Computer Organization and Architecture Themes and Variations 1st Edition Alan Clements Solutions Manual

Computer Organization and Architecture Themes and
Variations 1st Edition Alan Clements Solutions
Manual download pdf
https://testbankdeal.com/product/computer-organization-and-architecture-
themes-and-variations-1st-edition-alan-clements-solutions-manual/
Visit testbankdeal.com today to download the complete set of
test banks or solution manuals!

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankdeal.com
to discover even more!
Computer Organization and Architecture 10th Edition
Stallings Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/computer-organization-and-
architecture-10th-edition-stallings-solutions-manual/
Computer Organization and Architecture 9th Edition William
Stallings Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/computer-organization-and-
architecture-9th-edition-william-stallings-solutions-manual/
Computer Organization and Architecture 10th Edition
Stallings Test Bank
https://testbankdeal.com/product/computer-organization-and-
architecture-10th-edition-stallings-test-bank/
Economics Today 18th Edition Roger LeRoy Miller Test Bank
https://testbankdeal.com/product/economics-today-18th-edition-roger-
leroy-miller-test-bank/

THINK Marketing Canadian 2nd Edition Tuckwell Test Bank
https://testbankdeal.com/product/think-marketing-canadian-2nd-edition-
tuckwell-test-bank/
DSP First 2nd Edition McClellan Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/dsp-first-2nd-edition-mcclellan-
solutions-manual/
Essentials of Business Communication 10th Edition Guffey
Test Bank
https://testbankdeal.com/product/essentials-of-business-
communication-10th-edition-guffey-test-bank/
CHILD 2013 1st Edition Martorell Test Bank
https://testbankdeal.com/product/child-2013-1st-edition-martorell-
test-bank/
Foundations of Macroeconomics 6th Edition Bade Solutions
Manual
https://testbankdeal.com/product/foundations-of-macroeconomics-6th-
edition-bade-solutions-manual/

Algebra and Trigonometry Graphs and Models 5th Edition
Bittinger Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/algebra-and-trigonometry-graphs-and-
models-5th-edition-bittinger-solutions-manual/

109
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied, or duplicated, or posted to a publicly available website, in whole or in part.
Chapter 7: Processor Control
1. For the microprogrammed architecture of Figure P7.1, give the sequence of actions required to implement the
instruction ADD D0, D1 which is defined in RTL as [D1] ← [D1] + [D0].

Figure P7.1 Architecture of a hypothetical computer

You should describe the actions that occur in plain English (e.g., “Put data from this register on that
bus”) and as a
sequence of events (e.g., Read = 1, E
MSR). The table below defines the effect of the ALU’s function code. Note that
all data has to pass through the ALU (the copy function) to get from bus B or bus C to bus A.

F2 F1 F0 Operation
0 0 0 Copy P to bus A A = P
0 0 1 Copy Q to bus A A = Q
0 1 0 Copy P + 1 to bus A A = P + 1
0 1 1 Copy Q + 1 to bus A A = Q + 1
1 0 0 Copy P ‐ 1 to bus A A = P –1
1 0 1 Copy Q ‐ 1 to bus A A = Q –1
1 1 0 Copy bus P + Q to bus A A = P + Q
1 1 1 Copy bus P ‐ Q to bus A A = P –Q
MAR
IR
D0
D1
MBR
PC
ALU
Data out
Data in
Main store
Address
P
Q
f(P,Q)
Read
Write
G
MSR
G
MSW
G
MBR
G
IR
G
PC
E
PC
E
D0
E
D1
G
D0
G
D1
C
IR
C
MBR
C
MAR
C
PC
C
D0
C
D1
C
L1
C
L2
F
0F
1
E
IR
E
MBR
E
MSW
E
MSR
Abus Bbus
Latch 1
Latch 2
Function select
F
The memory performs
a read when Read = 1
and a write when Write = 1
F
2

110
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied, or duplicated, or posted to a publicly available website, in whole or in part.

SOLUTION

To perform the addition D1 must be latched into an ALU latch, D2 latched into an ALU latch, the ALU set to add
and the result latched into D1. That is,

E
D0 = 1, C L1   ;we can do D0 or D1 in any order and we can use latch L1 or latch L2
E
D1 = 1, C L2   ;copy D1 via bus B into latch 2
ALU(f
2,f1,f0) = 1,1,0, C D1 ;perform addition and latch result in D1.

2. For the architecture of Figure P7.1 write the sequence of signals and control actions necessary to implement the
fetch cycle.

SOLUTION

The fetch cycle involves reading the data at the address in the PC, moving the instruction read from memory to
the IR, and updating the PC.
E
PC = 1, C L1   ;move PC via B bus to latch 1
ALU(f
2,f1,f0) = 0,0,0, C MAR ;pass PC through ALU and clock into MAR
;the PC is in L1 so we can increment it
ALU(f
2,f1,f0) = 0,1,0, C PC ;use the ALU to increment L1 and move to PC
Read = 1, E
MSR = 1, C L1  ;move instruction from memory to latch 1 via B bus
ALU(f
2,f1,f0) = 0,0,0, C IR ;pass instruction through ALU and clock into IR

3. Why is the structure of Figure P7.1 so inefficient?

SOLUTION

Because there is only one bus to the ALU input and no direct connection between the B and A bus. This means
that all data has to go through the ALU, which becomes a bottleneck.

4. Why is the ALU instruction set of Figure P7.1 so inefficient?

SOLUTION

Because three of the operations are repeated. Since there is only one B bus input to the ALU via latch L1 or L2, it
does not matter whether data is passed from bus B to bus A via L1 or L2.

5. For the architecture of Figure P7.1, write
the sequence of signals and control actions necessary to execute the
instruction ADD M,D0 that adds the contents of memory location M to data register D0 and deposits the results
in D0. Assume that the address M is in the instruction register IR.

SOLUTION

This instruction requires a memory read followed by an addition.

E
IR = 1, C L1   ;move IR (i.e., address) via B bus to latch 1
ALU(f
2,f1,f0) = 0,0,0, C MAR ;pass IR through ALU and clock into MAR
Read = 1, E
MSR = 1, C L1  ;move data from memory to latch 1 via B bus
E
D0 = 1, C L2   ;move D0 via B bus to latch 2 via B bus
ALU(f
2,f1,f0) = 1,1,0, C D0 ;perform addition and clock result into D0

111
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied, or duplicated, or posted to a publicly available website, in whole or in part.
6. This question asks you to implement register indirect addressing. For the architecture of Figure P7.1, write the
sequence of signals and control actions necessary to execute the instruction ADD (D1),D0 that adds the
contents of the memory location pointed at by the contents of register D1 to register D0, and
deposits the results
in D0. This instruction is defined in RTL form as[D0] ← [[D1]] + [D0].

SOLUTION

Here, we have to read the contents of a register, use it as an address, and read from memory.

E
D1 = 1, C L1   ;move D1 (i.e., address) via B bus to latch 1
ALU(f
2,f1,f0) = 0,0,0, C MAR ;pass D1 (the pointer) through ALU and clock into MAR
Read = 1, E
MSR = 1, C L1  ;move data from memory to latch 1 via B bus (this is the actual data)
E
D0 = 1, C L2   ;move D0 via B bus to latch 2 via B bus
ALU(f
2,f1,f0) = 1,1,0, C D0 ;perform addition and clock result into D0

7. This question asks you to implement memory indirect addressing. For the architecture of Figure P7.1, write the
sequence of signals and control actions necessary to execute the instruction ADD [M],D0 that adds the
contents of the memory location pointed at by the
contents  memory location M to register D0, and deposits the
results in D0. This instruction is defined in RTL form as[D0] ← [[M]] + [D0].

SOLUTION

We have to read the contents of a memory location, use it as an address, and read from memory. We can begin
with the same code we used for ADD M,D0.

E
IR = 1, C L1   ;move IR (i.e., address) via B bus to latch 1
ALU(f
2,f1,f0) = 0,0,0, C MAR ;pass IR through ALU and clock into MAR
Read = 1, E
MSR = 1, C L1  ;move data from memory to latch 1 via B bus (this is a pointer)
ALU(f
2,f1,f0) = 0,0,0, C MAR ;pass the pointer through ALU and clock into MAR
Read = 1, E
MSR = 1, C L1  ;move data from memory to latch 1 via B bus (this is the data)
E
D0 = 1, C L2   ;move D0 via B bus to latch 2 via B bus
ALU(f
2,f1,f0) = 1,1,0, C D0 ;perform addition and clock result into D0

8. This question asks you to implement memory indirect addressing with index. For the architecture of Figure P7.1,
write the sequence of signals and control actions necessary to execute the instruction ADD [M,D1],D0, that
adds the contents of the memory location pointed
at by the contents  memory location M plus the contents of
register D1 to register D0, and deposits the results in D0. This instruction is defined in RTL form as[D0] ←
[[M]+[D1]] + [D0].

SOLUTION

We have to read the contents of a memory location, generate an address by adding this to a data register, and
then use the sum to get the actual data. We can begin with the same code we used for ADD [M],D0.

E
IR = 1, C L1   ;move IR (i.e., address) via B bus to latch 1
ALU(f
2,f1,f0) = 0,0,0, C MAR ;pass IR through ALU and clock into MAR
Read = 1, E
MSR = 1, C L1  ;move data from memory to latch 1 via B bus (this is a pointer)
E
D1 = 1, C L2   ;move D1 via B bus to latch 2
ALU(f
2,f1,f0) = 1,1,0, C MAR ;perform addition to get the indexed address and clock result into MAR
Read = 1, E
MSR = 1, C L1  ;move data from memory to latch 1 via B bus (this is the data)
E
D0 = 1, C L2   ;move D0 via B bus to latch
ALU(f
2,f1,f0) = 1,1,0, C D0 ;perform addition and clock result into D0

Note how microprogramming can implement any arbitrarily complex addressing mode.

112
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied, or duplicated, or posted to a publicly available website, in whole or in part.

9. For the microprogrammed architecture of Figure P7.1, define the sequence of actions (i.e., micro‐operations)
necessary to implement the instruction TXP1 (D0)+,D1 that is defined as:

[D1] ← 2*[M([D0])] + 1
[D0] ← [D0] + 1

Explain the actions in plain English and as a sequence of enables, ALU controls, memory controls and clocks. This
is
quite a complex instruction because it requires a register‐indirect access to memory to get the operand and it
requires multiplication by two (there is no ALU multiplication instruction). You will probably have to use a
temporary register to solve this problem and you will find that it requires several cycles
to implement this
instruction. A cycle is a sequence of operations that terminates in clocking data into a register.

SOLUTION

Now we have to perform quite a complex operation; that is, read from memory using a register indirect address.
The address is obtained by reading the data in the location pointed at by D0, multiplying this value by 2 and
adding 1. We have no multiplied or shifter, so we
must add the number to itself.

