Barcelona Urban Architecture And Community Since 2010 Sandra Hofmeister Heide Wessely

Barcelona Urban Architecture And Community Since 2010 Sandra Hofmeister Heide Wessely
Barcelona Urban Architecture And Community Since 2010 Sandra Hofmeister Heide Wessely
Barcelona Urban Architecture And Community Since 2010 Sandra Hofmeister Heide Wessely

1. Barcelona Urban Architecture And Community Since
2010 Sandra Hofmeister Heide Wessely download
https://ebookbell.com/product/barcelona-urban-architecture-and-
community-since-2010-sandra-hofmeister-heide-wessely-51032562
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Barcelona An Urban History Of Science And Modernity 18881929 1st
Edition Oliver Hochadel
https://ebookbell.com/product/barcelona-an-urban-history-of-science-
and-modernity-18881929-1st-edition-oliver-hochadel-7010760
Barcelonas Vocation Of Modernity Rise And Decline Of An Urban Image
Joan Ramon Resina
https://ebookbell.com/product/barcelonas-vocation-of-modernity-rise-
and-decline-of-an-urban-image-joan-ramon-resina-51930454
Smart City Barcelona The Catalan Quest To Improve Future Urban Living
Antoni Vives
https://ebookbell.com/product/smart-city-barcelona-the-catalan-quest-
to-improve-future-urban-living-antoni-vives-7382292
A Place To Call Home Immigrant Exclusion And Urban Belonging In New
York Paris And Barcelona Ernesto Castaeda
https://ebookbell.com/product/a-place-to-call-home-immigrant-
exclusion-and-urban-belonging-in-new-york-paris-and-barcelona-ernesto-
castaeda-51931296

3. The Art Of Urban Design In Urban Regeneration Remesar Antoni Ed
https://ebookbell.com/product/the-art-of-urban-design-in-urban-
regeneration-remesar-antoni-ed-23948878
Barcelona Montserrat The Catalan Pyrenees 2nd Edition Kelly Lipscomb
https://ebookbell.com/product/barcelona-montserrat-the-catalan-
pyrenees-2nd-edition-kelly-lipscomb-51289340
Barcelona And Beyond The Disputation Of 1263 And Its Aftermath Reprint
2020 Robert Chazan
https://ebookbell.com/product/barcelona-and-beyond-the-disputation-
of-1263-and-its-aftermath-reprint-2020-robert-chazan-51817148
Barcelona Prose Efim Etkind Helen Reeve Joyse Man Julia Trubikhina
David Bethea
https://ebookbell.com/product/barcelona-prose-efim-etkind-helen-reeve-
joyse-man-julia-trubikhina-david-bethea-51960762
Barcelona City Of Margins Olga Sendra Ferrer
https://ebookbell.com/product/barcelona-city-of-margins-olga-sendra-
ferrer-51962446

5. Barcelona
Urban ­
Architecture
and
Community
Since 2010 He
ide Wessely,
Sandra Hofmeister
(Ed.)

7. Barcelona

Urban
­Architecture
and
­Community
Since 2010

8. 004
Content
Antoni Gaudí’s Legacy
Community Spaces
○1
Encants Flea Market b720 Fermín Vázquez Arquitectos
○2
La Comunal Cultural Quarter Lacol
Essay From ­Superblocks to Green Axes Lorenzo Kárász
○3
Turó de la Peira Sports ­Centre Anna Noguera, Javier Fernandez
○4
Kālida Sant Pau Cancer Support Centre Benedetta Tagliabue –
EMBT Architects
○5
Lleialtat Santsenca ­Community Centre Harquitectes
Interview Harquitectes: History is Part of the Present
○6
Cristalleries Planell Community Centre Harquitectes
○7
Rambla in Sants Sergi Godia, Ana Molino
○8
Camp del Ferro Sports ­Centre AIA Activitats Arquitectòniques, ­
Barceló Balanzó Arquitectes, Gustau Gili Galfetti
Essa
y
Post-­Oly­formation Rafael Goméz-Moriana
○9
Porta Trinitat ­Community Centre haz arquitectura
○10
Mercabarna Flor Flower Market WMA – Willy Müller Architects
024
032
040
046
054
060
068
074
084
094
102
110
116
008

9. 005
Culture and Education
○11
Sala Beckett Theatre Flores & Prats Arquitectes
○12
Oliva Artés Museum BAAS Arquitectura
○13
Montbau-Albert Pérez Baró Library Oliveras Boix Arquitectes
Essay
­
Industrial Heritage as an ­Opportunity Heide Wessely
○14
EMAV School for ­Audiovisual Media JAAS
○15
Montserrat Abelló Library Ricard Mercadé / Aurora Fernández
arquitectes
○16 French Preschool b720 Fermín Vázquez Arquitectos
○17
School 906 Harquitectes
Interview Anna Ramos: European Perspectives
○18
Bressol Xiroi Daycare Centre Espinet / Ubach
○19
Autonomous University of Barcelona Research Centre ­
Harquitectes, dataAE
○20
La Mar Bella Primary School SUMO Arquitectes
At Home in the City
○21
APROP Housing for People in Need Straddle3, Eulia Arkitektura,
Yaiza Terré
○22
Fabra i Coats Apartments Roldán + Berengué
○23
La Borda Housing ­Cooperative Lacol
Interview Lacol: Working Together to Shape the City
○24
La Balma Housing ­Cooperative Lacol, La Boqueria
○25 Caracol Residential Building Estudio Herreros, MIM-A
○26
Apartment Building Lola Domènech, Lussi Studio
○27
Alí Bei Social Housing Arquitectura Produccions, Pau Vidal, ­
Vivas ­A
Essay Housing and Politics Jelena Prokopljević
○28
85 Subsidized Apartments Peris+Toral Arquitectes
○29
57 Student Dwellings dataAE, Harquitectes
○30
Torre Júlia Senior Residence Pau Vidal, Sergi Pons, ­
Ricard Galiana
Appendix
Architects
Imprint, Picture Credits
132
140
148
156
166
174
182
188
196
202
208
216
326
328
BARCELONA Urban ­Architecture and Community Since 2010
230
236
244
252
260
270
278
286
294
302
310
316

10. ●
●
●
●
●28
21
27
22
30
●
●
●25
29
26▼▼
●
●
●
●
●
●11
20
12
16
18
13
●●1719
▼ ▼
●
●
●
●
●
●
●
●
●8
7
6
5
3
9
2
1
4
●10
▼
●
●15
14
●
●24
23
Images © TerraMetrics, map data © 2023 GeoBasis-DE/BKG (© 2009), Google

11. Projects
○1
Encants Flea Market b720 Fermín
­Vázquez Arquitectos
○2
La Comunal Cultural Quarter Lacol
○3
Turó de la Peira Sports ­Centre Anna
Noguera, ­Javier Fernandez
○4
Kālida Sant Pau Cancer Support
Centre
Benedetta Tagliabue – EMBT ­Architects
○5
Lleialtat Santsenca ­Community Centre
Harquitectes
○6 ­
Cristalleries Planell ­Harquitectes
○7
Rambla in Sants Sergi Godia,
Ana ­Molino
○8
Camp del Ferro Sports Centre
AIA Activitats Arquitectòniques,
­Barceló Balanzó Arquitectes, Gustau
Gili Galfetti
○9
Porta Trinitat ­Community Centre
haz arquitectura
○10
Mercabarna Flor ­Flower Market
WMA – Willy Müller Architects
○11
Sala Beckett Theatre Flores & Prats
­Arquitectes
○12
Oliva Artés Museum
BAAS ­A
○13
Montbau-Albert Pérez Baró Library
Oliveras Boix Arquitectes
○14
EMAV School for ­Audiovisual Media
JAAS
○15
Montserrat Abelló Library
­Ricard ­Mercadé / Aurora Fernández
a
rquitectes
○16 French Preschool b720 Fermín
Vázquez Arquitectos
○17
School 906 Harquitectes
○18
Bressol Xiroi Daycare Centre Espinet /
Ubach
○19 ­
Autonomous University of Barcelona Research Centre
­Harquitectes, dataAE
○20
La Mar Bella Primary School SUMO
Arquitectes
○21
APROP Housing for People in Need
Straddle3, Eulia Arkitektura, Yaiza
Terré
○22
Fabra i Coats Apartments Roldán +
Berengué
○23

La Borda Housing ­Cooperative Lacol
○24
La Balma Housing Cooperative Lacol,
La Boqueria
○25 Caracol Residential Building Estudio
Herreros, MIM-A
○26
Apartment Building Lola Domènech,
Lussi Studio
○27
Alí Bei Social Housing Arquitectura
Produccions, Pau Vidal,
­Vivas ­Arquitectos
○28
85 Subsidized Apartments Peris+Toral
Arquitectes
○29
57 Student Dwellings dataAE,
­Harquitectes
○30
Torre Júlia Senior Residence Pau Vidal,
Sergi Pons, ­Ricard Galiana

12. 008
Antoni Gaudí’s
Legacy
BARCELONA Urban ­Architecture and Community Since 2010

13. 009Antoni Gaudí’s Legacy Heide Wessely, Sandra Hofmeister
Barcelona is a city that is constantly changing in character, taking
on a new face from time to time. Its transformations are clearly
visible on the city map: the dense medieval old town and the first
urban expansion after the fall of the city walls with the square city
blocks by Ildefons Cerdà lend Barcelona its uniqueness; the 1992
Olympic Games also led to major upgrades to the urban fabric.
Today, the proud Catalan capital is taking inventive and creative
approaches to urban development and architecture to address
issues defining our time: the climate crisis, the need for afforda-
ble housing, and building for the community.
The most famous name in Barcelona architecture to this
day is Antoni Gaudí. His exotic buildings are tourist magnets and continue to fascinate generations of architects and non-
­
architects from around the world.
Gaudí is known as a proponent of Modernisme, the Catalan
Art Nouveau style that flourished until the 1920s to widespread acclaim. The concentration of modernista buildings is highest in Eixample, the district that the Catalan urban planner Ildefons Cerdà laid out in 1860 in a checkerboard pattern to expand the city. It is also home to Antoni Gaudí’s most famous buildings, such as the Sagrada Família, Casa Batlló, and Casa Milà. The latter was not without controversy at the time of its construction, and imagi-
native Barcelonians soon dubbed it “La Pedrera”, meaning stone qua
rry, because of its massive natural stone
­facade. Shortly after
its completion in 1912, the city declared Casa Milà a work of art, and the residence became the first 20th-
­century building to be
added to Unesco’s World Heritage List.
Casa Milà was groundbreaking in many ways. The building has
n
o load-bearing walls but a supporting structure made of pillars
and arches, and even during the design phase Gaudí was already planning for the later reconfiguration of its floor plans. The multi-
storey building was designed to be used as a residence, office bu
ilding, or retail shops – representing a flexible approach that
is also very important for architecture today. For example, the

14. 010 BARCELONA Urban ­Architecture and Community Since 2010
architecture collective Lacol, which won the 2022 Mies van der
Rohe Award for Emerging Architects, is responding to user needs
that change over the years with adaptable floor plans.
Another characteristic of Gaudí’s residential buildings is their
ingenious ventilation concepts. Supply and exhaust systems, cross-ventilation, cooling green courtyards, and thermal mass activation in the broader sense are measures that continue to play an important role in architecture today. Examples include the social housing complex in Cornellà by Peris + Toral (p. 302) and the community centre by Haz Arquitectes (p. 110). Meanwhile, Harquitectes are replacing energy-intensive air conditioning systems with shading and ventilation mechanisms that are as intelligent as they are simple. They take up another method Gaudí used in the past: material recycling. Casa Milà’s wrought-iron railings, for example, are made of scrap metal, and at Casa Batlló, a former apartment building, reused ceramic tiles combine on the facades to
­create imaginative mosaics.
Techniques that placed Gaudí well ahead of his time are
­coming back into focus today in the search for sustainable and
climate-friendly construction solutions – a highly topical issue, as Barcelona is becoming increasingly hot. The city’s special location is both a charm and a curse. Sandwiched between the mountains and the sea, it has no way to expand, so it has become denser than most metropolitan areas in Europe. It has 16,600 inhabitants per square kilometre – only Paris has more. This
­density offers advantages and disadvantages. On the one hand,
the things of daily life are within walking distance. On the other hand, this density also means noise, dirt, and very little green. The socialist city administration has therefore set everything in
­motion to relieve the city of car traffic. In Eixample, new green
avenues and pedestrian zones are being established. Reduced-­
traffic Superblocks – clusters of city blocks connected by “green
axes” and car-free plazas at their intersections – are to be creat-
ed within the block grid.

