b. Auditors are required to maintain professional skepticism throughout the audit, including during
the following stages: (1) engagement planning, (2) risk assessment, (3) audit evidence, and (4)
reporting.

c. 1. The strong relationships and friendships that have developed between the firm personnel
and client’s officers may lead to an increased level of trust that would reduce the
likelihood of questioning and critically assessing audit evidence.


2.

The time pressure resulting from other workload demands and deadlines related to other
engagements may result in a desire to complete the audit more promptly and reduce the
extent to which the firm personnel question and critically assess audit evidence.


3.

The client’s wishes to reduce or limit the audit fee may make firm personnel less likely to
question and critically assess audit evidence, since doing so would increase the costs
incurred during the audit without a corresponding increase in revenues.


2.57 Responsibilities Principle

The following components of the responsibilities principle are related to Martin’s decision with respect to
the audit of Phillip, Inc.

Competence and Capabilities

1. The fact that Phillip, Inc. is in an industry in which Martin does not have significant experience
(manufacturing) and is larger in size than most of Martin’s clients raises potential concerns with
respect to Martin’s ability to appropriately conduct the audit of Phillip.

2. Martin’s concerns about its inability to conduct an appropriate observation of Phillip’s inventories
(which are highly material to the financial statements) raises additional issues related to Martin’s
competence and capabilities beyond the industry and size of Phillip noted in (1) above.

Complying with Relevant Ethical Requirements

1. Martin should consider any potential impacts of the family relationship of one of its staff
accountants with the Chief Financial Officer on its ability to maintain independence in fact and
independence in appearance. The important role that the Chief Financial Officer plays in the
financial reporting process makes potential relationships with this individual particularly sensitive.

2. Martin’s concerns about its inability to conduct an appropriate observation of Phillip’s inventories
(which are highly material to the financial statements) raise some questions as to whether Martin
can conduct the audit using due care.

3. While ensuring that firm personnel are independent in fact and in appearance with respect to
Phillip, Martin should consider this issue prior to submitting a proposal rather than after doing so
(assuming that the proposal is accepted). Given the information in this situation, the large size of
Phillip may make it difficult for Martin to properly staff the audit if even a small number of
independence concerns are noted among its personnel.

20. Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

21. "Mene Stålhandsken tahi Wittenbergin luo!" varoitti sisar. "Olen
kuullut sanottavan, että he ovat kotoisin meidän seuduiltamme; he
ottavat kyllä sinun huostaansa."
"Mutta jos kysyvät nimeäni… isäni nimeä? jos nimittävät minua
mustalaiseksi?" intti Bennu, ja koko hänen ruumiinsa vapisi
häpeästä, kun hän muisti sitä epäiltyä hämäryyttä, joka peitti hänen
nimetöntä sukuperäänsä.
Hagar kalpeni. Siinä oli tuo suuri kysymys ja he olivat neljäntoista-
vuotisia, se suuri kysymys joka jo kauan oli heittänyt pimeän varjon
näitten nuorten sisarusten elämän ylitse, vaikkei kumpikaan heistä
vielä näihin asti ollut uskaltanut siihen koskea. Nyt se tuli ja vaati
vastausta.
Vielä yhdeksännellätoista vuosisadalla, jolloin omat ansiot yhä
enemmän astuvat esiin ihmis-arvon oikeana määrääjänä, on
kunniassa pidetty nimi rikkahin perintö, minkä mies tahi nainen
saattaa lapsillensa jättää. Kuudennentoista vuosisadan lävitse olivat
sukumuistot tunkeutuneet siten, että ylhäisin aatelisto, jolla jo oli
sukunimi, yhä antoi lapsilleen isän ristimänimen. Nimetön oli
huonompi kuin halpasukuinen, joksi aatelisto tahtoi nimittää
aatelittomia; nimetön oli kunniaton. Äpärät, jotka koko ikänsä
kantoivat äitinsä nimeä soimauksenaan, heillä oli kuitenkin nimi, —
ristimänimensä tukena. Mutta mitä olivat ne, joilla ei edes ollut äidin
nimeä, jotka kuten kissat ja koirat olivat ilman sukunimeä?
Ihminen, joka tuollaista taakkaa sydämmessään kantaa, kypsyy
pian.
Hagar ei enään ollut lapsi, kun hän, veljensä kättä puristaen, sanoi:

22. "Sinun pitää tekemän itsellesi nimi! Ota itsellesi joku! Valitse
itsellesi nimi, mistä vain löydät, yöstä tahi päivästä, tähdistä tahi
sodasta! Lydikki on kertonut minulle, että me olemme tähtien lapsia.
Oletko nähnyt tähtien lentävän? Me olemme pudonneet alas jonkun
lentävän tähden kanssa."
"Minä otan nimekseni: Ei-kukaan", vastasi poika surullisesti,
tuntein murtunein mielin hyljätyn tilansa.
"Ei, valitse toinen! Sinun ei pidä oleman ei-kukaan, sinun pitää
oleman kaikki. Mutta minkä nimen otatkin, Bennu, niin muista, että
teet sen suureksi ja kiitetyksi! Ei löydy mitään parempaa, kuin
suurena ja kiitettynä oleminen. Ei sinun pidä olla Ben-Oni, sinun
pitää olla vielä enemmän kuin Ben-Jamin, sinun pitää olla Josef,
jonka edessä aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat. Katso,
silloin ei kukaan ole isäsi nimeä kysyvä. Sinun nimesi, jonka itse olet
tehnyt, on oleva parempi kuin isän ja äidin; se on kulkeva läpi
maailman kuten tähden lento. Ja silloin Bennu, sinun tulee muistaa
häntä, joka ei koskaan saata tulla suureksi ja kiitetyksi muusta kuin
siitä, että hän on sinun sisaresi… Hyvästi!"

23. Hän kurkotti veljelleen kätensä hyvästijätöksi.
Kummallinen vieras mies, pitkä, partainen sotilas, seisoi nojautuen
laiturin häkkivarustukseen. Hän sanoi Bennulle:
"Mikä on nimesi?"
"Ei-kukaan."
"Minä tarkoitan, kenenkä lapsia te olette?"
"Emme kenenkään."
Mies kääntyi Hagarin puoleen: "Mitä sanoo poika? Ovatko
vanhempanne kuolleet?"
"En tiedä. Meillä ei ole vanhempia."
"Lähteekö poika Saksanmaalle?"
"Lähtee."
"Kenenkä luo?"
"Sitä emme tiedä."
Vieras katseli Hagaria tutkivalla katseella.
"Osaatko lukea?"
"Osaan."
"Oletko lukenut Tobiaan seura-toverista?"

