Childs World 13th Edition Martorell Test Bank

Childs World 13th Edition Martorell Test Bank
Childs World 13th Edition Martorell Test Bank
Childs World 13th Edition Martorell Test Bank

1. Childs World 13th Edition Martorell Test Bank
download
https://testbankdeal.com/product/childs-world-13th-edition-
martorell-test-bank/
Find test banks or solution manuals at testbankdeal.com today!

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankdeal.com
to discover even more!
Childs World 13th Edition Martorell Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/childs-world-13th-edition-martorell-
solutions-manual/
A Child's World Infancy Through Adolescence 13th Edition
Martorell Test Bank
https://testbankdeal.com/product/childs-world-infancy-through-
adolescence-13th-edition-martorell-test-bank/
CHILD 2013 1st Edition Martorell Test Bank
https://testbankdeal.com/product/child-2013-1st-edition-martorell-
test-bank/
Introduction to Behavioral Research Methods 6th Edition
Leary Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/introduction-to-behavioral-research-
methods-6th-edition-leary-solutions-manual/

3. Principles of Macroeconomics 2nd Edition Coppock Test Bank
https://testbankdeal.com/product/principles-of-macroeconomics-2nd-
edition-coppock-test-bank/
Design with Operational Amplifiers and Analog Integrated
Circuits 4th Edition Sergio Franco Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/design-with-operational-amplifiers-
and-analog-integrated-circuits-4th-edition-sergio-franco-solutions-
manual/
Advanced Accounting 11th Edition Hoyle Test Bank
https://testbankdeal.com/product/advanced-accounting-11th-edition-
hoyle-test-bank/
Business Its Legal Ethical and Global Environment 10th
Edition Jennings Test Bank
https://testbankdeal.com/product/business-its-legal-ethical-and-
global-environment-10th-edition-jennings-test-bank/
Probability With Applications and R 1st Edition Dobrow
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/probability-with-applications-
and-r-1st-edition-dobrow-solutions-manual/

4. Maternal Child Nursing Care Optimizing Outcomes for
Mothers Children and Families 1st Edition Ward Test Bank
https://testbankdeal.com/product/maternal-child-nursing-care-
optimizing-outcomes-for-mothers-children-and-families-1st-edition-
ward-test-bank/

5. Chapter 07 - Cognitive Development during the First Three Years
7-1
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
Chapter 07
Cognitive Development during the First Three Years



Multiple Choice Questions

1. The _____ approach to cognitive development attempts to measure intelligence
quantitatively.
A. psychometric
B. Piagetian
C. information-processing
D. behaviorist
refer to page 178


APA LO: 5.2
Bloom's Taxonomy: Remember
Connect LO: 7.1: Recall the six approaches to the study of cognitive development.
Learn Smart LO: Studying cognitive development: Six approaches.

2. Researchers use the _____ approach to cognitive development when they focus on the
quality of cognitive functioning at different stages of life.
A. psychometric
B. Piagetian
C. information-processing
D. behaviorist
refer to page 178


APA LO: 5.2
Bloom's Taxonomy: Remember
Connect LO: 7.1: Recall the six approaches to the study of cognitive development.
Learn Smart LO: Studying cognitive development: Six approaches.

6. Chapter 07 - Cognitive Development during the First Three Years
7-2
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

3. Lucas is interested in the basic mechanics of learning, especially how behavior changes in
response to experience. Lucas's interest is consistent with the _____ approach.
A. Piagetian
B. behaviorist
C. psychometric
D. dialectical
refer to page 178


APA LO: 5.2
Bloom's Taxonomy: Apply
Connect LO: 7.1: Recall the six approaches to the study of cognitive development.
Learn Smart LO: Studying cognitive development: Six approaches.

4. Fred is involved in a heated argument with Gene. Gene believes that the stages of a child's
cognitive development are worthy of study. Fred sarcastically comments that this field of
study is nothing more than speculation about the mind and that all that really matters is what
you observe individuals doing. Gene is taking a _____ approach, while Fred is a proponent of
the _____ approach.
A. behaviorist; psychometric
B. Piagetian; behaviorist
C. psychometric; Piagetian
D. Piagetian; information-processing
refer to page 178


APA LO: 5.2
Bloom's Taxonomy: Apply
Connect LO: 7.1: Recall the six approaches to the study of cognitive development.
Learn Smart LO: Studying cognitive development: Six approaches.

7. Chapter 07 - Cognitive Development during the First Three Years
7-3
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

5. Alfred has a mathematics background and believes strongly in quantitative measures of
variables. Jeanne insists that many important developmental outcomes are more qualitative
than numerical. It would appear that Alfred supports the _____ approach to studying
cognitive development, whereas Jeanne endorses the _____ approach.
A. Piagetian; psychometric
B. psychometric; Piagetian
C. behaviorist; psychometric
D. Piagetian; behaviorist
refer to page 178


APA LO: 5.2
Bloom's Taxonomy: Apply
Connect LO: 7.1: Recall the six approaches to the study of cognitive development.
Learn Smart LO: Studying cognitive development: Six approaches.

6. The _____ approach to cognitive development focuses on perception, learning, memory,
and problem solving.
A. information-processing
B. behaviorist
C. neuroscience
D. social-contextual
refer to page 178


APA LO: 5.2
Bloom's Taxonomy: Remember
Connect LO: 7.1: Recall the six approaches to the study of cognitive development.
Learn Smart LO: Studying cognitive development: Six approaches.

8. Chapter 07 - Cognitive Development during the First Three Years
7-4
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

7. The _____ approach to cognitive development examines the impact of the environment on
learning processes.
A. information-processing
B. psychometric
C. psychodynamic
D. social-contextual
refer to page 178


APA LO: 5.2
Bloom's Taxonomy: Remember
Connect LO: 7.1: Recall the six approaches to the study of cognitive development.
Learn Smart LO: Studying cognitive development: Six approaches.

8. Learning is a result of
A. experience.
B. ability.
C. maturation.
D. all of these.
refer to page 179


APA LO: 5.2
Bloom's Taxonomy: Remember
Connect LO: 7.2: Describe how infants learn, and how long they can remember.
Learn Smart LO: Recall classical and operant conditioning.

9. In classical conditioning, the subject exhibits a(n) _____ response to what at one time was a
_____ stimuli.
A. automatic; neutral
B. voluntary; neutral
C. automatic; biological
D. programmed; biological
refer to page 179


APA LO: 5.2
Bloom's Taxonomy: Remember
Connect LO: 7.2: Describe how infants learn, and how long they can remember.
Learn Smart LO: Recall classical and operant conditioning.

9. Chapter 07 - Cognitive Development during the First Three Years
7-5
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

10. Two-year-old Monica was playing with a balloon when it popped in her face and
frightened her. Now when she sees a balloon, she starts to cry. This type of learning is called
A. habituation.
B. operant conditioning.
C. classical conditioning.
D. latent learning.
refer to page 179


APA LO: 5.2
Bloom's Taxonomy: Apply
Connect LO: 7.2: Describe how infants learn, and how long they can remember.
Learn Smart LO: Recall classical and operant conditioning.

11. Two-year-old Rhonda received an injection from a doctor who had a beard and wore
glasses. Now she fears any man who has a beard and wears glasses. Rhonda's fear is a result
of
A. operant conditioning.
B. classical conditioning.
C. maturation.
D. habituation.
refer to page 179


APA LO: 5.2
Bloom's Taxonomy: Apply
Connect LO: 7.2: Describe how infants learn, and how long they can remember.
Learn Smart LO: Recall classical and operant conditioning.

10. Chapter 07 - Cognitive Development during the First Three Years
7-6
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

12. As a child, Juan always enjoyed Sunday outings with his grandparents. Juan rarely felt
happier than when he got into his grandparents' car and pulled away from his house. At the
time, his grandmother loved to listen to one particular singer on the radio. Although this all
happened more than 20 years ago, whenever Juan hears a song by that musician, he gets a
warm feeling as he is reminded of those Sundays. Which of the following best explains this
phenomenon?
A. Classical conditioning
B. Habituation
C. Operant conditioning
D. Maturation
refer to page 179


APA LO: 5.2
Bloom's Taxonomy: Apply
Connect LO: 7.2: Describe how infants learn, and how long they can remember.
Learn Smart LO: Recall classical and operant conditioning.

13. Amy knows that when she stands quietly by her grandfather's chair, he will reach over and
tickle her under her chin. When a child learns to behave in a specific way to obtain a specific
result, what is occurring?
A. Habituation
B. Classical conditioning
C. Operant conditioning
D. Social learning
refer to page 179


APA LO: 5.2
Bloom's Taxonomy: Apply
Connect LO: 7.2: Describe how infants learn, and how long they can remember.
Learn Smart LO: Recall classical and operant conditioning.

11. Chapter 07 - Cognitive Development during the First Three Years
7-7
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

14. In operant conditioning, the learner
A. acts on the environment.
B. is passive.
C. does not respond to a stimulus.
D. responds favorably to punishment.
refer to page 179


APA LO: 5.2
Bloom's Taxonomy: Understand
Connect LO: 7.2: Describe how infants learn, and how long they can remember.
Learn Smart LO: Recall classical and operant conditioning.