E
D0 = 1, C L1   ;move D0 via B bus to latch 1
ALU(f
2,f1,f0) = 0,0,0, C MAR ;pass IR through ALU and clock into MAR
Read = 1, E
MSR = 1, C L1, CL2  ;move data from memory to latch 1 and latch 2 via B bus
;note that we have a copy of D0 in L1 and L2
ALU(f
2,f1,f0) = 1,1,0, C D1 ;perform addition to get 2[M[D0]] in D1 which we use as a temp register
E
D1 = 1, C L1   ;move D1 via B bus to latch 1
ALU(f
2,f1,f0) = 0,1,0, C MAR ;perform P + 1 in the ALU and clock address 2 × [M[D0]] + 1 into MAR
Read = 1, E
MSR = 1, C L1  ;move data from memory to latch 1 via B bus (this is the final data)
ALU(f
2,f1,f0) = 0,0,0, C D1 ;pass data through ALU and clock into D1
;now increment D0
E
D0 = 1, C L1   ;move D0 via B bus to latch 1
ALU(f
2,f1,f0) = 0,1,0, C D0 ;perform [D0] + 1 in the ALU and latch into D0

10. Why was microprogramming such a popular means of implementing control units in the 1980s?
SOLUTION

In the 1980s memory was horrendously expensive by comparison with the cost of memory today. Every byte was
precious. Consequently, complex instructions were created to do a lot of work per instruction. These instructions
were interpreted in microcode in the CPU. Today, memory is cheap and simple regular instructions are
the order
of the day (i.e., RISC). However, some processors like the IA32 have legacy code (complex instructions), that is still
interpreted by means of microcode.

11. Why is microprogramming so unpopular today?
SOLUTION

Microcode is not generally used today in new processors because executing microcode involves too many data
paths in series.   In particular, there are several ROM look‐up paths in series. First, it is necessary to look up the
instruction to decode it. Then you have to look up each microinstruction
in the microinstruction memory. Today,
RISC‐like processors with 32‐bit instructions are encoded so that the instruction word itself is able to directly
generate the signals necessary to interpret the instruction in a single cycle. In other words, the machine itself has
become the new microcode.

113
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied, or duplicated, or posted to a publicly available website, in whole or in part.
12. Figure P7.12 from the text demonstrates the execution of a conditional branch instruction in a flow‐through
computer. The grayed out sections of the computer are not required by a conditional branch instruction. Can you
think of any way in which these unused elements of the computer could be used
during the execution of a
conditional branch?

Figure P7.12 Architecture of a hypothetical computer

SOLUTION

In this example, the register file, ALU, and data memory are not in use. It begs an interesting question. Could a
branch be combined with another operation that could be performed in parallel (rather like the VLIW (very long
instruction word) computers that we look at in Chapter 8. For
example, you could imagine an instruction BEQ
target: r0++ which performs a conditional branch to target and also increments register r0. Of course, the
price of such an extension would be to reduce the number of bits available for the target address.

13. What modifications would have to be made to
the architecture of the computer in Figure P7.12 to implement
predicated execution like the ARM?

SOLUTION

The ARM predicates instructions; for example, ADDEQ r0,r1,r2.   A predicated instruction is executed if the
stated condition is true. In this case ADDEQ r0,r1,r2 is  executed if the Z‐bit of the status is true. One way of
implementing predicated execution would be to take a NOP (no operation)
instruction that is jammed into the
instruction register if the predicated condition is false. Another solution would be to put AND gates in all paths
that generate signals that clock or update registers and status values. If the predicated condition is false, all
signals that perform an update are negated and
the state of the processor does not change.

14. What modifications would have to be added to the computer of Figure P7.12 to add a conditional move
instruction with the format MOVZ r1,r2,r3 that  performs [r1] ← [r2] if [r3] == 0?

SOLUTION

The basic data movement can be implemented in the normal way using existing data paths from the register file,
through the ALU, the memory multiplexer, and back to the ALU. To implement the conditional action, register r3
must be routed to the ALU and compared with zero. The result of
the comparison is used to determine whether a
writeback (i.e., writing r2 into r1) would take place in the next pipeline stage.

S1
address
S2
address
D
address
S1
data
S2
data
D
data
ALU
0
1
MPLX
PC
address
Instruction
Memory
PC
data
Data
Memory
M
address
M
data_in
M
data_out
0
1
MPLX
PC
+
4
Sign
extension
Register file
MPLX
00
01
10
11
+
Left shift x 2
S2
data
S1
data
Load data
ALU_MPLX
PC_MPLX
Memory_MPLX
PC_adder
Branch_adder
Memory
address
32-bit branch
target address
32-bit sign-extended word offset
32-bit sign-extended
byte offset
BRA Target where
the target address is
[PC]+4+4*L
BRA Target
OpCode
Literal L
PC
Branch
Jump
PC_MPLX
control
0Z
The Z-bit from the CCR
controls the PC multiplexer.
It selects between next
address and branch address.

114
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied, or duplicated, or posted to a publicly available website, in whole or in part.
15. What modifications would have to be made to the architecture of the computer in Figure P7.12 to implement
operand shifting (as part of a normal instruction) like the ARM?

SOLUTION

As in the case of the ARM processor family, it would require a barrel shifter in one of the inputs to the ALU so that
the operand is shifted before use. The number of shifts to be performed could be taken from the op‐code (for
example, from the literal
field). However, the existing structure could not implement an ARM‐like dynamic shift
ADD r0,r1,r2, lsl r3 , because the register file does not have three address inputs. In order to provide
dynamic shifts, it would be necessary to add an extra address and read the data port to the register file.

16. Derive an expression for the speedup ratio (i.e., the ratio of the execution time without pipelining to the
execution time with pipelining) of a pipelined processor in terms of the number of stages in the pipeline m and
the number of instructions to be executed N.

SOLUTION

Suppose that the number of instructions to be executed were N. It would take N clocks + m ‐ 1 to execute. The
factor (m ‐ 1) is due to the time for the last instruction to pass through the pipeline. The speedup relative to an
unpipelined system that would require
N⋅m cycles (N instructions executed in n stages) is  N ⋅m/(N + m ‐ 1).

17. In what ways is the formula for the speedup of the pipeline derived in the previous question flawed?

SOLUTION

There are two flaws. The first is that the pipeline can be exploited fully only if the pipeline is continually supplied
with instructions. However, interactions between data elements, competition for resources, and branch
operations reduce the efficiency of a pipeline. These factors can introduce stall cycles (wait states for resources)
or force the pipeline to be flushed.

However, there is another factor to consider. In order to pipeline a process, it is necessary to place a register
between stages. The register has a setup and hold time which must be taken into account; that is, the pipeline
register increases the
effective length of each stage.

18. A processor executes an instruction in the following six stages. The time required by each stage in picoseconds
(1,000 ps = 1 ns) is given for each stage.

IF instruction fetch 300 ps
ID Instruction decode 150 ps
OF Operand fetch 250 ps
OE
Execute 350 ps
M Memory access 700 ps
OS Operand store  (writeback) 200 ps

a. What is the time to execute an instruction if the processor is not pipelined?
b. What is the time taken to fully execute an instruction assuming that this structure is pipelined in six stages
and
that there is an additional 20 ps per stage due to the pipeline latches?
c. Once the pipeline is full, what is the average instruction rate?
d. Suppose that 25% of instructions are branch instructions that are taken and cause a 3‐cycle penalty, what is
the effective instruction execute
time?

115
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied, or duplicated, or posted to a publicly available website, in whole or in part.
SOLUTION

a. Add up the individual times: 300 + 150 + 250 + 350 + 700 + 200 = 1950ps = 1.950ns

b. The longest stage is 700 ps which determines the clock period. With 20 ps for the latches, the time is 720 × 6
= 4320 ps = 4.32
ns.

c. One instruction per clock; that is every 720 ps.

d. 75% of instructions are not taken branches and these take on average 0.75 × 720 ps = 540 ps. 25% are taken
branches that take 0.25 × 3 × 720 ps = 540 ps. The total time
is 540 + 540 =1080 ps.

19. Both RISC and CISC processors have registers. Answer the following questions about registers.

a. Is it true that a larger number of registers in any architecture is always better than a smaller number?
b. What limits the number of registers that can be
implemented by any ISA?
c. What are the relative advantages and disadvantages of dedicated registers like the IA32 architecture
compared to general purpose registers like ARM and MIPS?
d. If you have an m‐bit register select field in an instruction, you can’t have more than 2
m
registers. There are, in
fact, ways round this restriction. Suggest ways of increasing the number of registers beyond 2
m
while keeping
an m‐bit register select field.

SOLUTION

a. In principle yes, as long as you don’t have to pay a price for them. More registers means fewer memory
accesses and that is good. However, if you have to perform a context switch when you run a new task, having
to save a lot of registers may be
too time‐consuming. Having more registers requires more bits in an
instruction to specify them. If you allocate too many bits to register specification then you have a more
limited instruction set.

b. Today, it’s the number of bits required to specify a register. A processor like the Itanium IA64
with a much
longer instruction word can specify more registers.

c. Having fixed special purpose registers permits more compressed code. For example, if you have a counter
register, any instruction using the counter doesn’t need to specify the register – because that is fixed. The
weakness is that you can’t
have two counter registers. Computers that originated in the CISC area like the
IA32 architecture use special‐purpose registers, because they were designed when saving bits (reducing
instruction size) was important. Remember that early 8‐bit microprocessors had an 8‐bit instruction set.
More recent architectures are RISC based and have
general‐purpose architectures. ARM processors are
unusual in the sense that they have a small general‐purpose register set that includes two special‐purpose
registers, a link register for return addresses and the program counter itself.

d. Of course, you can’t address more than 2
m
registers with an m‐bit address field. But you can use a set of more
than 2
m
registers of which only 2
m
are currently visible. Such a so‐called windowing technique has been used
in, for example, the Berkeley RISC and the SPARC processor. Essentially, every time you call a
subroutine/function you get a new set of register windows (these are still numbered r0 t0 r31). However,
each function has its own
private registers that cannot be accessed from other functions. There are also
global registers common to all functions and parameter passing registers that are shared with parent and
child functions. Such mechanisms have not proved popular. The problem is that if you deeply nest
subroutines, you end up having to dump
registers to memory.

116
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied, or duplicated, or posted to a publicly available website, in whole or in part.
20. Someone once said, “RISC is to hardware what UNIX is to software”. What do you think this statement means and
is it true?

SOLUTION

This is one of those pretentious statements that people make for effect. UNIX is the operating system loved by
many computer scientists and is often contrasted with operating systems from large commercial organizations
such as Microsoft. By analogy, RISC processors were once seen as an opportunity for small companies and

academics to develop hardware at a time when existing processors were being developed by large corporations at
considerable expense. Relatively small teams were required to design MIPS or the ARM processor compared to an
Intel IA32 processor. In that sense RISC/UNIX were seen as returning hardware/software to the masses. Over
the
years, the distinction between RISC and CISC processors has become very blurred, even though computing world
is still, to some extent, divided into UNIX and Windows spheres.

21. What are the characteristics of a RISC processor that distinguish it from a CISC processor? Does it matter whether
this question
is asked in 2015 or 1990?

SOLUTION

The classic distinction between RISC processors and CISC processors is that RISC processors are pipelined, and
have a small, simple, and highly regular instruction sets. RISC processors are also called load/store processors with
the only memory access operations being load and store. All data processing operations are register‐to‐register.
CISC processors tend to have irregular instruction sets, special purpose registers, complex instruction
interpretation hardware and memory to memory operations. However, the difference between modern RISC and
CISC processors is blurred and the distinction is no longer as significant as it was. RISC techniques have been
applied to CISC processors and
even traditional complex instruction set processors are highly pipelined. Equally,
some RISC processors have quite complex instruction sets. One difference is that today’s RISC processors have not
returned to memory‐to‐memory or memory‐to‐register instruction formats.

