Collaborative Cities Stephen Goldsmith Kate Markin Coleman

Collaborative Cities Stephen Goldsmith Kate
Markin Coleman download
https://ebookbell.com/product/collaborative-cities-stephen-
goldsmith-kate-markin-coleman-53649770
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Open Cities Open Data Collaborative Cities In The Information Era 1st
Ed 2020 Scott Hawken
https://ebookbell.com/product/open-cities-open-data-collaborative-
cities-in-the-information-era-1st-ed-2020-scott-hawken-10805132
Smart Economy In Smart Cities International Collaborative Research
Ottawa St Louis Stuttgart Bologna Cape Town Nairobi Dakar Lagos New
Delhi Varanasi Vijayawada Kozhikode Hong Kong Kumar
https://ebookbell.com/product/smart-economy-in-smart-cities-
international-collaborative-research-ottawa-st-louis-stuttgart-
bologna-cape-town-nairobi-dakar-lagos-new-delhi-varanasi-vijayawada-
kozhikode-hong-kong-kumar-22035698
Collaborative Strategies For Sustainable Cities Economy Environment
And Community In Baltimore Eric S Zeemering
https://ebookbell.com/product/collaborative-strategies-for-
sustainable-cities-economy-environment-and-community-in-baltimore-
eric-s-zeemering-43772350
The Future Of Airbnb And The Sharing Economy The Collaborative
Consumption Of Our Cities Jeroen A Oskam
https://ebookbell.com/product/the-future-of-airbnb-and-the-sharing-
economy-the-collaborative-consumption-of-our-cities-jeroen-a-
oskam-51765278

The Future Of Airbnb And The Sharing Economy The Collaborative
Consumption Of Our Cities Jeroen A Oskam
https://ebookbell.com/product/the-future-of-airbnb-and-the-sharing-
economy-the-collaborative-consumption-of-our-cities-jeroen-a-
oskam-49466348
Fox Cities Memories A Pictorial History Presented By The Postcrescent
In Collaboration With The Outagamie County Historical Society
https://ebookbell.com/product/fox-cities-memories-a-pictorial-history-
presented-by-the-postcrescent-in-collaboration-with-the-outagamie-
county-historical-society-42009226
Partnerships For Smart Growth University Community Collaboration For
Better Public Places Cities And Contemporary Society Wim Wiewel
https://ebookbell.com/product/partnerships-for-smart-growth-
university-community-collaboration-for-better-public-places-cities-
and-contemporary-society-wim-wiewel-2140324
Collaborative Fleet Maneuvering For Multiple Autonomous Vehicle
Systems Yuanzhe Wang
https://ebookbell.com/product/collaborative-fleet-maneuvering-for-
multiple-autonomous-vehicle-systems-yuanzhe-wang-46346066
Collaborative Intimacies In Music And Dance Anthropologies Of Sound
And Movement Dance And Performance Studies 10 1st Edition Evangelos
Chrysagis
https://ebookbell.com/product/collaborative-intimacies-in-music-and-
dance-anthropologies-of-sound-and-movement-dance-and-performance-
studies-10-1st-edition-evangelos-chrysagis-46462512

Esri Press, 380 New York Street, Redlands, California 92373-8100
Copyright © 2021 Esri
All rights reserved. 
ISBN: 9781589485396
e-ISBN: 9781589485402
The Library of Congress has cataloged the print edition as follows: 2021943859
The information contained in this document is the exclusive property of Esri unless otherwise noted.
This work is protected under United States copyright law and the copyright laws of the given countries
of origin and applicable international laws, treaties, and/or conventions. No part of this work may be
reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic or mechanical, including
photocopying or recording, or by any information storage or retrieval system, except as expressly
permitted in writing by Esri. All requests should be sent to Attention: Contracts and Legal Services
Manager, Esri, 380 New York Street, Redlands, California 92373-8100, USA.
The information contained in this document is subject to change without notice.
US Government Restricted/Limited Rights: Any software, documentation, and/or data delivered
hereunder is subject to the terms of the License Agreement. The commercial license rights in the
License Agreement strictly govern Licensee’s use, reproduction, or disclosure of the software, data, and
documentation. In no event shall the US Government acquire greater than RESTRICTED/LIMITED
RIGHTS. At a minimum, use, duplication, or disclosure by the US Government is subject to restrictions
as set forth in FAR §52.227-14 Alternates I, II, and III (DEC 2007); FAR §52.227-19(b) (DEC 2007)
and/or FAR §12.211/12.212 (Commercial Technical Data/Computer Software); and DFARS §252.227-
7015 (DEC 2011) (Technical Data – Commercial Items) and/or DFARS §227.7202 (Commercial
Computer Software and Commercial Computer Software Documentation), as applicable.
Contractor/Manufacturer is Esri, 380 New York Street, Redlands, CA 92373-8100, USA.
@esri.com, 3D Analyst, ACORN, Address Coder, ADF, AML, ArcAtlas, ArcCAD, ArcCatalog,
ArcCOGO, ArcData, ArcDoc, ArcEdit, ArcEditor, ArcEurope, ArcExplorer, ArcExpress, ArcGIS,
ArcGIS CityEngine, arcgis.com, ArcGlobe, ArcGrid, ArcIMS, ARC/INFO, ArcInfo, ArcInfo Librarian,
ArcLessons, ArcLocation, ArcLogistics, ArcMap, ArcNetwork, ArcNews, ArcObjects, ArcOpen, ArcPad,
ArcPlot, ArcPress, ArcPy, ArcReader, ArcScan, ArcScene, ArcSchool, ArcScripts, ArcSDE, ArcSdl,
ArcSketch, ArcStorm, ArcSurvey, ArcTIN, ArcToolbox, ArcTools, ArcUSA, ArcUser, ArcView,
ArcVoyager, ArcWatch, ArcWeb, ArcWorld, ArcXML, Atlas GIS, AtlasWare, Avenue, BAO, Business
Analyst, Business Analyst Online, BusinessMAP, CommunityInfo, Database Integrator, DBI Kit, EDN,
Esri, esri.com, Esri—Team GIS, Esri—The GIS Company, Esri—The GIS People, Esri—The GIS Software
Leader, FormEdit, GeoCollector, Geographic Design System, Geography Matters, Geography Network,
geographynetwork.com, Geoloqi, Geotrigger, GIS by Esri, gis.com, GISData Server, GIS Day,
gisday.com, GIS for Everyone, JTX, MapIt, Maplex, MapObjects, MapStudio, ModelBuilder, MOLE,
MPS—Atlas, PLTS, Rent-a-Tech, SDE, See What Others Can’t, SML, Sourcebook·America,
SpatiaLABS, Spatial Database Engine, StreetMap, Tapestry, the ARC/INFO logo, the ArcGIS Explorer
logo, the ArcGIS logo, the ArcPad logo, the Esri globe logo, the Esri Press logo, The Geographic
Advantage, The Geographic Approach, the GIS Day logo, the MapIt logo, The World’s Leading
Desktop GIS, Water Writes, and Your Personal Geographic Information System are trademarks, service
marks, or registered marks of Esri in the United States, the European Community, or certain other

jurisdictions. Other companies and products or services mentioned herein may be trademarks, service
marks, or registered marks of their respective mark owners.
For purchasing and distribution options (both domestic and international), please visit
esripress.esri.com.
163955

Contents
Foreword vii
Introduction xi
Chapter 1: Why maps? 1
Maps: A common platform for understanding 2
A new model for cross-sector collaboration 3
The role of maps 7
How this book is structured 8
Chapter 2: Mapping civic engagement 11
Formation: The role of social capital and place 13
Operations: Five ways civic engagement supports action 24
Adaptation 34
Lessons for collaboration: Turning engagement into results 35
Chapter 3: Extending social services 39
Formation 40
Operations 50
Adaptation 62
Lessons for collaboration: The coordination imperative 65

Chapter 4: Improving public health 69
Collaborations for healthier communities 70
Formation: Public health infrastructure 73
Operations: Cross-sector preventive efforts 80
Adaptation: Informational changes and access to health services 87
Lessons for collaboration: Improving prevention and response 91
Chapter 5: Addressing homelessness 93
Homelessness in America 93
A classic wicked problem; an interconnected cross-sector response 95
Formation: Making the case for collaboration in San Jose 96
Operations: Using location intelligence to coordinate and allocate resources
98
Adaptation: Prioritizing outreach in Santa Clara County 100
Lessons for collaboration: Addressing challenges in real time 103
Chapter 6: Responding to disasters 105
Formation: Mapping collaborative prevention and preparation 106
Operations: Cross-sector response to emergencies 110
Adaptation: Responding to real-time changes 113
Mapping and data lead the way in the search for missing Flight MH370 116
Lessons for collaboration: Preparing for disaster 121
Chapter 7: Increasing sustainability 125

Cities working together 125
Formation: Collaboration across boundaries 128
Operations: Bringing cross-sector actions together 136
Adaptation: Working together to manage change 143
Lessons for collaboration: Mapping as a platform 145
Chapter 8: New hope for effective cross-
sector collaboration 149
Overcoming barriers to collaboration 150
Platforms for modern governance 152
Bridging government and community 153
Acknowledgments 155
Study and discussion questions 157
Index 167
About the authors 175

Foreword
When I was asked to review a book that combines maps and a practical
understanding of local issues with a clear eye toward new and more
collaborative models, I was curious. Well, after reading Collaborative Cities,
consider me hooked.
Collaborative Cities comes at a critical juncture in America’s history. At a time
of deepening political divide and increasing national dysfunction, we cannot
count on our federal government to solve all our problems. Yet, while just a
third of Americans have any faith and confidence in the federal government,
more than three-quarters of Americans still have great confidence in their
local governments. Now, more than ever, it will be up to our communities
and neighborhood leaders to address the many vexing, or “wicked,” problems
of our time. This book delivers a primer on place-based policy responses to
these problems.
It has become cliché to say that cities are the future. But not all cities are the
same. More people live in suburban and rural communities than in large
urban centers. All these places, all these communities, all these
neighborhoods, have distinctive assets, features, and character—as well as
unique problems and challenges.
Legendary urban planner Jane Jacobs liked to say that a city is, after all, a
federation of neighborhoods. As such, our country needs a local perspective to
address inequality and rebuild communities. We face not just economic
inequality but worsening spatial inequality. As the middle class and its once-
robust neighborhoods have declined, our communities have fractured into
areas of concentrated advantage and even larger areas of concentrated (often
racially concentrated) disadvantage. Addressing this disparity requires place-

based policies that can activate and strengthen local assets and the connective
fiber between residents of disadvantaged neighborhoods and areas of
economic growth and opportunity. The book’s overarching perspective, its
focus on cross-sector collaboration, and its use of maps and spatial analytics
are all tools to empower and embolden neighborhoods and their residents to
effect change.
Collaborative Cities puts a laser focus on the issues facing America’s
communities large and small, urban, suburban, and rural. The book tackles
profound local issues including public health, sustainability, public safety,
homelessness, social services, and environmental sustainability—all with an
eye on how municipal and social sector leaders can work together to more
effectively address these challenges.
The chapters of this book are filled with examples of tactical responses to
these issues, from addressing child care and air quality to identifying ways to
address inequity. More importantly, the book addresses how new and
powerful tools of mapping and spatial analytics can help mayors, city
governments, local stakeholders, nonprofits, and citizens join as partners to
develop a broader, shared understanding of problems by presenting them in a
foundation of real data. Take the growing issue of homelessness, for example:
Effectively addressing the many facets of this issue requires understanding
what, where, and how things are happening on the ground, who exactly is
being displaced, and whether services are available to mitigate the challenges
faced by people experiencing homelessness and where those services are
located. Ideological posturing is of little help here. It’s only through such clear-
eyed, objective understanding that we can develop informed and shared
narratives that will drive real change.
The key here is redefining leadership, not as the province of any one great
figure, but as a process of collaboration—collaboration across political lines;

across the private and public sectors; and across local government and its
branches, the nonprofit community, labor, institutions of higher education,
the medical community, and neighborhood and civic organizations.
Collaboration means activating private and public organizations such as large
corporations, foundations, universities, and medical centers that are literally
anchored to their communities and whose activation has inspired such
incredible change and revitalization in communities across America. Most of
all, collaboration means forging new and more decentralized, bottom-up
governance models that activate and engage the wider community.
Collaborative Cities is itself a collaborative effort between Stephen Goldsmith,
former mayor of Indianapolis, and Kate Coleman, who led the YMCA
through many of its most significant change initiatives. Goldsmith, a former
deputy mayor of New York and now a Harvard professor, is widely known as
one of the country’s most effective and innovative mayors. Coleman served as
executive vice president and chief strategist of the YMCA of the USA as a
highly regarded local and national nonprofit sector leader. Their pairing may
seem odd at first because they come from different sides of the political
spectrum. But together, they provide a veritable guidebook for a pragmatic,
nonideological, cross-sector approach to reflect the very best that America has
to offer to address the wicked problems our cities face today.
It’s clear that most Americans believe their local governments are up to the
task. But those governments will need to build partnerships with
stakeholders, workers, residents, and community leaders to get us on track
and create the kind of places we are proud to call home. Coleman and
Goldsmith point the way forward for all of us.
—Richard Florida
Richard Florida is one of the world’s leading urbanists. Florida is a researcher
serving as university professor at University of Toronto’s School of Cities and

Rotman School of Management and a distinguished fellow at New York University
and Florida International University. He is a writer and journalist, having penned
several global best sellers, including the award-winning The Rise of the Creative
Class and his most recent book, The New Urban Crisis. He has served as senior
editor of The Atlantic, where he cofounded CityLab.

