Competing in the Information Age Align in the Sand 2nd Edition Jerry N. Luftman

Competing in the Information Age Align in the Sand 2nd Edition Jerry N. Luftman
Competing in the Information Age Align in the Sand 2nd Edition Jerry N. Luftman
Competing in the Information Age Align in the Sand 2nd Edition Jerry N. Luftman

1. Download the full version and explore a variety of ebooks
or textbooks at https://ebookultra.com
Competing in the Information Age Align in the Sand
2nd Edition Jerry N. Luftman
_____ Tap the link below to start your download _____
https://ebookultra.com/download/competing-in-the-
information-age-align-in-the-sand-2nd-edition-jerry-n-
luftman/
Find ebooks or textbooks at ebookultra.com today!

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookultra.com
to discover even more!
The Humanities in the Age of Technology 1st Edition
Ciriaco Morón Arroyo
https://ebookultra.com/download/the-humanities-in-the-age-of-
technology-1st-edition-ciriaco-moron-arroyo/
The Internet in Everyday Life Information Age Series 1st
Edition Barry Wellman
https://ebookultra.com/download/the-internet-in-everyday-life-
information-age-series-1st-edition-barry-wellman/
Propaganda in the Information Age Still Manufacturing
Consent 1st Edition Alan Macleod
https://ebookultra.com/download/propaganda-in-the-information-age-
still-manufacturing-consent-1st-edition-alan-macleod/
The Nature of War in the Information Age Clausewitzian
Future 1st Edition David J. Lonsdale
https://ebookultra.com/download/the-nature-of-war-in-the-information-
age-clausewitzian-future-1st-edition-david-j-lonsdale/

3. Conservation in the Internet Age Threats And Opportunities
1st Edition James N. Levitt
https://ebookultra.com/download/conservation-in-the-internet-age-
threats-and-opportunities-1st-edition-james-n-levitt/
Psychedelic Information Theory Shamanism in the Age of
Reason 1st Edition James L. Kent
https://ebookultra.com/download/psychedelic-information-theory-
shamanism-in-the-age-of-reason-1st-edition-james-l-kent/
Engineering Mega Systems The Challenge of Systems
Engineering in the Information Age 1st Edition Renee
Stevens
https://ebookultra.com/download/engineering-mega-systems-the-
challenge-of-systems-engineering-in-the-information-age-1st-edition-
renee-stevens/
Dark Matter In The Universe 2nd Edition John N. Bahcall
https://ebookultra.com/download/dark-matter-in-the-universe-2nd-
edition-john-n-bahcall/
Dictionary of Information and Library Management 2nd
Edition N/A
https://ebookultra.com/download/dictionary-of-information-and-library-
management-2nd-edition-n-a/

5. Competing in the Information Age Align in the Sand 2nd
Edition Jerry N. Luftman Digital Instant Download
Author(s): Jerry N. Luftman
ISBN(s): 0195159535
Edition: 2
File Details: PDF, 2.56 MB
Year: 2003
Language: english

6. Competing in the
Information Age:
Align in the Sand,
Second Edition
Jerry N. Luftman,
Editor
OXFORD UNIVERSITY PRESS

7. Competing in the Information Age

8. Competinginthe
SECOND EDITION

9. EDITED BYJerry N. Luftman
InformationAge
ALIGN IN THE SAND
1
2003

10. 1
Oxford New York
Auckland Bangkok Buenos Aires Cape Town Chennai
Dar es Salaam Delhi Hong Kong Istanbul Karachi Kolkata
Kuala Lumpur Madrid Melbourne Mexico City Mumbai Nairobi
Sa˜o Paulo Shanghai Taipei Tokyo Toronto
Copyright2003 by Oxford University Press, Inc.
Published by Oxford University Press, Inc.
198 Madison Avenue, New York, New York 10016
www.oup.com
Oxford is a registered trademark of Oxford University Press
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced,
stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means,
electronic, mechanical, photocopying, recording, or otherwise,
without the prior permission of Oxford University Press.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Competing in the information age : align in the sand / [edited by] Jerry
N. Luftman.—2nd ed.
p. cm.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 0-19-515953-5
1. Organizational change. 2. Strategic planning. 3. Information
technology—Management. 4. Competition. I. Luftman, Jerry N.
HD58.8 .C646 2003
004'.068'4—dc21 2003004709
246897531
Printed in the United States of America
on acid-free paper

11. Preface
Since the release of “Competing in the Information Age: Strategic Alignment
in Practice” in 1996, a substantial shift has taken place in our industry.
Businesspeople are beginning to understand the importance of information
technology (IT). Many suggest that those competitors with the best infor-
mation systems and intelligence will be the winners. In numerous cases it is
impossible to distinguish business strategies from IT strategies. About half
of all investments in information technology are driven by functional (line-
of-business; e.g., marketing, finance, research and development) executives.
Many CIOs (chief information officers) sit at executive board meetings
where information technology is translated into business value. Other sig-
nificant changes that have affected corporations and our lives since 1996
include the implications of terrorism and security, the focus on morals and
ethics, and the dynamics of our economy. In all of these cases, it is clear
that information technology will provide the driving force behind business
transformation in the information age.
There are large numbers of articles, books, case studies, and anecdotes
that discuss what is being done by IT to affect all aspects of a firm’s com-
petitive strategy. More and more industries are recognizing that information
technology can be instrumental in both integrating cross-organizational re-
sources and shaping core business capabilities. Ignoring the Internet as a
fundamental part of the business strategy is simply not an option. Having
a website is not enough. The information age has opened new channels for
selling products. Empowered by evolving technologies, customers are unfor-
giving. Misfortune awaits the organization that does not meet the challenge.
Business is moving from technology as supporting the business to technology
as an integral part of the business. As with all transformations, these changes
do not come easily. Executives must take charge of their organizations’ future
in the information age. At a minimum, having a harmonious IT-business
relationship is key. One thing that has not changed is the challenge of align-
ing IT and business strategies.
The purpose of this book is to present a new set of practical and pow-
erful tools to help ensure that businesses get the full benefit from their
investments in IT. Senior executives are provided with an understanding of
how to manage the new ways of doing business in an innovation-driven
information economy. We have learned a lot from applying the tools pre-

12. viPreface
sented in the initial book. The strategic alignment model still is an essential
vehicle for clarifying and ordering the process of bringing an organization’s
business strategic plan into harmony with the information technology that
is necessary to make that plan work. Our experiences have helped identify
and measure the key elements that facilitate the important relationship that
must exist among IT and business organizations. Defining what will be
demanded of managers and firms to survive and succeed in the information
age remains a major challenge. This book prepares organizations to meet the
challenge.

13. Acknowledgments
This book has its origins in research that began in the mid-1980s. Much of
the original work has been published and presented around the world. A
great deal has changed. A lot has been learned. The demand to align business
and IT strategies, however, remains a top issue facing management today.
The chapters in this book present an evolution of the original research
and initial book. An international team of authoritative leaders, researchers,
consultants, and teachers make up the authors of this important book. Vita
of the contributing authors follow the Contents.
While researching, writing, and editing this book, I have become in-
debted to a large number of individuals and organizations, only a few of
whom can be mentioned here. I am greatly appreciative to The Conference
Board and Society of Information Systems (SIM) for sponsoring this im-
portant research. IBM, especially the Advanced Business Institute, will always
be a part of me. Recognition is due to Stevens Institute of Technology for
giving me time to research and teach these important ideas to the future
leaders of industry, including the participants in the executive information
management programs.
Of course, a large degree of thanks is due to the hundreds of organi-
zations that have been used in creating, developing, and advancing the ap-
plication of the Strategic Alignment Model. This includes the thousands of
students attending the Stevens graduate programs, where thought-provoking
discussion has led to many of the new insights.
This book is dedicated to the families of all of the contributors. I es-
pecially want to dedicate it to my wife, Vivian, who has shown me for over
33 years that being aligned is not just an IT-business thing.

14. This page intentionally left blank

15. Contents
Contributorsxi
Introduction3
Jerry Luftman
Part IAlign in the Sand
1 Assessing Strategic Alignment Maturity15
Jerry Luftman
Part IICommunications
2 Integrating Business and IT Strategy: Reframing the
Applications Development Portfolio
51
Michael J. Earl
3 Recognizing the Functionality of the Future62
James C. Wetherbe and Glenn J. Browne
Part IIICompetency/Value Measurement
4 Assessing the Value of IT77
Jerry Luftman and C. Timothy Koeller
5 Creating and Sustaining IT-Enabled Competitive
Advantage
107
David Feeny, Blake Ives, and Gabriele Piccoli
6 Competing in Mobile Business137
Sirkka Jarvenpaa and Kerem Tomak
Part IVIT Governance
7 IT Governance161
Jerry Luftman
8 The IT Organization of the Future191
Carol V. Brown
Part VPartnership
9 Chief Information Officers: Strategic Roles
and Peer Influence
211
Sid L. Huff, Harvey G. Enns, and Scott L. Schneberger