24. "Olen. Enkelistä."
"Minä tulen olemaan pojalle mitä enkeli oli Tobiaalle."
Nyt Hagar vuorostaan tutkivin silmin tarkasteli vierasta miestä.
Ilta-aurinko laski loisteensa hänen kummallisen syvämielisiin
silmiinsä. Hän herätti luottamusta. Hagar sai rohkeutta ja kysyi, oliko
hän tähtien lähettämä.
"Ehkä", sanoi muukalainen. "Minä olen poikaa johdattava. Tule,
Ei-kukaan!"
Ja hän talutti tuon puoleksi vastahakoisen pojan rantalautojen yli
laivaan.
Hagar ei nyt kauemmin saanut viipyä. Surullisena palasi hän
jälleen torppaan. Meren laine, joka mukaansa vei toisen
uiskentelevan lastun, viskasi toisen takaisin vasten rantaa.
Kohdannevatko he milloinkaan toisiansa enään aikojen virran
kuluessa?
11. Olkirasia.
Ei se dromedaari minun pesääni mahdu.
Hagarin tähti oli laskenut Tuurholman kohdalla. Seuraavana
talvena siitä kun Lydik Larsson oli lähettänyt tytön pois, saadaksensa
vielä vuoden miettiä, ennenkuin kasvatikseen hänen ottaisi, tunsi
tullimies itsensä taas kovin yksinäiseksi noina pitkinä talvi-aikoina.
Hän asui nyt kaupungissa. Näytti siltä, hänen mielestään, kuin

25. pimeys olisi vuodesta vuoteen käynyt mustemmaksi, hän itse
äreämmäksi sekä nuot kauniit hopeataalarit hänen arkussaan aina
enemmän aaveennäköisiksi ja uhkaaviksi. Hän väsyi kuulemasta
niitten ainaista kilisevää: enemmän! enemmän! Etteivät hävenneet!
Olihan heitä jo kyllin monta yksinäisen miehen varalle. Jos hän astui
tupaan, oli Lisbetta Wolle unohtanut virittää tulta takkaan. Jos hän
kulki pimeässä porstuassa, pelkäsi hän varkaan piiloutuneen oven
taakse. Jos hän etsi palvelioitansa, eivät he olleet siellä, missä
heidän tuli olla, ja heidän työnsä oli huolettomasti tehtyä tahi
tekemättömäksi jäänyttä. Rukinnuorat riippuivat lerpallaan,
pellavatutti kysyi: missä on emäntä? Kangaspuissa loimilangat
huusivat kudetta, puola löytyi kaapin alta kissan leikkikaluna.
Lisbetan puuro oli pohjaan palanutta, kala puolikypsää ja maito
hapanta. Isännän vaatetus ei myöskään ollut hyvässä kunnossa;
napit olivat poissa, sukat rikkinäiset, tullimiehen paidat kirjurin
arkussa, ja kirjurin paidat tullimiehen laatikossa. Itse tullin kalliit,
pitkät sarakkeet eivät olleet siellä missä niitten piti olla; kalleppelistä
kotona keitetty kirjoitusmuste kävi yhä ruskeammaksi ja
huonommaksi; hanhenkynä oli kuten taliin kastettu. Ei mikään ollut
suunnillaan. Koko talon komento oli samaa mieltä kuin edellinen
puhuja, pellavatutti. Kaikki tomuiset nurkat, kaikki pesemättömät
astiat, kaikki rikat ja toimet yhtyivät samaan toivottomaan
kysymykseen: Missä on emäntä?
Tullimies ei tätä kauvemmin kestänyt. Eräänä kirkkaana päivänä
kevätpuolena 1638 pani Lydik Larsson parhaan sinisen takin
päällensä, sen, jossa oli keltaiset messinkinapit ja esitti itsensä
kosiana Betty Luthille. Saiko hän rukkaset? Mitä vielä. Ei yksikään
Hollantilainen laiva Tuurholman tullilaiturin luota ollut pikemmin ulos-
suoriutunut. Samana päivänä tiesi koko kaupunki, että köyhä Betty
Luth, joka kutoi kotona kehrättyä palttinaa kuudesta äyristä

26. kyynärältä, nyt saattoi pukeutua hienoimpaan palttinaan. Yhtä
pikaan seurasi häät, kolme viikkoa kihlausten jälkeen. Pietari Luth
sepitti kaikkein noitten yhdeksän kaunotaiteen ja tieteen
Jumalattaren avulla latinankielisen ilorunoelman, ja Saara kutsui
miestänsä herraksi. Kaikki kävi onnellisesti; köyhä tuli rikkaaksi, ja
rikas tuli vielä rikkaammaksi. Palttinankutoja sai marisevan, mutta
hyvänluontoisen leskimiehen, leskimies sai kodikkaan vaimon.
Kaksi vuotta myöhemmin, kesän alussa vuonna 1640, kuultiin
Tuurholmassa uuden tulokkaan, pienen tyttösen vieno ääni. Lydik
Larsson riemuitsi, kun oli saanut perillisen ja ajatteli itsekseen:
Mikä onni, etten ottanut mustalaistyttöä talooni!
Pian hän kuitenkin sai muistutuksen sen lapsen olemassa olosta,
joka oli yhtä juureton kuin lumen hiutu, siellä missä se liiteli taivaan
ja maan välillä. Hän seisoi tullilaiturillaan, tarkastaen sisään tulevia ja
ulosmeneviä laivoja, kun eräs kalastaja Snappertuunasta antoi
hänelle kirjeen. Se oli kirjoitettu karkealle, rypistetylle paperille, joka
väkevästi hajahti inkivääriltä, ja ilmaisi, että se oli sisältänyt tuota
mieluista maustinta, jota viljeltiin vaikuttavana apukeinona
monellaisiin kipuihin. Päällekirjoitus oli seuraava:
"Hyvinkunnioidedulle Lydikille Helsinginmaalla dämä."
Käsi-ala oli präntätty somaksi ja kirjeen lyhyt sisällys, kun
oikokirjoitusta hiukan oli korjattu, seuraava:
"Jos Lydikki nyt ottaisi tytön; en minä hänestä mitään saa.
Dordei."
"Ottaisi tytön? Vasta nyt! Dordei." Tullimies pisti äreänä kirjeen
taskuunsa ja päätti olla piittaamatta siitä sen enempää. Hän oli