15. Linda has learned that if she sits on the floor and cries, her father will give her a piece of
candy. This is an example of
A. habituation.
B. classical conditioning.
C. operant conditioning.
D. social learning.
refer to page 179


APA LO: 5.2
Bloom's Taxonomy: Apply
Connect LO: 7.2: Describe how infants learn, and how long they can remember.
Learn Smart LO: Recall classical and operant conditioning.

12. Chapter 07 - Cognitive Development during the First Three Years
7-8
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

16. Whenever 1-year-old Greg says "Da-Da," his father comes over and picks him up. Soon,
Greg is saying "Da-Da" constantly. This example illustrates _____, and Greg being picked up
serves as the _____.
A. classical conditioning; conditioned stimulus
B. habituation; reinforcer
C. classical conditioning; unconditioned response
D. operant conditioning; desired effect
refer to page 179


APA LO: 5.2
Bloom's Taxonomy: Apply
Connect LO: 7.2: Describe how infants learn, and how long they can remember.
Learn Smart LO: Recall classical and operant conditioning.

17. Infants can remember information best when
A. they are in a relaxed state, such as just before falling asleep.
B. memory retrieval occurs in the same context as memory storage.
C. the mother is present during the storage of the memory.
D. food is used to reinforce learning.
refer to page 179


APA LO: 5.2
Bloom's Taxonomy: Remember
Connect LO: 7.2: Describe how infants learn, and how long they can remember.
Learn Smart LO: Describe infant memory.

13. Chapter 07 - Cognitive Development during the First Three Years
7-9
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

18. Developmental scientists have proposed several explanations for why most people cannot
remember anything that happened to them before about 2 years of age. Which of the
following has NOT been offered as an explanation for this phenomenon?
A. Early events are not retained because the brain is not developed enough to store those
memories.
B. Early memories are stored but then repressed because they are emotionally troubling.
C. Children cannot store memories until they have words to talk about them.
D. The introduction of television too early prevents retention of memories until after two
years old.
refer to page 179


APA LO: 5.2
Bloom's Taxonomy: Remember
Connect LO: 7.2: Describe how infants learn, and how long they can remember.
Learn Smart LO: Explain the cause of infantile amnesia.

19. The modern intelligence test originated with _____ and was used to identify children who
could not handle academic work and needed special instruction.
A. Nancy Bayley
B. Alfred Binet
C. Jean Piaget
D. J. B. Watson
refer to page 181


APA LO: 1.2
Bloom's Taxonomy: Remember
Connect LO: 7.3: Identify how infants' and toddlers' intelligence can be measured, and how it can be improved.
Learn Smart LO: Discuss the goals of psychometric testing.

14. Chapter 07 - Cognitive Development during the First Three Years
7-10
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

20. The psychometric study of intelligence involves all the following EXCEPT
A. identifying the different abilities that make up intelligence.
B. measuring the relative amounts of different intellectual abilities that individuals possess.
C. predicting the future academic performance of individuals.
D. assessing qualitative differences in intellectual functioning over the life span.
refer to page 181


APA LO: 5.2
Bloom's Taxonomy: Remember
Connect LO: 7.3: Identify how infants' and toddlers' intelligence can be measured, and how it can be improved.
Learn Smart LO: Discuss the goals of psychometric testing.

21. Which is generally accepted to be true of intelligence testing today?
A. The test consists of questions or tasks designed to show how much of the measured ability
a person has.
B. The test is normative in its approach.
C. The precise nature of intelligence has been debated for many years.
D. All of these are true.
refer to page 181


APA LO: 1.2
Bloom's Taxonomy: Understand
Connect LO: 7.3: Identify how infants' and toddlers' intelligence can be measured, and how it can be improved.
Learn Smart LO: Discuss the goals of psychometric testing.

22. Dr. Wilson is using a standardized test to determine the reasoning and comprehension
abilities of 4-year-olds compared to other test takers. Dr. Wilson is measuring the children's
A. qualitative intelligence.
B. intelligence quotient.
C. literacy stage.
D. scheme level.
refer to page 181


APA LO: 1.2
Bloom's Taxonomy: Apply
Connect LO: 7.3: Identify how infants' and toddlers' intelligence can be measured, and how it can be improved.
Learn Smart LO: Discuss the goals of psychometric testing.

15. Visit https://testbankdead.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!

16. Chapter 07 - Cognitive Development during the First Three Years
7-11
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

23. Dr. Leon, a college professor, is explaining to students why it is difficult to assess the
intelligence of infants. Which key reason should he include in his lecture?
A. All infants seem to show the same level of ability.
B. If infants fail to give the "expected" response, the reasons for the "failed" response may be
unclear.
C. Intelligence does not develop until after infancy.
D. There are no tests that will reveal an infant's intelligence.
refer to page 181


APA LO: 1.2
Bloom's Taxonomy: Apply
Connect LO: 7.3: Identify how infants' and toddlers' intelligence can be measured, and how it can be improved.
Learn Smart LO: Recall the definition of developmental tests.

24. For children between the ages of 1 month and 3 1/2 years, the Bayley Scales of Infant
Development produces a(n)
A. IQ score.
B. report of mental, motor, and behavioral development.
C. developmental assessment that correlates with adult abilities.
D. measure of reflex development.
refer to pages 181-182


APA LO: 1.2
Bloom's Taxonomy: Remember
Connect LO: 7.3: Identify how infants' and toddlers' intelligence can be measured, and how it can be improved.
Learn Smart LO: Recall the definition of developmental tests.

17. Chapter 07 - Cognitive Development during the First Three Years
7-12
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

25. The Mortons' pediatrician has asked them to have their son Donny assessed by a
development psychologist using the Bayley Scales of Infant Development. Which of the
following descriptions would likely fit Donny?
A. A 4-month-old who seems to be very shy
B. A 2-year-old who has not yet spoken any words
C. A 3-year-old who developed language at an early age
D. A newborn who suffered anoxia during delivery
refer to pages 181-182


APA LO: 1.2
Bloom's Taxonomy: Apply
Connect LO: 7.3: Identify how infants' and toddlers' intelligence can be measured, and how it can be improved.
Learn Smart LO: Recall the definition of developmental tests.

26. Which is NOT a developmental area assessed by the Bayley Scales of Infant and Toddler
Development?
A. Language development
B. Cognitive development
C. Logic skills development
D. Motor skills development
refer to pages 181-182


APA LO: 1.2
Bloom's Taxonomy: Remember
Connect LO: 7.3: Identify how infants' and toddlers' intelligence can be measured, and how it can be improved.
Learn Smart LO: Recall the definition of developmental tests.

18. Chapter 07 - Cognitive Development during the First Three Years
7-13
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

27. Developmental quotients are most useful when used to describe which of the following?
A. Neurological deficits
B. Learning problems
C. Emotional disturbances
D. All of these
refer to pages 182


APA LO: 1.2
Bloom's Taxonomy: Understand
Connect LO: 7.3: Identify how infants' and toddlers' intelligence can be measured, and how it can be improved.
Learn Smart LO: Recall the definition of developmental tests.

28. Social workers are sometimes trained to administer the HOME, which assesses the effect
of a child's home environment on
A. physical development.
B. emotional health.
C. intellectual development.
D. future career success.
refer to pages 182


APA LO: 1.2
Bloom's Taxonomy: Remember
Connect LO: 7.3: Identify how infants' and toddlers' intelligence can be measured, and how it can be improved.
Learn Smart LO: Recall the definition of Home Observation for Measurement of the Environment (HOME).

29. HOME is an instrument for evaluating the effect of a child's home environment on
A. physical development.
B. emotional health.
C. cognitive development.
D. future career success.
refer to page 182


APA LO: 1.2
Bloom's Taxonomy: Remember
Connect LO: 7.3: Identify how infants' and toddlers' intelligence can be measured, and how it can be improved.
Learn Smart LO: Recall the definition of Home Observation for Measurement of the Environment (HOME).

19. Chapter 07 - Cognitive Development during the First Three Years
7-14
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

30. Based on research using the HOME measure, which of the following has the greatest
influence on children's cognitive development?
A. Socioeconomic status
B. Ethnic group
C. Developmental problems in infancy
D. Parental responsiveness
refer to page 183


APA LO: 1.2
Bloom's Taxonomy: Remember
Connect LO: 7.3: Identify how infants' and toddlers' intelligence can be measured, and how it can be improved.
Learn Smart LO: Recall the definition of Home Observation for Measurement of the Environment (HOME).

31. HOME examiners rate parents on which of the following?
A. Expressions of affection
B. Number of books in the home
C. Parents' involvement in children's play
D. All of these
refer to page 183


APA LO: 1.2
Bloom's Taxonomy: Remember
Connect LO: 7.3: Identify how infants' and toddlers' intelligence can be measured, and how it can be improved.
Learn Smart LO: Recall the definition of Home Observation for Measurement of the Environment (HOME).

32. _____ is a systematic process of providing therapeutic and educational services to families
that need help in meeting young children's developmental needs.
A. Cognitive advancement
B. Infant support
C. Early intervention
D. Developmental priming
refer to page 184


APA LO: 1.2
Bloom's Taxonomy: Remember
Connect LO: 7.3: Identify how infants' and toddlers' intelligence can be measured, and how it can be improved.
Learn Smart LO: Recall the definition of early intervention.