22. What, in the context of pipelined processors, is a bubble and
why is it detrimental to the performance of a
pipelined processor?

SOLUTION

As an instruction flows through a pipeline, various operations are applied to it. For example, in the first stage it is
fetched from memory and it may be decoded. In the second stage any operands it requires are read from the
register file, and so on. Sometimes, it is not
possible to perform an operation on an instruction. For example, if an
operand is required and that operand is not ready, the stage processing the operand cannot continue. This results
in a bubble or a stall when ‘nothing happens’. Equally, bubbles appear when a branch is taken and instructions
following the
branch are no longer going to be executed. So, a bubble is any condition that leads to a stage in the
pipeline not performing its normal operation because it cannot proceed. A bubble is detrimental to performance
because it means that an operation that could be executed is not executed
and its time slot is wasted.

23. To say that the RISC philosophy was all about reducing the size of instruction sets would be wrong and entirely
miss the point. What enduring trends or insights did the so‐called RISC revolution bring to computer architecture
including both RISC and CISC
design?

SOLUTION

Designers learned to look at the whole picture rather than just optimizing one or two isolated aspects of the
processor. In particular there was a movement toward the use of benchmarks to improve performance. That is,
engineers applied more rigorous design techniques to the construction of new processors.

117
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied, or duplicated, or posted to a publicly available website, in whole or in part.
24. There are RAW, WAR, and WAW data hazards. What about RAR (read‐after‐read)?  Can a RAR operation cause
problems in a pipelined machine?

SOLUTION

No. A read‐after‐read situation would be:
ADD r1,r2,r3
ADD r4,r2,r7

In the above code, register r2 is read by both instructions. Since the value of r2 is altered by neither operation and
it does not matter (semantically) which instruction is executed first, there can be no problem.
25. Consider
the instruction sequence in a five‐stage pipeline IF, OF, E, M, OS:

1. ADD r0,r1,r2
2. ADD r3,r0,r5
3. STR r6,[r7]
4. LDR r8,[r7]

Instructions 1 and 2 will create a RAW hazard. What about instructions 3 and 4? Will they also create a RAW
hazard?

SOLUTION

Yes ‐ possibly. Register r6 may not have been stored before it is read (in memory)  by the next instruction. Of
course, part of the problem is the bad code. You are storing a value in memory and then reading it back. You
should replace the LDR r8,[r7] by MOV r8,r6.


26. A RISC processor has a three‐address instruction format and typical arithmetic instructions (i.e., ADD, SUB, MUL,
DIV etc.). Write a suitable sequence of instructions to evaluate the following expression in the minimum time:

X = (A+B)(A+B+C)E+H
G+A+B+D+F(A+B-C)

Assume that all variables are in registers and that the RISC
does not include a hardware mechanism for the
elimination of data dependency. Each instance of data dependency causes one bubble in the pipeline and wastes
one clock cycle.

SOLUTION

It is necessary to write the code with the minimum number of RAWs. For example,

ADD T1,A,B ;A+B
ADD T2,G,D ;G+D
ADD T3,T1,C ;A+B+C
ADD T2,T2,T1 ;G+A+B+D
MUL T4,T1,F ;(A+B)E
SUB T5,T1,C ;A+B-C
MUL T4,T4,T3 ;(A+B)(A+B+C)E
MUL T5,T5,F ;F(A+B-C)
ADD T4,T4,H ;(A+B)(A+B+C)E+H
ADD T5,T5,T2 ;G+A+B+D+F(A+B-C)
DIV T4,T4,T5 ;((A+B)(A+B+C)E+H)/(G+A+B+D+F(A+B-C)) (one stall)

118
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied, or duplicated, or posted to a publicly available website, in whole or in part.
27. Figure P7.27 gives a partial skeleton diagram of a pipelined processor. What is the purpose of the flip‐flops
(registers) in the information paths?

Figure P7.27 Structure of a Pipelined Processor

SOLUTION

The problem with architecture like that of Figure P7.27 is that when an instruction is processed (e.g., an operation
and its operands), all the information must be in place at the same time. For example, if you perform a = b + c
followed by p = q ‐ r,
it would be unfortunate if q and r arrived at the ALU at the same time as the + operator. This
would lead to the erroneous operation p = q + r.

Once an instruction goes from PC to instruction memory to instruction register, it is divided into fields (operands,

constants, instructions) and each of these fields provides data that flows along different paths. For example, the
op‐code goes to the ALU immediately, whereas the operands (during a register‐to‐register operation) go via the
register file where operand addresses are translated into operand values. The flip‐flops equalize
the time at which
data and operations arrive at the ALU. It is also necessary to put a delay in the destination address path because
the destination address has to wait an extra cycle – the time required for the ALU to perform an operation.

28. Explain why branch operations
reduce the efficiency of a pipelined architecture. Describe how branch prediction
improves the performance of a RISC processor and minimizes the effect of branches?

SOLUTION

IF = instruction fetch
OF = operand fetch
E = execute
S = result store
IF
IF
IF
IF
IF
OF
OF
OF
OF
OF
ES
Four stage pipeline
i
i + 1
i - 1
i + 2
Branch instruction
BRA N
N
N + 1
IF OF
ES
ES
ES
ES
ES
Bubble
BubbleBubble
It is not until after the
execute phase that
a fetch from the target
address can begin.
First instruction at the
branch target address
These two instructions are not executed.

119
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied, or duplicated, or posted to a publicly available website, in whole or in part.

The figure demonstrates the effect of a bubble in a pipelined architecture due to a branch. The pipeline inputs a
string of instructions and executes them in stages; in this example, it’s four. Once the pipe is full, four instructions
are in varying stages of completion. If a branch is
read into the pipeline and that branch is taken, the instructions
following the branch are not going to be executed. Instructions ahead of the branch will be executed. A bubble is
the term used to describe a pipeline state where the current instruction must be rejected. In this figure it takes

two clocks before normal operation can be resumed.

29. Assume that a RISC processor uses branch prediction to improve its performance. The table below gives the
number of cycles taken for predicted and actual branch outcomes. These figures include both the cycles taken by
the branch itself and the branch
penalty associated with branch instructions.

     Actual
Prediction Not taken Taken
Not taken 1   4
Taken   2   1

If p
b is the probability that a particular instruction is a branch, p t is the probability that a branch is taken, and p w is
the probability of a wrong prediction, derive an expression for the average number of cycles per instruction, T
AVE.
All non‐branch instructions take one cycle to execute.

SOLUTION

The total number of possible outcomes of an instruction are:

Non‐branch cycles + branches not taken and predicted not taken + branches not taken and predicted taken +
branches taken and predicted taken + branches taken and predicted not taken

In each case, we multiply the probability of
the event by the cost of the event; that is:

T
AVE = (1 ‐ p b)⋅1 + p b ⋅((1 ‐ p t)⋅(1 ‐ p w)⋅1 + (1 ‐ p t)⋅pw⋅2 +  p t⋅(1 ‐ p w)⋅1 + p t⋅pw⋅4 )

Remember that if p
t is the probability of a branch being taken, 1 ‐ p t is the probability of a branch not being taken.
If p
w is the probability of a wrong correction, (1 ‐ p w) is the probability of a correct prediction.

Therefore, the average number of cycles is 1 ‐ p
b(1 ‐ 1 + p t + pw ‐ pt⋅pw  ‐ 2⋅p w + 2⋅p t⋅pw  ‐ pt  + pt⋅pw ‐ 4⋅p t⋅pw)
= 1 ‐ p
b⋅ ( ‐p w ‐ 2⋅p t⋅pw ) =1 + p b⋅pw(1 + 2⋅p t)

30. IDT application note AN33 [IDT89] gives an expression for the average number of cycles per instruction in a RISC
system as:

C
ave = Pb(1 + b) + P m(1 + m) + (1 ‐ P b ‐ Pm) where:

p
b = probability that an instruction is a branch
b = branch penalty
p
m = probability that an instruction is a memory reference
m = memory reference penalty
Explain the validity of this expression. How do you think that it might be improved?

SOLUTION

The first term, P
b(1 + b), is the probability of a branch multiplied by the total cost of a branch (i.e., 1 plus the
branch penalty). The second
Pm(1 + m) term deals with memory accesses and is the probability of a memory
access multiplied by the total memory access cost. The final term, (1 ‐ P
b ‐ Pm), is what’s left over; that is not a
branch and not a memory access.

120
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied, or duplicated, or posted to a publicly available website, in whole or in part.

This formula is limited in the sense that it does not describe the difference between branches that are taken and
not taken and between cache accesses and not‐cache accessed. However, its message is clear; reduce both
branches and memory accesses.

31. RISC processors rely (to some extent) on on
‐chip registers for their performance increase. A cache memory can
provide a similar level of performance increase without restricting the programmer to a fixed set of registers.
Discuss the validity of this statement.

SOLUTION

Memory accesses can take orders of magnitude longer than register accesses. Because RISC style processors have
far more registers than CISC processors, it is possible to operate on a subset of data stored within the chip and to
reduce memory accesses.

However, cache memory, which is a copy of
some frequently‐used memory, can reduce the memory access
penalty by keeping data in the on‐chip cache.

One argument in favor of cache is that it is handled automatically by the hardware. Registers have to be allocated
by the programmer or the compiler. If the number of registers is limited,
it is possible that the on‐chip registers
may be used/allocated non‐optimally.

Cache memory also has the advantage that it supports dynamic data structures like the stack.  Most computers do
not allow dynamic data structures based on registers (that is, you can’t access register r
i, where i is an index). The
Itanium IA64 that we discuss in Chapter 8 does indeed have dynamic registers.

32. RISC processors best illustrate the difference between architecture and implementation. To what extent is this
statement true (or not true)?

SOLUTION

We have already stated that architecture and organization are orthogonal; that is they are independent. In
principle, this statement is true. You can create an instruction set on paper and then implement it any way you
want; via direct logic (called random logic) or via a structure such as microprogramming.
However, some design
or organization techniques may be suited or unsuited to a particular architecture. CISC processors are
characterized by both complicated instructions (i.e., multiple‐part instructions or instructions with complex
addressing modes); for example, the BFFFO (locate the occurrence of the first bit set to 1) can be regarded as
a
complex instruction, and irregular instruction encodings. Consequently, CISC instruction sets are well‐suited to
implementation/interpretation via microcode. The instruction lookup table simply translates a machine code
value into the location of the appropriate microcode. It doesn’t matter how odd the instruction encoding is.

RISC processors with simple instructions are
well suited to implementation by pipelining because of the regularity
of a pipeline; that is, all instructions are executed in approximately the same way.

33. A RISC processor executes the following code. There are no data dependencies.

ADD r0,r1,r2
ADD r3,r4,r5
ADD r6,r7,r8
ADD r9,r10,r11
ADD r12,r13,r14
ADD r15,r16,r17

a. Assuming a
4‐stage pipeline fetch, operand fetch, execute, write, what registers are being read during the 6
th

clock cycle and what register is being written?