27. kerran lasta pyytänyt, ja Dordei oli silloin vastannut: "Ottaa hänet
minulta! Tiedättekö, että Tuomas on hänen laillinen holhojansa?"
Muutamia päiviä kului, mutta Lydik Larssonin ei onnistunut saada
Dordein pränttiä mielestään. Olihan hän ollut tytön kummi? Olipa
hän aina ihaillut lapsen tavattoman suuria luonnonlahjoja. Eiköhän
tyttö tuottaisi hänelle kunniaa, jos hän saisi kasvatusta? Ei. Mitäpä
Betty tuosta sanoisi? Ja hänen oma lapsensa? Olisi suorastaan
mieletöntä nyt enään ottaa kasvattityttöä.
Sattumalta tuli vielä sekanainen oikeudenkäyntikin lisäämään
tullimiehen huolia. Aateliston oikeuksiin kuului nimittäin, että he
tullitta saivat laivalla viedä ulos maanviljelystuotteitaan sekä tuoda
maahan muutamia lajia tavaroita omia tarpeitansa varten. Tämä
oikeus antoi aihetta mitä rohkeimpiin petoksiin. Helsingin porvarit
valittivat kenraalikuvernöörin luona, että lähiseudussa asuvat
aatelismiehet omassa nimessään veivät ulos ja toivat sisään muitten
tavaraa ja tekivät siten haittaa sekä kaupungin kaupalle että kruunun
tullille. Kenraalikuvernööri kreivi Pietari Brahe ei ollut se mies, joka
tahtoi vähentää aateliston oikeuksia, mutta hän oli ankara
järjestyksen pitäjä. Hän otti valituksen vastaan, antoi tehdä
laintutkimuksen ja vaati, että oikeudenkäynti pantaisiin toimeen
Turun hovi-oikeudessa, koska aatelismiehiä ei käynyt tuomita
alemmassa tuomio-istuimessa.
Tähän sekavaan asiaan joutui Lydik Larssonkin, joka oli tullimies,
ja hänen oli katsominen eteensä, miten hän saattaisi tahraantumatta
päästä asiasta selville. Viikon päästä siitä, kun hän oli saanut
Dordein kirjeen, täytyi hänen lähteä Turkuun maata myöden, jotta
hän ei vastatuulten takia tulisi matkalla viivytetyksi.

28. Kun hän Karjan pitäjää läheni, muistui hänen mieleensä
kummityttönsä.
"Täytyy tässä tuumia, mitä hänen puolestaan voisin tehdä",
ajatteli hän itsekseen. "Tyttö tulee kohta neljäntoista-vuotiaaksi, hän
saattaa mennä lapsenhoitajaksi, mutta ei minun luokseni!"
Torppa oli paikoillaan. Se näytti entistä rappeutuneemmalta, ajat
olivat käyneet huonommiksi. Lapset olivat ulkona työssä. Dordei
kehräsi, Tuomas muurasi leivin-uunia, joka oli kokoon
rämähtämäisillään.
"Jumalan rauha!"
"Hyvää päivää, Lydikki! Sehän oli rehellisesti tehty; minä tiesin
hänen tulevan. Istukaatte!" Dordei pyyhki tiilenmurut rahilta, ja
Tuomas, joka yhä työtään jatkoi, otti sanaakaan virkkaamatta lakin
päästään, joka jo oli ruvennut harmaaksi käymään.
"Noh, miten teillä asiat ovat? Huonot ajat, veijareita ja huolia,
mihinkä vain kääntyy! Hagar on teille haitaksi, Dordei?"
"Onko? On niin. En minä sitä silloin saattanut uskoa Lydikki, siihen
aikaan kuin te olitte hyvä tuolle lapselle. Mutta eihän ihmisen pitäisi
luulla itseään Jumalaa viisaammaksi. Hän tietää missä turhamainen
sydän on; siihen hän tähtää ja siihen hän osaa paremmin kuin
metsästäjän nuoli. Ilon lapsesta saattaa tulla murheen lapsi. Hänpä
oli minun helmikuitani ja minun silkkilapseni, parempi kuin minun
omat ruoan-ahmaajani. Jumala heitä siunatkoon, he ihmistyvät yhä
enemmän. Olihan Hagar aina ennen ahkerin kaikissa askareissa, niin
taitavan taitava ja kätevä kaikissa töissä. Se oli ennen se. Nähkääs,
Lydikki, siitä päivästä asti, kun hän tuli Helsinki-maalta, oli hän,

29. Jumal' armahtakoon, pois vaihdettu lapsi. Mitä vuorenhaltioita siellä
Tuurholmassanne on? Koko työstä ei ollut muuta kuin puustavit
jäljellä, latinalaiset puustavit, Lydikki! Ei häntä enään haluta
karttaaminen eikä kehrääminen, ei vyhtiminen eikä kankaan
luominen, ei leipominen eikä pyykinpeso, kaikkea hän tekee kuten
unissaan kävisi. Minä sanon: mene vettä noutamaan kaivosta,
Hagar! Niin, siinä hän seisoo ja katselee, miten aurinko paistaa
jääpuikkojen päälle… Palta hameesi liepeet, lapsi… tuon
saksanvillahameen, kuten tiedätte! No niin, siinä hän istuu ja on
ompelevinaan, mutta onkin unohtanut pistää lankaa neulan
silmään… Hagar, lue iltarukous lapsille! Lukeeko hän? Kyllä hän
lukee, mutta ruokasiunauksen. Sillä tapaa se nyt on ollut kolme
talvea ja kaksi kesää. Ainoa, joka häntä huvittaa, on linnun-äänien
oppiminen ja eläinten paimentaminen, sitä hän tällä haavaa
tekeekin, ja siellä hän saa tavata sammalissa vuorella."
"Onko hän saanut kirjoja luettavakseen?"
"Mitä kirjoja? Hänellä on ne kolme, joissa on kyllin oppia köyhälle
raukalle. Pappilasta sain lainata suomalaisen postillan, ja
saattaisitteko uskoa, Lydikki, lapsi saarnaa nyt suomea ihan kuin
Hämeestä tullut pappi! Kun hän kylästä on löytänyt toisellaisia
kirjoja, olen minä niillä virittänyt uunia. Tiedänkö minä mitä pränttiä
hän on vuoteensa olkiin tallentanut? Ei hän kuitenkaan minun tieteni
ja tahdostani saa lukea enempää, kuin mitä ihmisen iäiselle
autuudelle hyödyksi on. Löytyy yhtä paljon turhamaisia kirjoja tässä
maailmassa, kuin turhamaista puhettakin."
"Mitä nyt aiotte Hagarin kanssa tehdä? Ei hän minun luokseni
saata tulla; minä olen nyt nainut mies, ja minulla on omia lapsia.
Toista oli kolme vuotta takaperin."

