Changing Lanes Visions and Histories of Urban Freeways 1St Edition Edition Joseph F.C. Dimento

Changing Lanes Visions and Histories of Urban Freeways 1St Edition Edition Joseph F.C. Dimento
Changing Lanes Visions and Histories of Urban Freeways 1St Edition Edition Joseph F.C. Dimento
Changing Lanes Visions and Histories of Urban Freeways 1St Edition Edition Joseph F.C. Dimento

1. Changing Lanes Visions and Histories of Urban
Freeways 1St Edition Edition Joseph F.C. Dimento
pdf download
https://ebookfinal.com/download/changing-lanes-visions-and-
histories-of-urban-freeways-1st-edition-edition-joseph-f-c-
dimento/
Explore and download more ebooks or textbooks
at ebookfinal.com

2. Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at ebookfinal
Animal Cities Beastly Urban Histories 1st Edition Peter
Atkins (Editor)
https://ebookfinal.com/download/animal-cities-beastly-urban-
histories-1st-edition-peter-atkins-editor/
Paranoid visions Spies conspiracies and the secret state
in British television drama 1st Edition Joseph Oldham
https://ebookfinal.com/download/paranoid-visions-spies-conspiracies-
and-the-secret-state-in-british-television-drama-1st-edition-joseph-
oldham/
Climate Change What It Means for Us Our Children and Our
Grandchildren American and Comparative Environmental
Policy 1st Edition Joseph F. C. Dimento
https://ebookfinal.com/download/climate-change-what-it-means-for-us-
our-children-and-our-grandchildren-american-and-comparative-
environmental-policy-1st-edition-joseph-f-c-dimento/
Building the Urban Environment Visions of the Organic City
in the United States Europe and Latin America 9th Edition
Harold L Platt
https://ebookfinal.com/download/building-the-urban-environment-
visions-of-the-organic-city-in-the-united-states-europe-and-latin-
america-9th-edition-harold-l-platt/

3. Rimbaud Visions and Habitations Edward Ahearn
https://ebookfinal.com/download/rimbaud-visions-and-habitations-
edward-ahearn/
Shifting Visions Gender and Discourses 1st Edition Allyson
Jule
https://ebookfinal.com/download/shifting-visions-gender-and-
discourses-1st-edition-allyson-jule/
Theorizing Histories of Rhetoric 1st Edition Michelle
Ballif
https://ebookfinal.com/download/theorizing-histories-of-rhetoric-1st-
edition-michelle-ballif/
Sweden and Visions of Norway Politics and Culture 1814
1905 1st Edition H. Arnold Barton
https://ebookfinal.com/download/sweden-and-visions-of-norway-politics-
and-culture-1814-1905-1st-edition-h-arnold-barton/
Modern Histories of Crime and Punishment 1st Edition
Markus D. Dubber (Editor)
https://ebookfinal.com/download/modern-histories-of-crime-and-
punishment-1st-edition-markus-d-dubber-editor/

5. Changing Lanes Visions and Histories of Urban Freeways
1St Edition Edition Joseph F.C. Dimento Digital Instant
Download
Author(s): Joseph F.C. DiMento, Cliff Ellis
ISBN(s): 9780262018586, 0262018586
Edition: 1St Edition
File Details: PDF, 39.01 MB
Year: 2012
Language: english

6. Urban and Industrial Environments
Series editor: Robert Gottlieb, Henry R. Luce Professor of Urban and En­
vironmental Policy, Occidental College
For a complete list of books published in this series, please see the back
of the book.

7. Changing Lanes
Visions and Histories of Urban Freeways
Joseph F. C. DiM en to and Cliff Ellis
The MIT Press
Cambridge, Massachusetts
London, England

8. © 2013 Massachusetts Institute of Technology
All rights reserved. No part of this book may be reproduced in any form by any electronic
or mechanical means (including photocopying, recording, or information storage and re­
trieval) without permission in writing from the publisher.
MIT Press books may be purchased at special quantity discounts for business or sales pro­
motional use. For information, please email [email protected] or write to Spe­
cial Sales Department, The MIT Press, 55 Hayward Street, Cambridge, MA 02142.
This book was set in Sa bon by the MIT Press. Printed on recycled paper and bound in the
United States of America.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
DiMento, Joseph F.
Changing lanes : visions and histories of urban freeways I Joseph F. C. DiMento and Cliff
Ellis.
p. em.-(Urban and industrial environments)
Includes bibliographical references and index.
ISBN 978-0-262-01858-6 (hardcover: alk. paper)
1. Express highways-United States-History. 2. Express highways-Government poli­
cy-United States-History. I. Ellis, Cliff, 1951- II. Title.
HE355.3.E94D56 2013
388.1 '220973091732-dc23
2012022866
10 9 8 7 6 5 4 3 2

9. Contents
Preface vii
Acknowledgments 1x
Introduction xi
1 Urban Freeways and America's Changing Cities 1
2 The 1930s: Forays into the Urban Realm 23
3 Urban Freeways and National Policy, 1939-1945 45
4 Postwar Urban Freeways: Scaling Up for a City on Wheels,
1946-1956 73
5 Changing Visions and Regulations for Highway Planning 103
6 Urban Freeway Tales: Three Cities among Dozens 143
7 Conclusion and Epilogue: Urban Highways and the American
City 209
Notes 231
Bibliography 283
Index 347

11. Preface
When we began writing this book, we found it motivating to discuss our
concepts with a widely varied spectrum of potential readers. Somewhat
surprisingly, we found nearly everyone with whom we spoke expressed
more than a passing interest in the subject matter and seemed to find the
topic of urban highway development in the United States intriguing and
engaging. At least one reason for their interest became readily apparent:
Almost without exception, each person had a tale to tell about how a
particular urban highway had affected his or her life or the lives of people
they knew or cared for.
Some people had praise for the highways they frequented. They en­
joyed the ability to travel from one place to another rapidly and effi­
ciently (except, they would usually add, during rush hour). Their lives
had, they believed, not been negatively affected in any way. The majority,
however, had a different story to tell, one that often involved some de­
gree of frustration, anger, and loss or, at minimum, curiosity about the
choices made by highway developers who had put "that highway/on or
off ramp/overpass/bridge right near/over/around/through my city/town/
community."
Many with whom we spoke had questions that, to their knowledge,
had never even been addressed, let alone satisfactorily answered: Why
did they put the road through my parents' house ... my cousin's store
... my sister's kids' playground ... the middle of our city? Why was it
built through the poor part of town ... or the place in our town where
those great old houses were? Why did they choose those specific loca­
tions? Why are the roads so gigantic? Why didn't they put the highway
somewhere else? How did they arrive at those decisions? For that matter,
who are "they"?
This volume does not purport to provide specific answers to the
questions posed by those people. It does, however, aim to present a

12. vm Preface
comprehensive analysis of the varying contexts in which urban highway
decisions were made over the years, the shifting understandings, per­
spectives, and methodologies that underpinned those decisions, and the
changing social, economic, and legal structures that informed, abetted,
or constrained the decision-making process. In so doing, we aspire to en­
able our readers to develop a broad-based, generalized understanding of
a complex topic-one that has had a tremendously important role to play
in shaping communities, and lives, across our nation.

13. Acknowledgments
This work would not have come together without the contributions of
many generous colleagues. Indispensable were the research, editing, and
organizing skills of Dr. Suzanne Levesque, whose professionalism in each
area is distinguished.
For research assistance and contributions, we wish to thank the Onon­
daga Historical Association and research librarians on the main campus
and at the Law School of UCI, with special mention of Jeremy Hufton.
Jennifer Folz of Clemson University performed admirably as a research
assistant during the final phases of the project.
Gregg Tripoli and Dennis Connors at OHA were immensely generous
with valuable historical insights and encouragement, as were Ms. Karen
Cooney and former OHA Archivist Mike Flanagan.
Portions of this study were produced as part of a doctoral disserta­
tion, completed in 1990, in the Department of City and Regional Plan­
ning at the University of California at Berkeley. The support and critical
commentary of Roger Montgomery, Judith Innes, Paul Groth, and Chris­
tine Rosen were crucial for the completion of this research. Judith Innes
deserves special thanks for her many years of encouragement and wise
counsel.
Access to the exceptional resources contained in the Institute of Trans­
portation Studies Library at UC-Berkeley was also crucial. Invaluable as­
sistance was provided by Elizabeth Byrne and the staff of Berkeley's Envi­
ronmental Design Library. The section on Norman Bel Geddes was based
on research conducted at the Harry Ransom Center at the University of
Texas at Austin. Kathy Edwards and Gypsey Teague of the Gunnin Archi­
tecture Library at Clemson University also provided valuable assistance
in locating important books and articles.
Over the years Dr. Drusilla van Hengel and Mr. Dean Hestermann did
critical primary research work that is background to the 1-105 case study.

14. x Acknowledgments
Ms. Heather Se agle assisted with archival research on the three case stud­
ies, and Ms. Megan Lewis provided valuable research assistance for the
Syracuse case study.
The University of California Transportation Center, the UCI School of
Law, the UCI School of Social Ecology, Clemson University, and Caltrans
supplied financial assistance. The original contact with Caltrans was
made through Professor Pete Fielding of UCI; this launched interest in the
urban freeway as a subject of research in law and urban studies.
When they do their work conscientiously, anonymous reviewers great­
ly improve most scholarly contributions; in our case the reviewers were
analytical, detailed, and helpful, and they offered extremely useful sug­
gestions. We also thank the Journal of Planning History for comments on
sections of the Syracuse case study work published in other forms there in.
Professor Scott Bollens of the Department of Planning, Policy and Design
at UCI supplied well informed and useful comments on materials for the
Syracuse case. Professors Carol Carozzi and Silvia Saccomani of Politec­
nico di Torino offered encouragement for continuing this work during a
Fulbright funded visit to Turin.
We thank Syracuse University for work done there and especially for
making available to us the oral archives of the 15th ward.
Ms. Angie Middleton, Ms. Char Anderson, and Ms. Lynh Tran did
important editorial work at UCI.
A book like ours is enhanced by the quality of its visuals. We thank
the following organizations and individuals for assisting us in our abil­
ity to use photographs and graphics: the American Highway Users Alli­
ance (Daisy Singh); the American Planning Association (Lois Tucker); the
American Public Transportation Association (James LaRusch); the Auto­
mobile Club of Southern California (Morgan Yates); the City of Milwau­
kee (Lori Lutzka); GRAEF (Jennifer Kraft); the New Urban News (Robert
Steuteville); the UCLA Department of Geography (Kasi McMurray and
Matt Zebrowski); and Woodall Rodgers Park Foundation (Annie Black).
We thank Clay Morgan and others at MIT Press for their confidence
in our work and for the application of the highest standards in academic
publishing.
Finally, books are rarely completed without support from family mem­
bers, and this is no exception. Cathy Thorne and Deborah Newquist de­
serve a commendation for putting up with piles of books and articles over
many years as this project moved toward completion.