Introduction
We are an unlikely pair: a liberal Democrat, an old-school Republican; a
former social sector leader, a former mayor. We are divided in our politics,
united in our civics. Over the years, we’ve learned how to find common
ground, negotiate and share power, and build trust. In short, we’ve learned
how to collaborate.
What’s driving us? Mapping solutions to wicked problems.
Between us, we have decades invested in driving social outcomes. We’ve seen
successes, and we’ve been frustrated by the intractability of so many of the
complex, multidimensional problems deemed “wicked” more than 50 years
ago by University of California Professors Horst Rittel and C. West
Churchman. Examples of wicked problems include the pressing issues of
homelessness, climate change, and childhood poverty. Based on our
experience, and consistent with what is now a near constant refrain, we have
long believed that “wicked problems,” or “grand challenges,” exceed the
capacity of any one sector or set of actors. Instead, they demand the kind of
creative thinking, democratized engagement, and integrated action that best
happens across boundaries when government, nonprofits, businesses, and
citizens work in concert.
As our friend and colleague Living Cities CEO Ben Hecht observed, “We can’t
‘nonprofit’ our way out of our problems, nor can we fix them solely with
government grants.” And yet we are acutely aware how difficult it is to
collaborate effectively across sectors. In this, we are not alone. Study after
study begins with the observation that, at best, most multi-stakeholder efforts
have mixed success. Ever optimistic, we believe the current decade has
ushered in a Kuhnian moment (a moment named after American physicist

and philosopher Thomas Kuhn) that involves fundamental changes in
concepts and practices. Increasing emphasis on systems thinking, evolving
ideas about organizational forms, and access to data and technology taken
together change the calculus of cross-sector collaboration, which has
motivated us to collaborate on this book.
Scores of articles and books have been published in the academic and popular
press about cross-sector collaboration over the past several decades, especially
since the turn of the century. Researchers—using organizational, institutional
complexity, resource dependency, and communications theories (and the list
goes on)—have provided important insights into the conditions that give rise
to collaborative enterprises and the factors that influence their dynamics and
contribute to their effective operation. As insightful as this work is, we think
it would benefit from greater “how to” specificity, at least for the likes of us—
government officials, nonprofit leaders, and citizens committed to creating
social value. Technological developments in the areas of data, data analytics
and visualization, connectivity, and the Internet of Things (IoT) have a
significant role in facilitating the three distinct phases of collaborative efforts.
1. Formation phase: Bridge the perceptual and normative differences
that inevitably exist among potential partners coming from different
organizations or sectors, steeped as they are in their own beliefs about
cause and effect. Mapping facilitates the community engagement and
shared understanding that assists preliminary goal setting and is so
critical in the formative stages of a collaboration.
2. Operations phase: Produce tangible outcomes in policy domains,
where cross-sector actors join forces to address homelessness, health
care, sustainability, and other wicked problems facing society.

3. Adaptation phase: Foster collaborative resiliency by helping partners
iterate solutions and address new information and evolving tensions
that often arise when discrete and often unequal partners come
together attempting to accomplish a negotiated goal.
This book provides readers interested in multi-stakeholder action with a
series of case studies drawn from our long experience working in the public,
nonprofit, and private sectors. It presents a number of tools to improve
collaborative processes and outcomes, including maps, GIS (geographic
information systems), and analytics using information layered on maps. It is
written by and for practitioners, and the case studies presented throughout
are drawn from our lifelong experience across the public and nonprofit
sectors.
Online resources
Throughout this book, we give dozens of examples of maps, apps, stories,
documents, websites, and other resources supporting our premise about
mapping and cross-sector collaboration. A companion website,
CollaborativeCities.com, provides easy access to these resources. The
companion website also contains information about other wicked problems
such as coronavirus disease 2019 (COVID-19) and racial inequity—ongoing
challenges that are rapidly evolving and could not be adequately addressed in
the first edition of this book.
—Stephen Goldsmith and Kate Markin Coleman, August 2021

1
Why maps?
At its most basic, our work as government and community leaders is
concerned with people and the factors that affect the quality of their lives.
Which means that our work is about places—the places where people live,
work, and play; where they experience problems; and where they craft and see
solutions. Inadequate access to health care may be a complex problem affected
by a combination of federal policy, the decline of blue-collar jobs, and medical
liability claims. But if someone has no health insurance and gets sick, they
experience it in their neighborhood, their home, their bed. What is rooted in
systems is experienced in place, which is why place-based thinking is so
important to the design and delivery of social services. It is also why geocoded
data can serve as a powerful tool in the collaborative toolbox. This book
shows that data collected, analyzed, and visualized geographically has a unique
and powerful role in the formation and operation of collaborative enterprises
and in their ability to adapt their understanding of, and response to, complex
social issues.
Our experience animates our interest in geospatial matters. One of us, Kate,
served as executive vice president for branding and strategy at the YMCA of
the USA, a federated organization of more than 20 million members. At
headquarters, problems looked national, but each local affiliate was separately
incorporated, with deep community roots, a local board and local fundraising,
and services configured for its community. Of course, a creative tension
existed between national policy and goals and local implementation. Even a
national strategic plan was achieved and configured locally because
implementation and need were contingent on place.

In the public sector, Stephen, in his work as a mayor of Indianapolis and as
deputy mayor of New York, has been constantly struck by how much localized
tacit knowledge doesn’t make it to city hall in the implementation of
programs. His plans in structuring community interventions involving young
mothers looking for work and childcare frequently involved searching for the
right local community-based and faith-based organizations and volunteers
with which government could partner. As mayor and deputy mayor, most of
his policy development and operations experience involved organizing
disparate community groups and city agencies into place-based strategies.
Maps: A common platform for
understanding
Maps have two critical properties that make them particularly well-suited to
the demands of cross-sector collaboration. First, multiple sets of data can be
combined or layered onto maps in ways that would “otherwise be difficult to
visualize and analyze.” To paraphrase James Minton, who works with the
Eviction Lab at Princeton Univeristy, unlike a graph or table, you can saturate
a map with information without creating cognitive overload. Beyond the
inevitable insights that come from location intelligence, why is this
important? Because it creates a common reference point for potential partners
to translate their distinct world views into shared understanding. In the
formative stages of collaboration, shared understanding has proven to be an
important factor driving later success. Once formed, maps provide a platform
upon which emerging and experiential data can be layered, creating a base of
new, democratized knowledge that allows partners to adapt their
interventions in something approaching real time.
The second property of maps that makes them such an important tool for
collaboration is less tangible but no less important. Humans by their very
nature situate themselves in place in an absolute sense and in relation to
1

others. “Me” on a map becomes “me” in relation to the data layered on the
map. “Me” becomes “we,” and “we” signals interdependence. In addition to
shared understanding, recognition of interdependence is an important factor
driving interest in joining together. It is also important in the development of
collective identity and, ultimately, collective agency. If we believe our
neighbors will join with us and the local community organization to clean up
the vacant lot or spruce up the flowers and grass along the roads, we will be
much more likely to take collective action. These acts in turn increase our
collective agency and enhance the resulting social capital—the network of
relationships among people who live and work in a particular society—that
improves our neighborhood.
A new model for cross-sector
collaboration
This book adopts a broad definition of collaboration from academic experts
Kirk Emerson, Tina Nabatchi, and Stephen B. Balogh, as “the processes and
structures of public policy decision-making and management that engage
people constructively across the boundaries of public agencies, levels of
government, and/or public, private, and civic spheres in order to carry out a
public purpose that could not otherwise be accomplished.” This definition
acknowledges the dynamic state of the field. New forms of collaborative
enterprises arise constantly. They include everything from “formal governing
arrangements…to hybrid arrangements such as public-private and private-
social arrangements and co-management regimes…to intergovernmental
collaborative structures…to civic engagement.”
These varied arrangements can be short-lived or transactional in nature, as
when residents partner with a community-based organization and municipal
government to turn a vacant lot into an urban park. Some are of longer or
even indeterminate duration, frequently taking the form of networks that link
2
3

existing organizations in a joint effort to address a specific but multifaceted
social issue. For instance, Chicago is home to numerous community-centered
networks, but their action taken to “reduce violence, improve schools, [and]
develop affordable housing” occurs in specific places and mostly involves a
range of community and public resources. As the authors of the report
Network Effectiveness in Neighborhood Collaborations note, this is to be
expected in a city with a long history of operating based on connections.
Using social network analysis, the report examines how certain partnership
patterns support better collaborations than other attempts at collective work.
The emerging interest in collective impact, which brings many parties
together for a common objective, highlights the needs for spatial visualization
tools. The most profiled example of a collective impact initiative, Strive was
born in Cincinnati and Northern Kentucky in 2006 and focused on improving
educational outcomes. It serves as the model for hundreds of such
partnerships around the world. In addition to transactional and networked
arrangements, partnerships that have roots in the collaborative governance
itself sometimes produce an institutionalized framework with an ongoing
charter and steady funding stream.
Irrespective of their duration, most cross-sector collaborations engage in a
series of activities in three phases:
1. Formation
2. Operations
3. Adaptation
4
5
6

Figure 1.1. Workflow for the formation phase of cross-sector collaborations.
Formation: Creating a shared understanding
Most researchers note that collaborative enterprises emerge under a set of
conditions that affect the quality of their formation. These antecedent
conditions may be political (such as mandates from the US Department of
Housing and Urban Development), economic (a dedicated funding stream), or
situational (a history of sector failure). These conditions constitute the larger
context in which the collaboration operates and in addition to giving rise to it,
they impact its ongoing dynamics.
However, even in the face of favorable conditions, an effective collaboration
typically takes the presence of some number of drivers to catalyze its
formation. One of these drivers is a leader who can frame the problem to be
addressed in a way that is compelling and helps potential partners see the
stake they have in working together to resolve it. A nonprofit or
governmental leader, for example, can highlight locations where drug
overdoses are most severe and increasing and can call for a comprehensive,
multiparty effort, resulting in the reallocation of resources to solve the
problem. Community activists also can drive the formation of a cross-sector
7
8

collaboration by mapping and locating a problem—for example, income and
service inequality tied to few jobs and poor transportation.
Understandably, potential partners come to the table with their own
particular, organizational-bound views of reality. Their beliefs reflect their
assumptions about the factors that give rise to problems and the most
effective practices in addressing them. These beliefs, premised on their
experience and the information to which they have access, form an
incomplete picture of reality. For a collaborative to progress beyond an initial
convening, potential partners must reach a shared or negotiated
understanding of the issue. This understanding includes its “symptoms,
causes, [and] assumptions [regarding]…potential solutions.” This critical
first step allows the group to “form mental models…and negotiate the terms
upon which to come together,” including typically their preliminary aims,
intended impacts, and theory of action. These provisional agreements set the
early direction of the collaboration, shaping its structure and the norms that
guide how partners work together.
The process of developing a shared understanding or definition of the
problem is enhanced using sense-making approaches—processes that help
make sense of an ambiguous situation by creating situational awareness.
Groups arguing about the effect of a proposed building on their neighborhood
bring differing contexts. For example, the developer cares about profitability,
the economic development director cares about jobs, and local community
leaders care about quality of life in terms of traffic and shadows. Augmented
reality mapping tools can now at least let people who want to collaborate but
disagree go beyond individual imaginations to demonstrate the effect of real
decisions.
Operations: Cross-sector tasking in action
9
10
11

Cross-sector collaborations form to address a range of social issues with
varied intended impacts as their objectives. These collaborations are
particularly apt where underlying constitutive issues interact in complex and
difficult-to-parse ways, as in the case of wicked problems. Their aims cover a
spectrum of intended impacts, from improving the educational outcomes of
children living in a given school district to improving air quality to reduce the
numbers of asthmatic children and the amount of Medicaid expenses. The
tasks have differing input costs and different outcomes, about which
reasonable people often disagree. Coordinating and integrating the delivery of
service among like and complementary providers, disbursing resources based
on community input, and increasing education and awareness all depend on
shared understandings of the relationship of the problems and interventions.
This book highlights examples of cross-sector collaborations formed to
address the wicked problems of climate change, homelessness, equity, access
to health care, and delivering emergency services. Not surprisingly, the factors
giving rise to the need for such collaborations constitute a web of interrelated
issues with a long history of suboptimal government and social sector
intervention.
Naturally, the task environment or specific operations of the collaborative
depend on its aims and theory of action. The next chapters profile how
collaborations use location intelligence (open and proprietary geocoded data,
visualizations, and analytics) to improve their operations, especially in making
trade-offs and choices about the best or most desirable interventions and
outcomes. Mapping health and emergency problems affects the speed of
response and can lead to community-based interventions that reduce the
problems before the 911 call, such as for homelessness or opioid overdoses.
The changing location of open jobs and underemployed individuals allows
neighborhood groups, transit officials, and employers to craft transportation
solutions that will need constant calibration. Together with social media,
parents coming together with school and safety officials can map safe walking

paths. Open data visualizations that allow comparisons of problems and
solutions can assist one neighborhood in its advocacy for fairer distribution of
city services.
In other words, GIS visualization will allow the collaboratives to more quickly
and fully determine the array and quantity of tasks. This spatial analysis of
needs and assets will affect the formation and the operation of the cross-sector
collaborations. It may identify a need that requires the participation of a new
service provider partner—for example, the need to address domestic violence
as part of the homelessness cross-sector collaboration. Or it may require a
new responsibility by an existing participant. Perhaps the school social
worker, already a member through the school, refers vulnerable children and
their families to an organization that can provide housing assistance.
Adaptation: Iterating toward better interventions
Once formed and underway, successful cross-sector collaborations can
incorporate an array of information and perspectives into their approach and
simultaneously develop a sense of collective agency. It is in the process of
negotiating and iterating solutions that they derive their unique power and
ability to innovate synergistic action, and thus they are able to bridge
differences, build trust, and further their “capacity for joint action.” This is
particularly critical in the domain of wicked problems.
The word wicked is used to describe societal problems such as homelessness,
access to health care, and climate change not because they are in any way
immoral but because they feature “multiple, overlapping, interconnected
subsets of problems that cut across policy domains.” Because they are
“endemic, multi-scalar, and evolving,” they are not subject to any sort of
“stopping rule.” Which means they are most effectively addressed in a
dynamic fashion, with new knowledge continuously incorporated into the
design and delivery of collaborative actions. Collaborations cannot solve these
12
13
14
15

problems but can influence them so they shrink or change. Mapping the
growth or abatement of a social problem—for example, the numbers and
locations of people experiencing homelessness and information about their
changing health care needs—should help the collaboration adapt to meet those
needs. If information is presented clearly and contextually, open data, Internet
of Things (IoT) sensors, and mobile devices allow for frequent and adaptive
iterations.
The role of maps
With this additional information in mind, we return to the role of maps in
the three phases of cross-sector collaboration—formation, operations, and
adaptation. Maps tell stories about places and the people who live there. The
value of maps lies partly in the conversations they generate when partners use
maps to negotiate the definition of need, risk, response, and impact. This
negotiation binds partners together and creates a foundation from which
collaborations can build a coordinated response, allocate resources, and iterate
solutions. When multiple parties agree on the meaning of neighborhood data,
trends, or impact evaluations, they come to share assumptions, norms, and
ways of operating. Successful negotiation creates unity. “Me” becomes “we.”
Real-time geotagged data can also uncover an unintended consequence of the
collective action, allowing adaptation with less acrimony. The process of map-
aided discussions of how to confront a problem plays a critical part in the
formation of the cross-sector collaborations and in their subsequent operation
and adaptation. Let’s take an example referenced later in the book about how
to involve the community in the design of a neighborhood park.
Conversations aided by visualizations show numbers and age of users and
what their activities are in the park. The discourse about that information
would be enriched through transportation and trail information reflecting
perhaps that a group of potential users cannot get to the park, spurring a

search for solutions. Even after cross-sector groups reach an agreement on
what amenities the city will build in the park and which volunteer groups will
provide programs, the amount of available and continuing data might show
unanticipated use patterns. Presenting the data visually aids the discourse that
facilitates iterations of the original plans and, in turn, creates collective agency
—the city’s park becomes “our” park, an expression of our collective agency.