30. "Soo, vai niin, onneksi olkoon! Luulin olevanne hänen risti-isänsä."
"Saattaisinkohan muuten tehdä jotakin tytön hyväksi? Hän on
kohta siinä iässä, jolloin nuoret menevät palvelukseen. Minä tahdon
ostaa hänelle vaatekertamuksen sekä panna muutaman taalarin
elatuksen avuksi, siksi, että hän tulee viiden- tahi kuudentoista
vuoden vanhaksi."
"Kiitän suosiollisesta ja hyvästä tahdosta. Meidän laitamme näitten
monien lasten kanssa on sellainen, että olemme joutuneet velkaan,
eikä meillä siis ole leipää niille, jotka eivät tahdo työtä tehdä. Minä
ajattelin, että te ottaisitte hänen, ei meidän, vaan lapsen tähden. En
minä valita, vaikka itse söisin akanoita päivälliseksi ja tiilikiviä
illalliseksi, jollei tuo vaivainen saisi nälkää nähdä, sillä nähkääs
Lydikki, hän on niin raskaana kuin kirkon torni minun sydämmeni
päällä. Mutta nähkääs, ei se dromedaari minun pesääni mahdu,
sanoi västäräkki kun hän oli pesässään hautonut käen munaa siksi
että siitä poikanen ilmestyi. Hagar ei mahdu meidän pesään,
nähkääs Lydikki; palveleminen ei hänelle myöskään sovi. Jompikumpi
hän on, mustalaislapsi tahi herrasväen lapsi, korppi tahi kotka,
Jumala tiesi, se kyllä on veressä; se tulee nyt ilmi, kun hän kohta on
täysi-ikäinen."
"Dordei", sanoi Lydik Larsson miettivästi, "Sigfrid mestari oli sitä
mieltä, että äiti, joka kuoli täällä torpassa, ei ollut mustalainen.
Hänellä oli kaksi kallisarvoista koristetta, jotka ovat lasten
omaisuutta, ja sopii myydä heidän elatuksekseen. Ovatko ne vielä
tallella?"
"Tietysti ne ovat tallella! Kun Sigfrid mestari kuoli ja Tuomas tuli
holhojaksi, sai Tuomas rasian, jossa lasten omaisuus on,

31. säilytettäväksi. Se on mestarin omalla sinetillä varustettu. Mitenkä
me sitä olisimme uskaltaneet avata, me?"
"Siinä olette tehneet oikein, mutta vain vähäksi aikaa. Ettekö
ymmärrä, Dordei, että lasten omaisuus makaa siinä ilman korkoa,
nyt kun parahiten tarvitsisivat elatuksen apua. Missä poika on?"
"Hän, tuo kukonpoikanenko? Sen pääskyset tietävät paremmin
kuin minä. Kuten kylvö on, sellainen on satokin. Bennu on kasvanut
Aake herran jumalattomien ratsastajien joukossa; nyt on hän
ampunut miehen Kirkniemessä ja hänen on täytynyt mennä pakoon
Saksanmaalle. He olivat täällä häntä takaa ajamassa, mutta ihmiset
luulivat että he sen tekivät vain näön vuoksi. Kaikki pitivät Bennusta,
ei yksikään sielu surkutellut Greger Anderssonia. Greger sai
sopimattoman kuulan poskensa lävitse, ja vinosuiseksi hän jää koko
elin-ajakseen, mutta luullaan, että hän kyllä paranee."
"No niin, eiköhän ole paras, että Tuomas, joka on holhoja, avaa
rasian sekä minä vieraana miehenä todistan mitä siinä on?"
"Mitäs sanot Tuomas?"
Tuomas laski pois savilapionsa, pyyhki nenäänsä kämmenensä
nurjalla puolella ja sanoi, ettei hän rasiaa antaisi avata ennenkuin
molempien lasten läsnä-ollessa ja jahka poikakin on laillisessa iässä.
"Se on siis vasta seitsemän vuoden perästä", virkkoi tullimies
pahoillaan. "Me molemmat emme ole keltanokkia enää ja poika on
ulkona vaarallisilla retkillä. Nuori taikka vanha, ei yhdellekkään
meistä ole sinetillä vakuutettu seitsemää elonvuotta. Nyt lapset
kärsivät nälkää, ja me elämme. Miksikä vitkastella kun tuo kuitenkin
on holhojan tehtävä?"

32. Tuomas pysyi järkähtämättömästi päätöksessään. Olisiko hän
kuunnellut syitä, ja ollut sukuansa huonompi, ylenantanut kansansa
päähyveen?
"Noh", sanoi Lydik Larsson, "yksi ehdotus on vielä jäljellä. Minä
matkustan Turkuun ja menen kaikessa alammaisuudessa
tervehtimään presidentti Juho Kurkea. Tahdotteko te, asianomaista
kuittia vastaan, antaa rasian minulle, niin minä presidentin ja
todistajien läsnä-ollessa annan sen aukaista. Sitten kun varmaan
tiedän lasten omaisuuden arvon, otan, jos presidentti sen sallii, siitä
osan lapsille ja annan uudestaan sulkea rasian hovioikeuden sinetillä.
Riippuu sitte holhojasta, tahtooko hän säilyttää rasiaa itse luonaan,
vai jättääkö hän sen kuittia vastaan hovi-oikeuden huostaan. Tämä
viimeksi mainittu olisi luotettavampi. Teidän torppanne saattaa palaa,
tahi joutua rosvojen ryöstettäväksi."
Uusi neuvottelu. Mitä kaikkea nuot lain-oppineet keksivät! Tuo
oppimaton torppari kunnioitti taika-uskoisesti kaikkia sinettejä, mutta
mitä hän kädessään piti, oli hänen mielestään kuitenkin
luotettavammassa tallessa, kuin jos hän sen olisi muille jättänyt.
Tuomas ei myöntynyt.
Hänen viisaampi puolensa oli toista mieltä.
"Isän aikana", sanoi Dordei, "ryösti sotamiehet kaikki mitä vain
löysivät. Meidän aikanamme tekevät voutien palveliat monessa
paikassa samaa. Muistatko miten talvella kävi, kun Mannu oli yksin
tuvassa ja veti palavan kekäleen takasta lattialle olkien joukkoon?
Sinä olit lasten kanssa lukukinkereillä, minä huhdoin vaatteita jäällä,
avannolla. Ellei Jumala olisi lähettänyt minua noutamaan sinun
paitojasi, mitä olisi tullut tuvasta, Mannusta, Hagarin ja Bennun
perinnöstä? Lähetä rasia hovi-oikeuteen! Se on kuusikymmen-

33. leiviskäinen kuorma toisten tavaraa, kun meillä täten on
vastattavana."
Lydik Larsson muistutti, että presidentti Kurki oli ollut kummina
lapsille.
"Kah niin, näet sen?" sanoi Dordei. "Eiköhän Jumala itse tätä asiaa
sovita kuten hakaa aspiin? Lyö haka kiinni, Tuomas, niin lasten
omaisuus on lukon takana. Hän joka on hovi-oikeuden päämies, on
tietysti enimmän lain-oppinut tässä maassa."
Saara kutsui miehensä Abrahamin herraksi, mutta Abraham tunsi
usein, että oli hyödyllistä kuunnella Saaran neuvoja. Tuomas otti
lukitusta tammi-arkusta vuoteen alta pienen rasian, tuskin
suuremman kuin sikarilaatikko meidän aikanamme. Se oli
taidokkaasti koristettu painetulla olkityöllä, ja liikkua vailla, mutta
huolellisesti sidottu tukevalla nuoralla, ja varustettu Sigfrid mestarin
sinetillä, jossa oli Helsingin, hänen syntymäkaupunkinsa kilpi: vene,
ja sen yläpuolella tähti.
Rasia jätettiin Lydik Larssonille sinetillä varustettua kuittia vastaan.
Sillä aikaa kun kuittia kirjoitettiin, johtui tullimiehen neuvokkaaseen
päähän eräs tuuma, jolla hän toivoi tekevänsä kummitytölleen avun,
joka samalla myöskin pelastaisi hänet itsensä ja kasvattivanhemmat
tytön tulevaisuuden huolenpidosta.
"Mitä tuosta tuumaatte", kysyi Lydik, "jos minä Hagarin otan
mukaani Turkuun? Presidentti on hänen kumminsa; luultavasti hän
suvaitsee, että tyttöä hänelle esitetään, ja tekee ehkä jotakin lapsen
hyväksi."