16. xContents
Part VIScope and Architecture
10 Intra Enterprise Integration: Methods and Direction227
Edward A. Stohr and Jeffrey V. Nickerson
11 Toward the Future of Enterprise Integration: Interenterprise
Systems Integration
252
M. Lynne Markus, Sheryl Axline, Dana Edberg, and David Petrie
12 Learning and Earning From E-Commerce288
Michael J. Earl
13 Information, Strategy, and Attention299
Thomas H. Davenport
14 Information Technology Investments: Dealing Effectively
With Strategic Uncertainty Through Scenario Analysis
314
Eric K. Clemons
15 The Influence of Wireless Networks on Information
Technology Strategy
337
James A. Senn
16 Competing Through Information Privacy350
Yolande Chan
Part VIISkills
17 Information Technology Human Resource Strategies365
Ephraim R. McLean and Scott L. Schneberger
Part VIIIAligning This Book
18 Strategic Alignment as a Process381
Jerry Luftman
Index395

17. xi
Contributors
Sheryl Axline’sareas of expertise include team learning, organizational learn-
ing, large-scale change, sociotechnical systems and the changing nature of
work and careers. Her clients have ranged from long established Fortune 50
corporations to Internet start-ups. Currently, Sheryl assists nonprofit exec-
utives with continuous improvement and organizational development. Pre-
viously, Sheryl provided consulting and conducted research on human learn-
ing, technology, and process change in approximately 50 organizations in
North America and Europe. Sheryl holds a Ph.D. in applied psychology and
an M.B.A. from Claremont Graduate University and a B.A. in psychology
and business administration from UCLA.
Glenn J. Browneis an associate professor of information systems and director
of the Institute for Internet Buyer Behavior (IB2) at Texas Tech University.
He received his Ph.D. from the Carlson School of Management at the Uni-
versity of Minnesota. As Director of IB2, he manages and conducts research
concerning consumer behavior and decision making, business process anal-
ysis, and analysis and design considerations for e-business. His other research
interests include information requirements determination and behavioral
decision-making processes.
Carol V. Brownis an associate professor of information systems in the Kelley
School of Business at Indiana University. She holds an A.B. from Vassar
College, an M.M. from Northwestern University, and both an M.B.A. and
Ph.D. from Indiana University. During 1998–2000, she served on the ex-
ecutive board of SIM International, and she currently is the president of the
SIM-Indianapolis chapter and serves as an associate editor forMIS Quarterly
andMIS Quarterly Executive.
Carol’s research on IT management issues has been published in major
academic journals such asMIS Quarterly,Organization Science,andInfor-
mation Systems Research. Her coauthored publications for practitioners in-
cludeRepositioning the IT Organization to Enable Business Transformation
(Pinnaflex, 1999) andManaging Information Technology(4th edition, Pren-
tice Hall, 2002), and she is the editor of the 7th edition of theIS Manage-
ment Handbook(Auerbach, 2000).
Yolande E. Chanis an associate professor of management information systems
at Queen’s University. She holds a Ph.D. from the University of Western

18. xiiContributors
Ontario, an M. Phil. in management studies from Oxford University, and
S.M. and S.B. degrees in electrical engineering and computer science from
the Massachusetts Institute of Technology. She is a Rhodes Scholar. Prior to
joining Queen’s, Dr. Chan worked with Andersen Consulting (now Accen-
ture) as an information systems consultant. Dr. Chan conducts research on
knowledge management, the alignment of information systems strategy and
business strategy, and business and societal impacts of information technol-
ogy investments. She has published her research in a number of refereed
books and journals.
Dr. Eric K. Clemonsis a professor of operations and information management
at the Wharton School, University of Pennsylvania. He is a pioneer in the
study of the impacts of information on business strategy. Dr. Clemons is the
founder and Project Director for the Reginald H. Jones Center’s Sponsored
Research Project on Information: Strategy and Economics, area coordinator
of the School’s major in Information: Strategy, Systems, and Economics, and
director of the School’s MBA eCommerce major. Dr. Clemons focuses on
helping clients anticipate the impacts of information technology on the
structure of their industries and the strategies available to their firms.
Thomas H. Davenportis director of the Accenture Institute for Strategic
Change and a Distinguished Scholar in Residence at Babson College. He is
a widely published author and speaker on the topics of information and
knowledge management, reengineering, enterprise systems, and electronic
business. Tom’s latest book—coauthored with John Beck—isThe Attention
Economy(Harvard Business School Press), which describes how individuals
and organizations can manage “the new currency of business.” Prior to this,
Tom wrote, coauthored, or edited eight other books, including the first
books on business process reengineering, knowledge management, and en-
terprise systems. He has written over 100 articles for such publications as
Harvard Business Review, Sloan Management Review, California Management
Review,theFinancial Times,and many other publications, and has been a
columnist forInformation Week,CIO, andDarwinmagazines.
Michael J. Earlis dean of Templeton College, Oxford, and also chairman of
the Centre for the Network Economy at London Business School. He works
at the intersection of business strategy and IT and is concerned especially
with the strategic management of information resources. His recent research
has been on the role of the CIO, cross-cultural aspects of information man-
agement, the impact of e-commerce on IT, and strategies for knowledge
management. He has published in journals such asHarvard Business Review,
MIS Quarterly,Sloan Management Review,and theJournal of Management
Information Systems.
Dana Edbergis an associate professor of computer information systems at
the University of Nevada, Reno. Her work experience includes software
engineering project management in government and industry as well as con-

19. Contributorsxiii
sulting and training experience in IS organizational management and soft-
ware design processes. Dr. Edberg’s research projects have included evalua-
tions of large-scale information systems projects for government, methods of
systems acquisition, development of data warehouses, and application of or-
ganizational learning methodologies. Her areas of expertise include software
engineering, knowledge management, and database design. She holds a
Ph.D. from the School of Information Science at Claremont Graduate Uni-
versity.
Harvey G. Ennsis an assistant professor of information systems in the MIS,
Operations Management, and Decision Sciences Department at the Uni-
versity of Dayton. He received his Ph.D. from the Richard Ivey School of
Business at the University of Western Ontario. His research focuses on the
exercise of influence by information technology professionals and the dif-
fusion of IT innovations in developing countries. He has published in the
Journal of Strategic Information Systemsand theJournal of Global Information
Technology Managementas well as presented papers at conferences such as
the International Conference on Information Systems and the Academy of
Management.
David Feenyis a Fellow of Templeton College, University of Oxford, and
director of the Oxford Institute of Information Management. His teaching
and research interests center on the connections between strategy, organi-
zation, and information technology. He contributes to a large proportion of
the College’s programs for senior executives, whose participants are drawn
from a wide range of industries. His work has won international recognition,
and he has published a number of articles in the MIT Sloan Management
Review in recent years—on CIOs, IT Sourcing, Core IS Capabilities, CEOs
for the Information Age, and E-Business Opportunity.
David is a Fellow of the Royal Society of Arts and Commerce. He holds
an M.A. from Oxford University and an M.B.A. from Harvard Business
School. He was vice president of Templeton College from 1995 to 1999,
and is currently an Advisory Board Member of two new venture companies.
Sid Huffis professor and Ericsson Chair of information systems at Victoria
University of Wellington, New Zealand, and is the head of the School of
Information Management. He has been teaching and researching in the
information systems field for over 25 years. His current research focuses on
electronic commerce, IS strategy, and senior management roles in IT. He
has taught at universities in the United States, Canada, and New Zealand,
and has published extensively in the leading information systems journals.
He has also written over 50 teaching cases, and is the lead author ofCases
in Electronic Commerce, the second edition of which was recently published
by Irwin/McGraw-Hill.
Blake Ivesholds the C. T. Bauer Chair in Business Leadership at the Uni-
versity of Houston. He is president of the Association for Information Sys-

20. xivContributors
tems and one of its first Fellows. He holds the MISQ’s Distinguished Re-
searcher Award and is a past MISQ editor-in-chief. He has held research
Fellowships at IBM, the Harvard Business School, and Oxford University.
His work has been published inMISQ, Sloan Management Review, Manage-
ment Science, Information Systems Research, CACM, IBM Systems Journal,
Journal of MIS, Academy of Management Executive,andDecision Sciences.He
is a past member of the board of directors for SIM International and the
founder of ISWorld Net.
Sirkka L. Jarvenpaais the James Bayless/Rauscher Pierce Refsnes Chair in
business administration at the University of Texas at Austin. At the Univer-
sity of Texas at Austin, she serves as codirector of the Center for Business,
Technology, and Law, and a track leader in the cross-functional Customer
Insight Center. Her current research projects focus on mobile business and
managing knowledge and intelligence in network structures.
C. Timothy Koelleris professor of economics in the Wesley J. Howe School
of Technology Management at Stevens Institute of Technology. His research
in labor economics, industrial relations, and industrial economics has ap-
peared in a number of journals, includingThe Quarterly Journal of Economics,
Industrial Relations (Berkeley),Managerial and Decision Economics,Small
Business Economics, and theJournal of Labor Research, on which he also is a
member of the editorial board. The National Science Foundation, the U.S.
Small Business Administration, the U.S. Department of Labor, and the N.J.
Department of Higher Education have supported his research. He earned
A.B., M.A., and Ph.D. degrees in economics from Rutgers University, an
M.S. in economics from Auburn University, and held a University Fellow-
ship in economics at Washington University in St. Louis.
Jerry Luftmanis the executive director of graduate information systems pro-
grams and professor of information systems at Stevens Institute of Technol-
ogy. His career includes strategic positions in management (information
technology, including being a CIO, and consulting), management consult-
ing, information systems, and education. After a notable 22-year career with
IBM, and over 10 years at Stevens, Dr. Luftman’s experience combines the
strengths of practitioner, consultant, and academic. His framework for ap-
plying the strategic alignment model and assessing alignment maturity is key
in helping companies around the world understand, define, and scope an
appropriate strategic planning direction that leverages information technol-
ogy.
M. Lynne Markusis professor (chair) of electronic business at the City Uni-
versity of Hong Kong (on leave from the Peter F. Drucker Graduate School
of Management, Claremont Graduate University). Professor Markus has over
20 years’ experience teaching, conducting research, and consulting in the
information systems field. Her current research interests include the strategic
positioning of electronic marketplaces, the challenges of B2B systems inte-

21. Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

22. aihetta moniin suloisiin ajatuksiin, mutta ennen kaikkea hän mietti,
miten saisi luovutetuksi yli-intendentille nämä rahat hänen
kykenemättänsä tietämään, keltä lahja tuli. Se pulma oli heti
juolahtanut hänen mieleensä ja näyttänyt piankin olevan
yksinkertaisesti ratkaistavissa siten, että hän soittaisi yli-intendentin
saapuville ja pakenisi ennen tämän tuloa, tuntien suurempaa
onnellisuutta kuin jos olisi saanut miljoonan eikä menettänyt. Mutta
perille päästyään hän johtui epäilyksiin. Tämä asumus oli huoliteltu
niin kodikkaasti, että olisi voinut luulla kamarineidon juuri
leyhyttäneen sieltä huiskullaan viimeisenkin tomuhiukkasen. Kaikki
nämä valmistukset saivat hänestä tuntumaan kuin hän olisi vasta
tulollaan häätänyt taikalinnan keijukaiset, joiden katseet olivat sitä
ennen voineet vaivihkaa sattua häneen. Fouquet saattoi niin ollen
päästä ainakin sen verran jäljille, että kykenisi arvaamaan asian
oikean laidan, ja hän kieltäytyisi pitämästä lahjaksi minkä olisi
kenties vastaanottanut lainaksi. Hyvää tarkoittava yritys raukeisi
siten tuloksettomaksi. Oli kaiketi tarpeellista ryhtyä asiaan vakavasti
käsiksi, jotta uhrauksesta olisi hyötyä. Piti saada yli-intendentti
täydellisesti oivaltamaan asemansa täpäryys, jotta hän alistuisi
naisen jalomieliseen päähänpistoon. Häntä oli suostuteltava
kaunopuheisen ystävyyden kaikella teholla, ja ellei sekään riittäisi, oli
otettava avuksi kiihkeän rakkauden tenho, jota mikään ei torjuisi
ehdottomassa vakuuttamisen halussa. Eikö yli-intendentti ollutkin
tunnettu peräti hienotuntoiseksi ja arvostaan pitäväksi mieheksi?
Sallisiko hän naisen riistää itseänsä varattomuuteen hänen
hyväkseen? Ei, hän taistelisi vastaan, ja jos mikään voima kykenisi
sitä estelyä voittamaan, niin ainoastaan rakastetun naisen ääni
saattoi tulla kysymykseen. Nyt rouva de Bellièren sydämessä heräsi
toinen epäilys, joka vihlaisi julmasti kuin tikarin kylmä kärki.
Rakastiko hän todellisesti? Rajoittuiko tuo joustava sielu ja herkkä

23. sydän hetkeksikään kiintymään yhteen kohti, edes enkeliäkään
ihaillakseen? Eikö Fouquetin laita hänen kaikesta nerokkuudestaan ja
kunnostaan huolimatta ollut sama kuin noiden valloittajain, jotka
loistavan voiton saatuaan vuodattavat kyyneliä taistelutantereella?
— No niin, siitä minun tulee saada selvyys, — tuumi markiisitar. —
Kuka tietää, eikö tuo kiihkeästi tavoiteltu sydän ole pohjaltaan
arkinen, — kuka tietää, eikö tuo sielu oikealla tavoin koeteltuna
ilmene jokapäiväiseksi ja ala-arvoiseksi… "No, no!" huudahti hän
itsekseen; "liian kauan tässä epäilen ja epäröin! Ryhdyn
koetukseen!"
Hän katsahti seinäkelloon.
— Jo seitsemän, — ajatteli hän; — hänen täytyy nyt olla
työhuoneessaan vahvistamassa asiakirjoja. Ja nousten kuumeisen
kärsimättömästi hän astui kuvastimen luo, jonka pintaan ilmestyi
hänen uhrautuvan rakkautensa päättäväisyyttä haastava hymy; hän
painoi joustinta ja nykäisi näkyviin avautunutta nastaa. Ikäänkuin
ennakolta voipuneena taistelunsa odotuksesta hän sitten
hervottomasti heittäysi polvilleen ison lepotuolin eteen ja kätki
vapiseviin käsiin päänsä.
Kymmenen minuutin kuluttua hän kuuli joustimen kitkahduksen.
Ovi kääntyi näkymättömillä saranoillaan, ja Fouquet ilmestyi esiin.
Hän oli kalpea ja kumarassa kuin ankean mietiskelyn
painostamana. Hän ei rientänyt sisälle, vaan astui verkkaan. Peräti
tärkeätä ongelmaa täytyi olla ratkaisemassa miehen, joka tällaista
kutsua noudatti noin hiljaisesti, vaikka nautinto oli muuten niin
vallitsevana vaikuttimena hänen elämässään. Tuskallisissa unissa
vietetty yö olikin laihduttanut piirteitä, jotka tavallisesti ilmaisivat

24. ylvästä huolettomuutta, ja painanut mustat juovat silmien alle. Hän
oli yhä komea ja ylevä näöltään, ja hänellä kovin harvinainen
apeuden juonne suupielissä antoi kasvoille uutta, nuorentavaa
sävyä. Mustassa puvussa, rintamus ihan koholla hänen levottoman
kätensä nyppimästä pitsiröyhelöstä, yli-intendentti haaveksivin
katsein pysähtyi tämän kamarin kynnykselle, missä hänen
silmäyksensä oli niin usein etsinyt odottelevaa onnea.
Tämä lempeä totisuus, ylenpalttisen riemastuksen sijalle tullut
myhäilevä murheellisuus, vaikutti hyvin syvällisesti markiisittareen,
joka katseli häntä syrjästä. Naisen silmä kykenee rakastetun miehen
kasvonpiirteistä lukemaan kaikki itsetunnon tai kärsimyksen vihjeet,
ikäänkuin Jumala heidän heikkoutensa tähden olisi tahtonut suoda
naisille enemmän huomiokykyä kuin muille luoduille. Markiisitar
tajusi ensi katseellaan ministerin koko ahdingon. Hänelle selvisi yön
levottomuus, päivän pettymyksien sarja. Siitä hetkestä hän oli
voimakas, hän tunsi rakastavansa Fouquetia yli kaiken. Hän nousi,
astui rahaministeriä kohti ja virkkoi:
"Te kirjoititte minulle tänä aamuna, että saatte jo vähemmin
muistelluksi minua, samalla kun arvelitte minun kokonaan lakanneen
ajattelemasta teitä, kun emme ole niin pitkään aikaan tavanneet
toisiamme. Tulin osoittamaan sananne vääriksi, monsieur, ja sen voin
tehdä sitä varmemmin, kun näen silmistänne, että te ette ole minua
koskaan rakastanut niin paljon kuin tällä hetkellä, samoin kuin te
puolestanne voitte käsittää tuloni merkitsevän, etten suinkaan ole
teitä unohtanut."
"Oi, te olette enkeli, markiisitar", huudahti Fouquet, jonka ylevää
katsantoa ilahduksen salama hetkiseksi kirkasti, "ja yhdelläkään

25. ihmisolennolla ei ole oikeutta antautua epäilyksiin teistä! Hänen on
vain nöyrryttävä pyytämään armoa."
"Olkoon se siis suotu teille!" Fouquet aikoi polvistua. "Ei", kielsi
markiisitar, "istuutukaa viereeni. Voi, näen synkän ajatuksen
painavan sieluanne!"
"Mistä niin päätätte, madame?"
"Hymystänne, joka väkinäisyydellään tärvelee koko ilmeenne. No,
mitä nyt mietittekään? Sanokaa, olkaa avomielinen; eihän ystävysten
välillä sovi olla salaisuuksia?"
"No niin, madame, selittäkää siis te minulle, mistä tämä
pitkäaikainen ankaruus johtui."
"Ankaruus?"
"Niin; ettekö ole kieltänyt minua käymästä luonanne?"
"Oi, onhan siihen ollut syytä, hyvä ystävä!" sanoi rouva de Bellière
syvään huoaten. "Jo viime käyntinne minun luonani on tuottanut
teille paljon onnettomuutta. Asuntoani vakoillaan, ja samat silmät,
jotka silloin näkivät teidät, olisivat voineet uudelleen saada katkeran
kostonhalun aihetta. Pidän teille vähemmän vaarallisena, että minä
tulen tänne; mutta tietäen teidän joutuneen jo muutoin ahdinkoon,
en ole tahtonut yhä lisätä vastuksianne…"
Fouquet hätkähti. Nuo sanat palauttivat hänen mieleensä
rahaministerin huolet, jotka olivat hetkiseksi häipyneet rakastajan
toiveisiin.