15. Introduction
Visions of Urban Freeways: Magic Motorways or Daggers in the Heart
of Town?
Few decisions have affected American cities as much as those involving
urban freeways. These massive infrastructure projects have reconfigured
urban form, relocated tens of thousands of people, cost billions of dollars
of transportation funds, and supplanted neighborhoods. This is a story of
those freeways. We recount the original love affair with the newly invent­
ed mode of vehicle movement-the freeway, including freeways through
cities. That love affair was influenced by actors ranging from the vision­
ary to the very pragmatic. The professionals involved included highway
engineers, urban planners, landscape architects, and architects, with the
highway engineers taking the lead role. Both cooperation and conflict
emerged as these (mostly) men struggled across half a century to shape
urban freeway policy and construction. We review the evolution of their
design ideas through time as they tried to respond to rapidly changing
demographic patterns with a dramatically evolving concept of how to
tackle inner city traffic congestion, ever-growing movement to the sub­
urbs, interstate commerce, and national defense.
We then describe challenges to urban freeway construction as the costs
and perceived costs to their completion became increasingly recognized.
We chronicle the history of controversies that occurred nationwide, but
not in all locales.
Changing Lanes sets the analysis within two contexts. We first address
the competing visions of city form and development held by various ur­
ban professionals and decision makers. These images varied greatly. Some
saw the urban highway as a symbol of modernism and efficiency that,
using professional methods, could be integrated into the urban center to
improve many elements of the quality of urban life. Others predicted that,

16. xu Introduction
without attention to aesthetics and multiple transportation needs, the inner
city multiple-lane, limited-access road would counter good city planning.
Whatever the vision, in the early decades of high-speed urban corridors
the influence of the promise of a new machine age-a romantic one to be
sure-was great. Professionals of all kinds believed that municipal prob­
lems in American cities would be solved using methods at their disposal.
Our analysis then moves to a second context. We lay out the im­
mensely influential major shifts in the regulatory environment of freeway
construction (and the construction of other major public works) in the
United States. The several-decades-long (from the 1920s on) infatuation
with cars and an unquestioned reliance on urban roads as urban prob­
lem solvers changed dramatically in the years of the late 1960s through
the 1970s. Congress and state legislatures passed important new laws
that guided where freeways can be built, with which funds, after which
types of consultation and analysis, and with what impact. Lawmakers
and courts required that projects be planned and completed with maxi­
mum sensitivity to the environment, with concern for relocation of the
displaced, and with active citizen participation, not solely that of techno­
crats, select business interests, and administrative officials. They required
that policy makers consider alternatives other than what, in the 1950s,
had become the traditional urban choice.
The story of change is told first in an overall review of urban freeway
controversies that arose across the United States. We then focus on three
different cases: Syracuse, New York, a Snow or Rust Belt city that early
on embraced freeways through its center; Southern California, which re­
jected some routes and then changed its plans and built what was then
the most expensive urban road; and Memphis, Tennessee, which closed
its core to Interstate 40.
We aim to describe the history of urban freeways through both a broad
overview of competing influences and a narrow focus on the details of
cases where the competition played out very differently. As Oscar Han­
dlin argued regarding how urban affairs needed to be described: "how
these developments unfolded, what was the causal nexus among them, we
shall only learn when we make out the interplay among them by focusing
upon a city specifically in all its uniqueness."1
Why Syracuse, Los Angeles, and Memphis?
Why examine urban freeways in these three places? For those who know,
or knew, these areas the local interest is clear. For readers who do not

17. Introduction xiii
know these places, the events in the case studies are part of a history that
is not only national but also worldwide: the impact of the automobile
on the way we live-from East St. Louis to post-World War II Germany.
Furthermore, the stories illustrate three different outcomes-a result, we
argue, of the changing context in which they played out.
Syracuse illustrates well the decision to go forward with urban free­
ways early in freeway history and with development planned heavily by
nonlocal sources at a time when the uncritical image of the new urban
infrastructure was dominant. The urban impact in this mid-size city was
significant. Los Angeles took a different path a bit later in freeway his­
tory. Many of its planned freeways were, of course, built. However, the
one on which we focus, I-105, was a product of many forces that changed
freeway development in the post-1960 period. It is the so-called "intel­
ligent" outcome: a product of new law and policy, of the ascendance of
new actors, and of more mature design visions. In Memphis, further con­
struction of I-40 was blocked, despite many powerful efforts and many
competing design images; its story became an icon in environmental and
transportation policy, history, and law.
For each urban freeway decision, we address the role played by pro­
fessionals with competing visions of the good city-engineers; planners;
architects; landscape architects; federal, state, and local officials-and the
major influence of larger forces of national and state transportation, en­
vironmental, and planning law.

19. 1
Urban Freeways and America's Changing
Cities
Origins of Urban Freeway Development
Decisions to develop a system of interstate highways and to make central
cities potential sites for them followed inexorably after the assessment
that automobiles could move quickly with cross traffic separated and with
limited access and high-speed limits; that those roads could link markets,
perhaps almost as swiftly as railroads; and that those roads could open
up land being used for agriculture or wetlands or parks or recreation.
In the 1920s, New York City conceived a system of controlled-access
urban parkways featuring separation of cross traffic, the divided high­
way, and limitation of access to specific locations. In just a decade, the
Los Angeles area became the first major proponent of the new system.
In 1934, the cities of Pasadena and South Pasadena approved the Los
Angeles County Regional Planning Commission' s plans for Arroyo Seco
(now the Pasadena Freeway). In 1939, The City of Los Angeles Transpor­
tation Engineering Board proposed more than 600 miles of freeways for
the region.1 Later, the California Freeway and Expressway System, which
had been created by the state legislature, authorized a grid-like network
overlaying the entire Los Angeles basin. The goal was that no Angelino
should ever be more than a few miles away from a freeway ramp. Detroit,
Chicago, Boston, Washington, D.C., Kansas City, and other American cit­
ies also proposed major freeways in the pre-World War II period.
Positive evaluations of the freeway innovation and knowledge of how
to build freeways outpaced knowledge of where to put them and what
their effects could be.
Unlike Lewis Mumford, most observers did not see the earliest con­
trolled-access roads as threats to community and the urban environment.
Mumford wrote in 1958:

20. 2 Chapter 1
Perhaps our age will be known to the future historian as the age of the bulldozer
and the exterminator; and in many parts of the country the building of a highway
has about the same result upon vegetation and human structures as the passage
of a tornado or the blast of an atom bomb. Nowhere is this bulldozing habit of
mind so disastrous as in the approach to the city. Since the engineer regards his
own work as more important than the other human functions it serves, he does
not hesitate to lay waste to woods, streams, parks, and human neighborhoods in
order to carry his roads straight to their supposed destination. As a consequence
the "cloverleaf" has become our national flower and "wall-to-wall" concrete the
ridiculous symbol of national affluence and technological status. 2
Although not a unique voice, Mumford did not have many early allies.
San Francisco landscape architect Lawrence Halprin, whom we discuss
in greater depth in chapter 5, listed freeways among the most beautiful
structures of our time, commenting that " ... because of elevated freeways,
vast panoramic views are disclosed which were never seen before .... We
are in a brilliant kaleidoscope of motion which has enriched our lives and
opened up whole new vistas of experience."3
Freeways were commonly viewed as signs of social progress. This far
more widespread perspective is reflected in the words of the California
Division of Highways:
In short, the freeway system is geared to the progress of a civilization as a whole
and to some extent will both influence, and be influenced by, the changing char­
acter of the area it serves.4
Many proponents saw the urban freeway as a major catalyst of ur­
ban development, redevelopment, and revitalization. In Kansas City,
new urban highways "were supposed to check decentralization, reduce
congestion on street cars, separate homes from factories and shops, and
prove delightful places along which to shop. Kansas Citians ... ultimately
would enjoy improved health and sound relationships with one another."5
In Chicago, the head of the city Regional Planning Association said that
superhighways "offer the opportunity to protect the regional value of the
central business areas ... to enhance the values of ... decadent areas and
help restore them to tax paying condition."6
Automotive Industries, a trade magazine, predicted in 1936 that:
Transportation no longer will be a problem. Most people will be able to walk to
work. Pedestrian and vehicle traffic ways will be separated, perhaps on differ­
ent levels, and walking will once more be safe and pleasant .... The city would
become a pleasant place to work in and to live in; instead of asphalt jungles, the
verdant city without suburbs; instead of obsolete street patterns, an efficient, well
integrated network of expressways and arterials.7

21. Urban Freeways and America's Changing Cities 3
During the 1930s and 1940s, most engineers and many planners
viewed freeways as the indispensable framework for a bold new city of
high mobility and economic efficiency. The old neighborhoods near the
central business district seemed chaotic and obsolete-obstacles to be
cleared away and replaced by new superblocks and wide thoroughfares.
As businesses and middle-class residents fled the city for the suburbs,
planners and politicians searched for ways to modernize old cities, con­
tain the spread of "blight," and bolster the sagging land values of the
central business district. Building a new network of high-speed roads atop
the old city grid seemed a critical part of this metamorphosis.
Crucial freeway planning doctrines were forged during the 1930s and
1940s and garnered widespread support during the 1950s as cities were
aggressively rebuilt to accommodate the automobile. However, these
seminal freeway planning ideas-strongly influenced by rural and subur­
ban precedents-eventually broke down in the inner city, where strikingly
different architectural and social conditions prevailed. Conflicts among
engineers, planners, architects and landscape architects, and, later, activist
citizens and their lawyers emerged as each profession and group strug­
gled for a role in urban freeway planning, newly reconceived to incor­
porate neglected environmental, aesthetic, and social impacts. Although
an imaginative array of ideas for central city freeways emerged from the
ferment of the 1960s, the surge of interdisciplinary interest came too late
to alter profoundly some actual urban freeway construction (figure 1.1).
For other cities, the ferment translated into radical changes in urban free­
way plans.
Opportunities for the integration of transportation planning, land-use
planning, environmental planning, and urban design were missed, as were
chances for fruitful interdisciplinary cooperation. The isolation of free­
way planning as a technical exercise in traffic movement led to unneces­
sarily damaging interventions in the fragile social ecology and physical
structure of central cities (figure 1.2).
Urban freeways were built by human actors, not abstract economic
and technological forces. Professionals trained in engineering, urban
planning, landscape architecture, and other disciplines had to conceive
and construct these complicated objects. The worldviews and profession­
al cultures of these groups shaped what transpired on the ground. These
worldviews were often tacit and hidden, exerting their influence beneath
the more obvious activities of data gathering, technical analysis, and engi­
neering design. But they were also persistent, hard to dislodge, and closely
connected with struggles over professional jurisdiction.