20. Chapter 07 - Cognitive Development during the First Three Years
7-15
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

33. The most effective early education interventions include those that
A. start and continue throughout preschool.
B. take a comprehensive approach.
C. are tailored to individual differences and needs.
D. All of these are true.
refer to page 184


APA LO: 1.2
Bloom's Taxonomy: Understand
Connect LO: 7.3: Identify how infants' and toddlers' intelligence can be measured, and how it can be improved.
Learn Smart LO: Recall the most effective early intervention programs.

34. Dr. Kelly examines how children think and how their cognition changes in stages as they
move from preschool to adolescence. She is using the _____ approach.
A. behaviorist
B. Piagetian
C. psychometric
D. information-processing
refer to page 184


APA LO: 5.2
Bloom's Taxonomy: Apply
Connect LO: 7.4: Describe Piaget's cognitive development in infants and toddlers, and evaluate how his claims have stood up.
Learn Smart LO: Recall the Piagetian approach: sensorimotor stage.

35. The Piagetian approach focuses on
A. qualitative changes in cognition.
B. quantitative differences in intelligence.
C. establishing norms for intelligence tests.
D. the relationship between brain development and sensorimotor function.
refer to page 184


APA LO: 5.2
Bloom's Taxonomy: Understand
Connect LO: 7.4: Describe Piaget's cognitive development in infants and toddlers, and evaluate how his claims have stood up.
Learn Smart LO: Recall the Piagetian approach: sensorimotor stage.

21. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

22. pudottanut hänen jalkojensa juureen. Lemmenajatuksen
vastustamaton magneetti veti nuorta ruhtinasta rakastetun
muistoon. Tämän tulituksen yhä ihanammaksi käyvässä hohteessa,
joka sai ihastuksen huutoja kohoamaan lähiseudun kylistäkin,
kuningas luki kirjelapun, otaksuen sen olevan la Vallièren hänelle
tarkoittama lemmenlehtinen.
Lukiessa alkoivat hänen kasvonsa kalveta, ja tuo tuhatväristen
heijastusten valaisema mykkä viha oli kauhea katsella ja olisi saanut
kaikki läsnäolijat vapisemaan, jos he vain olisivat voineet katsahtaa
mitä kamalimpien intohimojen raatelemaan sydämeen. Hänelle ei
mustasukkaisuutensa ja raivonsa enää suonut lepoa. Siitä hetkestä
asti, jolloin hän oli päässyt selville kolkosta totuudesta, katosi kaikki
sääli, leppeys, vieraanvaraisuuden pyhyys. Ei paljon puuttunut, ettei
hän sydäntään vihlovassa tuimassa tuskassa, vielä liian heikkona
salaamaan kärsimystään, päästänyt hätähuutoa ja kutsunut
vartijoitansa ympärilleen.
Tuon kirjeen, jonka Colbert oli heittänyt kuninkaan jalkoihin, lukija
lienee jo arvannut samaksi, joka oli kadonnut graubündeniläisen
Tobiaksen mukana Fontainebleaussa, Fouquetin tehtyä yrityksensä la
Vallièren sydämen voittamiseksi puolelleen.
Fouquet näki kalpeuden, aavistamatta sen syytä; Colbert näki
vihan ja riemuitsi lähestyvästä myrskystä.
Fouquetin ääni herätti nuoren ruhtinaan jurosta haaveilusta.
"Mikä teidän majesteettianne vaivaa?" kysyi yli-intendentti
herttaisesti.
Ludvig teki ponnistuksen, voimakkaan ponnistuksen.

23. "Ei mikään", virkkoi hän.
"Pelkään teidän majesteettinne kärsivän."
"Kärsivän todellakin, kuten jo sanoin, monsieur; mutta se ei tee
mitään."
Ja odottamatta ilotulituksen loppua kuningas suuntasi askeleensa
linnaa kohti. Fouquet seurasi hallitsijaa. Kaikki muut lähtivät heidän
perässään.
Viimeiset raketit paloivat surullisesti kenenkään katselematta.
Yli-intendentti yritti vielä kysellä Ludvig XIV:ltä, mutta ei saanut
mitään vastausta. Hän otaksui jotakin kahnausta sattuneen Ludvigin
ja la Vallièren välillä puistossa, — että siitä oli johtunut epäsopu ja
että kuningas, muutenkin äreänlaisena luonteeltaan, mutta hartaana
intohimoisessa rakkaudessaan, vihoitteli kaikille läsnäolijoille, koska
hänen rakastajattarensa oli hänelle nyrpeänä. Tämä ajatus riitti
Fouquetia rauhoittamaan, vieläpä hän sydämellisesti ja lohduttavasti
hymyili nuorelle kuninkaalle, kun tämä toivotti hänelle hyvää yötä.
Eikä siinä kaikki, mitä kuninkaan oli kestettävä. Hänen täytyi
alistua jäähyväismuodollisuuksiin oikein siihen juhlalliseen tapaan,
jolla hän hovissaan kävi levolle. Olihan lähtö sovittu seuraavaksi
päiväksi; vieraiden oli kiitettävä isäntänsä ja lausuttava
kohteliaisuuksia hänen kahdestatoista miljoonastaan. Ludvig ei
keksinyt mitään muuta ystävällistä Fouquetin hyvästelyksi kuin nämä
sanat:
"Herra Fouquet, te saatte vielä kuulla minusta; lähettäkää
noutamaan tänne herra d'Artagnan, pyydän."

24. Ja Ludvig XIII:n veri, joka oli niin kauan pysynyt hillittynä, kiehui
silloin melkein talttumattomana hänen suonissaan, ja hän oli aivan
valmis katkaisuttamaan Fouquetilta kaulan niinkuin hänen
edeltäjänsä oli surmauttanut Ancren marskin. Hän peitti kamalan
päätöksensä vain hymyllä, tuollaisella kuninkaallisella hymyllä, jotka
ovat valtiokaappausten salamoita.
Fouquet tarttui kuninkaan käteen, suudellen sitä. Ludvigin koko
ruumis värähti, mutta hän sieti rahaministerin huulten kosketuksen.
Viisi minuuttia myöhemmin d'Artagnan, jolle oli toimitettu kuninkaan
käsky, astui Ludvig XIV:n huoneeseen.
Aramis ja Filip olivat omassa suojassaan, yhä tarkkaavaisina, yhä
kuunnellen.
Kuningas ei antanut muskettisoturien kapteenille aikaa astua
hänen nojatuolinsa luo, vaan riensi häntä vastaan.
"Pitäkää huolta", huudahti hän, "että kukaan ei pääse tänne."
"Hyvä, sire", vastasi soturi, jonka tarkka silmä oli jo aikaa sitten
huomannut hallitsijan kasvojen kolkkouden.
Annettuaan määräyksen ovella hän palasi kuninkaan luo.
"Kuuluuko jotakin uutta, sire?" kysyi hän.
"Paljonko miehiä teillä on täällä?" tiedusti kuningas antamatta
muuta vastausta kysymykseen.
"Mihin tarpeeseen, teidän majesteettinne?"
"Paljonko miehiä teillä on?" toisti kuningas jalkaansa polkien.

25. "Minulla on muskettisoturit."
"Ja sitten?"
"On kaksikymmentä vahtisotilasta ja kolmetoista sveitsiläistä."
"Paljonko väkeä tarvitaan…"
"Mihin?…" kysyi veteraani, jonka isot silmät säilyttivät tavallisen
tyyneytensä.
"Herra Fouquetin vangitsemiseen."
D'Artagnan astahti taaksepäin.
"Herra Fouquetin vangitsemiseeni" kertasi hän ihmeissään.
"Aiotteko tekin sanoa, että se on mahdotonta?" huudahti kuningas
kylmän ja vihaisen vimmaisesti.
"Minä en koskaan sano, että mikään on mahdotonta", vastasi
d'Artagnan kovin loukkaantuneena.
"No, työhön siis!"
D'Artagnan kiepahti leveillä koroillaan ja astui ovea kohti. Matka ei
ollut pitkä; hän eteni sen kuudella askeleella. Mutta ovella hän
pysähtyi.
"Anteeksi, sire", virkkoi hän.
"Mitä?" kysyi Ludvig.
"Tätä vangitsemista varten haluaisin kirjallisen käskyn."

26. "Miksi niin? Eikö kuninkaan sana teille enää riitä?"
"Siksi että kuninkaan vihapäissään lausuma sana voi muuttua
suuttumuksen talttuessa."
"Ei mitään lörpöttelyä, monsieur! Teillä on toinen ajatus."
"Oh, minulla on aina ajatuksia, ja ajatuksia, joita muilla
valitettavasti ei ole", vastasi d'Artagnan nenäkkäästi.
Vimmastuksensakin kuohahduksessa kuningas taipui tämän
miehen edessä niinkuin hevonen notkistaa kinnerjänteensä vankan
taltuttajan tempaisusta.
"Teidän ajatuksenne?" huudahti hän.
"Se on tämä, sire", vastasi d'Artagnan. "Te vangitutatte miehen
ollessanne vielä hänen vieraanansa; se johtuu suuttumuksesta.
Vihanne lauhduttua kadutte sitä. Tahdon, että silloin voin näyttää
teille allekirjoituksenne. Ellei se autakaan asiaa, osoittaa se ainakin,
että kuninkaan ei sopisi kiukustua."
"Ei sopisi kiukustua?" karjaisi Ludvig vimmoissaan. "Eikö
isävainajani, eikö isoisäni, jotka myöskin olivat kuninkaita, koskaan
tulistunut, kuolema ja kirous?"
"Teidän isänne, teidän isoisänne kiivastuivat ainoastaan kotonaan."
"Kuningas käskee kaikkialla niinkuin kotonaan."
"Se on imartelijain lause ja varmaankin herra Colbertin keksimä;
mutta se ei ole totta. Kuningas on kotonaan joka asunnossa
häädettyään sieltä omistajan."