26. "Ahdinkoon, — minä?" virkahti hän yrittäen hymyillä. "Mutta
murheellisella sävyllänne tosiaan melkein saatte minut uskomaankin
sitä, markiisitar. Ovatko nuo kauniit silmät siis kääntyneet minuun
vain surkutellakseen? Oh, aivan toisia tunteita odotin niiden
kuvastavan."
"Minusta ei murhe ole lähtöisin, monsieur: katsokaa vain
kuvastimesta."
"Totta kyllä, olen hiukan kalpea, markiisitar, mutta se johtuu
liiallisesta työstä: kuningas antoi eilen toimekseni hankkia
ylimääräisiä rahavaroja."
"Niin, neljä miljoonaa; sen tiedän."
"Te tiedätte sen!" huudahti Fouquet ihmeissään. "Miten se on
mahdollista? Vasta peliseurueen hajaannuttua, kuningattarien
poistuttua ja yhden ainoan henkilön läsnäollessa kuningas…"
"Näette kuitenkin, että tunnen asian, ja siinähän on kylliksi. No
niin, jatkakaa, hyvä ystävä: kuningas siis pyysi…"
"Niin, käsitättehän, markiisitar, että summa oli koottava, sitten
laskettava, merkittävä kirjoihin, ja se puuha on hyvinkin pitkällinen
toimitus. Herra de Mazarinin kuoltua on raha-asiain virastossa
ilmaantunut jonkun verran väsymystä ja häiriötä: henkilökuntani on
saanut liian paljon tehtävää, ja minun täytyi yöllä valvoa apuna."
"Summa on siis koolla?" kysyi markiisitar levottomasti.
"Olisipa ihme, markiisitar", vastasi Fouquet hilpeästi, "jos
rahaministerin kassoista ei löytyisi neljää vaivaista miljoonaa."

27. "Niin, kyllähän uskon, että teillä ne on tai tulee saaduksi."
"Tulee saaduksiko?"
"Siitä ei ole pitkääkään aikaa, kun teiltä jo vaadittiin kaksi."
"Minusta tuntuu vuosisata siitä kuluneen, markiisitar. Mutta
älkäämme enää puhuko rahoista, jos suvaitsette."
"Päin vastoin puhukaamme niistä, hyvä ystävä."
"Oh!"
"Kuulkaahan, minä olenkin tullut vain sitä varten."
"Mutta mitä siis tahdottekaan sanoa?" tiedusti yli-intendentti,
jonka katse ilmaisi rauhatonta uteliaisuutta.
"Nimitetäänkö yli-intendentti eroittamattomaksi virkaansa,
monsieur?"
"Mutta markiisitar!"
"Vastaanhan minäkin teille vilpittömästi."
"Te hämmästytätte minua, markiisitar, puhuessanne kuin
luottamustehtäviä tarjoava."
"Asia on aivan yksinkertainen: aion tallettaa sijoitettavaksenne
rahoja ja niin ollen haluan luonnollisesti tietää, onko asemanne
taattu."
"Totisesti, markiisitar, olen ymmällä enkä voi käsittää mihin
tähtäätte."

28. "Ihan vakavasti puhuen, hyvä herra Fouquet, minulla on kiusaa
käteisistä varoistani. Olen kyllästynyt ostamaan tiluksia ja tahdon
jättää jonkun ystävän tehtäväksi saada rahani tuottamaan
tyydyttävää tuloa."
"Mutta eihän sillä liene pahaakaan kiirettä?" virkkoi Fouquet.
"Pidän asiaa aivan kiireellisenä ja tärkeänä."
"No, puhumme siitä toisella kertaa."
"Se ei käy laatuun, sillä rahat ovat mukanani."
Markiisitar viittasi kirstuun ja avasi yli-intendentin nähtäviin
setelitukut ja kultaläjän.
Fouquet oli noussut silloin kun markiisitarkin. Hän seisoi kotvasen
ihmeissään; sitten hän yhtäkkiä peräytyi, kalpeni ja vaipui tuolille,
kätkien kasvot käsiinsä.
"Voi, markiisitar, markiisitar!" mutisi hän.
"No?"
"Mikä mielipide teillä onkaan minusta, tehdäksenne tällaisen
tarjouksen?"
"Teistäkö?"
"Päätelmä on selvä."
"Mitä siis itse ajattelettekaan esityksestäni? Sanokaa."

29. "Te toitte nämä rahat sen johdosta, että tiesitte minun olevan
pulassa.
Oi, älkää kieltäkö. Käsitän sen selkeästi. Enkö tunne sydäntänne?"
"No niin, jos tunnette sydämeni, niin huomaatte, että juuri sen
tarjoan teille."
"Olin siis oikeassa!" huudahti Fouquet. "Voi, madame, en tosiaan
ole koskaan antanut teille oikeutta loukata minua tällä tavoin!"
"Loukata teitä!" lausui rouva de Bellière kalveten. "Omituista
inhimillistä herkkätuntoisuutta! Olettehan vakuuttanut rakastavanne
minua? Olettehan sen rakkauden nojalla pyytänyt mainettani,
kunniaani? Ja tarjotessani rahojani te kieltäydytte?"
"Hyvä markiisitar, te olette ollut vapaa varjelemaan mitä sanotte
maineeksenne ja kunniaksenne. Jättäkää minulle omasta kohdastani
sama vapaus. Jättäkää minut syöksymään häviöön, sortumaan
niiden vihamielisten pyrkimysten painoon, jotka minua saartavat,
tekemieni virheitten ja oman katumuksenikin raskautukseen; mutta
taivaan tähden älkää musertako minua tällä viimeisellä iskulla,
markiisitar!"
"Teiltä vastikään puuttui selvänäköisyyttä, herra Fouquet",
huomautti toinen.
"Mahdollista kyllä, madame."
"Ja nyt ette ymmärrä sydämen kieltä."
Fouquet kouraisi läähättävää rintaansa.

30. "Murjokaa minua, madame", hän sanoi; "minulla ei ole mitään
vastattavana."
"Olen tarjonnut teille ystävyyteni, herra Fouquet."
"Niin, madame; mutta te olette rajoittunut siihen."
"Tämä esitykseni johtuu ystävän harrastuksesta."
"Epäilemättä."
"Ja te hylkäätte ystävyyteni todisteen?"
"En voi muuta."
"Katsokaa minuun, herra Fouquet." Markiisittaren silmät
säihkyivät.
"Tarjoan teille rakkauteni."
"Oh, madame!" äännähti Fouquet.
"Olen rakastanut teitä jo kauan, kuulkaa. Naisilla on väärä
hienotunteisuutensa kuten miehilläkin; minua on hallinnut kiihkeä
rakkaus, mutta sen täyttä voimaa en ole tahtonut teille ilmaista."
"Oi!" huudahti Fouquet liittäen kätensä ristiin.
"No, nyt siis sanon sen teille. Te olette pyytänyt rakkauttani
polvillanne, ja minä kielsin; olin sokea kuten tekin äsken. Nyt sen
tarjoan."
"Niin, mutta ainoastaan itse tunteen!"
"Rakkauteni, itseni, elämäni! Kaikki, kaikki, kaikki!"

31. "Voi, hyvä Jumala!" huudahti Fouquet huumaantuneena.
"Otatteko vastaan?"
"Te rusennatte minut onneni ylenpalttisuudella!"
"Oletteko onnellinen — sanokaa, sanokaa… jos minä tulen
omaksenne, kokonaan omaksenne?"
"Se on ylin auvo!"
"Ottakaa minut siis. Mutta kun minä uhraan teille ennakkoluulon,
luopukaa tekin minun tähteni viimeisestä arvelevaisuudesta."
"Madame, madame, älkää kiusatko minua!"
"Ystäväni, ystäväni, älkää kieltäytykö!"
"Voi, ajatelkaa toki, mitä esitättekään!"
"Fouquet, evätkää vain sanalla, niin avaan tämän oven", ja hän
viittasi kadulle päin — "ja sitten ette enää näe minua. Lausukaa vain
sana myöntymykseksi, niin seuraan teitä minne tahdotte, ummessa
silmin, estelemättä, empimättä, surematta."
"Elise, Elise! Mutta tuo rahakirstu?"
"Siinä ovat myötäjäiseni!"
"Se on teidän häviönne!" huudahti Fouquet survaisten nurin kullan
ja setelipinkat; "tuossa on hyvinkin miljoona…"
"Sen verran juuri… Summa edustaa jalokiviäni, joita en tahdo
enää käyttää, jos te ette minua rakasta, ja jos rakastatte minua

32. niinkuin minä teitä, en enää tarvitse koruja!"
"Oi, tämä on liikaa, tämä on liikaa!" huudahti Fouquet. "Minä
taivun, taivun, vaikkapa vain saattaakseni arvoonsa sellaisen
uhrautuvaisuuden. Otan vastaan myötäjäiset…"
"Ja tässä on naisesi", sanoi markiisitar heittäytyen hänen syliinsä.
103.
Jumalan alue.
Tällävälin Buckingham ja de Wardes matkasivat hyvinä
kumppanuksina ja täydessä sovussa Pariisin—Calaisin valtatiellä.
Buckingham oli jouduttanut jäähyväisiänsä siinä määrin, että ne
pääosaltaan olivat jääneet pintapuolisiksi. Hyvästelykäynnit Filip-
herttuan ja Madamen sekä nuoren kuningattaren ja
leskikuningattaren luona olivat muodostuneet yhdeksi yhteiseksi
tilaisuudeksi. Tästä tuli ansio leskikuningattaren pikku sovittelulle,
joka säästi hänet antautumasta toiseen kiusalliseen kahdenkeskiseen
haasteluun kruununprinssin kanssa ja pelasti hänet Madamen
vaaralliselta taikomiselta. Buckingham oli hellästi syleillyt de Guichea
ja Raoulia, vakuuttaen edelliselle suurta arvonantoaan ja
jälkimmäiselle lujaa ystävyyttä, jota mitkään vastukset eivät voisi
haitata, ei etäisyys eikä aika horjuttaa. Vankkurit olivat lähteneet jo
ennakolta; itse hän nousi koko saattueensa keralla kaleeseihin illan
tullen. De Wardes ei ollut suinkaan hyvillään siitä, että englantilainen
siten otti hänet hinatakseen. Hän oli kekseliäässä mielessään