How this book is structured
The book lays out a path for producing more public value through
collaborative action made possible through location intelligence. Each chapter
will address the formation, operations, and adaptation of cross-sector
collaborations but with attention to a specific domain.
Chapter 2 examines civic engagement and how mapping plays a critical role in
mobilizing public action. Sometimes, a public official creates a map to
convince the residents to collaborate and take collective action in addressing
an important issue. But other times, community groups might use the mapped
data to draw attention to an important problem. Maps also can aid in the
translation of civic advocacy into action—from engagement of one’s voice to
engagement of one’s actions.
The next five chapters address wicked problems in specific policy domains:
chapter 3, social services; chapter 4, public health; chapter 5, homelessness;
chapter 6, public safety; and chapter 7, sustainability. Each chapter examines
how community, nonprofit, for-profit, and government leaders respond to
important problems through cross-sector collaborations facilitated by spatial
analytics. By domain, we describe how location intelligence is being used to
design and deliver service, allocate resources, engage the community, and
otherwise facilitate the achievement of the collaborative’s goals. Chapter 8
delivers new hope for cross-sector collaboration.
These chapters demonstrate that, with technological advances, the operation
of cross-sector efforts has a newly enabled opportunity to produce dramatic
change. New digital tools, real-time IoT data, handheld mobile tools for
workers and residents alike, and cloud-based mapping that easily allows the
display and analysis of data can vastly improve insight, trust, and the efficacy
of collaborations. Despite the seriousness of the wicked problems facing cities

around the world and the serious differences of opinion within the public and
certainly among politicians, a shared understanding can lead to effective
action and better communities.
Notes
1 Peter Folger, “Geospatial Information and Geographic Information
Systems (GIS): Current Issues and Future Challenges,” Congressional
Research Service, June 8, 2009, https://fas.org/sgp/crs/misc/R40625.pdf.
2 Luke Whaley, “Geographies of the Self: Space, Place, and Scale
Revisited,” Human Arenas 1, no. 1, March 2018: 21–36,
https://doi.org/10.1007/s42087-018-0006-x.
3 Kirk Emerson, Tina Nabatchi, and Stephen Balogh, “An Integrative
Framework for Collaborative Governance,” Journal of Public
Administration Research and Theory 22, no. 1, 2011: 1-29,
https://doi.org/10.1093/jopart/mur011.
4 David M Greenberg and others, “Network Effectiveness in
Neighborhood Collaborations: Learning from the Chicago Community
Networks Study,” Manpower Demonstration Research Corporation,
November 2017, 
https://www.mdrc.org/sites/default/files/CCN_Report_ES_Final-
web.pdf.
5 Jennifer Splansky Juster and Sheri Brady, “ Launching a New Study on
the Results and Lessons Learned from Collective Impact Initiatives,”
Collective Impact Forum, April 6, 2017,
https://collectiveimpactforum.org/blogs/700/launching-new-study-
results-and-lessons-learned-collective-impact-initiatives.

6 Ibid.
7 John M. Bryson, Barbara C. Crosby, and Melissa Middleton Stone, “The
Design and Implementation of Cross-Sector Collaborations:
Propositions from the Literature,” Public Administration Review, 66, 2006:
44–55, www.jstor.org/stable/4096569.
8 John M. Bryson, Barbara C. Crosby, and Melissa Middleton Stone,
“Designing and Implementing Cross‐Sector Collaborations: Needed and
Challenging,” Public Administration Review, 75, August 9, 2015: 647-663,
https://doi.org/10.1111/puar.12432.
9 Barbara Gray and Jill Purdy, Collaborating for Our Future: Multistakeholder
Partnerships for Solving Complex Problems (New York, NY: Oxford
University Press, 2018).
10 Cynthia Hardy, Thomas B. Lawrence, and David Grant, “Discourse and
Collaboration: The Role of Conversations and Collective Identity,” The
Academy of Management Review 30, no. 1, 2005: 58–77,
www.jstor.org/stable/20159095.
11 John W. Selsky and Barbara Parker, “Cross-Sector Partnerships to
Address Social Issues: Challenges to Theory and Practice,” Journal of
Management 31, no. 6, December 2005: 849–873,
https://doi.org/10.1177/0149206305279601.
12 Hardy, 58–77.
13 Horst W. J. Rittel and Melvin M. Webber, “Dilemmas in a General
Theory of Planning,” Policy Sciences 4, no. 2, June 1973: 155.
14 Selsky, 849–873.

15 Horst W. J. Rittel, and Melvin M. Webber, “Dilemmas in a General
Theory of Planning,” Policy Sciences 4, no. 2, 1973: 155–169,
https://www.jstor.org/stable/4531523.

2
Mapping civic engagement
This book presents a straightforward proposition: Through maps, effective
city leaders can tell stories that bring together individuals from the nonprofit,
government, philanthropic, and business sectors and frame a narrative that
prompts collective community action.
As mayor of Indianapolis from 1992 to 2000, co-author Stephen Goldsmith
planned a series of controversial moves that involved using private-sector
companies to bring management efficiencies to a range of city services. For
example, by using an international water company to manage the wastewater
system and working with the public labor union, the city could free up
hundreds of millions of dollars for community investments. Yet these changes
in the management of a public-private partnership by themselves did not
generate enough support for council approval. Goldsmith needed to frame the
project narrative around the benefits from the new management approach.
The Building Better Neighborhoods campaign mapped each capital project
that would be finished using the savings. To catalyze broad community action,
the campaign placed blue-and-white signs in front of each affected sidewalk,
police station, library, or park.
The strength of a narrative in these scenarios—the ability to inspire
collaborative action—is best reinforced when maps tell stories. This book
features examples that demonstrate the power of framing problems or
initiatives through a spatial lens to support multi-stakeholder and cross-sector
networks. As the collaboration empowers individuals, civic groups, and city
planners to work together, stimulating civic engagement, the resulting social

capital strengthens the entire community. That engagement, in turn, creates
locational intelligence that furthers shared goals.
In one example, discussed in chapter 4, health care professionals in Klamath
County, Oregon, brought government and community players together in a
broad effort to improve health. Another example, in chapter 7, shows how
public officials inspired a range of governmental and volunteer organizations
to protect Mississippi River watersheds. In both cases, the collaborating
entities shared goals, information, maps, and other resources as part of an
organized effort.
A unique property of maps is that they enable individuals to situate
themselves in relationship to others. Spatial awareness helps them see that
they share a common identity or challenge. The senior official who wishes to
rally different stakeholders—whether members of an organization or voters of
a city—must present wicked problems, such as homelessness or opioid
addiction, in an informed and contextualized way. Visualizing questions and
answers in a layered fashion enhances that conversation.
Maps encourage civic engagement because they help inform residents of
neighborhood conditions, enable officials to track changes in those conditions
over time, locate important community assets, and bring parties together to
form and manage collaborations. For example, place-based engagement helps
neighbors form new community groups or block clubs, clean up dirty streets
and parks, and track areas of mutual concern such as home burglaries.
Place matters in cities. Civic participation strengthens connections between
neighbors, creating a virtuous cycle in which participation creates optimism
and coordinated action in the neighborhood, which in turn creates more
participation. We can measure this progress not just by the thickening of civic
infrastructure but also by the concrete results produced. The path to an
effective collaboration doesn’t begin with a map, an algorithm, or some

elegant data-smart policy solution; it begins with people—residents, public
officials, and nonprofit leaders endeavoring to solve a problem. Individuals
can marshal support when they tell stories about their needs or unique
situations and tell them in a way that draws others in.
Community activists, city planners, residents, and nonprofit leaders often
attend town meetings with their own perception of the facts through the lens
of their situation or professional discipline. Prioritizing tasks is nearly
impossible unless people can agree on what constitutes reality on the ground.
For example, a traffic manual may suggest how to improve traffic flow, when
neighbors just want a quieter block. Or a declining student population may
lead public officials to close a school rather than examine why families are
moving out of the community or sending their children to schools farther
away. Consider the visual difference between a spreadsheet of the number of
opioid overdoses compared to a mapped block-by-block depiction of 911 calls,
concentrations of prescription opioids dispensed, capacity of treatment
facilities, and so on. Only a compelling visualization of reality will change
people’s minds.
Maps show linkages, trends, and comparison to other areas, all of which can
challenge conventionally held points of view, creating a shared (and often
negotiated) understanding of the symptoms, causes, and potential solution
sets for a given problem.
Maps with different layers of information serve as platforms for further
collaboration. For example, a map showing the sanitary conditions of streets
and sidewalks block by block and the city’s comparative response by
neighborhood, as shown in figure 2.1, in Los Angeles will drive place-based
corrective action when the facts are presented for all to see.

Formation: The role of social capital and
place
Civic engagement strengthens social capital because it creates greater
economic opportunity, neighborhood stability, happiness, and deepened
reciprocal trust. For example, neighbors might unite to push their city to set
aside a public park where their children can play, or share information on safe
walking routes to school. University of Wisconsin professor Chris Holtkamp
explores “the relationship of place and identity as an indicator of social capital
in its own right.” He adds, “Social capital can be defined as the networks and
relationships among members of a community expressed through norms of
behavior including altruism, trust, and reciprocity.” Increasing social capital
will produce deeper, more effective, and more numerous cross-sector
collaborations. An article by Sohrab Rahimi and others in A Geographic
Information System (GIS)-Based Analysis of Social Capital Data: Landscape
Factors That Correlate with Trust supports the proposition that “geographic
context has a significant association with overall trust.”
1
2

Figure 2.1. This map, the Clean Streets Index Grid 2016, highlights problem streets
throughout the city of Los Angeles. Green-colored parcels help users see which streets

are in the best condition, while parcels that scale up from yellow, orange, and red help
draw attention to the parcels with the worst street and sidewalk conditions that need
targeted intervention.
In his book Great American City, Harvard professor Robert Sampson says that
when neighbors talk with each other, life runs more smoothly. Leaders of
cross-sector collaborations could follow seven of Sampson’s 10 principles of
social inquiry to produce better community outcomes:
1. Relentlessly focus on context, especially neighborhood inequality and
social differentiation.
2. Study neighborhood-level variations and adopt a systematic method of
data collection that relies on multiple methods with public standards of
measurement.
3. Focus on social-interactional, social-psychological, organizational, and
cultural mechanisms of city life rather than just individual attributes or
traditional compositional features such as racial makeup and class.
4. Study dynamic processes of neighborhood structural change.
5. Simultaneously assess mechanisms of neighborhood social reproduction
and cultural continuity.
6. [Go] beyond both the individual and the local to examine spatial
mechanisms that cross neighborhood boundaries.
7. Never lose sight of human concerns with public affairs and the
improvement of city life—develop implications for community-level
interventions.
3

Place-based social capital increases the ability of the community to act
collectively. And communities with more social capital benefit from these
positive outcomes through greater economic advancement, lower crime rates,
higher rates of education, and healthier populations. Conversely, low social
capital in challenged neighborhoods can lead to adverse results, including
more child abuse, less economic mobility, and less happiness than in similar
communities.
These compelling findings present an important role for local government in
promoting cohesive communities and optimistic residents. According to
experts at Pennsylvania State University, characteristics of sustainable
neighborhoods include investment in the local community and care of its
residential properties. Developed open spaces, such as yards and parks, also
may benefit from social capital formation. Finally, amenities such as libraries,
museums, and schools may help individuals develop social contacts within
their community and increase their overall levels of trust.
The American Planning Association (APA) looked at how to build social
capital through urban design and planning. The APA suggests including
these design elements:
Places that provide opportunity for networking and participation
Traffic management and urban design to create safe places for children
to play
Encourage mingling through place making
School and classroom size
Open spaces, (pocket) parks, and yards
Street condition
The reduction of one-way streets and traffic speed
4
5
6
7

Grass, trees, flowers, and convenient places for outside sitting
“Eyes on the street” buildings with street-level windows
Home ownership
Absence of vacant homes
Shorter commute times or the opportunity to walk or bike to work
Mixed-use infrastructure
The APA emphasizes the connection between urban design and social
interaction to demonstrate how design, shape, form, and qualities of streets
and urban spaces affect how people use them.
If social capital produces better health, more happiness, and economic
mobility, then clearly, city officials should focus land use and street and
building design efforts on building social capital. One example is the Front
Porch Alliance in Indianapolis. The alliance mapped assets such as nonprofits,
local businesses, and faith-based organizations in stressed neighborhoods and
then structured collaborations to increase social capital in those targeted
communities. It involved planning where new sidewalks would increase social
interaction or make a child’s walk to school safer, and where donated
equipment and volunteers would turn a vacant lot where people used crack
cocaine into a small playground. The Front Porch Alliance considered how
the city could support community leadership and enhance its credibility by
responding quickly to place-based services requests. Similar activities occur in
many American communities today.
Using civic engagement to inspire collaboration
In addition to creating more social capital, collaborations that include civic
engagement also can inspire action around a specific goal or campaign. To do

this, leaders do not start with a blank slate; rather, their organizing efforts
take place in the context of these existing conditions:
Demographic factors such as race and poverty
The normative and regulatory environment in which the potential
participating organizations exist
Previous failures of a single sector or organization to ameliorate the
problem on its own
Existing relationships among the potential players, which influence
trust and the willingness of potential actors to participate with each
other
The existence of an accepted brokering organization or legitimate
convener
An organized collective response must be well visualized, easily understood,
and iterative. Whether groups form into collective agency is “not merely an
issue of structural arrangements or antecedent conditions; it is a process of
emergence resulting from communication processes that are distinct from
market or hierarchical mechanisms of control.”
Elected leaders need the capacity to call the public together to solve an
important civic matter. Showing a map can provide a compelling tool for
rallying support, whether it’s a mayor advancing city aspirations or a
community member leading a call to action.
In some cases, stories made in ArcGIS StoryMaps have depicted problems in a
way that brings people together to solve complex problems. For example, the
San Francisco map of wealth divides helped build the case for affordable
housing by highlighting the needs of communities that do not share the
prosperity otherwise found in the Bay Area.