27. Ludvig puri huultansa.
"Mitä!" jatkoi d'Artagnan. "Miehen, joka teitä miellyttääkseen
syöksee itsensä perikatoon, tahdotte te vangituttaa! Mordioux, sire,
jos minun nimeni olisi Fouquet ja minulle tehtäisiin tuo, niin
sytyttäisin yhtaikaa kymmenen ilotulituslaitetta, lennättääkseni
ilmaan itseni ja kaiken muun. Mutta sama se, minä tottelen
käskyänne."
"Tehkää niin!" virkkoi kuningas. "Mutta onko teillä kylliksi väkeä?"
"Luuletteko, sire, että minä ottaisin edes korpraalia mukaan? Herra
Fouquetin vangitseminen, senhän voi lapsikin suorittaa. Herra
Fouquetin vangitseminen on samaa kuin absinttilasin kulautus.
Irvistyttää, siinä kaikki."
"Entä jos hän puolustautuu?…"
"Hänkö? Älkäähän nyt! Hänkö puolustautuisi, kun tällainen jyrkkä
toimenpide tekee hänestä kuninkaan ja marttyyrin? Ka, jos hänellä
on miljoonakin jäljellä, jota epäilen, löisin vetoa, että hän maksaisi
sen tällaisesta lopusta. No niin, sire, minä menen."
"Malttakaas!" virkkoi kuningas.
"Ah, mikä on?"
"Älkää saattako hänen vangitsemistaan julkiseksi."
"Se on vaikeampaa, se."
"Minkätähden?"

28. "Sentähden että mikään ei ole helpompaa kuin astua Fouquetia
piirittävien tuhatkunnan innostuneen ihmisen keskelle ja sanoa
hänelle: 'Kuninkaan nimessä, monsieur, vangitsen teidät!' Mutta
mennä hänen luokseen, puljailla hänen kanssaan, saartaa hänet
jollekin shakkilaudan ruudulle, jotta hän ei pääse livahtamaan, riistää
hänet kaikkien vieraittensa parista ja pitää häntä vangittuna minkään
pahoittelevan huudahduksen kuulumatta ulommaksi, siinä on
todellinen, oikea, äärimmäinen vaikeus, ja sen toimen antaisin hyvin
kernaasti taitavampien tehtäväksi."
"Sanokaa vielä: 'Se on mahdotonta!', niin suoriudutte pikemmin.
Ooh, hyvä Jumala, onko ympärilläni ainoastaan henkilöitä, jotka
estävät minua täyttämästä tahtoani!"
"Minä en estä teitä mistään. Olkoon se sanottu."
"Vartioikaa herra Fouquetia, kunnes huomenna olen tehnyt
päätökseni."
"Se tapahtuu, sire."
"Ja noustessani palatkaa saamaan uudet määräykseni."
"Kyllä."
"Nyt jätettäköön minut yksikseni."
"Ettekö tarvitse Colbertiakaan?" virkkoi muskettisoturi, sinkauttaen
lähtiessään viime nuolensa.
Kuningas säpsähti. Kostonajatuksensa vallassa hän oli unohtanut
sydämystymisensä aiheen.

29. "Ei", epäsi hän, "ei ketään tänne! Jättäkää minut!"
D'Artagnan lähti. Kuningas sulki itse ovensa ja alkoi mitellä
vimmatusti lattiaa kuin haavoitettu sonni, joka laahaa väkälippuja
perässään. Vihdoin hän alkoi lohduttaa itseänsä ulvahtelemalla:
"Haa, sitä kurjaa! Hän ei ainoastaan varasta rahojani, vaan tuolla
kullalla hän lahjoo kirjurini, ystäväni, kenraalini, taiteilijani, vieläpä
ryöstää rakastettuni! Ah, siksipä se kavala petturi häntä niin urheasti
puolusti!… Se oli kiitollisuutta!… Kuka tietää… ehkä rakkauttakin?"
Hän vaipui hetkiseksi näihin tuskallisiin mietteisiinsä.
— Himokas kuin satyyri! — ajatteli hän syvässä vihassa, jota
ylvästelevä nuoriso tuntee ikämiehiä kohtaan, jos nämä vielä
haaveilevat rakkautta. — Rakasteleva fauni, joka ei ole koskaan
tavannut vastahakoisia, — tytöntylleröiden mielistelijä, joka
lahjoittelee kulta- ja timanttikukkia ja pitää taiteilijoita maalailemassa
hempukoitaan jumalattariksi puettuina!
Kuningas vapisi epätoivosta.
— Hän ryvettää minulta kaikki, — jatkoi hän. — Hän hävittää
minulta kaikki! Hän tappaa minut! Tuo mies on minulle liikaa! Hän on
veriviholliseni! Hän kukistukoon! Minä vihaan häntä!… vihaan
häntä!… vihaan häntä!…
Hän takoi nyrkillään tuolinsa selkänojaa, kavahtaen koholle kuin
kaatumatautinen.
— Huomenna, huomenna!… Oi sitä kaunista päivää! — jytisi hän.
— Auringon noustessa, vain minun ollessani sen kilpailijana, tuo

30. mies suistuu niin alas, että vihaani sortuneita raunioita katseltaessa
vihdoinkin tunnustetaan minut häntä suuremmaksi!
Kykenemättä kauemmin hillitsemään itseänsä kuningas kaatoi
nyrkkinsä iskulla vuoteensa viereen asetetun pöydän, ja melkein
itkien, tuntemaansa tuskaan tukehtumaisillaan, hän syöksyi
hursteillensa täysissä tamineissaan, pureskellakseen kangasta ja
etsiäkseen lepoa ruumiillensa.
Vuode voihkaisi taakan painosta, ja muutamia kuninkaan
läähättävästä rinnasta kirvonneita huokauksia lukuunottamatta ei
Morfeuksen kammiosta enää kuulunut mitään.
223.
Majesteettirikos.
Se loveenlangenneen vimma, joka oli vallannut kuninkaan hänen
ajatellessaan Fouquetin kirjettä la Vallièrelle, vaimeni vähitellen
ankeaan uupumukseen. Terveyttä ja elämää uhkuvan nuoruuden
tarvitsee heti korvata voimankulutuksensa; se ei tunne sellaista
loputonta unettomuutta, joka saattaa myöhemmällä iällä syöstä
onnettoman samanlaiseen kidutukseen kuin tarun Prometeuksen
kuvataan kokeneen maksansa kasvaessa mikäli korppikotka sitä
nokki. Miehuuden parhaissa voimissa ollen tai vanhuuden
heikkoudessa ihminen siten saa melkein ehtymätöntä kannustusta
sieluntuskilleen, mutta äkillisen surun yllättämä nuori mies uuvuttaa
itsensä huudahteluun ja suoranaiseen riehumiseen nurjaa käännettä

31. vastaan, kunnes tämä myötäämättömänä sortaa hänet maahan,
jolloin hän ei enää tunne kärsimyksensä pahinta vihlomista.
Ludvig talttui neljännestunnissa; sitten hän herkesi puristelemasta
nyrkkejään ja korventamasta katseillaan vimmansa näkymättömiä
villitsijöitä. Hän ei enää hurjilla sanoilla sadatellut Fouquetia ja la
Vallièrea, vaan suistui raivosta epätoivoon ja tästä tylsään apeuteen.
Hänen jonkun aikaa vääntelehdittyään vuoteella käsivarret valahtivat
hervottomina sivulle, pää painui raskaasti pitsireunaiselle aluselle,
voimattomat jäsenet vavahtelivat lihaksien keveästä nytkymisestä, ja
rinnasta puhkesi enää harvakseltaan huokauksia. Kiukusta raukeat ja
kyynelistä verestävät silmät kääntyivät Morfeus-jumalan kuvaan,
joka kamarin somistelua vallitsevana oli antanut suojamalle nimensä,
ja tämä unen valtias siroitteli täysistä käsistään kuninkaan päälle
valmupölyänsä, niin että hallitsija hiljalleen ummisti silmänsä ja
nukahti.
Suloinen ja keveä ensi uinahdus useinkin kohottaa ruumiin ylös
vuoteelta ja sielun maanpinnalta, ja tässä tilassa tuntui kuninkaasta
sitten ikäänkuin lakeen maalattu Morfeus olisi katsellut häntä ihan
inhimillisillä silmillä. Jotakin kirkasta oli liikkuvinaan ylhäällä
kupukatossa, — synkkä unikuvasikermä näytti siirtyneen hetkiseksi
päästämään näkyviin ihmisilmestyksen, joka piteli kättänsä suulla ja
miettivästi katseli häntä, ja ihmeellistä: tämä mies oli niin kuninkaan
näköinen, että Ludvig olisi luullut kuvastimeen heijastuvansa, ellei
noita kasvoja olisi syvällisen säälin tunne pilvistyttänyt.
Sitten hänestä tuntui kupulaki hiljalleen etääntyvän, häipyvän
näkyvistä, Le Brunin maalaamien kuvien hämärtyessä
kaukaisuuteen. Makuusijan hievahtamattomuus oli muuttunut
verkalliseksi ja tasaiseksi liikunnoksi, jossa oli eroittavinaan