121
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied, or duplicated, or posted to a publicly available website, in whole or in part.
b. Assuming a 5‐stage pipeline fetch, operand fetch, execute, write, store, what registers are being read during
the 6
th
clock cycle and what register is being written?

SOLUTION

a. Four‐stage pipeline
Cycle 1 2 3 4 5 6 7 8
ADD r0,r1,r2 IF OF E W
ADD r3,r4,r5 IF OF E W
ADD r6,r7,r8 IF OF E W
ADD r9,r10,r11 IF OF E W
ADD r12,r13,r14 IF OF E W
ADD r15,r16,r17 IF OF E

During the 6
th
clock cycle, operands r13 and r14 are being read and operand r6 is being written.

b. Five ‐stage pipeline
Cycle 1 2 3 4 5 6 7 8
ADD r0,r1,r2 IF OF E M W
ADD r3,r4,r5 IF OF E M W
ADD r6,r7,r8 IF OF E M W
ADD r9,r10,r11 IF OF E M W
ADD r12,r13,r14 IF OF E M
ADD r15,r16,r17 IF OF E

During the 6
th
clock cycle operands r13 and r14 are being read and operand r3 is being written.

34. A RISC processor executes the following code. There are data dependencies but no internal forwarding. A source
operand cannot be used until it has been written.

ADD r0,r1,r2
ADD r3,r0,r4
ADD r5,r3,r6
ADD r7,r0,r8
ADD r9
,r0,r3
ADD r0,r1,r3

a. Assuming a 4‐stage pipeline: fetch, operand fetch, execute, result write, what registers are being read during
the 10
th
clock cycle and what register is being written?
b. How long will it take to execute the entire sequence?

SOLUTION

Cycle 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13
ADD r0,r1,r2 IF OF E W
ADD r3,r0,r4 IF OF E W
ADD r5,r3,r6 IF OF E W
ADD r7,r0,r8 IF OF E W
ADD r9,r0,r3 IF OF E W
ADD r0,r1,r3 IF OF E W

a. In the 10
th
cycle registers r0 and r3 are being read and register r5 is being written.

b. It takes 13 cycles to complete the sequence.

122
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied, or duplicated, or posted to a publicly available website, in whole or in part.
35. A RISC processor has an eight stage pipeline: F D O E1 E2 MR MW WB (fetch, decode, register read operands,
execute 1, execute 2, memory read, memory write, result writeback to register). Simple logical and arithmetic
operations are complete by the end of E1. Multiplication is complete by the
end of E2.How many cycles are
required to execute the following code assuming that internal forwarding is not used?

MUL r0,r1,r2
ADD r3,r1,r4
ADD r5,r1,r6
ADD r6,r5,r7
LDR r1,[r2]

SOLUTION

Cycle 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17
1 MUL r0,r1,r2 F D O E1 E2 MR MW WB
2 ADD r3,r1,r4 F D O E1 E2 MR MW WB
3 ADD r5,r1,r6 F D O E1 E2 MR MW WB
4 ADD r6,r5,r7 F D O E1 E2 MR MW WB
5 LDR r1,[r2] F D O E1 E2 MR MW WB

There’s only one RAW dependency in instruction 4 involving r5. The total number of cycles is 17.

36. Repeat the previous problem assuming that internal forwarding is implemented.

SOLUTION

Cycle 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17
1 MUL r0,r1,r2 F D O E1 E2 MR MW WB
2 ADD r3,r1,r4 F D O E1 E2 MR MW WB
3 ADD r5,r1,r6 F D O E1 E2 MR MW WB
4 ADD r6,r5,r7 F D O E1 E2 MR MW WB
5 LDR r1,[r2] F D O E1 E2 MR MW WB

37. Consider the same structure as question 35 but with the following code fragment. Assume that internal
forwarding is possible and an operand can be used as soon as it is generated. Show the execution of this code.

LDR r0,[r2]
ADD r3,r0,r1
MUL r3,r3,r4
ADD r6,r5,r7
STR r3,[r2]
ADD r6,r5,r7

SOLUTION

Cycle 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18
1 LDR r0,[r2] F D O E1 E2 MR MW WB
2 ADD r3,r0,r1 F D O E1 E2 MR MW WB
3 MUL r3,r3,r4 F D O E1 E2 MR MW WB
4 ADD r6,r3,r7 F D O E1 E2 MR MW WB
5 LDR r1,[r2] F D O E1 E2 MR MW WB

123
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied, or duplicated, or posted to a publicly available website, in whole or in part.
38. The following table gives a sequence of instructions that are performed on a 4‐stage pipelined computer. Detect
all hazards. For example if instruction m uses operand r2 generated by instruction m‐1, then write m‐1,r2 in the
RAW column in line m.

Number Instruction RAW WAR WAW
1 Add r1,r2,r3
2 Add r4,r1,r3
3 Add r5,r1,r2
4 Add r1,r2,r3
5 Add r5,r2,r3
6 Add r1,r6,r6
7 Add r8,r1,r5

SOLUTION

Number Instruction RAW WAR WAW
1 Add r1,r2,r3
2 Add r4,r1,r3 1,r1
3 Add r5,r1,r2 1,r1
4 Add r1,r2,r3 3,r1 1,r1
5 Add r5,r2,r3    3,r5
6 Add r1,r6,r6 4,r1 1,r1
7 Add r8,r1,r5 6,r1
5,r5

Note that some of the hazards are technical hazards and not real hazards. For example, instruction 3 does not
suffer a RAW hazard on r1 because any delay will have been swallowed by the previous instruction.

39. Consider the following code:

LDR r1,[r6] ;Load r1 from memory. r6 is a pointer
ADD r1,r1,#1 ;Increment r1 by 1
LDR r2,[r6,#4] ;Load r2 from memory
ADD r2,r2,#1 ;Increment r2 by 1
ADD r3,r1,r2 ;Add r1 and r2 with total in r3
ADD
r8,r8,#4 ;Increment r8 by 4
STR r2,[r6,#8] ;Store r2 in memory
SUB r2,r2,#64 ;Subtract 64 from r2

The processor has a five‐stage pipeline F O E M S; that is, instruction fetch, operand fetch, operand execute,
memory, operand writeback  to register file.

a. How many cycles does this code take to execute assuming internal forwarding is not used?
b. How many cycles
does this code take to execute assuming internal forwarding is used?
c. How many cycles does the code take to execute assuming that it is reordered (no internal forwarding)?
d. How many cycles does the code take to execute assuming reordering and internal forwarding?

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

Mutta minä olin niinkuin pelaaja, joka pelkää laskea voittonsa ja
tappionsa, ja sentähden yhä heittää esille epätoivoisia kortteja,
umpimähkään, ainoastaan ollakseen ehtimättä punnita asemaansa.
Minä naurahdin röyhkeästi ja läksin hänen luotansa.
"Kissan ja hiiren" jälkeen pani joku toimeen leikin, jota taisimme
sanoa nimellä Lange Nase. Tässä leikissä asetettiin tuolit vastakkain
kahteen riviin, ja naiset ja herrat jakaantuivat eri joukkoihin ja sitten
vuorotellen valitsivat kuka kenenkin tahtoi — jota toisten oli
arvaaminen.
Nuorin ruhtinattarista valitsi aina nuoremman Iivinin, Katinka
valitsi joko Volodjaa taikka Ilinkaa, mutta Sonitshka valitsi joka
kerran Serjozhan eikä suureksi hämmästyksekseni lainkaan
hävennyt, kun Serjozha tuli ja suoraan istui häntä vastapäätä. Hän
nauroi suloista, raikasta nauruansa ja teki hänelle päällään merkkejä,
että hän oli oikein arvannut. Minua ei kukaan valinnut. Suuresti
loukkaantuneena minä ymmärsin, että olen se, joka aina jää jälelle,
kun kaikki ovat valitut — että minun osakseni aina tuli nuo viimeiset
sanavaihdot: "Ketä ei vielä ole valittu?" — "Nikolenka; no ota sinä
siis hänet." Senpä vuoksi, kun minun oli vuoroni tulla sisälle, menin
suoraan joko sisareni tai jonkun ruman ruhtinattaren luo, enkä paha
kyllä milloinkaan erehtynyt. Mutta Sonitshka se näytti olevan niin
innoissaan Serjozha Iivinistä, että minä olin hänelle pelkkää ilmaa.
En tiedä millä perustuksella nimitin Sonitshkaa ajatuksissani
petturiksi, sillä eipä hän ollut milloinkaan sitoutunut valitsemaan
minua Serjozhan asemesta; mutta minä olin selvillä siitä, että hän oli
menetellyt minun suhteeni "kurjasti".
Leikin jälkeen huomasin, että halveksimani petturi, jota tosin kyllä
en voinut olla katselematta, meni Serjozhan ja Katinkan kanssa

nurkkaan jostakin salaa supattelemaan. Hiivin pianon alle ottaakseni
selon heidän salaisuudestaan. Ja sain nähdä seuraavaa: Katinka
piteli batistinenäliinaa kahdesta päästä Serjozhan ja Sonitshkan
päiden edessä, ettei kukaan heitä näkisi. — "Ei, kun kerran hävisitte
niin suorittakaa panttinne!" sanoi Serjozha. Sonitshka seisoi hänen
edessään kädet riipuksissa aivan kuin syyllinen ja puhui
punastuneena: "Enpä ole hävittänyt, eikö niin m-lle Catherine?" —
"Minä pidän totuudesta, vastasi Katinka, — olette hävittänyt vedon,
ma chère." Tuskin oli Katinka tämän sanonut kuin Serjozha kumartui
ja suuteli Sonitshkaa. Ihan suoraan vasten hänen ruusunpunasia
huuliansa! Ja Sonitshka rupesi nauramaan aivan kuin se ei olisi ollut
yhtään mitään, ainoastaan hauskaa. Hirmuista!!! Voi sinua, kavala
petturi!