15. 011Antoni Gaudí’s Legacy Heide Wessely, Sandra Hofmeister
The chimneys at Casa Milà (also called
La Pedrera), designed by Antonio Gaudí,
look like otherworldly figures.

16. 012 BARCELONA Urban ­Architecture and Community Since 2010
The urban expansion masterminded
by Ildefons Cerdá in 1860 still shapes
the structure of the city. Over time, ­Barcelona grew significantly, incorporat-
ing the surrounding villages.

17. 013Antoni Gaudí’s Legacy Heide Wessely, Sandra Hofmeister
The city is in dire need of more greenery. After a close succession
of heat waves, policymakers launched a programme to address
the climate crisis, which is described on the city website in the
section “Barcelona for Climate.” It also identifies “climate shel-
ters” where particularly vulnerable groups can seek refuge if they
ca
n no longer bear the heat in their homes. The shelters are not
to exceed an indoor temperature of 27 °C; they offer free water
and provide rest areas with seating. In addition to schools and
covered spaces, recent additions include more shade roofs and
small urban locations such as courtyards. The city’s aim is
to build a dense network of climate shelters so people can ac-
cess one in less than five minutes. The shelters are also open
in w
inter, with an indoor temperature of at least 19 °C, because
many of the low-cost buildings erected during the Franco era
still have no heating.
Not only the socialist government, which is still in office, but
also several housing cooperatives are striving to give more sup-
port to people who are less well off. While their projects do little to e
ase the great housing shortage, they exemplify a positive
shift in perspective. In terms of programming, nearly all of these new apartment buildings include a variety of uses under one roof, from communal facilities for residents to daycare centres, movie theatres, shops, and co-working spaces. Mixed-use is also noticeable in Cerdà’s Eixample, where the strict grid combines heterogeneous buildings from different eras, and eaves heights vary by several storeys. Their uses are just as varied: office
­buildings alternate with apartment buildings, and ground-floor
retail spaces feature everything from bakeries and supermarkets to hardware stores and motorcycle repair shops, side by side. Barcelona has become a city of short distances, although it was never intentionally designed that way; Cerdà’s original idea was rather that of a garden city. Only one-third of the blocks were to be built on – leaving the rest free for green landscapes and com-
munity spaces. However, land speculation thwarted those plans

18. 014 BARCELONA Urban ­Architecture and Community Since 2010
from the outset, and Plaça de les Glòries Catalanes, which was
intended to serve as the new city centre, instead became a trans-
portation hub. As part of the ambitious urban revitalization plan
22@
, the plaza will now be turned into a park, and the once-in-
dustrial area will be transformed into a future-forward district for
inn
ovation and advanced technology.
Barcelona is already smart today. For example, parking ­spaces
in underground garages can be booked using an app. Sensors in the ground provide information on available parking spaces, and bus stops inform travellers where the bus is currently running. Intelligent streetlights only light up when necessary, and sensors in trash bins report when they need to be emptied. Another cen-
tral element in the city’s digital portfolio is Decidim, an online pa
rticipatory democracy platform where citizens can vote on
which projects should be implemented and how much money should be spent on them. Citizen participation is clearly important to the city adminis-
tration. However, whether this also applies to one particularly co
ntroversial issue in the city remains uncertain. With the
­Sagrada Família, Gaudí left behind a momentous urban legacy,
and construction of the long-unfinished church is finally due to be completed in 2026. Yet since the beginning of its construc-
tion some 140 years ago, the city has increasingly closed in on th
e church, which is now flanked on two sides by urban blocks.
Unfortunately, the basilica’s main entrance is located on one of these sides, and Gaudí’s plan called for a sweeping staircase to lead to it. But residential buildings are in the way, so the city administration is loudly considering emptying two blocks com-
pletely. That would mean relocating some 3,000 residents – ­dynamite that does not bode well for an easy solution. What
residents suffer is a tourists’ delight: 3.5 million visitors come to the Sagrada Família every year where they are enthralled by the imaginative interior, reminiscent of an enchanted forest. Perhaps that is why Gaudí’s works are still so fascinating today.

19. 015Antoni Gaudí’s Legacy Heide Wessely, Sandra Hofmeister
Visiting them is a brief escape from the serious reality of the
present – into a bright, colourful, fantastic world.
This book is a portrait of the city that records the current
status of architecture and urban planning and captures their development through 30 examples. It highlights clear trends, such as community-oriented building, which is more strongly represented in Barcelona than in many other European metro
­
polises. The city’s 38 market halls, along with public squares
and community centres, serve as lively everyday meeting places. The many museums and outstanding school buildings testify to the high value placed on education and culture for all. Last but not least, more affordable living spaces are being created through exemplary social housing and, increasingly, cooperative housing projects, making people feel at home in the city. Essays in this book on housing policy, urban development, and industrial heritage provide a look behind the scenes, while select protago-
nists share their insights and personal views about their city in int
erviews.
Heide Wessely, Sandra Hofmeister

20. ●
●
●
●
●
●
●
●
●8
7
6
5
3
9
2
1
4
●10
▼
Images © TerraMetrics, map data © 2023 GeoBasis-DE/BKG (© 2009), Google

21. ○1
Encants Flea Market b720 Fermín Vázquez Arquitectos
○2
La Comunal Cultural Quarter Lacol
Essay From ­Superblocks to Green Axes Lorenzo Kárász
○3
Turó de la Peira Sports ­Centre Anna Noguera, Javier Fernandez
○4
Kālida Sant Pau Cancer Support Centre Benedetta Tagliabue –
EMBT Architects
○5
Lleialtat Santsenca ­Community Centre Harquitectes
Interview Harquitectes: History is Part of the Present
○6
Cristalleries Planell Community Centre Harquitectes
○7
Rambla in Sants Sergi Godia, Ana Molino
○8
Camp del Ferro Sports ­Centre AIA Activitats Arquitectòniques, ­
Barceló Balanzó Arquitectes, Gustau Gili Galfetti
Essa
y
Post-­Oly­formation Rafael Goméz-Moriana
○9
Porta Trinitat ­Community Centre haz arquitectura
○10
Mercabarna Flor ­Flower Market WMA – Willy Müller Architects
Community
Spaces
024
032
040
046
054
060
068
074
084
094
102
110
116

22. 018 COMMUNITY SPA CES
The avenue Diagonal slices through
the Eixample neighbourhood to the
sea. Around 265,000 people live in the
square blocks with chamfered corners.
Eixample is one of the most densely
populated areas in Europe.

23. 019Eixample expansion district Ildefons Cerdá

24. 020 COMMUNITY SPA CES
Mercat de Santa Caterina opened
in 1884 and was the first covered
­market in the city. The erection of
a ­colourful, undulating roof in 2001
­transformed the market into an urban
landmark.

25. 021Santa Caterina Market Benedetta Tagliabue – EMBT Architects

26. 022 COMMUNITY SPA CES
Goodbye cars, hello pedestrians. The
city transformed this square in the
densely populated neighbourhood of
Gràcia into a vibrant community space
where young and old now meet, play,
and relax.

27. 023Plaça de Gal la Placídia square Barcelona City Council

29. 025


A flea market? The conspicuously angular, glittering roof looks less like
a typical flea market than a futuristic spaceship. Mercat dels Encants
is a veritable landmark, visible from afar as you drive along the north-
south thoroughfare towards Plaça de les Glòries Catalanes, or Glòries
for short. The flea market was located there in the past as well. In 2013,
it finally received a roof, but on a smaller area with only 8,000 m
2
. The
architects wanted to avoid evoking a shopping mall with a multistorey
structure, so they developed retail streets on slightly inclined levels
that merge into one another to form an endless loop. This also con-
nects the various street levels and the multilevel underground parking
gar
age used by vendors and visitors alike. People haggle and bargain
History Meets the Future
Encants Flea Market
b720 Fermín Vázquez Arquitectos
Client: Barcelona d’Infraestructures
­Municipals, Ajuntament de Barcelona
Structural design: Boma
Completion: 2013
Area: 35,440 m
2
Use: Flea market
Carrer de los Castillejos 158, Eixample
?????? encantsbarcelona.com
@encantsbarcelona
1

30. 1
2
3
1
2
3
026
across 35,440 m
2
at a variety of sales points: permanently installed booths,
portable tables, and blankets – all in the shade of the striking giant roof.
Hovering 25 metres above the ground, it allows a pleasant breeze to circu-
late and gives the impression of an outdoor market.
The somewhat triangular roof surface is segmented into areas of
different sizes and angles. Its shimmering gold underside reflects the hus-
tle and bustle of the market with kaleidoscopic effects, making the view up
wards at least as exciting as the view of the activities below. Sunlight
fills the space, falling through skylights formed through the bends in the roof surfaces. Mercat dels Encants is said to have existed as early as the 14th century, when used goods were laid out on the ground for sale out-
side the city gates. Over the centuries, its location has changed several ti
mes, finding its most recent home under the futuristic roof on Plaça de
les Glòries Catalanes. hw
COMMUNITY SPACES
Site plan Scale 1:8000
3 Torre Glòries
(former Torre Agbar)
Architect: Jean
­Nouvel
1 Mercat dels Encants
2 Plaça de les Glòries Ca
talanes

31. 027   ○1Entcants Flea Market b720 Fermín Vázquez Arquitectos
The flea market will soon benefit from
the circular green plaza currently ­being
de
veloped at Plaça de les Glòries Cat-
alanes.
­Idefons Cerdá already ­envisioned
the public space as a new urban centre in 1860.