34. Tämä ehdotus ei mitään vastusta herättänyt. Mutta missä oli
Hagar? Hän oli nuorempien lasten kanssa riihessä. He puhuivat siellä
taaskin jonkunlaista linnun kieltä.
Dordei meni riihelle päin, mutta lapsiparvi tuli tiellä häntä vastaan.
Heissä ilo ylinnä uhkui, ja he huusivat kilvan: "se osaa puhua!"
"Kuka osaa puhua?"
"Rastaanpoika."
Lapset kantoivat pajunvesoista tehtyä linnunhäkkiä, jossa oli nuori,
melkein täysikasvuinen musta rastas, Hagarin hoidokas. Kun tämä
lintu vielä oli poikanen, oli Hagar sen ottanut pesästä, johon se oli
yksin jäänyt — emä oli kai joutunut ansojen saaliiksi, — hoitanut ja
ruokkinut sitä, saanut sen niin kesyksi, että se hänen kädestään söi
sekä istui hänen oikealle olallensa, kun hän huusi: Tätti! Hagar oli
kirjoistaan lukenut, että muutamat linnut oppivat ihmisen sanoja
matkimaan. Siis Hagarkin alkoi puhekieltä harjoitella Tätin kanssa,
samati, kuin hän itse oli latinaa harjoitellut Cannabiin keralla.
Runsaasti puoli vuotta hän jo joka päivä, kun saivat olla
häiritsemättä, oli opettanut Tätille kahta kieliläksyä, ja oli nähnyt
hänen onnistumatta koettavan muodostaa nokkaansa siten, että olisi
saanut noita vieraita ääniä sanotuksi. Tänään se lasten
sanomattomaksi hämmästykseksi sanoi sanat: Tätti tyhmä.
Joukko juoksi tupaan tuota tärkeää uutista kertomaan. Tatin piti
puhuman, mutta kuten moni muukin puhuja, hämmentyi Tatti
nähdessään lukuisan kuuliakunnan. Häkki laskettiin sivulle päin;
täällä oli nyt toisellaisia puheita kuultavana kuin linnun.

35. Lydik Larsson tarkasteli Hagaria ja hänen tarkastuksessaan näkyi
vielä jäännös entisestä ystävyydestä. Tyttö oli muuttunut, vaan ei
kaunistunut. Hernekasvi oli pitkäksi kasvanut, mutta huojui tukeen
puutteessa.
"Luetko sinä vielä taivaan portaita?" kysyi tullimies.
Tyttö oli ääneti ja hänen silmänsä alas päin luotuina. Tuo suojelia
oli hänen pettänyt. Hän? oli turvatilleen luvannut oppia, onnea ja
isällistä hellyyttä. Mitenkä oli hän lupauksensa pitänyt?
"Tahdotko tulla mukaani Turkuun katsomaan suurta kaupunkia ja
mahtavaa, uutta risti-isää?"
"Mene joutuun!" virkkoi tuo aina käytännöllinen kasvatti-äiti,
"panemaan vaatteesi kokoon, nuot kaksi paitaasi, sukkasi ja
saksanvillaisen hameesi, jonka sinun sopii Turussa palttaa. Lydikillä
on kiire ja hän tahtoo ottaa sinun mukaansa. Miksikä noin myreä
olet, tyhmä tyttö? Suuteleppas kummi-isän kättä!"
"Enkö saa jäädä teidän luoksenne, äiti?" kysyi Hagar ujosti. Oi,
kuinka hän ennen oli halannut ulos tuonne avaraan, tuntemattomaan
maailmaan! Mutta mies tuossa oli kerran häntä pettänyt; hän sen
saattoi tehdä toisenkin kerran. Kyyneleet alkoivat vieriä tytön
poskille.
Dordei tuskin itsekkään tiesi, mitenkä se kävi niin, että hän
pehmeni kuten vaha tuon lempilapsensa takia.
"Saathan sinä tulla takaisin sekä jäädä meille, ellet mitään
parempaa saa. Noh, soh, älä nyt kitise, lapseni; pane vaatteesi
kokoon!"

36. "Antakaa minun mennä, antakaa minun mennä metsän korpeen!"
nyyhkytti
Hagar.
Tämä viskaaminen toiselta toiselle synnytti hänessä katkeran
nöyryyttävän tunteen, joka anasti kaiken hänen rohkeutensa.
Silloin kuului kangaspuitten vieressä olevasta häkistä rätisevä ääni,
ikään kuin lapsen lelutorvesta: Älä ole pahoillasi! Tämä oli toinen
kieliläksy, jonka Hagar, lohdutukseksensa ikävinä hetkinään oli
rastaalle opettanut ja joka nyt ensi kerran tuli ilmoille sen
rastasnokasta.
Asema muuttui: kaikki hymyilivät. Hagar riensi häkin luo,
houkutteli suosikkinsa ulos ja antoi sen istua oikealla olallaan sekä
kehoitti sitä toistamaan noita ihailtuja, ilostuttavia sanoja. Mutta
tämä uusi puhuja oli ne jo unhottanut, lehautteli ympäri
vapaudessaan onnellisena ja huusi nyt: Tätti tyhmä.
Pian toimitettiin pienet tarpeelliset valmistukset Hagarin matkaa
varten. Kasvattivanhemmat ja koko lapsiparvi näkivät tullimiehen
asettavan uuden avojalkaisen vaihtotavaransa sellaisiin nelipyöräisiin
vankkureihin, joita porvarilliset henkilöt käyttivät kesämatkoillaan,
ennen kuin kääsit ja nappularattaat tulivat käytäntöön. Hevoset
vuokrattiin neljän penikulman matkalle, tahi aina matkan päähän
asti. Turun ja Helsingin välille oli kreivin aikaan kestikievarit pantu
alkuun ja kyytipalkat määrätty, tämä oli helpotus talonpojalle, jolta
aatelisto näihin asti oli kiskonut itselleen vapaan kyydin.
Torpan asukkaat jäähyväisiä sanoessaan eivät tavallisesti ole liioin
heltyväisiä, mutta tässä tuntui ikään kuin ilmassa, että ero tuli
olemaan pitkä. Tommu tuon tuostakin nenäänsä niisti: jotakin