22. 4 Chapter 1
Figure 1.1
The Walter P. Chrysler Expressway, seen prior to opening, was the first eight-lane
freeway in Detroit's downtown freeway system. Source: American Highway Users
Alliance, Urban Freeway Development in Twenty Major Cities, Washington, D.C.,
American Highway Users Alliance, August 1964, p. 27.
Professional Worldviews and the City Building Process
Which theories and images guided highway engineers and city officials
and planners as they selected corridors and designed roadways? How did
they envision the "new city" laced with freeways, modern downtowns,
and rebuilt inner rings? How was the "old city" portrayed? How did
these ideas change in response to transformations in the urban economy,
social system, and cultural environment?
Professionals learn specialized ways of interpreting cities during years
of professional socialization, involving both formal training and practice
in the field. If you ask an engineer, a planner, an architect, and a landscape
architect to identify a problem, gather relevant facts, generate alterna­
tives, and select a course of action, you will probably receive four very
dissimilar documents. 8 Different professions typically produce different

23. Figure 1.2
Urban Freeways and America's Changing Cities 5
Freeways near downtown Cleveland. The Inner Belt (right to left) interchanges
with the Willow Freeway. Source: American Highway Users Alliance, Urban Free­
way Development in Twenty Major Cities, Washington, D.C., American Highway
Users Alliance, August 1964, p. 21.
critiques of the existing city, images of a desirable future, and prescrip­
tions for planned urban change.
During the parkway building era of the 1920s and 1930s, engineers,
landscape architects, and architects collaborated to design some of the
country's most beautiful limited-access roads. However, lovely parkways
would not be the model for the urban freeways of the post-World War
II period. When state highway engineers took over the dominant role in
urban freeway building during the 1940s and 1950s, the more modest
and context-sensitive parkway and expressway plans of local transporta­
tion planners were left behind to be replaced by urban freeways scaled for
massive vehicle movements.
The most powerful actors in the story of American freeway building
were the highway engineers. They were supported by traffic engineers,
transportation planners, and various researchers in the transportation

24. 6 Chapter 1
field. Highway engineers were usually educated as civil engineers, and
they identified with professional associations or institutions such as the
American Society of Civil Engineers, the American Association of State
Highway Officials, and the Bureau of Public Roads.9 Traffic engineers fo­
cused more exclusively on the traffic problems of urbanized areas, form­
ing their own association, the Institute of Traffic Engineers, in 1930. The
category "transportation planner" is vague but refers to individuals in
either public agencies or private consulting firms who engage primarily in
the preparation of plans for transit, highway, and street improvements for
cities or regions (figure 1.3 ).
As the lead actors in the domain of urban freeways, highway engineers
displayed great confidence in their ability to assess traffic demand, ana­
lyze alternatives, and construct elaborate infrastructure, but they hewed
to a narrow highway building task that matched their training and legis­
lative mandate. Engineers relied on simplified images of the city and its
problems, shied away from the aesthetic and social complexities of urban
design, and focused on getting things done. Buoyed by strong public sup­
port for more freeways and backed by powerful constituencies, engineers
wanted to proceed firmly with the modernization of the city for expanded
mobility and economic efficiency.
City planners were not directly in charge of urban freeway building but
provided for limited-access arterials in their plans, contributed to trans­
portation policy debates, often supported urban freeway projects, yet also
became critics of the urban interstates during the 1960s. In this work we
speak of planners and city planners, but the difficulties of defining and
bounding the city planning profession are notorious. Debates over the
question "Is planning a profession?" appeared in the early planning jour­
nals and continue to this day.10 The early city planners came from back­
grounds in architecture, landscape architecture, engineering, law, journal­
ism, and social reform. They retained connections and allegiances to the
professions in which they were trained while working to forge a distinct
place for city planning in American society. During the 1930s and 1940s,
public officials and administrators began to join the planning fraternity.
The 1950s and 1960s brought an influx of economists, sociologists, and
other social scientists. At no time have clear lines been drawn around the
planning field.
City planners laid claim to the comprehensive, long-term guidance of
urban physical change but played a subordinate role in the freeway plan­
ning process. The planning profession was also fragmented by internal

25. Figure 1.3
Urban Freeways and America's Changing Cities 7
Atlanta, Georgia, as the Downtown Connector was being constructed. Source:
American Highway Users Alliance, Urban Freeway Development in Twenty Major
Cities, Washington, D.C., American Highway Users Alliance, August 1964, p. 60.
disputes and could not agree on a consistent policy on urban freeways.
Through the 1950s, most planners favored extensive urban freeway
networks, although there were some notable dissenters. Many planners
changed their minds after actual construction during the 1960s exposed
the potential of the new highways to damage city centers, historic neigh­
borhoods, and vulnerable minority populations. Planners advanced wor­
thy arguments for mass transit, coo rdination of land use and transporta­
tion planning, and sensitivity to social and aesthetic factors in freeway
design. Unfortunately, planners generally went along with the reductive
ideas of Modernist urbanism, with its emphasis on the "motorization of
American cities," and missed many opportunities to argue more forcefully
for multimodal alternatives.11
Architects inhabited the periphery of urban freeway building, although
they advanced many proposals for the modernization of the twentieth­
century American city and its transportation infrastructure. As a well es­
tablished profession, architecture presents fewer dilemmas of definition.12
Even those architects who spent considerable time producing city plans

26. Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

27. Pitkän nousun aikana Tara menetti tajuntansa. Sen palattua hän
huomasi olevansa tilavassa, pyöreässä huoneessa, jonka kiviseinissä
ympäri koko huoneen oli ikkunoita säännöllisten välimatkojen päässä
toisistaan. Hän makasi silkki- ja turkisvaipoista kasatulla vuoteella, ja
polvillaan hänen vieressään oli nuori nainen kumartuneena hänen
puoleensa, tiputtaen jotakin virkistävää nestettä hänen paahtuneiden
huuliensa väliin. Heliumin Tara nousi kyynärpäänsä varaan ja silmäili
ympärilleen. Ensimmäisinä silmänräpäyksinä tajunnan palattua hän
ei muistanut useiden viime viikkojen tapahtumia. Hän luuli
heränneensä sotavaltiaan palatsissa Heliumissa. Hänen
tarkastaessaan puoleensa kallistuneita outoja kasvoja meni hänen
otsansa ryppyihin.
"Kuka olet", hän kysyi, "ja missä on Uthia?"
"Olen orjatar Lan-O." vastasi toinen. "En tunne ketään Uthia-
nimistä."
Heliumin Tara nousi istumaan ja katseli ympärilleen. Tällaisia
karkeita kiviseiniä ei ollut hänen isänsä marmorisaleissa. "Missä
olen?" tiedusti hän.
"Thurian tornissa", ilmoitti tyttö, mutta huomattuaan sitten, ettei
toinen vieläkään ymmärtänyt, hän arvasi oikean asian laidan ja
ehätti selittämään: "Olet vankina Manatorin kaupungin Jetan-
torneissa. Tornien dwar A-Kor toi sinut tänne; olit heikko ja
pyörtynyt; hän lähetti minut luoksesi ja käski minun tuoda ruokaa ja
juomaa, sillä A-Korilla on hyvä sydän."
"Nyt muistan", saneli Tara hitaasti. "Muistan; mutta missä on
Turan, soturini? Puhuivatko he hänestä?"

28. "En kuullut mainittavan ketään muuta", vastasi Lan-O. "Vain sinut
tuotiin torneihin. Voit pitää itseäsi onnellisena, sillä Manatorissa ei
ole ylevämpää miestä kuin A-Kor. Hänet tekee sellaiseksi hänen
äitinsä veri. Hän oli Gatholista saatu orjatar."
"Gatholista!" huudahti Heliumin Tara. "Onko Gathol lähellä
Manatoria?"
"Ei se ole lähellä, mutta se on läheisin maa", selitti Lan-O. "Se
sijaitsee noin kahdenkolmatta asteen 1 päässä idässä päin."
[Suunnilleen tuhatkolmesataakymmenen kilometriä.]
"Gathol!" jupisi Tara. "Kaukainen Gathol!"
"Mutta ethän sinä ole Gatholista", huomautti orjatyttö:
"Hihnoituksesi ei ole gatholilainen."
"Olen Heliumista", vastasi Tara.
"On pitkä matka Heliumista Gatholiin", virkkoi orjatar, "mutta me
gatholilaiset olemme opiskellessamme saaneet paljon tietoja
Heliumin suuruudesta, joten se ei tunnu meistä niin kovin
kaukaiselta."
"Oletko sinäkin Gatholista?" kysyi Tara.
"Meistä Manatorissa olevista orjista ovat monet Gatholista", selitti
tyttö. "Manatorilaiset käyvät orjia hankkimassa useimmiten
Gatholista, likimmästä maasta. Kolmen tai seitsemän vuoden
pituisten väliaikojen jälkeen he suurilukuisina menevät väijymään
Gatholiin vievillä teillä ja vangitsevat siten kokonaisia karavaaneja
jättämättä ketään viemään varoittavaa sanomaa toisten kohtalosta.

29. Eikä Manatorista pääse kukaan koskaan karkaamaan saattaakseen
meistä tiedon jedillemme Gahanille."
Heliumin Tara söi hitaasti ja äänettömänä. Tytön sanat olivat
herättäneet hänen mielessään muistoja hänen viimeisistä, isänsä
palatsissa viettämistään tunneista ja suuresta keskipäivä-juhlasta,
jossa hän oli kohdannut Gatholin Gahanin. Nytkin hän punehtui
ajatellessaan jedin rohkeata puhetta.
Hän oli vielä aatoksissaan, kun ovi avautui ja aukkoon ilmestyi
varteva soturi — pitkä miehenkoljo, jolla oli paksut huulet ja ilkeät,
virnuilevat kasvot. Orjatyttö ponnahti pystyyn hänen eteensä.
"Mitäs tämä merkitsee, E-Med?" hän kivahti. "Eikö A-Kor kieltänyt
häiritsemästä tätä naista?"
"A-Kor, tosiaankin!" Mies irvisti. "A-Korin tahto on tehoton
Jetan-torneissa kuten kaikkialla muuallakin, sillä hän viruu nyt
O-Tarin vankiholveissa, ja E-Med on tornien dwar."
Heliumin Tara näki, että orjattaren kasvot kalpenivat ja hänen
silmiinsä tuli kauhun ilme.