32. 028 COMMUNITY SPA CES

33. 4
5
a
a
321
029○1
1 P
stands
2 Ramp
3 Sales tables
4 Void
5 Food area
Section, floor plan Scale 1:1000
Upper level
Encants Flea Market b720 Fermín Vázquez Arquitectos
aa

34. 030 COMMUNITY SPA CES

35. 031○1Encants Flea Market b720 Fermín Vázquez Arquitectos

37. 033


Wandering through the neighbourhood of Sants, a member of the
Lacol architecture collective discovered an abandoned warehouse for
ship sails. After being vacant for around 15 years, the listed building
from 1926 seemed to be waiting for a new purpose, and Lacol had been
looking for new office space for some time. They eventually negotiated
a 25-year lease with the private owner – who also commissioned them
to refurbish the whole warehouse. The building’s staggered front fa-
cade opening onto small triangular squares facing the street used to
be
the back of the building, surrounded by a high wall; the transition in
the flooring is a reminder of the original configuration. Bicycle racks,
a tree, and planters have transformed other areas of the complex into
attractive public zones leading to the inner courtyard.
Cooperative, Communal,
Social
La Comunal Cultural
Quarter
Lacol
Client: La Comunal
Structural design: Lacol
Completion: 2020
Area: 1445 m
2
Use: Offices, bookstore, cultural
centre with restaurant and concert
stage, climate shelter.
Riera d’Escuder 38, Sants
?????? lacomunal.coop
@lacomunalsants
2

38. 034
Ten tenants work under one roof in the repurposed warehouse, which
is organized as a cooperative. They include a bookstore, a cultural ­centre
with a restaurant and music stage, a human rights organization, and the offices of Lacol. It was a challenge to convert the existing building, with its thin walls and lack of insulation, while meeting high standards for
­energy-efficiency and minimizing the noise from live music. On top
of that were the strict requirements for the protection of historical mon-
uments. But intensive negotiations with authorities and the neighbour-
hood ultimately led to the projects’s success. For example, one of the en
trances to the cultural quarter is located in the courtyard, acting as a
noise buffer during concerts. In addition, the local residents can use the courtyard as a “climate shelter”. The city has initiated a network of urban acupuncture measures to create spaces that provide those in need with relief from the summer heat through vegetation, water fountains, and
building infrastructure improvements to help citizens endure the summer
heat better.
To meet the historic preservation requirements at the La Comunal
s
ite, Lacol left the rear street facade virtually untouched, although the
rooms on that side could have used more natural light. They had to do a lot of convincing to install the glass skylight, which provides ventilation and cools the building. There is no air conditioning; building services and circulation areas are kept to a minimum. Lacol was also thrifty in its sourc-
ing of materials. For example, the narrow beams of an old floor slab were re
used as formwork boards for the roof and a manufacturer of sandwich
panels provided overstock insulation boards that now lie under the floor slab. Rainwater is collected in an underground cistern, and the facades are insulated with lime plaster mixed with cork in accordance with the preser-
vation regulations. With these measures, Lacol has created a cooperative bu
ilding that is cost-effective, energy-efficient, and sustainable, while
creating added value for the neighbourhood. hw
COMMUNITY SPACES

39. 035   ○
La Comunal Cultural Quarter Lacol2
Site plan Scale 1:2500
In the past, the current rear side of La
Comunal was the front, where horse-
drawn carts would deliver goods to the
former warehouse.

40. 036 COMMUNITY SPA CES

41. 2
4
3
aa
b
b
1
1
1
1
1
3
6
5
037○2
aa
First floor
Ground floor
1 Office
2 Bookstore
3 Restaurant with
stage
4 Common room
5 Architecture
cooperative
Lacol
6 Conference
room (for rent)
Sections, floor plans Scale 1:750
bb
La Comunal Cultural Quarter Lacol

42. 038 COMMUNITY SPA CES

43. 039○2La Comunal Cultural Quarter Lacol

44. 040 COMMUNITY SPACES
Fewer cars in daily life: Superblocks
and green axes aim to make the city
healthier and more pedestrian-friendly.

45. 041
From
­Superblocks
to Green
Axes
Lorenzo Kárász
BARCELONA Urban
­Architecture and Community Since 2010

46. 042 COMMUNITY SPACES
Barcelona is one of the most densely populated cities in Europe today,
with only 1.9 m
2
of green space available to each resident in the com-
pact Eixample neighbourhood. That is far below the standard targeted
by t
he European Union, which is 20 m
2
. On the other hand, we have
the most taxis and motorcycles per inhabitant, which undoubtedly
contributes to the fact that Barcelona is also considered a particularly
noisy city. In addition, there is a high level of air pollution and a general
lack of public spaces, even though numerous open spaces have been
created in the dense urban fabric since the 1980s through demolition
and systematic de-densification.
The ideal city of Eixample
But things should actually have turned out quite differently. Around
1850, Barcelona was bursting at the seams. When the city walls finally
fell, the Catalan engineer Ildefons Cerdà was commissioned to design
the city’s expansion. For this purpose, he created a new academic dis-
cipline, researching the living conditions of the population and study-
ing all the relevant urban development plans that had been realized to
da
te, with the aim of fundamentally improving living conditions for the
city’s inhabitants over the long term. His design for the ideal city was a
strict grid of same-sized blocks measuring 133 x 133 metres each, with
equal amounts of green space and built-up area – envisaged as the
antithesis of the unsanitary and dense old city of Barcelona. However,
from the beginning, his project was met with resistance, and the new
Eixample (meaning expansion in Catalan) he planned was successively
densified. As a result, Eixample is now five times as dense as originally
intended. Nevertheless, we owe many things to Cerdà’s foresight, such
as the 20-metre-wide streets lined with trees, the continuous perim-
eter block development, and its characteristic chamfered corners,
wh
ere the street space opens up like a square. Such elements have led
to a fascinating urbanity oscillating between rule and exception. This
urban grid has proven remarkably adaptable over the past 160 years
and continues to serve as the basis for urban development.
On Sundays, I like to walk with my children to the Mercat de Sant Antoni, which is right
in our neighbourhood. There, amidst like-minded people, we swap Pokemon trading
cards and browse the traditional book market around the renovated market hall. No
car traffic makes it a safe zone for the children. We are lucky to live in one of Barcelo-
na’s green, low-traffic superblocks, where we can escape the otherwise omnipresent
car t
raffic of the city.

47. 043From ­Superblocks to Green Axes Lorenzo Kárász
New urban mobility concept
In the face of the climate crisis and the need to meet the challenges
of vehicular traffic, in 2015, the urban ecologist Salvador Rueda intro-
duced the “superblock” urban mobility concept as a reinterpretation
of t
he Cerdà plan. The regular structure of the Eixample grid plays a
vital role, enabling the possibility to systematically introduce the su-
perblocks, which are made by grouping several urban blocks to form a
tr
affic-reduced zone. Within these zones, pedestrians have priority and
vehicle access is kept to a minimum, transferring much of the public
space to the residents. The goal is to reduce air pollution and noise pol-
lution, in addition to creating much-needed green space. The introduc-
tion of new orthogonal bus routes that align with the superblocks, as
we
ll as dedicated bus lanes, encourages the use of the public transport
system. The expansion of bike rental offers and the bike path network
contribute to environmentally sustainable transport solutions for city
residents.
Superblocks in Poblenou and Sant Antoni
In 2016, a superblock pilot project was implemented in Poblenou as a
simple, reversible, and low-cost intervention seeking to achieve maxi-
mum effect in a short time. Within a week, students were working with
ne
ighbourhood organizations to transform former traffic streets into
welcoming public spaces playfully and simply, using bright colours,
planters, and unpretentious street furniture. This approach is also
referred to as “tactical urbanism”, in which temporary changes are
introduced as needed and ultimately replaced by long-term urban
interventions following a successful trial run. Due to the rapid imple-
mentation and lack of communication by the city, the project met with
cons
iderable resistance from residents, sparking a fundamental debate
that continues to this day. It revolves primarily around the question of
whether the city should be seen as a living space catering to the needs
of its residents or as a service provider dominated by private transport.
Consequently, the superblock created in the Sant Antoni neighbour-
hood in 2019 accompanied by an intensive public participation process.
Fr
om the outset, measures were no longer only carried out as revers-
ible interventions but also as permanent outdoor spatial design with
ad
ditional green areas. The project was implemented as part of the
redevelopment of the neighbourhood market of the same name, and
was well-received and intensively used by the local population from the
very beginning.
One criticism of the superblock concept, as it has been implement-
ed to date, is that it creates isolated areas with low permeability. In other

48. ­
044 COMMUNITY SPACES
Superblocks include both permanent and mo-
bile urban furniture in Poblenou (above) and
Sant An
toni (below), designed by Leku Studio.

49. ­
045
words, that the superblock is an upscale oasis with low traffic – which
causes vehicle traffic to increase in the streets around it. Some critics
also see this as a break with the urban continuity of Eixample and a
threat to the democratic, egalitarian values on which it was based.
Green axes
In response to the pilot projects, the concept is evolving to connect
individual superblocks by “green axes”. Currently, as the result of an in-
ternational competition from 2021, the street Consell de Cent and four
pe
rpendicular streets are being transformed into green axes with four
new public squares at their intersections. The project, which involves
several planning teams, uses sponge city concepts to create numerous
green spaces with large surfaces for rainwater drainage and new rows
of trees where cars once drove.
Prospects for the future
The creation of interconnecting superblocks consisting of 2 x 2 city
blocks each will not only overcome the insular character of the pilot
projects but can also be understood as part of a new urban strategy
for Eixample as a whole: 21 green axes and 21 squares are planned there
for the coming years. The resulting transformation of 33 km of streets
will yield over 330,000 m
2
of additional space for pedestrians, with
some 3.9 ha of space for play, sports, and leisure and 6.6 hectares of
added greenery – a profound transformation of the urban landscape,
achieved without demolishing a single building.
Today, delegations from all over the world travel to Barcelona to be
inspired by the superblocks and their connecting green axes. Similar projects are popping up like mushrooms in many cities. Interestingly, at the local level, the project is being observed with a very critical eye, and its continuation is being questioned, while international views have been consistently positive. What is certain is that we need to address the challenges of climate change everywhere and develop strategies to create green spaces and reduce emissions. Barcelona is again play-
ing a pioneering role in this respect and, thanks to the resilience and fle
xibility of its urban structure, is demonstrating how dense cities can
be made more livable in the long term. My hope is that, in the future, my children will enjoy this city as much as I do – and ideally, even more.
From
­Superblocks to Green Axes Lorenzo Kárász

51. 047


Indoor sports and swimming stack up in this municipal sports centre:
the lower part of the building houses a public swimming pool, while
the floor above is a multipurpose hall for gymnastics, dance, and group
sports. The centre is frequented by children and teens in local sports
clubs or schools. Turó de la Peira, a neighbourhood on one of Barcelo-
na’s seven hills, is home to the city’s lowest-income residents. Green
spa
ces and public squares are scarce. Stacking the sports centre’s
uses left enough room for a public park, which is laid out in terraces to
overcome the site’s eight-metre change in elevation. Now it serves as a
green meeting place for neighbours of all ages.
There is also green on the sports centre facade facing the park.
A steel mesh supports climbing plants while allowing views of the
Client: Barcelona d’Infraestructures
­Municipals, Institut Barcelona Esports,
Ajuntament de Barcelona
Structural design: Manel Fernández,
Ton Coll
Landscape architecture: Anna Zahenero,
Pepa Morán, Víctor Adorno
Completion: 2018
Area: 4,430 m
2
Park: 3,952 m
2
Use: Sports centre
Carrer de Sant Iscle 50–54, Nou Barris
Dribbling and Swimming
Turó de la Peira
Sports 
­Centre
Anna Noguera, Javier Fernandez3