33. pohtinut keinoja moisesta kytkyestä päästäkseen, mutta mitään
soveliasta muotoa ei ollut ilmennyt verukkeeksi, jonka perusteella
hän olisi saanut matkustetuksi erikseen ja voinut sopia siitä, että
joutuisasti kulkeva herttua olisi perillä odottanut häntä. Hänen oli
ollut pakko niellä äkänsä ja yrmeytensä. Ne huimapäiset tuttavat,
joille hän olisi voinut avata sydämensä neuvon tarpeessa, olisivat
ilvehtineet hänelle herttuan ylemmyydestä. Tasaisemmat, mutta
järkevämmät olisivat vain kehoittaneet häntä luopumaan
kaksintaistelun ajatuksestakin, muistuttaen kuninkaan kiellosta.
Enimmät tuttavat taasen olisivat joko lähimmäisrakkaudesta tai
kansallisesta itserakkaudesta suorastaan katsoneet parhaaksi
avukseen ilmoittaa kiireimmiten ministereille matkasta, joka oli
päättymässä verileikkiin. Niinpä oli tuloksena, että de Wardes peräti
karvaalla mielellä sulloi matkareppunsa, otti kaksi ratsua ja lakeijan
saattamana riensi tulliportille, missä Buckinghamin kaleesien piti
ottaa hänet mukaansa.
Herttua tervehti vastustajaansa kuin parasta ystävää, sovitti
hänelle mukavan istumasijan, tarjosi makeisia ja levitti hänen ylleen
soopelinnahkaisen viitan, joka oli ollut heitettynä etuistuimelle. Sitten
haasteltiin hovista, lukuunottamatta kruununprinsessaa;
Monsieurista, puuttumatta hänen talouteensa; kuninkaasta,
mainitsematta hänen kälyään; leskikuningattaresta, syrjäyttäen
hänen miniänsä; Englannin kuninkaasta, kajoamatta hänen
sisareensa; matkakumppanusten sydämenasioista, mitään vaarallista
nimeä esittämättä.
Pikku päivämatkoina suoritettu retki muodostuikin hupaiseksi. Aito
ranskalaisena mieleltään ja kasvatukseltaan Buckingham piankin oli
ihastuksissaan siitä, että oli niin hyvin valinnut kumppaninsa.
Ajanviettoon kuului hyvällä herkutteluhalulla soviteltuja aterioita,

34. tilapäisiä kilparatsastuksia kauneilla kentillä tien varressa ja
jäniksenpyyntiäkin, sillä herttua oli ottanut ajokoiria mukaansa.
Buckingham hiukan muistutti kaunoista Seine-virtaa, joka tuhanteen
kertaan syleilee Ranskaa hellässä polvittelussaan, ennen kuin saa
laskeutuneeksi valtamereen. Mutta Ranskasta poistuessaan
Buckingham ennen kaikkea kaipasi sitä uutta ranskatarta, jonka hän
oli tuonut Pariisiin; hänen mieleensä tulvi aivan alituiseen muistoja,
ainaisina kaihon aiheina. Toisinaan hän itsehillinnästään huolimatta
vaipui näihin mietteisiinsä äänettömäksi, ja silloin ei de Wardeskaan
häirinnyt häntä. Tämä huomaavaisuus olisi varmasti liikuttanut
Buckinghamin sydäntä ja muuttanut hänen aikeitaan de Wardesiin
nähden, ellei jälkimmäisen vaiteliaisuutta olisi pilannut sisukas katse
ja väistymätön salakavala hymy. Vaistomaiset vihamielisyydet ovat
talttumattomia; mikään ei sammuta niitä. Tuhkaa saattaa väliin
kertyä verhoksi, mutta alla kytee sitkeä hehku.
Kun vastoin alkuperäisiä kiirehtimisen aikeita oli täten käytetty
taipaleella tarjoutuvia huvikkeita, päädyttiin perille vasta kuudennen
päivän ehtoopuolella. Herttuan palveluskunta oli ennakolta
vuokrannut purren, jolla hevoset ja kuormasto kuten väkikin piti
vähin erin toimittaa etäämmäksi asettuneeseen kutteriin. Hevoset
laivattiin ensimmäisinä, vipuamalla ne purresta kutterin kannelle
vasiten valmistetuissa vasuissa ja siten tuettuina täytteillä, että
niiden raajat eivät rajuimmissakaan säikyn tai kärsimättömyyden
setkissä päässeet karvaltaan kahnautumaan. Kahdeksan tällaista
vierekkäin asetettua vasua täytti lastisuojan. Vapisevat hevoset eivät
lyhyillä merimatkoilla ollenkaan tarvitse syödäkseen, vaan ihan
kammoavat parastakin apetta, jota maalla halukkaasti pitäisivät
hyvänään. Vähitellen saatiin kaikki kuormastokin siirretyksi kutteriin,
kun työ oli aloitettu ennen herttuan tuloa. Palkolliset palasivat
ilmoittamaan hänelle, että valmistuksista oli nyt suoriuduttu, joten

35. odotettiin vain, milloin hänen ylhäisyytensä suvaitsisi tulla alukseen
ranskalaisen aatelismiehen kanssa. Kukaan ei nimittäin aavistellut
jälkimmäistä muuksi kuin herttuan äskettäin saamaksi peräti
likeiseksi seuralaiseksi.

36. Buckingham käski vastata laivurille, että hänen tuli pysytellä
valmiina, mutta kun meri nyt läikkyi niin kauniina ja näkyi tulevan
komea päivänlasku, sanoi hän lähtevänsä purjehtimaan vasta
hämärissä, käyttääkseen ihanaa iltaa kävelyyn rantahietikolla,
olletikin kun hänellä oli luonnonkauneuksiin yhtä suuresti viehättynyt
kumppani. Siitä huomauttaessaan hän kädenliikkeellä osoitti
ympärillään seisovalle saattueelle uhkeassa purppurahohteessa
rusoittavaa taivaanrantaa ja amfiteatteriksi kerääntynyttä
pilvenhattarain sarjaa, joka hehkuvan auringon likettyviltä kohosi
yläilmojen keskikohdalle asti kuin huippujansa limittäisesti kasannut
vuorijono. Tätä valtavaa amfiteatteria reunusti alhaalta ikäänkuin
veripunainen kuohu, joka ylempänä sulausi opaalin ja helmiäisen
vivahduksiin. Merikin yhtyi samaan heijasteluun, ja jokaisella sinisellä
aallolla kimmelteli kirkas harja kuin valonsäteitä taittava rubiini.
Lenseä ilta, haaveelliselle mielelle herttaiset suolaiset tuoksut,
leppoisasti huokuva ja säännöllisin kohahduksin humiseva itätuuli,
ulapalla kutterin takilan mustat ääriviivat näköpiirin punaisella
taustalla ja siellä täällä kalastajaveneiden kaarevia valkopurjeita kuin
sukeltavan kajavan siipinä — sellaista iltaa tosiaan kannatti ihailla.
Uteliaitten sivullisten joukko saatteli kultanauhaisia palkollisia,
joiden parissa se luuli tuntevansa herttuan intendentin ja sihteerin
Buckinghamiksi ja hänen ystäväkseen. Herttua oli nimittäin
pukeutunut yksinkertaisesti harmaaseen satiininuttuun ja
sinipunaiseen sametti-ihokkaaseen, hattu painettuna silmille, ilman
ritarimerkkejä ja koristenauhoja, niin että hän ei pistänyt silmään sen
enempää kuin de Wardeskaan, joka mustassa asussaan näytti
oikeuslaitoksen pikku virkamieheltä. Herttuan palkolliset olivat
saaneet määräyksen pitää pikku venettä varalla aallonmurtajan
päässä ja odottaa siellä, jättäen hänet ystävänsä keralla rauhaan,

37. kunnes heitä kutsuttaisiin. "Jompikumpi meistä kyllä antaa sanan,
milloin teitä tarvitaan", oli Buckingham lisännyt, varoen
äänensävyllään ilmaisemasta, että nämä sanat sisälsivät enemmän
kuin muodollisen huomautuksen.
"Luulenpa, monsieur", virkkoi Buckingham de Wardesille heidän
asteltuaan jonkun matkaa sivulle rannalla, "että meidän on nyt
hyvästeltävä toisemme. Vuoksi nousee, kuten näette kymmenen
minuutin kuluttua se on siinä määrin imeytynyt tähän hietikkoon,
ettemme enää tunne pohjaa jalkaimme alla."
"Olen käytettävissänne, mylord, mutta…"
"Mutta me olemme vielä kuninkaan alueella, tarkoitatte?"
"Niin kyllä."
"No, tulkaahan tänne päin. Tuolla on jonkunlainen saari, laajan
lammikon keskellä, joka leviää hetki hetkeltä, niin että saari hupenee
sikäli. Tuo saarelma on kaiketikin Jumalan aluetta, sillä sen eroittaa
nyt meri Ranskasta eikä se esiinny millään kartalla. Näettekö sitä
täältä?"
"Kyllä näen. Kuivin jaloin emme sinne nyt kykene
pääsemäänkään."
"Totta kyllä; mutta huomaatte keskuksen kohoavan ylemmäksi,
niin että se kai olisi meidän esityksellemme nousuvedeltä rauhoitettu
pikku näyttämö. Miltä teistä tuntuu?"
"Minua miellyttää mikä hyvänsä paikka, missä vain miekkani saa
kunnian kohdata teidän säilänne, mylord."