32. säännöllistä huojuntaa niinkuin laivan levätessä leppeillä laineilla.
Kuningas ajatteli luonnollisesti näkevänsä unta, jossa vuodeuutimia
yhteenkytkevä kultakruunu loittoni kuten sen kiinnekohta
kupulaessakin, niin että kruunua kaksin käsin kannatteleva
suojelushenki tuntui turhaan kutsuvan kuningasta tämän vaipuessa
pois sen turvista.
Makuusija painui yhäti alas. Silmät auki antausi Ludvig tämän
julman näköhäiriön valtaan. Viimein tummeni kuninkaallisen kamarin
valaistus, ja ilmaan tunkeusi jotakin selittämätöntä kylmyyden ja
kaameuden hönkää. Ei enää ollenkaan näkynyt maalauksia,
kultakoristeita, samettiverhoja, vaan tummanharmaiden
muuriseinäin varjo vain tiheni molemmin puolin. Makuusija laskeusi
vieläkin, mutta minuutin kuluttua, joka kuninkaasta tuntui
vuosisadalta, se pysähtyi mustaan ja hyytävään ilmakerrokseen. Valo
pilkoitti nyt kamarista vain niinkuin päivä häämöittää kaivon pohjalle.
— Näen hirmuista unta! — ajatteli Ludvig. — On aika havahtua.
Hereille nyt! Jokainen on kokenut tällaista; ei ole ainoatakaan
ihmistä, joka tukehduttavan painajaisen ahdistamana ei ole
vakuuttanut itselleen näkevänsä vain unta, tukenaan se tajunnan
rahtunen, joka valvoo aivojen pohjukassa silloin kun kaikki muu
inhimillinen tietoisuus on sammuksissa.
Mutta valveille ponnistautuessaan Ludvig havaitsikin olevansa ihan
hereillä, avosilmin. Silloin hän katsahti ympärilleen.
Hänen kumpaisellakin sivullaan seisoi aseistettu mies, molemmat
väljään viittaan verhoutuneina, ja kasvoja peitti naamio.
Toinen mies piteli kädessään pientä lamppua, jonka punainen
hohde loi kajoansa kolkoimmalle näyttämölle, mitä kuningas saattaa

33. nähdäkseen saada.
Ludvig vakuutti sielussaan, että hänen untansa yhä kesti ja että
sen lopulliseksi hälventämiseksi tarvitsi vain liikuttaa käsiään tai
saada äänensä kuuluviin. Hän hypähti alas sängystä ja tunsi
seisovansa kostealla maaperällä. Silloin hän virkahti lampun
pitelijälle:
"Mitä tämä on, monsieur? Mistä tällainen pila johtuu?"
"Tämä ei ole pilaa", vastasi kumea ääni.
"Oletteko herra Fouquetin väkeä?" kysyi kuningas hätkähtäen.
"Vähänpä on väliä, kenen väkeä olemme!" vastasi haamu. "Te
olette meidän vallassamme, sillä hyvä."
Enemmän kärsimättömänä kuin säikähtyneenä kuningas kääntyi
toiseen naamioituun.
"Jos tämä on ilveilyä", hän lausui, "niin ilmoittakaa heti herra
Fouquetille, että minä pidän sitä sopimattomana ja kiellän sitä
pitkittämästä."
Puhuteltu oli tavattoman kookas ja vanttera mies. Hän seisoi
suorana ja järkähtämättömänä kuin marmorimöhkäle.
"No niin", lisäsi kuningas jalkaa polkien, "ettekö vastaa?"
"Emme me vastaa, pikku herraseni", järäytti jättiläinen, "sillä mitäs
tässä on vastattavaa, paitsi että te olette oikea kiusankappale, jonka
herra Coquelin tai Volière on unohtanut äskeisen näytelmänsä
luettelosta."

34. "Mutta mitä minusta siis tahdotaan?" karjaisi kuningas kädet
puuskassa.
"Sen saatte tietää myöhemmällä", ilmoitti lampunkantaja.
"Missä nyt olen?"
"Katsokaa!"
Ludvig tähysteli paikkaa, mutta naamioidun kohottaessa
lamppuaan hän näki vain kosteita seiniä, joilla siellä täällä kimmelsi
etanain hopeisia viiruja.
"Ohoh, vankiluola?" äännähti kuningas.
"Ei, maanalainen holvi."
"Joka johtaa…?"
"Suvaitkaa seurata meitä."
"En hievahda tästä!" ärjäisi Ludvig.
"Jos niskuroitsette, nuori ystäväni", varoitti vankempi vangitsija,
"niin sieppaan teidät viittaan kiedottuna kainalooni, ja oma on
vahinkonne, totisesti, jos siihen tukehdutte!"
Niin sanoen puhuja ojensi levättinsä alta uhkaavan kouran, ja itse
Krotonin Milo olisi mielellään suonut nyrkkinsä sellaiseksi nuijaksi
sinä päivänä kun hän sai onnettomaksi aatoksekseen murskata
viimeisen tammensa.
Kuningasta kammoksutti väkivalta, sillä hän käsitti, että nämä
kaksi miestä, joiden valtaan hän oli joutunut, eivät näin pitkälle

35. mentyään enää perääntyisi äärimäisyyksistäkään. Hän pudisti
päätänsä.
"Olen nähtävästi joutunut salamurhaajien paulaan", hän sanoi.
"Lähtekäämme!"
Miehistä ei kumpikaan hiiskunut mitään tähän. Lampun pitelijä
läksi liikkeelle edellä, kuningas seurasi häntä, ja toinen naamioitu
asteli perässä. Siten samottiin pitkää ja mutkittelevaa holvikellaria
myöten, jonka monilla portailla kuningas useaan kertaan kuuli veden
kohinaa yläpuoleltaan. Lopuksi tultiin pitkään, rautaovella
ummistettuun käytävään. Etumies otti vyössään kilisseestä kimpusta
avaimen, ja kun ovi narahtaen päästi ilmaa sisälle, Ludvig tunsi sitä
kyllästettyä tuoksua, jota puut huokuvat helteisen kesäpäivän
jälkeen. Hetkiseksi hän pysähtyi epäröiden, mutta kintereillä
kulkenut roteva vartija työnsi hänet ulos.
"Vielä kerran", sanoi Ludvig käännähtäen henkilöön, joka
ylettömässä röyhkeydessään oli kajonnut hallitsijaansa, "mitä teillä
on mielessä Ranskan kuningasta vastaan?"
"Koettakaa nyt unohtaa se sana", varoitti lampun pitelijä sellaisella
äänellä, joka keskeytti kaiken väittelyn.
"Teilata teidät pitäisi moisesta puheesta", lisäsi jättiläinen
sammuttaessaan kumppaninsa ojentaman lampun; "mutta kuningas
on liian suopea."
Se uhkaus sai pidätetyn liikahtamaan niin rajusti, että olisi voinut
luulla hänen tahtovan paeta; mutta voimamiehen käsi kouraisi hänen
olkaansa ja naulitsi hänet alalleen.

36. "Mutta minne nyt olemmekaan menossa?" tuskastui kuningas.
"Tulkaa", vastasi edellä astunut mies jotenkuten kunnioittavasti,
johtaen vankinsa vaunuja kohti, jotka näkyivät odottavan. Ajopelit
olivat kokonaan puunlehvien kätkössä. Kaksi korvistaan kytkettyä
hevosta oli ohjasperillä sidottu ison tammen alimpiin oksiin.
"Nouskaa", määräsi sama mies avatessaan vaununoven ja
laskiessaan alas astinlaudan.
Kuningas totteli, istuutuen vaunujen perälle; paksuilla täytteillä
sisustettu ovi lyötiin heti lukkoon, kun hänen saattajansakin oli
hypännyt vaunuihin. Jättiläinen taasen päästi hevoset irti, valjasti ne
itse ja ponnahti tyhjälle ajopukille. Samassa vaunut vierivät täyttä
vauhtia liikkeelle, poikkesivat Pariisin valtatielle, saivat Sénartin
metsässä uudet vetäjänsä, jotka oli kytketty puuhun kuten
edellisetkin. Ajaja suoriutui nopsasti valjastuksesta, ja matkaa
jatkettiin joutuisasti Pariisia kohti, jonne tultiin kolmen tienoissa
aamulla Saint-Antoinen esikaupungin portista, sitten kun ajaja oli
huutanut vahtisotilaalle: "Kuninkaan määräys!" Kulku suunnattiin nyt
Bastiljin alueelle ja suoraan hallintotalon edustalle. Höyryten hevoset
seisahtuivat pääportaiden juurelle. Vartiokersantti riensi eteen.
"Herättäkää herra kuvernööri!" huusi ajaja ikkunoita täristävällä
äänellä.
Tätä ääntä lukuunottamatta, joka varmaan kajahti vielä kaupungin
ulkomuurista, oltiin sekä vaunuissa että linnassa hiirenhiljaa.
Kymmenen minuutin kuluttua ilmestyi herra Baisemeaux
yökaavussaan ulko-ovensa kynnykselle.
"Mitä nyt vielä?" hän kysyi. "Ketä siinä tuotte?"