52. 048 COMMUNITY SPACES
exterior access ramp, which leads from the street directly into the sports
court on the upper floor. The swimming pool below is half-buried, with a
dedicated entrance at the lower garden level. Barrier-free paths through
the terraced park connect it with the street level, where the main entrance
is located. Here, the building is characterized by its robust, exposed con-
crete base, with the facade of low-cost polycarbonate panels starting
abo
ve that. The facility integrates nicely into the row of buildings, barely
standing out among its neighbours. Side windows and skylights allow
almost complete natural lighting and natural ventilation. Sensors monitor
the indoor climate’s temperature, humidity, and CO
2
content and open
and close the openings as needed, allowing the sports centre to operate
year-round without an additional air conditioning or ventilation system. Be-
sides the sustainable climate concept, sustainable construction materials
we
re used to build this Leed Platinum-certified facility. Supports, beams,
ceilings, and walls are made of Basque timber and were assembled in just
eight weeks.
The new sports centre has been a hit in the community and is well
visited every day of the week. Contributing to the project’s successes were the three public presentations of the design organized by the city council, followed by the engagement of the local community with the new project. When residents learned that a low-cost surface was planned for the court floor, they gathered at the district city hall to protest. Now the wooden building also has a high-quality wooden floor for youth to play handball or basketball on while others swim their laps on the level below. hw

53. 049   ○
Turó de la Peira Sports Centre Anna Noguera, Javier Fernandez3
Site plan Scale 1:10 000 tation continues vertically, growing
along the curtain wall of the sports
­centre.
A terraced green landscape is publically accessible, and bridges the 8-metre height
­difference at the site. The vege-

54. 050 COMMUNITY SPA CES

55. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

56. Erik katsoi ylös ja kohtasi isän ankarasti tutkivan katseen.
— Sitä en tiedä, sanoi Erik. Se on vain niin. En voi voittaa sitä. Älä
suutu minuun, isä, mutta minä en voi tulla papiksi.
Siinä oli rukoileva, mutta myöskin lujasti päättävä ilme, joka
sinisistä silmistä kohtasi isän katseen.
Sander ei muutamaan minuuttiin löytänyt sanoja. Se tuli niin
odottamatta, niin mullistavana.
— Oletko langennut syntiin? kysyi hän viimein. Älä pelkää
tunnustaa.
— En, en mihinkään karkeaan syntiin, vastasi Erik ja kesti
pelottomana isän läpitunkevan katseen.
— Oletko lukenut epäuskoista kirjallisuutta?
— En. Olen lukenut vain mitä minun piti lukea. Se ei ole mitään
ulkoapäin tullutta. Se on vain sitä, että olen yhä enemmän päässyt
selville itsestäni ja ymmärrän, ettei minua ole kutsuttu papiksi.
— Miten voit tietää sen?
— Minulla ei ole uskoa.
— Etkö sitten usko Jumalaa ja Raamattua ja kirkkomme oppia?
— Uskon, että Jumala on, että Raamattu sisältää totuuden ja että
meidän kirkkomme oppi on inhimillisen käsityksen ilmaus siitä. Mutta
— minä en välitä siitä. Minun uskoni on kuollut. Minulla ei ole mitään
rakkautta Jumalaan.

57. — Vai niin, sekö on tullut tulokseksi vuosikautisista opinnoistasi!
sanoi Sander hitaasti ja enemmän vihastuen.
Erik terästäysi. Hän kärsi, mutta tunsi että hänen täytyy ajaa
tahtonsa perille siinäkin tapauksessa, ettei hän voisi saada isää
ymmärtämään.
— Sen kiitoksen sinä annat minulle siitä, mitä olen uhrannut
hyväksesi!
— Tiedän, että minun olisi pitänyt sanoa tämä ennen. Mutta
tahdoin ensin taistella viimeiseen asti. Sen olen tehnyt — turhaan.
Minua ei oltu koskaan kutsuttu papiksi. Kun se päätettiin, olin liian
nuori sitä ymmärtääkseni. Olen epätoivoinen niistä kuluista, joita
olen tuottanut isälle suotta. Mutta salli minun tulla — miksi voin, niin
tulevaisuudessa korvaan, mitä olen tullut maksamaan. Isän ei
koskaan tarvitse saada muuta surua minusta kuin tämän: että en voi
tulla papiksi.
Hän puhui katkonaisesti, ja hänen äänensä oli käheä
mielenliikutuksesta.
— Niinkuin siinä ei olisi surua tarpeeksi!
Erik tunsi itsensä väsyneeksi ja istuutui suurelle kivelle, jonka hän
juuri niin voimakkaasti oli vääntänyt maasta.
— Miksi tahtoisit sen sijaan ruveta?
— Talonpojaksi. Sanderin katsellessa poikaansa synkin katsein,
tunkeutui hänen mieleensä se ajatus, että miksi hänen poikansa
tahtoi tulla, se hän jo oli, ja että miksi hän ei tahtonut tulla, siksi

58. häntä ei mikään isällinen mahtivalta voinut tehdä. Hän näki turhaksi
tuon pojan pakottamisen.
Mutta tuon ylpeän miehen ei ollut helppo tunnustaa, että hän
suunnitellessaan poikansa tulevaisuutta oli tehnyt perinpohjaisen
erehdyksen. Hänen oma tahtonsa oli myöskin raskas vuori
järkytettäväksi. Tulisikohan näyttäytymään, ettei hänellä
monivuotisen papillisen tehtävänsä jälkeen olisi enemmän kuin
pojallakaan tuota vuoriasiirtävää uskoa?
Tietämättömänä taistelusta, joka oli vallannut isän, istui Erik
kivellään ja odotti. Hän tunsi itsensä niin merkillisen tylsäksi, hän ei
osannut ajatella mitään eikä hän välittänyt mistään. Yksi asia hänellä
vain oli selvillä: ettei väistyä kehoitusten eikä käskyjen tähden.
— Sinä olet nyt niin lähellä valmistumistasi, enkä minä suvaitse
mitään keskeneräistä, sanoi isä. Tahdon, että suoritat tutkintosi
loppuun. Sinun ei tarvitse sitten antaa vihkiä itseäsi papiksi, ellei
mielesi ole muuttunut.
— Eikö se ole tarpeetonta rahan ja ajan tuhlausta?
— Minä annan rahat, sinä ajan.
— Mutta minkätähden en voisi keskeyttää nyt ja tulla siksi, miksi
aion tulla?
— Olen sanonut sinulle syyni ja — tahtoni. En pyydä mitään
kohtuutonta, en pakota omaatuntoasi.
Erik katsoi ylös.

59. — Lupaako isä sitten olla, suoritettuani tutkinnon, millään tavalla
pakottamatta minua?
— Sen lupaan. Tahdotko sinä puolestasi luvata minulle olla
vastustamatta Jumalan henkeä, jos saisit tuntea sen vetämystä?
— Sen lupaan, vastasi Erik puolittain hieman ivallisesti, puolittain
surullisesti hymyillen, ikäänkuin ajatellen ettei ollut juuri luultavaa,
että hän saisi tuntea sitä vetämystä.
24.
— Tule, Anna, sanoi Erik sisarelleen sen päivän illalla, jolloin hän
oli puhunut isän kanssa.
— En tiedä, onko minulla aikaa, sanoi Anna epäröiden, sillä
toiselta puolen hänen velvollisuudentunteensa ja toiselta puolen halu
lähteä veljen mukaan aiheuttivat hänessä ristiriidan.
— Ota sitten aikaa! Minä pystytän muistokiven ja sinun pitää olla
mukana.
— Muistokiven? Minkä vuoksi?
Anna katsoi häneen vilkasta mielenkiintoa osoittavasti.
— Sen sanon sinulle, jos tulet mukaani.
Anna suostui heti.

60. Ilta oli lauha ja kaunis. Anna kulki ilman hattua ja vaaleassa
pumpulipuvussaan. Hieno päivetys loi väriä nuorekkaan pyöreälle
poskelle. Hänen silmänsä säteilivät odottavasti. Hän ymmärsi Erikin
ilmeestä, että jotakin ilahuttavaa oli tapahtunut hänelle. Ei niin, että
hän olisi näyttänyt iloiselta — siltä hän ei milloinkaan näyttänyt —
mutta hän näytti tyytyväiseltä.
He kulkivat, erään ha'an läpi ja seurasivat sitten metsäpolkua,
kunnes tulivat ylös pitkähkölle metsäkummulle. Siinä oli vanha
kivilouhos ja sen yläpuolella metsäinen vuorialue luolineen,
pensaikkoineen ja paasineen ja siinä pieni paikka, jonka Erik ja Brita
ja Anna lapsuutensa päivinä olivat ottaneet omakseen ja jota he
nimittivät Muistolehdoksi. Sinne oli vaikea päästä ja se oli suojainen,
ja tokkopa kukaan muu kuin nuo kolme sisarusta lie koskaan siellä
käynytkään. Kun heille tapahtui jotakin tärkeää, menivät he
tavallisesti sinne ja pystyttivät muistokiven. Heillä oli lehdossa
kullakin erikoinen alueensa. Annan alueella oli kolme kiveä.
Ensimmäisen hän oli pystyttänyt ensimmäisen ja ainoan ja rakkaan
koiransa kuoleman muistoksi. Se makasi kiven alle haudattuna, ja
Anna oli kärsinyt niin kiihkeästi sen kuolemasta, ettei hän sitten
koskaan tahtonut muuta koiraa kadottaakseen. Toisen kiven hän oli
pystyttänyt parannuttuaan tulirokosta, ja kolmannen päästyään
ripille.
Britalla oli vain yksi kivi. Sen hän oli pystyttänyt Muistolehdon
vihkiäisissä. Senjälkeen hänelle ei ollut tapahtunut mitään tärkeää,
tai hän oli unohtanut pystyttää kiven.
Erik oli ollut ahkerin, ja hänen muistokivensä olivat uhkeimmat.
Yksi muistutti hänen parhaan leikkitoverinsa, metsänvartijan Kallen,
kuolemasta, toinen seisoi siinä hänen ensimmäisen suksiparinsa

61. kunniaksi, kolmas muistutti hänen ensimmäistä lähtöään kotoa
kouluun, neljäs oli muisto ylioppilastutkinnosta, viides viittasi hänen
yliopistonopinnoittensa alkamiseen.
Tiellä oli Erik kertonut innokkaan mielenkiintoiselle sisarelleen
keskustelustaan isän kanssa ja sen tuloksesta. Vapautuksensa
muistoksi hän nyt tahtoi pystyttää muistokiven.
Anna auttoi häntä enemmän innolla kuin voimalla ja oli
muistokiven valmistuttua ylpeämpi kuin Erik.
Mutta yht'äkkiä hän kävi vakavaksi. Erik huomasi sen ja kysyi, mitä
hän nyt tuli ajatelleeksi.
— Sitä, minkä johdosta me olemme sen pystyttäneet. Eihän siinä
oikeastaan ole iloitsemisen syytä.
Päinvastoin.
— Tottahan siinä on ilon syytä, että pääsen tulemasta siksi, miksi
en voi tulla.
— Mutta että sinä et saattanut tulla siksi! sanoi Anna kaihoisasti.
— Emmehän senvuoksi ole kiveä pystyttäneet, arveli Erik.
— Emmepä kyllä, mutta kuitenkin! Häneen koski niin tuo, ettei
veljellä ollut uskoa.
— Emme pystytä muistokiviämme turhien toiveiden vuoksi, vaan
toteutuneiden ja todellisten tapahtumien muistoksi, sanoi hän ja
silitti kädellään melkein hyväillen vastapystytettyä muistokiveään.
Anna hymyili hieman.