38. "Lähtekäämme siis sinne. Olen kovin pahoillani, että jalkanne
kastuvat, herra de Wardes; mutta muutoinhan tuskin voisitte sanoa
kuninkaalle: 'Sire, minä en ole taistellut teidän majesteettinne
alueella.' Tämä on kenties jossakin määrin viisastelua, mutta Port-
Royalin oppineet miehet ovat saaneet hiuksenhalkomiselle merkitystä
maassanne, joten olisi turhaa toimittaa kaksintaistelullemme
hankalampia mahdollisuuksia kuin on pakollista. Jos suvaitsette, niin
pidämmekin kiirettä, herra de Wardes, sillä meri nousee nopeasti ja
hämy tekee tuloaan."
"En ole tahtonut astella joutuisammin, mylord, jotta vastoin
säätyarvoani en sattuisi siirtymään teidän ylhäisyytenne edelle",
selitti de Wardes niinikään mitä suurinta kohteliaisuutta osoittaen.
"Oletteko kuivin jaloin, herttua?"
"Kyllä vielä tähän asti. Katsokaahan tuonne — nyt nuo palkollisten
tolvanat pelkäävät meidän menevän hukuttautumaan, kun
kahlaamme lätäkköön: he läksivät soutamaan veneellä lahdekkeen
yli. Katsokaa, kuinka he keikkuvat aallonharjoilla — omituinen näky,
mutta se saa minut merikipeäksi. Sallisitteko minun kääntyä heihin
selin, ja silloin ei meidän tarvitsekaan heittää arpaa
taisteluasennostamme?"
"Huomaatte kuitenkin, että siten saatte auringon silmiinne,
mylord."
"No, sehän on jo himmeä ja tuotapikaa katoamaisillaan; älkää siis
siitä välittäkö."
"Miten vain haluatte, mylord; muistutukseni johtui
hienotunteisuudesta."

39. "Sen tiedän, herra de Wardes, ja pidän arvossa
huomaavaisuuttanne.
Riisuisimmekohan nyt ihokkaamme tuolle kuivalle nyppylälle?"
"Päättäkää te, mylord."
"Paitahihasilla olisi minusta mukavampaa."
"Minulle se sopii hyvin."
"Sanokaa minulle nyt kursailemattomasi, herra de Wardes,
tuntuuko teistä tukalalta näin vajottavalla hiekalla tai arveletteko
vielä olevanne hiukan liiaksi ranskalaisella alueella? Voisimmehan
juuri taistella Englannissakin tai kutterini kannella."
"Kyllä tässä kelpaa hyvin, mylord; minulla on vain kunnia
huomauttaa teille, että kun vesi näkyykin nousevan joutuisasti,
meillä on hädin aikaa…"
Buckingham nyökkäsi, riisui ihokkaansa ja heitti sen saarelman
kutistuneelle kumpareelle. De Wardes noudatti esimerkkiä. Rannalta
katsojille kuvastui kaksi valkoista haamua sinipunervassa hämyssä,
joka laskeusi nousuveden vyöryille.
"Totta tosiaan, herttua, saammekin jättää väistöliikkeet
vähemmälle", virkkoi de Wardes. "Jalat pyrkivät juuttumaan
hiekkaan."
"Minä olenkin vajonnut nilkkaa myöten", vastasi Buckingham
asentonsa ottaneena, "ja vesikin alkaa tavoittaa meidät."
"Minut se on jo saavuttanut… Olen valmis, herttua." De Wardes
otti miekan käteensä. Herttua paljasti samoin aseensa.

40. "Herra de Wardes", haastoi sitten Buckingham, "viimeinen sana,
sallikaahan… Taistelen kanssanne syystä että minä en pidä teistä, —
syystä että te olette raadellut sydäntäni ilkkumisella intohimosta,
jonka tällä hetkellä tunnustan todella vallitsevan minua siinä määrin,
että hyvillä mielin kuolisin kunniallisesti sen tähden. Te olette
ilkeämielinen mies, herra de Wardes, ja tahdon ponnistaa parhaani
surmatakseni teidät, sillä minä tunnen, että jos te ette kuole tässä
ottelussa, te saatte paljon pahaa aikaan ystävilleni vastaisessa
elämässä. Se minulla oli sanottavaa teille, herra de Wardes."
Ja Buckingham kumarsi.
"Ja siihen on minulla vastattavaa, mylord: Minä en vihannut teitä,
mutta nyt oivallettuanne olemukseni minä vihaan, ja teen kaikkeni,
saadakseni teidät hengiltä."
De Wardes kumarsi puolestaan. Samassa säilät sälähtivät ristiin
kahtena väläyksenä illan sankkenevassa hämärteessä.
Kalvat tavoittelivat ja torjuivat, arvasivat liikkeitä ja kalahtelivat
yhteen. He olivat taitavia miekkailijoita kumpainenkin; ensimmäiset
liikesarjat eivät johtaneet minkäänlaiseen tulokseen. Sillävälin ilta
pimeni niin nopeasti, että hyökkäily ja puolustus kävi vaistomaiseksi.
Äkkiä de Wardes tunsi aseensa tapaavan vastusta; hän oli saanut
sohaistuksi Buckinghamia olkapäähän.
Herttuan säilää pitelevä käsi painui alas.
"Ohi" äännähti hän.
"Sattuiko, mylord?" sanoi de Wardes peräytyen kaksi askelta.
"Vain keveästi, monsieur."

41. "Olette kuitenkin luopunut puolustusasennosta."
"Se oli raudan kylmyyden ensimmäistä vaikutusta, mutta olen jo
tointunut. Aloitamme jälleen, jos suvaitsette, monsieur."
Ja piankin herttua nopealla sivuheilautuksella sai vihlaistuksi
markiisia rintaan.
"Osui sielläkin", sanoi hän.
"Ei ihan", vastasi de Wardes pysyen lujana asennossaan.
"Suokaa anteeksi, mutta nähdessäni rintamuksenne punaisena…"
selitti
Buckingham.
"Niinpä on teidän vuoronne!" huudahti de Wardes raivostuneena,
ja alhaalta sujautetulla pistolla hän työnnälsi miekkansa
Buckinghamin kyynär- ja värttinäluun väliin.
Herttua tunsi oikean kätensä herpautuneen; hän sieppasi säilän
vasemmallaan, aseen ollessa kirpoamaisillaan voimattomasta
kädestä, ja ennen kuin de Wardes osasi varoa hän lävisti vastustajan
rinnan.
De Wardes huojui, hänen polvensa pettivät, ja jättäen kalpansa
vielä kiinni herttuan käsivarteen hän suistui pitkäkseen veteen, jonka
rusoittavaan heijastukseen nyt sekausi todellisempaa punaa.
Markiisi ei ollut täydellisesti menettänyt tajuntaansa. Hän oivalsi
toisenkin kuolemanvaaran: vuoksi nousi rajuimmilleen. Herttuakin
huomasi aseman täpäryyden. Tuimalla ponnistuksella, joka pakotti

42. hänet voihkaisemaan kivusta, hän tempasi käsivarressaan killuvan
säilän irti ja kysyi sitten de Wardesin puoleen kumartuen:
"Kävikö pahasti, markiisi?"
"Olen voipumaisillani", vastasi de Wardes; hänen ääntänsä
tukahdutti veri, joka nousi keuhkoista kurkkuun.
"Mitä tehdä? Jaksatteko kävellä?"
Buckingham kohotti hänet toisen polven varaan.
"Mahdotonta", ähkäisi de Wardes ja vaipui jälleen alas. "Kutsukaa
miehiänne, muutoin hukun", sopersi hän.
"Hoi siellä veneessä!" luikkasi Buckingham; "soutakaa tänne pian!"
Veneessä alettiin vetää kaikin voimin airoilla, mutta meri nousi
nopeammin kuin apu läheni.
Buckingham näki kuohahtavan aallon olevan peittämäisillään de
Wardesin; hän tunki haavoittumattoman vasemman käsivartensa
kaatuneen alle ja piti tätä koholla. Aalto vyörähti hänen vyötäisiinsä
asti, mutta se ei saanut häntä menettämään jalansijaansa. Herttua
alkoi heti ponnistella maalle päin, kannatellen kiistakumppaniaan.
Mutta hän ei ollut edennyt kymmentäkään askelta, kun nousuvesi
vyörähdytti rantaa kohti korkeamman aallon, joka uhkaavampana ja
rajumpana tölmäsi häneen rinnan tasalle, löi hänet kumoon ja
hautasi alleen. Peräytyessään se sitten jätti herttuan ja de Wardesin
hetkiseksi makaamaan matalaan veteen. Markiisi oli pyörtynyt.
Samassa neljä herttuan miestä vaaran oivaltaessaan heittäysi
mereen ja ennätti muutamassa silmänräpäyksessä herttuan luo.