37. Vaunuista astui mies, joka kuiskasi pari sanaa ajajalle. Tämä
laskeusi heti maahan, sieppasi jalkojensa juuressa olleen musketin ja
ojensi sen suun vankinsa rintaa vasten.
"Ja ammu paikalla, jos hän yrittää puhua!" lisäsi kumppani
ääneen.
"Hyvä!" vastasi toinen yksikantaan.
Varoituksensa lausuttuaan vangin saattaja nousi ylös portaita,
joiden tasanteella kuvernööri odotti.
"Herra d'Herblay!" huudahti tämä.
"Sht!" hillitsi Aramis. "Käykäämme sisälle."
"Voi, hyvä Jumala! Mikä ajaakaan teidät tänne tämmöisellä
hetkellä!"
"Hankala erehdys, hyvä herra de Baisemeaux", vastasi Aramis
levollisesti. "Kävi selville, että te tois-iltana olittekin oikeassa."
"Missä kohden?" kysyi kuvernööri.
"No, sen vapauttamismääräyksen suhteen, rakas ystävä."
"Selittäkää, monsieur… tuota, monseigneur", pyysi kuvernööri
ihmetyksen ja kauhun jännityksessä.
"Yksinkertainen juttu: muistattehan, hyvä herra de Baisemeaux,
että teille lähetettiin käsky erään vangin päästämisestä vapaalle
jalalle?"
"Niin, Marchialin."

38. "Emmekö tosiaankin luulleet sen koskevan Marchialia?"
"Kyllähän, mutta muistakaa sentään, että minua epäilytti — että
minä en tahtonut suostua, kunnes te pakotitte minut siihen."
"Oh, mitä sanaa käytättekään, rakas Baisemeaux!… suostutinhan
vain."
"Vaikka nyt olisitte suostuttanutkin… ja te hänet veitte
vaunuissanne."
"No niin, se oli erehdys, hyvä herra de Baisemeaux. Se huomattiin
ministeriössä, niin että minä nyt tuonkin teille kuninkaan määräyksen
laskea vapaaksi Seldonin… miesparan… skotlantilaiseksiko häntä
sanoitte?"
"Seldonin? Oletteko tällä kerralla varma?"
"No, lukekaa itse", sanoi Aramis ojentaen hänelle määräyksen.
"Mutta tämähän on sama määräys, joka minulla olikin käsissäni!"
hämmästeli Baisemeaux.
"Mitä ihmettä!"
"Tämä on se lappu, jonka silloin illalla vakuutin nähneeni. Perhana,
tunnenhan mustetahran."
"Minä en tunne sitä seikkaa, mutta minä sen teille nyt tuon."
"Entä toinen?"
"Mikä toinen?"

39. "Marchiali?"
"Hänet toin takaisin."
"Mutta se ei riitä minulle. Palautukseen tarvitaan uusi määräys."
"Älkää nyt joutavia, rakas Baisemeaux; te puhutte kuin lapsi!
Missä se entinen vapautuskäsky on?"
Baisemeaux riensi ottamaan sen esille kaapista. Aramis sieppasi
paperin, repäisi sen kylmäkiskoisesti neljäksi siekaleeksi ja sytytti
nämä lampusta.
"Mutta mitä teettekään?" parkaisi Baisemeaux hirmustuneena.
"Miettikäähän hiukan asemaa, rakas kuvernööri", virkkoi Aramis
järkkymättömän tyynesti, "niin näette, kuinka mutkaton se on. Teillä
ei enää ole määräystä, joka myöntää Marchialille vapauden."
"Voi, hyvä Jumala, ei, ja minä olen hukassa!"
"Ettehän suinkaan, koska minä tuon Marchialin teille takaisin. Ja
heti kun hän on hallussanne, jää asia sille kannalle kuin hän ei olisi
kopistansa poistunutkaan."
"Ah!" äännähti kuvernööri hölmistyneenä.
"Selvästi. Te suljetatte hänet paikalla lukkojen taakse."
"Sen uskon!"
"Ja luovutatte minulle tuon Seldonin, jonka tämä uusi määräys
vapauttaa. Täten on vastuunne korjattu. Käsitättehän?"

40. "Minä… minä…"
"Te käsitätte", täydensi Aramis. "Hyvä on!"
Baisemeaux liitti kätensä ristiin.
"Mutta lopultakin, minkätähden tuotte tuon Marchialin tänne
uudestaan, kun kerran nimenomaan tahdoitte saada juuri hänet
hoivaanne?" huudahti onneton kuvernööri mitä surkeimman
tuskaannuksen vallassa.
"Teidänlaiseltanne ystävältä", sanoi Aramis, "teidänlaiselta auliilta
palvelijalta ei sovi salata mitään." Ja alentaen ääntänsä hän supatti
vankilanpäällikön korvaan: "Te tiedätte mitä yhdennäköisyyttä
saattaa havaita tuon onnettoman ja…"
"Ja kuninkaan välillä, kyllä."
"No niin, arvatkaapa, mihin Marchiali heti ensimmäiseksi
käyttikään vapauttansa?"
"Mistä minä sellaisia tietäisin?"
"Hän yritti esiintyä Ranskan kuninkaana."
"Varjelkoon!" hämmästyi Baisemeaux.
"Hän ryhtyi hankkimaan kuninkaallista vaatetusta ja ilmaisi
pyrkivänsä valtaan."
"Taivasten tekijä!"
"Siksi minä hänet tuon takaisin, hyvä ystävä. Hän on hullu ja
haastaa hulluutensa koko maailmalle."

41. "Miten hänen suhteensa nyt menetellä?"
"Se on yksinkertaista: älkää antako hänen päästä yhteyteen
kenenkään kanssa. Ymmärrättehän, että kun hänen
mielettömyytensä on nyt tullut kuninkaan korviin, hänen
majesteettinsa on raivostuksissaan; hän oli säälitellyt vangin kovaa
kohtaloa ja näki saaneensa suopeuden palkaksi katalaa
kiittämättömyyttä. Painakaa siis nyt mieleenne, hyvä herra de
Baisemeaux, että teille on vastuu lisääntynyt; nyt uhkaa
kuolemanrangaistus niitä, jotka antavat hänen joutua puheisiin
muiden kuin minun tai itse kuninkaan kanssa. Kuulettehan,
Baisemeaux, kuolemanrangaistus!"
"Kuulen toki, morbleu!"
"Ja menkää nyt alas ja saattakaa tuo riivaantunut raukka takaisin
tyrmäänsä, ellette katso sopivammaksi toimittaa häntä ensin tänne
ylös."
"Mitä se kannattaisi?"
"Niin, parempi kaiketi on saada hänet suoraa päätä korjuuseen."
"On totisesti!"
"No niin, lähtekäämme sitten."
Baisemeaux käski pärryttää rumpua ja läpätä kelloa varoitukseksi,
että kukaan ei saanut astua pihalle vankia kuljetettaessa. Paikkojen
tultua turvallisiksi hän meni noutamaan vaunuista vankia, jota Portos
ohjeelleen uskollisena yhä hallitsi musketillaan.

42. "Siinäkö sinä hylky nyt olet!" ärjäisi Baisemeaux nähdessään
kuninkaan.
"Hyvä on, hyvä on!"
Ja pakottaen vangin astumaan maahan hän vei saaliinsa
Bertaudièren kakkoseen, saattueenansa Portos, joka ei ollut
luopunut naamiostansa, ja Aramis, joka oli asettanut omansa jälleen
kasvoilleen. Perillä vankilanpäällikkö avasi oven siihen kammioon,
jossa Filip oli kuusi vuotta voihkinut.
Kuningas astui tyrmään sanaakaan hiiskumatta. Hän oli kalpea ja
riutuneen näköinen.
Baisemeaux sulki oven hänen jälkeensä, kiersi avainta kahdesti
lukossa ja palasi Aramiksen luo.
"On totinen tosi", hän virkkoi tälle hiljaa, "että hän muistuttaa
kuningasta, — mutta vähemmän sentään kuin te sanotte."
"Ei hän siis teitä saisi kannattajakseen", vastasi Aramis hymyillen.
"Eipä jumaliste!"
"Te olette oivallinen ihmistuntija, hyvä Baisemeaux", kiitti Aramis.
"Päästäkää nyt Seldon vapaaksi."
"Aivan oikein; minä unohdin… Menen antamaan määräyksen."
"Oh, huomenna on aikaa."
"Huomennako? Ei, ei, ihan heti sen pitää tapahtua. Jumala
varjelkoon minua siekailemasta hetkeäkään!"