62. — Jos pystyttäisimme merkin kaikille toivomuksille, niin — eivät
kivet kai riittäisi, sanoi hän haaveillen.
Sitten hän katsoi Britan alueelle.
— Kuules Erik, emmekö pystytä muistokiveä Britalle, senvuoksi,
että hän saa ruveta voimistelijaksi? Siihen minun mielestäni olisi
syytä.
Erik oli samaa mieltä. He alkoivat heti uuden kiven pystyttämisen.
Kun se oli valmis, ihmetteli Erik, eikö olisi syytä pystyttää
muistokivi Annallekin.
— Minulle ei ole tapahtunut mitään. Mutta syksyllä, kun te kaikki
olette menneet, tulen minä tänne ja pystytän muistokiven
yksinäisyyteni muistoksi, sanoi hän hieman surumielisesti hymyillen.
— Sinua käy sääliksi, kun Brita menee.
— Ei toki. Olen vain iloinen, että hän saa sen, mitä hän on niin
ikävöinyt, vakuutti Anna innokkaasti. Onhan minulla Gerda ja Lucia-
täti — ja paljon muuta.
Hän ajatteli muistoja, joita tämä kesä jätti hänelle syyskuukausien
varalle. Mutta niiden muistoksi hän ei uskaltanut pystyttää mitään
näkyväisiä merkkejä.
25.

63. — Jospa voisin käsittää, kuinka te, jolla ei ole pisaraakaan
vakavuutta, voitte sopia lääkäriksi? sanoi Lucia, nauraen Allanin
hassutuksille.
Leikittiin eräällä kentällä kesäiltana, ja Lucia oli istahtanut hetkeksi
levähtämään ja katselemaan. Allan ei ollut antanut hänen istua
kahta minuuttia rauhassa, ennenkuin oli tullut ja istuutunut hänen
viereensä ja avannut sanasäkkinsä.
— Voinhan kai elvyttää ainakin sairaita. Hyvä nauru pitentää ikää,
sanoo sananlasku.
— Mutta jos ne tulevat liian sairaiksi nauraakseen? Jos ne
kuolevat?
— Niin eivät ne missään tapauksessa kuole minusta puuttuvan
vakavuuden tähden. Muutoin saatan sanoa teille, että olen etevä
alallani. Sitä ette ehkä tahdo uskoa, mutta se on totta. Lääkärin
silmääkin minulla on.
— Itseluottamustakaan teiltä ei tunnu puuttuvan, hymyili Lucia.
— Ei, kaikeksi onneksi, sillä sitä kyllä tarvitaan, vastasi Allan,
ikäänkuin Lucia olisi sanonut kohteliaisuuden.
— Milloin te valmistutte?
— Parin, kolmen vuoden perästä luullakseni.
Lucia katsoi häneen ystävällistä pilaa hymyilevin silmin.
— Minun on mahdotonta ajatella teitä valmiina.

64. Allan katsoi häneen takaisin, ja Lucia huomasi hänen silmissään
uuden ilmeen, jotakin tutkimatonta ja lannistamatonta, ikäänkuin
hän olisi vastaanottanut haasteen antaakseen sen korkoineen
takaisin.
— Enkä minä teitä, sanoi Allan tyynesti
Hän sai tyydytyksekseen nähdä Lucian yllättyvän
— Minähän nyt lienen valmis aikoja sitten!
— Milloin tulitte valmiiksi?
Sen Lucia kyllä tiesi, mutta kärsi sen muistelemisesta. Allan
huomasi varjon, joka hetkiseksi pimensi hänen säteileviä kasvojansa.
Vaikka se heti kartoitettiin oli Allanin sukkela ja ovela taju kuitenkin
ehtinyt tehdä johtopäätöksen.
— Teillä on salaisuus, näemmä, sanoi hän välinpitämättömällä
äänellä, ikäänkuin tuo havainto ei olisi sen enempää häntä
hämmästyttänyt.
— Minulla on kai montakin, vastasi Lucia keveästi eksyttääkseen
Allania.
— Mutta oikeastaan vain yksi. Ja se teki teidät valmiiksi.
Hän tarkkasi Luciaa salaa ja näki noista vilkkaista kasvoista, että
oli osunut oikeaan. Lucia ei sinä silmänräpäyksenä ehtinyt hillitä
hämmästystään ja se oli kylliksi Allanille.
— Siinä näette, että minulla on lääkärin silmää, sanoi hän tyynesti.
— Eihän nyt liene kysymys sairaudesta!

65. — Eikö? Onko sitten normaalia olla ulkonaisesti iloinen ja vilkas,
kun suree sisällisesti?
Lucialla oli koko työ pysytellä tasapainossa Allanin vaarallisen
tarkkanäköisyyden edessä.
— Kuinka te tiedätte, että niin on? kysyi hän ylimielisesti.
Mutta Allan ei antanut vaikuttaa itseensä.
— Eikö se sitten ole niin?
Lucia nosti leukaansa ja nousi ylös.
— Nyt te käytte tunkeilevaksi.
Allankin hypähti ylös, notkeana ja joustavana ja seisoi supisuorana
Lucian vieressä. Tämä tunsi hänen personallisuutensa ikäänkuin
magneettisena voimana.
— Olen tutkinut teitä — tunkeilevammin kuin luulettekaan, selitti
hän, olematta milläänkään Lucian nuhteista. Mutta sitä te
varmastikaan ette ole tehnyt minun suhteeni, sillä silloin ette
syyttäisi minua vakavuuden puutteesta.
Lucia ei osannut selvittää itselleen, oliko Allan loukkaantunut,
tekikö hän pilaa vai tarkoittiko hän totta — ja siinä tapauksessa hän
tarkoitti paljon. Hän tunsi yht'äkkiä, että tämä miellyttävä nuori mies
herttaisen, iloisen olentonsa pohjalla tarkkanäköisenä ja
lannistamattomana oli hyvin vaarallinen. Omasta puolestaan hän ei
pelännyt, sillä hän oli kerta kaikkiaan poltettu, tuli ei purrut häntä
enää. Mutta hän pelkäsi muitten puolesta, joita hänen päähänsä pisti
tutkia.

66. Lucia oli kävellyt pari askelta ikäänkuin paetakseen Allania, mutta
pysähtyi yht'äkkiä ja katsoi häneen. Allan oli seurannut jäljessä ja
pysähtyi myös ojentautuen huomio-asentoon, ikäänkuin olisi
odottanut käskyjä. Mutta Lucia aavisti, että tuon kunnioittavan
asennon takana oli hänessä jotakin, joka hymyili.
— On totta, etten ole vaivautunut tutkimaan teitä, sanoi Lucia
ylpeyden sekaisella hyväntahtoisuudella. Mutta minulla on kuitenkin
tunne siitä, mikä te olette.
Hän viivähti ikäänkuin kahden vaiheilla pitäisikö hänen jatkaa vai
eikö. Mutta jokin, mikä lie ollutkin, pakotti hänet jatkamaan. Ehkä se
oli Allan, vaikka hän ei sanonut sanaakaan, seisoi vain odottaen.
— Teillä on voima, joka itsessään ei ole paha eikä hyvä, mutta
tulee jommaksikummaksi riippuen siitä, miten sitä käytetään.
Oletteko tietoinen siitä?
Allan hymyili hiukan, ja hänen päänsä näytti kohoavan.
— Olen ylpeä siitä, että te olette tuntenut sen voiman, sanoi hän
matalalla äänellä.
Hän seisoi Lucian edessä ikäänkuin voiton herrana, mutta hänen
katseessaan oli ilmeistä kunnioitusta.
Lucia punastui vasten tahtoaan, mutta katsoi häntä kuitenkin
tyynesti silmiin.
— Minua te ette kosketa sillä voimalla, vaikka tunnen sen.
Ajattelen muita — ja teitä itseänne, ja tahdon varoittaa teitä
käyttämästä sitä väärin, sanoi hän.

67. Samassa hän kääntyi ympäri, sillä Anna tuli heidän luokseen
lämpimänä ja virkeänä juuri lopetetun piirileikin jälkeen.
— Aioimme leikkiä "leskisillä". Ettekö halua tulla mukaan? kysyi
hän tiedottoman pyytävällä äänellä ja katsoi ujosti, mutta
huomattavan lämpimästi vuorotellen näihin molempiin, jotka
kumpikin olivat hänen ihastuksensa esineitä.
— Haluamme kyllä, vastasi Allan heti tavallisella! hilpeällä
äänellään. Juokse sinä, niin minä otan kiinni!
Hän sanoi sen Annalle, mutta heitti pikaisen, hieman uhmaavan,
hieman ärsyttävän katseen Luciaan ikäänkuin kysyäkseen, pelkäsikö
tämä nyt hänen voivan käyttää valtaansa väärin. Ja Lucian katse
vastasi hänelle yhtä pikaisesti ja selvästi.
Tämä oli toinen varoitus, jonka hän tänä kesänä sai Annan tähden.
Mutta hän ei välittänyt siitä enempää kuin edellisestäkään. Joka
tahtoi, saattoi toki nähdä, että hän teki pienokaiselle enemmän
hyvää kuin pahaa. Hänhän kukoisti ja puhkesi kukkaan kuin nuppu
auringonpaisteessa ja vedessä. Allanista oli mieluista nähdä sitä,
mutta suurin tyydytys hänellä oli siitä tietoisuudesta, että Lucia
huomasi sen ja näki hänen voimansa.
26.
Syksy tuli lyhyine, kauniine päivineen ja pitkine, pimeine iltoineen.
Eivät vain ainoastaan Erik, Allan ja Uno olleet matkustaneet, vaan
Brita ja Irenekin. Ensimmäisenä vapaana hetkenä Anna meni

68. muistolehtoon ja pystytti muistokiven yksinäisyydellensä. Mutta hän
lauloi sitä tehdessään, ja hänen nuorilla kasvoillaan oli onnellisen
unelman hohtoa. Tosin hän kaipasi heitä kaikkia, mutta tulisivathan
he taasen jouluna eikä siihen ollut kuin muutamia kuukausia. Nämä
kuukaudet olivat, rakentuen kesän onnellisille muistoille, hänen
mielessään täynnä työtä ja iloista odotusta.
Tähän asti ei Annasta ollut ollut lainkaan vaikeaa pitää
syntymäpäivälupaustaan aina iloisena olemisesta. Mennyt kesä oli
hänellä muistossa ikäänkuin yksi ainoa valoisa päivä, ja
sydämessään hän kiitti Jumalaa siitä. Tosin oli hänen joskus
vallannut selittämätön surumielisyys, mutta siinäkin oli ollut
enemmän nautintoa kuin tuskaa. Toisinaan oli sattunut, että häneen
oli ikäänkuin pistänyt, kun Allan oli leikkinyt ja hassutellut muiden
kanssa ja näyttänyt unohtavan hänet. Mutta se oli ollut ohimenevää.
Allanin oli tarvinnut vain katsoa häneen hymyilevine silmineen tai
sanoa hänelle jotakin pirteään tapaansa, niin Anna oli heti tullut
iloiseksi jälleen.
Oli vielä muuan seikka, joka teki Annan onnelliseksi. Lucia-täti oli
ollut niin erikoisen herttainen häntä kohtaan, ja nyt syksyllä Anna
tunsi ikäänkuin suhde olisi kehittymässä todelliseksi ystävyydeksi.
Hän tunsi suloista kaihoa saada uskoa salaisuutensa Lucia-tädille,
mutta ujous ehkäisi häntä. Sitäpaitsi hän tuskin vielä oli tunnustanut
itselleenkään sitä, mikä hänellä oli uskottavana.
Anna ja Gerda olivat keväällä lopettaneet koulukurssin ja
opiskelivat nyt vain kieliä ja musiikkia Lucian johdolla.
Anna nautti erikoisesti musiikkitunneista, sillä silloin hän oli yksin
Lucia-tädin kanssa pianonurkkauksessa Borgin suuressa salissa. Puoli
tuntia hän soitti, toinen puoli omistettiin laululle.