37. silmistä oli etsinyt itselleen väärän tien. Sigfrida toi häkin, jossa Tätti
oli, Hagarin piti vielä kerran taputtaa suosikkinsa pehmeitä mustia
höyheniä.
Dordei sanoi:
"Sinä minun sydänkäpyseni ja huolilapseni! Ketuilla on luolansa ja
linnuilla pesänsä, mutta yhden tiedän, jolla sinua ennen ei ollut kiveä
johonka päänsä olisi kallistanut. Lähde, jos se on Jumalan tahto; tule
takaisin, jos niin on Jumalan tahto! Jätä itsesi Hänen haltuunsa, kyllä
Hän on sinullekin hankkiva oksan, jolle istua saatat!"
"Älä ole pahoillasi!" rätisteli rastaanpoika. Vankkurit pyörivät pois
ja toinen lastu lähti kulkemaan aavalle, rannattomalle merelle.
12. Turun akademia.
Siellä asuu petoja!
Jos aikakausia saattaisi siirtää kuten kuvaelmia näytelmässä, jos
yhdeksästoista vuosisata istuisi katseliana, esirippu vedettäisiin ylös
ja seitsemästoista vuosisata näkyisi siinä mahtavassa
suuruudessaan, kuinka läpinäkymättömän pimeältä, kuinka synkeän
vakavalta ja karkean karkealta se kokonaisuudessaan näyttäisi toisen
aikakauden katseliain silmissä, mutta myöskin tuolla pimeydellä oli
välkkyviä valopilkkuja, myöskin tuolla vakavuudella oli iloisia
välihetkiä ja tuolla karkealla ajanpylväällä oli myöskin hienosti
veistettyjä huippuja. Jota me yöksi nimitämme, pitivät silloiset
ihmiset päivänä, ja jos päivä toisinaan pettyikin tuhoa tuottaviin

38. raepilviin, nähtiin kuitenkin aurinkokin välistä. Mars tähden asukkaat
heikkoine päivänvaloineen luultavasti eivät vaihettaisi osaansa maan
asukkaiden kanssa ja seitsemännentoista vuosisadan kovan kokenut
kansa olisi varmaankin monesti asiaansa harkinnut, jos joku olisi
tarjonnut heille tilaisuutta muuttaa yhdeksänteentoista vuosisataan.
Aksel Oxenstjerna oli sanonut käytyään lounais-Suomessa: siellä
asuu petoja! Pietari Brahe otti tämän sanan varoitukseksi ja katsoi
sopivaksi parannuskeinoksi academian perustamisen ja tempasi sen
sodan nälkäisestä kidasta ikään kuin puoleksi niellyn luun. Kun
hänen academiansa vihdoin saatiin ja perustettiin Kristiinan
kuninkaallisen, Nyköpingissä Maaliskuun 26 päiv. 1640, kirjoitetun
kirjeen nojalla, niin piispa Rothovius kiertokirjeessä papistolle selitti,
että tämä oli suurin hyvä työ, mikä Suomelle sitte maailman alun oli
tapahtunut.
Koska Suomi luultavasti ei ollut kartassa löydettävissä maailman
alussa, oli ensimmäinen ja suurin hyvä työ kaiketikkin se, että maa
nyt on olemassa. Piispan ei myöskään pitäisi Kristin-uskon
levittämistä maahamme, tahi uskonpuhdistusta katsoa vähemmän
arvoiseksi. Mutta näitä luvallisia vastalauseita paitsi, ei sitä seuraavan
puolentoista vuosisadan tarvitse paljoakaan tinkiä pois tuon
voimallisen, uutteran ja hyvänsuovan piispan, tämän tapauksen
johdosta syntyneestä sydämmen ilosta. Akatemia ei koskaan ole ollut
kaikki, ei edes silloin, kun se perustettiin, yhtä vähän kuin tieto on
kaikki; mutta akatemia on ollut ja on määräämättömän paljo maalle,
joka valtiollisessa heikkoudessaan etsii tukea työssä sivistyksensä
edistyttämiseksi. Turhaan on akatemia alusta alkaen verhonut
itsensä rehtorinsa purpuraviittaan, kohottaaksensa oppia
oppimattomien silmissä aikakautensa kuningas-istuimelle. Se seisoi
juurineen liika syvällä kansassa, voidaksensa milloinkaan pukea

39. yltään sarkanuttua ja siinäpä oli tämän opiston suuren sivistystyön
salaisuus. Jota kansallisemmaksi se tuli, sitä mahtavammin se kokoili
luokseen kansan heräävää, etevää voimaa ja selkenevää tajuntaa.
Kirkko on ollut munanruskuainen, josta uusi elämä on ruvennut
tykyttämään, mutta akatemia on ollut nuoren, nykyajan kukkuloille
nousevan kansanhengen ensimmäiset siivet.
Ja akatemia oli vuonna 1640 kirkon kuuliainen tytär. Ei ainoastaan
piispa, vaan myöskin Pietari Brahe piti kirjallisten tietojen ohessa
uskonnollisen elämän sekä taitavien tapojen levittämistä tämän
uuden opiston tärkeimpänä tehtävänä. Kansa piti tuota opistoa
papinkouluna. Vielä sata vuotta tämän jälkeen, 1740, oli teologia eli
uskon-oppi etevimmässä sijassa ja kelpasi kaikkiin, ikään kuin
kenraalit meidän aikanamme. 1840 kolme muuta tiedekuntaa uhkasi
ruveta etevämmäksi tuota kunnianarvoisaa, joka vanhan tavan
mukaan anasti ensimmäisen sijan, ja 40 tahi 50 vuotta tämän
jälkeen, kun uskonnollista elämää ei enää katsota välttämättömäksi
taitavien tapojen leviämiseen, on akatemian papinkoulu monen
silmissä jäljellä ikään kuin varjojen kummittelia 1600-vuosiluvulta.
Jos ne olivatkin harvat, jotka siihen aikaan, kun akatemia
perustettiin, ymmärsivät sen merkitystä, koetti hallitus kuitenkin
voimiensa takaa selväksi saattaa sen tarpeellisuutta. Kokonainen
kuukausi ennen vihkimispäivää kuuluutettiin kirkoissa että
vihkimispäivänä, keskiviikkona Heinäkuun 15 päivänä 1640, oli
pidettävä yleinen rukous- ja kiitosjuhla. Kaikki ylhäisimmät henkilöt
aatelistosta ja aatelittomista kutsuttiin Turkuun, ja monta sinne
tulikin. Siellä syntyi suuri riemu ja uhkeat menot Suomen silloisessa
pääkaupungissa.