43. "No, käykää sitten hommiinne käsiksi; minä lähden omille
asioilleni.
Mutta se on siis selvää?"
"Mikä on selvää?"
"Että kukaan ei pääse vangin luo muutoin kuin kuninkaan
määräyksestä, jonka minä itse tuon?"
"Siihen saatte luottaa. Hyvästi, monseigneur!"
Aramis kääntyi kumppaniinsa.
"No, niin, Portos veikkoseni, nyt takaisin Vauxin linnaan, ja
joutuin!"
"Se on keveä ponnistus, kun on uskollisesti palvellut kuningastaan
ja siinä pelastanut maansa", sanoi Portos. "Meidän kevennyksemme
huojentaa hevosiakin. Taipaleelle!"
Ja vapautuneina vangista, joka tosiaan oli saattanut tuntua
piispasta raskaalta, vaunut vierivät Bastiljin nostosillan yli, joka
jälleen vedettiin ylös heidän takanaan.
224.
Yö Bastiljissa.
Kärsimys tässä elämässä suhtautuu ihmisen voimiin. Emme väitä,
että Jumala aina mittaa olennoille tuskaa sen mukaan kuin ne voivat

44. kestää; se ei olisi täsmällisesti sanottu, koskapa Jumala sallii
kuoleman, ja toisinaan se onkin ainoa turva sieluille, jotka
ruumiissaan kärsivät liian tuimaa ahdistusta. Kärsimys suhtautuu
voimiin siinä merkityksessä, että heikko tuntee saman
onnettomuuden suurempana kuin vahva. Mistä alkuaineksista siis on
ihmisen voima kokoonpantu? Eikö se johdu etupäässä
harjoituksesta, tottumuksesta ja kokemuksista? Tätä emme vaivaudu
edes todistelemaan, se kun on sekä henkinen että fyysillinen selviö,
jonka totuutta kukaan ei epäile.
Kun nuori kuningas tyrmistyneenä ja murtuneena näki joutuvansa
Bastiljin koppiin, kuvitteli hän aluksi, että kuolema oli unen kaltainen,
että silläkin oli näkynsä. Hän kuvitteli, että sänky oli syöksynyt
makuuhuoneen lattian läpi, murskaten nukkujan hengettömäksi, ja
jatkaen kuninkuusunelmaansa. Ludvig XIV-vainaja näki unta
sellaisista elämässä mahdottomista kauhuista kuin valtaistuimelta
syöksemisestä, vankilaan sulkemisesta ja äsken kaikkivaltiaan
hallitsijan loukkaamisesta.
— Olla aistittavana aaveena saapuvilla omassa tuskallisessa
kärsimyksessään, häilyä käsittämättömässä olotilassa
todennäköisyyden ja todellisuuden rajamailla, nähdä kaikki, kuulla
kaikki ainoankaan tuollaisen tuskanaiheen hämärtymättä, eikö se
ole, — mietti kuningas itsekseen, — kauhea rangaistus, sitäkin
kauhistavampi, kun se saattaa olla ikuinen?
— Tämäkö nyt on sitä, jota sanotaan iäisyydeksi, manalaksi? —
jupisi Ludvig XIV, kun ovi Baisemeauxin omin käsin työntäisemänä
sulkeutui hänen jälkeensä.
Hän ei edes katsahtanut ympärilleen, ja tässä kammiossa, selkä
jotakin muuria vasten, hän antautui kamalan kuolemanotaksumansa

45. valtaan, sulkien silmänsä, säästyäkseen näkemästä jotakin vielä
pahempaa.
— Mitenkä minä kuolin? — hän ihmetteli puolittain tajuttomana. —
Olisiko makuusija saatu keinotekoisesti sortumaan? Mutta ei, minä
en muista mitään ruhjoutumista, mitään kolahdusta… Ehkä minut
pikemminkin aterialla myrkytettiin tai levätessäni tukehdutettiin
vahan huuruihin, kuten kävi isoisäni äidille Jeanne d'Albretille?
Yhtäkkiä tämän huoneen kylmyys ikäänkuin vaippana valahti
Ludvigin hartioille.
— Olen nähnyt, — jatkoi hän, — isäni asetettuna kuninkaallisessa
puvussaan ruumispaareilleen. Tuo kalpea, perin tyyni ja riutunut
muoto, nuo ennen niin näppärät, tunnottomiksi muuttuneet kädet,
nuo kangistuneet sääret, kaikki tuo ei todistanut unennäköjen
täyttämää tilaa. Ja kuinka paljon unia Jumalan kuitenkin olisi pitänyt
lähettää vainajalle… tuolle kuolleelle, jonka edellä niin monet hänen
itsensä ikuiseen uneen syöksemät uhrit olivat joutuneet tuonelan
tielle… Ei, hän oli yhä kuningas: hän esiintyi valtiaana vielä
kuolinvuoteellaan niinkuin ennen samettipäällyksisessä
nojatuolissaan. Hän ei ollut mitään luovuttanut majesteetistaan. Kun
Jumala ei häntä rangaissut, Hän ei saata rangaista minuakaan, joka
en ole mitään tehnyt.
Omituinen melu kiinnitti nuoren miehen huomiota. Hän katsahti ja
näki rautauunin kamanalla, kömpelöllä freskomaalauksella suoritetun
jättimäisen ristiinnaulitunkuvan alapuolella, kamalan ison rotan
jyrsimässä kovaa leivänkannikkaa, samalla tutkistellen majan uutta
asukasta älykkäällä ja uteliaalla katseella.

46. Kuningasta peloitti ja ellotti; kimakasti parahtaen hän peräytyi
ovea kohti, ja ikäänkuin olisi tarvittu tuo täydestä sydämestä
puhjennut huuto, jotta hän jälleen tuntisi itsensä, Ludvig käsitti
olevansa elävä, järjillään ja luonnollisen tietoisuutensa säilyttänyt.
"Vankina", huudahti hän, "minä, minä olen vankina!"
Hän etsi silmillään kelloa, soittaakseen.
— Bastiljissa ei ole pöytäkelloja, — hän ajatteli sitten, — ja minut
on suljettu Bastiljiin. Mutta miten minut vangittiin? Se on tietysti
Fouquetin juoni. Minut on Vauxissa vietelty ansaan. Fouquet ei voi
olla yksinään tässä hankkeessa. Hänen kätyrinsä… tuo ääni… oli
herra d'Herblay; minä tunsin hänet. Colbert oli oikeassa. Mutta mitä
Fouquet tahtoo? Tuleeko hänestä hallitsija minun sijaani?
Mahdotonta! Tai kuinka lienee?… — mietti kuningas yhä synkemmin.
— Veljeni, Orléansin herttua, hankkii kenties minua vastaan samaa,
mitä setäni kaiken ikänsä yritteli isääni vastaan. Mutta kuningatar,
äitini, la Vallière? Oi, la Vallière, hänet jätettäisiin Madamen käsiin!
Rakas lapsi, niin, niin, hänet ne ovat varmaan sulkeneet tyrmään
niinkuin minutkin! Meidät on iäksi eroitettu toisistamme!
Vain ajatellessaankin tätä eroa rakastaja puhkesi huokauksiin,
nyyhkytyksiin ja vaikerrukseen.
— Onhan täällä kuvernööri, — aloitti hän taas raivoissaan. Minä
puhun hänelle. Kutsukaamme.
Hän kutsui. Mikään ääni ei vastannut hänen omaansa. Hän otti
tuolin, käyttäen sitä aseena tukevan tammioven kolkutukseen. Puu
kumahteli puuta vasten, synnyttäen synkkiä kaikuja syvässä

47. porraskäytävässä; mutta mikään elävä olento ei vastannut, ei
ainoakaan.
Tämä oli kuninkaalle uusi todistus siitä kunnioituksen puutteesta,
jolla häntä Bastiljissa kohdeltiin. Sitten huomattuaan ensimmäisen
vihanpuuskansa jälkeen ristikkoikkunasta pistäytyvän
kultasuunnikkaan, joka varmaan merkitsi kirkasta aamunkoittoa,
Ludvig alkoi huutaa, ensin hiljaa, sitten voimakkaasti. Mitään
vastausta ei kuulunut.
Parikymmentä muuta peräkkäistä yritystä jäi yhtä tuloksettomiksi.
Kapinallisesti kuohuva veri nousi kuninkaan päähän. Tämä
käskemään tottunut luonne vapisi tottelemattomuutta kohdatessaan.
Hänen vimmansa paisui. Vanki murskasi tuolin, joka oli liian raskas
hänen käsilleen, ja käytti sitä muurinmurtimena ovea vastaan. Hän
huiteli niin voimakkaasti, että hiki alkoi valua hänen otsaltaan. Meteli
pauhasi yltyvänä ja hellittämättömänä. Jotkut tukahdutetut huudot
vastasivat siihen sieltä täältä.
Nuo äänet tekivät kuninkaaseen omituisen vaikutukset
Hän pysähtyi kuuntelemaan. Ne olivat vankien, hänen entisten
uhriensa, nykyisten toveriensa elonmerkkejä. Ne kohosivat kuin usva
paksujen kattojen, vankkojen muurien lävitse. Ne syyttivät vielä tuon
melun aiheuttajaa, kuten huokaukset ja kyyneleet epäilemättä
kaikessa hiljaisuudessa syyttivät heidän vankeutensa määrääjää.
Riistettyään vapauden niin monelta ihmiseltä saapui kuningas
viemään heiltä unenkin. Tämä ajatus uhkasi tehdä hänet hulluksi.
Hän ponnisti voimansa tai pikemmin tahtonsa kaksinkertaiseksi,
janoten tietoa tai ratkaisua. Tuolin selkänoja aloitti jälleen toimensa.