69. — Sinun makusi on muuttunut viime aikoina. Ennen halusit laulaa
vain hengellisiä lauluja, sanoi Lucia eräänä päivänä, kun Anna oli
harjoitellut iloista kevätlaulua.
— On yksipuolista laulaa vain yhtä lajia, vastasi Anna näyttäen
ikäänkuin haluavan lisätä jotakin, mutta ei uskaltanut tuoda sitä
kuitenkaan esille.
— Mitenkä olet tullut siitä selville? kysyi Lucia auttaakseen häntä
eteenpäin.
— Allan on sanonut. Hän pitää iloisista lauluista.
Lucia oli tuokion vaiti.
— Laulatko hänelle joskus?
— En, en juuri, vastasi Anna ujoillen, mutta täynnä halua sanoa
enemmän.
— Et juuri? toisti Lucia kysyvästi ja hymyili hänelle.
— Niin, tarkoitan… kun leikimme tanssileikkejä toisinaan… me
kaikki… tahtoi hän mieluimmin minut, sanoi hän, senvuoksi että hän
mielellään kuuli minun ääntäni.
Hyväilevin liikkein oli Anna tämän luottamuksen ilmaisun alussa
langennut polvilleen ja painautunut lähelle Luciaa, joka heti oli
kietonut käsivartensa hänen ympärilleen myötämielisen
sydämellisesti.
— Kerran hän sanoi, jatkoi Anna, että siinä hänellä oli ainoa
mahdollinen tilaisuus saada kuulla minun laulavan muitakin lauluja

70. kuin virsiä.
— Milloin sitten lauloit hänelle virsiä? kysyi Lucia silittäen keveästi
nuoren tytön punastuvaa poskea.
Anna piti silmät alasluotuina, mutta vapisi ihastuksesta, kun sai
puhua siitä, mikä täytti hänen sydämensä autuudella.
— Kirkossa. Hän sanoi aina veisattaessa kuuntelevansa minun
ääntäni.
Anna vaikeni epäröiden, mutta sitten tuli vielä hiljaisemmalla
äänellä:
— Hän sanoi menevänsäkin senvuoksi kirkkoon.
— Kas sitä!
Anna katsoi ylös silmissä liikuttavaa vakavuutta.
— Täti ymmärtää, että kun minun ääneni voi vetää hänet sinne,
niin tahdon tietysti tehdä kaikkeni, että… että hän pitäisi siitä niin
paljon kuin mahdollista. Senvuoksi tahdon laulaa iloisiakin lauluja ja
kansanlauluja ja sellaista, mistä hän pitää.
Hän puhui hiljaa, ja puna liekehti hänen poskillaan. Hän oli
liikutettu ja onnellinen saadessaan kertoa tämän.
Lucia ymmärsi, että koko tuo pieni, lämmin, viaton sydän oli
kiintynyt Allaniin, mutta ei vielä itse ollut tietoinen muista pyyteistä
kuin siitä, että saisi tehdä hänelle hyvää ja vetää häntä Jumalan luo.
— Tietääkö täti, miksi hän sanoo minua? kysyi Anna kätkien
päänsä

71. Lucian olkaa vasten.
— En?
— Hän sanoo minua Valkoliljaksi. Täti ymmärtää, että en ole
ensinkään sellainen enkä ollenkaan luule hänen pitävän minua
sellaisena. Mutta se osoittaa vain, minkälaisen hän tahtoisi minun
olevan. Ymmärtääkö täti?
— Ymmärrän kyllä, Valkolilja!
Anna katsoi ylös, kietoi molemmat käsivartensa Lucian kaulan
ympäri ja suuteli häntä.
— Niin, tätikin saa sanoa minua siksi. Te molemmat, joista pidän
niin äärettömän paljon! Kun te tahdotte, että minä olisin sellainen,
niin se on auttava minua.
Vaikka Lucia ei osoittanut olevansa eikä tahtonut olla huolestunut,
tunsi hän kuitenkin olevansa sellainen. Hänen kävi sääli tuota
luottavaista, antautuvaa pikku olentoa, joka empimättä antoi koko
sydämensä vakavasti sellaiselle, joka ehkä antoi omansa vain leikillä!
Sillä Lucia ei ollut ensinkään varma Allanista. Mutta mitäpä hän voi,
tehdä? Eihän hän hennonut varoittaa Annaa ja siten kylvää
epäluuloa tuohon luottavaan mieleen. Eikä sellainen varoitus mitään
merkitsisikään. Hän ei voinut tehdä tyhjäksi sitä, mikä jo oli
tapahtunut.
Annan neitseellinen sydän oli paratiisi, joka kukki Allanille. Jos
tämä oli sen arvoinen, niin hän huomaisi sen ja panisi sille arvon, se
voittaisi hänet ja hän tulisi sen onnelliseksi omistajaksi. Ellei hän ollut
sen arvoinen — niin hän itse hävittäköön liljatarhansa.

72. Valkolilja! Oli hyvän merkki, että Allan oli löytänyt sattuvan
nimityksen pikku ystävälleen, sillä sehän osoitti, että hän käsitti
Annan oikein. Mutta toinen seikka oli, pyysikö hän liljan puhtautta.
Vaistomainen tunne sanoi Lucialle, että hän pian kyllääntyisi siihen,
jos hän tulisi jokapäiväiseen ja alinomaiseen kosketukseen sen
kanssa.
Tämä tunne pidätti häntä antamasta yllykettä rakkaudelle, jota
hän katsoi niin lämpimin ja surumielisin osanotoin.
Sentähden hän ei varoittanut eikä kehoittanut vaan ainoastaan otti
vastaan luottamuksen, joka hänelle annettiin ja kätki sen
ystävyytensä lämpöön. Sillä Anna kävi hänelle näinä syyskuukausina
sydämellisen rakkaaksi herättäen hänessä jonkinlaisen kunnioituksen
ohella suojelevan hellyyden tunteen. Vaikka hän ei enää puhutellut
Annaa Allanin antamalla nimellä, ajatteli hän aina häntä Valkoliljana.
27.
— Mitä aiotte tehdä Unolle?
— Mitäkö aion tehdä hänelle?
Lucia katsoi hämmästyneenä Allan Bentickiin ja ihmetteli tuota
hänen eloisissa kasvoissaan asuvaa jäykkää piirrettä.
— Niin?
Lucia nosti hieman leukaansa ikäänkuin olisi ajatellut, että Allan
sekaantuu siihen, mikä häneen ei kuulu. Mutta hän ei tahtonut

73. pidättyä vastaamasta, koska hänellä ei ollut mitään sellaista syytä,
jota Allan näytti epäilevän.
— Tahdon tehdä hänestä hyvän miehen. Sellaisen, jollaiseksi hän
voi tulla, jos hän tahtoo.
— Ja mitä annatte hänelle palkaksi, kun hän tulee sellaiseksi?
— Onhan siinä kai jo palkkaa, että hän on sellainen.
— Luuletteko hänen ajattelevan niin?
Lucia oli vaiti ja suutuksissaan. He luistelivat vierekkäin Lågarnin
sileää jäätä pitkin. Talvinen päivä oli kylmän harmaa ja pilvinen, ja
näytti ikäänkuin lunta olisi tulossa, mutta vielä ei hiutalettakaan
pudonnut.
Osa muutakin nuorisoa oli jäällä. Allanin oli äsken onnistunut
anastaa
Lucia Unolta, joka lohduttelihe parhaillaan Brita Sanderin ja Lisa
Jenningsin välillä.
He olivat, luistelleet rinnan pitämättä toisiaan kädestä, mutta
yht'äkkiä Allan pyörähti niin, että hän tuli Lucian eteen, ja tarttuen
tämän molempiin käsiin hän luisteli takaperin vetäen Luciaa
muassaan.
Lucia ei pitänyt oikein tästä järjestelystä, sillä hän aavisti Allanin
menetelleen näin voidakseen nähdä häntä kasvoihin. Allanissa oli
jotakin, joka saattoi Lucian levottomaksi. Hän ei pitänyt siitä, että
Allan, tuo leikkisä ja huoleton Allan, nykyään aina muuttui jollakin
tavalla vakavaksi jouduttuaan kahden kesken hänen kanssaan.

74. — Aiotteko mennä naimisiin Unon kanssa? kysyi hän yht'äkkiä.
Lucia katsoi ylös, hämillään tästä häikäilemättömyydestä.
— En, sanoi hän tyynesti.
— Tietääkö hän sen?
— Hän ei koskaan ole ollut niin häikäilemätön ja tyhmä, että olisi
ajatellut jotakin sellaista, vastasi Lucia edelleen tyynesti, mutta
terävästi.
— Minkätähden se olisi niin häikäilemätöntä ja tyhmää? kysyi Allan
antamatta nolata itseään.
— Olenhan minä ensiksikin kymmenen vuotta vanhempi.
— Ja toiseksi? kysyi Allan.
— Ei mikään sellainen tunne tule kysymykseenkään meidän
välillämme, vastasi Lucia närkästyneenä.
Allan nauroi tuota pientä hurmaavaa ja ilmehikästä naurua, joka
oli hänelle ominaista.
— Luuletteko te olevanne liian vanha sellaista tuntemaan?
— Kerrassaan.
— Kun te voitte herättää sellaisia tunteita, osaatte kyllä tunteakin.
Lucia oli ollut niin hämmästynyt Allanin rohkeudesta, ettei hän
tullut ehkäisseeksi häntä, mutta nyt Allan meni liian pitkälle, hänen
täytyi estää häntä menemästä pitemmälle, ja hänen täytyi tehdä se

75. ei vain tilapäisesti, vaan ainiaaksi. Hän ymmärsi, että Allan oli
mustasukkainen Unolle hänen tähtensä ja sehän merkitsi, että hän
tunsi häntä — Luciaa — kohtaan enemmän kuin hän voi sallia.
Ajatus Annan viattomasta luottamuksesta poltti häntä. Hän tahtoi
viimeiseen asti taistella tuon pienen alttiin olennon asian puolesta
ilmaisematta hänen salaisuuttaan. Mutta kuinka hän saattaisi tehdä
sen? Ensi askel oli työntää Allan pois luotaan, niin että tämä ymmärsi
turhaksi ajatellakaan häntä muuna kuin ystävänä muiden ystävien
joukossa. Hän käsitti, että tässä onnistuakseen hänen täytyi puhua
Allanin kanssa siitä, mitä mieluimmin olisi ajattelematta.
— Luistelkaamme vierekkäin mieluummin kuin näin vastakkain,
sanoi hän. Tahdon puhua vakavasti teidän kanssanne, ja on liian
häiritsevää pitää silmällä, että te ette joutuisi johonkin railoon tai
keikahtaisi nurin. Päästämättä Lucian käsiä pyörähti Allan heti
ympäri niin, että he luistelivat vierekkäin käsivarret ristikkäin.
— No, läksyttäkää nyt minua! sanoi Allan.
— En minä juuri sitä aio tehdä, sanoi Lucia äänessään sellaista
lempeää vakavuutta, joka ei ollut hänelle tavallista, ja siksi Allanin
sydän alkoi sykkiä nopeammin odotuksesta.
— Muistatteko, että kerran kesällä varoitin teitä käyttämästä
väärin eräänlaista valtaa, joka teissä on?
— Sen muistan varsin hyvin.
— Etupäässä teidän itsenne vuoksi tahdon varoittaa teitä, sillä
tiedän omasta kokemuksestani, kuinka voi saada kärsiä ja pahoitella
koko elämänsä ajan hyödyttömässä katumuksessa käytettyään
väärin sitä valtaa.