30. KAHDESTOISTA LUKU.
Ghek tekee tepposia
Sillä aikaa kun Heliumin Taraa vietiin Jetan-torneihin, saatettiin
Ghek palatsin alla oleviin vankiholveihin ja teljettiin himmeästi
valaistuun kammioon. Siellä oli maapermannolla seinävieressä penkki
ja pöytä ja seinässä useita renkaita, joista riippui lyhyitä kahleita.
Seinien juurella oli maapermannossa useita reikiä. Monista
näkemistään seikoista kiinnittivät yksin nämä Ghekin mieltä. Hän
istahti penkille odottamaan äänettömänä. Pian sammutettiin valot.
Jos Ghek olisi osannut, niin hän olisi silloin hymyillyt, sillä hän näki
pimeässä yhtä hyvin kuin valossakin — ehkä paremminkin. Hän
tarkkaili lattiassa olevia tummia aukkoja ja vartosi. Äkkiä hän
huomasi muutoksen häntä ympäröivässä ilmassa — siihen sekaantui
outoa, painostavaa tuoksua, ja taaskin olisi Ghek hymyillyt, jos olisi
osannut.
Täyttäkööt vain kammion ilman asemasta kuolettavimmilla
höyryillään! Se olisi samantekevää Ghekille, jolla ei ollut keuhkoja ja
joka senvuoksi ei tarvinnut ilmaa. Rykorin laita saattaisi olla toinen.
Jollei se saisi ilmaa, se kuolisi; mutta jos kaasua tulisi vain niin

31. paljon, että se riittäisi huumaamaan tavallisen kuolevaisen, ei se
vaikuttaisi mitään rykoriin, jota ei haitannut tietoinen järki. Niin
kauan kun veressä ei olisi hiilihappoa riittävää määrää
keskeyttämään sydämen toimintaa, ei rykorilla olisi siitä muuta
vahinkoa kuin elinvoimien vähentyminen; edelleenkin se tottelisi
kaldanen aivojen käskyjä.
Ghek sijoitti rykorin istumaan selin seinää vasten, jotta se pysyisi
paikallaan ilman hänen aivojensa ohjaustakin. Sitten hän irtautui sen
selkäytimestä, mutta jäi edelleenkin sen hartioille, odottaen ja
tarkkaillen, sillä kaldanen uteliaisuus oli virinnyt. Hänen ei
tarvinnutkaan odottaa kauan, kun valot jälleen sytytettiin, yksi
lukituista ovista avattiin, ja sisälle astui puolikymmentä soturia. He
lähestyivät häntä reippaasti ja toimivat vikkelästi. Ensin he riistivät
häneltä kaikki aseet, napsauttivat sitten kahleen rykorin toisen nilkan
ympärille ja kiinnittivät sen seinästä riippuvan ketjun päähän.
Senjälkeen he vetivät pitkän pöydän uuteen asentoon ja naulasivat
sen kiinni lattiaan, niin että suoraan vangin edessä tuli olemaan sen
toinen pää keskikohdan asemasta. Pöydälle he panivat hänen
eteensä ruokaa ja vettä ja toiseen päähän kahleen avaimen.
Aukaistuaan vielä kaikki ovet selälleen he poistuivat.
Tultuaan jälleen tajuihinsa tunsi Turan, panthan, pistävää kipua
kyynärvarressaan. Kaasun vaikutus haihtui yhtä nopeasti kuin se oli
lamauttanutkin hänet, ja kun hän avasi silmänsä, olivat hänen kaikki
aistinsa täysin valppaat. Valot paloivat taaskin, ja niiden hohteessa
mies eroitti marsilaisen jättiläisrotan, joka kyyrötti pöydällä, jyrsien
hänen käsivarttaan. Hän kiskaisi kätensä pois ja hapuili lyhyttä
miekkaansa, kun taas rotta yritti muristen tarttua hänen
käsivarteensa uudelleen. Vasta silloin Turan havaitsi, että häneltä oli
anastettu aseet, pitkä ja lyhyt miekka sekä tikari ja pistooli. Rotta

32. karkasi sitten hänen kimppuunsa; hän iski sen kädellään syrjään ja
peräytyi, etsien jotakin esinettä antaakseen tehokkaamman
huitaisun. Taaskin rotta hyökkäsi, ja kun Taran astahti nopeasti
taaksepäin välttääkseen uhkaavia hampaita, tuntui jokin äkkiä
nykäisevän hänen oikeata nilkkaansa ja kun hän saadakseen takaisin
tasapainonsa siirsi vasenta jalkaansa taaksepäin, osui hänen
kantapäänsä kireään ketjuun, ja hän kellahti raskaasti selälleen, juuri
kun rotta syöksähti hänen rintaansa vasten, pyrkien kiinni hänen
kurkkuunsa.
Marsilainen rotta on raju ja inhoittava otus. Se on monijalkainen ja
karvaton; sen nahka on jokseenkin yhtä epämiellyttävän näköinen
kuin vastasyntyneen hiiren. Koko ja paino ovat suunnilleen samat
kuin ison airedalelaisen terrierin. Silmät ovat pienet, lähellä toisiaan
ja melkein piilossa syvissä, lihareunaisissa kuopissaan. Mutta sen
hirvittävin ja inhoittavin piirre on sen leukapielet, joiden koko luusto
pistää esille lihasta useita sentimetrejä, niin että näkyy viisi terävää,
lapiomaista hammasta yläleuassa ja sama määrä samanlaisia aseita
alaleuassa. Kokonaisvaikutuksena on: mädäntyvät kasvot, joista on
tippunut pois paljon lihaa.
Tällainen otus hypähti panthanin rintaa vasten repiäkseen rikki
hänen kurkkunsa. Kahdesti Turan sysäsi sen luotaan koettaessaan
nousta jälleen pystyyn, mutta molemmilla kerroilla se palasi
uudistamaan hyökkäyksensä entistä hurjemmin. Sen ainoat aseet
ovat hampaat, sillä sen leveiden latuskaisten jalkojen kynnet ovat
tylsät. Esiinpistävillä leuoillaan se kaivertaa sokkeloiset käytävänsä,
työntäen mullan taakseen leveillä jaloillaan. Turanin ei siis tarvinnut
muuta kuin pitää sitä irti ruumiistaan, ja se hänelle onnistui, kunnes
hän sattumalta sai tarratuksi eläimen kurkkuun. Senjälkeen oli kaikki
vain muutamien silmänräpäysten asia. Vihdoin hän nousi ja sinkosi

33. elottoman raadon luotaan inhon puistattaessa häntä. Nyt hän alkoi
hätäisesti tarkastaa niitä uusia oloja, joihin hän oli joutunut, sitten
kun hänet oli teljetty vankikoppiin. Hän arvasi suunnilleen, mitä oli
tapahtunut. Hänet oli huumattu ja häneltä oli riistetty aseet, ja
pystyyn noustuaan hän näki, että hänen toinen nilkkansa oli
kahlehdittu seinään. Hän katseli ympärilleen. Kaikki ovet olivat
selkosen selällään! Vangitsijat tahtoivat tehdä hänelle vankeuden
sitäkin raskaammaksi, jättämällä hänen silmiensä eteen alati
houkuttelevat, saavuttamattomaan vapauteen vievät, avoimet
käytävät. Pöydän päässä oli ruokaa ja juomaa hänen ulottuvillaan.
Niihin hän ainakin pääsi käsiksi, ja kun hän näki ne, tuntui hänen
nälkiintynyt vatsansa huutavan ravintoa melkein ääneen. Vaivoin hän
jaksoi hillitä itseään niin paljon, että söi ja joi kohtuullisesti.
Hänen pureksiessaan ruokaa hänen katseensa harhaili ympäri
kammion, kiintyen äkkiä pöydän toisessa päässä olevaan esineeseen.
Se oli avain. Hän nosti kahlehdittua jalkaansa ja tarkasti lukkoa. Siitä
ei voinut olla epäilystäkään! Tuolla pöydällä hänen edessään oleva
avain sopi juuri tähän lukkoon. Huolimaton soturi oli laskenut sen
siihen ja unohtanut sen poistuessaan. Toivo virisi jälleen
voimakkaana Gatholin Gahanin, Turan-panthanin rinnassa. Hän
vilkuili salaapäin avoimiin oviin. Ei ketään ollut näkyvissä. Oi, jospa
hän vain pääsisi vapauteen! Jollakin tavoin hän sitten kyllä selviytyisi
tästä vihatusta kaupungista takaisin hänen luokseen; eikä hän enää
koskaan jättäisi häntä yksin, ennen kuin olisi saanut hänet turvaan
tahi itse kuollut.
Hän nousi ja siirtyi varovasti pöydän toista päätä kohti, jossa
viekoitteleva avain oli. Nilkan kahle esti hänen ensimmäisen
askeleensa, mutta hän ojentautui pöydälle täyteen mittaansa,
kurottaen kiihkeästi tavoittamaan palkkiota. Hänen sormensa miltei

34. ylettyivät siihen — vielä vähän, ja se olisi hänen kädessään. Hän
venytti itseään, pinnistäen voimiaan, mutta avain oli sittenkin
parahiksi hänen saavuttamattomissaan. Hän heittäytyi eteenpäin,
niin että rautainen kahle painui syvälle hänen ihoonsa, mutta kaikki
oli turhaa. Sitten hän istuutui jälleen penkille ja jäi tuijottamaan
avoimiin oviin ja avaimeen, oivaltaen nyt, että ne olivat osia hyvin
harkitussa ja suunnitellussa rääkkäyssuunnitelmassa, jonka siveellisiä
tarmoa jäytävää tehoa ei suinkaan vähentänyt se, ettei siihen
sisältynyt ruumiillisia tuskia.
Vain hetkiseksi mies antautui hyödyttömän harmittelun ja
tuskailun valtaan. Sitten hän reipastautui, hänen otsansa kirkastui, ja
hän kävi jälleen käsiksi keskeneräiseen ateriaansa. Ainakaan he eivät
saisi sitä tyydytystä, että tietäisivät, kuinka kipeästi he olivat häneen
osuneet. Hänen syödessään välähti hänen mieleensä, että hän
vetämällä pöytää pitkin lattiaa saisi avaimen ulottuviinsa. Mutta
yrittäessään tehdä niin hän huomasi, että pöytä oli vankasti naulattu
lattiaan hänen ollessaan tajuttomana. Taaskin Gahan hymyili,
kohautti olkapäitään ja kävi jälleen syömään.
Soturien poistuttua Ghekin vankikopista ryömi kaldane rykorin
olkapäiltä pöydälle. Juotuaan hiukan vettä hän ohjasi rykorin kädet
vesiastiaan ja ruokaan, ja aivoton olento kävi ahnaasti niiden
kimppuun. Sillä välin Ghek hämähäkkimäiseen tapaansa meni
pöydän toiseen päähän, jossa kahleen avain oli. Tartuttuaan siihen
toisilla saksillaan hän hypähti lattialle ja riensi nopeasti seinänrajassa
olevalle aukolle, johon hän katosi. Kauan aikaa olivat hänen aivonsa
miettineet, mitä ne reiät olivat. Ne viehättivät hänen
kaldanemakuaan ja osoittivat sitäpaitsi, mihin hän voisi kätkeä
avaimen ja mistä löytäisi sitä ainoata ruokaa, jota kaldane söi
halukkaasti — lihaa ja verta.

