kaupunkiin, jossa Jesidit voittivat Alin puolustajat. Shiitit, joihin,
niinkuin ennen on mainittu, persialaiset kuuluvat, asettavat nimittäin
Alin itse Muhammedin yläpuolelle. Kaukaa itäisestä Persiasta,
Samarkandista, Kivasta ja Bukarasta, vieläpä kaukaisemmistakin
seuduista Keski-Aasiasta kuljetetaan sen vuoksi ylhäisten ruumiita
Kerbelaan, jotta ne saisivat levätä marttyyri Imam Husseinin
läheisyydessä. Ylösnousemisen päivänä saavat nämät hurskaat, jotka
vielä kuolemankin jälkeen ovat tehneet pyhiinvaelluksen, seurata
Iman Husseinia paratiisiin. Tämän muisto on persialaisille erittäin
rakas, ja hänen marttyyrikuolemansa muistoksi pannaan toimeen,
etenkin Muharrem kuukauden ensimmäisinä kymmenenä päivänä,
jonkullaisia piinaleikkejä, n.s. "tazieh", joissa kaikki uskovaiset ovat
saapuvilla ja jotka heidän silmistään pusertavat runsaita kyyneleitä.
Persiassa on ruumiitten kuljettaminen Kerbelaan erityisenä
ammattina. Kuljettajat ottavat hyvän maksun, ja päästäkseen
kulkemasta tuota pitkää matkaa yhden ainoan ruumiin tähden, ei
karavaaninkuljettaja lähde liikkeelle ennen, kuin hän on onnistunut
saamaan kokoon noin kaksi- tai kolmekymmentä. Ruumiit, jotka sen
tähden usein saavat kuukausia odottaa toisiaan, ahdetaan
pitkähköihin, kapeihin arkkuihin, tai kiedotaan lautojen puutteessa
köysillä huopapeittoihin sekä lastataan kaksittain kunkin muulin
selkään. Mahdotonta on mielessään kuvitella sitä hirveätä löyhkää,
jota sellainen karavaani levittää ympärilleen. Jo ennen kuin näkee
sen ja kuulee kellojen kilinän, tuntee hajun. Minä en voinut muuta
kuin tuntea syvintä sääliä noita ihmisparkoja kohtaan, joiden piti
saattaa kuolleita, ja eläimiä kohtaan, jotka vielä suuremmassa
määrässä kuin ihmiset olivat löyhkälle alttiina. Miehet koettivat näet
pysytelläitä kohtuullisen matkan päässä karavaanista ja kulkivat aina
sillä puolella, jolta tuuli tuli, mutta vaikka heillä on suu ja nenä
siteillä peitettynä, ovat he kasvoiltaan kumminkin harmaan kalpeat,