Figures 2.2 and 2.3. The San Francisco map of wealth divides highlights disparities in
household incomes in the Bay Area. Dark-blue shaded areas indicate higher levels of
household income while yellow-shaded areas indicate lower levels of household
income. In figure 2.2, first, the blue area marked with a red border is the former
working-class neighborhood of Potrero Hill with a median household income of
$179,806. In figure 2.3, second, the yellow area marked with a red border identifies a
nearby neighborhood with a median household income of $16,703.
In another example, the story Celebrating the Lost Loved Ones illustrates the
enormous personal cost of opioid addictions for families in a community and
plays a part in generating coordinated responses to these tragedies. Cincinnati,
Ohio, and the surrounding towns in Hamilton County mapped opioid
overdose hot spots and created a publicly accessible dashboard showing near
real-time updates of opioid-overdose-related emergency services calls. These
real-time maps help first responders and citizens groups respond more quickly
and strategically. The release of the dashboard has resulted in a 31 percent
decline in EMS responses in Cincinnati, while Hamilton County reported a 42
percent reduction in emergency room visits.
8

Figures 2.4 and 2.5. These maps highlight locations of opioid treatment facilities and
drug drop-off spots (first) and syringe access exchange locations (second) in northern
Kentucky. These maps help area residents find locations where they can access
resources and get the help they need.
Defining the problem
Effective action requires a shared understanding and a grasp of the seriousness
of the problem. For example, urban growth and development often disguise
dense pockets of poverty, and people whose work doesn’t take them to
impoverished neighborhoods may not understand the density, extent, or
inequity of concentrated hopelessness.
Maps are a good way to create shared understanding. For example, when
CityLab wanted to direct action to the educational achievement gap, it posted
an article featuring colorful dot maps that visualized the educational
achievement gap experienced by immigrants in Chicago and New York City.
CityLab associated those findings with racial and economic segregation by
neighborhood. The maps revealed the stark differences in educational levels
across urban and rural areas and the effects of racial segregation within cities.
Cities expert Richard Florida presented rural variations by referencing similar
maps.
Harvard University economist Raj Chetty has focused national attention on
the consequences of place. Chetty’s Opportunity Index demonstrates that the
neighborhood in which people grow up affects their future earnings,
longevity, and educational outcomes—all of which are interconnected. The
quality and compelling story presented by his maps has not only magnified the
importance of his findings but induced action from elected, corporate, and
philanthropic leaders.
9
10

Figures 2.6 and 2.7. Taken from the Opportunity Index, levels of education are shown
by parcel on a green scale, first, with darker green indicating higher levels of education.
Levels of household income are shown on a purple scale, second, with darker purple
indicating higher average household incomes. These maps help people draw links
between education and economic outcomes.
Even when various parties broadly share interests and live in the same
neighborhood, they do not necessarily share a common understanding of the
problem. For example, homelessness may be an issue of eviction to one group,
domestic violence to another, and addiction to a third. Layered, mapped data
helps merge disparate points of view that may exist by creating a shared
context for analysis and understanding. This process may involve various
visualized hypotheses on the path to defining a common problem, which
increases the likelihood of agreement to further develop solutions.
For instance, Louisville’s campaign to improve credit access for Redlining
Louisville Black residents began in 2011 with considering the impact of
historical financial obstacles, which prompted a shared understanding about
the role of discrimination in finance. Los Angeles engaged with community
groups to combat evictions with the aid of its Anti-Eviction Mapping Project,
which produced collective action against illegal landlord actions. The maps
produced in these and other cases related to equity can drive action in the
formation phase or they can be part of the foundation of collective cross-
sector action.
11

Figure 2.8. The Anti-Eviction Mapping Project in Los Angeles built this map to help
voters see the impact of repealing the state Costa Hawkins Rental Housing Act on
multifamily units. Blue areas show areas covered by rent control laws, and bright-purple
areas highlight areas that would be eligible for rent control if the Costa Hawkins Rental
Housing Act was repealed.
Geographical analysis exposes challenges compounded by issues of race and
place. In Great American City, Sampson reinforces the significance of racial
segregation, “as the spatial isolation of African Americans produces exposure
to multiple strands of resource deprivation, especially poverty and single-
parent families with children. Ecologically concentrated disadvantage is a

powerful form of disparity predicting both individual outcomes and variations
in rates of behavior across neighborhoods.”
Issues of structural poverty require effective systemic responses instead of
responses by a single agency or organization. Mapping a specific area
facilitates the identification of partners, the arrangement of their
interventions, and the collection of location intelligence.
One can see the linkage of planning, mapping, and community action in the
campaign to improve nutrition in Paterson, New Jersey. A Nutritional
Environmental Measures Survey of the city’s First Ward corner stores
documented deficiencies in nutritional offerings. The United Way, in its role
as organizer of a collaborative response, needed to answer the question: What
groups should participate to improve fresh food offerings?
The United Way used mapping to identify assets supporting food access
within the city, while also examining the relationship between transit and
food access. This analysis led to a broad-based coalition of almost 20 nonprofit
organizations and public agencies that eventually formed a collaboration to
address food safety, neighborhood revitalization, and education. The United
Way, with support from a local nonprofit, City Together, augmented existing
maps with data generated by community groups. These mapping efforts
supported the development of specific strategies to improve food access.
The Passaic County Food Policy Council joined with the United Way to
identify strategies to support access to healthy foods. Community-based
groups that serve minority populations received small grants to help
organizations add information to the map about the built environment, safety,
and transportation options (for example, bicycling, walking, and safe routes to
transit, schools, and parks). Displayed in a GIS format, this information
helped the collaborators focus on the right issues in the right places.
12
13

In all these examples, the visualizations clarified the problem and provided a
foundation on which the collaboration was formed.
Figure 2.9. This map shows food accessibility for Passaic County, New Jersey,
residents in 2009. Green circles indicate limited-service stores, orange squares indicate
full-service supermarkets, and blue dots indicate community-supported agriculture.
Interagency collaboration
Mapping can serve as virtual scaffolding between the public and
governmental agencies. In Los Angeles, for example, the geocoding of public
data enabled through the city’s GeoHub facilitated interagency collaboration
on reducing homelessness. In Chicago, epidemiologists improve their

predictions about the spread of disease by easily accessing mapped data from
other agencies.
If partnerships don’t develop, opportunities are lost. Take the example of a
volunteer working for a national nonprofit and appointed by a court to assist
a child under its care. The volunteer needs to connect the child to available
services, but since governmental agencies do not share their information
geospatially, let alone formally collaborate, they cannot easily find accessible
services near the child’s home or school or information about the availability,
quality, or expertise of those services. Mapping resources with information
about expertise and availability increases access and reduces the difficulty of
case workers, especially volunteers, in finding the most effective services.
Operations: Five ways civic engagement
supports action
Civic engagement may be the end goal, or it might be the means of helping
guide the operation in accomplishing a specific mission. Examples of civic
engagement at work range from how a city charts its future to how it makes
decisions about infrastructure and enforces local ordinances. The next five
examples—increasing volunteerism, envisioning a city’s future, informing
infrastructure spending, enforcing policies, and changing government policy
—showcase a specific cross-sector operational model and describe how
mapping furthers the accomplishment of its goals.
Volunteerism
Volunteerism constitutes a critical part of the American fabric and plays an
important role in strengthening neighborhoods. People often volunteer
through organizations or their work, often in conjunction with their local
government. Using geospatial data can make it easier to volunteer in a specific

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

pettyneitä kuvitelmia, väärinkäytettyä voimaa, nuoruutta,
kunniallisuutta, uskoa, syvää uhrautumisintoa, joka kaikki meni
hukkaan heidän järjettömällä alallaan; alalla, joka, jos se on
pelkästään virkaura, niin ettei sen päämääränä ole uhrautuminen, on
ainoastaan tylsää meiskausta, tolkutonta paraadia, ulkoaluettua
läksyä, jota jankataan, mutta ei uskota, mitä luetaan.
Isänmaa ei enää riittänyt Christophelle. Hän tunsi sisällään tuon
oudon voiman, joka herää voittamattomana yhtäkkiä eräissä
linnuissa, määrätyillä ajoilla, aivan kuin meren luode ja vuoksi: —
muuttolintujen vaiston. Lukiessaan Herderin ja Fichten teoksia, jotka
Schulz-vainaja oli hänelle testamentannut, hän löysi niistä
samanlaisia henkiä kuin hän oli itsekin, — ei "maanpoikia",
orjamaisesti turpeeseen takertuneita, vaan "sieluja, auringon lapsia",
jotka pyrkivät vastustamatta valoa kohti, mistä se tulleekin.
Minne hän lähtisi? Hän ei sitä oikein tiennyt. Mutta vaistomaisesti
tähystivät hänen silmänsä latinalaista Etelää kohti. Ja ensinnä
Ranskaa. Ranskaa, Saksan alinomaista hätävaraa! Kuinka monta
kertaa olikaan Saksan aate turvautunut siihen, sitä yhä kuitenkin
panetellen! Mikä vetovoima olikaan, yksinpä vuoden 70 jälkeenkin,
tuolla Kaupungilla, joka oli sauhunnut ja sortunut soraksi
saksalaisten kanuunain edessä! Vallankumouksellisimmat ja
taantuneimmat aatteiden ja taiteiden muodot olivat löytäneet siinä
kaupungissa, joko vuorotellen tai usein aivan yhtaikaakin, itselleen
esimerkkejä tahi herättävää inspiratsioonia. Christophe, niinkuin
monet muutkin suuret saksalaiset säveltäjät, kääntyi lohduttomassa
tilassaan Parisin puoleen… Mitä tunsi hän ranskalaisista? — Parin
naisen kasvot ja muutamia sattumalta käsiinsä joutuneita kirjoja. Se
riitti saamaan hänet kuvittelemaan maata, joka oli pelkkää valoa,
iloa, rohkeutta, näkemään asioita hieman suurisuiseen

gallialaiskuosiin: sehän ei suinkaan ollut sopimatonta
rohkeasieluiselle nuorelle. Hän uskoi siihen maahan sentähden, että
hänellä oli ehdoton sisäinen kaipuu uskoa siihen, sentähden, että
hän toivoi koko sielustaan, että se maa olisi hänen toivojensa
mukainen.
Hän päätti lähteä. — Mutta hän ei voinut lähteä, äitinsä tähden.
Louisa tuli jo vanhaksi. Hän jumaloi poikaansa, joka oli hänen
ainoa ilonsa; ja Christophe puolestaan rakasti äitiään enimmän
maailmassa. Kuitenkin he tuottivat toisilleen kärsimystä. Louisa ei
ymmärtänyt laisinkaan Christophea, eikä tullut edes ajatelleeksi
häntä ymmärtää: hän tahtoi ainoastaan rakastaa. Hänen järkensä oli
ahdas, arka, epäselvä, ja sydän ihailtava: siinä asui ääretön tarve
rakastaa ja. saada rakkautta, sellainen, että se oli samalla sekä
liikuttavaa että vaivaksi. Hän kunnioitti poikaansa siksi, että
Christophe oli hänestä sangen oppinut; mutta hänen nerouttaan hän
kaikin tavoin tukahutti. Äiti ajatteli, että Christophe olisi kaiken
ikänsä hänen luonaan, siellä pikkukaupungissa. Vuosikausia he olivat
eläneet yhdessä, eikä Louisa jaksanut enää kuvitella, ettei
Christophe olisi siellä aina. Äiti oli onnellinen tällä tavoin eläen:
kuinkapa hän ei olisi ollutkaan? Hänen unelmansa pojasta eivät
menneet sen pitemmälle kuin että hän toivoi Christophen ottavan
vaimokseen jonkun varakkaan kaupunkilaistytön; saavansa itse
kuulla hänen soittelevan urkuja sunnuntaisin omassa kirkossa ja
tietää, ettei Christophe koskaan jättäisi häntä. Hän näki poikansa
sellaisena kuin olisi hän ollut yhä kaksitoista-vuotias; hän ei olisi
tahtonut häntä sen varttuneemmaksi. Niin kiusasi hän kaikessa