35. Ghek ei ollut koko elinaikanaan nähnyt ulsiota, koska tämä iso
marsilainen rotta oli kauan sitten kuollut sukupuuttoon Bantoomista,
sillä kaldanet olivat pitäneet paljon sen lihasta ja verestä. Mutta
Ghek oli melkein sumentumattomina perinyt kaikkien esi-isiensä
kaikki muistot ja tiesi senvuoksi, että näissä rei'issä asusti ulsioita ja
että ulsiot olivat hyvänmakuisia. Hän tiesi myöskin, minkänäköinen
ulsio oli, ja tunsi sen tavat, vaikka hän ei ollut milloinkaan nähnyt
sitä eikä kuvaa siitä. Samoin kuin me jalostamme eläimiä
ruumiillisten ominaisuuksien kehittämiseksi, jalostavat kaldanet omaa
rotuaan kehittääkseen henkisiä ominaisuuksia kuten muistia, ja
niinpä he ovatkin kohottaneet meidän vaistoksi nimittämämme
sielunkyvyn tietoisen ajattelun piiriin, joten sitä voi muisti hallita ja
käyttää hyödyksi. Epäilemättä piilee meidänkin alitajunnassamme
paljon esivanhempiemme saamia vaikutteita ja kokemuksia. Ne
saattavat pujahtaa tietoisuuteemme vain unina tahi epämääräisinä,
hämärinä tunnelmina, että olemme jo aikaisemmin eläneet jonkun
ohimenevän vaiheen nykyistä olemassaoloamme. Oi, jospa
kykenisimmekin muistamaan ne! Silloin avautuisi silmiemme eteen
ennen meitä vierineiden, unholaan vaipuneiden aikojen,
ihmismuistista hävinnyt historia. Saattaisimmepa käyskennellä
Jumalan seurassa hänen tähtitarhassaan niinä aikoina, jolloin
ihminen oli vasta puhkeavana ajatuksena Hänen mielessään.
Laskeuduttuaan reiän jyrkästi kaltevaa pohjaa myöten noin kolme
metriä Ghek saapui huolitellusti valmistettuun ja hauskaan
käytäväverkkoon. Kaldane oli riemuissaan. Tämäpä vasta oli elämää!
Hän liikkui ripeästi ja pelottomasti ja meni yhtä suoraan
päämääräänsä kohti kuin ihminen menee oman kotinsa keittiöön.
Hänen päämääränään oli syvällä maan sisässä oleva, ison ammeen
kokoinen pallomainen onkalo. Revityistä silkki- ja turkistilkuista
kyhätyssä pesässä oli siellä kuusi pientä ulsion poikasta.

36. Emän palatessa oli siellä vain viisi poikasta ja iso,
hämähäkkimäinen olento, jonka kimppuun se heti kävi; mutta siihen
tartuttiin voimakkailla saksilla, jotka pitivät sitä niin, ettei se voinut
hievahtaakaan. Hitaasti ne kiskoivat emän kurkun kammottavalle
suulle, ja lyhyen hetkisen kuluttua ulsio oli kuollut.
Ghek olisi voinut viipyä pesässä pitkän aikaa, koska siellä oli
runsaasti ruokaa moneksi päiväksi, mutta hän ei tehnyt niin.
Sensijaan hän tutki käytäviä. Hän seurasi niitä useihin Manatorin
kammion maanalaisiin käytäviin ja taaskin ylöspäin seinien sisällä
maanpinnan yläpuolella oleviin kammioihin. Hän löysi useita
älykkäästi keksittyjä satimia, myrkytettyä ravintoa ja muita merkkejä
alituisesta sodasta, jota Manatorin asukkaat kävivät näitä heidän
kotiensa ja julkisten rakennusten alla majailevia, inhoittavia otuksia
vastaan.
Tutkimusmatkallaan hän ei saanut selville ainoastaan sitä, kuinka
tavattoman laaja, nähtävästi kaupungin kaikkiin osiin ulottuva
käytäväverkko oli, vaan myöskin sen, että suurin osa siitä oli hyvin
vanha. Oli täytynyt poistaa maata monia tonneja, ja kauan aikaa hän
ihmetteli, mihin se oli viety, kunnes hän seuratessaan erästä laajaa
ja pitkää tunnelia alaspäin kuuli edeltään maanalaisen putouksen
ukkosentapaista jymyä ja saapui pian ison, epäilemättä Marsin
toisessa ääressä sijaitsevaan, maanalaiseen Omeanjärveen vierivän
virran partaalle. Tähän vuolaaseen viemäriin olivat lukemattomat
ulsiopolvet tyhjentäneet vähäiset multakantamuksensa kaivaessaan
ääretöntä sokkeloaan.
Ghek vitkasteli joella vain hetkisen, sillä hänen näennäisesti
päämäärättömällä vaelluksellaan oli varma tarkoitus, johon hän pyrki
tarmokkaasti ja noudattaen yksinkertaista suunnitelmaa. Hän

37. noudatti vain sellaisia käytäviä, jotka näyttivät päättyvän
vankiholveihin tahi muihin kaupungin asukkaiden kammioihin; niitä
hän tarkasti, pysytellen tavallisesti itse piilossa käytävien suulla, ja
otti selville, ettei hänen etsimänsä ollut siellä. Hän liikkui nopeasti
hämähäkinjaloillaan ja taivalsi melkoisia matkoja lyhyessä ajassa.
Kun hänen etsinnällään ei ollut heti tuloksia, päätti hän palata
vankiholviin, jossa hänen rykorinsa virui kahlehdittuna,
huolehtiakseen sen tarpeista. Lähestyessään holviin vievän käytävän
loppupäätä hän hiljensi vauhtiaan ja pysähtyi aukon suulle
silmäilläkseen kammioon, ennen kuin menisi sinne.. Hänen
tähyillessään ilmestyi hänen vastassaan olevalle ovelle äkkiä soturi.
Rykor oli pitkänään pöydällä, ja sen kädet hapuilivat sokeasti lisää
muonaa. Ghek näki soturin seisahtuvan ällistyneenä tuijottamaan
rykoriin; miehen silmät menivät levälleen, ja hänen pronssinväriset
poskensa muuttuivat tuhkanharmaiksi. Hän astahti taaksepäin,
ikäänkuin olisi saanut iskun vasten kasvojaan. Vain hetkisen hän
seisoi paikallaan ikäänkuin pelon lamauttamana; sitten hän päästi
tukahdutetun kiljaisun ja kääntyi pakoon. Oli taaskin vahinko, ettei
Ghek, kaldane, osannut hymyillä.
Hän meni vikkelästi huoneeseen, kapusi pöydälle ja sijoittui rykorin
olkapäille, jääden sitten odottamaan. Ja kenpä voisi väittää, ettei
Ghekillä ollut huumorin tajuntaa, vaikka hän ei osannutkaan
hymyillä? Istuttuaan puoli tuntia hän kuuli askelia käytävän
kivilattialta. Hän eroitti, kuinka aseet kalahtelivat seiniä vasten, ja
arvasi miesten saapuvan ripeästi. Mutta vähän ennen kuin he tulivat
hänen koppinsa ovelle, he pysähtyivät ja etenivät sitten hitaammin.
Etunenässä oli upseeri ja hänen takanaan silmät pystyssä ja ehkä
vielä hieman harmaana se sotilas, joka oli äsken niin hätäisesti

38. poistunut. He seisahtuivat ovelle ja upseeri kääntyi ankarana sotilaan
puoleen, osoittaen sormellaan Ghekiä.
"Tuossahan se olento istuu! Rohkenitko siis valehdella dwariilesi?"
"Vannon", huudahti sotilas, "puhuneeni totta. Vain vähän aikaa
sitten tuo otus retkotti päättömänä tällä samalla pöydällä! Ja
iskeköön ensimmäinen esi-isäni minut kuoliaaksi tähän paikkaan,
jollei joka sanani ole totta!"
Upseeri näytti olevan ymmällä. Marsin miehet valehtelevat
harvoin, jos koskaan. Hän raapi päätään. Sitten hän puhutteli
Ghekiä. "Kuinka kauan olet ollut täällä?" hän kysyi.
"Kukapa tietää sen paremmin kuin ne, jotka toivat minut tänne ja
kiinnittivät minut kahleilla seinään?" huomautti kaldane vastaan.
"Näitkö tämän sotilaan käyvän täällä muutamia minuutteja sitten?"
"Kyllä näin hänet", vastasi Ghek.
"Istuitko silloin samassa paikassa kuin nytkin?" jatkoi upseeri.
"Katso kahleitani ja sano sitten, missä muutoin voisin istua!"
kivahti
Ghek. "Ovatko kaikki tämän kaupungin ihmiset hulluja?"
Kolme muuta soturia tunkeili molempien etumaisina olevien
takana, kurkottaen kaulojaan nähdäkseen vangin ja samalla
virnistellen kumppaninsa hämmingille. Upseeri katsahti Ghekiin
äkäisesti.