43. Kauhukseen he näkivät isäntänsä viruvan verissään sikäli kuin
takaisin valuva vesi jätti hänet kuivalle. He aikoivat lähteä
kantamaan häntä pois.
"Ei, ei!" kielsi herttua; "markiisi maalle, joutuin!"
"Kuolkoon se hylky!" kuului seurueesta.
"Kurjia tomppeleita!" karjaisi Buckingham kohoutuen ylevällä
liikkeellä; "totelkaa! Herra de Wardes maihin, herra de Wardes
turvaan ennen kaikkea muuta, tai toimitan teidät hirteen!"
Vene oli sillaikaa tullut niin likelle kuin laakealla rannalla pääsi.
Sihteeri ja intendentti hyppäsivät vuorostaan veteen ja lähestyivät
markiisia. Tässä ei ilmennyt mitään elonmerkkiä.
"Jätän tämän miehen teidän hoivaanne, ja te vastaatte hänestä
päällänne", sanoi herttua. "Kantakaa herra de Wardes rantaan!"
Uuden nousuaallon juuri ilmestyessä vietiin kaatunut kiireisesti
rantatörmälle, jonne vuoksi ei koskaan ulottunut. Muutamia uteliaita
kaupunkilaisia ja viisi tai kuusi kalastajaa oli kokoontunut rantaan
merkillisen näytelmän houkuttelemina, kun oli huomattu kahden
miehen miekkailevan keskenään polviin asti vedessä. Nähdessään
miesten lähestyvän haavoitettua kantaen, kalastajat puolestaan
kahlasivat veteen tulijoita vastaan. Englantilaiset luovuttivat heille
kantamuksensa, juuri kun hän alkoi jälleen raottaa silmiään.
Suolainen vesi ja hieno hiekka olivat tunkeutuneet hänen
haavoihinsa ja tuottivat sietämätöntä kipua. Herttuan sihteeri veti
taskustaan täyteläisen rahakukkaron ja ojensi sen sille miehelle, joka
näytti joukossa olevan huomattavin.

44. "Tämä on isännältäni Buckinghamin herttualta korvauksena", sanoi
hän, "jotta herra markiisi de Wardesista pidettäisiin mitä parhainta
huolta."
Ja väkensä saattamana hän palasi veneelle, johon Buckingham oli
päässyt suurella vaivalla, sitten kun havaitsi de Wardesin
vapautuneen vaarasta.
Meri kohisi jo korkealla; aalloilla keikkui pari hattua. Herttuan ja de
Wardesin ihokkaat toi seuraava vyörähdys rantaan. Haavoittunut sai
mukaansa herttuan vaatekappaleen, jota luultiin hänen omakseen, ja
häntä lähdettiin kantamaan kaupunkia kohti.
104.
Kolminaista rakkautta.
Buckinghamin matkustettua de Guiche kuvitteli päässeensä
kaikista kilpailun kiusoista prinsessa Henrietten suosiollisuuden
tavoittelussa.
Kruununprinssillä ei ollut enää vähäisintäkään mustasukkaisuuden
aihetta, ja muutenkin hän suuressa määrin vietti aikaansa Lotringin
junkkarin parissa. Siten hän soi kodissaan niin paljon
seurusteluvapautta kuin vaativaisinkin olisi voinut toivoa. Kuningas
puolestaan oli mieltynyt Madamen seuraan ja keksi
herkeämättömästi huvikkeita Pariisissa oleskelun hauskuttamiseksi,
niin ettei kulunut päivääkään ilman juhlaa Palais-Royalissa tai yleistä
vastaanottoa Monsieurin luona. Ludvig laitatti samalla kuntoon

45. Fontainebleaun huvilinnaa, pannakseen siellä toimeen maalaisjuhlia
hoville, ja hänen koko ympäristönsä hyöri matkavalmistuksissaan.
Prinsessa kulutti aikansa ainaisessa touhussa. Hänen äänensä tai
kynänsä eivät hetkeksikään väsyneet. Keskusteluihin de Guichen
kanssa tuli vähitellen erityistä harrastusta, jossa ei voinut olla
havaitsematta suurten intohimojen oireita. Kun silmät saavat
raukean ilmeen kankaitten värejä pohdittaessa, — kun käytetään
tunti jonkun hajuveden tai kukan tuoksun herkkään selittelyyn, niin
tämänlaatuisen puhelun sanat kyllä soveltuvat kaikkien kuultaviksi,
mutta siihen liittyy eleitä ja huokauksia, joita syrjäiset eivät niin voi
tarkata. Pitkään haasteltuansa kreivi de Guichen seurassa Madame
sitten jutteli kuninkaan kanssa, joka pistäysi käynnille hänen
luokseen säännöllisesti kerran päivässä. Pelattiin korttia, sepitettiin
runosäkeitä, kisailtiin seuraleikeissä; ei ollut kevät ainoastaan
luonnossa, kokonainen kansa oli nousunsa keväässä tämän hovinsa
edustamana. Kuningas oli kaunis, nuorekas, ihastuvampi naisseuraan
kuin kukaan. Hän rakasti kaikkia naisia, puolisoansakin. Mutta suuri
kuningas oli myös valtakuntansa ujostelevin tai sulkeutunein mies,
siinä määrin että hän ei itselleenkään tunnustanut halujansa. Se
arkuus pidätteli häntä soveliaan kohteliaisuuden rajoissa, niin että
yksikään nainen ei voinut kerskua kuninkaan erikoisesta suosiosta.
Saattoi kyllä tuntea ennakolta, että uudenlainen valtius oli
alkamassa, silloin kun hän pääsisi asettumaan kaikin puolin
itsenäiseksi; mutta hän ei kyennyt vielä ilmaisemaan sisintänsä.
Herra de Guiche käytti tätä vaihetta ollakseen koko rakastavaisen
hovin kuningas.
Hänen oli sanottu olleen mitä parhaissa väleissä kreivitär de
Montalaisin kanssa, ahkerasti oleskelleen neiti de Châtillonin parissa;
nyt hän ei ollut edes kohtelias kellekään hovin naiselle. Hänellä ei
ollut silmiä eikä korvia muille kuin yhdelle ainoalle.

46. Huomaamattomasti hän ottikin sijansa Monsieurin likeisimmässä
ympäristössä, kun kruununprinssi ennestään oli kiintynyt häneen ja
aina tahtonut nähdä häntä lähellään mahdollisimman paljon.
Luonnostaan yksinäisyyttä harrastavana hän oli ennen Madamen
tuloa pysytellyt liiaksi loitolla; prinsessan ilmestyttyä hoviin hän ei
enää malttanut pysyä kylliksi poissa.
Sivulliset sen muutoksen kyllä huomasivat, ja erityisesti sen pani
merkille huonekunnan paha henki, Lotringin junkkari, johon
Monsieur oli niin eriämättömästi kiintynyt sen ansion perusteella,
että hän häijyyksissäänkin oli hauska sukkeluus ja aina valmis
esittämään mieluisia aatoksia ajan kuluttamiseksi. Nähdessään de
Guichen uhkaavan siirtyä sijalleen junkkari turvautui suurenmoiseen
keinoon. Hän katosi, jättäen Filip-herttuan hankalaan pulaan.
Ensimmäisenä päivänä ei Monsieur häntä vielä pahasti kaivannut,
sillä de Guiche oli saapuvilla ja omisti urheasti prinssille päivän ja
iltayön hetket, mikäli suinkin liikeni aikaa keskusteluilta Madamen
kanssa. Mutta kun Monsieur toisena päivänä ei tavannut likeistä
kumppania, kysyi hän, missä junkkari oloksi. Kukaan ei sitä tiennyt.
De Guiche tuli viihdyttämään prinssiä, vietettyään aamupuhteen
korukudoksien ja tupsujen valinnassa Madamen kanssa. Mutta
puolisen jälkeen oli vielä arvosteltava tulpaaneja ja ametisteja; de
Guiche palasi Madamen vierashuoneeseen. Prinssi jäi yksikseen, ja
juuri siksi aikaa, jolloin hänen piti laittautua seura-asuunsa;
tällaisena tavallisesti parhaana rupatteluhetkenään hän tunsi
olevansa ihmisistä onnettomin ja tiedusti taaskin, olisiko junkkarista
kuulunut mitään.
"Kukaan ei tiedä, mihin herra chevalier on mennyt", vastasi
kamaripalvelija.