viattomuudessaan onnetonta miestä, jota moinen ahdas ilmakehä
tukahutti.
Ja kuitenkin oli tuossa tiedottomassa äidin filosofiassa, joka ei
voinut ymmärtää kunnianhimoa, vaan käsitti koko elämänonnen
pelkkinä perhetunteina ja vaatimattomana velvollisuuden
täyttämisenä, paljon totuutta, — moraalista suuruutta. Louisa oli
olento, joka tahtoi rakastaa, eikä tahtonut muuta kuin saada
rakastaa. Ennen sai mennä elämä, järjellisyys ja muu, logiikka, koko
todellisuuden maailma kuin rakkaus! Ja se rakkaus oli rajatonta, se
oli vetoavaa, vaativaa; se antoi kaikki, ja tahtoi, että sille oli kaikki
annettava; se luopui rakkautensa puolesta omasta elämästään, ja
tahtoi, että toisten, hänen rakastamainsa ihmisten, oli luovuttava
samoin. Se oli yksinkertaisen sielun mahtavaa rakkauden voimaa! Se
antoi hänen löytää ensimäisellä kosketuksella sen, mitä neron
sellaisen kuin Tolstoin epävarmat järjelliset hapuilut tai kuolevan
kultuurin liikahienostunut taito saavuttavat vasta koko elämän —
vuosisatojen — kestäneiden epätoivoisten taisteluiden jälkeen ja
hirvittävillä ponnistuksilla!
Mutta Christophen sisässä pauhaava mahtava maailma tahtoi
noudattaa toisia lakeja ja vaati toisenlaista viisautta.
Kauan oli Christophe jo aikonut ilmoittaa päätöksestään äidilleen.
Mutta ajatus, minkä surun hän äidille siten tuottaisi, toi hänelle
tuskaa; ja aina, kun hän yritti puhua, tuli hänelle pelkuruus, ja hän
jätti asian vielä tuonnemmaksi. Pari kolme kertaa hän kuitenkin jo
vihjaili arasti aikeeseensa lähteä ulkomaille; mutta Louisa ei pitänyt
sitä totena: — tai ehkä hän vain ei ollut pitävinään sitä totena, vaan
koetti vakuuttaa itselleen, että Christophe laski ainoastaan leikkiä.
Silloin ei Christophe tohtinut jatkaa; mutta hän tuli synkäksi ja

hajamieliseksi; ja saattoi aavistaa, että hänellä oli sydämellään
vaivaava salaisuus. Nais-raukka aavisti kai vaistomaisesti, mikä se
salaisuus oli, ja koetti peloissaan lykätä tuonnemmaksi niin paljon
kuin mahdollista hetkeä, jolloin Christophe sen tunnustaisi. Kun he
illoin istuivat yhdessä lampunvalossa, ja tuli äänetön tuokio, tunsi
Louisa yhtäkkiä, että nyt Christophe aikoisi sen sanoa; ja silloin
valtasi hänet kauhu, ja hän rupesi heti juttelemaan jos jotakin, hyvin
nopeasti, mitä hyvänsä: hän tuskin tiesi, mitä hän puhui; mutta millä
hinnalla tahansa oli nyt estettävä Christophe puhumasta. Tavallisesti
neuvoi vaisto hänelle parhaimman syyn, joka pani Christophen
pysymään hiljaa. Louisa näet valitteli liikuttavasti heikkoa
terveyttään, että hänen kätensä ja jalkansa olivat niin pöhöttyneet,
että jalkoja jäykisti; hän kuvaili vaivojaan aivan liiallisesti, sanoi
itseään ikäkuluksi, josta ei enää ollut mihinkään. Christophe huomasi
kyllä hänen naiivin oveluutensa; hän katsoi äitiään surullisena,
mykästi moittien; ja hetken päästä hän nousi ja poistui, sanoen
olevansa muka väsynyt ja menevänsä nukkumaan.
Mutta mitkään temput eivät voineet kauan pelastaa Louisaa.
Eräänä iltana, kun hänen täytyi taas niihin turvautua, kokosi
Christophe kaiken rohkeutensa, laski kätensä vanhuksen kädelle ja
sanoi hänelle:
— Ei, äiti, kuulkaahan, minulla on teille puhumista.
Louisa tyrmistyi, mutta hän koetti olla iloisen näköinen, ja vastasi
sydän kurkussa:
— Ja mitä sitten, poikani?
Christophe ilmoitti sammaltaen aikeensa lähteä ulkomaille. Louisa
koetti käsittää asian leikkinä ja kääntää jutun toiselle tolalle, niinkuin

tavallisesti; mutta nyt ei Christophe tullutkaan hänen sutkauksistaan
hilpeäksi, vaan jatkoi niin päättäväisen ja totisen näköisenä, ettei
hänen tarkoituksestaan ollut enää epäilemistä. Silloin äiti vaikeni,
veri lakkasi virtaamasta suonissa, ja hän istui mykkänä ja
jäykistyneenä, katsellen Christopheen kauhistunein silmin. Ja
sellainen tuska kohosi äidin silmiin sikäli kuin Christophe puhui, että
hänenkin sanansa viimein katkesivat; ja he olivat kumpikin aivan
vaiti. Kun Louisa vihdoin sai hengen kulkemaan kurkussaan, sanoi
hän, — (ja hänen huulensa vapisivat) —:
— Se ei ole mahdollista… Se ei ole mahdollista…
Kaksi suurta kyyneltä juoksi hänen poskiaan pitkin. Christophe
käänsi päänsä lohduttomana pois, ja painoi kasvonsa käsiinsä. He
itkivät. Jonkun hetken päästä meni Christophe kamariinsa ja
sulkeutui sinne huomiseen asti. Silloin eivät he vihjailleet sanallakaan
eiliseen tapahtumaan; ja kun Christophe ei enää siitä puhunut, niin
koetti Louisa vakuuttaa itselleen, että hän olikin jo luopunut
aikeistaan. Mutta silti hän eli ainaisessa kuolemankauhussa.
Tuli kuitenkin hetki, jolloin Christophe ei enää voinut olla vaiti.
Täytyi puhua, vaikka hän olisi murskannut äidin sydämen: hän kärsi
itse liian katkerasti. Oman tuskan itsekkyys masensi häneltä
ajatuksen, mitä tuskaa hän sillä puhumisellaan tuottaisi äidille. Ja
hän puhui. Puhui pohjaan saakka, karttaen silloin katsoa äitiinsä,
sillä hän pelkäsi antavansa jälleen keskeyttää itsensä. Hän määräsi
jo lähtöpäivänkin, ettei hänen olisi tarvinnut kestää toista
keskustelua tästä asiasta: — (Christophe ei ollut varma, voisiko hän
toisen kerran olla niin rohkea kuin nyt, tässä surullisessa
tilaisuudessa). — Louisa huudahteli:
— Ei, ei, ole hiljaa!…

Christophe tiukkeni, ja jatkoi päättävästi, hellittämättä. Kun hän
lopetti, — (Louisa nyyhki), — sulki hän äidin kädet käsiinsä ja koetti
kaikin tavoin selittää hänelle, kuinka ehdottoman välttämätöntä oli
hänen taiteelleen, hänen elämälleen, että hän lähtisi ulkomaille
joksikin aikaa. Louisa kieltäytyi häntä kuuntelemasta, hän itki, hän
hoki:
— Ei, ei. Minä en tahdo sitä!…
Kun Christophe oli turhaan koettanut saada häntä ymmärtämään
asiaa, lähti hän hänen luotaan, toivoen, että äidin mieli muuttuisi
yön kuluessa. Mutta kun he sitten seuraavana päivänä tapasivat
toisensa ruokapöydässä, alkoi hän taas armotta puhua tuosta
suunnitelmastaan. Louisalta putosi leipäpala, jota hän oli juuri
pistämässä suuhunsa, kädestä, ja hän sanoi tuskallisen moittivalla
äänellä:
— Miksi sinä tuolla tavoin minua aina kiusaat?
Christophe heltyi, mutta sanoi kuitenkin:
— Rakas äiti, täytyy.
— Ei, mitenkä niin! toisti vain Louisa; ei sellaista täydy… Sinä
tahdot vain minua kiusata… Sehän on hassu päähänpisto…
He koettivat selittää toisilleen, mutta he eivät kuunnelleet
toistensa sanoja. Christophe huomasi, että väittely oli turhaa, se
ainoastaan katkeroittaisi heidän tuskaansa; ja hän ryhtyi itsepäisesti
matkavalmistuksiin.
Kun Louisa näki, etteivät mitkään rukoukset auttaneet, vaipui hän
synkän surun valtaan. Hän vietti päiväkaudet kamariinsa

sulkeutuneena, sytyttämättä illoin lamppuakaan; hän ei puhunut
mitään; ei enää syönytkään; Christophe kuuli hänen yöllä itkevän. Se
raateli hänen sydäntään. Hän olisi tahtonut vuoteessaan huutaa
tuskasta, tahi vääntelehti hän kaiken yötä unta saamatta,
tunnonvaivoissa. Hän rakasti niin kovin äitiä! Minkätähden täytyi
hänen tuottaa hänelle kärsimystä?… Oi, äiti ei ollut oleva ainoa, jolle
hän sitä tuottaisi… sen näki Christophe selvästi… Miksi oli kohtalo
luonut häneen halun ja voiman sellaiseen elämäntehtävään, jonka
täytyi tuottaa tuskaa niille, jotka häntä rakastivat?
— Ah, ajatteli Christophe, jos minä olisin vapaa, jos ei tuo julma
voima, joka vaatii minua olemaan se, mikä olen, pakottaisi minua
itseään tottelemaan, tai ellen tottele, kuolemaan häpeästä ja itseäni
inhoten, kuinka minä silloin tekisin teidät onnellisiksi, kaikki ne, joita
rakastan! Antakaa minun ensin elää, toimia, kamppailla, kärsiä; ja
sitten minä tulen teidän luoksenne takaisin, entistä alttiimpana. Oi,
en tahtoisi muuta kuin rakastaa, rakastaa, rakastaa!…
Christophella ei olisi ollut voimaa kestää ylen onnettoman Louisan
ainaisia moitteita, jos ne moitteet olisivat vain jaksaneet pysyä vaiti.
Mutta Louisa oli heikko ja hiukan löyhä suustaan, eikä voinut pitää
sisällään tukahuttavaa tuskaansa. Hän puhui asiasta naapureille. Hän
puhui siitä kahdelle toiselle pojalleen. Veljet eivät voineet jättää
käyttämättä hyväkseen tilaisuutta, kun saivat kerrankin hiukan
oikaista Christophea. Ei varsinkaan Rudolf, joka kadehti yhä
vanhempaa veljeään, vaikkei hänellä nykyään liioin ollut siihen syytä.
Niin, Rudolf, jota pieninkin ylistys, mitä hän kuuli Christophesta,
katkeroitti ja joka pelkäsi, joskaan hän ei uskaltanut sitä alhaista
ajatusta tunnustaa, Christophen tulevaa menestystä, — (sillä hän oli
tarpeeksi älykäs nähdäkseen veljensä voiman ja aavistaakseen, että
ehkäpä muutkin ihmiset sen vielä tuntisivat), — Rudolf oli nyt oikein

onnellinen, kun sai nujertaa Christophea arvollaan. Hän ei ollut
koskaan välittänyt paljoa äidistään, vaikka tiesi hänen tukalan
asemansa; hän oli kyllä hyvissä varoissa auttaakseen Louisaa, mutta
jättikin sen asian yksinomaan Christophen huoleksi. Kun hän nyt
kuuli Christophen suunnitelmasta, niin näytti hän heti koko
sydämensä odottamattoman hellyyden. Hän vihastui, että Christophe
tohti aikoakin hyljätä äitinsä, ja nimitti moista tekoa luonnottomaksi
itsekkyydeksi. Hän ei kursaillut mennä sanomaan sitä suoraan
itselleen Christophellekin. Hän läksytteli Christophea juhlallisesti ja
vakavasti, kuin lasta, jonka pitäisi saada vitsaa; hän muistutti
kopeannäköisenä Christophelle hänen velvollisuuksistaan äitiä
kohtaan, ja puhui kaikista uhrauksista, mitä äiti oli hänen tähtensä
tehnyt. Christophe oli haljeta raivosta. Hän lennätti Rudolfin ulos
ovesta, potkaisten häntä takalistoon, ja sanoi häntä veijariksi ja
ulkokullatuksi koiraksi. Rudolf kosti hänelle, ärsyttämällä äitiä häntä
vastaan. Hänen yllytyksestään alkoikin Louisa uskotella itselleen, että
Christophe käyttäytyi tässä asiassa huonon pojan tavalla. Hän kuuli
itselleen väitettävän, ettei Christophella ollut oikeutta lähteä, ja niitä
sanoja hän mielellään uskoi. Sen sijaan, että olisi turvautunut
kyyneliinsä, jotka olivat hänen vahvin aseensa, moitti hän
Christophea katkerasti ja väärämielisesti; ja se kiihoitti Christophen
vastarintaan. He puhuivat nyt toisilleen monta kiusallista sanaa; ja
tulos oli, että Christophe, joka tähän asti oli vielä epäröinyt, ryhtyi
nyt todentotta jouduttamaan matkaansa. Hän tiesi, että armeliaat
naapurit surkuttelivat hänen äitiään, ja että korttelin yleinen
mielipide esitti Louisan jonkinlaisena uhrina ja hänet itsensä
pyövelinä. Christophe puri hammasta, eikä tinkinyt päätöksestään.
Päivät menivät. Christophe ja Louisa tuskin puhuttelivat toisiaan.
Nauttimatta viimeiseen pisaraan saakka niistä hetkistä, mitä he vielä
saivat viettää yhdessä, hukkasivat nuo toisiaan rakastavat ihmiset

nyt vähää kallista aikaansa — niinkuin usein käy — hedelmättömään
jöröyteen, joka hävittää monet hellät tunteenilmaukset. He eivät
tavanneet toisiaan muulloin kuin ruokapöydässä; siinä he istuivat
vastatusten, mutta eivät puhuneet keskenään, koettivat syödä jonkin
palan, ei juuri syödäkseen, vaan näyttääkseen muka rauhallista
ryhtiään. Christophe sai tuskin jonkun sanan kurkustaan: mutta
Louisa ei vastannut hänelle; ja kun hän puolestaan tahtoi puhua, niin
oli Christophe vaiti. Tällainen asema kävi heille molemmille
sietämättömäksi; ja kuta kauemmin sitä kesti, sitä vaikeampi oli siitä
päästä. Pitikö heidän nyt lopulta erota tällä tavalla? Louisa alkoi
vähitellen huomata, että hän oli tehnyt vääryyttä ja ollut typerä;
mutta hän kärsi liiaksi jaksaakseen ymmärtää, kuinka hän saattaisi
voittaa takaisin poikansa sydämen, jonka hän luuli kadottaneensa, ja
estääkseen hänet miten hyvänsä lähtemästä matkalle, sillä sitä
ajatusta hän ei itsepintaisuudessaan tahtonut käsittää. Christophe
katseli salavihkaa äitinsä kalpeita ja itkusta pöhöttyneitä kasvoja, ja
häntä runteli tunnonvaiva; ja kun hän oli jo päättänyt lähteä, ja tiesi,
että se oli hänen elämänsä ehto, niin toivoi hän pelkuristi
mielessään, että hän olisi jo lähtenyt, niin hän olisi välttänyt nämä
tuntonsa raatelut.
Lähdön piti tapahtua ylihuomenna. Eräs heidän viimeisiä
yhdessäolonsa surullisia hetkiä oli päättynyt. Illallisen jälkeen, jota
syödessä he eivät olleet virkkaneet toisilleen sanaakaan, oli
Christophe poistunut kamariinsa. Ja siellä hän istui nyt pöydän
ääressä, pää käden nojassa, voimatta tehdä mitään työtä, ja kidutti
itseään. Yö kului, oli jo melkein kello yksi. Yhtäkkiä hän kuuli
kolauksen, tuoli kaatui vierashuoneessa; ovi aukesi ja äiti,
paitasillaan ja paljain jaloin, heittäytyi hänen kaulaansa nyyhkyttäen.
Häntä poltti aivan kuin kuume, hän suuteli poikaansa, ja hän valitteli
kesken epätoivoisia nyyhkytyksiään:

— Älä lähde! Älä lähde! Minä pyydän, rukoilen sitä! Poika-kultani,
älä lähde!… Minä kuolen, jos lähdet… Minä en voi, minä en voi sitä
kestää!…
Tyrmistyneenä ja peljästyneenä Christophe suuteli häntä, hokien:
— Rakas äiti, rauhoitu, rauhoitu nyt!
Mutta Louisa jatkoi:
— Minä en jaksa sitä kestää. Minulla ei ole enää ketään muita kuin
sinä. Jos lähdet, mitä minusta tulee? Minä kuolen, jos lähdet. Minä
en tahdo kuolla sinusta erilläni. Odota, kunnes minä olen kuollut!…
Nuo sanat raatelivat Christophen sydäntä. Hän ei tiennyt, miten
äitiä lohduttaa. Sillä mitkä perustelut pystyivät tuollaiseen
hillittömään rakkauteen ja tuskaan! Christophe veti äidin syliinsä ja
koetti häntä rauhoittaa suuteloin ja hellin sanoin. Vanhus vaikeni
vähitellen ja itki hiljaa. Kun hän oli hiukan tyyntynyt, sanoi
Christophe hänelle:
— Mene nukkumaan, sinä vilustut.
Äiti sanoi yhä:
— Älä lähde!
Christophe vastasi, aivan hiljaa:
— Minä en lähde.
Louisa säpsähti, ja otti häntä kädestä:
— Onko se totta? kysyi hän. Ihanko totta?

Christophe käänsi kasvonsa poispäin, lohduttomana:
— Huomenna, virkkoi hän, huomenna sanon sen sinulle… Jätä nyt
minut, minä rukoilen!…
Louisa nousi sävyisästi ja meni kamariinsa.
Seuraavana aamuna hän häpesi tätä epätoivon puuskaa, joka oli
noussut hänen päähänsä keskellä yötä; ja hän kauhisteli, mitä hänen
poikansa nyt sanoisi; hän odotti Christophea, istuen kamarinsa
nurkassa; hän oli ottanut käsille neulomuksen; mutta sormet
herposivat sitä pitelemästä, hän antoi sen pudota maahan.
Christophe tuli sisään. He toivottivat toisilleen hyvää huomenta,
katsomatta toisiaan kasvoihin. Christophe oli synkkä, hän meni
ikkunan ääreen seisomaan, selin äitiinsä, eikä puhunut. Hän kävi
ankaraa sisäistä taistelua; hän tiesi hyvin jo ennakolta tuloksen, ja
hän koetti lykätä sitä tuonnemmaksi. Louisa ei tohtinut virkkaa
hänelle mitään, hän pelkäsi vaatia tuota vastausta, jota hän kauhulla
odotti. Hän pakotti itsensä ottamaan neulomuksensa käsiinsä; mutta
hän ei nähnyt eteensä, kutoi, ja silmukat menivät sekaisin. Ulkona
satoi. Pitkän äänettömyyden jälkeen Christophe tuli hänen viereensä.
Louisa ei liikahtanut; mutta hänen sydämensä, sykki kovasti.
Christophe katsoi häneen, hievahtamatta paikaltaan; sitten hän
yhtäkkiä heittäytyi polvilleen, kätki kasvonsa äidin helmaan, ja
virkkamatta sanaakaan hän itki. Silloin huomasi äiti, että Christophe
jäisi, ja hänen sydämensä pääsi aivankuin kuolemankauhusta; —
mutta sitten tuli hänelle heti tunnonvaiva: sillä hän tunsi, miten
paljon hänen poikansa uhrasi hänen tähtensä; ja hän alkoi itse
kärsiä kaikkea samaa, mitä Christophe kärsi silloin, kun hän aikoi
uhrata äitinsä. Hän kumartui Christophen puoleen ja suuteli monesti
hänen tukkaansa ja otsaansa. He itkivät yhdessä hiljaa tuskiaan.

Viimein Christophe nosti päätänsä; ja Louisa otti hänen päänsä
kättensä väliin ja katsoi häntä suoraan silmiin. Hän olisi tahtonut
Christophelle sanoa:
— Lähde!
Mutta hän ei voinut.
Olisi tahtonut sanoa hänelle:
— Minä olen onnellinen jäädessänikin. Hän ei voinut sitä tehdä.
Asia oli mahdoton selvittää; kumpikaan heistä ei voinut sitä
muuttaa.
Louisa huokasi tuskallisessa rakkaudessaan.
— Oi, jos ihmiset syntyisivät yhdessä saadakseen kuolla yhdessä!
Se yksinkertainen tunnustus liikutti ja järkytti Christophea; hän
pyyhki kyyneleensä, ja sanoi, koettaen hymyillä:
— Me kuolemme yhdessä.
Louisa ei oikein uskonut:
— Onko se varma? Etkö sinä lähde?
Christophe nousi ylös:
— Se on sanottu. Ei puhuta siitä enää. Tarpeetonta siihen palata.
Christophe piti sanansa; hän ei lähdöstään enää puhunut. Mutta
se ei ollut hänen syynsä, ettei hän voinut sitä olla ajattelematta. Hän
jäi kotiin; mutta hän sai maksaa kalliisti tämän uhrinsa äidin hyväksi,

surulla ja synkkämielisyydellä. Ja Louisa oli niin kömpelö, — mikä oli
sitäkin järjettömämpää, kun hän itse tiesi olevansa typerä, mutta
teki kuitenkin ehdoin tahdoin sellaista, jota hänen ei olisi pitänyt
tehdä, — Louisa oli sellainen, että vaikka hän tunsi varsin hyvin syyn
Christophen suruun, vaati hän häntä puhumaan, mitä hän muka suri.
Hän kiusasi Christophea hellyydenosoituksillaan, ainaisella
levottomuudellaan, saarnaamalla järkeä; se muistutti Christophelle
alinomaa, miten erilaisia he olivat, — ja juuri senhän Christophe
tahtoi nyt unohtaa. Kuinka monesti hän olisi halunnut avata äidille
luottavan sydämensä! Mutta kun hänen piti puhua, kohosi heidän
välilleen Kiinan muuri; ja Christophe kätki jälleen salaisuutensa
sisäänsä. Louisa aavisti hänen mielialansa; mutta hän ei uskaltanut
antaa hänen purkaa tunteitaan, tai hän ei osannut sitä tehdä. Kun
hän koetti, niin hän vain painoi yhä syvemmälle nuo salaisuudet,
jotka rasittivat Christophea niin, että hän olisi välttämättä tahtonut
ne ilmaista.
Tuhannet pikkuseikat, eräät Louisan viattomat pahat tottumukset
ärsyttivät sitäpaitsi Christophea ja eroittivat häntä äidistä. Kunnon
vanhus oli hiukan laverteleva. Hänellä oli tarve jutella naapureista,
tai jutella helliä imettäjänasioita, — tuollaisia, jotka välttämättä
pyrkivät muistuttelemaan mieleemme ensimäisten
elämänvuosiemme joutavuuksia, kaikkia sellaisia seikkoja, jotka
koskevat kehtoamme. Ihmisen on ollut niin vaikea siitä tilasta
päästä, kasvaa mieheksi! Ja nyt tulee moinen Julian imettäjä ja
levittelee aina eteemme likaisia kapalovöitä, keskolaisia ajatuksia,
koko tuota onnetonta ja kohtalokasta aikaa, jolloin syntyvä sielu
kamppailee halpaa materiaa ja tukehuttavan ahdasta piiriänsä
vastaan!

Keskellä kaikkea tätä tuli Louisalle liikuttavan rajuja
hellyydenpuuskia, — aivan kuin pientä lasta kohtaan —; sellainen
osui Christophea suoraan sydämeen, ja hän heittäytyi sen hellyyden
valtaan — aivan kuin pikku lapsi.
Pahinta oli elää yhdessä aamusta iltaan, kuten he tekivät, aina
kahden kesken, erillään kaikista muista ihmisistä. Kun kaksi kärsii
voimatta lievittää toistensa tuskia, on vaarallista tulla katkeraksi:
kumpikin ryhtyy lopuksi syyttämään toista siitä, mitä itse kärsii; ja
kumpikin alkaa sitä luuloaan uskoa. Parempi on olla yksin:
kärsimyksessä on ihminen yksin.
Jokainen päivä oli heille yhtä samaa kidutusta. — He eivät olisi
siitä koskaan päässeet, ellei olisi sattunut, niinkuin usein käy, eräs
tapahtuma, joka, näköjään onnettomalla tavalla — pohjaltaan
onnellisella — lopetti heidän julman epäröimisensä, josta he itse
turhaan koettivat vapautua.
Oli lokakuinen sunnuntai. Kello neljä iltapuolta. Säteilevän kirkas
ilma. Christophe oli istunut koko päivän kotona huoneessaan,
tutkistellen itseään, hautoen alakuloisuuttaan.
Lopulta hän ei sitä enää sietänyt, hänelle tuli vimmattu halu
päästä ulos, kävellä, purkaa voimaansa, väsyttää itseään
ponnistuksilla, että olisi saanut nuo ajatuksensa pois.
Hän oli ollut eilisestä äitinsä kanssa kylmissä väleissä. Nyt hän oli
vähällä lähteä sanomatta Louisalle hyvästejä. Mutta
porraskäytävässä hän ajatteli, miten suruinen äiti olisi siitä kaiken
iltaa, jäädessään yksin kotiin. Christophe meni sisään, sen tekosyyn

varjolla, että hän oli muka unohtanut jotain huoneeseensa. Äidin
kamarin ovi oli raollaan. Christophe pisti päänsä sisään ovesta; hän
näki äitinsä, ainoastaan muutaman sekunnin… (Mikä sija noilla
sekunneilla tulikaan sitten olemaan koko hänen elämässään!)…
Louisa oli juuri tullut kotiin messusta. Hän istui mielipaikallaan,
ikkunan kulmauksessa. Vastapäätä olevan talon seinä, likaisen valkea
ja halkeillut, tukki näköalan; mutta siitä syvennyksestä, jossa Louisa
istui, saattoi nähdä oikealta puolelta, naapuritalojen pihain ylitse,
pienen nenäliinan laajuisen nurmikaistan. Ikkunan pielessä kiipeili
päivänkierto ruukustaan rihmoja pitkin ja levitti noilla ilmatikapuillaan
hienoja verkkojaan, joita auringonsäteet kultasivat. Louisa istui
matalalla tuolilla, selkä koukussa, suuri raamattu helmassa; mutta
sitä hän ei lukenut. Kämmenensä hän oli laskenut kirjalle, nuo kädet,
joissa suonet olivat paisuneet, kynnet työntekijän, nelikulmaiset ja
hiukan kuperat; — hän katseli hellin silmin pikku kukkaansa, ja
kapeaa taivaan kaistaa, joka näkyi ikkunasta kukan lehtien läpi.
Kullan-vihreisiin lehtiin sattuva auringonsäde valaisi hänen väsyneitä
kasvojaan, jotka olivat hiukan kesakkoiset, hänen hienoa, vaaleaa, ei
varsin sakeaa tukkaansa, ja suuta, joka oli puoliavoimia ja hymyili.
Hän nautti tästä levosta, se oli hänen parhain hetkisensä koko
viikossa. Hän käytti sen vaipuakseen tuohon sureville olennoille
suloiseen tilaan, jolloin ihminen ei ajattele mitään, vaan on ikäänkuin
horteeseen rauennut, ja jolloin ainoastaan sydän puhuu, unelmiinsa
uupuneena.
— Äiti, sanoi Christophe, minun mieleni tekee ulos. Minä lähden
kävelemään Buiriin päin; tulen kotiin melkoisen myöhään.
Melkeinpä torkahteleva Louisa vavahti hiukan. Sitten käänsi hän
päätänsä Christopheen, ja katsoi häneen, rauhallisilla, hyvillä

silmillään.
— Mene, rakkaani, sanoi hän: sinä olet oikeassa: käytä hyväksesi
kaunista ilmaa.
Louisa hymyili Christophelle, Christophe hänelle. He katsoivat
tuokion toisiaan; sitten he toivottivat toisilleen hellästi ja lyhyesti
hyvää yötä, silmillään ja päätä nyökäten.
Christophe sulki hiljaa oven. Louisa vaipui jälleen unelmiinsa,
joihin pojan hymy loi nyt valoisaa heijastustaan, niinkuin
auringonsäde tuossa kukkasen kalpeille lehdille.
Niin erosi Christophe hänestä — koko iäkseen.
Lokakuun ilta. Päivänpaiste on lämmin ja kalpea. Maaseutu vaipuu
riutuvaan lepoon. Kyläkirkkojen kellot kalahtelevat verkalleen
luonnon hiljaisuudessa. Keskeltä kynnöksiä kohoaa hitaasti
sauhupatsaita. Ohut utu häilyy kaukana. Valkeat usvat, jotka hiipivät
pitkin kostean maan pintaa, odottavat yötä ylemmäksi noustakseen…
Metsästyskoira, kuono maassa, juoksee pieniä piirejä tehden
valkojuurikaspelloilla. Harmaalla taivaalla lentelee suuria
korppilaumoja.
Christophe kulki unelmissaan ja varmaa määrää ajattelematta
kuitenkin vaistomaisesti tiettyä paikkaa kohti. Jo muutamia viikkoja
olivat hänen kävelynsä kaupungin ympäristössä vieneet hänet aina,
tahtoi hän tai ei, muuatta kylää kohti, jossa hän oli varma näkevänsä
erään kauniin tytön. Tuo tyttö se häntä sinne viehätti; se tunne ei
ollut muuta kuin ulkonaista viehätystä, mutta sangen kiivasta ja