39. "Kielesi on yhtä myrkyllinen kuin sen naarasbanthin, jonka O-Tar
lähetti Jetan-torneihin", hän virkkoi.
"Puhutko siitä nuoresta naisesta, joka vangittiin samalla kertaa
kuin minut?" tiedusti Ghek; hänen ilmeettömän yksitoikkoinen
äänensä ja kasvonsa eivät lainkaan paljastaneet, kuinka kiihkeä hän
oli.
"Juuri hänestä", vastasi dwar ja kääntyi sitten sen sotilaan
puoleen, joka oli käynyt häntä kutsumassa. "Palaa majapaikkaasi ja
pysy siellä ensi kisoihin saakka! Siihen mennessä ovat silmäsi ehkä
oppineet olemaan pettämättä sinua."
Mies loi Ghekiin myrkyllisen katseen ja lähti. Upseeri ravisti
päätään. "En ymmärrä sitä", hän mutisi. "U-Van on aina ollut varma
ja luotettava soturi. Saattaisikohan —" Hän katsahti Ghekiin
läpitunkevasti. "Sinulla on kummallinen pää, joka ei sovi vartaloosi,
mies", hän ärjäisi. "Taruissamme kerrotaan entisaikojen olennoista,
jotka loitsivat harhanäkyjä toisten ihmisten silmiin. Jos sinä olet
sellainen, niin kenties U-Van on joutunut synnillisten kykyjesi
uhriksi." Hän pyörähti ja viittasi sotilaitaan seuraamaan itseään.
"Maltahan!" huusi Ghek. "Jollei minua aiota tappaa nälkään, niin
lähetä minulle ruokaa!"
"Sinä olet saanut ruokaa", vastasi soturi.
"Annetaanko minulle ravintoa vain yksi kerta päivässä?" kysyi
Ghek.
"Tarvitsen sitä useammin. Lähetä minulle ruokaa!"

40. "Kyllä saat", lupasi upseeri. "Ei kukaan saa väittää, että Manatorin
vangeilla on huono muona. Oikeamielisiä ovat Manatorin lait." Ja hän
poistui.
Tuskin oli heidän askeltensa ääni häipynyt etäisyyteen, kun Ghek
kiipesi rykorinsa olkapäiltä ja kiiruhti reikään, johon oli kätkenyt
avaimen. Noudettuaan sen hän irroitti kahleen rykorin nilkasta,
lukitsi sen jälleen tyhjiltään ja vei avaimen entistä kauemmaksi
rotankoloon. Sitten hän palasi paikalleen aivottoman palvelijansa
niskaan. Hetkisen kuluttua hän kuuli lähestyviä askelia, minkä
jälkeen hän nousi ja siirtyi toiseen käytävään, joka poikkesi soturin
tulosuunnasta. Siellä hän odotti kuunnellen ja pysyen
näkymättömänä. Hän kuuli miehen astuvan koppiin ja seisahtuvan,
kuuli hiljaisen huudahduksen, jota seurasi metalliastioiden kilinä, kun
tarjotin paiskattiin pöydälle, sitten nopeasti poistuvia askelia, jotka
pian häipyivät etäisyyteen.
Vitkastelematta Ghek palasi kammioon, haki avaimen ja lukitsi
rykorin jälleen kahleeseensa. Vietyään avaimen takaisin onkaloon
hän jäi kyyröttämään pöydälle päättömän ruumiinsa viereen ja ohjasi
sen kädet ruokaan. Rykorin syödessä Ghek kuunteli, milloin
anturakenkien töminä ja aseiden kalina alkaisi lähestyä, minkä hän
tiesi pian tapahtuvan. Eikä hänen odotusaikansa ollutkaan pitkä.
Kuullessaan miesten saapuvan Ghek kapusi rykorinsa hartioille.
Taaskin tuli sama upseeri, jonka U-Van oli noutanut, ja hänen
seurassaan oli kolme sotilasta. Hänen takanaan oleva oli ilmeisesti
sama mies, joka oli tuonut muonan, sillä hänen silmänsä menivät
pystyyn, kun hän näki Ghekin istuvan pöydän ääressä, ja hän näytti
kovin typertyneeltä, kun dwar suuntasi häneen tuikean katseensa.

41. "Asia on ihan niin kuin kerroin", hän huusi. "Hän ei ollut täällä, kun
toin hänelle ruokaa."
"Mutta hän on täällä nyt", sanoi upseeri jurosti, "ja kahle on
lukittuna hänen nilkassaan. Katsokaa! Sitä ei ole avattu. Mutta missä
on avain? Sen pitäisi olla pöydällä vastaisessa päässä kuin hän. Missä
avain on, olento?" karjaisi hän Ghekille.
"Miten voisin minä, vanki, tietää paremmin kuin vartijani, missä
kahleitteni avain on?" tokaisi kaldane.
"Mutta se oli tuossa", kiljui upseeri, osoittaen pöydän toista päätä.
"Näitkö sen?" kysäisi Ghek.
Upseeri epäröi. "En; mutta sen on täytynyt olla siinä", hän väitteli.
"Näitkö sinä avaimen olevan tuossa?" tiedusti Ghek, osoittaen
toista soturia.
Mies pudisti päätänsä kieltävästi. "Entä sinä? Ja sinä?" jatkoi
kaldane, puhutellen muita kahta.
He kumpikin myönsivät, etteivät olleet nähneet avainta.
"Ja jos se olisikin ollut siinä, niin miten olisin minä voinut ulottua
siihen?" pitkitti kaldane.
"Niin, hän ei olisi voinut saada sitä", myönsi upseeri. "Mutta
tällaista ei saa enää sattua! I-Zav, sinä jäät vartioimaan tätä vankia,
kunnes sijallesi saapuu toinen mies!" Tämän määräyksen kuultuaan
ei I-Zav näyttänyt olevan lainkaan hyvillään, ja hän silmäili Ghekiä

42. epäluuloisesti, kun dwar ja muut soturit poistuivat, jättäen hänet
ikävään asemaansa.

43. KOLMASTOISTA LUKU
Epätoivoinen urakka
E-Med astui tornihuoneen lattian poikki Heliumin Taran ja orjatytön
Lan-On luokse. Hän tarttui kovakouraisesti edellisen olkapäähän.
"Nouse ylös!" hän komensi. Tara löi hänen kätensä irti itsestään,
nousi pystyyn ja peräytyi edemmäksi.
"Älä satuta kättäsi Heliumin prinsessaan, elukka!" hän varoitti.
E-Med naurahti. "Luuletko minun pelaavan puolestasi jetania,
jollen sitä ennen tiedä, millaisesta panoksesta pelaan?" hän kysyi.
"Tule tänne!"
Tyttö oikaisihe täyteen mittansa, laskien käsivartensa ristiin
rinnalleen, eikä E-Med huomannut, että hänen oikean kätensä ohuet
sormet pujottautuivat hänen vasemman olkansa ylitse kulkevan
leveän nahkahihnan alle.
"Jos O-Tar saa tästä tiedon, niin sinä kadut sitä, E-Med", tuskitteli
orjatar. "Manatorissa ei liene sellaista lakia, jonka nojalla saisit tämän
tytön, ennen kuin voitat hänet rehellisesti."

44. "Mitä välittää O-Tar hänen kohtalostaan?" vastasi E-Med. "Enkö ole
sitä kuullut? Eikö hän pilkannut suurta jeddakiamme, syytäen hänelle
herjauksia? Kautta ensimmäisen esi-isäni, luulisinpä O-Tarin
saattavan korottaa jediksi sen miehen, joka taltuttaa tytön." Ja
uudelleen hän lähestyi Taraa.
"Odota!" sanoi tyttö hiljaa ja tasaisesti. "Kenties et tiedä mitä teet.
Heliumin kansa pitää Heliumin naisia pyhinä. Halpa-arvoisimmankin
tähden olisi itse suuri jeddakimmekin valmis paljastamaan
miekkansa. Barsoomin suurimmat kansat ovat vapisseet sodan
jyrinästä, kun on puolustettu äitiäni Dejah Thorisia. Olemme vain
kuolevaisia ja voimme siis kuolla; mutta häpäistä meitä ei saa.
Saatte pelata jetania Heliumin prinsessasta, mutta vaikka voittaisitkin
pelin, et ikinä saisi palkkiota omaksesi. Jos haluat saada kuolleen
ruumiin, niin tunkeudu minua liian likelle! Mutta tiedä, Manatorin
mies, että Heliumin Taran suonissa ei turhaan virtaa sotavaltiaan
verta! Olen puhunut!"
"En tiedä mitään Heliumista, ja meidän sotavaltiaamme on O-Tar",
vastasi E-Med. "Mutta siitä olen varma, että tahdon lähemmin
tarkastaa sitä palkkiota, josta aion pelata ja jonka aion voittaa.
Tahdon koettaa sen olennon huulia, joka ensi kisojen jälkeen on
orjattareni. Eikä sinun, nainen, ole hyvä ärsyttää minua liian paljon."
Hänen puhuessaan soukkenivat hänen silmänsä, ja hänen kasvonsa
muistuttivat ärisevää petoa. "Jos epäilet sanojeni todenmukaisuutta,
niin kysy Lan-Olta, orjatytöltä!"
"Hän puhuu totta, oi Heliumin nainen", pisti Lan-O väliin. "Älä
ärsytä
E-Medin luontoa, jos henkesi on sinusta kallis!"

45. Mutta Heliumin Tara ei vastannut mitään. Hän oli jo puhunut. Nyt
hän seisoi äänettömänä silmäillen lähentelevää, tukevaa soturia.
Mies tuli likelle häntä, sieppasi sitten äkkiä hänet syliinsä ja
kumartui, koettaen vetää hänen huulensa omilleen.
Lan-O näki Heliumin naisen puolittain kääntyvän ja rajusti
kiskaisevan oikean kätensä irti oikean rintansa kohdalta. Hän näki
käden sujahtavan E-Medin käsivarren alitse ja kohoavan miehen
hartioitten taakse. Kädessä välkkyi pitkä, kapea tikari. Soturin huulet
painuivat yhä lähemmäksi naisen suuta, mutta ne eivät ehtineet sitä
koskettaa, sillä äkkiä mies suoristautui jäykäksi, hänen huuliltaan
pääsi parahdus, ja sitten hän vaipui maahan kuin tyhjä turkki, jääden
sortuneena läjänä virumaan lattialle. Heliumin Tara kumartui ja
pyyhki asettaan hänen hihnoitukseensa.
Lan-O katseli ruumista silmät kauhusta levällään. "Tämän tähden
pitää meidän molempien kuolla", hän vaikeroi.
"Kukapa tahtoisi elää orjana Manatorissa?" virkkoi Heliumin Tara.
"En ole niin rohkea kuin sinä", tunnusti orjatyttö, "ja elämä on
suloista, ja onhan aina toivoa."
"Elämä on suloinen", myönsi Heliumin Tara, "mutta kunnia on
pyhä. Älä sentään pelkää. Kun he tulevat, kerron heille totuuden —
ettet sinä ollut tässä osallinen etkä saanut tilaisuutta estää sitä."
Hetkisen näytti orjatar olevan syvissä mietteissä. Äkkiä hänen
silmänsä kirkastuivat. "Ehkä voimme", sanoi hän, "yhdellä tavoin
kääntää epäluulot pois itsestämme. Hänellä on tämän huoneen avain
mukanaan. Aukaistaan ovi ja raahataan hänet ulos — kenties
löydämme jonkun paikan, johon saamme hänet kätketyksi."