40. Eräs Turun akatemian ensimmäisistä professoreista, kiitetty
Michael Wexionius, aateloittu Gyldenstolpeksi, on vihkimisjuhlasta
laveasti kertonut. Juhlamenojen ohjelma oli edeltäpäin tarkasti
määrätty yksityiskohtia myöten. Suuret kunniatervehdykset oli kl. 7
aamulla hänen kreivillisen armonsa luona Turun linnassa. Sitten
juhlakulku maalle-astumispaikalle Aurajoen rannalle, joka tapahtui
yhtä moni-osaisena kuin runotarten lukumäärä on. Rannasta mentiin
lipuilla loistavasti koristetuilla veneillä sillan luo. Siinä taas astuttiin
maalle ja kuljettiin juhlakulussa Akatemialle. Etupäässä kulkivat
torvensoittajat ja sotarummun lyöjät, "jotka työnsä iloisesti kaikella
ahkeruudella tekivät." Mutta, että tätä rauhan työtä vihittiin suuren
sodan riehuessa, sitä muistuttivat sekä sotarummut että
kanuunanlaukaukset ja vieläpä mahtava tuhatlukuinen, täydessä
varustuksessa oleva ratsumies-joukko, jossa oli moni Breitenfeldissä
ja Lützenissä ollut sotilas-vanhus.
Tuo vähäpätöinen akatemiarakennus, lukion entinen huoneus
tuomiokirkon varjossa — viisi kylmää, matalaa huonetta — oli
komeasti koristettu purpuran punaisilla tapeeteilla ja lattiaverhoilla.
Täällä kuultiin soittoa, kreivi Brahe piti puheen, perustuskirja luettiin,
varakansleri ja rehtori varustettiin heille kuuluvilla arvomerkeillä, sitte
laulettiin, kaksi professoria piti puheita ja vihdoin tapahtui erään
ylioppilaan nuoren Stålhandsken "gratulatio oratoria erin-omaisella
onnentoivotuksella."
Sen jälkeen oli jumalanpalvelus tuomiokirkossa, jossa piispa
saarnasi. Kanuunanjyrinää kuului vierellä olevasta kirkkopihasta,
jalkaväen ja ratsuväen musketinlaukauksia sekä äänekkäitä
riemuhuutoja kaikui tuosta tuhansittain kokoontuneesta väkijoukosta
kirkon sisä- ja ulkopuolella. "Jumala ja koko luonto", — sanoo
Wexionius, "olivat yhdistyneet korottaaksensa päivän juhlallisuutta,

41. sillä ilma oli selkeä ja leuto, suloinen tuulenleyhkä, joka kuljetti
koristettuja veneitä, tuotti katseliain eteen mitä ihanimman
näytelmän. Rumpujen ja torvien ääniä kuului sekä maalta että
mereltä ja kaiku kajahteli ikään kuin suosion osotuksena ympärillä
olevista vuorista ja asunnoista."
Päivä lopetettiin tanssiaisilla linnassa, päivällisillä, jossa kaikki
kuninkaallisen majesteetin kustannuksella "tulivat loistavasti
kestityksi ja ravituksi" siihen aikaan hyvin tavattomana
päivällisaikana eli kl. 4. Otaksua sopii, vaikka kertomus ei siitä
mitään mainitse, että vieraat, jotka yhdeksän tuntia lakkaamatta
olivat olleet vaivalloisilla kävelyillä, venematkoilla, kuulleet puheita,
saarnoja, soittoa ja sotajyrinää kello seitsemästä aamulla neljään
jälestä puolen päivän, saattoivat hyvällä ruokahalulla tehdä kunniaa
kruunun ruokavalmistuksille. Kaksi päivää tämän jälkeen piti eräs
akatemian nuori kansalainen suuremmassa luentosalissa "Ylioppilaat"
nimisen siveys-opillisen näytännön, jossa esitettiin "mitenkä
muutamat vanhemmat hyvin niukasti antavat rahoja pojilleen, jotka
siitä syystä tavallisesti tulevat ahkeriksi ja säästäväisiksi; mutta toiset
sitä vastoin antavat lapsilleen kaikkea, mitä vain haluavat ja nämät
tulevat laiskoiksi, epäkuuliaisiksi, ja menevät kokonaan hukkaan"
j.n.e.
Näitä loistavia vihkiäisiä sopisi verrata komeisiin häihin köyhän
miehen majassa. Tänään yltäkylläisesti onnen antimia, huomenna
kova leivänsyrjä ja kauhallinen vettä. Akatemia oli niin köyhä, että
kun arentimaksuja sen ylläpitämiseksi määrätyistä, usein tyhjäksi
paljastetuista kruununtaloista ja perintötiloista ei saatu, täytyi
oppilaitten ja opettajien tulla toimeen miten kuten. Kaikki kruunun
rahat valuivat sotaan ikään kuin rattiin. Mitä vielä löytyi rahojen
sijasta, vaikka sekin aina niukemmaksi kävi, oli kruunun verot ja

42. maatilukset. Näillä palkattiin usein sekä sotaherrat että virkamiehet,
näillä maksettiin velkoja, näillä ylläpidettiin kolme akatemiaa,
Upsalan, Tarton ja Turun. Uusi akatemia oli uusi ammottava aukko
valtion rahavarastossa. Miksikä ei akatemia, laitos, jommoinen
ainoastaan vuosisatojen kuluttua asetettiin, saattanut odottaa
rauhaa? kysyivät valtiotalouden hoitajat. Niin, miksikä ei köyhä,
pimeä torppa saattanut joulu-aamua odottaa ilman akkunassa
loistavaa kynttilää? Pietari Brahe oli jo antanut tähän kysymykseen
vastauksen Juho Kurjelle. Kansat elävät vuosituhansia ja he
kiirehtivät kuitenkin toisinaan tekemään tänään, mitä huomenna
saattaisivat tehdä. Myöskin historia saattaa välistä hätiköidä, mutta
ainoastaan silloin, kuin vainiosarka ei vielä ole valmiiksi muokattu
kylvöä varten. Huomispäivä on yhtä vähän kansojen kuin yksilöin
hallussa. Sota seurasi sotaa niin pitkältä kuin muistaa saattoi.
Miksikä tulevaisuuden tuvat tulivat olemaan rauhan palmujen
suojassa? Ja Suomen asukkaat olivat "petoja." Tämä verta vuotava,
pimeä, unhotettu maa katsoi tuohon ensimmäiseen kalpeaan
valonkotiinsa Turussa, kuten sen äärimmäisen pohjolan asukas
tammikuussa aamupimeässä katselee kauan odotettua auringon
ensimmäistä punertavaa sarastusta itäisellä taivaan rannalla.
Tämä ensimmäinen sarastus ei vielä hetikään ollut päivä. Mitkä
hanget sulatettavana! Mitkä rikkaläjät poistettavana! Mikä
jäykkyyden jääsohja, mikä taitamattomuuden yö! Pitkällinen,
vaivalloinen, uuttera työ oli tehtävä ennenkuin saattoi tunkea
vuosisatojen somerikkojen lävitse, ja sitä kestikin satoja vuosia,
ennenkuin päästiin kuoren läpi, mutta kun niin pitkälle oli ehditty,
havaittiin, ettei siellä ollutkaan kova, hedelmätön nummimaa, vaan
uhkea savipohjainen, joka palkitsi viljeliän vaivat.
* * * * *

