2.
Hän kertoi:
— Sellaisena kuin te minut näette tässä, tai paremmin sanoen,
aivan toisenlaisena kuin minut näette, nuorena, hoikkana,
vilkassilmäisenä ja mustatukkaisena, minä opetin muinoin kauniita
taiteita Beauvais'n kollegiossa, jossa esimiehiäni olivat hrat Dugué,
Guérin, Coffin ja Baffier. Olin juuri päässyt papiksi ja aioin hankkia
itselleni suurta mainetta kirjallisuuden alalla. Mutta eräs nainen
saattoi kaikki minun toiveeni häpeään. Hänen nimensä oli Nicole
Pigoreau, ja hän piti Kultainen raamattu nimistä kirjakauppaa torin
varrella, kollegion edustalla. Minä kävin usein siellä selailemassa
kirjoja, joita hän sai Hollannista, ja myöskin noita zweibrückiläisiä
painoksia, joita sangen oppineet huomautukset, sanaluettelot ja
selitykset kaunistavat. Minä olin rakastettava, ja rouva Pigoreau
huomasi sen onnettomuudekseni. Hän oli ollut sievä ja taisi vieläkin
miestä miellyttää. Hänen silmänsä puhuivat. Eräänä päivänä Cicerot,
Titus Liviukset, Platonit ja Aristoteleet, Thukydideet, Polybiukset ja
Varrot, Epiktetokset, Senecat, Boëtiukset ja Cassiodorukset,
Homerokset, Aiskylokset, Sophokleet, Euripideet, Plautukset ja
Terentiukset, Diodorus Sisilialaiset ja Dionysos Halikarnassolaiset,
Pyhät Johannes Krysostomukset ja Pyhät Basiliukset, Pyhät
Hieronymukset ja Pyhät Augustinukset, Erasmukset, Saumaise'it,
Turnèbe'it ja Scaliger't, Pyhät Thomas Aquinolaiset, Pyhät
Bonaventurat, Bossuet't ja Ferrit perässään, Lenain'it, Godefroy't,
Mézeray't, Mainbourgit, Fabriciukset, Isä Lelong'it ja isä Pitou't,
kaikki runoilijat, puhujat, historioitsijat, kirkkoisät, tohtorit, teologit,
humanistit, kompilaattorit, kaikki kokoontuneina katosta lattiaan,
näkivät meidän suudelmamme.