hieman epäselvää. Christophe ei koskaan voinut olla rakastamatta
jotakuta; hänen sydämensä oli harvoin tyhjä: aina oli siinä jokin
kaunis olento jumalana alttarilla. Tavallisesti oli hänestä
yhdentekevää, tiesikö epäjumala, että hän sitä rakasti: hänen tarvitsi
vain rakastaa; tuli ei saanut koskaan sammua, ettei pimeys olisi
tullut hänen sydämeensä.
Tuon uuden lemmen esine oli tällä kertaa muuan talonpoikaistyttö,
jonka hän oli kohdannut, kuten Eliasar muinoin Rebekan, kaivolla;
mutta tämä Rebekka ei ollut tarjonnut vettä hänen juodakseen, vaan
oli heittänyt sitä hänelle vasten naamaa. Tyttö oli ollut pesemässä
pyykkiä joen rannalla, vuoren painanteessa, kahden raidan välissä,
joiden maasta kohoavat juuret muodostivat hänen ympärilleen
ikäänkuin linnunpesän; hän ahersi voimakkaasti, eikä hänen kielensä
ollut laiskempi kuin hänen käsivartensakaan: hän jutteli ja nauraa
hälisi kilpaa toisten kyläntyttöjen kanssa, jotka pesivät puron toisella
puolella, vastapäätä häntä. Christophe oli heittäytynyt ruohikkoon,
muutaman askelen päähän, ja nojaten poskeaan käteensä hän
katseli tyttöjä. Siitä eivät tytöt olleet millänsäkään: he lorusivat kuin
ennenkin, jotkut sangen rehevästi höystettyyn tyyliin. Christophe
tuskin kuunteli heidän sanojaan: hän erotti ainoastaan heidän
nauravat äänensä ja karttujen paukkeen, kauempaa laitumelta
lehmäin ammuntaa; ja niin hän uneksi, tähystellen koko ajan tuota
kaunista pyykinpesijäänsä. Nuorten, hilpeäin kasvojen näkeminen
antoi hänelle iloa koko päiväksi. — Piankin huomasivat muut tytöt,
ketä hän niin piti silmällä; he vihjailivat kurillaan asiasta keskenään;
ja Christophen valittu teki hänestä aivan yhtä purevia huomautuksia
kuin muutkin. Kun Christophe ei liikahtanut, oikaisihe tyttö, otti
kasan pestyjä, jo väännettyjä vaatteita, ja alkoi levitellä niitä
pensaihin kuivamaan, tullen lähemmäksi Christophea ja päästen sen
tekosyyn nojalla katselemaan häntä. Mennessään Christophen

lähitse lätkäytti hän ikäänkuin vahingossa häntä märillä vaatteilla ja
katsoi häneen kursailematta ja nauraen. Tyttö oli laiha ja
lujatekoinen, leuka vahva, hiukan ämmänleuka, nenä lyhyt,
kulmakarvat kauniinkaarevat, silmät tummansiniset, rohkeasti
sädehtivät ja kovat; huulet paksut, suu kaunis, hiukan ulkoneva,
aivan kuin kreikkalaisen naamion, vaaleat hiukset kierretyt nutturalle
niskaan; ja hipiä päivettynyt. Hän piti päänsä pystyssä, laski
sutkauksen joka sanalla ja käveli kuin mies, heilutellen ruskettuneita
käsiään. Nyt levitteli hän pyykkiään kuivamaan, ja katsoi
Christopheen rohkaisevin ja uhittelevin silmin, — odottaen, että tämä
puhuisi. Christophe tarkasteli myöskin häntä, mutta hänen ei
laisinkaan tehnyt mieli tyttöä puhutella. Viimein purskahti tyttö
nauramaan hänelle päin silmiä ja kääntyi takaisin ystävättäriensä
puoleen. Christophe jäi loikomaan paikalleen iltahämärään saakka,
kunnes näki tytön lähtevän pois, vaatekori selässä, paljaat käsivarret
ristissä rinnoilla, hartiat kumarassa, yhä jutellen ja nauraen.
Hän näki pari päivää senjälkeen saman tytön kaupungin
kauppatorilla, keskellä porkkana-, tomaatti-, kurkku- ja kaalisvuorta.
Christophe kuljeskeli siellä katselemassa kauppiaita, jotka seisoivat
koriensa ääressä, rivissä niinkuin kaupattavat orjat. Poliisi kulki
heidän editseen ja pysähtyi kunkin luokse rahapussineen ja
vastalippu-kääröineen, saaden kultakin lantin ja antaen poletin.
Kahvinmyyjätär kulki pitkin tuota riviä, kantaen vasua, joka oli
täynnä pieniä kahvipannuja. Muuan vanha nunna, rattoisa ja
pyylevä, teki torikierrostaan, kainalossa kaksi isoa koria, kerjäillen
yhtään nöyristelemättä vihanneksia ja puhellen hyvästä Jumalasta.
Huudot kaikuivat; vanhain vaakain vihreiksi maalatut kupit kalisivat
ja kilistivät ketjujaan; suuret koirat, jotka oli valjastettu pienten
rattaiden alle, haukkuivat iloissaan ja ylpeinä tärkeästä tehtävästään.
Keskellä kuhinaa Christophe huomasi Rebekkansa. — Tytön oikea

nimi oli Lorchen (Eleonora). — Vaalean tukkansa päälle oli tyttö
pistänyt kaalinlehden, vihreän- ja valkean-kirjavan; se oli hänen
päässään kuin mikäkin kirjauksilla kaunistettu ja pykäläreunainen
kypäri. Hän istui korin kannella, myytäväin tavarainsa edessä: kullan-
kiiltävien sipulien, ruusunpunaisten rediisien, viheriäin herneiden ja
hohtavanpunaisten omenain; ja hän syödä rauskutti omenia, yhden
toisensa jälkeen, välittämättä niitä liioin kaupitella. Siihen syöntiin
hän ei näyttänyt kyllästyvän. Silloin tällöin hän pyyhki leukaansa ja
kaulaansa esiliinalla, kohotti käsivarrellaan tukkaansa, hieroi
kaulaansa olkapäähän, tai nenäänsä kädensyrjällä. Tai hän istui
kädet sylissä ja solutteli ajan kuluksi herneitä kädestä toiseen. Hän
katseli ympärilleen, oikealle ja vasemmalle, joutilaan ja velton
näköisenä. Mutta häneltä ei jäänyt huomaamatta mitään, mitä
ympärillä sattui, ja hän sieppasi heti kaikki katseet, jotka olivat
hänelle tarkoitetut, vaikkei muka ollut niistä tietävinään. Hän näki
kyllä Christophen. Pakinoidessaan ostajien kanssa oli hänellä tapana
rypistää kulmakarvojaan ja vilkaista kulmiensa alitse ja ostajien pään
ohi ihailijaansa. Hän oli silloin arvokas ja vakava kuin pappi; mutta
mielessään hän naureskeli Christophelle. Christophe ansaitsikin sen:
hän seisoi koko ajan siinä samalla paikalla, muutaman askelen
päässä hänestä, hotkien Lorchenia silmillään; ja sitten hän meni
hänelle mitään virkkamatta matkaansa. Hänen ei ollenkaan tehnyt
mieli tyttöä puhutella.
Christophe tuli monta kertaa maleksimaan torille tai sen kylän
teille, jossa tyttö asui. Jos Lorchen sattui kotinsa pihalle, seisattui
Christophe häntä katselemaan. Christophe ei myöntänyt itselleen
tulleensa sinne tuon tytön tähden; ja tosiaankin: hän oli tullut
melkeinpä sitä asiaa ajattelematta. Kun hän oli syventynyt
sommittelemaan jotain teosta, oli hän aina hiukan kuin unissakulkija:
kun hänen tietoinen sielunsa noudatti hänen musikaalisia

ajatuksiaan, oli muu osa hänen olemustaan toisen ja tiedottoman
sielun hallussa, joka odotti vain hänen jokaista hajamielistä hetkeään
livistääkseen karkuun. Hänen päätään usein aivan huumasi
musikaalisten ajatusten surina, juuri siinäkin, kun hän seisoi
Lorchenin edessä ja unelmoi, katsellen samalla tyttöön. Hän ei olisi
saattanut sanoa häntä rakastavansa, hän ei sellaista edes
uneksinutkaan; mutta hänelle tuotti mielihyvää nähdä häntä: muuta
se ei ollut. Hän ei ajatellutkaan, mitkä halut veivät häntä tytön
lähettyville.
Moinen alinomainen kiertely sai juorut liikkeelle. Kylässä laskettiin
siitä pilaa, ja tiedettiin lopulta, kuka Christophe oli. Mutta rauhassa
hän sai olla; sillä hänestä ei ollut vaaraa. Suoraan sanoen hän näytti
aivan tolkuttomalta: hänestä ei oltu millänsäkään.
Oli kyläjuhlat. Pikku pojat paukuttivat palavia hiiliä kahden kiven
välissä ja huusivat: "Eläköön keisari". ("Kaiser lebe! Hoch!") Lehmä
ammui läävässä, miehet naukkivat ja lauloivat kapakassa. Leijat
lensivät pelloilla ilmassa, pyrstötähden-häntineen; kanat raaputtivat
innoissaan kultatunkiota: tuuli pörhisteli niiden höyheniä kuin vanhan
akan helmoja. Punertava sika kellotti mukavasti kyljellään
auringonpaisteessa.
Christophe kuljeksi "Kolmen kuninkaan" ravintolaa kohti, jonka
katolla liehui pieni lippu. Talon oven päälle oli ripustettu
köynnökseksi sipulirihmoja, ja ikkunat oli kaunistettu punaisilla ja
keltaisilla krassinkukilla. Hän meni kapakkasaliin, joka oli täynnä
tupakansavua; seinillä loisti koreita kellastuneita kuvia,
kunniapaikalla värillinen Keisari-kuningas, tammenlehdillä

seppelöitynä. Tanssi pyöri parhaillaan. Christophe oli varma, että
hänen kaunis tyttönsä oli siellä. Ja tosiaan, hän näki hänet
ensimäiseksi. Christophe asettui sellaiseen salin kolkkaan, että hän
saattoi rauhassa katsella tanssivain liikkeitä. Mutta vaikka hän
koettikin vetäytyä kätköön, huomasi Lorchen kyllä hänet sieltä
nurkasta. Lentäen valssista toiseen hän loi Christopheen parinsa olan
yli vilkkaita silmäyksiä, nähdäkseen, katseliko Christophe yhä häntä;
ja häntä huvitti kiihoittaa Christophea: hän kiemaili kylänpojille,
kaunismuotoinen suu nauraessa levällään. Hän puhui ääneensä, ja
lorusi aivan samaan tapaan kuin nuoret herrastytötkin, jotka pitävät
tarpeellisena nauraa, kun heitä katsellaan, touhuta, näyttää
tyhmyyttään, sen sijaan, että kätkisivät sen itseensä. — Eivätkä he
siinä suhteessa olekaan varsin tyhmiä, sillä hehän tietävät, ettei
heitä kuunnellakaan, vaan katsellaan. — Christophe istui kyynärpäin
pöydän nojassa ja leuka nyrkkien varassa, ja seurasi tytön temppuja
säkenöivin ja vimmastunein silmin: hänen järkensä oli kyllin vapaa,
niin että hän huomasi tytön kujeet, mutta ei niin vapaa, ettei hän
olisi antanut niiden itseään kiehtoa; ja nyt hän vuoroin ärähteli
kiukusta sille, että hän meni satimeen, ja vuoroin vain nauroi
partaansa ja kohautti olkapäitään.
Eräs toinenkin henkilö katseli Christophea: hän oli Lorchenin isä.
Pieni, vanttera, kaljupäinen ukko, — iso pää, lyhyt nenä, — päälaki
päivän rusketuttama; tukka, joka oli ollut vaaleaa, kiersi tiheinä ja
pieninä kiharoina tuota kaljua paikkaa kuin milläkin Dürerin Pyhällä
Johanneksella; kylmistä kasvoista oli parta tarkoin ajeltu. Hän jutteli
tuolla, pitkävartinen piippu suupielissä, hitaasti toisten talonpoikien
kanssa, seuraten syrjäsilmällä koko ajan Christophen naaman eleitä;
ja mielessään hän niille ilkkui. Nyt hän ryiskeli, ilvehtivä tuike
välkähti hänen pienissä, harmaissa silmissään, ja hän tuli istumaan
Christophen viereen pöydän ääreen. Christophe rypisti kasvojaan ja

kääntyi tyytymättömänä häneen päin. Hän näki vanhuksen ovelat
silmät; ottamatta pois piippua suustaan mies alkoi puhella hänelle,
varsin tuttavallisesti; Christophe tunsi hänet: hän tiesi, että ukko oli
vanha kettu; mutta heikkous hänen tytärtään kohtaan teki
Christophen armeliaaksi isällekin, ja hänestä oli omituisen
hauskaakin seurustella nyt hänen kanssaan. Tuo vanha veitikka
huomasikin sen kohta; puhuttuaan sateista ja poudasta ja
sutkautettuaan jotain noista kauniista tytöistä tuolla, ja ettei
Christophe tanssinut, arveli hän lopuksi, että Christophe oli oikeassa,
kun ei viitsinyt joutavaa vaivaa nähdä, sillä parempi oli tässä pöydän
luona könöttää haarikkansa ääressä; ja kursailematta tarjousi hän
tyhjentämään yhden seidelin. Hörppiessään jutteli ukko yhä
verkalleen, niinkuin äskenkin. Hän puheli pienistä afääreistään,
toimeentulon vaikeudesta näinä pahoina aikoina, kaiken kalleudesta.
Christophe ei kuunnellut häntä yhtään, ja vastasi silloin tällöin
ainoastaan murahduksella; ne asiat eivät häntä liikuttaneet: hän
katseli Lorchenia. Syntyi tuon tuostakin hiljaisuus, isäntä odotti
puhetta; ei tullut vastausta: ja hän jatkoi sitten yhä itse. Christophe
ihmetteli, mistähän hyvästä tuo ukko tuli hänen seuraansa ja uskoi
hänelle asioitaan. Mutta lopuksi hän sai sen tietää. Valiteltuaan niitä
ja näitä siirtyi ukko nyt uuteen lukuun: hän kehui erinomaisia
maantuotteitaan, vihanneksiaan, siipikarjaansa, kananmuniaan,
maitoaan. Ja yhtäkkiä hän kysyi, eikö Christophe hankkisi hänelle
ostajia herttuallisesta linnasta. Christophe käännähti jyrkästi:
— Mistä hiidestä isäntä tiesi?… Hän siis tunsi hänet?
— Kyllähän, vastasi ukko; kaikki tiedetään…
Hän ei lisännyt:
— … kun ottaa vaivakseen vähän itse nuuskia.