76. Hän puhui hillityn intohimoisesti ja syvällä vakavuudella. Hänen
tunnustuksensa vaikutti Allaniin niin, että hän, harvinaista
kerrassaan, ei löytänyt sanaakaan vastaukseksi.
Lucia oli pari minuuttia vaiti voittaakseen liikutuksensa. Sitten hän
jatkoi tyynemmällä äänellä.
— Tuttavuutemme ensi hetkellä tunsin teissä hengenheimolaisen.
Näen, että teillä on sama valta naissydämiin kuin minulla on ollut —
ja ehkä on jonkun verran vieläkin — miehiin. Tahdon, että näkisitte
varoittavan esimerkin minussa, senvuoksi puhun nyt teidän
kanssanne asiasta, josta muutoin en koskaan puhu kenenkään
kanssa.
Taas hän vaikeni. He luistelivat hiljaa erään syrjäisen lahden yli.
Metsäiset rannat olivat täällä lähekkäin. Ei tuulen henkäystäkään
ollut ilmassa. Tummat kuuset seisoivat hiljaa pilvistä taustaa vasten,
odottaen lumentuloa, joka jo lähetteli etujoukkojaan suurin
verkalleen putoavin hiutalein. Mutta Allan ja Lucia eivät sitä
huomanneet.
— Nuoruudessani, jatkoi Lucia, nautin ajattelemattomasti ja
huolettomasti siitä, että miehet pitivät minusta ja hakivat seuraani.
Minäkin pidin heistä tavallaan, mutta en vakavasti, ja ajattelin, että
joka ei ymmärtänyt sitä, oli tyhmä ja sai pitää puolensa. Toisinaan
huomasin kyllä aiheuttavani kärsimystä, ja olin siitä pahoillani, mutta
en koskaan kauan; omasta puolestani en kärsinyt. Mutta sitten oli
yksi…
Taas hän pysähtyi saadakseen voimaa jatkamiseen. Oli
vaikeampaa kuin mitä hän oli ajatellutkaan paljastaa kirvelevää
haavaansa. Mutta hän oli päättänyt tehdä sen. Se tapahtui Annan ja

77. Allanin itsensäkin tähden. Tuska ja itsensä voittaminen, jonka
salaisuutensa ilmaiseminen maksoi hänelle, teki hänen muutoin niin
pehmeän äänensä kovaksi, melkeinpä soinnuttomaksi hänen
uudelleen puhuessaan.
— Hänen kanssaan tuli tosi minunkin puoleltani. Mutta minä en
ymmärtänyt sitä, en voinut pitkään aikaan sitä uskoa. Olin horjuva ja
muutteleva, toisinaan tahdoin, toisinaan en. Hänelle tuli siitä
parantumaton vahinko, hän kadotti kaiken uskonsa minuun. Hän
vajosi. Kun vihdoin tulin selville omasta sydämestäni ja huomasin
olevani kiintynyt toden teolla, silloin oli liian myöhäistä. En ollut
sellainen, että kykenin kohottamaan hänet. Olin tappanut hänen
luottamuksensa, olin kadottanut valtani häneen. Kerran olisin voinut
tehdä hänestä mitä olisin tahtonut, mutta silloin en ollut huolinut
häntä toden teolla. Nyt tahdoin, mutta nyt oli myöhäistä. Ja nyt tuli
minun vuoroni kärsiä. Ja se kestää vieläkin. Nyt vihdoinkin on minun
rakkauteni tullut uskolliseksi. Mutta mies, jota rakastan niin
kirvelevästi, ei ole se mies, joka on, vaan se, joka oli ja josta olisi
voinut tulla — ellen minä olisi turmellut häntä. Ymmärrättekö
katkeran kohtalon?
Kyllä, hän ymmärsi. Mutta hän oli niin liikutettu, että hänellä ei
ollut vastaukseksi muuta kuin äänetön myöntymys.
He olivat tulleet lahden pohjaan ja kääntyivät nyt luistellakseen
hitaasti takaisin hiljaisen yhä yltyvän lumisateen keskellä.
— Oletteko varma siitä, että se ei vielä voi kääntyä hyvin päin?
kysyi
Allan kunnioittavan tuttavallisella äänellä.
— Aivan varma, vastasi Lucia toivottomasti hymyillen.

78. — Mutta ettekö voi sitten päästä siitä? kysyi Allan.
— En koskaan.
Siinä vastauksessa ei ollut mitään sairaalloista
surunpysyttämistahtoa; hän sanoi vain tosiasian.
— Ei voi päästä siitä, miksi on tullut, lisäsi hän.
— Elääkö hän? kysyi Allan hiljaisella äänellä.
— Elää.
— Tapaatteko häntä koskaan?
— Olen kyllä tavannut häntä senjälkeen kun kaikki kävi
toivottomaksi, mutta en nyt pitkään aikaan, en senjälkeen kuin tulin
tänne. Mutta elkää kysykö minulta nyt enempää. Te tiedätte kyllä.
Ottakaa vaari minun esimerkistäni!
— Millä tavoin? Mitä tahdotte minun tekevän?
— Älkää leikkikö rakkaudella! Ja jos näette jonkun, joka rakastaa
teitä koko viattomalla sielullaan, niin… älkää tallatko sellaista
helmeä! Vakiintukaa, tulkaa uskolliseksi ja rakastakaa!
Hän puhui herkästi, tunteellisesti ja kehoittavasti. Kyllähän Allanin
sydän löi nopeammin näitä sanoja ja tuota ääntä kuullessaan, ja
hänet valtasi pyrkimys tavoitella korkeinta ja saavuttamatonta. Mutta
tuo helmi, josta Lucia oli puhunut ja jonka Allanin terävänäköisyys
kyllä älysi, ei ollut tuo korkein ja saavuttamaton.
— Se on helpommin sanottu kuin tehty, tuo noin, huomautti hän.

79. Huolimatta noista alakuloisista sanoista teki Allan Luciaan saman
vaikutuksen kuin joku, joka laskee välimatkan mahdottoman
suureksi, mutta kuitenkin kaikesta huolimatta aikoo suorittaa tuon
uskaliaan hypyn.
— Älkää vain tehkö mitään hätiköityä! Muistakaa, että teidän pitää
muuttaa itsenne! Muuten ette tule helmen arvoiseksi. Ellette ole sen
arvoinen, että otatte sen toden teolla, niin antakaa sen olla, mutta
älkää vain leikkikö sillä… kadottaaksenne sen… lokaan.
Hän käänsi päänsä viime sanoja lausuessaan, ja suurina,
kiusaantuneina ja kyynelettöminä katselivat hänen silmänsä
lumisateeseen huomaamatta lumihiutaleiden valkeutta muuten kuin
sen todellisuuden räikeänä vastakohtana, johon hän oli viitannut:
loan, mihin hän oli kadottanut helmensä.
28.
Nuoriso oli pannut toimeen rekiretken. Allan Bentick oli valjastanut
isänsä hevosen Jannen potkurin eteen, tuon talonpojan, jolta hän
edellisenä vuonna, kuten nytkin, oli sen lainannut, vaikka tällä kertaa
hän ei ollut ryöstänyt sitä.
Katseellaan, ilman sanoja, hän pyysi Luciaa istumaan siihen, mutta
olematta ymmärtävillään häntä tämä istuutui Britan kanssa Unon
rekeen.
— Sinä tulet kai Liisan ja minun kanssani, Anna? sanoi Erik
tarttuen ystävällisesti sisartaan käsivarteen.

80. Mutta Anna ei sanonut mitään ja näytti epäröivän. Allan seisoi
aivan heidän edessään järjestellen hevosensa valjaita. Erik huomasi,
että Annan katse viipyi Allanissa, ja hänen voimakkaan suunsa
ympärille tuli närkästynyt ilme.
— Miksi et tahdo? Oletko lupautunut jo?
— En, sanoi Anna viivytellen.
Samassa Allan kääntyi, näki samalla hetkellä suuttumuksen Erikin
kasvoilla ja kainon kaipauksen, joka Annan katseessa kohtasi hänen
katsettaan. Hänen omaan katseeseensa tuli jotakin uhmaavaa. Lucia
olisi voinut tulla hänen kanssaan, silloin hän ei olisi tehnyt sitä, mitä
nyt teki, ajatteli hän.
— Tahdotko tulla minun kanssani, Anna? kysyi hän.
Oli liikuttavaa nähdä, miten äkillisesti ja peittelemättä Annan
kasvot kirkastuivat. Allan ja Erik näkivät sen kumpikin ja ymmärsivät
paremmin kuin Anna itse, mitä se merkitsi. Seuraavana sekuntina
heidän katseensa yhtyivät. Erikin katseessa oli uhkaa, mutta Allanilla
oli käsittämätön ilmeensä.
Erikin täytyi niellä suuttumuksensa ja antaa Allanin kietoa Annan
tohtorin turkkeihin ja viedä hänet pois keveässä reessään. Mutta hän
lupasi itselleen, ettei enää ääneti katselisi tuota julmaa leikkiä — jos
se oli leikkiä.
Hän päätti puhua ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa. Mutta oli
aivan kuin tämä olisi aavistanut sitä ja karttanut ystäväänsä ja
kiistaveikkoansa, jottei tämä saisi tuota tilaisuutta.
Vihdoin he sattumalta osuivat yhteen.

81. Erik ei muulloin tavallisesti tarttunut noin suoraan aikomaansa
asiaan, mutta nyt hänestä näytti, että hänen täytyi siepata sekä
tilaisuus että Allan.
— Kuules, kiellän sinua leikkimästä sisareni kanssa. Hän on liian
hyvä siihen.
Allan kohautti olkapäitään, mitä liikettä Erik inhosi, jonkavuoksi
hän tarttui raudankovine nyrkkeineen Allanin toiseen olkapäähän.
— Sinä lopetat leikin, ymmärrätkö?
— Vai niin. Teenkö niin? Erik pudisti häntä. Nopeasti riuhtaisten
Allan vapautui.
— Mitä pahaa olen tehnyt hänelle? Näethän itse, miten iloinen hän
on minun seurassani.
— Sehän se juuri minua raivostuttaa. Sinä leikit vain, mutta hän…
ottaa kaikki vakavalta kannalta. Ellet sinä tarkoita totta, niin lopeta
leikki mitä pikemmin sen parempi. Hän on liian hyvä sinun
leikkikaluksesi. En ole torunut sinua sinun entisistä kepposistasi,
mutta… minun sisareni saat jättää rauhaan!
Allanin silmissä välähti; näytti ikäänkuin hän olisi aikonut vastata,
mutta sitten hän muutti mieltä ja oli vaiti.
— Vetoon kunniantuntoosi, että joko teet leikistä totta tai vetäydyt
pois.
Allan oli ääneti, mutta näytti saaneen jonkin päähänpiston.
— Kuuletko mitä sanon?