46. "Hyvä!" huudahti Heliumin Tara, ja he kävivät heti yhteisvoimin
käsiksi työhön Lan-On ehdotuksen mukaan. Pian he löysivät
avaimen, avasivat oven, ja sitten he välissään puolittain kantoivat,
puolittain laahasivat E-Medin ruumiin huoneesta portaita myöten
seuraavaan kerrokseen, jossa Lan-O väitti olevan tyhjiä huoneita.
Ensimmäinen ovi, jota he koettivat, ei ollut salvassa, ja siitä he
kiskoivat hirveän taakkansa pieneen, yhden ainoan ikkunan
valaisemaan huoneeseen. Näöstä päättäen oli sitä käytetty
pikemminkin asuinhuoneena kuin vankikoppina, sillä se oli sisustettu
verrattain mukavasti, jopa ylellisesti. Seinissä oli lattiasta alkaen yli
kahden metrin korkuinen laudoitus, ja sen yläpuolella olevat osat
seinistä ja laipio olivat koristetut muinaisaikojen virttyneillä
maalauksilla. Taran katseen nopeasti lipuessa pitkin huoneen
sisustaa kiintyi hänen huomionsa erääseen laudoituksen osaan,
jonka toinen reuna näytti irtautuneen siihen rajoittuvasta
kappaleesta. Hän meni ripeästi sen luokse ja havaitsi, että
kokonaisen levyn toinen kohtisuora reuna oli enemmän kuin
sentimetrin verran toisten ulkopuolella. Oli olemassa mahdollinen
selitys, joka kiihoitti hänen uteliaisuuttaan, ja noudattaen
mielijohdettaan hän tarttui ulkonevaan reunaan, vetäen sitä
ulospäin. Hitaasti levy kääntyi häneen päin, ja näkyviin tuli tumma
aukko sen takana olevassa seinässä.
"Katsos, Lan-O!" huusi Tara. "Näetkö, mitä löysin — onkalon,
johon voimme kätkeä tuon lattialla viruvan möhkäleen."
Lan-O tuli hänen luokseen, ja yhdessä he tarkastivat pimeätä
aukkoa; siellä oli vähäinen permanto, josta kapea käytävä vei
alaspäin sysimustaan pimeyteen. Salaoven takaista lattiaa peitti
paksu pölykerros, osoittaen, että oli kulunut pitkä aika siitä, kun
ihmisjalka oli sitä viimeksi polkenut — se oli salakäytävä, jota silloin

47. elävät manatorilaiset epäilemättä eivät tunteneet. Sinne he
raahasivat E-Medin ruumiin, jättäen sen tasaiselle permannolle.
Heidän poistuessaan synkästä ja kammottavasta komerosta olisi Lan-
O tahtonut rämäyttää laudoituksen kiinni, mutta Tara esti sen.
"Maltahan!" hän kehoitti ja ryhtyi tarkastamaan oven puitteita ja
kynnystä.
"Joudu!" kuiskasi orjatar. "Jos joku tulee, olemme hukassa."
"Meille saattaa olla paljon hyötyä siitä, että osaamme uudelleen
avata tämän oven", vastasi Heliumin Tara ja painoi sitten äkkiä
jalallaan avonaisen levyn oikealla puolella olevaa kaiverretun
laudoituksen osaa. "Ahaa!" hän virkkoi äänessään tyytyväinen sointu
ja sulki sitten levyn, niin että se sopi tarkasti paikalleen. "Tule!" hän
kehoitti ja kääntyi huoneen ulko-ovelle.
He pääsivät omaan koppiinsa kenenkään huomaamatta, ja
suljettuaan oven Tara lukitsi sen sisäpuolelta, pistäen sitten avaimen
hihnoituksensa salataskuun.
"Tulkoot he vain!" hän sanoi. "Kuulustelkoot meitä! Mitä voisi kaksi
vanki-parkaa tietää ylhäisten vartijoittensa puuhista? Kysyn sinulta,
Lan-O, mitä he voisivat."
"Ei mitään", myönsi Lan-O, hymyillen kumppanilleen.
"Kerrohan minulle näistä Manatorin miehistä!" pyysi Tara äkkiä.
"Ovatko he kaikki E-Medin kaltaisia vai ovatko jotkut heistä
samanlaisia kuin A-Kor, joka tuntui miehuulliselta ja ritarilliselta?"
"He ovat hyvin samanlaisia kuin muidenkin maitten ihmiset", selitti
Lan-O. "Heidän joukossaan on sekä hyviä että pahoja. He ovat

48. rohkeita ja oivallisia sotureita. Omassa keskuudessaan he kyllä
noudattavat ritarillisuuden ja kunnian vaatimuksia, mutta ollessaan
tekemisissä muukalaisten kanssa he tunnustavat vain yhden lain —
voiman oikeuden. Muiden maiden heikot ja onnettomat herättävät
heissä halveksumista ja lietsovat vireille heidän luonteensa kaikki
huonoimmat puolet, mistä epäilemättä johtuu meidän, heidän
orjiensa, osaksi tuleva kohtelu."
"Mutta miksi he oikeastaan halveksivat niitä, jotka kovaksi
onnekseen ovat joutuneet heidän käsiinsä?" tiedusti Tara.
"En tiedä", vastasi Lan-O. "A-Kor arvelee sen johtuvan siitä, ettei
voittoisa vihollinen ole koskaan tunkeutunut heidän maahansa.
Varkain tekemillään ryöstöretkillä he eivät ole kertaakaan kärsineet
tappiota, koska he eivät milloinkaan odota joutuakseen taistelemaan
voimakasta sotajoukkoa vastaan, ja siksi he ovat alkaneet pitää
itseään voittamattomina. Ja muita kansoja halveksitaan vähemmän
uljaina ja huonompina aseiden käyttäjinä."
"Mutta onhan A-Kor yksi heistä", huomautti Tara.
"Hän on O-Tarin, jeddakin, poika", vastasi Lan-O; "mutta hänen
äitinsä on korkeasukuinen gatholilainen, jonka O-Tar sai vangikseen
ja teki orjakseen; A-Kor kerskuu, että hänen suonissaan virtaa
ainoastaan äidin verta, ja tosiaan hän on toisenlainen kuin muut.
Hänen ritarillisuutensa on hellempi, vaikka ei edes hänen pahin
vihamiehensäkään ole tohtinut lausua epäilyksiä hänen
rohkeudestaan, samalla kun hänen miekan- ja keihäänkäyttönsä ja
ratsastustaitonsa ovat maineessa kautta koko Manatorin."
"Mitä luulet hänelle tehtävän?" kysyi Heliumin Tara.

49. "Hänet tuomitaan kisoihin", vastasi Lan-O. "Jollei O-Tar ole kovin
kiukuissaan, saatetaan hänet määrätä vain yhteen peliin, missä
tapauksessa hän voi selviytyä hengissä; mutta jos O-Tar todella
haluaa päästä hänestä eroon, tuomitaan hänet olemaan mukana
koko sarjassa, eikä kaikista kymmenestä ole elossa suoriutunut
yksikään soturi tai oikeammin ei ainoakaan O-Tarin tuomitsema."
"Mitä ovat kisat? En oikein ymmärrä", valitti Tara. "Olen kuullut
täällä puhuttavan jetanin pelaamisesta, mutta eihän jetanissa
totisesti kukaan voi saada surmaansa. Minun kotimaassani pelataan
sitä paljon."
"Mutta ei sillä tavoin kuin Manatorin arenalla", vakuutti Lan-O.
"Tulehan ikkunaan!" Yhdessä he menivät itään päin avautuvalle
aukolle.
Alhaalla Heliumin Tara näki laajan kentän matalan rakennuksen ja
niiden tornien ympäröimänä, joista yhdessä oli vankina. Arenan
ympärillä oli penkkirivejä; mutta hänen huomionsa kiintyi heti
jättiläiskokoiseen jetanlautaan, joka oli muodostettu arenalle isoista,
vuorotellen punakeltaisista ja mustista neliöistä.
"Täällä pelataan jetania elävillä nappuloilla. Panokset ovat suuria,
tavallisesti nainen — joku harvinaisen kaunis orjatar. Itse O-Tar olisi
saattanut pelata sinusta, jollet olisi raivostuttanut häntä, mutta nyt
sinusta pelaavat avointa peliä orjat ja rikolliset, ja sinut saa voittava
puoli — ei yksi ainoa soturi, vaan kaikki, jotka selviytyvät pelistä
hengissä."
Heliumin Taran silmät välähtivät, mutta hän ei virkkanut mitään.

50. "Pelin johtajien ei välttämättä tarvitse itsensä olla siinä mukana",
jatkoi orjatyttö, "vaan saavat istua noilla kahdella komealla
valtaistuimella, jotka näet molemmin puolin lautaa, ja ohjata
nappuloita ruudulta toiselle."
"Mutta mikä siinä on vaarallista?" kysyi Heliumin Tara. "Jos
nappula lyödään, niin sehän vain poistetaan laudalta — se on jetanin
sääntö, melkein yhtä vanha kuin Barsoomin sivistys."
"Mutta kun täällä Manatorissa pelataan suurella arenalla elävillä
nappuloilla, on se sääntö muutettu", selitti Lan-O. "Kun soturi
siirretään ruudulle, jolla on joku vastustajan nappula, taistelevat he
molemmat kuolemaan saakka ruudun omistamisesta, ja
menestyksellinen puoli hyötyy siirrosta. Kaikki soturit on koristettu
edustamiensa nappulain mukaisesti, ja lisäksi on kullakin merkki
osoittamassa, onko hän orja, tuomiotaan suorittava soturi vaiko
vapaaehtoinen. Tuomion suorittajilla pitää olla ilmaistuna heidän
pelattavikseen määrättyjen ottelun erien luku. Siten liikkeiden
ohjaaja tietää, mitä nappuloita uhrata, mitä säästää. Sen lisäksi
vaikuttaa miehen toiveisiin se asema, mikä hänelle on määrätty pelin
ajaksi. Ne, joiden toivotaan kuolevan, ovat aina pelissä panthaneina,
sillä panthaneilla on pienimmät mahdollisuudet jäädä henkiin."
"Ottavatko pelin ohjaajat koskaan siihen mieskohtaisesti osaa?"
tiedusti Tara.
"Kyllä vain", sanoi Lan-O. "Kun kahdella soturilla, ylimpäänkin
luokkaan kuuluvalla, on keskinäistä vihaa, pakottaa O-Tar usein
heidät ratkaisemaan välinsä arenalla. Siinä tapauksessa he ovat
mieskohtaisesti mukana ja miekka kädessä ohjaavat pelaajiaan
päällikön paikalta. He valitsevat itse pelaajansa, tavallisesti
parhaimmat omista sotureistaan ja orjistaan, jos he ovat