Mutta Christophe lisäsi sen hänen puolestaan. Ilkeäksi ilokseen
hän läksytti ukkoa, että vaikka "kaikki tiedettiin", niin ei
varmaankaan tiedetty, että hän oli sotkenut hyvät välinsä tuon pikku
hovin kanssa, ja että jos hän milloin olisikin voinut kerskua
omaavansa luottamusta linnan ruoka-aittain ja keittiön puolella, —
(eikä hän pitänyt sitäkään seikkaa varsin varmana), — niin oli se
luotto nyt ollutta ja mennyttä. Ukko rypisti tuskin huomattavasti
suutaan. Mutta kuitenkaan hän ei menettänyt vielä toivoansa; ja
hetken perästä hän kysyi Christophelta, eikö tämä voinut suositella
häntä herrasperheille. Ja hän mainitsi todellakin nimeltä kaikki ne
perheet, joissa Christophe ennen oli käynyt: sillä isäntä oli ottanut
kauppatorilla niistä tarkan selon; ja siitä voi olla varma, ettei hän
unohtanut ainoaakaan pikkuasiaa, josta saattoi olla hänelle etua.
Christophe olisi vimmastunut moisesta nuuskimisesta, ellei häntä
olisi nyt sydämellisesti naurattanut, kun hän ajatteli, että ukko sai
kaikesta oveluudestaan huolimatta pitkän nenän (luottaessaan
täydellisesti noihin toivomiinsa Christophen suosituksiin, jotka olisivat
paremminkin vieneet häneltä ostajat kuin pystyneet hankkimaan
hänelle uusia). Christophe antoi siis isännän punoa aivan hukkaan
pieniä kömpelöitä oveluuksiaan; eikä hän vastannut ukolle muuta
kuin "kyllä" tai "ei". Mutta ukko ei hellittänyt; ja viimein takertui hän
paremman puutteessa itseensä Christopheen ja Louisaan, säästäen
heidät hätävaraksi, ja koetti tyrkyttämällä tyrkyttää heille maitoaan,
voitaan ja kermaansa. Hän väitti, että koska Christophe oli
"musikisti", niin mikä oli sen parempaa hänelle kuin nielaista joka
aamu ja ilta raaka muna: ja hän vannoskeli hommaavansa ne
hänelle aivan lämpimältään kanan hännästä. Se, että ukko luuli
häntä laulajaksi, purskahutti Christophen äänekkääseen nauruun.
Talonpoika käytti hyväkseen hänen iloisuuttaan tilaamalla uuden

putelin pöytään. Sitten lypsi hän Christophelta kaikki edut, mitä tällä
hetkellä sai hänestä irti, ja meni maksamatta matkaansa.
Oli tullut jo yö. Tanssi oli yhä vilkastunut. Lorchen ei enää
huomannut Christophea: hänellä oli kylliksi urakkaa koettaessaan
saada erään kylän hulivilin päätä pyörälle, rikkaan talon pojan, josta
kaikki tytöt keskenään riitelivät. Christophea huvitti katsella tuota
ottelua: nuo neitoset hymyilivät toisilleen, ja olisivat raapineet
mielellään silmät toistensa päästä. Christophe, jota ei kateus
kalvanut, unohti oman asiansa ja toivoi sydämestään, että Lorchen
voittaisi kiistassa. Mutta kun Lorchen sitten sai tuon pojan itseään
tanssittamaan, tunsi Christophe mielensä hiukan surulliseksi. Hän
moitti siitä itseään; hän ei ollut Lorcheniin rakastunut, hän ei
tahtonutkaan, että tyttö olisi hänestä pitänyt: olihan luonnollista,
että Lorchen piti kenestä tahtoi. — Se on selvä. Mutta hän ei ollut
kovin iloissaan, kun hänen osakseen tuli niin vähän suosiota, hänen,
joka sillä hetkellä kaipasi niin suuresti sitä antaa ja saada. Täälläkin
hän oli yksin niinkuin kaupungissa. Kukaan noista talonpojista ei
välittänyt hänestä muuta kuin kiskoakseen hänestä jotakin hyötyä, ja
nauraakseen hänelle takanapäin. Christophe huokaisi, katsahti
hymyillen Lorcheniin, joka nyt oli kymmenen kertaa entistä sievempi,
ärsyteltyään kilpasiskonsa raivoihin; ja Christophe varustautui jo
lähtemään tanssipaikasta. Kello oli lähes yhdeksän illalla: hänellä oli
hyvinkin kymmenen kilometrin matka takaisin kaupunkiin.
Hän nousi jo pöydästä, kun ovi aukesi, ja kapakkaan ryntäsi
kymmenkunta sotamiestä. Heidän tulonsa mykisti koko tanssipaikan.
Ihmiset alkoivat supista keskenään, eräät parit lakkasivat yhtäkkiä
tanssimasta ja loivat tulokkaihin levottomia silmäyksiä. Oven suussa
seisoskelevat talonpojat käänsivät heihin selkänsä ja olivat muka
juttelevinaan toistensa kanssa; mutta he antoivat heille hyvin

viisaasti kuitenkin tilaa, vaikkeivät olleet muka tietävinään siitä
kohteliaisuudestaan. — Jo muutaman ajan oli lähiseutu ollut pikku
sodassa kaupunkia ympäröivien linnoitusten sotilaiden kanssa.
Sotilaat olivat läkähtyä ikävään, ja he kostivat talonpojille; he
pilkkasivat heitä törkeästi vasten naamaa, he pitelivät heitä pahoin,
ja kohtelivat tyttöjä aivan kuin voittosaaliitaan. Edellisellä viikolla
olivat jotkut heistä menneet humalassa häiritsemään erään
naapurikylän juhlaa ja pieksäneet siellä melkein hengiltä erään
isännän. Christophe oli sattunut kuulemaan tästä tapahtumasta ja oli
samanlaisessa mielentilassa kuin talonpojatkin sotamiehiä kohtaan;
nyt hän istuutui jälleen paikalleen ja odotti, mitä tapahtuisi.
Sotamiehet eivät välittäneet pahansuovasta sävystä, jolla heidät
otettiin vastaan, vaan menivät meluten istumaan jo täysiin pöytiin, ja
tyrkkivät ihmiset niistä pois, päästäkseen itse paikoille: se kävi
tuossa tuokiossa. Enimmät väistyivät nuristen syrjään. Muuan ukko
istui erään penkin päässä eikä siirtynyt tarpeeksi: sotilaat nostivat
penkkiä, ja vanhus putosi takalistolleen permannolle, ja aika nauru
remahti. Christophe tunsi veren syöksyvän päähänsä; hän kavahti
suuttuneena ylös; mutta juuri, kun hän oli mennä väliin, näki hän
vanhuksen jo pyytävän vaivalloisesti permannolta kömpiessään
sotilailta ylen matelevasti anteeksi, sen sijaan, että olisi heitä
moittinut. Kaksi sotamiestä tuli Christophen pöytään: hän näki
heidän tulevan ja puristi kätensä nyrkkiin. Mutta hänen ei
tarvinnutkaan vielä puolustaa itseään. Miehet olivat jättiläis-
kookkaita, suopeita lalluksia, jotka seurasivat kuin lampaat paria
huimapäätä ja koettelivat heitä matkia. Nyt masensi Christophen
ylemmyys ja jyrkkä muoto heti heidät; ja kun hän sanoi heille
kuivasti:
— Pöytä on käytössä!

niin he pyysivät anteeksi ja vetäytyivät kohta pöydän toiseen
päähän, etteivät olisi häntä häirinneet. Christophen äänessä oli
käskemään luodun olennon sävy: sotamiesten luonnollinen
orjamaisuus voitti heidät. He näkivät hyvin, ettei Christophe ollut
talonpoika.
Christophe lauhtui hiukan tästä alistumisesta, ja saattoi nyt
seurata kylmäverisemmin tapahtumain kulkua. Hän huomasi
helposti, että koko joukkiota johti muuan aliupseeri, — pieni,
tylysilmäinen buldoggi, naama ulkokullatun ja ilkeän lakeijan: hän oli
yksi viimesunnuntaisia tappelusankareita. Hän asettui Christophen
vieruspöytään; oli jo juovuksissa, katsoa mullisteli ihmisiin ja nakkeli
heille hävyttömiä pistoksia, mutta niitä he eivät olleet muka
kuulevinaan. Varsinkin tanssijoita hän vainosi, kuvaillen heidän
ruumiillisia hyviä puoliaan ja vikojaan niin julkein sanoin, että hänen
toverinsa nauroivat kohti kurkkua. Tytöt punastelivat, ja kyyneleet
tulivat heille silmiin; pojat purivat hammasta ja heidän sisunsa
kuohui. Tuo hirtehinen tarkasteli salin joka puolen eikä säästänyt
ketään: Christophe näki irvistelijän kääntävän päätänsä jo häneenkin
päin. Hän tarttui seideliinsä, käänsi sen alassuin pöydälle, ja oli
valmis heittämään sen miehen kalloon heti, kun ensimäinen
haukkumasana tulisi. Hän ajatteli:
— Minä olen hullu. Nyt olisi parasta lähteä ulos. Minä voin
pistättää täällä vatsani puhki; ja jos pääsen sitten livistämään, niin
minut pannaan vankilaan: se huvi ei maksa vaivaa. Lähdenpä
ennenkuin he ehtivät minua ärsyttää.
Mutta hänen ylpeytensä kielsi häntä lähtemästä: hän ei tahtonut
näyttää väistyvänsä moisten joutavien edestä. — Aliupseerin luihu ja
raaka katse suuntausi nyt Christopheen. Christophe suoristautui ja

katsoi häntä vihaisesti, silmästä silmään. Aliupseeri mulkoili häneen
hetken: hän oli kai huomaavinaan Christophen naamassa jotain
hauskaa, hän nykäisi kyynärpäällään vierustoveriaan ja osoitti
hänelle jo pilkallisesti nuorukaista, ja avasi suunsa sättiäkseen.
Christophen valtasi pikavihaisuus, hän oli aivan heittämäisillään
seidelinsä päin miestä. — Sattuma pelasti hänet vielä tälläkin kertaa.
Samassa, kun juopunut aikoi avata suunsa, töytäsi muuan kömpelö
tanssiva pari häneen ja pudotti hänen seidelinsä lattialle. Hän
käännähti raivoissaan, ja tyhjensi nyt tuon parin niskaan oikean
tunkion häväistyssanoja. Hänen huomionsa oli kääntynyt muualle,
hän ei ajatellut enää Christophea. Christophe odotti vielä muutaman
minutin; kun hän sitten näki, ettei vihollinen enää ryhtynyt
jatkamaan seurustelua, nousi hän ylös, otti hattunsa ja lähti
kiirehtimättä ovelle päin. Koko ajan hän katsoi siihen penkkiin, jolla
aliupseeri istui, osoittaakseen hänelle, ettei hän hänen tähtensä
lähtenyt. Mutta aliupseeri oli varmaan hänet jo unohtanut: kukaan ei
häntä huomannut.
Christophe tarttui jo oven ripaan: joku sekunti vielä, ja hän olisi
ollut ulkona. Mutta oli sallittu, ettei hän niin pääsisi sieltä. Salin
perukassa nousi samassa kova rähinä. Sotamiehet olivat
maisteltuaan päättäneet tanssia; ja koska kaikilla tytöillä jo oli
tanssittajansa, niin sotamiehet ajoivat tanssijat pois, ja nämä
alistuivatkin. Mutta Lorchen ei suostunut siihen suutaan avaamatta.
Turhanpäiten eivät hänen silmänsä olleet tuikeat ja leukansa
itsepäinen; nepä ne hänessä Christophea miellyttivätkin. Hän tanssi
parhaillaan oikein sydämen halusta, kun tuo aliupseeri, joka oli
valinnut hänet uhrikseen, tuli riistämään häntä hänen pariltaan.
Lorchen polki jalkaa, tyrkkäsi sotilasta rintaan, ja sanoi, ettei hän
tanssi milloinkaan sellaisen kollon kanssa kuin hän. Mies ryntäsi
hänen perästään. Hän iski nyrkillään ihmisiä, joiden taakse Lorchen

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com

Collaborative Cities Stephen Goldsmith Kate Markin Coleman

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Collaborative Cities Stephen Goldsmith Kate Markin Coleman

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 46

Slide 48

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Slide 65

Slide 66

Slide 67

Slide 68

Slide 69

Slide 70

Slide 71

Slide 72

Slide 73

Slide 74

Slide 75

Slide 76

Slide 77

Slide 78

Slide 79

Slide 80

Slide 81

Slide 82

Slide 83

Tags

Categories

Download