82. — En ole tullut kuuroksi.
— Tahdotko tehdä jommankumman? Allan hymyili
arvoituksellisesti.
— Ehkäpä löydän keinon tehdä kumpaakin, sanoi hän.
Erik, joka luuli hänen laskevan leikkiä, tarttui uudelleen hänen
olkapäähänsä. Mutta Allan vapautui.
— Älä koeta tapella minun kanssani. Tiedät, että olen notkeampi
kuin sinä. Sitäpaitsi tappelu on raaka ja tehoton todiste.
Rauhoittaakseni sinua, saanen kai tunnustaa että katson sinun
olevan oikeassa siinä, mitä olet sanonut. Ihmettelen vain, mitä Anna
pitäisi siitä, että olet sanonut sen.
— Sitä hän ei saa koskaan tietää, sanoi Erik nopeasti. Mutta puhun
hänenkin kanssaan ja herätän hänessä epäluottamusta sinuun.
— Tee niin! sanoi Allan vähintäkään levottomana uhkauksesta,
pikemmin päinvastoin. Olisi kyllä parasta, jos hän ei uskoisi minuun.
Tuon viimeisen hän sanoi enemmän niinkuin itselleen, ja hänen
silmiinsä tuli miettivän vakava ilme, joka lauhdutti Erikiä.
— Kaikista parasta olisi, jos voisit pitää hänestä, sanoi hän
ikäänkuin se mahdollisuus ei ennen olisi johtunut hänen mieleensä.
Allan kohotti hieman kulmiaan.
— Olisiko sinun mielestäsi niin mahdotonta pitää hänestä? kysyi
hän teeskennellyn ihmettelevästi.

83. — Tiedäthän hyvin, etten niin ajattele. Sinuahan epäilen. Luulen…
ettei sinulla ole mitään sydäntä.
Allan nauroi.
— Silloinpa olisin tosiaan harvinaisuus, jota lääkäriseuran
kannattaisi selitellä ympäri maailmaa.
29.
Joululomalla, jolloin aamiainen Borgissa syötiin myöhemmin kuin
lukukausien aikana, meni Lucia, joka ei koskaan aamuisin nukkunut
pitkään, tavallisesti ennen aamiaista kävelylle.
Lumisena aamuna päivää ennen joululoman päättymistä käveli
hän reippaasti pitkin maantietä Lågarnin jäätyneen järven sivulla.
Yht'äkkiä muuan olento nousi pystyyn lumen seasta aivan hänen
edessään. Se oli Allan Bentick, valkeana kuin lumiukko ja kädet
syvällä takin taskuissa. Hän otti lakin päästään tervehtiäkseen ja
pudisti sitä niin, että Lucian jalkoihin tuli pieni ylimääräinen
lumisade.
— Jaha, että minun piti todellakin tavata teidät kahden kesken,
sanoi hän. Silloinhan on selvää, että minun on puhuttava siitä teille.
— Mistä?
— Jostakin, jonka toivon saattavan teidät… teidät ajattelemaan
minusta hiukan vähemmän pahaa.

84. — En ole koskaan ajatellut teistä pahaa.
— Olette syyttänyt minua siitä, etten koskaan tarkoita totta.
— Oletteko sitten nyt tehnyt jotakin toden teolla?
— Olen. Kosin eilen Anna Sanderia.
Lucia hätkähti yllätyksestä.
— Minkätähden teitte sen? kysäisi hän.
Allan veti suutaan ja pidätti Lucian katseen katseellaan.
— Niin, minkätähden ylipäänsä kositaan? Lucia ei pitänyt hänen
tavastaan, se ahdisti häntä, ja hänellä oli kiusallinen tunne siitä, että
oli tapahtunut erehdys.
— Mitä hän vastasi?
— Ei yhtään mitään. Sillä en kysynyt häneltä. Menin setä Sanderin
luo.
Allan seisoi jäykkänä ja suorana Lucian edessä, ikäänkuin olisi
tehnyt selkoa kuningattarelleen. Hänen käytöksensä ja ryhtinsä
tekivät Luciaan sen vaikutuksen, että hän kaikella, mitä hän oli
tehnyt, oikeastaan oli tarkoittanut häntä eikä Annaa.
— Mitä Sander vastasi?
— Että Anna on vielä liian nuori ajatellakseen sellaista. Että saan
mennä ja mahdollisesti tulla takaisin tultuani valmiiksi, jos silloin
tunnen samaa kuin nyt. Hän vetosi kunniaani, etten sitä ennen
sanoisi sanaakaan Annalle rak… rakkaudestani.

85. Melkein huomaamaton ivan sävy tuli hänen ääneensä viime sanaa
lausuessaan.
Lucia näki yht'äkkiä hänen lävitseen.
— Ymmärrän miksi menitte kirkkoherran ettekä Annan luo! virkkoi
hän, ja hänen katseensa iski kuin salama Allanin katseeseen, ja
leuka kohosi tuolla verrattoman ylpeällä, suuttumusta ilmaisevalla
liikkeellä, joka Allanista oli niin hurmaava. Hän oli vaiti.
— Te ette tahtonut myönteistä vastausta. Allan ei puolustautunut
syytöstä vastaan eikä vahvistanutkaan sitä. Hän vain seisoi siinä ja
sieti toisen suuttumuksen näköjään välinpitämättömänä.
Lucia kävi vakavaksi. Suuttumus väistyi murheen tähden.
— Minkätähden teitte niin?
— Toivoin teidän tulevan tyytyväiseksi minuun. Tehän tahdoitte
minun vakaantuvan ja tulevan uskolliseksi.
— En minä tahtonut teidän tekevän sitä ilman että teidän
sydämenne olisi mukana!
Allan hymähti hänen tuskaiselle mielipahalleen.
— Naisella on sydän — miehellä kunnia, sanoi hän.
— Sen vuoksi naisella on kärsimys, lisäsi Lucia. Hän kääntyi alkaen
kävellä takaisinpäin. Allan seurasi.
— Mitä aiotte nyt tehdä? kysyi Lucia.

86. — Totella setä Sanderia. En sanoa mitään Annalle, en edes tavata
häntä, ennenkuin olen valmis.
— Ja sitten?
— Sen saan sitte nähdä.
Yht'äkkiä Lucia seisahtui ja katsoi Allaniin.
— Luvatkaa minulle, ettette uudista kosintaanne, ellei sydämenne
voi olla siinä mukana! Luvatkaa minulle!
— En lupaa mitään, lupasi Allan hymyilevän taipumattomana.
— Ettekö sitten ymmärrä, että tuo pieni tunteellinen olento tulee
suremaan itsensä kuoliaaksi, jos hän huomaa joutuneensa naimisiin
olematta rakastettu.
— Oo, elämä on kyllä sitkeämpi.
Lucia katsoi häneen neuvotonna. Ei hän olisi koskaan uskonut,
että Allanin rakastettavan pinnan alle piiloutui tällaista taipumatonta
kovuutta.
— Onko aivan mahdotonta saada teitä lupaamaan? kysyi Lucia
vaikuttavasti.
— Kuinka saattaisin antaa lupauksen, joka sotii sitä vastaan, mihin
toisella taholla olen sitoutunut ja pannut kunniani pantiksi?
— Te ette ole sitoutunut mihinkään, vakuutti Lucia innokkaasti.
Hänen isänsä ei vaadi teitä tulemaan takaisin, hän vain sallii sen, jos
silloin ajattelette, kuten nyt.

87. — Kuten luultavasti tulen tekemään.
Sehän oli totta, hän ei rakastanut nyt eikä hänen tarvinnut
senvuoksi tehdä sitä silloinkaan tullakseen jälleen. Toivottomin
liikkein kääntyi Lucia Allanista ja rupesi kävelemään edelleen.
He tulivat Borgiin menevän tien haaraan.
— Mitä te tahdotte tällä voittaa? kysyi Lucia yht'äkkiä.
Hän oli kulkenut tätä miettien keksimättä mitään todennäköistä
arvelua.
Allan naurahti. Se kuului surumieliseltä.
— Mistäpä sen tietäisin? vastasi hän äänessään hieman herkkä
sävy. Ehkä omantunnon rauhaa… itsekunnioitusta… ehkä myöskin…
teidän hyväksymisenne.
Lucia pudisti surullisesti päätään ikäänkuin vastineeksi viimeisen
sanan kysyvään sävyyn.
— Minun hyväksymiseni saatte tässä asiassa vain jos teidän
sydämenne voi olla mukana — muutoin ette, sanoi hän painavasti.
Allan kumarsi ääneti.
— Ettehän sano mitään hänelle… Valkoliljalle… tästä?
— En tietysti.
— Hän ehkä unohtaa pian… mitä on ollut… jos hän nyt koskaan on
mitään huomannutkaan. Uskokaa minua, en ole koskaan tahtonut
samentaa hänen liljanvalkeuttaan… tai häiritä hänen rauhaansa.

88. Olen pahoillani, jos sitä olen tehnyt. Mutta jos olen sen tehnyt, niin
näettehän nyt joka tapauksessa, että olen valmis antamaan hänelle,
elämäni vastineeksi. Mitä voin tehdä enemmän?
Taasen Luciaan teki sen vaikutuksen, että Allan olisi tehnyt tämän
kaiken vain ansaitakseen hänen kunnioituksensa, hyväksymisensä.
Ja hänen sydäntään kirveli.
30.
Seuraavana keväänä Erik suoritti tutkinnon, mutta papiksi
vihkimisestä ei tullut mitään, sillä hänen isänsä toivo siitä, että hän
sitä ennen olisi tullut uskoon, raukesi tyhjiin. Erik tuli kotiin päättäen
nyt vaihtaa alaa ja opetella maanviljelystä, ja hänen isänsä ei voinut
enää asettua sitä vastaan.
Kun Erikin päätös tuli tunnetuksi, herätti se suurta hämmästystä.
Pahoiteltiin, sääliteltiin hänen isäänsä, ihmeteltiin ja arvailtiin eikä
voitu käsittää tuota kummallista poikaa.
Mutta Bergshamran tehtaanisäntä Jennings oli käytännöllinen mies
ja kiiruhti varaamaan itselleen Erikin, sillä hän ajatteli, että työhön,
johon on niin erikoinen taipumus, että senvuoksi voi uhrata niin
paljon, täytyy myöskin olla harvinaisen kyvykäs. Bergshamran
rautatehdasalueeseen kuului maanviljelystäkin, ja Jennings tarjosi
nyt Erikille tilaisuuden suorittaa siellä maanviljelysoppilaana
arvoasteet siinä tarkoituksessa, että niin pian kuin Erik olisi saanut
tarpeeksi taitavuutta, hän voisi vuokrata jonkun tehtaalle kuuluvan

89. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com