XIV
PIMENNYS.
Äkkiä tunsin halveksumista naisiin yleensä ja Sonitshkaan
erityisesti; aloin vakuuttaa itselleni, ettei noissa leikeissä ole niin
mitään hauskaa, että ne sopivat ainoastaan tytöille, ja minun teki
kovasti mieleni hurjistella ja tehdä vihdoin jokin sellainen temppu,
joka olisi lopullisesti jokaista hämmästyttänyt. Tilaisuutta tähän ei
tarvinnut kauan odottaa.
St Jérôme läksi huoneesta puheltuaan hetken Mimmin kanssa;
hänen askeleensa kuuluivat ensin rappusissa, mutta sitten
yläpuolellamme ja tuntuivat menevän luokkahuoneeseen päin.
Otaksuin Mimmin hänelle sanoneen missä oli minut nähnyt tunnin
aikana, ja St Jérômen nyt menneen päiväkirjaa katsomaan. En
voinut ajatella hänellä tähän aikaan voivan olla muuta
elämäntarkotusta kuin minun rankaisemiseni. Olen jossain lukenut,
että kahdentoista ja neljäntoista ikävuoden välillä eli siis poikaijän
väliasteella olevat lapset ovat erittäin taipuvaiset murhapolttoon,
jopa tappoonkin. Muistellen poika-ikääni ja erittäinkin sitä
mielentilaa, missä olin tänä onnettomana päivänä, voin sangen
hyvästi ymmärtää kaikkein suuremman rikoksen mahdollisuutta, —

rikoksen, joka tehdään ilman mitään tarkotusta, ilman
vahingoittamisen halua, ainoastaan noin muuten vaan —
uteliaisuudesta, epämääräisestä toiminnan tarpeesta. On hetkiä,
jolloin tulevaisuus tuntuu olevan niin synkässä valossa, että pelottaa
koskettaa siihen ymmärryksen katseella. Silloin ihminen lakkauttaa
itsessään ymmärryksen toiminnan ja koettaa kuvailla, että
tulevaisuutta ei tule olemaan ja menneisyyttä ei ole ollut.
Semmoisina hetkinä, jolloin ajatus ei arvostele edeltäpäin jokaista
tahdon esinettä, vaan elämän ainoaksi ponneksi jää lihalliset vaistot,
voin ymmärtää, että kokematon lapsi, jolla on erityinen taipumus
tulla tähän mielentilaan, voi ilman vähintäkään epäilystä,
uteliaisuuden hymy huulilla virittää ja puhaltaa liekkiin tulen oman
kotinsa alle, jossa nukkuvat hänen veljensä, isänsä, äitinsä joita hän
hellästi rakastaa. —- Näin hetkeksi kadotettuaan arvostelevan
ymmärryksensä, — melkeinpä vaan tavallisesta hajamielisyydestä, —
iskee seitsemäntoista ikäinen talonpoikaispoika, katsellessaan vasta
hiotun kirveen terää lavitsan edessä, missä kasvot alaspäin nukkuu
hänen isäukkonsa, äkkiä häntä kirveellä, ja sitten tylsän uteliaana
katselee kuinka veri ammottavasta haavasta tihkuu lavitsan alle.
Saman arvostelevan ymmärryksen puutteesta ja vaistomaisesta
uteliaisuudesta ihminen tuntee jonkinlaista nautintoa pysähtyessään
pohjattoman kuilun äärimmäiselle partaalle ja ajatellessaan: mitäpä
jos viskautuisin tuonne? — tai painaessaan ladatun revolverin
ohimoa vasten ja ajatellessaan: mitäpä jos painaisin liipasinta! —
taikka nähdessään jonkun ylhäisen henkilön, johon koko seura
tuntee orjamaista kunnioitusta ja ajatellessaan: mitäpä jos
lähestyisin tuota, tarttuisin sen nenään ja sanoisin: "no miekkoiseni,
tuleppa nyt perässä".
Samallaisen sisällisen mielenkuohun vaikutuksesta ja punnitsevan
arvostelun puutteesta, kun St Jérôme tuli alas ja sanoi minulle, etten

enää saa olla täällä, koska olin niin huonosti käyttäytynyt ja osannut
läksyni, ja että heti menisin ylös, minä näytin hänelle kieltä enkä
mennyt.
Ensi hetkellä St Jérôme ei voinut sanoa sanaakaan
hämmästyksestä ja vihasta.
— C'est bien, sanoi hän saavuttaen minut: — olen jo monasti
uhannut teitä rangaistuksella, josta mummonne on tahtonut teitä
vapauttaa; mutta nyt näen, että ilman vitsaa teitä ei mitenkään saa
tottelemaan, ja vitsaa te siis saattekin.
Hän sanoi tämän niin kovasti, että kaikki kuulivat. Veri syöksähti
tavattomalla voimalla sydämmeeni; minä tunsin kuinka kovasti se
lyö, kuinka kasvoni kalpenevat ja kuinka huuleni alkavat
tahtomattani vavahdella. Taisin olla tällä hetkellä pelottavan
näkönen, koska St Jérôme, välttäen katsettani, tarttui äkisti käteeni;
mutta tuskin olin tuntenut hänen kätensä kosketuksen kuin minun
tuli niin paha olla, että unohtaen koko maailman tempasin käteni irti
ja löin häntä koko voimastani.
— Mikä sinua vaivaa? sanoi Volodja, joka kauhistuen ja
hämmästyen oli nähnyt tekoni.
— Anna minun olla! huusin minä itku suussa: — ei kukaan teistä
välitä minusta eikä kukaan ymmärrä, kuinka onneton minä olen.
Kaikki te olette ilkeät, inhottavat, lisäsin minä jonkinlaisessa hurjassa
raivossa kääntyen koko seuran puoleen.
Mutta samassa St Jérôme ankarana ja kalpeana tuli uudestaan
luokseni enkä ehtinyt vielä valmistautua puolustamaan itseäni, kun
hän jo väkevällä liikkeellä aivan kuin ruuvipenkkiin puristi molemmat

käteni yhteen ja alkoi raastaa minua jonnekin pois. Päätäni pyörrytti
mielenkuohusta; muistan ainoastaan, että minä epätoivoisesti
hakkasin päätäni ja viskelin polviani niin kauan kuin oli vähäkin
voimia; muistan, että nenäni usean kerran sattui jonkun reisiin, että
suuhuni joutui jonkun verkatakki, että ympärilläni joka taholla tuntui
jonkun jalkoja, tomun hajua ja violette-veden tuoksua, jota St
Jérôme käytti hajuvetenä.
Muutaman minutin kuluttua paiskautui kopukan ovi minun
jälkeeni.
— Vasili! sanoi hän inhottavalla, voitonriemuisella äänellä — tuo
vitsat tänne! — — —

XV.
MIETTEITÄ.
Olisinko siihen aikaan todella voinut luulla, että jäisin eloon
kaikkien näiden minua kohdanneiden onnettomuuksien jälkeen, ja
että tulee aika, jolloin voin rauhallisesti niitä muistella?…
Muistaessani mitä olin tehnyt en voinut kuvailla mitä seurauksia
tästä kaikesta oli tuleva, mutta hämärästi tunsin auttamattomasti
hukkuvani. Aluksi vallitsi ympärilläni täydellinen hiljaisuus, tai ainakin
minusta ankaran mielenkuohun tähden niin tuntui, mutta vähitellen
aloin erottaa ääniä. Vasili tuli alhaalta ja viskattuaan jonkun
luudantapaisen esineen ikkunalle pani haukotellen pitkäkseen.
Alhaalta kuului kotiopettajan äänekäs puhe — (luultavasti hän puhui
minusta), sitten lasten ääniä, sitten naurua, juoksua, mutta jonkun
minutin kuluttua alkoi talossa sen tavallinen liike, aivan kuin ei
kukaan olisi tietänyt tai välittänyt siitä, että minä istuin pimeässä
kopukassa.
En minä itkenyt, mutta joku kiveä raskaampi paino oli
sydämmelläni. Ajatukset ja kuvat kulkivat kiihtyvällä nopeudella
häiriytyneessä mielikuvituksessani; mutta minua kohdanneen

onnettomuuden muisto yhä katkasi niiden oikullista ketjua ja minä
uudestaan jouduin epätietoisuuden, toivottomuuden ja pelon
umpisokkeloon.
Toisinaan rupesin ajattelemaan, että täytyy löytyä joku tuntematon
syy tuohon kaikkien vihaan minua kohtaan. (Sillä hetkellä olin aivan
vakuutettu siitä, että kaikki, alkaen mummosta Filip kuskiin asti.
inhoovat minua ja nauttivat minun kärsimyksistäni). Minä varmaan
en ole äitini ja isäni poika, enkä Volodjan veli, vaan onneton orpo,
armoihin otettu löytölapsi, — ajattelin itsekseni; ja tämä mahdoton
ajatus tuotti minulle jonkinlaista surunsekaista lohdutusta ja tuntui
aivan todenmukaiselta. Minun teki mieleni ajatella, ettei
onnettomuuteeni ollut syynä omat pahat tekoni, vaan se, että
kohtaloni oli muka "hamasta syntymästäni saakka" sellainen ollut, ja
mielihyvää tuotti myöskin se, että kohtaloni muistutti onnettoman
Karl Ivanovitshin kohtaloa.
"Mutta miksi peittäisin tätä salaisuutta, kun kerran olen itse sen
perille päässyt?" ajattelen edelleen: — huomispäivänä menen isäni
eteen ja sanon hänelle: "isä, turhaan sinä peittelet minulta
syntymiseni salaisuutta: minä tiedän kaikki". Hän sanoo siihen:
minkä sille taitaa, ystäväni, ennen tai myöhemmin olisit kuitenkin
sen saanut tietää, — sinä et ole minun poikani, mutta minä olen
ottanut sinut ottopojakseni ja jos sinä olet ansaitseva minun
rakkauttani, niin en jätä sinua milloinkaan, ja minä vastaan hänelle:
"isä, — vaikka enhän ole oikeutettu nimittämään sinua tällä nimellä,
mutta käytän sitä nyt viimeisen kerran, — minä olen aina sinua
rakastanut ja tulen rakastamaan, en ole milloinkaan unohtava, että
olet hyväntekijäni, vaan taloosi en enää voi jäädä. Täällä ei kukaan
minua rakasta, ja St Jérôme on päälliseksi vannonut kukistavansa
minut. Joko hänen taikka minun on jättäminen talosi, sillä minä en

vastaa omasta itsestäni; siihen määrään inhoan tuota miestä, että
olen valmis vaikka mihin. Minä tapan hänet." Niin minun pitääkin
sanoa: "isä, minä tapan hänet". Isä alkaa rukoilla minua, mutta minä
teen kädelläni kieltävän liikkeen, sanon hänelle: ei, ystäväni,
hyväntekijäni, me emme voi elää saman katon alla, anna siis minun
mennä: ja sitten minä syleilen häntä ja sanon hänelle jostakin syystä
ranskaksi: "Oh, mon père, oh, mon bienfaiteur donne-moi pour la
dernière fois ta benédiction et que la volonté de Dieu soit faite!" Ja
istuen kirstulla pimeässä kopukassa minä itkeä nyyhkytän näitä
ajatellessani. Mutta äkkiä juolahtaa mieleeni minua odottava
häpeällinen rangaistus, näen todellisuuden sen oikeassa valossa, ja
mietteet siinä silmänräpäyksessä häviävät.
Toisinaan taas kuvittelen olevani jo vapaudessa ulkopuolella
kotiamme. Minä tulen husaariksi ja lähden sotaan. Kaikilta tahoilta
hyökkää vihollinen kimppuuni, minä huiskutan sapeliani ja tapan
yhden, tapan toisen, tapan kolmannen. Vihdoin, nääntyen haavoihin
ja väsymykseen kaadun maahan ja huudan: "voitto!" Kenraali
kannustaa hevosensa minun luokseni ja kysyy: "missä on hän,
meidän vapauttajamme?" Hänelle näytetään minua, hän lankee
minun kaulaani ja ilonkyyneleet silmissä huutaa: "voitto!" Minä
paranen haavoistani ja käsi mustan vaatteen kannattamana kävelen
Tverskoin bulevardilla. Minä olen kenraali! Mutta nyt kohtaa minut
Keisari ja kysyy: kuka on tuo haavoitettu nuorukainen? Hänelle
vastataan, että se on tunnettu sankari Nikolai. Keisari lähestyy minua
ja sanoo: "kiitän sinua. Teen kaikki mitä ikinä sinä minulta
pyytänetkin". Minä kumarran kunnioituksella ja miekkaani nojautuen
puhun: "olen onnellinen, suuri keisari, että olen saanut vuodattaa
verta isänmaani puolesta, ja tahtoisin antaa elämänikin; mutta jos
olet niin armollinen, että sallit minun pyytää sinulta, niin pyydän yhtä
ainoata asiaa: salli minun kukistaa viholliseni, tuo muukalainen St