51. mahtimiehiä, joilla niitä on, tai tarjoutuu heidän ystäviään
vapaaehtoisiksi tai he saavat vankeja holveista. Ne ovat todellisia
kamppailuja, parhaita mitä nähdään. Usein saavat itse päälliköt
surmansa."
"Tässä amfiteatterissako siis Manatorissa jaetaan oikeutta?" kysyi
Tara.
"Hyvin suuressa määrin", vastasi Lan-O.
"Miten niin ollen vanki voi voittaa vapautensa, kun oikeudenkäyttö
on tällaista?" jatkoi Heliumin tyttö.
"Jos hän on mies ja suoriutuu hengissä kymmenestä pelistä, saa
hän vapautensa", selitti Lan-O.
"Mutta kukaan ei suoriudu?" huomautti Tara. "Entä jos hän on
nainen?"
"Kukaan Manatorin porttien sisälle saapunut muukalainen ei ole
koskaan ollut elossa kymmenen pelin jälkeen", vastasi orjatar.
"Heidän sallitaan tarjoutua pysyviksi orjiksi, jos se on heistä
mieluisempaa kuin jetanlaudalla taisteleminen. Tietysti heidät kuten
kuka soturi hyvänsä voidaan vaatia osallisiksi peliin; mutta silloin
ovat heidän eloonjäämismahdollisuutensa suuremmat, koska he
eivät enää koskaan saa tilaisuutta voittaa vapauttaan."
"Entä nainen", tiukkasi Tara, "miten voi nainen päästä vapaaksi?"
Lan-O naurahti. "Hyvin yksinkertaisesti", hän huudahti ilkamoiden.
"Hänen on vain löydettävä soturi, joka taistelee hänen puolestaan
kymmenessä pelissä peräkkäin ja jää eloon."

52. "Oikeudenmukaisia ovat Manatorin lait", lausui Tara pilkallisesti.
Samassa he kuulivat askelten töminää koppinsa ulkopuolelta, ja
hetkistä myöhemmin kiertyi avain lukossa ja ovi avautui. Heidän
eteensä ilmestyi soturi.
"Oletko nähnyt E-Mediä, dwaria?" hän kysyi.
"Kyllä", vastasi Tara; "hän oli täällä vähän aikaa sitten."
Mies silmäili hätäisesti tyhjää huonetta, sitten ensin Heliumin Taraa
ja senjälkeen orjatyttöä, Lan-Ota. Hänen kasvonsa saivat yhä
enemmän hämmentyneen ilmeen. Hän kynsi korvallistaan. "Tämä on
kummallista", hän virkkoi. "Parikymmentä miestä näki hänen tulevan
tähän torniin, mutta vaikka on ainoastaan yksi uloskäytävä ja se
hyvin vahdittu, ei kukaan ole nähnyt hänen poistuvan."
Heliumin Tara salasi haukotustaan kaunismuotoisen kätensä
selkämyksellä. "Heliumin prinsessan on nälkä, mies", hän sanoi
venytellen. "Ilmoita isännällesi, että tahtoisin syödä!"
Tunnin kuluttua tuotiin ruokaa; kantajaa seurasi upseeri ja useita
sotilaita. Upseeri tarkasti huoneen huolellisesti, mutta mikään ei
osoittanut, että siellä oli tapahtunut mitään outoa. Haavasta, joka oli
lähettänyt E-Medin esi-isäinsä luokse, ei Heliumin Taran onneksi ollut
vuotanut verta.
"Nainen", kivahti upseeri, kääntyen Taran puoleen, "sinä näit dwar
E-Medin viimeiseksi. Vastaa minulle heti ja vastaa
totuudenmukaisesti!
Näitkö hänen poistuvan tästä huoneesta?"
"Näin", vakuutti Heliumin Tara.

53. "Minne hän täältä lähti?"
"Mistä minä sen tietäisin? Luuletko minun pääsevän lukitun,
skeelpuisen oven lävitse?" Tytön sävy oli pilkallinen.
"Sitä emme tiedä", sanoi upseeri. "On tapahtunut kummia
kumppanisi kopissa Manatorin vankiholveissa. Kenties kykenet sinä
menemään lukitun skeelpuisen oven lävitse yhtä helposti kuin hän
suorittamaan mahdottomilta näyttäviä tekoja."
"Ketä tarkoitat?" huudahti tyttö. "Turania, panthaniako? Elääkö
hän siis? Onko hän täällä Manatorissa ja vahingoittumattomana?"
"Puhun siitä oliosta, joka nimittää itseään Ghekiksi, kaldaneksi",
vastasi upseeri.
"Entä Turan? Kerro minulle, padwar, oletko kuullut mitään
hänestä!" Taran sävy oli kiihkeä, ja hän kumartui hieman eteenpäin
upseerin puoleen huulet hiukan raollaan jännityksestä.
Häntä tarkkailevan orjattaren, Lan-On, silmiin ilmestyi lempeä
ymmärtämyksen ilme. Mutta upseeri ei välittänyt mitään Taran
kysymyksestä — mitäpä merkitsi hänelle orjan kohtalo? "Ihmisiä ei
katoa pelkkään ilmaan", murahti hän, "ja jollei E-Med löydy pian,
saattaa itse O-Tar käydä käsiksi tähän juttuun. Jos sinä, nainen, olet
yksi noita kamalia korphaleja, jotka käskemällä kelvottomien
vainajien henkiä hankkivat ilkeämielistä valtaa eläviin nähden ja
jollaiseksi monet nyt uskovat Ghekiksi nimitettyä oliota, niin varoitan
sinua, ettei O-Tar osoita sinua kohtaan vähääkään sääliä, jollet
palauta E-Mediä."

54. "Mitä hulluutta tämä on?" kivahti tyttö. "Olen Heliumin prinsessa,
kuten olen maininnut teille pariinkymmeneen kertaan. Jos
tarunomaisia korphaleja olisikin olemassa, mitä nykyisin eivät usko
enää muut kuin perin tietämättömät, niin ne, kuten perityt
muinaistarumme kertovat, menivät vain alimpaan luokkaan
kuuluvien turmeltuneiden rikollisten ruumiisiin. Manatorin mies, sinä
olet hupsu kuten myöskin jeddakisi ja koko hänen kansansa." Ja hän
käänsi kuninkaallisen selkänsä padwarille, alkaen katsella ikkunasta
Jetan-kentän ja Manatorin kattojen ylitse matalia kumpuja,
aaltoilevaa maisemaa ja vapautta.
"Jos kerran tiedät korphaleista noin paljon", kiljui mies, "niin tiedät
myöskin sen, että vaikka tavallinen ihminen ei rohkenekaan loukata
heitä, saa jeddak rankaisematta surmata heidät omalla kädellään!"
Tyttö ei vastannut mitään eikä suostunut enää puhumaan miehen
kaikista uhkauksista ja raivonpurkauksista huolimatta, sillä nyt hän
tiesi, ettei koko Manatorissa uskaltaisi häntä loukata kukaan muu
kuin jeddak, ja hetkisen kuluttua padwar poistui, vieden miehensä
mennessään. Ja heidän mentyään Tara seisoi hyvän aikaa, katsellen
Manatorin kaupunkia ja aprikoiden mielessään, mitä julmia
vääryyksiä kohtalolla oli varattuna häntä varten. Hänen seisoessaan
siten äänettömissä mietteissään, kantautui alhaalta kaupungista
hänen korviinsa sotilasmusiikin soittoa — ratsujoukkojen pitkien
sotatorvien syviä, pehmeitä ääniä, jalkasoturien soittajain kirkkaita,
kiiriviä säveliä. Tyttö nosti päätään ja silmäili kuunnellen ympärilleen,
ja Lan-O, joka seisoi vastaisen ikkunan ääressä ja katseli länteen
päin, viittasi Taraa luokseen. Nyt he saattoivat kattojen ja katujen yli
nähdä Vihollisten portille, jonka kautta marssi joukkoja kaupunkiin.

55. "Tulossa on suuri jed", sanoi Lan-O, "ei kukaan muu uskalla
saapua Manatorin kaupunkiin tällä tavoin torvien raikuessa. Se on U-
Thor, Manatorin toisen kaupungin Manatosin jed. Häntä nimitetään
suureksi jediksi kautta koko Manatorin, ja koska kansa rakastaa
häntä, niin O-Tar vihaa häntä. Ne, jotka ovat selvillä asioista,
väittävät, että hyvin vähäinen aihe riittäisi saamaan sodan
leimahtamaan näiden kahden välillä. Miten sellainen sota päättyisi,
sitä on kenenkään mahdoton arvata, sillä Manatorin kansa palvoo
suurta O-Taria, vaikka häntä ei rakastetakaan. U-Thoria rakastetaan,
mutta hän ei ole jeddak." Ja Tara ymmärsi, kuten vain marsilainen
saattaa ymmärtää, kuinka paljon tähän yksinkertaiseen lauseeseen
sisältyi.
Marsilaisen uskollisuus jeddakiaan kohtaan on miltei vaiston
luontoinen, eikä se lisäksi ole heikompi muuta kuin
itsesäilytysvaistoa. Eikä se tunnukaan kummalliselta, kun ajatellaan,
että heidän uskontoonsa kuuluu esi-isäin palvominen, että heidän
perheittensä sukujuuret ulottuvat ammoisiin aikoihin, ja että heidän
jeddakinsa istuvat samoilla valtaistuimilla, joita heidän esi-isänsä
suoraan ylenevässä polvessa ovat vallinneet ehkä satojatuhansia
vuosia, ja hallitsevat samojen kansojen jälkeläisiä, joita heidän
esivanhempansa ovat hallinneet. Kelvottomia jeddakeja on syösty
valtaistuimilta, mutta harvoin on heidän tilalleen korotettu muita kuin
hallitussuvun jäseniä, vaikka laki myöntääkin jedeille oikeuden valita
jeddakiksi kenet haluavat.
"Onko siis U-Thor oikeamielinen kelpo mies?" tiedusti Heliumin
Tara.
"Hän on miesten ylevimpiä", vastasi Lan-O. "Manatosissa ei jetania
pakoteta pelaamaan muita kuin turmeltuneita rikollisia, jotka

56. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookfinal.com