43. Samana päivänä, kun rauhan suuri laitos vihittiin Turussa, nukkui
kuoleman uneen sodan voimallinen sankari, tuo rohkean rohkea
lumiaura Aake Henrikinpoika Tott, omistamassaan Eurajoen pitäjän
Lavilan talossa, 42 vuoden ja 2 kuukauden vanhana. Kipujen
runtelemana oli hän ollut monia vuosia ja entiskesänä sairastunut
Ekolsundissa, mutta tunsi itsensä seuraavana keväänä niin
raitistuneeksi, että uskalsi matkustaa Suomeen. Ratsastaminen ei
silloin enään nopeasti joutunut; matkaa kesti lepohetkineen
Toukokuun 26 päivästä Heinäkuun 4, jolloin hän melkein puoli
kuolleena tuotiin Lavilaan. Tämä kovakourainen sotasankari kuoli
kristittynä.
Syyskuun 29 päivänä 1640 hän Turun tuomiokirkkoon haudattiin
sen aikakauden sotaisella loistolla. Neljä komppaniaa, yhteensä 480
miestä, Suomen kiitettyjä ratsumiehiä ratsasti surusaaton etupäässä
linnasta kirkolle. Niitten jäljessä tuli teinit, ylioppilaat, papit,
professorit ja piispa. Sitten tuli marsalkka Melchior von Falkenberg.
Hänen jäljessään mustaan silkkivaatteeseen puettu sotahevonen,
sen jäljestä päälippu, jota Yrjö Boije kantoi. Sitten tuli arkku, jota 16
aatelismiestä kantoi ja arkun molemmilla puolin kulki aatelismiehiä,
jotka kantoivat tämän kuolleen sekä isän että äidin sukukilpiä. Sen
jälkeen kulki taas ylioppilaita ja professoreita, kauppiaita,
virkamiehiä, hovi-oikeuden asessoreita. Sitten surulippu ja
suruhevonen, verhottuna mustaan verkaan, jossa oli valkoinen
atlasristi. Sitten tulivat ylhäisimmät aatelistosta ja virkamiehistä,
Pormestari ja raatimiehet, porvaristo ja neljä komppaniaa jalkaväkeä.
Näitten jäljessä kreivi Brahe, jolla oli neljä lakeijaa ja kaksi kuskia.
Häntä seurasi 8 vaunut, joissa oli naisväkeä ja viimeiseksi
porvariston vaimot. Surusaatossa oli otaksuttavasti, paitsi katsojia,
yli 1,400 henkeä. Lähtösaarnan Turun linnassa piti hovisaarnaaja
Niilo Martini, tekstinä oli Rom. 10: 9-12 ja ruumissaarnan piti

44. tuomiokirkossa piispa Rothovius ja tekstinä oli Rom. 14: 7-10.
Vuonna 1678 antoi Aake Tottin leski, Kristiina Brahe, miehensä
lepokammioksi valmistaa Turun tuomiokirkossa vieläkin säilyneen ja
hiljakkoin kuntoon asetetun Tottien hautakuorin.
13. Toinen lastu.
Sinun pitää saaman lukea.
Hagar matkusti Lydik Larssonin muassa Turkuun. Meidän aikamme
rautatiet ovat Mefistofeles viittoineen. Kun lähdetään, niin jo
perilläkin ollaan! Maaten siellä eteenpäin tullaan, maisemat rientävät
tyhjinä, vaikutusta tekemättä, jälkiä jättämättä ohitse, ihmiset
ilmaantuvat kuten mykät kääpiöt, vaunu, jossa istutaan, on maailma,
matka ei ole mitään, päämaali on kaikki. Jalkamatkustus tahi hidas
kulku hevosella Heinäkuun aikana, se on maantiedettä,
kansatiedettä, luonnontiedettä ja kaunotiedettä. Tarkka lapsi oppii
siinä päivässä enemmän kuin kirjasta vuodessa.
Hagar heräsi, kun hän oli matkalla Turkuun. Kun hän rupesi
lukemaan montako kirkkoa oli, vaipui Kaskaksen torppa taivaan
rannan taakse. Uudet esineet poistivat tutut vanhat mielestä.
Näyttipä hänestä ikään kuin vuoret olisivat olleet täällä korkeammat,
laaksot syvemmät, kylät väkirikkaammat, karjat hyväruokkoisemmat,
ihmiset viisaammat. Kesä-ilma ja vaihtelevaisuus kaunisti kaikkea.
Hagar oli taas muuttunut. Hän joi ilmaa ikään kuin terveyden
pikarista. Täällä hän jälleen saattoi hengittää, täällä hän ei ollut
muita huonompi; täällä ei kukaan tietänyt, että hän oli
mustalaislapsi.

45. He eivät vielä ennättäneet penikulmaakaan torpasta, kun Hagar
hämmästytti holhojaansa rohkeamielisyydellään. Hän oli nyt yhtä
puhelias ja iloinen, kuin hän tähän asti oli ollut äänetön ja
alakuloinen. Hän nauroi, lauloi, kertoi, kysyi. Miksikä oli järvi noin
sininen? Miksikä kettu juoksi tien poikki? Miksikä toisen kirkon tornin
huipussa oli kukko, kun toisessa oli risti. Miksikä tuo vanha sotilas
kulki kainalosauvalla? Mitä Lydik Larsson Turussa tekisi, ja mitäpä
hän itse siellä tekisi?
Hovi-oikeus raskautti tullimiestä asetuksen seitsemännen käskyn
koko painolla. Hän tarvitsi huvitusta, ja alensi itsensä tytön alituisia
puheita ja kyselmiä kuuntelemaan ja niihin vastaamaan. Näissä
puheissa huomasi toisinaan muutakin, kuin lapsen uteliaisuutta. Tuo
luonnollisuus ja viisaus yhdistettynä saatti oikein viehättää. Olisipa
ollut elämää Tuurholmassa, jos Hagar olisi tullut tullimiehen
kasvatiksi!
"Turussa", sanoi tullimies, "on suuri juhlapäivä. Sinne perustetaan
academia."
"Academia? Mikä se on?"
"Suuri oppikoulu."
"Saanko minä ruveta käymään akatemiassa?"
"Saat sinä katsella sitä ulkopuolelta, ei sitä ole kielletty."
"Oohoh! Saanko Turussa kirjoja?"
"Kyllä sinä saat koko troijalaisen sodan ja vieläpä troijalaisen
rauhankin lisäksi, jos tahdot."

46. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankbell.com