Jérôme. Minä haluan kukistaa viholliseni St Jérômen." Asetun julman
näkösenä St Jérômen eteen ja puhun hänelle: "sinä olet syypää
onnettomuuteeni, à genoux!" Mutta äkkiä säikähdän, että millä
hetkellä tahansa voi todellinen St Jérôme astua esiin vitsoineen, ja
isänmaatansa puolustava kenraali huomaa jälleen olevansa mitä
surkein ja onnettomin olento.
Toisinaan taas muistuu mieleeni Jumala ja minä olen röyhkeästi
kysyvinäni häneltä, minkätähden hän rankaisee minua? "Tietääkseni
en ole unohtanut aamu- ja iltarukouksia, niin minkä vuoksi minun
siis on kärsiminen?" Voin erehtymättä sanoa, että ensimäisen
askeleen niihin uskonnollisiin epäilyksiin, jotka vaivasivat minua
poikuuden iällä, tein juuri nyt, ei siksi, että onnettomuus olisi minua
vienyt nurinaan ja epäuskoon, vaan siksi että ajatus kaitselmuksen
vääryydestä tuli ensi kerran päähäni tämän täydellisen henkisen
häiriön ja vuorokautisen yksinäisyyden aikana. Se tuli minun päähäni
kuin rikkaruohon siemen, joka sateen jälestä on pudonnut
kuohkeaan maahan ja alkaa nopeasti kasvaa ja levittää juuriansa.
Toisinaan taas kuvittelin, että ihan varmaan kuolen ja olin näkevinäni
S:t Jérômen hämmästystä, kun hän minun sijaan löytää kopukasta
hengettömän ruumiin. Muistellen Natalia Savishnan kertomuksia
vainajan sielun vaeltamisesta talossa neljänkymmenen vuorokauden
aikana minäkin olin kuolemani jälkeen liitelevinäni näkymättömänä
henkenä mummon talon kaikissa huoneissa ja urkkivinani ovatko
Ljubotshkan kyyneleet, mummon valitukset todelliset ja mitä isä
puhuu St Jérômen kanssa. "Hän oli kelpo poika", sanoo isä kyyneleet
silmissä. — "Oli kyllä, vastaa St Jérôme — mutta hyvin vallaton." —
"Teidän pitäisi kunnioittaa vainajia, sanoo isä, te olitte syypää hänen
kuolemaansa, te säikytitte hänet, hän ei voinut kestää sitä
nöyrtymistä minkä te hänelle valmistitte… Ulos talostani,
pahantekijä!"

Ja St Jérôme lankeaa polvilleen, rupeaa itkemään ja pyytämään
armoa. Neljänkymmenen päivän kuluttua nousee sieluni ylös
taivaaseen; näen siellä jotain ihmeellisen ihanata, valkeaa,
läpikuultavaa, pitkää, ja tunnen että se on äitini. Tämä jokin valkea
kietoutuu ympärilleni ja hyväilee minua; mutta minä olen rauhaton
enkä tunne oikein häntä äidikseni. "Jos se olet sinä, sanon minä, niin
näyttäydy minulle paremmin, niin että voin syleillä sinua." Ja hänen
äänensä vastaa minulle: "täällä olemme kaikki tämmöisiä, en voi
sinua paremmin syleillä. Eikö sinun ole näin hyvä olla?" — "On,
minun on hyvin hyvä olla, mutta sinä vaan et voi kutkuttaa minua, ja
minä en voi suudella sinun käsiäsi…" — "Sitä ei tarvita, täällä on
muutenkin ihana olla", puhuu hän ja minä tunnen, että on todellakin
ihana olla ja me yhdessä hänen kanssa lennämme yhä ylemmäksi ja
ylemmäksi. Tässä kohden minä ikäänkuin herään valveilleni ja
tapaan itseni jälleen kirstulla istumassa, pimeässä kopukassa, posket
kyynelistä märkänä ja ilman mitään ajatusta toistamassa sanoja: ja
me lennämme yhä ylemmäksi ja ylemmäksi. Pitkän aikaa ponnistelen
kaikkia mahdollisia voimiani päästäkseni selville asemastani, mutta
henkisen katseeni edessä ei nykyisyydessä ole mitään muuta kuin
ainoastaan hirveän synkkä, läpipääsemätön seinä. Koetan jälleen
palata niihin hauskoihin, onnellisiin haaveihin, joita todellisuuden
tieto oli keskeyttänyt; mutta ihmeekseni huomaan, että heti kun
pääsen entisten mietteitteni juopaan, näen niiden jatkumisen
mahdottomaksi ja, mikä kaikkein ihmeellisintä, ne eivät tuota minulle
enää mitään mielihyvää.

XVI
KUN SURVOTAAN, NIIN SAADAAN JAUHOJA.
Vietin yöni kopukassa eikä kukaan käynyt minua katsomassa;
vasta seuraavana päivänä, eli sunnuntaina, minä siirrettiin pieneen,
luokkahuoneen vieressä olevaan huoneeseen, ja jätettiin jälleen
lukon taakse. Rupesin toivomaan, että rangaistukseni rajottuu tähän
vankeuteen, ja ajatukseni alkoivat rauhottua, kun sikeä uni oli minua
vahvistanut, kun sain nähdä auringon leikkivän jäätyneiden
ikkunalasien kuvioissa ja kadulta kuulin jokapäiväistä tavallista
melua; yksinäisyys tuntui sentään hyvin raskaalta: olisin tahtonut
liikkua, kertoa jollekin kaiken mikä oli sydämmelleni kerääntynyt,
mutta ympärilläni ei ollut ainoatakaan elävää olentoa. Tämä asemani
oli sitäkin vastenmielisempi, kun huolimatta inhostani en saattanut
olla kuulematta kuinka St Jérôme aivan rauhallisena vihelteli joitakin
iloisia laulunpätkiä käyskennellen huoneessa. Olin aivan varma siitä,
ettei häntä lainkaan haluttanut viheltää, vaan hän teki sitä
ainoastaan kiusatakseen minua.
Kahden aikaan St Jérôme ja Volodja menivät alas, ja Nikolai toi
minulle päivällisen, ja kun hänelle kerroin mitä olin tehnyt ja mikä
minua nyt odottaa, hän sanoi:

— Älkää huoliko surra, herra! — kun survotaan, niin saadaan
jauhoja. Vaikka tämä sananparsi, joka joskus myöhemminkin antoi
minulle lujuutta ja mielenmalttia, tosin rauhotti minua, niin juuri se
seikka, ettei minulle tuotu ainoastaan leipää ja vettä, vaan koko
päivällinen, torttuineenkin, sai minut kovasti ajatuksiini. Ellei olisi
edes tuotu torttuja, niin se olisi merkinnyt, että minua rangaistaan
vankeudella, mutta nyt täytyi ajatella, etten olekaan vielä rangaistu,
— että olen ainoastaan vahingollisena ihmisenä erotettu muista, ja
että rangaistus on vielä edessäni. Ollessani syventynyt tämän
kysymyksen ratkaisemiseen, käännähti avain vankikoppini lukossa ja
St Jérôme kasvot synkän virallisina astui huoneeseen.
— Menkäämme mummon luo, sanoi hän katsomatta minuun.
Minä olisin vähän puhdistanut liituun tahraantuneita nuttuni hihoja
ennenkuin läksin huoneesta, mutta St Jérôme sanoi minulle, että tuo
oli kokonaan tarpeetonta, aivan kuin sieluntilani olisi ollut jo niin
surkealla kannalla, ettei ulkonäöstä edes maksanut vaivaa huolehtia.
Katinka, Ljubotshka ja Volodja katsahtivat minuun silloin kuin St
Jérôme kädestä pidellen talutti minua salin läpi; aivan samalla
ilmeellä he katsahtivat minuun kuin me tavallisesti katselimme
vankeja, joita maanantaisin kuljetettiin ikkunamme ohi. Ja kuin
lähestyin mummon nojatuolia aikoen suudella hänen kättänsä,
kääntyi hän minusta pois ja piilotti kätensä mantiljin alle.
— Jaha, hyvä ystäväni, sanoi hän jotenkin kauan vaiti oltuaan ja
kiireestä kantapäähän minua silmäillen, niin etten tiennyt minne
katsoa ja minne käteni pistää: — voinpa sanoa, että annatte
todellakin suurta arvoa rakkaudelleni ja tuotatte minulle tosi iloa. Mr
St Jérôme, joka on pyynnöstäni ottanut pitääkseen huolta teidän
kasvatuksestanne, ei tahdo enää jäädä talooni. Minkätähden? Teidän

tähtenne, rakas ystävä. Minä toivoin, että tulisitte olemaan
kiitollinen, jatkoi hän venyttäen joka sanaansa ja äänellä, joka osotti
hänen edeltäpäin valmistaneen puheensa — hänen huolenpidostaan
ja vaivoistaan, että te ymmärrätte arvostella hänen ansioitaan, mutta
te, maitonaama, poikanulikka olette uskaltaneet kohottaa kättä
häntä vastaan! Erittäin kaunista! Mainiota!! Minäkin alan ajatella,
ettette pysty käsittämään mitä sivistynyt käytös vaatii, ja että teitä
kohtaan täytyy käyttää muita, alhaisempia keinoja… Pyydä paikalla
anteeksi, lisäsi hän ankaran käskevällä äänellä osottaen St
Jérômeen: —- kuuletko?
Minä katsahdin mummon käden suuntaan ja nähtyäni St Jérômen
verkanutun, käännyin pois enkä liikahtanut paikaltani, jälleen alkaen
tuntea sydämmen tyrmistymistä.
— No? ettekö kuule mitä teille sanon?
Koko ruumiini vapisi, mutta en sittenkään liikkunut.
— Koko! sanoi mummo luultavasti huomattuaan sisälliset
kärsimyksen!. — Koko, sanoi hän ei enää käskevällä vaan pikemmin
hellällä äänellä: — sinäkö se olet?
— Mummo! minä en pyydä häneltä anteeksi mistään hinnasta…
sanoin minä ja keskeytin äkkiä, tuntien etten voi estää kyyneleitä,
jos vielä sanankin sanon.
— Minä käsken sinua, minä pyydän. Mikset tee?
— Minä… minä… en… tahdo… en voi, sain minä sanotuksi ja
pidätetyt rintaan keräytyneet nyyhkytykset äkkiä puhkasivat esteen
ja tulvahtivat esiin epätoivoisella voimalla.