48. Tunnin päästä Ludvig kuuli jotakin käytävästä ovensa takaa, ja
voimakas vastaisku ovelle hiljensi hänen omansa.
"Hohhoo, oletteko hullu?" kysyi karkea ääni. "Mikä teitä tänä
aamuna riivaa?"
— Tänä aamuna? — ajatteli kuningas ihmeissään.
Sitten hän virkkoi ääneen kohteliaasti:
"Monsieur, oletteko Bastiljin kuvernööri?"
"Hyvä mies, vaikka aivonne ovatkin pilalla, ei teidän silti tarvitse
pitää tuollaista hirveätä melua. Olkaa hitossa hiljaa."
"Oletteko te kuvernööri?" kysyi kuningas uudestaan.
Joku ovi sulkeutui. Vanginvartija oli lähtenyt tiehensä viitsimättä
vastata sanaakaan.
Kun kuningas oli varmistunut hänen lähdöstään, ei hänen raivonsa
enää tuntenut rajoja. Ketteränä kuin tiikeri ponnahti hän pöydältä
ikkunaan, ravistaen sen rautaristikkoa. Hän puhkaisi ruudun, joka
pirstaleina helähti pihalle. Hän huusi niin että ääni kävi käheäksi:
"Kuvernööri, kuvernööri!" Tätä polttavan kuumeen kaltaista puuskaa
kesti tunnin ajan.
Tukka epäjärjestyksessä ja otsalle liimautuneena, puku revittynä ja
pölyisenä, liinavaatteet riekaleina kuningas pysähtyi vasta kun hänen
voimansa olivat lopen ehtyneet, ja nyt hän käsitti muurien
säälimättömän paksuuden ja sementti-iskoksen lujuuden, jota oli
turha yrittää särkeä, — jonka vain tilittämätön ajanhammas saattoi
hivuttaa.

49. Hän painoi otsansa ovea vasten ja antoi sydämensä vähitellen
rauhoittua; uusi, voimakas sykähdys olisikin sen pakahduttanut.
— Tulee hetki, — ajatteli hän —, jolloin minulle tuodaan ravintoa,
kuten kaikille vangituille. Silloin näen jonkun, puhun, ja minulle
vastataan.
Kuningas koetti muistella, milloin Bastiljin asujaimille tarjottiin
ensimmäinen ateria. Mutta hän ei edes sitä seikkaa tiennyt. Julmana,
jumottavana tikariniskuna koski häntä tunnonpisto siitä, että oli
elänyt viisikolmatta vuolta, ollut kuninkaana ja nauttinut onnea,
ajattelematta mitä kaikkea saa kärsiä onneton, jolta vapaus on
vääryydellä riistetty. Tätä miettiessään kuningas punastui häpeästä.
Hän tunsi, että Jumala salliessaan tämän kauhean nöyryytyksen vain
maksoi ihmiselle sen kidutuksen, jota tämä ihminen oli aiheuttanut
monille muille.
Mikään ei voinut olla vaikuttavampaa saattamaan uskonnon piiriin
tätä tuskien tunnon säikähdyttämää sielua. Mutta Ludvig ei
uskaltanut edes polvistua rukouksessa Jumalan eteen, anoakseen
häneltä tämän koettelemuksen loppua.
— Jumala tekee hyvin, — ajatteli hän, — Jumala on oikeassa.
Menettelisin raukkamaisesti pyytäessäni Jumalalta mitä niin usein
olen lähimmäisiltäni kieltänyt.
Hän oli päässyt tähän kohtaan mietiskelyssään tai oikeammin
sieluntuskassaan, kun äskeinen melu uudestaan kuului hänen
ovensa takaa, mutta tällä kertaa sitä seurasi avainten kilinä ja
salpojen rauske sinkilöissään.

50. Kuningas ponnahti eteenpäin, mennäkseen sisääntulijaa vastaan.
Mutta äkkiä muistaen, että sellainen liike ei ollut kuninkaan arvon
mukainen, hän pysähtyi, otti ylevän ja tyynen asennon, joka olikin
hänelle helppoa, ja odotteli selin ikkunaan kääntyneenä, voidakseen
hiukan salata äskeistä kiihtymistään uudelta tulijalta.
Tämä oli ainoastaan vanginvartija, joka toi täytetyn ruokavasun.
Kuningas katseli miestä levottomasti, odottaen hänen puhuvan.
"Hei-hei", virkkoi mies, "te olette rikkonut tuolinne, sen hyvin
arvasin. Mutta ihanhan te olette villiintynyt kaistapääksi!"
"Monsieur", vastasi kuningas, "varokaa kaikkia puheitanne; asia on
teille perin vakava."
Vartija asetti vasunsa pöydälle, katsellen puhuttelijaan.
"Häh?" äännähti hän ihmeissään.
"Noutakaa kuvernööri tänne", lisäsi kuningas ylevästi.
"Kah, poikaseni", sanoi vanginvartija, "te olette aina ollut varsin
hyväntapainen; mutta hulluus tekee pahapäiseksi, ja me tahdomme
teitä varoittaa. Te olette rikkonut tuolin ja melunnut; se on rikos,
joka rangaistaan pimeällä kopilla. Luvatkaa minulle, ettette sellaista
tee toiste, niin en hiisku kuvernöörille mitään."
"Minä tahdon tavata kuvernöörin", vastasi kuningas silmäänsä
räpäyttämättä.
"Hän käskee viedä teidät pimeään koppiin, muistakaa se."
"Minä tahdon! Kuuletteko?"

51. "Hoh, nyt on taas hurja ilme silmissä! No, otanpa veitsenne pois!"
Ja vanginvartija teki niinkuin oli sanonut, sulki oven ja lähti,
jättäen kuninkaan hämmästyneemmäksi, onnettomammaksi,
yksinäisemmäksi kuin koskaan.
Turhaan hän alkoi uudestaan jyskyttää tuolinkappaleilla, turhaan
lennätti kulhot ja lautaset ulos ikkunasta; mitään vastausta ei enää
kuulunut.
Kahden tunnin perästä hän ei enää ollut kuningas, aatelismies,
ihminen, järkiolento. Hän oli hullu, joka raapi kyntensä verille oveen,
koetti repiä irti lattiansa kivilaattoja ja karjui niin kauheasti, että
vanha Bastilji tuntui vapisevan perustuksiaan myöten, kun oli
tohtinut nousta herraansa vastaan.
Kuvernööri ei ollenkaan häiriytynyt. Vanginvartijat ja vahdit olivat
esittäneet raporttinsa; mutta mitäpä siitä? Eivätkö mielipuolet olleet
sangen tavallisia vieraita linnoituksissa, ja eivätkö muurit olleet heitä
vahvemmat?
Aramiksen sanojen vaikutuksen alaisena, täydellisesti kuninkaansa
määräyksen kannalle asettuneena ei herra Baisemeauxilla ollut
muuta toivomusta kuin että riivaantunut Marchiali olisi kyllin
mielenvikainen hirttäytyäkseen vuodekatokseensa tai vaikkapa
ikkunansa ristikkoon.
Tästä vangista, näet, ei ollut juuri mitään tuloja, ja hän kävi
hankalammaksi kuin oli kohtuullista. Tämä Seldonin ja Marchialin
vaihtaminen toisiinsa, nämä vapauttamiset ja
uudestaanvangitsemiset, kaikki yhdennäköisyydestä johtunut
sekaannus, koko juttu oli saanut hyvin mukavan ratkaisun.

52. Baisemeaux luuli huomanneensa, että herra d'Herblaykään ei sitä
kovin pahoitellut.
"Ja tosiaan", virkkoi Baisemeaux majurilleen, "tavallinenkin vanki
on jo kyllin onneton kopissaan; hän kärsinee siksi paljon, että
voisimme hänelle säälistä toivoa kuolemaa. Sitä suuremmalla syyllä,
kun tuollainen vanki tulee mielipuoleksi, reuhtoo kuin hullu koira ja
aiheuttaa melua Bastiljissa. Silloin ei totisesti ole enää armeliaisuutta
vain toivoa hänelle kuolemaa vaan olisi hyvä työ, jos aivan hiljaa
sammuttaisi häneltä elonkipinän."
Ja tämän päälle kelpo kuvernööri nautti toisen aamiaisensa.
225.
Fouquetin varjo.
Vielä huumeissaan kuninkaan kanssa sattuneesta keskustelustaan
d'Artagnan kyseli itseltään, oliko hän aivan täydellä järjellään, oliko
kohtaus todellakin tapahtunut Vauxissa, oliko hän muskettisoturien
kapteeni ja oliko herra Fouquet linnan omistaja, jonka
vieraanvaraisuutta Ludvig XIV oli nauttinut, Nämä mietiskelyt eivät
olleet päihtyneen ajatuksia. Kuitenkin oli Vauxissa reimasti juhlittu, ja
herra yli-intendentin viinit olivat ylenpalttisesti vuotaneet. Mutta
gascognelainen oli kylmäverinen mies; hän osasi teräksistä
miekkaansa koskettaessaan henkisesti haarniskoitua sen metallin
kylmyydellä, milloin suuret tilanteet sitä vaativat.

53. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com