47. Ikävystyminen kävi prinssille niin sietämättömäksi, että hän läksi
väljässä pukeutumisnutussaan Madamen luo. Sinnepä olikin
kerääntynyt lukuisa piiri, joka ilakoitsi ja supisi kaikissa sopissa.
Ovipielessä seisoi ryhmä naisia kokonaan saartaen keskeensä jonkun
miehen ja tyrskien hillitysti; Montalais, kreivitär de Tonnay-Charente
ja kaksi muuta veitikkaa kiusoitteli sivummalla Manicampia ja
Malicornea; edempänä istui Madame sohvapieluksilla, ja hänen
lähelleen polvistuneena de Guiche levitteli kourallista helmiä ja
jalokiviä, joista prinsessan hieno valkoinen sormi osoitteli mitä hän
piti viehättävimpinä. Toisessa nurkassa kitaransoittaja hyräili
espanjalaista seguedilloa, jollaisiin Madame oli hurmaantunut
kuullessaan näitä kaihomielisiä sävelmiä laulettavan nuorelle
kuningattarelle; englannitar vain itse liverteli helmiäishampaitaan
paljastelevin hymyilyin samoja lauleloita, jotka espanjalaiselle olivat
nostaneet kyyneliä silmiin.
Täten asutettuna esitti prinsessan vierashuone mitä rattoisimman
näyttämön. Ovesta astuessaan Monsieur aivan tyrmistyi nähdessään
ympäristöllään olevan niin hauskaa ilman häntä. Hänen kävi siinä
määrin kateeksi, että hän ei voinut pidättyä valittamasta kuin lapsi:
"Vai niin, te täällä huvittelette, ja niinä saan olla ikävissäni ihan
yksin!"
Hänen äänensä oli kuin ukkosen jyrähdys, joka keskeyttää lintujen
visertelyn lehvistössä; syntyi syvä hiljaisuus. De Guiche ponnahti
seisaalle.
Malicorne kyyristyi kreivitär Montalaisin taakse piiloon. Manicamp
suoristausi ja omaksui muodollisen arvokkuuden sävyn. Laulaja
työnsi soittimensa viereisen pöydän alle ja veti alas verhoa,
kätkeäkseen sen prinssiltä, ainoastaan Madame ei hievahtanut;

48. hymyillen hän vastasi puolisolleen: "Eikö teillä ole nyt
pukeutumishetkenne?"
"Niin, ja sen te sitten valitsettekin huvitteluunne", murisi prinssi.
Tämä yrmeä huomautus oli yleisen hajaantumisen merkkinä:
naiset pyrähtivät tiehensä kuin säikäytetty lintuparvi, kitaransoittaja
häipyi kuin varjo, Malicorne hiipi seinäverhon taakse, käyttäen yhä
suojana rakastettuansa, joka vasiten levitti hamettaan. Manicamp
asettui auttamaan de Guichea, joka luonnollisesti pysyi Madamen
lähellä, ja kahden he miehuullisesti jäivät kestämään hyökkäystä,
säästääkseen prinsessaa loukkaantumasta. Kreivi oli liian onnellinen
pahastuakseen aviomiehelle, mutta Monsieur oli ilmeisesti
suutuksissaan vaimolleen.
Mielenkarvautensa purkamiseen hänelle kelpasi verukkeeksi se
seikka, että ennen hänen tuloaan niin rattoisaksi näyttäytynyt seurue
oli häiriintynyt hänen läsnäolostaan hätäiseen lähtöön.
"Minkätähden minun esiintymiseni karkoittaa ihmiset
läheisyydestäni?" kysyi hän kopeana.
Prinsessa vastasi, että aina isännän ilmestyessä piti toki perheen
vetäytyä kunnioittavasti syrjään. Hän sanoi sen niin hullunkurisen
herttaisesti, että de Guiche ja Manicamp eivät voineet olla
purskahtamatta nauruun. Madame yhtyi iloisuuteen, ja se tarttui itse
prinssiinkin, jonka oli pakko istuutua, koska nauru olisi muutoin
liiaksi haitannut hänen arvokkuuttaan. Saadessaan puuskansa sitten
hillityksi hän tunsi vain yhä äkäisempää pahastusta. Häntä raivostutti
vielä enemmän oma lankeamisensa nauramaan kuin äskeinen
muiden hupaisuuden näkeminen. Hän katsoi Manicampiin suurin
silmin, kun ei rohjennut osoittaa kiukustumistansa kreivi de

49. Guichelle. Mutta molemmatkin aatelismiehet näkivät pakolliseksi
poistua, kun Monsieur äreästi heilautti kättänsä. Siten jäädessään
yksin alkoi Madame murheellisesti koota helmiään; hän ei enää
hymyillyt eikä virkkanut sanaakaan.
"Annatte minun nähdä", sanoi prinssi, "että minua kohdellaan
vieraana luonanne, Madame."
Ja katkeroituneena hän läksi huoneesta. Ovesta tullessaan hän
kohtasi kreivitär Montalaisin, jolla oli palvelusvuoro etuhuoneessa.
"On sentään hauska saada nähdä teitä edes ovelta", ärähti hän.
Montalais lyykisti mitä kunnioittavimmin.
"En oikein ymmärrä", hän vastasi, "mitä teidän kuninkaallinen
korkeutenne suvaitsee sanoa minulle."
"Sanon, mademoiselle, että teidän pitäessänne yhteisiä iloja
Madamen huoneissa on viisainta jättäytyä ulkopuolelle."
"Teidän kuninkaallinen korkeutenne ei puhune siten omasta
kohdastanne?"
"Päin vastoin, mademoiselle, huomautukseni koskee juuri itseäni.
Minun ei tosiaan kannata kiittää sitä vastaanottoa, mikä minulle
suodaan täällä. Kun Madamen luokse — omiin huoneisiini — tullaan
koolle kuulemaan soittoa ja huvittelemaan, niin hajaannutaan heti,
jos vain nähdään minunkin kaipaavan hiukan hauskutusta!… Miksi
pelästytän piiriänne?… Tehdäänkö poissaollessani jotakin
luvatonta?…"

50. "Eihän suinkaan", selitti Montalais; "tänään ei ollut tekeillä sen
kummempaa kuin muinakaan päivinä, monseigneur."
"Mitä! Ilakoidaanko täällä joka päivä tuolla tavoin?"
"Se on tavallista seurusteluamme, monseigneur."
"Kaikkina päivinä tänne siis keräytyy ryhmittäin väkeä?"
"Jokseenkin sama piiri, monseigneur."
"Ja joka päivä rimputellaan harppua?"
"Kitara oli vain tämänpäiväinen uutuus, monseigneur, mutta
muulloin olemme käyttäneet viulua ja huilua, kun naisten on ikävä
olla ilman soitantoa."
"Peste! Ja miehiä mukana?"
"Mitä miehiä, monseigneur?"
"Herra de Guiche, de Manicamp ja muita."
"Kaikki teidän kuninkaallisen korkeutenne omaa seuruetta."
"Niin, niin, aivan oikein, mademoiselle."
Prinssi palasi mietteissään huoneisiinsa. Hän heittäysi syvimpään
lepotuoliinsa edes kuvastimeen vilkaisematta.
"Missä voikaan chevalier olla?" virkahti hän itsekseen.
Lähellä ollut palvelija kuuli kysymyksen.
"Sitä ei tiedetä, monseigneur."

51. "Aina se vastaus!… Ajan tiehensä ensimmäisen, joka vielä sanoo
minulle, että hän ei tiedä!"
Se uhkaus hääti Monsieurin luota kaikki läsnäolijat niinkuin häntä
äsken oli Madamen luona vierottu. Silloin prinssi vimmastui
silmittömästi. Muun kostettavan puutteessa hän potkaisi sisukkaasti
lipastoa, joka jyskähti sirpaleiksi lattiaan. Ihan asian tehden hän
sitten siirtyi saliin ja paiskeli peräkkäin seinään emaljimaljakon,
porfyyrikannun ja pronssisen kynttiläkruunun. Se helske hälytti koko
huonekunnan ilmestymään oville.
"Mitä monseigneur haluaa?" rohkeni päivystysvuorolla oleva
upseeri arasti kysyä.
"Harjoitan vain soitantoa", vastasi prinssi hampaitaan kiristellen.
Vartiokapteeni lähetti kutsumaan hänen kuninkaallisen
korkeutensa lääkäriä. Mutta ennen lääkärin tuloa saapui paikalle
Malicorne ja ilmoitti prinssille: "Monseigneur, herra chevalier de
Lorraine tulee perässäni."
Filip katseli Malicornea ja hymyili hänelle. Samassa junkkari
näyttäysikin.
105.
Monsieur le Lorrainen mustasukkaisuus.
Orléansin herttualta pääsi riemastuksen huudahdus hänen
havaitessaan helmaystävänsä.

52. "Ah, miten osuitkin tulemaan niin parahiksi?" tervehti hän. "Etkö
ollutkaan poistunut hovista, kuten väitettiin?"
"Olin kuin olinkin, monseigneur."
"Mikä oikku se oli?"
"Oikkuko! Oikuttelisinko minä teidän korkeutenne kanssa?
Kunnioitus…"
"Jätä nyt silleen puhe kunnioituksestasi, jota kuitenkin lyöt laimin
joka päivä. Annan sinulle kyllä anteeksi. Sano vain minkätähden
läksit siten matkoihisi?"
"Olinhan ihan tarpeeton teidän ylhäisyydellenne."
"Mitä puhutkaan?"
"Teidän ylhäisyydellänne on tahollanne paljon mieluisampia miehiä
kuin minä voin koskaan olla. En tunne pystyväni taisteluun;
sentähden peräydyin."
"Tuossahan ei ole mitään järkeä! Keitä vastaan sinä et muka tahdo
ryhtyä taisteluun? Guicheako?"
"En erityisesti mainitse ketään."
"Hullutusta! Guicheko tuntuisi sinusta kiusalliselta?"
"Enhän sitä sano, monseigneur; älkää suotta tehkö päätelmiä:
tiedätte hyvin, että de Guiche on parhaita ystäviämme."
"Kuka siis?"

53. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com