— C'est ainsi que vous obeissez à votre seconde mère, c'est ainsi
que vous reconnaissez ses bontés, sanoi St Jérôme traagillisella
äänellä: — à genoux!
— Voi Jumalani, jospa hän olisi tämän nähnyt! sanoi mummo
kääntyen minusta ja pyyhkien kyyneleitä. — Jospa hän olisi
nähnyt!… mutta kaikki on parhaaksi! Ei, hän ei olisi kestänyt tätä
surua, ei olisi.
Ja mummo itki yhä kovemmin. Minä itkin myös mutta anteeksi
pyytämistä en ajatellutkaan.
— Tranquillisez-vous au nom du ciel, M-me la comtesse, puhui St
Jérôme.
Mutta mummo ei enää kuunnellut häntä, vaan oli peittänyt kasvot
käsiinsä ja hänen nyyhkytyksensä muuttuivat hysteerilliseksi
nikotukseksi. Sisälle juoksi pelästyneenä Mimmi ja Gasha, alkoi
tuntua jonkinlaisten spriivesien hajua, ja koko talossa nousi yhtäkkiä
juoksua ja kuiskutuksia.
— Nauttikaa nyt teoistanne, sanoi St Jérôme taluttaen minua
takasin ylös.
— Voi sentään, mitä olenkaan tehnyt! mikä olenkaan hirmuinen
pahantekijä!
Heti kun St Jérôme, käskettyään minun mennä omaan
huoneeseni, oli laskeutunut alas, niin minä ymmärtämättä mitä tein
läksin juoksemaan suuria rappusia myöten, jotka veivät kadulle.
Oliko aikomukseni kokonaan karata talosta vai hukuttaa itseni en
muista; tiedän ainoastaan että kädet painettuina kasvojani vastaan,

ollakseni ketään näkemättä, juoksin rappusia myöten yhä
kauemmas.
— Seis poika! huusi minulle äkkiä tuttu ääni. — Sinuapa juuri
hainkin, poika kulta!
Minä aijoin ensin juosta ohi, mutta isä tarttui käteeni ja sanoi
ankarasti:
— Tuleppa tänne, velikulta! — kuinka olet uskaltanut kajota
portföljiin minun työhuoneessani? sanoi hän taluttaen minua pieneen
vastaanottohuoneeseen. — Mitä? miksi vaikenet? Mitä? lisäsi hän
ottaen kiinni korvastani.
— Olen syyllinen, sanoin minä: — en itsekään tiedä mikä minuun
oli tullut.
— Vai et tiedä mikä sinuun oli tullut, vai et tiedä, vai et tiedä, vai
et tiedä, vai et tiedä, toisti hän joka sanalla nytkäyttäen korvaani: —
vieläkö toisten pistät nokkaasi joka paikkaan, vieläkö? vieläkö?
Vaikka tunsin korvassani mitä suurinta kipua en minä itkenyt, vaan
koin miellyttävää siveellistä tunnetta. Heti kun isä oli päästänyt
minun korvani, tartuin hänen käteensä ja itkien rupesin sitä
suutelemaan.
— Lyö minua vielä, puhuin minä itkussa: — kovemmin,
kipeämmin, minä olen kelvoton, huono ja onneton ihminen!
— Mikä sinun on? sanoi hän kevyesti lykäten minua luotaan.
— En, en mene pois, sanoin minä ja tartuin hänen nuttuunsa. —
Kaikki vihaavat minua, sen tiedän, mutta Jumalan tähden, kuule sinä

minua, suojele minua, taikka aja kotoa. Minä en voi elää hänen
kanssaan, hän koettaa kaikin tavoin alentaa minua, käskee polvilleen
eteensä, tahtoo ruoskia minua. Minä en voi, en minä ole pieni, en
minä sitä kestä, minä kuolen, tapan itseni. Hän oli sanonut
mummolle, että olen lurjus, nyt mummo on kipeänä ja ehkä kuolee
minun tähteni, minä… hä… nen… Jumalan tähden, anna vitsaa…
miksi… kiu… kiu… sa… ta… an…
Kyyneleet olivat tukehuttaa minut, minä istuin sohvalle enkä voinut
enää puhua, pääni kallistui hänen polvilleen, minä nyyhkytin niin että
tuntui kuin minun olisi heti pitänyt kuolla.
— Mikä sinua vaivaa, poika paha, sanoi isä osanottavasti ja
kumartui minun puoleeni.
— Hän on tyranni… kiusaajani… kuolen… ei kukaan välitä minusta!
sain vaivalla sanotuksi ja senjälkeen minua alkoi puistattaa.
Isä otti minut syliinsä ja vei makuuhuoneeseen. Minä nukuin.
Herättyäni oli jo hyvin myöhäinen, yksinäinen kynttilä paloi
vuoteeni vieressä ja huoneessa istuivat kotilääkärimme, Mimmi ja
Ljubotshka. Heidän kasvoistaan päättäen he näyttivät pelkäävän
minun sairastuvan. Mutta minun olikin niin hyvä ja keveä olla
kahdentoista tuntisen nukkumisen jälkeen, että olisin heti
hypähtänyt vuoteeltani, ellen olisi pitänyt parempana antaa heidän
jäädä siihen luuloon että olin sairas.

XVII
VIHA.
Niin, tämä oli todellista vihan tunnetta, ei semmoista vihaa, josta
ainoastaan kirjotetaan romaaneissa ja johon voin olla uskomatta, ei
semmoista, joka muka nauttii pahan tekemisestä ihmiselle, vaan
semmoista vihaa, jota seuraa vastustamaton inho asianomaiseen
ihmiseen, vaikka tämä ihminen näyttäisi ansaitsevan kunnioitusta, —
joka tekee vastenmieliseksi hänen tukkansa, kaulansa, käyntinsä,
äänensä, kaikki hänen jäsenensä, kaikki hänen liikkeensä, ja
samassa kuitenkin jollakin käsittämättömällä voimalla vetää hänen
luoksensa ja panee levottomalla tarkkaavaisuudella seuraamaan
kaikkia hänen vähimpiäkin tekoja. Semmoista inhoa minä tunsin St
Jérômeen.
St Jérôme oli asunut meillä jo puolitoista vuotta. Arvostellen nyt
kylmäverisesti tätä miestä, pidän häntä hyvänä ranskalaisena, mutta
ranskalaisena mitä suurimmassa määrässä. Hän ei ollut tyhmä, oli
jotenkin hyvin oppinut ja täytti hyvin velvollisuutensa meihin nähden,
mutta hänessä oli tuo hänen kansalaisilleen omituinen ja venäläiselle
luonteelle niin vieras keveän itsekkyyden, kunnianhimon, röyhkeyden
ja alkuperäisen itseluottamuksen piirre. Tuo kaikki oli minulle ylen

vastenmielistä. On itsestään ymmärrettävää, että mummo oli hänelle
selittänyt mielipiteensä ruumiinrangaistuksesta niin ettei hän
uskaltanut lyödä meitä; mutta siitä huolimatta hän usein uhkasi
antaa selkään erittäinkin minulle, ja lausui sanan fouetter (jotenkin
fouatter) niin inhottavasti ja semmoisella painolla, kuin olisi minun
pieksämiseni tuottanut hänelle mitä suurinta nautintoa.
En yhtään pelännyt rangaistuksen kipua, en ollut koskaan sitä
kokenut, mutta yksin ajatuskin, että St Jérôme voi lyödä minua,
saattoi minut tukehutetun epätoivon ja vihan raskaaseen mielialaan.
Olihan joskus sattunut, että Karl Ivanovitsh harmistuessaan oli
toiminut linjaalin tai remmin välityksellä, mutta tätä muistelen ilman
vähintäkään apeutta. Siihenkin aikaan, josta nyt puhun (jolloin olin
neljäntoistavuotias), jos vaan Karl Ivanovitsh olisi sattunut lyömään
minua, olisin kylmäverisesti hänen iskujansa kantanut. Karl
Ivanovitshia minä rakastin, muistin häntä siitä saakka kuin itseänikin,
ja olin tottunut pitämään häntä perheemme jäsenenä; mutta St
Jérôme oli ylpeä, itseensä tyytyväinen mies, jota kohtaan minulla ei
ollut mitään muita tunteita kuin tuo ehdoton kunnioitus, jota kaikki
muutkin suuret minussa herättivät. Karl Ivanovitsh oli lystikäs
lastenhoitaja-ukko, jota minä rakastin sydämmestäni, vaikka tosin
asetin kuitenkin alapuolelle itseäni, yhteiskunnallista asemaamme
lapsellisesti arvostellessani.
St Jérôme sitävastoin oli sivistynyt, kaunis, nuori keikari, joka aina
asetti itsensä kaikkien muiden rinnalle.
Karl Ivanovitsh torui ja rankaisi meitä aina kylmäverisesti; näkyi
että hän piti tuota tosin välttämättömänä, mutta kaikessa
tapauksessa epämiellyttävänä velvollisuutena. St Jérôme sitävastoin
rakasti esiintyä rankaisijana; rangastessaan hän näytti sitä tekevän

enemmän omaksi huviksensa kuin meidän hyödyksemme. Hän nautti
omasta ylevyydestään. Hänen komeat ranskalaiset lauseensa, joissa
hän käytti voimakkaita korkoja viimeisellä tavulla, olivat minusta
sanomattoman inhottavia. Karl Ivanovitsh käytti suuttuessaan
sanoja: "nukkekomedia, vallaton nulikka, espanjalainen laastari". St
Jérôme nimitti meitä mauvais sujet, vilain garnement y.m.
nimityksillä, jotka loukkasivat oman arvoni tuntoa.
Karl Ivanovitsh käski meitä polvillemme, kasvot nurkkaan päin
kääntyneinä, ja rangaistuksena oli se ruumiillinen kipu, jonka tämä
asento tuotti; St Jérôme, pullistaen rintaansa ja tehden kädellään
mahtavan liikkeen, huusi traagillisella äänellä: "à genoux, mauvais
sujet!" käski polvistumaan kääntyneenä häneen päin ja pyytämään
armoa. Rangaistus tarkotti nöyryyttämistä.
Minua ei siis rangaistu, eikä kukaan edes muistuttanut minulle
mitä oli tapahtunut; mutta en vaan voinut unohtaa kaikkea mitä olin
saanut näinä kahtena päivänä kokea: epätoivoa, häpeää, pelkoa ja
vihaa. Vaikka St Jérôme siitä pitäen ei näyttänyt minusta mitään
välittävän eikä paljon puuhannut minun kanssani, en minä
puolestani voinut tottua katsomaan häneen välinpitämättömästi.
Joka kerta kun katseemme sattumalta kohtasivat toisensa, näytti
minusta, että silmissäni ilmeni liian selvä vihamielisyys ja minä koetin
tehdä ilmeeni välinpitämättömäksi, mutta silloin taas näytti, että hän
ymmärtää teeskentelyni; minä punastuin ja käännyin kokonaan pois.
Sanalla sanoen minun oli sanomattoman vaikeata olla missään
suhteessa häneen.

XVIII
PIIKAINKAMARI.
Tunsin itseni yhä yksinäisemmäksi, ja päähuvinani olivat
yksinäisyydessä tehdyt havainnot ja mietiskely. Mietiskelyni esineestä
kerron seuraavassa luvussa; mutta havaintoni näyttämö oli
etupäässä piikain kamari, jossa kehittyi mieltäni kiinnittävä ja
liikuttava romaani. Tämän romaanin sankarittarena oli tietysti Masha.
Hän oli rakastunut Vasiliin, joka oli häntä tuntenut jo silloin kuin hän
eli vapaana, ja Vasili oli jo silloin luvannut ottaa hänet vaimokseen.
Kohtalo, joka oli erottanut heidät viisi vuotta sitten, oli heidät jälleen
yhdistänyt mummon talossa, vaan heidän rakkauteensa tuli nyt este
Nikolain puolelta (joka oli Mashan setä). Tämä Nikolai ei tahtonut
kuulla puhuttavankaan Mashan naimisista Vasilin kanssa, jota sanoi
maltittomaksi ja holtittomaksi mieheksi.
Tämä este vaikutti, että tuo ennen jotenkin kylmäverinen ja
leväperäinen Vasili äkkiä rakastui Mashaan, ja rakastui niinkuin
suinkin voi rakastua räätälinammattia harjottava maaorja
vaaleanpunasessa paidassaan, tukka voideltuna.

Vaikka hänen rakkautensa ilmestyi jotenkin merkillisellä tavalla
(niinpä hän esimerkiksi Mashaa kohdatessaan aina koetti tuottaa
tälle kipua, joko nipistämällä taikka lyömällä, taikka puristamalla niin
voimakkaasti, että toinen tuskin saattoi hengittää), niin oli hänen
rakkautensa kuitenkin vilpitön, jonka osottaa jo sekin seikka, että
siitä pitäen kuin Nikolai todenperästä kielsi Mashan häneltä, Vasili
alkoi surusta juoda, vetelehtiä kapakoissa, rähistä, sanalla sanoen
käyttäytyä niin huonosti, että monta kertaa joutui häpeällisen
rangaistuksen alaiseksi poliisikonttoorissa. — Mutta nämä hänen
tekonsa ja niiden seuraukset tuntuivat Mashasta olevan pelkkää
ansiota ja vielä enensivät hänen rakkauttansa Vasiliin. Kun Vasilia
pidettiin poliisiputkassa, niin Masha kaiket päivät silmiä pyyhkimättä
itki, valitteli kovaa kohtaloansa Gashalle (joka otti harrasta osaa
onnettomien rakastuneiden asiaan) ja ylenkatsoen setänsä
haukkumisia ja lyöntejä juoksenteli salaa poliisikonttooriin
ystäväänsä tapaamassa ja lohduttelemassa.
Älkääpä paheksuko lukija sitä seuraa, johon teidät saatan. Ellei
sielussanne ole laimenneet rakkauden ja osanoton kielet, niin piikain
kamarissakin voivat helähdellä äänet, joista ne löytävät vastinetta.
Suvainnetteko seurata minua sinne vai ette, kaikissa tapauksissa
minä lähden rappusten porraslavalle, josta näen kaikki mitä piikain
kamarissa tapahtuu. — Tuossa on pankko ja pankolla näkyy
silitysrauta, pahvinukke nenä särkyneenä, pesuamme, pesuastia;
tuossa on ikkuna, jonka laudalla seuraavat esineet muodostavat
epäjärjestyksen: musta vahapalanen, silkkivyyhti, puoleksi syöty
kurkku, ja konfektirasia; tuossapa on myöskin suuri, punanen pöytä,
jonka päällä ompelusta painamassa on karttuunivaatteeseen
ommeltu tiilikivi ja jonka ääressä istuu hän vaalean punasessa
puvussa, joka on minun mielikkipukuni, ja sinisessä huivissa, joka
niinikään minua suuresti viehättää. Hän ompelee, silloin tällöin

pysähtyen vähän raapimaan neulalla päätänsä tai kynttilänsydäntä
korjaamaan, ja minä katselen ja ajattelen: miksi hän ei ole syntynyt
säätyläisnaiseksi noine kirkkaine sinisilmineen, tavattoman suurine
vaaleine palmikkoineen ja korkeine rintoineen? Kuinka hyvin hänen
sopisi istua vierashuoneessa, vaalean punasilla nauhoilla varustettu
pitsimyssy päässä ja vadelmanpunanen silkkikapotti yllä, ei
semmoisessa kapotissa kuin Mimmillä on, vaan semmoisessa kuin
olin nähnyt Tverskoin bulevardilla. Hän ompelisi koruompelusta, ja
minä katselisin häntä peiliin, ja mitä ikinä hän tahtoisi, sen minä
tekisin; auttaisin hänen ylleen päällysvaatteet, ruuan itse tarjoisin…
Ja mikä juopunut naama ja inhottava muoto on tuolla Vasililla
ahtaine takkineen, joka on pingotettu likasen, vaaleanpunasen,
housujen ulkopuolelle jätetyn paidan päälle! Jokaisessa hänen
liikkeessään, jokaisessa hänen selkänsä kumarruksessa olen
näkevinäni selviä tuntomerkkiä inhottavasta rangaistuksesta, joka on
häntä kohdannut…
— Mitä, joko Vasili on taas? sanoi Masha pistäen neulan tyynyyn,
nostamatta päätä tervehdykseksi huoneeseen astuvalle Vasilille.
— Kuinkas muuten? voiko häneltä mitään hyvää odottaa, vastasi
Vasili: — kunpa edes antaisi varman päätöksen; muuten tässä ihan
suotta menehdyn, ja ihan vaan hänen tähtensä!
— Tahdotteko teetä? sanoi Nadjozha, toinen sisäpiika.
— Kiitän nöyrimmästi. Ja minkä vuoksi se rosvo sitten vihaa, se
sinun setäsi, minkä vuoksi? senvuoksi että minulla on oikeat
vaatteet, että kävelen niinkuin pitää. Sanalla sanottu: helvetti! päätti
Vasili.

— Pitää olla nöyrä, sanoi Masha puraisten rihman poikki: — mutta
te sensijaan aina…
— En jaksa enää, siinä koko syy!
Samassa kuului mummon huoneesta oven paiskaus ja Gashan
muriseva ääni.
Gasha kuului nousevan ylös rappusia.
— Minkä sille tekee, kun ei se piru itsekään tiedä mitä tahtoo,
kirottu akka! Herra antakoon minulle syntini anteeksi, murahteli hän.
— Nöyrin palvelijanne! sanoi Vasili nousten häntä tervehtimään.
— Onpa teitä täällä taas! vastasi Gasha uhkaavasti katsahtaen
Vasiliin: — mitä sinä vetelehdit? onko täällä mikä paikka käydä
tytöstämässä…
— Aijoin teidän terveyttänne tiedustella, sanoi Vasili arasti.
— Kohta heitän vaivaisen henkeni, siinä on minun terveyteni,
huusi täyttä kurkkua vielä vihasempana Gasha.
Vasili rupesi nauramaan.
— Tässä ei ole mitään nauramista, ja kun sanon mene matkaas,
niin mars! Katsos heittiötä, tuokin sika menisi muka naimisiin! No,
mars matkaas!
Ja polkien jalkaansa Gasha meni huoneeseensa sekä paiskasi oven
semmoisella voimalla, että lasit tärähtelivät ikkunoissa.
Väliseinän takaa vielä kauan aikaa kuului kuinka hän yhä
pauhaten, kaikkia toruen ja omaa oloansa kiroten paiskeli

tavaroitansa ja repi lempikissaansa korvista: vihdoin ovi aukeni ja
ulos lensi hännästä viskattu surkeasti naukuva kissa.
— Taidan tulla toisen kerran teetä juomaan, kuiskasi Vasili: —
näkemiin asti.
— Annahan olla, sanoi Nadjozha silmää iskien: — minä menen
teekyökkiä katsomaan.
— Kyllä minä tästä lopun teen, sanoi Vasili istuutuen lähemmä
Mashaa, heti kun Nadjozha oli lähtenyt huoneesta: — joko menen
kreivittären puheille ja kerron kuinka asiat ovat, taikka sitten… heitän
kaikki ja pakenen niin pitkälle kuin tietä piisaa, jumalauta.
— Mihinkäs minä jään…
— Sinuapa minun tuleekin surku, muuten olisinkin jo aikaa sitten
vapaudessa.
— Miksikäs sinä Vasili et ole tuonut minulle paitojasi pestäväksi,
sanoi Masha vähän vaiti oltuaan: katsoppas kuinka hihansuut ovat
mustina, lisäsi hän.
Samassa kuului alhaalta mummon kellonsoitto ja Gasha tuli jälleen
ulos huoneestaan.
— Mitä sinä lurjus tytöstä haet? sanoi Gasha tyrkäten Vasilia oveen
päin: — taitaa olla lysti katsella kuinka tyttö itkee. Ulos täältä! Ja
mitä hyvää tuokin polonen on hänestä löytänyt? Eikö setä ole sinua
jo kylläksi lyönyt hänen tähtensä?
— En huoli kestään muusta, enkä rakasta ketään muuta, vaikka
minut siihen paikkaan löisit kuoliaaksi, sanoi Masha äkkiä ruveten

itkemään.
Kauan aikaa katselin Mashaa, joka kirstulla loikoen pyyhki
huivillaan kyyneleitä, ja minä yrittelin jos joltakin kannalta katsoa
Vasiliin, löytääkseni hänessä sen puolen, joka Mashasta näytti niin
viehättävältä. Mutta vaikka vilpittömästi otin osaa hänen suruunsa,
en kuitenkaan mitenkään voinut käsittää, kuinka niin ihana olento
kuin Masha minun silmissäni oli taisi olla rakastunut Vasiliin.
"Kun tulen suureksi", mietiskelin minä palattuani ylös omaan
huoneeseeni, — "niin saan Petrovskin kartanon haltuuni ja Vasili ja
Masha tulevat olemaan minun maaorjiani. Minä istun työhuoneessani
ja poltan piippua, Masha kulkee silitysrauta kädessä kyökkiin. Minä
sanon: 'käskekää Masha tänne'. Hän tulee ja huoneessa ei ole
ketään… samassa Vasili astuu sisään ja nähtyään Mashan sanoo:
'mennyt on minun onneni!' ja Masha rupeaa myöskin itkemään;
mutta minä sanon: 'Vasili! tiedän sinun rakastavan häntä ja hänen
rakastavan sinua, tuossa saat 1000 ruplaa, ota ne, nai hänet ja
Jumala olkoon kanssasi', mutta itse menen kabinettiin". —
Lukemattomien ajatusten ja haaveiden joukossa, jotka mitään jälkeä
jättämättä kulkevat ohi ymmärryksessä ja mielikuvituksessa, on
myös semmoisia, jotka niihin jättävät syvän, tuntuvan vaon: niin että
usein varsinaisen ajatuksen ollessa haihtunut muistosta, siinä on
ainoastaan tunto, että jotain hyvää oli päässä liikkunut, — tuntuu
ajatuksen jälki, ja sitä koettaa uudestaan eleille herättää. Sellaisen
syvän jäljen jätti sieluuni ajatus oman tunteeni uhraamisesta Mashan
hyväksi, jota hän saattoi löytää ainoastaan avioliitosta Vasilin kanssa.

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com

Computer Organization and Architecture Themes and Variations 1st Edition Alan Clements Solutions Manual

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Computer Organization and Architecture Themes and Variations 1st Edition Alan Clements Solutions Manual

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 4

Slide 5

Slide 6

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

TLE-9-Prepare-Salad-and-Dressing.pptxkkk

LESSON 1 ABOUT MEDIA AND INFORMATION.pptx

GRADE-8-AQUACULTURE-WEEKQ1.pdfdfawgwyrsewru

Feelings PP Game FOR CHILDREN IN ELEMENTARY SCHOOL.pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech_Template.pptx [Autosaved].pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech.pptxvdsvdsvsdvsd